Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Oppositio on käyttänyt järeintä asettaan, hallituksen kaatamiseen tähtäävää välikysymystä, julkisuudessa esillä olleiden huhupuheiden perusteella. Hallitus on vasta valmistautumassa kehysriiheen. Toisin kuin välikysymyksessä annetaan ymmärtää, hallitus ei ole tehnyt välikysymyksessä väitettyä esitystä kotihoidon tuen ajan lyhentämisestä.

Hallituksen perhepolitiikan ytimen muodostavat hyvät palvelut, riittävät tulonsiirrot sekä joustava perheen ja työn yhteensovittaminen. Kokonaisvaltaisella sekä oikeudenmukaisella perhepolitiikalla lapsille luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta tuetaan. Hallitus kehittää perheiden palveluja ja etuuksia ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet.

Hallituksen työ suomalaisen perhepolitiikan kehittämiseksi on lähtenyt jo rivakasti liikkeelle. Työ- ja perhe-elämän paremmasta yhteensovittamisesta on jo työnantajien ja työntekijöiden kanssa aikaansaatu vanhempien keskinäistä tasa-arvoa eteenpäin vievä ratkaisu. Lisäksi tulonsiirroissa on parannettu muun muassa yksinhuoltajien asemaa merkittävillä summilla ja perhepalveluiden tulevaisuuden turvaamistyö on käynnissä kuntauudistuksen tiimoilta.

Nyt rakennetaan aikaisempaa lapsiystävällisempää Suomea, jossa otetaan huomioon monimuotoiset lasten ja perheiden tarpeet ja toiveet. Onnistuneella perhepolitiikalla luomme hyvinvointia paitsi tähän hetkeen myös pitkälle tulevaisuuteen. Lasten hyvinvoinnin perusta luodaan perheissä. Ongelmiensa kanssa yksin painimaan jätetty perhe on inhimillisestä ja taloudellisesta näkökulmasta kestämätön yhtälö.

Hallituksen keskeisenä painopistealueena on köyhyyden, syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Erityisen tärkeää on ehkäistä sukupolvelta toiselle periytyvää köyhyyttä ja syrjäytymistä. Jokainen ansaitsee reilun alun ja aidot, tasaveroiset mahdollisuudet elämälleen. Perhepolitiikan täytyy olla tasa-arvoa vahvistavaa ja mahdollisuuksia rakentavaa. Hallitus edistää lapsen etua, perheen ja työn yhteensovittamista sekä varhaiskasvatuspalvelujen ja muiden peruspalvelujen yhteistyötä ja saumattomuutta. Myös yksinhuoltajaperheiden tarpeet otetaan huomioon.

Lasten kotihoidon tuki on päivähoidon ja yksityisen hoidon tuen ohella keskeinen osa pienten lasten hoitojärjestelmää. Tarkoituksena on, että näitä kaikkia kehitetään perheiden erilaiset tarpeet huomioon ottaen. Perheiden valinnanvapaus ja sen tukeminen ovat tärkeä osa pienten lasten hoitoa. Perheiden näkökulmasta kotihoidon tuki on myös joustava järjestelmä, jossa lapsen hoitajana voi olla muukin kuin vanhempi, kuten esimerkiksi isovanhempi.

Perheiden valinnanmahdollisuuksien parantamiseksi entisestään arvioidaan hallitusohjelman mukaisesti mahdollisuudet korottaa osittaista hoitorahaa ja joustavoittaa sen käyttömahdollisuuksia. Kotihoidon tukea saavien henkilöiden joustavampaa siirtymistä työelämään edistetään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan hallitusohjelman mukaisesti vuoden 2012 loppuun mennessä.

Lapsen etu erilaisissa tilanteissa on keskeinen näkökulma. Perheen valinnanmahdollisuuksien tukeminen, päivähoidon merkitys lapsen kasvulle ja kehitykselle, vanhemmuuden tuki, perheiden taloudellinen toimeentulo sekä naisten työmarkkina-aseman parantaminen ja työllisyyden parantaminen ovat osa laajempaa kokonaisuutta. Korkealaatuiset perhepalvelut ja hyvinvointivaltion rahoitus edellyttävät nykyistä korkeampaa työllisyysastetta. Siksi uudet perheen ja työn yhteensovittamisen ratkaisut ovat tärkeitä.

Hallituskauden aikana valmistellaan varhaiskasvatuslaki, joka korvaa nykyisen päivähoitolain. Päivähoito säilytetään maksuttomana pienituloisille perheille, eivätkä maksut saa muodostaa työllistymiskynnystä.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinakeskusjärjestöjen raamisopimuksessa on sovittu, että isän osuutta perhevapaista lisätään niin, että isyysvapaa on yhteensä 54 arkipäivää, joista enintään 18 voidaan pitää yhdessä äidin kanssa. Isän vapaa on lapsikohtainen, ja se voidaan pitää joustavasti siihen asti, kun lapsi täyttää kaksi vuotta. Nykyinen kytkös vanhempainvapaaseen poistetaan, ja tämä uudistus tulee voimaan vuoden 2013 alusta.

Lasten ja nuorten ja perheiden palveluilla ja vanhemmuuden tuella rakennetaan lasten ja nuorten hyvinvointia ja suotuisaa kasvuympäristöä sekä puututaan ongelmiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Hyvinvoinnin ja terveyden perusta muodostuu lapsuus- ja nuoruusiässä. Lapsuus- ja nuoruusiän olosuhteet vaikuttavat merkittävästi myös siihen, minkälainen työ- ja toimintakyky yksilöllä on myöhemmin aikuisiällä.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tarttunut vahvasti lapsiperheiden palveluihin ja haluaa parantaa niitä. Keskustan vastustama kunta- ja palvelurakenneuudistus on yksi tärkeä keino luoda ja kehittää tarpeisiin vastaavia lapsiperhepalveluita. Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelma eli niin sanottu Kaste-ohjelma sekä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma ovat tärkeitä työkaluja lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämisessä.

Hallitus kehittää Kaste-ohjelman puitteissa lasten ja nuorten ja lapsiperheiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja ja palvelukokonaisuuksia. Tarkoituksena on ottaa käyttöön sellaisia toimintamalleja, jotka tukevat perheitä, vanhemmuutta sekä lasten ja nuorten kanssa työskenteleviä aikuisia, sekä vahvistaa ehkäiseviä ja varhaisen tuen palveluja sekä kehittää lastensuojelutyötä.

Perheet ja perheiden tarpeet ovat aikaisempaa monimuotoisempia, mikä luo uudenlaisia haasteita palveluissa toimijoille ja palvelujärjestelmälle. Siksi hallitus korostaa eri ministeriöiden, kuntien ja muiden yhteiskunnallisten vaikuttajien yhteistyön tärkeyttä. Tässä työssä me kaikki kuntapäättäjät olemme käsi kädessä kuntien valtuustoissa sekä sosiaali-, terveys-, nuoriso- ja opetuslautakunnissa.

Kaste-ohjelmaa toteutetaan laajassa rintamassa kuntien, järjestöjen ja yksityisen sektorin toimijoiden kanssa. Edellistä Kaste-ohjelmaa on laajennettu niin, että ohjelman toteutukseen osallistuvat entistä vahvemmalla panoksella myös Raha-automaattiyhdistys sekä uutena toimijana teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus Tekes.

Arvoisa puhemies! Hallitus haluaa tukea perheiden kasvatustyötä sekä auttaa perheitä erityisesti pulmatilanteissa. Siksi hallitus tulee laajentamaan hyviä tuloksia tuottanutta perhekeskustoimintaa. Perhekeskustoiminnalla kootaan yhteen perheiden palveluja, kuten äitiys- ja lastenneuvola, varhaiskasvatuspalveluja, koulu sekä varhaisen tuen ja perhetyön paikalliset palvelut. Myös järjestöjen ja seurakunnan lapsiperheille järjestämä toiminta on osa perhekeskuksen palveluverkostoa. Monipuolisen palveluverkoston ansiosta perhekeskuksessa voidaan havaita lasten ja perheiden ongelmia mahdollisimman varhain ja antaa niissä tarvittavaa tukea ja apua.

Lastensuojelulaki edellyttää kuntia laatimaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman. Hyvinvointisuunnitelman olisi hyvä sisältää myös kuntien nuorisolain mukainen nuorisopoliittinen ohjelmatyö, ja sen tulee olla sovitettu yhteen terveydenhuoltolain mukaisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisvelvoitteiden kanssa. Kuntia kannustetaan selvittämään lasten ja nuorten omia mielipiteitä hyvinvointisuunnitelmien laadinnassa ja käyttämään tätä suunnitelmaa työvälineenä.

Köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen vähentäminen on yksi hallituksen kolmesta painopistealueesta. Hallituksen tavoitteena on katkaista sukupolvelta toiselle periytyvä köyhyys ja syrjäytyminen ja kaventaa tulo-, hyvinvointi- ja terveyseroja. Tähän liittyen hallitus on käynnistänyt poikkihallinnollisen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpideohjelman. Tämä toimenpideohjelma kokoaa yhteen eri toimijat valmistelemaan, kehittämään, toimeenpanemaan ja arvioimaan toimenpiteitä syrjäytymisen ja eriarvoisuuden vähentämiseksi. Toimenpideohjelman tavoitteena on luoda maahan pysyvä toimintamalli, jolla eriarvoisuuden vähentämisestä tulee kiinteä osa kaikkea yhteiskunnallista päätöksentekoa.

Arvoisa puhemies! Lapsuusiän kehitys ja olosuhteet vaikuttavat koko myöhempään elämään, terveyteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin. Lapsuuden kehityksellisenä ympäristönä perheen merkitys on ratkaiseva. Lapsuudenperheen ongelmilla, kuten vanhempien työelämän ulkopuolisuudella, toimeentulovaikeuksilla, mielenterveys- ja päihdeongelmilla ja perheessä käytetyllä väkivallalla, on vahvat vaikutukset myös aikuisiän hyvinvointiin ja terveyteen.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ovat valmisteilla lastensuojelun laatusuositukset, joilla tuetaan lastensuojelulain toimeenpanoa ja kuntien peruspalvelujen sekä lastensuojelun palveluiden kehittämistä. Laatusuosituksilla varmistetaan osaltaan, että suojelun ja tuen tarpeessa oleva lapsi saa aina apua, silloin kun hän sitä tarvitsee.

Lasten huostaanottoja vähennetään kehittämällä peruspalveluja ja vahvistamalla sekä peruspalveluiden että erityispalveluiden yhteistyötä. Oikea-aikainen puuttuminen ja ongelmien ehkäiseminen ovat niin inhimillisesti kuin taloudellisesti katsoen tärkeitä. Terveydenhuoltolain ja lastensuojelulain toimeenpano sekä valmisteilla oleva sosiaalihuoltolainsäädännön kokonaisuudistus tukevat näitä tavoitteita. Myös kuntauudistus antaa mahdollisuuden paremman sosiaalityön tekemiseen ongelmaperheiden kanssa.

Perhe on kokonaisuus, jossa yksittäisen perheenjäsenen hyvinvointi ja terveys sekä perheenjäsenten väliset suhteet vaikuttavat muihin perheenjäseniin ja heidän hyvinvointiinsa ja terveyteensä. Lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi on siis tärkeää ottaa huomioon lasten tarpeet myöskin aikuispalveluissa.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tarttunut köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämiseen heti hallituskauden alussa parantamalla sosiaaliturvaa. Työttömyysturvan peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea korotettiin 100 eurolla kuukaudessa vuoden 2012 alussa. Lisäksi etuuksiin tehtiin indeksikorotus, joten etuudet nousivat yhteensä noin 120 euroa kuukaudessa. Asumistuen tulorajoja korotettiin vastaavasti 120 eurolla kuukaudessa. Lisäksi asumistukeen tehtiin vuokrien nousua vastaava korotus. Toimeentulotuen perusosaan tehtiin 6 prosentin korotus vuoden alusta lukien. Yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosaa korotettiin tämän lisäksi 10 prosenttia. Kokonaisuudessaan yksinhuoltajaperheen toimeentulotuki nousee näiden uudistusten seurauksena vähintään noin 85 eurolla kuukaudessa.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisyn kannalta merkittävä uudistus on nuorten yhteiskuntatakuu. Yhteiskuntatakuulla tarkoitetaan, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka lukiossa, amma-tillisessa oppilaitoksessa, oppisopimuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin. Hallitus kiinnittää harrastusmahdollisuuksien tasa-arvoon lasten ja nuorten osalta erityistä huomiota. Jokaiselle lapselle ja nuorelle taataan edellytykset ja pääsy osallisuuteen tietoyhteiskunnasta.

Arvoisa puhemies! Perheiden hyvinvointi luo omalta osaltaan perustaa Suomen hyvälle tulevaisuudelle. Suomi tarvitsee vastuullista vanhemmuutta, lapsista välittämistä ja arjen turvallisuutta. Palvelut, kuten päivähoito ja peruskoulu, tukevat perheiden kasvatustehtävää. Heikoimmista on pidettävä huolta, ja siksi myös muun palvelujärjestelmän on oltava valppaana silloin, kun avuntarve ilmenee. Hallitus uskoo työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseen. Tässä perheillä täytyy olla valinnanmahdollisuutta. Kotihoidon tuki on tässä tärkeässä roolissa.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maaliskuun alussa monessa keittiössä aamutoimet keskeytyivät ja lehden sivujen käänteleminen pysähtyi. Uutinen kertoi, että hallitus kaavailee pienten lasten kotihoidon tuen leikkaamista. Pitipä uutinen paikkansa tai ei, moni mielessään kysyi: lapsilla ja lapsiperheilläkö on tarkoitus tasapainottaa olemassa olevat alijäämät? (Sari Sarkomaa: Ei ole!)

Tämä välikysymys tehtiin siksi, että pienten lasten vanhemmilla on oikeus kysyä, mitä on tulossa. Pienten lasten kotihoidon tuen mahdolliset heikennykset, joita ei tänäänkään kiistetty, ovat saaneet useat perheet pohtimaan tulevaisuuttaan. Jo uhkakuva leikkauksista horjutti mieliä.

Keskustan eduskuntaryhmä vastustaa kaikilla käytettävissään olevilla keinoilla pienten lasten kotihoidon tuen leikkauksia. Keskustan eduskuntaryhmä vaatii hallitukselta lasten ja perheiden arkea tukevia todellisia päätöksiä. Nykylinja ei nauti eduskunnan luottamusta.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus valmistautuu parhaillaan vaalikauden todennäköisesti tärkeimpiin ratkaisuihinsa määrittelemällä valtiontalouden kehykset seuraaville vuosille. On kysymys miljardeista. Nyt tehdään tulevaisuuspäätöksiä, jotka ovat kauaskantoisempia kuin vuosiin on koettu. Monissa perheissä mietitään: Mitä tämä voi tarkoittaa meidän arjessamme, meidän perheellemme? Mitä tämä tarkoittaa meidän lapsemme tulevaisuuden kannalta? Lasten vanhemmilla on oikeus kysyä, mitä on tulossa. Hallituksen on aika antaa siihen vastaus tässä ja nyt.

Valtion tulojen ja menojen arvioiminen on välttämätöntä selviytyäksemme tulevaisuudestamme. Paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksiakin pitää tehdä. Tällöin on kuitenkin kysyttävä, mitä tehdään ja ennen kaikkea, miten.

Jos pienten lasten kotihoidon tuen ikäraja lasketaan kolmesta kahteen ikävuoteen, se merkitsee tuhansien lasten pakkosiirtymistä kotihoidosta kunnalliseen päivähoitoon. Tuhansien perheiden oikeutta valita oman perheen tarpeisiin soveltuva päivähoitomuoto murennetaan vakavalla tavalla, puhumattakaan kuntien varhaiskasvatuksen ahdingosta kokonaisuudessaan: mistä tilat, mistä ammattilaiset? Tätä kymmenien miljoonien lisälaskua kunnat eivät kestä.

Päätökset menoleikkauksista on tehtävä niin, että toisaalla tapahtuvat eurojen säästöt eivät muutu moninkertaisiksi kuluiksi toisaalla. Yksi euro säästetään ja kolme euroa maksetaan toisaalla. Hölmöläisten hommaahan tällainen olisi.

Arvoisa herra puhemies! Pienten lasten kotihoidon tuki on yksi osa päivähoidon kokonaisuutta, jota ei tule nakertaa perheiden valinnan mahdollisuutta heikentävällä tavalla. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä lasten päivähoidon monimuotoisuuteen ei saa kajota leikkauksin. Keskustalla on pitkät perinteet päivähoidon laadun ja monimuotoisuuden puolestapuhujana. Jo 1960-luvulta lähtien keskustapiireissä on kehitelty pienten lasten kotihoidon tukea vastaavaa mallia.

Perheet ovat erilaisia, ilot ja surut ovat erilaisia. On perusteltua olla kokopäivähoidossa, on perusteltua olla vuoropäivähoidossa, on perusteltua olla kotihoidossa — perheen kulloisenkin elämäntilanteen mukaan. Pääkaupunkiseudulla kyse voi olla tuntien työmatkoista. Kyse voi olla työelämän joustamattomuudesta, tai kyse voi olla muun tukiverkoston totaalisesta puuttumisesta.

Arvoisa hallitus, päätöksenteko on arvovalintoja. Turvallinen lapsuus on edellytys koko kansakunnan hyvinvoinnille, perheiden onnellisuudelle ja kansantalouden kilpailukyvylle. Välitämmekö me päättäjät aidosti lastemme tulevaisuuden perustojen rakentamisesta, kuulemmeko me arjen viestejä ja ennen kaikkea, annammeko me viestien vaikuttaa päätöksiimme? Yhteiskunnan ydin — ja kehityksen mittari — on siinä, miten se kasvattaa ja hoitaa uuden sukupolven. Muistammeko me, mikä on lapsen etu?

Perheillä tulee olla mahdollisuus suunnitella työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen pitkäjännitteisesti. Vaihtoehtoja täytyy olla, ja niiden täytyy vastata lapsen tarpeisiin. Kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä, miten kolmekymppiset toimihenkilövanhemmat Espoossa järjestävät yksi- ja kolmevuotiaiden lapsiensa päivähoidon tai miten nuori yrittäjäperhe Kälviältä saman asian ratkaisee. Hallitus ei päätä, mikä on perheen lapsille paras ratkaisu. Sen tehtävä on huolehtia siitä, että perheillä on aito vapaus valita, ja vaalia sekä mahdollistaa lapsen etu.

Pienten lasten kotihoidon tuki, yksityinen hoito, päivähoito, perhepäivähoito, vuoropäivähoito ja osapäivähoito sekä muut varhaiskasvatuspalvelut tulee jatkossakin säilyttää tasavertaisina mahdollisuuksina perheiden tehdessä päätöksiään. Lapsella on oikeus hyvään varhaiskasvatukseen.

Arvoisa herra puhemies! Elämme ajassa, jossa pääosalla suomalaisista lapsista elämä on parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tästä voimme olla ylpeitä. Samanaikaisesti on kuitenkin myönnettävä ja tunnustettava, että ongelmia on. Ne myös kasautuvat ja osa niistä siirtyy sukupolvelta toiselle. Mikä on päätöksentekijöiden vastaus ja vastuu tässä tilanteessa? Millainen on meidän viestimme?

Kataisen hallituksen ohjelmassa perhepolitiikan osuus on kauniilla sanoilla kuorrutettu. Tänään, kaksi päivää ennen kehysriihtä, on oikea hetki kuulla mitä todella ollaan tekemässä. Hallituksella ei — välikysymysvastaukseenkin viitaten — ole kunnollisia suunnitelmia, saatikka tekoja, lapsiperheiden hyväksi. Kyse on kuitenkin tulevaisuuden Suomen rakentamisesta vuosikymmeniksi eteenpäin.

Arvoisa hallitus, mitä oikeasti tarkoittaa vanhemmuuden tukeminen ja kehittäminen? Miten valtio aikoo lisätä lapsiperheiden kotipalveluja ja muita niin sanotun matalan kynnyksen palveluja? Miten te ehkäisette syrjäytymistä? Mitä te olette konkreettisesti tehneet huostaanottojen vähentämiseksi?

Miten edistetään kotihoidon tukea saavien siirtymistä työelämään? Miten ratkaistaan varhaiskasvatuksen ja taloudellisen tuen yhteys? Tarkoittaako tämä pienten lasten kotihoidon tuen leikkauksia? Mitä työtulojen ja perusturvan yhteensovittamisessa tapahtuu? Miten työelämän joustoissa edistytään vanhemmuutta tukevalla tavalla? Tätä listaa voisi tämän välikysymysvastauksennekin jälkeen, arvoisa hallitus, jatkaa. Perheet ympäri Suomea haluavat vastauksia tässä ja nyt. Me keskustan eduskuntaryhmänä vaadimme niitä.

Tavoitteet ja hallituksen käytännön toimenpiteet ovat pahasti ristiriidassa. Vaalikauden tähänastiset perhepoliittiset päätökset ovat ohuttakin ohuempia. Selkein viesti on Kataisen hallituksen selkeä arvovalinta heikoimmassa asemassa olevien välillä. Työttömien päivärahaa nostettiin. (Erkki Virtasen välihuuto) Työttömät ovat rahansa ansainneet. Yksinhuoltajien toimeentulotukea korotettiin — kiitos siitä. Samalla kuitenkin tehtiin ratkaisu, joka teki eron, taas kerran, työttömien ihmisten ja pienimpien äitiys-, isyys- ja sairauspäivärahojen saajien välillä. Hallitus teki arvovalinnan: perusturvaan ei ollut varaa, ansioturvaan oli. (Ben Zyskowicz: Eikö olisi saanut korottaa työttömyysturvaa?)

Arvoisa herra puhemies! Kylmästi lapset ja perheet sivuuttava päätöksenteko on erittäin lyhytnäköistä. Syrjäytymisen ja pahoinvoinnin lasku on suuri, inhimillisesti tarkastellen liian suuri, onhan kyse elämästä.

Monilla lapsilla menee paremmin kuin koskaan. Mutta aivan liian monet suomalaislapset elävät köyhyydessä. Edellisen, 1990-luvun laman jäljet näkyvät tänäänkin. Jäljistä pitäisi kyetä ottamaan opiksi, ettemme ainakaan toistaisi samoja virheitä. (Pietari Jääskeläisen välihuuto) Kaikkein eniten köyhyys koettelee yksinhuoltajaperheitä ja perheitä, joissa on alle kolmevuotiaita lapsia. Näissä perheissä joudutaan elämään kädestä suuhun. Yllättävät, pieniltäkin tuntuvat menot voivat suistaa perheen talouden raiteiltaan ja ajaa velkakierteeseen. Äärimmillään yksinhuoltaja on joutunut joskus jopa tekemään lastensuojeluilmoituksen omasta perheestään selvitäkseen arjesta ja keventääkseen yhden huoltajan taakkaansa lapsista.

Työssäkäynti on sekä hyvinvointia tuottava että suojaava tekijä. Valitettavasti yksinhuoltajille tarjotaan usein työtä epätyypillisiin työaikoihin, kuten iltaisin tai viikonloppuisin. Työtä ei voi ottaa vastaan, jos lapselle ei järjesty hoitopaikkaa. Köyhyys syvenee.

Lapsille ja nuorille köyhyys aiheuttaa monenlaista osattomuutta ja häpeää. Jotenkin erilaista lasta kiusataan, ja hän jää usein kaveripiirin ja harrastuksien ulkopuolelle. Suhteellinen köyhyys on lapselle riski, mutta kurjimmin ovat asiat niillä lapsilla, joiden vanhemmat eivät mielenterveys- tai päihdeongelmien vuoksi kykene järjestämään lapsilleen riittävää huolenpitoa.

Suomi on liukumassa eroon muista Pohjoismaista työmarkkinoiden ulkopuolisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämisessä niitten ihmisten palveluiden kehittämisen osalta. Monissa etuuksissa ja palveluissa jako työmarkkinoiden sisäpuolisiin ja ulkopuolisiin on vain korostunut. Vain työmarkkinoilla oleville palvelut, esimerkiksi terveyspalvelut, ovat kansainvälisestikin vertailtuna hyvät. Hallitus on tosin omalla kuntakohelluksellaan vaarantamassa näitäkin palveluja. (Susanna Huovinen: Rakentamassa parempia palveluja perheille!)

Lapsiperheiden palveluista on tehtävä nykyistä paremmin kokonaisuus, jossa lapsia ja nuoria tuetaan ensisijaisesti heidän kehitysympäristössään: kotona, päivähoidossa, koulussa ja vapaa-ajalla. Erikois- ja erityispalveluja tuodaan siihen rinnalle tueksi. Palvelujen kenttä on nykyisin liian hajallaan, ja varhainen tuki perustasolta puuttuu taikka toimintamallit eivät ole käytössä. Vaikka meillä tunnistetaan lasten ja nuorten ongelmat jo varhain, tunnistus ei useinkaan johda apuun tai hoitoon. Hoitaminen kannattaisi. Joka viides lapsi tarvitsee arjessaan tukea. Yhden syrjäytyneen lapsen elämän romuttumiselle ei ole hintalappua, yhteiskunnalle kustannus lasketaan miljoonana eurona.

Tällaista kehityksen suuntaa on kyettävä muuttamaan. Lapsiperheiden arkeen vaikuttaminen muodostuu perusturvan ja tulojen sekä palvelujen kokonaisuudesta. Ei ole vähämerkityksistä se, miten esimerkiksi tulevissa hallituksen päätöksissä kohdellaan perusturvaa. Puututaanko indeksitarkistuksiin? Miten kohdellaan kuntien valtionosuuksia, leikataanko niitä, ja lisäksi, puututaanko mahdollisiin indeksitarkistuksiin?

Arvoisa herra puhemies! Perheen arkielämässä pitää voida luottaa päättäjien sanaan. Olemme tilanteessa, missä monet hallituksen suunnalta tulleet samansuuntaiset viestit toimivat luottamusta horjuttavasti. Lapsiperheiden palvelujen laatu ja saatavuus, ruuan hinta, asumisen hinta, liikkumisen hinta, harrastukset — ne muodostavat kokonaisuuden, jossa yksi muutos voi näyttää pieneltä, mutta yhteenlaskutoimituksen summa kaataa perheen talouden.

Kyse on myös valinnoista. Mistä näkökulmasta päätöksiä lähestytään? Eurojen lisäksi on syytä miettiä, mitä on eurojen sisällä, mitä on niiden takana. Miten voi olla niin, että vielä vuonna 2012 pitää kysyä, kenen ehdoilla ja kenen toiveiden pohjalta me rakennamme päivähoitojärjestelmäämme — lastemme edun ja tulevaisuuden vai kuitenkin aikuisten tarpeiden ja toiveiden pohjalta?

Jo yksikin lehtijuttu voi heilauttaa perheen arkea peruuttamattomalla tavalla. Lapsien tulevaisuuden perustojen rakentaminen on niiden toimien kokonaisuus, joilla tuetaan lapsen kasvamista. Perusturvan ja -turvallisuuden kehittyminen ovat tällöin aivan keskeisessä asemassa. Tarvitaan vakautta, tarvitaan ennakoitavuutta. Kataisen hallituksen linja on turvattomuuden ja eriarvoistamisen linja.

Arvoisa herra puhemies! Edellä olevan perusteella teen seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Eduskunta katsoo, että lapsiperheiden köyhyyttä tulee ehkäistä ja perheille tulee tarjota aito valinnanvapaus lapsen hoitomuodon suhteen. Hallitus jätti korottamatta pienimmät äi-tiys-, isyys- ja vanhempainrahat työttömyysturvan tasolle. Hallituksen mahdolliset kaavailut lapsilisien indeksikorotuksesta luopumisesta se-kä pienten lasten kotihoidon tuen leikkauksesta eivät ole hyväksyttäviä. Nämä heikennykset lisäisivät lapsiperheiden köyhyyttä ja lisäisivät merkittävästi kuntien päivähoito- ja toimeentulotukimenoja. Koska hallituksen perhepoliittinen linja on kestämätön lapsiperheiden ja myös julkisen talouden kannalta, eduskunta toteaa, että hallitus ei nauti eduskunnan luottamusta."

Sampsa Kataja /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuinka paljon me arvostamme lapsiamme? Annammeko arvoa lastemme oikeudelle viettää ensimmäiset ikävuotensa omien vanhempiensa kanssa? Annammeko arvon sille, että pienen lapsen vanhemmat voivat halutessaan päättää hoitaa omaa lastaan itse?

Perheiden tilanteet vaihtelevat. Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Kunkin perheen tilanteen tuntee parhaiten perhe itse. Parhaat asiantuntijat lapsen hoivassa ja kasvatuksessa ovat yleensä lapsen omat vanhemmat.

Suomalaislasten päivähoito on ollut yksi hyvinvointiyhteiskuntamme ylpeydenaiheista. Se on rakentunut erilaisten vaihtoehtojen varaan. Erinomaisia eväitä lapsen varhaisille vuosille on saatavissa niin yksityisistä ja kunnallisista päiväkodeista, perhepäivähoidosta kuin kotihoidostakin. Näistä monipuolisista vaihtoehdoista kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa pitää kiinni.

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskusteluun liittyy vahva tasa-arvonäkökulma. Lapsenhoito ei saa olla vain äidin oikeus. Myös isille on annettava oikeus hoitaa lastaan.

Kotihoidon tuki on noussut keskusteluun siksi, että lähinnä äidit käyttävät sitä ja sen on nähty vaikuttavan suomalaisnaisten työuriin. Onkin totta, että Suomessa naisten työllisyysaste on alhaisempi kuin muissa Pohjoismaissa. Sekin on totta, että naisten paluu työelämään on usein vaikeaa kotona vietettyjen vuosien jälkeen. Mutta onko ratkaisua etsitty oikeasta suunnasta?

Oikeampi kysymys on: miten voimme lisätä isien mahdollisuuksia ottaa isompi rooli omien lastensa hoitamisessa? Nykyisellään miehet käyttävät perhevapaista vain murto-osan naisiin verrattuna, eikä tätä kaikkea voi selittää vain luonnonlaeilla. On välttämätöntä, että kaikki voimavaramme — naiset ja miehet työelämässä, isät ja äidit vanhemmuudessa — ovat käytössä parhaalla mahdollisella tavalla.

Tähän on pyritty muun muassa pidentämällä isyysvapaata ja vapauttamalla sen ajoitusta. Hyviä esimerkkejä kummankin vanhemman aseman parantamisesta löytyy myös muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Ruotsissa on joustavoitettu isien ja äitien mahdollisuuksia jakaa viikoittaista kotihoitoa vanhempien tilanteen mukaan.

Isien aseman vahvistaminen perheessä edistäisi naisten mahdollisuuksia työllistyä ja edetä urallaan, naisen euro voisi lähentyä miehen euroa, mutta ennen kaikkea lapsi ja isä saisivat aikaa toisilleen. Tämä varhain saavutettu yhteys säilyy ja kantaa.

Arvoisa puhemies! Lasten kotihoidon tuen merkitystä on taloudellisesti vaikea arvioida. On totta, että valtiolle tuki maksaa, mutta kuntien päivähoitoon verrattuna kustannukset ovat vähäiset. (Mauri Pekkarinen: Elikkä voidaan arvioida!) Siksi monessa kunnassa olemme halunneet jopa lisätä kotihoidon tuen käyttöä erityisellä kuntalisällä, usein kokoomusvaikuttajien johdolla, kuten muun muassa Porissa. (Seppo Kääriäinen: Espoo oli ensimmäinen!)

Helppoa ei ole myöskään arvioida lasten kotihoidon tuen vaikutusta maamme työllisyysasteeseen. Yleensä kuitenkin omaa lastaan kotona hoitavan työpaikan saa joku toinen. Työllisyysasteen nostaminen on tärkeää, mutta on perusteltua antaa arvoa myös omassa kodissa, oman lapsen parissa tehdylle työlle.

Arvoisa puhemies! On yllättävää, että oppositio käyttää järeintä asettaan ja pyrkii kaatamaan maan hallituksen menokurista kadulla liikkuvien yksittäisten huhujen perusteella. Olisi voinut olla rakentavampaa, jos keskustelua käytäisiin sitten, kun tarvittava sopeutuksen taso ja keinot on huolellisesti valmisteltu ja niistä on keskusteltu kokonaisuutena myös hallituksen piirissä.

Sopeutuksen tarpeellisuutta tuskin oppositiokaan haluaa kiistää. Jos näin on, pitäisi riittää valmiutta myös analysoida kokonaisuus ilman hätiköityjä irtiottoja. Nyt ei ole aika heittäytyä kaupan lattialle, potkia maata ja huutaa: "Mä haluun, mä haluun!" Tämä hallitus on päättänyt pysäyttää Suomen velkaantumisen, ja hallitus tekee sen, mikä on välttämätöntä. Jos se ei oppositiolle käy, se voi jäädä autoon odottamaan.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus toimii kuin vastuullinen vanhempi. Se haluaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden. Kreikan tie ei ole Suomen tie. Me emme voi ottaa pikavippejä lapsiltamme, me emme voi syödä lastemme lautasilta ja jättää laskua heidän maksettavakseen. Me emme voi ulosmitata menneiden sukupolvien rakentamaa hyvinvointia vain omiin tarpeisiimme. Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa jättää tämän maan hyvinvoivana myös tuleville sukupolville. Rajat ovat rakkautta niin lasten kuin maan taloudenkin hoidossa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämänpäiväinen keskustelunaihe on tärkeä: lapsiperheiden tilanne. Siitä kiitos kysymyksen esittäjille, mutta valitettavasti lähestymistapa on hieman kapea-alainen. Toivoisinkin, että puhuttaessa lasten tilanteesta näkökulma ei olisi kotihoito—päivähoito-akselilla vaan siinä visiossa, mikä meillä on varhaiskasvatuksen tavoitteista, mitkä ovat tavoitteemme perheen hyvinvoinnissa ja siinä, miten yhteiskunta voisi aidosti tukea vanhempia kasvatusvastuussa.

Yksittäisten asioiden esille nostaminen johtaa keskustelun harhapoluille, ja yksittäisestä keinosta tulee päämäärä. Pelkästään kotihoidon tuki ja sen kesto ei ratkaise varhaiskasvatuksen kehittämishaasteita. Sosialidemokraattien mielestä suomalaista laadukasta päiväkotijärjestelmää ja sen rinnalla tarvittavia kodinomaisen hoidon muotoja pitää kehittää niin, että ne tarjoavat eri tilanteissa oleville perheille aidon valinnan mahdollisuuden mutta tukevat samalla kotona lapsiaan hoitaneiden vanhempien paluuta työelämään nykyistä joustavammin.

Tiedämme, että kynnys palata työmarkkinoille voi tällä hetkellä olla hyvin korkea useista eri syistä. Siksi kotihoidon tukea saavien palaamista työelämään pitää helpottaa ja tukea. Yksi tapa on kehittää osa-aikaista hoitoa ja työtä.

Osa-aikainen työnteko on tällä hetkellä vähäistä, koska työmarkkinoilta ei löydy riittävää joustoa ja malleja perheen ja työn yhteensovittamiseen. Keskeinen ongelma on myös, että se on perheen kannalta taloudellisesti huono vaihtoehto. Perhe joutuu maksamaan lähes täyden hoitopäivämaksun, vaikka lapsi on hoidossa vain osan aikaa. Lisäksi osittainen hoitoraha eli korvaus työajan lyhentämisestä on liian pieni.

Sosialidemokraateille on tärkeää tukea perheen ja työelämän yhteensovittamista eri keinoin. Meidän pitää esimerkiksi mahdollistaa pienten lasten vanhemmille lyhennetty työpäivä. Osittaista hoitorahaa tulee korottaa ja luoda ta-loudellisesti kannustava osa-aikaisen kotihoidon malli niin, että lyhennetyn työpäivän ja keikkatöiden tekeminen olisi taloudellisesti mahdollista. Samalla osapäiväisen hoidon maksuja on huomattavasti pienennettävä. Päivähoidon maksujärjestelmää uudistamalla voidaan tukea perheitä, joiden päivähoidon käyttö poikkeaa kokopäiväisestä hoidon tarpeesta. Maksun tulisi määräytyä aina suhteessa huoltajan kanssa sovittuun hoitoaikaan.

Arvoisa puhemies! Vanhempien työelämään palaamisen helpottaminen on välttämätöntä, mikäli haluamme selviytyä tulevaisuuden työvoimatarpeesta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalla on ammattihenkilöistä valtava puute juuri sen takia, että työelämä ei jousta perheiden tarpeiden mukaisesti. Monet sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset haluaisivat palata töihin aikaisemmin, mikäli työelämä olisi joustavampi ja työntekijöillä olisi mahdollisuus tehdä osa-aikatyötä. Näillä toimenpiteillä mahdollistetaan myös työurien pidentäminen ja työllisyysasteen nousu. Kysymys on myös palkkaerojen kaventamisesta, sillä perhevapaat ovat yksi sukupuolten välisiin palkkaeroihin vaikuttavista tekijöistä. Koska perhevapaiden vuoksi pitkään työelämästä poissa olevat ovat useimmiten naisia, negatiiviset palkkavaikutukset kohdistuvat lähes yksinomaan heihin.

Työn ja perheen yhteensovittaminen edellyttää myös kiireisen ja tuottavuuden jatkuvaa kasvua vaativan työelämän kehittämistä. Yhteiskunta ja työelämä eivät ole kovin terveitä, jos pienten lasten vanhemmille ei jää aikaa ja voimia omille lapsilleen. Siksi työelämää pitää inhimillistää toimimaan ihmisten tarpeiden mukaan.

Tulevan hyvinvointimme turvaamiseksi työllisyysastetta on nostettava. Yhtenä keinona on pikaisesti kehitettävä malli tukemaan hoitovapaalta työhön palaamista, kuten hallitusohjelmaan on kirjattu.

Käytännössä kunnat eivät ole nyt varautuneet siihen, että kotihoidon tuella olevat lapset isolla joukolla siirtyisivät osa- tai kokopäiväiseen päivähoitoon. Siksi on välttämätöntä, että kotihoidon tuen kehittämistä ei tehdä vain työllisyysasteen nostamisen ehdoilla vaan se liitetään tiukasti arvokeskusteluun varhaiskasvatuksen merkityksestä ja tavoitteista suomalaisessa yhteiskunnassa. Osa tätä keskustelua voi toteutua esimerkiksi varhaiskasvatuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Tällöin on otettava kantaa myös ryhmäkokoihin ja päivähoitomaksujen kohtuullistamiseen.

Arvoisa puhemies! Suomalaisen yhteiskunnan menestys on rakennettu molempien sukupuolten työssäkäymisen mahdollistamisella. Tulevaisuuden työvoimatarpeet edellyttävät, että tämä tasa-arvon periaate ohjaa toimintaamme jatkossakin. Jotta perheillä olisi todellinen mahdollisuus valita, on päivähoitopalveluita kehitettävä edelleen. Mitä pienempi lapsi, sen enemmän hän tarvitsee aikuisen syliä ja pysyviä ihmissuhteita. Perhepäivähoito on varsinkin pienemmille lapsille erittäin hyvä kodinomainen hoitomuoto, mutta alan houkuttavuutta on lisättävä. Myös päiväkotien henkilökunnan määrään ja ammattirakenteen monipuolisuuteen on kiinnitettävä huomiota.

Sosialidemokraattien tavoitteena on kehittää työelämään uusia perheen ehdoilla joustavia malleja sekä huolehtia kunnissa joustavista, riittävistä ja laadukkaista lapsiperheiden palveluista, jotka mahdollistavat perheille todellisen valinnan eri hoitomuotojen välillä.

Arja Juvonen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden hyvinvointi on perussuomalaisille tärkeä asia. Perussuomalaiset ovat toimineet lapsiperheitä koskevissa asioissa etupainotteisesti ja tehneet useita aloitteita muun muassa lapsilisien ja kotihoidon tuen korottamiseksi.

Kuullessamme uutiset kotihoidon tuen keston lyhentämisestä tartuimme asiaan välittömästi. Teimme keskustelualoitteen. Asian tärkeydestä olemme keskustan kanssa samaa mieltä, mutta muistutamme, että välikysymys ei ole ainoa valtiopäivätoimi, jonka avulla tärkeitä asioita voidaan saada keskusteluun.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset haluavat olla rakentamassa perhepolitiikkaa, joka lisää lapsiperheiden ja perheellisiksi haluavien hyvinvointia ja luottamusta tulevaisuuteen. Tänään keskustelussa oleva kotihoidon tuki on yksi sen peruspilareista.

Kotihoidon tuki vaikuttaa monien lapsiperheiden talouteen ja parantaa hyvinkin erilaisten arjen haasteiden kanssa kamppailevien vanhempien mahdollisuutta järjestää lapsen hoito omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla.

Kaksivuotiaista lapsista reilu kolmannes hoidetaan kotihoidon tuen avustamana, yksivuotiaista noin kaksi kolmannesta on tuen piirissä. Huomionarvoista on myös se, että kotihoidon tuen käyttäjien määrä pienenee nopeasti lapsen täyttäessä kaksi vuotta. Tämän pienen väestönosan pakottaminen ennenaikaisesti töihin ei toisi suuria säästöjä. Säästöjen sijaan tulee kuluja: mistä saisimme uusia päivähoitopaikkoja ja koulutettua henkilökuntaa? Päiväkodit ovat jo nyt ylikuormitettuja: hoitopaikoista on pulaa, ja ryhmäkoot ovat suuria.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen keston lyhentämistä on perusteltu tarpeella saada pienten lasten vanhemmat, erityisesti äidit, nopeammin työelämään. On kuitenkin jo nyt muistettava, että yli kolmevuotiaiden lasten äitien työssäkäyntiaste on jo nyt Euroopan korkeimpia. Kotihoidon tuen piirissä olevat vanhemmat eivät välttämättä nytkään ole täysin poissa työelämästä, sillä kotihoidon tuki tarjoaa vanhemmille mahdollisuuden tehdä osa-aikatyötä. Lisäksi on syytä muistaa, että hoitovapaalla olevan työntekijän paikalle palkataan yleensä sijainen, ehkäpä työtön työnhakija. Kotihoidon tuella voi siis olla myös työllistävä vaikutus.

Suurin vaikutus kotihoidolla on kuitenkin lapseen. Lapsuudessa rakentuu elämän jalusta. Jokainen lapsi tarvitsee tuekseen pysyvän aikuisen ja turvallisen kasvuympäristön. Alle kolmevuotiaat ovat kehitykseltään herkässä iässä, ja on tärkeää, että aikuisilla on heille riittävästi aikaa. Suuret ryhmäkoot, joihin kotihoidon tuen leikkaaminen käytännössä johtaisi, eivät vastaa lapsen tarpeita. Lasten hyvinvointi on aikuisten vastuulla; myös hallitusaikuisten on kannettava vastuunsa tästä asiasta.

Arvoisa puhemies! Köyhien lapsiperheiden määrä on koko 2000-luvun ajan jatkanut kasvuaan. Myös huostaanottojen määrä on lisääntynyt. Niin Kataisen hallitus kuin keskusta kahdeksanvuotisella hallituskaudellaan ovat epäonnistuneet lapsiperheiden aseman parantamisessa. Suuntaa on muutettava.

Perussuomalaiset katsovat, että lapsiperheitä täytyy tukea nykyistä enemmän. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää työttömiin, köyhiin ja yksinhuoltajaperheisiin, jotka ovat yliedustettuina huostaanottotilastoissa. Huostaanottojen taustalla on monesti vanhempien päihde- tai mielenterveysongelmia tai nuorten käyttäytymishäiriöitä. Nämä ongelmat eivät ratkea itsestään. Mielenterveyspalvelut on saatava kuntoon, ja ennalta ehkäiseviin toimiin on panostettava. Lasten hyvinvoinnista huolehtiminen on tulevaisuuteen investoimista.

Hallitusohjelman mukaan kestävyysvajetta vähennetään lisäämällä syntyvyyttä. Väestöliiton perhebarometrissa esteiksi lapsen hankinnalle koettiin muun muassa työsuhteen ja taloudellisen tilanteen epävarmuus sekä halu edetä ensin uralla. Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että pakkokeinojen sijaan perheitä ja perheellisiksi haluavia tuetaan tarjoamalla valinnanvapautta työ- ja perhe-elämän yhteensovittamiseksi.

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitusohjelmassa sanotaan: "Perhepolitiikan kolme ydintä ovat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla lapsille luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta tuetaan. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet."

Lapsiperheiden kohdalla hallitus on toiminut vastoin omaa ohjelmaansa. Ensin hallitus sitoi lapsilisän ja kotihoidon tuen kansaneläkeindeksiin. Tämä silmänkääntötemppu ei poistanut epäsuhtaa lapsiperheiden tuen ja elinkustannusten nousun väliltä, koska jälkeenjääneisiin tukiin ei tehty tasokorotuksia. Nyt kotihoidon tuen leikkaamissuunnitelmien lisäksi saamme kuulla huhuja sosiaalietuuksien indeksikorotuksien jäädyttämisestä. Arvoisa hallitus, pitääkö tämä paikkansa? (Välihuutoja vasemmalta)

Arvoisa puhemies! Edellä olevan perusteella esitämme seuraavan epäluottamuslause-ehdotuksen: "Hallituksen toimet eivät ole edistäneet lapsiperheiden asemaa ja lasten hyvinvointia, eikä hallitus näin ollen nauti eduskunnan luottamusta."

Annika Saarikko /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eläkkeelle jäänyt, ansiokkaan uran yritysmaailmassa tehnyt mies kirjoitti viestissään: "Jos jotain elämässäni kadun, niin sitä, että en aikanaan osannut irrottautua työelämän pyörteistä ja olla enemmän kotona. Olla enemmän isä. Vasta nyt, kun lapset ovat omillaan maailmalla, ymmärrän, että lapset ovat vain kerran pieniä."

Rakennamme yhteiskunnassamme monia asioita työn ehdoilla: vielä yksi palaveri, vielä yksi asiakas, vielä vähän ylitöitä. Perheen ja työn yhteensovittaminen ei aina suju kivuitta. Muuttuva työelämä ja kova kilpailu vaativat meiltä yhä enemmän. Huono omatunto pitkäksi venähtäneestä päivästä kulkee monesti mukana kauppakassin rinnalla päiväkodin portille.

Syyllistämisen sijaan nyt pitää etsiä ratkaisuja. Äidit ja isät haluavat muutoksen. Pienten lasten vanhemmat kaipaavat valinnanvapautta ja joustoa arkeensa.

Keskustalaiset kansanedustajat halusivat jättää hallitukselle välikysymyksen mielessään vahva huoli perheiden oikeudesta valita itse arkeensa parhaiten sopiva lastenhoitomuoto.

Kannatan edustaja Rehulan tekemää epäluottamuslause-ehdotusta hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa ei ymmärryksemme mukaan istu asiantuntemusta siitä, mikä lastenhoidon malli sopii parhaiten millekin perheelle. Täällä ei ole myöskään tarvetta määritellä, millainen on hyvä perhe, miten se elää ja millä muotoa lapsensa hoitaa. Lapsi- ja perhepolitiikka ei ole sanelua tai puuttuvan etsimistä. Se on mahdollistamista.

Emme kerta kaikkiaan hyväksy hallituksen ajatusta siitä, että tunnustettu työurien pidentämisen paine kohdistetaan kärjekkäimmin pienten lasten vanhempiin. Onko todellakin niin, että kun eläkeikäpäätös ja muut työurakysymykset jumittavat poliittisissa vallihaudoissa, hallitus ajattelee pienten lasten vanhempien ratkaisevan tämänkin huolen? Legopalikat ovat teillä tässä, hyvä hallitus, pahasti sekaisin, ja kehysriihi on ovella.

Keskusta ilmoitti jo ennen eduskuntavaaleja, että tunnustetuista vaikeista talousajoista huolimatta me emme tule leikkaamaan perheiden tuista ja palveluista. Tämä lupaus pitää. (Ben Zyskowicz: Mistäs te leikkaisitte?)

Arvoisa hallitus, kiistattomat faktat osoittavat, että sinipunavoima vallassa on aina tarkoittanut vieteriukon lailla esiin pongahtanutta pyrkimystä rajoittaa perheiden tukijärjestelmää. Siksi kai on todettava, etteivät nämä leikkausaikeet lopulta tulleet edes yllätyksenä. Ja nyt täällä ja tänään te ette myönnä, te ette kiistä.

Päinvastoin kuin Kataisen hallitus, keskusta olisi halunnut tehdä pienten lasten kotihoidon tukeen korotuksen. Vähäisestä talouden liikkumavarasta olisimme tällä vaalikaudella laajentaneet kotihoidon tukea euromääräisesti kannustavammaksi ratkaisuksi. Haluamme nostaa sen korvaustason työttömän peruspäivärahan tasolle siihen asti, kun lapsi täyttää 1,5 vuotta. (Ben Zyskowicz: Mitä ette haluaisi korottaa?) Miksi näin? Siksi, että muun muassa Väestöliiton perhebarometrien mukaan yhdeksän kymmenestä alle kolmevuotiaan lapsen vanhemmasta haluaisi tätä tukea korottaa.

Hyvä hallitus, perheillä tulee olla oikeus luottaa siihen, että arjen tueksi rakennettu yhteiskunnan tuki on pitkäjänteistä. Lasta ei voi peruuttaa.

Niin ikään olisimme valmiita laajentamaan mahdollisuuksia osa-aikaiseen työtekoon leikki-ikäisten ja pienten koululaisten vanhemmille. Tämäkin on vastaus perheiden omiin toiveisiin. Se vaatii asennemuutosta työnantajilta, samoin kuin jatkuva paine vanhempainvapaajärjestelmän remonttiin.

Pöyristyneinä olemme lukeneet hallituspuolueiden edustajien näkemyksiä siitä, miten kotihoidon tukijärjestelmä tukkii naisen tien työmarkkinoilla. Eikö perheiden tuki- ja palvelujärjestelmän keskiössä pitänyt olla lapsen etu, ei niinkään aikuisen oikeudet? Ja toisekseen, väite on väärä. Suomalaisten naisten ja vanhempien työssäkäyntiasteet ovat Euroopan korkeimpia. Vuonna 2009 kahden vanhemman perheistä, joissa nuorin lapsi oli täyttänyt kolme vuotta, liki neljässä perheessä viidestä molemmat vanhemmat olivat töissä.

Perheille taattavan valinnanvapauden toinen puoli on laadukas julkinen päivähoito. Näkemyksemme mukaan lapsella on oikeus varhaiskasvatukseen.

Arvoisa hallitus, onko teidän politiikkanne henki se, että laskun maksaa aina seuraava?

Arvioimme hallitusohjelmaanne ja kehysriihtä pohjustaneiden uutisten vaikutuksia lapsiperheisiin. Luettelen listauksen muutamista toimenpiteistänne: aiotte leikata asuntolainan korkovähennysoikeutta; olette korottaneet liikkumisen verotusta; olette leikanneet harrastusmahdollisuuksia muun muassa karsimalla menoja vapaasta sivistystyöstä; olette leikanneet kuntien tukea toteuttaa päivähoitoa, koulutusta ja terveyspalveluita; (Ulla-Maj Wideroos: Edellinen hallitus!) olette heikentäneet kotitalousvähennystä; ette korjaa homekouluja, päiväkoteja tai terveysasemia. Ja kaiken huipuksi: uutiset kertovat, että aiotte korottaa ruuan arvonlisäveroa. (Välihuutoja)

Nämä ovat arvovalintoja. Siispä vielä kerran, hyvä hallitus: (Välihuutoja — Puhemies koputtaa) miksi lapsiperheet maksavat politiikkanne laskun?

Aino-Kaisa Pekonen /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu, että tällä hallituskaudella edistetään lapsen etua, perheen ja työn yhteensovittamista sekä varhaiskasvatuspalvelujen ja muiden peruspalvelujen yhteistyötä ja saumattomuutta. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet.

Nämä ovat tavoitteita, jotka vasemmisto pitää mielessään neuvotellessaan muiden hallituspuolueiden kanssa. Pidämme ne mielessämme myös koko hallituskauden ajan. Sen sijaan keskusta on lähtenyt huhujen perään ja tehnyt välikysymyksen asiasta, josta ei ole vielä olemassa hallituksen kantaa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat tekevät erittäin arvokasta työtä. Se ei kuitenkaan ole kaikille taloudellisesti mahdollista, eivätkä kaikki vanhemmat halua jäädä lasten kanssa kotiin.

Itse kolmen lapsen äitinä uskon tietäväni mistä puhun. Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen taloudellinen tilanne ja keskeneräiset opinnot eivät mahdollistaneet lasten kotona hoitamista. Kolmannen lapsen jälkeen päivähoitokulut taas nousivat jo niin suuriksi, ettei töihin yksinkertaisesti kannattanut lähteä. Esikoisen koulun aloituskin sattui samalle ajalle, joten oli yksinkertaisinta jäädä kotiin. Puolison tulot ja vakituinen työsuhde määräsivät sen, että kotiin jäin minä eikä puolisoni.

Terveydenhuoltoalalla työskentelevänä minulla oli kuitenkin mahdollisuus tehdä keikkatyötä terveyskeskuksessa miehen vapaapäivinä ja loma-aikoina. Näin ote työelämään säilyi ja ensimmäinen vakituinen työpaikka avautui heti hoitovapaan jälkeen. Tällaista mahdollisuutta ei monilla aloilla tai kaikilla erilaisista perhetilanteista riippuen ole. Siksi näen erittäin tärkeänä, että työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Arvoisa puhemies! Työmarkkinajärjestöt ovat marraskuussa raamisopimuksessa sopineet, että isien osuutta perhevapaista lisätään. Tämä on askel oikeaan suuntaan, mutta vasemmiston mielestä olisi syytä edetä pidemmälle, kohti 6+6+6-mallia. Tämä malli mahdollistaisi lastenhoidon järjestämisen siten, että kummallakin vanhemmalla olisi oma 6 kuukauden hoitojaksonsa ja vielä 6 kuukautta yhdessä jaettavaksi. Näin nykyinen äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaa koostuisi kolmesta 6 kuukauden jaksosta.

Jaksot olisi mahdollista pitää myös lyhyemmissä pätkissä tai osittain yhtä aikaa vastasyntyneen lapsen hoidossa. Yksinhuoltajaperheissä ainoa vanhempi voisi luonnollisesti pitää kaikki 18 kuukautta. Malli lisäisi tasa-arvoa, isien osuutta lastenhoidossa, ja se jakaisi vanhemmuuden kustannuksia tasaisemmin vanhempien työnantajien kesken.

Myös kotihoidon tuen osan kiintiöinti toiselle vanhemmalle auttaisi naisia palaamaan työelämään ja siten ehkäisisi naisten syrjäytymistä työmarkkinoilta. Tutkimukset osoittavat, että kotihoidontukijakso voi olla myös ansa, joka pahimmassa tapauksessa suistaa naisen köyhyyteen. Erityisesti tämä koskee vähän koulutettuja naisia, joilla on jo aiemmin ollut heikko työtilanne. 40 prosentilla kotihoidon tuella olevista naisista ei ole lainkaan työpaikkaa, johon palata.

Kotihoidon tukea on mahdollista saada, jos kotihoidossa on alle kolmevuotiaita lapsia. Koska naisilla on yleensä pienemmät palkat ja määräaikaiset työsuhteet verrattuna miehiin, on usein itsestään selvää, että nainen jää kotiin hoitamaan lapsia. Tätä rakennetta olisi kaikkein tärkeintä muuttaa. Jos isät pitäisivät yhtä paljon perhevapaita suhteessa naisten pitämiin perhevapaisiin, ei työnantajilla olisi tarvetta syrjiä naisia työelämässä. Tällä tavalla hoiva jakautuisi tasaisemmin naisten ja miesten kesken, kuten tasa-arvoministerikin on todennut.

Arvoisa puhemies! Vasemmiston mielestä on kehitettävä järkeviä ratkaisuja, joiden avulla työ ja perhe-elämä kulkisivat jouhevammin käsi kädessä. Joustavampi työelämä voisi tarkoittaa esimerkiksi työajan lyhentämistä tai etätyön lisäämistä. Esimerkiksi pienten lasten vanhempien työpäivää voitaisiin lyhentää. Monien työssä käyvien vanhempien päivät työmatkoineen ovat niin pitkiä, että hurjalta kuulostava 10 tunnin hoitopäivä on monelle lapselle arkipäivää.

Lopuksi, arvoisa puhemies, hallitusohjelmassa korostetaan perheiden hyvinvoinnin lisäämistä sekä köyhyyden ja syrjäytymisen vähentämistä. Ohjelmaan on kirjattu myös päivähoidon säilyttäminen subjektiivisena oikeutena ja tavoite kehittää päivähoitojärjestelmää niin, että perheillä on enemmän mahdollisuuksia päivähoidon joustavampaan käyttöön. Nämä ovat hyviä tavoitteita.

Myös kotihoidon tuki kaipaa kehittämistä. Perheillä on oltava aito mahdollisuus valita lapsen hoitomuodoksi päivähoito tai kotihoito riippumatta perheen taloudellisesta tilanteesta.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä kannattaa luottamuslausetta hallitukselle.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymys lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisesta tarjoaa tilaisuuden keskustella siitä, miten perhepolitiikkaa kehitetään nykyistä tasa-arvoisemmaksi ja oikeudenmukaisemmaksi perheystävällisellä tavalla. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä sosiaaliturvan päivittämistä 2010-luvulle. Tässä myös kotihoidon tuen ja yleisemmin vanhempainvapaiden kehittäminen on merkittävässä asemassa.

Suomessa kotihoidon tukea ja päivähoitoa on kehitetty rinnakkain. Meillä on vahva ja erittäin laadukas päivähoitojärjestelmä, mutta sen rinnalla on tuettu myös perheiden mahdollisuuksia hoitaa pienet lapset kotona. Kotona tehtävä hoivatyö on arvokasta, ja yhteiskunta on halunnut sitä tukea.

Nykyisin pienten lasten perheistä peräti 87 prosenttia käyttää kotihoidon tukea ainakin jonkin aikaa vanhempainvapaan päätyttyä. Käytännössä lähes kaikissa kotihoidon tukea saavissa perheissä lasta hoitaa kotona äiti. Äitien osuus kotihoidon tukea saavista vanhemmista on 98 prosenttia. Naiset käyttävät myös vanhempainvapaita enemmän kuin miehet.

Naisen pienempi palkka on keskeinen syy siihen, että perheissä äidit jäävät huomattavasti isiä useammin kotiin hoitamaan lapsia. Kotihoidon tuesta muodostuu naiselle köyhyysriski, jos hän hoitaa useita lapsia peräjälkeen kotona ja hänen poissaolonsa työmarkkinoilta pitkittyy. Avioeron sattuessa kotihoidon tuki muodostuu köyhyysloukuksi äidille, ei työelämässä mukana olleelle isälle. Sukupuolittuneen köyhyyden vähentämiseksi vanhempainvapaita ja kotihoidon tukea on kehitettävä tavalla, joka kaventaa naisten ja miesten välistä palkkakuilua.

Arvoisa puhemies! Vihreän eduskuntaryhmän mielestä on tärkeää pohtia, miten vanhempainvapaat, kotihoidon tuki mukaan lukien, jakautuisivat tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Kannatamme vanhempainvapaisiin joustavaa 6+6+6-mallia, jossa molemmille vanhemmille varattaisiin oma henkilökohtainen jaksonsa vanhempainvapaata ja kolmasosan vapaasta vanhemmat jakaisivat sopimallaan tavalla. Tällainen malli on jo käytössä monessa Pohjoismaassa. Pohjoismaiset kokemukset kertovat, että isäkiintiö lisää selvästi perhevapaiden käyttöä miesten keskuudessa. Isät käyttävät perhevapaapäivistä Suomessa vain noin 9 prosenttia, kun Ruotsissa isien osuus on yli 20 ja Islannissa yli 30 prosenttia.

Malli, jossa osa perhevapaista on kiintiöity isälle, lisää tasa-arvoa, sillä se jakaa perhevapaat tasaisemmin molempien vanhempien kesken. Siten se edistää äitien mahdollisuuksia osallistua työelämään, vähentää naisten syrjintää työmarkkinoilla sekä kaventaa naisten ja miesten välisiä tuloeroja. Pohjoismaisten kokemusten mukaan isän perhevapaan käyttö lisää kokonaisuudessaan perheen hyvinvointia ja vähentää myös avioeroriskiä. Niinpä perhevapaiden tasapuolisempi jakaminen molempien vanhempien kesken on myös lapsen etu.

Arvoisa puhemies! Pienten lasten perheiden työllisyysastetta kannattaisi vihreän eduskuntaryhmän mielestä nostaa parantamalla lapsiperheiden mahdollisuutta tehdä osa-aikatyötä. Mahdollisuus osa-aikatyöhön vähentäisi myös yksinhuoltajaperheiden köyhyyttä. Nykyisin osapäivätyö on pienen lapsen vanhemmille vain harvoin taloudellisesti kannattavaa, varsinkaan yksinhuoltajille. Palkkatulojen ja osittaisen hoitora-han suhdetta pitäisi parantaa niin, että osa-aikatyö tulisi nykyistä kannattavammaksi.

Arvoisa puhemies! Tutkimusten mukaan akateemisesti koulutetut äidit palaavat muita äitejä useammin töihin heti vanhempainvapaan jälkeen. Sen sijaan pelkän peruskoulutuksen varassa oleville naisille töitä ei välttämättä ole tarjolla, ja siksi kotihoidontukikausi pitkittyy. Lasten hoitaminen kotona on kaikkein suurin köyhyysriskiä lisäävä tekijä äideille, joiden koulutus on jäänyt pelkkään peruskouluun. Näillä äideillä ei useinkaan ole työpaikkaa, johon palata, kun lapset ovat kasvaneet. Tästä syystä kotihoidontukijaksot pitkittyvät. Työllisyysasteen nostamiseksi ja köyhyyden vähentämiseksi on keskeistä, ettei kenenkään koulutus jäisi pelkän peruskoulun varaan.

Äitien työllisyysastetta nostaisi sekin, jos puolison tulot eivät leikkaisi työmarkkinatukea. Nyt kotihoidon tuki voi olla äidille taloudellisesti kannattavampi vaihtoehto, jos hän työnhakijaksi ilmoittauduttuaan saa pelkkää työmarkkinatukea, jota puolison tulot leikkaavat. Perhemalli, jossa vaimo on miehensä tuloista riippuvainen, on menneestä maailmasta. Perhe-etuuksien tulee vihreiden mielestä olla henkilökohtaisia niin, ettei sosiaaliturva ole riippuvainen puolison tuloista.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen lyhentäminen koskisi noin 15 000:ta perhettä ja 22 000:ta lasta. Kotihoidon tuen leikkaaminen kasvattaisi merkittävästi päivähoidon kustannuksia. Päivähoitohenkilöstöä ja -tiloja tarvittaisiin huomattavasti lisää. Lyhyellä aikavälillä näitä tuskin olisi kunnissa mahdollista riittävästi järjestää. Uhkana olisi päivähoidon laadun heikentyminen.

Päivähoidon joustavuutta sen sijaan kannattaisi lisätä. Pitää olla mahdollista valita osapäivähoito, jos se on perheen kannalta paras vaihtoehto, ja maksaa vain niistä tunneista, jotka lapsi on päivähoidossa. Nykyisin päivähoitomaksut eivät välttämättä kannusta osa-aikahoidon käyttöön, kun monet kunnat perivät osa-aikaisesta päivähoidosta suhteettoman suuren maksun.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä arvostaa suomalaista laadukasta päivähoitojärjestelmää, samoin kuin sitä suunnattoman arvokasta hoivatyötä, jota meillä kodeissa tehdään joka päivä. Samalla pidämme tärkeänä päivittää sosiaaliturvaa ja perhepolitiikkaa siten, että tasa-arvo kasvaa, palkkaerot kapenevat, köyhyys vähenee ja perheiden hyvinvointi lisääntyy.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymistä.

Ulla-Maj Wideroos /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman, arvoisa puhemies! Interpellanternas utgångspunkt är såtillvida förvirrande, att de enligt sig själva baserar sin interpellation på antaganden och spekulationer, inte på basis av fakta eller konkreta planer som skulle ha presenterats av regeringen. Det kommer att bli bråda tider för interpellationsskribenterna om varje antagande som presenteras i pressen ger upphov till att ifrågasätta regeringens politik.

Det finns alltså inget regeringsförslag i dag om att skära i hemvårdsstödet. Men ämnet som interpellanterna berör är ändå väldigt viktigt, för vad är inte viktigare än våra barn och hur de klarar sig i framtiden! Det talas mycket om omstruktureringar, reformer och nedskärningar, och i ett sådant läge måste naturligtvis varje beslutsfattare fråga sig vad som egentligen är viktigt, vad som ska prioriteras och hur vi ska bära ansvar för framtiden.

Arvoisa puhemies! Ruotsalaiselle eduskuntaryhmälle yksi asia on täysin selvää: uskomme, että lastemme hyvinvointi ja tulevaisuus muodostaa pohjan vastuulliselle hallituspolitiikalle. Minkä puolesta sitten tekisimme politiikkaa, jollemme juuri luodaksemme tarvittavia edellytyksiä, jotta lapset voivat elää hyvää elämää maassamme? Puhuessamme perhepolitiikasta meidän on tarkasteltava kokonaisuutta. Kokonaisuus muodostuu kotioloista, lastenhoidosta ja koulusta mutta myös vapaa-ajasta ja lapsen oikeudesta vaikuttaa ympäristöönsä. Tämän kokonaisuuden tulee puolestaan perustua lapsen oikeuksille.

Kotiolot ovat erilaiset eri lapsilla, eikä voidakaan sanella mallia, joka on paras kaikille lapsille. Jo itse perhekäsite voi merkitä eri asioita eri ihmisille, ja tätä meidän tulee kunnioittaa. Joillakin kyse on ydinperheestä, toisilla uusperheestä ja eräillä sateenkaariperheestä. Yhteiskunnan muuttuessa lähinnä yhden periaatteen tulee olla pysyvä eli periaatteen, jonka mukaan lapsella tulee olla turvalliset ja hyvät kotiolot. Tässä valossa asiaa tarkasteltuna on myös tärkeää, että vastaava ministeri ja hallitus ovat linjauksissaan selkeitä ja että kotihoidon tukeen liittyvälle spekulaatiolle saadaan loppu.

Ärade talman! Trygga familje- och hemförhållanden är alltså en grundbult i vår politik. Samtidigt är det viktigt att inte tro att en god barn- och ungdomspolitik skulle kunna basera sig endast på familjeförhållanden. Samhället måste också se till att dess institutioner stöder barnets utveckling utanför hemmet.

Barnomsorgen har en otroligt viktig funktion i samhället. För barnets del är det viktigt att den är av hög kvalitet. Också vad gäller dagvården måste vi nämligen utgå främst från barnets bästa, det vill säga barnets rättighet till god barnomsorg. Samtidigt som den rättigheten uttryckligen är barnets, har den naturligtvis varit av stor vikt i att möjliggöra ett samhälle där både män och kvinnor kan arbeta. Det är just den utvecklingen som utgör grunden för att de diskussioner om barnets bästa, som oppositionen efterlyst att ska skötas vid köksbordet, överhuvudtaget kan ske på lika villkor mellan män och kvinnor.

I det jämställda samhälle vi förespråkar är det viktigt att understryka vikten av alternativ för familjerna. Alternativ är viktigt i främsta hand för barnet, eftersom goda alternativ ger föräldrar, oberoende av livssituation, en möjlighet till att fatta beslut för barnet som bäst passar in i den situation som familjen befinner sig i. Det är därför viktigt att både hemvårdsstöd och dagvård utgör ett alternativ för familjerna. Det är inte ändamålsenligt att skapa motsatsförhållanden gällande de olika alternativen — det är nämligen just alternativen som gör familjepolitiken bra.

Det är också viktigt att regeringen arbetar för att öka pappornas möjligheter att vara hemma med sina barn. Och här gäller det inte endast att stifta lagar och möjliggöra stöd — nej, det är faktiskt endast 4 procent av mottagarna av hemvårdsstöd som utgörs av män, och då är det också fråga om rådande attityder i samhället.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa myös kiinnittää hallituksen huomiota vielä kahteen seikkaan, jotka ovat tärkeä osa hyvää lapsi- ja nuorisopolitiikkaa. Ensinnäkin haluamme korostaa YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 31. artiklaa, joka antaa lapselle oikeuden mielekkääseen vapaa-aikaan. Toiseksi sama yleissopimus lähtökohtana ruotsalainen eduskuntaryhmä haluaa antaa täyden tukensa pyrkimyksille kehittää lapsen oikeutta tulla kuulluksi ja vaikuttaa ympäristöönsä. Sekä vapaa-aika että mahdollisuus osallistumiseen on erittäin tärkeää, jotta lapsista kasvaisi aktiivisia, yhteiskunnallisesti valveutuneita ja hyvinvoivia yksilöitä yhteiskunnassamme.

Arvoisa puhemies! Investointi lasten ja nuorten hyvinvointiin on investointi sosiaalisesti kestävään Suomeen — Suomeen, jonka väestö voi hyvin ja koostuu yksilöistä, jotka voivat myös tulevaisuudessa tehdä työtä, maksaa veroja ja kantaa vastuuta yhteiseksi hyväksi. Hallitus on ryhtynyt oikeansuuntaisiin toimenpiteisiin turvatakseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja nauttii näin ollen myös tässä asiassa ruotsalaisen eduskuntaryhmän luottamusta.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on aina pitänyt ja tulee jatkossakin pitämään lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamista erittäin tärkeänä ja tavoiteltavana asiana. On helppoa olla jälkiviisas, mutta olen täysin vakuuttunut siitä, että jos kristillisdemokraattista perhepolitiikkaa olisi toteutettu viimeisten vuosikymmenien aikana, ei väestöpyramidi olisi niin kallellaan kuin se tänään on ja perheissä voitaisiin paremmin kuin tänä päivänä. Jälkiviisaus ei kuitenkaan tässäkään tilanteessa auta, vaan nyt tärkeää on yhdessä löytää sellaisia ratkaisuja, jotka tukevat kestävää yhteiskunnallista taloudenpitoa, samalla kuitenkin huomioiden lasten edun turvaamisen ja lapsiperheiden valinnanvapauden lastenhoidon suhteen.

Keskustan välikysymys perustuu oletukseen, että hallitus olisi kotihoidon tuen lyhentämisestä 2 vuoteen jo ennakkoon sopinut. Siltä osin hallituksen välikysymysvastauksen voisi tiivistää muutamaan sanaan: kotihoidon tuen leikkauksesta ei ole esitystä, eikä siitä ole sovittu. Kehysriihessä etsitään järkeviä ja kestäviä säästökohteita. Kotihoidon tuen leikkaaminen ei olisi tällainen, sillä sen rajaaminen alle 2-vuotiaille lapsille ei toisi yhteiskunnalle säästöjä. Päinvastoin kunnat joutuisivat lisäämään merkittävästi päivähoitopaikkoja. Kuntien nykyinen taloudellinen tilanne ei mahdollista uusien päiväkotien rakentamista eikä henkilökunnan radikaalia lisäämistä. Useat tutkimukset ovat myös osoittaneet, että pienille lapsille paras kasvuympäristö on oma koti ja kodinomainen ympäristö. Jatkuvuus ja turvallisuudentunne ovat erittäin tärkeitä pienen lapsen kehitykselle. Nämä seikat vahvistuvat silloin, kun häntä hoidetaan tutussa ympäristössä tutun hoitajan toimesta. Myös terveydelliset seikat puoltavat lapsen kotihoitoa, sillä alle 3-vuotias lapsi on erittäin altis erilaisille tartunnoille, jotka leviävät tehokkaasti esimerkiksi suurissa ryhmissä. Kotihoidon tuen säilyttäminen ennallaan on ennen kaikkea lapsen etu.

Arvoisa puhemies! Hallitusneuvotteluissa sovitun mukaisesti hallitus haluaa edistää "kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä". Tämä kirjaus on siis hallitusohjelmassa ja on perusluonteeltaan positiivinen ja ymmärrettävissä mielestäni niin, että hallitus haluaa kehittää niin kotihoidon tukea kuin muita varhaiskasvatuspalveluita.

Hallitusohjelmakirjaus ei kotihoidon tuen leikkaamiseen velvoita, joten kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei näe perusteita sille, että kotihoidon tukea tulisi tässä tilanteessa rajata. Olemme valmiita keskustelemaan kaikista hyvistä toimista, jotka edistävät lapsiperheiden valinnanvapautta ja vahvistavat perheiden kasvatustyötä ja sen tärkeyttä. Hallituspuolueena kannustammekin hallitusta edelleen edistämään niitä hyviä toimia, joista hallitusneuvotteluissa sovittiin. Kannatamme sellaisia toimenpiteitä, jotka mahdollistavat pienten lasten vanhemmille perheen ja työn yhteensovittamisen. Tarvitaan erilaisia malleja osa-aikatyön mahdollistamiseksi ja työelämän joustavuuden lisäämiseksi. Samoin työnantajille perhevapaista aiheutuvan taakan keventäminen on myös erittäin kannatettava tavoite.

Meidän tulee tunnustaa perheiden erilaiset tarpeet ja toiveet lastenhoidon järjestämisessä. Yhteiskunnan tehtävä ei saa olla ihmisten vapauden rajoittaminen ja ohjaaminen vain tietynlaiseen muottiin, päinvastoin. Yhteiskunnan tehtävän tulee olla ihmisten ja perheiden tukeminen ja valinnanvapauden turvaaminen. Kotihoidon tuen säilyttämiselle on myös laaja tuki kansan keskuudessa. Äitien ja isien viesti on ollut selvä: "Antakaa minulle oikeus kasvattaa lapsiani."

Heitämmekin haasteen sosiaali- ja terveysministeriön suuntaan kotihoidon tukea entisestään parantavien lakien valmisteluun. Perhettä koskevat päätökset tulee tehdä jatkossakin keittiön pöydän äärellä eikä pelkästään hallitusneuvottelupöydässä.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä nostettiin esille huoli lapsiperheiden hyvinvoinnista. Uskon, että tämän huoli ei ole opposition yksinoikeus, vaan huolen jakavat kaikki puolueet. Perheiden hyvinvoinnin parantaminen on kirjattu auki tavoitteeksi myös hallitusohjelmaan. Me hallituspuolueena ja perhepuolueena tulemme tekemään kaikkemme tämän vaalikauden aikana, että tuo kirjaus toteutuu. Lapsiperheiden asemaa pitää parantaa, ei vaikeuttaa.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Nyt tarvitaan herkkyyttä ja taitoa sovitella yhteen erilaisten perheiden tarpeita ja palvelu- sekä tukijärjestelmää. Tämän vuoksi hallitus katsoo, että järjestelmää on syytä kehittää entistäkin paremmaksi ja nämä tarpeet huomioon ottavaksi. On hyvä, että täällä tänään keskustellaan tästä asiasta. Olen itse saanut paljon yhteydenottoja vanhemmilta, joiden huoli on liittynyt tähän huhuttuun kotihoidon tuen leikkaukseen, mutta myös paljon sellaisia yhteydenottoja, joissa toivotaan, että tätä meidän nykyistä järjestelmäämme olisi syytä joustavoittaa. Tämä sama viesti kuultiin myös ennen hallitusneuvotteluja, ja siksi hallitusneuvotteluissa päätettiin muiden hyvien päätösten joukossa luoda vanhempien valinnanmahdollisuutta lisäävä uusi, pehmeä ja nimenomaan perheen tarpeet huomioon ottava joustava tapa yhdistää taloudellinen tuki, osa-aikapäivähoito sekä osa-aikatyö. Myös työmarkkinakeskusjärjestöjen sopima, hallituksen päämäärää tukeva, raamisopimukseen kirjattu isien perhevapaiden lisääminen, niin että isyysvapaa nousee 54 arkipäivään, on erittäin hyvä asia.

Keskustan huhupuheiden perusteella tekemä välikysymys on erinomainen mahdollisuus käydä rakentavaa keskustelua täällä koko meidän perhepolitiikastamme ja muista siihen liittyvistä asioista. Perheiden erilaiset tilanteet on otettava huomioon ei ainoastaan tukien näkökulmasta vaan myös meidän palvelujärjestelmämme kehittämisen näkökulmasta. Esimerkiksi osa-aikapäivähoidon osalta voi todeta, että nykyisellään se ei kannusta perheitä käyttämään päivähoitoa todellisen tarpeen mukaisesti. Siksi hallitus haluaa muuttaa päivähoitomaksuja siihen suuntaan, että osa-aikahoidon maksun suuruus katsottaisiin käytetyn hoitoajan mukaisesti.

Ymmärrän hyvin sen huolen, joka monella pienen lapsen vanhemmalla on siitä, millä tavalla he saavat tulevaisuudessa juuri omalle perheelleen sopivat ratkaisut toteutettua. Voin vakuuttaa, että lapsiperheiden asia on itselleni tärkeä ja se on sitä myös hallitukselle. Tämä keskustelu, jota me tänään täällä tulemme käymään ja olemme jo käyneet, on arvokasta hallitukselle, joka siis vasta valmistautuu kehysriiheen.

Jotta laadukkaat lapsi- ja perhepalvelut voidaan turvata perheiden erilaiset tarpeet huomioon ottaen ja yhdenvertaisella tavalla koko maassa, on palveluiden järjestämisrakenteita uudistettava ja vahvistettava. Järjestämisrakenteen kehittäminen on tarpeen muun muassa henkilöstön saatavuuden, palveluissa vaadittavan asiantuntemuksen turvaamisen sekä palveluiden hyvän järjestämisen kannalta. Tätä työtä hallitus tekee täydellä tarmolla ja herkkyydellä huomioiden perheiden monipuoliset tarpeet.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Elämä on taistelua, ihanaa taistelua!" Näin sanoi suomalaisen tasa-arvon esitaistelija Minna Canth, jonka päivää eilen vietimme. Olen ilahtunut, että sekä hallituksen että opposition piiristä halutaan taistella tasa-arvoisen vanhemmuuden puolesta. Tämä on perusta myös työelämän tasa-arvolle. On lapsen etu, että myös isällä on todellinen mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan lastaan, jos perhe niin haluaa. Valitettavasti näin ei vielä tällä hetkellä aina ole. Työnantajan asenteet ovat tälle usein ylivoimainen este. Jos nämä asenteet eivät muutu, on muutoksia saatava aikaan lainsäädännöllä. Koko perheen hyvinvoinnille isän suurempi rooli voi merkitä ratkaisevan paljon. Kun tavoitellaan lapsen etua, on katsottava riittävän kauas, ja olen vakuuttunut, arvoisa puhemies, että näin toimii myös tämä vastuullinen hallitus.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä hiukan ikävällä tavalla puhutaan yhtä aikaa päivähoitomuodoista ja lasten ja perheiden pahoinvoinnista. Meidän pitää olla hyvin varovaisia siinä, ettei näitä asioita väärällä tavalla kytketä toisiinsa. Eli perheiden pahoinvoinnin lisääntyminen ei johdu päivähoidosta tai vastaavasta. Mehän tiedämme hyvin, että 90 prosenttia lapsistamme ja nuoristamme voi hyvin mutta 10 prosenttia on tavalla tai toisella syrjäytymisvaarassa, ja nyt on ihan selkeästi huomattu, että se perheiden pahoinvointi selittyy ainakin kahdella asialla, ja toinen on se, että lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt, ja se valitettavasti lisääntyi myös viime hallituskaudella. Siihen pitää kiinnittää huomiota. Toinen asia on epäinhimillinen työelämä, eli ne suuret tuottavuuden vaatimukset siellä työelämässä saattavat aiheuttaa sen, että vanhemmat eivät jaksa panostaa lapsiinsa niin paljon kuin pitäisi, eli sitä työelämän inhimillistämistäkin pitäisi enemmän huomioida.

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä tulevaisuus kuulostaa tänään, kevätpäiväntasauspäivänä, valoisalle, kun meille kerrotaan, että kotihoidon tukea ei todennäköisesti nyt leikata, ja minusta se on hieno asia, koska isät ja äidithän päättävät itse tahollaan, mikä on se paras ja toimivin ratkaisu juuri siinä omassa lapsiperheen arjessa, ja näin sen pitää mennä jatkossakin, että ei sanelupolitiikkaa.

Täällä nyt puhutaan paljon erilaisista päivähoitomuodoista ja osapäivähoidosta. Minä toivoisin, että kiinnitettäisiin katsetta myös sinne päiväkotiin, koska siellähän ollaan aivan ruuhkaisia ja täynnä. Minulla on tämmöinen hirveän hyvä Tehyn tekemä selvitys "Ihmeiden tekijät: Päivähoidon ryhmäkokoselvitys", jossa työntekijä kertoo, mitä päiväkodissa tänään tapahtuu. Hän sanoo näin: "Isossa ryhmässä välillä huomaa, että jollekin lapselle ei ole tullut sanotuksi päivän aikana kuin: ’syöppä reippaasti’, ’shhh — hiljaa’." Minun mielestäni nämä ovat hirveän vaarallisia lauseita ja merkkejä, mitenkä nyt päiväkoteihin katsotaan ja mitä resursseja sinne kohdennetaan, kun me tiedämme, että niitä auttavia käsiähän sieltä vähennetään, muun muassa näitä laitosapulaisia jnp.

Annika Saarikko /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa pääministeri! Miksi täällä hallitus ei vastaa keskustan tekemään välikysymykseen siitä, mitä kotihoidon tuelle on tapahtumassa? Olemme hyvin huolissamme siitä, että uutisista on viime päivinä kantautunut käsityksiä, että työmarkkinajärjestöt ovat umpisolmussa neuvotteluissaan työurien pidentämisestä. Onko niin, että te todellakin aloitatte työurien pidentämisen pitkän ja tärkeän projektin nyt siitä, että lapsiperheet, pienten lasten vanhemmat ja ennen muuta lapset osallistuvat talkoisiin suurimmalla panoksella?

Aino-Kaisa Pekonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä salissa on kuultu monta erilaista näkökulmaa lapsiperheiden arjesta. On myös todettu, että perheet itse tietävät, mikä on heidän perheelleen paras tapa hoitaa arkea. Tosiasia on, että työelämä on erittäin rankkaa. Työajan lyhentäminen lisäisi vanhempien jaksamista työssä ja kotona, ja se helpottaisi perheiden arkea, kun päivähoitopäivät lyhenisivät, koululaisten iltapäivähoidon tarve vähenisi ja perheiden arkirutiinien hoitaminen helpottuisi. Miten ministeriössä on valmisteltu työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista, arvoisa peruspalveluministeri?

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monet pienten lasten vanhemmat tekisivät erittäin mielellään osa-aikatyötä, sen jälkeen kun vanhempainvapaa ja kotihoidonvapaa ovat päättyneet, mutta nykyään on se ongelma, että osa-aikatyö on vain harvoin taloudellisesti kannattavaa. Etenkin yksinhuoltajavanhempien kohdalla on näin. Hallitusohjelmassa toisaalta luvataan, että parannetaan palkkatulojen ja sosiaaliturvan yhteensovittamista, ja samoin luvataan parantaa osittaista hoitorahaa ja työn ja perheen yhteensovittamista. Olisin kysynyt arvoisalta ministeriltä, onko hallituksessa jo jollain tavalla kaavailtu sitä, miten pienten lasten vanhempien osa-aikatyötä voitaisiin tehdä nykyistä mahdollisemmaksi perheystävällisellä tavalla.

Ulla-Maj Wideroos /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Vi har talat ganska mycket här om barnens och familjernas behov av alternativ.

Eli siis siitä, millä tavalla pystytään lapsille ja lapsiperheille tarjoamaan erilaisia vaihtoehtoja. On totta, että päivähoitomaksupolitiikka vaikuttaa siihen, minkälaisia ratkaisuja perheet valitsevat, mutta myöskin se, mitä kunnat tarjoavat lapsiperheille. Kysyisin ministeriltä, minkälaisia keinoja voitaisiin ottaa käyttöön niin, että kunnat tarjoaisivat myöskin muuta kuin kokopäivähoitoa, eli puolipäivähoitoa tai leikkipuistohoitoa, siis ihan perheiden toiveiden mukaisia tarpeita voitaisiin sillä tavalla tyydyttää. Onko hallituksella keinoja vaikuttaa tähän?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Peruspalveluministeri, nostitte hyvin esille nimenomaan perheen aseman ja totesitte, että hyvinvoinnin perusta luodaan perheissä. Vastauksessanne nostitte esille myös erilaisia toimia, joilla perheitä on tuettu, kuten erilaisten ohjelmien, Kaste-ohjelmien ja muiden ohjelmien kautta, ja näillä on oma merkityksensä. Nyt kuitenkin näemme, että erilaiset ongelmat jatkuvat, erityisesti lastensuojelun kehittäminen vaatii paljon. On erittäin tärkeää, että tuemme lastensuojelun eri toimenpiteitä nimenomaan ennalta ehkäisevin toimenpitein, että voitaisiin vähentää huostaanottoja. Nyt näen, että eri ohjelmat — ne, jotka ovat hankkeita — saattavat olla lyhytaikaisia, ja huoleni on juuri tästä perheille tulevasta jatkuvuudesta hoidon ja palvelujen suhteen.

Kysyisinkin oikeastaan ministeriltä, miten näette tämän, millä voitaisiin luoda kestävyyttä ja perheille turvallisuutta, turvallista ympäristöä, että palvelut, jotka olisivat lapsuuden ajan ja sen ajan, kun lapset ovat pieniä — eivät pelkästään edes siihen kolmeen vuoteen, vaan siitä eteenpäinkin — olisivat kestäviä, eivät siis pelkkien lyhyiden ja rajoitettujen ohjelmien kautta, vaan ne palvelut, jotka kunnat tuottavat ja erilaisten järjestelmien kautta tuotetaan, olisivat sellaisia, että perheet voisivat turvallisesti hoitaa lapsiansa.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tällä kotihoidon tuen mahdollisella leikkauksella tavoitellaan 35—40 miljoonan säästöjä. Heikennys lisää rajusti paineita kunnalliseen päivähoitoon, ja jo nyt suurissa kaupungeissa on suuria, pitkiä jonoja, muun muassa Turussa yli 500 lasta on ilman päivähoitopaikkaa. Miten te kuvittelette näiden vaikutusten heijastuvan kunnissa, ja miten te kuvittelette, että kunnat niistä selviävät?

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos on kyse, arvoisa hallitus, huhusta, joka ei pidä paikkaansa, niin eikö huhuilta ole yleensä tapana katkaista siivet niin pian kuin mahdollista, ettei tarvitsisi tehdä välikysymystä tällaisesta asiasta, pienten lasten kotihoidon tuen mahdollisesta leikkauksesta? Arvoisa hallitus, te jatkatte tätä linjaanne, te ette vastaa ennen kehysriihtänne, kaksi päivää ennen kehysriihtä, mitä te olette tekemässä. Päinvastoin te olette jättämässä lapsiperheille tilanteen, jossa te vastauksessanne toteatte, että varhaiskasvatuspalvelujen ja taloudellisen tuen — tässä tapauksessa suomeksi pienten lasten kotihoidon tuen — saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Arvoisa hallitus, kuinka kauan te annatte tämän huhumyllyn pyöriä? Kuinka monta kertaa pitää tehdä välikysymys, ennen kuin huhuilta katkaistaan siivet?

Mari Kiviniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aina kun sinipunavoimat ovat hallituksessa, aina kun kokoomus ja SDP ovat hallituksessa, he heittävät lapsiperheiden kasvoille märän vaipan. Näin on käymässä tälläkin kertaa. Te ette vastanneet tähän kysymykseen siitä, mitä kotihoidon tuelle tulee tapahtumaan. Aiheutatte epävarmuutta erittäin monen lapsiperheen arjessa. Monen perheen pitää suunnitella elämäänsä moneksi vuodeksi, kuukausiksi eteenpäin, ja kun siihen tulee tällaisia epävarmuustekijöitä, että ei ole enää varmuutta siitä, ovatko valittavina edelleen kunnallinen päivähoito ja myös kotihoito omalle perheelle, omalle lapselle, niin ilman muuta tässä moni perhe on ymmällään. Kun muutenkin hallituksen perhepolitiikan saldo on hyvin vaatimaton, niin ei ole ihme, että monessa perheessä on varmasti samanlaiset fiilikset, että ei paljon naurata, niin kuin nyt näyttää pääministeriä ja valtiovarainministeriä naurattavan.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä 60—70-luvuilla kunnilla oli varaa järjestää lapsiperheille kunnallista kotiapua, ja sitten kun tuli 90-luvun lama, niin yhtäkkiä nämä lapsiperheiden tukitoimet poistettiin kokonaan tai liki kokonaan, niin että ne ovat käytössä lähinnä lastensuojelutapauksissa. Nyt, kun 90-luvun laman laskuja joudutaan maksamaan tänä päivänä — meillä on paljon syrjäytyneitä nuoria, jotka olivat hyvin pieniä silloin 90-luvulla — näistä ongelmista pitäisi ottaa opiksi. Kysyisinkin asianomaiselta ministeriltä, mikä hänen asenteensa on nyt kunnalliseen kotihoidon apuun, kotiavustajaan, joka voitaisiin järjestää kriisitilanteessa ja muutenkin, jos perheessä on ongelmia, että voitaisiin antaa heille apua, ennen kuin he ovat lastensuojelun asiakkaana — onko mahdollisesti pohdittu, että se voitaisiin uudestaan ottaa käyttöön?

Hanna Mäntylä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sain tänään olla vastaanottamassa sosiaalityön ammattilaisten viestiä näin kansainvälisenä sosiaalityön päivänä. Delegaation edustajat halusivat muun muassa tuoda esiin lapsiperheköyhyyden problematiikkaa, joka varmasti on yhteinen huolenaihe meille kaikille puoluekannasta tai oppositio ja hallitus -asetelmasta riippumatta — näin ainakin itse päättelin muiden ryhmien edustajien puheenvuoroista.

Lapsiperheköyhyyden problematiikassa on kyse paljosta muustakin kuin vain taloudellisesta korjaamisesta, vaikka se on yksi tärkeä osa siinä. Lapsiperheköyhyys näkyy ja kuuluu sosiaalityön arjessa, erityisesti lastensuojelussa, toimeentulotukiasiakkuuksissa, kuten myös avohuollon tukitoimien tarpeena ja lopulta myös huostaanottojen määrässä. Köyhissä lapsiperheissä arki on hyvin raadollista. Jossain on kuitenkin menty pahasti metsään, koska köyhien lapsiperheiden määrä on jatkuvasti kasvanut, samalla kun huostaanotot ovat vuosi vuodelta lisääntyneet. Lapsiperheköyhyyden vaikutuksien on tutkitusti ja todistetusti voitu todeta olevan niin sanotusti ylisukupolviset, ja kysyisin, eikö nyt olisi jo korkea aika puuttua näihin ongelmiin.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen tavoitteena ei todellakaan ole tehdä niin paljon pahaa kuin mahdollista, kuten esimerkiksi keskustan puheenvuoroista on tänään saanut ymmärtää.

Hallitukselle ja kokoomukselle on erittäin tärkeää lasten, nuorten ja perheitten hyvinvointi, aivan niin kuin oli viime kaudella, kun meillä oli mahdollisuus hyvinkin paljon parantaa lapsiperheiden etuisuuksia, nostaa lapsilisiä, sitoa niitä indekseihin, ja samanaikaisesti vielä ministeri Risikon ansiosta saimme hyvin paljon parannuksia lapsiperheitä lähellä oleviin palveluihin, kuten muun muassa kouluterveydenhuoltoon ja ihan perusterveydenhuoltoon. Tätä työtä jatketaan nyt, mutta talouden näin salliessa, koska elämme nyt haasteellisia aikoja ja kaikki tiedämme, mikä meidän velkaantumisvauhtimme on. Meidän on hiukan nyt mietittävä sitä, millä vauhdilla voimme parantaa perusturvaa ja palveluja, mutta — kuten myöskin hyvä oppositio ja entiset ministerit tietävät — nämä päätökset tehdään vasta myöhemmin ja niitä ei varmastikaan tässä vaiheessa voida avata, mutta on erittäin hyvä, että käymme keskustelua lapsiperheiden hyvinvoinnista. Tämä on erittäin tärkeää keskustelua täällä eduskunnassa.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Helsingissä taksia ajava tuttavani kertoi soittaneensa tässä eräänä päivänä sosiaalitoimistoon ja tiukanneensa sieltä apua kymmenlapsiselle perheelle, jonka äiti sairastui. "On vain yksi hoitaja vapaana, ja apua tarvitsevat 8-vuotias lapsi ja hänen kaksi nuorempaa sisarustaan. Heidän vanhempiaan ei ole muutamaan päivään näkynyt kotona", oli sosiaalityöntekijä parahtanut. Näitä kohtaloita on Suomessa aivan liikaa, ja me kaikki tiedämme, että suurimpina kärsijöinä tässä hädässä ovat aina kaikkein heikoimmat eli pienet lapset. Perheiden pahoinvointi, päihde- ja mielenterveysongelmat, köyhyys ja väkivalta näkyvät huostaanottojen jatkuvana lisääntymisenä. Yli 16 000 huostaanotettua lasta ja nuorta, liki 70 000 lasta ja nuorta lastensuojelun avohuollon tukitoimien piirissä — minä kysyn, minkälainen tulevaisuus näillä lapsilla on edessään. Entistäkin huonompi, mikäli hallitus leikkaa lapsista, nuorista ja lapsiperheiden palveluista kehysriihessä. Sitäkö te haluatte?

Hanna Tainio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on tänään puhuttu paljon siitä, että nämä äidit, jotka hoitavat lapsia kotihoidon tuella, ovat huonosti koulutettuja tai ehkä ei ollenkaan koulutettuja. Siellä kuitenkin hoitaa paljon koulutettujakin naisia lapsiaan, muun muassa sairaanhoitajia. Tämä todettiin muutama vuosi sitten Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä, kun selvitettiin, mihin ovat koulutetut hoitajat kadonneet, kun kesäsijaisia ei saatu.

Me tiedämme myös, että seuraavan vuosikymmenen aikana tulee lähes puolet hoito- ja hoiva-alan työtekijöistä eläköitymään eli työvoimapula tulee olemaan todella suuri. Siksi pitääkin meidän todella kehittää niitä perheen ja työn yhteensovittamisen toimenpiteitä, jotta perheen niin halutessa nämä äidit saadaan töihin.

Edustaja Pekonen vasemmiston ryhmäpuheenvuorossa hyvin ansiokkaasti kertoi omista kokemuksistaan, miten hänen oli mahdollista asteittain palata työelämään, ja tämä pitää tehdä mahdolliseksi. Sellaisia kehittämistoimia me todella tarvitsemme.

Juho Eerola /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen on erinomaisen tärkeä asia. On huolehdittava tosiaan siitä, että tähän lasten kotihoidon tukeen ei tehdä heikennyksiä, niin kuin nyt on kuultu, että ilmeisesti ehkä ei olla tekemässä. Toivottavasti tähän voi luottaa.

Se, mitä ei ole kuitenkaan huomioitu, on vanhempien erotilanteissa ja huoltajuuskiistoissa tapahtuva vieraannuttaminen eli se, että toinen vanhemmista tieten tahtoen vaikeuttaa toisen vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Usein juuri isät ovat näissä tilanteissa kärsimässä kuten myös lapset. Tästä syystä niin sanottu vieraannuttaminen olisi saatettava rangaistavaksi rikokseksi, niin kuin se joissakin maissa on.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ylihuomenna torstaina kehysriihessä te jaatte tämän loppuvaalikauden rahat, ja tässä keskustelussa ei tullut selvää siitä, aiotteko te leikata kotihoidon tukea vai ette. Peruspalveluministeri totesi viime torstaina, että te ette ole tehneet esitystä, kaikki on avoinna, kaikki on pöydällä. Mitenkä on tämä indeksiasia, kun viime vaalikauden loppupuolella keskustavetoinen hallitus sitoi nämä perusturvaetuudet indeksiin? Mitä te teette sille? Sitten te itse kehuitte erittäin kovasti tätä osittaista hoitorahaa ja sanoitte, että siinä pitäisi mennä eteenpäin. Tuletteko te tekemään torstaina päätöksen siitä, että sitä parannetaan, ja millä summalla?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tässä on oikeastaan ihan sama periaate kuin ainakin nyt edellisen hallituksen aikana, että siinä vaiheessa, kun neuvotellaan isoista politiikan kokonaisuuksista, yksityiskohtia ei kerrota, kun a) ei ole tehty päätöksiä, b) neuvottelut ovat kesken, c) emme tiedä, minkälainen kokonaisuus syntyy. Tässä ei ole pahantahtoisuudesta kysymys, vaan tämä on poliittista realiteettia. Tässä suhteessa toimintatapa on ihan samanlainen kuin edellisen hallituksen aikana.

Minusta vähän tuntuu, että keskusta liioittelee tätä kotien ja perheiden tuskaa ja ahdistusta. En usko, että yhden lehtiuutisen pohjalta, joka ei perustu edes tehtyyn päätökseen, koko Suomi olisi ahdistunut. Lehdissä on paljon uutisia, jotka antavat aihetta kysymyksiin tulevaisuudesta. Mutta meidän kehysriihemme on sitä varten, että me yritämme siinä ratkaista isoja asioita, jotka toivon mukaan tuovat tulevaisuudenuskoa ja luottamusta Suomen tulevaisuuteen ja myös kotien tulevaisuuteen. Työllisyys on tietysti yksi kaikkein keskeisin. Jos ei ole työpaikkaa, ei ole uusia työpaikkoja, niin aika vaikea nähdä tulevaisuutta myöskään palveluyhteiskunnalle tai kotien hyvinvoinnille.

Täällä ovat aika monet edustajat, muun muassa Paloniemi ja kumppanit, hyvin kuvanneet arkitodellisuutta monessa lapsiperheessä, missä on monenmoisia ongelmia, ja tämä vaan kertoo sen, että hyvinvointiyhteiskunta tulee tarpeeseen, ja se on pystyssä vain ja ainoastaan, jos meillä on riittävästi uusia työpaikkoja ja työllisyyttä.

Täällä todettiin, että hallitus aikoo leikata nuorilta — päinvastoin. Jos joku on erityisessä suojeluksessa, niin nuorisotyöttömyyden hoito, syrjäytymisen ehkäisy. Nyt jos hieman malttaisitte, niin vastauksia aika moneen auki olevaan kysymykseen ihan lähipäivinä kyllä löytyy. Tämä ei ole mikään uusi käytäntö eikä mikään erityinen uusi piirre, vaan näin niitä asioita yleensä aina ratkotaan.

Kun edustaja Rehula kysyi, kuinka monta välikysymystä pitää tehdä, niin siihen minä en osaa antaa vastausta. Niitä on ollut nyt tähän mennessä viikoittain eri aiheista, jotka ovat olleet hyvin tärkeitä aiheita keskustalle, mutta tähän minä olen vähän jäävi sitten ottamaan kantaa.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On teillä, pääministeri, pikkunen savotta. Hallituspuolueitten ryhmäpuheenvuoroissa lueteltiin pitkiä listoja asioista, joita nyt pitää tehdä lapsiperheitten tulevaisuuden parantamiseksi. 6+6+6-vanhempainvapaamalli varovaisestikin laskien maksaa tälle maalle 300 miljoonaa. Mikäli kaikki isät ottaisivat tuon oman kiintiönsä käyttöön, se maksaisi yli 600 miljoonaa euroa.

On hienoa, että tällaisia vaatimuksia voidaan tulla esittämään tänne. Meillä oppositiolla on vaatimaton osa ja rooli. Me kysymme vain, arvoisa pääministeri, arvoisa hallitus: Katkaisetteko te näiltä huhuilta siivet, joilla on saatu liikkeelle tässä maassa useita tuhansia, ellei kymmeniätuhansia ihmisiä? MTV3 julkaisi gallupin, joka kertoi, että 70 prosenttia tästä kansasta on sitä mieltä, että pienten lasten kotihoidon tukeen ei pidä puuttua. Sadat ihmiset ovat olleet mielenosoituksissa. Ovatko he olleet turhaan?

Ritva Elomaa /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos kotihoidon tukea nyt pienennetään kolmesta kahteen vuoteen, se tarkoittaa automaattisesti sitä, että päiväkodeissa ryhmät suurenevat entisestään. Soitin ja olen ollut yhteydessä sisareni kanssa, joka on ollut yli 40 vuotta Helsingissä lastentarhanopettajana. Viesti henkilökunnalta on, että lapsi, alle kolmevuotias varsinkin, tarvitsee rakkautta, lämpöä ja syliä. Tällä hetkellä heillä ei ole riittävästi aikaa antaa sitä syliä. Myös maahanmuuttajalapsia on tullut paljon, ja heidän vanhempansakin tarvitsevat erikoisvastauksia kysymyksiinsä ja probleemoihinsa. Onko se signaali, että lapsia pitäisi tehdä jo edellisen hallituksen toiveitten mukaan paljon tähän maahan, oikea tuleville lapsentekijöille, kannattaako tähän maahan tehdä, jos lasten asemaa ja perheitten asemaa vaikeutetaan? Missä ovat nämä oikeat säästöt, (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä!) jotka tulisivat tämän kotihoidon tuen...

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos peruspalveluministerille erittäin hyvästä vastauksesta. On tosiaankin niin, että perheet ovat erilaisia ja tarvitaan erilaisia vaihtoehtoja. Se on tämän hallituksen tavoite. On hyvää ja arvokasta, että voimme käydä tätä keskustelua kehysriihen alla.

On hyvä todeta, että jos näissä olosuhteissa vain kotihoidon tukea leikattaisiin, se aiheuttaisi kustannuksia toisaalta. Helsinki ainakin olisi todella suuressa pulassa. On hyvä todeta, että tätä kokonaisuutta on hyvä katsoa, kun varhaiskasvatuslakia valmistellaan ja silloin mietitään, mitä muutoksia päivähoitoon tarvitsee tehdä, mutta tarvetta kotihoidon leikkaukseen ei perheiden näkökulmasta ole.

Mutta kyllä keskustalle sanon, että ehkä parempi ajatus olisi ollut tehdä ajankohtaiskeskustelualoite tästä. Mitään päätöstä kotihoidon leikkauksesta ei ole tehty. (Välihuutoja keskustan ryhmästä) Tuntuu, että inflaatio kyllä syö teidän välikysymyksenne alta aikayksikön.

Kyllä sanon sen vielä, arvoisa puhemies, että näyttää siltä, että Suomen lapsilla kyllä nousi tukka pystyyn, kun kuunteli edustaja Saarikon ja edustaja Rehulan puheenvuoroja. Näyttää, että te olette tehneet välikysymyksen siitä, että hallitus aikoo laittaa taloutta tasapainoon ja estää sen, että lapset maksaisivat tätä laskua. Siltä tämä näyttää, että märkä vaippa, edustaja Kiviniemi, tuli lasten kasvoille, kun katsoo keskustan linjaa.

Kristiina Salonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lasten kasvatuksessa pelottelu on alhainen keino hallita lasta. Pelottelu on myös alhainen keino nostaa puolueen kannatuslukuja, ja siltä tämä nyt tuntuu, että pelon voimalla on saatu ihmiset jopa mielenosoituksiin. Tällainen huhuihin pohjautuva keskustelu tuntuu oudolta tällä tasolla, ja sen huomaa myös keskustelusta, että se kumpuilee lastensuojelusta, kotihoidosta, tasa-arvosta työelämään jne.

Peruspalveluministeri nosti perheen ja työn yhteensovittamisen esille, ja uskonkin, että on tärkeää, että saamme muutettua järjestelmää ja yhteiskuntaa joko—tai-yhteiskunnasta sekä—että-yhteiskuntaan eli niin, ettei olla joko työssä tai perheen kanssa kotona vaan on mahdollisuus olla sekä työssä että perheen kanssa kotona. Ainoaa oikeaa talouspolitiikkaa onkin tukea perheitä ja varhaislapsuuden kehitystä. Niillä toimilla me säästämme miljoonia tulevaisuudessa.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnan vointia mitataan luonnollisesti aina sillä, miten suhtaudumme lapsiin ja miten lapset yhteiskunnassamme voivat. Nyt parhaalla tahdollakaan ei saa kyllä selvää, mitä tämän hallituksen asialistalla on kärjessä. Pääministeri viittasi tuossa edellisen kauden hallitukseen ja sanoi, että toimenpiteet ovat samanlaisia. En kyllä voi sitä allekirjoittaa, vaan kyllä painopisteet ovat aivan toisenlaiset tämän hallituksen agendalla. Ja ennen kaikkea, kun luin tuota ministerin puhetta, niin siellä viitataan monessa eri kohdassa siihen, että hallitus lähestyy asioita perheiden suuntaan ongelmatilanteiden kautta ja pulmatilanteiden kautta.

Minusta lähtökohdan pitäisi olla se, että ennalta ehkäisemme asioita, joita perheet saattavat kohdata ongelmien muodossa. Siksi kysynkin ministeriltä, onko tulossa esimerkiksi kotiapuratkaisuja, ja ennen kaikkea sitä, mikä on hallituksen ratkaisu tämän kotihoidon tuen osalta. Se helpottaisi perheitä valitsemaan eri tavalla hoitomuotoja ja vahvistaisi lasten asemaa ennen kaikkea yhteiskunnassa.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! TV2:lla pyörii sellainen lastenohjelma, taitaa olla Pikku Kakkosen yhteydessä, kuin Maltti ja Valtti. Se on oikein hyvä ohjelma, ja kyllä minä nyt toivoisin, että olisi oppositiossa nimenomaan tätä malttia näiden asioiden osalta. Huomaan, että tämä välikysymyskeskustelu, arvoisa puhemies, on ollut vähän sellainen väsähtäneen oloinen, vaikka aihe on mitä tärkein. Minusta tässä on nyt vähän välikysymysvä-symystä, ja sen vuoksi toivoisin näiden välikysymysaiheiden ja -ajankohtien osalta (Välihuutoja) vähän suurempaa harkintaa myöskin oppositiolta.

Mutta, puhemies, kyllä minä tunnistan yhden pienen koululaisen ja päiväkotilapsen vanhempana tämän työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisen haasteen, jonka ministeri tässä omassa vastauksessaan ansiokkaasti nosti esille. Ja se asia, joka minusta tässä on oleellisin, on tämän taloudellisen tuen lisäksi näiden joustavien mahdollisuuksien lisääminen. Tähän toivon tietenkin oppositiota mukaan talkoisiin miettimään, millä tavalla me voimme tätä joustoa luoda: ei pelkillä tukijärjestelmillä, vaan myös järjestelmien kehittämisellä.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa herra puhemies! Me kaikki kuntapäättäjät tässä salissa olemme, myöskin yli puoluerajojen, vastuullisia omissa kunnissamme siitä, millä tavalla palveluita kehitetään, ja se on aivan niin kuin täällä moni edustaja on todennut, että matalan kynnyksen ennalta ehkäiseviin palveluihin täytyy satsata tässä ajassa. Se on paitsi inhimillisestä näkökulmasta myös ta-loudellisesti äärimmäisen kestävää. Tähän hallituksen taholta tullaan puuttumaan muun muassa Kaste-ohjelman puitteissa mutta myöskin uuden sosiaalihuoltolain puitteissa.

Kaste-ohjelman erityisenä tavoitteena on nimenomaan vähentää eriarvoisuutta ja estää lasten ja nuorten syrjäytymistä sekä vahvistaa ehkäisevää lastensuojelutyötä ja vähentää huostaanottojen tarvetta. Tämä ohjelmahan vahvistettiin valtioneuvostossa 2.2.2012. Sen puitteissa itse olen tällä hetkellä kiertämässä kuntia ja kuullut myöskin sieltä erittäin hyviä tuloksia edellisen Kaste-ohjelman tiimoilta, missä siis jopa yksittäisistä perheistä olen saanut kuulla niitä upeita tarinoita, millä tavalla se kotiin tuotava apu on mahdollistanut sitten sen perheen hyvinvoinnin aivan uudella tavalla.

Muun muassa yksi äiti kertoi omasta pojastaan, jota kiusattiin koulussa. Koulussa ei osattu siihen puuttua, mutta Kaste-ohjelman puitteissa oli löydetty uusi ratkaisu. Siinä sosiaalityöntekijä meni sinne perheeseen kotiin, keskusteli pojan kanssa, teki läksyjä hänen kanssaan yhdessä, vahvisti hänen itsetuntoaan. Tämä poika oli jäänyt 9. luokalla luokalle, ja nyt tässä vaiheessa, kun eletään jo kevättä, hänen keski-arvonsa on noussut yli 8:n. Eli voidaan sanoa, että Kaste-ohjelmalla saadaan todella upeita tuloksia aikaan.

Myöskin sitten osana sosiaalihuollon lainsäädännön uudistamista on mukana vanhemmuuden tukeminen sekä lasten vanhempien parisuhdeneuvonnan kehittäminen ja lisääminen. Tämäkin on äärimmäisen tärkeää. Erosovittelua kehitetään nimenomaan lapsen edun vahvistamiseksi ja vanhemmuuden tukemiseksi.

Sitten tuosta sosiaalihuoltolainsäädännöstä vielä: siihen kokonaisuudistukseen nimenomaan sisältyy se, että vahvistetaan näitä kotiin vietäviä palveluita ja levitetään sitten käytäntöön tasa-arvoisesti Suomen kuntiin näitä Kaste-ohjelmasta saatuja erittäin hyviä malleja.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kaikki nykyiset päivähoitomallit säilyvät jatkossakin, se on ihan selvää. Tämä lähtee siitä, että perheet ovat erilaisia, perheiden tarpeet ovat erilaisia ja päivähoidon pitää tukea sitä. Meillä on edelleenkin kankeutta itse asiassa siinä, että voisimme kannustaa vaikkapa osa-aikaiseen päivähoitopaikkaan nykyistä enemmän vaikkapa sillä, että palvelusta maksaa sen käytön mukaan — ei ihan yksinkertainen järjestää, mutta ei kyllä mikään maailman vaikeinkaan rasti. Tämä tunnetusti kokeilualueilla on johtanut siihen, että perheet kantavat itse asiassa enemmän vielä huolta lapsestaan, kun se palvelumaksu tulee sen palvelun käytön mukaan. Muun muassa vanhemmat hakevat täsmällisemmin lapset pois päiväkodista tai päivähoidosta silloin, kun on ollut puhe hakea, kun maksu tulee sen mukaan, kuinka palveluja käyttää.

Ihan tämmöisenä omana huomionaan vain se, että meidän pitäisi ehkä tässäkin keskustelussa välttää semmoista absolutismia eli että vain kotihoidon tuki on oikea lapsen kehittymisen kannalta tai vain päivähoito on ainoa oikea, siis perhepäivähoito tai kunnallinen päivähoito, lapsen kehittymisen kannalta. Minun korvaani ainakin särähtää se aika pahasti, että implisiittisesti kerrotaan, että jos lapsi ei ole kotihoidossa, niin hän ei kehity riittävästi, tai jos hän on päiväkodissa, niin hänestä tulee sitten jonkunlainen. Minä tunnen oikein terveitä, sosiaalisia, hyvinvoivia lapsia, jotka ovat olleet kummassakin tai erilaisissa päivähoitomalleissa. Minä tiedän, että tässä on vähintäänkin kaksi leiriä, jotka molemmat leirit saavat fundamentaalitukijoita, mutta tämä ei kyllä ole oikea viesti perheille eli että teette väärän valinnan, jos viette lapset kunnalliseen päivähoitoon, tai teette väärän valinnan, jos hoidatte lapsenne kotona. Kyllä se ensisijainen lapsen terveyteen ja hyvinvointiin ja tulevaisuuteen vaikuttava tekijä on vanhemmuus, kotien yleinen ilmapiiri ja vanhemmuuden vastuu, ja päivähoito tukee sitä perheiden kasvatustyötä.

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on toimillaan todellakin vaikeuttanut lapsiperheiden asemaa. Päiväkodeista, kouluilta, terveyspalveluista hallitus on jo leikannut, ja nyt haluatte leikata myös alle kolmevuotiailta lapsilta ja heidän perheiltään. On hyvin vaikea ymmärtää sitä, millä hallitus perustelee tämän aikomuksensa leikata tätä kotihoidon tukea. Ainakaan säästötoimilla se ei ole millään tavalla perusteltavissa. Lasku julkisella sektorilla vain kasvaa, ja — yllätys, yllätys — tämä lasku ojennetaan kunnille. Me emme vieläkään ole saaneet vastausta siihen, miten tämä oikeastaan perustellaan.

Arvoisa puhemies! Viimeisten vuosien aikana entistä useampi isä on käyttänyt mahdollisuutta hoitovapaaseen, ja tuo isän käyttämä hoitovapaa on yleensä sijoittunut siihen kolmanteen vuoteen. Nyt tätä vuotta ollaan ottamassa pois. Miksi haluatte, arvoisa ministeri, katkaista tämän hyvän kehityksen lapsen oikeudesta molempiin vanhempiinsa, ja miten aiotte jatkossa edistää myöskin isien kotona tapahtuvaa hoitoa?

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on nyt moitittu keskustan välikysymystä, mutta sehän on aivan historiallinen: se on Suomen ensimmäinen virtuaalivälikysymys. (Naurua) Täällä ammutaan alas jotain, joka liikkuu ilmassa. Mutta on sillä historiallinen perustakin, nimittäin muistelen nyt edustaja Liisa Hyssälää, joka aikanaan käytti täällä legendaarisen puheenvuoron, tosin hieman eri aiheesta, "levittäkää huhua", joten tällä on sekä historiallinen perusta että tulevaisuus. Mutta kun täällä edustajat Elomaa ja Juvonen ihan oikein puhuivat päiväkotien merkityksestä, niin tekee mieli kysyä keskustalta, miksi te ette tehneet välikysymystä siitä, kun sielläkin on ongelmia. Miksi sitä ei nostettu erikseen päätettäväksi jo etukäteen, kun te nyt tinkaatte hallitukselta vastausta tähän kysymykseen?

Omat lapsenlapseni ovat nauttineet kuusi vuotta kotihoidon tuesta, ja puolustan sitä tinkimättömästi, mutta siitä huolimatta haluan, että kun poliitikot päättävät asioista, niitten tärkeysjärjestyksestä, niin kaikki asiat ovat yhtä aikaa esillä.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin hallituksen piirissä kuin viimeimmäksi edustaja Virtasen suulla edustajienkin piirissä näyttää olevan tilanne, että te ette ole lukeneet tätä meidän välikysymystämme. (Välihuutoja — Eduskunnasta: Olemme lukeneet, tarkoin!) Ensinnäkin ja asia yksi: keskustalaisille on täysin selvää se, että meidän päivähoitomme pitää olla monimuotoista tilanteessa, jossa perhe itse päättää, mitä ollaan tekemässä.

Mutta sitten, arvoisa puhemies: Alammeko me olla sellaisessa tilanteessa, että hallitus ja hallituspuolueet ylimielisyydessään eivät enää sallisi välikysymyksen tekemistä? Näitä on muuten lupa tehdä silloin, kun se siltä tuntuu, silloin kun asia on tärkeä, silloin kun niin koetaan. (Kari Rajamäki: Säännönmukainen, joka viikko!) Jos väsymystä jossain on, niin se on sitten kyllä jossain muualla kuin oppositiossa, nimittäin meillä virtaa riittää. Ja tässä kohdassa ydin on se, että me haluamme vastauksen, me haluamme sen vastauksen, missä hallitus katkaisee huhuilta siivet, mitä ollaan tekemässä pienten lasten kotihoidon tuelle tulevaisuudessa.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ote elävästä elämästä: lapsen syrjäytyminen voi alkaa jo äidin kohdussa, jos äiti on päihteitä käyttävä narkomaani. Myös kun keskustelee neuvolan ja päiväkodin henkilökunnan kanssa, he toteavat, että jo neuvolassa ja päiväkodissa näkee ne perheet, joilla syrjäytymisen riski on erittäin suuri. Mitä konkreettisia toimenpiteitä hallitus on tehnyt ja aikoo tehdä tämän kovan ongelman poistamiseksi? Olisiko jopa odottavan narkomaaniäidin pakkohoitoon määrääminen yksi kova keino tähän ongelmaan?

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten on kuultu, 90-luvun laman aikana supistettiin sosiaalisia palveluita minimiin, erityisesti useita ennalta ehkäiseviä palveluita. Nyt meillä on yhteiskunnan jäsenissä paljon syrjäytyneitä, niin nuoria, aikuisia kuin vanhuksiakin. Monet syrjäytymistapaukset olisi voitu estää asianmukaisella ennalta ehkäisevällä tuella ja hoidolla.

Nykyhallitus säästää todellakin väärästä päästä, jos sosiaalietuuksien indeksin jäädyttäminen tai kotihoidon tuen supistaminen toteutuu. Alle 3-vuotiaalle lapselle paras paikka kasvaa on koti. Jos me laitamme lapset päiväkoteihin, pidennämme työuria, siirrämme eläkeikiä, lapset eivät tapaa niin vanhempiaan kuin eivät isovanhempiaankaan.

Arvoisa puhemies! Kysynkin arvoisilta ministereiltä, mikä tässä nyt on niin vaikeaa laittaa lapsiperheiden asiat kuntoon, kun tahtoa näyttää olevan. Näyttäkää, miten kannatte vastuuta vaihteeksi suomalaisten lapsiperheiden hyvinvoinnista.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Salamyhkäisyys jatkuu hallituksen piirissä, eli emme tänä päivänä saa minkäänlaista vastausta.

Mutta kun täällä hallitus lupaa aikaisempaa lapsiystävällisempää Suomea ja myös köyhyyden ja syrjäytymisen poistamista, niin mitenkä te aiotte sen toteuttaa? Tiedetään, että tuloerot kasvavat, köyhyys lapsiperheissä entisestään kasvaa, työttömyys nousee, monet ihmiset ja perheet joutuvat etsimään halvinta ruokaa, joutuvat hakemaan vaatteita kirppiksistä, kierrätyksestä, lapsilla ei ole mahdollisuutta minkäänlaisiin harrastuksiin. Ja kun se jatkuu sitten kouluelämään, niin tiedättekö, montako lasta on siellä koulun pihalla yksinänsä, syrjäytyneenä — minkä takia? — koulukiusattuna, montako lasta on huostaanotettuna?

Voisitteko nyt luvata, että näille korjauksille tulisi jotain parempaa päivänvaloa, koska tiedämme, että paljon pitäisi tehdä? Ja nyt hallituksen pitäisi kyllä näihin asioihin puuttua, ei vain aina... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi]

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuen leikkauksella luotaisiin valtava paine kunnalliseen päivähoitoon. Esimerkiksi, ministeri Guzenina-Richardson, teidän kotikunnassanne Espoossa on arvioitu, että tarvitaan 600 kunnallista päivähoitopaikkaa lisää, pitää rakentaa kuusi uutta päiväkotia jo rakenteilla olevien kymmenen lisäksi, täpötäysiin päiväkoteihin iso joukko uusia paikkoja.

Keskusta haluaa estää tämän kotihoidon tuen leikkauksen, sen takia tämä välikysymys on tehty. Vieläkään ei ole kuultu selvästi teidän sanovan, että hallitus ei aio leikata kotihoidon tukea. Jos teistä joku nyt sanoisi tämän aivan kirkkaalla suomen kielellä, niin voitaisiin päättää tämä keskustelu tältä osalta. Mutta sitä ei tule.

Peruspalveluministeri vastauksessaan sanoi, että tätä asiaa setvitään ja se ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Pääministeri, te sanoitte, että lähipäivinä on kehysriihi ja sieltä tulee vastauksia. Ratkeaako tämä asia nyt kehysriihessä, vai roikotetaanko perheitä epävarmuuden tilassa tällä asialla tämän vuoden loppuun saakka?

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksella oli mahdollisuus vastata kirjallisesti tähän keskustan esittämään välikysymykseen. Tässä vastauksessa todetaan, että on kyse huhupuheesta. Ovatko kaikki esitetyt leikkauskohteet huhupuheita? Täällä mainitaan, että hallitus ei ole tehnyt välikysymyksessä väitettyä esitystä kotihoidon tuen leikkaamisesta. Sen me tiedämme, ettei olekaan, eli rikosta perheitä kohtaan ei ole vielä tapahtunut, mutta kun kuunteli peruspalveluministerin puheenvuoron, se on kyllä valmisteilla, koska siitä ei irti sanouduttu.

Haluankin kysyä hallitukselta, mitkä muut näistä teidän julkisuudessa olleista leikkausvaihtoehdoistanne ovat huhupuheita. Vai onko Suomen kansa kaikilta osin suuren epätietoisuuden vallassa vielä ylihuomiseen saakka?

Leena Harkimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan perhepolitiikasta, puhutaan lähestulkoon pääsääntöisesti palkansaajan näkökulmasta. Minä haluaisin nostaa esiin yrittäjänäkökulman ja naisten työmarkkina-aseman tukemisen.

Jo kolmeen tuoreimpaan hallitusohjelmaan on kirjattu lauseita liittyen vanhemmuuden kustannusten jakoon ja sen tarkistamiseen. Nykytilanteessa kustannukset, noin 10 000—12 000 euroa per lapsi, kasaantuvat yrittäjänaisten ja naisia työllistävien yrittäjien maksettavaksi. Yrittäjänaisten keskusliitto on ottanut napakasti kantaa asiaan ehdottaen, että vanhemmuuden kustannukset siirretään pois tupopöydästä sosiaali- ja perhepolitiikkaan, jolloin ne olisivat eduskunnan päätösvallassa tukevammin. Minua kiinnostaisi jossain vaiheessa kuulla, mikä on ministereiden kanta tähän Yrittäjänaisten keskusliiton ehdotukseen. Olisiko tässä vihdoin ratkaisu asiaan? Päästäisiin eteenpäin.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä ministeri totesi, että kuntapäättäjänä tulee olla huolissaan monesta asiasta, ja niin varmasti me kuntapäättäjät todella olemmekin. Elikkä tämä työelämän joustojen hakeminen on ihan ok, se näin varmasti tuleekin tehdä. Mutta on kuitenkin hämmentävää, että tämä tulee esille leikkauksien kautta. Onneksi täällä kristillisdemokraattien puheessa kuului selvä tuki tälle kolmen vuoden kotihoidon tuelle.

Mutta mikäli tämä toteutuu tällaisenaan, tulee väistämättä mieleen, että nyt sitten kuntien täytyy todella sijoittaa seiniin, kun kotona ne seinät olisivat valmiina. Elikkä onko otettu näissä laskelmissa huomioon, onko kuntien todellakin mahdollista ottaa tässä tilanteessa, kun muutoinkin leikataan ja uudistus on menossa, hoitaakseen vielä enemmän tätä päivähoitoasiaa?

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustalle sanon, että te kyllä politikoitte lapsiperheillä. Te julistitte puheenjohtajanne suulla sodan, ja nyt te ammutte kotihoidon tuella, mutta teidän rattaanne ovat väärillä raiteilla. Nimittäin täällä on peruspalveluministeri selvällä suomen kielellä todennut, että lasten kotihoidon tuki on päivähoidon ja yksityisen hoidon tuen ohella keskeinen osa lapsiperheiden pienten lasten hoitomuotoja. Ja niitä kehitetään. Niitä ei lakkauteta, vaan niitä kehitetään. Ja tämä hallitus haluaa tekoja työn ja perheen yhteensovittamisessa. Siinä tarvitaan kotihoidon tukea, siinä tarvitaan päivähoitopalveluja, siinä tarvitaan osittaisen hoitorahan kehittämistä, siinä tarvitaan päivähoitomaksujen määräytymisen kehittämistä ja siinä tarvitaan ehkä lisää perhepäivähoitoa. Mutta olennaista on se, että tämä maailma ei ole mustavalkoinen. Me tarvitsemme perheille valinnanvapautta, ja me tarvitsemme tietoa siitä, että lapsille tärkeintä on se syli ja rakkaus, ei niinkään se, missä sitä saa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ikävää tässä keskustelussa on se, että oppositio käyttää hyväkseen tilaisuutta ja lisää perheiden ahdinkoa ja perheiden epätietoisuutta. Se on tietenkin aina tosi ikävää niille ihmisille, jotka sitten uskovat teidän kuvianne, joita olette maalailleet seinille. Mutta hyvää tässä sen sijaan on se, että voidaan puhua oikeasti tässä salissa kansanedustajien arvovallalla peräti lapsiperheiden asioista, ja se on aina tervetullutta.

Minusta on kaikkein parasta se, että vihdoin aletaan ymmärtää, että esimerkiksi päivähoito on lapsen oikeus, ja sitä aletaan kehittää niin, että se ei ole mikään lasten säilytyspaikka, vaan lapsille on mahdollisuus leikkikavereihin ja kehittymiseen. Sen lisäksi tarvitaan sitä, mikä on tullut esimerkiksi ministerin puheenvuorossa: tarvitaan mahdollisuutta osa-aikaiseen päivähoitoon, jotta niin isät kuin äidit kuin myös lapset saisivat enemmän aikaa toisilleen. Siihen liittyy se mahdollisuus, että esimerkiksi myös tämä kotihoidon tuki olisi osa-aikainen, niin että isä ja äiti kumpikin voi käyttää siitä osan ja sitten käyttää myös sitä osa-aikaista päivähoitoa. Eli kehittämistä tarvitaan eikä suinkaan perheiden pelottelua.

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pienen lapsen hoitaminen ja kasvattaminen kotona on arvokas kasvatustehtävä, ja kotihoidon tuen leikkaus ei vähentäisi yhteiskunnan menoja vaan lisäisi niitä.

Kokoomus pitää kyllä huolta siitä, että vanhemmilla on vaihtoehtoja ja mahdollisuus valita juuri heidän perheelleen sopiva hoitomuoto. Aiemmin olen arvostanut keskustaa ja sen kansanedustajia vastuullisina ja asiallisina vaikuttajina. (Erkki Virtanen: Kaikki muuttuu!) Nyt alkaa hiukan horjua tämä usko. Opposition rooli ei selvästikään teille sovi. Se sumentaa teidän arvostelukykyänne, (Juha Rehula: No niin!) kun hallitusta lähdetään kaatamaan huhujen perusteella. Tämä huhujen lietsominen tuo epävarmuutta perheisiin ja huolta lisää sinne arkeen, miten tässä pärjätään. Päättäjien tehtävä ei ole luoda epävarmuutta ja lietsoa huhuja. Päättäjien tehtävä on luoda toivoa ja kannustaa perheitä siinä tehtävässä, joka niillä on, ja mahdollistaa niitä vaihtoehtoja sen arkisen elämän hoitamiseen.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin totean, että todellakin minusta tämä on arvokysymys, mitä kotihoidon tuelle tehdään, ja kuten täällä on tullut esiin, kristillisdemokraattina minulle se on erittäin vakava ja tärkeä kysymys.

Mutta täällä kun tuli esiin se, esimerkiksi täältä takarivistä, että kotihoidon tukea kehitetään, niin tuon esiin nyt sitten sen kotihoidon tuen reaaliarvon. Eli sehän on viimeisen 15 vuoden aikana laskenut 26 prosenttia ja hoitolisä 51 prosenttia, että kun lähdetään kehittämään, niin onko mahdollista, että tämä jälkeenjääneisyys itse asiassa perheisiin kohdistuen ja valinnan vaihtoehtoja, jopa kuntataloutta helpottaen korjattaisiinkin ihan toiseen suuntaan?

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On arvokasta ja hyvää, että kansalaiset käyvät keskustelua, mutta tämä sali on se, joka sitten tekee niitä kokonaisuuteen vaikuttavia päätöksiä.

Meillähän vuosikymmen sitten ei vielä oikeasti ollut tasa-arvoa eikä oikeasti realistisia mahdollisuuksia valita vaihtoehtoja. Siinä kohtaa, kun sosialidemokraattien johdolla tehtiin subjektiivinen päivähoito-oikeusmalli, se tasasi mahdollisuuksia: kaikille lapsille mahdollisuuden saada hoitoa ja myös kaikille aikuisille, erityisesti naisille, mahdollisuuden päästä työelämään.

Nyt sitten ollaan menossa askel seuraavaan, joka on tämä joustava kotihoidon tuki -malli, ja uskon, että siitä tulee seuraava askel ja yksi lisämuoto näiden jo nykyisten, olemassa olevien, hoitomuotojen oheen.

Johanna Jurva /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustelu kotihoidon tuen mahdollisesta lyhentämisestä käy vilkkaana, ja hyvä niin. Keskustelu aiheesta on erittäin arvokasta. Tuen lyhentämisen välittömät vaikutukset tulisivat näkymään päivähoidon tarpeen lisääntymisenä, kun alle 3-vuotiaiden lasten osuus päivähoidossa kasvaa. Tämä aiheuttaisi kunnille huomattavaa kustannusten nousua, sillä päivähoitopalveluita ja jopa päiväkoteja tarvittaisiin lisää. Nyt jo on huutava pula koulutetuista ja pätevistä lastentarhanopettajista, ja tämä tarve tulee lisääntymään päivähoitopalveluiden kysynnän kasvaessa. Kysynkin arvoisalta ministeriltä: kuinka hallitus turvaa jokaiseen päiväkotiin koulutetun ja ammattitaitoisen henkilökunnan?

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni se, että hallitus ei kannattanut perusturvakorotusten yhteydessä kotihoidon tuen korottamista, antaa aiheen huoleen, kun sitten on vielä näitä huhujakin liikkeellä. Myös se kummastuttaa, että mikä on teillä tätä kotihoidon tukea vastaan, koska kyllähän laskelmat osoittavat, että ainakin niissä perheissä, joissa on hoidettavana alle 3-vuotiaan lisäksi kotihoidon tuella yli 3-vuotias, tämä laskelma noin keskituloisen osalta on kyllä yhteiskunnalle positiivinen, kun hoidetaan kotona. Eli onko teillä ideologisesti jotakin sitä vastaan, että myös yli 3-vuotiasta lasta hoidetaan kotona, koska te olette paljon puolustaneet täällä, että pikkulapsen paikka voi hyvin olla kotona? Mutta onko yli 3-vuotiaan paikka kotona, vai onko teillä jotakin sitä vastaan, että myös yli 3-vuotiasta hoidetaan kotona?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri täällä sanoo, että odottakaa ja odottakaa, kehysriihi on muutaman ajan päästä, viittaa siihen, että tämä ei välttämättä ole totta, mitä huhuna on kerrottu. Arvoisa pääministeri, minä entisenä elinkeino-ministerinä ymmärrän hyvin, että jonkun elinkeinoelämän kannalta tärkeän asian suhteen voi näin sanoakin. Lapsiperheille kuitenkin lasten päivähoitojärjestelmän yhteen tärkeään asiaan, osa-alueeseen, lasten kotihoitoon, liittyvä leikkausuhka on sellainen uhka ja sellainen huhu, jos se huhu on, että ei sen kannata elää. Me oppositiossa kyllä katsomme, että ei tässä asiassa ole hallitusta ja oppositiota. Me olemme kaikki eduskuntana, yhtenä eduskuntana, tässä asiassa velvollisia kertomaan kansalaisille heti, mikä on asian oikea laita. Tästä syystä me olemme oppositiosta käsin tarjonneet teille mahdollisuutta, sanokaa tässä nyt: ei leikata. (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä!) Uskon, että suomalaiset tyytyvät siihen välittömästi.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! 28 vuotta sitten, suurin piirtein näinä keväthölskeinä, sos.dem. puolue ja keskusta sopivat nykyisen kotihoidon tuen perusteet, ja silloin oli tarkoituksena nimenomaan se, että täytyy saada päivähoitoon yksi jykevä vaihtoehto lisää, yksi vahva vaihtoehto lisää, jo olemassa olevien vaihtoehtojen rinnalle, jotta syntyy todellinen valinnan mahdollisuus pienten lasten vanhemmille valita lastensa kannalta, perheidensä kannalta kaikkein paras vaihtoehto lapsen hoitamiseen. Tämä oli se avain: valinnan mahdollisuus pienten lasten vanhemmille, yksi vaihtoehto lisää. Siitä tulikin suosittu vaihtoehto, niin kuin me olemme huomanneet. Jopa kunnat ja kaupungit ovat sitten maksaneet vuosikymmenten aikana omia lisiään, jotta voisivat hallita tätä koko päivähoidon kenttää. Sos.dem. puolue teki 28 vuotta sitten omalta kannaltaan tärkeän päätöksen, kun lähti tästä tekemään kompromissia yhdessä keskustan kanssa hyvän asian puolesta. Nyt me toivomme, että sos.dem. puolue on yhtä edistyksellinen vuonna 2012, (Puhemies: Nyt on minuutti täynnä!) jotta tämä järjestelmä pysyy vahvana myös tulevaisuudessa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä voin kyllä vakuuttaa edustaja Kääriäiselle, että sos.dem. puolue on edistyksellinen. Sos.dem. puolue kantaa huolta lapsiperheistä, tasa-arvosta ja siitä, että perheillä on valinnan mahdollisuutta. Voitte olla aivan huoletta, ihan varmasti tästä edelleen tulemme pitämään kiinni.

Edustaja Rehulalle toteaisin, että minun puolestani nimenomaan välikysymyksiä saa tehdä, että missään nimessä en ole niitä rajoittamassa, mutta jos niitä teette, niin olisi kohteliasta ja hienoa, jos ihan oikeasti kuuntelisitte myös vastauksen. Nimittäin täällä ministeri Guzenina-Richardson juuri leikkasi näiltä huhupuheilta siivet ja kertoi, että järjestelmää tullaan kehittämään ja nimenomaan parantamaan perheiden kannalta valinnan mahdollisuuksia. Ministeri kertoi muun muassa mahdollisuudesta korottaa osittaista hoitopäivärahaa, ja eivätkö nämä asiat ole positiivisia ja hyviä?

Vielä kiinnitän huomiota siihen, että täällä kyllä vähän opposition keskenkin tuli erimielisiä näkemyksiä tästä tulkinnasta. Nimittäin oli hienoa, että perussuomalaisten edustaja Juvonen sanoi, että tämä oli valoisa vastaus, ja hyvä niin, ja toivottavasti myös keskusta kuuntelisi hallituksen vastausta tähän kysymykseen.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän järjestelmämme tällä hetkellä ei ole paras mahdollinen pienten lasten ja perheiden valinnanvapauden kannalta, vaan sekä päivähoidossa että kotihoidon tuessa on kehitettävää. Mielestäni tästä keskustelusta on tullut kaksi viestiä ylitse muiden, jotka hallitus toivottavasti ja varmasti ottaa huomioon kehysriihessä. Toinen on se, että vanhemmilla pitää olla paremmat mahdollisuudet tehdä osa-aikaista työtä ja pitää lapsi osa-aikaisesti hoidossa. Toinen erittäin selkeä viesti, joka tuli mielestäni erityisesti hallituspuolueiden puheenvuoroissa, oli se, että me tarvitsemme Suomessa sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät isien osuutta pienten lasten hoidossa, ja tähänkin onneksi pystytään vaikuttamaan poliittisilla päätöksillä.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Guzenina-Richardson tuossa totesi, ne meistä, jotka olemme kuntapäättäjiä, tietävät, että kotihoito on yhteiskunnalle monesti ja olennaisesti halvempaa kuin päivähoito päiväkodissa, ja osaamme kantaa sitä tuskaa. Pääministeri Katainen peräänkuulutti mielestäni ansiokkaasti mielenmalttia tässä asiassa.

Mielenlujuutta soisin myös keskustalle. Sen sijaan, että nyt varjonyrkkeillään huhuntappotalkoissa, voisimme käyttää tätäkin aikaamme sen pohtimiseen, miten lasten päivähoitovaihtoehtoja voitaisiin kehittää ja saada nykyinen järjestelmä huomattavasti joustavammaksi. Perheet ovat erilaisia, lapset ovat erilaisia, tilanteet ovat erilaisia, tarpeet ovat erilaisia. Perheillä on oltava valinnanvaraa. Uskon, että nykyisen kaltaisen kotihoidon tuen tarve ja kehittäminen ymmärretään kyllä laajasti nykyisessä hallituksessa.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri viittasi puheessaan harrastusmahdollisuuksien tasa-arvoon lasten ja nuorten osalta. Lasten ja nuorten harrastamisella on eittämättä positiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn ja hyvinvointiin. Kysyisinkin ministeriltä, kuinka tähän on nyt kiinnitetty huomiota ja, lisäksi, millaisia konkreettisia toimenpiteitä harrastusmahdollisuuksien tasa-arvon suhteen ollaan vielä tekemässä tällä hallituskaudella.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Sarkomaa tässä peräänkuulutti, että keskustelualoitekin olisi riittänyt tässä asiassa, ja voin edustajalle todeta, että perussuomalainen edustaja Juvonen teki keskustelualoitteen asiasta vain kaksi päivää aikaisemmin kuin keskusta teki tästä välikysymyksen.

Arvoisa puhemies! Edustaja Rauhala piti erinomaisen ryhmäpuheen kristillisdemokraattien nimissä. Minä ymmärsin tästä puheesta näin, että kristillisdemokraatit eivät kannata lasten kotihoidon tuen leikkaamista. Jos näin käy, että tämä asia, nyt siis sanon, että jos näin käy, nyt nousee sitten budjettiriihessä esille — kun salissa ei ole kristillisdemokraattista ministeriä eikä ryhmäpuheenjohtajaa, kysyn nyt sitten edustajilta — kuinka on, torjuvatko KD:n ministerit tämän leikkauksen hallituksessa?

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin täällä on tullut esille, että mitään ei ole esitetty tästä kotihoidon tuen leikkauksesta, me tuomme tässä vaiheessa esille sen, mikä meille on tärkeää ja mistä pidämme kiinni. Näen, että tässä meillä edessä ovat neuvottelut ja päätöksen tekemiset. Niissä tietenkin meidän ministerimme on mukana aivan samalla tavalla kuin muutkin ministerit ovat mukana. Minä haluan uskoa hyvään neuvottelutulokseen, että siinä kaikki ministerit ovat mukana ja neuvottelupöytien ääressä ja nostamassa niitä perusteita esille. Uskon, että tämäkin keskustelu on vahvistanut meitä kaikkia hallituksessa olevia näkemään tämän tärkeyden, mutta en halua vähätellä sitä, etteikö tässä päästä hyvään tulokseen, koska en minä ole vielä nähnyt mitään esitystä siitä, että sitä ollaan leikkaamassa. Aivan samalla tavalla siellähän on muitakin asioita perheitten ja lasten kohdalla, mitä voitaisiin sitten tässä nostaa, miten niitä parannetaan tai heikennetään, että tämä on yksi osa siitä suuresta kokonaisuudesta.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä minusta tässä välikysymyksen ajoituksessa ja asetannassa reki on mennyt hevosen edelle, eli päätöksiä tästä asiasta ei ole tehty, mutta sinänsä, niin kuin Lapintiekin sanoi, tärkeä asia diskuteerata, niin kuin meillä päin sanotaan.

No, kuten tiedämme, kotihoidon tuki on kunnille usein edullisempi vaihtoehto kuin päivähoito, ja useat kunnat myös kannustavat vanhempia tähän lasten kotihoitoon maksamalla näitä kuntalisiä. Haluaisinkin oikeastaan kiinnittää ministerin huomiota siihen, että näistä lisistä on muodostumassa riski perheiden tasa-arvolle. Niitä pystyvät maksamaan semmoiset kunnat, jotka ovat tyypillisesti suuria, muuttovoittoisia kuntia, joissa on paljon pieniä lapsia, hyvä työllisyystilanne ja pieni veroprosentti, ja näiden kuntalisien pääasiallisena tarkoituksena onkin monessa kunnassa päivähoitoon kohdistuvan paineen hillitseminen. Nämä taloudelliset kysymykset eivät mielestäni kuitenkaan saisi olla pienten lasten hoidon järjestämistä ohjaava asia, vaan politiikan tehtävänä on tarjota näitä vaihtoehtoja perheille.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun hallitus nyt valmistautuu vaikeisiin kehysriihipäätöksiin, on tärkeää, että päätöksissä huomioidaan lapsivaikutukset, lapsen etu ja lapsiperheiden arki. Se viesti varmasti lähtee täältä salista.

Pienen lapsen etu on se, että hän voi viettää aikaa vanhempansa kanssa, ja siksi kannatan osapäivähoidon ja osa-aikatyön edistämistä ja parempaa yhteensovittamista, mistä ministerit jo puhuivatkin. Peruspalveluministeri nosti myös puheenvuorossaan esiin tärkeitä perheiden arkeen ja hyvinvointiin vaikuttavia hankkeita ja mainitsi myös lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksien tasa-arvoisen edistämisen. Kysyisin tähän liittyen, minkälaisia suunnitelmia tai ajatuksia hallituksella on. Hallitusohjelmahan antaa hyvän pohjan muun muassa kehittämällä harkinnanvaraista toimeentulotukijärjestelmää tähän.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on arvuuteltu, oliko välikysymys tarpeen — kyllä se oli. Parhaimmillaan tämä on ennalta ehkäisevä välikysymys, joka estää hallitusta leikkaamasta kotihoidon tukea, kuten olette suunnitelleet.

Keskustan mielestä tärkeää on vanhempien ja lasten oikeus hyvään päivähoitoon. Hyvää päivähoitoa on laadukas kunnallinen päivähoito, jossa ryhmät ovat sellaiset, että lastentarhanopettajat ja lastenhoitajat voivat tehdä työnsä hyvin. Laadukasta päivähoitoa on myös — vaihtoehtona — kotihoito, perheiden arvioidessa, että se on lapsen ja perheen kannalta parasta. Nyt on uhkana, että tämä vaihtoehto heikkenee, jos te lyhennätte kotihoidon tuen kestoa. Ette ole sanoneet, että leikkauksia ei tule. Miksi se on niin vaikea kertoa, jos kerran se ei ole aikeenne?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä talossahan tehdään politiikkaa, ja voin kertoa kyllä tämän välikysymyksen historian. Me perussuomalaiset tosiaan pohdimme ja mietimme tätä ja tulimme siihen tulokseen, että tästä tehdään keskustelualoite, koska mitään päätöksiä ei ollut ja välikysymys on liian kova. Tämä keskustelualoite tehtiin kaksi päivää aikaisemmin, ja ilmeisesti keskusta sen sieltä bongasi ja halusi viedä nyt tämän aiheen meiltä. (Välihuutoja) Tästä on kysymys.

Mutta tämä hanke sinällänsä, tämä asia, on niin tärkeä, että tästä on hyvä keskustella. Säästöhankehan tämä ei ole, koska tässä valtion kustannuksia siirretään kunnille ja nämä kustannukset nousevat matkalla merkittävästi. Verrattuna siihen, mitä valtio säästää, kunnille tulee merkittävästi paljon enemmän kustannuksia.

Jos kustannuksia haetaan tältä sektorilta todellisuudessa, niin olisin kysynyt ministeriltä, mikä kanta hänellä on subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen silloin, kun vanhempi on kotona (Puhemies: Nyt taitaa olla aika täynnä!) tai molemmat vanhemmat ovat kotona.

Reijo Tossavainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaalien alla puolueet lupasivat kansalaisille erilaisia asioita. Niiden perusteella ihmiset tekivät omat valintansa, äänestivät ja jäivät odottamaan luvattuja uudistuksia. Mutta miten kävikään? Takki kääntyi heti, kun vilautettiin Audin takapenkille pääsyä.

Viime vaalien jälkeen tässä kunnostautui erityisesti vasemmistopuolue. Lupausten pettämistä yritettiin peitellä lupaamalla satanen perusturvaan. Sitä juhlittiin ikään kuin vuosituhannen suurimpana saavutuksena. (Erkki Virtanen: Se oli viime vuosituhannen!) Käteen tuosta satasesta jäi kuitenkin vain pieni osa. Ja nyt jo tehtyjen muiden leikkausten sekä maksujen korotusten jälkeen tuo satanen on reippaasti miinusmerkkinen. (Erkki Virtanen: Se on sidottu indeksiin!) Miksi petätte kansalaisia tyhjillä lupauksilla?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lapsuus ei ole dvd eikä edes blu-ray. Siitä ei tule uusintaa, vaan se on suora lähetys, ja siksi on tärkeätä, että perheillä on erilaisia vaihtoehtoja päivähoidon järjestämiseksi, ja kotihoidon tuki on osa sitä. Mutta meidän järjestelmämme on hyvin "on-off" luonteeltansa. Joko olet töissä ja lapsesi on päivähoidossa tai olet kotona ja hoidat lastasi kotona. Meidän pitäisi ehdottomasti, ilman mitään säästöpaineitakin, kehittää näitä järjestelmiä rinta rinnan, ja ensisijaisesti kotihoidon tuen kuntalisille tarvitaan valtakunnalliset pelisäännöt — tai ylipäätään koko kotihoidon tuelle — koska muuten tässä säästämisen ajassa on iso riski, että monet kunnat ostavatkin naisia kotihoidon tuella kotiin. Tässä on ollut näkyvissä se, että moni on sanonut, että se on edullisempi vaihtoehto kunnalle kuin järjestää päivähoito. Mielestäni tämä riski on nyt jo näkynyt, ja siihen Suomella ei ole varaa. Mutta sen sijaan meillä on varaa pitää huolta hyvästä päivähoidosta.

Tässä on puolustettu kotihoidon tukea, ja olen itsekin sitä valmis puolustamaan, mutta siihen tarvitaan niitä joustoja: vaikkapa meillä terveydenhuollossa, jossa tarvitaan paljon sijaisia, sijaisuuksien tekeminen on vaikeata, koska päivähoito nousee, kotihoidon tuki leikkautuu ja tuosta sijaisvaiheesta ei jää juuri mitään käteen. Kirjailija...

Okei, mennään myöhemmin siihen vaiheeseen.

Ari Torniainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty keskusteluja siitä, mikä oikeastaan on keskustan välikysymys. Mutta sehän kuuluu, että "millä käytännön toimenpiteillä hallitus varmistaa lapsiperheiden valinnan vapauden eri hoitomuotojen välillä esimerkiksi niin, että pienten lasten kotihoidon tuen määrä ja laatu säilyy vähintäänkin nykyisellä tasolla". Ja olisi ollut erittäin toivottavaa, että olisi tullut selkeitä vastauksia ministereiltä, ei pelkästään ympäripyöreitä ja kauniita lauseita, vaan konkreettisia toimenpiteitä. Ja etenkin tähän kotihoidon tukeen olisi toivottavaa, että se vastaus tulisi: aiotaanko sitä leikata vaiko ei?

Kun täällä on nyt muitakin ministereitä paikalla, niin haluaisin kysyä esimerkiksi opetusministeriltä, että mikäli kotihoidon tuen mahdollinen leikkaus tapahtuu — ja kun siitä aiheutuu kunnille erittäin paljon lisäkustannuksia esimerkiksi päiväkotien rakentamisesta, henkilöstön palkkaamisesta jne. — niin onko meillä koulutuksessa varauduttu lastenhoidon henkilöstön koulutukseen.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustapuolue on tällä hetkellä kuin pieni lapsi ennen joulua. Tivataan sitä, milloin se joulupukki tulee, tässä tapauksessa, milloin tulevat kehyspäätökset. (Välihuutoja keskustasta) Koettakaa, hyvät ystävät, vähän malttia laittaa tuonne hattuun. Ei tämä voi kahdesta päivästä kiinni olla. Ja siellä on keskustan riveistä kuvattu sitä, että kun ei vastata kysymykseen, niin pelotellaan ihmisiä. Päinvastoin, te olette tänä päivänä pelotelleet ihmisiä todella paljon. Se on aivan päivänselvä asia.

Kun edustaja Rehula omassa puheenvuorossaan — eräässä niistä — totesi, että tämän raamiratkaisun aikana isätkin pääsevät sitten enemmän käyttämään lapsenhoito-oikeuttaan ja arvuutteli sitä, että löytyykö sinne rahaa, niin minulle jäi pikkuisen epäselväksi, että ettehän te nyt vaan ollut sitä mieltä, että isät eivät saa jäädä hoitamaan lapsia.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On totta, että kotihoidon tuki on monelle perheelle ja lapselle hieno mahdollisuus. Sitä se oli myöskin minun perheelleni ja lapselleni. On myös paikkansa pitävää, että monet kunnat säästävät erittäin paljon päivähoidon menoja kotihoidon tuen avulla. Mutta samalla lailla pitää paikkansa se, että monelle naiselle kotihoidon tuki on eräänlainen työttömyysloukku varsinkin, jos koulutus on alhainen, työpaikka ei ole odottamassa ja kotihoidon tuen myötä kotona olo venyy vuosikausiksi. On totta myös se, että tosi harva isä käyttää tätä palvelua, aivan liian harva isä.

Haluaisinkin nyt kuulla, mitkä ovat ne keskustan kehittämisajatukset kotihoidon tukeen. Tähän asti emme ole kuulleet mitään muuta kuin että hallitus ei saa koskea kotihoidon tukeen. Onko se kehittämisajatus? Miten te aiotte puuttua näihin kiistämättömiin kotihoidon tuen ongelmakohtiin, yrittää ratkoa niitä ja saada tämän entistä toimivammaksi niin, että parhaat ominaisuudet säilyvät?

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusta on herkkyyden tilassa, kun välikysymyksen tekemiseen ovat riittäneet maitokauppajutut, mutta saa näitä välikysymyksiä tehdä, tehkää vain myös jatkossakin. (Välihuutoja keskustasta) Asia on tärkeä. Lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaaminen on Suomen tulevaisuuden kivijalka, siitä olemme yhtä mieltä. Yhteiskunnan tuki on välttämätöntä, ja siitä hallitus kantaa vastuun.

Kaikkea ei kuitenkaan saa rahalla. Olen tehnyt työtä melkein 20 vuotta perus- ja erityisopetuksessa, ja kun puhutaan perheiden hyvinvoinnista, on pakko myös kysyä, onko vanhemmuus meillä katoavaa kansanperinnettä. (Eduskunnasta: Ei!) Olen nähnyt vuosien aikana, hallituksen koostumuksesta riippumatta, kuinka kasvava joukko vanhempia suhtautuu välinpitämättömästi jälkikasvunsa toimintaan eikä osaa toimia vanhempina. Tästä on myös hyvä keskustella. On saatava kaikki suomalaiset isät ja äidit heräämään arkitodellisuuteen. (Puhemies: Ja nyt on minuutti täynnä!) Enemmistö ... [Puhemies antaa puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten reaktiot tässäkin asiassa osoittavat, että jotkin asiat vain kasvavat joskus suuriksi. Ne saavat ikään kuin symbolisen aseman. Ja kun jokin asia nousee tällaiseksi symboliksi, niin se nousee merkiksi laajemmasta kokonaisuudesta. Kotihoidon tuki on juuri tällainen 1980-luvulla luotu järjestelmä, jonka historiasta edustaja Kääriäinen täällä kertoi. Se on merkittävä perhepoliittinen saavutus. Siitä on tullut hyvän suomalaisen perhepolitiikan symboli. Suomalaiset lapsiperheet ovat iloisia ja ylpeitä tästä suomalaisesta sovelluksesta, jossa luodaan aitoa valinnan vapautta hoitaa alle 3-vuotiaat lapset myös kotona.

Kotihoidon tukea tulisi välittömästi nostaa eikä laittaa liikkeelle huhuja sen leikkauksesta. Arvoisa hallitus, vastatkaa vain tähän ihan suoraan: miksi tällainen huhumylly on pantu liikkeelle, että leikataan tätä kotihoidon tukea? Ja ministeri Räsänen: oletteko tekin mukana tässä leikkausoperaatiossa?

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan kiittää keskustaa hyvästä välikysymyksestä. Lapsiperheiden hyvinvoinnista on tärkeää käydä monipuolista keskustelua, ja sitä on tämän iltapäivän aikana tässä eduskuntasalissa käyty. Tällä kertaa, ikävä kyllä, välikysymys osuu kuitenkin niin sanotusti tyhjän päälle. Myös hallitus pitää hyvin tärkeänä lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamista, myös tulevaisuudessa.

Lapsiperheitä koskevassa päätöksenteossa on erittäin tärkeää pyrkiä kauaskantoiseen päätöksentekoon ja jatkuvuuteen. Meidän päättäjien tehtävänä on varmistaa lapsiperheiden hyvinvointi ja mahdollistaa pitkän linjan perhesuunnittelu. Useat perheet ovat suunnitelleet tulevaisuutta ja tehneet päätöksiä muun muassa koskien perheenlisäystä sen mukaan, että kotihoidon tuki jatkuu entisellään.

Meille demareille on aina ollut tärkeää huolehtia lapsiperheiden ja lapsien hyvinvoinnista. Olemme aina pyrkineet kehittämään lapsiperhepalveluita, ja näin tulee olemaan jatkossakin. Kotihoidon tuki tulee säilyttää ennallaan.

Tuossa aiemmin keskustelussa edustaja...

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä on tällä vaalikaudella ensimmäinen kerta, kun tässä salissa käydään keskustelua perhepolitiikasta laajasti. Tähän asti hallituksen näytöt ovat olleet, että te käytitte 300 miljoonaa euroa tulonsiirtoihin. Teillä ei ollut varaa pienten lasten vanhempien päivärahoihin eikä pienimpiin sairauspäivärahoihin. Te jaoitte vähäosaisia ihmisiä kahteen, te teitte arvovalinnan. Tähän asti näytöt ovat olleet tässä. (Annika Lapintien välihuuto) Tähän asti keskustelu tässä salissa on ollut tässä.

Toisekseen. Miksi me teimme välikysymyksen? Meillä ensinnäkin tulee riittämään niihin virtaa jatkossakin, sikäli kun on tällaisia asioita, joilla on laajempaa merkitystä, joilla on laajempaa periaatteellista merkitystä. On ollut todella kaunista kuunnella erityisesti sosialidemokraattien kiitosta siitä, miten meidän päivähoidon kokonaisuutemme toimii, miten te vaalitte tätä järjestelmää — nimimerkillä Hallitusneuvotteluissa kertaalleen näitten asioitten kanssa tapellut.

Mutta, arvoisa hallitus, miksi te ette katkaise siipiä niiltä huhuilta, mitä pienten lasten kotihoidon tuelle on tapahtumassa ylihuomenna?

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on ollut hyvää se, että pitkästä aikaa on puhuttu perheistä, kodeista, lasten päivähoidosta, joka on siis kotien kasvatusvastuuta tukevaa toimintaa ja monella tavalla myös yhteiskuntaa hyödyttävää, ei pelkästään lasten kasvatuksen osalta vaan yhteiskuntaa monella tavalla hyödyttävää palvelua. (Mauri Pekkarinen: Tästä ollaan yhtä mieltä!) Mutta se, että täällä intetään tästä prosessista, on vähän noloa, se syö itse tältä keskustelulta arvoa.

Minä muistan edellisen hallituksen ajalta, kun puoliväliriihen tietämillä taidettiin tehdä päätös siitä, että lapsilisät sidotaan indeksiin. Silloin se keskustelu oli auki, ja ikään kuin olisi tässä salissa joskus todettu vähän tähän tapaan, että nyt perheet ovat ahdistuneet, kun ne ovat epätietoisuuden vallassa siitä, sidotaanko lapsilisät indeksiin. Se oli varmasti ihan aidosta huolesta lähtevää tuskaa, jota silloinen oppositio vuodatti, mutta silloinkin taidettiin epäillä, että ei tämä ehkä kuitenkaan perheitä kovin vakavaan tuskaan aja, että vastaus näihin kysymyksiin tulee aikanaan. (Mauri Pekkarinen: Silloinhan me paransimme!) Silloin me toimimme samalla tavalla kuin nyt, eli päätöksillä on oma aikansa. On vähän ikävää, että itse tärkeä substanssi hautautuu prosessi-inttämiseen. Päätöksillä on aina oma aikansa, ja niin on tässäkin, (Mauri Pekkarinen: Nopea vastaus!) mutta sitä en kiistä, etteikö asia olisi tärkeä, ja tästä on hyvä käydä keskustelua. (Välihuuto keskustasta) — Tämä ei ole ylimielistä, vaan tosiasian toteamista. Te voitte pitää sitä ylimielisenä, kun puhuu totta, mutta näin se on. Aivan yhtä ylimielisesti tai avoimesti toimimme keskustan kanssa viime hallituksessa. Minun hyvä ystäväni ja kollegani taisi joskus sanoa, että keskeneräisistä asioista ei puhuta, (Rakel Hiltunen: Niin, sen minä muistan!) mutta vaikkei olisi näin dogmaattinen, niin jokaisella päätöksellä ja prosessilla on oma aikansa, ja ne päätökset tulevat ihan kohta. (Mauri Pekkarinen: Onko leikkaus keskeneräinen asia?) Mutta tosiasia on se, että tämä hallitus tekee menoleikkauksia, tekee veronkorotuksia, tekee uutta kasvua vahvistavia toimia siitä syystä, että (Rakel Hiltunen: Kertoo niistä avoimesti sitten!) on pakko tasapainottaa taloutta. Jos me emme sitä viestiä anna ihmisille, niin silloin varmasti tulevaisuudenusko katoaa.

Ne päätökset ovat konkreettisia, ne koskevat jokaista tai jotakuta aina kerrallaan, ja ne ovat hyvin konkreettisia — niin ne ovat suomalaisille, niin ne ovat olleet kreikkalaisille, niin ne ovat italialaisille, mutta me olemme kuitenkin edelleen sitä tekijäkansaa, joka tekee, vaikka asiat ovat joskus vaikeita, mutta me kannamme vastuuta. (Mauri Pekkarinen: Entä kotihoidon tuki?) Tässä ohessa teemme myös rakenneuudistuksesta ratkaisuja, jotka koskettavat meidän palvelurakenteitamme joiltakin osin, teemme uudistuksia, jotka vahvistavat toivon mukaan työurakehitystä. On hieno asia, että edustaja Pekkarinen totesi, että tässä asiassa ei ole hallitusta eikä oppositiota. Minä toivoisin, että siinä vaiheessa, kun tehdään oikeita, kipeitä, kovia päätöksiä talouden tasapainottamiseksi, silloinkaan ei olisi hallitusta eikä oppositiota, kantaisimme kaikki yhdessä vastuun niistä vaikeista päätöksistä.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on arvokasta tukea, kun asiasta hallituksessa sitten myöhemmin keskustellaan.

Nyt en ole ihan varma siitä, pitääkö keskusta huonona vai hyvänä asiana sitä, että meidän järjestelmäämme pyritään kehittämään eteenpäin niin, että luodaan uusi, joustava tapa, jossa vanhemmat voivat yhdistää työn ja perheen. (Välihuutoja keskustasta) Nyt avaan sen mallin teille. Se on hallitusohjelmaankin kirjattu hyvin selkeästi, ja siellä on sovittu, että tämän vuoden loppuun mennessä ne tarkennukset siihen myöskin tehdään.

Ajatuksena on, että osittainen päivähoito tehdään kannustavammaksi eli muutetaan tuntiperusteiseksi niin, että maksut jaotellaan todellisen hoitoajan mukaan, joka lapsella on päivähoidon piirissä. Toisaalta osittaista hoitorahaa pitää kehittää, koska tällä hetkellä taloudellinen kannustin osa-aikatyön vastaanottamiseen ei ole kovin hyvä. Tämän hallitus on tiedostanut, ja juuri tämän vuoksi myöskin hallitusneuvotteluissa viime kesänä tähän asiaan päätettiin tarttua, ja me tarvitsemme tietysti myös työnantajia, jotka tarjoavat osa-aikatyötä.

Kotihoidon tuen kuntalisäähän on käytetty monessa suomalaisessa kunnassa nimenomaan siitä näkökulmasta, että on haluttu tarjota myöskin perheille parempi mahdollisuus pienten lasten kotona tapahtuvaan hoitoon. Nyt on ehkä hyvä kysymys teille keskustalaisille, miksi on niin paljon keskustalaisia kuntia, joissa tätä kotihoidon kuntalisää ei ole otettu käyttöön. (Seppo Kääriäinen: Iisalmessa viimeksi!)

Tässäkään ajassa hallitus ei voi yksin parantaa perheiden hyvinvointia tai lasten hyvinvointia, ja meillä Suomessa tarvitaankin laajemmin välittämistä, pysähtymistä ja toisen huomioonottamista. Viittaan siihen, millä tavalla meillä kodin ulkopuolelle on esimerkiksi sijoitettuina noin 17 000 lasta ja nuorta ja heistä vain 33 prosenttia on tällä hetkellä kotihoidossa, ja tästä edustaja Paloniemen kanssa istuttiinkin Espoon keskuksessa kolmen kaupungin kesken. Siellä olivat Helsinki, Vantaa ja Espoo rekrytoimassa nimenomaan perheitä, joihin lapsia voitaisiin sijoittaa, ja tämäntyyppistä yhteistyötä kyllä hallitus arvostaa, että yli kuntarajojen me lähdemme kehittämään meidän järjestelmäämme. Kyllä se oli näin, että edustaja Paloniemen puheenvuoro tuossa tilanteessa oli erittäin hyvä ja kannustava myöskin hallituksen jatkotyöskentelyn näkökulmasta.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Puhemies! Täällä on mielestäni erinomaisen hyvin käyty keskustelua suomalaisesta perhepolitiikasta, ja jo tämä keskustelu osoittaa, miten monimuotoisia tarpeita erilaisilla perheillä on. Te olette todella tuoneet hyviä omia kokemuksia ja myöskin kertoneet siitä, miten teidän omassa perheessänne kotihoidon tuki on ollut merkityksellinen, niin kuin me kaikki sen toki tunnistamme.

Tulonsiirrot, kaikki etuisuudet, palvelut, työn ja perheen yhteensovittaminen ovat ne kolme erilaista pilaria, joilla me haluamme tukea nimenomaan suomalaisia perheitä ja nimenomaan hyvinvointia perheissä. Kaiken a ja o ovat tietysti vanhempien jaksaminen ja vanhempien tuki lapselle ja koko perheelle, ja siihen me tarvitsemme tietysti ei ainoastaan viranomaistoimia vaan myöskin välittämistä ja läheisten toimia.

Meillä on ministeriössä keskustelufoorumi myös kirkkojen edustajille siitä, että me voisimme yhdessä yhteensovittaa niitä palveluja, joita esimerkiksi perheasiain neuvottelukeskus tai palvelut yleensäkin perheille tarjoavat.

Tänään on puhuttu paljon valinnan vaihtoehdoista ja valinnanmahdollisuuksista, ja kyllä se niin on, että meillä on niin erilaisia tilanteita, elämäntilanteita perheissä, että on tärkeää, että on mahdollisuus valita — kotihoito mahdollisesti, sitten myöskin päivähoito, ja joskus tarvitaan hyvin paljon myöskin ei ainoastaan näitä peruspalveluja vaan myöskin erityispalveluja. No, niitä kehitetään, on eri vuosina kehitetty, viime kaudella. Katsoin ihan listaa siitä, mitä viime kaudella tehtiin perheitten palvelujen edistämiseksi, ja siinä oli monella kymmenellä miljoonalla kehitetty, lähes sadalla miljoonalla, perheitten palveluja, ja se on erinomaisen hyvä asia, ja sitä pitää tietenkin jatkaa, koska maailma muuttuu.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vielä. Edustaja Harkimo kysyi perhevapaakustannusten jakamisesta, ja siitä haluan vaan todeta sen, että sitähän on todella pitkään pohdittu, miten vanhemmuuden kustannuksiin liittyvät kulut voitaisiin jakaa tasaisemmin isän ja äidin työnantajan välillä, ja kauan on odotettu sitä mallia, ja ei tämäkään hallitus missään nimessä tumput suorina seiso, vaan hallitusohjelmassa todetaan, että tavoitteena on jatkaa työnantajille perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvaamista korottamalla työnantajan lakisääteisestä sairausvakuutuksesta saamia korvauksia. Tämä ja muut perhevapaajärjestelmään liittyvät asiat, kuten rahoitusvastuun jakaminen, valmistellaan yhdessä työelämän osapuolten kanssa, ja kutsun mielelläni myös Suomen Yrittäjät mukaan keskustelemaan, koska hyvin monesti ovat kysymyksessä nimenomaan ne pk-yrittäjät, yksinyrittäjät jne., pienet työnantajat, pienet työpaikat.

Nämä lainsäädäntömuutokset toteutetaan, kun rahoituksesta ja muista muutoksista on sovittu taloustilanne huomioiden, ja tämä lukee hallitusohjelmassa, ja edustaja Harkimolle tiedoksi, että tämä työ käynnistyy. Ihan selvää aikataulua tai tarkkaa aikataulua ei ole, mutta kyllä tämä meillä listoilla on, ja tässäkin eteenpäin pyritään pääsemään.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Vaikka edustaja Kääriäinen ei nyt olekaan salissa, haluan myöskin omalta kohdaltani vahvistaa sen näkemyksen, että kotihoidon tukijärjestelmä on arvokas ja tärkeä osa meidän päivähoitojärjestelmäämme.

Edustaja Torniainen teki kohdennetun kysymyksen minulle — noin yleisesti referoituna, miten mahdolliset muutokset kotihoidon tukijärjestelmään heijastuisivat opetusministeriön toimialalle. Näin näen, että kyllä se käytännön vaikutus varmaan olisi kaikkein merkittävin kuntatasolla, mutta jos muutokset olisivat dramaattisia, toki niillä sitten koulutusjärjestelmäänkin on, mutta itse en usko mihinkään isoihin muutoksiin, jos nyt sitten ollenkaan.

Tähän liittyy myöskin edustaja Jurvan kysymys, kun peräsitte lastentarhanopettajakoulutusta ja opettajien määrää, ja voin todeta, että joulukuussa hyväksytyssä valtioneuvoston koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa on päätetty lisätä merkittävästi lastentarhanopettaja- ja erityislastentarhanopettajakoulutusta, ja tällä ei ole mitään tekemistä itse asiassa nyt keskustelussa olevan opposition välikysymyksen kanssa.

Sitten edustaja Wallinheimo, kun tämä keskustelu nyt laajeni lapsi- ja perhepolitiikkaan, peräsi mielestäni hyvin tärkeää asiaa, harrastusten tasa-arvoa. Näen kyllä itse, että nyt kun hallitus on tekemässä tuntijakouudistusta, jossa lisätään taito- ja taideaineiden osuutta, niin kun ne tulevat yhteisesti kaikille, se on myöskin tätä harrastusten tasa-arvoa lisäämässä, niin kuin jo nyt hyvin toimiva taiteen perusopetus ja järjestelmä.

Myöskin keskustelun kuluessa, edustaja Elsi Katainen ja edustaja Mäkipää, omissa puheenvuoroissanne mielestäni pikkasen huolimattomasti viittasitte kouluihin ja kouluissa tehtyihin säästöihin. Kyllä, näin oli, kuuntelin tarkasti. Minusta se tältä osin ei pidä laisinkaan paikkaansa. Me laitoimme syksyllä, kun tiedossa oli tämän vuoden valtion tulo- ja menoarvio, kirjeen kunnille ja jaoimme viime viikolla 50,5 miljoonaa euroa käytettäväksi ryhmäkokojen pienentämiseen, erityisesti myöskin aamu- ja iltapäivätoimintaan, eli jatkamme tätä merkittävää tasa-arvotyötä ja oppimisen edellytysten tasa-arvoistamista, eli olemme onnistuneet suojaamaan tässäkin taloustilanteessa meille erinomaisen tärkeän peruskoulun, joka on kaiken muun kivijalka. Se, että säästöjä on jouduttu ja joudutaan tekemään jossain määrin muilla koulutusasteilla, on sinällään tietysti harmillista, mutta se taas johtuu tästä äärettömän vakavasta taloustilanteesta, mutta peruskoulussa menee tästä näkökulmasta hyvin, ja toivon, että tämä myöskin reilusti todetaan keskustan tupailloissa, ettei viitata ja anneta väärää todistusta lähimmäisestä.

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen

Herra puhemies! Luotan siihen, että hallitus myös tässä pian tulevassa kehyspäätöksessään noudattaa sitä kirjausta, että perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet. Näin sanotaan hallitusohjelmassa, ja tältä pohjalta olen itsekin sitoutunut puolustamaan myös kotihoidon tukea.

Iloitsen siitä, että täällä salissa niin opposition kuin hallituspuolueidenkin keskuudessa on tullut todella vahva tuki nimenomaan tälle perheiden valinnanvapaudelle ja myös vahva arvostus sille vaihtoehdolle, että pienet lapset hoidetaan kotona. Muistutan myös, että kotihoidon tuen kolmen vuoden ikäraja ei ole syntynyt sattumalta vaan sille on vahvat kehityspsykologiset ja myös terveydelliset perusteet eli alle kolmivuotiaat lapset eivät samalla tavalla tarvitse lapsiryhmää kuin leikki-ikäiset vaan nimenomaan sen turvallisen hoitajan. Toisaalta sitten alle kolmivuotiaillahan on selvästi suurempi infektiotautiriski, esimerkiksi korvatulehdusriski, suurissa lapsiryhmissä.

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu on pienestä inttämisestä huolimatta mielestäni ollut erittäin hyvää, ja uskon, että omalta osaltaan jo tämä keskustelu edistää myönteisellä tavalla perhepolitiikkaa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen budjettikehysneuvottelut huipentuvat torstain riiheen. Luvassa on talouden sopeuttamista, menoleikkauksia ja verojen korotuksia. Valtiovarainministeri arvioi viime joulukuussa sopeuttamistarpeeksi 3,5—5 miljardia euroa. Palkansaajien tutkimuslaitoksen arvio on 1,8 miljardia euroa. Joka tapauksessa miljardien vyönkiristyksestä on kysymys. Puheet rikkaiden solidaarisuusverosta jonkinlaisena vastaantulona ovat kyllä enemmän harhautusta kuin vakavasti otettavaa uutta tulonjakoa.

Todellisuudessa pääministeri Kataisen toistama hokema "kaikki osallistuvat talouden tasapainottamiseen" tarkoittanee korotuksia välillisiin veroihin ja ennen muuta arvonlisäveroon. Helsingin Sanomien mukaan hallitus pohtii ruuan alvin nostamista nykyisestä 13 prosentista 17 prosenttiin, mikä toisi lisää verotuloja 500 miljoonaa euroa. Tasainen 1 prosentin alvin korotus olisi 700 miljoonan euron kuppaus suhteellisesti raskaimpana pieni- ja keskituloisilta, erityisesti myös lapsiperheiltä. Hallituksen verolinja on ensimmäisen vuoden aikana vahvistunut selkeästi välillisiä veroja korottavaksi tasaverolinjaksi, siis uusliberalistiseksi umpioikeistolaiseksi verolinjaksi.

Herra puhemies! Nyt keskustan jättämässä välikysymyksessä nostetaan aivan perustellusti huoli lasten kotihoidon tuen kohtalosta. Julkisuuteen tulleiden tietojen mukaan hallitus on laskemassa kotihoidon tuen ikärajaa nykyisestä kolmesta vuodesta kahteen ikävuoteen. Tällä tavoitellaan 35—40 miljoonan euron säästöjä. Heikennys lisäisi rajusti painetta kunnalliseen päivähoitoon ja jonoihin, jotka ovat suurissa kaupungeissa jo nyt sietämättömiä. Muun muassa Turussa yli 500 lasta odottaa päivähoitopaikkaa. Mikäli heikennys toteutetaan, merkitsee se karhunpalvelusta lapsiperheille ja kunnille, lisää arjen vaikeuksia lapsiperheille ja kymmenien, ellei satojen miljoonien lisälaskua kunnille. Vasenryhmä vastustaa ehdottomasti tällaista järjettömyyttä ja lapsiperheiden kurittamista.

Puhemies! Kehysriihi tutkii itse asiassa samoja leikkauslistoja, joita kierrätettiin viime kesäkuussa Säätytalolla. Niiden olemassaolohan kiistettiin tuolloin jyrkästi hallituksen toimesta Ajankohtaisen kakkosen ohjelmassa, jossa listojen sisällöstä kerrottiin. Hallitus on nyt palaamassa samojen leikkauslistojen ääreen, kun niitä ei viime kesäkuussa pitänyt olla eikä tulla laisinkaan. Listoissa suuria säästöjä laskettiin syntyvän kaikkien etuuksien indeksijäädytyksestä, työttömyysturvan keston lyhentämisestä, asuntolainojen korkovähennysoikeuksien leikkaamisesta, kuntien valtionosuuksien uusista leikkauksista ja indeksikorotuksien jäädyttämisestä.

Viime päivien ehkä kaikkein ideologisimman oikeistoripityksen hallituksen piiristä kuulimme puolustusministeri Stefan Wallinilta, joka vaati tiedotteessaan viime viikolla arvonlisäveron uudistamista, työmatkojen omavastuun nostamista ja ay-jäsenmaksujen verovähennysoikeuden karsimista. Samalla hän vaati farisealaisesti ideologisten silmälasien sivuun panemista. Siinäpä keisari ilman vaatteita!

Puhemies! Kokonaan oma kysymys on, mistä nousee tämä pakonomainen julkisen talouden kuristustarve. Suomen kolmen A:n luokkaan sijoittuva talous on EU:n vahvimpia. Sen tunnusluvut täyttävät edelleen rahaliitto Emun kriteerit samaan aikaan, kun EU-maiden enemmistö on loitontumassa yhä kauemmas noista ohjearvoista. Suomen valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen ei suinkaan kasvanut vuodesta 2010 vuoteen 2011 vaan aleni Tilastokeskuksen todellisten lopullisten lukujen mukaan 41,8 prosentista 41,6 prosenttiin. Velka toki kasvoi 4,5 miljardia, mutta kun bruttokansantuote kasvoi noin 12 miljardia euroa, suhde pieneni.

Valtiokonttorin sivuilla on tähän saakka käytetty vanhoja bruttokansantuotelukuja, joista johtuu, että velan suhde bruttokansantuotteen kehitykseen näytti selvästi negatiiviselta. Näinkö spekulatiivisella pohjalla ovat hallitukset suuretkin talouslinjat? Onkin kysyttävä selityksiä Suomen ulkopuolelta. Onko hallitus vain toteuttamassa OECD:n, IMF:n ja komission ohjeistuksia, koko unionia kattavaa budjettikuria ja julkisen sektorin supistamista tavoitteena luoda lisää pelitilaa yksityiselle sektorille (Puhemies koputtaa) ja pelimerkkejä eurokriisillä keinottelevien pohjattomiin papinsäkkeihin?

Eduskunnan vasenryhmä tulee tukemaan epäluottamuslausetta sisäisen devalvaation politiikkaan sitoutuneelle hallitukselle.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tukea aikanaan arvosteltiin varsinkin vasemmiston taholta kovasti sen takia, että pelättiin sen olevan maaseudun emäntien keino saada lisäansioita. Niin tai näin, aika on kuitenkin muuttunut, eikä tällaisia vastakkainasetteluita pitäisi enää esiintyä eikä varmaan olekaan. Uskon, että hyvin harva äiti tai isä suree sitä, ettei tehnyt työuraa silloin, kun hoiti lapsia kotonaan. Ennemmin hän suree sitä, ettei ollut tarpeeksi aikaa pienten lasten kanssa.

Kotihoidon tuki, joka sinällään kaipaisi selkeää tasokorotusta, on vain pieni korvaus siihen nähden, mitä lapsen päivähoito maksaa kunnan järjestämänä. Erityisen kallista päivähoito on nimenomaan pienten lasten osalta. Tällä hetkellä kotihoidon tuki on niin pieni, etteivät kaikki pienituloiset voi jättäytyä pelkästään sen varaan, vaikka haluaisivatkin. Saadaanko kotihoidon tuen alentamisella esimerkiksi kahteen vuoteen lisää naisia aikaisemmin töihin, on enemmän kuin kyseenalaista. Ehkäpä siinä vain pakotettaisiin nuoria äitejä enemmän kikkailemaan työttömyyskorvausten kanssa. Jos tuota järjestelmää muutetaan, niin kustannukset eivät vähene vaan jälleen kerran niitä siirretään valtiolta kunnille.

Naisten työurien pakkopidentämiseen kotihoidon tuen lyhentäminen on aika halpamainen keino. Kotihoidon tuen lyhentämistä on jossain perusteltu myös sillä, että naiset vieraantuvat työelämästä oltuaan pitkään poissa. Ei ammattitaitoinen ihminen muutamassa vuodessa työstä vieraannu niin paljoa, ettei hän hyvin nopeasti pääsisi siihen kiinni. Suurempi ongelma on monille edelleen se, onko työtä tarjolla.

Arvoisa puhemies! Tämänhetkisessä työttömyystilanteessa naisille ei useilla alueilla ole työtä tarjolla. Onko mahdollisissa laskelmissanne huomioitu se, jos kotihoidon tuelta siirrytäänkin suoraan työttömyyskorvaukselle, mikä on kustannus valtiolle? Eivätkö kustannukset nouse myöskin tämän kautta? Laki velvoittaa kunnan järjestämään hoitopaikan kahden viikon kuluessa silloinkin, kun kysymys on mahdollisesta yötyöstä. Uskotteko, että monessakaan kunnassa on tähän valmiuksia, ja kuinka moni vanhempi vapaaehtoisesti vie alle kaksivuotiaan lapsen pitkäksi aikaa vieraalle yöhoitoon? Viime vuosina on paljon keskusteltu siitä, kuinka tärkeätä on pienten lasten hoitaminen kotona lapsen kasvun ja kehityksen kannalta. Onko olemassa jotakin uutta tutkittua tietoa, joka tukee ajatusta, että kotona hoitamista olisi vältettävä ja vähennettävä?

Tiedossa on, että lapsen päivähoitopaikan hinta on reilusti kaksinkertainen kotihoidon maksuun verrattuna. Useat kunnat maksavat myöskin kotihoidon lisää samasta syystä: kunta säästää päivähoitokustannuksissaan. Nykyisenä huonon työllisyyden aikana merkitystä on myöskin sillä, että aina, kun toinen vanhemmista jää lasta hoitamaan vaikkapa kotihoidon tuella, joku toinen saa työpaikan hänen sijastaan.

Jotkut saattavat perustella varhaista hoitoon viemistä sillä, että lapsi saa virikkeitä hyvin aikaisessa vaiheessa. Eivätköhän ne parhaat virikkeet alle kolmivuotiaallakin ole vielä vanhempien sylissä ja läheisyydessä? Niitä muita virikkeitä ehtii hankkia myöhemmissä vaiheissa.

Hallitus julkaisi, että kotihoidon tukea saavien henkilöiden joustavampaa siirtymistä työelämään edistetään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki. Tämä on ihan kehittämisen arvoinen asia.

Arvoisa puhemies! Täällä eduskunnassa peruspalveluministeri on ilmoittanut, ettei kotihoidon tuen leikkauksista ole edes hallituksessa keskusteltu. Täytyykin ihmetellä, onko lehtien uutisointi aivan tuulesta temmattu, kun tällainen uutinen julkaistiin. Siinä tapauksessa minä ja kaikki muutkin voimme nukkua yömme rauhassa — kotihoidon tuki jatkuu entisellään.

Arvoisa puhemies! Koska hallituksen sanomiseen ei voi aina luottaa, niin kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslause-esitystä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kerron kyllä sen, mistä keskustassa on herännyt epäluulo sitä kohtaan, mitä tämä hallitus tekee kaiken kaikkiaan kotihoidon tuelle: totta kaihan se liittyy tähän hallitusohjelman kirjaukseen, jossa sanotaan seuraavasti: "Edistetään kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä." Tämä on totta kai se lause, joka on meitä askarruttanut viime kesästä lähtien.

Mutta sitten tähän välikysymykseen. Täällä olisi riittänyt, että ministeri, peruspalveluministeri tai pääministeri, olisi sanonut kaksi sanaa: ei leikata. Mutta niitä emme sitten kuulleet. Mutta kun tätä keskustelua hetki sitten kuuntelin, niin mieleeni jäi erityisesti muun muassa edustaja Sirpa Paateron sanonta, jossa sanoitte, että joustava kotihoidon tukimalli, mutta ette kertonut, mitä se tarkoittaa. Ja peruspalveluministeri Guzenina-Richardson sanoi tässä viimeisessä puheenvuorossaan, että osittainen päivähoito tehdään kannattavaksi ja kannustavaksi ja maksujärjestelmää muutetaan sillä tavalla, että perheet maksavat vain näitten käytettyjen tuntien mukaan ja että osittaista hoitorahaa mahdollisesti kehitetään eli siis korotetaan, koska sehän on äärimmäisen pieni tällä hetkellä. Kysynkin teiltä nyt tarkasti, tarkoittaako tämä sitä, että kotihoidon tukea leikataan 2—3-vuotiailta ja sillä rahoitetaan tämä teidän äsken kuvailemanne malli, ja jos ei tarkoita, niin mitä te aiotte ja millä aikataululla päättää, koska siinähän heräsi enemmän lisäkysymyksiä, kun ette kertonut tätä tässä varsinaisessa puheenvuorossanne.

Arvoisa puhemies! Haluan todeta myös sen, että tämä välikysymys totta kai liittyy laajemminkin perhepolitiikkaan ja tämän hallituksen perhepolitiikkaan ja lapsinäkökulmaan, onko sitä vaiko ei. Viime syksynä keskusteltiin erittäin paljon tästä työttömyysturvan korottamisesta, jota kaikki pitävät hyvänä asiana, mutta en olisi kyllä ikinä uskonut, että kun vihdoin saatiin nämä pienimmät äitiys-, isyys- ja vanhempainpäivärahat samalle tasolle kuin pienin työttömyysturva, työttömyyspäiväraha, niin löytyy sellainen hallitus, joka aivan sumeilematta on valmis jälleen tekemään tämän suuren välyksen. Nythän se tarkoittaa sitä, peruspalveluministeri, että jos nuori nainen on työttömyysturvalla ja sitten tulee raskaaksi ja on sitten äitiyspäivärahalla, niin hänen toimeentulonsa tippuu sadalla eurolla, ja en voi pitää sitä kyllä oikeudenmukaisena asiana.

Hyvä puhemies! Katson myös niin, että tämä hallitus olisi saanut parempaa koordinaatiota tähän lapsi- ja perhepolitiikkaansa, jos olisi rohkeasti perustanut perheministerin tehtävän. Silloin tehtävät eivät olisi olleet hajalla — pikkusen STM:ssä, pikkusen opetus- ja kulttuuriministeriössä ja osittain sitten näitten työelämä- ja perheasioitten osalta TEMin osalla — vaan perheministerillä olisi ollut sekä nämä kaikki perhe-etuisuuksiin liittyvät asiat, päivähoito ja varhaiskasvatusasiat ja tietysti työn ja perheen yhteensovitus. Uskoisin siihen, että olisi saatu parempia aineksia aikaiseksi ja kehittäminen olisi ollut ripeämpää. Pidän myös huonona sitä, että hallitus omassa työnjaossaan ei ole perustanut erillistä lasten, nuorten ja perheiden ministerityöryhmää vaan kulkee sillä ladulla, että sosiaali- ja terveysasiat ovat yhdessä ministerityöryhmässä ja sitten kunta-asiat siellä omassa peruspalveluministerityöryhmässään. Eli katson kyllä niin, että tämän hallituksen agendan ykkösasioita ei todellakaan ole perhepolitiikka eivätkä ainakaan lapsiperheiden asiat.

Sitten tästä pienten lasten kotihoidon tuesta: Lähes kaikki tutkimukset kiistattomasti sanovat, että se on hoitomuotona ihan pienille lapsille kaikista parhainta ja on oikein, että se on aikanaan nostettu tähän kunnallisen päivähoidon rinnalle, ja minusta siitä pitää pitää kiinni: mieluumminkin kehittää ja vahvistaa kotihoidon tukijärjestelmää kuin ryhtyä niin sanotusti joustavoittamaan sitä — mitä te sillä sitten kaiken kaikkiaan tarkoitittekaan. Ja yhdyn tässä myös edelliseen puhujaan niiltä osin, että kun puhutaan tästä työssäkäyntiasteesta, niin itse asiassa naisten työssäkäynti on Suomessa erittäin hyvää, ja erityisen hyvää se on sitten yli kolmevuotiaiden lasten äitien osalta.

Mutta sitten asia, johonka en ole saanut riittävästi täällä kyllä tänään vastauksia, liittyy siihen, että lapsiperheiden vanhempien keskimääräinen yhteenlaskettu viikkotyöaika on korkeampi kuin lapsettomien työssäkäyntiaika. Tässä olisi minusta se iso kysymys, johon pitäisi hakea nopeasti ratkaisu.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensimmäinen laki lapsen kotihoidon tuesta säädettiin vuonna 85, ja keskusta oli sen säätämisessä vahvasti mukana. Tällä kotihoidon tuen mallilla on kannustettu äitejä jäämään kotiin useammaksi vuodeksi lapsen tai lapsien syntymän jälkeen. Tässä eroamme muista Pohjoismaista. Esimerkiksi Ruotsissa vanhemmuus on tasapuolisemmin jaettu puolisoiden välillä. Kuten on nähty, tämä Suomen malli ei ole poistanut myöskään niitä keskustankin mainitsemia tämän päivän ongelmia, kuten syrjäytymistä, tuloerojen kasvua ja lapsiperheiden köyhyyttä.

Muistettava on myös se, että suurimmalla osalla kotihoidon tuen täysimääräisesti käyttävistä naisista ei ole työpaikkaa, johon palata. Monelle nuorelle naiselle ei ole myöskään kertynyt riittävästi työkokemusta, jotta he saisivat ansiosidonnaista työttömyyskorvausta, ja työmarkkinatuen taas syö sen tarveharkinta. Heille kotihoidon tuki on ainoa vaihtoehto.

Kotihoidon tuesta keskusteltaessa on turha moralisoida niitä äitejä, isiä tai päiväkotiammattilaisia, jotka hoitavat lapsia kotona tai päivähoidossa. Tutkimustuloksia suuntaan ja toiseen on, mutta yksiselitteisiä tuloksia siitä, kumpi hoitomuoto olisi lapselle parempi, ei ole. On nimittäin perheitä, joissa voidaan pahoin, ja on päivähoitopaikkoja, joissa ei ole tarpeeksi henkilökuntaa, ja aina päivähoitopaikkoja ei edes ole tarjolla. Selvää on, että sekä lapsien, päiväkotityöntekijöiden että vanhempien parhaaksi olisi tarjota sellaisia vaihtoehtoja, joissa ketään ei pakoteta työskentelemään ja elämään olosuhteissa, joissa ei jaksa kantaa arkea.

Arvoisa puhemies! Nyt on syytä keskustella siitä, miten voisimme rakentaa sellaisen mallin tai malleja, jotka aidosti ensinnäkin mahdollistaisivat valinnanvapauksia lapsen hoidon ja vanhemmuuden jakamisen suhteen, toiseksi vähentäisivät tuloerojen kasvua niin perheiden kuin sukupuoltenkin välillä, sillä tällä hetkellä sukupuolten välinen tasa-arvo ei toteudu kotona eikä työmarkkinoilla, ja kolmanneksi mahdollistavat jokaiselle lapselle hyvän varhaiskasvatuksen.

Meillä vasemmistossa ei nähdä, että yhtäkkinen leikkaus kotihoidon tuen pituuteen olisi ratkaisu kenenkään ongelmiin, mutta näitä käytäntöjä tulee uudistaa. Verrattuna muihin Pohjoismaihin Suomesta on tullut se maa, jossa lapset hoidetaan kotona, äitien työurat katkeavat pahasti ja palaaminen työelämään kotihoidon tuen jälkeen on yhä haastavampaa. Kuitenkaan missään ei näytä olevan tuloksia siitä, että Suomessa lapset voisivat paremmin kuin muissa Pohjoismaissa nykyisenlaisen kotihoidon tuen ansiosta.

Vastakkainasettelun sijaan — kumpi on parempaa hoivaa, kotona tehtävä vai julkisten päivähoitopaikkojen tarjoama hoiva — tuleekin etsiä ratkaisuja muualta. Esimerkiksi puolisoille korvamerkittyjen tukien avulla voidaan edistää hoivan jakamista tasapuolisemmin heidän välillään. Tämä ei kuitenkaan riitä, vaan julkisten palveluiden saavutettavuus ja korkea laatu tulisi turvata.

Vasemmisto on ajanut ja ajaa parannuksia sosiaalietuuksiin, kuten korotusta kotihoidon tukeen, tarveharkinnan poistoa sekä perusturvan yhtenäistämistä. Tämä on myös askel kohti perustuloa, josta ollaan tekemässä kansalaisaloitetta. Nämä uudistukset edesauttavat myös sitä kuuluisaa valinnanvapautta, josta täällä on nyt iltapäivällä paljon puhuttu. Perusturvan ja perustulon kehittämisellä valinta siitä, kumpi puolisoista ja millä statuksella jää kotiin, tulee mahdolliseksi. Myös yksinhuoltajien tilanne silloin paranisi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni vasemmiston avaukset muun muassa puolisoille korvamerkitystä kotihoidon tuesta ja 6+6+6-mallista parantaisivat nykyistä tilannetta. Kaikissa muutoksissa on otettava huomioon niiden vaikutukset niin sukupuolten kuin eri yhteiskuntaluokkienkin väliseen tasa-arvoon.

Vielä sanoisin keskustan ja perussuomalaisten kansanedustajille, että on hyvä, että keskustelua muun muassa kotihoidon tuesta käydään, mutta ette kai te ihan oikeasti usko kaikkea, mitä tiedotusvälineet, erityisesti Helsingin Sanomat, nimettömiin lähteisiinsä tukeutuen kehysriihestä kertovat.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olemme keskustelleet tänään erittäin tärkeästä asiasta, lasten hyvästä hoidosta, ja tiedämme, että hyvin hoidetuista lapsista kasvaa myöskin hyviä aikuisia, jotka sitten ovat valmiita ottamaan vastuuta toisista ja myöskin koko yhteiskunnasta. Keskustelu on paljon kiinnittynyt nimenomaan hoitopuoleen ja hoivapuoleen, joka tietysti on se perusta, mutta haluaisin laajentaa keskustelua myöskin lapsen oikeuteen hyvään varhaiskasvatukseen. Useimmille vanhemmille on tärkeää tietysti, että lapsesta pidetään hyvää huolta, mutta tärkeää on myös se, että lapsi jo varhaisina vuosina saa leikin ja hyvien kokemusten ja ammattimaisen ohjauksen kautta eväitä elämään. Tähän perustuu myöhempi oppiminen ja suhtautuminen maailmaan ja toisiin ihmisiin.

Lasten kotihoidon tuki, johon tänään on erityisesti kiinnitetty huomiota, on tärkeä tuki niille perheille, jotka haluavat hoitaa alle kouluikäisiä ja erityisesti alle 3-vuotaita lapsia kotona. Tämän lisäksi useissa kunnissa maksetaan hoitorahan lisäksi kuntalisää, joka kannustaa myöskin pienten lasten vanhempia jäämään kotiin hoitamaan lastaan, ja tätä mahdollisuutta, hyvä niin, suurin osa perheistä käyttää.

Keskustelu kotihoidon tuesta täytyy kytkeä laajempaan keskusteluun perhepolitiikasta, lasten ja perheiden hyvinvoinnista ja yleensäkin perhevapaiden käytöstä. Lapsi ei voi olla eikä saa olla sivussa myöskään silloin, kun puhutaan työelämän ratkaisuista. Tässä yhteydessä peräisin myöskin työnantajilta omaa vastuutaan lasten hyvän hoidon järjestämisestä. Työpäivät eivät saa olla liian pitkiä pienten lasten vanhemmille.

Lapsi on nostettu tänään huomion keskipisteeksi, ja se on tämän välikysymyskeskustelun paras anti. Jokaiselle vanhemmalle ja isovanhemmalle oma lapsi ja lapsenlapsi on tärkein. Ja kuten tiedämme, kotihoidosta päivähoitoon siirtyminen on jokaisen perheen kannalta iso elämänmuutos, johon täytyy saada valmistautua huolella.

Olemme tänään puhuneet myös kotihoidon tuesta ja sen suhteesta sekä naisten työllistymiseen että isien perhevapaiden käyttöön. Nykyinen kotihoidon tuki on sinänsä hyvä, mutta siihen liittyy ongelmia. Malli ei kannusta parhaalla tavalla nuoria naisia työllistymään, eikä se kannusta myöskään isien jäämistä kotiin. Sen vuoksi olemme, vihreät, esittäneet 6+6+6-mallia yhtenä ratkaisuna. Kotihoidon tuen mahdollisuuksia tuleekin tarkastella myöskin työllisyyden ja isien kotiin jäämisen näkökulmista käsin. Osa-aikatyön ja lastenhoidon yhdistämistä on syytä tarkastella läheisesti.

Vanhempien työllistymistä tukee tietysti se, että he voivat jättää lapsensa luottavaisin mielin ammattitaitoisten lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien ja sosionomien ja muiden lasten kanssa työskentelevien huomaan. Ja vaikka päivähoitojärjestelmämme onkin pääosin toimiva, haluan nostaa vielä esille muutamia ongelmakohtia, joihin toivon, että uusi varhaiskasvatuslaki tuo parannuksia: Meillä on kunnissa suuri pula päiväkotipaikoista, ja perhe saattaa joutua viemään lapsensa kauaskin päivähoitoon. Meillä on suuri pula pätevistä opettajista, ja toivon, että saamme riittävät resurssit pitkäjänteiseen lastentarhanopettajien yliopistolliseen koulutukseen. Kolmas, joka näkyy ja tuntuu päiväkotien arjessa ja vanhempien suurena huolena, on ylisuuret ryhmät, ja näitä ylisuuria ryhmiä syntyy, kun lapsista on osa hoidossa vain osan kuukaudesta ja joskus nämä lapset ovat yhtä aikaa päiväkodissa. Meillä on myöskin takuupaikkalaisia, että vanhemmalle on taattu päivähoitopaikka, jos hän työllistyy. Lisäksi perhepäivähoitajien työaikalaista johtuu, että päiväkotiin siirtyy lapsia perhepäivähoidosta. Ja kunnat, jotkut kunnat, harrastavat ylitäyttöä, eli ryhmät on koko ajan ylimitoitettu. Tulisikin pohtia varhaiskasvatuslakia uudistettaessa, olisiko syytä määritellä absoluuttinen ryhmäkoko, joka ei salli ryhmäkokojen ylittämistä. Tämä on myös hoitajien jaksamisen kannalta erittäin tärkeää.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan perheiden ja lasten hyvinvoinnista, perheiden parhaasta, niin itselleni herää kysymys siitä, tiedämmekö me poliittiset päättäjät ihan oikeasti, mikä on erilaisten perheiden se paras vai olisiko meidän tärkein tehtävämme oikeasti olla järjestämässä niitä erilaisia vaihtoehtoja, kuten tänään puhutaan eräästä tärkeästä vaihtoehdosta, kotihoidon tuesta. Välikysymyksen aihe on erittäin tärkeä, mutta en voi välttyä siltä, että jäin miettimään sitä asiaa, joka täällä on nyt monesti herätetty jo, että Helsingin Sanomien uutisen osalta saadaan näin paljon painoarvoa, että ihan välikysymykseen asti mennään. Toisaalta näen, että asia on niin tärkeä, että ei ole paha keskustella kotihoidon tuesta, sen kehittämisestä, vaikka puhuisimme siitä liki joka päivä, kunhan asia ei väljäänny.

Tässä keskustelussa negatiivista on minusta ollut erityisesti se, että ura- ja kotiäidit, ylipäätään äidit ja jopa isät asetetaan vastakkain. Lapsen hyvä hoito on lapsen oikeus. YK:n lapsen oikeuksien sopimus velvoittaa ottamaan ensisijaisesti huomioon lapsen edun, ja ajattelen, että näin myös hoitoasioissa, kun niitä ratkaistaan, ja päätösten, myös tulevien kehysriihipäätösten, lapsivaikutukset tulee arvioida. Meillä aivan liian vähän nykypäivänä tehdään lapsivaikutusten arviointia.

Keskeistä mielestäni on turvallinen lapsuus, lasten hyvinvointi ja kokonaisvaltainen terveys. Tässä perheet tarvitsevat tukea. Perheet tarvitsevat vaihtoehtoja, mahdollisuuksia. Kotihoidon tuki on edelleen tänä päivänä mahdollisuus. On huomattava, että kotihoidon tukea on mahdollisuus saada monipuolisesti isän tai äidin, vanhemman, mutta myös muun hoitajan tai yksityisen hoitopaikan tarpeisiin.

Lapsen hoitaminen kotona on arvokysymys. Valinnanmahdollisuuksien tulee olla kodeissa, ei poliittisen päätöksenteon takana. Yhteiskunnassamme muuten, jos katsotaan asiaa taloushistorian näkökulmasta, talouskasvu on siis aina osunut vuosiin, jolloin ikärakenteemme painopiste on ollut elämän aamussa ja aamupäivässä, aktiivivuosissa siis. Eikö olisi poliittisesti tärkeää panna paljon paukkuja perheiden mahdollisuuteen viettää lapsielämää?

Toinen asia, jota olen pohtinut tässä hoitokäytänteiden muutosinnossa, joka nyt ilmassa tänäänkin on ollut, on se, että kotonahoito ei näy ymmärtääkseni bruttokansantuotteessa, mutta yhteiskunnallisten hoitoratkaisujen kautta lastenhoito tulee näkyviin bruttokansantuotteessa, ja tämä ei saa olla syy luopua kotihoidon tuesta.

Eräs tärkeä huomio, joka minusta kannattaa ottaa kopiksi, on professori Liisa Keltikangas-Järvisen tutkimuksen tieto alle 3-vuotiaiden lasten kognitiivisesta kehityksestä. Hänhän kuvaa sitä, miten se on kovilla suurissa päivähoitoryhmissä tai ylipäätänsä suurissa ihmisryhmissä. Levottomuus, meluisuus ja liialliset sosiaaliset kontaktit kasvattavat lapsen stressiherkkyyttä, nostavat stressiä korkealle, ja tämä lapsena koettu stressi heijastuu tämän professorin mukaan vielä aikuisuudessakin. Kysymys on siis yksinkertaisesti siitä, että pienen lapsen kehitystaso on sellaisessa vaiheessa, että tarvitaan aikaa, tilaa ja vielä pientä elämää, pientä arkea. Pieni lapsi ei hallitse arjen ruuhkaa samoin kuin isompi.

Eräs asia, johon haluan kiinnittää huomiota, on se, että osa kunnistamme on arvottanut kotihoidon niin korkealle, että osallistuu kotihoidon tuen lisään kuntalisällä. Pidän sitä erittäin vahvana signaalina myös meille päättäjille täällä eduskunnassa.

Viimeisenä totean näin, vaikka en itse kotihoidon tuella koskaan lapsiani hoitanutkaan, että aikuistuvien nuorten äitinä en voi muuta todeta kuin sen, että kaikenlaista muuta olen elämässäni ehtinyt katua paitsi kotona vietettyjä arkisia päiviä lasteni kanssa heidän lapsuusvuosiensa aikana.

Johannes Koskinen /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan mielenkiinnosta katsoin, mitä tehtiin 17 vuotta sitten paljon syvemmän laman aikana lastenhoidon ja kotihoidon osalta. Silloinhan jokseenkin kaikkia sektoreita jouduttiin leikkaamaan tuntuvilla summilla, ja silloisesta lasten kotihoidon tuesta, myöskin tästä perusosan määrästä, tehtiin tarkistuksia. Nyt sellaisia kaavailuja ei ole esillä.

Vuonna 95 jouduttiin muuttamaan silloin jo hyväksyttyä lakia lasten kotihoidon tuesta. Kun silloin oli valintaoikeuden nimissä lavennettu laissa tuonne neljään ikävuoteen saakka lasten kotihoidon tukijärjestelmä, niin se sitten tyssättiin se laajennus kolmesta neljään vuotaan. Se oli silloinen säästötoimi.

Kun Suomi on vaurastunut 17 vuoden aikana aika runsaasti ja lastenhoitojärjestelmien tärkeys tunnustetaan entistä voimakkaammin, niin en usko, että suurta intoa on lähteä nyt sitten heikentämään siitä kolmesta vuodesta alaspäin tätä valintaoikeutta, eri mahdollisuuksia. Lasten päivähoito, hyvin toimivat palvelut, kotihoidon tuki, yksityisen hoidon tuki, joustavat osittaisen hoitorahan mallit, työmarkkinoiden muuttaminen siten, että myös näille osa-aikatöille löytyy kunnon markkinat, suojatut kunnolliset työsuhteet sinne: tämän kokonaisuuden pitää olla kunnossa, jotta pystytään vastaamaan lasten tulevaisuudesta.

Tällä hetkellä varmasti, jos esimerkiksi perusoikeuksien suojan kannalta joudutaan tätä kysymystä pohtimaan, hyvin tärkeäksi tulee paitsi näitten perheiden euromääräisten tukien määrät, myöskin se, miten yhteiskunta pystyy vastaamaan siihen mahdollisesti kasvavaan päivähoidon tarpeeseen. Eli jos jouduttaisiin tätä pohtimaan lasten perusoikeuksien kannalta, niin paitsi tämä perheiden taloudellinen tuki ja valinnan tosiasiallinen mahdollisuus, on otettava samaan aikaan syyniin myös, mitä tehdään kunnille: onko niillä mahdollisuus hoitaa mahdollisesti lisääntyvät päivähoitoon tulevien lasten joukot? Tältä kannalta on tämmöinen varoituksen sana paikallaan, että tuo järjestely kannattaa todella huolellisesti pohtia eikä kertarynnäköllä lähteä arvaamattomia muutoksia tekemään.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuessa perusvalinta ei ole työhönmeno tai sosiaaliturva, vaan koko tuki on olemassa, jotta voitaisiin päättää lapsen hoitamisesta kotona työssäkäymisen sijaan, tai siten, että lasta hoidetaan kotona, vaikka käydään työssä.

Kotihoidon tuen iso muutos tehtiin todellakin 90-luvun puolessa välissä. Siitä, oliko tuo muutos lähes 20 vuotta sitten oikeudenmukainen vai ei, voidaan olla useampaa eri mieltä. Tämä muutos tehtiin muuten Lipposen ensimmäisen aikana. Tuolloin kotihoidon tukea ensin laskettiin kahden vuoden aikana 24 prosenttia eli noin 2 000 markasta 1 500 markkaan kuukaudessa. Vuotta myöhemmin, vuonna 1997, hoitolisän maksimitasoa laskettiin 17 prosenttia. Samaan aikaan hoitolisän tuloraja nousi yhden lapsen kohdalla melkein kaksinkertaiseksi ja neljän lapsen kohdalla miltei 2,5-kertaiseksi, eli mitä suuremmat tulot olivat, niin edelleenkin tämän hoitolisän pystyi saamaan.

Tuolloin nelihenkinen perhe sai täyden hoitolisän runsaan kymppitonnin tuloilla. 90-luvun puolessa välissä kymppitonni oli yhtä kuin kohtuuansio. Ihan pientä loogista ajattelua käyttäen huomaamme, että kaikkein pienituloisimpien lapsiperheiden kotihoidon kokonaistukia leikattiin tuolloin rajusti. Laman maksumieheksi laitettiin ne, joilla oli kaikkein vähiten. Minä toivon, että niin ei käy uudelleen.

Nimittäin nykyisin kotihoidon tuki, niin sanottu hoitoraha, on vajaa 330 euroa yhdestä alle kolmivuotiaasta lapsesta, hoitolisää ei makseta, jos perheen tulot ovat yli 2 684 euroa kuukaudessa. Nelihenkinen perhe saa kahdelle alle kolmivuotiaalle noin 426 euroa ja kotihoidon lisää tuloista riippuen. Yläraja hoitolisään nelihenkisellä perheellä on 3 918 euroa kuukaudessa. Lasta, jonka perusteella maksetaan vanhempainpäivärahaa, ei huomioida perheen henkilömäärässä; se on ihan oikein.

Voin vakuuttaa, että nämä laskentatavat ovat varsin hankalia. Mieleen hiipiikin kysymys, kuka ihme näitä sääntöjä säätää, ja ennen kaikkea, kenen eduksi niitä säädetään. Perushoitoraha on varsin pieni, mutta lisää maksetaan vähintäänkin kohtuullisen tulotason omaaville perheille. Seuraamme siis valitettavasti hyvin pitkälle päättäjien 90-luvulla viitoittamaa tietä.

Kotihoidon tukea voidaan varmasti, ja pitääkin, tarkastella uudesta näkökulmasta. Erilaiset hoitolisät ovat mielestäni turhia. Sen sijaan hoitorahaa voitaisiin nostaa ja kotihoidon tuki tehdä kauttaaltaan tarveharkintaiseksi. Kaikkein suurituloisimmille ei tässä taloudellisessa tilanteessa ole syytä maksaa kotihoidon tukea. Meillä on olemassa jo järjestelmä, joka takaa jokaiselle, niin köyhälle kuin rikkaalle, automaattisesti kuin manulle illallisen, rahaa, kun lapsi syntyy perheeseen, ja sen nimi on lapsilisä. Tämä lisä on osalle perheistä elinehto, osalle mukava raha, joka voidaan panna sivuun vaikkapa mopoa tai mopoautoa varten. Se ei ole tasapuolista lapsia kohtaan, se ei ole tasa-arvoista. Se eriarvoistaa lapset ja lapsiperheet tulotason mukaan.

Pitäisikö kotihoidon tuen maksaminen sitten lopettaa, kun lapsi käyttää kaksi vuotta? Ei tietenkään pitäisi — silloin kun tuki on tarpeen perheen toimeentulon kannalta, ja silloin kun tuki on ainoa asia, joka pystyy mahdollistamaan sen, että lasta voidaan tulotasosta riippumatta hoitaa myös kotona.

Sen sijaan kategorinen vastakkainasettelu, lapsen hoitaminen kotona tai työ, pitäisi poistaa. Jo hallituksen pyrkimys työurien pidentämiseen tukisi tätä ajatusmallia, jossa voitaisiin maksaa osittainen tuki silloin, kun tuen saaja, pääsääntöisesti äiti, haluaisi mennä osa-aikatyöhön tai vaikkapa lyhyeen määräaikaiseen työhön. Työmarkkinat ovat muuttuneet viime vuosina osa-, väli- tai määräaikaisiksi suurelta osin, ja myös yhteiskunnan on pysyttävä siinä mukana. Miksi siis emme antaisi myös pienten lasten perheiden vanhemmille, pääsääntöisesti toki tietenkin äidille, mahdollisuutta palata pikkuhiljaa pehmeästi töihin? Siinä samalla olisi mahdollisuus nostaa myöskin naisen euron tasoa samalle tasolle, mikä se miehillä tänä päivänä on.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Hallitus kaavailee kotihoidon tuen leikkaamista eli tuen maksamista vain alle 2-vuotiaiden lasten vanhemmille. Tässä ei mielestäni ole järkeä lasten, perheiden eikä kuntien talouden kannalta, eikä lasten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta.

Uskallan entisenä lastentarhanopettajana sanoa, että alle 3-vuotiaat lapset tarvitsevat hoitoa yhden tai muutaman aikuisen kanssa, jotka eivät vaihdu. Lapsen hyvän kehityksen kannalta tämä vaatisi todella pieniä ryhmäkokoja ja vakituista hoitajaa päivähoidossa. Nyt näin ei ole, me kaikki tiedämme sen. Päivähoidon ryhmäkoot ovat aivan liian suuret ja kasvavat joissakin paikoin koko ajan, niistä puuttuu lastentarhanopettajia eli pedagogista henkilökuntaa, ja lasten päivät venyvät aivan liian pitkiksi.

Kotihoidon tuki on myös huomattavasti edullisempi tapa hoitaa pieniä lapsia kuin kunnallinen päivähoito. Jos kotihoidon tukea nyt leikataan, joutuvat kunnat satsaamaan x-määrän miljoonia uusiin päivähoitopaikkoihin.

Sekään ei pidä paikkaansa, että kotiin jääminen lasten ollessa pieniä heikentäisi nuorten naisten työmarkkina-asemaa. Uuden tutkimustiedon mukaan hoitovapaalta töihin siirtyvät naiset työllistyvät jopa paremmin kuin samanikäiset naiset keskimäärin, näin sanoo professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Kotona tehty työ lapsen kanssa on erittäin arvokasta. Miksi muiden kuin omien pienten lasten hoitaminen palkkaa vastaan lasketaan arvokkaammaksi työksi, kysyy professori Keltikangas-Järvinen.

Lapsen ja nuoren kehityksen pohja rakentuu jo varhain. Raskauden aika ja ensimmäiset elinvuodet muokkaavat vahvasti ihmisen kehitystä. Raskaus, syntymä ja vanhemmuus lapsen ensivuosina ovat inhimillisesti, kansanterveydellisesti ja kansantaloudellisesti äärimmäisen arvokkaita. Varhain tapahtuvalla kehityksellä ja oppimisella on kattavampi merkitys myöhempien kehitysmahdollisuuksien ohjaamisessa kuin myöhemmillä vaiheilla.

Arvoisa puhemies! Väestöliiton perhebarometrin mukaan lapsiperheissä kaivataan lisää sekä aikaa että rahaa. Pienituloiset ja yksinhuoltajat toivoivat lisää rahaa. Kahden työssä käyvän vanhemman perheet sekä korkeasti koulutetut haaveilivat enemmän työajan joustoista. Yksinhuoltajat tarvitsisivat molempia, ja esille nousi toive siitä, että hoitovapaata voisi käyttää myös lapsen lähisukulainen.

Turvallisen ihmisen puute on monen lapsen kohdalla polttava ongelma. Lapset tarvitsevat pysyviä ihmissuhteita, joissa on mahdollista purkaa ja jakaa arkea. Nämä tarpeet tulevat tyydytetyiksi vain lapsen elinympäristöön kuuluvien pysyvien aikuissuhteiden kautta. Tällä hetkellä elämme kuitenkin aikaa, jolloin ihmissuhteet ovat jatkuvassa muutoksessa. Näin on käynyt niin perhepiirissä, asuinympäristössä kuin yhteiskunnan järjestämissä palveluissakin. Vaikka valtaosa lapsistamme elää riittävän turvatuissa olosuhteissa, neljäsosa tai jopa kolmasosa lapsistamme voi huonosti. Heiltä puuttuu perushoiva, heillä on heikko itsearvostus taikka fyysis-psyykkistä oireilua. Stakesin eli nykyisen Ter-veyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuskat-saus paljasti laajan ja voimakkaan yhteyden lapsuudenaikaisten ongelmien ja aikuisuuden mielenterveyshäiriöiden kehittymisen välillä. Sen viimeistään pitäisi osoittaa, miten tärkeätä olisi huolehtia perheistä ja lasten hyvinvoinnista koko kasvun ja kehityksen ajan niin kotona, koulussa kuin harrastuspiireissäkin.

On selvää, että työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisessa on paljon parannettavaa. Sekä työpaikoilla että hallituksen toimin on uskallettava tehdä muutoksia niin, että perheiden erilaiset elämäntilanteet otetaan paremmin huomioon. Tähän saakka perheet ovat joutuneet joustamaan yhä enemmän työelämän hyväksi. Tärkeätä olisi lisätä nyt joustavia työaikaratkaisuja pienten lasten vanhemmille, kuten täällä on tullutkin esille, parantaa osa-aikatyömahdollisuuksia ja korottaa, siis ehdottomasti korottaa, kotihoidon tukea.

Ja vielä muutama sana suomalaisten perheiden toimeentuloeroista. Ne ovat kasvaneet 1990- ja 2000-luvuilla, ja sama huolestuttava kehitys näyttää jatkuvan. Heikoimmin toimeentulo on kehittynyt pienten lasten perheillä, yksinhuoltajaperheillä ja monilapsisilla perheillä. Muutoksen syinä ovat olleet työllisyyteen liittyneet vaikeudet ja asumisen kallistuminen, mutta myös perhepoliittisten tulonsiirtojen reaalisen tason lasku. Muutos näkyy aivan konkreettisesti lapsiköyhyyden kasvuna.

Toivon, että kun hallitus tekee ratkaisevia päätöksiä kehysriihessä, se ei tekisi kuten 90-luvulla, eli leikkaa kaikista mahdollisista ennalta ehkäisevistä palveluista ja perhepalveluista, joita vain hitaasti on saatu kurottua umpeen ja takaisin kuntien palveluihin. Minä toivon, että olisi järkeä pelastaa, mitä pelastettavissa on, eli antaa lasten, nuorten ja lapsiperheiden elää parempaa elämää Suomessa tänä päivänä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Keskustapuolueen esittämä välikysymys on sen laajemmassa merkityksessä hyvä, jos tarkoituksena on pitää keskiössä lapsiperheiden asema ja ongelmat nyky-yhteiskunnassa. Valitettavasti vaatimusten pitkän pitkä lista ja syytösten määrä vaikuttaa enemmänkin olevan huolenkantoa puolueen kannatusluvuista kuin lapsiperheiden todellisesta tulevaisuudesta.

Lapsiperheiden ongelmat ovat moninaiset, eikä niinkään helposti hoidettavissa. Vaikka kaikilla tulisi olla mahdollisuudet ja oikeudet asuinpaikasta riippumatta lastenhoitoon, näin ei ole. Ei ole taikasauvaa, millä loihtia Pihtiputaalle samat resurssit ilta- ja aamupäivätoimintaan kuin mitä on esimerkiksi Helsingissä. Jos lapsiperheeseen kuuluu kaksi hyväpalkkaista vakituisessa työsuhteessa olevaa vanhempaa, ei ole mitenkään mahdotonta olla kotona hoitamassa lasta ensimmäisen tai ensimmäisten vuosien ajan.

Arvoisa puhemies! Lakimme vanhempainvapaasta ja sen kustannusten jaosta on jälkeenjäänyt ja vaatii kehittämistä, jotta se voisi paremmin vastata nyky-yhteiskunnan haasteisiin. Huomattavaa on myöskin se, että vain noin puolella vanhempainvapaalla olevista äideistä on työsuhde. Työntekokulttuurimme on tällä hetkellä hyvin on—off-painotteinen: joko olet töissä tai sitten et ole. Näin on asia, jos katselemme asiaa siitä näkökulmasta, miten tunnemme ihmisiä ja tunnistamme heidän elämänsä eri tilanteissa. Lapsentulo perheeseen ja sen myötä tulevan kodin ja työelämän yhteensovittaminen on yksi elämämme suurimmista muutosvaiheista.

Me vasemmistoliitossa lähdemme siitä, että joustot lapsiperheiden asemaan tarvitaan, vaikka ei olisi työsuhdetta — myös silloin kun lapset ovat kotona ja heitä kotona hoidetaan. Meidän pitää kehittää järjestelmää, miten yleensä lapsiaan kotonaan hoitavat vanhemmat pääsevät nykyistä paremmin työelämään. Nyt esteenä on toisaalta, ettei lapsia saada hoitoon, ja toisaalta ihmisillä on pelko menettää kotihoidon tuki. Eli osittaisenkin työsuhteen vastaanottaminen on vaikeaa.

Arvoisa puhemies! Valitettavasti tiedämme, että työnantajat eivät ole kaikkein ymmärtäväisimpiä tahoja, kun kyseessä on lapsiperheet. Lainsäädännön muutoksia tarvitaankin, ellei työelämä itsessään pysty kehittämään menetelmiä, että lasta voidaan hoitaa kotona ja samalla voidaan käydä työelämään. Työelämästä osittainen hoitovapaa on toki tällä hetkellä mahdollista.

Lasten hoito- tai kouluaikataulujen yhteensovittaminen yhdessä aikuisten työaikataulujen kanssa voi olla pahimmillaan lähtölaskenta työuupumukseen ja yhteiseen perheen pahoinvointiin. Miten olla samaan aikaan maailman paras isi tai äiti ja maailman tehokkain ja joustavin työtekijä? Nyt olisi korkea aika nostaa pää pensaasta ja ymmärtää, että nämä ongelmat eivät poistu puheita pitämällä — eivätkä edes oikeutetuilla välikysymyksillä, välikysymyksiä tekemällä. Järjestelmää tulee uusia vastaamaan tätä hetkeä ja tulevaisuutta.

Nyky-yhteiskuntaan parhaiten sopiva ratkaisu saadaan, kun pöydän ääressä ovat neuvottelemassa kaikki asiaa koskettavat tahot: lainsäätäjät, kunnat, työnantajat, koulut, lastentarhat, vanhemmat ja lapset. No, tällä en toki tarkoita sitä, että 2-vuotias Esko-Petteri toimii tämän keskusteluryhmän puheenjohtajana, vaan että pöydässä istuvat myös maamme parhaat lapsiasiaintuntijat, joilla on käsitys ja kyvykkyys nähdä tutkimuksen perusteella, kuinka lastenhoitoa pitää järjestää. Ja tämä siitä syystä, ettei lapsi mene pesuveden mukana.

Arvoisa puhemies! Me vasemmistoliitossa haluamme rakentaa lapsillemme parempaa tulevaisuutta, ja parhaiten se onnistuu puolueen, työpaikan, perheen ja lasten kasvatuksesta vastaavien instituutioiden vastakkainasettelu unohtamalla.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Totean aivan aluksi sen, että tulevaisuudesta ei pidä säästää, ja tarkoitan tällä sitä, että lapsiperheiden tulevaisuudesta ei pidä säästää, sillä siellä se suomalaisen työelämän ja yleensä Suomen tulevaisuus on.

On aivan ensiarvoisen tärkeätä tukea perheen ja työelämän yhteensovittamista monin eri keinoin. Pitää saada aikaan joustava työelämä, sillä joustavalla työelämällä muun muassa pystytään edistämään niitten paljon puhuttujen työurien pidentämistä ja osittain myöskin sitten joustavuudella pystytään palkkaeroja kaventamaan, sillä nämä perhevapaat ovat yksi sukupuolten välisiin palkkaeroihin vaikuttavista tekijöistä.

Siis pitää pystyä inhimillistämään enemmän sitä työelämää. Sillä inhimillisyydellä on myöskin takanaan sitä, että pitää pystyä nostamaan työllisyysaste nykyisestä 69 prosentista hyvän matkaa yli 70:n, niin kuin hallitusohjelmassa toki näin lukeekin. Kun se työelämä on inhimillisempää, niin siellä on myöskin sisällä silloin aimo annos tuottavuutta, ja tuottavuuttahan me toki tarvitsemme, että pärjäämme tässä koko ajan kovenevassa kilpailussa globaalissa maailmassa.

Mutta muuten olen sitä mieltä, että nyt tänä päivänä vahvasti esillä ollut kotihoidon tuki on myöskin erittäin edullinen tapa turvata se lapsen kasvu turvallisesti kotona ja sitä järjestelmää pitää edelleen kehittää. Ihan lopuksi en malta olla ottamatta esiin tänäkin päivänä tässäkin salissa muutamaan kertaan esiin tullutta asiaa, eli pidän äärimmäisen hyvänä sitä, että syksyllä solmittu raamisopimus lisää isän mahdollisuuksia osallistua lapsenhoitoon.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä on jättänyt Kataisen hallitukselle välikysymyksen lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisesta ja kotihoidon tuen tulevaisuudesta. Tämä välikysymys on hyvin aiheellinen, kun ottaa huomioon kehysriiheen valmistautuvien ministeriemme kannanotoista julkisuuteen ennakkoon tihkuneet leikkauskohteet.

Näinä aikoina Suomessa ollaan hyvin huolissaan nopeasti heikkenevästä huoltosuhteesta, kun ikäihmisten määrä kasvaa rivakasti. Siten onkin hyvin epäloogista, että kokoomuksen ja SDP:n johdolla sateenkaarihallituksemme lähtee leikkaamaan lapsiperheiden jo vuosia heikentyneestä hyvinvoinnista ehdottamalla, että nykyisen 3-vuotisen kotihoidon tuen kesto rajataan 2 vuoteen. Tämä toimenpide heikentäisi vuositasolla Kelan tilastojen mukaan liki 90 000 lapsiperheen mahdollisuuksia päättää siitä, kuinka järjestävät lastensa hoidon. Heikommassa taloudellisessa asemassa olevien lapsiperheiden mahdollisuus hoitaa lapsiaan kotona vähenee entisestään. Tästä aiheutuu paineita talousvaikeuksissa horjuvien kuntien talouteen, kun voi ilmetä tarvetta päiväkotien rakentamiseen tai henkilöstön palkkaamiseen.

Mitä hallitus on konkreettisesti tehnyt lapsiperheiden hyväksi? Miten nämä ministeri Guzenina-Richardsonin tänään luettelemat toimet rahoitetaan, etteivät ne jää tyhjäksi kuminaksi hallituksen toiveiden tynnyrissä ja toteutumattomiksi lupauksiksi? Kenen ehdoilla ja millä arvopohjalla rakennamme nuorten ja lapsiperheiden tulevaisuutta ja parannamme maamme toimintaky-kyä tulevaisuudessa? Kotihoidon ja päiväkotijärjestelmän pitää tukea toisiaan, että perheillä on valinnanvaraa lastenhoidon järjestämisessä ja vanhemmilla mahdollisuus käydä töissä joustavasti, jotta lapsiperheet pystyvät rahoittamaan kulunsa ja tarjoamaan lapsilleen turvallisen ja onnellisen kodin.

Edustaja Kalliorinne peräsi kehittämisehdotuksia. Siksi kysynkin, ovatko hallituspuolueet pohtineet esimerkiksi sitä, että alle kouluikäisten lasten vanhemmille tai toiselle heistä heidän halutessaan säädettäisiin mahdollisuus mennä töihin vasta aamuyhdeksältä, jotta lasten elämänlaatu parantuisi, kun heitä ei tarvitsisi herättää ani varhain aamuisin. Monia muitakin lapsiperheiden elämänlaatua parantavia toimenpiteitä voitaisiin tehdä edullisesti.

Arvoisa puhemies! Nuorten työllistämisen ohella erityistä huolta on kannettava myös lapsiperheiden vanhempien, ainakin toisen heistä, työllistämisestä, mikäli toinen vanhemmista hoitaa lapsia kotona eikä heillä ole työtä. Myös kotona lapsiaan pitkään hoitaneiden vanhempien työllistymistä ja uudelleen kouluttautumista tulee helpottaa ja tukea siinä vaiheessa, kun vanhempi haluaa palata takaisin työelämään. Näillä koulutus- ja työllistämistoimilla parhaiten estetään kokonaisten perheiden syrjäytyminen ja vähennetään sukupolvelta toiselle periytyvien köyhyysloukkujen syntymistä.

Hallitus on tässä paljon vartijana. Oppositio odottaa hallitukselta hyviä ratkaisuja. Kannatan edustaja Juvosen epäluottamuslause-esitystä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Lasten ja perheiden hyvinvoinnista rakentuu koko yhteiskunnan kivijalka, jota ei saa millään ehdoilla murentaa. Pääministeri Katainen ja peruspalveluministeri Guzenina-Richardson sanoivat viime torstaina, että valtiontalouden kiristämiseksi kaikki keinot ovat edelleen pöydällä eikä mitään ole suljettu pois. Tässäkö siis vastaus tämän päivän välikysymykseen, johon emme sitten tämän suorempaa vastausta ole saaneetkaan? Jos pikkulasten hoidosta kuvitellaan löytyvän suuria säästöjä, ollaan kaukana todellisuudesta.

Tänään joku hallituspuolueiden edustajista valitteli välikysymysväsymystä. Voin allekirjoittaa tuon tuntemuksen siltä osin, että on todella turhauttavaa ja väsyttävää, kun kansalaisia ja meitä välikysymyksen allekirjoittajia huolestuttavat kysymykset eivät saa vastauksia.

Yksi iso kysymys on nuo säästötavoitteet. Tänäänkin on moneen kertaan todettu, että lasten kotihoidon tuki tulee valtiolle monin kerroin halvemmaksi kuin kunnallinen julkinen päivähoito ihan puhtaasti euroissa laskettuna. Äidit ja isät tekevät mieluisan työn perheensä ja koko yhteiskunnan hyväksi saaden hyvin pientä tukea. Mistä riittävät hoitavat kädet ja laadukkaat päiväkodit, siinä toinen suuri kysymys taas yhdelle uudelle ikäluokalle. Jo nyt pätevien lastentarhanopettajien ja lastenhoitajien hakulista on todella pitkä, ja päiväkodeissa ryhmäkoot vain suurenevat. Nyt säästetään kustannuksista riippumatta.

Suuret ryhmät ovat suomalaisen päivähoidon ongelma. Hoitajilla ei nykyisellään riitä aikaa huomioida lasten yksilöllisiä tarpeita ja kehittää jokaisen lapsen omaa luovuutta ja yksilöllisyyttä. Asiantuntijoidenkin mukaan alle 3-vuotias lapsi tarvitsee intensiivistä hoitoa sellaisen hoitajan kanssa, joka ei koko ajan vaihdu. Tällaisen järjestäminen julkisessa hoidossa on kyllä mahdollista mutta niin kallista, ettei siihen mikään kunta suostuisi eikä kykenisi. Tämä osoittaa sen, että meidän hyvä päivähoitojärjestelmämme kaipaa kokonaisuudessaan kehittämistä, ei suinkaan sitä, että kiinnitetään huomiota vain yhteen sen osaseen.

Arvoisa puhemies! Toinen hallitukselta kuultu tavoite on ollut työurien pidentäminen ja naisten työmarkkina-aseman parantaminen, vanhemmat siis töihin ja 2-vuotiaat lapset tarhaan. Työn tekeminen pitää, aivan totta, yhteiskunnan rattaat pyörimässä. Hallitukselta puuttuu kuitenkin kauaskantoinen näkökulma kokonaisuuden hahmottumisessa. Lastaan kotona hoitava äiti ja isä tekee yhteiskunnalle aivan yhtä arvokasta työtä kuin missä muussa tahansa kodin ulkopuolisessa työssä. Miksi hallitus haluaa viestittää suomalaisille vanhemmille, että työelämä on jotenkin arvokkaampaa oikeaa elämää? Miksi muiden kuin omien lasten hoitaminen palkkaa vastaan on yhteiskunnassamme arvostetumpaa kuin omien lasten hoitaminen kotona, ja milloin vanhemmuuden aliarvostus oikein lakkaa?

Arvoisa puhemies! Uusimmat tilastot osoittavat, että hoitovapaalta palaavat vanhemmat työllistyvät jopa paremmin kuin muut. Raskaus ja äitiysloma eivät onneksi ole irtisanomisen peruste, ja äideillä on oikeus saada vanha työpaikkansa hoitovapaan jälkeen takaisin. Jos taas vanhempi on ollut työtön, ei hän palaa hoitovapaalta muuttuneeseen tilanteeseen. Äidit ja isät tietävät, että työelämässä tarvittavia taitoja, kuten luovuutta ja innovaatiokykyä, kotona lasten kanssa vietetty aika ei ainakaan kadota, päinvastoin. Sen me kaikki äidit ja isät tiedämme. Lapsen saaminen ei myöskään tarkoita sitä, että vanhemmat olisivat ikuisesti poissa työelämästä. Jokainen vanhempi tietää myös, että pikkulapsiaika kestää niin kovin vähän aikaa eikä sitä saa koskaan takaisin.

Lapset ja vanhemmat haluavat ja tarvitsevat enemmän aikaa yhdessä, sellaista aikaa, jossa voi todella keskittyä ja rauhoittua perheen yhdessäoloon. Työpaikan ja kodin välillä venyminen varsinkin pikkulapsiaikana on uuvuttanut jo liian monen nuoren vanhemman. Työssäjaksamisen lisäämiseksi tarvitaan monenlaisia työelämän joustoja, joiden saavuttamiseksi asenneilmapiiri on meillä vielä pahasti jäljessä. Pienten lasten vanhemmille on kehitettävä osa-aikatyön kaltaisia mahdollisuuksia, ja erityisesti nuoria naisia kiusaavista pätkätöistä on päästävä eroon.

Arvoisa puhemies! Ei voi liikaa korostaa sitä, että lasten kotihoidon tuessa on ennen kaikkea kyse valinnanvapaudesta, jokaisen perheen vapaudesta valita itselleen sopivin vaihtoehto lapsenhoidon ja työelämän tasapainon suhteen. Kotihoidon tukea lyhentämällä tämä valinnanvapaus viedään erityisesti heikompiosaisilta perheiltä. (Puhemies koputtaa) Tiedetään varsin hyvin, että varakkaammilla perheillä on jatkossakin varaa pitää lapsensa kotona niin kauan kuin haluaa. (Puhemies koputtaa) Opiskelevat tai muuten heikommin toimeentulevat perheet joutuvat ensimmäisenä viemään lapsensa päivähoitoon.

Hallituksen olisi, arvoisa puhemies, nyt kyettävä näkemään päätöstensä kauaskantoiset seuraukset.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Oppositiopuolue keskusta on kysynyt, millä tavalla suomalaisten lapsiperheiden hyvinvointia tullaan parantamaan ja tullaanko kotihoidon tukea leikkaamaan niin, että sitä saisikin enää vain alle kaksivuotiaiden lasten hoidosta. Välikysymyksen esittäminen huhupuheiden pohjalta on tietenkin erikoista, mutta on toisaalta hyvä, että näin tärkeistä asioista keskustellaan erityisesti nyt, kun hallitus on pian tekemässä suuria päätöksiä tulevien vuosien talouslinjauksista.

Lasten kotihoidon tukea tulee tarkastella ainakin neljästä näkökulmasta: lapsen, perheiden, työelämän kehittämisen sekä talouden kannalta. Lapsen näkökulma on tietenkin tärkein, mutta koska lapsi on aina osa jonkinlaista perhettä, ei hänen hyvinvointiaan voi ajatella irrallisena asiana. Lapsen hyvinvoinnille on lähes aina parhaat edellytykset silloin, kun myös hänestä huolehtivat perheenjäsenet, yleensä äiti ja isä, voivat hyvin.

Itse olen aina ollut kotihoidon tuen vankka kannattaja. Oma äitini oli pitkään kotiäiti, ja olen itsekin ollut pari vuotta kotiäitinä neljän lapseni kanssa. Sen takia arvostan aivan erityisen paljon järjestelmäämme, joka tukee lapsen hoitamista kotona kolmevuotiaaksi saakka. Etenkin pääkaupunkiseudulla asumiskustannukset nielevät kuitenkin niin suuren osan perheen tuloista, että äideillä tai isillä ei ilman tätä tukea olisi kerta kaikkiaan varaa jäädä kotiin, vaikka haluaisivatkin. Monissa kunnissa kotihoidon tukea on vielä tuettu kuntalisällä, mikä on mielestäni erinomainen asia.

Samaan hengenvetoon voin kuitenkin todeta, että kotivanhemmuus ei ole kaikkien perheiden valinta, eikä sen pidäkään olla. En yhdy niihin asiantuntijoihin, joiden mielestä pienen lapsen paikka olisi aina ja kaikissa olosuhteissa kotona. Kaikki äidit eivät viihdy kotiäitinä ainakaan kovin pitkään. Ei voi silloin olla lapsen etu, että vastentahtoinen äiti istuu vihaisena hiekkalaatikon reunalla ja harmittelee sitä, kun ei pääse viemään opintojaan loppuun tai käyttämään hankkimaansa osaamista työpaikalla. Sen vuoksi on hyvä, että kotihoidon lisäksi meillä on olemassa myös erinomainen päivähoitojärjestelmä, jota toivon mukaan kehitämme myös tulevaisuudessa.

Pehmeiden arvojen ohella perhepolitiikan kehittämisessä tulee ottaa huomioon myös työelämän kehittämisen ja talouden realiteetit. Synnytysiässä olevat naiset tai naiset, joilla on pieniä lapsia, eivät ole kovin kovaa valuuttaa työmarkkinoilla. Etenkin pienissä yrityksissä nuorten naisten palkkaaminen on riski, koska vauvan saamisesta aiheutuvat kustannukset kasaantuvat edelleen vain naisten työnantajille. Jatkossa myös miesvaltaisten alojen tulee osallistua vauvakustannuksiin. Työ- ja elinkeinoministeriön arvion mukaan meillä on tulevina vuosina 150 000 henkilön vaje työelämässä, ja se tarkoittaa, että myös nuorten naisten panos tarvitaan työmarkkinoilla. Näitä tosiasioita ei voi jättää huomioimatta, kun 2020-luvun perhepolitiikkaa pohditaan.

Arvoisa puhemies! On arvioitu, että kotihoidon tuen leikkauksella saataisiin valtiontaloudessa noin 35—40 miljoonan euron säästöt. En oikein luota tähän laskelmaan, koska suuri osa näistä kustannuksista siirtyisi saman tien kunnille. Esimerkiksi kotikunnassani Espoossa päiväkotipaikkojen määrää pitäisi lisätä välittömästi arvioiden mukaan noin 600:lla. Kun yksi uusi päiväkotipaikka maksaa noin 50 000 euroa, on helppo laskea, että sama raha, mikä voisi säästyä valtiolta, siirtyisi saman tien kuntien maksettavaksi. Tämän päälle tulisivat vielä toimintamenot, kun esimerkiksi Espoon tapauksessa lastentarhanopettajia tarvittaisiin noin 100 lisää.

Toivon, että hallitus ei tulevissa säästölinjauksissaan katso pelkästään välittömiä menosäästöjä. On tärkeää katsoa kauas tulevaisuuteen ja pohtia, millaisen perhepolitiikan, pitkäjänteisen perhepolitiikan, varaan haluamme lastemme tulevaisuutta rakentaa.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymyksessä kannetaan huolta lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisesta tulevassa kehysriihessä. Keskustelua on käyty pitkälti lapsiperheiden kotihoidon tuen ympärillä, vaikka lapsiperheiden hyvinvointi on paljon laajempi kysymys. Sinälläänhän välikysymys on poliittista peliä, jolla pyritään saamaan puolueet etukäteen lyömään kantansa lukkoon päätöksentekoon tulevista asioista. Oli välikysymyksen tavoite sitten mikä tahansa, positiivista siinä on se, että tänään tässä salissa puhutaan lapsiperheiden tarpeista.

Suomeen on aikanaan luotu järjestelmä, joka mahdollistaa pienten lasten vanhempien kokoaikaisen työssäkäynnin. Päivähoitojärjestelmämme toimii monien positiivisten syiden takia yhä edelleen mallina monille maille. Mallimme on rakennettu myös huomioiden lapsen tarpeet. Suomi voi nimittäin edelleen ylpeillä kohtuullisen pitkällä palkallisella vanhempainvapaalla, jonka avulla pystytään tukemaan suomalaislasten hyvinvointia luomalla vanhemmalle ja lapselle mahdollisuus kehittää turvallinen kiintymyssuhde.

Päivähoitojärjestelmästä huolimatta Suomessa pienten lasten kotihoito on kuitenkin paljon yleisempää kuin muissa Pohjoismaissa. Syitä voi olla monia, mutta eräs merkittävä syy on järjestelmämme joko—tai-luonne. Olemme joko työssä tai kotona lasten kanssa, vaikka tässä ajassa yhä useampi perhe kaipaisi sekä—että-mahdollisuutta. Osa-aikainen työnteko voi olla perheen tilanteen kannalta hyvä ratkaisu, mutta nykyisellään se koetaan taloudellisesti huonoksi vaihtoehdoksi. Perhe joutuu maksamaan lähes täyden päivähoitomaksun, vaikka lapsi on hoidossa vain osan aikaa. Emme myöskään kannusta osittaisen hoitorahan käyttöön, sillä korvaus osakotihoidosta työn ohella on pieni.

On myös hyvä muistaa, että osittaiseen hoitovapaaseen ja -rahaan on mahdollisuus niillä, jotka ovat työsuhteessa. Moni työelämään palaamassa oleva vanhempi tarvitsee osittaista hoitovapaamahdollisuutta silloinkin, kun työsuhdetta ei vielä ole ja lapset ovat edelleen kotihoidossa. On oikeaa työllisyyspolitiikkaa helpottaa kotihoidon tuen turvin lapsiaan hoitavaa äitiä pääsemään kiinni työelämään ilman pelkoa kotihoidon tuen menettämisestä.

Kokoaikainen kotihoitokin on osalle perheistä paras mahdollinen valinta. Sitä meidän tulee jatkossakin taloudellisesti tukea. Jos siis haluamme saada pienten lasten vanhemmat takaisin työelämään, tulee se tehdä kannusteilla, ei leikkauksilla. Aina on kuitenkin hyvä muistaa, että lapsen etu pitää asettaa ykköseksi. Perhe itse tietää parhaiten lapsen tarpeet ja perheelle parhaan vaihtoehdon. Hoitovapaa on yksi tukikeino. Sen lisäksi tulee perheitä tukea lapsen kasvatuksessa, elämän tai parisuhteen kriiseissä ja arkielämän hallinnassa. Emme voi myöskään unohtaa lasten hyvinvoinnista puhuttaessa lapsiperheköyhyyden poistamisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen merkitystä.

Tasa-arvon mallimaa Suomi ei tunnu enää ymmärtävän nerokkaan hyvinvointijärjestelmänsä ideaa. Maailman taloustilanteen kiristyminen saa meidät käymään keskustelua teoriassa toimivista ajatuksista, jotka kuitenkin kavalasti murentavat pala palalta yhteiskuntamme ihmisten välistä tasa-arvoisuutta ja hyvinvoinnin tilaa. Toivon, että valtion taloudelliset paineet eivät hallituksen tulevassa kehysriihessä ohjaa pienten lasten hoidon järjestämismallia ja valinnanvapautta väärään suuntaan.

Meidän tulee etenkin tässä taloudellisessa tilanteessa entisestään kehittää järjestelmäämme niin, että se tukee parhaalla mahdollisella tavalla hyvää vanhemmuutta, lasten hyvinvointia ja ihmisten tasa-arvoisuutta. Tasa-arvon ja hyvinvoinnin edellytykset luodaan jo lapsuudessa. Hyvinvoiva lapsi on tulevaisuuden terve ja toimelias aikuinen. Ainoaa oikeaa talouspolitiikkaa on siis tukea perheitä ja varhaislapsuuden kehitystä.

Jussi Niinistö /ps:

Arvoisa puhemies! Välikysymyksessä nostetaan esille aiheellinen huoli julkisuudessa olleista tiedoista, joiden mukaan hallitus olisi lyhentämässä kotihoidon tuen tasoa kolmesta vuodesta kahteen. Paitsi että tämä mahdollinen lyhennys ei olisi viisasta perhepolitiikkaa eikä sillä ole kansalaisten kannatusta, on se, kuten tämän päivän keskustelussa on todettu, puuttumista perheiden valinnanvapauteen. Tämä on siis arvokysymys.

Lapsen etu ei saa leikkauspaineissa unohtua. Päiväkoteja tarjotaan turhan voimallisesti "ainoana oikeana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona". Perheellä pitää olla valinnanvaraa lapsen kehitysvaiheen mukaisesti: joillekin sopii päiväkoti, joillekin perhepäivähoito ja joillekin kotihoito. Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä kautta maan, mutta kuitenkin asiantuntijoiden mukaan kotihoito tai kodinomainen perhepäivähoito sopii paremmin alle kolmevuotiaalle. Näitä pienelle ihmiselle hyviä hoitomuotoja on yhteiskunnan syytä tukea nykyistä enemmän, semminkin kun ne ovat kustannustehokkaita.

Hallituksen kaavailujen säästöperustelut on syytä kyseenalaistaa. Kotihoito on veronmaksajalle edullista. Tämä pitää ymmärtää ja tunnustaa, että kodissa tehty työ on myös yhteiskunnallisesti arvokasta työtä. Kotihoidon tuen maksuajan lyhentämisellä syntyisi säästöjä ehkä noin 35—40 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kuitenkin hölmöläisten hommaa, sillä lapsen hoitaminen päiväkodissa on selvästi kalliimpaa kuin kotona. Säästöjä syntyisi kyllä valtiolle, mutta kasvavat kustannukset siirrettäisiin jo muutenkin vaikeuksissa olevien kuntien kontolle. Pienten lasten päivähoito on kunnille iso menoerä. Jos kotihoidon tuesta leikataan, joutuvat kunnat järjestämään uusia päivähoitopaikkoja, palkkaamaan lisää henkilökuntaa ja todennäköisesti investoimaan uusiin päiväkoteihin.

Vuonna 2010 kaksivuotiaista lapsista puolet oli päivähoidossa. Jos päivähoidossa olevien lasten määrää kasvatetaan nopeasti, eivät kunnat pysty ylläpitämään nykyistä hoidon tasoa, joka sekin on jo nyt monilla paikkakunnilla aliresursoitua. Kotihoidon tuen leikkauksen seurauksena kaikki lapset kärsisivät, niin päiväkodissa joka tapauksessa olevat kuin nekin, joita vanhemmat voisivat tuen avulla hoitaa kotona. Esimerkiksi kotikunnassani Nurmijärvellä kotihoidon tuen leikkaus maksaisi kunnalle miljoonia euroja, sillä tällä hetkellä 64 prosenttia kunnan kaksivuotiaista on kotihoidossa. Jos puoletkin heistä siirtyy sisaruksineen päiväkotiin, tarkoittaisi se satojen uusien päiväkotipaikkojen perustamista. Päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle arviolta 11 000 euroa vuodessa, kun kotihoidossa olevaa lasta tuetaan vuodessa vajaalla kolmasosalla tuosta summasta. Kotihoito on kustannustehokasta.

Kotihoidon tuen leikkaus asettaisi perheet eriarvoiseen asemaan, kun yli kaksivuotiaiden vanhemmista käytännössä vain suurituloisimmat voisivat valita lapselleen omasta mielestään parhaan hoitomuodon. Sitä paitsi kotihoidon tuen rahallinen nykytaso ei itsessäänkään ole nykyisellään riittävä, sillä se jää edelleen huomattavasti alhaisemmaksi kuin työttömän peruspäiväraha ja vanhempainraha. Tästä aiheutuu tilanne, jossa lapsia kotona hoidettaessa on rahallisesti kannattavampaa olla työtön kuin kotiäiti tai koti-isä. Minkälaisen viestin tämä välittää?

Arvoisa puhemies! Lasten ja nuorten pahoinvointia esiintyy yhteiskunnassamme yhä enemmän. Siihen pyritään vaikuttamaan monin keinoin, tänäänkin täällä niitä on lueteltu lukuisia, mutta päävastuu lastenkasvatuksesta säilyy yhä vanhemmilla. Lapsia ei voi kasvattaa etätyönä eikä lastenkasvatusta voi ulkoistaa. Vanhemmilla on oltava riittävästi aikaa lapsilleen. Tämä pitää ymmärtää ja siksi parantaa muun muassa osa-aikatyön mahdollisuuksia sekä etsiä myös muunlaisia työn ja perheen yhteensovittamisen malleja.

Kotihoidon tuki on osa hyvää suomalaista elämänmuotoa. Se pitää säilyttää ja sitä pitää kehittää, ei leikata. Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamusehdotusta.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Lasten kotihoidon tuen kätilöinä osaksi päivähoitojärjestelmäämme toimivat Seppo Kääriäinen ja Erkki Liikanen melkein 30 vuotta sitten. Näillä arvostamillani herroilla oli selkeä visio: perheillä tulee olla mahdollisuus halutessaan hoitaa lapset myös kotona. Lasten kotihoidon tuki on osaltaan mahdollistanut käytännössä toteuttaa tätä perheen arvovalintaa.

Näin oli aikanaan myös omassa perheessäni. Ilman kotihoidon tukea lasten hoitaminen kotona ensimmäisten vuosien ajan ei olisi ollut mahdollista. Melkein 30 vuotta isäänsä myöhemmin pojanpoikani Aaro on myös saanut olla siskonsa Annin kanssa kotona Kääriäisen ja Liikasen innovoiman tuen turvin. Nyt viisivuotias Aaro on päiväkodissa ja kiteytti strategian syvimmän olemuksen napakasti aloittaessaan uimakoulun tammikuussa. Kauhean hässäkän seurauksena miehelle saatiin uikkarit jalkaan, hän totesi altaan reunalla: "Mitäs nyt pitää tehdä, että niitä pokkaaleja alakaa tulla?"

Tätä minä olen kaivanut tänne yhteisten asioiden hoitamiseenkin: kiteytettyä strategiaa. Tarvitsemme ensin vision: ne Aaron pokaalit, nykytilan kuvaamisen eli Aaron uimataidottomuuden sekä strategian — uimakoulussa opetellaan uimaan ja harjoitellaan niin kauan, että "pokkaaleja alakaa tulla" — nykytilan kuvauksen, vision ja keinot vision saavuttamiseksi.

Nyt tarvitsemme yhteistä keskustelua ja päätöksiä visiostamme: millainen hyvinvointivaltio meillä on vuonna 2020? Keskustelemme täällä yksityiskohdista mutta isosta kuvasta emme pääse puhumaan. Olisiko mahdotonta ajatella, että tässä salissa olisi edes yksi istunto, missä keskustelulla yritetään jalostaa yhteistä kuvaa tulevaisuudestamme, keskustelua ilman, että veljeni tai siskoni vasemmalta tai oikealta alkaa puhua takin kääntämisestä tai siitä, miksi ette kahdeksan vuotta sitten tehneet sitä tai tätä. Ihmiset eivät muuten odota meiltä tällaista väittelyä, sen sijaan kyllä sitä, että keskustelemme kipakastikin asioista, siitä, miten asiat hoidetaan nyt ja tästä eteenpäin. Jos yritysjohtaja ei koskaan käännä takkia, konkurssi on varma. Mielipiteitäkin pitää pystyä muuttamaan, kun tilanteet ja ympäristö muuttuvat. Tulevaisuutta arvioitaessa tulee virheitäkin, mutta niistä pitää oppia.

Lasten kotihoidon tuki on hyvä esimerkki julkisesta tuesta, mikä antaa perheille valinnanvapautta ja on taloudellisesti tehokas. Julkisen talouden kestävyysvajeen näkökulmasta kotihoidon tuki on myös halvempi kuin päiväkotihoito. Tässä taloudellisessa tilanteessa lasten kotihoidon tuen leikkaaminen siirtäisi kustannuspaineen kolmin—nelinkertaisena kunnille. Tämä leikkaus ei siis auttaisi julkisen talouden kestävyysvajeeseen ollenkaan. Tästä syystä ihmettelenkin, miksei hallitus voinut selvästi sanoa vastauksessaan, että lasten kotihoidon tuen leikkaaminen ei kuulu keinovalikoimiimme. Onneksi tällainen, ainakin epäsuora, lupaus tuli kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuorossa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on erinomainen keskustelu. Kun on tätä kuunnellut, niin on voinut vakuuttua siitä, että tämän jälkeen Suomen lapsilla ja Suomen perheillä ei ole mitään ongelmia. Mehän olemme kaikki valmiita poistamaan ne nyt, kuten olemme olleet, arvoisa edustaja Sipilä, viimeiset kahdeksan vuotta tai viimeiset yhdeksän vuotta, jotka minä olen ollut tässä salissa. Aina me olemme kaikki pitäneet lasten puolta. Jostain kummallisesta syystä koko ajan on ollut kuitenkin huono hallitus, joka ei ole suostunut tekemään, ja hallituspuolueet, jotka eivät ole suostuneet tekemään niitä ratkaisevia päätöksiä, joilla lasten ongelmat poistettaisiin. Tätä keskustelua kuunnellessa sa-ma näyttää vallitsevan edelleenkin. On siis väärää politiikkaa, ja valitettavasti sillä väärällä politiikalla on aina enemmistö tässä salissa. Minä kaipaan, edustaja Sipilä, strategiaa.

Mutta lainatakseni rajantakaisen menneisyyden lausumaa, kun siellä puhuttiin strategioista ja suunnitelmista ja kaikesta muusta hienosta, joku sieltä penkistä kuitenkin huusi: "Entäs ne kylvöt, toveri komissaari?" Kaipaisimme kylvöä, sellaista kylvöä, jolla oikeasti tehdään niitä päätöksiä, joilla huolehditaan siitä, että yhteiskunnan kehitys ei johda epätasa-arvoisuuteen, josta aina lapset yleensä kärsivät eniten, tai kaipaamme voimavarojen suuntaamista niin, että ne menevät sinne, missä ne parhaiten vähentävät yhteiskunnallista epätasa-arvoa.

En epäile sinänsä välikysymyksen allekirjoittajien vilpittömyyttä tässä asiassa, mutta kyllähän tämä keskustan virtuaalivälikysymys on siinä mielessä mielenkiintoinen, että kun kuntavälikysymyksessä ensin välikysymyksen allekirjoittajat määrittelivät hallituksen politiikan uudelleen ja ryhtyivät sitten ampumaan alas tätä itse määrittelemäänsä kuvatusta, niin nyt ei edes määritelty mitään vaan otettiin lennosta yhden toimittajan näkemys, jota nyt sitten on vaadittu tässäkin salissa koko päivä alas ammuttavaksi, eikä siinä mitään. Kyllä varmasti täällä ehkä pystyttäisiin sanomaan se, mitä kotihoidon tuelle tapahtuu ensi torstaina, mutta ongelma on siinä, että ei näitä asioita voi yksi kerrallaan tarkastella. Aivan yhtä hyvin voisi kysyä, miksei sitten työmarkkinatuen tarveharkintaa nostettu esiin ja vastattavaksi jo ennen kehysriihtä tai miksi ei veroratkaisuja nostettu esiin ennen kehysriihtä. Sen vuoksi, että nämä kaikki asiat muodostavat sellaisen kokonaisuuden, joka pitää ratkaista yhtä aikaa ilman, että joku erityinen asia nostetaan siitä erikseen.

Tässä välikysymyksessä oikein kysytään, mitä tarkoittaa tämä lause, joka on täällä moneen kertaan luettu: "Edistetään kodinhoidontukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä." Jotta välikysymyksen allekirjoittajat nyt saisivat yhden aivan varman vastauksen, niin voin kertoa, että se ei tarkoita sitä, mitä tässä välikysymyksessä epäillään, että kotihoidon tukea leikattaisiin tai sitä lyhennettäisiin, vaan se tarkoittaa todellakin sitä, että hallitusneuvotteluissa, jos raha olisi riittänyt, olisi päätetty järjestelmästä, jolla osa-aikainen kotihoidon tuki ja samalla osa-aikainen työssäkäynti olisi mahdollistettu. Siitä siinä on kysymys yksiselitteisesti. (Inkeri Kerolan välihuuto)

Mutta, arvoisa puhemies, olennaisinta on se, ja voin sen sanoa sillä varmuudella ja katkerana siitä, että lapseni eivät päässeet päiväkotiin, kunnalliseen päivähoitoon, ja toisaalta iloisena siitä, että lapsenlapseni pääsivät yli kuudeksi vuodeksi yhteensä kotihoidon tuen avulla oikein hyvään kotihoitoon, että olen sitä mieltä, että meidän tulee huolehtia kehysriihessä ja kaikkialla muuallakin, että suuntaamme yhteiskunnan voimavarat niin, että ainakin perheitten ja lasten asema turvautuu — toivottavasti ei turhaannu — parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut paljon erittäin hyviä kommentteja, ja muutama huomio, joita haluan painottaa.

Perheiden valinnanmahdollisuus on erittäin tärkeä perusarvo suomalaisessa yhteiskunnassa, ja meidän lapsiystävällinen Suomemme syntyy nimenomaan vastuullisesta vanhemmuudesta, vastuullisista päätöksistä kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa ja vastuullisesta yhteistyöstä yli hallinnonrajojen ja yli muiden keinotekoisten aitojen. Tässä ajassa tarvitaan sellaista vankkaa yhteistyötä meidän kaikkien toimijoiden kesken, että me pystymme löytämään uusia ratkaisuja, pystymme tekemään sellaisia sosiaalisia innovaatioita, joilla pystymme sitten myöskin lapsiperheitä siinä arjessa tukemaan. Tarvitaan järjestöjä, mutta tarvitaan myös yksityistä sektoria, kuten esimerkiksi nuorisotakuussa ja Kaste-ohjelmassa. Niiden toteutuminen jäisi vaillinaiseksi ilman tällaista laaja-alaista työtä.

Arvoisa puhemies! Liittyen tähän kotihoidon tuen leikkauskeskusteluun voin tietysti toistaa sen saman, minkä totesin tässä salissa jo viime torstaina kyselytunnilla ja minkä silloin myöskin pääministeri totesi, ja sen saman, minkä pääministeri on täällä tänään todennut, mutta ehkä viittaus näihin puheenvuoroihin riittää. Sen sijaan on syytä todeta, että tämä meidän yhteiskuntamme on monimutkaistunut ja perheet ovat moninaistuneet. Yksinhuoltaja-, uusiperheiden osuus lapsiperheistä on kasvanut. Meillä on maahanmuuttotaustaisia lapsiperheitä huomattavasti aiempaa enemmän. Työelämän tarpeet ovat niin ikään muuttuneet. Eli näistä ja monista muista muutoksista johtuen palveluiden ja etuuksien kehittämisessä on entistäkin tärkeämpää ottaa perheiden erilaiset tarpeet huomioon. Olen jo viitannut aiemmissa puheenvuoroissani nimenomaan siihen, millä tavalla näitä lähdetään kehittämään muun muassa sosiaalihuoltolainsäädännön uudistuksella, joka tämän hallituskauden aikana astuu voimaan.

Kun joku kyseli täällä rahojen perään, niin kyllä se asia on siunaantunut sen verran hyvin, että hallitusneuvotteluissa me todellakin tähän varasimme rahaa. Se on tietysti totta, että jos ei tätä rahamäärää olisi sinne saatu silloin sälytettyä, niin tilanne olisi todella huono, joten meillä on paljon syytä iloita, koska siellä on nyt 145 miljoonaa euroa nimenomaan palveluiden kehittämiseen.

Pienten lasten hoidossa, kuten kaikessa muussakin lapsia koskevassa toiminnassa, ensisijaisena pitää aina ottaa huomioon lapsen etu. Tämä on ihan YK.n lapsen oikeuksien sopimukseenkin kirjattu. Lähtökohtana kaikessa täytyy tietysti olla se, että lapsen vanhemmat ovat parhaita arvioimaan, mikä hoitomuoto kullekin vastaa parhaiten lapsen etua ja tarpeita. Sitten on myöskin tunnustettava, että kaikilla vanhemmilla ei ole tällaista kykyä, mutta lähtökohtana täytyy olla se, että me tähän vanhempien omaan näkemykseen pystymme luottamaan.

Täällä on kysytty, millä tavalla meillä panostetaan lapsiperheiden kotipalveluihin ja matalan kynnyksen palveluihin. No, tästä hyvänä esimerkkinä on tämä terveydenhuoltolain ja neuvola- ja kouluterveydenhuoltoasetuksen toimeenpano kaikissa neuvoloissa ja kouluterveydenhuollossa. Siinä on edelleen tekemisen paikka. Kaikissa kunnissa ei ole lähdetty tätä toteuttamaan vielä täysimääräisenä, joten sosiaali- ja terveysministeriöstä uusi ohjeistus valmistuu tämän kevään aikana. Patistetaan sitten kuntia tätä lakisääteistä toimintaa käyttämään. Siihenhän itse asiassa valtionosuuksinakin maksettiin 17,5 miljoonaa euroa lisärahaa.

Sitten myöskin hallitus jatkaa terveydenhuoltolain toimeenpanoa. Siinä myöskin painotetaan terveysnäkökohtien huomioon ottamista eri politiikoissa ja terveyserojen kaventamista, ennalta ehkäisevää näkökulmaa. Siinäkin painopisteenä siis todellakin on neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto, josta on annettu sitten oma asetuksensa.

Tuo Kaste-ohjelma on todellakin kultakimpale siinä mielessä, että kun kunnissa on nyt jo lähdetty kehittämään näitä palveluita, niin on hyvin lyhyessä ajassa havaittu, että juuri siinä ruohonjuuritasolta tapahtuvassa palveluiden kehittämisessä, jossa työntekijät itse pääsevät vaikuttamaan siihen, millä tavalla sitä työtään tekevät ja millä tavalla niitä resursseja painotetaan, nimenomaan löytyy niitä innovaatioita, miten me pystymme näitä palveluita ihan aidosti parantamaan ja tuomaan siihen sen ihmisnäkökulman, ihmislähtökohdan, koska keskushallinnon päätöksillä on hyvin vaikea parantaa ihmisten arkea.

Sitten vielä lastensuojelusta, kun siitäkin on kysytty: Meiltä kohta valmistuvat lastensuojelun laatusuositukset, ja tavoitteena todellakin on se, että lastensuojelulain toimeenpano paranee ja kuntien peruspalveluja sekä lastensuojelun palvelujen kehittämistä saadaan ihan aidosti tämän hallituskauden aikana sitten näiden osaohjelmienkin kautta parannettua.

Sitten ihan lopuksi haluaisin kiinnittää sellaiseen asiaan huomiota, että meillä on tässä ajassa aika erikoinen ilmiö: meillä on lasten yksinäisyys lisääntynyt huomattavasti, ja sitten toisaalta meillä on ikääntyneiden ihmisten yksinäisyys lisääntynyt huomattavasti, jopa siinä määrin, että ikääntyneiden ihmisten itsemurhat ovat lisääntyneet. Minä haastan kyllä kaikki suomalaiset tekemään työtä sen eteen, että me saamme vähennettyä tällaisia rakenteellisia yhteiskuntaan pesiytyneitä vääristymiä: miten me saamme rakennettua sellaisia siltoja, että tällaiset sukupolvien väliset kuilut eivät olisi tällaisia ja me saisimme silloin parannettua myöskin meidän lastemme asemaa samalla, kun saisimme vähennettyä sitä yksinäisyyttä siellä vanhuuden päivillä?

Jari Lindström /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lasten hoitaminen kotona on vaihtoehto perheille, se perustuu arvovalintoihin. Monet perheet haluaisivat hoitaa lapsiaan pitempään kotona, mutta raha ja perheen toimeentulo kävelevät omien arvopohjien yli. Tehokkuuden yhteiskunta pakottaa äitejä siirtymään töihin. On pystyttävä maksamaan asunto- ja opintolainat, on varmistettava työpaikka ja työuran mahdollisuus. Siksi olisi kummallista, että niitä perheitä rangaistaan, jotka valitsevat kotihoidon. Vuosittain kotihoidon tukea saa reilut 65 000 perhettä, ja niistäkin suurin osa on alle kaksivuotiaita lapsia kotona hoitavia äitejä ja isiä. Kotihoidon tuen leikkaus, siis tämä huhuttu leikkaus, koskisi arviolta noin 20 000:ta perhettä, jotka pystyvät ja haluavat valita lapsensa kotona hoitamisen päivähoidon sijaan. Arvoisa ministeri, perheillä on myös subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan. Onko tätä oikeutta ajateltu kaventaa?

Hallituksen pitäisi ehdottomasti säilyttää perheiden valinnanvapaus. Yksi vuosi lapsen elämässä on merkittävä, mutta yksi vuosi ihmisen elämässä on mitätön aika. Jos sillä ajalla pystytään turvaamaan emotionaalisesti ja psyykkisesti terve elämän pohja, siinä yhteiskunta voittaa moninkertaisesti. Yhteiskunnassa korostetaan perheiden ja yksilöiden vastuun ottamista omasta elämästään, vanhuksistaan ja lapsistaan. Kotona lastaan pitempään hoitava vanhempi kantaa juuri sitä perhevastuuta ja mahdollisesti auttaa myös isovanhempiaan kotona selviämisessä. Lasten hoitamisjärjestelmää voidaan tarkastella eri sektoreilta yhteiskunnallisesti ja lisäksi perheen sekä lapsen kannalta. Ei ole olemassa yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua, minkä myös jo vuosia sitten tehty ja edelleen perusteiltaan käyttökelpoinen Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus "Lasten päivähoito investointina" osoittaa.

Arvoisa herra puhemies! Työhön siirtymisessä voidaan korostaa sosiaalista ja inhimillistä pääomaa vanhemman kannalta taloudellisten arvojen lisäksi. Yksi lisävuosi ei kaada näitäkään arvoja. Jos otetaan huomioon päivähoidon kasvatuksellinen tehtävä, kasvatuksellisuus korostuu vasta yli kolmevuotiailla lapsilla. Sitä ennen lapsen hoitaminen on enemmän hyvää perushoitoa, joka takaa fyysisen, emotionaalisen ja psyykkisen turvallisuuden ja luo pohjan tulevalle menestykselle. Ne äidit, jotka haluavat palata työhönsä, tekevät sen joka tapauksessa, ja sen nykyinen järjestelmä sallii ja siihen kannustaa. Työnantajan kannalta kolmen vuoden järjestely voi olla joissain kohdin vaikea, mutta ei se ole tähänkään asti ollut ylitsepääsemätön tekijä.

Työssä käyviä perheitä tulisi tukea kasvatustehtävässään, ennalta ehkäistä jaksamisen ongelmia. Ongelmat perheen sisällä heijastuvat lapsiin, vanhempien työssäjaksamiseen ja lopulta lisääntyviin henkisiin ongelmiin, avioeroihin ja turvattomuuteen. Yhteisellä vastuulla ja eri toimijoiden tiiviillä yhteistyöllä saavutetaan paljon. Hyvien perhetukipalvelujen saatavuutta ja sisältöjä on kehitettävä yhteistyössä kuntien, perheiden ja kolmannen sektorin kanssa. Hyvä, turvallinen lapsuus ja nuoruus on jokaisen lapsen oikeus: oikeus olla rakastettu ja kasvaa vastuulliseksi kansalaiseksi. Uhkia on paljon mielenterveysongelmista syrjäytymiseen. Yhteiskunnan on annettava vanhemmille riittävästi vaihtoehtoja hoitaa vaativaa kasvatustehtäväänsä ja annettava tukea ongelmia ennalta ehkäiseviin toimiin.

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset eivät hyväksy pienten lasten hoitovaihtoehtojen kaventamista. Vaikka kotihoidon tuki on pieni kädenojennus lastaan kotona hoitavalle vanhemmalle, se on usein ratkaisevan tärkeä elinkustannusten kattamiseksi ja lapsen kotona hoitamisen toteutumiseksi. Lapsiperheiden ennalta ehkäisevät tukipalvelut tulee nostaa perhepolitiikan kärkihankkeeksi. Lapsi- ja nuorisotyö ei saa jäädä säästöjen alle. Säästäminen lapsien ja nuorten kohdalla on taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien kerjäämistä. Budjetin ja kasvatustehtävän tasapaino vaativat molemmat pitkäjänteisyyttä. Mielestämme hallituksen juustohöylä on väärässä juustossa, jos tällaisiin leikkauksiin mennään. Juustohöylä on joskus kirvestä vaarallisempi työkalu, kun kirveellä voidaan puuttua merkittäviin kustannuseriin, kuten byrokratian ja hallinnon purkamiseen. Hallituksen kannattaisikin keskittyä näihin asioihin ja vapauttaa sieltä varoja perheiden hyvinvoinnin turvaamiseen.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänä iltana moni varsinkin tuolta hallituksen penkistä on kysellyt, mitä ihmettä varten keskusta tekee välikysymyksen aiheesta, joka ei ole vielä varsinaisesti ja todellisuudessa tapetilla. Kerron kuitenkin pari perustetta.

Ensimmäinen peruste on se, että kotihoidon tuki on keskustalle niin tärkeä ja herkkä asia, että jos joku siihen pienellä pikkusormellaankaan yrittää koskea, niin pidämme siitä kynsin hampain kiinni. Siitä syystä tämä ennakointi jo tässä asiassa.

Kotihoidon tuki on yksi niistä asioista, jotka keskusta kokee ikään kuin omaksi lapsekseen. Se synnytettiin pitkän ja kovan väännön tuloksena, joka käytiin paitsi omassa keskuudessamme, sittemmin myöskin toisten puolueitten kanssa. Nyt voitte hallituspuolueissa kuvitella sen, että kun tätä ryhdytään purkamaan ja vetämään alas, niin meistä se tuntuu todella pahalta. Tämän vuoksi halusimme, että tämä tärkeä asia tulee keskusteluun täällä salissa. Suomalaisten on hyvä tietää, ketkä ovat olleet todellisen valinnanvapauden luojina tässä Suomen maassa, kun puhutaan lastenhoidosta.

Lisäksi on kysymys myös siitä, että kun mennään perheen omimmalle alueelle, elikkä määritellään ulkoa päin, miten lapset tulee perheessä hoitaa, niin se tuntuu meistä pahalta. Me haluamme, että perheet saavat itse tämän valinnan tehdä ja että sille luodaan taloudelliset edellytykset niin, että se on myös taloudellisesti mahdollista.

Siksi toivonkin, että kun tästä välikysymyksen muusta sisällöstä keskustellaan, tehdään heti aluksi selväksi se, mikä on keskustan kanta. Me haluamme, että kotihoidon tuki säilyy vähintään ennallaan ja että siihen kuuluvat lisukkeet säilytetään, jotta saadaan perheille mahdollinen taloudellinen tuki kuten tähänkin saakka. Kaikki kumpuaa siitä, että perheet, jotka ovat kotihoidon tukea käyttäneet, ovat kuitenkin aika suuri enemmistö lapsiperheistä. Kuvaillaan, että 90 prosenttia lapsiperheistä on jossakin vaiheessa, kun lapset ovat olleet pieniä, käyttäneet tätä kotihoidon tukea. Se on osoitus siitä, että tälle on todella tarvetta.

Jos mennään siihen puoleen, mitä kunnat tästä kotihoidon tuen mahdollisesta leikkauksesta ajattelevat ja mitä siellä päättäjät joutuvat kokemaan, niin tositilannehan on se, että paitsi että kuntien kontolle tietysti kaatuu rakennusinvestointeja, niiden kontolle kaatuu myös ammattitaitoisen henkilöstön metsästäminen. Sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin, jos tämä kotihoidon tuen purkuoperaatio hallitukselta onnistuu. Tälläkin hetkellä pätevistä lastentarhanopettajista on kova puute. Kysynkin, miten kaikilla alueilla Suomessa tämä henkilöstövaje saadaan sitten katettua.

Keskustalle on myös tärkeää se, että meillä kaikki palvelut pelaavat koko Suomessa. Kotihoidon tuki on yksi niistä palvelumuodoista, joita voidaan ylistää siksi, että ne saattavat tulla myöskin haja-asutusalueille palvelemaan niitä perheitä, joilla ei ole muita päivähoitomahdollisuuksia. Siellä ei ole rakennettuja lastentarhoja eikä päiväkoteja, siellä toimii korkeintaan ryhmis, joka saattaa olla tosi kaukana perheen tarpeista, tai perhepäivähoito, jota on tai sitten sitä ei ole. Tässäkin kotihoidon tuki tulee vastaan.

Arvoisa puhemies! Meidän on hyvä muistaa myös, mikä on kunnan rooli kotihoidon tukea maksettaessa. Kuntahan pitää yllä tätä järjestelmää ja saa valtionosuuksia, joissa sitten Kela tulee vastaan. Elikkä kunnalla on kohtuullisen iso rooli maksettaessa kotihoidon tukea. Tällä tavalla kunta on myös tietoinen siitä, ketkä perheet tätä kotihoidon tukea tarvitsevat.

Tässä salissa on paljon puhuttu, arvoisa puhemies, myös siitä, että tämä malli ajaa naiset kotiin. Asiahan ei ole suinkaan näin. Perheet päättävät perhekohtaisesti, minkälaista lastenhoitomallia ne haluavat käyttää, ja tälle ajalle on mahdollisuus palkata sijaisjärjestelyin muita henkilöitä sille työpaikalle, josta tämä äiti hoitaessaan lapsia kotihoidon tuella on jäänyt muutamaksi vuodeksi pois. Näin voidaan sitten työllisyyttäkin edistää myös tällä mallilla. Kansainvälisesti vertailtuna yli 3-vuotiaiden lasten äitien työssäkäyntiaste on Euroopan ja myös maailman korkeimpia meillä Suomessa.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, perheet kaipaavat tänä päivänä taloudellista tukea yhteiskunnalta, sillä köyhät, monilapsiset perheet ovat yhä yleistyvä ilmiö Suomen maassa. Tähän toivoisin, että hallitus panisi erityisesti panoksia.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Suomalaiset ovat rikkaampia kuin koskaan ennen. Tämän väitteen kuulin eilen Tampereen radiosta vasemmistoliiton kansanedustajan suusta. Olen kyllä toista mieltä. Suomalaisten elintaso on jakautunut ja eriarvoistunut entistä enemmän viime vuosina hallituksen siirrettyä verotuksen painopistettä enemmän kulutusverotukseen. Rikkaat ovat hyötyneet tästä. Tämä on faktaa.

Samaan aikaan köyhyys on lisääntynyt suomalaisessa yhteiskunnassa. Tähänkin löytyy todistusaineistoa ihan riittävästi. Yhteiskuntamme on rakennettu kulutusyhteiskuntaa suosivaksi. Kotiäiti ei voi olla enää kotona useita vuosia ilman minkäänlaisia tukia niin kuin ennen. Kotihoidon tuki vaikuttaa monien lapsiperheiden talouteen ja parantaa hyvinkin erilaisten arjen haasteiden kanssa kamppailevien vanhempien mahdollisuutta järjestää lastenhoito omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla.

Yritys- ja kuntasektorilla puhutaan 5-vuotissuunnitelmista ja pitkän tähtäimen suunnitelmista. Ihmettelen hallituksen politiikkaa, jos tämä kotihoidon tuen muutos on edelleen Kataisen hallituksen listalla. Eikö valtionhallinnossa ajatella asioita vuotta pidemmälle? Väite, että tällä leikkauksella voitaisiin saavuttaa noin 40 miljoonan euron säästö, pitää varmaan paikkansa lyhyellä aikajänteellä, eli alle vuoden tilastoita tarkasteltaessa. Mutta jos asiaa tarkastellaan vähänkin pidemmälle, tilanne kääntyy säästöjä vastaan. 50 000 lasta tarvitsisi välittömästi päivähoitopaikan, ja kunnat maksaisivat kustannukset. Vielä pidemmälle ajateltaessa tutkimusten mukaan 3. vuoden ikävaihe on lapsen stressikestävyyden kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeä kehitysvaihe. Halutaanko tulevaisuudessa kasvattaa lisää ennenaikaiselle sairauseläkkeelle siirtyviä ihmisiä?

Arvoisa herra puhemies! Lapsiperheiden hyvinvointi on perussuomalaisille ja suomalaiselle yhteiskunnalle erittäin tärkeä asia. Siksi katson, että hallituksen on leikkauskohteita miettiessään otettava huomioon, ettei kotihoidon tuen muutokselle löydy perusteita.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Keskusta ei hyväksy kotihoidon tuen leikkaamista, itse en hyväksy kotihoidon tuen leikkaamista. Valinnanvapaus on puolueellemme tinkimätön arvo. Viisaus asuu perheissä, eikä se asu ministereiden pöytien takana, jossa tiedettäisiin paremmin, miten lapset tulee hoitaa. On hirveää ajatella, että tämä hallitus edes suunnittelee sitä, että näin suurelta osalta lapsia vietäisiin oikeus rakastavaan aikuiseen ihmiseen. Silloin, kun on ollut perheen valinta, että 2—3-vuotias lapsi halutaan hoitaa kotona, tähän valinnan mahdollisuuteen ei todellakaan tule puuttua.

Liisa Keltikangas-Järvinen on saanut meidät monet äidit, monet isät miettimään asiaa lapsen näkökulmasta. Hän puhuu siitä, miten pieni lapsi tarvitsee rakastavaa aikuista ihmistä, miten pieni lapsi tarvitsee turvallisuudentunnetta. Me vanhemmat joudumme joskus, aivan kuten Margaret Thatcher elokuvassa Rautarouva, punnitsemaan asioita ja voimme joutua tulonhankkimisen tai muiden syitten takia tekemään valintoja niin, että lapselle ei jää niin paljon aikaa, mutta joka tapauksessa lapsen kannalta olisi hyvä, että vaihtoehto hoitaa lasta kotona olisi aina todellinen vaihtoehto. Nyt te olette viemässä tämän vaihtoehdon pois.

Kaiken kukkuraksi tämä ideologinen uudistus ei tule halvemmaksi yhteiskunnalle. Olemme moneen kertaan saaneet eteemme ne faktat, että tämä uudistus maksaa jopa kolminkertaisesti sen, mitä se valtiolta säästää, se maksaa kolminkertaisesti sen kunnille. Jos sanotaan, että samallahan tulee kunnalle verotuloja, niin tästäkin on tehty laskelmat, että työhön menevän henkilön olisi tienattava yli 5 000 euroa, että se olisi kunnalle taloudellisesti kannattavaa, sitten ne verotulot sieltä korvaavat tämän järjestetyn päivähoidon kustannukset. Mistä me löydämme yhtäkkiä 13 000 päivähoitopaikkaa lisää? Mistä me löydämme hoitajia päiväkoteihin, jos tämä uudistus väkipakolla viedään läpi?

No, meille sanotaan, kannattaako näin järeää asetta käyttää kotihoidon tuen puolustamiseksi. Kyllä kannattaa, jos me saamme tällä estettyä sen, että kotihoidon tukea ei viedä 2—3-vuotiailta lapsilta. Se on voitto suomalaiselle yhteiskunnalle, se on voitto suomalaisille lapsille, joista toivottavasti kasvaa tulevaisuudessa työntekijöitä, jotka pystyvät pitkäjännitteisyyteen, he pystyvät sitoutumaan paremmin parisuhteisiin, kun ovat oppineet turvallisuudentunteen, rakastamisen taidon, empatiakyvyn lapsena, kun heille on annettu siihen mahdollisuus.

Tulemme tekemään kaikkemme tämän järjettömän uudistuksen estämiseksi, ja vetoan tässä ministeriin: älkää antako periksi.

James Hirvisaari /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on noin 150 000 lasta, jotka elävät köyhyydessä. Tuloerojen kasvu, työmarkkinoiden epävakaisuus ja sosiaaliturvan heikko taso kurjistavat niitä, joiden tämä maa tulevaisuudessa on. Lapsiperheiden köyhyys on kolminkertaistunut viimeisten 10 vuoden aikana. Vaikka tämän päivän ongelmat johtuvat monilta osin jo aikaisemmin tehdyistä virheellisistä ratkaisuista, ei ole perusteltua jatkaa tiellä, jonka tietää päättyvän umpikujaan, ja vaikka yksi ministereistämme on eräässä puheessaan väittänyt, että asemalta lähtenyttä junaa ei enää saa asemalle takaisin, niin voin kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, että tokihan junalla pystyy myös peruuttamaan.

Suomessa on harjoitettu huonoa perhepolitiikkaa jo kauan. Sen syitä ovat pienenevät ikäluokat ja huoltosuhteen heikkeneminen. Oikea ratkaisu ei kuitenkaan ole se onneton sekasotku, johon Suomikin muun Euroopan mukana aikoinaan lähti, eli maahanmuuttajien siirtäminen synnyttäjiksi ja halvaksi työvoimaksi länsimaihin. Oikea ratkaisu on suomalaisia perheitä tukeva talouspolitiikka. Edellisen hallituksen ansioksi on luettava se, että se nosti pienimmän äitiys- ja vanhempainpäivärahan määrän samalle tasolle työmarkkinatuen kanssa. Olisi toivottavaa, että myös kotihoidon tukea tällä vaalikaudella nostettaisiin eikä missään nimessä ainakaan lähdettäisi leikkaamaan. Kiinnittäisin huomiota myös opiskelijaperheiden tukien määriin, sillä nuoria äitejä ja isiä, jotka vanhemmuuden ohella haluavat pyrkiä elämässään eteenpäin, tulisi tukea ja kannustaa. Kotiäitiys ei saa olla suomalaiselle naiselle kirosana, sillä äitiys on erittäin arvokasta työtä koko maan ja koko kansan tulevaisuuden hyväksi. Siitä yhteiskunnan pitääkin olla valmis maksamaan.

Lapsiperheiden tuloerojen kasvu näkyy kuitenkin jo nyt yhteiskunnassamme. Samaan aikaan, kun osa lapsista elää yltäkylläistä elämää, harrastaa kalliita harrastuksia ja kulkee kalliissa vaatteissa repussaan iPad ja tulevaisuutta ovat turvaamassa vanhempien tekemät säästöt elikkä rahastot, osa lapsista elää perheissä, joiden kuukausitulot jäävät alle kaikkien järjellisten rajojen. Perheenperustamisiässä ovat nyt ne, jotka olivat itse 90-luvun laman lapsia, ja monissa tapauksissa köyhyys on periytynyt vuosikymmenten takaa. Näitä perheitä ei saa unohtaa, vaan heitä on tuettava kaikin tavoin, sillä Suomi tarvitsee heidän lapsiaan tulevaisuudessakin. Jos hyvinvointivaltioksi kutsuttu Suomi lähtee leikkaamaan lapsiperheiltä, niin monen mielessä herää kysymys siitä, onko kyseessä enää hyvinvointivaltio, ja jos lapset jäävät tekemättä sen vuoksi, että perheitä ei tueta, joudumme kohta kysymään, onko kyseessä enää Suomi. Hyvä ja turvattu lapsuus on yhteiskunnalle suora sijoitus tulevaisuuteen.

Arvoisa puhemies! Toivoisin, ettei valtio siirtäisi enää yhtään enempää vastuuta kuntien harteille tilanteessa, jossa muun muassa monissa kunnissa lastensuojelu ja päivähoito ovat ruuhkautuneet ja monia lapsiperheiden palveluita on jouduttu leikkaamaan. Mielestäni sen, että lapsiperheiden suuret ongelmat ja tilanne tiedetään ja jos heiltä silti ollaan tukia leikkaamassa, pitäisi herättää myös hallituksen jäsenet tajuamaan, ettei tämä juttu nyt ihan oikeaan suuntaan mene. Vetoankin hallitukseen, ettei se enää yhtään enempää kurjista lapsiperheiden asemaa, vaan pyrkii löytämään keinoja lasten ja heidän vanhempiensa hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Lopuksi kannatan edustaja Juvosen esittämää epäluottamuslausetta.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmakirjauksen vuoksi perussuomalaisten jättämä keskustelualoite ja tämä välikysymys ovat aiheellisia. Voimia teille, hallituspuolueet, kun välikysymysväsymystä valittelette. Näin demokratiassa toimitaan, ja aivan lain mukaan.

Jos kotihoidon tuen leikkaus toteutetaan, tarvitaan maahamme nopeasti satoja uusia päivähoitopaikkoja. Ei kuulosta siis nopeasti laskettuna säästämiseltä. Tässä vaikeassa taloustilanteessa, kuten sanonta kuuluu, ei pidä lähteä näin kustannustehokasta palvelumuotoa leikkaamaan ja vyöryttämään kunnille lisää velvollisuuksia. Eikä kotihoidon tuki ole menneinä vuosina kansantalouttamme syönyt. Vertaukset muihin Pohjoismaihin ovat jääneet siis vähän epäselviksi.

Palvelut maksavat, sekin on totta, mutta on julkisen kulurakenteen lyhytnäköinen säästökohde, jos kotihoidon tuesta leikataan. Satojen kodin seinien muuttaminen päivähoidon seiniksi tulee kalliiksi myös, päinvastoin kaikkea kotona tapahtuvaa hoitoa tulisi tukea enemmän, kuten omaishoitoakin. Lastentarhanopettajistakin on pula. Perhepäivähoito on korkeatasoista, kovaa ja arvokasta työtä, eikä perhepäivähoitajiakaan ole viime vuosina saatu lisää, vaan jo pikainen katsaus viimeaikaisiin uutisiin kunnissa osoittaa, että heistä on pula.

On kyse lapsen oikeudesta kotihoitoon, mikä on yhtä arvokasta kuin lapsen oikeus päivähoitoonkin, mutta voisimmeko kulurakenteena keskustella rohkeammin siitä, voimmeko rajata päivähoidon subjektiivisuutta? Olemmehan kuulleet jo tilanteesta, että lapsella ei ole ollut yhtään vapaata kuukautta vuodessa hoitopaikasta tai että lapsi on hoidossa, olivatpa vanhemmat töissä tai eivät. Ymmärrän kyllä sen, että joskus lapsen on ihan hyvä olla päivähoidossa tilanteessa, jossa vanhemmat ovat kotona. Kuitenkin tämä voi olla pienehkö houkutuskin nähdä tilanne niin, että vanhemmat käyttävät subjektiivista oikeutta, eikä lapsi. Sillä lapsen elämään kuuluu myös perheessä oleminen, sisaruus, ja perheisiin kuuluu myös isovanhemmuus. Perhettä tulee tukea siis muutenkin kuin päivähoitoa tarjoamalla. Subjektiivisen päivähoidon tarjoaminen vaikkapa puolipäivähoitona tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat kotona, voi olla täysin toimiva ratkaisu, ja samalla se vapauttaa hoitopaikkoja, joista entuudestaankin on pula.

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Sen koti korjaa, mikä maailmalla rähjääntyy. Perheen voimavarojen tukeminen on siis tärkeää sijoittamista tulevaisuuteen. Pienelle lapselle parasta tukea on kotihoito, jos se vanhempien mielestä myös on paras ratkaisu. Lisäksi kotihoidon tuen maksaminen tukee myös työnantajia tilanteessa, jossa molemmat vanhemmat ovat vaikkapa kolmivuorotyössä ja päivähoidon järjestäminen onnistuu parhaiten kotona. Pitkiin sijaisuuksiin löytyy paremmin työntekijöitä, ja perheet voivat paremmin kuin tilanteessa, että rimpuilevat hankalien hoitojärjestelyiden kanssa, jolloin kenties työpaikasta luovutaan, ja tällöin menetetään ammattitaitoista henkilöstöä toisille aloille.

Leikkausta vastustavat tuhannet vanhemmat, isät ja äidit. Siis kääntäen tulee todeta, että kotihoidon tuki saa paljon kannatusta. Se ei ole myöskään pakko, vaan vaihtoehto. Aina vaihtoehtojen tarjoaminen merkitsee joustavuutta yhteiskunnassa ja vaativissa työtilanteissa. Lisäksi se on vahva viesti siitä, että kotona lastaan hoitavan työtä arvostetaan, mutta vaihtoehtoisuus ei syyllistä vanhempia, jotka hakevat hoitopaikkaa heti vanhempainvapaan loputtua. Puhumme siis suosiota saaneesta ja toimivasta mallista päivähoidon järjestämiseksi. Omainen se on lapsikin, ja tärkeä onkin.

Täällä on hallituksen taholta kuultu paljon suunnitelmien suunnittelemista työelämän joustojen lisäämiseksi. Olisin toivonut konkreettisempia vastauksia ja laskelmia siitä, miten tämä yhtälö lasketaan, eli vaikkapa esimerkiksi se säästö, kun kotihoidon tukea leikataan, kokonaislaskelma siitä, minne siirtyvät sitten nämä lapset, ja onko tämä ainoa tapa lisätä joustoja. En myöskään usko, että kotihoidon tuki on työllistymisen este tai että se olisi ammattitaitoisen henkilökunnan pulan syy. Tästä ei ole myöskään laskelmia saatu.

Sen sijaan täällä on jopa ihmetelty sitä, että sairaanhoitajat ovat kotona hoitamassa lapsia. Minäkin olen sairaanhoitajana ollessani ollut kotiäitinä. Siihen kai sairaanhoitajillakin on jopa oikeus. Kotona viettämäni vuodet ovat olleet elämän rikkaus, ja veikkaanpa, että hoitamani lapset maksavat meidänkin eläkkeitämme tulevaisuudessa. Ei lasten kotihoito ole pakkotyötä, eikä pakkoköyhyyttä. Tuloloukkujakin tukijärjestelmissä todennäköisesti on, mutta niitä voidaan purkaa muutenkin kuin kotihoidon tukea leikkaamalla.

On varmasti myös totta, että joustoja tarvitaan esimerkiksi osa-aikaisen työn mahdollistamiseksi, mutta senkin tulee mielestäni lähteä siltä pohjalta, että vaihtoehtona samalla viivalla on myös kotihoidon tuen maksaminen kolmivuotiaaksi saakka.

Oppositiopuolueet ovat esittäneet omat varjobudjettinsa. Kumpaankaan ei kuulunut kotihoidon tuen leikkausta.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Talouden tilanne pakottaa hallituksen nyt tiukkaan linjaan ja koviin sopeutustoimiin. Säästöpäätöksiä tehdään, jotta valtiontalouden kestävyys ja maksukyky myös tulevaisuudessa voidaan taata. Sopeuttamisen kohteista voidaan kiistellä, mutta ainoa totuus on kuitenkin se, että leikkaukset ovat nyt välttämättömiä. Suomen velkaantuminen on pysäytettävä, jotta hyvinvointivaltio säilyisi tulevillekin sukupolville.

Oppositiopuolue keskusta on kysynyt hallitukselta kotihoidon tuen leikkaamisesta. Välikysymys perustuu ainoastaan julkisuudessa pyörineisiin huhuihin. Hallituksesta kerrotaan, että kaikki sopeuttamiseen liittyvät päätökset tehdään vasta torstain kehysriihessä.

Arvoisa puhemies! Nyt on todettava, että kotihoidon tuen supistaminen taloudellisista syistä ei käy järkeen. Rahaa ei todellisuudessa säästyisi yhtään, kun maksajaksi vain siirtyisivät valtion sijasta kunnat.

Oikeudenmukaisempi ja perhepoliittisesti kestävämpi ratkaisu onkin jättää kotihoidon tuki nykyiselleen ja sen sijaan rajoittaa subjektiivista päivähoito-oikeutta. Pienelle, alle 3-vuotiaalle lapselle paras paikka kasvaa on oman vanhemman huolenpidossa kotona. Vanhemmille on jatkossakin annettava kuitenkin oikeus valita se, hoidetaanko alle 3-vuotiasta lasta kotona vai hoidossa.

Sen sijaan 4—5-vuotias lapsi jo tarvitsee kontakteja ja leikkikavereita kehittyäkseen ja oppiakseen toimimaan ryhmässä. Tätä kontaktia saadakseen lasta ei kuitenkaan tarvitse jättää kokopäiväiseen päivähoitoon. Jo muutama päivä viikossa tai muutama tunti päivässä riittää lapsen sosiaalisessa kehittymisessä. Samaan tarkoitukseen vastaa hyvin myös seurakuntien järjestämä lasten kerhotoiminta. Valitettavasti tällä hetkellä seurakunnilla ei välttämättä ole kuitenkaan mahdollisuutta järjestää halukkaille kerhoa, kun yksinkertaisesti tulijoita ei nykyjärjestelmän takia ole tarpeeksi.

Subjektiivista päivähoito-oikeutta on perusteltu oikeudella laadukkaaseen varhaiskasvatukseen. Päiväkoti tarjoaa ensisijaisesti hoitoa, josta varhaiskasvatus saattaa olla vain muutamia tunteja, tai vain pieni osa ylipäätään, päivässä. Päiväkotien välillä on myös huomattavia eroja, eikä tasapuolisuus lasten välillä tietenkään toteudu nykyiselläänkään.

Herra puhemies! Subjektiivisen päivähoito-oikeuden tarkoitus on mahdollistaa molempien vanhempien osallistuminen työelämään tai koulutukseen. Tavoitteena on ollut kustannustietoinen ja kokonaistaloudellinen päivähoitojärjestelmä, joka tyydyttäisi päivähoidon tarpeen. Tavoite ei ole toteutunut, koska subjektiivinen oikeus antaa mahdollisuuden myös tarpeettomaan yhteiskunnan kustantamaan päivähoitoon. Subjektiivista päivähoito-oikeutta pitäisi tarkastella sen sijaan siitä näkökulmasta, että vastuu alle kouluikäisten lasten kokopäivähoidosta on siirretty pois perheiltä. Järjestely heikentää myös sisarusten välistä kiintymyssuhdetta ja saattaa aiheuttaa ristiriitaakin perheen lasten välille.

Tarvitsisimme päivähoitojärjestelmän uudistuksen, jossa lapsen etu on ensisijainen tarkastelunäkökohta. Varmasti tähän yhtyy myös aitiossa istuva peruspalveluministerimme. Samalla varhaiskasvatuksen näkökulmaa on ajateltava uudelleen. Lapsi tarvitsee varhaiskasvatusta, mutta ei välttämättä kokoaikaisesti päiväkodissa, sillä monilla vaihtoehtoisilla menetelmillä voidaan saavuttaa sama päämäärä. Tällä me todella voimme järkeistää resurssiemme käyttöä ja säästää myös kuntien varoja.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Politiikassa tehdään arvovalintoja. Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa. Se on nykyhetken arvovalintoja kestävän pohjan luomiseksi tulevaisuudellemme. Meidän tulevaisuutemme on lapsissa. Siksi ihmettelinkin suuresti julkisuuteen kaikuneita tietoja hallituksen aikeista leikata kotihoidon tukea kenties peräti vuodella niin, että sitä myönnettäisiin nykyisen 3 ikävuoden sijasta vain 2 ikävuoteen saakka, enkä myöskään tämän päivän keskustelussa ole kuullut riittävän selkeästi tämän asian kiistoa. Olisi ollut hyvä, että olisimme hallituksen suusta yksiselitteisesti kuulleet, että kotihoidon tukea ei tulla leikkaamaan millään muotoa, mutta tätä ei vielä ainakaan tähän mennessä ole mielestäni täällä kuultu.

Arvoisa puhemies! Vanhemmilla tulee olla jatkossakin vapaus ja taloudellisten realiteettien suoma mahdollisuus valita, kasvattavatko he pieniä lapsiaan kotona. Heillä tulee olla vapaus valita itselleen sopivin vaihtoehto lastensa hoitamiseen. Tässä en minä eikä keskusta halua lähteä sanomaan, mikä se oikea vaihtoehto perheelle kussakin tilanteessa on, mutta haluamme, että perheillä on aidot ja hyvät vaihtoehdot käsillä. Yksi näistä hyvistä vaihtoehdoista on juuri lasten kotihoidon tuki, eikä sitä pidä ainakaan heikentää.

Vanhemmat haluavat lisää aikaa lapsilleen. Niin sanottu laatuaika, lyhyt mutta sitäkin intensiivisempi aika lasten kanssa, ei ole kaikkien ratkaisu työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen mukanaan tuomiin haasteisiin. Lapset tarvitsevat riittävästi hoivaa, läheisyyttä ja vanhempien läsnäoloa. On tärkeää, että myös isillä on mahdollisuus viettää lastensa kanssa aikaa heidän varhaisina ikävuosinaan. Isiä tulisikin rohkaista ja kannustaa enenevässä määrin tarttumaan kotihoidon mahdollisuuteen. Järjestelmämme tulee vastata tässä suhteessa myös sukupuolten välisen tasa-arvon tavoitteisiin.

Toivottavasti lasten päivähoitomalleja voidaan kehittää myönteisellä tavalla niin, että se ei tarkoita sitten jonkun toisen vaihtoehdon, kuten lasten kotihoidon tuen, leikkaamista tai heikentämistä. Varmasti uusia, myönteisiä mahdollisuuksia kyllä tarvitaan ja kaivataankin. Lasten kotihoidon tuella monissa tapauksissa parannetaan vanhempien jaksamista myös elämän ruuhkavuosina, kun monia suuria elämän mullistuksia saattaa tapahtua samanaikaisesti. Lastenhoidon ja työelämän yhteensovittaminen on aivan erityisen haasteellista yksinhuoltajille, mitä ei nykyään mielestäni ole riittävästi huomioitu.

Riittävästi ei myöskään ole huomioitu vanhempien vapaaehtoisen osa-aikatyön mahdollisuutta. Osa-aikainen työskentely mahdollistaisi enemmän aikaa perhe-elämälle samalla, kun vanhempi voisi jatkaa työtään ja uraansa siinä ajallisia ja tietotaidollisia menetyksiä kokematta. Osa-aikainen työskentely mahdollistaisi enemmän aikaa perhe-elämälle siis, ja tätä ei voi liikaa korostaa. Osa-aikainen työskentely on Suomessa muutenkin aivan liian vähän käsitelty asia: joko olet totaalisesti töissä tai totaalisesti työelämän ulkopuolella. Siitä välimaastosta ei riittävästi vaihtoehtoja löydy. Uskon, että kuitenkin tähän voisi löytää kultaisen keskitien, joka ottaa hyvin huomioon kaikkien ajalliset, taloudelliset ja henkiset resurssit, niin pienten lasten vanhempien kuin eläkeläistenkin.

Arvoisa puhemies! Tästä tämän päivän keskustelusta vielä, sitähän on käyty paitsi tässä salissa myös muuallakin. Tänä aamuna kuultiin, tai ainakin osa varmaan kuuli, keskustelua aamutelevisiossa. Siellä oli professori Keltikangas-Järvinen kertomassa näkemyksistään, ja kyllä hän painotti sitä, ainakin itse sen niin kuulin, että kyllä tämä lasten kotihoito on varsinkin pienille lapsille tärkeä vaihtoehto mutta aivan hyvä myös vähän vanhemmillekin. Mutta ainakin niille kaikista pienimmille se on tärkeää, että lapsia voitaisiin hoitaa kotona, ja silloin, kun hoidetaan jossain kodin ulkopuolella, niitten ryhmien pitäisi olla riittävän pieniä. Aivan pienet lapset eivät ole valmiita suuriin ryhmiin. Ja tämä lapsen etuhan tässä olisi erittäin tärkeä ja kaikista tärkeintä huomioida, kun päivähoitojärjestelmiä kehitetään.

Myös voi miettiä sitä, onko sitten todella saavutettavissa joitakin yhteiskunnallisia taloudellisia säästöjä sillä, että leikattaisiin lasten kotihoidon tukea. Oletettavaa on, että se aiheuttaisi melkoisen paineen kunnalliseen päivähoitoon. Esimerkiksi omassa vaalipiirissäni Uudellamaalla se tarkoittaisi varmasti kymmenien uusien päiväkotien rakentamista. Päiväkodit täyttyisivät, ja ne ovat jo ennestäänkin hyvin monessa tapauksessa hyvin täysiä. Eihän sekään ilmaista puuhaa ole.

Toivottavasti tällä välikysymyksellä on voitu estää se, että hallitus kajoaa kotihoidon tukeen nyt kehysriihen aikana tai myöhemmin tänä vuonna tai koko vaalikauden aikana. Me jäämme seuraamaan, miten tämä asia edistyy.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Parhaat kiitokset hallitukselle siitä, että annoitte tietovuodon aikeistanne lyhentää lasten kotihoidon tuen kestoa 3 vuodesta 2 vuoteen. Tämän tietovuodon siivittämänä me pääsemme keskustelemaan jo ennen hallituksen budjettiriihtä kavalista aikeistanne heikentää lapsiperheiden asemaa.

Tälle kotihoidon tuen keston alentamiselle ei löydy ainuttakaan järjellistä perustetta. Jos määräajan lyhennys tapahtuu suoraan kehysriihessä tai peruspalveluministerin kertoman selvitystyön jälkeen, se tulee olemaan täysin hallituspuolueiden ideologinen valinta. Perusteena lyhennykselle on esitetty, että muutos säästäisi valtion rahoja ja patistaisi naiset nopeammin töihin tienaamaan veroeuroja. Perusteet ovat vailla todellisuuspohjaa.

Ensinnäkin lapsen kehityksen kannalta on parempi, mitä pienemmässä ryhmässä hän on vähintäänkin 3-vuotiaaksi. Tänä aamuna professori Keltikangas-Järvinen kertoi televisiossa vahvat perusteet kotona tapahtuvalle hoidolle.

Itse pienten lasten isänä on voinut huomata selvän eron lasten terveenä pysymisessä. Kun lapset ovat kotihoidossa, on korvatulehdusten ja muiden kausisairauksien määrä vähäinen, lähestulkoon olematon. Vaikka päiväkodit ovat hienoja ja mukavia paikkoja ja siellä sosiaaliset taidot kehittyvät, niin useimmiten on niin, että lapset sairastavat paljon useammin. Tämän johdosta työelämässä olevat vanhemmat joutuvat ottamaan aika ajoin sairaan lapsen hoitovapaata työstään. Tämä kustannus jää aina työnantajan maksettavaksi, eli vaikka veroeuroja kertyy valtion ja kunnan kassaan, niin työpanos jää saavuttamatta työnantajalle.

Hallitukselta on jäänyt huomiotta se tosiasia, että kotihoidon tuella oleva vanhempi vapauttaa työpaikkansa sijaisen käyttöön. Usein sijaisena on vasta työmarkkinoille tullut henkilö, joka saa työstä palkan lisäksi tärkeää työkokemusta. Veroeurot kilahtavat valtion ja kunnan kassaan tätäkin kautta. Se helpottaa usein myös alle 25-vuotiaiden ihmisten työttömyyttä. Kotihoidon tukijärjestelmä pitää työttömyystilastot parempina ja on kustannuksiltaan työttömyyskorvausjärjestelmää edullisempi.

Kotihoidon tuen lopettaminen yli 2-vuotiailta toisi tarpeen lisätä yli 15 000 päivähoitopaikkaa, jos kaikki lapset tulisivat perheille säädettyjen etuuksien piiriin. Miten tällainen määrä olisi järjestettävissä uusia hoitopaikkoja? Kunnat ja kaupungit, niiden varallisuudesta riippumatta, olisivat täysin mahdottoman tilanteen edessä. Vai elääkö hallituksen keskuudessa sellainen luulo, että tällä toimenpiteellä voidaan uudistaa kuntarakennetta hallituksen tahdon mukaisesti?

Suomessa on tähän saakka kunnioitettu perheiden päätösvaltaa ja valinnan mahdollisuutta päivähoitomuodon valinnassa. Se on samalla mahdollistanut perheille heidän tahtonsa mukaisen työhön paluun. Useampilapsisissa perheissä kotihoito nuorempien lasten osalta on mahdollistanut myös sen, että kotona oleva vanhempi on voinut tukea kouluiässä olevien lasten koulunkäyntiä alkuvuosina, ja se on antanut mahdollisuuden myös siihen, etteivät kouluiässä olevat lapset tarvitse koulun tarjoamaa aamu- tai iltapäivähoitoa. Se on säästöä myös kunnalle.

Kotihoidon tuen rajoittaminen olisi vastoin hallitusohjelman lupaamia kirjauksia. Siellä luvataan lapsille turvallinen kasvuympäristö ja tukea vanhemmuuteen. Perheiden palveluja ja etuuksia luvataan kehittää siten, että perheiden erilaiset tarpeet huomioidaan. Perhepolitiikan ytimiksi mainitaan palvelut, tulonsiirrot ja perheen ja työn yhteensovittaminen.

Arvoisa puhemies! Kaavailtu kotihoidon tuen rajaaminen on vastoin kaikkia näitä hienoja lupauksia.

Arvoisa puhemies! Toivon hallituksen kehysriihestä ratkaisua, joka ei lyhennä kotihoidon tuen saantiaikaa. Se olisi vastoin lapsen etua, perheen etua, vanhempien työnantajan etua sekä vastoin kuntien etua ja kuntien mahdollisuuksia vastata päivähoitovelvoitteeseen. Perheissä tapahtuvat lasten hoitosuunnitelmat ajatellaan usein paljon pidemmällä aikajänteellä kuin teidän hallituksenne mahdollinen kestoaika on. Perheitä ei saa rangaista ideologisilla mieltymyksillä, vaan perheet tulee nähdä yhteiskunnan puolueista riippumattomana voimavarana.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten mielestä isät ja äidit saavat päättää yhdessä, mikä on heidän mielestään paras ja toimivin ratkaisu hoitaa perheensä sisäiset asiat omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla. Ihmisillä on hyvin erilaisia työpaikkoja, työaikoja, tottumuksia ja rutiineja. Kotihoidon tuen mahtavimpia puolia on muun muassa se, että esimerkiksi isovanhempi tai muu sukulainen voi hoitaa lasta. Tällöin lasta ei ole välttämätöntä laittaa kunnalliseen päivähoitopaikkaan, jos vanhemmat eivät niin halua.

Vanhemmilla voi olla omia syitä olla käyttämättä päivähoitopaikkaoikeuttaan. Yksi näistä syistä voi olla sekin, että kaikilla kunnilla päivähoitoa ei ole pystytty järjestämään niin mallikkaasti kuin olisi pitänyt. On olemassa myös tutkimus, että pienet, 2—3-vuotiaat lapset eivät hyödy millään tavoilla isoista päivähoitoryhmistä. Lapsi hyötyy isoista sosiaalisista ryhmistä vasta esikouluiässä. Pienten, 1—3-vuotiaiden lasten kannalta on elintärkeää, että lapsella on hyvä suhde omiin vanhempiinsa sekä mahdolliseen hoitajaansa. Pienille lapsille kehityksen kannalta olennaisinta olisi, että lapsen elämä olisi vakaata ja että lapsi voisi rakentaa pitkäaikaisen luotettavan suhteen hoitajaansa. Liiat muutokset ja hälinä pienen lapsen ympärillä johtavat stressaantumiseen ja mahdollisiin häiriökäyttäytymisiin. Näin ollen pienten lasten tasapainoisen kehityksen kannalta lapselle olisi parasta olla joko kotona hoidossa tai alle kuuden lapsen pienryhmissä perhepäivähoidon tyyppisissä hoitopaikoissa.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki vaikuttaa eritoten pienituloisten perheitten talouteen. Kotihoidon tuen käyttämisaste laskee nopeasti lapsen täyttäessä kaksi vuotta. Jos kotihoidon tuen uudistus toteutettaisiin, minkälaisia säästöjä syntyisi, jos tämä pieni osa väestöstä pakotettaisiin töihin ennenaikaisesti? Kotihoidon tuen leikkauksella lisättäisiin kuntien painetta nostaa kuntalisiään. Mistä saisimme kunnille lisää päivähoitopaikkoja ja koulutettua henkilökuntaa, kun kuntien resurssit ovat jo nyt vähäiset?

Kotihoidon tuella on ennen kaikkea myös työllistävä vaikutus korkean työttömyyden Suomessa. Hoitovapaalla olevan työntekijän tilalle palkataan useimmiten sijainen. Äitiysloman ja hoitovapaan sijaisuudet takaavat usein työtä kahdesta kolmeen vuotta riippuen siitä, kuinka pitkä aika hoitovapaalla ollaan. Perussuomalaiset näkevät hoitovapaan siten, että hoitovapaalla kotihoidon tuelle annetaan jo entuudestaan tiukkaan lapsiperheiden arkeen hieman valinnanvapautta ja liikkumavaraa, mitä ei tulisi missään nimessä kaventaa. Päinvastoin, lapsiperheiden hyvinvointiin tulisi panostaa enemmän, sillä he ovat tulevaisuutemme.

Lopuksi haluan tukea edustaja Juvosen tekemää epäluottamuslausetta.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Lapsissa on tulevaisuus. Yksi pahimmista yhteiskuntamme ongelmista on kokonaisten perheiden ja tätä kautta lapsien ja nuorten ihmisten syrjäytyminen. Syrjäytymiskehitys alkaa usein pienestä pitäen kotoa käsin opittujen mallien kautta. Maassamme on työttömiä jo kolmannessa polvessa saakka. Meillä täytyy olla tahto ja keinoja syrjäytymiskehityksen katkaisemiseen. Maamme talouteen tehtävät sopeuttamistoimet eivät ole lasten ja nuorten syrjäytymisen katkaisemisen kanssa ristiriidassa vaan päinvastoin. Syrjäytyminen aiheuttaa yhteiskuntaamme valtavan negatiivisen vaikutuksen, ja taloudellinen miinusmerkki on huomattava. Kuten keskustan välikysymyksessäkin mainitaan, työurien pidentäminen niin alusta, keskeltä kuin lopustakin päin on välttämätöntä. Emme halua istua samassa pelastusveneessä kreikkalaisten kanssa vaan haluamme lapsillemme hyvän ja kestävän tulevaisuuden.

Arvoisa puhemies! Lapset ovat erilaisia ja perheet ovat erilaisia. Perheiden tilanteet vaihtelevat. Se, mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Suomalainen kotihoidon tukeminen on tällä hetkellä monipuolista ja joustavaa. Pahimmillaan syrjäytyminen näkyy käytännössä siten, että yhteiskuntaan ei mennä millään tavalla mukaan, ei edes aiota käydä töissä vaan nostetaan tukia. Tässä mielessä on erityisen tärkeää vahvistaa siltaa kotona olemisen ja työssä käymisen kanssa. Pitkään kotona olemisessa on olemassa omat hankaluutensa lähinnä sen takia, että töihin palaaminen pitkän ajanjakson jälkeen voi olla hankalaa. Tasa-arvosta kun puhutaan, niin tätä riskiä olisi hyvä jakaa molemmille vanhemmille, ei pelkästään äideille.

Arvoisa puhemies! Meillä vallitsee kotihoidon suhteen laaja valinnanvapaus. Ymmärrän subjektiivisen päivähoidon oikeuden puolipäivähoidossa. En kannattaisi sitä kokopäiväiseksi hoitotavaksi. Tuntuu oudolta, jos molemmat vanhemmat ovat kotona, ettei omaa lasta tässä tapauksessa hoideta kotona vaan että hänet viedään päivähoitoon. Vastuu lapsista on vanhemmilla. Toki sosiaaliset perusteet ovat oma lukunsa. Tämäkin voisi olla tutkimisen arvoinen asia, kun puhutaan säästö- ja sopeuttamistoimista.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! 90-luvun laman hoidossa tehtiin virheitä. Yksi kauaskantoisimpia olivat niin sanotut juustohöyläleikkaukset, jotka kohdistuivat tasaisesti kaikkiin hyvinvointipalveluihin. Nyt jälkiviisaana voi todeta, että lapset ja nuoret kärsivät noista toimenpiteistä kaikkein eniten. Nyt olemme jälleen miettimässä sitä, miten selvitä kestävyysvajeesta. Mielestäni onkin erittäin tärkeää, että nostamme tarkasteluun kaikki kohteet. Julkisuudessa on liikkunut huhuja lasten kotihoidon tuesta ja sen rajaamisesta alle kaksivuotiaisiin mahdollisena säästökohteena. Siksi se on nyt kovastikin otsikoissa. On hyvä, että asiasta keskustellaan.

Lasten kotihoidon tuki nykymuodossaan tuli käyttöön 80-luvulla. Se antaa perheille mahdollisuuden hoitaa pienet lapset kotona, ja se on vaihtoehto päivähoidolle. Moni perhe käyttääkin tätä mahdollisuutta hyväkseen. Kunnat ovat voineet luopua sen myötä joidenkin päiväkotien rakentamisesta. Muun muassa Helsingissä tarvittaisiin laskennallisesti 20 päivähoitoyksikköä enemmän, jos nyt nämä kotihoidon tuella olevat 2—3-vuotiaat lapset tulisivat päivähoitoon.

Mitalilla on kuitenkin toinen puoli, niin kuin asioilla yleensä on. Kotihoidon tukea käyttävät perheet, erityisesti äidit, joilla on matala koulutustaso tai ei lainkaan koulutusta. Tällaisessa tilanteessa kotiin jääminen useaksi vuodeksi saattaa tehdä paluun työelämään vaikeaksi. Perheen ansiotaso laskee, ja pahimmillaan voi jopa uhata köyhyys perhettä. Se taas johtaa syrjäytymiskierteeseen ja sen kautta moniin ikäviin ilmiöihin. Toisaalta tuki voi sitoa kotiin myös koulutettuja naisia, erityisesti hoiva- ja hoitoalalta, joista on pulaa nyt jo työmarkkinoilla. Heistähän seuraavan kymmenen vuoden aikana noin puolet tulee jäämään eläkkeelle, joten heistä on kovaa tarvetta.

Itse en kuitenkaan lähtisi nopeasti muuttamaan kotihoidon tukea mihinkään suuntaan, sillä jos nyt sitä rajataan, niin siitä saatu taloudellinen säästö on aivan olematon. Jos puoletkin näistä 2—3-vuotiaista lapsista, joita nyt hoidetaan kotihoidon tuella kotona, tulisi kunnalliseen päivähoitoon, aiheuttaisi se kunnille aivan kohtuuttoman menoerän päiväkotirakentamisen myötä. Lisäksi valtakunnan tasolla tarvittaisiin muutama tuhat uutta työntekijää, hoito- ja kasvatushenkilöä, joista kolmannes lastentarhanopettajia. Tuskin meillä on reservissä sellaista määrää osaajia, ja tuskin kunnat niitä pystyisivät palkkaamaankaan.

Poistamisen sijaan kotihoidon tukea pitäisi kehittää siten, että se tarjoaisi vanhemmille mahdollisuuden asteittain palata työelämään. Perheen ja työn yhteensovittaminen on meidän sosialidemokraattien keskeisimpiä tavoitteita. Päivähoitoa tulee kehittää ja saada lopultakin varhaiskasvatuslain uudistus. Päivähoidossa tulee taata sen korkea laatu, turvallisuus, moniammatillisuus ja osaava henkilöstö.

Arvoisa puhemies! Keskusta perää välikysymyksessään hallitukselta keinoja lapsiperheiden hyvinvoinnin edistämiseksi. Asia on mielestäni erittäin tärkeä ja aiheellinen. Taloudellisesti huonoina aikoina on suuri vaara, että tehdään paniikissa epäonnistuneita valintoja, jotka kostautuvat myöhemmin sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt näyttää siltä, ettei kotihoidon tukea sittenkään leikata — viittaan nyt edustaja Virtasen ja edustaja Östmanin puheisiin ja ministeri Räsäsen puheisiin myöskin. Toivottavasti olen tulkinnut oikein, että ne ovat oikeansuuntaisia tulkintoja, että tätä varsinaista leikkausta ei tulisi, mutta sehän jää nähtäväksi, ja jos siellä kehysriihessä kuitenkin kotihoidon tuki on pöydällä, niin tietenkin se on huono asia.

Kotihoidon tuen mahdollinen kestoleikkaus kolmesta vuodesta kahteen vuoteen tulisi olemaan suuri taloudellinen virhe sekä perheen päätöksenteon kavennus. Leikkaus lisäisi merkittävästi päivähoidon tarvetta, ja säästöt käytännössä muuttuisivat kustannuksiksi kunnissa. Valtion kustannukset vähentyisivät, mutta kuntien kustannukset kasvaisivat valtion säästöjä paljon enemmän. Siis julkisen sektorin kokonaiskustannukset kasvaisivat. Kysymys on myös jälleen siitä, että valtio siirtää omia kustannuksiaan kunnille. Tässä tapauksessa ne kasvaisivat reilusti matkalla. Näin ollen säästöhanke tämä ei voi olla, vaan toteutuessaan tämä on ideologinen ja poliittinen ratkaisu. Muun muassa Helsingissä apulaiskaupunginjohtajan mukaan kotihoidon tuen keston leikkaus merkitsisi kymmenien uusien päiväkotien rakentamista ja satojen työntekijöiden palkkaamista. Ongelmaksi tulisi muodostumaan myös osaavan ja ammattitaitoisen työvoiman saanti. Omassa vaalipiirissäni Mikkelissä päivähoidon tarve kasvaisi noin 50 päivähoitopaikalla, ja lähes samansuuruinen se olisi myös kotikaupungissani Savonlinnassa. Kustannukset lisääntyneestä päivähoidon tarpeesta tulisivat maksettaviksi kaupunkilaisille. Ilmeinen vaara on myös siitä, että päivähoitomaksut tulisivat moninkertaistumaan.

Arvoisa puhemies! Lapsen koko persoona kehittyy kolmen ensimmäisen vuoden aikana, ja pääsääntöisesti paras paikka tähän on koti. Tältäkin osin tinkiminen parhaasta mahdollisesta kasvuympäristöstä ihmisalun herkässä vaiheessa voi kääntyä myöhemmin yhteiskunnan kustannuksiksi. Vanhemmilla tulisi säilyttää mahdollisuus valita kotihoidon ja päiväkodin välillä lapsen kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana. Jos halutaan todellisia säästöjä, niitä saataisiin aikaan purkamalla subjektiivinen oikeus päiväkotipaikkaan silloin, kun toinen tai molemmat vanhemmat ovat kotona ja voivat lasta siellä hoitaa. Henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, että tämän oikeuden tarpeellisuutta tulisi selvittää. En näe kovin hyvänä asiana sellaista tilannetta, jossa vanhempi tai vanhemmat saadessaan työpaikan eivät saa lapselleen hoitopaikkaa päiväkotiin jonojen vuoksi, kun samaan aikaan joku toinen vie lapsensa hoitoon, vaikka onkin kotona ja voisi lapsensa siellä hoitaa. Tänään tässä salissa kysyin ministeriltä kantaa subjektiiviseen oikeuteen päivähoitopaikkaan, mutta en silloin saanut vastausta, ja nyt, kun ministeri on paikalla, varmaan tämä vastauskin tulee.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Perhepolitiikka on joutunut kokoomus—demari-hallituksen hampaisiin. Tulevaa ministereiden kehysriiheä ja leikkauslistoja odotellessa on tarpeen palauttaa hallituspoliitikot perheiden arkeen. Meillä kaikilla on vielä paljon tekemistä lapsiköyhyyden voittamiseksi, yksinhuoltajien tilanteen kohentamiseksi, huostaanottojen vähentämiseksi ja etenkin nuorten ja lasten pahoinvoinnin poistamiseksi.

Sain vastikään sähköpostia nuorelta perheenäidiltä. Hän oli lukenut uutiset mahdollisesta pienten lasten kotihoidon tuen leikkauksesta. Äiti tuskasteli perheensä toimeentulon niukkuutta ja epävarmoja suunnitelmia kotiin jäämisestä. Työpaikalle ja Kelalle kun pitäisi kiikuttaa määräaikoihin mennessä ilmoitukset, mitä perhe aikoo lastenhoidon suhteen tehdä. Hän oli syystäkin huolissaan siitä, mitä hänen ja muiden epätietoisten tulisi nyt tässä tilanteessa tehdä.

Perhe-etuudet mukaan lukien kotihoidon tuki ovat eläneet vuoristoratamaista kehitystä. Välillä niitä nostetaan, leikataan, lyhennetään ja parsitaan. Siinä on vanhemmilla, yrittäjillä, Kelan ja kuntien virkailijoilla tekemistä pysyä muutoksissa perässä. Heikennykset perhe-etuihin ovat tulleet aina, kun keskusta ei ole ollut hallituksessa puolustamassa perheiden tilannetta. Pitkäjänteinen perhepolitiikka on nyt täysin hukkateillä. On täysin perusteltua, että me keskustalaiset vaadimme pienten lasten kotihoidon tuen määrän ja laadun säilyttämistä vähintäänkin nykyisellä tasolla. Viime vaalikaudella teimme historiallisen uudistuksen, jossa pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahat korotettiin työmarkkinatuen tasolle. Näin niitä perheitä arvostetaan.

Arvoisa puhemies! Olen eilen kolme vuotta täyttäneen pojan äiti ja vanhempainvapaalla olleen mieheni vaimo. Meitä vanhempainvapaan pitämiseen ei houkutellut erityisesti tuo reippaan 200 euron kotihoidon tuki kuukaudessa vaan pienen lapsen tarpeet sekä oikeus vanhempiin. Luontevaa oli myös, että meistä vanhemmista isä jäi kotiin kotitöihin. Väitän, että otamme liian vähän huomioon juuri lapsen luontaisen kehityksen, kiintymyksen ja tarpeen. Suomen vanhempainvapaajärjestelmää tuleekin kehittää edelleen lapsen tarpeista käsin ja sallia valinnanvapaus perheille kulloiseenkin elämäntilanteeseen sopivalla tavalla. Nyt meilläkin on aloitettu kunnallisessa perhepäivähoidossa, hieman pitkin hampain kylläkin.

Arvoisa puhemies! Jo 1960-luvulla maalaisliiton naiset ajoivat äidinpalkan käyttöönottoa. Keskustalle kotona tehtävä hoiva- ja hoitotyö on ollut aina arvostuksessa. Nyt 2000-luvulla meillä on lasten subjektiivinen oikeus päivähoitoon ja vaihtoehtoisesti kotihoidon tuki niille vanhemmille, jotka haluavat hoitaa lapsiaan kotona. Haluan edelleen edistää vanhempien mahdollisuuksia lastenkasvatukseen. Erityisesti isät voisivat tehdä läpimurron kotirintamilla. Tarvitsemme työnantajien pöydässä myönteistä asennetta vanhempainvapaita ja osa-aikatyötä kohtaan pienten lasten perheiden arjessa, hallitukselta puolestaan ymmärrystä kotona tehtävää hoitotyötä kohtaan. Tässä välikysymyksessä on kysymys perhepolitiikan arvoista, asenteista ja arvostuksesta. Nostan itse hattua kaikille kotiäideille ja -isille. Teette arvokasta työtä lastenne ja yhteiskuntamme eteen.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Eilen meillä Suomessa vietettiin tasa-arvon ja Minna Canthin päivää. Tämäntyyppiset juhlapäivät ovat hyvä muistutus siitä, että tasa-arvon kaltaiset asiat eivät synny itsestään. Niin arvokkaana kuin tasa-arvoa tänä päivänä pidetäänkin, sen saavuttaminen vaatii meiltä edelleen herkkyyttä tunnistaa tasa-arvoa uhkaavat tekijät yhteiskunnassa ja rohkeutta puuttua niihin.

Lasten asema ja etu liittyvät usein läheisesti myös siihen, miten perheen arki saadaan järjestettyä. Jotta kaikki voivat hyvin, jokaisella perheenjäsenellä on oltava tasa-arvoinen ja aito mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja toteuttaa itseään itselleen sopivalla tavalla. Perheen toimeentulon turvaaminen edellyttää kuitenkin vähintään toisen vanhemman työssäkäyntiä ja useimmissa perheissä molempien.

Sitä, millainen vanhempien työnjaon tulisi kussakin perheessä olla, on varmasti turha lähteä sanelemaan, mutta se on selvää, etteivät ainakaan tukijärjestelmämme saa olla sellaisia, että ne estävät naisia tekemästä omaehtoisia valintoja. Erityisesti pienten lasten ollessa kyseessä vaaditaan aivan erityistä harkintaa sen suhteen, mitkä ovat kussakin tilanteessa parhaat hoitoratkaisut. On suuri rikkaus, että meillä Suomessa ylipäätään on useita eri päivähoidon vaihtoehtoja, joista valita, ja tämän valinnanmahdollisuuksien kirjon puolesta meidän on syytä toimia myös jatkossa.

Haluan myös muistuttaa tässä vaiheessa, että eri perheissä perhedynamiikka on erilaista ja myös siinä vaiheessa, saadaanko perheeseen ensimmäinen, toinen vai kolmas lapsi. Omasta ajastani muistan 90-luvun alusta, että kun olin nuori, ensimmäisen lapsen äiti, olin paljon epävarmempi päivähoitovalintojen suhteen kuin siinä vaiheessa, kun perheessä oli kolmas lapsi, jolloin me vanhemmatkin olimme jo tietyllä tavalla kypsempiä.

Arvoisa puhemies! Huomionarvoista on tietysti sekin, mitä eri lastenhoitomuodot maksavat yhteiskunnalle. Esimerkiksi meillä Liedossa lasten kotihoito on koettu kunnan kannalta kuitenkin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, ja olemme halunneet tukea sitä myös omalla panoksellamme. Muutama vuosi sitten tuplasimme Lieto-lisän satasesta 200 euroon kuukaudessa ja saimme runsaasti kiitoksia lapsiperheiltä. Itse asiassa TNS Gallup teetti viime syksynä tutkimuksen Valittujen Palojen pyynnöstä, ja siinä Lieto todettiin Varsinais-Suomen lapsiystävällisimmäksi kunnaksi.

Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa vaikeita sopeuttamispäätöksiä on joka tapauksessa tehtävä, on tietysti helpointa laatia listaa niistä asioista, joihin ei ainakaan saisi puuttua. Lapsiperheiden edut kuuluvat luonnostaan sellaisiin asioihin, jotka itsekin sijoittaisin tuollaiselle ei-listalle. Tämä keskustan välikysymys on joka tapauksessa siinä suhteessa erikoista laatua, että se perustuu laajalti erilaisiin spekulaatioihin siitä, mitä hallitus mahdollisesti aikoo tehdä, eikä juurikaan tosiasioihin. Vasta torstain kehysriihessä tulee arvioitavaksi, mitkä ovat parhaat tavat edistää kansantalouden tasapainottamista ja kestävää kasvua, ja on sanomattakin selvää, että perheiden hyvinvointi on myös sen kannalta keskeinen asia.

Arvoisa puhemies! Työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuudet heijastuvat suoraan naisten mahdollisuuksiin osallistua täysipainoisesti työelämään. Pidemmän päälle ei voi olla kestävä tilanne, jos naisten palkkausta pidetään työnantajien taholta ennemminkin taloudellisena riskinä kuin mahdollisuutena parantaa yrityksen tai muun organisaation menestysedellytyksiä. Kuten monet johtamistutkimuksetkin ovat kertoneet, naisilla on usein monia sellaisia ominaisuuksia, joita työelämässäkin kaivataan. Äitiys ja ura eivät siksi saa olla toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Uskon, että kun me annamme äideille mahdollisuuden näyttää kykynsä näissä molemmissa taitolajeissa, se on myös perheiden etu — kuten on myös isien etu, että he osallistuvat lastensa hoitoon ja kasvatukseen.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan myös kiittää edustaja Vehkaperän tavoin äitejä, jotka tekevät arvokasta työtä kotona, mutta haluaisin myös välttää syyllistämästä niitä äitejä, jotka tekevät arvokasta työtä suomalaisessa työelämässä ja suomalaisen hyvinvoinnin edistämiseksi.

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Keskusta on tehnyt välikysymyksen lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamisesta. Lasten sekä perheiden arki ja hyvinvointi on kokonaisuus, joka edellyttää päätöksentekijöiltä vastuuta pitkälle tulevaisuuteen. Tämä välikysymys on siis todella aiheellinen.

Onko Kataisen hallitus esimerkiksi kaavailemassa kotihoidon tuen keston leikkaamista kolmesta kahteen vuoteen vaiko ei? Tähän kysymykseen ei ole saatu selkeää vastausta täällä eduskunnassa sitä suoraan kysyttäessäkään. Hallitus on sanonut, että kaikki on auki, avoinna pöydällä. Valitettavasti tänäänkään ministerit eivät antaneet tähän kysymykseen selkeää vastausta.

Hallitusohjelmassa on kohta, jossa mainitaan: "Edistetään kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä." Mitä tämä oikeastaan tarkemmin tarkoittaa? Tarkoittaako hallitus tällä kirjauksella juuri pienten lasten kotihoidon tuen ikärajan laskemista nykyisestä kolmesta ikävuodesta kahteen? Tällä ehkä voitaisiin tavoitella arviolta 35—40 miljoonan euron säästöjä valtion menoissa, mutta samalla hallitus siirtäisi laskun kuntien maksettavaksi. Todellisuudessa kuntien menot kasvaisivat moninkertaisiksi valtion säästöihin nähden, kun kunnat joutuisivat rakentamaan uusia päiväkoteja ja palkkaamaan uusia työntekijöitä.

Päivähoitoryhmät ovat kuntien välttämättömien säästöjen vuoksi jo nyt monissa kunnissa äärirajoilla kokonsa suhteen eikä päivähoitopaikan löytäminen ole helppoa. Jos kotihoidon tuen lyhentämisen vuoksi tukea leikataan, tarvitaan arviolta 15 000 uutta hoitopaikkaa, ja se tarkoittaisi vääjäämättä ryhmien nopeaa kasvua, levottomuutta ja turvattomuuden tunnetta. Omassa kotikaupungissanikin päiväkotien rakentaminen on arkipäivää ja useita suunnitellaan.

Herää myös kysymys, onko hallitus kotihoidon tuen leikkaamiskaavailuillaan nyt edistämässä työurien pidentämistä nopeuttamalla äitien työelämään palaamista. Tasa-arvon kannalta se on toki hyväksyttävää, mutta perheen ja lapsen kannalta leikkauskaavailut ovat arveluttavia. Onko hallituksen mielestä valtiontalous, aikuisten uraputki ja taloudellinen menestys lasta ja perheitä tärkeämpää? Omasta mielestäni ei. Tämä on myös arvokysymys. Pieni lapsi tarvitsee aikaa ja turvaa. Lapsen etu tulee asettaa poliittisen päätöksenteon perustaksi. Perheitä ei tule tarkastella vain tuottavuuden näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on osa suomalaista monipuolista päivähoitojärjestelmää. Kyse on nimenomaan lapsen edusta. Lapselle tulee olla hänen kulloisenkin kehitysvaiheensa mukainen, perheelle sopiva, paras hoitomalli. Tarvitaan siis tasapuolisesti erilaisia lastenhoitomuotoja perheen tarpeiden mukaan. Perheellä tulee edelleenkin olla aito valinnanmahdollisuus lapsen tai lasten hoitojärjestelyissä. Siksi nykyjärjestelmää ei ole aihetta muuttaa eikä kotihoidon tuen maksamiseen saa tehdä heikennyksiä.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuesta on mukava olla täällä puhumassa, onhan se suurelta osin myös sosialidemokraattien ansiota, niin kuin edustaja Kääriäinen täällä tänään päivällä aiemmin sanoi.

Perhepolitiikasta keskusteleminen on kuumentanut tunteita, ja kiihtymyksen ilmaisuun on oltava mahdollisuus. Ihmisillä on hyvin erilaiset näkemykset sen suhteen, millaisina he näkevät parhaan tavan päivähoitoasioiden järjestämiseksi perheissä. Meillä on syytä arvostaa erilaisia tapoja perheiden hyvinvoinnin takaamiseksi, sillä yksi ja sama malli ei sovi kaikille, niin kuin täällä tänään päivällä on useammassa puheenvuorossa kuultu sanottavan.

Tunteita herättävästäkin aiheesta keskustellessa on kuitenkin kyettävä olemaan myös viileän analyyttinen. Kysymys kotihoidon tuesta liittyy sellaisiin teemoihin kuin sukupuolten välinen tasa-arvo, palkkatyöstä vapautuminen, naisten ja miesten tekemän työn yhteiskunnallinen arvostaminen. Kyse on viime kädessä myös ihmiskuvastamme. Kotihoidon tuki, kuten suomalainen perhepolitiikka laajemminkin, on suunniteltava huolellisesti siten, että se tuottaa sellaisia yhteiskunnallisia seurannaisvaikutuksia, jotka ovat arvojemme mukaisia. Meidän on kysyttävä, millaisessa yhteiskunnassa tahdomme elää.

Arvoisa puhemies! Minulle on erittäin tärkeää se, että molemmat sukupuolet saadaan täysimääräisesti osallistumaan yhteiskuntamme toimintaan. On äärimmäisen tärkeää, että sekä miehet että naiset voivat antaa oman panoksensa yhteiskunnan kehittymiselle. Ketään ei tule sulkea pois, ei ketään tule väheksyä, sillä kaikkien panos tarvitaan.

Suomalaiset tekevät paljon arvokasta työtä työpaikoilla, mutta myös muualla. Tärkeää ja tulevaisuutta tukevaa työtä tehdään työpaikkojen lisäksi myös kotona, perheissä ja kansalaisjärjestöissä. On vanhakantaista ajatella, että vain työpaikoilla tehtävä työ, josta maksetaan palkka ja kannetaan veroa, olisi tuottavaa ja hyödyllistä työtä. Lasten hoitaminen ja kasvattaminen on äärimmäisen arvokasta ja erittäin hyödyllistä työtä, jonka menestyksekkäästä hoitamisesta ihmiskunta saa nauttia aina yhden sukupolven ajan. Se, onko seuraava sukupolvi meitä sivistyneempi ja valmiimpi kohtaamaan tulevan maailman haasteet, riippuu kasvatuksemme onnistumisesta. Jos epäonnistumme antamaan lapsille arvokkaan kasvun mahdollisuuden, oli se sitten kotona tai päivähoidossa, vaarannamme kokonaisen sukupolven mahdollisuudet pärjätä meitä itseämme paremmin.

Arvoisa puhemies! Perheille on taattava vaihtoehto. Missä on se paljon puhuttu työvoimapula, joka on ollut jo vuosikymmeniä aivan nurkan takana? Meillä on Suomessa satojatuhansia työttömiä ihmisiä tänäkin päivänä. Työmarkkinoiden tilanne ei tällä hetkellä ole sellainen, että lapsiaan kotona hoitavia ihmisiä pitäisi kepin avulla patistaa lisäämään työn ylitarjontaa. Samoin ei ole tarkoituksenmukaista, että ihmisiä sidotaan kotiin, vaan perhevapailta palaamista työmarkkinoille on helpotettava tilanteessa, jossa ihminen on valmis palaamaan takaisin työelämään. Tässä peräänkuulutan työantajien vastuuta siitä, että he osoittavat arvostusta perhevapailta palaaville työntekijöilleen ja ovat valmiita joustoihin työelämään palaamisen helpottamiseksi.

Jokainen perhe on itse oman arkensa asiantuntija. Yhteiskunnan ei pidä ottaa tätä vastuuta perheeltä pois, vaan on annettava edelleen perheelle erilaisia vaihtoehtoja järjestää oma arkensa ja oman lapsensa päivähoito. Yhteiskunnan ja päätöksentekijöiden on annettava selkeä signaali siitä, että tätä perheiden tekemää työtä arvostetaan sekä työpaikoilla että suomalaisissa kodeissa.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu hiukan hölmöltä puhua keskustan tekemästä välikysymyksestä kotihoidon tuen leikkaamisesta, kun kotihoidon tuen leikkaamisesta ei ole vielä kuin huhupuhe. Toki perheiden tuesta ei voida koskaan keskustella liikaa, varsinkin jos puheet eivät johda tekoihin. Siksi tämä keskustelu kuitenkin on paikallaan. Henkilökohtaisesti en usko, että hallitus leikkaa kotihoidon tukea vuodella, ja siten keskustan välikysymys taitaa olla ennenaikainen. Kysymys taitaa enemmän olla keskustan, oppositiopuolueen, identiteetistä kuin todellisesta lapsiperheiden hyvinvoinnin huolesta, koska välikysymys esitettiin ennen aikojaan.

Hallitushan on luvannut parantaa perheiden palveluja ja etuuksia ottaen huomioon ennen kaikkea perheiden erilaiset tarpeet. Tähän lupaukseen ei siis sovi pelätty kotihoidon tuen leikkaaminen. En nimittäin usko hallituksen antavan oppositiolle lapsiperhepolitiikan keskeisintä asetta, vieläpä kuntavaalien alla.

Arvoisa puhemies! Tänään peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson vakuutti hallituksen edistävän lapsen etua, perheen ja työn yhteensovittamista, eikä tähän lupaukseen sovi kotihoidon tuen leikkaaminen millään tavoin. Henkilökohtaisesti uskonkin, ja olen myös havainnut, että erityisesti peruspalveluministeri puolustaa lasten, nuorten ja perheiden hyvinvointia hallituksessa usein jopa siinä määrin, että hän näyttää joutuvan välistä kivisateeseen myös omiensa puolelta.

Arvoisa puhemies! Isän merkitys korostuu lapsen tunne-elämässä. Eräiden tutkimuksien mukaan hyvä isäsuhde suojelee tyttöjä muun muassa masennukselta ja ennenaikaisilta seksikokemuksilta ja poikia aggressiiviselta käyttäytymiseltä. Kyselytunnilla edustaja Eerola nosti esille huolen isän oikeudesta tavata lapsiaan perheen hajoamisen jälkeenkin. Tämä on totta ja arkea jopa tuhansien isien kohdalla: isät ja lapset erotetaan toisistaan, eikä nykyinen lainsäädäntö tässä asiassa paljon auta. Toivoisinkin, että hallitus voisi tämän hallituskauden aikana edistää isän ja lapsen oikeutta toistensa tapaamiseen eron tullessa. Tällaista tasa-arvoa useat isät ja lapset odottavat.

Arvoisa puhemies! Lasten vanhemmilla tulee jatkossakin olla oikeus hoitaa lastaan kotona haluamansa ajan. Usein juuri äitiä ei tule pakottaa menemään töihin tukia leikkaamalla. Lapselle paras paikka on koti vähintäänkin kolmeen ikävuoteen saakka. Tästä on useita selvityksiä, eikä niitä tule väheksyä. Ei tule myöskään unohtaa sitä, että kuntien päivähoitokustannukset nousisivat sadoilla miljoonilla, jos kotihoidon tuen määrää leikattaisiin.

Lopuksi vielä, arvoisa peruspalveluministeri! Koska itsekin olet äiti, tiedän, että ymmärrät, mikä on lapselle parasta. Siksi luotankin teihin tässä asiassa enemmän kuin hallitukseen, ja toivonkin, että menestytte haastavassa tehtävässänne, kun puolustatte lapsia ja perheitä tulevassa kehysriihessä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Moni lapsiperhe on tänä päivänäkin ristiriitaisessa tilanteessa. On tehtävä valintoja: jääkö toinen vanhemmista hoitamaan lasta vielä kotiin, kun se on niin pieni, onko osapäivätyö kenties mahdollista meille, ruostuuko ammattitaito, jos olen pari vuotta pois työelämästä, miten jaamme vanhempainrahakauden puolisoiden kesken, pystymmekö maksamaan asuntolainaa jne. Mutta suurimpana huolena on ennen kaikkea se, miten lapsemme sopeutuu uuteen ympäristöön silloin, kun päivähoito on alkamassa.

Perheillä on erilaisia elämäntilanteita, ja on hyvä, että meillä on toimiva päivähoitojärjestelmä. Perhepolitiikan lähtökohtana tuleekin olla valinnanvapaus. Yksi haluaa hoitaa lastaan kotona pitkään, toinen haluaa palata töihin mahdollisimman pian, kolmas haluaa tehdä osa-aikatyötä. Yhteiskunnan tulisikin tukea ihmisten vapautta tehdä yksilöllisiä valintoja. Päivähoitomuodon on vastattava ennen kaikkea lapsen tarpeisiin. Jokainen lapsi on yksilö, jokaiselle perheelle on annettava todellinen mahdollisuus omaan valintaan. Osa tätä valintaa voi olla kotihoidon tuki, ja sen takia tämä järjestelmä on erityisen tärkeä.

Järjestelmäämme voidaan kuitenkin monelta kantilta arvioida myös kriittisesti. Aivan syystä voidaan kysyä, ohjaako nykyinen päivähoitojärjestelmä vastuulliseen vanhemmuuteen, kannustaako se omatoimisuuteen ja vastuunottoon.

Arvoisa puhemies! Minusta kunnallista päivähoitoakin voitaisiin ajatella nykyistä enemmän tarpeista käsin kuin oikeudesta käsin. Voidaan kysyä, pitäisikö lapsella olla ennemminkin oikeus omiin vanhempiin ja olla heidän kanssaan silloin, kun lapsi on pieni, eikä niinkään oikeus päivähoitoon. Tämä kysymys nousee väistämättä mieleen, kun kuuntelee asiantuntijoita, jotka puhuvat lapsen kehityksestä ja tarpeista.

Päivähoito voitaisiin järjestää perheen ja lapsen tarpeiden mukaan paremmin kuin tänä päivänä. Tarvehan voisi syntyä siitä, että vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat, tai muista, esimerkiksi sosiaalisista tarpeista. Silloin kun vanhemmat, tai toinen heistä, on kotona, ei tällaista tarvetta eikä siten oikeutta päivähoitoon automaattisesti välttämättä tarvittaisi. Ne varat, jotka säästyisivät, voitaisiin käyttää ennalta ehkäisevään perhetyöhön ja perheiden ja vanhemmuuden tukemiseen. Uskon, että tällaisessa työssä yhteiskuntamme varat olisivat tehokkaammin käytössä edistämässä perheiden jaksamista ja lasten hyvinvointia. Aikoinaan hyvin toiminut kodinhoitajajärjestelmä on valitettavasti ajettu alas.

Arvoisa puhemies! Lapsiperheet tietävät, ettei kotihoidon tuki ole nykyisellään kovin suuri. Se on kuitenkin erityisen tärkeä niille, jotka haluavat valita kotihoidon. Oma kantani on selvä: kotihoidon tuesta ei tule missään tapauksessa leikata.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Kun hallituksessa tehdään vaikeita kehysriihipäätöksiä, on tärkeää nähdä näiden päätösten seurannaisvaikutukset. Täällä peräänkuulutettiin sitä, että tämä otettaisiin huomioon. Hallitusneuvotteluissahan sovittiin viime kesänä muun muassa lisärahasta matalan kynnyksen perheiden ennalta ehkäiseviin palveluihin ja niiden kehittämiseen, ja nimenomaan tässä nuo seurannaisvaikutukset olivat keskeisessä osassa. Panostamalla oikea-aikaiseen apuun säästyy paitsi inhimillistä kärsimystä ja murhetta myös meidän yhteisiä veroeurojamme. Tästä on kyse myös hallituksen tahdossa kehittää tätä meidän järjestelmäämme enti-sestään. Työ- ja perhe-elämän entistä parempi yhteensovittaminen on ollut toiveena monella minuun yhteyttä ottaneella vanhemmalla ja perheellä. Tämä nykyinen järjestelmä on ollut tältä osin vaillinainen, ja siksi keinoja järjestelmän joustavoittamiseen on tärkeää ottaa huomioon myöskin näiden palveluiden kehittämisessä. Hallitusohjelmassahan todetaan myös, että lapselle turvattu päivähoitopaikka säilyy, vaikka lapsi olisi välillä kotona hoidossa. Muita hallitusohjelmaan kirjattuja hyviä perheiden tukia on muun muassa tämä osa-aikatyön mahdollisuuksien lisääminen.

Täällä joku edustaja kysyi vielä kerran, mitä tämä malli tarkoittaa, mitä tarkoittaa tuo hallitusohjelman kirjaus: "Edistetään kotihoidontukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä." Tällä tarkoitetaan nimenomaan sitä, että vanhempien osa-aikatyön mahdollisuuksia lisätään, mahdollisuudet korottaa osittaista hoitorahaa ja joustavoittaa sen käyttömahdollisuuksia arvioidaan ja osapäiväisen ja osa-aikaisen päivähoidon maksu muutetaan määräytymään sitten myöskin tämän tuntiperusteisen näkökulman pohjalta. Ylipäänsä perheiden lasten vanhempien mahdollisuutta parempaan perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen on toivottu niin laajalta sektorilta, että tämä hallitus olisi aika kuuro, jos ei tätä toivetta ottaisi huomioon tässä jatkotyössään.

Sitten haluaisin todeta vielä tähän loppuun, että tämä käyty keskustelu on minulle hyvin arvokasta tukea kehysriiheen ja kiitän siitä lämpimästi.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Vaikka tämä välikysymys on lähtöisin hieman kyseenalaisesti huhuista ja aavistuksista siitä, mitä hallituksella saattaa olla keskusteluissa loppuviikon kehysriihessä, on kiitettävä tästä mahdollisuudesta keskusteluun suomalaisten lapsiperheiden tilanteesta ja yhteiskunnan mahdollisuuksista yleensä tukea heitä. Kyseeseen tulevat tässä mielessä lähinnä peruspalvelut, jotka tuotetaan pääsääntöisesti kuntien toimesta, sekä perheille kohdistuvat suorat tulonsiirrot. Lapsiperheiden köyhyys on myös tosi-asia, johon meidän tulee puuttua juuri tässä salissa. Tähänhän on olemassa hyvä yhteisymmärrys ja tahtotila, ja tässä haasteessa ei myöskään ole mielestäni erikseen oppositiota ja hallitusta.

Toimenpiteiden suhteen tämä hallitus on toiminut positiivisesti jo hallituskautensa alussa. Perusturvaa on parannettu tämän vuoden alusta, ja sen merkitys myös osalle lapsiperheistä on suuri. Silti paljon tehtävää on jäljellä, sitä tuskin täällä kukaan kiistää. Toinen puoli lapsiperheiden tukemisessa on hyvät peruspalvelut. Päivähoidossa on muun muassa tärkeää, että tuetaan perheitä mahdollisimman joustavasti. Paljon puhutaan muun muassa myös perhe-elämän ja työn yhteensovittamisesta. Tämä on hyvin keskeinen haaste tänä päivänä. Työelämä on koko ajan haastavampaa, ja täytyy sanoa, että se uhkaa haukata usean perheen yhteisestä ajasta lähestulkoon pian kaiken.

Kun puhutaan päivähoidosta yleensä, yksi päivähoidon joustavimmista tavoista on perhepäivähoito, joka alana valitettavasti kärsii tällä hetkellä siitä, että se ei riittävällä tavalla takaa pitkäjänteisesti toimeentuloa. Siksi perhepäivähoito ei ole kovinkaan houkutteleva työ. Kunnissa kannattaisi muistaa pitää huolta perhepäivähoitajista, heidän työehdoistaan ja palkkauksestaan myös. Perhepäivähoito on myös suhteellisen edullinen tapa järjestää päivähoito, ja kodinomaisena se on myös lapsen kannalta erittäin hyvä päivähoitomuoto.

Päivähoidon kokonaisuuden lisäksi kunnissa toivoisi pohdittavan myös keinoja panostaa lapsiperheiden kotipalveluun. Taloudelliset ajat ovat kovin haastavat, mutta lapsiperheitä me emme voi myöskään unohtaa. Kysymys on koko kansakunnan tulevaisuudesta. Maan hallituksen on toki kannettava oma vastuunsa lainsäädännöllisten keinojen ohella siitä, että kunnilla on mahdollisuuksia tarjota palveluita, eli kuntien taloudellista tilannetta on mahdollisuuksien mukaan myös tuettava. Tässä ei auta pelkästänsä kuntauudistus, koska valtiolla ja kunnilla on vain ja ainoastaan yhdet ja samat veronmaksajat.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Lapsiperheiden hyvinvoinnista on käyty tämän päivän aikana todella hyvä keskustelu, ja sen käynnisti keskustan tekemä välikysymys. Hallitus pitää myös tärkeänä lapsiperheiden hyvinvoinnin turvaamista. Hyvinvoinnin turvaamisessa on tärkeätä se, että lapsiperheitä koskevassa päätöksenteossa pyritään kauaskantoiseen päätöksentekoon ja jatkuvuuteen. Monet perheet ovat suunnitelleet tulevaisuuttaan siinä uskossa, että kotihoidon tukeen ei tehdä äkkinäisiä muutoksia. Meille demareille on aina ollut tärkeää huolehtia lapsiperheiden ja lapsien hyvinvoinnista. Olemme aina pyrkineet kehittämään lapsiperheiden palveluita, ja näin tulee aina olemaan.

Arvoisa puhemies! Valtion säästötoimenpiteiden kohdistaminen kotihoidon tukeen tarkoittaisi kustannusten siirtämistä kuntien harteille sekä perheiden valinnanvapauden kaventamista. Kotihoidon tuen maksukauden lyhentäminen tarkoittaisi tuhansien lapsien siirtymistä kunnalliseen päivähoitoon. Tämä tarkoittaisi kunnille merkittäviä lisäkustannuksia ja huomattavien voimavarojen kohdentamista päivähoidon järjestämiseen näille lapsille.

Jo nyt päivähoitopaikoista on monissa kunnissa pulaa. Myös päivähoidon laadussa löytyy kehitettävää. Päivähoidon ryhmäkoot ovat usein liian suuria, eikä ammattitaitoista henkilökuntaa ole riittävästi saatavilla. Lasten normaalin kehityksen tukemiseksi olisikin tärkeää kiinnittää huomiota erityisesti riittävän pieniin hoitoryhmiin, joissa myös lasten erityistarpeet tulisi huomioitua, hoitajien pysyvyyteen ja päivähoitopäivien pituuteen.

Varhaiskasvatuksella on suuri vaikutus lapsen hyvinvointiin, kasvuun, kehitykseen ja oppimiseen. Pidän erityisesti varhaiskasvatuslain eteenpäin viemistä tärkeänä ja ajankohtaisena asiana. Lakia on odotettu pitkään, ja sen valmistelu aloitetaan tämän hallituskauden aikana. Lakiin tulisi kirjata muun muassa henkilöstömitoitukset ja enimmäisryhmäkoot, jotta lasten hyvinvointi ja varhaiskasvatuksen keskeiset tavoitteet voitaisiin turvata.

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on osa pienten lasten päivähoitojärjestelmää. Mielestäni perheillä tulee jatkossakin säilyä vapaus valita heidän elämäntilanteeseensa sopiva hoitomuoto eri vaihtoehtojen väliltä. Myös pienituloisilla äideillä ja isillä tulee tulevaisuudessakin olla mahdollisuus jäädä kotiin hoitamaan alle 3-vuotiaita lapsiaan. Myös lapsen kehittymisen näkökulmasta on tärkeää, että lapsi voi kasvaa kotona. Pienellä lapsella tulee olla oikeus hoivaan ja turvaan sekä oikeus omiin vanhempiinsa. Myös tutkimukset tukevat tätä väitettä. Pienen, herkässä kasvuiässä olevan lapsen siirtyminen liian aikaisessa vaiheessa suureen hoitoryhmään voi vaikuttaa moninaisesti lapsen kehitykseen.

Arvoisa puhemies! Eduskunnassa saatiin aikoinaan naisten enemmistöllä läpi subjektiivinen päivähoito-oikeus. Tämä oli hieno saavutus. Minusta olisi hyvä, että hallitus selvittäisi, miten subjektiivinen päivähoito-oikeus on toteutunut.

Hallitusohjelman yksi keskeisimmistä perhepolitiikan tavoitteista on perheen ja työn yhteensovittaminen. Kuten hallitusohjelmassa todetaan, hallitus pyrkii edistämään kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään. Kotihoidon tuelta töihin haluavien äitien tai isien siirtymistä työelämään tuleekin helpottaa eri keinoin. Tämä olisi tärkeää, jotta erityisesti naisten työllistymismahdollisuudet paranisivat ja työelämässä vallitseva naisten ja miesten välinen tasa-arvo lisääntyisi.

Tällä hetkeltä pitkiltä kotihoidon jaksoilta palaavista äideistä huomattava osa jää työttömiksi. Myös päivähoitojärjestelmän kehittäminen joustavammaksi tukisi perheen ja työn yhteensovittamista. Tämä parantaisi erityisesti yksinhuoltajien asemaa työmarkkinoilla. Päivähoitomaksujen suhteuttaminen hoitoaikoihin taas parantaisi perheen mahdollisuuksia käyttää osa-aika-, osapäivä- tai vuorohoitoa ja tukisi näin vanhempien mahdollisuuksia osa-aikaiseen työhön sekä turvaisi näin vanhemman kosketuksen työelämään.

Mielestäni kotihoidon tuesta käytävästä keskustelusta ei tulisi unohtaa myöskään kotihoidon tuen työllistävää vaikutusta. Kotihoidon tuelle jäävän äidin ja isän tilalle palkataan useissa tapauksessa sijainen, mikä taas antaa sijaisuuden saavalle henkilölle mahdollisuuden saada jalansija työelämään.

Näin lopuksi haluan sanoa, että salissa käyty keskustelu on ollut oikein antoisaa ja arvokasta. Esille on tullut monia näkökulmia, ja toivonkin, että rakentava keskustelu lapsiperheiden hyvinvoinnista jatkuu.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhemiehen päänpyörityksestä huolimatta tulin tänne puhujakorokkeelle muutaman sanan välikysymyskeskusteluun liittyen sanomaan.

Ensinnäkin, miksi välikysymys? Millähän foorumilla hallituspuolueet olisivat saaneet kertoa julki kaikki ne toiveensa, joita teillä, edustajat hallituksessa, hallituksen edustajina on tulevaan kehysriiheen, ellemme olisi järjestäneet tätä tilaisuutta teille?

Vakavammin: on ihan selvää, että välikysymys ei saa kokea inflaatiota. Mutta niitä väittämiä, että me olisimme väärään aikaan liikkeellä, ei voi allekirjoittaa, jos tai kun kehysriihi päättää huhujen mukaisesti puuttua pienten lasten kotihoidon tukeen. Mitäs meidän sitten kannattaa räpistellä? Hallitus ampuu rivinsä suoraksi, ja päätös on ja pysyy. Nyt on se vaikuttamisen paikka, ja huomenna on äänestys siitä, millä tavalla tämä sali haluaa asioita viitoittaa.

Meitä on moitittu siitä, että me olemme huhujen perässä. Kyllä se on ollut vaikeaa vastaamista ministereiltä, kun me olemme yrittäneet kerta toisensa jälkeen kysyä, ettekö te voisi arvon hallituksessa katkaista näiltä huhuilta siivet. Tosin aavistuksen verran on häirinnyt se, että välikysymysteksti ei ole ihan vahingossa laadittu siihen muotoon kuin se on tehty, samoin kuin tuo ponsi, josta huomenna äänestetään, sitä ei ole ihan vahingossa kirjoitettu niin, että siinä sekä kotihoidon tuki että lapsilisien ja muun lapsiperheitten perusturvan indeksitarkistukset on nostettu tikunnokkaan. Ei sitä ole vahingossa näin tehty.

Ei ole ensimmäinen kerta, kun tulee eduskunnan istuntosalissa sellainen olo, että luemmeko me toistemme kirjoittamia tekstejä, kuulemmeko me niin kuin me haluamme kuulla, vai miten me kuulemme, kun puhutaan. Sen voi sanoa, että sisälukutaito on tänään ollut kohtuullisella tasolla, kun on tätä keskustelua nyt jo useampi tunti käyty.

Hieman tulee outo olo siitä ylimielisyyden tunteesta, joka on ollut liittyen koko tähän keskusteluun ja liittyen useiden hallituspuolueen edustajien kommentteihin, joissa on jopa, siis kaiken kaikkiaan, kyseenalaistettu se, että välikysymys on tästä aiheesta tehty. Kyllä meillä oppositiossa sentään vielä joitakin oikeuksiakin on. Välikysymys on yksi niistä oikeuksista.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman perhepoliittinen osuus on ohut, ja valitettavasti hallituksen tämänpäiväinen vastaus jatkaa tuota samaa kermalla kuorrutettua höttöpuhetta siitä, mitä on tarkoitus tehdä. Me olemme useita kertoja keskustassa kysyneet, mitä tarkoittaa hallitusohjelman kirjaus — ja nyt lainaus tämänpäiväisestä hallituksen vastauksesta eduskunnalle — "kotihoidon tukea saavien henkilöiden joustavampaa siirtymistä työelämään edistetään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä".

Ministeri on täällä ansiokkaasti purkanut auki sitä, mitä tällä kohdalla tarkoitetaan. Meidän paha pelkomme on — toivottavasti me olemme täysin väärässä, ja ainakin itse olen valmis tunnustamaan, jos väärässä tässäkin kohtaa olen — että tämä joustavoiminen, joka on kannatettavaa, etten sanoisi välttämätöntä tässä maassa: työn, perheen, sosiaaliturvan joustavoittaminen... Mutta tämä yhtälö — jonka paineen alla hallitus tekee kehyspäätöstään toteuttaa tämän hallitusohjelman lause, joka on täällä tänäänkin sanottu — toteutetaan niin, että lisärahaa osittaiseen hoitorahaan, lisäraha siihen, että osa-aikaiseen päivähoitoon kannustetaan ja maksutulot tulevat, oikeudenmukaisestikin, pelkän käytön mukaan ja mitä muuta tähän sitten paketoidaankaan, saadaan sillä, että kotihoidon tuen saatavuutta heikennetään. Voi olla, että hallituksella on eri matematiikka kuin tässä äsken sanoin. Sanon uudemman kerran: olen valmis tunnustamaan, jos olen väärässä. Mutta kun näköpiirissä on tilanne, jossa haetaan miljardien säästöjä, haetaan miljardeja lisää rahaa valtion budjettiin, ja sitten ykskaks tähän asiaan juuri löytyisi lisärahoitus, niin ei voi kuin toivottaa onnea ja menestystä ministerille niissä pyrkimyksissä, semminkin kun — ja kun lukee tämän hallituksen vastauksen, niin tämähän on ympäripyöreää tekstiä — täällä on keskustelun kuluessa ministeri useammankin kohdan osalta luvannut eduskunnalle ja samalla lapsiperheille jotakin parempaa. On paljon asioita, joita voidaan parantaa organisoitumista muuttamalla, palveluihin painopistevalintoja tekemällä, keskittymällä, osaamisen kohdentamisella jne., mutta on asioita, joista vaan ei ilman rahaa selviä.

Arvoisa herra puhemies! Yhteen asiaan, joka jäi tässä keskustelussa aika pienelle. Hallitus moittii keskustaa siitä, että me vastustamme kunta- ja palvelurakenneuudistusta. Ensinnäkään tämä väitehän ei pidä paikkaansa. Me haluamme olla tässä uudistuksessa mukana aktiivisina toimijoina. "Hallitus on tarttunut vahvasti lapsiperheiden palveluihin ja haluaa parantaa niitä." Tätä perustellaan sillä, että kunta- ja palvelurakenneuudistus on se tärkeä keino viedä asioita eteenpäin.

Arvoisa hallitus, arvoisa hallituksen ministeri! Hallitus linjasi kuntauudistuksen seuraavia steppejä iltakoulussaan reilu kuukausi sitten. Tuossa iltakoulun päätöksessä on kohta, jossa hallitus ilmoitti julki, että asetetaan työryhmä tekemään sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyvää valmistelua. Tuolle työryhmälle annettiin määräaika toukokuun loppuun. Sattuneista syistä allekirjoittanutta kiinnostaa 1) onko tämä työryhmä asetettu ja 2) jos se on asetettu, ketä siihen on oikein nimetty.

Olen seurannut käytännössä päivittäin sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuja, mutta voi olla, niin kuin täälläkin salissa tänään on käynyt monelle muullekin, että luetun tai jonkin muun ymmärtämisessä on toivomisen varaa.

Mutta kello käy ja Hakulista ei näy. Tuon työryhmän määräajasta, joka muutenkin on asetettu epärealistiseksi: määräaika kuluu. En tiedä, missä tuo työryhmän valmistelutyö on. Voi olla, että sekin on sitten sarjassamme salaisia asioita, mutta tässä on kysymys isosta kokonaisuudesta, sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä, joka sitten kuitenkin viime kädessä on koko kuntauudistuksenkin ydin. Menemättä tähän keskusteluun sen syvemmälle: palvelut ovat yksi olennainen osa lapsiperheiden arjen kokonaisuutta yhdessä muiden tulojen, perusturvan kanssa, ja kun hallitus viittaa täällä, että palvelut laitetaan nyt kunta- ja palvelurakenneuudistuksen kautta kuntoon, me odotamme keskustassa sitä esitystä, jonka hallitus tekee sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen liittyen, ja olisi kyllä aika mielenkiintoista tietää, mitä tälle työryhmälle, joka iltakoulussa luvattiin, mitä sille kuuluu, ja sitten vielä mielenkiintoisempaa on se, että jos sosiaali- ja terveysministeriössä on syystä tai toisesta valmistelu viivästynyt ja ei ole päästy edes liikkeelle, niin miksi näin on käynyt.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaan on kirjattu: "Perhepolitiikan kolme ydintä ovat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla lapselle luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta tuetaan. Perheiden palveluja ja etuuksia kehitetään ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet. Lapsen etua, perheen ja työn yhteensovittamista sekä varhaiskasvatuspalvelujen ja muiden peruspalvelujen yhteistyötä ja saumattomuutta edistetään."

Julkisuudessa olleiden, toistaiseksi vahvistamattomien tietojen mukaan hallitus harkitsee nyt säästösyistä pienten lasten kotihoidon tuen ikärajan laskemista nykyisestä kolmesta ikävuodesta kahteen ikävuoteen. Tällä tavoitellaan 35—40 miljoonan euron säästöjä. Mahdollinen kotihoidon tuen ehtojen muutos olisi ratkaisu, joka kyllä vähentäisi valtion menoja mutta siirtäisi laskun kuntien maksettavaksi. Monilla kunnilla on jo nyt vaikeaa tarjota päivähoitopaikkaa kaikille sitä tarvitseville. Kaavailtu muutos toisi jo nyt täysiin päiväkoteihin vähintään noin 20 000 uutta lasta.

Kotihoidon tuen leikkaamispäätös merkitsisi verojen kiristämistä, koska kuntien on pakko rakentaa lisää päiväkoteja ja palkata lisää henkilökuntaa. Veronmaksajat maksavat päivähoidosta lasta kohden vähintään kolminkertaisen summan kotihoidon tukeen verrattuna. Kun äidit palaavat töihin, heidän sijaisinaan toimineet palaavat työttömiksi, ja heidän työttömyyskorvauksensa, asumistukensa ja perheensä toimeentuloturva tulee veronmaksajien maksettavaksi. Toteutuuko tässä se hallituksen havittelema säästö? Entä hallitusohjelmaan kirjattu vanhemmuuden tukeminen ja perheen ja työn joustava yhdistäminen?

Arvoisa herra puhemies! Lastenpsykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen totesi tänään Aamu-tv:n lähetyksessä, että kolmen ensimmäisen ikävuoden aikana lapsen aivot ohjelmoituvat ja näin ikään kuin valetaan kivijalka lapsen kaikenlaiselle kehitykselle. Tutkimuksessaan professori Keltikangas-Järvinen on todennut, että lapsen positiivisen kehityksen kannalta olisi parasta, jos alle kolmevuotiasta lasta hoidettaisiin kotona.

Professori Keltikangas-Järvinen on tutkimuksessaan myös havainnut, että ison ryhmän vuorovaikutussuhteet ja tilanteet voivat olla stressaavia pienelle lapselle ja riittävän pitkä turvallinen suhde yhteen tai kahteen hoivaavaan aikuiseen on erittäin tärkeä myöhemmän kehityksen kannalta. Lapsen aivojen kehitystason vuoksi lapsi ei yksinkertaisesti pysty hallitsemaan kaikkia eteen tulevia asioita, ja tämän vaikuttaa kaikkeen: älylliseen, kielelliseen, kognitiiviseen kehitykseen, muistiin, minäkuvaan ja myös sosiaalisiin taitoihin.

Lapsen kolmen ensimmäisen elinvuoden aikana hänen aivonsa ohjelmoituvat ratkaisevasti ja tapahtuu muun muassa pysyvän stressinsietokyvyn, älyllisen kehityksen ja kiintymyssuhteiden kehitys. Alle vuoden ikäisen lapsen laittaminen päiväkotiin ja erottaminen ensisijaisesta hoitajasta on suuri riski muun muassa juuri stressinsietokyvyn kehitykselle. Vuotta vanhemman lapsen voisi laittaa päiväkotiin, mutta ei sellaiseen päiväkotiin, jossa on suuret parinkymmenen lapsen ryhmät. Kukaan kaksivuotias lapsi ei ole valmis liittymään isoon ryhmään, eikä siitä olisi hänelle mitään hyötyä. Alle kolmevuotias lapsi tarvitsee pysyvän hoitajan ja ympärilleen pienen, 3—4 lapsen joukon, ja joukko saa maksimissaan olla 4—6 lasta. Näin hänelle kehittyvät myös sosiaaliset taidot, eikä ainoastaan aggressiiviset selviytymistaidot.

Keskimäärin kolmevuotias lapsi on aivojensa kehittymisen puolesta valmis liittymään ryhmään. 4—5-vuotias hyötyy jo päiväkodista, sillä se valmentaa tulevaan koulutyöhön. Alle kolmevuotiaat lapset saavat päiväkodeista myös helposti tartuntatauteja, jolloin äidin tai isän on jäätävä töistään pois hoitamaan sairasta lasta kotiin. Ja nämä poissaolokustannukset lankeavat maksettavaksi työnantajille, joten säästöä ei synny tässäkään.

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuki on osa suomalaista päivähoitojärjestelmää. Kyse on lapsen edusta ja lapsen normaalin kehityksen turvaamisesta. Päivähoitojärjestelmäämme on ajan saatossa kehitetty niin, että lapselle on olemassa kulloisenkin kehitysvaiheen mukainen perheelle paras hoitomalli. Perheillä on oltava aito valinnan mahdollisuus lastenhoidon suhteen nyt ja tulevaisuudessa. Mikäli hallitus aikoo säästää lasten päivähoidosta leikkaamalla kotihoidon tukea, on säästötavoite mielestäni ristiriidassa hallitusohjelmassa olevan maininnan "päivähoitoa syrjäytymistä ennalta ehkäisevänä palveluna kehitetään" kanssa.

Jos kotihoitoetuutta leikataan vuodella, saattaa toteutua professori Keltikangas-Järvisen olettama siitä, että tulevien aikuisten stressinsietokyky on merkittävästi alentunut. Alentunut stressinsietokyky merkitsee kansan kielellä sanottuna lyhyempää pinnaa. Jos yhä useammalla aikuisella on niin sanottu lyhyempi pinna, ei tästä seuraa mitään hyvää, vaan päinvastoin. Yleisen elämänkokemuksen mukaan lyhytpinnainen henkilö joutuu elämänsä aikana keskimääräistä useammin mukaan erilaisiin väkivalta- ja kriisitilanteisiin. Niistä saattaa pahimmillaan aiheutua syrjäytymistä ja jopa vankilakierre.

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on lyhytnäköistä säästää lapsen hoidossa hänen kehityksensä tärkeimpinä vuosina ja tulevaisuudessa maksaa mahdollisia väkivallantekojen seuraamuksia.

Annika  Saarikko  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitos ministerille siitä, että aiemmassa puheenvuorossanne tuossa äsken totesitte ja kerroitte ja avasitte sitä hallitusohjelman kirjausta, jota keskustalaiset edustajat ovat täällä jo viime syksyn aikana useampaan otteeseen toivoneet avattavaksi. Tietysti haluamme nyt varmistaa ja uskomme, että sosiaali- ja terveysministeriön puolella asiaan löytyy tahtoa, mutta miten, ministeri, arvelette nyt lähestyvän kehysriihen osalta, onko mahdollista, todennäköistä, että tämä osittaisen hoitorahan laajennus ja siihen tarvittavat taloudelliset panokset todella toteutuvat kehysriihessä?

Lisäksi päivän puheenvuoroon täydennykseksi vielä muutamia kysymyksiä tai kohtia, jotka mielestäni jäivät tämän sinänsä ansiokkaan ja laajan keskustelun jälkeen vielä epäselviksi.

Hallitus päätti hallitusneuvotteluissaan varhaiskasvatuksen hallinnonalan siirrosta sosiaali- ja terveysministeriöstä opetus- ja kulttuuriministeriöön. Ilmeisesti siirto on vielä kesken ja tapahtumassa. Miten kotihoidon tukea kohdellaan osana tätä siirtoa? Miten hallinnonalasiirrossa kotihoidon tuki mielletään? Tämä on tietysti yksittäinen hallinnollinen seikka, on kysymys joistakin virkamiehistä, mutta minusta kysymys on kuitenkin myös vähän ideologisempi ja periaatteellisempi. Jos kotihoidon tuki jää ikään kuin irralleen muusta varhaiskasvatuksesta sosiaali- ja terveysministeriöön, niin silloin mielestäni se tarkoittaa, että sitä ei mielletä osana varhaiskasvatusta siinä määrin kuin muuta päivähoitoa, ja tässä haluaisin kuulla hallituksen linjauksen: mitä siis ajattelette kotihoidon tuen hallinnollisesta asemasta ja sitä kautta ikään kuin sen roolista osana varhaiskasvatusta?

Arvoisa puhemies! Täällä on myös puheenvuoroissa viitattu erittäin tärkeään aiheeseen, ennaltaehkäisyyn, ja siihen keinona esitetty kunnallisen kotiavun palauttamista, mikä 90-luvun laman jälkimainingeissa pyyhittiin pois kuntien heikon taloudellisen tilanteen vuoksi, ja sen seuraukset ovat olleet näkyvissä esimerkiksi kasvaneissa lastensuojelutilastoissa. Miten uskotte, ministeri, onko mahdollista, että kehysriihen yhteydessä tähän kunnalliseen kotiapuun voisi löytyä panostuksia? Kaikki tiedämme täällä, että kuntien talous on tiukilla kaikkialla Suomessa. Kunnille uudet velvoitteet ilman osoitettuja, kohdennettuja, kenties jopa korvamerkittyjä rahoja tähän — tuskin mitään tulee toteutumaan. Siispä toinen kysymys: miten uskotte kunnallisen kotiavun asian etenevän? Se on yksittäinen viesti — uskoisin, että monilta meistä edustajista kuntien tasolta, perheiden tasolta kysytään — miten lapsiperheitä voitaisiin matalan kynnyksen palveluilla auttaa, heidän arkeaan helpottaa niin, että lastensuojelu ei ole se ensimmäinen taho, joka perheen avuksi tulee.

Vielä, arvoisa puhemies: Tänään viitattiin myös jo osittain siihen valtavaan taloudelliseen paineeseen, joka kehysriihessä on edessä. Torstaihin on ladattu paljon odotuksia. Suorastaan ihmeiden päiväksi se taisi maalautua pääministerin puheissa, päiväksi, jolloin kaikki salaisuudet ratkeavat, mutta liian vähälle huomiolle jäi, että uutisspekulaatioissa tämän kotihoidon tuen leikkauksen ohella on ollut myös sosiaaliturvan perusturvaetuuksien, osaltaan myös kuntien valtionosuuksien, indeksisidonnaisuuden jäädyttäminen. Te harkitsette ilmeisesti erilaisten sosiaalietuuksien indeksikorotusten jäädyttämistä, kuten todettua, ja suomeksi tämä tarkoittaa tietysti sitä, että köyhät tulevat köyhtymään entisestään ja inflaatio pääsee syömään etuuksien ostovoimaa. Indeksien jäädyttämistä on perusteltu sillä, että näin saadaan kerralla kasaan iso summa rahaa. Niin saadaan, mutta se on kaikki pois pienituloisten mahdollisuudesta saada itselleen edes säällinen elintaso. Tekisi mieli kysyä, tuleeko hallitus kenties neuvomaan taloudellisesti tiukoilla olevia lapsiperheitä, säästävätkö nämä jatkossa vaippojen vai Pilttien ostossa. Ja kuten todettua, tämä koskettaa nyt myös siis kuntien valtionosuuksia mahdollisesti, mikä tarkoittaa suoraan leikkauksia peruspalveluihin, lapsiperheille päivähoitopaikkoihin, kouluihin ja terveyspalveluihin.

Tämä on sinällään merkittävä asia, että viime hallituskaudella tehtiin hartiavoimin töitä näiden etuuksien sitomisesta indeksiin, pienimpien äitiys-, isyys-, vanhempain- ja sairauspäivärahojen tason hilaamisesta kohti työttömyysturvaa. Nyt tämä kuilu on taas revitty auki, ja indeksien jäädyttäminen hankaloittaisi kaikkein köyhimpien asemaa entisestään.

Arvoisa puhemies! Näihin toivon vielä ministeriltä vastausta.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Kotihoidon tuki on osa suomalaista hyvää päivähoitojärjestelmää. Kyse on tässä sitten keskeisesti lapsen edusta. Tätä meidän päivähoitojärjestelmäämme on vuosien saatossa kehitetty niin, että kussakin elämäntilanteessa, sen perheen tilanteessa ja lapsen ja lasten tilanteessa olisi käytettävissä paras hoitomuoto ja että perheillä olisi kussakin tilanteessa aito mahdollisuus valita sopiva niin, että se tukee parhaalla tavalla sen perheen jaksamista ja lasten parasta. Nyt tästä kokonaisuudesta kotihoidon tuki on yksi merkittävä osa. Jos sitä heikennetään ja jos toteutetaan ne suunnitelmat, joita julkisuudessa on ollut, niin se merkitsee merkittävää heikennystä siihen ja vähentää perheiden mahdollisuutta valita. Tässä on kyllä käytetty mielenkiintoista termiä "kehittää". Jos se on synonyymi sanalle "leikkaus", niin se on aika vakava asia. Ei se todellisuus muutu miksikään, vaikka sitä toiseksi nimittää. Nyt on tärkeää huolehtia siitä, että perheillä on aito mahdollisuus valita toimiva ja sopiva hoitomuoto.

On myös osoitettu, että tämä leikkaus ei toisi muassaan säästöjä julkiseen talouteen mutta sen sijaan sillä olisi melkoisia haittavaikutuksia sekä perheisiin että myös yhteisesti. Tätä ei ole syytä käyttää työurien pidentämiseen. Se on sinänsä totta, että kun keskustelemme työurien pidentämisestä, niin pitää tarkastella kaiken kaikkiaan laajasti, mistä on kysymys. Kansantalous tarvitsee lisää työtunteja, mutta ei se tällä tavalla jatku ja onnistu.

En tiedä, miten paljon, en ole koko keskustelua seurannut, on kerrottu omia kokemuksia, mutta sen voin sanoa, että omassa perheessäni oikeastaan kaikki nämä hoitomuodot ovat olleet käytössä: Yksityinen hoito, silloin ei ollut vielä mahdollista saada kunnallista päivähoitoa. Myöskin sitten olen ollut perustamassa Espooseen päiväkotia, olin sen kannatusyhdistyksen hallituksessakin monta vuotta. Meitä oli samanikäisiä, samassa elämänvaiheessa olevia perheitä samalla kerrostaloalueella, ja olimme aktiivisia ja perustimme päiväkodin. Se oli ostopalvelupäiväkoti. Sitten lapset ovat olleet kotona, jolloinka oli kotihoidon tuki. Sitten on ollut perhepäivähoitaja jossain vaiheessa kotona ja myöskin sitten kunnallisessa päiväkodissa. Kuhunkin elämäntilanteeseen sopiva ratkaisu — tätä pitäisi kunnioittaa eikä ylhäältäpäin määrätä, että vain tämä sopii.

Sitten tässä on puhuttu siitä, miten tärkeä on tämä asteittainen siirtyminen työelämään, miten hallitusohjelmassa sanotaan. On syytä nostaa se esille myöskin tämmöisenä asenteellisena kysymyksenä, että ei se aika, jolloin lapsia on hoidettu kotona, ole sen vanhemman osalta hukkaan heitettyä aikaa tai tehotonta aikaa tai joutenoloa, niin että siinä menetetään kokemusta työelämästä. Sekin on merkittävää työtä ja erittäin merkittävää, että hoitaa lapsia kotona siinä tilanteessa, kun se on perusteltua. Ei ole mitään syytä tähän leikkaukseen, ja jos tämä sitten osoittautuu huhuksi, pelkäksi huhuksi, niin sehän on hyvä vain.

Arvoisa puhemies! Sitten haluan kohdistaa puheeni ministeri Guzenina-Richardsonille, kun hän puheessaan sanoi, että "keskustan vastustama kunta- ja palvelurakenneuudistus on yksi tärkeä keino luoda ja kehittää tarpeisiin vastaavia lapsiperhepalveluita". Kun kuulin tämän, ajattelin, että kuulin väärin, mutta kun sitten katsoin tästä luetusta tekstistä, niin kyllä tässä niin on. Ehkä on syytä paljastaa ministeri Guzenina-Richardsonille, että kunta- ja palvelurakenneuudistus käynnistyi sen hallituksen toimesta, jossa olivat keskusta ja sosialidemokraatit, hyvässä yhteisymmärryksessä. Silloin oli kuntaministerinä Hannes Manninen, ja tiedän, että viime vaiheessa keskeiset neuvottelut lopullisista, voisiko sanoa, kipukohdista kävivät nykyinen puhemies Heinäluoma ja ministeri Hannes Manninen. Ei keskusta tätä hanketta ole vastustanut, jonka se on itse käynnistänyt. Halusin tämän vain nyt paljastaa, jos tämä ei ole tiedossa, että emme mekään nyt ihan kaikkea vastusta. Me olemme keskeisesti olleet uudistamassa kuntien palveluita, palvelurakennetta, mutta se on selvä, että tätä kohellusta eli tätä kuntakarttaharjoitusta me emme hyväksy. Siinä ei ole kysymys oikeastaan perimmältään uudistamisesta. Se on jotakin muuta. Tämän halusin selkeästi korjata, että ei jää eduskunnan pöytäkirjoihin, että keskusta on käynnistämänsä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vastustaja.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yksi ylpeyden aiheitamme on jo vuosikausia ollut se, että olemme Suomessa monessa nais- ten asemaan liittyvässä asiassa edelläkävijöitä. Muun muassa työ- ja perhe-elämän yhteensovittaminen on yleisesti ottaen helpompaa kuin monessa muussa maassa. Tähän on kuitenkaan turha tuudittautua, sillä tehtävää on vielä paljon. Tasa-arvo ei toteudu läheskään kaikkialla, missä sen pitäisi. Erityisesti työelämän epäkohtien oikaisemiseksi tarvitaan monipuolisia perhepoliittisia toimia. Mitään patenttiratkaisua tähän ei ikävä kyllä kuitenkaan ole, sillä perheet ja elämäntilanteet ovat erilaisia, ja kuten täällä salissa on tänään useaan otteeseen todettu, se, mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä sovi toiselle perheelle.

Kuten Kataisen hallituksen ohjelmassa sanotaan, luodaan hallituksen perhepolitiikalla lapsille turvallinen kasvuympäristö ja tuetaan vanhemmuutta. Perheiden palveluja ja etuisuuksia kehitetään ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet. Silti keskusta on päättänyt hyökätä näitä kirjauksia vastaan, ennen kuin vaalikautta on ehditty edetä edes vuotta. Kysynkin, eikö maltti olisi tässäkin vaiheessa valttia. Keskustan eduksi on silti luettava heidän järkkymätön huolensa erilaisten perheiden hyvinvoinnista. Onkin iloinen asia, että myös he ovat huomanneet sen, että maassamme on todella monenlaisia perheitä, joilla kaikilla on yksilöllisiä tarpeita. Tätä moninaisuutta haluan myös itse vaalia. Siksi olisin toivonut, että välikysymystekstissä olisi nostettu esille myös yksi perhepolitiikkamme epäkohdista, samaa sukupuolta olevien parien muodostamien perheiden tarpeet, ja kysynkin, milloin oppositio sitoutuu heränneen perhepoliittisen mielenkiintonsa siivittämänä toimiin tämän aiheen puolesta. (Tapani Tölli: Ei koskaan!)

Arvoisa puhemies! Kuten tänään on jo monesti todettu, on rakentavampaa käydä keskustelua silloin, kun on olemassa todellisia ehdotuksia, joista väitellä. Rehellisyyden nimissä on kuitenkin todettava, että meille kaikille lienee selvää maamme olevan suurten säästöpaineiden edessä. Tällä hetkellä kaikki vaihtoehdot onkin katsottava läpi ja haettava säästöjä sieltä, mistä se on järkevintä. Välikysymyksen keskiössä olevan lasten kotihoidon tuen merkitystä on kuitenkin taloudellisesti vaikea arvioida. On totta, että valtiolle tuki maksaa, mutta kuntien päivähoitoon verrattuna kustannukset ovat vähäiset. Siksi monessa kunnassa on haluttu jopa lisätä kotihoidon tuen käyttöä erityisellä kuntalisällä, kuten myös meillä Helsingissä. Helsingissä kunta maksaa yhdestä päiväkotipaikasta noin 1000 euroa kuukaudessa. Tähän verrattuna esimerkiksi alle 1,5-vuotiaasta lapsesta maksettava 264 euron suuruinen Helsinki-lisä on kunnan näkökulmasta kustannustehokkaampi tapa hoitaa lapsia. Tavallisilla helsinkiläisperheillä ja muillakin perheillä Suomessa on aidosti oltava taloudellinen ja todellinen mahdollisuus valita erilaisten hoitomuotojen väliltä itselleen sopivin vaihtoehto. Toivonkin, että tätä hyvää käytäntöä on myös jatkossa mahdollista toteuttaa.

Arvoisa puhemies! Aivan puheenvuoroni lopuksi haluan vielä nostaa esille yhden asian, joka edistäisi mielestäni tasa-arvon kehittymistä yhteiskunnassamme. Faktaa on, että viime vuosina tehdyt tutkimukset ovat osoittaneet äitiyspoissaolojen heikentävän merkittävästi äitien palkkakehitystä. Ensisijaista olisikin lisätä perhevapaiden aiempaa tasaisempaa jakautumista vanhempien kesken — eikä pelkästään naisen uran vuoksi, vaan ennen kaikkea lapsen edun vuoksi. Lapsella on oltava oikeus viettää aikaa yhtä lailla niin isän kuin äidinkin kanssa, ja samaa mieltä on tasa-arvobarometrin mukaan myös noin 90 prosenttia suomalaisista naisista sekä miehistä, joiden mukaan miesten tulisi osallistua nykyistä enemmän lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Sen lisäksi, että isien osallistuminen lasten kasvatukseen vahvistaisi vanhempien yhteistä vastuuta lapsista, vahvistaisi se myös isän ja lapsen välistä suhdetta sekä äidin asemaa työmarkkinoilla, kun naisen ei aina tarvitsisi olla se vanhempi, joka jää kotiin hoitamaan perheen lapsia. Tämä on tavoite, johon toivon hallituksen löytävän keinot hallituskauden edetessä.

Tarja Filatov /sd:

Arvoisa puhemies! "Vein lapseni vuoden ikäisenä päiväkotiin. Ei. Otetaanpa uusiksi, tällä kertaa rehelliseltä pohjalta. Vein lapseni vauvana keskitysleiriin." Tällä tavalla kirjoittaa kirjailija Anna-Leena Härkönen, ja tämä teksti on aika kuvaavaa, koska monet vanhemmat kokevat, että heillä on syyllisyyttä siitä, kun he vievät lapsensa päivähoitoon tehdessään työtä. Ja kyllä täytyy sanoa, että tässä salissa on tänäänkin käytetty hyviä puheenvuoroja, analyyttisiä puheenvuoroja, aidosti työn ja perheen yhteensovittamista edistäviä puheenvuoroja, mutta kyllä myös sellaisia, jotka saavat esimerkiksi minut tuntemaan itseni hirviöäidiksi, koska olen lapseni pienenä vienyt päiväkotiin.

Kun me mietimme näitä kahta vaihtoehtoa, mitkä meillä lastenhoidossa on silloin, kun lapset ovat pieniä, niin mielestäni pitäisi olla huolissaan myös siitä päivähoidon puolesta. Tässä salissa on tullut selkeästi esiin se, että kotihoidon tukea ollaan valmiita puolustamaan, mutta kun me tiedämme, että kuntatalous on tiukilla, niin vielä enemmän tässä ajassa tarvitsisi päivähoito, ja laadukas päivähoito, puolestapuhujia.

Meillä on kuntarakenteen muutos käynnissä, joka johtaa siihen, että meille tulee varmasti isompia kuntia. Me tiedämme, että nyt jo monessa kunnassa päivähoitoon saaminen on sitä, että toinen lapsi pistetään toiseen suuntaan päivähoitoon ja toinen lapsi toiseen suuntaan päivähoitoon ja sitten työpaikka on vielä kolmannessa suunnassa. Yhdistä siinä sitten työtä ja perhettä vaikka haluaisitkin. Sen vuoksi meidän on kehitettävä myös niitä pelisääntöjä, että lapset saadaan samaan päiväkotiin, ei pelkästään sitä, että on oikeus pysyviin aikuissuhteisiin, vaan että on oikeus myös siihen sisaruuteen ja samaan osoitteeseen, jossa se päivä sitten vietetään, puhumattakaan siitä, että päivähoidon laadusta on syytä olla huolissaan.

Lisäksi, vaikka meillä ei olisi mitään säästötavoitteita tai mitään keskustelua siitä, mitä nyt on puhuttu mahdollisista leikkauksia tai huhuleikkauksista tai siitä, että leikkauksia ei ole edes suunniteltu, kotihoidon tuki tarvitsee kehittämistä. Se tarvitsee mielestäni valtakunnalliset pelisäännöt, ja olen eri mieltä edustaja Töllin kanssa siitä, saako kotihoidon tukea käyttää työurien pidentämiseen. Minun mielestäni sitä pitää käyttää työurien pidentämiseen, ja nimenomaan perheiden ja vanhempien näkökulmasta.

Meillä nyt päivähoitomaksut ja kotihoidon tuki on hyvin jäykkä järjestelmä. Jos vaikkapa hoiva-alalta kotiin lasta hoitamaan jäänyt äiti haluaisikin tehdä välillä keikkaa sairaalassa, niin se on hyvin hankalaa. Sen vuoksi pitää uudistaa sekä kotihoidon tukea että päivähoitomaksujärjestelmää, jotta tällaisesta on—off-systeemistä päästään eroon.

Sen lisäksi me tiedämme kaikki sen tosiasian, että jos äidillä — puhun äidistä, koska useimmiten kotihoidon tuella ovat äidit — on olemassa työsuhde, josta jäädään kotihoidon tuelle, niin silloin työmarkkina-asema on aika turvattu. Mutta jos ei ole olemassa työsuhdetta, niin useamman lapsen kotona hoitaneen vanhemman on tällä hetkellä vaikea päästä työmarkkinoille. Ei ole kyse hyvästä tahdosta tai siitä, etteikö arvostettaisi sitä kotona tehtävää työtä. On kyse työnantajien asenteesta. Usein ajatellaan, että ikään kuin se ammattitaito on vanhentunut, osaamista ei ole päivitetty. Ja tähän meidän pitää kehittää järjestelmiä, sitä, että pääsee välillä piipahtamaan siellä työelämässä, mutta yhtä lailla sitä, miten isolla rahalla hankittu koulutus, isolla vaivalla hankittu osaaminen pysyy ajan tasalla silloinkin, kun hoitaa pidempään lapsia kotona.

Lisäksi me tarvitsemme työelämään aika rankkaa asennemuutosta. Meillä monet tutkimukset osoittavat, että perhevapaita tai vanhemmuutta ei meidän työpaikoillamme näy. Se ei ole sellainen asia, joka aidosti ohjaisi esimerkiksi työlistojen tekemistä tai ylipäätään olisi iso kysymys siellä työyhteisössä. Sen pitäisi olla, koska vanhempien pitäisi jaksaa sekä työssä että kotona.

Vielä lyhyesti haluaisin sanoa subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta, koska siitäkin on tässä salissa tänään keskusteltu ja moni on ollut sitä mieltä, että se on ikään kuin turhaan käytettyä rahaa. Jos subjektiivinen päivähoito on turhaan käytettyä rahaa, niin voisi esittää vastakysymyksen, että eikö hyvin varakkaalle perheelle maksettu kotihoidon tuki ole turhaan heitettyä rahaa.

Se miksi haluan puolustaa subjektiivista päivähoito-oikeutta, lähtee siitä ajatuksesta, että meidän työelämämme on monimuotoinen. Meillä on paljon pirstaleisia työsuhteita. Meillä opiskelu, työttömyys, työssäolo vaihtelevat, ja meillä monet vanhemmat tällä hetkellä ovat työelämän heittopusseina pätkätyösuhteissa, ja jos vielä heidän lapsensa pistetään pätkähoitosuhteisiin, niin tämä on aika rankka yhtälö sille jaksamiselle, jota meidän perheissä pitäisi tukea.

Lapsuudesta ei tule uusintaa, vaan se on suora lähetys. Eikä myöskään tule pienten lasten vanhemmuudesta kovin montaa uusintaa — siitä voi muutaman kerran tulla — mutta toivoisi, että se jokaisen lapsen kohdalla olisi ainutkertainen ja siinä olisi käytettävissä niin laadukas päivähoito, joka on hyvin sovitettu yhteen työelämän kanssa, kuin nämä kotihoidonkin mahdollisuudet. Mutta molemmat tarvitsevat uudistusta, ja on kerrassaan vastuutonta ajatella, että ikään kuin tämä nykytilanne olisi se, jota meidän pitäisi yksinomaan puolustaa.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin täytyy sanoa, että oli mielenkiintoista ja kiinnostavaa kuunnella edustaja Filatovia noin intohimoisesti keskustelemassa täällä illalla vielä tästä välikysymykseen liittyvästä tematiikasta. Mutta kaksi kommenttia, jos edustaja Filatov voisi kuunnella, sanoisin tästä syyllistämisestä, että minusta täällä keskustelussa kyllä ei ole pahemmin syyllistetty, ja olen tätä aika pitkälle ja tarkastikin yrittänyt seurata, että minusta itse asiassa ainoastaan pääministerin puheenvuorossa oli vanhaa vastakkainasettelua kotihoidon ja julkisen hoidon välillä, ja sitä en ymmärrä, mistä hän sen siihen otti.

Mitä tulee subjektiiviseen päivähoitoon, niin eivät täällä minusta ole kyllä senkään kimpussa olleet edustajat, ja olen samaa mieltä siitä Filatovin kanssa, että se pitää edelleenkin säilyttää. Itse asiassa käsitykseni mukaan subjektiivisen päivähoidon osalta, kun puhutaan niistä vanhemmista, joista on äiti tai isä tai molemmat kotona ja lapsi on siellä julkisessa päivähoidossa, heitä on itse asiassa erittäin vähän, ja uskon, että perustellut syyt kyllä yleensä löytyvät.

Arvoisa puhemies! Vielä tähän kootusti loppuun tästä välikysymyksestä voi todeta, että emme saaneet vastausta kysymykseemme. Ei sanottu, että ei leikata, joten asia jäi edelleenkin auki. Tähän välikysymysmenettelyyn: kyllä se vaan niin on, että pitää olla mahdollisuus ja oikeus ottaa tärkeäksi kokemiaan asioita jo etukäteen ennalta ehkäisevästi esille eikä katsoa sitten vasta, kun on hallitus tehnyt joitakin huonoja päätöksiä.

Vielä totean tähän torstaiseen kehysriiheen liittyen, että kyllä se vaan niin on, että se on äärimmäisen tärkeä päivä sen kannalta, mihin loppuvaalikaudesta käytetään rahat ja minkälaisia leikkauksia tai veronkorotuksia on tulossa. Siellä on kyllä kaikki pöydässä, vaikka nyt tuntuu siltä, että peruspalveluministeri sanoo, että esityksiä ei ole tehty. Mutta ihmettelen kyllä sitä, että kai ne esitykset ministeriöissä edelleenkin valmistellaan eivätkä ne esitykset vain tule sieltä valtiovarainministeriöstä torstaina pöydälle ja niistä sitten arvotaan keskustelun jälkeen, mitkä toteutetaan.

Minusta tähän hallitusohjelman kirjaukseen kotihoidon tuen saajien asteittaisesta siirtymisestä työelämään ei tullut kyllä ministeriltä tyhjentävää vastausta. Viittasitte osittaisen hoitorahan parantamiseen ja osa-aikaisen päivähoidon edistämiseen, ja olisi kyllä äärimmäisen mielenkiintoista kuulla tarkempi, konkreettinen malli siitä, mitä se tarkoittaa ja millä aikataululla — ja mitä se maksaa — aiotaan toteuttaa.

Toinen asia, josta peräisin vielä peruspalveluministeriltä selkeää kannanottoa, jopa tälle päivälle pientä uutistakin: Tässä jo edustaja Rehula otti esille tämän teidän aikomuksenne asettaa tämä työryhmä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen kehittämiseksi, kun senhän pitäisi saada jo työnsä valmiiksi toukokuun loppuun mennessä ja helmikuun 1. päivä iltakoulussa tästä tehtiin päätös. Kysyn teiltä, peruspalveluministeri: milloin tämä työryhmä aiotaan asettaa, ja keitä siihen työryhmään kaiken kaikkiaan kuuluu? Tämä olisi kiva kuulla, edes yksi uutinen tänä iltana.

Sanni Grahn-Laasonen /kok:

Arvoisa puhemies! Lapsiperheet ovat tänä päivänä hyvin erilaisia. On niin sanottuja ydinperheitä, uusperheitä, sateenkaariperheitä, yksinhuoltajaperheitä, sijaisperheitäkin. Lähtökohdan tulee olla, että vanhemmat tietävät itse parhaiten omien lastensa ja oman perheensä parhaan, esimerkiksi juuri sen, millainen lastenhoitomalli perheeseen sopii. Valittavana on kunnallinen tai yksityinen päiväkoti, perhepäivähoito tai kotihoito. Yhteiskunnan tulee mahdollistaa erilaisille perheille erilaisia vaihtoehtoja ja arvostaa myös kotona tehtävää työtä.

Vanhempainvapaajärjestelmässämme on paljon hyvää mutta myös joitain rakenteellisia ongelmia. Se voisi joustaa paremmin ja yhdistää paremmin ja kannustavammin työtä ja perhe-elämää. Se voisi olla tasa-arvoisempi ja kannustaa naisia ottamaan paikkansa ja palkkansa työelämässä. Se voisi vahvistaa paremmin isän roolia lasten elämässä, ja se voisi nykyistä paremmin tasata vanhemmuudesta aiheutuvia kustannuksia. Tarvitaan nykyistäkin enemmän joustoja. Esimerkiksi kotihoidon tukea on mahdollista onneksi jo nykyisellään saada myös osittaisena hoitorahana niin, että osa-aikainen työskentely ja osa-aikainen kotonaolo yhdistyvät. Kotihoidon tukea voi nykyisin saada myös esimerkiksi lasta kotiin hoitamaan jäävä isovanhempi — se on valtavan hieno juttu ja aivan varmasti yhä käyttökelpoisempi työkalu tulevaisuudessa.

Joustavuutta kaivataan kuitenkin lisää, ja emme voi ratkaista kaikkea lainsäädännöllä. Tarvitaan lapsiystävällisempi työelämä, joka ottaa huomioon, että myös työelämän ulkopuolella on elämää, esimerkiksi tarhasta äitiä tai isää hakemaan odottavat pienet lapset. Erilaiset joustot työn tekemisen ajoissa, paikoissa ja tavoissa auttavat — osa-aikatyö, lyhennetty työviikko, työaikapankit, liukumat jne. Parhaimmillaan työnantaja tai pomo ymmärtää, että ottamalla työn ja perheen yhteensovittamisen paremmin huomioon, hän saa palkinnoksi paremmin voivia ja motivoidumpia työntekijöitä, jotka jaksavat työurallakin pidempään. Vastapainona tarvitaan sitten vastuunkantoa työntekijältä, että hän on luottamuksen arvoinen ja joustaa vastaavasti välillä toiseen suuntaan.

Arvoisa puhemies! Valtaosa suomalaisista isistä ei käytä mahdollisuuttaan vanhempainvapaaseen ja isäkuukauteen. Neljäsosa kaikista isistä ei jää perhevapaalle lainkaan, mikä on todella sääli. Se on tasa-arvo- ja yhdenvertaisuushaaste ainakin kolmea kautta: Äitien suhteellinen asema työmarkkinoilla heikkenee. Isät pääsevät viettämään suhteellisesti vähemmän aikaa uuden perheenjäsenen kanssa. Kolmanneksi, lapsikin ansaitsisi saada tutustua toiseen vanhempaansa paremmin, jos hänellä sellainen on. Vaikka isien perhevapaiden käyttö on yleistynyt reippaasti, edelleen moni isä miettii, kehtaako sitä jäädä ja haittaako se urakehitystä, aiheutanko nyt vaivaa työpaikalla jne.

Naisten kohdalla harvoin on mahdollista valita, jääkö lapsen takia hetkeksi uralta syrjään vai ei, jos ei päätä olla hankkimatta lapsia. Niinkin käy, että moni nuori nainen venyttää lapsen hankkimista, koska pelkää jäävänsä jälkeen työelämässä, eivätkä pelkää ihan syyttä. Meille tulee mietittäväksi, miten ylipäätään saamme kannustettua suomalaisia tekemään enemmän lapsia. Ensisynnyttäjien keski-ikä nousee ja perheiden keskimääräinen lapsiluku pienenee. Työelämän kovat vaatimukset eivät varsinaisesti ainakaan helpota tilannetta. Monia nuoria naisia jännittää ihan aidosti, miten työelämässä käy, lisäänny siinä sitten.

Arvoisa puhemies! Jossain on vääristymä, jos sanomme asuvamme tasa-arvoisessa maassa ja silti 96 prosenttia kotihoidon tuelle jäävistä on naisia. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen laskelman mukaan nykyisellä kehityksellä pääsemme vanhempainvapaan tasaiseen jakautumiseen 200 vuoden päästä, kuten täällä on tänään kuultu. Jaksammeko odottaa siihen asti vai pitäisikö meidän korvamerkitä isille enemmän perhevapaita? Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen sopima raamiratkaisu lisää isille merkittyjä vapaita ja on iso harppaus hyvään suuntaan. Tasa-arvoministeri Paavo Arhinmäki esitti eilen tasa-arvon päivänä, että kotihoidon tukea voitaisiin kehittää tasa-arvoisemmaksi. Sitä voitaisiin kiintiöidä myös toiselle vanhemmalle, mikä ehkäisisi naisten syrjäytymistä työmarkkinoilta ja kannustaisi äitejä palaamaan työelämään. Lapsi saisi kuitenkin olla kotona toisen vanhempansa kanssa, jos perhe katsoo kotihoidon olevan lapsen edun mukaista. Tätä mallia voisi ehdottomasti harkita kannustimeksi ja ravisteluksi siinä, että nykyinen taso isien perhevapaiden käytössä ei meille riitä.

Perhevapaiden kustannusten jakamisessa ja toisaalta isien osallistamisessa laajalti kannatusta saanut 6+6+6-malli olisi toimiva. Olemme matkalla sitä kohti, mutta taloudellinen todellisuus huomioon ottaen siihen on vielä matkaa. On arvioitu, että mallin kustannukset olisivat nykyiseen verrattuna ainakin 1,5-kertaiset. Jokin muu samaan tavoitteeseen tähtäävä kombinaatio, esimerkiksi 7+3+3 tai 6+4+4, voisi olla hyvä välietappi.

Lopuksi. Perheet ovat hyvinvointiyhteiskunnan suurkuluttajia. Erityisesti perheiden etu on, että valtiontalous saadaan jälleen tasapainoon ja kasvu-urille, sillä muussa tapauksessa laadukkaat neuvolat, terveyskeskukset, päivähoito, koulut ja muut palvelut sekä riittävät perhe-etuudet ovat vaarassa. Tasapainoinen, kestävällä pohjalla oleva valtiontalous on lapsiperheellekin kaikkein paras vakuutus.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kaksi edellistä hallitusta keskustajohtoisina valitsivat tavoitteekseen turvata perheiden arkea. Perheisiin liittyvää sosiaaliturvaa parannettiin ja esimerkiksi kotihoidon tukea nostettiin kaksi kertaa. Itse pidin silloin — mitä siitä on, 13 vuotta sitten, kun vaalikampanjaa ensimmäisen kerran kävin — erittäin tärkeänä sitä, että pienimmät äitiys-, isyys-, vanhempainpäivärahat saadaan nostettua samalle tasolle kuin työmarkkinatuki. No, näin sitten kahden keskustajohtoisen hallituksen jälkeen voitiin todeta, että jipii, nyt on saatu yksi tavoite taas eteenpäin. Ja kuinka sitten kävikään? Kokoomus-sosialidemokraattinen hallitus tuntuu aina tekevän leikkauslistoja perheisiin liittyen. Nytkin tämä valinta, työmarkkinatuen korotus, joka jätti jälleen jälkeen pienimmät peruspäivärahat, mitä se muuta on? Välillä tuntuu, että tämä hallitus ei tarvitse muuta tavoitetta kuin sen, että perutaan kaikki keskustavetoisen hallituksen tekemät hyvät asiat. Toivotaan, että tämä ennustus ei käy toteen kehysriihessä.

Arvoisa herra puhemies! Kotihoidon tuen leikkauksessa edes suunnitelmien tasolla ei ole mitään järkeä. Ei voi kuin kauhistella, että taas sinipuna iskee heikompiin. On siis ollut vihiä siitä, että Kataisen hallitus suunnittelee alle kolmivuotiaiden lasten kotona hoitamisesta vanhemmille maksettavan korvauksen leikkaamista nykyisestä kolmesta kahteen vuoteen. Tätä perheiden valinnanvaraa olennaisesti heikentävää leikkausta perusteltaisiin valtiontalouden säästötarpeilla. Ehdotus on toki linjassa hallituksen muidenkin eriarvoisuutta lisäävien toimenpiteiden kanssa, mutta julkisen sektorin kustannuksia se ei vähennä.

Kotihoidon tuki alle kolmevuotiaan lapsen hoitamisesta kotona on ensimmäisestä lapsesta noin 4 000 euroa vuodessa. Sen sijaan yhden alle kolmevuotiaan lapsen päivähoitopaikasta syntyy lapsen asuinkunnalle noin 11 000—14 000 euron kustannukset vuodessa. No, mistä se säästö sitten syntyisi? Hallitus perustelee sitä päivähoitomaksuilla sekä äitien työntämisellä työelämään ja sitä kautta syntyvillä lisäverotuloilla. Kunnat kuitenkin saavat vain pienen osan päivähoidon kustannuksista katettua päivähoidosta perittävillä maksuilla, ja kotona lapsiaan hoitavalle äidille on useimmiten palkattu työpaikalle sijainen — jos se työpaikka on olemassa.

Päivähoitomaksuilla, keskimääräisillä päivähoitopaikkakustannuksilla ja työssä käyvän äidin tuloilla laskettaessa hallituksen säästöyhtälö ei tuota julkisen sektorin säästöjä. Se kasvattaa kyllä lastenhoidon kustannukset moninkertaisiksi jokaisen kotihoidosta päivähoitoon siirtyvän lapsen kohdalla.

Hallituksen markkinoimia säästöjä syntyykin enintään valtiontalouteen. Hallitus toivoo säästävänsä valtion maksamista kotihoidon tuista noin 35 miljoonaa euroa, mutta synnyttäisi samalla kunnille moninkertaisen lisälaskun. Ja mistä kaikki tarvittavat lastentarhanopettajat ja muu henkilökunta? Tällaista toimintaa voi hyvällä syyllä verrata hölmöläisten peiton jatkamiseen. Lisäksi se heikentää suomalaisten perheiden valinnanvaraa ja lasten oikeuksia.

Tämä malli ei rohkaise miehiä käyttämään vanhempain- tai hoitovapaita yhtään enempää, ehkä pikemminkin päinvastoin. Tärkeätä on se, että perheillä on mahdollisuus valita omaan tilanteeseensa sopiva vaihtoehto lapsen etua ajatellen. Tämä parantuisi myös vanhemmuuden kustannusten paremmalla jakamisella. Kysynkin ministeriltä, miten hallitus aikoo tätä edistää. Ja entä kotipalvelun aktivointi ennalta ehkäisevästi tai tilapäisen tarpeen tullen?

Arvoisa puhemies! Täällä on jo aiemmin viitattu Helsingin yliopiston psykologian professoriin Liisa Keltikangas-Järviseen. Hän on todennut myös niin, että Suomessa on laadukas päivähoito mutta se ei vastaa hyvin alle kolmevuotiaiden tarpeita. Esimerkiksi hoitopäivän pituus, valitettavan usein, ja hoitajien vaihtuvuus on ongelma. Myös sosiaalisia kontakteja on hallitsematon määrä. Alle kolmevuotiaat tarvitsevat paljon aitoa aikuisen läsnäoloa. Tähänkin löytyy omat ratkaisunsa silloin, jos molempien vanhempien on tarpeellista olla töissä. Filatov tähän päivähoitokysymykseen puuttuikin ja niihin tarpeisiin, mitä siellä on. Nämä olivat hyviä huomioita.

Arvoisa puhemies! Mitä muuta hallitus sitten on tehnyt tai tekemässä perheiden arkeen liittyen? — Ihan lyhyesti, koska aika on loppumassa. — Ainakin tuolla budjettikeskustelussa totesimme, että homekoulurahoja on leikattu. Keskustan johdolla aloitettiin aikanaan hometalkoot ja rahaa löydettiin homekoulujen korjaamiseen ympäri Suomea. Nyt näitä rahoja leikataan sillä tavalla, että siellä ei ole kuin muutama miljoona, eli yksi kaksi hanketta enintään sieltä tuntuu tukea saavan ja muut maakunnat sitten jäävät mopen osalle. No, sitten tosiaan, kuten edustaja Saarikko totesi, hallitus on leikkaamassa kouluista, päiväkodeista, terveyskeskuksista huolehtivilta kunnilta päätöksillään 600—700 miljoonaa euroa ainakin, ja suurimmat kärsijät valtionosuuspuolella ovat ne kunnat, joilla muutenkin on vaikeuksia.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustan välikysymys tästä aiheesta, kotihoidon tuen ajan lyhentämisestä, on vähän outo, koska tällaista ei ole lainkaan esitetty. Tällainen varmuuden vuoksi välikysymyksen tekeminen on kyllä hukkaan heitettyä aikaa ja aiheuttaa vain ylimääräistä sydämentykytystä kansalaisten keskuudessa.

Täällä on paljon puhuttu päivähoidosta noin ylipäätään, ja meillä onkin erittäin monipuolinen päivähoitojärjestelmä, josta me voimme olla hyvin ylpeitä. Haluamme kehittää sitä jatkossakin siten, että se pysyy monipuolisena, koska yksi asia on se, että lapsen etu on päivähoitopaikan valinnassa otettava huomioon. Se on ensi sijalla, ja se, mikä on tärkeää, on se, että vanhempien kukkaron näkövinkkelistä kaikki päivähoitomuodot olisivat rahallisesti saman arvoisia, jotta se taloudellinen tekijä ei sitten vanhemmilla vaikuttaisi siihen, minkä päivähoitomuodon he lapsilleen valitsisivat. Yleensä ottaen mitä pienemmästä lapsesta on kysymys, sitä parempi on olla kotona tai sitten perhepäivähoidossa. Lapsilla on oikeus omiin vanhempiinsa, ja lapsen ensimmäiset varhaisvuodet ovatkin lapsen kasvussa ja kehityksessä ne ratkaisevat tekijät.

Meillä on subjektiivinen oikeus päivähoitoon, ja se tarkoittaa sitä, että joka ikisellä lapsukaisella tarpeesta huolimatta on oikeus saada päivähoitopaikka kunnan järjestämänä. Meidän pitäisi miettiä sitä, pitääkö rajoittaa päivähoito-oikeutta siinä mielessä, että nyt nuoret vanhemmat, isät ja äidit, ovat tottuneet siihen, että he vievät vanhimman lapsensa koko päiväksi päivähoitoon kymmeneksi tunniksi ja ovat itse kotona vauvan kanssa. Lapsen näkövinkkelistä tämä ei ole ollenkaan hyvä asia. He kärsivät siitä. Tästä ovat huomautelleet päivähoidon hoitajatkin moneen otteeseen, että tälle asialle pitäisi tehdä jotakin. Tietenkin on tärkeää, että vanhempi lapsi menee sinne päivähoitoon osaksi varhaiskasvatusta, mutta muutama tunti ihan hyvin riittäisi, joten tätä pitäisi miettiä uudestaan, kun asiaa kehitellään.

Tuolla idän suunnalla Aasian maissa on tällainen hyvin mielenkiintoinen järjestelmä. Kun siellä halutaan äidit myöskin työelämään, niin äidit vievät hyvin varhaisessa aamunkoitteessa vauvansa tällaiseen laitosmaiseen hoitoon, ja jotta vanhemmat veisivät sen sinne hoitoon, niin tätä kutsutaan äidin syliksi. Äidin syliä on siis aamu, varhaiset tunnit, sitten se jatkuu normaalina varhaiskasvatuksena tai esiopetuksena, ja sitten jatkuu se äidin syli myöhemmin iltapäivänä. Mutta tällaiseen järjestelmään emme tietenkään täällä Suomessa mene.

Arvoisa puhemies! Meillä on erittäin tärkeätä se, että työuria pidennetään. Se on täysin välttämätöntä tämän maan taloudenpidolle, ja työelämän pitää silloin huomioida perheitten tarpeet. Meille on tärkeätä, että lapsia edelleenkin syntyy ja lapsista on pidettävä huolta, ja työn ja perheen yhteensovittaminen on sellainen yhtälö, joka on vielä työn alla. Sitä pitää paljon kehittää. Asenteet ovat tiukassa molemmissa päissä, perheissä ja työelämässä, ja tämän yhtälön pitäisi ratketa ihan lapsen edun näkövinkkelistä myös. Uskon, että tätä asiaa voidaan paremmin hoitaa vastaisuudessakin, ja hallitus tekee hyvää työtä tämän asian suhteen.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhteiskunnan hyvinvoinnin yksi mittari on se, millä tavalla lapsiperheet jaksavat. Tällä hetkellä tähän jaksamiseen on huolenaihetta sekä taloudellisessa että henkisessä mielessä. Tämä kotihoidon tuki on yksi asia, mutta kaiken kaikkiaan siitä, mikä on lapsiperheiden taloudellinen tilanne tutkitusti, on todettu se, että heikoimmassa taloudellisessa asemassa ovat yhden tulonsaajan lapsiperheet. Siksi tätä kokonaisuutta olisi syytä tarkastella, ja siksi on syytä huolella katsoa, miten tulonsiirrot kehittyvät. Lapsiperheiden hyvinvointi vaikuttaa ratkaisevasti koko yhteiskunnan kehittymiseen.

Myös tällä hetkellä on kiinnitetty huomiota lapsiperheiden henkiseen jaksamiseen. Siksi on syytä tukea vanhemmuutta ja vanhempien kasvatusvastuuta lapsista. Taloudellinen ja henkinen hyvinvointi ovat monesti sidoksissa toisiinsa, mutta tällä hetkellä on myös merkille pantavaa se, että monet taloudellisesti hyvin toimeentulevat perheet ovat sellaisia, joissa on huostaanotto. Me tarvitsemme erityistä puuttumista siihen, että perheet jaksavat ja että lapsista pidetään huolta ja lasten hyvinvoinnista.

Olin tänään talousasioita käsittelevässä tilaisuudessa. Siellä nousi esille se, että Suomi kiinnostaa esimerkiksi joitakin psykiatreja siinä mielessä, että täällä on syrjäytymisvaarassa tai syrjäytyneitä lapsia ja nuoria paljon. Ja meillä näkyy aika paljon humaltuneita lapsia ja nuoria. Kaikkiin näihin me tarvitsemme täsmäpuuttumista. Niistä aiheutuvat ongelmat heijastuvat myös koko taloudelliseen hyvinvointiin. Siksi on erittäin tärkeää se, että myöskään niihin taloudellisiin etuuksiin ei leikkaamalla puututa vaikeassakaan taloudellisessa tilanteessa vaan tuetaan sitä, että vanhemmat pystyvät kantamaan sen kasvatusvastuun, joka heille on annettu ja tullut.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tuo edustaja Töllin hyvä puheenvuoro tuosta taloudellisesta ja henkisestä hyvinvoinnista perheissä herätti mieleeni vielä yhden kysymyksen ministerille: Keskustajohtoiset hallitukset puhuivat paljon — eivätkä vain puhuneet vaan myös tekivät — lasten perhehoitoon sijoittamisen puolesta laitoshoidon sijasta. Miten tämä asia on nyt edennyt? Onko teillä viimeisiä tilastoja siitä, miten sijoitettujen lasten perhehoitoon sijoittaminen on edennyt ja onnistunut, ja onko löydetty lisää perheitä näillä rekrytointikampanjoilla?

Arvoisa puhemies! Varmuutta siitä, ettei kotihoidon tukea leikata, ei nyt tässä keskustelussa ole totaalisesti saatu, mutta jo tukeaksemme ministeriä oli tärkeätä tehdä tämä välikysymys, ja jos tämä on varmistanut sen, ettei leikkauksia tule kotihoidon tukeen, välikysymys on tietysti tehnyt sitten tehtävänsä, vaikkakaan hallitus ei siinä tapauksessa tietenkään tule kaatumaan.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kaikille tästä antoisasta keskustelusta. Kunta- ja palvelurakenneuudistus on todellakin tärkeä osa myös perhepalveluiden kehittämistä ja turvaamista pitkälle tulevaisuuteen. Edustaja Rehula tiedosti tämän erittäin hyvin siinä omassa puheenvuorossaan. Ja oli ilo kuulla myös edustaja Töllin kommentti siitä, että keskusta ei vastusta kunta- ja palvelurakenneuudistusta.

Tuosta työryhmästä. Tekstailin tuossa äsken ja sain juuri tiedon sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköltä, että työryhmä olisi nimityskunnossa huomenna. Työryhmä tulee siis toimimaan laajalla valmistelulla, ja sen toimeksiannossa todetaan, että sen tulee jättää väliraportti toukokuussa — siis väliraportti — ja lopullinen vasta sitten syksyllä, että tässä ehkä teille se uutinen, kun sitä pyysitte. Näyttää siis todellakin siltä, että huomenna edustaja Rehula voi siellä sosiaali- ja terveysministeriön nettisivuilla käydä ja sen koko toimeksiannon lukea. En mene siihen sen tarkemmin tässä yhteydessä. Siellä sitten myöskin ne jäsenet edustaja Rehula voi tarkistaa.

Kehysriiheen liittyvistä asioista. Toimin pääministerin tämänpäiväisen selkeän linjauksen mukaisesti. Kehysriihen asioista kerrotaan kokonaisuutena kehysriihen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Kun perheiden tilanteet ovat erilaisia, niin kyllä tämän meidän järjestelmämme pitää myöskin olla monimuotoinen ja sitä pitää kehittää nimenomaan siitä lähtökohdasta. Ja samalla, kun hallituksessa luodaan järjestelmään uusi joustava perheen ja työelämän yhteensovittamisen malli, niin täytyy kyllä huomioida myöskin se, että kunnissa on tartuttava haasteeseen ja pidettävä huolta siitä, että esimerkiksi rahallista säästöäkin tekevät ennalta ehkäisevät palvelut saavat riittävät satsaukset. Tähän työhön hallitus kutsuukin kuntia myös Kaste-ohjelman puitteissa. Olen ensi maanantaina Oulussa Kaste-kiertueella ja olen jo kuullut, että esimerkiksi Oulun kaupungissa ollaan lähdössä todella innolla kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluita Kaste-hankkeen puitteissa, ja nimenomaan näitä lastensuojelun matalan kynnyksen palveluita, joilla voidaan estää näitä kaikkein raskaimpia huostaanottoja, jotka ovat paitsi lapselle aina hankalin vaihtoehto myös sitten taloudellisesta näkökulmasta hyvin kalliita.

Täällä kysyttiin tästä perhehoidon kehittämisestä. Olin todellakin edustaja Paloniemen kanssa viime viikolla Espoossa tällaisessa yhdessä rekrytointitilaisuudessa, jossa pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki, Vantaa ja Espoo pyrkivät saamaan lisää perheitä. Siellä tilanne oli todella hyvä. Siellä oli 60—70 kiinnostunutta perhettä ja he olivat innolla lähdössä mukaan. Ja nythän meillä, kun lakia on muutettu ja perheille tulee entistä parempaa tukea siihen heidän omaan työhönsä näiden lasten parissa, niin voi vain toivoa, että sana leviää myöskin ympäri Suomen ja erilaiset perheet kiinnostuvat tästä hyvin tärkeästä työstä, jolla sitten pystytään tarjoamaan se lämmin koti näille lapsille, joilla mahdollisesti ei ole koskaan elämässään sellaista ollut.

Vielä lopuksi haluan todeta, että muistan oikein hyvin sen ajan, kun lapseni oli pieni ja hoidin häntä kotona. Olin silloin ja olen edelleen iloinen, että sain tuon ajan hänen kanssaan viettää. Sain tuon valinnan tehdä, koska lapsuus on, niin kuin täällä moni on todennut, ainutkertainen, ei vain lapselle itselleen vaan myös vanhemmille, jotka pääsevät seuraamaan pienen lapsen kasvua. Se on pienoinen ihme. Itse asiassa poikani lähetti minulle äsken tekstarin, että "tuletko jo kotiin". Ja lähetin hänelle takaisin viestin, että "laitan ihan kohta sinulle viestin siitä, koska pääsen". Näyttää siltä, että pääsen lähtemään nyt.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä on ostettu tekstiviestin kautta uusi nettiyhteys, jolla ne piti tänä iltana järjestää. Mutta se miksi pyysin, arvoisa puhemies, puheenvuoron: Ensinnäkään me emme tule selviytymään niistä ongelmista, joita ei tarvitse ennustaa, jotka ovat tiedossamme lähivuosina ja -vuosikymmeninä, ellemme me kykene uudistamaan aidolla ja oikealla tavalla sosiaali- ja terveyspalveluiden rakennetta. Hallitus tulee ymmärrettävistä syistä välikysymysvastauksessaan eduskunnalle palvelujen korostamisen ja niihin panostamisen näkökulmasta. On asioita, joita voi hoitaa ilman rahaa. Me tarvitsemme uuden järjestämismallin. Me tarvitsemme laajemmat hartiat kuin nykyisin on.

Mutta mitä tässä nyt sitten ihan oikeasti tapahtuu? Ei ollut ihan vahinko, että puheenvuorossani otin esille hallituksen iltakoulun päätöksen muutaman viikon takaa, jossa luvattiin — jos nyt ihan väärin en muista, niin teksti kulki niin — että uuden kuntarakenteen mukainen sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenne valmistellaan toukokuun loppuun mennessä, ja nyt sitten jonkunlainen uutinen oli se, että nyt annetaankin väliraporttia ja sitten ruvetaan katsomaan eteenpäin. No hyvä, että edes jotain. Nimittäin ollaan tilanteessa, missä ei olisi kyllä yhtään päivää hukattavaksi, semminkin kun näyttää, että tuo rakennehanke ei ainakaan etene ihan sellaisella vauhdilla kuin alun alkaen kaavailtu on.

Minä kannustan peruspalveluministeriä olemaan aktiivinen tässä asiassa. On aivan varmaa, että tulette saamaan sen tuen, mitä te nyt oppositiolta voitte yksin olettaa tulevan, ja ehkä saatte vähän enemmänkin, jos tarvis niin vaatii, siihen työhön, että meidän pitää saada tänne eduskunnan käsiteltäväksi sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämiseen ja myös rahoitukseen liittyvä uudistus, mieluummin pikemmin kuin myöhemmin. Se, että nyt annettaisiin toukokuun loppuun väliraportti — no, ehkä se on järkevääkin, kun aika saattaa olla aika tiukalla. Ei ole kuin muutama viikko aikaa, muutama kuukausi aikaa. Mutta, arvoisa ministeri, kannustan teitä olemaan aktiivinen.