Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on käsitellyt Naton nopean toiminnan joukkoja koskevan selonteon, ja valiokunta pitää luontevana, että Suomi osallistuu Nrf:ää täydentävään toimintaan, ja näin ollen puoltaa valtioneuvoston selonteon linjausta.

Osallistuminen Naton nopean toiminnan joukkoihin palvelee Suomen kriisinhallintaosaamista hyvin monella tavalla. Täytyy muistaa, että kaikki sotilaallinen kriisinhallinta rakentuu Naton standardien varaan, myös EU:n nopean toiminnan joukot eli taisteluosastot. EU:n taisteluosastot tukeutuvat toiminnassaan Nrf:n standardeihin ja harjoittelevat myös Nrf:n harjoituksissa. Osallistuminen Nrf:ään on perusteltua, jotta Suomi kykenee jatkossakin toimimaan menestyksellisesti vaativissa kriisinhallintatehtävissä, kuten tähänkin asti. Tämän asian voi pelkistää siten, että menemällä Nrf:n toimintaan mukaan pysymme kriisinhallinnan osaavassa kärjessä. Jos olisimme jättäytyneet sen ulkopuolelle, olisimme jääneet tästä kärki- ja osaavasta joukosta. Osaaminen ei ole millään alalla mikään pysyvä olotila, vaan sitä pitää määrätietoisesti kehittää.

Samalla pitää muistaa, että Suomi ja Ruotsi ovat yhdessä, monia vuosia, vaatineet kehittyneille rauhankumppaneille entistä pidemmälle meneviä yhteistyömuotoja ja tietojen vaihtoa. On haluttu Suomen ja Ruotsin kaltaisille maille tunnustettu asema kehittyneinä rauhankumppaneina. Tämä on nyt tarjolla Nrf:n muodossa. Olisi ollut siis epäjohdonmukaista jättää tarttumatta tähän mahdollisuuteen.

Suomi ja Ruotsi ovat tottuneet toimimaan Naton suuntaan yksissä tuumin. Ruotsi ja Suomi ilmoittivat yhteisesti noin vuosi sitten, että harkitsemme osallistumista Nrf:ään myönteisessä valossa, ja valiokunnan ymmärryksen mukaan tarkoituksena on ollut edetäkin yksissä tuumin. Ulkoasiainvaliokunta pitää perusteltuna, että Suomi tekee nyt kuitenkin oman päätöksensä, kun Ruotsi ei tässä vaiheessa tätä päätöstä tee. Siis Suomi tekee päätöksen omista tarpeistaan ja lähtökohdistaan Ruotsia odottamatta. Ei pidä unohtaa, että Naton kutsusta on kohta jo puolitoista vuotta. Ei ole siis asiassa puuttunut tuumausaikaa.

Viimeisimpien tietojen mukaan Ruotsi on lykkäämässä omaa päätöstään. Se on valitettavaa varsinkin, kun hallitus ja me kaikki olemme korostaneet Ruotsin kanssa yhdessä tehtävää päätöstä. Tästä valiokuntakin joutuu toteamaan kriittisen arvionsa. Ei anna hyvää kuvaa valmistelustamme, että ensin korostamme yksituumaisuutta ja sitten päätöstä tehtäessä ei tunnettukaan riittävästi Ruotsin tahtotilaa eikä aikataulua eikä päätöksen sisältöä. No, eipä silti, joskus on hyvä, että Suomi vie ja Ruotsi vikisee.

Arvoisa puhemies! On selvää, että osallistuminen Nrf:ään on osa Suomen Nato-suhteen kehittämistä. Valiokunta toteaa, että Suomen suhtautumista Nato-jäsenyyteen tämä päätös ei suinkaan miksikään muuta. Se ei avaa jäsenyyteen johtavia sen paremmin etu- kuin takaoviakaan. Nrf-päätös on looginen jatkumo Suomen kriisinhallinnassa ja Naton rauhankumppanina.

Suomi on sitoutunut EU:n nopean toiminnan joukkoihin. Valiokunta korostaa, että on selvää, että EU:n jäsenenä tämä on ensisijainen velvoitteemme. Kumppanimaiden osallistuminen Nrf:ään on täydentävää, eli Nrf:n toiminta ja liikkeellelähtö eivät voi Natonkaan mielestä olla kumppanimaista riippuvaisia. Tämä on olennainen ero EU:n taisteluosastoihin, joissa Suomenkin joukot muodostavat sellaisen olennaisen osion, jota ilman taisteluosasto ei kykene toimimaan. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että paineet osallistua Nrf:n operaatioihin ovat vähäisemmät siis tässä Nrf:ssä kuin olisi EU:n taisteluosastoissa.

Hallitus on päättänyt, että Suomi ei tässä vaiheessa ole asettamassa sotilasosastoa Nrf:n valmiusvuoroon. Suomen on tarkoitus harkita osallistumista yksittäisiin Nrf-operaatioihin, mutta ei siis valmiuspäivystykseen. Tätä asiaa puitiin kovasti ulkoasiainvaliokunnassa. Toisaalta tämä linjaus jättää Suomelle vapaammat kädet — emme sido joukkoja päivystyksiin. Toisaalta monet asiantuntijat ovat olleet sitä mieltä, että osallistumalla rotaatioon saisimme parhaat koulutushyödyt Nrf:ään osallistumisestamme. On joka tapauksessa selvää, että osallistuminen Nfr:ään edellyttää sitä, että meillä on osoittaa sen toimintaan sopivia joukkoja ja suorituskykyjä. Tämä työ on nyt meillä sisäisesti Suomessa edessä, tämän pohtiminen, mitä nämä joukot ja yksiköt voisivat olla. Tämä tällainen tilanne ei ole mikään seminaaripäivystys. On valiokunnan mielestä selvää, että Suomen pitää hakea Nrf-osallistumisesta parhaat käytännön hyödyt.

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta halusi, että Nrf-päätös tuodaan koko eduskunnan käsiteltäväksi. On tärkeää, että tämä päätös on käsitelty eduskunnassa, ennen kuin sitä koskevat sitoumukset on tehty. On luontevaa, että tämä asia on käsitelty ennen Naton Bukarestin huippukokousta, koska siellä käytävissä keskusteluissa tämä linjaus on kuitenkin esillä, vaikka asia ei olekaan virallisesti siellä agendalla.

Ulkoasiainvaliokunta pitää siis Nrf-osallistumispäätöstä perusteltuna ja odottaa, että hallitus hyödyntää tätä uutta mahdollisuutta mahdollisimman hyvin.

Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvaliokunnalle jäi varsin lyhyt aika lausunnon laatimiseen, mutta asiaa helpotti se, että olimme kuunnelleet asiantuntijoita tässä asiassa jo aiemmin ennen esityksen eli selonteon eduskuntaan tuloa ja olimme tällä tavalla hyvin etukäteen valmistautuneita asian käsittelyyn. (Ed. Tennilä: On se melekonen hoppu!)

Valiokunnan pääviesti on se, että puolustusvaliokunta pitää oikeana ja perusteltuna hallituksen esitystä Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan. Valiokunta pitää myös oikeana sitä ratkaisua, että Suomi osallistuu tähän toimintaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella eikä osallistu päivystysvuoroihin.

Selonteosta ja asiantuntijakuulemisissa on käynyt ilmi, että Naton nopean toiminnan konseptilla on kaksi tavoitetta: yhtäältä luoda nopean toimintavalmiuden omaava joukko kriisinhallintatehtäviä ja muita tehtäviä varten ja toisaalta edistää Naton niin sanottua transformaatiota eli joukkorakenteen ja toimintatavan muutosta, erityisesti eurooppalaisten jäsenmaiden osalta.

Suomen osalta liittymistä voidaan arvioida toisaalta kansainväliseen kriisinhallintaan osallistumisen, toisaalta yleisemmin Puolustusvoimien toiminnan kehittämisen kannalta. Suomen kannalta osallistumista puoltavat seuraavat seikat: Selonteon lähtökohta, johon myös puolustusvaliokunta yhtyy, on se, että Suomen osallistuminen Nrf:n täydentävään toimintaan tarjoaa mahdollisuuden kehittää Suomen omaa nopean toiminnan kykyä ja osallistumisvalmiuksia kansainväliseen, yhä vaativampaan kriisinhallintaan. Nyt tehtävä ratkaisu tarjoaa Suomelle mahdollisuuden saada käyttöön Nrf-toimintaa koskevat asiakirjat eli standardit, kriteerit ja ohjeistukset. Suomi voi osallistua tämän päätöksen myötä myös tietyn tyyppiseen Nrf-valmistelutyöhön, kuten seminaareihin, konferensseihin sekä yleiseen harjoitustoimintaan. Tätä mahdollisuutta ei pidä aliarvioida.

Selonteossa rajattiin ulos, ja valiokunta yhtyi tähän näkemykseen, osallistuminen Nrf:n valmiusvuoroihin eli rotaatioihin. Asiantuntijakuulemisissa puolustushallinnon puolelta tuotiin esille kuitenkin, että nimenomaan rotaatioon osallistuminen toisi suurimman lisäarvon Puolustusvoimille ja tätä kautta myös kansallisen puolustuksen kehittämiselle.

Rotaatioihin osallistumalla mahdollistuisi Puolustusvoimien näkemyksen mukaan kokonaisvaltainen koulutus, erityisesti puolustushaarojen yhteistoimintakyvyn parantaminen. Toisaalta rotaatioihin osallistuminen valiokunnan kannan mukaan merkitsisi tiiviimpää sitoutumista nopean toiminnan joukkoon ja suurempaa poliittista painetta myös osallistua mahdolliseen operaatioon, vaikka tässäkin tilanteessa osallistuminen olisi vapaaehtoista eikä suomalaisen joukon poisjäänti vaarantaisi operaation toteutusta. Joka tapauksessa poliittinen liikkumavara olisi kapeampi kuin hallituksen esittämässä osallistumisen muodossa.

Kun lisäksi arviota mahdollisesti toteutuvien operaatioiden kustannuksista ei ole esitetty, pitää valiokunta oikeana ratkaisuna hallituksen esittämää tapaa osallistua Nrf-toimintaan. Sotilaallisen kriisinhallinnan vuosikustannukset ovat ylittäneet 100 miljoonan euron rajan, ja tällä panoksella voidaan ylläpitää noin 800 hengen osallistumisvahvuutta. Tällä hetkellä 221 sotilasta on kiinni pohjoismaisen osaston valmiusvuorossa.

Puolustusvaliokunnan mielestä tulevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tulisi arvioida Puolustusvoimien resurssikysymyksiä ja sen osana Suomen kriisinhallintatehtäviin osallistumisen laajuutta ja muotoa. Osana kokonaistarkastelua on huomioitava, että unionin jäsenenä Suomella on erilaiset velvoitteet kuin Naton rauhankumppanina. Suomella on lisäksi pitkäaikaiset sitoumukset Isaf- ja Kfor-operaatioihin, joissa on kesästä 2008 lähtien kiinni 550 henkeä. Nato-operaatioiden ja EU-operaatioiden lisäksi Suomen olisi tarpeellista olla mukana myös YK-johtoisissa operaatioissa. Suomella on tällä hetkellä YK-operaatioissa vain muutamia kymmeniä sotilastarkkailijoita.

Herra puhemies! Valiokunnan lausuntoon sisältyy vasemmistoliiton eriävä mielipide.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Olen ihmetellyt tätä perustelua ja sitä, miten nopeasti ja nokkelasti ne käännetään. Ensin oli tärkeää, että Suomi kulkee käsi kädessä Ruotsin kanssa Nato-tietä, ja nyt sitten, kun ruotsalaiset ovat päättäneet, ettei sinne niin kiire olekaan vaan päätöstä harkitaan pitkään ja perusteellisesti ja aikaisintaan syksyllä tehdään ratkaisu, niin sitten todetaan, että ei sillä niin väliä ollutkaan vaan me johdamme ja viemme ja Ruotsi tulee perässä, jos tulee.

Erityisesti tähän Ruotsin ratkaisuun, siihen, että nyt ei lähdetä, on oikeastaan yksi ainoa syy, ja se on se, että ruotsalaiset sosialidemokraatit eivät ole halukkaita hyväksymään sikäläisen oikeistohallituksen esitystä toisin kuin täällä Suomessa. (Ed. Laakso: Suomen sosialidemokraatit ovat oikeammalla!) Itse olisin toivonut, että Suomessakin sosialidemokraatit olisivat käyttäneet harkintaa ja malttia ja pohtineet sitä ratkaisua.

Toinen perusteellinen pohdinnan paikka on se, miten Ruotsissa on perusteltu tätä harkinta-ajan ottamista, ja se on se, että ei katsota, että olisi varaa lähteä tällaiseen toimintaan mukaan, kun isoista rahoista ja kalliista toiminnasta on kysymys. Erityisesti sen takia se on hyvin outoa, koska Ruotsin puolustusvoimien strategiahan on aivan toinen kuin Suomessa. Me uskomme edelleen koko maan aluepuolustukseen, kun Ruotsi on tehnyt linjauksen, jonka mukaan se ykkösasia ja se asia, johon riittää rahaa ja johon käytetään rahaa, on kansainvälinen kriisinhallinta, ja siitä huolimatta ruotsalaiset empivät hyvin pitkään ja perusteellisesti.

Tässä selonteossa on moniakin puutteita ihan lähtien siitä, että ei pohdita sitä, millaisiin konflikteihin joukkoja lähetetään, millaisiin toimiin osallistutaan, pohditaan asiaa vain siltä kannalta, että perustellaan suomalaisten saavan hyvää sotilaskoulutusta, eikä pohdita sitä todellisuutta ollenkaan. Todennäköisin toimialue on Pohjois-Afrikasta Lähi-idän kautta Etelä-Aasiaan ulottuva epävakauden vyöhyke.

Erityinen ongelma on se, että Yhdysvaltojen johtavan roolin myötä on ollut havaittavissa, että vaikeat tilanteet järjestyvät niin, että Yhdysvallat valitsee sen oman kohteensa ja sitten eurooppalaiset Naton jäsenmaat jäävät hoitamaan niitä vaikeampia tilanteita, kuten esimerkiksi Afganistan nyt on ollut nähtävänä, ja toisaalta myös, kun Naton omat jäsenmaat eivät ole halukkaita esittämään joukkoja, niin niitä sitten tarvitaan muilta, ja tässä kohtaa Suomi tulee mukaan.

Tämän Nrf-operaationhan sinänsä piti olla huomattavasti isompi ja laajempi ja pitää sisällään suuria mies- ja naismääriä, mutta kun Nato-maat eivät siihen olleet halukkaita, niin sitten sitä on pienennetty ja nyt entistä kipeämmin tarvitaan näitä ulkopuolisia mukaan.

Myöskään ei pohdita YK:n valtuuden puuttumista. Ymmärrän hyvin, että humanitaarisesta näkökulmasta perusteltuihin toimiin ei aina ole saatavissa turvallisuusneuvoston valtuutusta esimerkiksi siksi, että jollakin pysyvällä jäsenellä on erityissuhde kohdemaan hallitukseen tai johonkin osapuoleen. Ei kuitenkaan ole löydetty mitään muuta tai täydentävää kiistatonta tapaa, millä inhimilliset seikat olisivat erotettavissa suurvaltaedusta, ja siksi YK:n turvallisuusneuvoston ohittaminen on aina ongelmallista.

Vielä: Naton nopean toiminnan joukkojen luonne on toisen tyyppinen kuin esimerkiksi EU:n valmiusjoukoilla. Nrf-joukkojen osalta ei ole kyse vain kriisinhallinnasta, siinä on koko skaala ulottuen sotaan asti, kun sen sijaan EU:n joukoissa on kyse ensi sijassa ja ainoastaan kriisinhallinnasta ja rauhanturvaamisesta. Sen lisäksi kieltäytymismahdollisuus jää Nrf:ssä muodolliseksi. Todellisuuden tullen ei ole mahdollisuutta kieltäytyä painostuksella, jos joukkoja tarvitaan, eikä ole uskottavaa, että nopean toiminnan joukkojen varsinaiset osallistujamaat katsoisivat hyvällä sitä, että yksi maa käyttäisi Nrf-koulutukseen osallistumista vain oman sotilaallisen kykynsä kehittämiseen jakamatta interventioihin osallistumistaakkaa. Ja tällaiset väitteet ovat silkkaa sinisilmäisyyttä, enkä voi ymmärtää sitä, jos niitä täälläkin vielä tänään kuullaan.

Näiden kaikkien perusteluiden jälkeen esitän, että eduskunta ei hyväksy Suomen osallistumista Naton nopean toiminnan joukkojen, Nrf, täydentävään toimintaan.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Herra puhemies! Varsin ripeällä aikataululla on eduskunta kyennyt todellakin käsittelemään asian, joka aihepiiriltään ei ole millään tavalla kuitenkaan sen luonteinen, että olisi lähdetty tätä keskustelua käymään nollapisteestä. Onhan rauhanturvatoiminnalla, kansainväliseen kriisinhallintatoimintaan osanotolla, poikkeuksellisen pitkä, vahva ja näkyvä perinne koko Suomen ulkopolitiikan profiilissa. Se, että valiokunta on puolustusvaliokunnan saattelemana käsitellyt tätä kysymystä erittäin asiantuntevalla otteella, merkitsee sitä, että eduskunnalla on ollut hyvä valmius käsitellä tätä aihekokonaisuutta, ja haluan siitä eduskuntaa kiittää. Olen myös tyytyväinen ulkoasiainvaliokunnan mietinnön päätösehdotukseen, jonka mukaan eduskunnalla ei ole huomautettavaa itse selonteon johdosta. (Ed. Jaakonsaari: Siinä mietinnössä on aika paljon huomautuksia kuitenkin!)

En lähde kertaamaan tässä yhteydessä pari viikkoa takaperin esittämääni lähetekeskustelupuheenvuoroa, ikään kuin poliittista näkökantaa siihen, miten tämä hallituksen puolella on koettu, mutta pyrin asettamaan tuossa yhteydessä Nrf-osallistumisemme laajempaan poliittiseen yhteyteensä.

Jos saan lyhyesti pyrkiä pelkistämään ne keskeisimmät tavoitteet, jotka tässä ovat takana hallituksella, niin tietysti ensi sijassa Nrf-osallistumisen kautta pyrimme kehittämään sotilaallisen kriisinhallinnan osaamistamme ja nimenomaan nopean toiminnan kykyä, joka näyttää maailmalla olevan asia, jonka perään on entistä suurempi tarve. Toisekseen, Nrf-osallistuminen tapahtuu nykyisen rauhankumppanuutemme puitteissa. Tämä ei tässä suhteessa tuo mitään uutta elementtiä. Kolmanneksi se, että Nrf-osallistuminen tukee Suomen valmiuksia osallistua kriisinhallintaan, ja nyt haluan alleviivata: olipa sitten kyseessä EU:n, YK:n, Naton tai jonkun muun kansainvälisen toimijan yhteys.

Valiokunnan mietinnössä korostetaan, että osallistuminen kriisinhallintaan on kansainvälisen vastuun kantamista ja Suomen turvallisuuden edistämistä. Mielestäni tämä on keskeinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ohjaava tavoite. Suomi ei voi laistaa vastuutaan Yhdistyneitten kansakuntien tai EU:n jäsenenä, kun muualla meidän apuamme tarvitaan ja sitä peräänkuulutetaan. (Ed. Laakso: Eihän siitä ole kysymys!)

YK tukeutuu kasvavassa määrin alueellisiin järjestöihin omassa rauhanturvatoiminnassaan. Naton ja Euroopan unionin merkitys sotilaallisen kriisinhallinnan toimeenpanijana on kasvanut juuri tätä kautta, ja tätä kautta myös kansainvälisen yhteisön kyky puuttua kriiseihin on myös parantunut, koska tilaaja—tuottaja-malli toimii hyvin monissa kansainvälisen kriisinhallinnan yhteyksissä. YK tilaa, ja Euroopan unioni tai Nato tuottaa sen palvelun, jota YK tilaa. (Ed. Laakso: Eihän siitä ole kysymys lainkaan! USA tilaa!) Maailman konflikteihin puuttuminen edellyttää yhteistyötä ja myös kenttätason yhteistoimintakykyä. Mitä paremmin toimimme yhteen muiden maiden kanssa erityyppisissä operaatioissa, sitä turvallisempaa se on suomalaiselle sotilaalle.

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä toivottiin selkeämmin esille ulko- ja turvallisuuspoliittisia syitä Nrf-osallistumiselle. Toteaisin, että perustelut eivät tietenkään poikkea eikä niiden tulekaan poiketa siitä, miten yleensä päätämme osallistumisestamme kansainväliseen kriisinhallintaan. Nrf on meille hyvä väline jatkaa Suomen pitkäaikaista aktiivista perinnettä kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden hyväksi.

Valiokunta on mietinnössään toivonut eri yhteyksissä kokonaisvaltaista linjausta Suomen osallistumisesta kansainväliseen yhteistyöhön niin sotilaallisen kuin siviilikriisinhallinnankin osalta. Olen yhtä mieltä siitä, että puolivuosittain eduskunnalle annettavan suunnitelman lisäksi tarvitaan syvällisempää pohdintaa kriisinhallinnasta Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisenä toimintona. Valmisteilla olevassa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa tulee linjattavaksi sotilaallisen kriisinhallinnan resurssien suuntaaminen. On muistettava, että puolustusbudjetistamme tänä päivänä 2 prosenttia menee suoraan kansainvälisten toimintojen ylläpitämiseen, 98 prosenttia kotimaiseen toimintaan. Meillä tulee olla näkymä siitä, kuinka paljon varaamme voimavaroja esimerkiksi EU:n nopean toiminnan joukkoihin tulevina vuosina. Toivottavaa olisi lisätä suomalaispanosta suoraan esimerkiksi YK-operaatioihin. Kriisinhallinnan kentän kattaminen nykyistä kokonaisvaltaisemmin kuuluu tietenkin tämän kaltaisen maan tavoitteisiin.

Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä toivottiin lisätietoja. Siihen ollaan tietysti kaikin tavoin valmiita. En mene käytettävissä olevan ajan puitteissa siihen enempää.

Mutta, herra puhemies, totean vielä lyhyesti, että olen tietenkin katsonut, mitä myöskin esitetyssä vastalauseessa tuodaan esille. Tältä osin tahtoisin kiinnittää huomiota selonteossa mainittuihin Nrf-operaatioihin tähän saakka, ja mitä tulee edessä olemaan, siitä meillä ei kenelläkään voi olla tietoa. Tiedämme, mitä on nyt tapahtunut, ja jotain sen tyyppistä tietysti on odotettavissa todennäköisimmin tulevaisuudessa.

Meidän perinteinen näkemyksemme on ollut se, että konflikteja ei voida ratkaista vain sotilaallisin keinoin. Tämä pätee myös Nrf:ään. Tarvitaan laaja-alaista keinovalikoimaa, kokonaisvaltaista kriisinhallintaa ja koko yhteiskunnan kattavia kehitysponnisteluja. Lisäksi korostan, että Nrf:n suhteen ei olla tekemässä mitään poikkeusta Suomen normaalista harkinnasta ja päätöksenteosta kriisinhallintaan osallistumiseen nähden.

Haluan siis kiittää, herra puhemies, ulkoasiainvaliokuntaa mietinnöstä ja puolustusvaliokuntaa sen lausunnosta. Eduskunnan keskustelu on ollut rakentava ja laajasti erittäin myönteinen esitetylle selonteolle.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ulkoministeri Kanerva nyt taaskaan ei maininnut sitä, onko hallituksella olemassa jotain reunaehtoja, onko olemassa jotain operaatioita, joihin Suomi ei osallistu. Kyllä minusta on aika vaarallista lähteä antamaan avoin valtakirja sillä tavalla, ettei ollenkaan pohdita sitä mahdollisuutta. Viittasitte taas niihin samoihin asioihin, joita oli lähetekeskustelussa, että tähän Nrf-joukkojen toimintaan kuuluu laaja skaala toimenpiteitä. Siellä ovat humanitaariset työt yhtenä vaihtoehtona, mutta tämä toinen pää jää kokonaan huomaamatta: minkälaisiin raskaisiin toimiin lähdetään. Ja kyllä se on vähän pään pensaaseen laittamista, tai olisiko sumuverhon levittämistä eduskunnan ylle, kun päätöstä tehdään, niin ei aidosti myönnetä, että kyse on raskaista sotilaallisista operaatioista, jotka eivät kuulu näihin EU-joukkojen Petersbergin sopimuksen mukaisiin tehtäviin.

Samalla tavalla näistä määrärahoista: Ei ole kyse vain kriisinhallinnasta. Itse näkisin, että Suomen tulee puhua myös kehitysyhteistyöstä ja siviilikriisinhallinnasta. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Jos kaikki raha halutaan laittaa tänne, niin sitä ei riitä niihin.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mietinnössä todetaan, että valiokunta edellyttää, että hallitus määrittelee tarkemmin ne tavoitteet, kun Naton kanssa nämä neuvottelut alkavat. Tavoitteena on se, että tästä yhteistoiminnasta saataisiin Suomen kansallisten etujen mukainen maksimaalinen hyöty.

Kysynkin: Onko tätä tavoiteasetantaa jo tarkemmin määritelty ja voitaisiinko sitä vähän meille avata? Mikä on näitten nyt alkavien neuvottelujen aikatauluhaarukka?

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lapintie vastauspuheenvuorossaan ja puheenvuorossaan totesi, että nämä Naton Nrf-toiminnat olisivat luonteeltaan huomattavasti poikkeavia siitä, mitä EU:n taistelujoukkojen toiminnat ovat. Näinhän asianlaita ei ole. Nämä tehtävät ovat suurin piirtein samanlaisia kuin EU:n tehtävät mukaan lukien nämä Petersbergin tehtävät, (Ed. Tennilä: Mistä te tiedätte sen?) joissa ovat myöskin kovat sotilaalliset toimet mahdollisia — myös niissä. Tämä on toki tunnustettava. Kukaan ei sitä halua kieltää. Mutta niin kuin sanottu, tässä suhteessa sillä ei ole suurtakaan eroa siihen, mihin me olemme EU:ssa jo sitoutuneet.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On tärkeätä, että isot ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvät ratkaisut voidaan tehdä mahdollisimman laajassa yhteisymmärryksessä, ja olen iloinen siitä, että hallitus on ollut valmis tässä asialliseen keskusteluun. Sosialidemokraattien esittämät reunaehdot ovat tulleet hallituksen valmistelussa ja myös täällä eduskunnan ulkoasianvaliokunnan työssä otettua huomioon. Jokainen operaatiopäätös tehdään itsenäisesti erikseen. Mitään automaatiota ei ole. Meidän osallistumisemme sopeutetaan meidän resursseihimme, (Ed. Laakso: Näinhän se on aina!) ja lisäksi Euroopan unionin jäsenyydestä seuraavat tehtävät ovat ensisijaisia. Nämä ovat tärkeitä asioita ja ovat tulleet laajasti hyväksytyiksi.

Annan tunnustuksen pääministeri Vanhaselle ja ulkoministeri Kanervalle siitä, että tässä on oltu valmiita avoimeen vuoropuheluun ja hyvään yhteistyöhön. Ruotsissa tilanne ikävä kyllä on loppusuoralla osoittautunut toiseksi. Ei ole syntynyt kunnollista yhteydenpitoa, ja sen takia Ruotsi joutuu lykkäämään omaa päätöstään. (Ed. Tennilä: Siellä ovat demarit kunnossa, ja se on se tilanne!) Mielestäni se, mitä Suomessa tapahtuu, on kunniaksi meidän kulttuurillemme, ja se antaa hyvän lähtökohdan tehdä vastuullista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Luulen, että iso osa niistä epäluuloista, joita tähän asiaan on liittynyt, olisi poistunut, jos hallituksen selonteon otsikko olisi alun perinkin ollut "Suomen osallistuminen kehittyvään kansainväliseen kriisinhallintayhteistyöhön Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävässä toiminnassa" ja muutoinkin olisi käsitelty sitä asiaa samassa hengessä kuin ministeri Kanerva äsken, koska tämä ei ole — se täytyy tehdä selväksi — mikään Suomi—Nato-kysymys. (Eduskunnasta: On se!) Tämä on kriisinhallintakysymys. On täysin perusteltua, että olemme jatkossakin mukana omin päätöksin sellaisissa kriisinhallintatehtävissä, jotka näemme tarpeellisina rauhan, turvallisuuden ja vakauden edistämiseksi ja joissa meillä on annettavaa.

Mutta olen pikkuisen hämmentynyt tästä Ruotsin tilanteesta sen vuoksi, että meillä on parin hallituksen aikana ollut erittäin hyvä yhteistyö Ruotsin kanssa ja lähtökohtana on se, että me emme aiheuta toisillemme mitään yllätyksiä turvallisuuspolitiikassa. Konsultoimme toisiamme. Voimme päätyä kyllä erilaisiin ratkaisuihin, mutta yllätyksiä ei tule. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Ja sen vuoksi haluaisin tarkistaa ministeri Kanervalta: Oliko tämä Ruotsin hallituksen tämänaamuinen ilmoitus tiedossa missä vaiheessa, ja minkälaista keskustelua asiasta on käyty?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehitysavun osalta on taas kerran peruttu YK:lle annettu sitoumus siitä, että Suomi nostaa kehitysapunsa 0,7 prosenttiin, (Ed. Zyskowicz: Satoja miljoonia annetaan lisää!) mutta Naton taistelujoukkoihin kyllä riittää rahaa ja sinne riennetään kiireellä. Tämä on pyssyuskoa, ja siihen, omituista kyllä, näyttävät hurahtaneen myös sosialidemokraattien nykyinen ja tuleva johto, jotka ovat tätä uusinta Nato-askelta lähteneet voimalla viemään eteenpäin. Ed. Tuomioja jo reilu vuosi sitten Ruotsin porvariulkoministerin kanssa sopi siitä, että tälle tielle lähdetään. Ruotsissa on sentään demareita, ja tuntuu se sekin joltakin.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä jatkaa tätä kylmän sodan aikaista retoriikkaansa täällä. Hänellä ilmeisesti ei ole ollut aikaa lukea esimerkiksi YK:n ja Naton välistä yhteistoimintasopimusta, eikä hän ole vielä ehtinyt huomata sitä, että Afganistanissa Suomenkin joukot ovat Nato-operaatiossa mukana perustuen YK:lta tulleeseen valtakirjaan. (Ed. Zyskowicz: Ei hän ole kuullutkaan semmoisesta!) Ja sama koskee myös Kosovoa. Sielläkin olemme mukana Nato-johtoisessa operaatiossa, jonka tehtäväksianto on tullut YK:lta. Sanon vielä kerran, ed. Tennilä, että mitäs jos vaihtaisitte silmälaseja, ottaisitte käyttöön 2000-luvun silmälasit.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei Afganistanissa olla Nrf:ssä mukana. Siellä ollaan rauhanturvatehtävissä. Nrf on sotaliiton keihäänkärki, joka on kovimpien taistelujen joukko, ja siihen nyt ollaan menossa mukaan.

Mutta kun te hurraatte sille Afganistanille, niin luenpa tästä pari tietoa viimeisestä raportista: "USA:n armeija käyttää päivässä Afganistanissa nyt 65 miljoonaa euroa taistelutoimiin, kun sen sijaan kansainvälinen humanitaarinen apu samaan maahan koko kansainväliseltä areenalta on 4,5 miljoonaa euroa päivässä." Sotahommaan sielläkin riittää rahaa, mutta eipä riitä kansan auttamiseen, ja sehän se Afganistanin tapauksenkin ongelma on, ed. Heinäluoma. Kyllä näillä silmälaseilla näkee selvästi, että Ruotsin demarit ovat toisella linjalla kuin te, ovat samalla linjalla kuin me täällä. Älkää nyt hirveästi meitä haukkuko!

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Lapintie ja Tennilä ovat ripustautumassa Ruotsin sosialidemokraatteihin vähäksi aikaa. Se on erittäin hyvä, että ruotsalaiset diskuteeraavat vähän kauemmin kuin me. Se ei mitään haittaa. Mutta, ed. Tennilä, tämä Nrf-päätös on pehmopäätös verrattuna siihen, mitä ollaan tekemässä Afganistanissa.

Todellakin, tämä on tärkeä päätös, ja Suomella oli tasan kaksi vaihtoehtoa: joko jättäytyä kansainvälisen turvallisuuspolitiikan sivuraiteille tai tehdä tämä päätös. Siitä minä arvostan kyllä vasemmistoliittoa, että te olette olleet johdonmukaisia. Te vastustitte Euroopan neuvoston jäsenyyttä, EU-jäsenyyttä, itse asiassa kaikkia olette vastustaneet, ja siinä suhteessa tämä on erittäin johdonmukaista. Kaikkia olette vastustaneet.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mikä on Euroopan unionin taisteluosastoihin osallistumisen ja Naton iskujoukkoihin osallistumisen välinen ero? Ero on se, että viime mainitut ovat nimenomaan yhteistyösuhde Yhdysvaltojen kanssa. Se on se ero, se on se ero, ja Suomen hallitus haluaa nyt kehittää tätä yhteistyösuhdetta, transatlanttista suhdetta, kuten sanotaan, Yhdysvaltojen kanssa. Me voisimme olla mukana Euroopan unionin taistelujoukoissa kriisinhallintaoperaatioissa, mutta hallitus haluaa, että me olemme nimenomaan Naton iskujoukoissa mukana Yhdysvaltojen kanssa tulevissa operaatioissa, joidenka luonteesta me emme tiedä mitään. (Ed. Zyskowicz: Me itse päätämme, mihin me menemme!) Täytyy sanoa, että on aivan omalaatuista, että Itävallan sosialidemokraatit suhtautuvat kielteisesti näihin Nrf-joukkoihin, Ruotsin sosialidemokraatit suhtautuvat niihin kielteisesti, mutta Suomen sosialidemokraatit ovat oikeammalla kuin Ruotsin porvarihallitus näissä kysymyksissä.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä toivottavasti jatkuu, että vasemmistoliitto tulee sen verran kuitenkin nykymaailman kannalle, että Ruotsin demarien kanta teille kelpaa. Palataan asiaan puolen vuoden kuluttua, kun Ruotsi saa yhteisymmärryksen syntymään tästä asiasta. (Ed. Laakso: Miksei nyt?)

Mieleen tulee myös, että silloin tällöin täällä on aikaisemminkin haluttu ripustautua Ruotsin kantaan. Kun meillä oli Talous- ja rahaliitto Emun jäsenyys, jota te kyllä vastustitte silloin, silloin eräs toinen puolue, keskustapuolue, halusi jäädä odottamaan Ruotsin päätöksentekoa Emussa. Teimme oman ratkaisun, ja uskon, että tässäkin se on oikea ratkaisu.

Ruotsi on hyvin johdonmukainen. Uskon, että Ruotsissa tullaan päätymään samaan, koska ei siellä olla periaatteessa tätä vastaan. Siellä haetaan omaa konseptia ja yhteisymmärrystä omista reunaehdoista käsin. Kun Ruotsin hallitus on valmis keskustelemaan opposition kanssa, niin siellä tulee yhteinen ratkaisu, niin kuin tuli täälläkin.

Vielä kerran kiitän hallitusta ja pääministeriä ja ulkoministeriä asiallisesta suhtautumisesta. Sitten sanon, että on kuitenkin näkyvissä, että kaikki eivät halua kantaa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vastuuta eivätkä olla vaikuttamisessa mukana. Pahoittelen sitä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On päivänselvää, että uudet uhat vaativat uudenlaisia kriisinhallinta- ja rauhanturvaosaamiskeinoja, ja Nrf on osa tätä, ajatellaan vaikka kansanmurhien ehkäisyä, terroritoiminnan ehkäisyä, katastrofeja, luonnonmullistuksia ja muuta. Minusta tästä ei kannata tehdä tällaista Suomi—Ruotsi-maaottelua. Vierastin vähän puheenjohtaja Salolaisen ilmaisua "Suomi vie ja Ruotsi vikisee". Ei varmaan siitä ole kyse, vaan Ruotsilla on oma aikataulunsa, mutta on tärkeää, että myöskin Suomen ja Ruotsin yhteistyö kriisinhallinnassa jatkuu.

Olen eri mieltä ed. Lapintien kanssa siitä, että tässä menisivät valinnan mahdollisuudet tai annettaisiin jonkinlainen avoin valtakirja. Jokainen operaatio päätetään tämän mukaan erikseen. Avoin valtakirja on meillä suomalaisilla tämän päätöksen jälkeen.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Arvoisa puhemies! Otetaan lyhyen kaavan mukaan. Tarkoitukseni oli aloittaa siitä, miten juuri ed. Haavisto oman puheenvuoronsa lopetti, eli toisin sanoen se on täysin, sataprosenttisesti, Suomen eduskunnan käsissä, kuinka tätä arviota tullaan jatkossa tekemään. Ei se ole missään muualla, missään muussa ulkomaisessa osoitteessa, tämän asian jatkokäsittely.

Minä haluaisin sen verran lyhyessä aikaraamissa sanoa, että kysyn ystäviltäni vasemmistoliitossa, mitä periaatteellista pahaa on siinä, jos Suomi on mukana sellaisessa kriisinhallintatoiminnassa, jossa on myöskin Amerikan yhdysvallat mukana. (Ed. Jaakonsaari: No juuri se!) Mikä tästä asiasta tekee ongelmallisen? Lisään kysymykseni perusteluja toteamalla, että itse edustan kantaa ja tulen tuomaan sen lähiaikoina luultavasti kansainvälisillä foorumeilla ehdotuksena esille, että Euroopan unionin taistelujoukkoja ja kriisinhallintatoimia voitaisiin myöskin toteuttaa tavalla, johon Venäjä tuo omaa kriisinhallintakapasiteettiaan, -resurssiaan ja osaamistaan mukaan, joka tulisi vahvasti lisäämään tätä. Me olemme nyt jo Tšadissa ja Keski-Afrikan tasavallassa kokemassa tämän tyyppistä järjestelyä, ja minusta olisi vain hyvä, että maailman merkittävimmät toimijat sotilaallisesti voivat olla mukana kriisinhallintatoimissa, olkoon sen toimijan nimi Amerikan yhdysvallat tai Venäjä. (Ed. Zyskowicz: No niin, miltä kuulosti, Laakso?)

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun ulkoministeri Kanerva viittasi ystäviinsä vasemmistoliitossa, niin tulkitsin, että tämä osoite kohdistuu muun muassa minuun.

Olen sitä mieltä, että ongelma on se, että Yhdysvalloilla ei ole kokemusta rauhanturvaamisesta. Olen ollut itse tutustumassa Yhdysvaltain rauhanturvaamiskokemukseen, ja täytyy sanoa, että se on Suomeen verrattuna kääpiötasavallan kokoa. Yhdysvallat on vasta harjoittelemassa rauhanturvaamistoimintaa. Se, mistä Yhdysvalloilla on kokemusta, on sodankäynti, ja ongelma näyttää nyt olevan se, että Suomi hakee nimenomaan yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa siksi, että Suomi saisi kokemusta sodankäynnistä. Vaikuttaa siltä, että kokonaisuudessaan tämä osallistuminen Naton Nrf-joukkojen toimintaan on pyrkimys hakea kokemusta sodankäynnistä, ja tämä on se ongelma, ja tämän takia vasemmistoliitto suhtautuu kriittisesti tähän hankkeeseen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mehän olemme todellakin nyt antamassa ilmoitusta siitä, että haluamme osallistua Naton nopean toiminnan joukkoihin. Tämä päätös pitää sisällään myöskin selkeän ratkaisun siitä, että emme ole mukana rotaatiossa, emme lähde operaatioihin. Tämä on hyvä muistaa, ja on hyvä muistaa myöskin se, niin kuin suurlähettiläs Pölhö sanoi valiokunnassa, että ei pidä väheksyä niitä yhteistyömahdollisuuksia, joita saamme nyt. Saamme tietoa, koulutusta, harjoitusta jne. Se pitää ottaa vakavasti, mutta yhtä lailla vakavasti pitää ottaa, arvoisa puhemies, se kysymys, mitä tämän jälkeen, koska Suomen sotilaspoliittiset asiantuntijat, professori Raimo Väyrynen, katsovat, että tämä on selkeästi vasta ensimmäinen askel ja me joudumme harkitsemaan uudelleen osallistumista Naton nopean toiminnan joukkojen valmiusvuoroihin. Joka tapauksessa meidän on mietittävä uudelleen tämä kysymys, ja tämä on nyt avainkysymys, millä tavalla tätä lähestymme muistaen sen, että Nrf:llä ja EU-päivystyksellä on suuri synergia, samankaltaisuus, samat kumppanit ja saman kaltainen toimintatapa. Tämä on erittäin tärkeää tässä taustalla muistaa.

Pihvi on se, riittääkö se hyöty Suomelle siitä nyt, minkä olemme (Puhemies: Minuutti on kulunut!) nyt tämän ilmoituksen myötä antamassa, ja minkälaisia joukkoja sitten myöhemmin voimme kenties tarjota Natolle, jos olemme valmiit ottamaan askeleen rotaatioon ja sen kautta operaatioihin.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitto sotkee asioita. Tässä on kysymys kriisinhallinnasta ja vain siitä ja siitä, että Suomi kantaa solidaarisen kansainvälisen vastuunsa ja menee väliin vakavien kriisien ratkaisemiseksi, antaa apua humanitaaristen kriisien ratkaisemiseksi ja pitää huolta siitä, että perusihmisoikeuksia tässä maailmassa turvataan. Se on meidän velvollisuutemme, ja sitä te vastustatte. Täytyy sanoa, että se ei anna kovin hyvää kuvaa vasemmistoliiton moraalista tänä päivänä.

Mutta, herra puhemies, tärkeätä on, että kun neuvotellaan Naton kanssa, niin, herra ulkoministeri, mitä joukkoja mielestänne parhaiten Suomi voi tarjota erilaisiin operaatioihin ja mitä joukkoja meidän pitäisi harjoittaa vielä, jotta voisimme sitten tarjota näissä eri kriisitilanteissa omia joukkojamme Natolle? Onko tästä olemassa jonkinlaista näkemystä? Mikä on kyllä tärkeätä, että vielä jossakin vaiheessa arvioidaan, kun mennään syvemmälle, pitäisikö meidän olla rotaatiossa mukana, koska kaikki asiantuntijat, joilla oli relevanttia sanottavaa, kykenivät selkeästi sanomaan, että siitä Suomi sen kaikkein suurimman hyödyn saisi.

Lopuksi vielä: (Puhemies: Minuutti on täyttynyt!) Eikö tämän tyyppiset menot pitäisi katsoa kehitysapumenoiksi, oda-menoiksi, koska siinä turvataan ihmisten elämää?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Se nyt tässä on käynyt selväksi, että kokoomus lähtisi propellihattu päässä vaikka mihinkä, kun joku alkaisi kyselemään.

Hallitus teki kompromissin, johon keskusta taipui, johon sitten myös presidentti sitoutui, ja sen takia sosialidemokraatit ovat tässä käsi lipassa, koska myös presidentti tähän sitoutui. Kyllä vähempikin sotiminen riittäisi. Meillä on ollut hyvä osuus YK:n rauhaturvatoiminnassa. Otetaan nyt järki käteen. Meitä on 5 miljoonaa suomalaista, ei meidän tarvitse joka konfliktissa olla hämmentämässä. Hoidetaan oma puolustus ensin ja sitten YK-hommat, ja EU:sta ei muutenkaan ole mihinkään, sehän nyt on tiedetty.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton puheenvuorossa syytettiin, että tässä annetaan avoin valtakirja. Ei anneta. Näistä tulee samanlaiset joukot, mitkä meillä on muutenkin käytettävissä, ja kun tämän selonteon lukee, tässä seuraavassa vaiheessa tulemme määrittelemään, minkälaisia joukkoja Suomi tarjoaa täydentävään toimintaan sekä milloin ne ovat käytettävissämme. Tämä muoto oli tärkeä, koska se viittaa siihen, että ne ovat Suomen ulkopoliittisen johdon käytettävissä sillä lainsäädännöllä, jolla eduskunta on myös kytketty operaatioista päättämiseen. Me päätämme siitä, mihin me näitä joukkoja käytämme, kuten kaikkia muitakin niitä koulutettuja joukkoja, joita me rauhanturva- ja kriisinhallintatoimintaan käytämme.

Kysymystä siitä, mitä joukkoja sitten on, ei ole vielä Utvassakaan käsitelty. Utvasta annettiin tehtävä puolustushallinnolle käydä tästä tämä valmistelu. Siihen varmaan ennakkokuvaa voi hakea siitä, minkä tyyppisiä joukkoja, osaamista, me olemme tarjonneet näihin EU:n kriisinhallintajoukkoihin, sekä näihin tavanomaisiin että näihin nopean toiminnan joukkoihin. Ne ovat yleensä tämmöisiä erityisosaamista vaativia, ei niinkään jalkaväkiosastoja. Uskon, että tältä pohjalta tämä valmistelu tulee tapahtumaan. Siinä varmaan tullaan kiinnittämään huomiota myös siihen, että kun tämä on luonteeltaan täydentävää, se tarkoittaa sitä, että jonkun Nato-maan pitää osoittaa vastaavaa kykyä, vastaavaa osaamista, siltä varalta, että me emme johonkin operaa-tioon lähde mukaan, ja se saattaa vaikuttaa myös tähän mitoituksen järkevyyteen.

Tässähän jää nyt avoimeksi kysymykseksi se, mikä jää Naton kanssa käytävien neuvottelujen varaan, minkälaiseksi tämä yhteistyö tullaan muokkaamaan, ja uskon, että tässä meillä ja Ruotsilla tulee olemaan aika lailla yhteisiä intressejä löytää sellainen konsepti, joka sopii rauhankumppanimaalle niistä lähtökohdista, että ei oltaisi tällaisessa kiinteässä joukkokokoonpanossa mukana. Se ei kuitenkaan voi jo resurssien takia tarkoittaa sitä, että meillä olisi jatkuvassa valmiusvuorossa joku meidän joukko odottamassa. Me joudumme tässä vielä aika paljon työtä tekemään, että löytyy sellainen malli.

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee tätä keskustelua, tulee vähän sellainen mielikuva, että osa on nyt lähdössä sodan kiilto silmissä tähän Nrf-tilanteeseen. Itse näkisin, että tässä nyt lähinnä avataan uusia ovia kriisinhallinnalle, ja voisiko sanoa näin, että Korkeimmalle kiitos, että me emme ole kotikulmilla voineet harjoitella, ja tämä laajentaa nimenomaan sitä mahdollisuutta, että näin voidaan tehdä.

Näkisin vielä yhden semmoisen näkökulman, että tässä täytyy olla hyvällä itsetunnolla päättämässä tästä asiasta, koska meillä on kuitenkin vahva lainsäädäntö sotilaallisesta kriisinhallinnasta, jonka mukaan eduskunta saa olla mukana näissä asioissa. Täytyy myös olla pikkasen ryhtiä, ja tältä kohdin täytyy hallitusta kiittää, että tässä on avoimesti keskustelu ja laajasti.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tässähän hallitus toteaa ja myöskin ulkoasiainvaliokunta, että Suomi ei osallistu rotaatioon. Nyt jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, että kun Ruotsi tekee päätöksensä ensi syksynä, niin kuin näyttää ilmeiseltä, ilmoittaako Ruotsi samassa yhteydessä, että se aikoo osallistua siihen rotaatioon, joka tapahtuu Tanskan johdolla vuonna 2010. Tämä nostaa sitten esille kysymyksen, haluammeko olla pariteetissa ruotsalaisten kanssa silloin tässä paljon puhutussa harjoituksessa, joka tapahtuu Tanskan johdolla, jos Ruotsi tekee tällaisen rotaatiopäätöksen samassa yhteydessä, kun tekee Nrf-päätöksensä ensi syksynä.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä nyt tilanne on se, että Suomessa sosialidemokraatit yhdessä porvarihallituksen kanssa heiluttavat sinistä Nato-lippua. Ei tarvitse muuta lukea kuin ulkoasiainvaliokunnan mietintö. Täällä todistellaan, että Nrf ei ole askel Natoa kohti. Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä lukee, että Nrf-joukkoihin mukaan lähteminen tukee transatlanttista suhdetta ja tämän myötä päästään mukaan Naton sotilaallista uudistamista koskevaan yleiseen valmistelutyöhön.

Eikö tämä nyt ole harvinaisen selvää tekstiä siitä, että Nrf-joukkoihin pitää mennä mukaan, koska sillä otetaan selvä askel kohti Suomen Nato-jäsenyyttä? Tietysti vielä pidempi askel on se, mitä erityisesti ed. Sasi ja muut kokoomuslaiset hinkuvat, eli mukaan rotaatioon, eli ilmoittaudutaan, että lähdetään sotaan kuin sotaan mukaan, kun jenkki vaan käskee.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämä tarve nopeaan toimintaan oikeastaan tuli kansainvälisessä yhteisössä Länsi-Balkanin kriisin seurauksena. Silloin tuli aiheesta aikamoinen moraalinen krapula siitä, että tuhansia ihmisiä murhattiin eikä kansainvälinen yhteisö pystynyt tekemään mitään. Ei ollut yhtään tahoa, ei yhtään järjestöä, ei EU:ta eikä Natoa, joka olisi voinut ja pystynyt toimimaan. Sen jälkeen jälkiä ja seurauksia on hoidettu hyvin paljon. Meillä on tälläkin hetkellä yli 400 miestä, meillä oli parhaimmillaan 800 miestä, Kosovossa sen tähden, että jälkikäteen sitten pyritään vakauttamaan tilannetta, kun olisi ehkä pitänyt pystyä toimimaan ensimmäisillä metreillä, ennen kuin tilanne pääsi edes räjähtämään.

On hyvä palauttaa mieliin tämä syy, miksi YK:kin on toivonut jäsenmailtaan, että nopean toiminnan valmiuksia kehitetään. Se, miten niitä kehitetään, on se, että harjoitellaan yhdessä, ja Nato tarjoaa sen kansainvälisen standardin, jota yleisimmin käytetään.

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ruotsista puheen ollen puheenjohtaja Salolaiselta taisi päästä freudilainen lipsahdus, kun hän totesi, että joskus on hyvä, että Suomi vie ja Ruotsi vikisee. Hän tarkoittaa, että yleensä se on toisinpäin, että Ruotsi vie ja Suomi vikisee. Olen eri mieltä. Mutta kyllä tämän asian käsittely on ollut freudilaista sillä tavalla, että väitellään juupas—eipäs-akselilla ei niinkään Nrf:stä vaan taustalla vaikuttavasta Nato-jäsenyydestä. Vasemmistoliitto vastustaa kaikkea, mikä vähän haiskahtaakin Natolta, (Ed. Laakso: Päinvastoin kuin demarit!) ja sitten hallituksen joukoissa on niitä, tukijoukoissa, aika paljon, jotka rakentavat porttia Nato-jäsenyyteen asialla kuin asialla. (Ed. Tennilä: Ja Lipponen ja Jaakonsaari!) Ja siinä välissä sitten meidän muiden, jotka haluamme käsitellä asiaa asiana, on yritettävä suojella hallituksen tekemää esitystä. On tämä nyt aikamoista menoa kyllä oppositionkin kannalta, että me joudumme hoitamaan tätä rootelia, että tämä ulkopolitiikan konsensus (Puhemies: Minuutti on kulunut!) menee nyt uusiin ulottuvuuksiin.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä keskusta haluaa vahvasti tukea hallituksen linjaa juuri sellaisena kuin hallitus on sen esityksen tehnyt ja yhtyy siinä ja toivottaa tervetulleeksi tuen, mitä sosialidemokraatit ovat tälle asialle antaneet. Annamme kyllä suuren arvon sille, mitä puheenjohtaja Heinäluoma täällä omassa puheenvuorossaan totesi tästä yhteistyön tarpeellisuudesta ja laajasta pohjasta näissä asioissa.

Minusta tässä asiassa ei missään tapauksessa ole kysymys siitä, niin kuin vasemmistoliitto sanoo, että Suomi tarvitsisi sotakokemusta. Kysymys on siitä, että tämä on johdonmukaista jatkoa hyvin pitkälle suomalaiselle rauhanturvaperinteelle eikä mikään dramaattinen uusi askel tässä suhteessa. Jos nyt ajatellaan vaikkapa 90-luvulla tehtyä päätöstä osallistua Naton rauhankumppanuustoimintaan, se oli paljon suurempi askel, tai sitten ensimmäiseen Nato-johtoiseen operaatioon Bosniassa. Ne olivat paljon suurempia askeleita kuin tämä, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) että osallistutaan tällä tavalla Nrf:ään.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ymmärtänyt, että tässäkin tapauksessa viime kädessä eduskunta ratkaisee, mitä tulee tapahtumaan, ja olen lukenut joka ikisessä yhteydessä, kun näitä asioita on viime kuukausien ja vuoden aikana käsitelty, että eduskunta on ikään kuin vaatinut, niin kuin tässäkin tapauksessa, laatua niihin selontekoihin, joilla halutaan kertoa eduskunnalle, että nyt olisi tarvis antaa myönteisiä päätöksiä.

Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, hätkähdin kyllä pikkuisen arvoisan ulkoministerin äskeistä pelkistystä koko jutusta: tilaaja—tuottaja-malli. Tuli eräällä tavalla muukalaislegioona mieleen, että täällä on ammattisotilaat valmiina lähtemään mihinkä tahansa, millä tavalla tahansa, pelkistetysti ja piste. Toivon hartaasti, että tämä oli lapsus linguae, kielen lipsahdus, ja tarkoitettiin, että tullaan antamaan laadukkaita selontekoja.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Arhinmäelle: Ei Suomi soitellen sotaan mene. Jos me palaamme ihan meidän lainsäädäntöömme, niin meillä on laki sotilaallisesta kriisinhallinnasta, 2 ja 3 §, joissa todetaan, että meillä on itse asiassa kolminkertainen mekanismi, jossa katsotaan, ennen kuin Suomi mihinkään operaatioon lähtee.

Samoin palaisin siihen, onko pahasta olla USA:n sotilaiden kanssa. Jos operaatio on YK:n turvallisuusneuvoston valtuuttama operaatio, niin miksi on pahasta olla USA:n kanssa rinta rinnan, jos Yhdistyneiden kansakuntien kaikki jäsenmaat ovat myöskin asian takana? Mielestäni on hirveän vaikea lähteä tässä kohdassa kriittisesti asennoitumaan. Sen sijaan tietenkin tässä pohdituttaa se, että meillä on hyvin kevyellä tavalla annettu selonteko; toivoisi jatkossa, että saataisiin analyyttisempaa sisältöä, jossa tarkemmin asioita avattaisiin. Tämä selonteko eräällä tavalla muistuttaa enemmän luentomuistiinpanoa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä hallituksen selonteko ja nyt sitten myös keskustelussa esille tulleet ulkoministerin kannanotot kertovat, että tätä Naton nopean toiminnan joukkoihin mukaan lähtemistä perustellaan nimenomaan sotilaallisen kokemuksen saamisella. Sitten seuraavassa henkäyksessä todetaan, että kun tulee se todellinen paikka, että sitten pitää lähteä mukaan, niin me täällä mukamas kerromme, että emme lähdekään, me olemme vaan olleet mukana harjoittelemassa. Ette kai te nyt tosissanne usko, että nämä muut Nrf-joukoissa mukana olevat maat hyväksyvät sellaisen, että Suomi vain käyttää tätä harjoitteluun? Ja itse asiassa, kuten asiantuntijakuulemisessa on käynyt ilmi, ei sitä oikeasti kukaan haluakaan. Tämä on vaan se selitys, mikä annetaan julkisesti ulos, että me vain menemme harjoittelemaan, mutta emme joudu tosipaikkoihin, koviin paikkoihin, joissa myös suomalaiset sotilaat voivat menettää henkensä. Ei niin pidä tehdä. Jos te aidosti haluatte, että me menemme tällaisiin tilanteisiin mukaan, niin kyllä se pitää sitten oikeasti sanoa, mistä ihan totta on kysymys. Minun mielestäni meidän ei pidä näihin lähteä mukaan.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni ministeri Kanerva toi erittäin hyvin esille sen laaja-alaisen kriisinhallinnan merkityksellisyyden ja vaikuttavuuden, josta itse asiassa keskustelemme tämän asian yhteydessä. Osaaminen ja sen lisääminen ja lisäksi kansainvälisen ambitiotason tiedostaminen ovat mielestäni tärkeimmät asiat, joista meidän on kannettava huolta myöskin tämän asian yhteydessä.

Lisäksi ed. Lapintielle sanoisin, että meidän ei pidä olla niin sinisilmäisiä, että oletamme, että kaikki asiat ja yllättävät tilanteet, jotka mahdollisesti tulevat eteen kansainvälisillä foorumeilla, ovat niitä, jotka voimme ennakolta suunnitella. Sellaista maailmaa ei ole olemassa.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

(Ed. Tuomioja: Voitteko vastata Ruotsia koskevaan kysymykseen?) — Nousin ylös vastatakseni, herra puhemies, myöskin tähän kysymykseen.

Ruotsista tuli tietoja matkan varrella, että asia on epävarma, kuinka se tulee etenemään, ensin sosialidemokraattien valtiopäiväryhmän suunnasta ja sen jälkeen myöskin hallituksen sisältä keskustapuolueen suunnalta. Olen ollut yhteydessä ulkoministeriin, valtiosihteeriin Ruotsissa, ja viime kädessä myöskin tietysti Ruotsin suurlähettiläs Helsingissä tietää asiat. Tämänhetkinen arvio on se, että todennäköisesti ensi syksynä he tulevat tähän prosessiin mukaan.

Mutta sanon tämän myöskin sitä mielessä pitäen, että yhdyn täydellisesti tässä arviossa ed. Heinäluoman käsitykseen siitä, että Suomen ulkopoliittinen päätöksentekokulttuuri on parempi kuin Ruotsissa. (Ed. Jaakonsaaren välihuuto) — No, se on meidän etumme eikä edun esille tuominen, ed. Jaakonsaari ... (Ed. Jaakonsaari: Diskuteeraus on heidän etunsa!) — Voiko joskus ottaa vähän maltilla? (Ed. Jaakonsaari: Kyllä, joo, mutta ei kannata arvostella!) Voi tuoda myöskin esille sen seikan, että nämä kriisinhallintaoperaatiot, joissa Suomi on mukana, tulevat valtaosin juuri siltä YK:lta, joka toimii näitten operaatioitten tilaajana, ed. Pulliainen. Se osoittaa tehtävän jollekin toimijalle, jolla on luontaisesti parhaat edellytykset vastata siitä kriisistä esimerkiksi Afganistanissa tai Kosovossa. Ei siinä ole mitään kummallista. Se pyytää Natoa ottamaan vastuun operaation toteuttamisesta. Jos se loukkaa kielellisesti, tämä vertauskuva, minulla ei ole tekijänoikeutta eikä rakkautta asian suhteen, mutta ajattelin kuvata sitä luontevimmalla mahdollisella tavalla tässä suhteessa.

Ed. Lapintie, kyllä se sotilaallisen kokemuksen saaminen on eräs argumentti, mutta minä olen kerrannut ne asiat niin monta kertaa, mistä tässä on kysymys, että en enää halua sitä uudestaan tehdä. Kaikki lähtee kuitenkin siitä, että meidän suomalaisten on tunnettava vastuunkantomme, vastuuntuntomme, silloin, kun maailmassa tarvitaan humanitääriseen kriisiin tai vakavaan konfliktiin myöskin suomalaispanostusta, ja sen on oltava sekä siviilikriisinhallinnan keinoin että myös sotilaallisin toimin toteutettavissa, molemmin keinoin laajan turvallisuuskäsityksen edesauttamiseksi.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Prosessi Suomen osallistumisesta näihin Naton nopean toiminnan Nrf-joukkoihin tai täydentävään toimintaan alkoi jo edellisen hallituksen aikana Suomen ja Ruotsin ulkoministerien yhteisellä lähestymisellä Natoon ja on nyt sitten tuottanut tämän tuloksen. Mielestäni on hyvä, että ollaan tässä pisteessä, mutta tietysti on tärkeä muistaa, että kysymys on Suomen omasta aloitteesta toimia lähempänä tätä, voisi sanoa, kriisinhallinnan tai kriisinhallintakoulutuksen ydintä ainakin, joka Nrf:ään on muodostumassa.

Mutta tietysti on ollut hieman hankalaa se, että samaan aikaan, kun tätä Suomen Nrf-suhdetta on puitu, myöskin Naton omassa piirissä päätöksenteko Nrf:stä ja Nrf:n tulevaisuudesta on kehittynyt. Ensinhän siellä suunniteltiin 25 000 hengen valmiusjoukko, ja ne ovat sitten tässä ajan myötä pienentyneet niin, että kysymys loppujen lopuksi on pienemmästä valmiusryhmästä, joka sitten täydentyy asteittain myöskin Naton puitteissa.

Mutta mitä tämä Nrf sitten tekee, mitä sen pitäisi omilla resursseillaan voida tehdä? Evakuointitehtäviä, tukea onnettomuustilanteiden seurausten hallinnassa, kriisinhallintatehtäviä, mukaan lukien rauhanturvaamistehtävät, terrorismin vastaisia torjuntaoperaatioita tai esimerkiksi pakotteisiin liittyviä saarto-operaatioita. Tässä kuvaus siitä, millaisia toimia siellä suunnitellaan ja millaisiin toimiin valmistaudutaan.

Pidän itse tärkeänä sitä, että kansainvälisesti kehitetään tällaisia kykyjä, kuten täällä on sanottu, YK:nkin toivomuksesta. Tiedämme, että kansanmurhat ja niiden ehkäisy, kuten täällä jo pääministeri totesi, Balkanin kokemukset, ovat aika karuja, kokemukset Afrikasta, Ruandasta, Burundista ovat hyvin karuja tässä suhteessa. YK:lla ei ollut mitään kättä pidempää silloin, kun todella apua näissä olisi tarvittu, kansanmurhien ehkäisyssä. Terroriteot, epäsymmetriset konfliktit ja tilanteet, joissa ei enää perinteisesti olla kaikkien kanssa rauhansopimuksessa, vaan joudutaan menemään todella fyysisesti tulen väliin joissakin tapauksissa. Ja tietenkin luonnonkatastrofit ja ympäristökatastrofit, jotka näyttävät olevan lisääntymään päin eivätkä vähenemässä.

Miksi sitten Suomen pitäisi olla tällaisessa työssä mukana? Mielestäni on tärkeää, että annamme panoksemme kansainväliseen kriisinhallintaan. On kyse perustavan laatuisten ihmisoikeuksien suojelusta, kuten ed. Sasi täällä totesi, ihmishengen suojelusta, kansanmurhien estämisestä joissakin tapauksissa, ihmisten auttamisesta katastrofien keskellä.

Näyttää siltä, että suurin osa Naton tehtävistä, joka on tietysti ollut kehittyvä ja muuttuva organisaatio, on perinteisen Nato-alueen ulkopuolella. Itse asiassa kaikilla sen tehtävillä tällä hetkellä on YK-mandaatti, puhummepa sitten Balkanin tehtävistä tai tehtävistä Afganistanissa. Kun täällä joskus pannaan vastakkain Nato-tehtäviä ja YK-tehtäviä, niin vaikka itsekin olen sitä mieltä, että perinteisiin YK-operaatioihin pitäisi Suomen osoittaa enemmän voimavaroja, kuten puheenjohtaja Korkeaojakin puheenvuorossaan totesi, niin kyse ei ole vastakkaisuudesta Naton ja YK:n välillä. (Ed. Laakso: Ei aina!)

Sitten tietenkin keskustelua on herättänyt se, olisiko pitänyt ilmoittautua rotaatioon tässä vaiheessa. Mielestäni tämä hallituksen ja eduskunnan ratkaisu oli oikea, että lähdetään tunnustelemaan ja etsimään näitä yhteistyömuotoja ja katsotaan sitten tilanne myöhemmin. Ei ollut mitään tarvetta tässä vaiheessa ilmoittautua näihin rotaatioihin.

Mutta omasta mielestäni kyse ei ole kovinkaan suuresta Suomen Nato-suhteen muutoksesta, jos ajattelee jo Partnership for Peace -toimintaa, ajattelee Suomen osallistumista rauhanturvaoperaatioihin, jotka ovat olleet Nato-johtoisia. Mielestäni ollaan samassa linjassa nyt, jos mennään mukaan Nrf-harjoituksiin ja kehittyvään Nrf-yhteistyöhön.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluaisin vielä todeta, että minä en näe tätä minään Suomi—Ruotsi-maaotteluna. Pahoittelen sitä, että Ruotsin päätös ei tullut tähän samaan linjaan tällä hetkellä. Toivon, että se tulee syksyllä ja on saman suuntainen tai samanlainen kuin Suomen päätös. Olisi hyvin luontevaa, että Suomi ja Ruotsi toimisivat hyvin läheisessä yhteistyössä myöskin näissä kriisinhallintatoimissa, (Ed. Laakso: Ruotsin vihreät ovat toista mieltä!) eli tässä olisi selvästi yhteistyön paikka myöskin. Enkä näe, että tässä annettaisiin kellekään avointa valtakirjaa. Suomi itse päättää lopulta, kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnössäkin todetaan, siitä, mihin operaatioihin tullaan osallistumaan, ja päätökset ovat eduskunnan käsissä.

Heli Järvinen /vihr:

Arvoisa puhemies! Periaate on hyvin selvä. Lähes 70 prosenttia suomalaisista suhtautuu myönteisesti Suomen osallistumiseen Naton nopean toiminnan joukkojen harjoituksiin. Olemme jo Naton kumppanimaa, meillä säilyy oma harkintavalta erilaisiin operaatioihin osallistumisessa. Kohteina tulevat olemaan evakuointi, katastrofiapu, kauppasaarrot, tämän kaltaiset tehtävät.

Täällä on tänään kuultu jälleen kovia ilmaisuja. Puhutaan kovimmista taisteluista ja vahvasti sotilaallisista joukoista. Kun katsoo, mihin Nrf-joukot ovat osallistuneet, ne ovat olleet vahvasti mukana Pakistanin maanjäristyksen ja Katrina-hirmumyrskyn jälkiselvittelyissä. En itse ehkä näe näiden yhteydessä niitä kovimpia taisteluita, tai jos ne ovat sellaisia olleet, ne ovat olleet vahvasti inhimillisiä.

Itse nostin tärkeäksi kysymykseksi osallistumisen hinnan eli sen, mitä tämä maksaa ja mistä se on pois. Se kysymys on edelleenkin oleellinen. Puolustusministeriöstä vahvistettiin se, että Nrf-joukkoihin osallistuminen tulee olemaan osa Suomen nykyistä kansainvälistä kriisinhallintaa näin taloudellisessa mielessä. Puolustusministeriön tietojen mukaan lasku on luokkaa 1 000 miestä ja 100 miljoonaa. Kun hinnat ovat vähän nousseet, voidaan puhua jo 120:kin miljoonasta.

Kaikkiaan Suomesta on maailmalla kriisinhallintatehtävissä tällä hetkellä 700—800 henkilöä. Oleellista on siis se, että tämä päätös ei lisää suomalaisen kriisinhallinnan määrää vaan kohdentaa ja tarkentaa harjoitus- ja koulutussuunnitelmaa siten, että yhteistyö onnistuu niin, että hyötysuhde on mahdollisimman suuri. Kyse on siis ei uusien maksujen etsimisestä ja löytämisestä vaan nykyisten resurssien kohdentamisesta uudelleen.

Jostakinhan se tietenkin on sitten pois. Mistä otetaan? Puolustusministeriön arvio on se, että ehkä joistain kahdenkeskisistä harjoituksista joudutaan luopumaan. Se on se hinta. Valtionjohdon lähtökohta on ollut tähän asti se, että mukaan kriisinhallintaoperaatioihin on menty YK:n mandaatin mukaisesti. Tästä syystä suomalaisia ei ole esimerkiksi lähetetty Irakiin, missä on nyt kuollut jo 4 000 amerikkalaissotilasta ja ainakin kymmeniätuhansia irakilaisia. Tästä pitää pitää kiinni myös jatkossa, (Ed. Laakso: Satojatuhansia!) eikä nyt tehtävä ratkaisu tätä periaatetta muuta. — Jopa satojatuhansia, se voi pitää paikkansa.

Nrf-joukot eivät siis tarkoita harjoittelun laajentamista vaan nykyisen toiminnan kohdentamista tarkemmin. Nyt tehtävästä päätöksestä huolimatta Nato-jäsenyyden ja nyt tehdyn ratkaisun välillä on palomuuri, joka on suomalaisten tahdon mukaisesti pitävä. Vihreiden vaatimuksesta tämä palomuuri on myös kirjattuna päätökseen. Päätös ei siis tarkoita eikä saa tarkoittaa pientä hivuttautumista kohti Nato-jäsenyyttä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Näin vihreän puolimilitarismin jälkeen on syytä päästää rauhankyyhky Soini irti. Kyllä kauaksi on etäännytty siitä, mitä vihreät ovat puhuneet täällä kotimaassa usein siviilipalveluksen puolesta ja näin, mutta mitä hurmeimpiin viidakkoihin mennään konekiväärit kahta puolta kainaloa. Tähän on tultu. Näin pehmentää, ministerikyytiä liituraita pehmentää. (Ed. Pulliaisen välihuuto) — Ed. Pulliainen, on tämä uskomatonta!

Sinänsä oli aivan virkistävää kuunnella vasemmistoliiton ja kokoomuksen puheenvuoroja. Kahdeksan vuotta olitte samassa hallituksessa — miten se on ollut mahdollista? (Ed. Pulliainen: Kyllä sen erottaa!) Täytyy kyllä sanoa, että kovaa on kyyti ollut. Mutta, arvoisa puhemies, on hyvä, että kollegat innostuvat. Minä en eivätkä perussuomalaiset kysele lupaa olla jotain mieltä sen paremmin Ruotsin kuin Suomenkaan sosialidemokraateilta. Tästä on tulossa teille toinen varallisuusvero rauhanaatteen myötä, (Ed. Laakso: Näin on!) ja varoitan sitä, että en minäkään halua, että te ihan alle 20 prosentin putoatte, mutta sellainen lupaava trendi on olemassa. Kyllähän tässä nyt tilanne on se, että kun lähdetään katsomaan tätä asiaa, niin käsittääkseni tähän pyydettiin mukaan Ruotsia, Suomea, Itävaltaa ja ilmeisesti myös Ukrainaa, jota täällä ei ole, ja me olemme nyt ainoana sitten lähdössä keulilla mukaan eli "vähempikin into riittäisi", sanoi yksi kaveri Tuntemattomassa sotilaassa.

Me perussuomalaiset emme vastusta rauhanturvatoimintaa. Äänestimme täällä puolesta silloin, kun Tšadin asia oli esillä YK-joukkojen myötä. (Ed. Jaakonsaari: Tosi vaikeaa!) Olemme sitä kannattaneet aina Suezista, Libanonista lähtien. (Ed. Jaakonsaari: Tšad on vaikeampi kuin tämä Nrf!) Minä vaan ihmettelen sitä, että kun me viisimiljoonainen kansa, EU:hun, Nrf:ään, mihinkä vaan, aina meiltä riittää.

Arvoisa puhemies! Sitten ulkoministeri sanoi mielenkiintoisen luvun, että vain 2 prosenttia kustannuksista on tätä kansainvälistä toimintaa. Minä luulen, että trendi on kyllä nouseva. Kun kotimainen varusmies näyttää jo tarhaminkiltä, kun se ei pääse treenaamaan, kun määrärahat ovat loppu, metsäkeikalle ei pääse, siellä näyttää kuin tarhaminkiltä, niin annetaan nyt hieman enemmän sinne. (Ed. Korkeaoja: Kyllä pääsee!) — Ed. Korkeaoja, enemmän liikuntaa kotimaassa, niin voi sitten mahdollisesti tuolla kansainvälisilläkin kentillä tossu nousta nykyistä enemmän.

Mutta, arvoisa puhemies, sitten minua kiinnostaa nyt tämä tasavallan presidentin ja hallituksen yhteistoiminta tässä asiassa, eli mitä tapahtui? Kokoomus oli lähdössä rotaatioon, päivystysvuoroon kahta kapsäkkiä kantaen. Mitä tapahtui? Mitä tapahtui hallituksessa? Mitä teki keskusta? Mitä teki tasavallan presidentti, koska tasavallan presidentin kanta ilman muuta sitoi sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän kannan? Näinhän tässä kävi. Minua pientä ihmistä ja Suomen kansaa kiinnostaa, mikä tämä oli.

Arvoisa puhemies! On aivan totta, mitä valiokunnan puheenjohtaja Salolainen sanoi Ruotsista, että varmaan toiveissa on, että he voivat senkin tehdä, ovat tehneet ennenkin. Suomi ei ollut innollakaan lähdössä EU-jäsenyyttä viemään, mutta kun Ruotsi lähti edessä, niin seuraavaan koneeseen hantaaki kiinni, että me myös. Mutta Ruotsissa tuli sitten jo järki päähän oman valuutan suhteen, ei herrojen suhteen mutta kansan suhteen, ja siellä on edelleen oma raha ja hyvin pyyhkii. Ei ole minkään näköistä, ovat ostaneet meiltä sonerat ja teliat ja kaikki muutkin, ja me olemme vaan siellä ytimissä hytisemässä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset kannattavat rauhanturvatoimintaa. Me kannatamme kansainvälistä vastuuta, me kannatamme ihmisarvoista kohtelua, mutta me emme tässä vaiheessa kannata tähän Nrf-joukkoon mukaan lähtemistä.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Lähetekeskustelussa Nrf:stä ja siihen mukaan menosta oli minusta eräs iso väärinkäsitys tässä salissa hyvin laajana esillä, ja se väärinkäsitys on se, että Nrf olisi joku olympiakisojen suojeluun perustettu (Ed. Laakso: Paavin hautajaiset!) yhdistys tai paavin hautajaisissa suojelutoimia suorittava yhdistys. Ed. Heinäluoma puhui jopa humanismin yhdistyksestä, kun puhui Nrf:stä. Kyllä minun on pakko sanoa, että tämä on syvä väärinkäsitys. Nrf on Naton kovin osasto, jota nyt rakennetaan. Se on se keihäänkärki. Natoa muokataan uusiksi, ja tämä Nrf on se kovin osasto, se etujoukko, joka lähtee liikkeelle silloin, kun vaikkapa sitten hyvin isojakin yhteenottoja on edessä. Se on se kovin osasto. Tässä on nyt iso väärinkäsitys.

Ilman muuta näen niin, että kun tähän etujoukkoon liitytään, niin kyllähän se on pitkä askel kohti Nato-jäsenyyttä. Tietenkin tullaan selittämään, ettei tässä mihinkään Naton suuntaankaan liikuta, koska kansa panee vastaan. Viimeiset mielipidetiedustelutkin osoittivat, että iso enemmistö suomalaisista sanoo "ei" Nato-jäsenyydelle, ja siksi sitä ei arvata sanoa, mitä ollaan tekemässä. Jos olisi uskallusta sanoa, niin tästä salista se menisi suunnilleen tuosta poikki, ketkä ovat Naton kannalla, jos ollaan ihan rehellisiä. (Välihuutoja) — Niin, minä luulen, että siinä ed. Heinäluoman kohdalla se viiva heilahtelisi, kummalle puolelle menisi. — Mutta kun kansa panee vastaan, niin sitten viedään hitaasti tätä prosessia eteenpäin, ja tämä Nrf on nyt se seuraava askel.

Niin kuin on jo ilmoiteltu, nyt kun ei mennä päivystysvuoroon, niin se on vain tämä vaihe sitä ja seuraavaksi siihenkin mennään sitten eli askel kerrallaan suomalaisia viedään nyt kohti Nato-jäsenyyttä. Minusta on vaan reilua, että tästä perusasiasta puhutaan, mennäänkö siihen Natoon vai eikö siihen mennä. (Ed. Ukkola: Mennään, mennään!) — Niin, minä tiedän, että täällä on näitä rehtejä entisiä Kalevan toimittajia ja muitakin, jotka sanovat suoraan, että sinne vaan ja kärkijoukkoon, mutta eivät kaikki ole yhtä suorapuheisia.

Miksi sitten kansa panee Nato-jäsenyyttä vastaan, on tietysti iso kysymys. Minä ymmärrän niin, että se on hyvin vaistomainen, vaistonvarainen kanta, joka perustuu siihen minusta aivan oikeaan käsitykseen, että se tarkoittaa liittymistä USA-johtoiseen Natoon, eikä USA:ssa sinänsä mitään vikaa maana ole. USA on oma maansa. Se on mahtimaa maailmassa. (Ed. Jaakonsaari: Pehmenee, pehmenee!) Mutta amerikkalaisilla on omat intressinsä, joita he ajavat, ja ne eivät ole samat useinkaan kuin meidän intressimme. Esimerkiksi Irakissa ei ole mikään demokratian oppitunti käynnissä. (Ed. Jaakonsaari: Eikä siellä ole Natokaan!) Siellä otetaan öljy amerikkalaisten käsiin, ja niin se varmaan myöskin tapahtuu. Tämä on se iso kysymys, joka jakaa nyt mielipiteitä. (Ed. Jaakonsaari: Ei siellä ole Nrf eikä Natokaan!) — Siellä on Nato-maita noin parikymmentä vähintään jo nyt, ja siellä olisi muuten Suomikin, jos olisimme Naton jäsen. Ei Liisa Jaakonsaari ainakaan olisi ollut sanomassa, ettemme ainakaan sinne lähde. Kyllä olisi varmasti yllyttänyt, että äkkiä kanssa. (Ed Pulliainen: Meni se Haukiputtaallekin!) — Kyllä.

Tämä on taustalla tässä Natossa, tämä ongelma, tämä iso ongelma. Nato on kova sotakone. Se on tehokas toimija, mutta kun sitä johtaa maa, jolla on omat intressinsä, joita se Naton kauttakin ajaa, niin ne intressit eivät vaan osu yksiin meidän intressien kanssa, ja se panee sanomaan "ei".

Mikä sitten on vaihtoehto? Onko olemassa vaihtoehtoa tälle pyssyuskolle, jota täällä niin moni oikeasti edustaa? Kyllä se on köyhyyden ja kurjuuden poisto tästä maailmasta, mihin pitää päästä. 3 miljardia tämän planeetan ihmistä kituuttaa alle 2 dollarilla päivänsä. Sieltä se turvallisuusuhka kumpuaa tai sieltä saa tukensa se ääritoiminta, terrorismi ja muu, siitä surkeudesta, kaameasta kurjuudesta, joka tällä planeetalla on, mutta asevoimiin riittää silti kuitenkin rahaa: 1 000 miljardia euroa vuodessa, josta amerikkalaiset panevat puolet, Euroopan unionin maat 180 miljardia. Sinne riittää rahaa muttei riitä köyhyyden poistamiseen. Tämä on se kysymys, koska nämä rikkaat maat haluavat pitää tämän planeetan käsissään ja käyttävät siinä pyssyä.

Niin se on tässäkin maassa nyt ikävä tämä tilanne. Kehitysapua ei saada millään nostettua YK:n kanssa tehdyn sopimuksen tasoon eli 0,7 prosenttiin, ei kerta kaikkiaan millään. Rahat eivät koskaan riitä. (Ed. Karhuvaara: Ei se määrä vaan se laatu!) Mutta EU-taistelujoukkoihin riittää rahaa, Naton taistelujoukkoihin riittää rahaa. On pyssyuskoa minusta nyt tämä ihan selvästi. Onneksi Väyrynen vielä panee pöytään sentään esityksen tästä kehitysavun nostamisesta, mutta kukaan muu ei enää ole sillä kannalla ainakaan porvaripuolella. (Ed. Laakso: Ei edes Laukkanen!) Kaikki vaan toteavat, että sinne nyt ei ainakaan rahaa riitä mutta Nato-joukkoihin riittää. Tämä on se valinta, jota tehdään joka paikassa tällä planeetalla, (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) ja me olemme valitettavasti — ihan pari lausetta vielä — vaipumassa tähän pyssyuskoon, joka ei kuitenkaan tule tuottamaan tulosta. Ei se maailma muutu turvallisemmaksi tällä opilla, jota tässä nyt noudatetaan.

Ed. Jaakonsaari, minä vielä sanon lopuksi sen, että te sanoitte, että minä vastustan kaikkea. (Ed. Jaakonsaari: Kyllä!) Tämän maan puolustamista en ole vastustanut koskaan ja tulen sitä aina kannattamaan sataprosenttisen varmasti. Te puhutte roskaa. Minä kannatan myös rauhanturvatoimintaa silloin, kun se on YK-johtoista. Koskaan ei ole sitäkään vastustettu. Mitä minä vastustan, on Nato-jäsenyys, koska minusta siilin ei pidä tiikerin metsästysseurueeseen liittyä. Omat piikit pitää pitää kunnossa eli Suomen oma puolustus.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä, missä on teidän internationalisminne? Missä on teidän kansainvälinen solidaarisuutenne? Onko tuo USA-viha saanut niin voimakkaat allergiareaktiot, että teidän logiikkanne mukaan pitäisi erota YK:sta ja Etyjistä ja joka paikasta, jossa USA on mukana?

Mutta, ed. Tennilä, te olette käyttäneet suhteessa Nato-jäsenyyteen erittäin hyvää metaforaa, jota toivon, että käytätte tulevaisuudessakin. Te olette sanonut monta kertaa aikaisemmin, että Nato-jäseniä ollaan silloin, kun pistetään töpseli seinään, ja se on ihan totta. Se on täsmälleen näin, että silloin, kun haetaan jäsenyyttä, pistetään töpseli seinään, niin siellä silloin ollaan. Ja nyt ei ole kerta kaikkiaan kysymys siitä. Jos Suomi olisi jättäytynyt tämän prosessin ulkopuolelle, sitten itse asiassa meidän suhdetta liittokuntaan olisi vedetty taaksepäin. Nyt se säilyy entisellään tässä. Tästä on kysymys. Älkää antako väärää kuvaa ihmisille.

Ja jos, niin kuin ed. Palm sanoi, täällä on jollakin sotakiihkoa silmissä, niin teillä on, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ed. Tennilä, teillä on, ja teidän ryhmällä on ollut hirveän sotaisat puheet koko ajan. Te ette suostu puhumaan edes kriisinhallinnasta.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tennilän ja ed. Soinin puheenvuoroihin liittyen haluan muutamalla sanalla perustella sitä, että välttämättä ihan kaikki sosialidemokraatit eivät kuitenkaan ole tämän Nrf-joukkojen lähettämisen kannalla.

Olin muutama viikko sitten Englannissa ja näin televisiodokumentin, jonka BBC oli tehnyt. Siellä oli Irakin sodassa ollut englantilaissotilas, joka oli 23-vuotias, ja hän oli 70-prosenttisesti palanut. Siinä dokumentissa kerrottiin, miten Englannin valtio tulee tulevaisuudessa maksamaan eläkettä tälle sotilaalle ja mikä tämän sotilaan tulevaisuus tulee olemaan. Hänellä oli kaksi lasta ja vaimo, ja se elämä ei ollut kovin helppoa sen sotakokemuksen jälkeen. (Ed. Laukkanen: Oliko se Nrf:n syytä?)

Eli näen tämän niin, että me olemme pitkään tehneet päätöksiä, joissa on haettu tätä Nato-yhteensopivuutta, ja tämä Nrf-joukkojen tukeminen ja lähettäminen on yksi osa sitä, enkä kannata Natoon liittymistä. En voi missään tapauksessa kannattaa tätä esitystä ja kannatan vasemmistoliiton vastalausetta.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilä ja vasemmistoliiton edustajat ovat todenneet, että tämä Nrf on jonkinlainen keihäänkärki Natossa. Se pitää varmasti paikkansa, että sitä tästä pyritään luomaan, niin kuin täällä todetaan: se on osa Naton transformaatiota, se on osa sitä muutosta, jossa Nato pyrkii nimenomaan oman alueensa ulkopuolisiin operaatioihin lisäämään kykyä vaikuttaa ja reagoida nopeasti. Täällä esimerkiksi ed. Haavisto kuvasi, minkälaisiin tarkoituksiin näitä Nrf-joukkoja on tarkoitus käyttää. Mutta on huomattava, että meidän osaltamme kysymys on täydentävästä toiminnasta. Me teemme jokaisen osallistumispäätöksen tapauskohtaisesti, niin kuin olemme tehneet Bosnian, Kosovon ja Afganistanin osalta, jotka ovat Nato-johtoisia operaatioita. Olemme miettineet, pitääkö meidän mennä niihin mukaan, ja tämä ei tätä muuta millään tavalla. Toivottavasti vaan tämä konsepti (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kehittyessään parantaa mahdollisuuksia estää vakavia konflikteja ja muun muassa kansanmurhia.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaari, ei minulla ole mitään amerikkalaisvihaa olemassa. Päinvastoin, minä tunnen erittäin monia amerikkalaisia, monet ovat hyviä ystäviäni suorastaan. Luen paljon amerikkalaisia kirjoja — entä te, en tiedä sitä — ja sillä lailla seuraan amerikkalaista elämää. Amerikan johdolla vaan on semmoisia toimia, joita ei voi hyväksyä, (Ed. Jaakonsaari: Mutta siellähän vaihtuu johto!) ja amerikkalaisilla on myös semmoiset intressit, joita he ajavat maailmanlaajuisesti, jotka eivät yhdy meidän intresseihin. Tämä on se kysymys.

Mikä on tämä masiina ja töpseli? Nythän tätä masiinaa rakennetaan edelleen. Te kiellätte koko ajan, ettei tässä tapahdu mitään, vaikka masiinaa valmistellaan siihen kuntoon, että töpselin voi vain tuikata seinään heti, kun kansa sanoo "kyllä". Onhan tämä askel sen masiinan valmistamiseen. Mitä te tätä turhaan kiellätte? Olkaa rehellinen, tehän kannatatte Nato-jäsenyyttä. Olkaa iloinen, niin kuin te varmaan olettekin.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuuntelin ed. Marjaana Koskisen puheenvuoron tässä äsken, jossa hän sanoi, että hän ei voi kannattaa Nrf-joukkoihin mukaan menoa sen vuoksi, että hän vastustaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Minusta nämä asiat eivät ole yhteismitallisia. Me voimme esittää kysymyksiä Suomen Nato-jäsenyyden osalta hyvin legitiimisti ja silti voimme vahvasti tukea sitä, että osallistumme näihin nopean toiminnan joukkoihin. Nämä eivät ole samasta asiasta puhumisia. Sen lisäksi te kuvasitte hyvin vahvasti erilaisia traumoja, joita sotilastilanteissa on syntynyt. Se on aivan totta, historia on täynnä näitä, ja yksilökohtaisesti kun koetaan sotatilanne, se on erittäin vaikeaa.

Minä olen ymmärtänyt hyvin tämän kansainvälisen kriisinhallinnan tehtävän sekä tässä tapauksessa, kun on Nato-joukoista kysymys, että laajemmissa puitteissa nimenomaan tavoitteena estää sodat ja estää kansanmurhat, toimia sellaisen maailman luomiseksi, missä meidän ei tarvitse näitä traumoja kokea, mihin ed. Marjaana Koskinen viittasi.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minä muistan senkin ajan, kun ed. Kimmo Kiljunen vielä oli sitä mieltä, että Suomen ei pidä osallistua mihinkään sellaiseen kriisinhallintatoimintaan, jolla ei ole Yhdistyneiden kansakuntien hyväksyntää. Nyt ed. Kimmo Kiljunen on valmis osallistumaan myöskin Naton Nrf-joukkojen sellaisiin operaatioihin, joilla ei ole Yhdistyneiden kansakuntien hyväksyntää.

Ongelma tässä on se, että Nrf on todella, kuten ed. Tennilä kuvasi, keihäänkärki Natossa, mutta se on myös moottori, jolla muutetaan Naton ja sen kanssa yhteistyössä olevien maiden asevoimia. (Ed. Jaakonsaari: Se on totta!) Lähtökohtana on, ja tätä ei esimerkiksi ulkoasiainvaliokunta sen paremmin kuin puolustusvaliokunta ole vielä selvittänyt, mikä on tämä muutoksen määrä. Minkälaisia muutoksia tämä Nrf tuo mukanaan Suomen asevoimiin? Lähtökohta kuitenkin Natolla on se, että sen ydin on Yhdysvaltain ja asianomaisten jäsenmaiden tai kumppanuusmaiden asevoimien välisen suhteen kehittäminen. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Eli tämä on se suuri kysymys. Suomea kehitetään tällä hetkellä asevoimien osalta siten, että olemme yhteistyökykyisiä ennen kaikkea Yhdysvaltain asevoimien kanssa.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Olemme taas keskustelemassa kriiseistä ja niitten hallinnasta, tällä kertaa kotimaan ulkopuolella, vaikka välillä vähän siltä tuntuu, että täällä kotimaassa.

Arvoisa puhemies! Suomihan haluaa osallistua voimavarojensa puitteissa aktiivisesti niin kriisien ennaltaehkäisyyn, kriisien rauhanomaiseen ratkaisuun, kriisinhallintaan kuin jälkihoitoonkin. Tämä on varmasti se panoksemme globaaliin rauhaan pyrittäessä, mihin aikaisemmin tuolla viitattiin.

Suomen päätöstä osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen, Nrf:n, täydentävään toimintaan kiireisimmät halusivat jo lähes vuosi sitten. On mielestäni ihan hyvä, ettei tämän suurempaa hoppua ole ollut, vaikka jotkut kuvittelivatkin, että jäämme nyt sitten junasta ja rakas kilpakumppanimme Ruotsikin ehtisi edelle. Nyt syntynyt kompromissi osallistumisen tasosta on myös mielestäni ihan oikean suuntainen. Tulevaisuudesta ei kukaan tiedä.

Nrf-joukkojen perustaminen on päätetty kuusi vuotta sitten. Sen jälkeen on monenlaista tapahtunut, ja nyt kumppanimaille tarjottavasta osallistumismahdollisuudesta on muotoutunut sellainen, että voin siihen mukaan menoa itsekin kannattaa, vaikken olekaan Natoon liittymässä. Tässä selonteossahan sanotaankin, ettei osallistuminen muuta valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa määriteltyä Suomen suhdetta Natoon.

Arvoisa puhemies! Kumppanimaa saa käyttöönsä tarvittavat Nrf:ää koskevat asiakirjat ja ohjeistukset sekä voi osallistua täydentävästi Nrf:n rotaatioihin tai operaatioihin. Kumppanimaa voi myös osallistua yleiseen harjoitustoimintaan, johon on jo osallistuttukin vuonna 2006 tehdyn linjauksen mukaisesti, ja tietyn tyyppiseen valmistelutyöhön, kuten konferensseihin.

Nyt olemassa olevassa Nrf-joukkojen mallissa korkeassa valmiudessa pidetään ainoastaan perussuorituskyvyt omaavaa joukkoa tarkoittaen, että perusosan tulee kyetä toteuttamaan itsenäisesti ainakin yksi Nrf:n matalamman intensiteetin tehtävistä ja siten toimia etujoukkona mahdollisesti laajemmalle operaatiolle.

Nrf:ssä on yhtäläisyyksiä EU:n taisteluosastoihin. Tehtävät, joita sen tulisi kyetä toteuttamaan omilla resursseillaan, ovat esimerkiksi evakuointitehtävät, kriisinhallintatehtävät mukaan lukien rauhanturvaaminen, terrorismin torjuntaoperaatioiden tukeminen sekä pakotteisiin liittyvät saarto-operaatiot ja tuki onnettomuustilanteiden seurausten hallinnassa.

Mielestäni on tärkeätä toki hyödyntää Nrf:n täydentävään toimintaan osallistumista omien Puolustusvoimiemme kehittämisessä. Näin ollen voimme helpommin osallistua eri tahojen puitteissa tapahtuviin kansainvälisiin kriisinhallintatehtäviin, oli sitten kyse YK:n, EU:n, Naton tai muiden kv-järjestöjen toiminnasta. Mutta eihän meidän tarkoituksemme ole vain harjoituttaa omaa väkeämme eri kokoonpanoja varten, vaan meidän rauhanturvaajiamme, niin sotilaallista kuin siviilikriisinhallintaosaamistamme, tarvitaan koko ajan myös aktiivisessa työssä maailmalla, eikö niin?

Kun puhutaan resursseista, joita meillä on olemassa kriisinhallintaa varten, ei tämä erilaisiin koulutuksiin ja joukkopooleihin osallistuminen saa alkaa syödä suurta osaa rahoistamme. Kyllä siihen kentällä oloon on kuitenkin pystyttävä panostamaan suunnilleen entisessä mitassa, jos oikeasti tavoitteemme on auttaa eikä vain pitää valmiutta yllä tai, mikä vielä erikoisempaa, pitää valmiutta yllä vain mahdollista Natoon liittymistä varten.

Arvoisa puhemies! Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin vielä erään arvostetun asiantuntijakommentin valiokuntakuulemisessa. Hän totesi, että Nrf:n rotaatioihin, valmiusvuoroihin, osallistumisesta saatavaa hyötyä on liioiteltu, eli sitä ei pitäisi myöskään yliarvioida, kuten mietinnössämme ulkoasiainvaliokunnassa toteamme: "- - operaatiokohtainen osallistuminen rotaation sijasta jättää Suomelle enemmän liikkumavaraa kriisinhallintaresurssien käytössä, koska rotaatioon ilmoitettuja joukkoja ei voi päivystysaikana käyttää muissa operaatioissa."

Arvoisa puhemies! Erikoista on se, ettei selonteossa kerrottu tämänhetkisiä ja lähiaikojen valmiuksia Nrf:ään osallistumiseen eli sitä, mitä meillä on valmiina, mikä täyttää suorituskykyarvioinnin kriteerit. Asiantuntijakuulemisessa selvisi kuitenkin, että occ2-arviointitasolla on meillä nyt vain yksi Merivoimien alus ja ehkä ensi vuonna saamme myös yhden Ilmavoimien ja Maavoimien yksikön laatutasoltaan läpäisykelpoiseksi. Onkin ainakin minun mielestäni selvää, että näidenkin asioiden nopean toiminnan kyvyn kehittämiseen liittyen pitää löytyä valmisteilla olevasta turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssämme on ulkoasiainvaliokunnan mietintö koskien Suomen osallistumista Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävään toimintaan, eli Suomi on nyt jatkamassa aivan loogisesti edellisen hallituksen työtä. Silloin ilmaisimme suullisesti mielenkiintomme Natolle osallistua Nrf:ää tukevaan toimintaan. Me kuulumme siis rauhankumppanuusmaiden etujoukkoon. Nrf-toimintaan osallistuvana kumppanimaana saamme Nrf:ää koskevat standardit käyttöömme ja voimme osallistua Natossa käytävään Nrf-keskusteluun.

Suomi on osallistunut erittäin aktiivisesti YK:n, EU:n ja Naton toteuttamiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin. Viimeisin YK-operaatio, jossa olimme mukana huomattavalla panoksella, oli Libanonin Unifil II. Osallistuimme Naton kriisinhallintaoperaatioihin Kosovossa, kuten tiedetään, Kfor, ja Afganistanissa Isaf-operaatioon sekä EU-operaatioihin Bosniassa ja Tšadissa. Päivystämme parhaillaan EU:n pohjoismaisessa taisteluosastossa, ja kaikilla näillä operaatioilla on YK:n turvaneuvoston valtuutus.

Arvoisa puhemies! On selvää, että sotilaallinen kriisinhallinta on vain väline. Ensisijainen pyrkimyksemme on ja pitää olla tässä kriisinhallinnassa tukea YK:n peruskirjan päämääriä rauhasta ja turvallisuudesta. Suomi on järjestelmällisesti ja loogisesti halunnut kehittää valmiuksiaan sotilaallisessa kriisinhallinnassa. Nopea väliintulo maailman kriiseissä on aivan olennaista, ja kannattaa nyt muistaa, että sitä on myös YK toistuvasti korostanut. 90-luvun kokemukset ovat osoittaneet nopean väliintulon tarpeen vakavissa kriiseissä ja humanitaaristen katastrofien estämiseksi, ja noissa kriiseissä on kysymys perustavan laatuisista ihmisoikeuksien loukkauksista tai niiden turvaamisesta. Meidän on oltava mukana tässä työssä.

Nrf edustaa sotilaallisen kriisinhallinnan korkeaa osaamista. Myös EU:n taisteluosastot lukeutuvat ja tukeutuvat toiminnassaan näihin Nrf-standardeihin ja ovat mukana harjoituksissa, eli on hyvin perusteltua, että osallistumme Nrf:ään ja varmistamme sen, että voimme jatkossakin toimia osaavasti vaativissa kriisinhallintatehtävissä eri järjestöjen johtamissa operaatioissa.

Kannattaa huomata, että Nrf:n täydentävään toimintaan osallistuminen ei muuta sitä tosiasiaa, että Naton nopean toiminnan joukko on kumppanimaiden osoittamista voimavaroista riippumaton. Täydentävyys on olennaista siksikin, että osaa Nrf-tehtävistä, esimerkiksi Naton kollektiiviseen puolustukseen liittyviä tehtäviä, ei ole tarkoitettukaan kumppanimaille. Osallistuminen Nrf-toimintaan ei merkitse velvollisuutta osallistua Nrf-operaatioihin. Tämäkin on salikeskustelussa tullut lukemattomia kertoja esille. Myös Naton jäsenmaat tekevät kansallisen päätöksen halukkuudesta ilmoittaa joukkoja Nrf:n valmiusvuoroihin taikka yksittäisiin operaatioihin.

Suomi määrittelee vasta myöhemmin, millaisia joukkoja se tarjoaa Nrf:n täydentävään toimintaan. Me emme ole tällä päätöksellä siis asettamassa sotilasosastoa valmiusvuoroon eli rotaatioon. Sekin on täällä moneen kertaan todettu. Ulkoasiainvaliokunta korostaa kuitenkin aivan asiasta, että Suomen kannattaa Naton kanssa käytävissä neuvotteluissa pyrkiä siihen, että saamme mahdollisimman suuren hyödyn Nrf-yhteistoiminnasta, ja jotta tähän päästään, meidän pitää määrittää tarkemmin Nrf-tavoitteemme, kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa.

Kriisinhallinnan kustannukset nousevat, eikä Nrf-toiminnan hintaa ole mahdollista arvioida valtioneuvoston selonteon pohjalta. Sotilaallisen kriisinhallinnan resurssit tuleekin ottaa tarkasteluun turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa.

Ja lopuksi: Näen kovasti Nrf:ää allergisoivia. Haluaisin heittää teille kysymyksen, että kun tiedämme, mitä Nrf on tähän saakka tehnyt — ne ovat olleet lähinnä näitä evakuointi- ja suojelutehtäviä — eikö teitä yhtään hirvitä EU:n operaatiot. Esimerkiksi operaatio Tšadissa on ensimmäinen operaatio, jonka käänteistä ja monistakaan operaation sisältöön liittyvistä asioista emme voineet ennen päätöstä tietää. Tällaisia operaatioita EU:n kautta tulee varmasti uusiakin, ja ne ovat kyllä hankalia ja vaativia, ja paljon enemmän kannattaisi keskustella niistä.

Oiva Kaltiokumpu /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paloniemi toteaa, että näissä joukoissa täytyy olla korkeaa osaamista. On harmi, että en saanut tätä puheenvuoroa aikaisemmin, koska täällä oli ministeri ja pääministerikin paikalla, mutta täällä ovat nyt molempien valiokuntien puheenjohtajat, joten esitän kysymyksen.

Kriisinhallintaan osallistuminenhan on ehdottoman tärkeä kansainvälinen velvollisuus Suomelle. Me voimme saivarrella siitä, onko joku kriisi sellainen, jossa ei pitäisi olla tai jossa pitäisi olla, mutta millä tavalla hallituksessa ja valiokunnissa on pohdittu hakeutumista näihin joukkoihin? Nythän esimerkiksi Säkylän Kansainvälisessä Keskuksessa, joka on erittäin korkeatasoinen, siellä on hyvä koulutus, nämä hakijamäärät ovat vähentyneet. Siellä ovat upseerit jättäneet hakematta ainakin niissä määrin, kuin aiemmin on ollut hakijoita. Millä tavalla näiden rekrytointi, palkkaus ja muut edut ovat olleet keskustelussa?

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mitään täsmällistä tähän ei ole vastattavissa sen takia, että näitä asioitahan vasta nyt ryhdytään perusteellisemmin pohtimaan. Mutta sellaisia ajatuksia, joita esimerkiksi Puolustusvoimien taholta on esitetty, on, että voitaisiin jossain määrin käyttää samaa henkilöstöä, joka on ollut esimerkiksi EU:n rauhanturvaamistehtävissä, koska heillä on jo valmistavaa koulutusta ja osaamista näissä kysymyksissä. Sitten täytyy huomata, että tässä voidaan käyttää myöskin erityisyksiköitä, kuten bakteerisodankäynnin ja kemiallisen sodankäynnin asiantuntemusta, jota Suomella on erityisen paljon. Tätä on vilautettu myöskin, että tällaisia erikoisyksiköitä voitaisiin käyttää. Myöskin Merivoimien yksiköt voivat tulla joissakin tapauksissa kysymykseen. Haluan kuitenkin korostaa sitä, että tämä on kaikki täysin alustavaa, nyt vasta alkaa tämä tarkempi pohdinta.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomen pitkä perinne rauhanturvatoimissa on lähtenyt siitä, että meillä on ollut tarjota sellaisia rauhanturvaajia, joilla on taustalla myös siviilikoulutus ja tällä tavalla laajempi osaaminen kuin ammattisotilailla. Minusta tämä on hyvä perinne jatkaa myös näissä Nrf-tyyppisissä toiminnoissa. Ei meidän kannata tarjota niin sanotusti kiväärimiehiä, joita maailmalta on kyllä saatavissa rauhanturvaoperaatioihin. Meidän kannattaa tarjota sellaista osaamista, jota muilla ei ole, korkeaa osaamista. Ja mitä tulee sitten tähän halukkuuteen, niin reserviläisiä on toistaiseksi ollut riittävästi hakijoina. Sen sijaan, jos näitä rotaatioita tulee toinen toisensa jälkeen, saattaa tulla ongelmia kantahenkilökunnan osalta löytää lähtijöitä ja voi olla myöskin niin, että jos ollaan vain päivystysvuorossa, niin myöskin reserviläisten kiinnostus alenee. Sen takia tätä päivystysvuoroon menemistä kyllä pitää erittäin monipuolisesti pohtia ja katsoa nyt ensin, miten tämä EU-taisteluosasto ja päivystys menee eteenpäin.

Juha Hakola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Kaltiokummulle toteaisin, että kysyin suurin piirtein tätä samaa asiaa vieraillessani Säkylässä. Yksi merkittävä syy, aivan samoin kuin monella muullakin toimialalla, on se, että suuret ikäluokat eläköityvät ja sitä kautta sitten tietenkin tämän koulutuksen ja muun kautta rotaatio menee eteenpäin ja pikkuhiljaa varmasti tulee uutta, verevää, kokenutta voimaa, joka sitten voi ottaa osaa tähän toimintaan. Mutta tällä hetkellä aivan samalla tavoin kuin Puolustusvoimissa eläkeikä tulee vastaan ja nuoremmat eivät vielä ole ihan valmiita.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa on kysymyksessä kovan luokan palautekeskustelu. Nimittäin on kiinnitettävä huomiota siihen, että sitä ei käydä ainoastaan normaalina parlamentaarisena palautekeskusteluna, vaan siihen on osallistunut hyvin merkittävä uusi instituutio, jonka eduskunta on itse juhlapäätöksellään luonut.

Arvoisa puhemies! Siteeraan Kaleva-lehteä pitkäperjantailta tänä vuonna. Kirjoittajavieras on kysymyksessä.

"Puhuttaessa Naton nopean toiminnan joukoista puhutaan väistämättä myös itse sotilasliitosta. Oppositiossa varsinkin vasemmistoliitto on moittinut hallitusta lisäaskeleiden ottamisesta Nato-jäsenyyteen päin. Hieman vastaavalla tavalla päätökseen kirjattiin vihreiden vaatimuksesta toteamus, että Nrf-päätös ei muuta Suomen suhdetta Natoon, ja samaa painotti myös pääministeri Matti Vanhanen omissa kannanotoissaan.

Tämähän ei ole tarkasti ottaen totta: tietysti liittyminen sotilasliiton kokoamiin pikajoukkoihin vie lähempään yhteistyöhön Naton kanssa."

Kuka onkaan tämä kirjoittaja? Hän ei ole kuka tahansa. (Ed. Tennilä: Raimo Väyrynen!) Hän on Raimo Väyrynen, Ulkopoliittisen instituutin johtaja. Elikkä siis toisin sanoen olemme luoneet eduskunnalle instituution, kaksinkertaisen palautejärjestelmäinstituution: Kun kansanedustajat ja eduskuntaryhmät ja eduskuntapuolueet puhuvat, niin Ulkopoliittinen instituutti johtajansa välityksellä ilmoittaa, puhutaanko totta vai ei. (Ed. Jaakonsaari: Ei, mutta voisitteko jatkaa sitä sitaattia?) Elikkä tilanne on juuri näin kuin sanoin. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä tapauksessa eduskunta on luonut valheenpaljastusapparaatin, jossa arvioidaan, puhutaanko täällä totta vai ei. Kun täällä ei ole tapana sanoa, puhutaanko totta vai ei vai puhutaanko muunnettua totuutta tai sovellettua totuutta kohteliaasti, niin me olemme itse luoneet instituution, joka kertoo, kuinka asiat ovat ja kuka täällä sattuu mitäkin hetulaa heittämään. (Ed. Lahtela: Se ei ole paha ollenkaan!)

Arvoisa puhemies! Millä tavalla eduskuntainstituutio itse vastaa Ulkopoliittisen instituutin johtajalle, professori Raimo Väyryselle? Vastaa muun muassa näin: "- - osallistuminen Nrf:ään ei muuta Suomen suhtautumista itse Nato-jäsenyyteen, vaan ratkaisu on nähtävä loogisena jatkumona kriisinhallinnassa ja Naton rauhankumppanina." Tätä ennen mietinnössä todetaan: "Osallistuminen Nrf:ään on perusteltua, jotta Suomi kykenee jatkossakin toimimaan menestyksellisesti vaativissa kriisinhallintatehtävissä eri järjestöjen johtamissa operaatioissa ja niin osallistumaan kansainvälisen vastuun kantamiseen rauhasta ja vakaudesta." (Ed. Kimmo Kiljunen: Mutta eikö se ole ihan totta?) Siis toisin sanoen juuri vahvistetaan se, mitä täällä on joukolla yritetty nyt todistaa ja millaisia ovat olleet nyt niitten puolueitten ja puolueryhmittymien kannanotot, jotka ovat sitä mieltä, että juuri tästä syystä pitää menetellä niin kuin mietinnössä esitetään, tosin eriävän vastalauseen saattelemana, mutta kuitenkin.

Arvoisa puhemies! Minä olen ihan vakavissani tässä asiassa, että joku ... (Ed. Tennilä: Älkää nyt tutkijoiden suuta tukkiko!) — Ei, ed. Tennilä, ei suita tukita missään nimessä, mutta sanotaanpahan vaan, että olemme mielenkiintoisen juhlapäätöksen eduskunnassa tehneet.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta olemme tehneet hyvän juhlapäätöksen, ja vielä enemmän kannustaisin Raimo Väyrystä ja Ulkopoliittisen instituutin tutkijoita käyttämään puheenvuoroja ja julkisesti kirjoittamaan. Mutta se, mitä ihmettelen, oli ex-tiedemies Pulliaisen tapa siteerata Väyrystä, koska te ette siteerannut sitä kokonaisuutta, mitä hän tarkoitti. Hän sanoi nimenomaan, että se ei tarkalleen pidä paikkaansa, ja sitten jatkoi näin: "Etenemällä hiukan pysymme - - paikallamme." Tässä hän juuri halusi korostaa sitä, että se linja, mikä on hallituksella, pitää sillä tavalla paikkansa, että suhde liittokuntaan ei muutu, mutta se olisi muuttunut, jos me olisimme jääneet tästä ulkopuolelle. Minusta tästä sitaatista voidaan olla eri mieltä, mutta toivon, että siitä ei olla eri mieltä, että Raimo Väyrynen ja Ulkopoliittisen instituutin työntekijät vielä villimmin ja vapaammin voisivat osallistua tähän yhteiskunnalliseen keskusteluun. Siellä on ollut vähän turhan hiljaistakin minun mielestäni.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että ed. Tennilä käyttää ystävällisesti puheenvuoron ja säästää minun voimavarojani seuraavaan suureen taisteluun.

Arvoisa puhemies! Ed. Jaakonsaarelle ihan vakavasti: Siis sillä tavalla, että me ymmärsimme mielestäni, ainakin me, tämän Ulkopoliittisen instituutin roolin aivan kokonaan toisenlaisena. Ei sillä tavalla, että ollaan juuri siinä keskustelussa, (Ed. Jaakonsaari: Ei!) mikä eduskunnassa isossa salissa käydään. Asiahan oli pitkänäperjantaina juuri siinä saumassa, josta palautekeskustelu on juuri nyt. (Ed. Jaakonsaari: Mutta sehän oli juuri think tank!) — No, kyllä siinä on think tank hump hump! (Naurua — Ed. Jaakonsaari: Think tank tarkoittaa juuri sitä, että osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun!)

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä on juuri sitä, mitä minä olen pelännyt. Minä arvostelin toimittajana sitä, että Upi otetaan eduskunnan yhteyteen, erittäin voimakkaasti arvostelin. (Ed. Laukkanen: Mutta te olette nyt kansanedustaja!) Tässähän käy nyt niinpäin, että Ulkopoliittinen instituutti ei uskalla tutkia, koska eduskunta saattaa sen hutkia, ja toisaalta, jos se tutkii jotain, mikä on järkevää ja tarpeellista, niin sitten tulee joku eduskunnasta, joka todella hutkii sen, ja toisinpäin. Minusta oli erittäin väärä päätös se, että Upi tuli tämän talon yhteyteen. Tutkimus ei voi olla puolueetonta, koska kumpikin pelkää ja kyttää toisiaan. Upi pelkää sitä, milloin räjähtävät kansanedustajat, ja kansanedustajat neuvovat Upia, miten sen pitää tutkia. Minusta pitäisi kerta kaikkiaan kumota tämä päätös, mikä on tällä tehty. Minusta se oli erittäin typerä, erittäin väärä ja Suomelle vahingollinen. Nyt minä luotan enää vain yliopistossa tehtyyn ulkopoliittiseen tutkimukseen, en missään nimessä Upin tutkimukseen enää.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Erikoiseksihan tämä keskustelu menee. Kun ed. Pulliainen minusta käyttää puheenvuoron, jossa on aineksia, joita voi vahvasti arvostella, niin ed. Ukkola ottaa nämä vahvat arvostelut sellaisiksi, että tekee juuri sellaiset johtopäätökset, joita ei voitaisi tehdä. (Ed. Ukkola: Aivan hyvin!) Eli nyt me menemme kyllä sellaista kehää ympäri, että meillä puurot ja vellit sekoitetaan täysin.

Ed. Pulliainen, minä kunnioitan erinomaisen vahvasti akateemista vapautta ja professoreiden kompetenssia, sekä tieteellistä kompetenssia että myöskin, kun on yhteiskuntatieteistä kysymys, yhteiskunnallista kompetenssia, ja minusta teidän täytyisi pystyä sitä aina arvostamaan.

Toiseksi, kun Ulkopoliittinen instituutti perustettiin eduskunnan yhteyteen, lähtökohtana ja suorastaan kiveen hakattuna lähtökohtana oli se, että se ei ole eduskunnan äänitorvi. Ulkopoliittinen instituutti ei tee tutkimusta ikään kuin meidän tilauksestamme. Me annamme puitteet tälle tutkimukselle, se virittää keskustelua, käy keskustelua, ja minusta professori Väyrynen tällä puheenvuorollaan käy juuri sitä keskustelua, jota me Ulkopoliittiselta instituutilta odotamme. (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Ed. Ukkola, eikö tämä ole juuri erinomainen esimerkki siitä, miten Upia täällä tarvitaan?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Professori Väyrysen kirjoitus ei ollut niin paljon tänne vasemmalle kuin ed. Pulliainen esitti. Olen lukenut sen artikkelin, ja hän aika lailla taiteili siinä keskellä, sanoisin näin. Minusta siinä oli liikaakin tämmöistä parlamentaarista kohteliaisuutta. Mutta varjelkoon Luoja meitä semmoiselta tutkimuslaitokselta, jossa tehdään parlamentaarisin perustein tutkimusta. Te sotkette, ed. Pulliainen ja ed. Ukkola, tutkijat ja valiokuntien sihteerit toisiinsa, ja se on karmea erehdys. Tutkijat ovat tutkijoita, ja ne tekevät niin kuin oikeaksi tuntevat. (Ed. Jaakonsaari: Tästä olemme samaa mieltä!)

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Asiasta ihan toiseen. Pääsiäisenä tuli lasten satutarina, ja tämä keskustelu alkaa muistuttaa itse asiassa tätä pääsiäistarinaa, joka liittyi keisarin uusiin vaatteisiin, jossa lopputilanteessa tulee keisari ja kaikki taputtavat ja hurraavat, että näyttää tilanne hyvältä, ja vieressä pikkutyttö sanoo isällensä, kertoo totuuden. Onko itse asiassa tässä niin, että Upi on se pikkutyttö, joka sanookin sen, että keisarilla ei ole vaatteita lainkaan?

Tämä on tietenkin pohdittava kysymys, miten tässä, kun puhutaan tästä selonteosta, meillä hirveän paljon vähätellään asioita lähtien siitä, että ei muuteta suhdetta Natoon. Kysymysmerkki täytyy pistää perään. Voi olla, ettei tänään, mutta voi olla, että se on kuitenkin askel. Reilua on sanoa, mihin ollaan tähtäämässä.

Sama asia koskee sitä, että meille korostetaan, että kysymys on humanitaarisen avun viejästä. Onko todella näin? Tänään voi olla näin, mutta mitä se on tulevaisuudessa? Mihin me olemme viemässä meidän ulkopoliittista suuntaamme?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Äsken arvostelin ainoastaan sitä, että professori Väyrynen Ulkopoliittisen instituutin johtajana osallistui keskellä sitä keskustelua asiaan (Ed. Jaakonsaari: Juuri näin!) arvioimalla sitä, kuka täällä muka valehtelee. Siis jokainen instituutti omista lähtökohdistaan arvioi, mikä on oikein. Jos eduskunta päättää jotakin, niin se on oikein. (Ed. Tennilä: Eikä ole!)

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä minä nyt selkiytän, miten tässä on käynyt. Tilannehan on se, että ed. Pulliainen teki sen ihan selväksi. Jos tekee sellaista tutkimusta tai esittää sellaisia mielipiteitä, siis jos Upi tekee sellaista tutkimusta tai Väyrynen esittää sellaisia mielipiteitä, jotka eivät kansanedustajia miellytä, niin ed. Pulliainen ja vasemmistoliitto suuttuvat. Jos tekee sitten sellaista tutkimusta ja kertoo sellaisia mielipiteitä, jotka tyydyttävät kansanedustajia, niin silloin siihen tutkimukseen ei usko kukaan. Tämä on kissa—hiiri-leikki, jossa ei ole päätä eikä häntää. Minusta on surkeaa, että Upi on eduskunnan alainen. Se ei voi olla puolueeton, eikä se ei voi tehdä tutkimusta, jota arvostetaan. Näin on.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Upi-päätös oli hieno päätös kerta kaikkiaan. Tärkeää on vaan, että Upi ymmärtää roolinsa. Sen tehtävä ei ole tehdä akateemista perustutkimusta vaan tuottaa ajankohtaista tietoa eduskunnan päätöksenteon pohjalle ja tueksi. Siinä katsannossa tohtori Väyrysen puheenvuoro oli erittäin tervetullut ja täyttää myöskin sen kriteerin, että hän ei ainakaan pelkää, että eduskunta jotenkin rankaisee häntä, että hän käyttää tällaisen puheenvuoron. Tässä katsannossa se oli erittäin tärkeä ja tervetullut puheenvuoro.

Itse tunnistan siinä kolme tärkeätä viestiä, joista ensimmäinen on se, että hän näkee synergian EU-taistelujoukkojen kanssa ja sen olennaisen, että siellä käytetään samoja standardeja ja menettelytapoja kuin Nrf:ssäkin. Tämä on hyvin tärkeä viesti meille tähän keskusteluun. Toinen on se, että me joudumme ennemmin tai myöhemmin harkitsemaan tätä ratkaisua uudelleen, kun mietitään osallistumista operaatioihin ja myöskin valmiusvuororotaatioon. Tämä on toinen tärkeä viesti häneltä. Ja kolmas on se, että Suomen suhteellinen asema Natoon säilyy ennallaan. Sen takia tämä Nato-keskustelu tänä päivänä on ollut täysin turha keskustelu. Tällä ei ole mitään tekemistä itse Nato-jäsenyyden kanssa, (Puhemies: Minuutti on kulunut!) ja askel tällä ratkaisulla kokonaisuudessaan verrattuna vuoden takaiseen ministereiden Kääriäinen ja Tuomioja suulliseen ilmoitukseen on hyvin pieni. (Puhemies: Nyt alkaa olla puolitoista!) Tämä oli ikään kuin kirjallinen ilmoitus siitä.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vaikuttaa siltä, että joitakin kansanedustajia harmittaa se, että tutkijat osallistuvat ajankohtaiseen keskusteluun. He saisivat osallistua keskustelun päätyttyä tai ennen keskustelua, mutta kun tutkijat osallistuvat juuri käynnissä olevaan keskusteluun, se ei silloin ainakaan käy, jos johtopäätökset ovat erilaiset kuin ne, joita asianomaiset kansanedustajat ovat tehneet.

Mielestäni oli tervettä ja myönteistä se, että Raimo Väyrynen osallistuu tähän keskusteluun, vaikka hänen johtopäätöksensä saattavat olla kokonaan toiset, mitä itse teen. Ja kyllä me tarvitsemme tällaisen valheenpaljastuskoneen myös tänne eduskuntaan, ja toivoakseni tämä Ulkopoliittinen instituutti kehittyy nimenomaan sellaiseksi.

Tutkija Tarkka esitti hyvin selkein sanoin sen, että kaikki sellaiset puheet, että Nrf-joukoilla ei olisi mitään tekemistä Suomen Nato-jäsenyyden kanssa, ovat aivan yhtä tyhjän kanssa. Hän totesi tämän, ja en minä ainakaan siitä suutu, päinvastoin.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt kun kaksi tuntia olemme käyneet tätä keskustelua Naton nopean toiminnan nyrkistä, Nrf:stä, tulee semmoinen omituinen olo. Täällä Nato-haukat esiintyvät rauhankyyhkysinä. Täällä Nrf:stä tehdään marttakerhoa, rauhanjärjestöä. Tosiasiassa kuitenkin Nrf-joukot ennen muuta on luotu Naton kovaksi sotilaalliseksi nyrkiksi, ja nyt tätä asiaa kierretään täällä.

Arvoisa puhemies! Kyllä perimmiltään tässä innossa, hingussa ja kiireessä mennä mukaan Naton nopean toiminnan joukkoihin on se, että halutaan ottaa se iso harppaus, iso askel, uusi askel, kohti Suomen Nato-jäsenyyttä. (Ed. Tennilä: Niin se on!) Siitä tässä perimmiltään on kysymys, ja sitä nyt kierretään täällä kuin kissa kuumaa puuroa, pyöritellään ja hyöritellään, mutta kyllä tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössäkin se minusta melko suoraan todetaan, mitkä ovat ne perusteet. Se tukee transatlanttista suhdetta, ja tällä päästään mukaan Naton sotilaallista uudistamista koskevaan yleiseen valmistelutyöhön. Mitä muuta tämä on kuin halua ottaa askel lähemmäksi Natoa? (Ed. Jaakonsaari: Ei ole!) — Se on sitä, että otetaan askel lähemmäksi Natoa. — Sen vuoksi minusta on terveellistä, että täällä on sentään edes vasemmistoliitto, joka toimii nyt vaikkapa sinä valheenpaljastuskoneena, josta tässä nyt on käyty keskustelua, ja joka nostaa esille tämän, että tämä on yksi askel lisää. Mutta samalla pitää sanoa, että ei tämä ole vielä päätös Suomen Nato-jäsenyydestä. Kyllä vasemmistoliitto ja toivon mukaan entistä useampi sosialidemokraatti ed. Marjaana Koskisen tavoin ja moni muu täällä salissa tulee sanomaan tiukan "ein" sen suhteen.

Täällähän on selvästi haluja viedä paljon pidemmällekin tätä asiaa. Kun kuuntelin ed. Sasin puheenvuoroa, jossa hän oli huolestunut, kun ei lähdetty rotaation mukaan (Ed. Laakso: Ed. Jaakonsaari oli samaa mieltä!) eli ilmoittauduttu etukäteen tiettynä aikana rotaatioon — jolloin ollaan valmiita lähtemään sotaan kuin sotaan, kun käsky tulee jenkeiltä — niin onhan se hyvä, että tässä kuitenkin otettiin sen osalta vielä aikalisä, mutta uskallan epäillä, että kohtapuoleen sitäkin lähdetään ajamaan sitten seuraavana askeleena. Mutta on tärkeätä, että nämä tuodaan esiin.

Arvoisa puhemies! Sen vuoksi tässä on kysymys myös Suomi ja Nato -keskustelusta toisin kuin ed. Tuomioja täällä sanoi. Siksi on tärkeätä, että Suomessa on voimia, jotka puolustavat YK:n alla toimivaa rauhanturvaamista, sitä, että Suomi on rauhanturvaamisen suurvalta, kuten tähän asti on ollut, sitä, että osallistumme kriisinhallintaan. Mutta me näemme myös, että me voimme osallistua ja meidän pitää osallistua kriisinhallintaan ilman, että sitoudumme vahvasti Naton sotilaalliseen kovaan nyrkkiin. Sen vuoksi haluan kannattaa ed. Lapintien tekemää ehdotusta.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on toistuvasti vasemmistoliiton puolelta sanottu, että tämä on askel lähemmäksi Naton jäsenyyttä. Kaikki tietävät, (Ed. Arhinmäki: Kaikki sen tietävät, aivan!) ja sen ovat Naton puolelta monet kerrat Naton eri edustajat todenneet, että Ruotsi ja Suomi ovat Nato-yhteensopivia maita. Ei ole mitään ongelmaa. Jos me haluamme Nato-jäsenyyttä, me lähetämme anomuksen ja varmasti tulisimme hyväksytyksi Nato-jäseneksi. Ei siis tarvita mitään. On älyllistä epärehellisyyttä sanoa, että tarvitaan pieniä askeleita. Jos halutaan jäsenyyttä, pitää hakea jäsenyyttä, ja tässä emme sitä tee, eikä ole hallituksen suunnitelmissakaan mitään sellaista.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Korkeaojalle toteaisin, että varmasti on näin, että Suomi kyllä hyväksyttäisiin Naton jäseneksi. Siinä on vain yksi ongelma: kansa on vastaan ja vasemmistoliitto. Se, mikä tässä on oleellista: Tässä on pyrkimys askel askeleelta viedä lähemmäksi sitä pistettä, jossa sanotaan, että mehän olemme jo käytännössä Naton jäseniä, tätä päätöstä ei tarvitse alistaa kansanäänestykseen, ei tarvitse kuulla sitä kansan enemmistön näkemystä, että Suomen ei pidä mennä mukaan Natoon. Tästähän tässä on kysymys. Näitä askelia tässä ollaan nyt ottamassa.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Den redogörelse riksdagen fått av statsrådet om Finlands deltagande i Natos snabbinsatsstyrka har genomgått en snabb men noggrann behandling i utrikesutskottet. Vi har kunnat konstatera att deltagandet i den supplementära verksamheten, så som den skisseras upp i regeringens förslag kommer att bidra till att utveckla Försvarsmakten så att Finland får bättre förutsättningar att delta i internationella krishanteringsuppgifter.

Vi får tillgång till samma information och samma utbildning som övriga fredsbevarare i världen. Det i sin tur leder till att vi kan delta i gemensamma övningar och på så sätt utveckla vår kompetens. Bara om vi fungerar med andra kan vi ha en verklig roll att spela på den internationella arenan. Och vi ska spela en roll när det är dags för en verklig och krävande operation. Det är vår skyldighet att bidra till att utveckla en stabil värld och dela med oss av våra egna erfarenheter av samhällsbyggande.

Men med tanke på den kritik som deltagandet i internationella operationer får och ibland med rätta både här hemma och utomlands är det viktigt att vi själva avgör när, var och hur vi ska delta. Vi ska ta ställning i varje enskilt fall och kunna motivera varför just vi ska vara med på olika ställen, och det förslag vi nu behandlar uppfyller enligt min mening dessa krav.

Det främsta syftet med deltagandet i den militära krishanteringen är att stödja FN:s mål avseende fred och säkerhet i världen. Det kan innebära att insatserna bör koncentreras till deltagande i Nrf om FN så önskar, men det kan lika gärna innebära att vi hellre deltar direkt i FN-operationer eller i EU:s snabbinsatsstyrkor. Det tar vi inte direkt ställning till även om vi för närvarande har ett starkt engagemang i EU:s snabbinsatsstyrkor.

Det är dock viktigt att vi kommer ihåg att det handlar om samma personella och ekonomiska resurser, att vi öppet diskuterar de olika alternativ som finns, så att vi åstadkommer så mycket som möjligt. För min del är det bästa resultatet uppnått när vi har en militär krishantering på toppnivå som finns på de ställen i världen där de som bäst behövs och det har vi idag och ska ha.

Ärade herr talman! För egen del anser jag att om vi ska stärka det fortsatta arbetet inom FN så bör vi hålla fast vid att operationerna ska grunda sig på FN-mandat. Dels har det varit en fungerande grund för alla insatser i världen över årtionden och dels vore det att försvaga FN att säga att det inte behövs. Det faktum att termen Responsibility to Protect används för att i efterhand skapa en legal grund för ett ingripande i ett alldeles särskilt fall ska inte innebära någon förändring utan ses just som det undantag det varit avsett att vara.

I många olika sammanhang har det framhållits att det skulle vara bra om vi gått jämna steg med Sverige, särskilt som vi under många år har haft gemensamma övningar och även gemensamma operationer och det stämmer. Men när det nu inte gick, och uppenbarligen kommer det att dröja ett bra tag innan Sverige beslutar sig, så kan vi bara för vår del bidra till att samarbetet fortsätter på den inslagna vägen.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On tietenkin oikein ja tärkeää, kuten ed. Nauclér totesi, että me tuemme Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaamistoimintaa. Mutta ongelma tässä ei ole se, vaan ongelma on se, että Yhdistyneet kansakunnat pyytää muun muassa Suomelta jatkuvasti tukea sellaisiin operaatioihin, joita YK suorittaa itse, ja me sanomme niille operaatioille jatkuvasti ei. Ei ole kysymys vain siitä, että YK mandatoi operaatioita, joita Nato tai Euroopan unioni suorittavat, vaan kysymys on myös siitä, että YK:lla pitäisi olla itsellään kyky suorittaa näitä operaatioita. YK on yrittänyt kehittää myös itselleen tällaista nopean toiminnan voimaa, mutta se ei ole voinut kehittää sitä itselleen sen takia, että sotilaallisesti kehittyneet maat panevat voimavaransa jonnekin muualle: Natoon ja Euroopan unionin taistelujoukkoihin. Juuri sen takia sanon, että on kaksinaamaista sanoa, että me tuemme Yhdistyneitä kansakuntia ja sen toiveita, mutta samalla me emme tuekaan Yhdistyneitä kansakuntia ja sen toiveita, kun kysymys on Yhdistyneiden kansakuntien esityksistä lähettää joukkoja rauhanturvatoimintaan. Tällainen on se tilanne.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kommenttina vielä ed. Laakson käyttämään puheenvuoroon totean vain sen, että nyt on kuitenkin hyvä nähdä, että rauhanturvaoperaatioiden ja kriisinhallintaoperaatioiden tämmöinen tietynlainen johtovastuu on muuttunut hyvin merkittävällä tavalla siitä, mitä se oli viisi vuotta sitten.

Ulkoasiainvaliokunnan vierailulla viime syksynä Yhdysvalloissa kävi hyvin selväksi YK:ssa vieraillessamme, niin kuin YK sanoo, että aloite tulee milloin YK:lta, milloin EU:lta, joskus se tulee Natolta. Sitten kokoonnutaan yhteiseen pöytään ja fundeerataan, minne mennään, minkälaisilla voimavaroilla mennään ja kuka ottaa johtovastuun. Ei ole olemassa enää niin kategorista tapaa suhtautua kriisinhallintaan niin kuin oli ennen. (Ed. Laakso: Miksi YK:lle sanotaan ei? Joka kuukausi sanotaan ei!) — Meillä ei ole ollut merkittäviä ei-vastauksia operaatioihin, joihin me pystyisimme nykyresursseilla osallistumaan. Tämä on hyvin olennainen kysymys.

Tämähän, minkä askeleen nyt olemme tässä Nrf:ssä ottamassa, ei merkitse tässä vaiheessa — siis huom! tässä vaiheessa — kovin merkittävää taloudellista sitoutumista.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso tietää varsin hyvin, miksi YK:lle sanotaan ei. YK ei kyennyt vastaamaan niihin haasteisiin 90-luvun alussa. Balkan meni liekkeihin ja tuhansia ihmisiä kuoli ja satojatuhansia haavoittui, ja vieläkin kärsitään tämän sodan seurauksista, (Ed. Laukkanen: Oliko Jugoslavia sitten parempi?) koska YK oli kyvytön. Jo silloin tuli Nato hätiin, ja Nato ... (Ed. Laakso: YK:ko oli kyvytön?) — Kyllä. YK oli kyvytön rauhoittamaan Balkania. Balkan rauhoittui vasta, kun Nato-joukot tulivat paikalle. Tosiasiat täytyy, ed. Laakso, tunnustaa.

Tämän vuoksi on ihan oikein, että ulkopolitiikkaan, YK:n ja EU:n ja Naton suhteisiin, on tullut uusi tilaaja—tuottaja-malli. YK tilaa, EU ja Nato tuottavat nämä rauhanturvapalvelut. Erinomainen ratkaisu.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Talman! Det är alldeles rätt att samhället har blivit mer komplicerat, det var enklare för fem år sedan, under det kalla kriget visste vi vem som var vem. Nu har vi ett spektrum av olika möjligheter och att i det här skedet ställa sig utanför en grupp av konflikthanterare som FN faktiskt har vänt sig till och bett om hjälp av vore fel, därför att vi kommer inte att kunna delta och vi kommer inte att kunna stå på oss i konkurrensen i så fall. Jag håller helt med om det att det vore mycket enklare om vi kunde behålla allting inom FN så som det var en gång. Men nu är det inte på det sättet och vi måste se till realiteterna och vi behåller i det här fallet beslutet inom våra egna väggar.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Minun täytyy suositella useille kansanedustajille tutustumista Yhdistyneiden kansakuntien Suomelle esittämiin pyyntöihin. Niitä tulee jatkuvasti osallistumisesta, ja jatkuvasti Suomi ilmoittaa, että meidän resurssimme eivät riitä osallistumiseen Yhdistyneiden kansakuntien operaatioihin. Ei tässä, ed. Ukkola, ole kysymys mistään työnjaosta, jossa Euroopan unioni ja Nato toteuttavat YK:n pyynnöt. Ongelma on se, että on valtava määrä pyyntöjä, joihin ei sen paremmin Euroopan unioni kuin Natokaan vastaa myönteisesti vaan joihin vastataan eioota. Tämä on se perusongelma tällä hetkellä. Afrikassa on tavattoman paljon ongelmallisia alueita, joihin YK pyytää, että kehittyneet maat voisivat lähettää rauhanturvaajia, ja me vastaamme eioota. Tämä eioon vastaaminen johtuu siitä, että me haluamme mieluummin lähettää joukkojamme Euroopan unionin ja Naton johtamiin operaatioihin kuin YK:n johtamiin operaatioihin. (Ed. Ukkola: Miksi näin?) — Mistä tämä johtuu? Se johtuu siitä, ed. Ukkola, että te olette laiminlyömässä. Te ette enää kannata YK:n johtavaa osuutta näissä kysymyksissä.

Liisa Jaakonsaari /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä mainiossa artikkelissaan Raimo Väyrynen pohdiskeli myös ulkopoliittista päätöksentekoa, jota ministeri Kanerva kovasti kehui, ja siinä on omat hyvät puolensa, mutta niin on ruotsalaisessakin päätöksenteossa. Siellä pistetään pystyyn opintokerhoja, diskuteerataan ja tehdään päätöksiä, ja se on heidän tapansa, ja kunnioitan sitä.

Mutta Raimo Väyrynen kirjoittaa näin, että "Suomen ulkopoliittisia päätöksiä tehdään välillä vaikeimman kautta", ja hän jatkaa, että "tämä Nrf-päätös oli esimerkki tästä vaikeimman kautta -päätöksenteosta". Ja kyllä tämä keskustelu kanssa on osoitus, että jotain tämmöistä ylimääräistä ajattelun vaikeutta meillä on hahmottaa oma paikkamme uudessa maailmassa. (Ed. Laukkanen: Tuskaa se on!) — Ja se on tuskaa. Minä olen miettinyt, mistähän se tuska johtuu, ja kyllä siihen tuskaan on historialliset syyt.

Luin tässä yhden kirjan, siinä kerrottiin eräästä Venäjällä pidetystä seminaarista, jossa otsikkona oli ollut "Venäjän idea". Siellä oli ollut alustajana presidentti Mauno Koivisto, ja häneltä oli kysytty sitten, kun oli puhuttu Venäjä-ideasta, että no, mikä se on se Suomen idea. Koivisto oli vastannut, että hengissä säilyminen. Ja se minusta oli yhdessä sanassa hyvin vastattu, ja sehän kuvaa sitä meidän historiaamme, että Suomen ulkopolitiikan suuri idea on ollut hengissä säilyminen Neuvostoliiton vieressä, miten pieni markkinatalousmaa selviää hengissä ison Neuvostoliiton vierellä. Siitä kehittyi tämä edellisten sukupolvien todella taidokas puolueettomuuspolitiikan idea. Ja se oli taidokas, heille kaikki kunnia.

Mutta sen jälkeen on todellakin tapahtunut paljon. Me olemme Euroopan unionin jäsen. Uudessa hallitusohjelmassa ei puhuta edes liittoutumattomuudesta enää, koska me olemme unionin jäseniä. Nyt hirveä tuska on se, mikä on meidän paikkamme tässä uudessa maailmassa, jossa ei ole enää tätä kylmän sodan tilannetta. Suomihan erittäin taitavasti on etsinyt tätä omaa paikkaansa lännessä koko ajan, erittäin taitavasti, ja siitä kunnia menneille sukupolville. Minä muistan — vasemmistoliitolle se on aina myrkkyä — olleeni yhdessä paneelissakin, jossa ed. Tennilä piti länsikauppaakin jotenkin syntisenä, jotta ainoastaan itäkauppa on erittäin isänmaallista ja hyvää.

No, tämä uuden paikan etsiminen tässä maailmassa on tapahtunut esimerkiksi tämän EU-jäsenyyden ja rauhankumppanuuden kautta, ja tämä rauhankumppanuushan on meille ollut tärkeä linkki suhteessa Natoon. Mutta sen jälkeen, kun Baltian maat liittyivät Natoon, tämä rauhankumppanuuden merkitys koko ajan väheni, ja siellä oli tämmöisiä kuin Kazakstan ja Uzbekistan. Me olimme ... (Ed. Tennilän välihuuto) — Ei, ne ovat ... Me olemme hyviä maita ja olimme apukoulun priimuksia, ja kaikki oli hyvin. (Ed. Tennilä: Rasismia!) Mutta kun tämä rauhankumppanuuden merkitys väheni, niin silloin Suomi itse halusi, että rauhankumppanuuteen tulee uutta sisältöä, ja nyt me olemme tekemässä sitä päätöstä, ja se, miksi tämä on niin hirviän vaikeata, selittyy tällä historiallisella taustalla, ja sen takia minä sanon, että tämä on jopa sillä tavalla ihan oikeasti iloinen askel, koska se on ollut Suomen oma toive, että rauhankumppanuudelle tulee parempi merkitys ja Suomi pääsee ikään kuin syvemmälle asioihin olematta jäsen. Tämä on aivan niin kuin avoliitto, jossa on intohimoa enemmän. Sitten kun mennään naimisiin, niin se vähän lätsähtää, (Ed. Tennilä: Mutta syvemmälle; eikö se tarkoita, että lähemmäs?) joten sen takia se voi olla ihan hyvä, että onkin viisasta olla tämmöisessä avoliitossa tässä, jos siitä saa kaikki ne intohimon edut ja tämmöisen keskustelunkin aikaan.

Mutta vakavasti puhuen, tämä tehtävä päätös on varmasti, jos joku on tätä keskustelua seurannut, antanut todella kauhean ja virheellisen kuvan nimenomaan johtuen vasemmistoliiton propagandasta, että tämä olisi jollain tavalla sotaan menemistä. Se on nimenomaan modernia kriisinhallintaa, ja niin kuin täällä on jo käynyt ilmi, on nimenomaan tarkoitettu sitä, että estetään sotia, estetään konflikteja, autetaan humanitäärisen avun perille tulemista jne.

Tässä minusta on erittäin tärkeää, että tätä ei ihan oikeasti sekoiteta mihinkään Nato-jäsenyyteen, koska se töpseli on sitten eri juttu, se töpseli, mistä ed. Tennilä on puhunut aivan oikein. Töpselin seinään pistäminen on eri juttu. Me tässä oikeastaan saamme oman toiveemme toteutettua, ja Suomi on todellakin nyt sitten mukana siinä, että myös omia Puolustusvoimiamme kansainvälistetään ja yritetään kehittää niin, että löytyy joustavampia toimintatapoja. Tämä on tärkeä asia. Se, mihin näitä joukkoja sitten tulevaisuudessa käytetään, on ilman muuta niin, että olimme me päivystysvuorossa tai ei, että jäsenmaat osallistuvat näihin operaatioihin. Vaikka olisimmekin päivystysvuorossa, niin operaatioihin emme välttämättä osallistu, mutta kyllä näihin tukeviin joukkoihin, ja varmasti ne liittyvät tämmöisiin humanitääriseen katastrofeihin, niin kuin nyt on jo. Täällä on kerrottu Katrina-hirmumyrskystä ja Pakistanin maanjäristyksestä, (Ed. Laakso: Ei sinne tarvittu edes kaikkia Nato-maita!) mutta eihän näitä tulevia kriisejä edes pysty kuvittelemaan. Sen takia on vähän väärin vaatia hallitukseltakin, että se kertoisi tarkkaan, mihin kriiseihin tulevaisuudessa osallistutaan. (Ed. Laakso: Natollapa vaan on lista asiasta!)

Yksi asia on — me emme valiokunnassa käsitelleet tätä, ja vähän oikeastaan jälkeenpäin jäi harmittamaan — että tässä yhteydessä olisi jälleen kerran myös pitänyt paneutua tähän meidän ulkopoliittiseen päätöksentekojärjestelmäämme. Kyllähän, kun tuli tämä päätös, osa katsoo, että tämä on nimenomaan meidän ulkopoliittisen päätöksentekojärjestelmämme ansiota, että näin tuli, että sekä presidentti että valtioneuvosto harkitsivat tätä pitkään. Voi olla, että tulevaisuudessa tämmöinen kaksipäinen päätöksentekojärjestelmä estää selkeitten päätösten tekemistä, ja minä luulen, että varsinkin kun Euroopan unionin perussopimus astuu voimaan ja selvästi ulkopoliittisen päätöksenteon painavuus ja vastuu siirtyy pääministerille, että tältä osin tästä valtiosäännön uudistamisesta, joka on jo lähtenyt käyntiin työryhmätyössä, olisi ehkä meidän ollut hyvä kuulla asiantuntijoita, funtsia myös tämänkin päätöksenteon yhteydessä.

Kaiken kaikkiaan jos vasemmistoliitto pääsisi näistä vanhoista poteroistaan irti, (Ed. Laukkanen: Ei pääse!) tässä vallitsisi jo aika laaja yksimielisyys. Tunnustan sen, mihin ed. Tennilä aikaisemmin viittasi, että ei varmaan koskaan ole vastustanut kotimaan puolustusta. Hänen isänsä on ollut etulinjan miehiä, kaikki kunnia, mutta nyt on kysymys siitä, että maailma on todellakin muuttunut ja tulevaisuuden kriisit ja uhat ovat kansainvälisiä. Niissä tarvitaan kansainvälistä toimintaa. Yksikään maa ei yksin pärjää, ja sen takia on hyvä asia, että Suomi on ottanut sen linjan, että osallistutaan sekä Euroopan unionin että Naton nopean toiminnan joukkoihin.

Esa Lahtela /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisi odottanut, että Naton nopean toiminnan joukot olisivat käyneet hakemassa Joensuusta meikäläisen, nimittäin nyt vasta pääsin — aamusta läksin — kun lentoliikenne takkuili.

Mutta tähän ed. Jaakonsaaren puheenvuoroon. Sen verran kun tuossa kuuntelin uutisia, niin en tiedä, mitä täällä on käyty kaikkia keskusteluja, mutta Ruotsin demarit ilmeisesti eivät hyväksy tätä ajattelua, mitä meillä demarit ovat hyväksymässä. Minä olen aina Ruotsin demareita arvostanut ja kunnioittanut. Ilmeisesti nyt meillä käy sillä tavalla, että Suomen demarit näyttävät tietä Ruotsin demareille, (Ed. Laakso: Ja Itävallalle!) miten mennään tänne Natoon mukaan. (Ed. Laukkanen: Suomessa onkin fiksuja demareita!) Ihmettelin, kun kuuntelin huoneessani tuossa äsken, hätäisesti kävin tässä, jotta nyt jos ei tehdä mitään, niin jäädään jälkeen jostakin, jotta pitää edetä tässä. Nyt me etenemme. Ja se eteneminen tapahtuu sinne, ollaan Natossa tiukasti kiinni ja ilmeisesti viedään, hivutetaan — turha puhua sitten, ettei hivuteta — hivutetaan pikkuhiljaa ja kohta sanotaan, että me olemme jo siellä sisällä, ei missään eteisessä eikä kynnysportaalla.

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanon vaan rakkaalle ryhmätoverilleni sen, että ei minusta ole yhtään huonokaan asia se, jos monesti suhteessa Ruotsiin alemmuudentuntoiset suomalaiset ovat jossain näyttämässä tietäkin. Edustajan kanssa palaamme sitten puolen vuoden kuluttua asiaan, kun ruotsalaiset ovat pitäneet pari opintokerhoa ja diskuteeranneet ja tulleet ihan samaan tulokseen kuin me, niin sehän on vaan hyvä. Ruotsissa ollaan itse asiassa vähän kateellisiakin siitä, että Suomessa käydään näinkin vivahteikasta turvallisuuspoliittista keskustelua. Minusta meidän on hyvä olla siitäkin ihan tyytyväisiä.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Onhan tämä ollut aika erikoinen keskustelu, täytyy sanoa, outo keskustelu. Itse koen näin, että oikeastaan se, mistä me nyt keskustelemme, mistä olemme päättämässä, sanottiin julki vuosi sitten eräässä artikkelissa, jonka olivat allekirjoittaneet silloinen ulkoministeri Erkki Tuomioja ja puolustusministeri Seppo Kääriäinen. Nyt se on vaan kirjattu paperille.

Jos mietitään, mistä tämä koko homma lähti liikkeelle, se lähti siitä, että Suomi, Ruotsi ja Itävalta rauhankumppanuusmaina halusivat rauhankumppanuusmaille räätälöitäväksi Naton kanssa syvempää yhteistyötä, joka antaisi mahdollisuuden laajempaan, syvempään informaatioon, koulutukseen ja yhteiseen harjoitustoimintaan. Siitähän tämä lähti liikkeelle. Varmaan aika ajoin Naton Suomi-deskillä Brysselissä ihmeteltiin, että on se kummaa, kun ei mitään kuulu, vaikka tällainen suullinen halu yhteistyön syventämisestä esitettiinkin. Sanon senkin kyllä, että nyt kun tämmöinen ilmoitus sitten Bukarestissa annetaan, niin en jaksa uskoa, että Suomi-deskillä nyt mitään samppanjapulloa poksautellaan, on riemunkiljahduksia siitä, että Suomi nyt suostuu lopultakin ilmoittautumaan halukkaaksi yhteistyöhön. Emmehän me oikeastaan tee mitään muuta täällä. Me ilmoitamme, että meillä on valmius osallistua Nrf-toimintaan, mutta ei mitään muuta. Sitäkin kuvaa se, että kun tähän opinkappaleeseen kuuluu vielä toistaa meidän kaikkien täällä moneen kertaan se, että emme osallistu rotaatioon tällä päätöksellä ja jos operaatiotarjous ... (Ed. Laakso: Jota edustaja vaati vielä avauspuheessaan!) — En vaatinut. Totesin vaan, että meidän täytyy tiedostaa samalla tavalla kuin tohtori Väyrynen omassa haastattelussaan, että jos me otamme tämän minimalistisen askeleen, niin kuin me tällä ilmoituksella nyt otamme, siitä vääjäämättä seuraa jonakin päivänä myöskin pohdiskelu siitä, mitä tarkoittaisi osallistuminen rotaatioon, minkälaisia joukkoja Suomella sinne olisi tarjolla, mitä kaikki tämä maksaisi, mitä tarkoittaisi osallistuminen operaatioihin jne. Tämähän on se looginen johtopäätös, jonka Raimo Väyrynen tässä erinomaisessa artikkelissaan myöskin julki sanoi.

Ei tämä meidän keskustelumme, hyvänen aika, voi olla sellaista, että me emme tätä asiaa voi sanoa tässä keskustelussa julki. Se on vääjäämätöntä sanoa julki yhtä lailla kuin on vääjäämätöntä sanoa julki myöskin se asiantuntijakuulemisessa tullut tosiasia, jonka puolustusvaliokunta, kiitos siitä, rohkeni sanoa sentään lausunnossaan, että meidän sotilaspoliittiset asiantuntijamme katsovat, että paras hyöty Suomelle tulee osallistumisesta juuri operaatioihin ja kenties rotaatioihin juuri sen takia, että silloin saadaan synergia EU:n nopean toiminnan joukkojen kanssa. Tämä on hyvin olennainen asia, koska me toimimme EU:n nopean toiminnan joukoissa jo nyt, kun olemme päivystyksessä, lähestulkoon samojen kumppaneiden kanssa samoilla standardeilla, samoilla toimintatavoilla. Tämä on hyvin olennainen asia, että emme me hyppää menemällä nyt Nrf:ään mukaan minkäänlaiseen suureen tuntemattomuuteen, johonkin sellaiseen kauheaan mustaan aukkoon, mitä meille on yritetty täällä nyt todistella, yhtä vähän kuin tässä on minkäänlaista kytkentää sitten, myöskään askelta, varsinaisen Nato-jäsenyyden suuntaan. Nämä ovat juuri niitä sellaisia äärijohtopäätöksiä, jotka minun mielestäni vievät tavallaan tätä keskustelua aivan väärään suuntaan. Nyt pitäisi keskittyä olennaiseen.

Siksi minusta oli hyvin tärkeätä, puhemies, että ensinnäkin ulkoasiainvaliokunta rakensi omaan mietintöönsä tähän alkuun tavallaan tämän ison kriisinhallintakonseptikontekstin, missä kokonaisuudessa täytyy Nrf:ää nähdä, ja muistuttaa myöskin juuri siitä, mistä aikaisemmin olemme puhuneet, että me olemme olleet erilaisissa operaatioissa. Libanonissa oli Unifil, oli YK-operaatio. Meillä on Nato-johtoista, on Isafia, Kfor:ia Kosovossa ja Afganistanissa, EU on Bosnia-operaatiossa ja Tšadissa. Ja mikä tärkeintä, nämä ovat kaikki YK:n valtuuttamia operaatioita, mukaan lukien Nato-johtoiset operaatiot. Emme me ole tästä periaatteesta mihinkään, ed. Laakso, tinkineet.

Minusta on hyvin tärkeä asia nähdä, että tavallaan tämä koko Nrf-konseptin kehittäminen on keskeinen osa tätä kansainvälistä kriisinhallintakonseptia, erittäin keskeinen osa sitä, ja sen takia se on tavallaan hirveän looginen jatko sille, että me olemme määrätietoisella tavalla kehittäneet valmiuksiamme toimia sotilaallisessa kriisinhallinnassa erilaisissa kohteissa. Sen takia minusta se valiokunnan päätelmä siitä, että me katsomme, että meidän täytyy saada maksimaalinen hyöty osallistumisesta tähän yhteistyöhön, edellyttää Suomen Nrf-tavoitteiden tarkempaa määrittelyä hallitukselta, ja sehän oli tässä selonteossa jäänyt tekemättä. Tämä on erittäin tärkeä kysymys, että me arvioimme pöydällä kiihkottomalla tavalla niitä erilaisia vaihtoehtoja, mitä tämä tämänhetkinen tiedonsaanti, harjoitustyö, koulutustoiminta tuovat tullessaan, mitä toisi tullessaan osallistuminen rotaatioon, mitä toisi tullessaan osallistuminen operaatioon. Nämä ovat niitä avainkysymyksiä, mihin pitää nyt jatkossa keskittyä keskeisellä tavalla.

Tämä on mitä suurimmassa määrin poliittinen kannanotto. Tämä on eräällä tavalla johdonmukainen, looginen seuraamus Suomen kriisinhallintapolitiikassa, ja tämä ei ole missään määrin ideologinen kysymys, ei missään määrin ideologinen kysymys, vaan hyvin pragmaattinen lähestyminen tavallaan tällaisena välineellisenä asiana Suomen kriisinhallintapolitiikkaa täydentävässä mielessä.

Puhemies! Vielä muutama kommentti todellakin tähän Raimo Väyrysen minusta erittäin tärkeään, mielenkiintoiseen puheenvuoroon, jossa hän katsoo, että Suomi vielä joutuu miettimään tavallaan näitä seuraavia askeleitaan, ja katsoo myöskin näin, että Suomen suhteellinen asema Natoon säilyy tämänkin ratkaisun jälkeen ennallaan, niin kuin se minunkin mielestäni ilman muuta tekee, ja katsoo, että tämä on looginen tulema sille, että me olemme omaksuneet EU:ssa roolin Suomen osallistumisesta EU:n taistelujoukkojen toimintaan näiden samojen standardien ja menettelytapojen vuoksi. Eli tässä ei ole minkäännäköistä ristiriitaa sille linjalle, mitä me olemme tähän asti noudattaneet.

Tässä katsannossa, arvoisa puhemies, valiokunta sai aikaan mielestäni hyvin tasapainoisen, analyyttisenkin mietinnön, jota puolustusvaliokunnan näkemykset omalta osaltaan erittäin onnistuneella tavalla täydentävät.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Laukkanen viittasi edustajien Kääriäinen ja Tuomioja tekemään yhteiseen lehtiartikkeliin. (Ed. Laukkanen: Silloisten ministereiden!) — Ed. Laukkanen muistaa huonosti tämän lehtiartikkelin. Kumpikaan heistä ei silloin ollut enää ministeri, vaan he kirjoittivat tämän artikkelinsa ministerikautensa jälkeen. — Tämän artikkelin ydin oli se, jos Suomi aikoo osallistua Nrf-operaatioihin, että näillä operaatioilla pitää olla YK:n turvallisuusneuvoston valtuutus. Se oli näiden molempien kansanedustajien olennaisin vaatimus tässä artikkelissa. Nyt kumpikin on hiljaa. Kumpikaan ei puhu mitään.

Mielenkiintoista on se, että SDP:n puheenjohtajaehdokkaista kukaan ei puhu Nrf-joukoista mitään. (Ed. Laukkanen: Paitsi Jaakonsaari!) — Ed. Jaakonsaari ei ole puheenjohtajaehdokkaana. — Ed. Tuomioja on käyttänyt yhden vastauspuheenvuoron. Ed. Kimmo Kiljunen näyttää haluavan käyttää puheenvuoron, mutta luulisi, että SDP:n puheenjohtajaehdokkailla olisi jotakin sanottavaa näinkin tärkeästä asiasta, mutta ei ole, varsinkin kun ed. Tuomioja perusteli ulkoministerinä, että Suomella ei missään tapauksessa ole minkäänlaista syytä osallistua Nrf-joukkojen toimintaan. Miksei hän edes kerro nyt, miksi hän on tullut toiseen johtopäätökseen? Missä maassa voi tapahtua niin, että kansanedustaja vaikenee tällaisista asioista? Suomessa.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tämä prosessi Suomen, Ruotsin, Itävallan keskinäisten keskustelujen jälkeen lähti liikkeelle sellaisena aikana, jolloin sekä Tuomioja että Kääriäinen olivat vielä hallituksen jäseniä. Niitä keskusteluja käytiin tuolloin. (Ed. Laakso: Artikkeli kuitenkin oli myöhemmin!) — Artikkeli saattoi todellakin tulla myöhemmin. — Mutta olennaistahan tässä on se, ed. Laakso, kun sanotte, että lähtökohtana oli, että osallistuminen Nrf-operaatioon tarvitsee YK-mandaatin. Mehän emme ole nyt tässä keskustelussa niin pitkällä. (Ed. Laakso: Teidän mielestänne!) Tämä on hyvin olennainen asia. Me nyt vaan ilmoitamme, että me otamme tämän ensimmäisen askeleen, ja sen takia, ed. Laakso, minusta on hyvin tärkeää, että me käymme keskustelua myöskin siitä mahdollisesta toisesta askeleesta ja niistä vaihtoehdoista. Sen takia ulkoasiainvaliokunta lähti siitä, että nyt hallitukselle annettiin kotiläksy. Nyt täytyy selvittää ne eri vaihtoehdot, mitä ne meille tarkoittavat, mitä ne tarkoittavat kustannusmielessä, ja mitä ne tarkoittavat ennen muuta toiminnallisesti, ja saadaanko sieltä vielä enemmän tavallaan koulutuksellista ja sellaista kriisinhallintaosaamista enemmän kuin mitä tämä tällä hetkellä tapahtuva yhteistyöratkaisu merkitsee.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useimmat Nato-maat edellyttävät sitä, että jos Nato lähtee tällaisiin kriisinhallintaoperaatioihin, niillä on YK:n mandaattia. On päivänselvää, että Suomen lähtökohta on ehdottomasti sama. (Ed. Laakso: Miksei sitä kirjoiteta?) Ulkoasianvaliokunnassa käytiin keskustelua muun muassa näistä humanitäärisistä operaatioista tai luonnonkatastrofien torjunnasta. Ne ovat luonteeltaan semmoisia, että niihin osallistumista, joka voi olla Nrf-operaatio, ei ilmeisestikään käsiteltäisi ollenkaan YK:n turvaneuvostossa. Se ei olisi mahdollisesti ollenkaan YK:n toimialaakaan, joten tällaiseen ei tarvita, vaan voidaan osallistua ilman YK:n mandaattia. Mutta kun kysymys on sotilaallisesta toiminnasta, sotilaallisesta kriisinhallinnasta, lähtökohta aivan varmasti on Suomessakin se, että edellytetään ja lähdetään siitä, että on YK:n mandaatti. Me olemme sitten puhuneet siitä, että Makedoniassa oli sellainen tilanne, jossa Kiinan kannan takia YK ei ollut toimintakykyinen, ja puhuimme, että sellaisessa tilanteessa saattaa tulla esiin, että pitää toimia, vaikka YK:n mandaattia ei ole, mutta lähtökohtaisesti ilman muuta niin, että YK:n mandaatti tulee olla.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ongelma on juuri se, että ed. Tuomioja on niin harvoin paikalla silloin, kun keskustellaan näistä asioista. Esimerkiksi silloin, kun tästä asiasta ensimmäisen kerran keskusteltiin, hän ei ollut lainkaan paikalla. Nytkin hän lähti heti yhden vastauspuheenvuoronsa jälkeen, vaikka hän on ollut olennaisesti vaikuttamassa tähän kysymykseen; luulisi, että entinen ministerikin voisi olla paikalla, koska hän on ollut vaikuttamassa tähän kysymykseen.

Mutta ed. Korkeaoja on aivan oikeassa siitä, että todellakin monet Nato-maat, ehkä ei enemmistö, mutta monet Nato-maat, edellyttävät myös, että silloin, kun käytetään sotilaallista voimaa, pitää olla YK:n mandaatti, mutta ongelma on se, että Suomen hallitus ei tällaista edellytä nyt, kun käsitellään osallistumista näiden Nato-joukkojen toimintaan.

Sanon vielä lopuksi sen, että on turha syyttää Kiinaa tästä Makedonian tilanteesta. Silloinhan tilanne oli se, että Makedonia ja Taiwan solmivat diplomaattiset suhteet tilanteessa, jossa kaikkien tiedossa oli, että Kiina käyttää veto-oikeuttaan Yhdistyneissä kansakunnissa, niin kuin se myös käytti. Pikemminkin pitäisi kysyä, kuka inspiroi, kuka rohkaisi, Makedoniaa ja Taiwania solmimaan diplomaattiset suhteet. Oliko rohkaisijoiden tavoitteena saada YK-joukot pois alueelta? Mielestäni oli, ja se rohkaisija muuten oli Yhdysvallat.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso toi viimeisessä puheenvuorossa hyvin esille sen, minkä vuoksi YK:n asema on niin kehno rauhanturvaamisessa, kuin se tällä hetkellä on, ja minkä vuoksi päävastuu rauhanturvaamisesta on mennyt Natolle ja Euroopan unionille. (Ed. Laakso: Ei ole! Edustaja ei tiedä mistä puhuu!) Sen takia, että esimerkiksi Balkanin kriisissä 90-luvun alussa Venäjä koko ajan YK:n turvaneuvostossa äänesti vastaan sitä, että sinne ei voi lähettää joukkoja. (Ed. Laakso: Edustaja ei tiedä ollenkaan mistä puhuu!) — Kyllä edustaja tietää. Edustaja on hyvin perillä tästä asiasta, mutta minä en varmasti ajattele samalla tavalla kuin ed. Laakso. Se on tietenkin tosiasia. (Ed. Laakso: Voisiko edustaja kertoa yhden äänestyksen YK:ssa?) — Me kaikki tiedämme sen, että Venäjä koko ajan Balkanin kriisissä turvallisuusneuvostossa äänesti ja Kosovon tapauksessa (Ed. Laakso: Ei ollut sellaisia äänestyksiä, ed. Ukkola!) kokouksissa äänesti Serbian puolesta ja esimerkiksi kosovolaisia albaaneja vastaan, niin että kyllähän tämä tiedettiin jo silloin alussa. (Ed. Laakso: Ei ole sellaisia äänestyksiä ollut, se on teidän mielikuvitustanne!) — Voi voi.

No niin, jos mennään tähän keskusteluun, missä nyt ollaan menossa, niin voi kysyä sitä, minkä vuoksi tarvitaan ylipäätänsä Euroopan unionin omat rauhanturvajoukot ja Naton rauhanturvajoukot. Kuitenkin molemmissa maissa käytetään suurin piirtein samoja sotilaita ja samoja joukkoja. Elikkä tämähän on vaan tietyllä tavalla tämmöistä kaunistelua sen takia, että Euroopan unionissa on liittoutumattomia maita, jotka eivät ole Nato-jäseniä, ja silloin tarvitaan kahdenlainen organisaatio. Tämäkin on tietenkin tämmöistä itsepetosta, jossa Suomi on ollut koko historiansa ajan mukana ja joka on nyt mennyt Euroopan unioniin saakka. Tämä kansallinen itsepetos, josta ed. Jaakonsaari puhui tässä aikaisemmassa puheenvuorossa, on vaivannut myös tätä keskustelua. Se tarkoittaa sitä, että me emme uskalla katsoa totuutta silmiin. Ja se totuus on se, että me kuvittelemme, että meillä Suomessa ei ole turvallisuusvajetta ja meillä ei ole mistäänpäin uhkaa, meidän ei tarvitse osallistua sen enempää Nrf:ään kuin mihinkään muihinkaan sellaisiin järjestelmiin, joissa Yhdysvallat on mukana ja joissa Nato on mukana.

Joka tapauksessa me kuitenkin tiedämme sen, että kysymys on kansallisesta itsepetoksesta, siinä mielessä kansallisesta itsepetoksesta, että emme uskalla sanoa sitä, mikä tällä hetkellä totuus on. Jatkossa olemme menossa kohti Natoa, mutta se ei tapahdu tämän päätöksen takia ja johdosta, vaan aivan muista syistä. Jatkossa me liittoudumme ja meidän on periaatteessa pakko liittoutua, kunhan pääsemme siitä, että emme enää petä itseämme. Me petämme itseämme monella tavalla. Me kysymme kansalta, kannatatko Nato-jäsenyyttä. Toisessa kysymyksessä me kysymme kansalta, liittyykö Suomi joskus Natoon. Ensimmäiseen vastaukseen tulee 60 prosenttia, että ei missään nimessä Nato-jäseneksi, toiseen kysymykseen tulee 70 prosenttia, että kyllä jatkossa Suomi liittyy Naton jäseneksi.

Toinen asia, mihin haluaisin puuttua, on tämä Ruotsin ja Suomen yhteinen kulku, yhteinen tie. Eihän hyvänen aika enää Suomen ulkopolitiikassa kannata turvautua Ruotsiin. Me näimme, mitä se oli EU-politiikassa. Ruotsi teki päätöksen Suomelle kertomatta, vaikka oli luvannut, että yhdessä haetaan EU-jäsenyyttä. Yhtenä kauniina päivänä vaan tuli ilmoitus siitä. Tämänhetkinen tilanne, että Ruotsi ei liity Nrf:ään, on tätä samaa jatkumoa. Ja mistä se johtuu? Se nimittäin johtuu siitä, niin kuin ed. Jaakonsaari tuossa äsken sanoi, että keskustellaan ja neuvotellaan ja pidetään tupailtoja ennen kuin saadaan päätökset sovituksi.

Mutta minkä vuoksi Ruotsi pystyy tekemään tällä tavalla? Sen takia, että sillä todennäköisesti on edelleenkin kassakaappisopimus Naton kanssa. Jos Suomea olisi kylmän sodan aikana liikaa painostettu Venäjän taholta, Ruotsi olisi todennäköisesti virallisestikin liittynyt Natoon. Pelkkä Naton olemassaolo suojeli Suomea kylmän sodan aikana tehokkaammin kuin harjoitettu virallinen ulkopolitiikka. Se suojeli meitä myös Yya-sopimukselta, jota markkinoitiin suurena valtioviisautena. Ja arvatkaa, ketä minä tällä hetkellä siteerasin parissa kolmessa lauseessa? Se on Lasse Lehtinen tämän päivän Demarissa. Aika viisas mies! Mutta se ei tietenkään sovi ed. Laukkaselle eikä perinteisen ulkopolitiikan harjoittajille.

Toinen, mihin haluaisin lopuksi puuttua, on ulkopolitiikan päätöksentekojärjestelmä. Tämä Nrf-päätös osoitti juuri, mikä tehtiin, että jotain on pielessä siinä järjestelmässä. Onneksi meillä nyt on tulossa valtiosäännön tarkastelu, jossa voidaan vetää linjat siihen, kenelle todellakin kuuluu ulkopolitiikan johto, jatkuuko se edelleenkin kaksipäisenä vai voidaanko lopultakin mennä pääministerivetoiseen järjestelmään, niin kuin minä toivon.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laukkanen omassa puheenvuorossaan osui naulan kantaan. On ollut kyllä kovin erikoinen keskustelu tänään, ja siihen on kyllä helppo yhtyä näin kun on kuunnellut. Se on varsin kauniisti sanottu, ja näin ensimmäisen kauden edustajana jopa hieman hämmentäviäkin tuntemuksia on herättänyt osa näistä keskusteluista, joita täällä on käyty, mutta se siitä.

Kokonaisuudessaan asiassa on kyllä tuotu perusteltuja näkemyksiä Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan. Käsittelyssä täällä eduskunnassa on kokonaisuudessaan edetty varsin nopealla aikataululla, ja olen hyvin iloinen siitä, että asiasta käytiin keskustelua valiokunnassa, ja se oli hyvin avartava ja asiallinen kokonaisuus.

Keskustelussa täällä on otettu esiin näkökantoja siitä, että Nrf on jonkinlainen sotajoukko. Se on kuitenkin nyt tärkeää muistaa, että on kysymys kriisinhallintaan orientoituneesta joukosta, ei sotatoimijoukosta. Välillä aina, kun näitä keskusteluja on täällä kuunnellut, on kenties tullut sellaiseen johtopäätökseen, että joku tarkoitushakuisesti haluaa luoda erilaisilla sotakuvilla, historian kuvilla ja muilla vastaavilla tällaisilla kärsimyskuvilla näkemyksiä, että ollaan lähellä värittää tätä Nato-keskustelua sinkkiarkkuteorialla.

Suomen osallistuminen Nrf:ään on kuitenkin luonteva ja johdonmukainen päätös kokonaisuuden kriisinhallintaan osallistumiselle. On huomattava, että osallistuminen Nrf:ää täydentävään toimintaan tukee Suomen puolustusvoimien kehittämistä ja samalla kehittää Suomen sotilaallisen kriisinhallinnan kykyä. Se tukee monin tavoin valmiuksia yhä monimuotoisempaan kriisinhallintaan. On tärkeää myös huomata se, että Nrf-toimintaan osallistuminen ei ole velvollisuus osallistua Nrf-operaatioihin tai valmiusvuoroihin. Onko tämä sitten askel Natoon? Joku sanoo: valitettavasti ei. Toiset taas sanovat: Luojan kiitos, ei. Tästä salista löytyy näkemyksiä kumpaankin suuntaan.

Kriisinhallintaan osallistuminen sinällään on velvollisuus, kun tiedetään, millaisessa tilanteessa apua pyydetään. Kysymys on mahdollisesti luonnonkatastrofeista, kansanmurhista tai muista maailmaa järkyttävistä tapahtumista. On annettava apua, kun sitä meiltä pyydetään.

Lienee tärkeää vielä kerran korostaa, että jokainen osallistumispäätös tehdään erikseen eikä mahdollisuutta minkäänlaiseen automaatioon ole olemassa. Lisäksi on merkillepantavaa, että Nrf-toiminnan kaikissa tapauksissa Suomi itse määrittelee, millaisia joukkoja se tarjoaa täydentävään toimintaan ja missä laajuudessa.

Arvoisa herra puhemies! Suomi on osallistunut aktiivisesti kautta aikojen useisiin YK-operaatioihin eri puolilla maailmaa. Suomi on osallistunut Naton kriisinhallintaoperaatioihin Kosovossa ja Afganistanissa sekä EU-operaatioihin Bosniassa ja Tšadissa. Kaikilla on YK:n valtuutus.

Tulevien kriisinhallintatehtävien kannalta on tärkeää, että suomalaiset joukot koulutetaan ja harjoitetaan Nato-standardien mukaan Nrf-harjoituksissa. Kiistämätön tosiseikka on se, että Naton nopean toiminnan joukot ovat kehittynein kriisinhallinnan standardi tänä päivänä. Nyt tehty päätös osoittaa Suomen halua kantaa vastuunsa kriisinhallinnasta.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Meillä kansanedustajilla olisi jotakin opittavaa sotilaista. Sotilaat osaavat esittää sanottavansa lyhyesti ja ytimekkäästi. Myös puheemme Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan olisi hyvä olla selkokielistä ja juuri siihen asiaan keskittyvää.

Näin aluksi haluan korostaa sitä, että keskustelumme aiheena on tänään Naton nopean toiminnan joukot sekä Suomen osallistuminen niiden täydentävään toimintaan. Keskustelun aiheena ei näin ole ulkopolitiikan johtajuuskysymykset, Suomen Nato-jäsenyys, pohjoismainen yhteistyö puolustuspolitiikassa eikä puolueiden mukaan värittynyt valtapolitiikka, vaikka näitä teemoja on kirjainyhdistelmän Nrf yhteydessä myös käsitelty. Tänään kyse on siitä, miten me kannamme vastuumme kansainvälisestä kriisinhallinnasta ja teemme sen niin, että vahvistamme kansallista puolustuskykyämme.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteon johtopäätöksille on selkeät syyt ja seuraukset. Suomen osallistuminen on luonteva jatko sille politiikalle, jota Suomi on harjoittanut rauhanturvaamisessa ja kriisinhallinnassa. Ratkaisuja on tehty vakaasti ja punniten. Tämä uusin käänne ei ole mikään äkkikäännös tai äkkiväärä liike. Kokemuksia on ensin hankittu EU:n taisteluosastotoiminnasta. Taustalla kehityskulkuun ovat vaikuttaneet kriisinhallinnan muutos sekä Naton muuttuminen organisaationa. Mainitsematta ei voi jättää kansainvälistä muuttuvaa kenttää, johon Suomenkin on reagoitava aina tarpeen mukaan.

Mitä tästä päätöksestä sitten seuraa? Suomi voi kehittää omaa nopean toiminnan kykyään kansainvälisessä toiminnassa. Naton nopean toiminnan joukkoihin osallistuminen tukee Suomen osallistumista EU:n vastaavaan toimintaan. Pidän hyvänä puolustusvaliokunnan lausunnon korostusta, että myös jatkossa EU-jäsenyyden velvoitteet on hoidettava ensisijaisesti. Kansainvälisen yhteistyön kautta saatavalla tietotaidolla kehitämme myös omia Puolustusvoimiamme. Operaatioihin osallistumisesta päätämme itsenäisesti. Tässä päätöksenteossa eduskunta on viimeinen lenkki.

Seuraava askeleemme on määritellä, minkälaisilla joukoilla Suomi täydentävään toimintaan osallistuu ja millä tavoin osallistumme kansainvälisiin harjoituksiin. Myöhemmin myös tarkentuu kuva siitä, minkälaisia kustannuksia toiminnasta kulloinkin aiheutuu. Tästä en olisi kovin huolissani, sillä asiantuntijalausuntojen mukaan yleisestikin toiminta pysyy kansainvälisen kriisinhallinnan raameissa, jonka menot muodostavat pari prosenttia Puolustusvoimien kokonaisbudjetista. Jatkossa kyseessä ovat siis hyvin käytännölliset ratkaisut. Sellaisena päätös Nrf-toimintaan osallistumisesta on kokonaisuudessaankin nähtävä, siis käytännöllisenä.

Ne ennakoinnit, joita salissa on tänäänkin esitetty, ovat kaukana siitä todellisesta kentästä, jolle olemme nytkin joukkojamme lähettämässä ja valmistelemassa. Yksikään meistä ei tunne sitä todellisuutta, joka operaatioiden aikana saattaa muuttua totaalisesti. On ilahduttavaa, että Suomen osallistumiselle Nrf-toimintaan on eduskunnan enemmistön tuki. Perinteinen konsensushakuinen linja ulkopolitiikassa voi siis jatkua. Tältä osin voidaan todeta, että ei mitään uutta ulkopolitiikan rintamalla.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Jos kerran nopean toiminnan joukkojen perustarkoitus ei ole sotilaallinen, niin mihin ihmeeseen sitä varustautumista tarvitaan? Maanjäristysten, tulvien, hirmumyrskyjen ja muiden luonnonkatastrofien uhrien avustamisessa tarvitaan siis nykypäivänä kivääriä, tykkiä, sinkoa ja linkoa ja paikalle mennään torjumaan turmia kypärät kallellaan. Mikäli Nrf-joukot ovat täällä kerrotun mukainen humanitäärinen avuntuoja, niin sehän on sitten niin, että jos naapurilla palaa talo, niin mennään avuksi haulikon kanssa, vältetään humanitäärinen kriisi lopettamalla naapurin tuskat. Ainakin ikänsä itärajalla asuneena ja eläneenä vielä hyvin muistaa historian opit. Ei tullut veli venäläinenkään nopean toiminnan joukkoineen raudan kanssa rajalle tuomaan humanitääristä apua, eivät ainakaan isovanhempani olleet sitä mieltä.

Arvoisa puhemies! Tässä salissa Nrf-joukoista on annettu sellainen kuva, että siellä suomipoikakin vie hedelmäkarkkia ja mannaa maailman lapsille, jakaa ilosanomaa tulvista kärsiville. On kyselty vasemmistoliittolaisten internationaalin ja kansainvälisen vastuun perään. Minulle se internationaali ja kansainvälinen vastuu vaatii tekoja poistaa aidosti maailmasta köyhyys ja riisto, jolla ahneet haluavat viedä köyhempien maiden luonnonvarat omiin suuriin taskuihinsa. Me voimme tässä maailmassa ja me voimme tässä maassa valita, käytetäänkö miljardit sotimiseen vai käytetäänkö ne kansalaisten hyvinvointiin.

Tässä maailmassa tarvitaan riisinhallintaa — r-i-i-s-i, riisi ilman k:ta — ruokaa joka ikiseen pöytään ilman, että tarvitsee 5-vuotiaana tarttua kivääriin leipää hankkiakseen. Meidän kehitysapumme ja humanitäärinen vastuumme ei ole raahata rautaa rajalle ja ampua tulta munille. Kansa syö mieluummin ruokaa kuin metallia, olipa maa sitten ihan mikä tahansa. Nykyhallituksen ministerit tuntevat varmasti vallan mainiosti jo 60-luvulta tutun lauseen "Make love, not war". Kannattaisikohan tämäkin lause palautella mieliin, ennen kuin otetaan sellaisia harha-askeleita, joissa saattaa tulla hyvinkin suomalaisilla happamat housuun?

Kannatan lämpimästi ed. Lapintien tekemää ehdotusta.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kyllösen puheenvuoro oli muotokieleltään runollisesti kaunis. Sisällöllisesti se oli kuitenkin yllättävän hapahko, terävä ja jollain tavalla vastuuton, käytän tätä termiä. Te puhuitte aseista ja vertasitte erilaisia sotia ja yhdistitte tässä puheenvuorossanne Nrf-joukot ja kriisinhallintatilanteen esimerkiksi hyökkäyssotaan. Jos näitä runollisia ilmaisuja tässä käyttää hyväksi, voisin sanoa sen tällä tavalla, että veitsellä, jos veitsestä puhutaan, voidaan puukottaa, tappaa, mutta sillä voidaan myöskin leikata leipää.

Eli meidän ei kannata asennoitua sillä tavalla, että jos meillä on ase — ja epäilemättä Nrf-toiminnassa on kysymys sotilaallisesta toiminnasta, kun on sotilaallisesta kriisinhallinnasta kyse — vaan silloin joka tapauksessa täytyy tunnistaa, mitkä ovat ne tavoitteet, lähtökohdat ja tarkoitus tässä prosessissa. Kansainvälinen kriisinhallinta on tullut jäädäkseen nimenomaan ajatuksella, että se on kansainvälistä, yhteistä kriisien hallintaa. Tavoitteena on pyrkiä itse asiassa ehkäisemään pitemmässä juoksussa ne sodat, joista te tässä äsken puhuitte, tai auttamaan tilanteessa, jossa me selvästi näemme, että on joku humanitaarinen katastrofi, kansanmurha tai vastaava käynnissä. Siinä suhteessa tuntuu tarpeettomalta muotoilla asiat tuolla tavalla kuin te sanoitte.

Täällä vasemmistoliiton eräät edustajat — ed. Tennilä on siinä vielä paikallakin, aikaisemmissa puheenvuoroissa, ed. Laakso myöskin — käyttivät puheenvuoron ja totesivat, että tähän Nrf:ään mennään mukaan ikään kuin omilla mandaateilla piittaamatta YK:sta, siitä kansainvälisestä oikeusjärjestyksestä, jonka YK:n peruskirja on hahmottanut. Tässä suhteessa minun täytyy sanoa, että te olette täysin väärässä. Ulkoasiainvaliokunnassa — ulkoasiainvaliokunnan jäseniä on paikalla tässä salissakin, ed. Laukkanen muun muassa siinä eturivissä, ed. Akaan-Penttilä, te hyvin tiedätte tämän keskustelun, ed. Tenniläkin on istunut siellä ja seurannut asioita, tiedätte hyvin — me olimme erittäin tarkkoja siinä, että nimenomaan tässä Nrf-toiminnassa, Nato-toiminnassa, lähdimme liikkeelle siitä, että nimenomaan YK:n mandaatti on lähtökohtana kaikelle toiminnalle silloin, kun sotilaallisesta kriisinhallinnasta on kyse, ja erityisesti se on lähtökohtana, jos Suomi tulisi siihen osallistumaan. Sen takia tämä on pelottelua, mitä te harrastatte näillä puheenvuoroilla.

Kun me sosialidemokraatit olemme tätä pohtineet omassa piirissämme, meillä on tullut lähestymistavaksi se, että me kannamme yhteisvastuullisesti huolta maailmasta ja haluamme olla kriisinhallinnassa mukana. Erityisen keskeinen meille on tietenkin osallistuminen Euroopan unionin kautta kriisinhallintaan, ja se on se ykköslähtökohta. Tämä Naton kriisinhallintatoiminta, kun kuitenkin 21 unionin jäsenmaata on Naton jäseniä, on siihen nivoutuva omalla tavallaan, unionin kriisinhallintaan nivoutuva, ja luontevaa siinä on, että Suomi tähänkin osallistuu jo pelkästään koulutuksen, harjoituksen ja yhteisten standardien omaksumisen vuoksi.

Meille kuitenkin lähtökohta on se, ja sen ulkoasiainvaliokunta ja myöskin eduskunta tulee kirjaamaan, että tähän Nrf-toimintaan osallistuminen on täydentävää. Me emme ole Naton jäseniä, se on itsestäänselvää. Me emme ole myöskään päätöksentekijöitä silloin, kun Natossa tehdään päätökset kriisinhallinnasta, vaan olemme osallistumassa täydentävällä tavalla. Tähän kytkeytyy tietenkin ehdottomasti se lähestymistapa, että me myöskin teemme itsenäisesti tästä päätökset ja nimenomaisesti joka kerta erikseen. Tämä on se peruslähestymistapa, lähtökohta, jolla Suomi tulee tähän osallistumaan.

Meillä oli vielä pohdinnan alla se, että me mielellämme sitoisimme Suomen osallistumisen tähän Nrf:ään Ruotsin kannanmuodostukseen, menisimme myöskin mielellämme yhtä jalkaa, mutta tässä nyt, niin kuin havaitsimme, tämä yhtä jalkaa toimiminen ei ole välttämätöntä, mutta se olisi miellyttävää meille, jos se voitaisiin tehdä yhtä jalkaa, ja joka tapauksessa näemme tämän laajemman kontekstin tässä mielessä.

Hyvin olennaista on ollut meille sosialidemokraateille se, ja ymmärrän myöskin Suomen hallituksen kannan tässä nyt selkeästi niin, että me haluamme olla täydentäviä tässä, ja siitä lähtökohdasta, että kun Nrf-toimintoja käynnistetään Naton puolesta, ei ole itsestäänselvää, osallistuuko Suomi siihen vai ei. Me päätämme itsenäisesti, ja sen vuoksi meille sosialidemokraateille oli ongelma se, että kun täällä on myöskin salissa käytetty puheenvuoroja eräältä taholta, että voisimme osallistua tähän rotaatiojärjestelmään Nrf:n puitteissa niin sanottuihin päivystysvuoroihin, me katsoimme, että se ei ole tarkoituksenmukaista pelkästään jo siksi, että siinä päivystysvuorossa mukana oleminen kyllä jo sitoisi omalla tavallaan, jos se kriisinhallintatilanne realisoituisi, sitoisi päivystysvuorossa mukana olevat lähestulkoon velvoittavasti mukaan siihen kriisinhallintatoimintaan. Kun me emme tätä sitoumusta halua ikään kuin apriorisesti tehdä, niin lähtökohtana on se, että tähän päivystysjärjestelmään mukaan meneminen ei ole välttämätöntä.

Se ei ole myöskään välttämätöntä sen vuoksi, kuten on argumentoitu, että koulutus- ja harjoituspanoksen hyötyjen saaminen ikään kuin ei toteutuisi muuten. Me olemme asiantuntijakuulemisessa sen kuulleet ulkoasiainvaliokunnassa hyvin selvästi, että tässä suhteessa me emme jää koulutuksesta paitsi. Osallistumalla tähän Nrf:ään me jo sinänsä saamme sen koulutuspanoksen riippumatta tästä päivystysvuorosta. Tämä on meille ehdottomasti se lähestymistavan tärkeys.

Sitten täällä on asetettu vastakkain tähän Nrf:ään osallistuminen, kriisinhallintaan osallistuminen, ja kansallinen puolustus. Se tuntuu käsittämättömältä, se tuntuu käsittämättömältä. Tämän päivän maailmassa turvallisuus on jakamatonta, se on yhteistä. Ei ole olemassa sellaista tilannetta, että me voisimme kuvitella, että Suomen kansalliset turvallisuusintressit ikään kuin sotisivat sitä vastaan, jos me olemme kansainvälisesti yhteistyössä kriisinhallintatoiminnoissa. On itsestäänselvää, että meidän kansalliset intressimme, puolustukselliset intressimme, nivoutuvat sekä konseptuaalisesti tähän yleiseen kehitykseen maailmalla, rauhanomaiseen kehitykseen maailmalla, että myöskin jopa materiaalisten resurssien tasolla. Suomalaisten panemat panostukset kriisinhallintaan ovat osa sitä kansallisen puolustuksen kokonaiskonseptia. Muun muassa käydessäni Säkylässä tutustumassa tähän kriisinhallintatoimintaan Suomen puolella tuli hyvin selvästi vastaan, että — otan nyt vain yhden konkreettisen esimerkin — siellä on tiettyjen kuljetusajoneuvojen panssarointiohjelma ollut pitkään käynnissä. Siihen ei ole ollut resursseja, mutta kun tämä kriisinhallintatoiminta nyt on käynnistymässä ennen kaikkea unionin puolelta, tähän liikeni voimavaroja ja näin ollen myöskin tämä kapeammin kuviteltu kansallinen puolustus tässä suhteessa hyötyi. On itsestäänselvää, että koulutukselliset, harjoitukselliset, materiaaliset valmiudet, jotka tässä luodaan, parantavat myöskin sitten tämän niin sanotun perinteisemmän kansallisen puolustuksen tehtävää.

Viimeisenä huomiona haluan vielä korostaa sitä, että tässä on kysymys yhteisvastuusta kansainvälisesti. Ja kun ed. Laaksokin ilmestyi nyt saliin, haluan hänelle vielä korostaa, että kun hän heitti tuossa välissä aikaisemmassa debatissa, että minä itse tai sosialidemokraatit suhtautuisimme vähätellen YK:n tasolla määriteltävään kansainväliseen oikeusjärjestykseen ja siihen mandaattiin, joka kriisinhallinnassa tarjotaan YK:lta, niin me emme suhtaudu lainkaan vähättelevästi. Meidän absoluuttinen lähtökohtamme on se, että jos Suomi osallistuu tähän kriisinhallintaan, on se sitten Nrf:n puitteissa tai EU:n puitteissa, YK:n mandaatti, (Ed. Laakso: Miksei sitä kirjoitettu mietintöön?) silloin kun on sotilaallisesta kriisinhallinnasta kysymys, on ehdoton lähtökohta koko toiminnalle.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Kimmo Kiljusen analyysi Nrf:stä tavallaan tällaisena välineenä tässä kriisinhallinnassa on juuri oikea. Niin minäkin sen näen. Mutta yksi täsmennys, ed. Kiljunen, teille. Ei hallituspuolueidenkaan puolelta kukaan ole lähtenyt siitä, että me osallistuisimme nyt rotaatioon tai operaatioon. Kyllä tämä on sillä tavalla selvää tekstiä, tämä valiokunnan mietintö, että tämä pitää sisällään nyt ilmoittautumisen, ei sen enempää eikä vähempää. Tämä on minusta hyvin olennainen asia. Mutta mehän annoimme valiokuntana myöskin hallitukselle kotiläksyn siitä, että Naton kanssa käytävissä neuvotteluissa pitää pyrkiä siihen, että saadaan tämän linjauksen pohjalta mahdollisimman suuri hyöty tästä, ja lähdettiin siitä, että tämä edellyttää Suomen Nrf-tavoitteiden tarkempaa määrittelyä.

Tämä on juuri se kysymys, jossa pitää avata tätä, ja silloin on hyvä palauttaa mieliin puolustusvaliokunnan lausunto, jossa katsottiin, että asiantuntijakuulemisessa nähtiin, että kokonaistaloudellisesti järkevintä on eräällä tavalla tietyn nopean toiminnan kyvyn perusvalmiustason ylläpito Puolustusvoimissa, sillä valmiusosaston muodostamis- ja koulutuskustannukset ovat olennaisesti valmiuskustannuksia suuremmat. Eli operaatiokustannukset ovat vastaavasti noin puolet muodostamis-, koulutus- ja valmiuskustannuksista. Tässä haetaan tavallaan sitä potentiaalista synergiaa silloin EU:n nopean toiminnan joukkojen kanssa. Mutta tämä ei tarkoita sitä, että nyt ilmoittautuisimme rotaatioon tai operaatioihin.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kimmo Kiljunen lauloi lähes ylistyslaulua Nrf:lle, mutta sanoi sitten, että missään tapauksessa sosialidemokraatit eivät kannata Natoon liittymistä. Hän jotenkin tekee ison virheen, kun hän erottaa toisistaan Nrf:n ja Naton, nehän ovat yksi ja sama asia noin ihan pohjaltaan, Nrf vieläpä niin, että se on Naton kovin osasto. Se on se keihäänkärki. Samat päätöksentekijät molemmissa, tässä Nrf:ssä ehkä kovemmin seurauksin noin lyhyellä aikavälillä.

Mikä on sitten se syy, kun te sanotte, että Natoon ei missään tapauksessa mennä? Kyllä minä arvaan, mikä se teidänkin syynne on, tai sitten te vaan ette uskalla sanoa, että sinne pitää mennä. Miten se niin on, että Natoon ette ole menossa? Nrf:ssä te olette niin innokas ja hurraatte sitä ja ylistätte, mutta sitten Nato onkin ongelma, vaikka ne ovat yksi ja sama asia ihan pohjaltaan. Eihän Nrf:ää irrallaan Natosta ole olemassakaan.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tietenkin on oikein se, mitä ed. Kimmo Kiljunen totesi, että Suomi ei voi eikä Suomen pidä osallistua sellaisiin Nrf-operaatioihin, joilla ei ole YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää. Mutta ihmettelen sitä, että kun tämän kannan on sanonut jo aikaisemmin entinen ulkoministeri Tuomioja yhteisessä artikkelissaan entisen puolustusministerin Seppo Kääriäisen kanssa, miksi sitten, ed. Kiljunen, te ette tätä kantaa nostanut esille ulkoasiainvaliokunnassa. Miksi tätä tiedän kantaanne ei ole kirjattu tähän mietintöön? Mikä on syy siihen, että te ette halua tätä laittaa tähän eduskunnan päätökseen, vaikka haluattekin julkisesti sanoa, että ette halua sitä? Tämähän on juuri se meitä jakava kysymys.

Me edellytämme, että kaikilla operaatioilla, joihin Suomi osallistuu, pitää olla YK:n mandaatti silloin, kun on kysymys sotilaallisesta kriisinhallinnasta, ei tietenkään humanitaarisista operaatioista vaan sotilaallisesta kriisinhallinnasta. Mutta miksi te ette halua tätä sanoa?

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle ensin: Käytäväkeskusteluissa oli vähintäänkin se seikka esillä eräiden hallituspuolueiden edustajien puolelta, että tähän päivystysvuoroon osallistuttaisiin. Se oli käytäväkeskustelua, myönnän, ja valiokunnan kanta on yksimielinen, ja siihenhän me nojaudumme tässä keskustelussa täällä. Eli halusin vaan perustella, minkä takia meillä oli dubioita, sosialidemokraateilla, tähän päivystykseen osallistumisen suhteen.

Edustajat Tennilä ja Laakso, minä itse asiassa puheenvuorossani en sanonut sitä, että sosialidemokraatit eivät kannata Nato-jäsenyyttä. Voin sen nyt tässä kyllä sanoa, että tässä nykyisessä tilanteessa ei ole ajankohtainen Nato-jäsenyydestä keskustelu. Se on se kanta. (Ed. Tennilä: Mikä se ongelma on, jos te olette noin innostuneita?) Kysymys on sitten tästä, että Nrf liittyy taas kansainväliseen kriisinhallintaan, me olemme Euroopan unionin puitteissa jo vahvasti mukana kansainvälisessä kriisinhallinnassa ja on luontevaa, että kun merkittävä osa unionin jäsenmaista on myöskin Naton puitteissa vastaavissa toiminnoissa, käyttävät jopa samoja joukkoja, tässä yhteydessä tämä synergiaetu ja yhteistyö toimii.

Ja sillä ei allekirjoiteta, edustajat Tennilä ja Laakso, Naton ja Washingtonin sopimuksen 5 artiklaa, joka velvoittaa kollektiiviseen puolustukseen. (Ed. Tennilä: Entä YK?) — YK-mandaatin osalta siellä lausunnossahan selvästi sanotaan, että lähtökohtaisesti kriisinhallinnassa (Ed. Laakso: Pyrkimyksenä, pyrkimyksenä, huom!) toimitaan kansainvälisen oikeusjärjestyksen pohjalta ja YK:n turvallisuusneuvoston mandaatti tässä on mukana. Siellähän on elementtejä, niin kuin hyvin tiedätte, humanitaarinen pelastusoperaatio, maanjäristyksen jälkihoito, joihin YK:n mandaattia ei edes tarvita. Tämä näkyy myöskin kriisinhallintalaissa.

Jokainen tässä salissa oleva ja myöskin ed. Laakso tietää vallan hyvin, että sinä päivänä, kun tässä eduskunnassa keskustellaan Suomessa Nrf:ään osallistumisesta, ykköskysymyksenä on se, onko tällä kriisinhallintaoperaatiolla YK:n mandaatti vai ei. Jos sitä mandaattia ei ole, olen melkein sataprosenttisen varma, että tästä salista ei löydy päätöksentekoa, jossa puolletaan Suomen osallistumista siihen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Meillä kaikilla on erinäköisiä käsityksiä asiasta ja pitääkin olla ja saa olla. Se on meidän kansanedustajien oikeus, ja siinä mielessä saan esittää omia näkemyksiä, jotka voivat poiketa monien muiden näkemyksistä, jotka täällä ovat aikaisemmin puhuneet.

Itse näen tämän aika laajana kysymyksenä kaiken kaikkiaan, koska kyse on siitä kuitenkin, kun Natohan on Amerikan mantereelta hyvin pitkälle ohjattu organisaatio, ja kytken sen Amerikkaan. Amerikkalaiset, USA ja heidän ajattelunsa, miten käyttäydytään, mitä tehdään kun ollaan maailmanpoliiseja, niin se nähdään tuolla Irakissa hyvin, mitä siellä on taas tapahtunut, tai monissa muissa aikaisemmissa tapahtumissa. Kyllä siellä saadaan niin kuin sekaisin asiat ja varjotaan jonkun toisen asianimikkeen alle, kun mennään vapauttamaan siellä jotain ja tekemään hyviä töitä maailmanpoliisina. Ja sitten paljastuukin, että todellisuudessa ne kaikki jututhan, mitä siellä oli lähtökohtaisesti sinne mennessä, eivät pitäneet paikkaansa, mutta tappelu jatkuu ja siellä saadaan yhteiskunta sekaisin ja ihmisiä hautaan ja rammaksi, ja mitä kaikkea tuskaa se tuokin.

Siinä mielessä, vaikka tämä ei suoraan siihen kytkeydy, niin kaikki kytkeytyy jollakin tavalla toisiinsa. Siinä on tiettyjä kytköksiä, ja sen takia näissä nopean toiminnan joukoissahan ei ole kyse perinteisestä rauhanturvasta. Joku sanoi täällä sillä tavalla, että jos pysähdytään paikalleen, niin jäädään jälkeen ja pitää sen takia edetä askel askeleelta. Nyt mennään siihen suuntaan, edetään askel askeleelta semmoiseen toimintaan, jossa osallistutaan siis asein tappamaan ihmisiä. Ollaan sodan osapuolia siinä tilanteessa.

Kun muistetaan aikaisempien vuosien keskustelut tässä salissa, tuossa 90-luvun puolella, täällä tarjottiin — esittikö hallitus, en muista tarkkaan — silloinhan rajattiin tiukkaan, että suomalaisia ei osallistu silloin alussa ollenkaan aseelliseen toimintaan. Ne osallistuvat vaan tämmöiseen humanitaariseen toimintaan, ja muiden tehtävä on näiden torrakoiden kanssa osoitella siellä, ja suomalaiset menevät sinne niin kuin rakentamaan. Ainoa oli, jotta voidaan sitten tietysti ... Sitten myöhemmin tuli se, jotta itsepuolustukseen, ja tietysti on aina ollut se, että jos ihan henkeä uhataan ja toisten puolustaminen, mutta tässä mennään vielä pitemmälle.

Se on ilmeisesti se lisäaskel tässä, jolloin kyllä se osoittaa, ketkä ovat siellä toisella puolella, että suomalaiset ovat sodan osapuolia. Ja se tekee sen minusta vaikeaksi, ja semmoiseen itse en ole valmis kyllä suomalaisia miehiä enkä naisia viemään. (Ed. Laukkanen: Onko esimerkkejä?) — Tästä tulee esimerkkejä, ed. Laukkanen. Kun kuuntelen teidän puheita, niin kuin tässä lähetekeskustelussa ja nyt, niin kyllä täällä vähän semmoinen uhomalli on siitä, jotta nyt pitää lähteä tämmöiseen mukaan. — En yhtään epäile, kun tulee kutsu, niin enemmistö tästä eduskunnasta löytyy, että tänne ollaan valmiita lähettämään sitten joukkoja. (Ed. Laukkanen: Mutta eikö se ole hyvä, että se on eduskunnan päätöksen takana?) Ja siinä mielessä olen sitä mieltä, että tämmöistä lupausta ei pidä antaa, pitäydytään niin kuin perinteisesti asioissa.

Sitten kun miettii sitä, mitä tämä uutinen tänä aamuna Ruotsin osalta merkitsee, niin täällä on kuulemma puhuttu sitä, että nyt Suomi näyttää tietä ja Ruotsi vikisee, ja minusta ne ovat naurettavia ajatuksia. Minusta ruotsalaiset ovat aika järkeviä siinä mielessä, koska he miettivät jopa sen taloudellisuutta, onko järkevää satsata tämän tyyppiseen tai päällekkäisiin juttuihin näin paljon rahaa. Suomi nimittäin tällä hetkellä rauhanturvatoiminnassa on jo suhteellisesti isommalla panoksella kuin Ruotsi. Nyt me olemme valmiita menemään mihin hyvänsä, antamaan lupaukset, ollaan valmiita tulemaan mukaan kaikkeen. Ja siinä mielessä Ruotsi näköjään on järkevämmällä linjalla, niin kuin monesti muulloinkin. Suomihan on ollut monesti niin kuin ... No, joskus oltiin tekemässä Suur-Suomea tuonne. Ruotsalaiset eivät ilmeisesti ihan Uralille asti aikoinaan menneet tai Uralin taaksekaan, vaan ne pysyttelivät nätisti sivussa siitä hommasta. Sen takia se kuvastaa tietysti meidän mentaliteettia, että meillä uhoa pitää olla kovasti.

Tämä on vaan tämmöisen yhden kansanedustajan näkemys tässä, ja sen takia, kun edustan aina rauhanliikettä, niin tässäkin edustan rauhanliikettä siinä mielessä, että Nato ei ole mikään rauhanliike muuten, ja sitä myötä nämä nopean toiminnan joukot eivät ole rauhanliikettä. Sitten kun sitä miettii, mistä syystä syntyy uusia tämmöisiä kriisejä ja vastakkainasetteluja, niitä syntyy siitä, mitä ed. Kyllönen puhui aikaisemmin. Vastakkainasettelu syntyy siitä, että joillakin on nälkä, on huomattavasti vähemmän, ei ole terveydenhoitoa, ne näkevät telkkarista, näkevät yhä enemmän medioista, miten jotkut porskuttavat niin kuin porsaat ja heillä on kurjuutta. Siitä syntyy se vastakkainasettelu. Kenen puolelle Nato lähtee tai nämä joukot? Kyllä ne lähtevät rikkaiden puolelle, ne lähtevät rahavallan puolelle puolustamaan. Ne köyhät pannaan matalaksi, koska minä en usko ollenkaan, että Nato lähtee taikka nämä joukot köyhempien puolelle. (Ed. Tennilä: Eivät lähde!) Ja minusta se on perusjuttu siinä, että sen takia pitää miettiä — kyllä olen samaa mieltä kuin ed. Kyllönen — että kyllä potut ovat tärkeitä ja siellä, missä riisiä syödään, niin riisi ja soija ja tämän tyyppinen ja köyhyyden poistaminen.

Ne rahat pitää satsata näihin asioihin eikä aseisiin. Kun nyt tehdään hirveitä aseostoja, niin me menemme semmoiseen suuntaan, siihen Amerikan malli -suuntaan, jossa aseilla, poliiseilla, armeijalla hallitaan. Ja sen takia en kannata tätä näin, vaan tulen äänestämään vasemmistoliiton vastalauseen puolesta. (Ed. Laukkanen: Demarithan olivat mukana tässä valiokuntakäsittelyssä!)

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on siis käsittelyssä valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisesta Naton nopean toiminnan joukkoja täydentävään toimintaan. Luen tämän tähän aluksi sen takia, että aion pitäytyä suurin piirtein tässä asiasisällössä, ja sanon näin sen takia, että kun olen kuunnellut tätä keskustelua, että täällä on tietysti ollut hyvin maailmoja syleileviä puheenvuoroja, mihin toki on mahdollisuus, mutta sehän ei vastaa silloin itse tähän asiaan.

Ihan aluksi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen piti täällä puheenvuoron, jonka takana olen ja jossa olevia asioita en toista, vaan tarkastelukulmani on tästä johtuen vähän erilainen. Yritän vähän analyyttisesti tai ainakin havainnoivasti tarkastella tätä valtioneuvoston selonteon tekstiä ja miettiä sieltä asiallisesti ulos perusteita sille, millä kannalla tässä itse asiassa ehkä sen tekstin mukaan voisi olla. Teen näin sen takia, että koen tämän keskustelun ja itse asiassa koko käsittelyn osittain hämmentäväksi.

Tämä keskustelu on ollut hyvin poliittinen monin osin. Se kuuluu tähän taloon. En minä vastusta sitä enkä moittivasti tätä sano. Mutta toinen osapuoli, jonka pitäisi olla mukana, on se, onko tämä ollut kovin analyyttistä. Kuunneltuani molemmissa valiokunnissa ja tässä isossa salissa lähetekeskustelun ja nyt osan tästä palautekeskustelusta en oikein voi allekirjoittaa kyllä sitä, että voimakkaasti olisi oltu eri puolilla analyyttisiä niiden mielipiteiden perusteluissa, joita täällä on esitetty. Useimmiten ne ovat jääneet mielipiteiden tasolle tai ne ovat olleet eettisiä luonteeltaan, sinänsä totta kai hyviä asioita, mutta se ei ole voimakasta argumentointia.

Ensinnäkin, jos yleisesti ajatellaan ihan valtioneuvoston tekstin mukaan, mikä on Naton Nrf-konsepti? Se on liittokunnan keskeinen väline Naton eurooppalaisten jäsenmaiden sotilaallisten kykyjen kehittämiseksi ja harjoittamiseksi. Siis se tarkoittaa transformaatiota. En ole kuullut kenenkään vastustavan tätä, että asioita ei pitäisi kehittää eikä niitä pitäisi harjoittaa ja muuntaa ajassa oleviksi. Toisin sanoen se on positiivinen asia.

Samaten sanotaan, että "asteittaisen valmiuden mallissa korkeassa valmiudessa pidetään alkuperäisen 25 000 sotilaan sijaan ainoastaan perussuorituskyvyt omaavaa joukkoa". Sehän on paljon tehokkaampaa. Estetään väärien voimavarojen käyttöä, ja kun mukana on erilaiset esikuntakomponentit, viestijohtamisjärjestelmät, huolto- ja tukielementit sekä tietty määrä eri puolustushaarojen operatiivisia joukkoja, niin sehän on täysin loogista hyvää. Se on analyyttistä. Nämä tukevat toisiaan. Siinä mielessä tämä valtioneuvoston selontekokeskustelu menee ihan selkeästi eteenpäin.

Samaten se, että on monia yhtäläisyyksiä EU:n taisteluosaston tehtäviin, ei voi olla huono asia, ei ainakaan minun mielestäni. Nehän tukevat silloin asiallisella tavalla toisiaan. Jää varmasti turhaa jäsenmaiden rahankäyttöä pois, ja saadaan toimintaa ja tehokkuutta aikaan, mikä on enemmän kuin tarpeellista nykyaikana ja mitä me kaikki vaadimme monella muulla sektorilla, vaikka terveydenhuollossa, sosiaalitoimessakin — kuinka ei sitten näissä itse asiassa aika kovissa asioissa, joissa kaikkien asioiden pitäisi olla järjestyksessä.

Kun näitä tehtäviä toimitetaan omilla resursseilla, käsitellään evakuointitehtäviä tuki- ja onnettomuustilanteissa, kriisinhallintatehtäviä, terrorismin torjuntaoperaatioita tai saarto-operaatioihin liittyviä tehtäviä, sen lisäksi kriisinhallintaoperaatioita, ja seitsemäs tehtävähän on sitten vielä tämän joukkokokonaisuuden ennalta ehkäisevä vaikutus, niin jälleen löydän tästä tukeutumisesta valtioneuvoston selontekoon pelkästään asioita, joita ei analyyttisesti ja näin objektiivisesti, en minä ainakaan, osaa vastustaa, eikä näiden puolesta mitenkään innokkaasti tarvitse edes olla. Nämähän ovat seikkoja, joiden vastustajilta kysyisin vähän parempia perusteluita, miksi he tässä kaikessa vetoavat pelkästään siihen, että YK:n pitää olla mukana. (Ed. Laakso: On joukko muitakin tehtäviä Nrf:lle, ed. Akaan-Penttilä!) Miten on mahdollista, että kukaan muu ei saa mitään muuta tehdä?

Samaten tämä Nrf:n täydentävä toiminta, sehän perustuu vapaaehtoisuuteen tämän kaiken keskellä. Se sanotaan täällä valtioneuvoston tekstissä, jolloin, jos ei siihen usko, se pitäisi tietenkin sitten sanoa, mutta siltikin se on pelkästään uskon asia. Edelleen yleisesti: tämä ei koske mitenkään Suomea vielä, mitä minä tässä olen puhunut, vaan tämä koskee sitä, minkälaiseksi tämä joukko, Nrf, on suunniteltu. Jos kumppanimaa tulee tähän toimintaan mukaan, se saa käyttöönsä asiakirjat ja ohjeistukset ja voi osallistua täydentävästi myöskin rotaatioihin ja tähän varsinaiseen valmiustilanteeseen. Onkos se nyt sitten jälleen huono asia? En näe mitään syytä loogisesti ajatellen, en edes ymmärrä poliittisesti, miten tämän voisi kääntää toisinpäin. Saa osallistua valmistelun ohella seminaareihin, konferensseihin, yleiseen harjoitustoimintaan. Tämä kaikki teksti on suoraan valtioneuvoston omasta selostuksesta. Tämä ei ole edes, arvoisa puhemies, minun päästäni ollenkaan.

Samaten se, että ollaan korkeassa 5—30 vuorokauden valmiudessa, niin mihin sekin sitten johtaa? Ne, jotka tämän parhaiten tietävät Suomessa, ovat tietenkin meidän suomalaiset sotilaat ja heidän kenraalinsa, ja niiden kautta asiantuntijakuulemisissa esimerkiksi puolustusvaliokunnalle kerrottiin, että Nrf-rotaatioihin, siis varsinaiseen tähän ydintoimintaan, osallistuminen toisi Puolustusvoimille suurimman lisäarvon. Rotaatioihin osallistumalla mahdollistuisi kokonaisvaltainen koulutus, puolustushaarojen yhteistoimintakyvyn parantaminen, EU:n taisteluosastojen yhteensopivuuden suorituskyvyn kehittäminen sekä valinnanvapaus suorituskykyjen kehittämisessä. Tämä on koko asian ydin käsittääkseni. Miksi tätä vastustetaan? Tämä on Utvassakin tuotu esille vaan, että Suomi ei tähän tule mukaan, mutta sitä ei ole purettu esille. Hallitus esittää tässä, mitkä hyödyt siinä mahdollisesti olisi osittain, ja asiantuntijat, alan harrastajat, osaavat tämän kaiken sanoa paljon selkeämmällä suomen kielellä. Minulla on kyllä taipumus uskoa asiantuntijoita, jos minun ajatukseni ymmärtää sen kulun, mikä heillä on. Se, että tämä kaikki, voimakas ydin, mikä tässä on rotaatioihin, jälleen hylätään vaan sen takia, jos siinä ei ole YK:n mandaattia mukana, on aika mielenkiintoinen ja aika kaukaa haettu syy. Se voidaan sanoa yläkäsitteeksi, mutta minusta se pitäisi purkaa kyllä selittämällä, mitä esimerkiksi nämä asiantuntijat ovat väittäneet tästä olevan hyötyjä. Minusta siihen ei riitä se, että sanotaan, että mielestäni on niin tai tulevaisuudessa käy näin.

Vielä muutama asia Suomen osallistumisesta tähän kaikkeen. Joka tapauksessa nyt tehdään tämä vaihe, joka on päätetty, jonka takana minäkin olen. Minä en arvostele tätä ulkoasiainvaliokunnan päätöstä. Minä olen sen yksimielisen päätöksen takana. Tämä on askel oikeaan suuntaan. Olisin itse ollut valmis tekemään pitemmänkin loikan, mutta hyvä kun tehtiin edes näin. Tässä hyödynnetään kuitenkin Nato-standardeja ja -harjoituksia ja sertifiointitoimia. Täytyy muistaa, että tämä ei mitenkään muuta nyt tällä hetkellä Suomen suhdetta Natoon, koska meillä on niin paljon allergiaa, tähän liittyvää asiaa. Sitä jälleen ihmettelen, miksi niin on. Mutta kun näin meidän väestössä on, niin totta kai minä silloin suhtaudun tähän tällä lailla. Mutta minä haluan suomalaisille joukoille paremmat edellytykset niin, että laadulliset vaatimukset ja yhteensopivuus mahdollisimman hyvin toteutuvat, ja silloin se suuri kysymys on, jota olisin toivonut paremmin esitettävän jo Utvasta lähtien, miksi Suomi ei näihin valmiusvuoroihinkin olisi voinut osallistua. Se on se suurin ajatuksellinen, analyyttinen puute, ja siihen se poliittinen kärkikin kohdistuu, ja sen seurauksena olemme nyt tässä vaiheessa, mutta hyvä, arvon puhemies, että olemme tässä vaiheessa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Internet on täynnä, tai ainakin siellä on paljon, aineistoa Naton Nrf-joukoista. Sieltä, ed. Akaan-Penttilä, löytyy myös se, mitä Nato katsoo, että Nrf-joukot tekevät. Ei pidä vain katsoa sitä, miten hallituksen selonteko esittää nämä seitsemän tehtävää, joita referoitte. Nato itse katsoo tätä asiaa huomattavasti laajemmin ja näkee paljon useampia tehtäviä. Hallitus on selonteossaan pitänyt lähtökohtana tarkastella vain niitä tehtäviä, jotka liittyvät sotilaalliseen kriisinhallintaan, humanitaarisiin operaatioihin. Ei mitään muuta, vaikka Natolla itsellään on paljon laajempi kokonaisuus niistä tehtävistä, mitä Nrf-joukoilla voidaan tehdä. Eli suosittelisin teille tutustumista Naton asiakirjoihin paremmin kuin mitä te olette tällä hetkellä tehnyt. Älkää uskoko ihan kaikkea, mitä hallitus teille esittää. Kannattaisi myös kysyä, (Puhemies: Minuutti kulunut!) miksei hallitus kerro, miksi Itävalta ei ole mukana tai Ruotsi. Sekin oli jo tiedossa silloin, kun tätä tehtiin.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin, ed. Laakso, eivät nämä ole uskonasioita. Minä analysoin sitä tekstiä, jonka hallitus meille tuottaa. (Ed. Laakso: Sepä se!) Kaikista eniten kaipasin teiltä vasemmistolta analyyttistä tekstiä siihen hallituksen tekstiin, joka on kaikkien pöydille jaettu, ja siihen ei silloin tarvitse hakea muita tietoja muualta netistä. Totta kai minäkin niihin olen soveltuvin osin perehtynyt ja minulla on niihin liittyviä omia ajatuksia, mutta minä en esittänytkään mielipiteitäni, niin kuin te esitätte, vaan minä esitin oman analyysini valtioneuvoston selonteosta.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua kun on kuunnellut, niin tässä on oikeastaan etsinyt yhteistä vastuullisuutta, vastuuta ja vastuunkantoa näistä puheenvuoroista. Ed. Kyllösen puheenvuorosta sitä ei löytynyt nimeksikään. Ed. Kimmo Kiljunen käytti erittäin hyvän puheenvuoron ja oli minun mielestäni yhteisen vastuunkannon linjalla. Ed. Laukkanen piti rehellisimmän ja avoimimman ja vastuuntuntoisimman puheenvuoron ja avasi tätä tilannetta mielestäni erittäin ansiokkaasti pitkälläkin aikajänteellä, joka on lähtenyt liikkeelle jo siltä aikakaudelta, kun ed. Tuomiojakin oli terävimmässä kärjessä.

Tässä keskustelussa valitettavasti edelleen Natoa ja Nrf:ää sotketaan ja rinnastetaan yhtäsuuruusmerkillä samaksi asiaksi. Sitähän se ei suinkaan ole. Nrf on nopean toiminnan joukko, joka toimii erilaisissa kriisitilanteissa. On kysytty, miksi tarvitaan aseita kriisitilanteessa. Voi yhtä hyvin todeta, että aikanaan YK-joukkojen tehdessä hyvää työtä myös heillä oli omat turva-aseet mukana, ja näin on varmasti näissäkin tilanteissa tarpeen toimia. Muu apu on sitten erikseen, se apu, jolla ennaltaehkäistään kriisien syntymistä ja myös jälkihoidetaan sitten kriisiä, kun enää ei tarvita Nrf-tasoista kriisinhallintaa. Tästäkin meidän pitää mielestämme osamme kantaa, ja näin tulevaisuudessa varmasti myös tullaan toimimaan.

Operaatioon osallistumisestahan päätämme aina erikseen, se on tässä tullut selväksi. Nyt meillä on vain periaatepäätös, vastuuta kantava periaatepäätös. Tilanteiden tullessa eteen YK toimii sotilaallisissa kriisitilanteissa tarpeen tullessa, ja tämän jälkeen Nrf toimii, ja tämän jälkeen Suomi sitten toimii oman päätöksentekomallinsa mukaisesti.

Itse olisin valmis jossain vaiheessa varmasti ottamaan myös tässä Nrf:ssä sen seuraavan askeleen eteenpäin. Se on varmasti vain ajan kysymys, kun tässä salissa, niin kuin ed. Laukkanenkin esille toi, lähdetään keskustelemaan osallistumisesta Nrf:ään myös syvemmällä.

Mikko Alatalo /kesk:

Puhemies! Jos ei nuorena ole radikaali rauhanmies, ei ole sydäntä, jos ei aikuisena ole realisti, niin ei ole järkeä. Eli tänä päivänä Nrf on realismia terrorismin ja monien kriisien ja uhkien täyttämässä maailmassa. Jos Suomi liittyy tähän Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan, muun muassa tohtori Raimo Väyrynen ei näe pitkiä loikkia tässä asiassa. Suomi ei osallistu rotaatioon ainakaan valiokunnan lausuman mukaan, mutta toki sekin pitää selvittää, mitä päivystysvuoroista seuraisi. Mehän toimimme jo EU:n nopean toiminnan joukoissa, ja, totta kai, tuo YK:n mandaatti olisi hyvin tärkeä silloin, kun sotilaallisiin operaatioihin lähdetään, mutta ainahan sitä ei välttämättä ehkä yksimielisesti saada.

Kansainvälinen kriisinhallinta on Suomelle tuttu juttu kymmenien vuosien kokemuksella, ja me olemme olleet muun muassa Balkanilla Naton rinnalla rauhanturvaamisessa. Tätä päivää ovat Nrf-joukot, ja minun mielestäni hallitukselle pitää antaa mahdollisuus arvioida, miten niihin osallistutaan, ja eduskunnan tulee käydä keskustelu avoimesti tästä ilman ennakkoluuloja. Se on sitten eri asia, onko se askel Natoon vai ei. Joidenkin mielestä se on, joidenkin mielestä ei. Ja mikä on se Nato tulevaisuudessa, jos siellä on kuitenkin erilaisia mielipiteitä esimerkiksi Irakiin osallistumisesta eri valtioiden välillä. Se ei ole välttämättä aina pelkästään Yhdysvaltain kanta, mikä siellä on ollut yksimielinen.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti Venäjä-seminaari, jonka ystävyysryhmä järjesti, vei keskeisen osan tästä keskustelusta enkä päässyt edes debattiin, joka oli kiivaimmillaan silloin, kun täältä poistuin, mutta kyllä, ed. Laakso ja kumppanit, maalasitte semmoisia piruja seinälle, jotka eivät ole todellisuutta.

Nopean toiminnan joukkoja on käytetty Pakistanin maanjäristyksessä, ne ovat olleet Ateenan olympialaisissa jne. Eivät ne suinkaan ole menneet Irakiin, ne ovat ihan eri joukkoja, mutta en sen enempää puhu niistä. Näitä pirujahan pitää maalata, jotta itsekin melkein uskoisi niihin, mutta todellisuudessa olemme iloitsemassa siitä, että näin vahva kannatus on tälle merkittävälle ratkaisulle eduskunnasta löytynyt. Vasemmistoliittoa lukuun ottamatta olemme antaneet tälle puoltomme, ja se on hyvä, kun otamme tällaisen askeleen, joka nyt sitten seuraa myöskin eduskunnan hyväksymisestä. Katsotaan sitten, milloin meille tulee eteen harkinta, olemmeko me kantamassa vastuuta siitä, että maailmanrauha voidaan ylläpitää.

Nopean toiminnan joukko voi olla myöskin toiminnassa ennalta ehkäisevä pakotteen saamiseksi eikä suinkaan vaan vasta sitten, kun jotain on tapahtunut, se on nähtävissä. Viittaan vaan ed. Heinosen puheenvuoroon. Ei se joukko mene sinne välttämättä taistelemaan, vaan ehkä menee ennaltaehkäistäkseen tuon taistelun.

Erään asian haluaisin ottaa esiin. Nythän on selvästi lähdetty siitä, että me otamme vain yhden askeleen ja olemme vain mukana silloin, kun meiltä täydentäviä osia kenties pyydetään, jolloin joukko räätälöidään. Itse olisin nähnyt, että olisi otettu askel rotaation suuntaan. Osallistuminen rotaatioon tuo Puolustusvoimille merkittäviä etuja, jotka on tässä puolustusvaliokunnan lausunnossa nimenomaan todettu. Eräs siitä on vielä jäänyt pois. Oleellista on se, että nyt, kun meillä on EU:n bg-joukot, nopean toiminnan joukot, meillä saattaa tulla jatkossa ongelmia, kun me rekrytoimme joukon tuohon ja seuraava nopean toiminnan joukko on vasta jonkun ajan päästä, miten me saamme ne. Kenties tulisi jatkuvuutta, voitaisiin käyttää useammassa peräkkäin ja saataisiin näin helpotettua ja myöskin vähennettyä sitten aikaa myöten kustannuksia, jotka ovat oleellisia, sillä perustamiskustannukset ovat merkittävästi korkeammat kuin itse valmiudessaolokustannukset. Ja aivan oikein on puolustusvaliokunta lausunnossaan nämä kiteyttänyt.

Valitettavaa vaan on, että ulkoasiainvaliokunta ei päässyt yksimielisyyteen siitä, että nämä samat asiat olisi jo todettu siellä, joskin kuitenkin kääntäen sitten siellä mietinnön loppupuolella todetaan, että eri vaihtoehtojen perusteellinen selvittäminen on paikallaan, ja viitataan myöskin sitten valmisteilla olevaan selontekoon. Juuri tätä haluan alleviivata, koska nyt olisi läpikäytävä, mitä etuja eri vaihtoehdot tarjoavat.

Mutta kaiken kaikkiaan askel on merkittävä, kun muistellaan vuosia taaksepäin. Vuonna 1994:kö se nyt oli, kun Suomi liittyi Nacc:iin elikkä joukkoon, jonka Nato kokosi entisistä itäblokin maista ja johonka myöskin Suomi silloisen ulkoministeri Haaviston johdolla meni. Olemme olleet mukana melkein kaikissa rauhanturvaoperaatioissa, missä suinkin vaan, ja useissa Nato-johtoisissa ja nyt ilmoittaudumme sitten menemään mukaan myöskin nopean toiminnan joukkoihin vastaavasti, kuten Euroopan unionin osalta. Tämä mahdollistaa, että olemme kiinteässä yhteistyössä järjestön kanssa, joka nimenomaan keskeisesti vaalii rauhaa, on demokraattisten valtioiden välinen yhteistyöelin, ja silloin on keskeistä, että Suomi on niin pitkällä kuin se voi olla.

Jäsenyyttä tällä ei oteta, mutta tietojen saanti monista asioista helpottuu ja edistää myöskin niitä valmiuksia, mitä meillä on, ja varmasti monella tapaa paremmin pystymme myöskin omia kantojamme esittämään niihin ratkaisuihin, mitä Naton piirissä tehdään ja tullaan tekemään. Kaiken kaikkiaan eduskunnalle täytyy antaa tunnustus, että keskeinen osa on tämän mietinnön takana.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Ongelmahan on se, että hallituksen selonteossa jätettiin selvittämättä koko joukko sellaisia asioita, jotka olisi pitänyt eduskunnalle tai vähintäänkin eduskunnan valiokunnille kertoa. Yksi niistä on ne syyt, miksi Itävalta on toistaiseksi päättänyt jäädä Nrf-toimintojen ulkopuolelle. Ei sen paremmin ulkoasiainvaliokunta kuin puolustusvaliokuntakaan ole selvittänyt niitä tekijöitä, miksi Itävalta on tällaisen päätöksen tehnyt, (Ed. Nepponen: Olisiko pitänyt?) eikä myöskään hallituksen selonteossa asiaan ole otettu kantaa. Tämä on tietenkin varmaan meidän kaikkien mielestä puute.

Myöskin Ruotsin kanta oli tiedossa jo huomattavasti aikaisemmin kuin vasta tänään, kuten eräät kansanedustajat ovat väittäneet. Totta kai Ruotsin kanta ja kannanottojen muodostuminen oli tiedossa jo huomattavasti aikaisemmin, mutta tämäkin haluttiin jättää keskustelematta ja käsittelemättä, koska se olisi voinut luoda Suomen käsittelyyn oman ongelmansa. Tätä ei haluttu sen takia hallituksen selonteossa käsitellä eikä sitä haluttu käsitellä myöskään ulkoasiainvaliokunnassa tai puolustusvaliokunnassa. Ei haluttu häiritä sitä, että suomalaiset sosialidemokraatit asettuvat ehdoitta tämän Nrf-ratkaisun puolelle.

Jos tätä asiaa olisi käsitelty Itävallan tai Ruotsin kokemusten valossa, olisi jouduttu tekemään se johtopäätös, että molemmissa maissa nimenomaan sosialidemokraattiset puolueet ovat asettaneet koko joukon kriittisiä kysymyksiä, jotka koskevat ei Nrf-kriisinhallintaa vaan Nrf-kokonaisuutta eli sitä, mikä on Nrf:n merkitys nimenomaan Nato-maiden ja kumppanimaiden asevoimien uudistamisprosessissa, niin sanotussa transformaatiossa. Tämä on se kysymys, joka näissä maissa on asetettu ja jonka tuloksena on kriittistä pohdintaa sekä Ruotsin sosialidemokraattisessa puolueessa että Itävallan sosialidemokraattisessa puolueessa, mutta ei vain niissä, vaan myöskin Ruotsin konservatiiveissa, myöskin Ruotsin konservatiiveissa, ja myöskin Itävallan konservatiivien taholla, koska tämän pohdinnan tuloksena olisi tultu seuraavaan johtopäätökseen: Nrf:n ydin on transatlanttisen suhteen kehittäminen.

Niin sanottu yhteensopivuus ei tarkoitakaan enää Nrf:n puitteissa yhteensopivuutta Naton puitteissa, vaan se tarkoittaa Naton ja Yhdysvaltain välistä yhteensopivuutta. Tämä taas vaatii kokonaan toisenlaisia resursseja kuin Nato-yhteensopivuuden takaama. Se on taloudellisesti tavattoman paljon suurempi prosessi kuin Nato-yhteensopivuuden takaaminen. Meidän asevoimamme ovat suurin piirtein Nato-yhteensopivia, mutta meidän asevoimamme eivät ole Yhdysvallat-yhteensopivia. (Ed. Nepponen: Kerropa esimerkki, mitä se tarkoittaa!) — Nrf on kokonaisuus, kuten ed. Nepponen hyvin tietää, ja se tarkoittaa sitä, että Nrf on tämmöinen niin sanottu evolutiivinen kokonaisuus, joka muun muassa ottaa käyttöönsä erilaisia asejärjestelmiä niin maavoimissa, merivoimissa kuin ilmavoimissakin. Kaikissa näissä lähtökohta on se, että Yhdysvaltain asejärjestelmät ovat huomattavasti edistyneempiä kuin Euroopan unionin Naton jäsenmaissa käytössä olevat järjestelmät tällä hetkellä. Noin 95-prosenttisesti nämä Euroopan Nato-maiden asejärjestelmät eivät ole yhteensopivia Yhdysvaltain asejärjestelmien kanssa. Tämä on se Nrf-kokonaisuuden tuleva osa, jonka lähtökohtana on tämä yhteensopivuuden takaaminen, joka on tavattoman kallis prosessi.

Tätä ei ole lainkaan käsitelty ulkoasiainvaliokunnassa eikä puolustusvaliokunnassa. Minun täytyy myös tietenkin sanoa kiitokseksi ulkoasiainvaliokunnalle se, että ulkoasiainvaliokunta on yrittänyt saada hallitukselta tätä koskevan selvityksen, mutta ei ole saanut. Muistaakseni ulkoasiainvaliokunta on edellyttänyt valtioneuvostolta selvitystä, joka sisältäisi arvion Nrf-osallistumisen vaikutuksista sotilaallisen suorituskyvyn kehittämiseen. Tämä selvitys pyydettiin jo viime vuoden puolella. Ulkoasiainvaliokunta pyysi valtioneuvostolta tätä jo viime vuoden puolella, mutta ei ole saanut. Ja juuri tätä selvitystä ei ole saatu, ja ymmärtääkseni ulkoasiainvaliokunta pitää tätä puutteena, muistaakseni näin sanotaan ulkoasiainvaliokunnan kannanotossa, koska se olisi muodostanut välttämättömän pohjan Nrf-osallistumispäätöksen arvioinnille.

Eli huom! Ulkoasiainvaliokunta on tehnyt päätöksen suosittaa osallistumista Nrf-toimintoihin, vaikka se ei ole saanut sitä selvitystä, jonka se pyysi jo viime vuoden lopulla, joka kuitenkin valiokunnan mielestä olisi muodostanut hyödyllisen pohjan Nrf-osallistumispäätöksen arvioinnille. Eli ilman tätä päätöstä on tehty nyt kuitenkin päätös suosittaa hallitukselle osallistumista.

Ongelmahan Suomessa on se — ja täällä eduskunnan keskustelussa — että valtaosa kansanedustajista näyttää pitävän Nrf:ää niin kuin se rajoittuisi pelkästään kriisinhallintaan, vaikka kysymys on kokonaan jostakin, tai ensisijassa jostakin, muusta, kuten ed. Salolainen hyvin tietää Nrf-kokonaisuudesta, jossa on kysymys Naton asevoimien ja kumppanimaiden asevoimien transformaatiosta eli sotilaallisesta muutoksesta. (Ed. Salolainen: Mutta kun meidän ei tarvitse osallistua kaikkeen!) — Me olemme kuitenkin Nrf:ssä mukana, emme ensi sijassa kriisinhallinnan vaan nimenomaan tämän sotilaallisen suorituskyvyn muutoksen takia, jonka Nrf tuo mukanaan. Ja tätä ei ole haluttu eduskunnalle selvästi ja suoraan sanoa. Sen takia, ed. Salolainen, hallitus ei ole tuonut myöskään tätä selvitystä, jota teidän johdollanne ulkoasiainvaliokunta on aivan oikein pyytänyt valtioneuvostolta. (Ed. Salolainen: Kaikki selvitykset on saatu!)

Mielenkiintoista on se, että Nrf ... Ed. Salolainen, teidän johdollanne laaditussa mietinnössä todetaan, että "Nrf edustaa sotilaallisen kriisinhallinnan korkeaa osaamista". Tämä on naurettavaa puhetta siis. Kaikki sotilasasiantuntijat ovat tästä asiasta toista mieltä. Natohan ei rauhanturvaamisesta tiedä mitään. Yhdysvallat ei tiedä senkään vertaa. Ne käyvät täällä meillä oppimassa asiasta. Suomi on sotilaallisen kriisinhallinnan suurvalta tässä mielessä. Me opetamme. Ongelma on se, että Nato-maat ja Yhdysvallat tietävät sodankäynnistä.

Tarkoittaako tämä teidän lauseenne, mitä te ulkoasiainvaliokunnan mietintöön olette sisällyttäneet, "Nrf edustaa sotilaallisen kriisinhallinnan korkeaa osaamista", juuri sodankäyntiä, ed. Salolainen? Tai mitä muuta se voi tarkoittaa, koska mitään muuta kokemusta ei näillä ole? Tässähän on tämä kysymys. Ja todetaan, että "osallistuminen Nrf:ään on perusteltua - - kehittyvän yhteistyön ylläpitämiseksi Naton kanssa". Luulenpa, että juuri tästä on kysymys, ja myöskin mainitaan, että osallistuminen tukee transatlanttista suhdetta. Nämä ovat ne peruskysymykset, ja sen takia ainakin nyt nämä Natoon myönteisesti suhtautuvat voimat haluavat olla mukana. Lisäksi mainitaan, että osallistuminen tukee sotilaallisen suorituskyvyn kehittämistä. Kun me panemme tällaisia lauseita mietintöön, meidän pitäisi tietää, mitä ne merkitsevät, mikä on niitten sisältö.

Ihan lopuksi, ed. Salolainen: Kun teidän johdollanne nyt on kirjoitettu, että osallistuminen tukisi sotilaallisen suorituskyvyn kehittämistä, niin toivon, että te käytätte seuraavan puheenvuoron ja kerrotte minulle, mitä se tarkoittaa.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Muutama kommentti tähän äskeiseen puheenvuoroon. Se oli kyllä hyvin analyyttinen ja mielenkiintoinen. Täytyy antaa tunnustus siitä, mutta nyt täytyy todeta eräs asia. Eihän EU:llakaan ole mitään joukkoja. EU:n jäsenmailla on Nato-joukkoja, ja kun me olemme mukana EU:n taisteluyksiköissä, niin me olemme silloin mukana Nato-joukkojen kanssa. Ei näissä ole niin suurta eroa kuin nyt halutaan tässä kuvata, että olisi valtava ero nyt näissä asioissa. Me olemme mukana jo siellä EU-taisteluosastoissa Nato-joukkojen kanssa ja harjoittelemme niiden kanssa. Esimerkiksi nyt tässä pohjoismaisessa osastossa, joka on tällä hetkellä, ovat norjalaiset Nato-joukot mukana ja virolaiset Nato-joukot mukana. Aikaisemmassa olivat Saksan ja Hollannin Nato-joukot mukana. Ei ole kovin suurta eroa nyt tässä asiassa, vaan puhutaan sellaisesta käsitteestä kuin Nato compatibility, ja meidän Puolustusvoimat pyrkii tasan siihen, että me pystyisimme toimimaan yhteistyössä näiden joukkojen kanssa, olimme sitten EU-taisteluosastoissa tai sitten näissä (Puhemies: Minuutti on kulunut!) Naton nopean toiminnan joukoissa.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun ed. Laakso nyt näiden Ruotsin demarien, jopa konservatiivien, kannan tiesi niin tarkasti, olkoon siinä vaikka pikkuisen perääkin, niin kyllähän keskeinen asia, miksi Ruotsi nyt ei tee ratkaisua, on rahan puute. He ovat ajautuneet erittäin pahaan rahoituskriisiin puolustusvoimien sisällä. Se näkyy kaikesta toiminnasta. He ovat haukanneet niin pitkiä askeleita bg:n suhteen ja monessa muussa asiassa, että eivät yksinkertaisesti pysty selviytymään. Sehän on nähty kaikista niistä puheenvuoroista, joita on käyty siellä lävitse jne.

Te sanoitte, että nyt me otamme askeleen, jota emme tiedä. Kun me menemme mukaan, me itse päätämme, milloin me lähdemme mukaan, minkälaiseen operaatioon me lähdemme. Se on selkeästi sanottu tässä ratkaisussa nyt tällä kertaa. Onko pahitteeksi, että jos me saamme jotain hyötyä transformaatiosta Suomen puolustusvoimille, niin kuitenkin sen saattaa hyödyntää mutta emme hanki yhtään sellaista materiaalia lisää, jota koskien kenties Yhdysvallat, niin kuin te sanoitte, asettaisi vaatimuksia? Me menemme sillä materiaalilla, mikä meillä on, ja me menemme täydentäviin osiin nyt. Ehkä joskus otamme toisen askeleen. On turha maalata nyt jälleen sellaisia piruja seinille ja turha nostaa esiin asioita, jotka eivät ole yleisesti eivätkä edes salaisestikaan tiedossa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen ed. Nepposen kanssa samaa mieltä, että yksi keskeisistä syistä, miksi Ruotsi on viivyttänyt päätöstään Nrf-joukkoihin osallistumisesta, on juuri kustannustekijät, ja itse asiassa ulkoasiainvaliokunta myös toteaa aivan oikein, että Nrf-osallistumisen kustannusvaikutuksia ei ole mahdollista tässä vaiheessa arvioida valtioneuvoston selonteon pohjalta. Tämä on kaikki oikein. Ruotsi on kuitenkin varovaisempi kuin Suomi. Ruotsi katsoo, että kustannusvaikutukset, kun niitä ei ole mahdollista arvioida, saattavat olla niin suuret, että pitää selvittää, pitää tietää paremmin, mutta Suomi vähät välittää. Kokoomuksen johdolla mennään vaan kustannuksista välittämättä.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä me harkitsemme jokaisen kustannustekijän tarkoin, niin kuin sanoin. Emmehän vielä tällä päätöksellä lähde mihinkään operaatioon emmekä tee mitään uusia hankintoja tällä päätöksellä vaan vasta sitten, kun pyydetään, silloin harkitaan, mietitään, mennäänkö vai eikö. Se on sitten kustannuslaskentaa. Tälläkin kertaa te olette, ed. Laakso, väärässä.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ihan lyhyesti vaan, että näihin rauhanturvaamistoimiinhan käytetään nykyisin noin 2 prosenttia meidän puolustusmäärärahoista, noin 2 prosenttia, joten on aika pienistä rahoista kysymys. En sano ollenkaan sitä, ettei joskus voisi tulla tarvetta käyttää hieman suurempiakin summia, jos on isompi operaatio, mutta niistä päätetään sitten erikseen, ja silloin on varmennettava, että se raha on olemassa.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun Suomi on ilmoittanut olevansa valmis osallistumaan Nrf-joukkoihin, niin käsitykseni on se, että Natolle ei tulla sanomaan "ei".

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Ainoana paikalla olevana sosialidemokraattina haluan lohduttaa ed. Laaksoa siinä, että kyllä meillä sosialidemokraateilla asiasta on käyty keskustelua ja sitä on pohdittu. Ei se tarkoita sitä, jos olemme päätyneet eri johtopäätökseen kuin vasemmistoliitto, ettei sitä asiaa olisi meillä myös ymmärretty. Tämä ihan vihjeeksi vaan jatkoa ajatellen, etteivät kaikki asiat ole niin mustavalkoisia niin kuin ehkä vasemmistoliiton näkökulmasta joskus voi olla.

Toisekseen haluan kiittää ed. Laaksoa tästä neljän tunnin sessiosta, mikä täällä on nyt käyty. Keskustelu on ollut erittäin värikästä, ja toivon, että tuo tunteiden palo, joka 70-luvulta lähtien on ollut, jatkuu (Ed. Laakso: 60-luvusta!) — minä muistan vaan 70-luvulta lähtien — yhä edelleen, ja täällä salissa vaikka joka päivä tuota kuuntelisi ihan ilokseen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Mitä muistamiseen tulee, niin minä muistan ed. Laakson Katajanokalta vuodelta 1969, kun siellä oli Iowa-niminen amerikkalainen risteilijä, ja ed. Laakso silloin kylläkin ihan vain opiskelijana oli siellä mieltä osoittamassa (Ed. Laakso: Ydinaseita vastaan!) — Niin, siinä aluksessa piti olla ydinaseita, ja se oli kai Naton alus silloin.

Mutta, ed. Viitamies, kaksi sosialidemokraattiahan täällä paikalla on, ja puhemies nyt kuuluu myös heihin. En usko, että mustavalkoisuutta on tässä esillä, mutta kyllä nuo Ruotsin sosialidemokraatit ovat kuitenkin nyt ehkä sitten enemmän sävyjä näkeviä, koska he eivät ole lähtemässä näihin Naton nopean toiminnan joukkoihin mukaan vaan sanovat, että EU-joukkoihin osallistuminen on heidän päätoimintamuotonsa tässä kansainvälisessä toiminnassa. Toivoisin, että Suomen sosialidemokraatit ottaisivat nyt huomioon, mitä teidän sisarenne ja veljenne Ruotsissa ajattelevat.