Reino Ojala  /sd (esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten otsikosta ilmenee, lakialoite liittyy kiinteistöverolain 13 a §:ään. Tämä on pykälä, joka kiinteistöveron säätämisen jälkeen on tähän lakiin lisätty.

Aloitteella on kaksi allekirjoittajaa. Lisäkseni ed. Rossi on sen allekirjoittanut. Se johtuu siitä, että vuonna 93 hän on tehnyt ensimmäisen vastaavaan asiaan liittyvän lisäysesityksen tähän lakiin. Silloin siinä oli 112 allekirjoittajaa, joista edelleen eduskunnassa on 26 edustajaa. Yksi silloinen allekirjoittaja on tällä hetkellä tasavallan presidenttinä, yksi puhemiehenä ja yksi varapuhemiehenä sekä neljä ministerinä.

Tämä koskee asiaa, että kansalaisjärjestöjen omistamista yleishyödyllisessä käytössä olevista yhdistys- ja seurantaloista saisi vapautuksen kiinteistöverosta. Matkan varrella tähän lakiin on tehty muutoksia, haluttu täsmentää. Siihen on lain säätämisen jälkeen lisätty tämä 13 a §, joka sisältää säännökset yhdistys- ja seurantalon veroprosentista. Sen mukaan kunnanvaltuusto voi määrätä maamiesseuran, nuorisoseuran ja työväenyhdistyksen kiinteistöveroprosentin 0,20:tä alemmaksi, jos rakennus on pääasiallisesti yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Tämä yleishyödyllisyys sitten katsotaan joka kerta erikseen yhdistyksen toiminnan perusteella.

Tässä 13 a §:ssä on yleisesti nähty kahden tyyppisiä ongelmia. Laissa on tarkoin määritelty, keiden omistamiin taloihin säännös soveltuu. Säännöstä ei sovelleta esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen ja yhdistysten tai urheiluseurojen omistamiin taloihin, sanoo valtiovarainvaliokunta mietinnössään vuonna 96. Siten säännös kattaa vain osan tuloverolain 22 §:ssä määritellystä yleishyödyllisen yhteisön käsitteestä. Valiokunnan mielestä asiaa tuli täsmentää, ja niin valiokunta myöskin teki ja täsmennettiin niin, että pykälällä tarkoitetaan kaikkia yleishyödyllisiä yhteisöjä, että ne saatetaan keskenään samaan asemaan. Näin asiaa elettiin.

Sen jälkeen täällä vuonna 98 käydyssä keskustelussa todettiin, että vieläkään kaikki uskonnolliset yhdyskunnat eivät ole samassa asemassa, ja silloin lakia edelleen täsmennettiin ja silloin kuviteltiin, että asia tuli sillä kuntoon. Niin ei kuitenkaan ollut. On kuntia, joissa kaksi vastaavanlaista uskonnollista yhdistystä, uskonlahkoa, on saanut erilaisen kohtelun kiinteistöverossa. Esimerkiksi helluntaiseurakunta on voinut saada vapautuksen kiinteistöverosta mutta Jehovan todistajien vastaavanlainen talo ei ole sitä saanut. Tässä on totta kai kysymys verotuksen oikeudenmukaisuudesta, ja sen takia tähän on kiinnitetty huomiota.

Tein tästä syksyllä kirjallisen kysymyksen, johon valtiovarainministeriö kyllä antoi perusteellisen ja perustellunkin vastauksen. Vastauksesta kuitenkin ilmenee, että he eivät olleet aivan täysin selvillä siitä käytännöstä, joka Suomen kunnissa tällä hetkellä tältä osin on. Sen takia asiaa tulee edelleen täsmentää.

Kun tätä käsiteltiin vuonna 98 täällä eduskunnassa, kaikki tässä salissa käytetyt puheenvuorot lähtivät siitä ajatuksesta, että silloisella muutoksella asia tulee kuntoon ja kaikkia uskonnollisiakin yhdyskuntia kosketellaan samalla tavalla. Samoin edustajat valtiovarainvaliokunnassa olivat samaa mieltä.

Nyt on todettu, että epäkohta on edelleen olemassa ja se johtuu verolain 22 §:n tulkinnasta, jossa on lähdetty siitä, että kohdellaan eri tavalla uskonnonvapauslain ja eri tavalla yhdistyslain perusteella rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, ja näin ei voi olla. Sen vuoksi tämä aloite on nyt tehty ja lähtee siitä, että tänne lakiin tehdään siinä kaikille jaetussa esityksessä oleva merkintä, että "kunnanvaltuusto voi määrätä uskonnonvapauslain nojalla rekisteröityneen uskontokunnan ja tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosentin edellä säädettyä alhaisemmaksi, jos kiinteistöllä sijaitseva rakennus on pääasiassa yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Tässä pykälässä tarkoitetun kiinteistön kiinteistöveroprosentiksi voidaan määrätä myös 0,00".

Herra puhemies! Yleishyödyllistä toimintaa on monenlaista, enkä ole kuullut kenenkään väittävän, että näistä uskonnollisista yhdyskunnista joku ei tekisi yleishyödyllistä toimintaa. Minä itse kuulun valtionkirkkoon, seurakuntaan, ja silloin kun tarvitsen apua, menen työväenyhdistyksen kokoukseen, mutta on huomattavan paljon ihmisiä, jotka menevät näihin erilaisiin seurakuntiin ja saavat sieltä helpotusta, apua omaan oloonsa. Jos se ei ole yhteiskunnallista toimintaa, mikä sitten on? Sen vuoksi, arvoisa puhemies, toivon, että valtiovarainvaliokunta käsittelee tämän aloitteen tosissaan ja ryhtyy siinä ehdotettuihin toimenpiteisiin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kyseinen lakialoite on ihan asiallinen ja perusteltu. Kunnanvaltuustot ja kunnanhallitukset kireän kuntatalouden aikana joutuvat pitämään kiinteistöverotkin maksimissaan, ja saattaa olla, että paineita tähän tulee vielä jatkossa kohdistumaan entistä enemmän, joten silloin on hyvin ikävä, jos yleishyödyllisessä käytössä olevia kiinteistöjä joudutaan verottamaan kovinkin ankarasti. Toivon, että tämä aloite synnyttää asiallisen keskustelun ja johtaa siihen päätökseen, mitä aloitteella on haluttu tehdä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Otin ed. Reino Ojalalta tukiopetusta, kun pidin aika hämmästyttävänä sitä, että tilanne voi olla näinkin tuoreen lainsäädännön osalta tällainen. Tässä on ilmeisesti käynyt vähän samalla tavoin kuin hallintovaliokunnalle ja eduskunnalle aikoinaan hautaustoimilain yhteydessä. Minä en ymmärrä lainkaan sitä, että kun Suomen perustuslain mukaan puhutaan uskonnonvapauslaista ja sen perusteella rekisteröidyistä uskonnollisista yhdyskunnista, ne voidaan asettaa verotuskäytännössä erilaiseen asemaan. Tämä on minun mielestäni aika ongelmallinen ja hälyttävä viesti, mitä ed. Ojala totesi. Toivoisin kyllä, että vaikka edustaja-aloitteisiin valiokunnat suhtautuvat sangen nihkeästi, tämä valtiovarainvaliokunnassa vietäisiin lävitse taikka sitten, jos hallituspuolueet haluavat pitää niin tiukasti kiinni siitä, että kaikkien pitää olla hallituksen esityksiä, että se viesti menisi, että sitten hallitus tekee tämän suuntaisen esityksen, koska minun mielestäni kyllä lainsäädännön pitää olla suhteessa perustuslakiin sillä tavoin, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Näinhän sanoo myöskin perustuslain 6 §.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Näyttää siltä, että tämä kiinteistöverokysymys tältä osin on yhä aika sekava ja käytäntö kunnissa vaihtelee, ja on silloin tietysti tarpeen lainsäädäntöä selventää. Tähän ed. Ojala aloitteellaan pyrkii. On ihan paikallaan, että tämä asia otetaan näin esille ja selvitetään. Meillä on kaksi eri uskonnollista kirkkokuntaa, joilla on verotusoikeus ja oikeus yhteisöveroon, yhteisöveron tuottoon. Tässä lakialoitteessa käsitellään muita kuin niitä, joilla tämä verotusoikeus ja yhteisövero-oikeus on. Tällöin tietysti tuo, mitä ed. Vistbacka puhui yhdenvertaisuudesta, tulee vielä vähän uuteen näkökulmaan ajatellen perustuslain lähtökohtia, mutta tilanne on tällaiseksi melko pitkälle vakiintunut.

Meillä näitä uskonnonvapauslain mukaan järjestäytyneitä uskontokuntia lienee parikymmentä. Sen lisäksi on vielä yhdistyslain mukaan rekisteröityneitä yhdistyksiä, jotka ovat tosiasiassa uskonnollisia järjestöjä. Näiden välillä on tämä ero tämän tulkinnan mukaan. Tällä lainmuutoksella saataisiin nämä tasavertaiseen asemaan mutta ei vielä kyllä sitä, että evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko ja muut uskonnolliset yhdyskunnat olisivat samassa asemassa. Ne eivät ole eivätkä ole näillä näkymin pääsemässäkään. Kaikki, niin kuin ed. Ojalakin totesi, uskonnolliset yhdyskunnat tekevät, osa aika mittavaakin, sosiaalista työtä, diakonia- ja lähetystyötä, kehitysyhteistyötä jne. Siinä mielessä tämän yhdenvertaisen kohtelun olisi tietysti oltava kaiken osalta tavoitteena.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kun kiinteistöverolakia vuonna 1998 muutettiin tässä salissa, se oli kirjattu siihen muotoon, että ei oltu aivan varmoja, tuleeko tämä koskemaan myöskin uskonnollisia yhdyskuntia. Sen takia muun muassa itse korostin monessa puheenvuorossa, mikä on lainsäätäjän tahto. Viittasin siihen, mitä verojaoston puheenjohtaja Kimmo Sasi oli puheenvuorossaan lausunut, viittasin siihen, mitä ed. Pekkarinen oli puheenvuorossaan lausunut, ja muistini mukaan viittasin myöskin siihen, mitä ed. Uotila, joka oli myöskin verojaoston jäsen, oli puheenvuorossaan lausunut. Kaikki verojaoston jäsenet puolueista riippumatta totesivat, että lain tarkoitus, pykälän tarkoitus, on se, että laki koskee myöskin uskonnollisia yhdyskuntia tai vapaaseurakuntia.

Se johti siihen, että Verohallitus antoi ohjeet siitä, että uskonnollisille yhdyskunnille ei määrätä kiinteistöveroa, jos kunta on niin päättänyt. Siis kuntahan päättää, mikä on kiinteistöveroprosentti asunnosta ja siitä ja tästä jne. Kunta ei voi harkita niin, että se myöntäisi vapauden tälle yhdyskunnalle tai tuolle yhdistykselle, vaan kaikkia on käsiteltävä samalla lailla. Kun Verohallituksesta meni kirje, että lainsäätäjän tahto on, että se koskee myöskin uskonnollisia yhdyskuntia, niin silloin se koski myöskin valtionkirkkoa. Silloin kunnissa pelästyttiin, että hyvänen aika, nyt menetetään paljon veroa, kun valtionkirkko ei maksa kiinteistöveroa, ei rukoushuoneista, ei seurakuntataloista, ei mistään. Se johti taas siihen, että meni uusi kirje verohallinnolta kentälle, jossa sanottiin, että tämän pykälän piiriin ei lueta uskonnollisia yhdyskuntia.

No, mikä on uskonnollinen yhdyskunta? Uskonnollinen yhdyskunta on sellainen, joka on rekisteröity uskonnonvapauslain mukaan. Mutta meillä, jos ajatellaan näitä vapaaseurakuntia, esimerkiksi helluntaiseurakunnat ovat yleensä yhdistysrekisterissä. Vapaakirkko on uskonnonvapauslain mukaan rekisteröity, niin kuin todennäköisesti myöskin Jehovan todistajat. Tämä on johtanut siihen, että kunnassa voi olla helluntailiikkeen omistama rukoushuone, jota ei voi verottaa, ja sitten voi olla esimerkiksi Jehovan todistajien rukoushuone, joka liike on uskonnonvapauslain mukaan rekisteröity eikä kuulu näin ollen nollaluokkaan. Siellä voi olla vapaaseurakunnan rukoushuone, joka liike on myöskin uskonnonvapauslain mukaan rekisteröity eikä pääse lain piiriin.

Eli ihan niin kuin tässä on aikaisemmin todettu, laki on johtanut siihen, että tulkintaa ei tunneta, ei tunneta kyllä kunnissa, ei tunneta niinkään kaikissa veropiireissä, ja sen takia asia vaatii kyllä täsmennystä. Minä olen edelleen täysin vakuuttunut siitä, että lainsäätäjän tahto ei ollut se, että korttelissa a sijaitsevalle helluntailiikkeen rukoushuoneelle määrätään nollavero ja naapurikorttelissa olevalle vapaaseurakunnan rukoushuoneelle tai Jehovan todistajien tai mormonien kiinteistölle tulee kiinteistövero. Ei varmastikaan tämä ole lainsäätäjän tahto, mutta tämä on käytäntö tänä päivänä, kun lakia pitää tulkita niin kuin Verohallitus on ohjeita antanut. Tästä syystä ed. Reino Ojalan tekemä lakialoite on erittäin tarpeellinen ja pitäisi hyväksyä yksimielisesti. Se poistaisi kaikki nämä ongelmat, jotka kentällä tällä hetkellä vallitsevat.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen täsmälleen samaa mieltä kuin ed. Kallis juuri oli. Tästä asiasta käytiin sellaisessa valiokunnassa keskustelua aikoinaan, jolle se itse substanssin puolelta ei kuulu, mutta käytiin keskustelu näistä periaatteista. Keskustelu käytiin hallintovaliokunnassa silloin, kun 90-luvulla siellä olin, kun oli uskonnonvapauslait käsittelyssä. Taisipa olla ed. Kankaanniemikin samaan aikaan valiokunnan jäsen, jos muistelen oikein.

Silloin käytiin juuri läpi se, että kun meillä on tässä suhteessa hyvin edistyksellinen lainsäädäntö maailmanlaajuisestikin, pitää katsoa, että sen soveltaminen käytäntöön, niin kuin tässä, siis kiinteistöveropuolella, tapahtuu loogisesti, järkevästi ja oikeudenmukaisesti, että ei synny sellaista tilannetta, minkä ed. Kallis äsken juuri kuvasi.