Kauko Juhantalo /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Esitänkin kiitoksen herra puhemiehelle siitä, että kolmen kyselytunnin jälkeen saatoin tehdä kysymyksen asiasta, joka liittyy hyvin läheisesti tähän esillä olevaan lakialoitteeseen.

Haluan todeta, kun tämä koskee Finnvera Oy:tä, että Finnvera kyllä toimii erittäin hyvin, kattavasti, asiantuntijaorganisaationa, yritysten rahoittajana jne. Se ongelma, jota tässä lähestyn, liittyy todella siihen kysymykseeni siten, että kun yrittäjä aloittaa yritystoiminnan tai sitten yritystoiminnan jo edistyessä laajentaa, kehittää uusia innovaatioita jne. siihen syntyy uutta riskiä, niin Finnvera on juuri omiaan jakamaan tätä riskiä julkisilla varoilla.

Finnvera on yhtiö, joka toimii valtion varoilla. Jokavuotiseen budjettiin on ennakoitu Finnveran tuleva tappio. Yleisestihän elämässä ei haluta tappiota, mutta tiedetään jo, että jos riskikohdetta tuetaan, niin siinä on myös riskin toteutumismahdollisuus. Mutta tässä toiminnassa aivan yleisesti, kun Finnvera antaa takauksen taikka järjestää lainaa, se pyytää tältä yrittäjältä vastavakuuksia. No, eihän yritys tarvitsisi koko Finnveraa, jos yrittäjällä olisi omia vakuuksia, ja hän joutuu silloin kääntymään tietysti sukulaistensa, tuttaviensa, naapuriensa puoleen ja asioiden mennessä huonosti, niin kuin riskissä joskus tapahtuu, niin silloin vastuuseen joutuvat myös nämä lisätakauksen antajat, jotka ovat ainoastaan halunneet tukea yhteiskunnallisen järjestelmän ohella tuota aloittavaa tai laajentavaa yrittäjää.

Siksi pidän kohtuullisena, että näiden takausten kohdalla, jotka muistuttavat henkilökohtaisina julkisen vallan rahojen käyttöä ja julkista takausta, epäonnistuneen yrityksen yhteydessä tapahtuneen realisoinnin yhteydessä niiden vanhentumisaika tehtäisiin samanlaiseksi kuin verovelan vanhentuminen on. Se olisi johdonmukaista, ja se kuvaisi tällaista yhteiskunnallisuutta. Onhan meillä useita erilaisia vanhentumisjärjestelmiä, esim. elatusavuissa ja veroveloissa meillä on erilainen vanhentumisjärjestelmä kuin tässä epäonnisessa suuressa uudistuksessa, jota hallitusohjelman puitteissa ei ole kyetty laisinkaan hoitamaan.

On kokonaisuudessaan sanottava, että kun tänäänkin istunnossa on oltu aivan suuresta aiheesta erittäin paljon huolissaan niiden ihmisten kohtalosta, joita laajat irtisanomiset nyt uhkaavat ja jotka toteutuvat varmasti hyvin suuressa määrin, he ovat juuri niitä, joille syntyy se tilanne, joka syntyi 90-luvun alussa tavallisille kansalaisille, yrittäjille ja takaajille, ja tämä järjestelmä, hallitus ja eduskunta, ei saa hoidettua näiden ihmisten asiaa täällä lainsäädäntöteitse. Se on minusta sietämätöntä. On oikeastaan turhauttavaa näistä asioista puhua, vaikka hallitusohjelma täsmällisesti on luvannut kymmenilletuhansille aktiivisille suomalaisille kansalaisoikeuksien takaisinsaamisen mahdollisuuden ja mahdollisuuden ryhtyä yrittäjäksi vieläkin, vaikka aika on jo heitä paljon kuluttanut.

Minusta ministeri Koskisen aikana jonkinlainen valmistelusekamelska on vallannut oikeusministeriön. Siellä ei ole johdonmukaista linjaa, siellä on hyvin ristikkäisiä linjoja, ja sen vuoksi toivonkin ministeri Luhtaselle voimia ja nyt jämäkkyyttä siinä. Täällähän on tehty useita aloitteita välittömästi tämänkin eduskunnan kokoonnuttua. Muistan muun muassa ed. Kiljusen aloitteen yleisestä vanhentumisesta, jossa on reippaasti yli puolet kansanedustajista takana, ja he ovat vakavissaan, että näissä asioissa pitää toimia. Olen tosi pahoillani, että tässä ei ole mihinkään kyetty ja hallituskausi pian päättyy. Se on häpeäpilkku, mikäli edelleen edetään niin, että toivonsa menettäneet eivät sitä toivoa voi itselleen todellisuudessa toteuttaa ja saada. Tämä olisi yksi erittäin tärkeä osa, ja nämä ovat juuri niitä asioita, joihin me voimme vaikuttaa. Meillä ei ole mahdollisuutta vedota johonkin muuhun. Tämä on poliittinen ratkaisu, se pitää hallituksen valmistella ja eduskunnan läpikäydä ja toivottavasti hyväksyä.

Niin kuin jo tuossa aikaisemmin sanoin, suurten yksityisten teollisuusyritysten irtisanomisten suhteen aika pienet ovat tiukat yksityiskohtaiset mahdollisuudet hallituksella ja eduskunnalla toimia. Ne ovat yleisiä mahdollisuuksia, ja niissä pitääkin kaikki mahdollinen hyväksi käyttää. Mutta ihmetyttää se, että sitä, mikä juuri meille kuuluu, ei kyllä kyetä tekemään, vedotaan vaan edelleen muihin ja muihin.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Lakialoite on sinänsä ihan hyvä. Tietysti tässä nyt sitten hiukan tämä rajoite, kun lakialoitteessa ehdotetaan, että "valtion erityisrahoitusyhtiön yrityksille antamiensa takausten vastineeksi ottamille" jne., kapeuttaa sitä, koska ongelmahan on tänä päivänä suuri. Itsellänikin on aika monta tuttua, jotka pitävät jatkuvasti yhteyttä ja kysyvät, eikö siellä mitään voida tehdä. Tämähän koskee kyllä, niin kuin täällä on mainittu, sukulaisia, monien vanhempia. Siis voi sanoa, että ihmiset ihan täällä 70—80 vuoden iässä vielä ovat täydessä velkavankeudessa, eivät saa omistaa mitään, ei edes asuntoa, kaikki on mennyt. Siinä mielessä tämä on ihan hyvä asia.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Juhantalon tekemää lakialoitetta ja toivon, että tähän ongelmaan, mihinkä Juhantalo kiinnittää huomiota, nimenomaan erityisongelmana takaajille, juuri Finnveran lainoissa voitaisiin löytää aivan erillisratkaisu. Katson muutenkin, että takaajat erityisesti viime laman aikana joutuivat syyttä ongelmiin, jotka tietysti ovat lakien mukaisia seurauksia ja niitten vastuitten mukaisia, mitä laissa sanotaan. Mutta näkisin tavoitteena, että selvitettäisiin takaajien aseman parantamista tulevaisuudessa, koska helposti takaus voi johtaa kohtuuttomuuksiin.

Antero Kekkonen /sd:

Herra puhemies! Luulen, että tässä salissa ei ole ketään vähän pidempään istunutta, joka ei olisi joutunut tämän asian kanssa tekemisiin. Tämä 80—90-lukujen vaihteen tragediahan elää yhä vielä, eikä vain niissä, jotka velkaantuivat, vaan myöskin niissä, jotka takasivat. Niinpä tästä lähtökohdasta tämä on ihan hyvä lakialoite.

Mutta heti perään on tässä kyllä pieni epäilys asetettava, ja se tulee tietysti siitä, että Finnvera toimii valtion varoilla. Sinne pitää budjetoida nämä mahdolliset tappiot etukäteen. Siinä kyllä tulee varsin nopeasti raja vastaan. Tarkoitan tällä sitä, että — jos käytän vähän löysää kieltä — kuinka pitkä sen avoimen piikin pitää olla, jolla valtio tulee vastaamaan näitä asioita. Minun mielestäni tämän sinänsä erinomaisen, aivan mainion lakialoitteen heikko kohta on juuri tässä. Tämä tarvitsee valtion rahaa, budjettivaroja, mutta niin paljon, että epäilen, että venymiskykyä sellaisiin summiin ei ole.

Muutoin se logiikka, mitä ed. Juhantalo tässä puheenvuorossaan käytti, että verovelan vanheneminen ja nyt käsiteltävänä olevan asian ikääntyminen kulkisivat samaa tahtia, minusta on hyvin kestävä logiikka.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Juhantalon aloitteessa on tämmöinen hyvä vire kuitenkin. Tässä on yksi keino, millä tavalla tätä elinikäisen velkavankeuden syntymistä voisi toppuutella. Mutta tänä päivänä yhä edelleen on aika paljon ihmisiä, jotka elävät elinikäisessä velkavankeudessa näköjään, jotka eivät ole älynneet lähteä velkajärjestelyyn. Siellä killuu yhä niitä 90-luvun alun laman uhreja ja sitten niitä, jotka lähtivät tekemään pankkien kanssa vapaaehtoista sopimusta.

Tunnen yhdenkin tapauksen, jossa tekivät 25 vuoden sopimuksen, ja se ihminen on nyt tällä hetkellä jo lähelle 80:tä, ja hän on melkein 100-vuotias, ennen kuin velat on sujut. Sanoin hänelle, että mikset mennyt velkajärjestelyyn, koska se olisi ollut järkevämpi muoto, mutta kun sopimus on tehty, niin sitä ei kuulemma enää pysty purkamaan. Suuren virheenhän me teimme aikanaan siinä, kun myytiin ulkolaisille perintäyhtiöille vielä nämä epäkurantit saatavat, ja, oliko se, 5 prosentin hintaan. Olisi annettu suoraan näille ihmisille silloin eikä tehty tämmöistä mafiajärjestelmää. Tällä hetkellä ne nimittäin perivät vielä sukulaisiltakin niitä saatavia kuoleman jälkeenkin ja kaikki eläkkeet kortataan sieltä pois, jos on sattunut eläkkeen nousua. Tämä on hyvin ikävä historia, ja ihmiset elävät epätoivon varassa ja partaalla siellä. Sen takia minä olen kyllä kannattamassa tämän tyyppistä ajattelua, mitä tässä aloitteessa esitetään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Juhantalo on aikaisemminkin tuonut tähän saliin lakialoitteita, jotka lähestyvät tätä samaa ongelmaa elämän eri kanteilta. Tämä on yksi niistä lievimmistä lakialoitteista, mitkä koskettavat tätä. Tämän hintalapun suuruutta, onko se plus- vai miinusmerkkinen, meistä ei pysty tällä hetkellä kukaan selkeästi sanomaan.

Käytitte, ed. Juhantalo, myöskin aika kovaakin kieltä tuonne oikeusministeriön suuntaan ja sen poliittisen tahdon suuntaan, mitä siellä tällä hetkellä on, varsinkin, kun olette myöskin hallituspuolueen kansanedustaja. Lakivaliokunnan jäsenenä täytyy vain sanoa, että niihin teidän näkemyksiinne joutuu pitkälti yhtymään eli tällä hetkellä ne asiat eivät etene toivotulla tavalla. Meillä on edelleenkin harmaan talouden piirissä suunnattoman paljon ihmisiä, joidenka positiivinen yritysenergia ja tuloksentekokyky jäävät tältä yhteiskunnalta hyödyntämättä. Tätä asiaa meistä ei ole kukaan laskenut. Loppujen lopuksi, kun näitä plussia ja miinuksia laitetaan yhteen, voidaan kysyä, kumminpäin se hintalappu mahtaakaan sitten pitkässä juoksussa olla, puhumattakaan siitä, jos hintalappuna on myöskin se, että on tavallaan menettänyt elämästä positiivisen uskon, uskon, että voi olla vielä omalla nimellään, tehdä velkaa, ottaa vastuuta, tehdä työtä eikä kierrättää bulvaaniyritysten ja bulvaanihenkilöitten kautta tämä asia. Tästä meidän pitäisi joskus käydä eduskunnassa oikein syvempikin ajankohtaiskeskustelu. Siinä mielessä tämä ed. Juhantalon lakialoitteen henki on aivan oikean suuntainen.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! Erinomaisen miellyttäviä puheenvuoroja, joista yhden nyt viimeksi ed. Salo käytti. Olen tosiaan tehnyt useita eri lähestymistapoja. Sen vuoksi tässä olen nyt kohdistanut tämän pelkästään erityisrahoitusjärjestelmään, että saataisiin edes jostain päästä kevennystä näille takaajille. Finnvera on täsmällinen järjestelmä. Meille tulee joka vuosi tänne Finnveran tilinpäätös, koska se on valtionyhtiö, ja me joka vuosi näemme, kuinka monta kymmentä miljoonaa, aikoinaan miljoonia markkoja, on ollut sen vuoden tappio. Olemme käyttäneet täällä eduskunnassa monia hyviä puheenvuoroja, että on hyvä, että meillä on rahoitusjärjestelmä, jonka tappion me saatamme täältä lukea, koska siihen nimenomaan on varauduttu ja sen takia on riskijärjestelmä, niin että sen kautta voidaan aloittavaa tai laajentuvaa yritystä hoitaa.

Ed. Kekkonen, tähän on varauduttu. Minä olen aika varma, että juuri tällainen lisätakauksen antajien takauksen vanhentuminen viidessä vuodessa ei kyllä merkittävästi muuta niitä numeroita, jotka ovat siellä päävelallisen puolella syntyneet. Minä kyllä toivon, että tuo oikeusministeriö vakavissaan havahtuisi. On aivan selvä, niin kuin ed. Salo sanoi, että on poikkeavaakin vähän hallituspuolueena käydä sinne kovinkin sanoin päin, mutta kun tämä on hallitusohjelman sisältämä asia, niin kyllä meillä on oikeus vaatia, että hallitusohjelma toteutuu täsmällisesti.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Koska näyttää siltä, että keskustelu hiipuu, niin täytyypä panna nuotioon vähän lisää tulta ja bentsiiniä, niin sitten se palaa ja jatkaa eteenpäin. Mitä aloitteeseen tulee, niin se on kaikille selväksi syntynyt. Ed. Juhantalo on tehnyt aivan ainutlaatuisen hyvän aloitteen, mikä on myöskin aito ja perustuu rehelliseen käytännön elämään. Mitä syntyy sitten siihen, kuinka haluton hallitus on toimimaan näissä asioissa, tämä on kiistatta selvä ja varma.

Kun ed. Petri Salo äsken puheenvuorossaan totesi, että tämä on lakivaliokunnan kannalta katsottuna vähän ollut nihkeätä ja ei toimi eikä pelaa, niin tässä on hyvä kerrata myöskin se aihe. Siitä lienee parisen vuotta aikaa, kun lakivaliokunta käsitteli vastuuta vainajan kuolinpesän veloista jne. ja sitä vanhenemista. Muistan niin, että ed. Oinonenkin oli silloin lakivaliokunnan jäsen ja keskustalaisten kanta, toistan saman, minkä olen ennenkin toistanut, keskustalaisten kanta oli sellainen, että vainajan kuolinpesän velkojen pitää vanhentua jossakin vaiheessa. Kun tätä mietintöluonnosta oli rakenneltu ja tehty, niin silloin syntyi sitten hallitusryhmien välinen kova kamppailu. Ymmärrän niin, että jos ei sitten keskusta olisi antanut periksi, vissiin se hallitus olisi kaatunut, eikä siinä nyt sen huonommin olisi käynyt, vaikka olisi kaatunutkin. Näin arvellen syntyi lausuma, että hyvissä ajoin ennen vaalikauden päättymistä hallitus tuo eduskuntaan esityksen, missä tämä asia hoidetaan ja tehdään. Tässä aiheessa näyttää olevan niin, että vaalikausi vissiin jatkuu ikuisesti, kun ei sitä esitystä tule eikä synny. Näin katsottuna hallitus ei ole toiminut niin kuin eduskunta on tahtonut ja niin kuin on sovittu ja tahdottu ja eduskunnassa vahvistettu. Näin tämä esitys tämmöisenään, mikä aloitteena täällä on olemassa, on yksi osa vaan sitä, pieni osa sitä eteenpäinmenoa.

Kun ed. Esa Lahtela viittasi siihen aiheeseen, että myytiin pienellä nimellisellä summalla nämä säästöpankkien kautta syntyneet saatavat tuonne maailmalle, niin sieltä vaan tulee ihmeellisiä saatavia ja velkojia. Siis peritään ihmeellisiä saamisia, velkojen kautta on ostettu murto-osalla siitä, mikä oikein on olemassa, täytenä kaikkine kuluineen menoineen niin, että tämä velkoja ilmestyessään sinne kuolinpesälle, putsaa sen kuolinpesän niin, että sinne ei jää latin latia jäljelle. Ja jos siellä on jotakin varallisuutta olemassa muulla suvulla ja siellä pesässä on jotain olemassa, niin viimeistään niitten uhkausten kautta puhdistetaan se pesä, että sinne ei synny eikä käy. Jos eivät nämä perilliset suostu tähän asiaan, sieltä tulee semmoiset juristit, mitkä pitävät sitä pesää niin kauan pesänhoitajana hengissä, että se puhdistuu laskujen kautta ja myöskään suvulle ei jää edelleenkään yhtään mitään. On tämä aivan ihmeellinen homma, ettei oikeusministeriössä käsitetä tätä asiaa, vaikka tiedetään, mistä on kysymys.

Herra puhemies! Siihen, mistä nyt alun perin oikein innostuin: Ed. Kekkonen käytti äsken tässä puheenvuoron, missä ed. Kekkonen mainitsi, että jos näitä valtiontakauslaitosten kautta annettuja velkoja vanhenee jne., se on budjettikysymys. Ed. Kekkonen, minä olen pitänyt teitä talousmiehenä, sitä te varmaan olettekin tällä ajattelutavalla, mutta tällä ei ole mitään tekemistä budjetin kanssa, ei siis pienimmässäkään määrin. (Ed. Kekkonen: Finnveralla on, ed. Lahtela!) — Näin, ed. Kekkonen, Finnvera on valtiontakauslaitos, jonka tehtävänä on tukea niitä riskiyrityksiä ja niitten eteenpäinmenoa ja liikkellelähtöä. Ja jos Finnvera lähtee siitä liikkeelle, että kaiken pitää olla maksimoitu viimeisen päälle pankkeja varmimmin, niin se ei ole sillä tehtävällä, mihin Finnvera on pystytetty ja rakennettu. Näin nähden Finnveran kuuluukin ottaa hoitaakseen, taatakseen riskiyrityksiä, joissa sen yrittäjän suku kytketään vasta takauksella tähän asiaan matkaan ja järjestelmään. Ja kun tämä yritys — valitettavasti aina kaikki ei onnistu, joku joskus epäonnistuukin — joutuu sellaiseen tilanteeseen, että tämä yritys ei onnistu siinä hommassaan ja tämä Finnveran takausvastuu kaatuu sinne pankeille sitten elikkä sen yrityksen velkojille, niin kyllä täytyy olla joku aika, milloin ne vastatakaukset, joita siellä perillä on olemassa, vanhenevat, eivätkä ne voi olla ikuisesti voimassa. Tällä ei ole budjetin kanssa, ed. Kekkonen, mitään tekemistä. Näin arvellen minä ymmärrän niin, että meillä ed. Kekkosen kanssa on väärinkäsitys tästä asiasta, enkä nyt ollenkaan pane pahakseni, vaikka tämmöisiä väärinkäsityksiä sattuukin, koska antaahan se kuitenkin aiheen ja mahdollisuuden tässä tilanteessa oikaista. Siltä osin kyllä me molemmat ymmärrämme tämän velkojan huonon aseman, mutta sitä pitää parantaa.

Herra puhemies! Pyhimmäksi lopuksi tässä vielä: tämä on niitä lievimpiä, miedoimpia asioita, mitkä pitäisi panna kuntoon. Kovan hallituksen pitäisi pehmetä vähän kansankin puolelle, ja sitä tämä hyvä esitys tässä varmaan tarkoittaakin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Seppo Lahtelan puhe sisälsi monia hyviä näkökohtia ja viittauksen myöskin lakivaliokunnan työskentelyyn, jossa olin tämän vaalikauden alussa varsinaisena jäsenenä. Todellakin tuo tavoite, mikä liittyi ed. Seppo Lahtelan puheenvuorossa lakivaliokunnan työskentelyyn, pitäisi saada vielä tällä hallituskaudella toteen.

Mutta menen tähän ed. Juhantalon nimenomaiseen lakialoitteeseen. Finnveran tarkoitushan on todella auttaa niitä yrityksiä, jotka eivät muualta saa takausta ja pääomaa, ja silloin Finnveran menettely on kyllä kyseenalaista, jos se saattaa myös takaajat tämmöisiin ongelmiin. Jo Finnveran avustusta annettaessa ja asioista neuvoteltaessa pitäisi selvittää asiat niin, että tämän kaltaisia riskejä ei voisi muodostua.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtelan puheet kuvasivat hyvin minun mielestäni normaalia keskustalaista ajattelua, että valtion pussista voidaan ottaa mitä vaan, kyllä ne sieltä hoituvat riippumatta siitä, ketkä maksavat.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kauppilalle vastaan: En nyt aivan ymmärtänyt, mitä hän tarkoitti. Minun mielestäni ei valtion kassan pidä olla myöskään pohjaton tässä suhteessa. En sitä tarkoita suinkaan enkä ymmärrä, mitä hän tarkoitti keskustalaisella näkemyksellä pohjimmaltaan tässä. Mutta lähtisin siitä, mitä edellisessä puheenvuorossani sanoin, että Finnveran tulisi rahoitusta myöntäessään ja lainoitusta myöntäessään asiat selvittää niin perusteellisesti, että tämän kaltainen riski, mihin tässä joudutaan, olisi minimaalinen.

Kauko Juhantalo /kesk:

Herra puhemies! En malta olla ed. Kauppilalle huomauttamatta, että silloin kun ajetaan tavallisen ihmisen asiaa, ja tässä nyt ei veropussilla juuri käydä, niin kyllä se vastaa silloin hyvin mielellään keskustalaista linjaa ja keskustalaista halua auttaa ihmisiä. Kun tänään alkuillalla olemme kuulleet muun muassa ed. Kauppilan taholta tulleesta suuresta toiveesta, miten jopa ostaisimme valtiolle konkurssiin menneen paperitehtaan ja pitäisimme tehtaan muutaman tuhat työläistä tekemässä siellä paperia, joka ajetaan jonnekin mereen, niin siellä on kyllä esitykset siitä, miten valtion pussilla käydään, saati, että on joku omakotitalon omistava, hyvää tahtova takaaja ja että hänen puolestaan hänen antamansa takaus edes vanhenee kohtuullisessa ajassa eikä pyydetä rahaa siinä vaiheessa ollenkaan. Aivan erilaisista summista on kysymys.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minä arvostan ed. Kauppilan hyvää näkemystä ja poliittista silmää, mutta joskus sekin silmä pettää ja tässä tapauksessa teillä kovasti se petti. Kun otetaan kysymys tästä aloitteesta, missä on niin, että tämä takaus vanhenee viidessä vuodessa, jos ei sitä toimeenpanna, niin näin arvelen, että tässä ei ole ollenkaan semmoista käsitystä, että käytäisiin valtion pussilla, vaan kyllä sen takaajankin pitää joskus päästä siitä löysästä hirrestä pois, jos yrityksestä ei ole mitään jäljellä. Se pitää sen viiden vuoden aikana toimeenpanna tai sitten sen pitää joskus vanheta. Voisin sanoa, että hyvän esimerkin tähän kerron:

Oli eräs yrittäjä, jolla oli — että ed. Kauppila ymmärtäisitte, mistä on kysymys — menestyvä yritys. Tuli 90-luvun hommat ja asia meni nurin. Siellä oli talo, oikeastaan kartano takana päärakennuksineen kuitenkin, ja kun tämä asia meni nurin, sovittiin, pesä myytiin ja selvitettiin, pankki tuli tyytyväiseksi ja asia oli kunnossa. Mutta sitten vaan siirtyi maailma eteenpäin ja tuli pankkiin uusi, niin sanottu pieni nousukasjohtaja, joka kaiveli ne vanhat paperit ja löysikin sieltä, että tämmöinen on olemassa. Alkoipa panna käymään ja myymään sitä asiaa eteenpäin, jolloin se vanha sopimus, mikä oli tehty silloin sopimusvaiheessa, ei enää pitänytkään paikkaansa, kun se takaus oli kuitenkin hengissä, ikään kuin voimassa. Siltä osin kaikki uskoivat hyvään lopputulokseen, mutta lopputulos ei ollutkaan hyvä, kun henkilöt olivat toisia. Ed. Kauppila, tätä minä tarkoitan, ja tässä ei ole mitään semmoista keskustalaista näkemystä muuta kuin että pyritään pitämään pienen ihmisen puolia, minkä teille siellä vasemmistoliitossakaan ei pitäisi ainakaan puheittenne mukaan olla vierasta.