Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän esitetään, aivan oikein, maitokiintiöjärjestelmän käyttöajan pidentämistä vuoden 2015 maaliskuun loppuun saakka. Se, mikä tässä on tietysti heikko kohta, on se, että sen jatkoajan pitäisi olla paljon paljon pidempi Suomen kannalta elikkä toisin sanoen sen pitäisi olla pysyvä järjestelmä eikä päättyvä järjestelmä. Tässä kiusallista on se, että aloiteoikeus on komissiolla ja komissio on ilmoittanut viimeksi tällä viikolla maatalousministeriön kautta, että se ei tule esittämään jatkoaikaa.

Tässä tietysti taktisesti on valittavissa kaksi vaihtoehtoa. Toinen on se, että varaudutaan siihen, että komissio ei kantaansa muuta, ja toinen on sitten se, että jotta se muuttaisi kantaansa, tehtäisiin kaikki voitava olemalla hiukan hankala näissä maatalousneuvostossa käsiteltävinä olevissa asioissa. Meidän on annettu ymmärtää, että meidän pitäisi olla nyt hyvin kilttejä, jotta jollakin tavalla tästä selvittäisiin kunnialla tulevaisuuteen.

Tänä päivänä oli luettavissa maa- ja metsätalousvaliokunnassa asiakirja, josta kävi ilmi se, että maatalousneuvostossa ensi viikolla on käsiteltävänä johtopäätösluettelo, jossa ollaan sitä mieltä, että pitää varautua pehmeään laskuun maitokiintiöttömään aikakauteen EU-kulttuurissa. Tämä siirtyminen tapahtuu varsin ovelalla tavalla lisäämällä maitokiintiöitä elikkä toisin sanoen häivyttämällä sitä kautta maitokiintiöitten merkitys. Meidän kannaltamme tämä on äärimmäisen kiusallista sen takia, että pohjoisen tuen järjestelmä, joka oli se ainut, jonka varman päälle piti artiklaan 141 perustuen olla Suomen turvana, on arvioinnissa täsmälleen samaan aikaan, puhumattakaan siitä, että artikla 141 oli arvioitavana viime syksynä ja siinä päästiin jonkinlaiseen jatkoaikaan. Elikkä toisin sanoen tässä on paljon pelissä.

Jos ajatellaan maataloustuloa, niin kysymys on noin 40 prosentista maataloustuloa. Jos ajatellaan tuotanto-olosuhteita Suomessa, kun monimahaiset eläimet käyttävät korsirehua, mitä eivät pysty käyttämään yksimahaiset juurikaan — ihan pienessä määrin, mutta hyvin vähän — niin kysymys on myöskin Suomen kannalta siitä, että sillä alueella, jossa ei enää voida tuottaa leipäviljaa, ainoa mahdollisuus on käyttää monimahaisia eläimiä maataloustuotannossa merkittävässä määrin. Sehän tarkoittaa käytännössä Oulujoen pohjoispuolista aluetta Suomessa. Elikkä siis niin sanotusti C1—C4-alueille tämä maidontuotantovaihtoehto on ainut käyttökelpoinen ja merkittävä maataloustuotannon muoto. Tässä katsannossa olemme todella ison asian kanssa tekemisissä, ja toivon hartaasti, että niissä neuvotteluissa, joita juuri paikalle saapunut maa- ja metsätalousministeri tulee käymään, hän on omana toimikautenaan menestyksellinen, sillä tässä on erittäin paljon pelissä.

Valiokunnassa, arvoisa puhemies, asiaa käsiteltiin perusteellisesti ja tiukimman jälkeen, ja siinä päädyttiin käymään läpi kartoittaen koko tämä kenttä, mitkä ovat meidän toiminnalliset mahdollisuutemme ja mitä tämä hallitus ja samalla maa- ja metsätalousvaliokunnan tuella siis toivon mukaan koko eduskunta, toteuttaa nyt jäljellä olevina tämän vaalikauden kolmena vuotena. Elikkä näissä merkeissä toivotaan erinomaisen hyviä menestyksen vuosia neuvotteluissa maa- ja metsätalousministerille.

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Silloin, kun Suomi meni EU:hun, sovittiin, että maataloutta voi harrastaa EU:n joka kolkalla, ja tuli maakohtaiset maitokiintiöt, ja nyt niitä puretaan. Se on kohtalokas temppu, niin kuin ed. Pulliainen täällä totesi, Suomen maataloudelle ja maitotaloudelle, etenkin Itä-Suomen, Keski-Suomen ja Pohjois-Suomen tilallisille, jotka maitoa tuottavat. Nyt on jo puutetta maidosta. Tuossa on eteläpuolella Viro, maailman parhaat viljelysalueet ja suuria maitotiloja. Ei suurikaan ennustaja tarvitse olla, kun arvelee, että sieltä ruvetaan nyt maito tuomaan Helsingin seudullekin ja ajetaan Suomessa sen tuotanto alas.

Toivoisi, että tässä nyt oltaisiin tosissaan liikkeellä, jopa niin, että kytkettäisiin EU:n uuden perussopimuksen hyväksymisen ehdoksi, että maitokiintiöt säilyvät.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen kuvasi aivan oikein maitotalouden merkityksen suomalaiselle maataloudelle ja maitokiintiöitten merkityksen. Siihen ei ole mitään huomauttamista. Maitotalous on elintärkeä osa suomalaista maataloutta, ja maitokiintiö on sen suoja.

Toista mieltä olen kuitenkin tästä peruslinjasta. Minusta tuntuu, että hallituksen edustajana ed. Pulliaisellakin oli sellainen kanta, että tästä maitokiintiöjärjestelmästä pitää pitää kiinni mutta siitä täytyy kuitenkin luopua lopuksi ja sen pitää alkaa sen valmistautumisen tästä lähtökohdasta. Se on väärä lähtökohta. Tapellaan nyt kerrankin kunnolla ja loppuun saakka katsotaan, miten tässä käy, eikä lähdetä heti tekemään sitä toista järjestelmää, joka on luopumisen ja alistumisen merkki, ja sen suuntaistahan hallituksen homma on nyt.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minullekin on tullut, ei voi nyt sanoa yllätyksenä, mutta joka tapauksessa selkeänä viestinä se, että maito on loppumassa erilaisissa tuotantolaitoksissa, joiden tuotteiden laatu ja tuotteiden tekeminen yleensäkin on riippuvainen suomalaisesta maidosta. Tässä suhteessa olisi kyllä tavattoman tärkeää, että ei näiden meidän tulevaisuudenuhkien joukkoon, johon kuuluvat jo tällä hetkellä työvoimapula ja monet tämän tyyppiset tekijät, lisäksi tulisi maitopula.

Nyt olisi hyvä kuulla se, miten maa- ja metsätalousministeri tässä asiassa viitoittaa tämän tien ensinnäkin Euroopan unionin osalta ja sitten myös Suomen osalta, miten Suomi pärjää. Vai onko tässä uusi "puupula", maitopula?

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä aina olen ollut koplaamisen kannalla, mutta pelkään, että tässä tapauksessa juna on aivan varmasti lähtenyt. Keski-Euroopan maat, Saksa, Ranska, Italia, haluaisivat luopua suunniteltua aikaisemmin tästä maitokiintiöjärjestelmästä, ja näin tullee käymään. Mutta on kuitenkin muistettava, että maidosta on tänä päivänä maailmassa aika suuri pula, ja kun kiinalaiset ja Kiinan poliittinen johto ovat asettaneet tavoitteeksi, että jokainen kiinalainen joisi puoli litraa maitoa päivässä, niin ei kauan kestä, ennen kuin tulee olemaan todellinen pula maidosta. En tarkoita sitä, että Suomesta vietäisiin maitoa Kiinaan tai ulkomaille, mutta viedään muista maista, niin että (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kyllä Suomen maitotilanne näyttää aika hyvältä tulevaisuudessa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen oppositiosta puheenvuoron käyttäneitten kanssa samaa mieltä siinä, että tässä on kai tehtävä kaikki mahdollinen voitava. Tässä katsannossahan — jos arvoisat edustajat ovat lukeneet sen, mitä mietinnössä lukee — on kartoitettu ne toimenpiteet, mihinkä täytyy ryhtyä. Elikkä joka tapauksessa olennaista on se lopputulos, että meidän maitotaloustuotantomme jatkuu. Pitää muistaa, että meillä on valtava määrä elintarviketeollisuutta, joka on täydellisesti riippuvainen maidontuotannosta, ja nimenomaan kotimaassa.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Kyseessä on yksi suomalaisen maatalouden perustan kannalta keskeisimpiä asioita, mitä EU-jäsenyyden aikana ollaan käsittelemässä. Tämä on paljon dramaattisempi meidän työvaltaisen maatalouden perustan kannalta kuin 141- ja sokerikysymykset.

Kun Suomi liittyi EU:n jäseneksi, me pidimme erittäin tärkeänä jäsenyysehdoissa painottaa maitotalouden, kotieläintuotannon, työvaltaisen maatalouden selviytymistä. Se oli hyvin keskeinen monissa jäsenyysehdoissa. Jäsenyyden aikanahan on käynyt niin, että viljatilojen määrä on vähentynyt alle viidenneksen, mutta yli puolet maitotiloista on hävinnyt. Tämä kuvaa myös sitä työvaltaisen maatalouden kovaa painetta, joka alueellisesti näkyy vielä siinä, että Itä- ja Pohjois-Suomessa tilojen ulkopuolisia tuloja voi olla ehkä noin kolmannes, kun Etelä-Suomessa niitä on kaksi kolmasosaa. Se kuvaa myöskin maitotalouden, työvaltaisen maatalouden keskeistä rakennetta itäisen ja pohjoisen Suomen maaseudun elinvoimaisuuden näkökulmasta.

Tältä osin on ollut erittäin tärkeää, niin kuin Agenda 2000 -linjauksissa eduskunta yksimielisesti korosti, että EU:n kansalliset maakiintiöt maidontuotannossa on turvattava. Se vakauttaa maitotalouden ja turvaa Suomen maitotalouden määrällisen ja laadullisen kehittämisen eikä valuta tuotantoa Euroopan suuriin tuottajamaihin. Se, että hallitus ikään kuin tuossa hallituksen vaihdoksen yhteydessä luisui ja ajautui tästä selkeästä linjauksesta, on minusta kyllä lähes katastrofaalista ja poliittisesti vastuutonta.

Sosialidemokraatit ovat eri vaiheissa maa- ja metsätalousvaliokunnassa ja suuressa valiokunnassa peränneet hallitukselta edes selvää päätöstä siitä, että Suomi vastustaa kansallisten maakiintiöiden purkamista. Tätä koskeva esityksemme kaatui suuressa valiokunnassa äänin 14—10 viime perjantaina. Tässä on koko ajan selittelyn maku. Mietitään jo, että kun tässä ei onnistuta. Mutta yleensäkin meidän edunvalvonnassamme on ollut se heikkous, että meillä ei ole ollut riittäviä viiteryhmiä, ei kunnon liittoutumista kansallisen maatalouden turvaamiseksi ja erityisesti Eurooppa-neuvoston poikkeuksellisten vaikeiden luonnonolosuhteiden huomioon ottamiseksi, jotka nyt vähintään maitotalouden yhteydessä EU:n pitäisi tunnustaa. Kovempi asia tämä on kuin 141 tai sokeri.

Tältä osin on vielä erittäin dramaattista, että emme voi mennä EU:n selän taakse. Olemme itse vastuussa kansallisella maatalouspolitiikalla, joka yleensä on ollut luopujien tukemispolitiikkaa, eläköityvien ekstrabonuspolitiikkaa. Sitähän suomalainen kansallinen maatalouspolitiikka on ollut. Kun ed. Sirkka-Liisa Anttila, nykyinen ministeri, oli maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja Ahon hallituksen aikana, hallitus vei läpi 1993 maitokiintiöiden vapaan kauppajärjestelmän. Siinä mietinnössä on eriävä mielipiteeni, ja se on syytä käydä läpi.

Silloin jo oli nähtävissä, että ollaan tukemassa ekstratavoin luopujia ja nuoret, tilojaan kehittämään pyrkivät tuottajat joutuvat erittäin suuriin taloudellisiin sitoumuksiin ja vaikeuksiin, jopa tänä päivänä 100 000—200 000 euron lisävelkoihin tuotanto-oikeuksistaan. Tämä oli käsittämätön kansallinen ratkaisu, siinä ei voida mennä EU:n selän taakse. Se tehtiin ihan aidosti Ahon hallituksen aikana 1993. Siinä ei paljon auta se, että 1.4.1997 muun muassa siirryttiin kiintiöjärjestelmään, joka oli puoliksi hallinnollinen. Kuitenkin Valtiontalouden tarkastusvirastokin 90-luvun lopulla totesi, että tämä järjestelmä on ollut onneton ja vakava, vaarantanut maatalouden rakennekehityksen. Sillä ei ollut mitään tekemistä myönteisen rakennekehityksen kanssa. Siitä huolimatta tälle asialle ei ole haluttu MTK-johtoisen hallituksen toimesta eikä aikaisemminkaan vakavasti puuttua.

Tämä on sillä tavalla myös tärkeää, kun ajattelemme nyt sopeutumista pahimmillaan EU:n väärään ja meidän tuotantoamme rankaisevaan ratkaisuun, että meidän on kyllä tämä asia pystyttävä hallitsemaan. Sen takia, herra puhemies, sosialidemokraatit esittävät ja esitän, että:

"Eduskunta edellyttää hallituksen ryhtyvän toimenpiteisiin maitotalouden aseman ja työvaltaisen maatalouden tulevaisuuden turvaamiseksi ja edellytysten luomiseksi nuorten tuottajien investoinneille ryhtyen toimenpiteisiin vuonna 1993 maahamme luodun tilakohtaisten maitokiintiöiden vapaan kaupan purkamiseksi."

Herra puhemies! Kyse on siitä, että meidän täytyy varmistaa työvaltaisen maatalouden ja maitotalouden jatkuvuus ja että suomalainen jalostus ja teollisuus maitotaloudessa pystytään myöskin varmistamaan, ettemme ajaudu tuontijugurttien ja toisaalta voimakkaan tuotannon tuontiin Suomeen ja samalla esimerkiksi tuottajahinnat putoavat hallitsemattomasti, eräiden arvioiden mukaan pahimmillaan jopa 15 prosenttia. Meidän on nyt todella varmistettava nuorten työvaltaisen maatalouden harjoittajien toimintaedellytykset.

Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti täällä käytyyn keskusteluun muutama ajatus. Siitä olemme kaikki samaa mieltä, että maidontuotanto on Suomen maataloustuotannossa ja maataloustulovolyymilla mitaten kaikkein suurin, pelkästään maidontuotanto on 40 prosenttia. Jos siihen otetaan naudanliha mukaan, niin tullaan 60 prosenttiin, ja osassa Suomea sen osuus on yli 70 prosenttia. Tästä ollaan täysin samaa mieltä. Suomen hallituksen tavoitteena luonnollisesti on turvata maidontuotannon jatkuvuus tulevaisuudessakin, ja siinä meitä auttaa aika paljon se, että kuitenkin meillä on artikla 142, joka on pysyvä. Maidontuotannostahan valtaosa on tämän artiklan alueella, ja se artikla on nyt tuolla Euroopan unionissa parhaillaan arvioitavana. Sen vain voin todeta, että siinä arvioinnissa tähän mennessä on todettu se tarpeelliseksi ja todettu myöskin se, että tuki on säilyttänyt mahdollisuuden tuotantoon pohjoisen tuen alueella.

Sitten kysymys maitokiintiöistä. Ei Suomi ole maitokiintiöistä luopumassa, mutta Euroopan unionissa meitä on tällä hetkellä tasan kolme jäsenmaata, jotka ovat ilmoittaneet, että me emme hyväksy maitokiintiöiden lopettamista 2015. Jokainen teistä ymmärtää, että sillä enemmistöllä ei maitokiintiöitä säilytetä vuoden 2015 jälkeen, varsinkaan kun komissio on ilmoittanut, että komissio ei tule esittämään maitokiintiöille jatkoa. Tätä taustaa vasten meidän pitää nyt rinnalla rakentaa strategiaa — jos niin käy, kun nyt näyttää, että emme pysty sitä yksin tai kahden muun jäsenmaan kanssa kaatamaan — rakentaa järjestelmää, jolla siinä tilanteessa, että kiintiöt asteittain poistuisivat, meillä on mahdollisuus myöskin tuotantoon sidottuna tukena hoitaa asioita Suomessa, jotta me voimme turvata maidontuotannon kannattavuuden jatkossakin.

En ymmärrä ed. Rajamäen väitettä siitä, että hallitus olisi jotenkin ajautunut jollekin erikoiselle linjalle maitokiintiöiden suhteessa. Siitä ei ole kysymys. Suuren valiokunnan ohjeiden mukaan on toimittu. Maa- ja metsätalousvaliokunta on antanut suurelle valiokunnalle evästyksen, ja hallitusohjelmaan on selkeästi kirjattu se, että me jatkossakin haluamme säilyttää Suomessa kannattavan maataloustuotannon, ja osana sitä, ja erittäin tärkeänä osana, on maidontuotanto. Me tulemme nyt lähipäivinä päättämään siitä ensimmäisestä 2 prosentin lisäyksestä, jos se tulee tuolla ministerineuvostossa hyväksytyksi. Mutta senkin ehtona on ehdottomasti se, että tämä lisäys tapahtuu hallitusti ja sillä tavalla, että se ei romuta sitä järjestelmää. Siksi se lisäys on 2 prosentin luokkaa; Suomessa se tekee 71 miljoonaa litraa. Meillähän on tällä hetkellä se tilanne, että meidän tämän hetken tuotantomme on 150 miljoonaa litraa alle maakiintiön.

Ja voin lopettaakin tämän puheenvuoroni toteamalla, että tulen tänne suoraan Pohjois-Pohjanmaalta, jossa oli iso joukko maidontuottajia. Nyt järjestetään tilaisuuksia, joissa olen mukana. Luomme uskoa maidontuottajien tulevaisuuteen, koska meillä on kaikki mahdollisuudet menestyä, kaikki mahdollisuudet ovat olemassa. Tässä mielessä toivon kyllä oppositiolta hyvin rakentavaa otetta. Ei tämä ketään hyödytä, että me teemme maataloudesta tämän tyyppistä oppositiopolitiikkaa kuin nyt ollaan tekemässä.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Rajamäelle toteaisin, kun hän tavan takaa puhuu maitotaloudesta työvaltaisena maatalouden muotona. Se on vähän historiaa tämä. Nykyaikainen maitotaloustuotanto on erittäin pääomavaltaista tuotantoa, ja se on oikea suunta, koska emme me työvaltaisena elinkeinoalana voi pärjätä. Meidän pitää ottaa nykyaikaista tekniikkaa käyttöön, jotta olemme kilpailukykyisiä Euroopassa.

Toinen asia sitten tästä, miten maatalouspolitiikkaa pitää neuvotella ja hoitaa. Tässä on syytä yhtyä ministeri Anttilan näkemykseen, että on turha lyödä päätä seinään ja yrittää jotain semmoista, mikä ei todellakaan tule onnistumaan. Meidän pitää luoda Suomen kilpailukykyä kehittäviä, ylläpitäviä järjestelmiä, kehittää luonnonhaittakorvausjärjestelmää, jotta olemme kilpailukykyisiä siinäkin tilanteessa, kun kiintiöt päättyvät, mikä tulee tapahtumaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomi on selkeän vahvasti aikaisemmin ilmoittanut, että se ei hyväksy kansallisten maakiintiöiden purkamista. Nyt tältä osin selvästi on mukauduttu jo siihen, että komissio ei jatka vuoden 2015 jälkeen. Olivathan nämä prosessit aikaisemminkin täällä. Kyllä käytiin tiukka vääntö; saatiin lisäaikaa huolimatta Ruotsista, Isosta Britanniasta jnp. Tässä on erittäin vaarallista se, että nimenomaan meidän luonnonolosuhteidemme ja sitovamman työvaltaisen maatalouden näkökulmasta mennään erittäin vaikealle tielle nyt.

Sitten sanoisin vielä, kun artikla 141:n kohdalla tuli tietty takapakki, että sen alueisiin myös kohdistuu nyt selkeästi välillisiä paineita muutoinkin maatalouden EU-edunvalvonnan epäonnistuttua. Montaa tällaista torjuntavoittoa ei Suomen maatalous, jos ei Suomikaan, kyllä enää kestä, mitä EU:sta tulee.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kannatan ed. Rajamäen lausumaehdotusta.

Todettakoon, että tämä maitokiintiöjärjestelmä on yksi keskeinen keino, jolla EU:n alueella tuotantoa pystytään ohjaamaan ja tasapainottamaan sekä turvaamaan osaltaan tuottajien tulotaso. Nyt, kun tässä ollaan menossa siihen, että näitä kiintiöitä kasvatetaan, niin totta kai sillä on merkitys silloin tuottajahinnan ja maatalouden kannattavuuden kannalta. Toisaalta me Suomessa tiedämme, että nämä tuotantopanokset ovat aivan eri luokkaa kuin tuolla Keski-Euroopassa.

Edelleen totean sen, että näihin maitokiintiöihin sitoutuu melkoiset pääomat. Niitä myös vakuutena käytetään, ja kun niitä lähdetään kasvattamaan ja vähitellen näyttää romuttuvan tämä systeemi, niin totta kai silloin tavallaan taivahan tuuliin nämäkin rahat häviävät. Eli tässäkin mietinnössä henkii tällainen tietynlainen luovuttamisen henki ja näitä kompensaatiokeinoja etsitään. Tämä järjestelmä tulisi todella ehdottomasti säilyttää ja Suomen loppuun asti pitää tästä kiinni, että se tosiaan säilyy.