Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys laeiksi yksityishenkilön velkajärjestelystä annetun lain ja velan vanhentumisesta annetun lain muuttamisesta on erittäin tervetullut ja erittäin inhimillinen lakiesitys. Kun henkilö maksaa yli voimiensa kasvanutta velkaa ja sen korkoja ja sakkokorkoja ja yleensä myös käsittämättömän suuria perintökuluja 15 vuotta, on se hirmuinen rankaisu ihmiselle. Korot usein estävät myös pääoman lyhentämisen mahdollisuuden.

Uudet lait eivät vieläkään kuitenkaan vapauta näitä ihmisiä elämään normaalia elämää, sillä laeista on jätetty pois erittäin oleellinen ja erittäin tärkeä asia. Velallisen nimi jää edelleenkin luottorekisteriin kolmeksi tai neljäksi vuodeksi. Tämä tarkoittaa sitä, että henkilö pysyy henkipattona edelleenkin. Vaikka hänellä olisi vakituinen työ ja kunnon palkka, hän ei pysty ostamaan eikä vuokraamaan asuntoa, ei aloittamaan yritystä. Hän ei saa vakuutuksia, ellei maksa vuoden vakuutuksia etukäteen. Häntä ei huolita edes kirjakerhoon jäseneksi. Hän roikkuu hirressä yhä edelleen. On kaikkien etu eikä keneltäkään pois, että luottohäiriömerkinnät vanhentuisivat samalla, kun velka vanhentuu lopullisesti.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä, että tämä luottomerkintäpyyhkiminen otetaan vakavasti huomioon ja annetaan näille ihmisille vihdoinkin oikeus olla kansalaisia ja ihmisiä. Tässä Suomenmaassa he ovat kärsineet ihan tarpeeksi.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Meillä on kovin vähän tutkittu niitä ratkaisuja ja niiden inhimillisiä ja taloudellisia vaikutuksia, joita lama-aikana 90-luvun alussa Ahon hallituksen aikana devalvaation ja pankkitoiminnan myötä tehtiin. Ihmisiä syöstiin elinikäiseen velkavankeuteen elinikäisellä tuomiolla, ja sen inhimillinen lasku on erittäin kova kuin myös se, että monia yrittäjiä aikaansaatiin elinkeinon ja yrittämisen ulkopuolelle. Minusta on erittäin tärkeätä, vaikka viime vuosina olemme eri tavoin yrittäneet näitä velkajärjestelyjä ja elinikäistä velkavankeutta kohtuullistaa, että asia vieläkin käytäisiin läpi niiden osalta, jotka muun muassa devalvaation takia yrittäjinä ovat joutuneet ilman omaa syytään kohtuuttomiin seuraamuksiin.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Näihin äsken kuultuihin puheenvuoroihin voin ilman muuta yhtyä.

Tässä olisi nyt syytä muistaa se, mitä oikeastaan on tapahtunut. Juuri tämän laatuisia puheenvuoroja käytettiin 90-luvun jälkipuoliskolla täällä salissa satoja kaiken kaikkiaan. Ja hallitukset, jotka ovat vuoden 95 jälkeen istuneet, ovat asteittain edenneet juuri sillä tavalla kuin juuri nyt tämäkin istuva hallitus jälleen muutamalla askeleella etenee. Ja kuitenkin se kaikki, mitä täällä on äskeisissä puheenvuoroissa todettu, pitää valitettavasti paikkansa tämmöisen velkavankeuden suhteen ja tämän kurjuuden jatkumisen suhteen. Olisi ollut erinomaista, että kerta kaikkiaan olisi eräänlainen kerralla kuntoon -ratkaisu tehty, kun nyt asteittain, hivuttain, edetään eteenpäin. En tiedä, kun ei ole kysymys itse aiheutetusta ongelmasta vaan yhteiskunnallisesta trendistä, joka tuotti tämän erinomaisen vaikean tilanteen, miksi ei se yhteiskunta sitten ole korjannut asioita kuntoon kertaheitolla.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten edelliset puhujat ovat kehuneet tätä lakiesitystä, niin täytyy yhtyä heihin.

Sinänsä tässä on kysymys hyvin inhimillisistä ongelmista. Monet näistä velkaantuneista eivät ole tahallisesti velkaantuneet, vaan ovat eräällä tavalla olleet olosuhteiden vankeja. Lama-aika on yksi hyvä esimerkki siitä, ja mehän emme tiedä, tuleeko meille jonain kauniina päivänä vastaavia ajankohtia eteen. Sinänsä on hirveän tärkeätä muistaa se, että henkilöllähän on kuitenkin omasta taloudestaan vastuu ja kuitenkin meidän lainsäätäjien on tarkastettava se, että se vastuu ei kuitenkaan joissain tilanteissa saa olla kohtuuton ja liian pitkä. Ja jos ajatellaan tätä 15 vuoden aikajaksoa, niin mielestäni se on ihan inhimillinen ja hyvä, mutta siltikään se ei johda toivoakseni siihen, että velkaannutaan tarkoitushakuisesti.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Olen aivan samaa mieltä ed. Pulliaisen kanssa tästä. Todellakin moni erittäin päteväkin on saattanut aikanaan epäonnistua ja sen jälkeen hänet on kahlittu, ettei ole annettu enää mahdollisuutta yrittääkään, niin että sillä on ollut kyllä karmeat seuraukset monelle ja moneen suuntaan.

Tarja Tallqvist /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Lauslahdelle ihan tiedoksi muutenkin, että ei saa sotkea nyt tarkoituksenhakuisesti tai huolimattomasta taloudenhoidosta velkaantuneita ihmisiä, koska nämä, jotka nyt ovat 15 ja 18 vuotta tässä hirressä roikkuneet, ovat nimenomaan näitä laman uhreja. Minun mielestäni pitää pitäytyä juuri näissä uhreissa, jotka ovat uhreja, jotka ovat todella yrittäneet hoitaa asioitaan. Meillä on mullan alla liian paljon ihmisiä, meillä on liian paljon avioeroja, meillä on liian paljon syrjäytyneitä ihmisiä vain tämän takia, että nämä laman uhrit yhä edelleenkin ovat uhreja. Kyllä meillä on korkea aika tämä suuri anteeksianto nyt tehdä. Ei saa antaa muruja pöydältä, pitää antaa se myös, että pääsee luottorekisteristä pois, koska kolme vuotta vielä tämän lisäksi et voi tehdä yhtään mitään tässä Suomenmaassa; kun sinulla ei ole nimeä, et ole yhtään mitään. Sen takia tämä nimettömyys pitää liittää tähän samaan asiaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Muistan hyvästi ne keskustelut, kun 1995 tulin eduskuntaan. Silloin oltiin juuri laman jälkeisessä ajassa ja silloinhan pidettiin hyvin monelta taholta sitä ajatusta yllä, jotta jos lähdetään antamaan anteeksi näitä velkoja, niin maksumoraali kärsii. Se vei yli kymmenen vuotta, tai sanotaan kymmenkunta vuotta, ennen kuin siitä asenteesta päästiin jollakin tavalla yli. Nyt tämä lainsäädäntö on pikku hiljaa edistynyt, niin että tämä velkojen anteeksianto on siinä mielessä todellisuutta.

Se, mitä ed. Tallqvist totesi, pitäisi ehdottomasti hoitaa. Itselleni on tullut viikonloppuna ainakin kolme puhelua tästä, milloin tämä hoidetaan, jotta luottotiedot puhdistetaan, koska ihminenhän on sitten yhä edelleen, vaikka meillä olisi 15 vuotta tämä vanhentumisaika, jalkapuussa sen kolme vuotta lisää. Sen takia ei pysty oikein toimimaan, ainakaan yrittämään, vaikka olisi kuinka intoa. Se kolme vuotta on yllättävän pitkä aika. Kuuntelin tuolla työhuoneessa, kun ed. Pulliainen puhui tästä veteraanien iästä, se on muuten pitkä aika sen ikäisille ihmisille, mutta se on näille yrittäjille myös, koska se kolme vuotta semmoista työhistoriaa, mitä voisi käydä tekemään, on semmoinen taival, joka meidän pitäisi katsoa valiokunnassa, onko se mahdollista saada siten, jotta putsataan myös se lauta puhtaaksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauslahdelle haluaisin todeta, kun hän totesi, että emme tiedä, tuleeko lama, vai miten te sanoitte, että on tietysti selvä, että lama tulee. Se, mitä me emme tarkoin tiedä, on, milloin se tulee. Viimeaikaiset ilmiöt viittaavat siihen, että se on tuloillaan. Joka tapauksessa Yhdysvalloissa tilanne on jo varsin pitkällä, ja samaan aikaan meillä myös tapahtuu velkaantumista. Tässä mielessä yhdyn siihen ajatukseen, että mitään pikavippipolitiikkaa ei pitäisi jatkaa sillä lailla Suomessa kuin tähän saakka on toteutettu, eli tällaiset vastikkeettomat, pienetkin, mutta kalliiksi tulevat lainat saattavat todella olla ongelma, kun ne kerääntyvät. Tämä puoli huolesta on mielestäni ihan paikallaan.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Otan kantaa myös luottotietoihin. Olen yhtä mieltä ed. Lahtelan ja ed. Tallqvistin kanssa, että ihmisen pitäisi päästä aloittamaan tyhjältä pöydältä siinä vaiheessa, kun velat on anteeksi annettu, koska tässä on hyvin suuri riski siihen, että lähdetään uudestaan eräällä tavalla sille velkaantumistielle, koska ihminenhän ei pysty välttämättä saamaan esimerkiksi asuntoa vuokralle, vaan joutuu erittäin suuria ennakkoeriä maksamaan. Samoin tulee vastaan se, että sinä et saa puhelinyhtiöltä normaalia liittymää vaan pitää hankkia prepaid ja sinä joudut eräällä tavalla koko ajan maksamaan kaikki asiat ennakkoon. Näiden henkilöiden kannalta olisi ehdottoman tärkeätä, että he pääsisivät saman tien aloittamaan sen normaalielämän, ettei tarvitsisi kerryttää uudestaan joitain epävirallisia teitä esimerkiksi sitä lainaa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Lauslahdelle: Ei ehkä tässä yhteydessä pitäisi nyt näitä muita ilmiöitä, yhteiskunnan kielteisiä ilmiöitä, koplata tähän yhteyteen, kun tässä on vain ja ainoastaan minun ymmärrykseni mukaan kyse siitä lamakauden jälkihoidosta, joka on armottomasti myöhässä. Sitten tämän yhteiskunnan kaikenlaiset sairaalloiset vippi-ilmiöt ovat toinen juttu. Ylivelkaantumiset tässä ajassa ihmisten kohdalla, jotka ovat syntyneet laman jälkeen jopa, ovat toinen juttu. Mutta nyt on minun mielestäni kysymys vain ja ainoastaan tästä kurjuudesta, jossa syyllisiä eivät olleet ne, jotka nyt uhriksi joutuivat.

Tarja Tallqvist /kd:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tosiaan sanoa sen, että näille ihmisille tosiaan 15—18 vuotta on niin uskomattoman pitkä aika olla henkipatto Suomessa, että kyllä minä todella sydämestäni toivon, että nyt me päättäjät annamme tämän kunniantunnon taas näille ihmisille olla ihmisiä. Se on se valtavan iso asia.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaiselle: Tässä ei ole pelkästään kysymys edellisen laman uhreista. Tässä on kysymys myöskin ennakoivasta lainsäädännöstä. Me emme tiedä, minkälaiset taloudelliset ajat Suomessa tulee seuraavina vuosina. Me emme tiedä, onko meillä edessä vastaavia ehkä pienempiä, lievempiä ilmiöitä, mitä oli edellisen laman aikana. Mielestäni meillä on myöskin yhtä lailla vastuu ajatella tulevaisuutta ja tulevaisuuden ilmiöitä eikä pelkästään niitä edellisen laman uhreja, joita me nyt akuutisti tietenkin tässä tilanteessa autamme.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan tässä. Ed. Pulliainen on aivan oikeassa siinä, että nämä ovat niitä uhreja, jotka pitää pelastaa. Sitten tämän ajan uusille ilmiöille ja talouden pelisäännöille pitäisi luoda uudet säännöt ja katsoa, mitä tehdään juuri näille, mistä ed. Tiusanen totesi, pikavipeille. Tai sitten yritystoiminnassa, millä tavalla saadaan semmoiset luotonantojärjestelmät käyttöön, tehdään sillä tavalla järjestelmät, että omaa pesää, siis kotia, asuntoa, ei voisi pantata ollenkaan, vaan pitäisi olla järjestelmät, joissa saadaan se rahoitus muulla tavalla hoidettua, koska viime lama opetti sen, jotta moni menetti sen pesänsä, sen kotinsa, ja siinä mielessä se meni, kun ei ollut sellaisia rahoitusjärjestelmiä olemassa, mutta oli tämä pantti olemassa.

En tiedä, löytyykö siihen vielä tahtoa tämän päivän Suomessa, mutta jokin tämän tyyppinen järjestelmä pitäisi saada luotua, että tunnustettaisiin tavallaan yksi perusoikeus. Jos ihminen on hankkinut asunnon, niin se on se asunto ja sitä ei voi pantata jonkin yritystoiminnan vakuutena.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Vähän hitaana vielä kuitenkin olen kyllä siitä samaa mieltä, että tämä koskee sitä vanhaa, mennyttä aikaa, ja tulevaan aikaan, mitä se onkin, ei vielä voida niin vahvasti kantaa ottaa eikä niitä ruveta jo valmiiksi anteeksi antamaan.