Tatja Karvonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä keskustelussa on ollut paljon hallituksen esityksiä, jotka koskettavat suurempia ryhmiä. Nyt käsittelyssä oleva pieni muutos Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta koskettaa pientä väkijoukkoa, mutta on erittäin merkityksellinen.

Kun eduskunta hyväksyi Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain, niin samalla hyväksyttiin lausuma, jossa edellytettiin, että Rauhalan ja Raattaman asukkaille sallitaan samanlaiset metsästysoikeudet kuin oli ennen kuntarajan muutosta. Voidaan sanoa, että ministeriöt ovat toimineet kohtuullisen ripeästi. Uskon, että myös eduskunta toimii sillä tavalla, että kun syksy tulee, niin Rauhalan ja Raattaman kyläläiset pystyvät metsästämään niillä alueilla, joilla he ovat vuosikymmeniä metsästäneet.

Hallituksen esityksessä todetaan, että asialla on periaatteellista merkitystä, ja se periaate hallituksen esityksessä kohdistuu siihen, että Rauhalan ja Raattaman kylien asukkaille annettaisiin metsästyksen suhteen laajemmat oikeudet kuin metsästyslaissa on 8 §:n mukaan muutoin annettu siitä syystä, että metsästysoikeudet kohdistuvat kansallispuiston alueelle.

Itse kuitenkin Lapin edustajana näen sen periaatteellisen merkityksen hieman toisesta näkökulmasta. Alueen asukkaat ovat monta kertaa muistuttaneet siitä, että heistä yhtenä päivänä tulikin omille alueilleen ulkopaikkakuntalaisia, ja me tiedämme, mitä se ulkopaikkakuntalaisuus tarkoittaa Lapissa metsästysoikeuden mukaan. Sen vuoksi on hyvin tärkeää, että nämä Rauhalan ja Raattaman asukkaiden nautintaoikeudet, jotka siellä on vuosikymmeniä ja vuosisatoja ollut, palautuvat. Monesti puhutaan siitä, että Lapissa metsästystä harrastetaan, mutta ainakin hyvin monille lappilaisille, jotka metsästystä harrastavat tai syksyllä asetta kantavat mukanaan, se on enemmän kuin harrastus: se on elämäntapa ja osalle myös leivän jatke.

Kun ympäristövaliokunta kuulee asiantuntijoita, toivoisin, että se voisi hiukan paneutua myös siihen, millä tavalla tämä lakiesitys ja Ylläs-Pallastunturin kansallispuiston rajojen veto on vaikuttanut Muonion hirvenpyyntiin ja muoniolaisten hirviseurojen toimintaan. Siellä on joitakin, muutamia hirvenpyytäjiä, joille tämä asia on vielä hiukan ongelmallinen, mutta uskon, että ympäristövaliokunta löytää siihenkin sellaisen ratkaisun, että nautintaoikeudet, jotka ovat aikaisemmin olleet, palautuvat.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä perustettu Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on suurin ja kaunein. Enontekiön, Muonion, Kittilän ja Kolarin kunnan alueilla tuon puiston pinta-ala on 102 000 hehtaaria. Se on matkailullisesti ja elinkeinollisesti äärettömän tärkeä, ja jo nyt siitä on nousemassa tuon alueen selvä vetovoimatekijä, joka myöskin kiinnostaa ei ainoastaan suomalaisia vaan kansainvälisestikin matkailijoita. Tämä kaikki on äärettömän positiivista tässä Pallas-Yllästunturin kansallispuiston perustamisessa ja siinä laissa.

Toinen asia on sitten se, että kansallispuistojen perustaminen, yhteisten luonnonvarojen suojeleminen ja käyttäminen, on aina asia, joka koskettaa paikallisia ihmisiä, heidän elämäänsä. On otettava huomioon myös ne, jotka todella arkipäivän elämää tuolla alueella elävät noissa erämaakylissäkin, kaukana kirkonkylistä, ja siellä selviävät. Tässä tullaan sitten siihen tosiasiaan, että vaikka yleisesti ottaen metsästys ja kalastus ovat harrastuksia, niin ne ovat näille ihmisille myös selkeästi kotitarvekalastusta ja -metsästystä, joka tuo myös leivän jatketta. Kaikki näitten nautintaoikeuksien rajoitukset ovat myös sellaisia, jotka koskettavat todella näitten ihmisten elämää, mitä ei helposti ulkoapäin asioita tarkastellen huomaa, mutta ne kyllä tajuaa, kun tarkemmin tutustuu paikallisten ihmisten elämään.

Perustuslakivaliokunta omassa lausunnossaan aikoinaan kiinnitti huomiota juuri näitten paikallisten ihmisten oikeuksiin Pohjois-Suomessa. Siellähän on tämä paikallisten oikeus metsästää valtion mailla oman kunnan alueella yksi tällainen. Lisäksi me olemme kirjanneet lausuntoon erityisperusteiset oikeudet, jotka liittyvät myöskin usein metsästykseen, kalastukseen, jopa kotitarvepuun ottoon. Nämä oikeudet on kirjattu monien ihmisten talonkirjoihin, ja nämä oikeudet ulottuvat usein oman tilan ulkopuolisiin alueisiin, järviin ja metsästysmaihin. Nämä ovat juuri niitä asioita, joiden perusteella aikoinaan asutus noille seuduille on tullut. Nämä ihmiset ovat saaneet tiettyjä oikeuksia valtiolta, ja on katsottu, että näitten oikeuksien varassa he siellä myöskin vaikeina aikoina selviävät. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan vahvisti nämä oikeudet, ja itse asiassa siihen liittyy nyt meillä tässä oleva puistolain muutosesitys.

Tässähän kävi hallituksella, itse ymmärrän, ikään kuin vahinko siinä, että silloin kun kuntarajaa muutettiin Kittilän ja Muonion välillä, ei tätä näkökulmaa otettu huomioon. Nyt kuitenkin tämä kohta tässä laissa on perustuslain mukaisesti korjattava ja myöskin Kittilän kunnan puolelle jääneille kyläläisille taattava entisiin alueisiinsa metsästysoikeus. Tästä itse asiassa tässä asiassa on kysymys.

Eduskuntahan otti selkeän kannan tässä, kun se hyväksyi esittämäni ponsilauselman, joka koski Raattaman ja Rauhalan kyläläisten oikeuksien palauttamista. Tästä vielä kerran kiitos koko eduskunnalle siitä, että tällainen, aivan niin kuin tässä ed. Karvonen äsken totesi, pientä ihmisryhmää koskeva asia kuitenkin otettiin vakavasti ja saatettiin oikealle tolalle. Se on periaatteellisesti myöskin iso ja koskettaa kyllä itse asiassa koko Lapin väestöä sitten, kun tulkitaan käytäntöön, mitä tämä eduskunnan linjaus merkitsee.

Näin siis tällä lakimuutoksella palautetaan kyläläisille menetetyt metsästysoikeudet. Tätä muutosta ei tehty metsästyslakiin, niin kuin eduskunta ponnessaan edellytti, mutta tällä lakimuutoksella, joka tehdään tähän puistolakiin, päästään samaan tarkoitukseen. On todella syytä toivoa, että laki tulee reippaasti hyväksytyksi. Pikkuisen jäin tuossa miettimään, kun en tullut aikaisemmin sitä seuranneeksi, olisiko siinä sitten ollut vielä syytä ottaa perustuslakivaliokunnan lausunto. Nyt se näyttää menevän suoraan ympäristövaliokunnan käsittelyyn, mutta siellähän on kyllä olemassa aikaisempi perustuslakivaliokunnan lausunto pohjana.

Edellä sanotun lisäksi haluan vielä lopuksi nostaa esiin toisen asian, joka liittyy näitten kylien ihmisten oikeuksiin. Se on Pallasjärven kalastuskysymys. En erikseen tätä aikoinani perustuslakivaliokunnassakaan nostanut keskusteluun eikä tuohon lausuntoon siitä tullut mainintoja. Olen olettanut, että riittää se, että otamme periaatteellisen linjauksen, jossa nämä perinteiset oikeudet vahvistetaan. Nyt on kuitenkin käynyt käytännössä ilmi, että Metsähallituksen ja kyläläisten välisissä neuvotteluissa ei ole tahtonut syntyä sellaista hoitosuunnitelma-, käyttösuunnitelma- ja järjestyssääntökokonaisuutta, joka turvaisi kyläläisille näitten vanhojen oikeuksien toteutumisen myöskin Pallasjärven kalastuksen osalta. Tämä Pallasjärvi-kysymys on aivan saman luokan ja ehkä vielä merkittävämpi kysymys Raattaman ja Rauhalan kyläläisille. He ovat hoitaneet erittäin vastuullisesti järven kalastoa. Siinä on erittäin hyvä kalasto. He ovat keränneet rahaa lupatuloilla, suorittaneet istutuksia ja ottaneet täyden vastuun sen järven kalaston hoidosta. Nyt on jotenkin syntynyt solmu Metsähallituksen kanssa siitä, miten jatkossa tätä järven kalastoa ja kalastusta sitten hoidetaan ja säädetään.

En osaa mitään muuta tässä kuin vakavasti vedota Metsähallituksen paikallisiin toimijoihin, että eduskunnan linjauksia, jotka koskevat tätä metsästystä, sovelletaan myöskin tähän kalastuskysymykseen ja näin pidetään huoli siitä, että noitten erämaakylien ihmiset todellakin kokevat olevansa aktiivisesti mukana näitten asioitten kehittämisessä ja sitten sitoutuvat hoitamaan kalastusta, kalaston määrää ja laatua siellä. Myöskin sitten, kun ajatellaan, että se on yksi Pohjois-Suomen upeimpia paikkoja luonnonolosuhteiltaan, sen näkymät matkailun suhteen nyt, kun sinne kaiken lisäksi vielä rakennetaan uutta ja parempaa tieyhteyttä Pallasjärveltä tuohon Raattaman kylään, sen asema tämmöisenä matkailukylänä tulee olemaan tulevina vuosina ja vuosikymmeninä aivan huikea. Silloin on minun mielestäni kyllä alusta saakka pidettävä huoli siitä, että nämä kyläläiset, jotka siellä kymmenien kilometrien päässä lähimmästä kirkonkylästä elävät ja elämäntaisteluaan käyvät, voivat myöskin sitten matkailullisesti hyödyntää niitä luonnonvaroja, jotka siinä heidän kotiovensa edustalla ovat.

Elikkä vakava vetoomus Metsähallitukselle siitä, että toimitaan järkevästi yhteistyötä näitten paikallisten asukkaitten kanssa etsien.