Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Viime vuonna alkukesästä tai loppukeväällä markkinoille tuli ihan uudentyyppinen luotto. Tämän luoton tarkoituksena oli ja on edelleenkin asiakkaalle vaivattomasti antaa lainaa pieni summa lyhyellä laina-ajalla ja korkealla, etten sanoisi, kohtuuttomalla korolla. Tällaisten luottojen määrät vaihtelevat 100:sta 200 euroon ja lainoista perittävät kustannukset voivat olla 20—50 euroa. Kun nämä perityt kustannukset muutetaan todelliseksi vuosikoroksi, niin se merkitsee usean sadan prosentin korkoa. Itse asiassa aikaisemmin tällaisista puhuttiin ihan koronkiskontana, mutta nyt niistä puhutaan pikaluottoina. Tällaisten lainojen laina-ajat ovat todella lyhyitä, viikosta kolmeen viikkoon.

Yllättävää kyllä, tällainen luotonanto ei ole luvanvaraista. Pääsääntöisesti luotonantoon ei tarvita minkään viranomaisen lupaa, vaan sitä toimintaa voi alkaa harjoittaa. Vasta sitten, kun tätä luotonantoa rahoitetaan yleisöltä kerätyillä, takaisin maksettavilla varoilla, silloin se toiminta voi muuttua toimilupaa edellyttäväksi ja silloin sitä sitten valvoisi Rahoitustarkastus, mutta pääsääntöisesti nämä luotot eivät mitään lupaa vaadi.

Tällaisia erilaisia pikaluottoja, pikavippejä, kauppojen korttiluottoja, niitä markkinoidaan helppona ja joustavana tapana ratkaista rahaongelmat. Luoton voi tilata esimerkiksi tekstiviestillä tai postimyyntikatalogin mukana olevalla ilmoituksella tai ottaa liikkeessä ostoksen yhteydessä. Koska tällaiset pika- ja korttiluotot voi saada nopeasti ja ilman vakuuksia, ne yleensä houkuttelevat ja tuntuvat houkuttelevilta ja niillä halutaan rahoittaa vaikkapa jouluostoksia.

Runsaan luottotarjonnan ja tyrkyttävän markkinointityylin keskellä kuluttajan on hyvin vaikea muistaa, että itse asiassa tällaisen luoton ottamispäätöksen pitäisi aina perustua arvioon sen luoton tarpeellisuudesta ja myös rauhalliseen, huolelliseen arvioon omasta takaisinmaksukyvystä. Tällainen luotto voi vaikuttaa edulliselta, jos katsoo pelkkää kuukausikorkoa tai kuukausilyhennyksen määrää silloin, kun nämä luotot ovat pitempiä. Pikaluottoa harkitsevan kannattaisi kuitenkin kiinnittää huomiota tähän todelliseen vuosikorkoon, jota voidaan pitää rahan todellisena hintana. Siihen kuuluu silloin laskea mukaan kaikki luotosta aiheutuvat kustannukset.

Tällainen todellinen vuosikorko on lain mukaan aina ilmoitettava markkinoinnissa, jos luoton takaisinmaksuaika on yli kolme kuukautta. Myös pikaluottojen markkinoinnissa pitää kertoa koko luottohinta, jonka asiakas joutuu lainasta korkoineen ja lyhennyksineen maksamaan, jos kesto ylittää tämän määräajan. Tällaisten tietojen avulla asiakas voi paljon paremmin arvioida todellista lainaa, sillä onhan se niin, että mitä suurempi tämä todellinen vuosikorko on, sitä kalliimmaksi tämä luotto kokonaisuudessaan tulee.

Koska tällaisten tekstiviesteillä tilattavien pikavippien takaisinmaksuaika pääsääntöisesti on alle kolmen kuukauden, niin todellista vuosikorkoa ei tarvitse ilmoittaa, ja kuten sanottua, jopa Rahoitustarkastuksen arvion mukaan näiden luottojen korko kohoaa useaan sataan prosenttiin. Todellisten vuosikorkojen sijasta tekstiviestivippien hintoja on hyvin vaikea verrata, koska niistä ei lopullista summaa saa tietää. Näissä on myös ongelmana se, että jos kuluttaja ei pysty maksamaan lainaa takaisin ajallaan, perintä siirtyy perintätoimistolle, jolloin maksettaviksi tulevien kulujen määrä kasvaa entisestään. Tällaisesta maksamattomasta luotosta voi seurata myös merkintä maksuhäiriörekisteriin, ja tällainen merkintä voi estää tai vaikeuttaa sitten myöhemmin kuluttajaa saamasta esimerkiksi uutta lainaa, vuokra-asuntoa, työpaikkaa, vaikkapa matkapuhelinliittymää.

Erityisesti nuorten velkaantuminen on yleistymässä. Tällaiset nuorten ottamat vipit ovat yleensä pieniä, mutta niitä otetaan sitten monesta suunnasta. Niinpä peräti yksi kolmannes 18—24-vuotiaista on jollakin tavoin velkaantunut. Velkaantumisesta on työtä vailla olevalla nuorella lyhyt matka maksuhäiriörekisteriin. Lisäksi usein unohdetaan, että esimerkiksi osamaksusopimus on velka, mutta sitä ei vaan osata mieltää velaksi.

Olen tehnyt lakialoitteen koskien erityisesti näitä pikavippejä. Lakialoitteen tarkoituksena on poistaa tässä kuluttajansuojalaissa oleva kohta, jonka mukaan alle kolmen kuukauden pituisten kulutusluottojen markkinoinnissa ei tarvitse ilmoittaa lainan todellista vuosikorkoa. Koska juuri näiden alle kolmen kuukauden pituisten pikalainojen määrät ovat kasvussa, lakialoite on hyvin tarpeellinen. Tällä muutoksella on tarkoituksena nimenomaan helpottaa kansalaisten mahdollisuuksia vertailla lainojen todellisia kustannuksia. Kun muistamme, että pikavipissä on kyse 100—200 euron summasta lyhyeksi aikaa, tällaisia pikavippejä käyttävät eivät tule ajatelleiksi, miten valtavan korkeiksi nämä korot muodostuvat, ja on aivan aiheellista arvioida, että nämä henkilöt, jotka näitä lainoja tarvitsevat, tarvitsevat niitä akuuttiin rahapulaan. Kyse on erityisesti opiskelijoista, työttömistä ja nimenomaan nuorista.

Todellisen vuosikoron vaatiminen pakolliseksi myös pikalainojen markkinointiin helpottaisi näiden lainojen vertailua. Lisäksi uskon, että todellisen vuosikoron ilmoittaminen mainoksissa hillitsisi varmasti myös näiden kalliimpien vippien tarjontaa ja siten myös vippien ottamista, kun lainaaja näkee, miten kalliista lainarahasta todellisuudessa on kyse.

Lakialoite on nyt menossa talousvaliokuntaan. Toivon, että siellä asiaan suhtauduttaisiin tällä vakavuudella, mitä se vaatii. Jos nyt lakialoitetta ei sellaisenaan valiokunnan mielestä välittömästi voi hyväksyä, niin toivon, että kuitenkin tähän suureen ongelmaan kiinnitettäisiin huomiota, koska tämä on kasvava ilmiö ja hyvin kyseenalainen tapa markkinoida pienten rahasummien tarjoajille isoja kalliita korkoja ja erityisesti juuri sen vuoksi, että vaikkapa rahan käyttämistä harjoittelevalle nuorelle on suuri houkutus saada tilapäisesti rahaa. Houkutus on ylivoimainen, ja tätä takaisin maksamista ei välttämättä tule heti ajatelleeksi, kun meillä on tässä laissa tämä ongelmakohta eli näiden lyhyiden lainojen todellista hintaa ei tarvitse ilmoittaa. Kun nuoret sitten ottavat tällaisia vippejä ja niitä kertyy samalle ihmiselle useita, niin silloin henkilökohtainen talouden hallinta alkaa karata käsistä ja voi sitten melko pian johtaa suurempiinkin ongelmiin. Eli toivon todella, että tähän asiaan puututaan ja tällainen lainmuutos saadaan aikaiseksi.

Reijo Laitinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Annika Lapintien esittelypuheenvuoro oli hyvin kattava, joten ei siihen sen enempää. Noihin perusteisiin voi yhtyä. Myöskin itse toivon sitä, että jos tätä lakialoitetta ei hyväksytä, niin kuitenkin tunnustetaan ja tiedostetaan tämä ongelma ja jotain tämän asian osalta tehdään. Nimittäin meille jokaiselle tulee lähes viikoittain postiluukusta esitteitä, missä mainostetaan, samaten kuin tekstiviesteillä ja muutoin, näitä niin sanottuja pikavippejä ja niiden mahdollisuutta, elikkä tämä on kasvanut tavattoman paljon.

Minä tunnen useita henkilöitä, jotka ovat ottaneet tämmöisen pikalainan tietämättä siitä, mikä se todellinen vuosikorko on. Kun olen esimerkiksi käynyt Jyväskylässä velkaneuvojien kanssa keskustelua muun muassa tästä ongelmasta, niin he ovat kiinnittäneet tähän erityisen voimakasta huomiota. On nimittäin erittäin paljon sellaisia tapauksia erityisesti nuorissa, niin kuin Annika Lapintie tässä oikein kuvasi, jotka ovat joutuneet tämmöisten lyhyiden vippien kautta todella suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, jotka ovat johtaneet semmoiseen talouskierteeseen, joka on merkinnyt sitä, että on tullut maksuhäiriöitä ja on luottorekisterissä sitten tiedot ja luottokelpoisuus mennyt. Se on merkinnyt hyvin monelle sellaista elämäntilannetta, josta on tavattoman vaikea millään tavalla päästä eroon. Tämä on todella suuri ongelma. Tähän on todella jollakin tavalla kyllä myöskin tämän talon osalta puututtava.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Yhteiskunnan tehtävä ja siinä eduskunnan tehtävä myös on suojella kansalaisia semmoisilta toimenpiteiltä ja toimilta, jotka voivat aiheuttaa pahoja vääristymiä ja semmoista käyttäytymistä, mikä vahingoittaa ihmisiä. Minusta tässä on sellaisesta kyse.

Heti kun tämä pikavippisysteemi tuli markkinoille, yksi äiti Kesälahdelta otti yhteyttä ja kuvasi hänen suhteellisen nuorta poikaansa, joka oli tämmöisen vipin ottanut, ja hän oli huolissaan siitä, mitä tämä tekee muille. Minusta siinä oli aika valveutunut äiti. Ei vielä näitä ollut markkinoilla, kun löysin netistä yhden tämmöisen pikavippiyhtiön. Kävin sitä selvittämään, jopa tein silloin aikanani kirjallisen kysymyksen, mutta siihen vastaus oli aika tyly. Siinä todettiin vaan tosiasiat, että tätä ei valvo kukaan oikein eikä tässä mitään tämmöisiä normaaleja lainatakauksia vaadita eikä mitään. Silloin kyllä jotenkin hälytyskellot kävivät soimaan, miten tämmöinen voi olla mahdollista.

Jos miettii taas sen nuoren ihmisen ajattelukykyä ja sitä, kun tarjotaan satasen vippiä ja maksat kahden viikon sisällä 120, niin en minä tiedä, auttaako siinä edes se, jotta siinä kerrottaisiin korko, koska ei välttämättä sille nuorelle se korko kerro mitään, onpa se nyt mikä hyvänsä, 800 prosenttia, vaan se miettii, jotta se 120 maksaa siitä. Siinähän on kyse siis monella tavalla koronkiskonnasta ja tavallaan sen ihmisen hädänalaisen aseman hyväksikäytöstä. Pitäisikö kuitenkin olla semmoinen järjestelmä, jotta siinä kiellettäisiin kokonaan semmoinen koronkiskonta, olisi määrätty prosentti, mitä voi yleensä periä, ja sen tietysti pitää näkyä sitten siinä, kun tarjotaan sitä lainaa, mutta ei voisi olla tämmöistä nykysysteemiä olemassakaan? Olisi määrätty kriteeri, jotta voi periä enintään, kun tässä se on 800 prosenttia, esimerkiksi vaikka 50 prosenttia. Minä heitän vaan tässä näin ajatuksen, jotta kustannukset voivat olla enintään sen verran, siis korko plus nämä välityskustannukset, koska se koron määrähän ei vielä kerro sitä oikeasti sille ihmiselle.

Yksi tapaus silloin tuli mieleen, kun tein sitä kirjallista kysymystä. Jos tämmöinen järjestelmä hyväksytään, sitten voi kysyä, minkä takia joskus aikanaan meillä tuomittiin eräs kaveri koronkiskonnasta, kun hänhän vaan teki sillä tavalla, että hän keräsi eläkeläisreppanoilta sitten valtakirjat ja sanoi perivänsä rosentin koron, ei minkään prosentin, vaan kaveri oli sanonut, että rosentin koron hän perii. Kun vippaat tänä päivänä satasen ja huomenna maksat takaisin, niin se maksaa 200. Minkä ihmeen takia se kaveri tuomittiin ihan törkeän isoon sakkoon ja taisi jopa ehdonalaista saada sitten siinä? Kun hän jatkoi vielä toimintaansa, taisi joutua jopa käymään linnassakin siitä hommasta. Kaveri vaan auttoi pikkusummilla, niin kuin tässäkin tapauksessa nämähän ovat auttavinaan ihmisiä. Satanen vipataan siitä, niin siinä se on sitten. Sekin kaveri auttoi hädässä olevia, mutta aika rankasti auttoi kyllä sillä tavalla, jotta tämä koskee niitä kaikkein köyhimpiä, kaikkia semmoisia ihmisiä, joilla se harkintakyky taloudessa ei ole hirveän vahva, joko eivät ole saaneet nuoresta iästään riippuen tarpeeksi semmoista harkintaa, kotiopetusta, tai eivät muuten hallitse talousasioitansa.

Se näyttää kivalta, kun otetaan lainaa siinä tilanteessa, kun ei satu olemaan rahaa, tämä on niin helppo asia, mutta niitä seuraamuksia ei sitten ajatella. Tässähän voi pahimmillaan käydä sillä tavalla nuorelle ihmiselle, että se joutuu silloin luisuvalle pinnalle, semmoiseen saumaan, jotta se ei ymmärrä sitä, miten iso teko on ottaa satasen vippi, ja sitten, kun sitä ei pystykään maksamaan, niin siinä voi olla koko ihmisen elämä tuhoutunut. Voi olla, että se joutuu erinäköisille, jopa rikoksien teille tai ei enää viitsi mennä töihin, niin kuin on sattunut tässä tapauksia, että kun ovat tarpeeksi pahassa tilanteessa, niin katsovat, että turhaa on lähteä töihin, kun ulosotto vie näin paljon, ja sitten käydään miettimään, jospa kuitenkin eletään vaikka sosiaaliturvan varassa, mennään soskun luukulle, sieltä saa leipärahat ja mitäs tässä, antaa mennä näin.

Sen takia minusta tämä on niin iso kysymys, että jos valiokunta meidän puheitamme yhtään ottaa huomioon, tämä pitäisi miettiä kyllä ihan oikeasti, että tehdään semmoinen säännös, mitä korkeintaan korko voi olla ja ne välityspalkkiot tämän tyyppisissä tapauksissa. Se olisi minusta ihmisten suojelemista kaiken kaikkiaan.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen tarkoituksena on siis poistaa kuluttajansuojalaista kohta, jonka mukaan alle kolmen kuukauden pituisten kulutusluottojen markkinoinnissa ei tarvitse ilmoittaa lainan todellista vuosikorkoa.

Tiedämme, että alle kolmen kuukauden pituisten niin sanottujen pikavippien määrät ovat kasvussa, ja tämä lakimuutos helpottaisi kansalaisten mahdollisuuksia vertailla lainojen kustannuksia. Lainan todellisten kustannusten, siis vipin kalleuden, hahmottaminen on vaikeaa. Lainan todellisen vuosikoron ilmoittamista myös alle kolmen kuukauden lainoissa kannattaisi mielestäni harkita vakavasti ja myös kannattaisi harkita maksimikoron asettamista tämän tyyppisille lainoille, kuten ed. Lahtela toi esille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Herää kysymys, voiko enää käytettyjen puheenvuorojen perusteella tuoda mitään lisäarvoa tähän keskusteluun. Mutta, arvoisa puhemies, yritän tuoda yhden näkökohdan kuitenkin tähän vielä lisää.

Juuri niin kuin ed. Esa Lahtela tässä äsken totesi, niin varmasti toimitaan siellä niin ja voidaan toimia siellä vaikka Pohjois-Karjalassakin ja niin varmasti on toimittukin. Mutta tämä tuo, koko tämä nykytilanne, mieleen erään toisen eurooppalaisen valtion, nimittäin Italian, jossa on menty eräässä asiassa paljon pitemmälle kuin täällä Suomessa ja jossa tämä on erittäin yleinen ilmiö.

Nimittäin harmaan talouden ja mustan talouden esimerkkivaltio on juuri Italia, jossa on juuri harmaan ja mustan talouden välityksellä kertynyt valtava pääoma, jota voidaan käyttää tällaiseen tarkoitukseen. Se vaikuttaa koko yhteiskuntaan, sen käyttäytymiseen, sen tulevaisuuteen, sen elämään, niin että valtiovalta joutuu erityistoimenpiteisiin jo nyt puolustaakseen jollakin tavalla länsimaista oikeusvaltioperiaatetta.

Meillä ollaan tällä samalla tiellä — palaan tähän asiaan ensi tiistaina kehyskeskustelun yhteydessä — ja juuri niin, että on irtonaista rahaa, joka ei ole kirjoissa eikä kansissa eikä missään ja jonka kanssa voi ottaa myöskin riskejä, luottoriskejä, kaikkia riskejä, kun se on pimeästi hankittu, kun siitä ei ole yhteiskunnalla minkäänlaista periaatteellista tietoa, että semmoista varallisuutta on olemassakaan, ja kun kulutushysteriaa yhteiskunnassa yhä selvemmin eletään jälleen kerran, ihan niin kuin 80-luvun lopussa, niin nytkin. Nythän vasta nämä pikaluottomainokset ovat pylväisiin tulleet. Nehän ovat parin kolmen viime vuoden ilmiö, ja koko tämä käytäntö on tullut ikään kuin yleisesti hyväksytyksi.

Tämän takia Rahoitustarkastuksen ja valtiovarainministeriön täytyisi puuttua tähän asiaan, aivan niin kuin ed. Lapintie on aivan oikein puuttunut ja erinomaisen hyvin perustellut tämän aloitteen. Tämä toivottavasti ei jää todellakaan vain siihen, että tämä rutiini käydään, sisäinen kuvio, joka liittyy lakialoitteeseen, vaan tämä johtaa todella lainsäädännön kehittämiseen ja muuttamiseen.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Lapintien aloite on todella hyvä ja tärkeä, koska monet nuoret, niin kuin yhtenä päivänä televisio-ohjelmassa todettiin — nuoret itsekin siinä totesivat — eivät tule ajatelleeksi sitä, mihinkä se johtaa. Se ikään kuin ei oikeasti olisikaan lainaa, vaan se on sellainen vippi.

Mutta yksi asia, minkä haluaisin kuitenkin sanoa vielä tämän lakialoitteen sisällön lisäksi, on se, että ehkä kuitenkin nämä tällaiset lainat ovat vaihtoehto sille pimeälle lainatoiminnalle, mitä koronkiskurit ovat harjoittaneet ympäri maata. Sitähän ei ole kontrolloinut kukaan tähän asti. Aikaisemmin työttömyyskassassa työskennellessäni huomasin kyllä, että monet työttömät esimerkiksi olivat joutuneet näitten koronkiskureitten velkakoukkuun ja siitä irti pääseminen oli varmasti kyllä vaikeaa niille ihmisille. Nyt tämä on ikään kuin parempi vaihtoehto kuin nämä pimeät koronkiskurit, joilla on todellakin muitakin keinoja käytettävissään kuin ulosotto omien asioittensa hoitamiseen. Siinä mielessä nyt pelisääntöjen tarkentaminen tältä osin, niin kuin ed. Lapintie tässä aloitteessa esittää, on oikein hyvä.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Näissä puheenvuoroissa, mitä on tämän minun lakialoitteeni pohjalta käytetty, on tullut oikein kiitettävästi erilaisia näkökulmia esille. Olen ihan samaa mieltä tässä lakialoitteessa esitetystä keinosta, että aina, kun tarjotaan luottoa, pitää ilmoittaa sen todellinen korko ja sen todelliset kustannukset, vaikka on epäilyjä, että se ei ehkä riitä. Uskon, että sen lisäksi, että se ehkä hätkähdyttää ja saa luoton tarvitsijan huomaamaan, että on kyse monen sadan prosentin korosta, se myös varmasti ja toivottavasti hillitsisi näiden luottojen tarjontaa. Mutta se ei ollenkaan sulje pois sitä, että samalla voitaisiin miettiä sellaisia keinoja, että tällaisilla luotoilla olisi katto, jota suurempaa korkoa ei saa kuluttajalta periä. Sellainenkin vaihtoehto olisi varmasti aivan paikallaan.

Kolmas asia, mikä liittyy tähän ongelmavyyhteen, ylivelkaantumiseen ja siitä aiheutuvaan luottokelpoisuuden menetykseen, on velkaneuvonta, joka on nyt valtion toimintaa. Edelleen, siitä huolimatta että tähän talous- ja velkaneuvontaan on kiinnitetty huomiota, nämä jonot näiden neuvojien puheille vain pitenevät koko ajan, ja nämä velkaneuvojat ovat huomanneet, että tilanne alkaa tosiaankin muistuttaa sitä hullua 80-lukua ennen lamaa.

Toivoisin, että kaikkien näitten muitten toimien lisäksi myös talous- ja velkaneuvontaan annettaisiin lisää määrärahoja erityisesti niin, että voidaan ennakolliseen neuvontaan myös satsata, niin kuin tarkoitus on lainmuutoksella aikanaan ollut.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Toivon mukaan, kun valiokunta käy keskustelua tästä — yleensähän aloite ei välttämättä lähde yhden kansanedustajan eikä pienen kansanedustajamäärän allekirjoittamana liikenteeseen — kun tämä tulee tuonne, valiokunta voisi ottaa tämän sillä tavalla omakseen ja lähteä viemään tätä eteenpäin noin valiokuntana sitten, kun tämä asia on näin esiin nostettu.

Sitten tähän kysymykseen, kun ed. Huotari totesi, jotta tässä olisi parempi tapa: Jos on koronkiskonnasta kyse, niin kuin tässä, ainakaan minä henkilökohtaisesti en hyväksy kumpaakaan tapaa. Tässähän tulee vielä sillä tavalla, että tässä yhteiskunnan koneisto otetaan avuksi siihen ja rekisterit vielä siihen kiskontaan mukaan, kun se vanha järjestelmä — minä sen verran köyhissä oloissa olen ollut ja nähnyt kavereita ja sitä, mitä tapahtuu — meni niin, että kiskonta tapahtui niin, että nakattiin nenään, jos ei käy kaveri maksamaan. Usein siinä kävi niin, jotta piti muuttaa paikkakunnalta pois, jos oikein hankalaan rakoseen joutui, mutta siinä eivät nämä yhteiskunnan muut koneistot tulleet avuksi.

Mutta tässähän, niin kuin ed. Pulliainen sanoi, on rahaa olemassa, jota tarvitsee saada poikimaan, eikä niin väliä riskeilläkään ole, ja tässä otetaan vielä yhteiskunnan lailliset koneistot, jotka perivät ja panevat muistiin ja seuraavat niin pitkään, kunnes se velka on häivytetty sieltä. Voi olla, että se vaikuttaa koko ihmisen elämään. Sen takia toivoisi, että tähän löydetään ihmistä suojaava järjestelmä, ei sillä tavalla, että tässä annetaan vaan näin tapahtua.