1) Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksen
edistyminen ja Suomi
Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jos nykyinen kehityssuunta jatkuu, planeettamme
menettää 25 vuodessa kykynsä kompensoida
jatkuvia kielteisiä muutoksia ja koko planeetan hyvinvointi
kääntyy laskuun ympäristön heikkenemisen
ja luonnonvarojen hupenemisen myötä. Tämän
toteavat selkeästi myös Johannesburgin huippukokouksen
taustaraportit vuodelta 2002. Kestävän kehityksen merkkipaaluja
ovat olleet vuoden 1972 YK:n konferenssi Tukholmassa. Tuolloin ihmiskunta oli
havahtumassa maapallon tilan huononemiseen. YK:n kestävän
kehityksen konferenssi Rio de Janeirossa 1992 ja edelleen vuonna
2002 Johannesburgissa loivat kehyksen, joka tarjoaa globaaleja keinoja
maailman kansoille vastata planeettamme tulevaisuuden uhkiin.
Johannesburgissa saavutettiin tuloksia huolimatta kokoukseen
kohdistuneesta pessimismistä ja epäluulosta. Kokous
pystyi määrittelemään aikataulut
hankkeille, kuten syvimmän köyhyyden puolittamiselle,
tähän liittyvälle puhtaan juomaveden
turvaamiselle ja viemäröinnistä huolehtimiselle
vuoteen 2015 mennessä. Ympäristölle ja terveydelle
vaarallisten kemikaalien aiheuttamien haittojen minimointi vuoteen
2020 mennessä, kalakantojen palauttaminen kestävälle
tasolle vuoteen 2015 mennessä, biodiversiteetin vähenemisen
merkittävän hidastamisen saavuttaminen vuoteen
2010 mennessä, johonka liittyy huoli sademetsien laittomista
hakkuista, nämä kaikki kuuluvat samoin Johannesburgin
tuloksiin.
Johannesburgin kokouksessa, kuten Rio de Janeirossa kymmenen
vuotta aikaisemmin, oli eduskunta vahvasti mukana. Johannesburgissa Suomen
joukkuetta veti tasavallan presidentti Tarja Halonen. Hän
nimenomaan kutsui delegaatiota Suomen joukkueeksi toivoen, että se
jatkaisi työtään myös Johannesburgin
kokouksen jälkeen. Eduskunta kävikin ensimmäisen
ajankohtaiskeskustelun Johannesburgin kestävän
kehityksen huippukokouksesta YK:n päivänä 2002. Tuolloin
korostimme tarvetta palata Johannesburgin päätöksien
suomalaiseen toteuttamiseen kahden vuoden sisällä.
Arvoisa puhemies! Rion kokousta sävytti optimismi ja
valmius yhteistyöhön. Kehittyneet maat antoivat
lupauksiaan kehitysyhteistyörahoituksen lisäämisestä.
Sittemmin kehitysmaat ovat pettyneet. YK:n suositus, 0,7 prosenttia bruttokansantuotteesta
kehitysyhteistyöhön, ei ole toteutunut. Johannesburgissa
pettymys näkyi ja vaikutti. Maailma oli myös uudessa
tilanteessa, elettiin Afganistanin sodan aktiivista vaihetta. Kuitenkin
kokous pääsi yllä lueteltuihin vuosilukutavoitteisiin,
tavoitteisiin, jotka ovat tietysti kompromisseja. Kuitenkin ne ovat
tavoitteita, jotka sitovat ja vähintäänkin
ohjaavat valtioiden mutta myös yksityisen sektorin päätöksentekoa. Partnership-ajattelu,
yksityisen ja julkisen sektorin kumppanuus, tulikin Johannesburgissa
voimakkaasti mukaan.
Johannesburgin jälkeen aika ei ole ollut kestävän
kehityksen kannalta helppoa. Maailma on militarisoitunut entisestään,
Irakissa käydään sotaa. Kuitenkin edelleen
Euroopan unionin ja Suomen sen jäsenenä on oltava
aktiivisia. Emme saaneet Johannesburgissa sidotuksi kestävän
kulutuksen ja tuotannon kymmenvuotista puiteohjelmaa vuosilukutavoitteeseen.
YK:ssa se on sittemmin merkitty tavoitteeksi vasta toimikaudeksi
2010—2011. Suomen tulee Euroopan unionin jäsenenä ja
kehittyneenä teollisuusmaana ponnistella taloudellisen
kasvun ja sen aikaansaamien haitallisten ympäristövaikutusten
irtikytkemisen puolesta. Tämän tarpeen sisäistämisessä on tiedolla
ja kouluilla keskeinen merkitys.
Biologisen monimuotoisuuden vähenemisen oleellinen
hidastaminen on myös Suomelle haaste. Suomi on ratifioinut
YK:n biodiversiteettisopimuksen, mutta ei Cartagenan bioturvapöytäkirjaa.
Oman luontomme monimuotoisuudesta huolehtiminen ja osallistuminen
YK:n ja Euroopan unionin mitassa biodiversiteetin puolesta tehtävään
työhön vaativat molemmat lisää voimavaroja.
Johannesburgin toimintasuunnitelman kohdassa 38 todetaan huoli
YK:n ilmastosopimuksen kohtalosta ja Kioton ilmastosopimuksen ratifioinnista.
Ympäristösopimusten lähetessä toteuttamisvaihettaan
ilmaantuu säännönmukaisesti ongelmia.
Tämä koskee myös kasvihuonekaasujen vähentämistä.
Ympäristöstä huolestumisen tilalle astuu
huoli taloudellisista eduista. Kestävän kehityksen
periaatteisiin kuuluvat ekologinen kestävyys, sosiaalinen
ja kulttuurinen kestävyys sekä taloudellinen kestävyys.
Planeetallemme on kohtalokasta, jos itsekkyys ja lyhytnäköinen
taloudellinen ajattelu peittävät alleen ekologisen
kestävyyden.
Arvoisa puhemies! Ne ihmiset ovat jo syntyneet, joiden elämään
käynnissä oleva ilmastonmuutos vaikuttaa voimakkaasti.
Ilmastonmuutokseen sopeutuminen ei riitä. Tarvitsemme aktiivisia
keinoja sen hidastamiseksi. Ilmastonmuutoksen seuraamukset ilmaston ääreisilmiöineen
kohtaavat voimakkaimmin köyhiä maita ja köyhiä ihmisiä.
Se ei kuitenkaan sivuuta ketään meistä.
Mikäli kansainvälinen monikeskinen yhteistyö pystyy
vastaamaan Rion-sitoumuksistaan ja Johannesburgin-velvoitteistaan,
viemme myös kasvualustaa siltä, mitä kutsumme
terrorismiksi. Maailmassa lisääntyvä epätasa-arvo,
ympäristön ja luonnon tuhoaminen, väestönräjähdys
megakaupunkeineen luovat kasvualustaa väkivallalle. Toteuttaessamme
Johannesburgin päätöksiä emme
voi pysähtyä ja odottaa jonon häntää.
Jos jäämme odottamaan viimeisiä, emme
koskaan saavu tavoitteeseemme.
Edellisessä keskustelussa 24.10. YK:n päivänä vuonna
2002 silloinen ympäristöministeri Jouni Backman
totesi: "Eduskunta omalta osaltaan on ollut jatkuvasti mukana aktiivisesti
Riossa ja Johannesburgissa, mutta myös niiden välillä tapahtuvassa
toiminnassa. Toivon, että jatkossakin tältä osin
vuoropuhelu voisi jatkua siten, että ei välttämättä odoteta
vain hallituksen esityksiä ja linjauksia, vaan aloitteellisuutta
olisi myös eduskunnan suunnalta. Tälläkin
tavalla Johannesburgin valtuuskunnan kansalaisyhteiskuntarooli korostuisi
myös hallitus—eduskunta-työsuhteessa."
Arvoisa puhemies! Olen vakuuttunut, että ympäristöministeriön
linja ei tästä ole muuttunut. Kiitän
puhemiestä ja puhemiesneuvostoa tämän keskustelun
mahdollistamisesta.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Puhemies, talman! Suomen keskeisiä painopistealueita
vuonna 2002 Johannesburgissa pidetyssä YK:n kestävän
kehityksen huippukokouksessa olivat kymmenvuotisen globaalin puiteohjelman
käynnistäminen tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseksi,
arktisten kysymysten liittäminen globaaliin kestävän
kehityksen prosessiin sekä naisia koskevat tasa-arvokysymykset.
EU:lle ja Suomelle keskeisiä saavutuksia olivat myös
vuosituhatjulistuksen kehitystavoitteiden vahvistaminen ja täydentäminen.
Yhdessä EU:n kanssa olemme sitoutuneet erityisesti Johannesburgin
vesi- ja energiatavoitteisiin ja lisäksi olemme mukana useissa
kansainvälisissä kumppanuushankkeissa.
Vi kan vara nöjda med världstoppmötets
resultat, eftersom en stor del av de mål Finland och EU
ställde blev införlivade i åtgärdsprogrammet för
Johannesburg. På vissa punkter hamnade man dock att ge
avkall på de konkreta målens precision.
Välittömästi kokouksen jälkeen
hahmoteltiin laajan kansallisen lausuntokierroksen pohjalta Suomen
keskeisiä painopistealueita Johannesburgin toimintaohjelman
sitoumusten toteuttamiseksi. Johannesburgin haasteet sisällytettiin viime
vuoden alussa julkaistuun kestävän kehityksen
kansalliseen kokonaisarvioon, jonka pohjalta laadittiin kestävän
kehityksen toimikunnalle eri teemoista koostuva viisivuotinen työohjelma.
Toimikunta on jo käsitellyt tällä toimikaudellaan
kaupan, köyhyyden ja kestävän kehityksen
yhteyksiä sekä kansainvälisen ilmastopolitiikan
tavoitteita. Tämän kevään kokousten teemoja
ovat kestävä liikenne sekä yhteiskuntavastuullinen
yritystoiminta.
Johannesburgissa hyväksyttiin myös tavoite hidastaa
merkittävästi biologisen monimuotoisuuden köyhtymistä vuoteen
2010 mennessä. Tämän tavoitteen saavuttaminen
edellyttää kansallisten toimien riittävyyden
arviointia myös Suomelta. Hallitusohjelman mukaisesti kansallisen biodiversiteettitoimintaohjelman
arviointityö on aloitettu, ja sen pohjalta uudistetun ohjelman
on määrä valmistua vuoden 2006 alkuun
mennessä.
Johannesburgin toimintaohjelman toimeenpano on huomioitu myös
uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassamme, jossa sitoudutaan YK:n vuosituhatjulistuksen
tavoitteisiin. Kestävä kehitys on kehityspoliittisen
ohjelman keskeinen periaate, ja sen yhtenä läpileikkaavana
teemana on ympäristökysymysten huomioiminen.
Suomen kestävän kehityksen toimikunnan tehtävänä on
toimia toimintaohjelman kansallisen toimeenpanon edistäjänä,
koordinoijana ja seuraajana. Toimikunta on osoittanut 11 vuoden toiminnallaan,
että se on kestävän kehityksen tarpeisiin
hyvin vastaava, laajapohjainen ja poliittinen keskustelufoorumi.
Se on saanut myönteistä huomiota myös
kansainvälisesti. Toimikunta on laatimassa Johannesburgin
toimintaohjelman seurantaa varten erityisen seurantataulukon, johon
kootaan eri hallinnonalojen toimet. Seurantataulukon avulla nähdään,
mitä Suomessa on jo tehty Johannesburgin toimintaohjelman
sitoumusten toimeenpanemiseksi. Se auttaa myös arvioimaan
mahdollisten lisätoimien tarvetta.
Delegationen för hållbar utveckling i Finland håller
på att intensifiera sitt samarbete med de övriga
delegationerna om ett koordineringsorgan för hållbar
utveckling i Europa. En aktuell fråga är en utökad
växelverkan mellan den nationella strategin och den europeiska
nivåns strategi för hållbar utveckling.
Suomen aloitteesta liikkeelle lähtenyt kymmenvuotinen
puiteohjelma kestävästä kulutuksesta
ja tuotannosta oli yksi Johannesburgin keskeisimmistä saavutuksista.
Kesällä 2003 järjestettiin ensimmäinen
maailmanlaajuinen asiantuntijakokous Marokossa. Suomen edustaja
toimi yhtenä kokouksen puheenjohtajista, minkä lisäksi
osallistuimme yhdessä muiden EU-maiden kanssa kokouksen
valmisteluihin ja tuimme kehitysmaiden edustajien osallistumista.
Suomi aikoo myös jatkossa tukea kansainvälisiä pyrkimyksiä puiteohjelman
edistämiseksi.
Suomeen perustettiin syksyllä 2003 erityinen kestävän
kulutuksen ja tuotannon toimikunta, jonka puheenjohtajana toimii
Helsingin yliopiston kansleri Kari Raivio. Toimikunta valmistelee
hallitukselle ehdotuksen ohjelmaksi, jossa analysoidaan, mitä lisätavoitteita
ja ympäristöpoliittisia toimia tarvitaan, jotta
Suomesta tulisi ekotehokas yhteiskunta. Tuore hallitusohjelma antaa
joitain eväitä toimikunnan työlle. Tavoitteena
on lisätä materiaalien ja energian käytön
tehokkuutta tuotteiden elinkaaren kaikissa vaiheissa sekä edistää ympäristökasvatusta
ja ympäristöteknologiaan perustuvaa tuotantoa
ja osaamista. Ohjelman on tarkoitus olla valmis toukokuun 2005 lopussa.
Suomi ajoi Johannesburgin valmisteluprosessin aikana voimakkaasti
myös alueellisten kestävän kehityksen
prosessien roolin vahvistamista YK:n kestävän
kehityksen työssä. Tämä tavoite etenikin
Johannesburgin toimintaohjelmaan. Sen globaalia kestävän
kehityksen hallintoa käsittelevässä osassa
alueellinen taso on saanut merkittävän roolin.
Myös Arktinen neuvosto ja sen toiminta ilmastonmuutoksen
vaikutusten arvioinnissa ja alkuperäiskansojen osallistumisen
edistämisessä saivat myönteisen arvion.
Arktinen neuvosto on parhaillaan Islannin puheenjohtajuuskaudella laatimassa
neuvostolle kestävän kehityksen ohjelmaa. Suomi
osallistuu ohjelmatyöhön aktiivisesti ohjelmaa
laativan työryhmän jäsenenä.
Suomi osallistuu aktiivisesti myös muihin alueellisiin
kestävän kehityksen prosesseihin, kuten EU:n kestävän
kehityksen strategian välitarkasteluun, Itämeren
alueen kestävän kehityksen työhön,
Pohjolan kestävän kehityksen strategian päivitykseen
ja Barentsin euroarktisen neuvoston työhön.
I april 2004 ordnas FN:s delegation för hållbar
utveckling CDS:s utvärderingssession i New York. Den kommer
att behandla sötvatten, sanitet och bosättning.
Det egentliga mötet har förberetts på regionala
möten varav det senaste, det verkställande forumet,
ordnades av den europeiska kommissionen och ägde rum i
Genéve i januari. Ur miljösynvinkel kommer samma
teman att behandlas vid FN:s miljöorganisation UNEPS:s extraordinarie
förvaltningsrådsmöte i Korea denna månad.
Suomelle on erityisen tärkeää kestävän
kulutuksen ja tuotannon näkökulman tuominen mukaan
keskusteluihin. Suomi onkin pyrkinyt nostamaan esille konkreettisia
esimerkkejä kestävän kulutuksen ja tuotannon
yhteyksistä veteen, sanitaatioon ja asuinyhdyskuntiin.
Esimerkiksi asuinyhdyskuntien energia- ja liikenneratkaisut ovat
tärkeitä. Eurooppalaisen mallin mukaisen tiiviin
kaupunkirakentamisen avulla voidaan vähentää ruuhkia,
järjestää julkinen liikenne tehokkaasti
ja estää sosiaalista syrjäytymistä.
Suomi valmistelee aineistoa kansainväliseen käyttöön näiden
teemojen parhaista suomalaiskäytännöistä.
Tärkeintä on, että kansallinen toimintamme tuottaa
niitä kestävän kehityksen käytännöllisiä hyviä esimerkkejä,
joilla voimme vaikuttaa yhteistyökumppaneihimme. Hyvä koulutusjärjestelmämme,
alhainen korruptiotaso, puhtaat vesistömme, hyvä kilpailukyky
ja erinomainen menestys ekologisen kestävyyden kansainvälisessä vertailussa
ovat parhaita argumentteja poliittisissa neuvottelupöydissä.
Kestävä kehitys on usean sukupolven ylitse ulottuva
tavoite, jota ei voida liikaa korostaa.
Ed. Jari Vilén merkitään
läsnä olevaksi.
Satu Hassi /vihr:
Arvoisa puhemies! Yksi kestävän kehityksen
tärkeimmistä osa-alueista on ilmastopolitiikka,
joka on juuri nyt Suomessa ajankohtainen keskustelunaihe ja joka
on hyvä esimerkki alasta, missä on mahdollisuuksia
yhdistää toisaalta ympäristön
suojeleminen ja toisaalta myöskin taloudellinen järki
ja jopa hyöty eli löytää tällaisia
win-win-malleja.
Ilmastoa koskevassa keskustelussa on tärkeä muistaa,
että kaikkein kalleimmaksi tulisi antaa ilmastonmuutoksen
kiihtyä hallitsemattomaksi. Hurjimmat uhkakuvathan tähän
mennessä on esittänyt Pentagon, joka ennustaa
muun muassa, että Golfvirran kääntymisen
vuoksi ilmastonmuutos aiheuttaa ilmaston kylmenemisen täällä Pohjolassa
ja muun muassa sen, että kaikista Pohjoismaista väki
pakenee etelämmäs. No, jotta tällaiset
uhkakuvat eivät toteutuisi, tarvitaan päästövähennyksiä.
Hallitusten välinen ilmastonmuutospaneeli on arvioinut,
että seuraavien noin 50 vuoden aikana päästöjä pitäisi
koko maailmassa vähentää 60—80
prosenttia nykytasolta, jotta ilmastonmuutoksen kurimukselta voitaisiin välttyä.
Tänä päivänä suomalaista
keskustelua hallitsee kuitenkin se, että päästöjen
vähentäminen on kallista. Mutta tulee miettiä myöskin
sitä, mitä mahdollisuuksia tähän
muutokseen avautuu. Löytyykö nyt markkinoille
tulevista uusista energiatekniikoista sellaisia asioita, joiden
ympärille voimme luoda uusia Nokiaan verrattavia menestystarinoita,
ja miten se tehdään?
Jaakko Pöyry -yhtiö julkaisi viime vuonna
arvion, jonka mukaan Suomesta löytyy jo nyt peräti
460 yritystä, joiden tuotteet osaltaan antavat ratkaisuja
päästövähennyksiin ilmastonmuutoksen
torjumiseksi, ja jo nyt tällä alalla liikevaihto Suomessa
on viitisen miljardia euroa. Näitä aloja edustavat
bioenergia-ala, tuulivoimateknologia, prosessiautomaation laitevalmistus
ja energiansäästöosaaminen. Esimerkiksi
pelkästään kotimaisten biopolttoaineiden
tuotanto ja käyttö työllistää 8 000
ihmistä, ja kaiken kaikkiaan näillä uuden
tekniikan aloilla on mahdollista luoda kymmeniätuhansia
uusia työpaikkoja, jos toimimme viisaasti. Pelkästään
EU:ssa tavoitteena on kymmenkertaistaa bioenergian käyttö vuoteen
2010, ja koko maailmassa tämän alan kysynnän
ennustetaan enemmän kuin puolitoistakertaistuvan tällä vuosikymmenellä.
Arvoisa puhemies! Haluan esittää tämän
esimerkkinä siitä, miten viisaalla politiikalla,
esimerkiksi luomalla päästökaupan avulla
kotimaahan hyvät markkinakasvuedellytykset näille
uusille teknologian aloille, voimme samalla valmistaa suomalaisille
yrityksille hyvät lähtökuopat kansainväliseen
kilpailuun alalla, joka on lähes raketinomaisessa kasvussa.
Pia Viitanen /sd:
Herra puhemies! Onko mahdollista puhua 3 minuuttia paikaltaan,
vai pitääkö ...
Toinen varapuhemies: 2 minuuttia paikaltaan maksimissaan. Sen
vuoksi sanon, että seuraavaksi valmistautuu se ja se edustaja,
jotta hän osaa käyttää ajan
hyödyksi eikä kävelemiseen halki salin.
Arvoisa herra puhemies! Kaiken kaikkiaan Johannesburgin prosessikin
on asettanut eteemme oikein ison haasteen kestävän kehityksen
ja oikeudenmukaisemman maailman puolesta. Ainakin minua jotenkin
aina pistää ajatuttamaan se asia, että tämän
prosessin yhteydessähän meidän aikakirjoihimme
jäi muun muassa tämä Coloradon asiantuntijakokouksen
viesti, joka kuului niin, että meidän sukupolvemme saattaa
olla viimeinen sukupolvi, jolla on kaikki vaihtoehdot vielä päättää ihmiskunnan
tulevaisuudesta, ja jos me emme nyt sitä sitten tee, jos emme
nyt tee oikeita ratkaisuja ja päätöksiä,
meidän lastemme vaihtoehdot ovat sitten huomattavasti rajoitetummat.
Tämä jos mikä kiteyttää sen
valtavan haasteen, mikä meillä on edessämme.
Me puhumme oikeastaan siitä näkökulmasta,
että tämä maapallo on vain lainassa lapsiltamme,
ja siinä suhteessa tietenkin on aina hyvä muistaa,
että kun teemme näitä kestävän
kehityksen toimenpiteitä, ympäristön
kannalta hyviä toimenpiteitä, pitäisi
aina nähdä tämä pitkänäköisesti,
kauaskantoisesti, että kysymyksessä ovat aina
tulevaisuustoimenpiteet, toimenpiteet sen suhteen, onko meidän lapsenlapsillamme
vielä puhdasta ilmaa, puhdasta ruokaa, puhdasta vettä jnp.
Mielestäni tällaisia maailmanlaajuisia eikä kansallisiakaan
prosesseja tule nähdä lyhytnäköisesti
niin, että jos niiden yhteydessä tulee joku toimenpide,
joka saattaisi hetkellisesti vaikkapa vaarantaa kilpailukykyämme,
heti tämä toimenpide jää tekemättä.
Tämmöinen lyhytnäköinen ajattelu
ei tähän sovi lainkaan. Minusta yksi hyvä esimerkki
tällaisesta kauaskantoisesta näkökulmasta
on se, että Kioton sopimukseen sitoutumisesta on herännyt
jonkin verran keskustelua, jota ainakaan kaikilta sävyiltään
itse en ole aina ymmärtänyt.
Eihän Suomessa toimita niin, että jos esimerkiksi
teollisuudesta tulee viestiä, että meillä on liian
hyvä irtisanomissuoja tai meillä on liian hyvät
työsuhdenormit ja ne vaarantavat meidän kilpailukykyämme,
me täällä suinpäin sitten ryntäämme
huonontamaan näitä asioita Suomessa. Miksi sitten
meidän täytyisi tehdä niin, että jos meille
tulee viestiä, että joku ympäristöön
liittyvä toimenpide vaarantaa kilpailukykymme, meidän
pitää heti alkaa tinkiä siitä?
On myös muistettava se, että usein kuitenkaan kilpailukyky
ja ympäristöasiat eivät ole mitenkään
vastakkaisia. On useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että nimenomaisesti
hyvä ympäristönsuojelu saattaa parantaa
kilpailukykyämme. Mielestäni oikeastaan merkittävin
niistä on tämä World Economic Forumin
tunnustus, jossa samaan aikaan tunnustetaan Suomelle, että Suomi on
kilpailukyvyltään kehittynein maa, ja samaan aikaan
tunnustetaan, että Suomi on edelläkävijä nimenomaan
ympäristönsuojelun korkeassa tasossa.
Minä haluan korostaa, puhemies, tässä puheenvuorossani
sitä, mikä kilpailuvaltti Suomelle olisivatkaan
ja ovatkaan uudet teknologiat, uudet ympäristöteknologiat,
ja vaikkapa uutena haasteena voisi olla eläinkokeille vaihtoehtoisten
menetelmien kehittäminen tänä Reachin
aikakautena. Meillä on vaikka minkälaista korkean
luokan osaamista, joka varmasti — tämä ympäristöosaaminen
ja muu — voi parantaa meidän kilpailukykyämme.
Tämä kestävän kehityksen
haaste on iso. Se on mielestäni otettu periaatteellisesti
hyvin vastaan, on puiteohjelmia, on läpäisyperiaatteita
jne., mutta voisin varmasti yhtyä monen esittämään arvioon,
että Johannesburginkin suurin haaste juuri nyt sen jälkeen
on se, miten siirrymme sanoista tekoihin, (Puhemies koputtaa) miten
me toteutamme konkreettisesti näitä hyviä tavoitteita,
miten me saamme eri maat sitoutumaan niihin ja miten me pääsemme
tästä yhteistuumin eteenpäin.
Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Hyvin pitkälle voi yhtyä siihen,
mitä edustaja sanoi. Mutta reaalielämähän
näyttää, että se käyttäytyy
vähän toisella lailla. Kun täällä ulkomaankauppaministeri ja
teollisuusministeri ovat paikalla, kyllä pyytäisin
kiinnittämään huomiota siihen todella
huolestuttavaan merkkiin, joka tällä hetkellä yhteiskunnassamme
on, toisin sanoen viennin määrä nousee
mutta viennin arvo laskee. Se ei kyllä osoita sitä,
että huipputuotteet olisivat ne, joita viedään pois,
vaan se osoittaa sitä, että yhä enemmän
viedään sitä halpaa tavaraa, joka ei
ole korkean teknologian hyödyntämistä maksimissaan.
Tässä kyllä minusta ministereille on
valtavasti haastetta tulevaisuuteen.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Korhoselle: Hän on siis sitä mieltä,
että savupiipputeollisuus pitää ajaa
alas. (Naurua)
Inkeri Kerola /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Johannesburgin julistuksessa on suuri määrä kannatettavia
tavoitteita koko ihmiskunnan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Näkökulma
on kehitysmaiden aseman parantamisessa, minkä tavoitteen
tarpeellisuutta ei varmasti kukaan voi kiistää.
Jos kuitenkin tarkastelemme julistusta eurooppalaisina ja suomalaisina,
on pakko kiinnittää huomiota sekä mahdollisiin
keinoihin saavuttaa julistuksessa mainitut päämäärät
että niiden kustannuksiin eri toimijoiden kannalta. Mikään
arvo ei saavuta tavoitettaan julistuksenomaisesti levitettynä,
vaan arvot on omaksuttava globaalien markkinoiden, siis myös
globaalien ympäristömarkkinoiden, kautta. Kun
kaikkien on otettava samalla tavalla huomioon ympäristövaikutukset,
annetaan niin elinkeinonharjoittajille, yrittäjille kuin
muillekin toimijoille samat lähtökohdat käydä reilua
kauppaa. Mikään valtio ei saa eikä voi
jäädä näiden tavoitteiden ulkopuolelta
katsojaksi.
Lähtökohtana tulee olla menetelmät,
joilla pyritään rinnakkaiseloon ympäristön
ja elinkeinonharjoittamisen välillä. Kahden vastakkaisen
puolen on mahdotonta päästä yhtä tehokkaisiin
tuloksiin kuin saman tavoitteen puolesta yhteisymmärryksessä toimivien
osapuolten. Vastuullinen toimija, yritys, ottaa jo nyt huomioon
ympäristönäkökohdat esimerkiksi
tehden päästövähennyksiä uutta
teknologiaa hyväksi käyttäen. Tunnustusta
onkin annettava niille yrityksille ja teollisuuslaitoksille, jotka
ovat jo vuosia sitten huomioineet ympäristöarvot
muun muassa käyttämällä ennakoiden
uutta teknologiaa mutta myös kuvaamalla arvoja ympäristötilinpäätösten
muodossa.
Sopu ympäristön ja kulutuksen välillä edellyttää ympäristöteknologian
tutkimuksen ja tuotekehityksen huomioimista budjeteissa niin kansallisella
kuin kansainväliselläkin tasolla. Nykyisen tuotantotason
ylläpitämisen ehtona ovat uudet ympäristön
huomioivat innovaatiot, joiden kehittämiseen sijoitettu
pääoma ei suinkaan jää vaille
tuottoa.
Meille suomalaisille markkinoidaan kuvaa maastamme EU:ssa arvostettuna
mallioppilaana nimenomaan ympäristönäkökohtien
huomioimisessa. Keskustelematta on kuitenkin jäänyt,
mikä tämän käsityksen todenperäisyys
ja ennen kaikkea hinta on. Joka tapauksessa meillä tuntuu
olevan tarve toimia mallioppilasimagon mukaisesti ja toteuttaa mukisematta
yleensä jopa askeleen edellä ympäristötavoitteet,
joista useissa maissa vasta haaveillaan. Mikään
taho EU:ssa sen paremmin kuin kansainvälisestikään
ei kuitenkaan näytä kantavan huolta kympin suorittajien
pärjäämisestä urakan jälkeen.
Lainsäädännöllä on oma
vaikutuksensa ympäristön hyvinvointiin. Lainsäädännön
perusteiden on kuljettava aina askeleen edellä, jotta ne
eivät olisi esteenä uusien toimintatapojen käyttöön
ottamiselle.
Arvoisa puhemies! Kysymys, miksi huolemme yhteisestä elinpiiristämme
on aiheellinen, päätyy loppujen lopuksi toteamukseen,
jota voi kuvata faktalla, että maapallolta ei löydy
vieläkään tahoa, joka voi arvioida hinnan
elämälle, joka täältä häviää ympäristötuhojen
seurauksena.
Jari Vilén /kok:
Arvoisa puhemies! Johannesburgin huippukokouksen alla oli useita
ennen kaikkea lehdistössä olleita hyvin skeptisiä puheenvuoroja,
mitä tällaisesta kokouksesta voidaan saavuttaa
ja onko se syytä järjestää.
Muistan myös keskustelun siitä, paljonko kulutimme ilmakehää lentäessämme
Suomesta Johannesburgiin asti ja takaisin ja oliko tämä oikein
vai väärin tehty. Uskon, että kaikki
ovat nyt vakuuttuneita siitä, että Johannesburgin
huippukokous oli menestys, saavutus, joka oli hyvin ainutlaatuinen
ja jonka jatkosta tai vastaavan kaltaisesta kokouksesta voi vain
kysyä, onko sellaista tarpeen järjestää ja
onko semmoista enää edes mahdollista järjestää.
Kun sain ja oli mahdollista seurata sitä läsnä olleena
ja seurata ennen kaikkea EU:n yhteistä tiivistä toimintaa,
niin mielestäni voimme olla hyvin ylpeitä siitä veturinroolista,
mitä EU-jäsenvaltiot mielestäni hyvin
keskeisellä tavalla kokouksessa käyttivät
ja ottivat itsellensä. Ne tavoitteet ja ne saavutukset,
mitä Johannesburgista tuli, mielestäni ovat sen
kaltaisia, että niitä me edelleenkin voimme puolustaa
hyvin ja voimme olla edelleenkin tukemassa ja vahvistamassa: ennen
kaikkea kestävien tuotanto- ja kulutustapojen edistämiseen
tehdyt tavoitteet, mutta myös muun muassa sanitaatiopäätökset,
joihin myös Yhdysvallat omalta osaltaan sitoutui merkittävästi.
Ne ovat mielestäni saavutuksia, jotka ovat keskeisiä ja
merkittäviä ja jotka todella tekevät paljon
ihmisille ja parantavat ihmisten elämänlaatua.
Mutta mielestäni tämän kaltaisen
keskustelun yhteydessä on syytä myös
esittää eräitä kysymyksiä,
jotka ovat avoimia ja jotka vaativat vastauksia tai ainakin sen
pohdintaa, miten niihin kohdistetaan huomio ja miten niitä ratkaistaan paremmin.
Toinen on se, tarvitaanko todellakin Johannesburgin tapaisia kokouksia
jatkossa, onko meillä mahdollisuuksia, onko meillä syytä pyrkiä vastaavan
kaltaiseen kokoontumiseen yhteisen poliittisen tahdon etsimiseksi.
Toinen keskeinen kysymys on se, että kaikki, mitä Johannesburgissa
sovittiin, on moraalisesti ja poliittisesti velvoittavaa, mutta
se päättyy siihen. Jokainen jäsenvaltio,
jokainen uusi hallitus mukana olleista valtioista tekee omat arviointinsa
mukanaolosta ja niistä hyödyistä ja haitoista,
mitä ed. Kerola omassa puheenvuorossaan juuri äsken mainitsi.
Ehkä kaikkein keskeisin kysymys tänä päivänä mielestäni
on kysymys kansallisesta itsekkyydestä, roolijaosta ja
työvelvoitteista, mikä on veturivaltioilla tai
EU:lla, ja miten ne valtiot, jotka vähemmän innostuneesti
tai muuttuneista poliittisista syistä johtuen eivät
ole tässä kehityksessä mukana, kytketään
tähän prosessiin ja miten ne toimivat. Mielestäni
tämän tasapainon etsiminen, tämän
tasapainon löytäminen ja vaihtoehtojen tarjoaminen
tässä tilanteessa on hallituksen ja myös
ennen kaikkea ympäristöministerin, ulkomaankauppaministerin,
kauppa- ja teollisuusministerin keskeisellä vastuulla,
löytää se suomalainen tasapaino, joka
puolustaa meidän kansallisia etujamme, mutta täyttää myös
ne velvoitteet, mihin me olemme omalta osaltamme sitoutuneet yhdessä EU:n
kanssa ja myös omalta osaltamme.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Johannesburgin kestävän
kehityksen huippukokous pidettiin jo alkusyksystä 2002,
mutta jostain kumman syystä kokouksen loppuasiakirjat eivät ole,
ei ainakaan viimeistelty suomenkielinen versio, valmistuneet. Minulla
on tässä ainoa versio, jonka sain, tämänkin
talon ulkopuolelta. Eduskunnasta ei lopullista versiota ole saatavissa. Tämä on
saatu ympäristöministeriöstä.
YK-liitto on tuottanut kansalaisjärjestönä tolkullisen
yhteenvedon tästä asiasta. Ihmettelenkin, miten suomenkielinen,
englantia ymmärtämätön ihminen
voi käydä kansalaiskeskustelua tästä asiasta, kun
suomen kielellä näitä asioita ei viimeistellyssä muodossa
ole saatavilla. Liittyy siihen käsitykseeni, onko tässä kysymys
siitä, että tämä halutaan pitää vain
kapean eliitin omaisuutena, koska ilman riittävää kielitaitoa,
joka minulla kyllä on, mutta monilta tavallisilta suomalaisilta
puuttuu, tämä keskustelu ei ole mahdollista, koska näitä asiakirjoja
ei ole saatavilla. Tuntuu kummallisesta, että puolitoista
vuotta on kulunut ja tällainen epäkohta on todettavissa.
Arvoisa puhemies! Kestävän kehityksen kansallisen
strategian toimeenpanon tulisi kuitenkin alkaa vuoteen 2005 mennessä.
Mainitsemistani syistä johtuen kyllä tämän
lopulliseen muotoiluun varmasti kuluu aikaa, ja epäilenpä,
voidaanko kansallisesti näihin sitoumuksiin yhtyä määräajassa,
koska kansalaiskuuleminen ja kansalaiskäsittely on kyllä vielä pahasti
lähtökuopissa.
Suomessa kestävän kehityksen ja kilpailukyvyn
tavoitteet on minun mielestäni melko hyvin sisäistetty.
Hallituksen lisäksi muiden tahojen yhteistyö toimii
hyvin, mutta kansalaiskeskustelu ei ole riittävän
laajaa, ja sitä pitävät kansalaisjärjestöt
ja niitten eliittihenkilöt lähinnä yllä. Tämä pitäisi
saada kansan omaisuudeksi ja kansa mukaan tähän
laajasti. Nyt kun nämä ovat ainoat paperit, jotka
tästä löytyivät, on hyvin mielenkiintoista
ajatella, miten jatkossa tullaan menettelemään.
Arvoisa puhemies! Kestävässä kehityksessä tulee
olla tärkeänä taloudellisen kasvun suuntaaminen
niin, etteivät ympäristöhaitat laajene.
Nyt meillä globalisaatio on yksipuolisesti suuntautumassa
vain jatkuvaan taloudelliseen kasvuun, ja sen lieveilmiöiden
paheneminen on siitä seurauksena. Jos sokeasti lähdetään
tällaiselle kasvua kasvun päälle -periaatteelle,
niin mikään maailman ympäristö ei
tule kestämään sitä painoa.
Valitettavasti niin tässä kuin monessa muussakin
asiassa taloudelliset tekijät menevät henkisten
tekijöiden yli, ja kyllä rohkenen sanoa, että Johannesburgin
suurista puheista huolimatta tulokset käytännössä kehitysmaiden
ja kolmannen maailman osalta ovat olleet valitettavan vähäisiä.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Ed. Soini aivan oikein haki sitä, että pitäisi
laajemmin keskustella asioista. Koulut ja opetus on sellainen mahdollisuus.
Mutta siihen, onko olemassa tausta-aineistoa, haluan todeta, että ulkoministeriö on
kääntänyt kyllä koko Johannesburgin
toimintasuunnitelman, 65 sivua, samoin Johannesburgin julistuksen,
joka on siis pari aanelosta. Tämä on saatavissa,
tietysti jälleen kerran, ainakin netistä, ja myöskin
varmaan muuten tämä asia on kirjallisesti levinnyt.
Mutta ed. Soinin huoli keskustelun kapeudesta on oikea arvio, ja
sen takia tämäkin tilaisuus on toki hyvin hyvin
tärkeä.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minulle ympäristöministeriöstä on
toimitettu tällainen epävirallinen käännös
8.4.03, ja sen kummempaa en sieltä saanut. Ministeriöiden
välisessä koordinaatiossa ainakin näyttää olevan
tekemistä. Luulisi, että tämä puolessatoista
vuodessa olisi saatu kuntoon tai saadaan tämän
keskustelun jälkeen.
Unto Valpas /vas:
Arvoisa puhemies! Koska aikaa on vähän, niin
keskityn vain päästökauppa-asiaan, joka
myöskin liittyy kestävään kehitykseen.
Kioton sopimus ja päästökauppa ovat
eri asioita, vaikka ne usein liiaksi yhdistetään
toisiinsa. Päästökauppa voi nimittäin
tuoda ongelmia sellaiselle perusteollisuudelle, jossa on jo tehty
merkittäviä päästöjä vähentäviä toimenpiteitä.
Tällainen perusteollisuuden tuotantolaitos on esimerkiksi
Rautaruukin terästehdas Raahessa. Tällaisessa
laitoksessa tuotannon lisääminen merkitsee väistämättä hiilidioksidipäästöjen
kasvua, koska terästehtaan tuotantoprosessi vaatii aina hiilen
käyttöä.
Päästökaupan ongelma onkin se, että jos
esimerkiksi Suomessa halutaan lisätä tuotantoa,
on saatava lisää päästöoikeuksia.
Teollisuudelle myönnetty alkujako päästöoikeuksissa
on sinänsä tällä hetkellä riittävä.
Tuotannon merkittävä kasvu ei esimerkiksi Rautaruukilla
sen sijaan ole mahdollista, ellei saada ostettua lisää päästöoikeuksia.
Puhun nyt nimenomaan merkittävästä tuotannon
kasvusta. On selvää, että tämä on
asia, joka vaikuttaa, kun yritykset suunnittelevat uusia investointeja.
Ne kyllä katsovat tarkkaan, mihinkä kannattaa
investoida. Tästä voi olla seurauksena, että uudet
tuotantolaitokset voivat siirtyä maihin, jotka eivät
ole sitoutuneet päästöjen rajoituksiin,
tai maihin, joissa vanhentuneita laitoksia uusitaan ja osittain
tietenkin meidän kustannuksella eli silloin, jos me ostamme
päästöjä näistä maista.
Tämä ei ole mielestäni kestävää kehitystä niille
maille ja laitoksille, jotka ovat olleet eturivissä kehittämässä laitoksiaan
päästöiltään ympäristölle
ystävällisiksi.
Kestävässä kehityksessä tulee
mielestäni huomioida myös se, että esimerkiksi
päästökauppa ei vaaranna meidän
perusteollisuuttamme, joka on merkittävä työllistäjä muun
muassa Pohjois-Suomessa. Raahesta voisin todeta, että meidän
kestävä kehityksemme vaarantuu heti, jos päästökaupan
seuraukset alkavat vaikuttaa Rautaruukin toimintaedellytyksiin Raahessa.
Toivottavasti näin ei käy.
Arvoisa puhemies! On selvää, että monissa teollisuuslaitoksissa
voidaan edelleen kehittää tuotantoprosesseja,
jolloin päästöt vähentyvät. Rautaruukilla
muun muassa voidaan lisätä omaa sähköntuotantoa
uudistamalla voimalaitosta ja kehittämällä myös
vielä hukkaan menevän energian käyttöä.
Näihin hukkaenergian hyödyntämisinvestointeihin
pitää myös esimerkiksi valtion Rautaruukin
pääomistajana entistä voimakkaammin panostaa.
Nämä investoinnit ovat kannattavia ja tukevat
kestävää kehitystä. Toivottavasti
ministeri Pekkarinen valtionyhtiöistä vastaavana
ministerinä ryhtyy vaikuttamaan näitten kestävän
kehitysten investointien edesauttamiseksi.
Kari Kärkkäinen /kd:
Arvoisa puhemies! "Meidän on toimittava niin, että maailman
köyhille jää sijaa säälliseen
elämään", näin tasavallan presidentti
Halonen. Muun muassa tästä syystä on
merkittävää, että Suomen eduskunta osaltaan
kantaa vastuuta Johannesburgin huippukokouksen tulosten edistymisestä.
Omassa puheenvuorossani keskityn Kioto-prosessin käsittelyyn.
Kansainvälisen ilmastopolitiikan keskeiset kysymykset ovat
tällä hetkellä, niin kuin muun muassa
ministeri Enestam viime viikolla mainitsi valiokunnassamme, Kioton
pöytäkirjan voimaantuloon liittyvä epävarmuus
ja valmistautuminen tulevaan neuvottelukierrokseen.
Ympäristöasioissa ei saisi olla hallitus—oppositio-asetelmaa.
Tänään en malta kuitenkaan olla kysymättä,
onko hallitus kokonaisuudessaan sitoutunut kestävän
kehityksen edistämiseen. Suomi on omalla toiminnallaan
pystynyt vakiinnuttamaan päästöt lähes
vuoden 90 tasolle, samalla kun tuotantomme ja kansantaloutemme on
kasvanut. Toivon, että Vanhasen hallitus jatkaa samalla
tiellä. Kiina-ilmiö voi pahimmillaan vaikuttaa
teollisuuspäästöjen vähenemiseen
Suomessa. Kiina-ilmiön estämiseksi hallitus olisi voinut
voimakkaammin tehdä avauksia muun muassa kotimaisen uusiutuvan
energiateknologian edistämiseksi. Hallituksen piirissä kuuluu huolestuttavia ääniä
koko
Kioto-prosessin jatkuvuudesta.
Venäjän merkitys Kioton sopimuksen yhtenä osapuolena
olisi erittäin merkittävä. Mielestäni Suomen
tulee kahdenkeskisesti sekä EU:ssa kannustaa ja tukea Venäjää sen
pyrkimyksessä ratifioida Kioton sopimus. Arvelen, että Venäjä on tietoisesti
vedättänyt EU-maita Kioto-prosessissa. Nähdäkseni
on Venäjän pyrkimys saada läntisiä rahoittajia
teollisuutensa uudistamiseen vähemmän saastuttavaan
suuntaan. Voidaan karrikoiden kysyä: Onko Venäjä ainut
maa maapallolla, joka pystyy nykytilanteessa maksattamaan ilmastolaskut
ulkopuolisilla?
EU:n ministerineuvoston päätöksillä vuosina 1998
ja 2002 sovittiin, miten päästökiintiöt
jakaantuvat jäsenvaltioiden kesken. Taakanjakosopimuksen
purkamisen sijaan tulee etsiä toimintatapoja, miten kotimaista
teollisuutta voidaan tukea aiempaa paremmin ja nopeammin soveltamaan
ympäristöteknologiaa, joka edistää energiatehokkuutta.
Suomen hyöty Kioto-prosessissa muodostuu maailman johtavaa
energiateknologiaa myyvän teollisuuden kautta, näin uskallan
väittää. Suomalaisen energiateknologian
vienti on kasvanut moninkertaiseksi 90-luvulla. Vienti on nyt 6
prosenttia Suomen koko viennistä. Suomalaisen teknologian
merkittävin kasvihuonekaasujen päästöjä vähentävä vaikutus
tapahtuu ulkomailla.
Maailman energiateknologian markkinat ovat 300—400
miljardia dollaria vuodessa. Kun Suomen energiateknologian vienti
vuonna 2000 oli 3,2 miljardia dollaria, voidaan sanoa, että tällä teknologian
saralla Suomella on saavutettavissa paljon. Suomen kannalta Kioto-prosessissa
on kyse siitä, lähteekö hallitus voimakkaammilla kansallisilla
tuilla nostamaan vihreää nokiaa vai tyytyykö se
vain suojelemaan nykyisiä teollisuudenaloja. Molempia vaihtoehtoja
voi toteuttaa myös rinnakkain.
Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam
Arvoisa herra puhemies! Jottei jää väärinkäsitystä ed.
Kärkkäisen puheenvuoron jälkeen, on pakko
todeta, että hallituksen rivit ovat järjestyksessä,
mitä Kioto-prosessiin tulee. Hallitus toimii yhtenäisesti
hallitusohjelman mukaisesti prosessin loppuunviemiseksi, ja eri
ministerit tekevät voitavansa, jotta Venäjä myöskin
ratifioi. Kuten olen valiokunnalle todennut, oma arvioni on, että Venäjä myöskin
sopimuksen ratifioi, jolloin päästään
sitten sopimusta käytännössä toteuttamaan.
Janina Andersson /vihr:
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Valppaalle halusin
todeta sen, että KTM:n ehdotuksen mukaan tämä alkujako on
sellainen, että se suosii niitä, jotka päästävät enemmän
päästöjä, eli ei oteta huomioon
energian määrää, vaan se, mikä on
ennen ollut päästömäärä eri
energiamuodoilla, ja tämä mielestäni on
väärin.
Ärade herr talman! Vidare skulle jag vilja säga att
när man lyssnat på debatten här och ännu mera
på den tidigare debatten i Finland så märker
man att när det gäller läpparnas bekännelse
så är hållbar utveckling någonting
som vi alla står för och kämpar för.
Men så fort det blir tal om någonting konkret,
när det verkligen gäller att satsa och göra
någonting, liksom vi hört av ledamot Kerola senast
idag, så det som vi verkligen blir engagerade av är
att Finland inte i något fall skall dra större
strå till stacken än andra länder. Det blir
vi engagerade av för då är vi upprörda.
Den upprördheten skulle behövas för att
kämpa för miljön och inte för
att fundera om vi bär lite större börda än
någon annan, vi som ändå har det ganska
bra här i Finland.
Därför är jag glad att jag idag
också har fått höra bland andra ledamöterna
Viitanen och Tiusanen, som har vågat säga rakt
ut att vi måste vara beredda att satsa och bära
vårt ansvar. Det är för oss alla på längre
sikt det enda rätta och hållbara, vi kommer alla
att få glädje av det och också ekonomisk
lönsamhet i framtiden.
Elikkä jos oikein olemme itsekkäitä,
niin ekotehokkuuteen satsaaminen olisi kaikille hyödyksi.
Siksi on vaikea ymmärtää, miksi ekotehokkuutta
ja kestävää kehitystä näin
oikeasti nähdään peikkona, jota syytetään,
kun teollisuus siirtyy muihin maihin, kun oikea syy luultavasti
on työvoimakustannukset eikä niinkään
ympäristöasiat, jotka johtavat tähän
Kiina-ilmiöön ja muuhun vastaavaan. Mutta tämä on
helppo peikko syyttää. Siksi näen sen
nyt niin, että meidän täytyy todella
kantaa oma vastuumme ja myös pakottaa muita kantamaan.
Mutta niin kauan kuin itse epäröimme, on aina
epäuskottavampaa myös työntää muita
mukaan tähän yhteiseen taakkaan.
Jos tämä sama innokkuus nyt käytettäisiin
siihen, että nyt tässä joka ikinen tekisi
kaikkensa sen eteen, että me parantaisimme ekotehokkuutta,
me saisimme erittäin paljon aikaan. Jo siinä, että joka
ikinen ihminen pohtisi joka ikisen päivän, miten
hän voi elää vähän
paremmin ympäristön kannalta, paljon paljon saadaan
aikaan.
Semmoinen pieni vinkki meille kaikille, että Tanskassa
on vähän aikaa sitten tehty tutkimus, jonka mukaan
eräät kotitaloudet erottuvat erittäin
huonossa valossa energiankäytössä muihin verrattuna,
ja ne olivat ne talot, joissa on pyykinkuivauskone. Eli tämmöinen
pieni mukava kone, jota ei voida pitää mitenkään
ihmeellisenä, on erittäin paha energiasyöppö.
Mutta tämäkään tieto ei ole
levinnyt kaikkialle. Edelleen erittäin moni ihminen ei
pidä sitä mitenkään erikoisena energiasyöppönä,
vaan vertaa sitä muihin koneisiin. Mutta koneita on kovin
erilaisia. Ei ole mikään suuri uhraus elää ekotehokkaammin,
se vaatii vain tietoa ja tahtoa.
Eva Biaudet /r:
Ärade talman! Johannesburg handlade också om
annat än miljö. Det är viktigt att komma
ihåg att hållbar utveckling betyder en helhetsutveckling,
där den sociala dimensionen och den sociala utvecklingen
måste gå i balans med att man också försöker
skona och bevara miljön och sträva till en mera
energisnål konsumtion och produktion.
Den sociala dimensionen och utvecklingen har naturligtvis många
olika sidor och hälsoaspekterna är en av dem.
Om man tittar på de fattigaste länderna i världen
så kan man säga att det är också de
som drabbas värst av sociala problem och hälsoproblem.
Hiv- ja aids-vastainen työ edellyttäisi myös meiltä täällä Suomessa
aivan suunnattoman paljon enemmän ponnistuksia, jotta pystyisimme edes
vähäisin osin ratkaisemaan ja auttamaan ongelmaa
ja vähentämään uusien hiv-tapausten syntymistä.
Jos katsoo tätä sosiaalista kehitystä ja
sitä ulottuvuutta, mitä hiv:n olemassaolo esimerkiksi
Afrikassa tarkoittaa, niin voi hyvin kysyä, miten on mahdollista
ajatella mitenkään mitään kestävää kehitystä,
kun Afrikassa on sukupolvia, jotka ovat eläneet ilman vanhempia.
Miten tieto välittyy eteenpäin, miten kulttuuri,
miten sosiaaliset normit, miten eettiset normit? Ehkä sitä ei
voi edes kuvitella.
Sen vuoksi on tietenkin tärkeää,
että mietitään kokouksien päätöslauselmia,
mutta mielestäni olisi erittäin tärkeää myös
miettiä sitä, millä tavalla me Suomessa
täällä edistämme niitä tavoitteita,
joita hyvin jalolla tavalla usein tuemme kansainvälisillä areenoilla.
Minusta on ollut erittäin huolestuttavaa, että näissä pehmeiden
aiheiden YK-kokouksissa, muun muassa YK:n lasten kokouksessa, yksi
suurimpia ongelmia oli lasten oikeuksien tunnustaminen ja EU:n heikko
työ tämän asian edistämisessä.
Toivoisinkin, että oppisimme tulevaisuudessa ajamaan tällaisia
tavoitteita kuin lasten oikeudet, tyttöjen oikeudet seksuaaliterveyteen,
seksuaalikasvatukseen, erilaiseen informaatioon ja terveydenhuoltoon
ja ajaisimme niitä esimerkiksi Pohjoismaiden kanssa yhteisesti
niin, että EU:n kanta näissä asioissa olisi
selvä. Vatikaanin ja Yhdysvaltojen tämänhetkisen
hallituksen rintama ei saa olla se, joka määrää EU:n
tahdin. Toivoisinkin, että kun mietitään,
millä tavalla voidaan kestävää kehitystä edistää,
niin ajatellaan myöskin näitä dimensioita.
Kysymys on myös poliittinen, ei suinkaan vain tällainen
resurssikysymys.
Toinen asia, joka huolestuttavalla tavalla ei ehkä ole
lähtenyt käyntiin niin hyvin, (Puhemies koputtaa)
on suomalaisen yritysmaailman hyvin laimea kiinnostus tällaiseen
public—private-partnershipiin sekä ympäristö-
että sosiaalialalla. Olisikin mielenkiintoista se keskustelu,
joka liittyisi suomalaisiin kansainvälisillä areenoilla toimiviin,
globaalitaloudesta hyötyviin yrityksiin, miten niissä tämä kansainvälinen
vastuu on ymmärretty.
Lopuksi haluaisin vielä sanoa, että on tietenkin
vaikea myös keskustella Johannesburgin velvoittavuudesta
muiden maiden kohdalla, kun meidän oma kehitysyhteistyöbudjettimme
vielä on sellainen kuin se on eikä tämänkään
hallituksen ohjelmassa näytä olevan se, että pääsisimme pohjoismaiselle
tasolle tämän hallituskauden aikana.
Satu Taiveaho /sd:
Arvoisa puhemies! Kestävän kehityksen periaatteet
ja sen mukaiset konkreettiset toimintamallit ovat ensiarvoisen tärkeitä ajatellen
nykymaailmamme niin sosiaalista, ekologista kuin taloudellistakin
turvallisuutta ja toimivuutta sekä ennen kaikkea tulevia sukupolviamme.
Valtiomme, tuotantolaitosten, toimintayksiköiden mutta
myös meidän yksittäisten suomalaisten
on sitouduttava kestävän kehityksen periaatteisiin
ja ennen kaikkea sen velvoittamiin konkreettisiin toimiin. Paikallisella tasolla
tehtävät kestävän kehityksen
toimenpideohjelmat ovat myös tärkeitä,
ja niihin tulee sitouttaa eri osa-alueiden toimijat.
Kestävä kehitys on tärkeää maailmalla
vallitsevan köyhyyden sekä eriarvoisuuden poistamiseksi.
On syytä muistaa, että ajankohtaisetkin sodat
sekä terroriteot kumpuavat usein juuri ihmisten eriarvoisuudesta,
ihmisoikeuksien toteutumattomuudesta ja köyhyydestä.
Tässä kehitysyhteistyöllä,
rauhantyöllä ja kaikella kansainvälisellä yhteistyöllä sekä maailmankaupan pelisääntöihin
vaikuttamisella on mahdollisuuksia.
Myös meillä Suomessa tulee yhä pontevammin
taistella eriarvoistumiskehitystä vastaan. Tulee oivaltaa,
että paitsi inhimillisistä näkökohdista
niin myös taloudellisen menestymisen ehtona on sosiaalisesti
kestävä yhteiskunta. Kaikki kestävän
kehityksen teemat ja alueet ovat sidoksissa tiiviisti toisiinsa
ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Puhtaan ja terveellisen elinympäristön turvaaminen
tuleville sukupolville on välttämätöntä.
Tähän nojaavat kaikki muut kestävän
kehityksen osa-alueet. Ehdottomana edellytyksenä mainittakoon
puhtaan veden saanti. Puhdas vesi ja riittävä saniteettitaso
ovat edellytyksenä terveyden ja luonnon suojelemisessa.
Luonnon monimuotoisuus on turvattava ja ilmastonmuutokseen on
puututtava tehokkaasti. Suomi on sitoutunut voimakkaasti ilmastonmuutosta
torjuviin toimiin. Ilmastonmuutos on suurimpia tämän
ajan ympäristöongelmia, ja meidän tulee
olla aktiivisia toimissa sen torjumiseksi. Hallitusohjelmassa olemme
sitoutuneet toteuttamaan Kioton pöytäkirjan velvoitteet
kansallisen ilmasto-ohjelman mukaisesti ja edistämään
sopimuksen pikaista ratifiointia. Tärkeää on
vähentää uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä ja
ympäristöhaittoja sekä lisätä kierrätystä sekä tuotteiden,
niiden kulutuksen ja energiankäytön ekotehokkuutta.
Tärkeää on pyrkiä muun muassa
jätteen määrän vähentämiseen,
johon jätelakikin meidät velvoittaa.
Taloudellisen kilpailukyvyn rinnalle tulee nostaa nykyistä vahvemmin
myös sosiaaliset ja ekologiset tavoitteet. Taloudellinen
kasvu ei saa kasvattaa ympäristöhaittoja, vaan
niiden on tuettava toisiansa siten, että talouskasvun myötä saadaan
ympäristöhaitat pienennettyä. (Puhemies koputtaa)
Tutkimukset osoittavat, että ympäristöstä huolehtiminen
korreloi taloudellisen kilpailukyvyn kanssa. Hallitusohjelmamme
lupaa, että Suomen kilpailukyky perustuu ekologisesti kestävän
kehityksen ehdot täyttävään
kulutukseen ja tuotantoon. Ympäristöteknologiassa
olemme edistyksellisiä, ja sen kehittäminen ja
tietotaidon vieminen yhä enenevässä määrin
muihin maihin voi olla kilpailuvalttimme tulevaisuudessa yhä enemmän.
Arvoisa puhemies! Meidän tulee ryhtyä konkreettisiin
toimiin edellä mainittujen toimenpiteiden ja aatteiden
toteuttamiseksi. Tämä vaatii tiivistä ja
toimivaa yhteistyötä erilaisten taustaryhmittymien
sekä esimerkiksi kansalaisjärjestöjen kanssa.
Hallitusohjelmassamme lupaamme edistää Johannesburgin
kokouksen toimenpideohjelman käytännön
toteuttamista. Tarkoituksena on laatia kansallinen, hallintoalat
ylittävä ohjelma ekologisesti, sosiaalisesti ja
taloudellisesti kestävistä tuotanto- ja kulutustavoista,
ja toivonkin, että tämä työ käynnistyy
ja toteutuu pikaisesti.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Johannesburgin tavoitteet olivat varmasti
hyviä. Mitä niiden toimeenpanoon tulee, maailmalta
kuuluvat viestit eivät välttämättä kerro
kovin uljaista tähänastisista tuloksista. Aika
näyttää, mitä käytännössä toimeenpanossa
tulee tapahtumaan.
Tietysti meidän on ensisijaisesti huolehdittava siitä,
että Suomi osaltaan täyttää niin
hyvin kuin suinkin ja mahdollista ne tavoitteet, mitkä kohtuudella
meille tästä kokonaisuudesta kuuluvat. Täällä jo
todettiin aiemmin, että toimikunta kestävän
kulutuksen ja tuotannon edistämiseksi kansleri Raivion
johdolla on aloittanut työnsä. Vie aikansa vielä,
ennen kuin konkreettisia esityksiä sieltä tulee.
On kuitenkin olennaista ja tärkeätä,
että ei jäädä odottamaan tuon
toimikunnan työn tuloksia, vaan eri hallinnonaloilla pannaan
toimeksi sitä mukaa, kuin edellytyksiä on toimia,
asioita, jotka ovat noitten tavoitteitten mukaisia ja käytännössä edistävät
Suomen ikään kuin kontribuutiota kansainvälisten
yhteisten tavoitteitten hyväksi.
Keskeistä niissä toimissa, joita tässä mielessä tarvitaan,
ovat tietysti toimet energiapolitiikan alueella. Erityisesti uusiutuvien
energiavarojen käytön edistäminen on
erittäin tärkeä osa niistä toimista,
joita energiapolitiikan suunnalla ollaan valmistelemassa. Saksa
otti Johannesburgissa tärkeän roolin tässä mielessä.
Nyt kesällä, muistaakseni kesäkuussa,
onkin Bonnissa laaja kokous, johon myös Suomi osallistuu.
Tarkoituksena on, ettei vain asianomainen ministeriö elikkä kauppa-
ja teollisuusministeriö vaan myöskin eduskunta
osallistuisi merkittävästi ja näyttävästi
tähän tapahtumaan, joka on tärkeä osa
näitä jatkoprosesseja, mitkä Johannesburgista
seuraavat.
Mitä Suomeen tulee ja Suomen hallituksen tavoitteisiin
nimenomaan näiltä osin, haluan tässä yhteydessä vielä alleviivata
sitä, että Suomi osaltaan sitoutuu toimiin, joilla
Johannesburgin tavoite saada vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia
koko maailman energiantuotannosta uusiutuvien energianlähteitten
varaan, jolloin me omalta osaltamme edistämme tämän
tavoitteen saavuttamista. Käytännössä se
Suomessa tarkoittaa sitä, että me pidämme
tiukasti kiinni siitä, että 31,5 prosenttia vuonna
2010 on meidän välitavoitteemme. Tämän
saavuttaminen taas edellyttää vielä monia
jatkotoimia niiden lisäksi, mitä tähän
saakka on päätetty. Tarvitaan investointien lisäämiseksi
toimia, joilla saadaan uusiutuville energianlähteille rakentuvia
laitoksia ja voimantuotantoa aikaiseksi. Näin ollaan menettelemässäkin.
Lähivuosien aikaan runsaat 30 miljoonaa euroa vuosittain
investointeihin ollaan varaamassa, tämän lisäksi
10 miljoonaa euroa joka kolmas vuosi demohankkeisiin. Tällaisesta
eduskunta on jo päättänyt. Näitä rahoja
ollaan käytännössä hallinnoimassa
ja niiden mukaisesti toimimassa. Lisäksi kiinnitän
huomiota siihen, että Tekes on aivan lähipäivinä käynnistämässä uuden
ohjelman, jonka idea on nimenomaan edistää sellaisia ilmastonmuutoksen
estämiseen liittyviä teknologiahankkeita, jotka
voivat ennen kaikkea energiantuotannossa olla käyttökelpoisia
välineitä, mutta myös muualla kuin energiantuotannossa olla
auttamassa näitten tavoitteitten saavuttamista.
Haluan tässä yhteydessä alleviivata
myös sen seikan merkitystä, mikä oli
sillä, että eduskunta aikanaan päätti,
että pitää rakentaa kansallinen viestintäohjelma.
Tämmöinen ohjelma on nyt laadittu. Sitä ollaan
toimeenpanemassa ja toteuttamassa tällä hetkellä.
Oli tärkeää, että juuri eduskunta
saneli sellaisen ohjelman tärkeyden. Mainitsen kaksi esimerkkiä siitä,
mitä tämän ohjelman puitteissa konkreettisesti
ollaan tekemässä. (Puhemies koputtaa) Toinen on
kouluissa tehtävä valistustyö. Toinen
on maataloudelle, yhdelle tärkeälle elinkeinosektorille,
suunnattavat toimet, informaatio siitä, mitä sen
elinkeinon piirissä voitaisiin tehdä sellaista,
joitten toimien ansiosta voitaisiin edistää näiden
tavoitteitten saavuttamista.
Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi vielä sanon Kiotosta
vaan sen, joka on vähän erillinen asia, mutta
liittyy kuitenkin vähän samaan maailmaan, että Kioton
tavoitteet sinänsä ovat ihan oikeita ja tavoittelemisen
arvoisia. (Puhemies koputtaa) Suomen Kioton hoitamisesta ottama
tavoite oli kova. Siitä urakasta pitää nyt
selviytyä. Ei ole mahdollista sanoutua Kiotosta irti. Mitä tässä tilanteessa
pitää kuitenkin minun mielestäni tarkalla
silmällä Suomenkin seurata, on se, mitä tapahtuu
näitten sopimuskausien jälkeen. Ollaan asettamassa
yhteisiä globaaleja (Puhemies koputtaa) tavoitteita siitä,
että pitää rajoittaa kahteen asteeseen
lämpötilan nousu tämän vuosituhannen
ensimmäisen 50 vuoden aikaan. Mutta jos ajatellaan Euroopan
unionin alueella globaaleja tavoitteita ilmastonmuutokselle, kyllä myöskin
keinojen pitää olla globaaleja. Ei riitä jatkossa
enää se, että Euroopan unioni yksin ikään
kuin kilvoittelee tällä saralla. (Puhemies koputtaa)
Euroopan unionin on oltava aktiivinen, jotta koko maailma saadaan
mukaan kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen.
Jos me vain Eurooppana tässä toimimme, tulokset
ovat varsin vähäisiä. Me sentään
tuotamme vain 15 prosenttia niistä kasvihuonekaasupäästöistä,
jotka ovat ongelma. Meidän on huolehdittava ja hoidettava
oma osuutemme. Se ei riitä. Me tarvitsemme koko maailman
mukaan.
Irina Krohn /vihr:
Arvoisa puhemies! Minun täytyy aloittaa toteamalla
kommenttina ministeri Pekkariselle, että alusta saakkahan
on ollut ihan selvää, että tämä on
globaali projekti. Siitä syystä tässä Kioto-sopimuksessa
nämä nykyiset teollisuusmaat ottivat sen vetovastuun
ja siinä sovittiin jo, että Kiina ja nämä muut
ovat tulossa seuraavalla kierroksella, joten ei sitä työtä ole
missään umpiossa tähänkään
saakka tehty.
Johannesburgin kokouksessa nousi yllättäen kiistakysymykseksi
naisten oikeudet. Se on sikäli tietysti ymmärrettävää,
että ilman naisten oikeutta seksuaaliterveyspalveluihin
väestöräjähdystä ei
saada kuriin. Tällä hetkellä maapallon
6,3 miljardista ihmisestä puolet on alle 25-vuotiaita. Tällä hetkellä maailmassa
on enemmän nuoria ja lapsia kuin koskaan, 1,2 miljardia
ihmistä. Kehitysmaiden ihmisistä ja muun muassa
arabimaailman ihmisistä puolet on alle 18-vuotiaita. Kiista Johannesburgissa
koski naisen oikeutta omaan kehoonsa, joka oli todettu Pekingissä universaaliksi
ihmisoikeudeksi. Johannesburgissa Bushin hallitus liittoutuneena
Vatikaanin ja ääri-islamilaisten valtioiden, kuten
Iranin ja Sudanin, kanssa halusi ajaa kulttuurista tulkintaa, että nämä ihmisoikeudet
eivät olisi universaaleja. Tämä saatiin
kompromissilla torjuttua, ja siinä Suomikin oli aktiivinen,
ja todetaan, että nämä seksuaaliterveysoikeudet
ovat ihmisoikeuksia, mutta sitten jotain lisättiin kulttuurisesta
tulkinnasta.
Minun väitteeni on se, että tällä hetkellä hoetaan
hyvin paljon, että tämä maapallo pelastuu naisten
koulutuksella, ei siksi, etteikö se osittain olisi totta,
mutta siitä syystä, että poliitikkojen
on silloin helpompi unohtaa se vaikeampi asia, että tämä naisten
koulutuksen hyvä kierre kestävän kehityksen
osana perustuu siihen, että koulutuksen osana nuoret saisivat
myös sukupuolivalistusta, ja tätä ei
välttämättä laisinkaan tapahdu. Kuten
sanoin, tällä hetkellä maapallolla elää suurin
nuorisosukupolvi, mitä koskaan on elänyt, ja kun
hyvin monessa maassa kulttuurinen tulkinta on se, että lisääntymiseen
liittyvä ja omaan ruumiillisuuteen liittyvä tieto
on varattu vain aviopareille, niin kestävän kehityksen
ilmastomuutoksen veroinen ongelma on väestöräjähdyksen torjunta.
Olenkin sanonut, että tarvitsemme Kioton sopimuksen rinnalle
(Puhemies koputtaa) maailmanlaajuisen kondomisopimuksen, ja mielestäni,
niin kuin Eva Biaudet sanoi, Pohjoismaiden ja Euroopan pitää olla
tässä hyvin aktiivisia, koska vastavoimat ovat
myös hyvin vahvoja.
Tuomo Hänninen /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Johannesburgissa vuonna 2002 pidetty kestävän
kehityksen huippukokous oli merkittävä, koska
kokous pystyi ottamaan tasapainoisemman lähestymistavan
kestävän kehityksen kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen:
taloudelliseen, ympäristölliseen ja sosiaaliseen
ulottuvuuteen. Kestävän kehityksen tasapainoinen
toteuttaminen ja konkreettisten tavoitteiden saavuttaminen on yhtäällä kiinni
globaalisti tehtävistä toimista, mutta myös
samalla alueellisesti ja paikallisesti tehtävästä työstä.
Euroopan unionissa tehtävä työ on
osaltaan ratkaisevaa, koska se heijastuu lainsäädäntönä kaikkiin
jäsenvaltioihin. EU:n toimintaa leimaavat lukuisat ja joiltakin
osin ristiriitaiset poliittiset tavoitteet. Toisaalta korostetaan
kestävää kehitystä sekä kilpailukyvyn
merkitystä, mutta toisaalta taas eri lainsäädäntöaloitteilla
asioita viedään päinvastaiseen suuntaan.
Viittaan tässä muun muassa päästökauppadirektiiviin
sekä ehdotukseen kemikaalilainsäädännöksi,
joissa ristiriita ja epätasapaino korostuvat.
Päätöksenteossa tulee ottaa huomioon
ei pelkästään ympäristökysymykset
vaan myös taloudelliset ja työllisyyden myönteinen
kehitys sekä merkitys yhteiskunnan toimivuudelle ja hyvinvoinnille.
Meidän on pystyttävä pitämään
huolta talouden ja yrittäjyyden toimintaedellytyksistä niin
EU:n kuin Suomenkin tasolla, jotta pystyisimme huolehtimaan järkevällä tavalla
ympäristöstä ja sosiaalisista kysymyksistä.
Ilman kannattavaa sekä kilpailukykyistä taloutta
ja yritystoimintaa kestävän kehityksen kaikkia
osa-alueita ei pystytä pitkällä tähtäimellä toteuttamaan.
Arvoisa puhemies! Kestävä kehitys ei saa jäädä pelkäksi
poliittiseksi julistukseksi ja raportiksi muiden vastaavien rinnalle,
vaan sen tulee näkyä kaikessa toiminnassa ja päätöksenteossa. Julkisen
vallan tehtävä on pitää huolta
edellytyksistä harjoittaa kannattavaa taloudellista toimintaa,
jotta yritykset voivat osaltaan antaa vastuullisen panoksensa kestävään
kehitykseen.
Köyhyyden poistaminen, kulutus- ja tuotantotapojen
muuttaminen kestävämmäksi sekä luonnonvarojen
kestävä käyttö taloudellisessa
ja sosiaalisessa kehityksessä ovat yhteisten tavoitteiden
toteutumisen perusedellytyksiä. Johannesburgin huippukokouksen
tavoitteiden toteutuminen edellyttää vahvaa sitoutumista
niin paikallisella, kansallisella, alueellisella kuin globaalilla tasolla.
Tavoitteita on vietävä eteenpäin tasapainoisesti
taloudellisella, sosiaalisella ja ekologisella ulottuvuudella.
Globaalilla päätöksenteon tasolla
tarvitsemme entistä enemmän yhteistyötä eri
instituutioiden kesken, esimerkkinä maailman talous- ja
sosiaalifoorumin yhteistyön tiivistäminen. (Puhemies
koputtaa) YK:n yleiskokouksen talous- ja sosiaalineuvoston Ecosocin
työllä voimme merkittävästi
edistää tavoitteihin sitoutumista ja niiden saavuttamista.
Suomen toimiessa Ecosocin puheenjohtajana meillä on kuluvana
vuonna erityinen mahdollisuus toimia kehitystä eteenpäin ajavana
valtiona.
Hanna-Leena Hemming /kok:
Arvoisa puhemies! Kestävästä kehityksestä on
puhuttu täällä ja siihen on sisällytetty
hyvin mielenkiintoisesti muun muassa päästökauppa,
joka tietysti eittämättä siihen kuuluukin,
mutta jos puhuu 3 minuuttia päästökaupasta,
se ei minusta enää ole kestävästä kehityksestä puhumista.
Kestävä kehitys nimittäin kattaa
YK-liiton mukaan kolme eri aluetta, kolme ulottuvuutta. Yksi niistä on
ympäristötaloudellinen ja ekologinen eli ekologinen
ulottuvuus, mutta se on vain yksi näistä ulottuvuuksista.
Kestävään kehitykseen kuuluu ihan yhtä lailla
yhteiskunnallinen kuin kulttuurinen ulottuvuuskin. Meillä puhutaan
täällä päästökaupasta,
on kuultu useammalta suunnalta, mutta tämä ei
kuitenkaan liity kuin yhden ulottuvuuden alle ja pieneltä osin
sinnekin.
Mitä ongelmia päästökaupassa
sitten on? Muistutan, että ongelmana on tällä hetkellä se, että teollisuushan
on kyllä lupautunut noudattamaan EU-direktiivejä ja
Kioton sopimusta, mutta ongelma on se, mikä on teollisuuden
oikeasti hoidettava alue. Teollisuus joutuu tällä hetkellä sopeuttamaan
omat päästörajoituksensa siihen, vaikka
yli puolet nykyisestä noususta vuoden 90 tasosta on aiheutunut
kotitalouksien lisääntyneen energiankäytön
takia, ja nyt teollisuus on ainoa sopeuttaja, eivät suinkaan
kotitaloudet millään lailla.
Mutta kestävään kehitykseen. Se on
siis ekologista yhdeltä osin, se on yhteiskunnallista,
ja se on ihmistä henkisesti uudistavaa kehitystä yhdeltä osin
eli sitä kulttuurista. Yhteiskunnallisesti siinä on
tärkeää tämä oikeudenmukainen
kehitys turvata ihmisille yhdenvertaiset mahdollisuudet oman hyvinvoinnin
luomiseen. Mitä tämä tarkoittaa? Mitä se
käytännössä on? Miten hallitus tukee
tätä? Tässä olisi minusta ollut
se keskustelun paikka eikä päästökaupassa.
Mikä on se järkevä teknologia, jolla
me edistämme näitä ekologisesti kestäviä ratkaisuja,
mihin ollaan pyrkimässä esimerkiksi Kioton tavoitteisiin
pyrittäessä? Mitkä ovat ne risukauppa-
ja muut säännökset, jotka kuuluvat tähän,
jotka ovat nimenomaan keskeinen tekijä, kun lähdetään
oikeasti viemään teollisuusmaata eteenpäin
Kioton päästötavoitteet huomioon ottaen?
Ed. Soini peräsi kansaa mukaan kestävään
kehitykseen. Se on ihan hyvä tavoite. Kestävän
kehityksen toteuttamiseen nimittäin tarvitaan kaikkia yhteiskunnan
sektoreita. Siihen tarvitaan talouselämää,
etujärjestöjä, tiedeyhteisöä ja
opetusalaa, tiedotusvälineitä ja kansalaisjärjestöjä,
ja nimenomaan, niin kuin täällä on joissakin
puheissa onneksi tullutkin esiin, tiedeyhteisöä ja opetusalaa.
Koulusta se lähtee, miten tätä kestävää kehitystä viedään
eteenpäin, mutta tiedeyhteisö on tärkeä siinä,
minkälaista teknologiaa meiltä eteenpäin
ollaan viemässä, minkälaisia painotuksia
hallitus meillä tällä hetkellä vie eteenpäin,
että kehittäkää tätä sektoria
teknologiasta esimerkiksi. (Puhemies koputtaa)
Johannesburgissa on annettu kymmenen pääkohtaa
tavoitteeksi kestävän kehityksen eteenpäinviemisessä.
Näistä yksi on kestämättömien tuotanto-
ja kulutustottumusten muuttaminen. Tähän on hyvä hallitus
perustanut Kultun, joka on laajapohjainen neuvotteluryhmä tai
toimikunta, 28 jäsentä ja puheenjohtaja. Puheenjohtaja tällä hetkellä arvostelee
sitä, että niin laaja, että tuloksia
ei synny millään. Tähän minä kiinnittäisin
huomion tässä. Kultu on se, mitä Suomessa tarvitaan,
mutta miten päästään mihinkään
toimenpiteisiin, kun kokouksia ei saada vedettyä kunnolla
läpi?
Merikukka Forsius /vihr:
Arvoisa puhemies! Johannesburgissa hyväksytyn toimintasuunnitelman
eittämättä tärkein osa on tuotanto- ja
kulutustapojen muuttaminen kestävämpään suuntaan.
Ruuan tuottamiseen on valjastettu neljännes maapallon pinnasta.
Silti noin miljardi ihmistä näkee nälkää.
Ruuantuotannolla on mittavat kielteiset ympäristövaikutukset.
Ruokavalinnat kilpailevatkin liikenteen ohella siitä, mitkä ihmisen
toimet vaikuttavat eniten ympäristöön. Erityistä huomiota
tulisikin kiinnittää ruuan tuottamisen ja kuluttamisen
saamiseen kestävämmälle pohjalle. Tämä edellyttää kansainvälistä ruoka-,
maatalous- ja kauppapolitiikkaa. Suomen tulisi pyrkiä edistämään
kestäviä ratkaisuja kaikilla kansainvälisillä foorumeilla,
kuten EU:ssa, kansainvälisissä rahoituslaitoksissa, YK:ssa
ja Maailman kauppajärjestössä.
Luomu- ja lähiruuan tuottamisen ympäristövaikutukset
ovat tehotuotantoon nähden vähäisempiä.
Luomutuotannossa käytetään vähemmän
kemikaaleja ja sen päästökuormitus on
pienempi. Tehotuotannon riskeistä karmeimpia ovat lähiaikoina
olleet hullunlehmäntaudin ja lintuinfluenssan kaltaiset
eläintaudit. Nämä riskit ovat luomussa
paljon pienempiä. Kehitysmaiden kannalta on tärkeää,
että luomutuotannolla voidaan suojautua kuivuudelta, eroosiolta
sekä maaperän köyhtymiseltä.
Lisäksi kalliiden keinotekoisten tuotantopanosten puuttuessa
viljelijöiden velkaantuminen ja riippuvuus suuryhtiöistä vähentyy.
Tutkimusten mukaan luomutuotanto voi kehitysmaissa lisätä huomattavasti
maatalouden tuottavuutta.
Ruuan tuottaminen mahdollisimman lähellä kuluttajaa
säästää energiaa ja vähentää kasvihuonepäästöjä.
Lähiruuan suosiminen jättää mahdollisimman
suuren osuuden maataloustuotteiden hinnasta viljelijöille
ja maaseutuyhteisölle. Luomuruuassa on paljon vähemmän
kemikaalijäämiä kuin tehotuotetussa.
Kehitysmaissa ero luomun hyväksi on usein paljon suurempi,
koska niissä käytetään monia
teollisuusmaissa kiellettyjä torjunta-aineita. Ekologisesti
tuotetun lähiruuan suosiminen monikansallisten yhtiöiden tuottaman
roskaruuan sijaan lisää ihmisten terveyttä.
Se esimerkiksi vähentää riskiä sairastua
aikuisiän diabetekseen, joka liikalihavuuden myötä on
muodostumassa ongelmaksi myös kehitysmaiden kaupungeissa.
Luomu- ja lähiruokaprojekteja tulisi tukea voimakkaammin
kehitysyhteistyössä. Suomen ei pidä toimia
ainoastaan kansainvälisillä areenoilla, vaan hallituksen
tulee suosia luomu- ja lähiruokaa myös omassa maatalous-
ja elintarvikepolitiikassaan sekä julkisissa hankinnoissa.
Sinikka Hurskainen /sd:
Arvoisa puhemies! Globalisaatio koskettaa kaikkea ja kaikkia.
Yhteiskuntien maailmanlaajuinen lähentyminen on moninainen
kansainvälinen prosessi, jossa on kyse vuorovaikutuksesta
ja myös riippuvuudesta. Globalisaation kielteiset vaikutukset eivät
tee itse prosessista ei-toivottavaa. Globalisaatiokehityksen kääntöpuolen
kohtaaminen ja kehityksen muuttaminen positiiviseksi voimaksi kansalle
on todellinen haaste kaikilla vaikuttamisen tasoilla niin globaalisti
kuin kansallisestikin. Tästä ovat osoituksena
Rion ja Johannesburgin huippukokoukset kuin myös tämä tämänpäiväinen
ajankohtaiskeskustelumme Johannesburgin kokouksen tavoitteiden edistymisestä Suomessa.
Kestävä kehitys on sekä väline
että päämäärä. Täyttääkseen
oikeudenmukaisuuden vaatimuksen globalisaatioprosessi tarvitsee
kestävän kehityksen tarjoamaa sääntelyä.
Tämän päivän tarpeiden tyydyttäminen
vaarantamatta tulevien sukupolvien elinehtoja on kestävän
kehityksen suuri haaste.
Kestävän kehityksen suurin uhka on köyhyys. YK:n
tavoitteena oleva absoluuttisesti köyhien määrän
puolittaminen vuoteen 2015 mennessä on todellinen haaste
ihmiskunnan paremman huomisen puolesta. Köyhyyden vähentäminen on
niin kehitysmaiden kuin kehittyneidenkin maiden, kuten Suomen, edun
mukaista.
Kestävän kehityksen mukaisesti länsimaiden tavoitteena
on edistää kehitysmaissa suotuisaa kehitystä ja
turvata näiden maiden tulevaisuus nostamalla kehitysyhteistyömäärärahojen
osuus 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2010 mennessä.
Tähän tavoitteeseen myös Suomen hallitus
on hallitusohjelmassaan sitoutunut.
Arvoisa puhemies! Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan
yhtenä päätavoitteena on globaalin köyhyyden
vähentäminen. Tämä edellyttää poliittisen
tahdon lisäksi konkreettisia toimia ja aineellisia voimavaroja
niiden toteuttamiseksi. Kuluvan vuoden talousarviossa kehitysyhteistyömäärärahojen
osuus jäänee alle 0,4 prosenttiin bruttokansantuotteesta.
Tavoitteena oleva 0,7 prosentin osuus bruttokansantuotteesta on vielä kaukana,
eli meillä on siltäkin osin paljon tehtävää.
Christina Gestrin /r:
Värderade talman! En debatt om Finlands åtaganden
i klimatpolitiken har pågått under den senaste
tiden. Många personer i synlig position har krävt
att Finland luckrar upp sin klimatpolitik och bromsar strävanden inom
EU som syftar till att minska koldioxidutsläppen. Man motiverar
det med att Europa och därmed också Finland inte
ensamma kan rå på klimatförändringen,
att det är bortkastat för EU att påskynda
en utveckling mot större energieffektivitet och energisparande
och därmed mindre koldioxidutsläpp så länge
det är oklart om Ryssland ratificerar klimatkonventionen.
Ilmastonmuutos, joka aiheutuu ilmakehän maailmanlaajuisesta
lämpenemisestä kasvihuoneilmiön seurauksena,
on yksi ihmiskunnan suurimpia uhkia. Tämän ovat
todistaneet niin monet tutkijat, että vielä jäljellä olevien
epäilijöiden ei pidä saada ohjailla maailmaa.
Riippumatta siitä, ratifioiko Venäjä ilmastosopimuksen
vai ei, kansainvälisiä ponnisteluja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi
on jatkettava.
Eurooppa on toiminut aktiivisesti Kioton prosessissa. Maanosana
Eurooppa on päässyt pisimmälle maailmassa
ympäristöteknologian ja ympäristöosaamisen
aloilla. Kysynkin siksi: Kuka toimisi ilmastopolitiikan vauhdittajana,
jos Eurooppa alkaa epäröidä?
Suomi tunnetaan eteenpäin pyrkivänä maana, jolla
on laajaa huipputekniikan osaamista. Maamme teollisuus on kuitenkin
viime vuosina menettänyt kymmeniätuhansia työpaikkoja.
Tällä hetkellä investointeja ei tehdä juuri
lainkaan. Puuttuuko meiltä tulevaisuudenuskoa vai olemmeko
jäämässä jälkeen osaamisessa?
Ympäristöteknologia kuuluu voimakkaimmin kasvaviin
aloihin maailmassa. Energianiukan teknologian ja uusiutuvien energialähteiden
tutkimusresursseja tarvitaan, mutta yhtä tärkeää on nykyisen
osaamisen ja tekniikan käyttöönotto. Parhaillaan
eduskunnassa käsiteltävässä Lissabonin
strategiaa koskevassa kevätraportissaan komissio korostaa
tarvetta ympäristöteknologian markkinoiden vahvistamiseen.
EU:n tavoitteena on poistaa esteet, jotka haittaavat parempien ympäristöteknologioiden
käyttöönottoa. EU:n mielestä ympäristöteknologioiden
kehittäminen avaa uusia mahdollisuuksia luonnonvarojen
kestävämmälle käytölle,
elinkeinojen harjoittamiselle ja työllisyydelle sekä vahvistaa
eurooppalaista kilpailukykyä.
Av Lissabonstrategins vårrapport framgår
att medlemsländernas åtaganden inom miljövården varit
otillräckliga hittills. Man har inte lyckats skilja åt
en ekonomisk tillväxt från uppkomsten av miljöolägenheter
då det gäller utsläppen av drivhusgaser
och energikonsumtionen. Också till andra delar verkar utvecklingen
mot en hållbar utveckling gå sämre än
planerat.
Jag tar upp den här frågan eftersom min uppfattning är
att såväl Finland som EU bör höra
till föregångarna i världen då det
gäller både utvecklingen och ibruktagandet av
miljövänligare teknologier. Europa bör
var motorn globalt sett. Att bromsa klimatpolitiken vore kortsiktigt
och en olycklig politik både med tanke på den
globala miljön och med tanke på Finlands och Europas ekonomi
och sysselsättning.
Maija Perho /kok:
Arvoisa puhemies! Jos tutkii pelkästään
faktatietoja siitä kehityksestä, mitä on
tapahtunut vuosituhannen vaihteen jälkeen, tutustuu Worldwatch-instituutin
maailman tilaa koskettaviin lukuihin, voisi masentua tai vaipua
apatiaan. Tämä ei kuitenkaan auta ketään täällä maapallolla,
vaan mielestäni on kiinnitettävä huomio
niihin myönteisiin saavutuksiin, joita saadaan aikaan muun
muassa oikeanlaisella kehitysyhteistyöpolitiikalla ja sillä,
että eri prosesseja nivotaan mahdollisimman hyvin yhteen. Täällä jo
viitattiin siihen, että Suomi on kuluvana vuonna Ecosocin
puheenjohtaja, ja Ecosocin tehtävänä on
kantaa päävastuu Monterreyn ja Johannesburgin
seurannasta. Onkin viisasta linkittää yhteen nämä kaksi
prosessia ja myöskin vuosituhatkokouksen Millennium-julistuksen
tavoitteet.
Täällä on nostettu aivan aiheellisesti
esille naisten asema, ja siihen itsekin aion keskittyä. Tasa-arvokysymykset
ovat olennaisia sukupuolten näkökulmasta ja tietysti
globaalilla tasolla tarkastellen. Jokainen ymmärtää ja
tietää varsin hyvin sen kohtalonyhteyden, joka
on koulutuksella, ympäristöllä, terveydellä.
Ellei ole puhdasta vettä tai se on liian kaukana, tyttöjen
aika menee siihen, kun he etsivät puhdasta vettä ja
polttopuuta ruuanlaittoon. Eli tällaiset perustavaa laatua
olevat asiat voivat vaikuttaa siihen, että tytöillä on
mahdollisuus koulutukseen, heillä on edellytykset hoitaa
omaa, perheensä, lähiympäristönsä terveyttä ja
niiden edellytyksiä ja myös mahdollisesti aloittaa
omaa pienimuotoista yritystoimintaa tai muulla tavalla osallistua
perheen elatukseen.
Tähän yhteyteen liittyy myös laajasti
kysymys ruokahuollosta, maataloudesta, myöskin hyvin mikrotasolla.
Eli muun muassa koulutusta ja ravitsemusta parantavat hankkeet ovat
ensiarvoisen tärkeitä, myös ennen kaikkea
kysymys siitä, mitä tuotetaan, tuotetaanko huumeita
vai tuotetaanko terveellistä lähiruokaa, tuotetaanko
raaka-aineita oman väestön ruokkimiseen vai eksoottisia
hedelmiä meille hyväosaisille.
Suomessa mielestäni ja Suomen kehitysyhteistyöpolitiikassa
on varsin oikein korostettu ja jatkossa varmaan vielä enemmän
syytä korostaa sitä, kuinka näihin perusasioihin
on puututtava ja miten tätä kehitysyhteistyötä kehitetään,
jolla ihmisoikeudet ja naisten oikeudet voidaan turvata yhteistyössä näiden
kohdemaiden ja alueiden väestön kanssa.
Kirsi Ojansuu /vihr:
Arvoisa puhemies! Yksi Johannesburgin kokouksen toimeenpanosuunnitelman
keskeisiä tavoitteita oli tukea sellaisia julkisten hankintojen
käytäntöjä, jotka rohkaisevat
ympäristömyönteisten tuotteiden ja palveluiden
kehittämiseen ja käyttämiseen. Toimeenpanosuunnitelmassa
korostettiin myös elinkaariajattelun tuomista päätöksentekoon.
Nämä tavoitteet merkitsevät sitä,
että tuotteita hankittaessa olisi tarkasteltava muutakin
kuin hintaa. On huomioitava myös se, mistä tuote
on tullut ja minne se menee, kun se on kulutettu loppuun, mitkä ovat
tuotteen ympäristövaikutukset, millaisissa olosuhteissa
se on valmistettu.
Suomessa tehdyillä kulutusvalinnoilla on vaikutusta
ihmisten elämään eri puolilla maailmaa. Kulutuksen
vaikutusten takia julkisten hankintojen tekijöiden tulee
herätä vastuuseen kuluttajina. Kuntien, kuntaliittojen
sekä valtion tekemissä hankinnoissa kuluttajavastuun
näkökulma ei näytä saaneen jalansijaa,
mutta seurakunnissa vastuuta on alettu jo kantaa. Julkisissa hankinnoissa
on kyse suurista summista. Erilaisia hankintoja tehdään
vuosittain 20 miljardilla eurolla. Millä perusteilla tuo
raha halutaan käyttää? Etsitäänkö aina
edullisinta vai ollaanko tuotteista valmiita maksamaan niiden todellinen
hinta? Halpa hinta voi tulla kalliiksi. Tuotteen näennäinen
edullisuus on usein aikaansaatu tinkimällä työntekijöiden
tai ympäristön hyvinvoinnista tuotantomaassa.
Halvimman vaihtoehdon perässä juokseminen aiheuttaa
haittoja kotimaassakin. Vaikka kaukaa rahdattujen tuotteiden kilohinta
on kenties halvempi, kotimaisten tuotteiden ja lähiruuan
suosiminen tukisi työllisyyttä. Kulutusvalinnoilla
on mahdollista tehdä näin hyvää aluepolitiikkaa
hyvin luontevasti. Markkinoilla on tarjolla tuotteita, joiden tuottamisessa on
kiinnitetty erityistä huomiota muun muassa ympäristöystävällisyyteen
ja työntekijöiden oikeudenmukaisempaan kohteluun.
Tällaisia tuotteita ovat muun muassa luomutuotteet ja Reilun kaupan
tuotteet.
Johannesburgissa hyväksyttyjen tavoitteiden tulee koskea
kaikkia suomalaisen hallinnon aloja ja tasoja. Kestävän
kehityksen ja globaalin vastuun periaatteiden tulee olla suomalaisen
päätöksenteon keskiössä joka
alalla. Ne eivät saa jäädä marginaali-intresseiksi,
joita ainoastaan asiaan perehtyneet noudattavat. Ulkoministeriön kehy-osaston
ja ympäristöministeriön lisäksi
Johannesburgin periaatteet on muistettava myös muissa ministeriöissä.
Julkisten hankintojen kannalta olisi tärkeää,
että tämä vastuun periaate muistettaisiin
sisäministeriössä, jolla on vastuu kuntaohjauksesta.
Kaikesta globaalista vastuusta käydystä keskustelusta
huolimatta nykyiset julkisia hankintoja koskevat säännökset
edellyttävät, että tarjolla olevista
vaihtoehdoista on valittava joko kokonaistaloudellisesti edullisin
tai hinnaltaan halvin. Tällaiset säännökset
eivät ole omiaan edistämään
Johannesburgissa asetettuja tavoitteita ympäristöystävällisempien
tuotteiden suosimisesta julkisissa hankinnoissa. Kunnissa, joissa
on tehty aloitteita esimerkiksi Reilun kaupan tuotteiden käytöstä,
ehdotukset ovat tulleet torjutuksi hinnan perusteella.
Arvoisa puhemies! Globaaliin talouspolitiikkaan kaivataan poliittista
ohjausta. Tässä olisi tarjolla käytännönläheinen
väline. Julkisia hankintoja koskevia säännöksiä on
muokattava Johannesburgin tavoitteiden mukaisiksi. Myös kunnille
ja valtiolle on annettava oikeus ja velvollisuus lompakolla äänestämiseen
eettisen ja reilun tuotannon puolesta. Toivon hallituksen edistävän
tämän tavoitteen toteutumista ja tekevän
konkreettisia esityksiä näistä.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Johannesburgin huippukokous on tavallaan
tarkistuspiste, mutta myös uuden alku. Elikkä tarkistettiin
sitä tilannetta, missä tällä hetkellä ollaan
tässä kestävän kehityksen tilanteessa
ja mitä pitää tehdä. Nyt se
vaatii niitä poliittisia sitoumuksia siitä, toimenpiteitä,
ja itse aion ihan lähinnä yhdeltä näkökulmalta
käydä tätä läpi. Tosin
se voi vähän rönsyillä.
Tämä Johannesburgin huippukokoushan peräänkuulutti
yhteisvastuuta maailmanlaajuisesti, tämmöistä yhteisvastuun
käsitettä, ja sehän tarkoittaa sitä,
että koko Euroopan pitäisi olla mukana tässä kuviossa,
tietysti sitten muut maat saada sitoutettua tähän
juttuun kanssa mukaan. On yksi juttu, jossa tavallaan ollaan menossa
ojasta allikkoon: Täällä eduskunnassakin,
valiokunnissa, käydään keskustelua siitä,
aiotaanko viljasta tehdä energiaa. Suomalaista kauraa käytäisiin polttamaan
voimalaitoksissa ja siitä saataisiin korkeampi tuki, ja
se on EU-lähtöinen juttu. Eikö meidän
suomalaisina pidä sen tyyppinen ajattelu tuhota, lopettaa
kokonaan? Ruokaa ei saa polttaa. Ne hienot puheet, mitä täällä on
pidetty, ne ovat tosi hyviä, mutta käytännön
toimet EU-tasollakin ovat toisennäköisiä.
Sehän tarkoittaa sitä, jos sen tyyppinen ajattelu
menee läpi kautta linjan, että meillä unionissa
tullaan polttamaan hyvää ruokaa, viljaa, sen takia,
jotta Kioton velvoitteet täytetään. Minusta
siihen pitää saada stoppi. Jos peltoa otetaan
energiakäyttöön, niin kuin se on hyvä asia
sinällään, niin siihen pitää olla
sen tyyppiset energiakasvit, jotka on todella energiakasveja eikä ruokaa.
Toivon, että Suomen hallitus kaikilla toimin pyrkii
tämän typpisen toiminnan estämään
EU:n suunnalla. Sehän tarkoittaa sitä myös,
jotta se olisi ristiriitainen koko Johannesburgin köyhyysohjelman
kanssa. Täällähän todetaan,
jotta puututaan näihin äärimmäisiin
muotoihin. Minusta äärimmäinen köyhyys
on sitä, kun ihminen on nälissään,
se on eka juttu siellä. Sehän tarkoittaa tietysti
sitä, jotta meidän pitäisi pyrkiä auttamaan
näissä maissa omaan tuotantoon. Mutta ensisijaisesti,
ennen kuin siihen monissa maissa pystytään, meidän
pitää olla valmiit auttamaan heitä siinä,
jotta siellä ei kuolla nälkään
tai olla jatkuvasti niin kuin siinä partaalla. Sen takia nämä kytkeytyvät
tavallaan yhteen siihen, mistä aloitin energiatukemme osalta.
Meidän pitää olla valmiit tukemaan sitä,
jotta YK:n asema vahvistuu tässä, koska en näe
muuta organisaatiota, mikä voisi olla yhtä vahva
ja maailmanlaajuisesti kattava kuin YK.
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäki
Arvoisa herra puhemies! Kestävän kehityksen
tavoitteiden saavuttaminen vaatii hyvin kattavaa katsantokantaa,
ja siihen myös hallitus pyrkii niin kansallisissa toimissaan
kuin kansainvälisessäkin yhteistyössä.
Muun muassa vastikään hyväksytty kehityspoliittinen
periaatepäätös pohjautuu juuri siihen
laajaan kattavuuteen, että ei ainoastaan kehitysyhteistyön
vaan myös muiden politiikkalohkojen kautta pyritään edesauttamaan
näiden kansainvälisesti yhteisymmärryksessä hyväksyttyjen
tavoitteiden saavuttamista.
Täällä on lukuisissa puheenvuoroissa
viitattu Suomen toteuttamaan kehitysyhteistyöhön.
Lyhyesti kommentoin sitä suhteessa Johannesburgin tavoite-
ja toimintaohjelmaan sillä tavalla, että tietenkin äärimmäisen
köyhyyden poistaminen on meidän kehitysyhteistyömmekin
keskeisiä tavoitteita. Samoin ympäristökysymykset ovat
kattavasti läpiluovana teemana siellä mukana.
Tietenkin äärimmäiseen köyhyyteen
liittyy tämä vesi- ja sanitaatiohuolto, joka myös
on keskeisiä kehitysyhteistyön sektoreita.
Maatalouden osalta me pyrimme vahvistamaan sitä toimintalinjaa,
että paikallisen tuotannon pystyynsaamisella olisi jatkossa
entistä suurempi rooli myöskin kehitysyhteistyösektorilla. Sillä tavalla
pyritään turvaamaan myös kehitysmaiden
ihmisten oikeus lähiruokaan, samalla tavalla kuin suomalaisella
kuluttajallakin katsotaan se oikeus olevan.
Maatalouden kohdalla luonnollisesti myöskin maailmanlaajuisilla
kauppasäännöillä on hyvin keskeinen
merkitys. Siinähän tietysti Euroopan unioni on
toiminut aloitteellisesti siinä mielessä, että meillä on
tämä Kaikki paitsi aseet -ohjelma, joka kattavasti
vapauttaa tuontia EU:n alueelle kaikkein köyhimmistä maista.
On toki myönnettävä, että maatalousneuvottelujen
osalta varsinkin globaalilla tasolla meidän on esitettävä keinoja
aktiivisesti löytää lisää joustavuutta
myös kehitysmaiden näkökulmasta katsottuna
siihen, että niiden markkinoillepääsykysymyksetkin helpottuisivat
entisestään.
On muistettava, kun täällä on puhuttu
näistä kehitysyhteistyösatsauksista,
että vaikka me emme tällä kaudella vielä saavuta
sitä kansainvälisten suositusten mukaista 0,7
prosentin bruttokansantuotetasoa, niin meidän suuntamme
on todellakin oikea ja kehitysyhteistyöpanostukset lisääntyvät
näinä vuosina tuntuvasti. Raha ei yksin ratkaise,
ei kehityspoliittisia tavoitteita eikä Johannesburgin laajempiakaan
tavoitteita, vaan meidän täytyy pystyä kattavaan,
monipolviseen toimintaan kansallisesti ja kansainvälisesti,
jossa rahalla on oma roolinsa, mutta myös toimintatavoilla
ja monenlaisella yhteistyöllä omansa, joten pelkillä taloudellisilla
satsauksilla tätä kysymystä ei pystytä ratkaisemaan.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa puhemies! Olen yksi keskustelualoitteen allekirjoittajista
ja tuen kestävän kehityksen periaatteita. Kun
puhumme maailmanlaajuisesta kestävästä kehityksestä, meidän
on kuitenkin syytä muistaa pienenä kansana omat
rajalliset mahdollisuutemme. Meitä on vain viisi miljoonaa
suomalaista, ja vaikka hoitaisimme omalta osaltamme, niin kuin sopimuksissa
sanotaan, postimme niin hyvin kuin mahdollista, saattaa jopa miljardeja
ihmisiä samanaikaisesti elää ja toimia
vastoin kestävän kehityksen periaatteita.
Puhumme Kiina-ilmiöstä, kun Suomesta tai muista
maista siirretään yrityksiä ja työpaikkoja Kiinaan.
Sen sijaan emme puhu, mitkä ovat ne kansainväliset
keinot, joilla Kiinan kokoinen maa, yli miljardi asukasta, saadaan
kestävän kehityksen taakse. Kun tänä päivänä kävelee
Pekingin katuja, tuntee saasteen keskellä pienuutensa. Pilvettömällä taivaalla
aurinko juuri ja juuri näkyy savun seasta, ja kestävän
kehityksen kaiku kuuluu kaukaa kaukaa Suomesta, täältä hyvin asiansa
hoitaneesta kotimaasta.
Suomen linjan tulee luonnollisesti olla jatkossakin omalta osaltaan,
mitä on syytä korostaa, kestävää kehitystä tukevaa.
Voimme toimia tässä mielessä kansainvälisenä omanatuntona, eräänlaisena
lähetyssaarnaajana, ja viedä kestävää kehitystä tukevaa
tietotaitoa ja tekniikkaa maailmalle. Samalla meidän tulee
kuitenkin turvata oma tulevaisuutemme. Ilman suurempaa omahyväisyyttä voimme
kansana olla jopa hiukan ylpeitä siitä, että olemme
nostaneet maamme erääksi korkean elintason maaksi,
mutta olemme kuitenkin pitäneet erinomaista huolta ympäristöstämme,
maasta, vedestä ja ilmasta ja omista lähimmäisistämme.
Mikäli esimerkiksi Kiinan ja Venäjän
elintason nousu voisi tapahtua edellä kuvatulla suomalaisella
mallilla ja mikäli USA noudattaisi EU:n linjaa, voisimme
puhua kestävästä kehityksestä paljon
varmemmalta pohjalta kuin nyt täällä eduskunnassa
tänä päivänä.
Olen ministeri Pekkarisen kanssa samaa mieltä siitä,
että keinojen ja tekojen näissä kysymyksissä pitää olla
globaaleja ja maailmanlaajuisia. Vain sillä tavalla kestävä kehitys
pystytään maailmassa turvaamaan.
Osmo Soininvaara /vihr:
Arvoisa puhemies! Kestävään kehitykseen
liittyy tietysti monia näkökohtia, mutta puhun
nyt vain ilmastonmuutoksesta, koska ilmastonmuutoksen hillitseminen
on lähivuosikymmeninä ehkä suurin ihmiskunnan
haasteista. Jos mitään ei tehdä, edessä voi
olla pyörremyrskyille alttiin alueen leviäminen
päiväntasaajalta etelään ja
pohjoiseen — todettakoon, että ensimmäisenä niiden
kohteeksi joutuu Florida — ja myös tavanomaisten
myrskyjen lisääntyminen täällä Euroopassa.
Sadealueiden siirtyminen tuo tulvia yhtäälle ja
ankaraa kuivuutta toisaalle. Tästä aiheutuva viljasatojen menetys
voi tuoda valtavan nälänhädän
ja aiheuttaa suuria kansainvaelluksia ja sodanuhkaa maailmassa.
Vedenpinta uhkaa aluksi nousta metrin, myöhemmin useilla
metreillä. Leutojen talvien vuoksi tuhohyönteiset
uhkaavat levitä vastustuskyvyttömiin metsiimme,
ellei sitten käy aivan päinvastoin: Jos Golfvirta
ehtyy, luvattu lämpeneminen saattaa vaihtua rajuksi kylmenemiseksi,
jolloin Suomi muuttuu elinkelvottomaksi alueeksi, suurin piirtein
sen kaltaiseksi kuin Grönlanti tällä hetkellä.
Katastrofin torjumiseksi ihmiskunnalla ei ole muuta mahdollisuutta
kuin ryhtyä määrätietoisiin
toimiin hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi.
On ollut lähes huvittavaa kuunnella Suomessa käytävää keskustelua,
jossa on valitettu muutamasta prosentista kansallisessa päästökiintiössä tai
taivasteltu sitä, että ilmastonmuutoksen torjuminen
voi alentaa vuoden 2010 kokonaistuotantoa peräti puolella
prosentilla. Hiilidioksidipäästöjä on
vähennettävä vuoteen 2050 mennessä vähintään
50 prosentilla. Ilmeisesti sekään ei oikeastaan
riitä mihinkään. Tämä ei
varmasti tapahdu ilman mitään taloudellisia uhrauksia.
Vuonna 2050 ei juuri yksikään nykyisistä tuotantolaitoksista
ole käytössä. Siihen mennessä koko
tuotantokoneisto joka tapauksessa on rakennettu uudestaan. Tästä eteenpäin
kaikki uusi, mitä rakennetaan, on tehtävä ajatellen
tulevia päästövaatimuksia. Ed. Valpas
täällä toivoi valtion tukea Rautaruukin
investoinneille, joilla säästetään energiaa,
ja saanen huomauttaa, että Rautaruukki on saamassa varsin
suuria päästökiintiöitä ja myymällä näitä päästökiintiöitä sitten
sitä energiansäästöä vastaan
se tietysti pystyy ne rahoittamaan.
Suomessa rakennetaan paraikaa paljon yhdyskuntarakenteen ulkopuolelle
sijoittuvia sähkölämmitteisiä pientaloja.
Pääministerikin on tällaista elämänmuotoa
suomalaisille suosittanut. Tämä hajarakentaminen
tulee osoittautumaan suureksi virheeksi.
Täällä on valitettu sitä,
että päästökaupan alkujako merkitsee
saastuttajien suosimista. Väite ei ole täysin
tuulesta temmattu. Siitä päästään, kun
kaikki päästöoikeudet aikanaan huutokaupataan.
Se palkitsee energiapihejä tehtaita ja rankaisee energiaa
haaskaavia. Sanomattakin on selvää, että tämä toimii
kunnolla vasta, kun päästökauppa on laajentunut
maailmanlaajuiseksi, ja sen takia tähän meidän
kaikkien tulee voimalla pyrkiä.
Timo Soini /ps:
Arvoisa herra puhemies! Ensiksi alkuun muutama sana alkuperäiskansoista ja
kaikista pienimmistä niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin.
Meillä ovat melko hyvässä mallissa oman
saamelaisväestömme asiat, ja tällä lailla
me parhaiten opetamme ja olemme esimerkkinä maailmalle,
kun huolehdimme hyvin tästä omasta alkuperäiskansastamme.
Sen tulee olla tämän homman lähtökohta,
koska hyvä esimerkki opettaa paljon paremmin kuin julkilausumat
tai suuret, maailmaa syleilevät teoriat. Tämä olisi
minun mielestäni tässä hyvä muistaa,
ja meillä on tässä melko hyvät
perusteet.
Sitten, arvoisa puhemies, täällä edustajat Krohn
ja Biaudet puuttuivat Vatikaanin osuuteen asiasta. Vaikka en ole
mikään Vatikaanin lähettiläs,
väitän kuitenkin tuntevani katolisen kirkon ajattelua
melko hyvin. En kerta kaikkiaan hyväksy sitä näkemystä,
että katolinen kirkko on osa jotain väestöongelmaa
tai sortava instituutio. Ihmettelen, että suvaitsevaisuus
määrättyjen edustajien osalta on näin
kapeaa, että silloin kun joku edustaa jotain toista kantaa,
kuin he itse edustavat, se on taantumuksellista ja lisää vielä maailman
hätää. Jos ajatellaan fransiskaaneja, dominikaaneja, Äiti
Teresan nunnia ja muita, he tekevät tätä käytännön
työtä Intiassa, auttavat kuolevia, pesevät
ruumiita. On hyvin helppoa pitää hienoja kokouksia
täydellä mahalla ylevien periaatteiden keskellä.
Jos todella haluaa auttaa, menköön vapaaehtoiseksi
sitten kehy-joukkoihin, jos ei halua Äiti Teresan porukkaan
liittyä. Kyllä pitäisi jonkun verran
näissä asioissa katsoa totuutta silmiin. Pidän
tällaista jokseenkin käsittämättömänä puheena,
että katolinen kirkko tai muut kristilliset kirkot olisivat
sortajia. Ei siellä ole ruuhkaa näitten aids-orpojen
hoitokodeissa tai monissa muissa kärsivien majoissa, siellä ei hyvinvointivaltioiden
kehittyneitä tohtoreita ja tohtorinnoja kovin paljon näy
silloin, kun kuolema näyttää kalmaisimmat
kasvonsa. Mutta toivoisin, että tähänkin
asiaan voitaisiin ottaa tällaista käytännön
näkökulmaa.
Sitten nämä abortti- ja muut puheet jätän
ihan siitä syystä, etten halua sitä keskustelua
aloittaa. Mutta minä en sellaista perhesuunnittelua hyväksy,
jossa sikiö silvotaan äitinsä kohtuun
ja sanotaan, että tämä on sellaista perhesuunnittelua, että tämä on
valinnanvapauden asia. Minä en ihmisen surmaamista hyväksy.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Yksikään niistä kehityskuluista,
jotka olivat maapallolla meneillään ennen Johannesburgin kokousta,
ei ole sen jälkeen suuntaansa muuttanut. Ainoa merkittävä muutos,
joka on tapahtunut, on sekin kielteinen, nimittäin se,
että Yhdysvallat miehitti Irakin. Irakin valloittaminen
on osoittautunut selväpiirteiseksi sodaksi luonnonvarojen
käyttöoikeudesta. Kauhuskenaarioon kuuluu, että nyt
on ratkaisevasti siirrytty luonnonvarasotien ja -ryöstöjen
luonnehtimaan aikakauteen. Tämän mahdollisuuden
vuoksi on kiire näyttävillä kestävän
kehityksen todellisilla esimerkeillä.
Maailman nykymenoa seuratessani olen tullut entistä vakuuttuneemmaksi
suunnanmuutoksen tarpeellisuudesta kehitysyhteistyöhön.
Sen sijaan, että Suomen kokoluokkaa oleva hyvinvointivaltio
yrittää toimia lukuisissa eri hankkeissa monissa
eri maissa, kunkin valtion tulisi keskittää kehitysyhteistyöhön
tarkoitetut voimavaransa yhteen suureen tai muutamaan hyvin merkittävään
tehtävään. Sellaisten ainekset tulisi
koota maapallon polttavimmista ongelmista, joihin lukeutuu ekologisesti
kestävä ruuan- ja energiantuotanto, joista kumpaakin
tarvitaan rakenteellisen ydinköyhyyden poistamisessa.
Suomelle sopiva kohdealue löytynee helpoiten Saharan
eteläpuolisesta Afrikasta. Siellä ravinnon- ja
energiantuotantoon voitaisiin yhdistää aavikoitumisen
pysäyttäminen. Ratkaisun tulisi olla sellainen,
että se toimii oloissa, joissa fossiilisia energialähteitä ei
ole saatavilla. Peltometsätalous tulee arvoon arvaamattomaan,
kun nämä kolme asiaa yhdistetään
yhdeksi kokonaisuudeksi. Ehdotankin, että Suomi pyrkii
saamaan tässä katsannossa yhteistyökohteekseen Tshadin
kaltaisen maan Saharan etelälaidalta. Sinne luotaisiin
peltometsätalouden järjestelmä, jonka
hankkimia tieteellisesti päteviä kokemuksia levitettäisiin
muihin saman vyöhykkeen maihin samalla, kun pysäytetään
Saharan aavikon laajeneminen etelälaidaltaan. Tämä hanke
toimisi myös Kioton päämäärien
toteutumisen hyväksi aidolla ja toivottavasti myös
kestävällä tavalla.
Totean, että se, mitä ministeri Lehtomäki äsken
totesi, ei ole minun ymmärtääkseni ristiriidassa
tämän kanssa.
Rauno Kettunen /kesk:
Arvoisa puhemies! Maapallomme on lopulta ainoa asia, jonka
voimme perintönä lapsillemme jättää.
Meidän tehtävämme on huolehtia siitä,
että jätämme sen tuleville sukupolville
paremmassa tai ei ainakaan huonommassa kunnossa kuin me olemme saaneet
sen edeltäviltä sukupolvilta. Tähän
tarvitsemme kestävää kehitystä.
Kestävän kehityksen ulottuvuudet ovat taloudellinen,
sosiaalinen ja ekologinen, tai oikeastaan kestävä kehitys
vaatii näiden kaikkien yhteensovittamista. Kestävään kehitykseen
pääsemme ainoastaan yhteisten sopimusten kautta.
Suomi kantaa vastuunsa EU:n ja kansainvälisen yhteisön
jäsenenä yhteisistä päätöksistä. Meidän
tulee pyrkiä siihen, että myös muut maat tai
kansainväliset yhteenliittymät noudattavat ja sitoutuvat
sopimuksiin. Kansainvälisen yhteisön tulisi voida
käyttää eriasteisia rauhanomaisia painostuskeinoja,
että sopimuksista lipeävät tai niitä ratifioimattomat
maat muuttaisivat kurssiaan yhteisvastuulliselle linjalle.
Johannesburgin perusviesti oli käsittääkseni se,
että olisi aika siirtyä sopimuksista käytännön tasolle.
Epäilen, että näin ei ole kuitenkaan
riittävässä määrin
tapahtunut, kuten ed. Pulliainenkin äsken totesi. Tarvitsemme
tekoja puheiden sijaan. Ilmastonmuutoksesta kuuluu huolestuttavia
merkkejä. Viime vuosikymmen oli maapallon lämpimin
500 vuoteen. Kohta voidaan kysyä, ehdimmekö tekemään
muutoksia, ennen kuin huomaamme tilanteen maailmassa muuttuneen
peruuttamattomasti.
Suurimpien kehitysmaiden taloudellista nousua pidettiin vielä vähän
aikaa sitten arveluttavana. Enää taloudellista
kasvua ei kyseenalaista kukaan. Ainakaan se ei nouse keskusteluun
kovin voimakkaana. On siis olemassa lähinnä yhden
taloudellisen kasvun totuus. Kasvun ekologisista puolista keskustellaan
vähemmän. Meillä ei ole oikeutta estää kehitysmaiden
nousua mutta on oikeus pyrkiä saattamaan nämä kehitysmaat
kansainvälisten sopimusten piiriin. Tämä koskee myös
ainoaa olemassa olevaa suurvaltaa sekä muita tärkeistä sopimuksista
livenneitä maita, esimerkkinä Kioton ilmastosopimus.
Suomen on pyrittävä vaikuttamaan EU:ssa siten,
että ympäristö- ja sosiaalisten sopimusten
ratifiointi ja käytäntöönpano
etenevät sopimusten ulkopuolella olevissa maissa. Suomen
kannattaa myös valvoa, että sopimukseen liittyneet
maat toteuttavat päätöksiään
ja sitoumuksiaan. Jos ja kun Suomi niitä noudattaa, samaa
on edellytettävä muilta. Tämä on
ehdottomasti lopulta kaikkien etu ja välttämättömyyskin.
Arvoisa puhemies! Toivottavasti meille ei käy, kuten
laulussa sanotaan: "Maailma hukkuu paskaan, ja me vain luemme lehtiä.
Kohta pitäis laulaa rastaan, jos se meinaa ehtiä."
Satu Hassi /vihr:
Arvoisa puhemies! Muutama kommentti tässä keskustelussa
käytettyihin puheenvuoroihin.
Ensinnäkin ed. Soinille sanoisin, että se,
että katolinen kirkko yrittää estää ehkäisyvälineiden, erityisesti
kondomien, käyttöä, tarkoittaa käytännössä kuoleman
levittämistä esimerkiksi Afrikassa. Se tarkoittaa
hiv—aids-infektioiden levittämistä maissa,
joissa ennestään kymmeniä prosentteja
työikäisistä ihmisistä on hiv—aids-infektoituneita.
Se on täydellisen vastuutonta politiikkaa.
Ed. Hemming kyseli, onko päästökauppakeskustelulla
tekemistä kestävän kehityksen kanssa. Itse
asiassa kyllä on. Se liittyy ympäristöön,
se liittyy talouteen, siihen miten voimme taloudellisesti järkevimmin
toteuttaa ympäristövastuutamme, mutta se liittyy
myöskin tähän sosiaaliseen puoleen. Nimittäin
puolet ihmiskunnasta elää ilman sähköä.
Olisi hyvin tärkeää nopeuttaa uusiutuvaa
energiaa käyttävän tekniikan kehittymistä siten,
että maapallon sähköistämättömistä kylistä mahdollisimman
suuri osa voitaisiin sähköistää uusiutuvalla
energialla tavoilla, jotka eivät pahenna ilmastonmuutoksen
riskiä.
Vielä haluaisin vastata ministeri Pekkariselle. Olen
hänen kanssaan hyvin samaa mieltä siitä, että ilmastovelvoitteista
pitäisi saada maailmanlaajuisia. On kuitenkin täysin
väärä mielikuva, että EU olisi
nyt Kioton sopimuksen toteuttamisessa yksin. Mukana ovat muun muassa
Japani, Kanada, itse asiassa koko teollistunut maailma lukuun ottamatta
Yhdysvaltoja ja ainakin toistaiseksi vielä Venäjää.
EU on maailman toiseksi suurin hiilidioksidin päästäjä heti
Yhdysvaltojen jälkeen, ja EU on myös maailman
toiseksi rikkain talousalue. Jos me emme näytä esimerkkiä, kuka
sitten? Ei globaali sitoumus, jossa myös Kiinan ja Intian
kaltaiset maat ottavat itselleen päästöylärajan,
synny siten, että me sanomme kehitysmaille, köyhille
maille, että "olkaa hyvä, näyttäkää te
esimerkkiä". Kyllä se menee toisin päin.
Olen ollut hyvin ilahtunut niistä uutisista, mitä on
korviini kantautunut, että paitsi Japanissa myös
Yhdysvalloissa seurataan hyvin kiinnostuneina EU:n esimerkkiä ja
erityisesti päästökauppaa. Valitettavasti
KTM:n äskettäin tekemä esitys päästökaupan
alkujaoksi Suomessa näyttää hukkaavan
sen mahdollisuuden, että täällä sen kautta
edistettäisiin uusiutuvaan energiaan kohdistuvia investointeja,
joita ministeri Pekkarinen toisaalta korostaa. Tämä alkujakoesitys
on löysä erityisesti energiantuotannon osalta.
Rautaruukin kaltaisten yritysten esitettyjä päästöoikeuksia
en nyt halua kritisoida, mutta ennen kaikkea sähköntuotannon,
ennen kaikkea lauhdevoiman tuotannon, osuutta haluaisin kritisoida.
Totean, että jos kaikki muut EU-maat jakaisivat päästöoikeuksia
samoin periaattein, se tarkoittaisi sitä, että tämä hyvä mahdollisuus
luoda uusi markkinakannuste muun muassa uusiutuvan energian edistämiseen
tärvääntyisi ainakin nyt tämän
ensimmäisen kolmivuotisjakson aikana, ja kuitenkin ministeri
Pekkarinen, kuten minäkin, puhuu uusiutuvan energian edistämisen
puolesta. Mielestäni päästökaupan
alkujako olisi nyt sellainen konkreettinen asia, jossa todella olisi
mahdollisuus tehdä myöskin tekoja eikä vaan
puhua.
Timo Soini /ps (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Aivan lyhyesti: Annetaan tässä nyt
ratkaisuvalta yksilölle. Katolinen kirkko voi tuoda kehitysmaissa
esiin oman vaihtoehtonsa. Kyllä nämä kondominjakajat
tuovat oman vaihtoehtonsa esille. Antaa yksilön ratkaista.
Se yleinen harha ja väite, että katolisissa
maissa väestönkasvu maailmassa olisi kaikista
suurinta, ei pidä paikkaansa. (Ed. Hassi: Ei kukaan niin
väitä!) — Enkä sanonutkaan,
että te sitä väititte. — Mutta
yleinen harhaluulo on ja aina sanotaan kehitysmaiden ja väestöräjähdyksen
ongelmista, että syy on katolisessa opissa. Päinvastoin,
näin ei ole. Ja missä on se alkuperäiskansojen
ja paikallisten kulttuurien kunnioittaminen? Annetaan heidän
valita, eikä viisaiden länsimaisten valistajien
nyt sitten pidä mennä sanomaan, että se,
miten te elätte, ei ole oikein, eikä sekään ole
oikein, mitä katolinen kirkko opettaa. Viekää sinne
oma vaihtoehtonne ja antakaa ihmisten valita.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Kyllä se kansallinen
päästöjakosuunnitelma, mikä on
lausuntokierroksella, ensinnäkin täyttää sen
tavoitteen, että päästöt kääntyvät
laskuun ja tavoite saavutetaan 2008—2012, mihinkä on
sitouduttu. Komissiossakaan ei sitä epäillä.
Viimeksi eilen komission edustajien kanssa asioista on voitu keskustella.
Toisekseen se, miten se potti jaetaan, on tehty tavalla, joka palkitsee
nimenomaan päästöjen vähentämistä, ja
toisaalta tavalla, joka ottaa välttämättömät kansalliset
elinkeinopoliittiset edut huomioon. Näiden huomioon ottaminen
samanaikaisesti päästöjen vähentämistavoitteen
kanssa on mielestäni aivan oikein ja paikallaan, eikä sitä pidä hävetä,
että niin toimitaan. Se on aivan oikein. Niin tekevät
kaikki muutkin.
Pekka Vilkuna /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Tämä tuli vähän äkkiä,
niin kuin vanhanpiian kosiminen, kun minä ajattelin, että minä ed. Tiusasen
puheen aikana vielä kokoan ajatuksiani.
Tässä ollaan erittäin tärkeän
ja suuren asian kanssa tekemisissä. Maailman pelastaminen
on iso yritys. Siihen pitää panostaa voimia, mutta kyllä siinä pitää ymmärtää se,
että ei viiden miljoonan asukkaan maa voi yksin maailmaa
pelastaa. Kyllä meidän kärkipäässä pitää olla
näissä asioissa, mutta hyvin kohtuullisesti. Ei
meidän parane pitkää kaulaa muuhun maailmaan
ottaa. Se tulee meille liian kalliiksi. Niin kauan kuin nämä suurimmat
saastuttajat Yhdysvallat ja Kiina eivät ole tässä projektissa
mukana, aika lailla turhaa on meidän puuhastella. Se jää vain
omantunnon lämmittelyksi. Hyvin kyseenalaista on, kannattaako
meidän sitä siinä määrin
sitten tehdä. Asia on todella tärkeä,
mutta pitäisi saada todella koko maailma tähän
mukaan.
Siinä mielessä ihmetyttää,
että nämä samat kansainväliset
tahot, jotka luontoarvoja kovasti teroittavat omassa elämänkatsomuksessaan,
ovat vastustamassa globalisaatiota, G7-maiden kokouksia ja tämmöisiä häiriköimässä.
Joka tapauksessa maailma on avautunut ja globalisoitunut niin paljon,
että markkinat toimivat yli maailman kaikkialla maailmassa,
ja jos ei pelisääntöjä saada
todella globalisoitua, silloin me emme voi tälle asialle
mitään. Niin kauan kun se menee markkinoiden ehdoilla,
siellä on vain itsekkyys ja riisto voimassa. Siinä mielessä kaikki,
mitä vain saadaan kansainvälisiä sääntöjä tehtyä tämän
asian yhteyteen ja nimenomaan täysin kansainvälisiä,
että kaikki ovat mukana niissä, vasta sen jälkeen
me tälle asialle voimme jotakin ruveta tekemään
ja saamaan aikaan jotakin.
Ilmasto on ilman muuta kaikkein tärkein asia. Kyllä vesistöpäästötkin
ovat tärkeitä, mutta kyllä ne ovat maailman
pelastumisen kannalta marginaalijuttuja. Tämä sivilisaatio,
jos se saasteisiin — tai minä olen sen verran
pessimisti, että sanon: kun se saasteisiin — sortuu,
ei se sorru joen leväkasvustoihin, se sortuu kasvihuoneilmiön
kautta tulevaan ilmaston lämpenemiseen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Täällä ed. Kettunen
muun muassa käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron.
Haluan vielä korostaa senkin ajatuksia, mutta kun tavoiteltavia asioita
ovat ekologinen, sosiaalinen, taloudellinen maailma, niin silloin
kannattaa muistaa ihan ihmistä lähellä olevia
asioita. Näkisin, että pien- ja perheviljelmät
ovat se keino, millä voidaan luoda hyvinvointia ihmisten
tykö. Suomi on aikanaan noussut, kehittynyt pien- ja perheviljelmien
kautta, ja siinä olisi se vankka tulevaisuudentekijä edelleen
myöskin täällä meidän
Suomessamme. Mutta nimenomaan maailmassa tulisi juuri siellä,
missä vain tälle on edellytyksiä, luoda
sellaista kulttuuria, että ihmiset voisivat olla pienviljelijöitä ja
perheviljelijöitä. Silloin ihmisillä olisi
työtä, olisi toimeentuloa ja tämä kaikki
tapahtuisi myöskin ekologisesti. Silloin voitaisiin poistaa
nälkäongelmaa, voitaisiin poistaa köyhyyttä ja
voitaisiin luoda myöskin yhteiskunnallista tasa-arvoa tähän
maailmaan.
Näkisin, että tulee lähteä hyvin
pienistä asioista periaatteella, että pienikin
myönteinen teko on parempi kuin suuri lupaus tai projekti.
Pienistä asioista olisi lähdettävä liikkeelle.
Jos ajatellaan ihmisiä, jotka asuvat näissä kehitysmaissa,
joissa ei paljon voida tulotasoista puhua, siellä pitäisi
löytää niitä pieniä keinoja
arkielämän auttamiseksi, ja siinä nimenomaan
kristilliset lähetystyöntekijät ovat
olleet todellisia kehityksen pioneereja ja ovat edelleen. Esimerkiksi
monissa afrikkalaisissa maissa on tapana, että naiset tekevät
työtä, kantavat veden kaukaa, kantavat puut kaukaa
ja miehet sitten istuskelevat ja "kantavat vastuuta". Eräs
keino tässä olisi vaikkapa puun polton tehostaminen
hiilestämällä. Tähän
ovat lähetystyöntekijät kehittäneet
menetelmiä. Toivonkin, että tällaisilla
ihmistä lähellä olevilla, pienillä askelilla
voitaisiin päästä niihin tuloksiin, joilla
voidaan maailman kestävää kehitystä turvata.
Satu Hassi /vihr:
Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti: Ed. Vilkunalle haluaisin vaan
muistuttaa, että päästöt henkeä kohti
ovat Kiinassa yksi viidesosa siitä, mitä Suomessa,
niin että jotain suhteellisuudentajua nyt tähän
keskusteluun eri maiden päästövelvoitteista.
Ministeri Pekkariselle vielä tästä päästökaupan
alkujaosta: Olen hänen kanssaan samaa mieltä monesta
asiasta, myös siitä, että kansallinen
kilpailukyky on otettava huomioon alkujaossa. Mutta siitä olen
eri mieltä, että mielestäni ei ole oikein
jakaa sähköntuotannolle päästöoikeuksia
tähän asti tuotettujen päästöjen
suhteessa. Näinhän juuri palkitaan niitä,
jotka ovat lepsuilleet päästövähennyksissä tähän
mennessä, ja rangaistaan niitä, jotka ovat päästöjä jo
aikaisemmin vähentäneet. Eli päästöoikeuksien
alkujaossa energiantuotannon osalta pitäisi ottaa huomioon
paitsi tähänastiset päästöt
myöskin tuotantohistoria, tuotetut megawattitunnit, ja
jonkinlaisen keskiarvon tähänastisista päästöistä ja
tuotetuista megawattitunneista pitäisi olla päästöoikeuksien
alkujaon perustana. Silloin palkittaisiin puhtaimpia ja myöskin
kannustettaisiin voimakkaasti päästövähennyksiin.
Kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti, ettei jää väärää käsitystä: Tämä alkujakohan
perustuu siihen lähihistoriaan, joka sijoittuu vuosille
1998—2002. Näiltä vuosilta otetaan se
historia, mitä näiden vuosien aikana on tapahtunut,
ja 50 prosenttia siitä voidaan lukea hyväksi siinä tulevaisuudessa,
joka alkaa 2005 ja päättyy, tämä ensimmäinen
vaihe, vuoden 2007 loppuun, näiden kolmen ensimmäisen
vuoden aika. Siis mennyt historia on otettu huomioon, ei kauemmaksi
kuin vuoteen 1998 saakka. Kun oli tilaisuus käydä eri
maiden alustavat suunnitelmat läpi, valtaosassa maita juuri tämä 1998
tai 2000 tai 2001—2002 ovat ne jaksot, joista tämä lähihistoria
on otettu huomioon.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta teki
yhdessä tämän ajankohtaiskeskustelualoitteen.
Mielestäni tämä on kannattanut. Täällä on
käytetty runsaasti yli 20 puheenvuoroa, ja kolme ministeriä on
ollut täällä paikalla: ministeri Pekkarinen,
ministeri Enestam ja ministeri Lehtomäki. Koko joukko entisiä ministereitä on
ollut paikalla, jotka ovat käyttäneet ahkerasti
puheenvuoroja. Muutamia asioita:
Bonnin kokoukseen ministeri Pekkarinen viittasi ja
siihen, että myöskin parlamentin jäsenet,
kansanedustajat, ovat osallistumassa 1.—4.6.2004 pidettävään
kestävän energian konferenssiin, hyvin tärkeä asia.
Johannesburgissahan EU ei saanut mukaan tätä aihepiiriä sitovalla
tavalla, merkittävällä tavalla. Saksa
on ollut tässä aloitteellinen, ja Suomi tällä tavalla
tukee, osallistumalla tähän. Tietysti ympäristövaliokunta odottaa
ja toivoo ja uskoo, arvoisa ministeri, myös hyvään
yhteistyöhön KTM:n kanssa.
Kioton ensimmäisen kauden jälkeisestä ajasta on
paljon puhuttu, ja mielestäni on todellakin jonkin verran
ollut tietämättömyyttä. Toki
nyt jo näissä copeissa, Conference of Parties,
Kioton sopimuksen seurantakonferensseissa, on kiinnitetty huomiota
Kioton ensimmäisen sopimuskauden jälkeiseen aikaan
ja siihen, että sinne tulee mukaan nämä tällä hetkellä ilman
sitoumusta olevat maat, esimerkiksi Kiina, Intia, Brasilia, Argentiina.
Siis tällä tavalla tehdään jo
työtä tämän hyväksi.
Koulutuksesta puhuttiin, muun muassa ed. Hemming. Totean, että esimerkiksi
biologian ja maantiedon opettajat ovat hyvin aktiivisia tässä asiassa,
nimenomaan välittämässä tietoa
ilmastonmuutoksesta ja luomassa sitä asenteellista ja tiedollista
pohjaa, mikä on tarpeen, jotta pystymme saavuttamaan Kioton
tavoitteen ja yleensäkin tätä prosessia
edistämään. Niin kuin todettu, Kioton
tavoitteet ovat vasta alkua.
Lopuksi, arvoisa puhemies, haluaisin viitata myös siihen,
että Ilmastosopimuksen, Biodiversiteettisopimuksen,
Aavikoitumissopimuksen keskinäistä koordinaatiota
on syytä kehittää. Täällä on
käytetty todella runsaasti hyviä puheenvuoroja.
Totean, että myöskin sellainen virkamies kuin Taisto
Huimasalo, joka on seurannut tätä kokousta alusta
alkaen, ansaitsee kiitoksen myös valiokunnan puolesta.
Toinen varapuhemies:
41 puheenvuoroa sisältänyt keskustelu on nyt
päättynyt.