Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksellä ulkomaalaislain muuttamisesta pannaan täytäntöön EU:n uudelleen laadittu määritelmädirektiivi. Aiempi, vuonna 2004 annettu määritelmädirektiivi pantiin Suomessa täytäntöön vuonna 2009.

Määritelmädirektiivi on osa yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, ja siinä säädetään kansainvälisen suojelun saamisen edellytyksistä. Siinä säädetään myös suojelua saaville annettavista oikeuksista ja etuuksista, kuten oleskeluluvan pituudesta, työnteko-oikeudesta sekä oikeudesta koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Muiden yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän säädöspakettiin kuuluvien direktii-vien, kuten turvapaikkamenettelydirektiivin ja vastaanottodirektiivin, täytäntöönpanoa koskevat hallituksen esitykset annetaan eduskunnalle myöhemmin tänä vuonna.

Uudelleen laaditun määritelmädirektiivin keskeinen muutos aiempaan verrattuna koskee pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman saaneille myönnettävien oikeuksien ja etuuk-sien lähentämistä. Myös kansainvälisen suojelun myöntämiseen liittyviä oikeudellisia käsitteitä on tässä selkiytetty. Mikä nyt sitten muuttuu Suomessa tämän lain tullessa voimaan? Määritelmädirektiivi aiheuttaa Suomen lainsäädäntöön ja käytäntöihin vain vähäisiä muutoksia. Suomessa pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman saaneilla on jo nyt yhtäläiset oikeudet ja etuudet. Suomen kannalta keskeistä onkin, että direktiivi pannaan täytäntöön kaikissa jäsenvaltioissa. Yhteiset säännökset ja käytännöt vähentävät turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltiosta toiseen.

Kansalliset muutostarpeet liittyvät pääasiassa ulkomaalaislain käsitteiden täsmentämiseen ja vallitsevan soveltamiskäytännön nostamiseen lain tasolle. Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi ulkomaalaislain säännöksiä, jotka koskevat vainon syitä, suojelun tarjoamista, sisäisen paon mahdollisuutta sekä pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista.

Lainmuutoksen tavoitteena on myös vahvistaa pyrkimystä luoda uudelleen yhteys Suomeen ilman huoltajaa saapuneen alaikäisen ja hänen ulkomailla oleskelevan vanhempansa välille. Maahanmuuttovirastohan suorittaa tällaista alaikäisen turvapaikanhakijan huoltajan jäljittämistä jo nyt, mutta jatkossa, tämän direktiivin ja hallituksen esityksen tullessa voimaan, jäljittämistä jatkettaisiin tarpeen mukaan vielä sen jälkeen, kun alaikäiselle on myönnetty kansainvälistä suojelua.

Merkittäviä taloudellisia vaikutuksia tällä lainmuutoksella ei olisi. Ilman huoltajaa olevien alaikäisten vanhempien jäljittämisen keskimääräinen kesto pitenisi kyllä jossakin määrin, mutta näiden tehtyjen jäljittämisten määrä ei lisääntyisi. Koska pitempikestoisia ulkopuolisen palveluntarjoajan suorittamia jäljittämisiä tehdään vuosittain vain vajaa parikymmentä, taloudelliset vaikutukset jäisivät tältä osin pieniksi.

Jussi Halla-aho /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muun muassa muutettavaksi ulkomaalaislain 107 §:ää, jossa säädetään pakolaisaseman lakkauttamisesta. Pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema myönnetään henkilölle, joka on suojelun tarpeessa. Näin ollen on johdonmukaista, että jos olosuhteet lähtömaassa muuttuvat ja suojelun tarve poistuu, myös pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema lakkautetaan. Kansainvälisen suojelun tarkoitushan on suojella vainon kohteena olevia ihmisiä eikä tarjota väylää elintasosiirtolaisuudelle. 107 §:n 2 momentissa todetaan: "Henkilön toissijainen suojeluasema lakkautetaan, jos toissijaisen suojeluaseman myöntämiseen johtaneet olosuhteet ovat lakanneet olemasta tai muuttuneet siinä määrin, ettei suojelua enää tarvita." Lakitekstin mukaan olosuhteiden muutoksen on oltava merkittävä ja pysyvä. Lain vallitseva tulkinta on valitettavasti sellainen, että luonteeltaan tilapäiseksi tarkoitettu suojeluasema on käytännössä pysyvä, tapahtui lähtömaan olosuhteissa mitä hyvänsä. Vaikka olot rauhoittuisivat, on tietenkin mahdotonta todistaa, että muutos on pysyvä, sillä tulevaisuuden ennustaminen on kovin vaikeaa.

Nyt ulkomaalaislain 107 §:ää esitetään muutettavaksi siten, että edellä mainittua 1 momentin 5 kohtaa ja 2 momenttia ei edes teoriassa sovelleta henkilöön, "joka voi aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvien pakottavien syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa tai entisen pysyvän asuinmaansa suojeluun". Mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Sitä, että vaikka suojelun tarve olisi tosiasiallisesti poistunut, suojeluasemaa ei silti voida lakkauttaa, jos henkilö itse kieltäytyy turvautumasta lähtömaan suojeluun. Mikä logiikka on siinä, että aiemmin koettu vaino voi olla peruste suojeluaseman jatkamiselle, vaikka vaino olisi loppunut? Koska kaikki suojeluaseman saaneet ovat ainakin teoriassa kokeneet aiemmin vainoa, lakimuutos tarkoittaa toteutuessaan sitä, että suojeluasemasta tulee lähtökohtaisesti pysyvä ja olosuhteista riippumaton eräänlainen saavutettu oikeus.

Arvoisa herra puhemies! Eurooppaan kohdistuu tällä hetkellä merkittävä elintasosiirtolaisuuden paine kolmannesta maailmasta. Sen tärkeimpiä väyliä ovat turvapaikkamenettely ja perheen yhdistäminen. Ei ole millään tavalla perusteltua, että lainsäädäntöön porataan kaiken aikaa lisää porsaanreikiä. Myös turvapaikkamenettelyn yleisen hyväksyttävyyden kannalta on keskeistä, että sitä käytetään siihen, mihin se on luotu: vainoa pakenevien ihmisten auttamiseen.

Välimeren maat, etenkin Kreikka ja Italia, ovat helisemässä tuhansien ja kymmenientuhansien kouluttamattomien tulijoiden kanssa. Nämä maat ovatkin yhä äänekkäämmin vaatineet unionitasoista taakanjakomekanismia. Tällaista mekanismia on poliittisesti vaikea myydä esimerkiksi suomalaisille äänestäjille, mutta välillä tuntuu, että taakanjakoa pyritään luomaan epäsuorasti ja pala kerrallaan. Pohjois-Euroopan, kuten Suomen, sosiaaliturvajärjestelmät ovat eri planeetalta kuin eteläeurooppalaiset vastineensa ja siten houkuttelevat sitä osaa tulijoista, joka ei onnistu työllistymään esimerkiksi Italiassa. Schengen-sopimus takaa, että he pääsevät esteettä pohjoiseen. Dublin-menettelyn toimimattomuus takaa sen, ettei heitä palauteta. Nyt käsittelyssä olevan kaltaiset lakihankkeet takaavat, että heistä ei koskaan eikä missään olosuhteissa päästä eroon, vaikka heidän maassaololleen ei olisi mitään järkevää perustetta sen enempää Suomen kuin heidän itsensäkään kannalta.

Arvoisa herra puhemies! Vaalien alla ja vaalikauden alussa esitetyt puheet ulkomaalaislain porsaanreikien tukkimisesta ovat osoittautuneet sanahelinäksi. Menemme koko ajan hullumpaan suuntaan, ja tätä heijastelevat myös humanitaarisia oleskelulupia ja perheen yhdistämisiä koskevat tilastotiedot. — Kiitoksia.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tuonut tänään eduskunnan käsittelyyn ulkomaalaislakia koskevan muutosesityksensä, jolla pyritään saattamaan Suomessa voimaan EU:n yhteiseen turvapaikkapoliittiseen lainsäädäntökehitykseen kuuluva määritelmädirektiivi.

Huomioni tässä hallituksen esityksessä kiinnittyy erityisesti ulkomaalaislain 107 §:ään tehtäviin muutoksiin koskien pakolaisaseman tai toissijaisen suojelun aseman lakkauttamista. Hallitus on lisäämässä kyseiseen pykälään kir- jausta, jonka mukaan edellä 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetun olosuhteiden muutoksen on oltava merkittävä ja pysyvä. Sitä, mitä 1 momentin 5 kohdassa ja 2 momentissa säädetään, ei kuitenkaan sovelleta henkilöön, joka voi aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvien pakotettujen syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa tai entisen pysyvän asuinmaansa suojeluun.

Arvoisa puhemies! Olen erittäin huolestunut kyseisestä säädöslisäyksestä, sillä se käytännössä antaa kansainvälistä suojelua saaville yksilöille absoluuttisen oikeuden jäädä Suomeen suojeluaseman lakkauttamisesta huolimatta epämääräisesti määriteltyjen pakotettujen syiden nojalla, vaikka aiemmin koettua vainoa tai vakavaa haittaa ei enää olisikaan näköpiirissä. Minulla herää mielessäni kysymys: jos vaino tai vakava haitta ei enää uhkaa tänne kansainvälistä suojelua hakemaan tullutta yksilöä ja hänen suojeluasemansa näin lakkaa, niin miksi haluamme lisätä tähän ulkomaalaislakiin tarkoituksella jälleen kerran yhden porsaanreiän lisää, jolla turvapaikkaa ansaitsemattomille yksilöille käytännössä lahjoitetaan perusteeton ikuinen oleskelulupa Suomeen avokätisine tulonsiirtoineen ja hyvinvointipalveluineen?

Tietenkin tässä lakimuutoshankkeessa on kyse siitä, että Suomen valtio on velvoitettu EU:n jäsenenä saattamaan voimaan tämäkin komission mahtikäskyllä antama direktiivi. On jälleen kerran kyllä annettava suoraan voimakasta kritiikkiä hallitukselle, että se on taas epäonnistunut yhteisötason lainsäädäntöneuvotteluissa, mistä seurauksena on tämän katastrofaalisen ulkomaalaislain 107 §:n lisäys määritelmädirektiivin pakottamana.

Arvoisa puhemies! Hieman kärjistäen sanottuna: Maamme turvapaikkapolitiikan päälinjana tuntuu olleen viimeiset 20 vuotta se, että viranomaiset pyrkivät kaikilla mahdollisilla hallinnollisilla ja lainsäädännöllisillä keinoilla varmistamaan mahdollisemman monen Suomeen hakeutuneen turvapaikanhakijan pysymisen maassamme. Tämä siitäkin huolimatta, että kansainvälistä suojelua hakeva yksilö ei alkuperäismaassaan tapahtuvaa henkilökohtaista vainoa tai syrjintää muun muassa rodun, uskonnon, vakaumuksen tai muun vastaavan tekijän perusteella pystyisikään turvapaikkakuulemisissa osoittamaan.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa olisi nyt korkea aika tehdä täyskäännös maahanmuuttopolitiikassa, varsinkin turvapaikkapolitiikan osalta, saattamalla kansainvälisen suojelun myöntämiskriteerit nykyistä tiukemmiksi, kiristämällä tuntuvasti perheenyhdistämisiä sekä vauhdittamalla rikollisten ulkomaalaisten karkotusta.

Arvoisa puhemies! Näihin teemoihin tulemme varmasti tässä salissa palaamaan vielä monta kertaa uudelleen, sillä nykyisellä holtittomalla maahanmuuttopolitiikalla ei aidosti ole Suomen kansan hyväksyntää.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt kun ministeri on paikalla, käytän tilaisuuden hyväksi kysyäkseni tarkennuksia. Ensinnäkin sivulla 4 täällä Nykytilan arvioinnissa, artiklassa 2, määritellään hakija, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Vaikka sanotaan tästä kansallisesta lainsäädännöstä, niin miten tämä muuttaa käytäntöjä?

Sitten haluaisin kysyä myöskin pykälästä 105 b, jossa puhutaan ilman huoltajaa olevan alaikäisen huollosta vastanneen henkilön jäljittämisestä ja siitä, että Maahanmuuttoviraston on viipymättä ryhdyttävä jäljittämään hänen vanhempansa tai huollosta vastannut henkilö. Aiotaanko kiinnittää huomiota jatkossa myös siihen, miten todennetaan nämä alaikäiset hakijat, joista olemme kuulleet, että kaikki eivät niin alaikäisiä ole olleetkaan kuin on annettu ymmärtää?

Sitten vielä kysymys kotoutumisesta ja tutkintojen tunnustamisesta, näyttötutkintojärjestelmän kehittämisestä ja näin ollen pakolaisten tai toissijaista suojelua saavien mahdollisuuksista työllistyä. Tullaanko näihin kiinnittämään sitten kansallisessa lainsäädännössä huomiota?

Sisäministeri Päivi Räsänen

Arvoisa herra puhemies! Täällä on tehty hyviä kysymyksiä, joita varmasti voi sitten syvemmin myös valiokuntakäsittelyssä käydä läpi.

Täällä kiinnitettiin nyt huomiota ennen muuta tähän pykälään 107 ja siihen tulleeseen, tästä määritelmädirektiivistä johdettuun muutokseen, jossa todetaan, että tätä palauttamista ei sovelleta henkilöön, joka voi aiemmin koetusta vainosta tai vakavasta haitasta johtuvien pakottavien syiden perusteella kieltäytyä turvautumasta kansalaisuusvaltionsa tai entisen pysyvän asuinmaansa suojeluun. Itse asiassa käytännössä tätä vastaavaa yksilöllistä harkintaa ovat edellyttäneet jo aiemman määritelmädirektiivin kohdat, säädökset, sekä voimassa olevan ulkomaalaislain momentin mukaiset säännökset, joiden mukaan pakolaisaseman ja toissijaisen suojeluaseman lakkauttamista harkittaessa suoritetaan yksilöllinen tutkinta. Eli itse olen ymmärtänyt niin, että tässä kohti on kysymys myös yksilöllisestä harkinnasta sen suhteen, voidaanko ajatella, että kyseisen henkilön kohdalla on kyseessä vakava haitta tähän aiemmin koettuun vainoon liittyen, mistä sitten seuraisivat nämä pakottavat syyt, jotka tässä momentissa mainitaan.

Sitten täällä hallintovaliokunnan puheenjohtaja kyseli vielä, mitä konkreettisia muutoksia tämä laki tuo Suomen käytäntöihin. Kyllä se virkamiesten, Maahanmuuttoviraston ja maahanmuutto-osaston, näkemys on, että tämä lakiesitys tuo konkreettisen muutoksen lähinnä juuri näiden ilman huoltajaa saapuneiden alaikäisten kohdalla pyrkimyksessä luoda uudelleen yhteys ulkomailla oleskelevaan vanhempaan. Tässä nimenomaan tätä jäljittämistä jo nyt suoritetaan, mutta jatkossa sitä tulisi suorittaa vielä senkin jälkeen, kun alaikäiselle on myönnetty kansainvälistä suojelua. Mutta tämä muutos ei ole suuri: on arvioitu, että se koskettaa ehkä noin vajaata 20:tä tapausta vuosittain, joiden kohdalla siis tämä keskimääräinen kesto pitenisi, mutta näiden tehtyjen jäljittämisten määrä ei sinänsä lisääntyisi, joten nuo taloudelliset vaikutukset jäävät pieniksi. Kaiken kaikkiaan meillä lainsäädäntö on jo hyvin pitkälle kaikissa muissa suhteissa tämän direktiivin mukainen, mutta Suomen kannalta tietysti merkittävää on se, että nyt myös muissa EU-maissa otetaan nämä samat käytännöt käyttöön, mikä toivon mukaan vähentää sitten turvapaikanhakijoiden kohdalla tarvetta ikään kuin siirtyä maasta toiseen etsien sitä, missä olisi ikään kuin se edullisin lainsäädäntö.

Sitten haluan vielä näistä perheenyhdistämisistä sen verran todeta, että viime vuosina kansainvälistä suojelua saaneiden perhesidehakemusten määrät ovat olleet hyvin merkittävässä laskussa, eivät suinkaan nousussa. Kun vuonna 2011 hakemusten määrä oli yli 2 000, niin vuonna 2012 ja 2013 hakemuksia pantiin vireille vajaat 600 vuosittain, ja tämä pienentynyt hakemusmäärä johtuu pääasiassa biometristen oleskelulupakorttien käyttöönotosta vuoden 2012 alusta, minkä myötä poistui perheenkokoajan oikeus panna hakemus vireille hakijoiden puolesta, ja tämä on merkittävästi tähän vaikuttanut.

Tämä kolmas kategoria, siis tämä kansallinen kategoria, humanitäärista suojelua saavien määrä: Myös se on vähentynyt dramaattisesti. Kun vielä vuonna 2010 tässä kategoriassa oli yli 600 henkilöä, niin vuonna 2013 humanitäärista suojelua myönnettiin ainoastaan 11 henkilölle. Sen selvityksen, joka sisäministeriössä on tehty näistä perheenyhdistämislainsäädännön muutosten tarpeista, johtopäätökset koskivat juuri tuota humanitäärisen suojelun kategoriaa, mutta koska tuo kategoria tällä hetkellä on niin pieni, ei ole nähty ainakaan kiireellistä tarvetta lainsäädännön muutoksille, ja on tarkoitus, että tämän vuoden lopulla vielä tarkastellaan tilannetta, onko tarvetta lähteä lainsäännön muutoksia tässä suhteessa tekemään.

Jussi  Halla-aho  /ps:

Arvoisa herra puhemies! On aivan totta, että tämä laki muutettunakin jättää kyllä harkinnan mahdollisuuden viranomaisille, mutta toisaalta tiedämme sen, että hallinto-oikeudet ovat omaksuneet käytännön, jossa mikä tahansa mahdollisuus tulkita asiaa maahanmuuttajan kannalta tulkitaan nimenomaan hänen hyväkseen. Sen takia tällaisia porsaanreikiä ei pitäisi lainsäädäntöön jättää. Lainsäädännön pitäisi olla mahdollisimman selkeää ja tiukkaa.

Mitä tulee perhesideperusteella annettuihin oleskelulupiin, niin oleellisempaa on nimenomaan puhua myönnetyistä oleskeluluvista kuin hakijamääristä, jotka ovat ehkä laskeneet. Katsoin tässä juuri, että myönteisten perhesidepäätösten kokonaismäärä on kasvanut vuoden 2009 reilusta 5 000:sta viime vuoden 6 500 päätökseen. Samoin perhesiteen perusteella annettujen myönteisten päätösten osuus kaikista oleskelulupapäätöksistä on myös prosentuaalisesti noussut 32 prosentista 37 prosenttiin. Esimerkiksi merkittävimmän humanitaarisen maahanmuuttajaryhmämme eli somalien kohdalla luku on noussut 500:sta noin 750:een. Kyllä tämä kehitys on aika huolestuttavaa nimenomaan kotoutumisen kannalta kaikkein haasteellisimpien maahanmuuttajaryhmien osalta. — Kiitos.