Arja Karhuvaara /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakialoitteessa esitetään työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta niin, että laittomiksi tuomituista työtaistelutoimenpiteistä voitaisiin tuomita hyvityssakon lisäksi myöskin vahingonkorvaukseen. Hyvityssakko pysyisi nykyperusteisena, ja vahingonkorvaus voitaisiin määrätä vasta, jos työtuomioistuimen laittomaksi tuomittua lakkoa ei ole lopetettu 24 tunnin kuluessa tuomiosta.

Työelämän työrauhaa säädellään työehtosopimuslailla vuodelta 1946 ja työriitojen sovittelusta annetulla lailla vuodelta 1962. Lainsäädäntöä on uusittu viimeisten 20 vuoden ajan, mutta vuodelta 1946 peräisin oleva, edelleen voimassa oleva laki oli aikanaan tehty siihen maailmaan.

Työtaistelu on laillinen, kun se ei työsopimuksen voimassa ollessa kohdistu mihinkään sopijapuolia sitovaan työehtosopimuksen kokonaisuuteen tai sen yksittäiseen määräykseen. Sopimuksiin sidotut yhdistykset ovat myös velvoitettuja huolehtimaan siitä, että myös niiden ja sopimusten alaiset yhdistykset, työnantajat, työntekijät jne., noudattavat sopimuksia eivätkä järjestä laittomia työelämähäiriöitä sopimuksen voimassaoloaikana. Työriitojen sovittelusta annetun lain mukaan aiotusta työnseisauksesta tai sen laajentamisesta on tehtävä myös kahden viikon määräajassa ilmoitus sovittelijalle.

Arvoisa puhemies! Ongelmat Suomen työrauhajärjestelmässä ovat moninaiset, ja tämä tekemäni lakialoite laittomiksi tuomittujen lakkojen vahingonkorvaustuomioiden mahdollistamisesta kohdistuu vain ongelmavuoren huippuun. Suomessa laittomista lakoista voidaan tuomita hyvityssakkoon, mikä on erityisluonteinen työoikeudellinen seuraamus. Hyvityssakon summa tarkastetaan kolmen vuoden välein, ja summa on maksimissaan tällä hetkellä 28 300 euroa. Hyvityssakko ei voi kohdistua yksittäiseen työntekijään. Sakon määrään vaikuttavat kunkin työmarkkinahäiriön kokonaistilanne, vahingon ja syyllisyyden määrä, työntekijäryhmän koko jne.

Suomalaisessa työmarkkinakäytännössä on suuri epäsuhta langetettujen sakkojen ja työtaistelutoimenpiteiden aiheuttamien vahinkojen välillä, esimerkkeinä työtuomioistuimen Ilmailualan Unionille joulukuussa 2009 langettamat hyvityssakot 13 000 euroa verrattuna Finnairin 6,7 miljoonan euron tappioihin ja Suomen matkailumaineelle tulleisiin kolhuihin. Myös työmark- kinatuomioistuimen yhä uudelleen laittomiksi tuomitsemia lakkoja on jatkettu hyvityssakoista ja oikeudenkäyntikulukorvauksista huolimatta. Muun muassa Toimihenkilöunioni ketjutti viime joulu—tammikuussa erilaisia lakkoja kahdeksan kertaa saaden hyvityssakoiksi tuomiopöytäkirjojen mukaan 142 838 euroa, summan, joka sai liiton puheenjohtajan toteamaan, että lakkoja jatketaan niin kauan kuin rahaa riittää. Toisen osapuolen taloudelliset menetykset löytyivät myöskin näistä työtuomioistuimen pöytäkirjoista. Niitä oli mainittu muun muassa 2,3 miljoonaa euroa tai pienen alihankkijayrityksen 460 000 euroa.

Purevista sanktioista on taas esimerkkinä Akt:n nykylakkoa edeltävien Helsingin ja Kotkan satamien työsaartojen saama käräjäoikeustuomio 700 000 euroa uhkasakkona, mikä lopetti laittoman työsaarron heti. Pohjoismaissa on käytössä vahingonkorvausmenettely laittomien lakkojen osalta jopa ilman ylärajaa.

Arvoisa puhemies! Laittomat lakot horjuttavat työehtosopimusjärjestelmän perusrakenteita, ja ainoastaan toimiva työehtojärjestelmä mahdollistaa laillisuuden vahvistamisen ja ehkäisee ennalta laittomuuksien aiheuttamia vakaviakin seurauksia. Suomen työehtojärjestelmä rakentuu siten, että työsopimuskaudeksi työntekijöille turvataan työn tekemisen ehdot ja työnantajalle työrauha eli varmuus siitä, mitä ehtoja noudattamalla työntekijät eivät ryhdy työtaisteluun sopimuskauden aikana.

Toimiva työrauhajärjestelmä edellyttää muun muassa sitä, että jos ryhtyy laittomaan toimintaan, lainvastaisesta työtaistelutoimesta aiheutuu asianosaiselle riittävän tuntuvat seuraamukset. Lakiesityksen mukainen säännös toimisi myös laittomien työtaistelujen ennalta ehkäisevänä tekijänä. Laittomaan tekoon ryhtynyt voi harkita, kannattaako vahingonkorvausvastuun uhalla jatkaa laitonta toimintaa. On hyvä muistuttaa myös, että mahdollisuus vahingonkorvauksen tuomitsemiseen pitää sisällään paitsi lakon lopettamisen 24 tunnin kuluessa tuomiosta myös sen uusimisen.

Haluan myös todeta, että vahingonkorvausoikeudellisten periaatteiden mukaan laittomaan tekoon syyllistynyt on velvollinen korvaamaan siitä aiheutuvat vahingot. Lakiesityksen mukaisesti tämä on kohtuullista, jos laittomuuteen syyllistynyt osapuoli ei kunnioita työtuomioistuimen ratkaisua vaan jatkaa sen jälkeenkin laitonta työtaistelua. Kysymys on myös laittomuuden kohteeksi joutuneen osapuolen oikeussuojasta, myös yritysten, liikekumppaneiden ja ihmisten laajemminkin — koko Suomen yrityskentässä. Sanoisin niille, joiden mielestä vahingonkorvaus olisi tuplasanktio, että työelämässä on jo tällä hetkellä esimerkkejä: muun muassa tasa-arvolain rikkominen, josta voidaan tuomita sekä hyvityssakkoon että vahingonkorvaukseen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Yhteiskunnan kannalta katsoen laittomat työtaistelut luovat myös epävarmuutta työnantajapuolelle ja nostavat kynnystä työllistää. Työmarkkinahäiriköinti voi vahingoittaa myös koko toimialaa niin, että työpaikat katoavat muualle globaalissa taloudessa entistä helpommin. Onkin tärkeää koko maan taloudelle, ennustettavalle yritysten toimintarauhalle ja oikeuslaitoksen toiminnan arvolle, että syksyllä 2008 aloitettu työrauhalain uudistus valmistuisi viimeinkin kevään aikana. Ammattiyhdistystenkin pitäisi elää tätä aikaa ja kantaa vastuunsa koko Suomen taloudesta ja kansalaisten hyvinvoinnista. (Ed. Mustajärvi: Eivätkö ne kanna?) 1920- ja 1940-luvun työehtosopimusjärjestelmä on tärkeä päivittää viimein tähän päivään.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut ed. Karhuvaaran lakialoitteen ja kannatan sitä lämpimästi. Kysymyksessä on todellakin tilanne, jota ei ole missään muussa Pohjoismaassa. Kaikissa Pohjoismaissa on käytössä vahingonkorvausmenettely laittomien lakkojen osalta, ja tällainen on kyllä syytä saada myös Suomeen. Lakko-oikeuteen tällä ei suinkaan puututa, päinvastoin silloin normaalit, tavanomaiset perusteiltaan oikeat lakot, "oikeat lakot" — totta kai ne ovat oikeita lakkoja, kun ne tulevat työntekijöitten huolesta — saavat ihan toisenlaisen arvostuksen myös kansalaisten keskuudessa, kun laittomiin lakkoihin puututaan kovalla kädellä. (Ed. Lahtelan välihuuto) — Miten puututaan ahtaajien lakkoon? Kiitoksia kysymyksestä. Ahtaajien lakossa on kysymyksessä työtaistelu, joka olisi päätettävä mahdollisimman nopeasti. Suomen talous ei kestä sitä, että meillä on jo tällä hetkellä valtaosa paperinvalmistuskapasiteetista pysäytetty. Työt ovat loppuneet, hyvät herrat, yli 3 700:lta metsäteollisuuden työntekijältä. Se on enemmän kuin niiden ahtaajien lukumäärä, jotka ovat tällä hetkellä lakossa.

Suomella ei olisi varaa lakkoihin eikä varsinkaan tällaiseen lakkoon, joka pysäyttää asiallisesti koko viennin. Tämä on tosiasia. Sen sijaan kyllä lakon osapuolilla on työtaisteluun varaa: 100 euroa päivässä, kuutena päivänä viikossa. Kuukausiansio tällä laskutavalla on 3 600 euroa. Millä muulla normaalilla ay-liitolla on tämmöistä lakkokassaa? Minä olen toimittajana ollut myös pari kolme kertaa lakossa. Ei elämän kuuna päivänä ole tällaisia lakkoavustuksia pystytty maksamaan lakossa oleville toimittajille.

Se, että jotkut ammattiliitot ovat todella rahakkaita, johtuu tietenkin siitä aikanaan tehdystä sopimuksesta, jonka mukaan työnantaja — huom: työnantaja — perii suoraan palkasta ay-liiton jäsenmaksut. (Ed. Lahtela: Pitäisikö se purkaa?) — En edellytä sen purkamista, mutta minä vaan sanon, että tämmöinen sopimuskin on tehty. Ennen sitä kaikki liitot olivat köyhiä. Nyt niillä on kyllä mahtavat lakkokassat.

Jos jonkinlainen toisenlainen uudistus meidän työmarkkinapolitiikkaan, työmarkkinajärjestelmään tarvitaan, niin se on pakkosovinto. Meillähän on jo pakkosovittelu mutta ei pakkosovintoa. Elikkä tarvitaan lautakunta, joka ratkoo sellaiset työriidat, joissa osapuolet eivät pääse sopimukseen, ja se olisi sitten hyväksyttävä. Näinhän tapahtui Tehyn lakon aikana.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola tuossa paljasti entisestä elämästään sen pimeän puolen ja kertoi julkisesti täällä, että hänhän on ollut varsinainen työmarkkinahäirikkö, ja nyt hän on sitten täällä paheksumassa niitä työntekijöitä, jotka käyttävät laillisia oikeuksia.

Sinällään tämä ed. Karhuvaaran ensimmäisenä allekirjoittama kokoomuksen ryhmäaloite on minun mielestäni pliisu verrattuna siihen, mitä minä oletin, ja en tiedä, kun sitä vertaa sitten EK:n kannanottoihin varsinkin viime aikoina, niin epäilen, onko tämä kokoomuksen ja Elinkeinoelämän keskusliiton keskusteluyhteys jostain syystä katkennut nyt. Jokin aika sittenhän täällä kirjoitettiin Lex Nokia juuri siinä muodossa kuin Elinkeinoelämän keskusliitto halusi. Se tuli suoraan siitä kynästä.

Täytyy muistaa, että lakko-oikeus on keskeinen osa länsimaista demokratiaa, erottamaton osa. Sen sijaan, että tämä lakko-oikeus kyseenalaistettiin, niin päinvastoin: Viking Rosellaa koskevassa päätöksessä taisi olla, että ensimmäistä kertaa sillä tasolla Euroopan yhteisön tuomioistuin korosti nimenomaan työtaisteluoikeutta. Samaan suuntaan on menty Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksessä, kun Turkin valtion virkamiehet kävivät työtaistelua ja pääministeri laittoi paimenkirjeen, että näin ei saa menetellä, ja ihmisoikeustuomioistuimen mukaan pääministeri menetteli väärin eivätkä suinkaan nämä työtaisteluun osallistuneet virkamiehet.

Arvoisa puhemies! Tässä aloitteessa kirjoitetaan, että "työmarkkinarauha ja sen ennustettavuus ovat tärkeä osa yrittäjyyden houkuttelevuutta, yritysten sijoittumismaavalintaa ja toimintamahdollisuuksia sekä yrittäjän tahtoa työllistää". Näin onkin, mutta kyllä esimerkiksi irtisanomissuoja on äärimmäisen tärkeä asia. Senhän näki esimerkiksi Wärtsilän Turun tehtaitten dieselmoottoritehtaan lopettamisessa, tuotannon siirtämisessä Italiaan, ja se tehtiin juuri siitä syystä, että Suomessa verrattuna Italiaan on poikkeuksellisen edullista päästä työvoimasta eroon. Italialaiset eivät edes hallinneet sitä tuotantoa, vaan ne suomalaiset työntekijät, joilta loppui oma työ, laitettiin opettamaan italialaiset tekemään sitä työtä, ja sen teki juuri tämä ero irtisanomissuojassa maiden välillä. Vastoin yleisiä ennakkokäsityksiä Suomi Oecd-maiden vertailussa kuuluu siihen heikoimpaan kolmannekseen irtisanomissuojan osalta. Välimeren maissa, esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa, työntekijän suoja on paljon parempi.

Tässä aloitteessa viitataan vielä lisäksi Akt:n syksyn 2004 lakkoon, ja tämä ja kevään 2010 lakkouhka nostivat esiin keskustelun laittomien työtaistelutoimien aiheuttamista vahingoista yhteiskunnalle. Jos puhutaan lakialoitteesta, laittomista lakoista, työtaistelusta ja niiden seuraamuksista, niin minkä takia laillisen työtaistelun aikana näitä asioita nostetaan esille ja halutaan rajoittaa työtaisteluoikeutta tai sitten lisätä juridisesti tai taloudellisesti näitä seuraamuksia, kun kyse on täysin eri asiasta? Mitä tulee ainakin EK:n puolelta niihin kannanottoihin, mitä on tullut silloin, kun tämä työtaistelu käynnistyi, niin kyllä minun arvioni mukaan siinä on raa’asti kyse siitä, että ei halutakaan päästä sopuun ja että EK ohjaa sitten satamaoperaattoreita siinä, minkälaisen kannan he saavat ottaa.

Arvoisa puhemies! On puhuttu myöskin siitä, että Suomi on erityisen lakkoherkkä maa. Se ei pidä ensinkään paikkaansa. Vuonna 1971 lakkopäiviä kertyi 2,7 miljoonaa, vuonna 1977 niitä kertyi 2,4 miljoonaa, vuonna 1986 niitä kertyi 2,8 miljoonaa, vuonna 1995 vajaat 900 000 ja vuonna 2008 ainoastaan 16 000 — siis aivan mitättömän pieni murto-osa siitä, mitä vielä esimerkiksi vuonna 1986. Tämä kannattaa aina muistaa.

Arvoisa puhemies! Kun sanoin, että tämä kokoomuksen ryhmäaloite on pliisu, niin jollakin lailla perustelenkin sitä. Ainakin minun ymmärrykseni mukaan tässä aloitteessa oletetaan, että vahingonkorvausta voitaisiin tuomita vain siinä tapauksessa, ettei työtuomioistuimen tuomiota noudateta, ja jos noudatettaisiin vahingonkor- vausta, ei voitaisi tuomita. Tämä on siinä mielessä outo aloite, outo kohta ja juridisesti kummallisesti kirjoitettu, kun nykylain mukaan yleinen tuomioistuin voi missä tahansa lakkojutussa tuomita vahingonkorvausta. Ja eri asia sitten on, et-teivät tällaiset kanteet ainakaan vielä ole menestyneet, sitä on muutaman kerran yritetty. Mutta jos tämän aloitteen lukee kirjaimellisesti, niin aloitehan olisi kavennus nykylakiin verrattuna, ja siinä suhteessa, jos on ollut tarkoitus, että kokoomus koventaa tätä profiilia näissä kysymyksissä työväenpuolueena, te olette kyllä menossa ihan eri suuntaan.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvelle voisi sanoa, että jos kuuntelitte puheen oikein, en taatusti vaatinut mitään poikkeuksia tai asettanut laillista lakkoa kyseenalaiseksi. En missään nimessä.

Mitä tulee avainalojen lakkoon, niin jossakin vaiheessa yhteiskunnan pitää harkita sitten, romutetaanko tällä lakolla koko Suomen vientiteollisuus, romutetaanko koko Suomen talous, ihan samalla tavalla kuin Tehyn lakossa jouduttiin arvioimaan, kuoleeko tämän lakon takia ihmisiä. Sen takia tehtiin erillislaki, koska ei ole olemassa minkäänlaisia lakeja, joitten avulla tällaisiin ongelmiin voitaisiin puuttua, esimerkiksi perustaa sovittelulautakunta.

Mutta irtisanomissuojasta sanoisin ed. Mustajärvelle, että on totta, että Italiassa, Espanjassa ja Portugalissa on parempi irtisanomissuoja kuin Suomessa, mutta siellä ei ole ansiosidonnaista työttömyysturvaa samalla tavalla kuin meillä, (Puhemies: Minuutti!) ei missään nimessä. Ei ole ansiosidonnaista työttömyysturvaa samalla tavalla kuin meillä. Tämä täytyy ottaa huomioon.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On aivan totta, että tällä hetkellä voidaan tuomita jo näihin normaaleihin vahingonkorvaustuomioihin, mutta se tapahtuu käräjäoikeudessa, ja se ei taatusti ole paras paikka näille, koska se on hidas ja epävarma ajallisesti. Työtuomioistuin on luontevampi, ja sieltä saadaan ratkaisu huomattavasti nopeammin.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minä ihan tosissani puhuin tuosta epäjohdonmukaisuudesta, joka tässä lakialoitteessa on. Jos pilkuntarkasti sitä lukee, niin silloinhan se olisi kavennus nykykäytäntöön, ja jos te tarkasti sen luette, tekin tulette tähän lopputulokseen.

Mutta ed. Ukkolalle siitä, mitkä ovat ne keinot, jos halutaan laajentaa tätä keskustelua siihen, kun te lakialoitteessa kuitenkin puhutte vuoden 2010 lakon uhasta: Kyseessä on laillinen työtaistelu. Kuinka sitten vielä sellaisen laillisen työtaistelun uhka voisi olla tekijä, jolla te perustelette puuttumista laittomaan työtaisteluun? Siinä mielessä perusteluosa on johdonmukainen.

Pakkosovittelusta: Pitää olla tavattoman iso kynnys pakkosopuun. Länsimaisessa demokratiassa ei ole kyllä ihan tavanomaista se, että valtio määrää palkkapolitiikasta.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt minä unohdin, mitä minun piti sanoa. — Eli ed. Mustajärvelle: Se aika, milloin tämä lakialoite on laadittu, oli vielä siinä vaiheessa, kun Akt:llä olivat menossa nämä laittomat, muutaman satamayrityksen työsaarrot. Tämä lakialoite on tehty silloin, ja silloin tämä varsinainen lakko oli vasta uhka.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi on pakko sanoa muutama sana tästä ahtaajien työtaistelusta, vaikka se ei millään tavalla liity tähän lakialoitteeseen, koska näyttää olevan, että tämä keskustelu on viety sinne. Se työtaistelu tulee olemaan tai on jo ollut kohtalokas Suomen kansantaloudelle, suomalaiselle hyvinvoinnille. Se johtaa siihen, että paperimiehetkin joutuvat vaikeuksiin omien asuntolainojensa maksussa ja muussa, kun palkanmaksu on keskeytetty ja muuta. Ja luultavasti on menetetty jo enemmän työpaikkoja kuin Suomessa on ahtaajia, pysyvästi, koska viennin toimitushäiriöt ovat aiheuttaneet sen. Mutta sillä asialla ei ole mitään tekemistä tämän lakialoitteen kanssa.

Sitten ed. Mustajärvelle haluan sanoa, kun ed. Mustajärvi totesi, että tämä lakialoite on pliisu: Se voi olla pliisu, ja tämä ei myöskään ole, ed. Mustajärvi, EK:n toimistosta tullut. Tämä on tullut Ruotsin sosialidemokraateilta, joiden veljespuolueen edustajia täällä on runsaasti paikalla. Tämä on aivan yksi yhteen Ruotsissa toimivan lainsäädännön kanssa, paitsi että siinä on kevennetty versio. Tämä sallii tämmöiset alle 24 tunnin mielenosoituslakot, jotka ovat sellaisia tilanteita, että yrityksessä tulee esimerkiksi iso irtisanominen ja siellä tulee muutaman tunnin työnseisaus tai ulosmarssi ikään kuin reaktiona. Tämä jättää sellaiset ulkopuolelle. Siitä tässä on kyse.

Sitten jos kysytään, onko tämä vaikutuksiltaan pliisu, jos tällainen laki pistetään voimaan, niin siitä voi olla monta mieltä. Mutta tilanne on se, että Ruotsissa ei käytännössä ole laittomia lakkoja. Sen sijaan Suomessa oli 71 laitonta lakkoa vuonna 2009 eli laittomia lakkoja oli Suomessa puolet enemmän kuin laillisia lakkoja. Kyllähän se nyt väistämättä kertoo siitä, että tämä laittomien lakkojen tilanne ei ole meillä hallinnassa. Sen takia meillä on myöskin istunut jo, kuten ed. Karhuvaara mainitsi, lähes kaksi vuotta kaksikantainen työrauhavelvoitetyöryhmä, joka ei ole kuitenkaan saanut mitään edistystä aikaan. Siinä keskustelussa olisi pitänyt myöskin tämä laittomien lakkojen asia ratkaista.

Arvoisa puhemies! Jos nyt otetaan sitten esimerkkejä näistä laittomista lakoista: Täällä on jo puhuttu tästä Finnairin matkalaukkukiistasta. Jos me ajattelemme senkin vaikutuksia, tämmöisen laittoman lakon vaikutus ei heijastu pelkästään niihin henkilöihin, jotka suorittavat sitä työtehtävää, joka on nyt varsinaisesti lakon piirissä, vaan se vaikutti myöskin Finnairiin yhtiönä ja kaikkiin muihinkin työntekijäryhmiin, jotka Finnairissa ovat. Nämä katkokset ovat merkittävästi heikentäneet Finnairin tulosta, mahdollisesti myöskin yhtiön tulevaisuudennäkymiä. Tämä on juuri se ristiriita ja riski, joka näihin sisältyy. Kun me olemme tässä kilpaillussa maailmantaloudessa, jos meillä on tämmöisiä täysin ennustamattomia häiriöitä työmarkkinoilla, ne voivat vaikuttaa monella tavalla, ennen kaikkea loppuviimeksi suomalaisen työntekijän ja Suomen kansalaisen haitaksi. Se on tässä se avainasia.

Jos otetaan muita esimerkkejä, niin sitten on tämä Toimihenkilöunionin tilanne, jossa se kahden kuukauden aikana tuomittiin yksitoista kertaa työtuomioistuimessa laittomasta työtaistelusta. Eihän meillä mikään muu järjestelmä toimi sillä tavalla, että jos on tuomittu laittomaksi, sen jälkeen voi jatkaa entiseen malliin. Kaiken lisäksi Toimihenkilöunionin puheenjohtaja itse ilmoitti, että he tietävät, että tämä lakko on laiton, mutta heidän mielestään laki on väärä. Eikö tämä sali ole se paikka, missä lakia pitää muuttaa, eikä työtaistelutilanne kentällä? Siitä tässä asiassa on kyse.

Olen tarkastellut tätä laittomien lakkojen tilannetta, jossa maksimisakko on tällä hetkellä 28 300 euroa. Kaikki tietävät, että 28 300 euroa on niin pieni raha suomalaisille ammattiliitoille, että sen pystyy maksamaan kerran viikossa. Se ei yhtään liittoa vie konkurssiin. Eli tilanne on saman tyyppinen, kuin jos keskituloinen henkilö ajaisi päivittäin ylinopeutta, joka päivä vetäisi kameraan, eikä olisi mitään muuta seurausta kuin että saisi 10 euron sakon. Ja kun koskaan ei vietäisi korttia pois, aina voisi tämän tehdä.

Asian ongelma on se, että tällä hetkellä ei ole olemassa keinoja estää ainuttakaan laitonta työtaistelua, koska nämä lakkosakot ovat niin pienet. Tämä on se asian ydin. Jos olisi olemassa sellainen vahingonkorvausmenettely, mitä tässä esitetään, mahdollista edes joissakin tilanteissa — eikä se tarkoita sitä, että korvattaisiin edes todellisia vahinkoja vaan osa, vaikkapa vain 10 prosenttia, niistä todellisista vahingoista — niin se pistäisi kaksi kertaa miettimään, lähdetäänkö tähän laittomaan työtaisteluun vai ei. Se on tässä se koko jutun juoni, eli pitäisi olla myöskin sellaisia perälautoja, jotka estäisivät tämän.

Toinen vaihtoehto on se, että lakkosakkoja korotetaan merkittävästi ja esimerkiksi niin, että jos on saanut jo työtuomioistuimesta tuomion, niin seuraavalla kertaa voisi saada vaikkapa tuplana, ja jos vieläkin lakko jatkuu, niin triplana jne., jolloin me voisimme löytää sellaisen järjestelmän, jossa kaikki kunnioittavat lakia. Minä uskon, että se on kuitenkin tämän yhteisön, kun me olemme täällä lainsäätäjiä, tehtävä, että Suomen laki on sellainen, että sitä kunnioitetaan. Jos sitten laissa on vääryyksiä tai koetaan epäoikeudenmukaisuuksia, niitä voidaan tässä talossa sitten muuttaa ja sitä kautta järjestelmää kehittää.

Mutta tämän nykyisen tilanteen on ikään kuin annettu syntyä, ja se ei vastaa sitä todellisuutta, mikä on muissa Pohjoismaissa, kuten täällä on selitetty, eikä muissakaan läntisissä maissa. Kyse ei varmastikaan ole siitä, että nämä maat eivät olisi demokraattisia, tai, jos puhutaan Ruotsista, ettei esimerkiksi ammattiyhdistysliikkeellä olisi merkittävää roolia. Uskon, että Ruotsissa on monessa suhteessa ammattiyhdistysliikkeellä, jos minun tietoni ovat oikeat, vielä paljon merkittävämpikin rooli kuin Suomessa. Siitä huolimatta siellä on käytössä tällainen järjestelmä, jota tässä lakialoitteessa esitetään.

Pidän erittäin tärkeänä sitä, että tämän aloitteen pohjalta käydään keskustelua ja mietitään ihan aidosti näitä kysymyksiä. On ajankohtaisesti hankalaa, että tämä liittyy juuri tähän toiseen työtaisteluun, josta vielä tässä yhteydessä korostan, että se on laillinen ja se ei tähän asiaan millään lailla liity. Koska asiat ovat ajallisesti samassa, keskustelu helposti menee siihen. Mutta tässä haetaan nimenomaan sellaista ratkaisua, joka kestää vuosiksi eteenpäin ja toimii ennalta ehkäisevänä laittomien työtaistelujen osalta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen tätä ed. Satosen ja muidenkin kokoomuslaisten kantaa, että ei liity millään lailla siihen tilanteeseen, mikä on satamissa menossa, kun se on kuitenkin kirjoitettu sinne lakialoitteen perusteluosaan. Kyllä kai silloin siitäkin asiasta on lupa keskustella. Sieltä se löytyy. Kun sanoin, että tämä on pliisu odotuksiin nähden, niin minähän nimenomaan sanoin, että ilmeisesti yhteys ei ole enää niin tiivis EK:n kanssa. Sen minä sanoin.

Lähtökohtaisesti minä olen aina sitä mieltä, että tuomiota pitää noudattaa, tuleepa se mistä hyvänsä. Se on täysin selvä asia. Mutta pitää myös muistaa, mistä nämä ongelmat työmarkkinoilla tulevat. Pitää muistaa se syy—seuraus-suhde, pitää muistaa se koventunut ilmapiiri. Ainoa lääke siihen on, että lähdetään hakemaan luottamuksen lisäämistä työmarkkinoilla. Se ei onnistu sanelemalla eikä valtiovallan väliintulolla. Mutta vieläkään te ette antanut sitä vastausta, onko tässä lakialoitteessa se ristiriita, että se tietyiltä osin jopa kaventaa nykyistä tilannetta.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärven puheenvuorossa oli hyvää puolta se, että hänkin totesi, että lakia pitää noudattaa ja sen pitää olla tämä perusasia. Tässä on nyt minun mielestäni aivan turha saivarrella siitä, mikä on tämän lakialoitteen ja nykytilan välinen ero, koska kuten sanoin, totuus on se, että meillä oli 71 laitonta työtaistelua tässä maassa vuonna 2009 ja Ruotsissa käytännöllisesti katsoen ei lähes ollenkaan. Jos katsotaan, kumpi järjestelmä toimii, ei ole epäilystäkään siitä, että tämä järjestelmä, jota tässä esitetään, on toiminut laittomien työtaistelujen ennaltaehkäisemisen kannalta huomattavasti paremmin kuin se järjestelmä, joka Suomessa on tällä hetkellä voimassa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! En yllytä laittomiin enkä muihinkaan lakkoihin, minä toivon neuvotteluratkaisuja. Eihän lakoista juuri kumpikaan osapuoli hyödy, aina tulee jonkin mittaisia tappioita. Sehän on äärimmäinen keino työntekijöille. Työntekijät ovat se heikompi lenkki, heikompi osapuoli. Ei heillä ole kuin se työvoima. Jos heidät maalataan sellaiseen nurkkaan, että on pakko laittaa peffa penkkiin, sekin vain sitten pitää hyväksyä. Joskus olosuhteet voivat mennä tosiaan niin, että jopa lainsäädäntö laahaa jäljessä, että työntekijät nousevat barrikadeille jostakin syystä. En nyt yksilöi mitään varsinaista tilannetta.

Tässä on yksi osoitus siitä kokoomuksen työväenpuolueen hengestä, että jos nyt edettäisiin tämän suuntaisesti, kuin te esitätte, niin heikentääkö tämä ammattiyhdistysliikkeen asemaa yhteiskunnassa vai vahvistaako tämä sitä. Minun mielestäni tämä heikentää, ja tässä se särmä juuri onkin. Te haluattekin heikentää (Puhemies: Minuutti!) ammattiyhdistysliikkeen asemaa yhteiskunnassa.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä aloite sinällään ei ota huomioon kuin tämmöisiä isoja — niin kuin ed. Satonen puhui puheessaan — Akt:n tai Toimihenkilöunionin kokoisia asioita. Työtaisteluja käydään myös työpaikkatasoilla. Siellä voi syntyä vastakkainasettelu tilanteessa, jossa esimerkiksi työnantaja käyttäytyy niin härskisti, jotta se jopa pilkkaa työntekijöitä tai aliarvioi ja käyttäytyy törkeästi. Työsopimuslaki kyllä tietysti mahdollistaa siinä tilanteessa työntekijän puolustautumisen sillä tavalla, jotta hänhän voi purkaa työsuhteen ilman irtisanomisaikaa. Hän voi purkaa sen, mutta häneltä menee siinä työpaikka. Itse olen pääluottamusmiehenä ollut noin 20 vuotta. Tuli näitä tilanteita, ja käytiin työtuomioistuimessa. (Puhemies: Minuutti!) Minä näkisin, että niissä tilanteissa ainut keino puolustautua on laiton lakko.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten täällä ed. Saarinen sanoi, niin totta kai on niin, että kaikin keinoin pitää päästä näistä lakoista mahdollisimman paljon eroon sillä tavalla, että löydetään sopu ennen kuin konflikti menee tiukaksi. Mutta on myöskin niin, että kun me katsomme näitä tilastoja, niin on varsin suuria eroja eri ammattiliittojen kesken sen suhteen, kuinka usein ne ovat asiakkaina työtuomioistuimessa. Tässä on varsin merkittäviä eroja. Eli myöskin toimintakulttuurissa on isoja eroja. On sellaisia ammattiliittoja, jotka hyvin harvoin tai eivät välttämättä juuri koskaan ole syyllistyneet laittomaan lakkoon. Sitten on joitakin toisia, jotka ovat niissä lähes säännöllisesti. Sekään ei mielestäni ole oikein, että tietyt ryhmät ajavat etujaan tällaisilla keinoilla ja sitten toiset taas noudattavat sääntöjä ja joutuvat suhteellisesti ikään kuin heikompaan asemaan.

Arja Karhuvaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mustajärvelle vastaisin, että tämä lakiperusteena käytetty uhka Akt:n lakosta oli nimenomaan johtuva siitä, että se lakko ei ollut vielä alkanut, mutta sitä vastoin työsaarrot olivat menossa ja ne olivat laittomia. Lisäksi Akt:llä on myös myöhemmin, helmikuussa, ollut lakot Helsingin, Kotkan, Turun, Naantalin, Kokkolan, Uudenkaupungin satamissa, lakot Oulun ja Rauman satamissa 3.2., lakko Oulun satamassa 5.2., lakko Oulun bussiliikenteessä 13.2., ja nämä lakot ovat olleet työriitojen sovittelusta annetun lain vastaisia.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Saarinen käytti vastauspuheenvuoronsa alkuosan erittäin ansiokkaasti kehumalla, että sopiminen on aina parempi kuin lihava riita. Tähän on helppo yhtyä. Mutta jälkimmäisestä osasta olen kyllä hieman eri mieltä. Jos ei saada sopua, niin on helppo lähteä riidan tielle, kun on varaa tehdä sitä. Kyllä minä olen sitä mieltä, että laittoman lakon salliminen tai semmoinen järjestelmä, joka ei tule sitä estämään, nakertaa tätä sopimusyhteiskuntaa, koska ei silloin ole välttämättä — miten sen sanoisi — halukkuutta lähteä sopimaan. Silloin tulee enemmänkin se, että lähdetäänkö tekemään vahvoja neuvottelijoita, lakkopäälliköitä, ja näyttämään sitä omaa kovuutta, jolla ei ehkä ole enää mitään tekemistä sen asian kanssa.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Katson jälleen sinne salin oikeaan laitaan, että juuri teidän voiminhan yhteiskunnassa on valittu liittokohtaiset ratkaisut. Jos meillä olisi kokonaisvaltaiset työehtosopimukset, niin lakkojen uhka olisi ihan erilainen. Ne olisivat ihan marginaalissa.

Kyllä, ed. Satonen, 28 000 euroa lakkosakkona on pitkä raha kaikille liitoille, ei sitä makseta ihan niin kuin perunakaupassa perunoita ostaessa. Se on iso raha. Kyllä ne taseet ovat yleensä työnantajapuolella paljon paljon vahvemmat kuin työntekijäliittojen puolella. Työntekijöillä ei ole kuin se työvoima ja se joukkovoima. Minä pidän laitonta lakkoa äärimmäisen äärimmäisenä tapauksena, ja niin kuin sanoin edellisessä puheenvuorossani, en yllytä milloinkaan ihmisiä lakkoon, vaan yllytän aina neuvottelemaan ja sopimaan.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Olen myös allekirjoittanut tämän ed. Karhuvaaran aloitteen, joka koskee lakia työehtosopimuslain 9 ja 10 §:n muuttamisesta. Olen sitä mieltä, että lakko-oikeus on hyvä, se on meillä nyt olemassa, ja se tulee säilyttää. Mutta laittomat lakot tulee sanktioida voimakkaammin kuin tällä hetkellä. Tämänhetkiset muutaman kymmenentuhannen euron sakot työtuomioistuimelta eivät merkitse ammattiyhdistysliikkeelle mitään. Voisi harkita laittomasta lakosta sen aiheuttaman taloudellisen haitan korvausvastuuta.

Haluan tähän loppuun mainita, että olen aikoinani puuttunut näihin vastaavanlaisiin tilanteisiin, ja joka haluaa perehtyä niihin, niin lakialoite n:o 84 vuodelta 1997 koskee lakialoitetta laiksi työriitojen sovittelusta annetun lain muuttamisesta ja sitten lakialoite n:o 89 valtiopäiviltä 1997 on lakialoite laiksi työehtosopimuslain 9 §:n muuttamisesta.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Ajankohta tälle keskustelulle on kyllä erittäin sattuva. En sano, että se on hyvä, koska ei tämänhetkinen lakkotilanne mikään hyvä ole. Me olemme ehkä historiallisestikin ajateltuna erittäin pahassa lakkotilanteessa, vaikkakin olemme täysin oikeutetussa lakkotilanteessa ja se ei tähän asiaan suoraan kuulu. Mutta tässä vaiheessa tietysti kannattaa kiittää jo vasenta reunaa siitä, että tämä laki-aloite on saanut näinkin kovaa tukea. Vastustamme laittomia lakkoja aika yksimielisesti.

Mutta selvää on, että tämmöinen laiton lakko kyllä nakertaa tätä sopimusyhteiskunnan pohjaa. Sopimukseen pääseminen ja sellaisten sopimuksien tekeminen olisi huomattavasti tavoitteellisempaa, jos sanktio sen sopimuksen rikkomisesta olisi huomattavasti kovempi. Kyllä se jotenkin mahtuu tämmöiseen suomalaiseen arvomaailmaankin, että niitä vahinkoja, joita laittomalla lakolla tuotetaan, korvattaisiin, varsinkin kun tässä usein on kolmas osapuoli, joka joutuu kärsimään.

Tämänhetkinen lakihan on vuodelta 1946, ja voidaan kyllä ajatella, että maailma on muuttunut sen jälkeen jonkin verran ja ehkä nyt olisi oikeastikin aika lähteä muuttamaan lakia.

Jotenkin haluaisin laittaa tässä kohtaa näitä työntekijäliittoja ajattelemaan lakon mielekkyyttä ja omaa vastuullisuuttaan laittomiin lakkoihin ryhdyttäessä. Jotenkin on tullut sellainen mieli, että enemmänkin on kyse liittojen puheenjohtajien omasta tavoittelusta, että he hakevat semmoista kovan neuvottelijan mainetta ja sitä kautta omaa egoaan tuovat esiin.

Sanotaan, että Suomi ei ole kovin lakkoherkkä maa, (Puhemies: 2 minuuttia!) mutta kun oikeasti Suomessa on ollut kaksi kertaa enemmän laittomia lakkoja kuin laillisia lakkoja, niin kyllä se antaa aika hyvän kuvan siitä, missä me olemme.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Larikka totesi tuossa, että on enemmän laittomia kuin laillisia lakkoja. Se on aika huono vertaus sinällään, koska pitäisikö sitten laillisia lakkoja olla enemmän? Silloinhan tilanne muuttuisi päinvastaiseksi. Minä olen sitä mieltä, että lakkoja ei pidä olla ollenkaan. Sehän tarkoittaisi silloin, että työmarkkinat toimivat ja kunnioitetaan toisia sekä työntekijä- että työnantajapuolella.

Tämä on vuonna 1946 tehty laki, ja sen jälkeen ihan oikeasti on muuttunut tilanne. Mutta se on muuttunut sillä tavalla, että vastakkainasettelu näköjään kovenee. Eli työnantajapuolella on otettu kovemmat otteet käyttöön ja sitä henkeä ei ole, mikä joskus tammikuun kihlauksessa silloin sota-aikaan oli — silloinhan tunnustettiin se, jotta myös nämä työntekijät otettiin tasapuoliseksi neuvottelukumppaniksi. Sen jälkeen tehtiin tämmöinen laki sitten. Se kuvastaa, jotta silloin ajan henki oli ihan oikeasti sen oloinen, jotta silloin kunnioitettiin toista osapuolta.

Johtopäätös siitä, jotta nyt pitäisi muuttaa jotenkin tätä tiukempaan suuntaan työntekijöitä kohtaan, kuvastaa vaan sitä, jotta työnantajien asenteet ovat tiukentuneet ja kunnioitus työntekijöitä kohtaan ja sitä järjestelmää kohtaan on vähentynyt. Vaaditaan sitä, jotta paikalliselle tasolle pitää tuoda kaikki sopimukset, ja tiedetään, mitä se tarkoittaa, koska aina työntekijä on heikompi, heikommassa asemassa, hän on altavastaaja aina.

Ei minusta ole oikein tämän tyyppinen ajattelu, jotta nyt pitäisi muuttaa sitten myös niitä työtaistelutoimenpiteitä sillä tavalla, että ne ihmiset eivät voi puolustautua sillä perusteella, että joutuvat mahdollisesti korvauksiin. Tosin tässä yksilökorvauksista ei vielä ole kyse, mutta siitä on vain askel siihen. Joskus aikanaan Lahden Mallasjuoma -jutussa työnantaja pyrki saamaan yksilöt vastuuseen, pääluottamusmiehet vastuuseen, ja sen jälkeen on ollut joitakin muitakin tapauksia — korvausvastuuseen ne, jotka ovat yllyttäneet lakkoon.

Tarkoittaako tämä sitä, en tiedä. Varmaan kokoomus haluaa tämän tyyppisen vastauksen. Tästä on helppo mennä semmoiseen ajatteluun, koska on myös työtaistelutoimenpiteitä, jotka eivät ole ammattiliiton järjestämiä, eivät ole ammattiosastonkaan järjestämiä. Siellä luottamusmies istua nakottaa ja ihmettelee, kun on porukkaa hävinnyt alta pois, lähtivät vaan työmaalta pois. Ketä siitä siinä tapauksessa sitten tuomitaan? Otetaanko siitä riviin ne kaikki, jotka ovat osallistuneet lakkoon, ja pannaan korvausvastuuseen? Vai mikä tämä systeemi sitten on? Minusta ilmeisesti kokoomuksen mielestä pitäisi näin tehdä. Ei kyse niissä tapauksissa ole kiusanteosta, ei häirinnästä eikä mistään sellaisesta, kuka on kova neuvottelija, tai uhosta. Kyse on siitä, jotta silloin niitä ihmisiä on kohdeltu jollakin tavalla väärin. Eivät ne ihmiset huvikseen lähde tuolla työpaikkatasolla tappelemaan jostakin asiasta, lähde kotiinsa, kun tietävät, että menettävät palkan ja asuntovelat ovat maksamatta ja lapset saattavat nähdä nälkää sen takia. Kyse on siitä, että on ahdettu nurkkaan, on viety ihmisoikeutta, koetaan, että ei ole kohdeltu oikein. Eivät ne ihmiset huvikseen lähde. Vai uskovatko kokoomuslaiset, jotta näin tapahtuu, että kiusallaan lähdetään pois?

Useampi suomalainen kuitenkin arvostaa omaa työnantajaansa ja on sen takia töissä, jotta saa sieltä oman leipänsä ja elantonsa ja samalla myös sitoutuu yhteiskuntaan, kokee tarpeelliseksi itsensä. Sen takia minusta tämä asennemaailma pitäisi saada kuntoon myös työnantajapuolella, jotta ei sen tyyppisiä tilanteita tulisi tuolla työpaikoilla. Sittenhän iso keissi on nämä valtakunnalliset jutut, ja nämä menevät omia teitään, ja useimmiten ne eivät ole laittomia, useimmiten niissä noudatetaan lakia, vaikka joitakin ylilyöntejäkin on olemassa.

Sen takia itse tiedän, niin kuin sanoin vastauspuheenvuorossani, koska olin noin 20 vuotta pääluottamusmiehenä. Jotkut näkivät, että on parempi, että valitaan tänne eduskuntaan, pois jaloista, jotta pääsevät toisetkin nousemaan sieltä. Kävin monta kertaa tuolla pitkien ovien salissa työtuomioistuimessa vastaamassa tekosista, ja aina tuli lakkosakkoja, joskus enemmän ja joskus vähemmän, ja kun oli törkeämpi tapaus — siis työnantajapuolelta törkeämpi tapaus, loukattu työntekijöitä kovasti — niin sielläkin ilmeisesti oli inhimillisyyttä, koska kun perusteltiin ja vietiin todisteet, jotta näin on tehty, niin se lakkosakko jäi silloin vähän pienemmäksi. Jos siitä vielä olisi tullut joku korvausvastuu, niin todennäköisesti sen työntekijän olisi pitänyt nuolla haavansa ja todeta, jotta pitää nuolla kengänkärjetkin vielä siltä työnantajalta, niin se sitten riittää.

Ihmisillä pitää olla ihmisarvo, myös työntekijällä, vaikka kuinka pienellä palkalla ja nurkassa olisi siellä. Hänelle kuuluu ihmisarvo, ja siinä vaiheessa se köyhänkin ylpeys nousee, jos on tarpeeksi alistettu ja kokee asemansa ahtaaksi. Sen takia näihin asioihin liittyen, mitä tässä esitetään, minusta enemmän pitäisi olla asennekasvatusta ja sen hyväksymistä, jotta me Suomessa pärjäämme vain sillä tavalla, jotta tämmöistä vastakkaisasettelua ei lisätä missään tapauksessa vaan sitä vähennetään.

Minä olen sitä mieltä, jotta nykyisin meidän osaamisemme ja tietotasomme on sen verran hyvä, kun tiedetään, millaisessa maailmassa me elämme vielä. Meidän pitää suomalaisina pärjätä EU:ssa, joka on oma areenansa, ja sitten pitää pärjätä vielä maailmanlaajuisesti. Vain silloin me pärjäämme, kun etsimme ja löydämme ratkaisuja, miten asiat hoidetaan. Tässä ahtaajalakossahan on kyse siitä, että jos EK ei olisi mennyt väliin sähläämään, niin me olisimme sovinnon tehneet ajat sitten. Mutta tulee tämmöinen iso EK, joka korkeasta lasipalatsista tuolta Palacesta sanoo, että nyt on semmoinen juttu, että te ette mene sopimaan mitään, kun tässähän voi ollakin, jotta tässä tulee pää aukaistua sitten joissakin asioissa ja tässä tapauksessa muutosturvassa. Siinä niin kuin sivusta sotketaan asia.

Onko se hyvää politiikkaa tai niin kuin järkevä juttu? Miksei annettu sopia sieltä EK:n taholta? Uskon, että satamatyönantajat olisivat jossakin mitassa tulleet vastaan, koska se järjestelmä on jossakin käytössäkin ja siitä on jo puhuttu etukäteen ja asiaa valmisteltu. Mutta sitten tulee isoveli ja sanoo, että ei tätä voi missään tapauksessa hyväksyä, tämähän kaataa kaikki eikä yksikään työnantaja enää tämän jälkeen uskalla ottaa ketään töihin, nyt tulee auringonpimennys ja heinäsirkat tulevat tänne. Sen takia en kannata näitä ajatuksia, mitä tässä on olemassa.

Sitten kollektiivinen toimenpide, joka tukilakkomuodossa tulee. Sehän on sallittu. Tulisiko tämä koskemaan sitten näitä tukilakkoja, koska ne ovat täysin laillisia? On olemassa poliittinen lakko. Voidaan olla tukilakossa. Se ei ole laiton, koska voidaan tukea joitakin asioita. Siitä lähtevät sitten vahingonkorvausvaateet menemään. Tulevatko nekin sitten yksilölle vai ammattiosastolle, jos eivät ammattiosastot tai liitto ole siinä mukana?

Tässä muutamia ajatuksia, kun tässä kuitenkin siis halutaan panna työntekijät ahtaammalle.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua pitäisi kuunnella nyt niiden tuhansien viime vaaleissa hämättyjen kansalaisten, jotka uskoivat siihen, että kokoomus on suuri työväenpuolue. Kyllä täällä salissa nyt olemme kuulleet tämänkin keskustelun aikana, missä ne todelliset ja oikeat työväestön kannattajat ja edunvalvojat istuvat.

On aika mielenkiintoista, että täällä ed. Karhuvaara käytti tämmöistä sanaa kuin "työmarkkinahäiriköinti" siinä merkityksessä, että työntekijä on se, joka häiriköi, kun hoitaa omaa edunvalvontaa ja omia työolojaan omalla työpaikallaan. Tästä selviää, että kokoomukselle ainoa todellisesti merkityksellinen suojeltava osapuoli on se työnantaja, eli se siitä työväestä kaiken kaikkiaan.

Lakialoitteen todellinen tarkoitus on siis muotoiltu piilotetusti hyvän tarkoituksen alle. Aloitteessa esitetään hyvityssakkoa, ja vahingonkorvausta saa vahinkoa kärsinyt omaisuushaittana tai liiketoimintahaittana. Eli aloitteen allekirjoittajat, toisin sanoen kokoomuksen eduskuntaryhmästä noin puolet, haluavat, että työnantajalle, joka kohtelee työntekijöitään niin huonosti, että nämä lakkoilevat, maksetaan vielä korvausta hyvityksenä siitä. Tämä ilmeisesti tarkoittaa myös sitä, että jos työnantaja laittaa työsulun, niin siitäkin työnantajalla on mahdollisuus saada hyvitystä. Eli kyllä kokoomus on todellinen työväenpuolue.

Jari Larikka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nythän ei ole kysymys siitä, että työnantaja ei noudattaisi sitä sopimusta, joka on tehty, vaan kysymys on siitä, että työntekijäpuoli, yleensä liiton johto, päättää mennä laittomaan lakkoon. Ei siinä paljon kysellä silloin työntekijöiltä, mitä te tykkäätte. Kyllä siinä sitä vahinkoa vaan tulee molemmille puolille. Nyt on kysymys siitä, millä tavalla ne suuret vahingot lähdetään korvaamaan.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Peltonen kyllä kiteytti tämän asian aivan erinomaisesti, kun hän totesi, että työntekijällä pitää aina olla mahdollisuus ryhtyä laittomaan lakkoon silloin, kun hänestä tuntuu, että asiat työpaikalla eivät ole kunnossa. Juuri siitähän tässä on kyse, että tällaista subjektiivista oikeutta laittomaan lakkoon ryhtymiseen ei olisi, vaan että lainsäädännöllä on määritelty ne pelisäännöt, missä tilanteessa lakko on laillinen ja lakkoon voidaan mennä. Eli se tässä juuri on tämän lakialoitteen tavoitteena, ei se, että Suomessa heikennettäisiin lakko-oikeutta, vaan se, että laittomien lakkojen osalta noudatettaisiin voimassa olevaa lakia.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt nähdään tämä kokoomuksen työmarkkinaosaaminen ja -tietämys. Se on täydellisesti tullut esiin tässä kuviossa ja teidän tyylinne ja tapanne, miten tätä asiaa viedään eteenpäin. Ja yleensä täytyy sanoa, että työpaikkatuntemus taitaa olla aika heikoissa käsissä, vaikka minä nyt kyllä pidän, että ed. Larikka on ihan oikeita töitäkin joskus tehnyt ja jotain tietää.

Mutta siis lähdetään peruskysymyksestä, siitä, minkä takia aletaan näihin lakkoihin. Sitä ei muuten yhdenkään ammattiliiton puheenjohtaja määrää missään, että nyt lähdetään laittomaan lakkoon. Se on siis aivan väärä periaate, ja semmoista minä en ole ikänä kuullutkaan. Sehän tulee sieltä työpaikalta, ja se tulee juuri sen takia, että työnantaja ei noudata minkäänlaisia sopimuksia eikä pelisääntöjä eikä lakeja.

Minä väitän, että esimerkiksi tällä meidän kuljetusalalla 90 prosenttia työnantajista on semmoisia, että ne rikkovat jossain määrin työehtosopimuksia ja lakeja. Siis se on niin iso prosentti. Minä olen kaksi—kolmekymmentä vuotta tässä ammattiyhdistysaktiivina ollut, ja niitä tapauksia tulee päivittäin, siis jatkuvasti. Ja jos lähdetään sitten siihen, että ruvetaan työnantajia viemään näistä asioista työtuomioistuimeen, niin meille saadaan perustaa kymmenittäin, sadoittain työtuomioistuimia, jos ruvetaan niin kuin toistepäin viemään jokaisesta rikkeestä eteenpäin.

Siitä, kun mennään tarpeeksi pitkälle, kun työntekijät kyllästyvät, minä kerron esimerkin omalta kohdaltani 1980-luvun lopulta. Kun minä olin lukenut pari vuotta kiekkoja, noin kymmenen kuljettajan kiekot aina joka tilissä kahden viikon välein, ja korjannut niiden tilit ja sitten kun rupesi olemaan niin, että monta kuukautta puuttui joka mieheltä aina yksi päivä ja ei muuta kuin seliteltiin vaan, että kiekot olivat jossain kateissa ja jotain muuta, niin siinä vaiheessa porukan pinna petti. Kun oli menty kaksi kolme vuotta lähestulkoon, oli taisteltu kaiken aikaa vaan ja koskaan eivät olleet hommat kunnossa, eivät edes ne sovitut asiat, joista oli tehty sopimus, ja se, miten olisi pitänyt palkat maksaa, aina oli väärin, sitten pidettiin päivän toppi. Oli se tietysti työnantajalle aika kova paikka pitää se päivän toppi, mutta se pistettiin sitten kerralla ja päivän toppi. Elikkä siinä se neljänkymmenen ukon pinna petti kerralla sitten, kun he olivat kaksi ja puoli vuotta sitä kiusaamista kärsineet.

Jossain vaiheessa tulee mitta täyteen, ja tämä sama juttuhan on yleensä näitten laittomien lakkojen perusteena, se, että työnantaja ei noudata minkäänlaisia sopimuksia. Kun lisäksi vielä tämä tulkintaoikeus työehtosopimuksista on suoraan työnantajalla ja se tulkitsee, niin jos se tulkinta on mennyt ristiin, niin siitä sitten ei mitään muuta konstia eteenpäin oikein ole kuin joko ottaa asia seuraavaan sopimusneuvotteluun ja hakea siitä tulkinta tai sitten ruveta käymään sitä keskustelua.

Mutta, ed. Larikka, kun väitätte, että joku täällä kiillottaa kilpeänsä ja vie väkensä väkisin lakkoon, sitä muuten ei Suomessa tapahdu. Miksi sitten tuo tilanne on se, että Ruotsissa ei näitä ole ollut yhtään: ruotsalaiset työnantajat ovat huomattavasti fiksumpia. (Ed. Lahtela: Se siinä se ero onkin!) — Siinä on selkeä ero, siellä noudatetaan sääntöjä, siellä keskustellaan ja siellä puhutaan erilaista kieltä. (Ed. Lahtelan välihuuto) — Kyllä. Siis se on ihan toisenlainen juttu.

Meillä on ollut 71 laitonta lakkoa, mutta kokonaisuudessaanhan meidän lakkojen määrä on romahtanut tällä vuosituhannella, siis sehän on romahtanut siitä, mitä se oli 1980-luvulla ja 1970-luvulla, sehän on ihan olemattoman vähän. Ja se johtuu useimmiten siitä, että työntekijät pelkäävät työpaikkansa puolesta, ja myöskin se tiedetään, että rahallinen menetys on jokaisesta työpäivästä kohtalaisen iso, kuten on 28 000 euroa viikossa, jos korvataan ammattiliitolle, muuten iso raha, ed. Satonen, ei ole pikkuraha.

Sitten täytyy sanoa myöskin tarkennus siihen teidän puheeseenne siitä, että jos kameraan ajaa kerran viikossa keskituloinen: Ette tässä kyllä tiedä keskituloisen ihmisen tuloista yhtään mitään. Se kameratolppa maksaa muuten 70 euroa tai 115 euroa, ja se on keskituloiselle ihmiselle muuten, kun heittää kameraan 70 euroa viikossa, aika iso raha. Siis ei kannata vähätellä. Ihmisten tulot ovat yllättävän pienet, eivät ne ole lähelläkään sitä meidän luokkaa, missä ollaan, ja pikkuisen pitää suhteuttaa tätä kuviota.

Mutta kun puhutaan nyt sakkojen määrästä ja siitä, että sitten vahingonkorvauksia ruvettaisiin nostamaan, niin jos sitten käännetään se toistepäin, kyllä minäkin hyväksyn sen sitten, jos työnantajille tulee sama juttu, jokaisesta rikkeestä aina rätkästään kunnon korvaukset niin, että vahingot tulee sitten korvattua ja puolin ja toisin tasa-arvoisesti pelataan.

Tähän tällä hetkellä voimassa olevaan työtaisteluun voin sanoa sen verran, että eipä ole näkynyt muuten vahingonkorvaukset taikka vahinkojen määrä paljon kiinnostavan metsäteollisuutta. Ei niitä paljon se kiinnosta, vaikka siellä tehtaat seisovat. Pesonen saa edelleen puolitoista miljoonaa, taikka se sai 2008 puolitoista miljoonaa, kyllä se tänä vuonna saa jo varmaan 2 miljoonaa euroa ja röyhistelee rintaansa ja pistää väkeä lisää vaan kävelemään, antaa tehtaitten seisoa, ja sama toiminta on näillä muillakin. Niillä olisi muuten ihan oikeasti selvä sananvalta myöskin näissä ahtausalan yrityksissä, ei muuta kuin pistäisivät poikki ja se katkeaisi päivässä tämä homma. (Ed. Mustajärvi: Suurin omistajaryhmä!) — Niin, suurin omistajaryhmä, jolla olisi mahdollisuus vaikuttaa, mutta ei se niitä näytä kiinnostavan yhtään, ne naureskelevat partaansa tässä vaan.

Yleensä näissä kuvioissa on kuitenkin aina se toinen puoli. Se täytyy muistaa, että työntekijöitä on lehdistö, kaikki media, ja nyt nähdään myöskin tässä teidän syyttämisessänne, että ette ole kyllä kertaakaan puhuneet siitä, että työnantajat voisivat jotenkin menetellä virheellisesti taikka että siellä olisi jotain tarkistamisen varaa, heidän toiminnassaan. Ei.

Mutta tässä se nähdään tämä työväen toivo. Kuten ed. Peltonen sanoi, tämä todella hyvin osoittaa sen, missä mennään ja mikä oli työväen toivo ja missä on tilanne. Toivotaan hyvää menestystä teille.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelussa tuli esiin huoli ammattiyhdistysliikkeen murentamisesta. En näe itse tätä asiaa näin, koska ay-liikettähän johtavat ihmiset. Lisäksi valtio tukee ammattiyhdistysliikettä myöntämällä muun muassa jäsenmaksuille verovähennysoikeuden.

Mutta perustellusti voi kysyä, kuinka pitkälle yhteiskunnassa on suojeltava laittomiin työtaisteluihin ryhtyviä tahoja, jotka yhä uudelleen ja uudelleen ryhtyvät laittomuuksiin työtaisteluissa. Hyvityssakko tuomitaan lain rikkomisesta, vahingonkorvaus lakolla muille osapuolille aiheutetusta taloudellisesta haitasta, ja vahingonkorvausvastuuta ei siis voi syntyä ilman tahallisuutta. Eli ed. Mustajärven pelko siitä, että tämä lakialoite kaventaisi ja heikentäisi tuomioiden euromääräistä osaa, on ilmeisesti aiheeton, koska tässähän on tarkoitus tuomita paitsi sakko myöskin vahingonkorvaus.

Sitten ed. Rönnille mainitsen siitä, että lakkokenraalit ja ammattiyhdistyspomot eivät mitenkään vaikuta siihen, miten ihmiset näitä lakkojärjestelmiä tekevät. Neuvoisin teitä tutustumaan työtuomioistuimen päätöksiin vaikka ihan vaan tammikuulta ja joulukuulta. Täällä on ihan mielenkiintoisia selvityksiä, mitä tässä on tehty.

Täällä on muun muassa DNA-asioihin liittyen esimerkiksi tällainen kohta: "Yksi toimihenkilö marssi ulos, mutta myymälä oli normaalisti auki. Kehotuksen myymälän sulkemiseen antoi puhelimitse DNA Kauppa Oy:n luottamusmies D. Toimihenkilöunionin asiamies E on ollut suoraan puhelimitse yhteydessä toimihenkilöön, joka ei ole suostunut sulkemaan myymälää. E on puhelimitse ilmoittanut, että mikäli henkilö työtaistelun aikana työskentelee myymälässä, hänen jäsenyytensä Toimihenkilöunionista irtisanotaan."

Esimerkkinä: "Siirtokonetoimihenkilöt TU ry ei ole alayhdistyksenä ollut päättämässä työtaistelutoimenpiteestä, eikä yhdistyksen puheenjohtajalla ole ollut minkäänlaista tietoa mielenilmaisusta etukäteen. Yhdistyksen puheenjohtaja sai tietää asiasta vasta heinäkuussa. Näin ollen kanne kiistetään siltä osin kuin yhdistykselle on vaadittu hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Muilta osin vaatimuksia ei kiistetä."

Kolmantena: "Toimihenkilöunioni TU ry ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Se on myöntänyt laiminlyöneensä työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvoitteen." Muun muassa tässä tapauksessa tuomiolauselmassa selkeästi on määrätty myöskin liitto nimenomaan valvonnan laiminlyönnistä maksamaan hyvityssakko.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä tästä Ruotsin-mallista. Meillä on tapana naureskella sille, mitä Ruotsissa tehdään. Mutta kyllä siellä ainakin yksi asia on hoidettu paljon paremmin kuin Suomessa elikkä tämmöinen keskustelukulttuuri työpaikoilla työnantajien ja työntekijöitten kesken. Vaikka sille diskuteeraamiselle aina naureskellaankin, niin aika monta asiaa sillä ratkaistaan, ennen kuin se tilanne pääsee kärjistymään.

Kyllä tässä nykyisessä suomalaisessa työmarkkinatilanteessa ja työtaistelutilanteessa pitää muistaa aina, että on kaksi osapuolta. Ja se on ihan tosi, että kokoomuksen suunnasta ei ole kyllä kuulunut kovinkaan paljon arviointia siitä, miltä se asia näyttää katsottuna tämän rintamalinjan kummaltakin puolelta.

Tosiasiahan se on, että tuposta luovuttiin EK:n vaatimuksesta sen takia, että oltaisiin menty liittokohtaiseen ratkaisuun, ja kun mentiin, EK taustalta käyttää koko ajan omaa voimaansa ja estää satamaoperaattoreita sopimasta. Sehän tässä on tämä ydinkysymys, ja tekin tiedätte mistä syystä: EK pelkää, että muutosturvapaineet muutosturvan parantamiseksi kasvavat, ja sen takia se aloitti jo syksyllä hyvissä ajoissa toimittajien lobbaamisen, antoi heille useamman informaatiopaketin jo etukäteen, on onnistunut kääntämään yleisen mielipiteen niin, että näitä ahtaajia syyllistetään valtavalla voimalla ja että tiedotusvälineissä liikkuu jumalattoman paljon väärää tietoa siitä, mitkä ovat vaatimukset, mikä on palkkataso tai työn tekemisen ehdot.

Kyllähän tämä, että tilanne pääsee näinkin hankalaksi, osoittaa sen, että aika paljon virheitä on tehty jo aikaisemmin. Nyt tämä iso riita on sitten se, mistä puhutaan, ja jos joku liittojohtaja tai jokin ammattiliitto käyttää holtittomasti oikeuksiaan, niin on kyllä aivan varmaa, että ennen pitkää muut liitot puuttuvat siihen, koska ei kukaan tieten tahtoen lähde rikkomaan lakia. Kun sanoin äsken sen, niin sanon vielä yhden kerran, että tuomioita on noudatettava. Se on lähtökohta.

Jari Larikka /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti vielä näin lopuksi. Ed. Lahtela kysyi, toivonko minä, että laillisia lakkoja on enemmän kuin laittomia. Kyllä. Se osoittaisi vain sen, että meidän sopimusjärjestelmämme toimisi. En tietenkään toivo, että lakkojen määrä siitä nousisi, mutta se, että meillä olisi järjestelmä kunnossa, kyllä hyvin näkyisi siinä, että meillä olisi niitä laittomia lakkoja enää hyvin vähäsen. Ja ihan tämmöisenä faktana: Minun mielestäni laittomassa lakossa on aina osa taitamattomuutta, ja koska meillä ei nyt ole keinoja estää niitä laittomia lakkoja tarpeeksi tehokkaasti, niin meillä ei ole myöskään keinoja estää niitä vahinkoja, joita niistä syntyy, ja se on paha asia. Suomalainen veronmaksaja maksaa aina ne laittoman lakon kustannukset, ja kyllä meidän pitäisi tästä tavasta päästä eroon.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Haluaisin ihan aluksi kommentoida ed. Rönnin puheenvuoroa, vaikka hän ei olekaan enää salissa. Hän ei joko kuunnellut minun puheenvuoroani tai ei ymmärtänyt, mitä sanoin. Minulla on kyllä täysin varma tieto siitä, paljonko maksaa se, että ajaa liikenteessä ylinopeutta tolppaan; on kyllä asiasta kokemusta ja tiedetään kyllä, paljonko se maksaa.

Mutta kun puhuin tästä 10 eurosta, niin en todellakaan tarkoittanut sitä, että se hinta olisi 10 euroa, vaan tarkoitin sitä, että se on suurin piirtein samalla tasolla kuin se on suhteessa näitten lakkosakkojen määrään. Eli ideani oli kertoa se, että nykyinen lakkosakkojen määrä on niin matala, että se ei käytännössä ole estänyt yhtäkään laitonta työtaistelua. Ja jos liikennepolitiikassa toimittaisiin samalla tavalla, että sakkojen määrä nimenomaan olisi niin vähäinen, että se ei kannustaisi ihmisiä siihen, että he ajavat sääntöjen mukaan, niin lopputulos olisi myöskin hallitsematon, kuten on näitten laittomien lakkojenkin osalta ollut. Tästä on nimenomaan kyse, ja toivon, että tämä viesti saavuttaa myöskin ed. Rönnin ja muutkin, jotka tätä keskustelua ovat seuranneet.

On tietysti niin, että usein sellaisissa tilanteissa, kun kaksi osapuolta tappelee, syy ei ole pelkästään toisessa. Se on varmaan ihan näin. Mutta kyllä se täytyy ed. Mustajärvelle vielä todeta, että tässä lakiesityksessä lähdetään nimenomaan siitä, että kun työtaistelu on jo kerran laittomaksi tuomittu työtuomioistuimessa, silloin ei ole enää epäselvyyttä siitä, onko se laiton. Ja jos se sen jälkeen vielä jatkuu, niin mitä pahaa siinä on, jos siinä vaiheessa rangaistukset kovenevat, koska he varmasti kaikki jo siinä vaiheessa tietävät, että kyse on laittomasta työtaistelusta?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Larikan kanssa nyt voin olla samaa mieltä siitä asiasta, jotta laittomia lakkojahan ei pitäisi olla yhtään. On vain erinäköiset keinot, miten siihen päästään, koska laiton on aina laiton. Laittomuus tulee siitä erinäköisestä asiasta, jotta työnantaja ei välttämättä kohtele ihmisiä sillä tavalla tai ei noudata sopimuksia niin kuin odottaisi ja pitäisi tehdä.

Tämä Ruotsin-mallin vetäminen tähän, että on Ruotsista otettu tähän lakialoitteeseen jotakin heiniä: Ruotsissa on myös myötämääräämislaki ja siellä on se kulttuuri ihan toisenlainen. Siellä joku työväenpuolue on kuulemma ollut aika paljon rakentamassa sitä mallia. Nyt en tiedä sitten, kun siellä on se porvaripuoli, mitä tässä nyt tapahtuu. Kun katsotaan kymmenen vuotta eteenpäin, jos siellä kokoomuslaiset aatokset sitten lisääntyvät, niin voihan olla, että sielläkin alkavat ne lakot lisääntyä ja kahinat, vastakkainasettelut alkavat lisääntyä. Mutta toivoisi, että niin ei kävisi vaan me ottaisimme mallia siitä Ruotsissa rakennetusta mallista ja saisimme nämä laittomat lakot pois, koska se tiehän tässä on. Ei sillä tavalla, jotta sanktioita lisätään, vaan asenteenhan pitää muuttua siten, jotta ei synnytetä semmoista vastakkainasettelua.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan päättää tämän keskustelun, koska kyseessä on kuitenkin oma lakialoitteeni.

Olen iloinen tästä keskustelusta, koska tässä on nimenomaan käyty läpi niitä asioita, minkä vuoksi tämä lakialoite on tehty. Tämän ennalta ehkäisevän vaikutuksen takia näitä sanktioita on Suomessakin hyvä siirtyä määräämään, jolloin me myöskin voimme siltä osin harmonisoida pohjoismaiset käytännöt työmarkkinoilla ja yli rajojen menevässä työvoimassa.