Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pohjoismaiden neuvosto osaltaan pyrkii järjestämään teemakeskustelun pohjoismaisesta näkökulmasta ulko-, turvallisuus-, puolustuspolitiikasta ja myöskin yhteiskunnan turvallisuudesta ylipäätään ensi kuun haminoissa. Tämä on tarkoitus toteuttaa Tukholmassa.

Puhemiesneuvosto puolestaan on ymmärtääkseni päättänyt, että ulkoasiainvaliokunta hankkii valtioneuvostolta selvityksen pohjoismaisesta yhteistyöstä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyviä asioita koskien, jonka olisi sitten tarkoitus toimia alustuksena täysistuntokeskustelulle tänä keväänä tästä aihepiiristä.

Sen lisäksi Pohjoismaiden neuvosto järjestää niin kutsutun pyöreän pöydän keskustelun pohjoismaisen puolustuspolitiikan näkymistä, yhteistyöstä pohjoismaisen puolustuspolitiikan nimissä. Sen lisäksi on kai vireillä, jos olen oikein ymmärtänyt, ajankohtaiskeskustelun järjestäminen Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tämä on erinomaisen hyvää kehitystä, jossa eduskunta kykenee käymään järjestyneessä muodossa ulko-, turvallisuus-, puolustuspoliittista keskustelua ajankohtaisiin teemoihin liittyen.

Tänään tässä on käsittelyssä eräs sellainen, jonka erinomaisuus on siinä, että se tarjoaa ehkä laajemman mahdollisuuden kuin mikään muu näistä aiemmin mainituista katsoa laajan turvallisuuskäsitteen valossa maailman menoa meidän kulttuurimme piirissä. (Hälinää — Puhemies koputtaa) Tässä mielessä, herra puhemies, on tietysti nähtävä tämän asian yleinen merkitys myöskin Suomelle ja eduskunnan kannalta tarkasteltaessa Suomelle perinteisesti kuuluvan asian, meidän beibimme, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, tilaa ja Suomen painotuksia Etyj-politiikassamme.

Meidän beibimme ei voi parhaalla mahdollisella tavalla, mutta on aihetta kysyä, pitäisikö se saada toimimaan tehokkaammin ja vaikuttavammin, sillä tarvetta laajan turvallisuuskäsityksen varassa toimivan Etyjin toimenpiteitten edistämiseksi on ilmiselvästi olemassa. Suomen Etyj-valtuuskunta on pyrkinyt toimimaan todella aktiivisesti omalta osaltaan yleiskokouksen mahdollistamissa puitteissa eri muodoissaan: keskusteluilla, työryhmäosallistumisilla ja vaalitarkkailuihinkin mukaan menemisillä. Lisäksi meillä on ollut toimintaa, jota voimme tarvittaessa keskustelussa käydä tarkemmin läpi, muun muassa Etyjin päämajaa ja Odihria ajatellen.

Puhemies! Meidän on syytä olla hieman kriittisiä Etyjin tilaa koskevassa arviossa, mutta tehtäväkään ei ole tietysti maailman kiitollisin. Monet asiat ovat muuttuneet 40 vuodessa tavalla, johon Etyjillä ei ole ihan oikeita ja riittäviä vastauksia tarjottavanaan. Kolme Etyk-maata on hajonnut historian saatossa. Jäsenmaiden lukumäärä on noussut 35:stä 58:aan — viimeisimpänä Mongolia Etyj-perheen jäsenenä tässä valtakunnassa, josta sanotaan, että siellä ei koskaan aurinko laske, Vladivostokista Vancouveriin tai päinvastoin.

Suurvaltojen väliset suhteet tulevat hyvin konkreettisesti aistittaviksi kaikessa siinä, mitä Etyjin puitteissa tapahtuu. Jäätyneet kriisit jäytävät Etyjin toimintaa hyvin vahvasti. Etyjin lähialueilla — tiedämme Lähi-idän, tunnemme Pohjois-Afrikan — kuohuu tavalla, jonka vaikutukset tuntuvat aika lailla selvästi Etyjin työskentelyssä niin PA:n puolella, siis parlamentaarisen puolen toiminnoissa, kuin hallitusten välisessäkin toiminnassa. Ja ylikansalliset turvallisuusuhat ovat tänä päivän ilmeisempiä kuin koskaan ennen Etyjin historian aikana, esimerkiksi kyber-turvallisuusasiat mukaan lukien.

Monet Etyjin perusarvot, ne arvot, joissa Suomella on ollut hyvin keskeinen mestaroijan rooli historian aikana 40 vuotta takaperin, ovat uhattuina. On aika vastenmielistä sanoa, että joudumme näkemään tilanteita, joissa poliittisten vapauksien — sananvapaus, kokoontumisvapaus, oikeusvaltioperiaatteet, poliittiset vangit, demokraattisten instituutioiden asema jne. — horjuminen on arkipäivää jopa Etyjin jäsenmaissa.

Kehityksen myötä ollaan monissa asioissa likipitäen umpikujanomaisessa tilanteessa Etyjin keskeisillä toiminta-alueilla. Neuvottelut asevalvonnasta ovat heikossa hapessa, ne eivät edisty, ja monien Etyjille tärkeitten kenttämissioitten toimintaa halutaan olla rajoittamassa. En mene vaikkapa tämän päivän lehtitiedoissa hyvin valaistuihin Magnitskin tapauksen yksityiskohtiin, mutta se on leimallisesti kuvaamassa myöskin Etyjin toimintapiirissä olevia hankaluuksia. Tiedämme Valko-Venäjän hankaluudet, tiedämme yhtä hyvin Moldovan, Transnistrian suunnassa olevat hankaluudet myöskin, jotka näkyvät ja heijastuvat epäluulona, mahdottomuutena saada riittäviä päätöksiä aikaiseksi, ja tilanne käytännössä on hyvinkin pahassa umpisolmussa.

Ehkä paras asia kuitenkin kaikessa tässä on meille, jotka edustamme demokraattisia instituutioita, se, että vaalitarkkailussa Etyj on päässyt saavutuksiin, joita ei voi olla noteeraamatta. Niillä on ollut huomattavaa vaikutusta ja myönteinen näkymä kaiken kaikkiaan löydettäväksi, ehkä parhaiten nähtävissä monissa niissä vaikeuksissa olevissa maissa demokraattisten instituutioitten perustamisessa, joissa Etyjin vaalitarkkailulla on ollut tuntuvaa merkitystä.

Siitä huolimatta on sanottava, että tämäkään asia ei ole huoleton. Lopputulos ei ole kaikin osin tyydyttävä, sillä lainsäädäntöä, hallinnollisia määräyksiä ja käytännön sovellutuksia ei nähdä ollenkaan tänäkään päivänä samalla tavoin Etyjin jäsenvaltioitten piirissä. Lakien ja määräysten muuttaminen ei tietenkään yksin riitä, ellei näitä sääntöjä ja normeja haluta noudattaa, vaan toimintamalleja hallinnossa otetaan sen mukaan, mikä kulloisellekin regiimille tuntuu olevan luontevinta. Opposition aseman tunnustaminen vaaleissa tasavertaiseksi kilpailijaksi ei ole mitenkään arkipäiväistä. Nämä herättävät sellaisia patoumia, jotka siis heijastuvat Etyjin työskentelyyn.

Mutta, herra puhemies, varsinainen viestini loppujen lopuksi on kuitenkin se, että kun Etyjistä tulee 2015 kuluneeksi 40 vuotta, toivon, että Suomessakin voitaisiin vakavasti pysähtyä miettimään sitä, mikä on Etyjin tulevaisuus. Jos Etyj halutaan pelastaa, sen pitää saada sisäiset uudistukset liikkeelle, ja onko Suomella siinä roolia tavalla, joka käytännössä merkitsisi Etyjin uudistamista? Vastausta ei ole kyllä tai ei -ulottuvuudella asetettavaksi, mutta asia on todellakin tärkeä, ja toivoisin, että Suomen ulkopolitiikan yksi loistavimpia saavutuksia läpi historian Etyk-konferenssin aikaansaamisessa voisi olla myöskin poliittisesti velvoittava asia sen asian eteenpäinviemiseksi, että Etyj koetettaisiin sen juhlavuonna 2015 saada niin uudistettua, että sen toimintakyky merkittävästi paranisi nykyisestään.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on arvokas ja hyvä parlamentaarinen foorumi. Etyj on muodostunut Helsingin vuoden 1975 turvallisuus- ja yhteistyökonferenssin ympärille ja on siinä mielessä meille suomalaisille tärkeä. Etyjillä on edelleen tärkeä tehtävä keskeisten turvallisuuspoliittisten kysymysten ja ihmisoikeuksien esiinnostajana sekä vaalitarkkailussa. Uudistuksiakin tarvitaan, ja niitä on jo aloitettukin viime vuoden aikana lanseeratun Helsinki+40-prosessin muodossa.

Viime vuonna hyväksytyssä päätöslauselmassa korostetaan, että Etyjin pitää muodostaa laaja strateginen visio ja keskittyä olennaiseen. Kun mukana on 57 maata Euroopasta, Keski-Aasiasta ja Pohjois-Amerikasta, on luonnollista, että jokaisella maalla on omat haasteensa. Jokainen maa haluaa tuoda omia näkemyksiään esiin, mikä on johtanut siihen, että käsittelylistat ja julkilausumat ovat sisällöltään turhan laajoja. Aiheita käsitellään nopealla aikataululla maan ja taivaan väliltä, eikä mikään viesti välity ylitse muiden maailman medioille sekä niihin maihin, joissa niitä muutoksia parempaan juuri kipeästi tarvittaisiin. Viime vuoden Monacon loppupäätelmässä annettiin päätöslauselmia 28 eri aiheesta, ja kehotuksia ja toimenpide-ehdotuksia oli pelkästään siinä paperissa satoja.

Optimaalisessa tilanteessa Etyj voisi toimia nopeana reagoijana ajankohtaisiin ongelmiin ja muodostaa oman kantansa konflikteihin ja maidenvälisiin kiistoihin yhdessä muiden vastaavien organisaatioiden kanssa. Esimerkiksi helmikuussa Wienin kokouksessa puhuttiin Syyrian ja Pohjois-Afrikan vaikeista poliittisista tilanteista, mutta silti Etyjin todelliset vaikutusmahdollisuudet maailmanrauhaa edistävien ratkaisujen edistämiseksi ovat todella rajalliset.

Syyrian tilanteen osalta Etyj on valitettavasti aivan yhtä voimaton kuin muut kansainväliset organisaatiot, Euroopan neuvosto ja YK mukaan lukien. Tuntuu siltä, että julkilausumia ja hyvää tahtoa on mutta ei todellista valtaa ja mahdollisuuksia inhimillisen kärsimyksen lopettamiseksi. Etyjissä Syyriaan liittyvä keskustelukin keskittyi lähinnä konfliktien seurauksien, kuten laajenevan pakolaiskysymyksen ja laajoihin pakolaisvirtoihin liittyvän käytännön organisoinnin, pohtimiseen sen sijaan, että olisi keskitytty varsinaiseen konfliktin ratkaisuun.

Arvoisa puhemies! Tällä hetkellä Etyjin erityisluonne onkin ihmisoikeuskysymyksissä ja vaalitarkkailussa. Monacon julkilausumassa viime kesänä otettiin kantaa Venäjällä kuolleen lakimiehen Sergei Magnitskin kohtaloon. Magnitski kuoli kuulustelujen yhteydessä vankeudessa vuonna 2009 paljastettuaan Venäjän viranomaisten laajan korruptioepäilyn. Edellä mainittu julkilausuma kehottaa ottamaan käyttöön viisumipakotteet ja jäädyttämään Magnitskin kuolemaan vaikuttaneiden henkilöiden varat. Euroopan parlamenttikin on julkaissut vastaavansisältöisen päätöslauselman.

Arvoisa puhemies! Magnitskin paljastamaan oletettuun verokavallukseen liittyviä varoja on siirtynyt jo pitkään Venäjältä muihin maihin. Juuri Magnitskin jutun käsittely useaan otteeseen Etyjin puitteissa avasi ainakin itseltäni silmät siihen, että esimerkiksi juuri paraikaa euromaiden rahallista apua hakevalla Kyproksella todella saattaa olla sijoitettuna myös tähän tapaukseen liittyviä varoja.

Arvoisa puhemies! Etyj on yksi muutamasta järjestöstä maailmassa, jotka tarkkailevat vaaleja. Viime vuonna Etyjin yleiskokous lähetti vaalitarkkailijoita seuraamaan vaaleja Kazakstaniin, Armeniaan, Serbiaan, Valko-Venäjälle, Georgiaan, Montenegroon, Ukrainaan, Yhdysvaltoihin ja Romaniaan. Vaalitarkkailijoita lähetetään niihin maihin, joissa vaaliepäselvyyksiä tai vilppiä on sattunut.

Esimerkiksi Valko-Venäjän parlamenttivaalit, joita itse olin tarkkailemassa, eivät olleet vapaat vaalit. Kuitenkin pitkällä aikavälillä vaalitarkkailusta ja muiden Etyj-maiden läsnäolosta voi olla Valko-Venäjänkin demokratiakehitykselle hyötyä, koska dialogia ihmisoikeusrikkomuksia tekevien maiden kanssa ei pidä sulkea pois. Tästä syystä Etyjin täytyy pitää vaalitarkkailu edelleenkin korkealla agendalla.

Ongelmia ilmeni myös Yhdysvaltain presidentinvaaleissa, joissa itse olin mukana tarkkailemassa. Yksi oli äänestäjien rekisteröitymispakko. Jopa 50 miljoonaa amerikkalaista 237 miljoonasta äänioikeutetusta ei ollut rekisteröitynyt äänestäjäksi, ja näistä monet olivat latinalaisen Amerikan taustan omaavia. Lisäksi äänestämiseen vaaditun henkilökortin piti ainakin tietyissä osavaltioissa olla tarkat kriteerit täyttävä. Tämä vaikeutti äänestystä ja herätti kysymyksiä, miten hyvin demokratia loppujen lopuksi toteutui Yhdysvaltain presidentinvaaleissa.

Arvoisa puhemies! Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen presidentin paikka on vaihtumassa heinäkuun kokouksessa Istanbulissa. Olisi aika, että saisimme tähän tehtävään nyt suomalaista osaamista, alkoihan Etyjin prosessi aikanaan juuri Helsingistä. Meillä on tähän tehtävään itse asiassa erinomainen suomalainen nimi tarjolla, nimittäin Ilkka Kanerva, jolla on pitkäaikaista ulko- ja turvallisuuspoliittista osaamista myös Etyjin puitteissa. Toivon, että hänellä on mahdollisuus harkita tehtävää ja antaa osaamisensa käyttöön, kun valinta tulee ajankohtaiseksi heinäkuun kokouksessa. (Pertti Salolainen: Kannatetaan!)

Markku Rossi /kesk:

Herra puhemies! Rivakka alku maailman pelastamiselle, sanoi eilen pääministeri Katainen tässä istuntosalissa. En ihan muista, mitä Urho Kekkonen totesi, kun Etyk perustettiin. Sekin oli rivakka alku vähintään Euroopan jos ei maailmankin pelastamiselle. Vuonna 2015 tulee siis kuluneeksi tuo 40 vuotta Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökokouksen ja nykyisen yhteistyöjärjestön organisaation perustamisesta ja sen toiminnan aloittamisesta.

Itse olen saanut olla sekä osittain Ipun, Pohjoismaiden neuvoston että nyt Etyjin toiminnassa mukana. Hämmentävää hyvin usein on se, että pienet — ja hyvinkin pienet — alueelliset kysymykset nousevat agendalle ja keskusteluun, kun suomalaisvaltuuskunnan tavoitteena pääsääntöisesti on niin, että käsittelisimme laajempia kokonaisuuksia, demokratiaa, ihmisoikeuksia, vaalitarkkailua, kuten edellisissä puheenvuoroissa myös on todettu. Tässä mielessä suomalaisten, siis myös ehkä tämä pohjoismainen, henki suhteessa muuhun Eurooppaan ja vähän laajemmaltikin on aika erilainen. Ehkä se kertoo myös meidän demokratiamme juurtumisesta ja pitkästä prosessista, ja voimme viettää nyt tässä tämänkin eduskunnan aikaan näitä niin sanottuja valtiopäiväjuhlavuosia. Tältä osin kyllä me suomalaiset voimme olla oikeasti ylpeitä tästä meidän demokratiastamme: yleisestä äänioikeudesta, siitä, että suomalaiset voivat osallistua, vaikuttaa ja sitä kautta tehdä omaa työtään.

Haluan kiittää myös valtuuskunnan puheenjohtajaa, kansanedustaja Ilkka Kanervaa erinomaisesti johdetusta valtuuskunnan työstä ja siitä, että Suomen ääni on kuulunut myös niissä kokouksissa ja ollut siellä vahvasti mukana. Tältä osin kyllä tämä puoli on hyvässä kunnossa.

Valtion johdolla on varmasti hyvä miettiä sitä, miten nämä eri organisaatiot toimivat jatkossa ja mikä myös Etykin ja Etyjin rooli tulee olemaan. Se, että vietämme juhlavuotta, viemme +40-prosessia eteenpäin, ei yksistään vielä ratkaise mitään. Mutta näistä isoista kysymyksistä silloin, kun tätä organisaatiota oltiin perustamassa eli sitä suurta haavetta, rivakkaa alkua maailman pelastamiseksi: millä tavoin silloin mietittiin Eurooppaa, joka oli jakaantunut aivan eri lailla? Sitä tavoitetta kohden itse asiassa työ on tehty. Mutta kun tarkastellaan esimerkiksi tätä demokratian todellista toteutumista tai vaikka monia syviä ihmisoikeusloukkauksia, mihin edustaja Kauma muun muassa puheenvuorossaan täällä aiemmin viittasi, niin on pakko todeta se, että ei tämä maailma sittenkään ole muuttunut kaikin osin paremmaksi.

Mistä se on sitten kiinni, niin kai se viime kädessä on meistä ihmisistä ja ihmisestä itsestään. Ja voivatko nämä organisaatiot, voivatko valtiot, voivatko eri tahot siihen vaikuttaa? Oma mielipiteeni on selkeä: kyllä voivat. Se vaikuttaminen tapahtuu juuri demokratian lujittumisen, sen vahvistumisen kautta, ja silloin kun parlamentissa istuu eri laillakin olevia ihmisiä, eri lailla ajattelevia ihmisiä ja he pystyvät kuitenkin yhteistoimintaan, se kertoo aika paljon. Ehkä vielä enemmän kertoo se, että meillä paikallisissa jääkiekko- ja jalkapallokatsomoissa voivat istua eri kannattajat vierekkäin. Joissakin toisissa kulttuureis-sa se ei tule kyseeseenkään. He ovat rauta-aidoilla ja poliiseilla erotettuja.

Totta kai se on totta, että ihmisten tunteet, ihmisten kulttuuritaustat, ihmisten ajattelutapa, toimintatapa ovat erilaisia. Mutta kuinka me voisimme tätä pohjoismaista, vähän ehkä viileän analyyttista ajattelutapaa juurruttaa tuonne muualle maailmaan — siinä voisi olla se meidän lääkärin paras tehtävä, mitä Suomi voi tarjota osaltaan. Presidentti Martti Ahtisaari omalla toimintakaudellaan ja myöhemmin erityisesti myös on osoittanut sen, kuinka ihminen voi vaikuttaa, luoda paljon hyvää, ja tässä katson kyllä olevan meillä Etyjilläkin tänäkin päivänä edelleen toimintamahdollisuudet.

Helsingin Sanomien toimittaja kysyi minulta 90-luvun alussa, kun tässä kokoussalissa, eduskuntasalissa, pidettiin Pohjoismaiden neuvoston kokousta, että mitä ihmettä tuolla salissa puhutaan. Vastasin hänelle — en ihan nyt suoraa sitaattia kehtaa tässä sanoa — että onko sillä nyt niin väliä, mitä siellä puhutaan, mutta eikö se ole tärkeää, että Pohjoismaat, siis viisi Pohjoismaata, itsehallintoalueet ja niiden liput edustettuina, ovat tässä paikalla, kun monissa muissa maissa ovat tykkien piiput vastatusten. Eipä siinä toimittajan kanssa sitten enempää tarvinnut keskustellakaan. Siihen se suuri idea vain sisältyy. Sen takia aina näiden pienten asioiden arvioiminen, mikä organisaatio mitäkin tekee, tehdäänkö jonkun verran päällekkäistä työtä esimerkiksi Euroopan neuvoston kanssa tai joidenkin muiden organisaatioiden kanssa, ei mielestäni ole se ykköskysymys, vaan ykköskysymys on se, mikä kaiken kaikkiaan itse kunkin organisaation ja siellä toimivien ihmisten vaikuttavuus on, ja olen ihan varma, että jokainen Suomen kansanedustaja, joka on myös kansainvälisessä toiminnassa mukana, pystyy tuomaan vuorovaikutusta, antamaan oman panoksensa eteenpäin mutta saamaan myös sitten tänne Suomeen jotain.

Tässä mielessä, arvoisa puhemies, on paikallaan myös, että Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä on toimintakenttää muinakin aikoina kuin juhlavuosina, ja kun virittäydymme siihen +40-kauteen, niin olkoon se sitten tulevaisuuden uutta iskua sen maailman pelastamiseksi siltä osin kuin mitä me pystymme työllämme tekemään.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

— Mielelläni, kyllä. — Täytyy sanoa, että Suomen ulkopolitiikka on erittäin suurten haasteitten edessä. Meiltä puuttuu jossain määrin visiota, ja kun 1975 Helsingissä järjestettiin Etyk-kokous, niin se oli sitä suomalaisen aktiivisen ulkopolitiikan vision aikaa, ja tänä päivänä täytyy muistaa, että Max Jakobsonilla oli erittäin keskeinen rooli siinä suhteessa, että tämä kokous järjestettiin, ja Suomen ulkopolitiikka kaipaa Max Jakobsonin kaltaisia visionäärejä, jotka sanoisivat, mihinkä Suomen ulkopolitiikan pitää mennä. Koska Etyk-kokous oli Helsingissä 1975, niin on tärkeätä, että Etyjistä pidetään hyvää huolta. Se on tietyllä tavalla Suomen beibi, ja tässä suhteessa edustaja Kanerva teki erittäin hyvää työtä valtuuskunnassa, ja meidän pitää painottaa Etyjin merkitystä ja pyrkiä kaikilla tavoilla tukemaan.

Haluaisin kuitenkin korostaa, että on tärkeätä myöskin se, että Euroopan neuvoston ja Etyjin yhteistyön täytyisi olla mahdollisimman tiivistä. Kummallakin on tehtävänä pitää huolta ihmisoikeuksista Euroopassa, ja tässä suhteessa ei saisi syntyä konfliktitilanteita. Vaalitarkkailussahan yhteistyö toimii erittäin hyvin, mutta tärkeätä on se, että se myöskin muissa yhteyksissä näkyisi tiiviimpänä yhteistyönä.

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ehkä aivan pari huomiota lyhyesti. Ensinnäkin jaan tämän yhteisen tavoitteen siitä, mikä täällä on jo todettukin, että Euroopan neuvoston ja Etyjin yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, ja minusta on ollut hyvä, että myös täällä eduskunnan piirissä olemme valtuuskuntien kesken jonkin verran tehneet yhteistyötä, ja ehkä meidän täytyy vielä vähän katsoa, minkälaisia muita uusia yhteistyömuotoja voisimme löytää valtuuskuntien välille.

Siitä, mitä edustaja Rossi totesi omassa puheenvuorossaan, haluan vain vahvistaa sen, että kyllä minunkin mielestäni näiden kansainvälisten verkostojen olemassaolo on jo sinällään erittäin arvokasta. Me kohtaamme kollegoita ympäri Eurooppaa, ja saamme toki paljon konkreettisia asioita aikaiseksi, esimerkiksi Euroopan neuvoston puolella sitovia sopimuksia, jotka velvoittavat jäsenmaita, mutta kyllä se kohtaaminen, se, että voimme myös oppia toisiltamme ja kuulla, miten eri maissa asiat ovat, on äärettömän tärkeää ja arvokasta meille kaikille myös tässä kotimaisessa työssä.

Edustaja Sasi toi esille tämän järjestöjen välisen tiiviin yhteistyön, ja voin kertoa, että juuri esimerkiksi Euroopan neuvoston pysyvän komitean viimeisimmässä kokouksessa olivat Etyjin vaalitarkkailuasiat esillä, ja kävimme hyvän keskustelun ja totesimme sen, että on erittäin tärkeää, että nimenomaan vaalitarkkailussa järjestöjen välinen vuoropuhelu toimii. Sillä tavalla tämä työn koordinaatio mielestäni on kyllä ihan hyvällä tolalla.