Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Euroalueen väliaikaisen rahoitusvakausvälineen toimintaa koskevaa puitesopimusta muutettiin kesällä 2011. Muutosten tavoitteena oli vakausvälineen tehokkuuden parantaminen, sen rahoituskapasiteetin ja joustavuuden lisääminen sekä rahoitustuen ehdollisuuden varmistaminen. Edus- kunta hyväksyi puitesopimuksen muutokset 28.9.2011.

Nyt käsiteltävänä oleva esitys korjaa nykyisessä ERVV-takauslaissa olevan Suomen takausvastuun kokonaismäärää koskevan epätäsmällisyyden. Esityksen perusteluissa on kuvattu kootusti Euroopan rahoitusvakausvälineen toimintaa koskevat sopimukset, niiden perusteella annettu ohjeistus ja Suomen vastuut yksiselitteisellä tavalla, kuten eduskunta on edellyttänyt. Suomen takauksien enimmäismäärä ERVV:n varainhankinnalle on vajaat 14 miljardia euroa, jonka lisäksi takaus kattaa korot, kulut ja niille annettavan 65 prosentin ylitakauksen.

Arvoisa puhemies! On korostettava, että tällä esityksellä ei muuteta Suomen valtion vastuita. Suomen valtiota sitovat vastuut määräytyvät jatkossakin ERVV-puitesopimuksen ja erillisten takaussopimusten perusteella. Suomea sitovia takausvastuita ERVV:n varainhankinnalle on täl- lä hetkellä voimassa Irlannin ja Portugalin osal-ta korkoineen ja kuluineen yhteensä noin 2,1 miljardia euroa. Takausvastuun lisääminen edellyttää aina eduskunnan nimenomaista suostumusta, jonka valtioneuvosto saattaa eduskunnan käsiteltäväksi erillisellä tiedonannolla.

Lähtökohtana vakausvälineitä koskevassa päätöksenteossa on, että valtioneuvosto pitää eduskunnan suuren valiokunnan tietoisena ERVV:n päätöksentekoon liittyvistä kysymyksistä euroaluetta koskevan päätöksenteon kan-sallisessa valmistelussa. Tämän lisäksi valtioneuvosto hakee eduskunnan suostumuksen ERVV:tä koskevaan päätöksentekoon liittyvien keskeisten asioiden osalta, koska niillä on vaikutusta eduskunnan budjettivaltaan.

Arvoisa puhemies! Maailmanlaajuinen talous- ja velkakriisi on ajanut myös Euroopan maat erittäin vaikeiden ratkaisujen eteen. Nämä ratkaisut edellyttävät uudentyyppisten välineiden ja toimintamallien luomista. Euroopan rahoitusvakausväline on osa näiden vaikeiden ratkaisujen sarjaa. Hallitus haluaa omalla toiminnallaan varmistaa, että Suomen ja suomalaisten veronmaksajien etu toteutuu parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla haluamme, että eduskunnalla on käytössään mahdollisimman tarkat ja kattavat tiedot niistä perusteista, joiden pohjalta näitä vaikeita ratkaisuja tehdään.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Eduskunnan valtiovarainvaliokunta pyysi joulukuussa valtiovarainministeriöltä, että se selventäisi ERVV:tä koskevaa hallituksen esitystä ja toimintasääntöjä ja myöskin tarvittaessa täsmentäisi säännöksiä. Tämän pyynnön johdosta valtiovarainministeriö on antanut hallituksen esityksen 150 viime valtiopäiville.

Kuten ministeri Urpilainen täällä totesi, vastuut tämän esityksen myötä eivät kasva, vaan sisältö on täsmälleen samanlainen kuin aikaisemmassa hallituksen esityksessä. Kuitenkin täällä on tehty se selkeä täsmennys 2 §:ään, että täällä 3 kohdassa mainitaan, että nämä vastuut kattavat myöskin velkoihin liittyvät korot ja koronvaihtosopimukset. Käytäntö johdonmukaisesti takauksien antamisessa Suomessa on ollut se, että ta-kaus annetaan aina pääomamäärälle, mutta sen lisäksi tulevat takauksen kulut ja korot ja niitä ei erikseen arvioida itse varsinaisessa pykälässä, säännöksessä, mutta tässä nyt halutaan, koska sana "korko" oli jäänyt aikaisemmasta esityksestä pois, selventää vielä tältä osin. Mutta kuten sanottu, kokonaismäärä tältä osin ei muutu.

On erittäin hyvä, että täällä hallituksen esityksen perusteluissa on kuvattu tilannetta, ja tietysti olennaistahan on se, että tässä puhutaan enimmäismääristä. Eduskunta kuitenkin jokaisessa yksittäisratkaisussa tekee oman päätöksensä ja antaa suostumuksensa, eli kysymys ei ole siitä, että 14 miljardia yhdellä kertaa olisi tässä yhteydessä hyväksytty, vaan on annettu tietty puite, mutta eduskunta sitten tiedonannon pohjalta aina tekee oman päätöksensä kussakin lainajärjestelyssä erikseen.

Täytyy kuitenkin sanoa, että tämän kirjoittaminen ei ole kauhean helppoa. Jos otetaan hallituksen esityksestä sivulta 7 kohta 2, täällä todetaan, että "ilmenee yksiselitteisesti ERVV:n puitesopimuksen mukainen enimmäismäärä, jolle Suomi on sitoutunut antamaan takauksia". Eli puhutaan enimmäismäärästä, jonka lisäksi kuitenkin tulevat ne korot sitten edelleen. Myöskin sitten sivulla 10 todetaan, että 13,9 miljardin arvolle annetaan tämä takaus, "minkä lisäksi ta-kaus kattaa myös ERVV:n varainhankinnan korot, kulut ja niille annettavan ylitakauksen". Eli tämä pitää lukea niin, että se kokonaissumma ei kata sitä korkojen osuutta vaan että se itse takaus kattaa. Eli huolellisesti luettuna tämä voidaan lukea oikein, ja todellakin kysymys on siitä, että pääomamäärä ylitakauksiin on tuo 13,9 miljardia ja sen päälle tulevat korot.

Tämän asian uutisoinnista sen verran voi sanoa, että kun Helsingin Sanomat aikanaan hyvin näyttävästi kirjoitti, että summahan voi olla kymmeniä miljardeja, kun sitten lasketaan 50 vuodelle korot siihen päälle, niin täytyy sanoa, että se on teoreettinen laskelma eikä koskaan vastuunasettelussa tehdä tällaisia korkolaskelmia, joissa otetaan joku imaginaarinen luku, kun tosiasiassa näitten lainojen keskijuoksuaika on alle 10 vuotta. Eli tässä suhteessa täytyy sanoa, että oli mielestäni harhaanjohtavasti tuo artikkeli aikanaan tehty.

Täytyy sanoa, että kun Helsingin Sanomien taloustoimitus uutisoi esimerkiksi Helsingin Sanomista tuloskatsauksen, niin silloin kun puhutaan taseesta, ei Helsingin Sanomien taseessa oteta velkoja ja lasketa 50 vuoden korkoja näille veloille ja sitten arvioida sen perusteella, mikä Helsingin Sanomien taloudellinen asema on.

Eli tässä suhteessa se menettelytapa, mikä aikaisemmassa esityksessä oli, oli tavanomainen, ja sitä tavanomaista menettelyä noudatetaan myöskin silloin, kun talousanalyysiä tehdään yhtiöitten osalta. Mutta täytyy sanoa, että omasta syystänikin täällä syntyi jossain määrin epäselvä tilanne silloin, kun asiasta keskusteltiin, ja nyt tuo epäselvä tilanne on kaiken kaikkiaan täsmennetty ja nyt jokaisen pitäisi tietää, mikä tuo vastuu kaiken kaikkiaan on.

Yhden moitteen sanan sanoisin kuitenkin. Tässä hallituksen esityksessä on kohta 3.4: Vaikutukset valtion kyvylle vastata velvoitteistaan. Tässä olisi voinut vähän perusteellisempaa analyysiä käydä lävitse. Tässä nyt todetaan lähinnä vain se, että tarkoitus on, että ei synny katastrofitilannetta taloudessa. Jos näin on, niin hyvä, vastuut eivät ole kovin suuria; jos sitten taas joudutaan maksamaan, se tapahtuu siinä tilanteessa, aivan oikein arvioiden, että talous sukeltaa ja tietysti kansantalouden haasteet ovat siinä huomattavasti suurempia.

Tietysti jonkinlaisia summa-arvioita olisi voinut tehdä siitä, minkä tyyppisiä ne vastuut kaiken kaikkiaan sitten voivat olla ja kuinka korkealle Suomen kokonaisvastuu suhteessa bruttokansantuotteeseen voi nousta. Mutta tietysti tämä on hallituksen esitys, ja näitä arvioita varmasti sitten, kun valtiovarainvaliokunta ja suuri valiokunta keskustelevat valtiovarainministeriön kanssa, voidaan tehdä tarkemmin. Varsinkin jos summia joudutaan vielä nostamaan, niin siinä tilanteessa voidaan päätyä tilanteeseen, jossa vastuut alkavat jo nousta niin korkealle, että ne oikeudet, jotka kansalaisille perustuslaissa on muun muassa sosiaalisina oikeuksina turvattu, saattavat vaarantua, ja tämä on se äärimmäinen kipuraja, joka sitten jossakin vaiheessa tulee vastaan. Sitä analyysiä ei ole vielä kovin tarkkaan tehty, mutta sanotaan, että tämän kevään aikana varmasti tähänkin vielä joudutaan palaamaan.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun tämä hallituksen korjattu esitys tulee valiokuntakäsittelyyn, niin sitä tullaan toki tutkimaan tarkemmin perustuslainkin näkökulmasta, mutta haluan tässä vaiheessa kiinnittää huomiota siihen, että kun me puhumme tämän miljardiluokan vastuista, mitä valtiolle voi tulla, niin on täysin kohtuutonta, että hallituksen puolesta on tämän tyyppistä hutilointia valmistelussa ollut, että kansainvälisen velvoitteen ja eduskunnan säätämän lain välillä on tällainen ristiriita päässyt syntymään, johon perustuslakivaliokunta on nyt kiinnittänyt huomiota, ja hallitus on joutunut tuomaan tämän esityksen tänne. Me puhumme kuitenkin miljardiluokan summista, ja odottaisi, että tällaisissa asioissa ei tällaista kiirettä pidetä, että tällaisia korjauksia joudutaan tekemään. Pitäisi eduskunnan aina olla tietoinen siitä, minkä suuruisiin vastuihin ollaan sitoutumassa, ja tästä haluan lausua kyllä todella suuren huolen. (Erkki Virtanen: Nytten se varmaan selvisi, edustaja Lohi!)

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Tämähän on todella tärkeä asia, ja on valitettavaa, että tällaisia virheitä on päässyt syntymään. Kun tämä on ollut perustuslakivaliokunnassakin käsiteltävänä, jonka tehtävänä on muun muassa ministereitten osalta tätä vastuukysymystä tarkastella, niin olisi tietysti tässä asiassa toivonut, että asioista varsinaisesti vastaava ministeri — rahoitusmarkkinaosastohan valtiovarainministeriössä kuuluu ministeri Häkämiehelle — olisi ollut paikalla täällä, koska nythän tässä helposti tulee sellainen kuva, että esityksen antanut ja täällä istuva valtiovarainministeri on tämän asian valmistelun vastuuhenkilö, mutta näinhän kai käytännössä ei ole. Tästä käytiin valtiovarainvaliokunnassa keskustelua, koska kirje oli osoitettu sillä tavoin, että se oli osoitettu pelkästään valtio-varainministeri Jutta Urpilaiselle, ja kuitenkin käytännössä tämä asia kuuluu ministeri Häkämiehelle. No, se on hallituksen sisäinen asia, ja tämä asia on korjattu ja tässä todettu se, mitkä nämä vastuukysymykset tässä ovat olleet valmistelun osalta.

Tästä seuraa nyt käytännössä se, että Suomen vastuut on entistä tarkemmin laskettava, vaikka näitä esityksiä tulee tavattoman paljon. On ymmärrettävää, että rahoitusmarkkinaosasto, josta tässä on nyt kysymys, on ollut erittäin suuren paineen alaisena, ja siellä vielä tapahtui näitä henkilövaihdoksia. Kun Peter Nyberg jäi sieltä eläkkeelle, niin sekin vaikutti osaltaan siihen, että uusia voimia tarvittiin, ja uusia voimia on nyt saadun selvityksen mukaan tänne myös tullut. Tämä on tärkeä asia sen takia, että ministereillä, jotka joutuvat näissä kysymyksissä neuvottelemaan, olisivat esitykset sellaisia kuin niiden tarvitsee olla.

Mutta kysymyshän on myös sitten siitä, että kansanedustajien pitää todella täällä tietää päätöksiä tehdessään, mistä todella on kysymys. Tämän asian osaltahan näin ei ole käytännössä käynyt. Selitykset ovat selityksiä, ja tämän mittaluokan kysymyksissä tämä asioitten kirjoittaminen oikein ja niin, että kansanedustajakin ymmärtää, mistä on kysymys, on virkamiesten tehtävä. Tässä mielessä valtiovarainministeriössä tämän kyseisen rahoitusmarkkinaosaston osalta toivotaan, että voimat ja resurssit tulevaisuudessa, ministeri mukaan lukien, riittävät siihen, että asiat tulevat oikein kirjoitetuiksi.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ja me perussuomalaiset kannatamme EU:n talouskurin tiukentamista, mutta emme voi hyväksyä ehdotettua sopimusta, jossa talouskurin varjolla luovutaan kokonaan Suomen itsenäisestä talouspolitiikasta. Oudoksumme myös hulttiomaille määrättäviä sanktioita, sillä ne mielestämme pahentavat entisestään ylivelkaantuneiden maiden maksukykyä. Sanktiot ovat toisaalta liian pienet, 0,2 prosenttia bkt:stä, joten ne eivät estä vastuuttoman talouspolitiikan harjoittamista.

Me perussuomalaiset haluamme päättää jatkossakin itsenäisesti Suomen talousarviosta emmekä luovuttaa päätösvaltaa Brysselin byrokraateille. Valtiovarainvaliokunnassa olemme asiasta tiukasti eri mieltä hallituspuolueiden ja keskustan edustajien kanssa. Ehdotimme kokouksessa, että nyt olisi aika hypätä pois vuorenseinään törmäävästä junasta, säästää miljardeja veronmaksajiemme euroja sekä säilyttää suomalaisille kuuluva budjettivalta Suomen eduskunnalla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi (Puhemies: Minuutti!) totean, että... — Aha, tämä oli minuutin puheenvuoro.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan lausua kiitoksen sanat tällä kertaa ennen kaikkea sekä tarkastusvaliokunnan puheenjohtajalle Braxille ja tarkastusvaliokunnalle että perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle Johannes Koskiselle ja myöskin tuolle valiokunnalle. Nämä tarttuivat siihen epäselvyyteen tai siihen väärään tulkintaan, jonka ministeri antoi tässä salissa ja asetti osan meistä kansanedustajista vähän kyseenalaiseen asemaan, aika lähelle vähän semmoista, että piti niin kuin alaspäin katella, että ollaanko tässä nyt ihan metsässä omien puheittensa kanssa. Joskus ehkä ollaankin, mutta ei ainakaan tällä kertaa. On erinomaista, että ministeri on tästä ottanut vaarin ja että valtiovarainministeriön kautta on nyt valmisteltu tämä esitys, joka tarkentaa ERVV:n sisältöä juuri niin kuin se pitääkin tarkentaa. Lähtökohtaisesti ainakin nyt näyttää, että tämän yksityiskohdan osalta tämä laki tulee siihen kuntoon, missä sen pitää ollakin. (Puhemies: Ja, edustaja Pekkarinen, minuutti tuli tässä täyteen myös!)

Myöhemmin, arvoisa puhemies, asiasta laajemmin. Palaan myöhemmin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä puolestani haluaisin kiittää valtiovarainministeriötä ja hallitusta nyt tästä esityksestä. Tässä on otettu hyvin huomioon kyllä se, mitä tarkastusvaliokunta ja mainitut perustuslakivaliokunta ja myös valtiovarainvaliokunta olettivat. Minä olettaisin, kun nyt on näitä keskusteluja käyty, että tässä vaikeassa taloustilanteessa on syntymässä hedelmällinen vuoropuhelu. Meillä kaikilla on nyt vastuu siltä osin, nyt kun asiantuntijakuulemisetkin alkavat, että mitä vielä tulee mieleen tai mitä nousee esiin, sitä nostetaan esiin sen takia, että me olemme sen tässä vaikeassa tilanteessa itsellemme ja Suomen kansalaisille velkaa.

Kun edustaja Sasi nosti mielestäni sen tärkeän kysymyksen vielä jatkopohdintojen tarpeellisuudesta, milloin tulee raja vastaan, että Suomen riskit saattaisivat olla niin suuria, että meidän perustuslailliset vastuumme omia kansalaisiamme kohtaan tulevat vastaan, niin siinä kyllä minun mielestäni pallo on myös meillä täällä eduskunnassa. Me olemme sen kysymyksen nyt kysyneet, te olette hyvin valtioneuvoston puolelta aloittaneet siihen vastaamisen, mutta luulen, että tässä semmoinen rakentava vuoropuhelu tämän erittäin vaikean asian ympärillä (Puhemies: Minuutti!) jatkukoon niin, että kaikki kantavat osansa.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka virheiden ja epätäsmällisyyksien takana ovat työpaineet ministeriössä, niin silti tällaisia virheitä ei pitäisi tapahtua. Nämä tukipaketit ja koko tämä Euroopan talouskriisi ovat tarpeeksi vaikeita asioita ilman tällaisia sekaannuksiakin, ja sitten kun lehdistölle tulee aikamoisia syöttöjä hämmentää asiaa lisää, mikäli epätäsmällisyyttä on, niin olemme tässä tilanteessa. Nyt tietysti valiokunnat voivat vielä, niin kuin tässä edustaja Brax totesi, lisätä mietinnöissään lisäinformaatiota ja selkiyttää entisestään tätä ja varmaan myös tätä kokonaisvastuukysymystä. Mutta hyvä, että hallitus on reagoinut, ja uskon varmasti, että tästä eteenpäin kiireestä, työpaineista ja muista paineista riippumatta asiakirjat valmistuvat vielä huolellisemmin ja vielä tarkemmin ministeriöstä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Asia, joka pohdituttaa tässä tilanteessa eniten, on se, että ERVV:hän on suhteessa taas EVM:ään heikompi meidän maiden etujen näkökulmasta. Kun EVM:ssä annamme takauksia tai lainoja, ensisijaisuusjärjestys on parempi, kun se tässä tilapäisessä mekanismissa on heikompi. Haluaisinkin kysyä valtiovarainministeriltä, on-ko meillä mahdollisuutta vieläkin tästä nopeuttaa aikataulua, siirtymistä EVM:ään, jotta eräällä tavalla meidän maiden rahoittajariskit pienentyisivät sitä kautta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun täällä hieman yleisesti keskustellaan myös eduskunnan ja valtioneuvoston välisistä suhteista näissä EU-asioissa, niin juuri tänään ensimmäinen E-kirjelmä, joka suureen valiokuntaan saapui, lähetettiin aivan jokaiseen erikoisvaliokuntaan. Se koskettaa eduskunnan ja valtioneuvoston välistä tiedonvaihtoa, joten toivon aktiivisuutta myös valiokuntatyöskentelyssä, että tuohon tulisi lausumia, ja suuri valiokunta sitten kirjoittaa siihen omalta osaltaan mietinnön, ja tämä yhteydenpito pitää. Sinänsähän on todettu monessakin yhteydessä, myös nyt valiokuntaneuvos Saramon nimellä kulkevassa työryhmässä, että kyllä meidän perustuslakimme kestää myös tämän kriisin, eli nämä tiedonsaantijärjestelmät ovat eduskuntaa turvaavia ja valtioneuvosto niitä koettaa parhaansa mukaan sitten toteuttaa.

Pidän erittäin arvokkaana sitä, että tämä meillä näin toimii kansallisesti, mutta valitettavana sitä, että esimerkiksi päivän päällimmäinen huoli Kreikan tilanteesta johtaa tilanteeseen, että ei eksakteja asioita ole kerrottavissa meillä, mutta kävimme valtiovarainministerin kanssa tästäkin yhteisymmärryksessä keskustelun äsken ja sovimme, että suuri valiokunta on (Puhemies: Minuutti!) täällä Helsingissä koko ajan valmiudessa kokoontua ja evästyksiä sitten perustuslain mukaan antaa.

Vesa-Matti Saarakkala /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Onhan tämä häpeällinen tilanne, että meillä on voimassa nyt kansainvälinen sopimus mutta meidän oma lainsäädäntömme ei ole tämän sopimuksen mukainen ja sitä nyt jälkikäteen sitten täällä pistetään kuntoon. Tämä on myös erikoinen tilanne eduskunnan arvovallan kannalta. Jos tässä oppositio oikein tekisi, niin se ei tähän puuttuisi enää millään muotoa. Tämä on täysin hallituksen oma solmu, ja teidän on itse se ratkaistava. Eli silloin aikoinaan täällä käsiteltiin tätä sopimusta ja tätä lakia samassa yhteydessä, yhtä aikaa. Niin pitäisi olla nytkin ja pitäisi vielä voida äänestää sitä sopimusta vastaan ja samalla tätä lakia vastaan. Tässä on syntymässä erikoinen tilanne: kansainvälinen velvoite velvoittaa meitä, ja täällä kuitenkaan ei ole tavallaan kuin yksi vaihtoehto, jos sitä kansainvälistä oikeutta kunnioittaa. Tämä on häpeällinen tilanne.

Pietari Jääskeläinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen takausten kokonaismäärä ERVV:ssä on tämän lakiesityksen mukaan noin 14 miljardia euroa. Suomen erilaiset taloudelliset vastuut euromaiden velkakriisissä ovat eri lähteiden, kuten Helsingin Sanomien ja Taloussanomien, mukaan peräti noin 50 miljardia euroa, jopa enemmän, eli valtion budjetin verran. Yhdyttekö tähän arvioon näin valtavien vastuiden määrästä, arvoisa valtiovarainministeri, ja eikö Suomen veronmaksajille tule selvästi ilmoittaa eikä tosiasiassa enemmän tai vähemmän salata, mitä kymmenientuhansien miljoonien vastuiden mahdollinen laukeaminen veronmaksajalle merkitsee?

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on tosiaan suurista rahasummista kyse, ja keskustelu käydään lähinnä suuressa valiokunnassa ja suurelta yleisöltä piilossa. Jopa osa kansanedustajista on tiedon tavoittamattomissa, sen viimeisen tiedon tavoittamattomissa. Eikö täällä salissa pitäisi avoimemmin käydä tätä keskustelua tulevaisuudessa näistä asioista, että Suomen kansa tietää, mihin me olemme joutumassa?

Nyt on keskusteltu siitä, ovatko nämä riskit liian isoja. Minun mielestäni riskit ovat jo liian isoja. Takaukset voivat muuttua maksuiksi, ja siinä vaiheessa ne vaikuttavat selkeästi myös meidän luottoluokitukseemme. Siinä vaiheessa on kyse selkeästi meidän eduistamme.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämän asian vaikeutta kuvannee se, että jos tällaista yhtäältä—toisaalta-jossittelevaa hallituksen esitystä verrattaisiin hallituksen aikaisempiin esityksiin, niin tässä on varmasti jos-sanoja enemmän kuin missään muussa aikaisemmassa hallituksen esityksessä. Koen sen niin, että tämä on niin vaikea asia, tässä on niin paljon epävarmuutta tulevaisuuden suhteen, että on pakko jossitella. Vaikea asia on kuitenkin saatu erinomaisen havainnolliseen ja ymmärrettävään muotoon sen vuoksi, että tässä on näitä esimerkkilaskelmia. Me tarvitsemme näitä jossittelevia laskelmia, ja se antaa jonkinlaista suuruusluokkaa ja hahmoa tälle.

Kiinnitän huomiota myös siihen, että täällä kuvataan sitä, että Suomella on myös vakuuksia. Siitä on kiittäminen ennen kaikkea valtiovarainministeriä ja koko hallitusta. Suomi on ainoa maa, jolla tällaisia vakuuksia on, ja se ei ole mikään vähäpätöinen asia.

Ville Vähämäki /ps(vastauspuheenvuoro):

Kunnioitettu puhemies! On sinänsä hyvä, että täsmennetään tässä kyseisessä laissa oleva epätäsmällisyys. Tämä on hyvä asia, mutta nyt kysymys kuuluukin, miksi meillä on tässä laissa tällainen epätäsmällisyys. Onko säädetty lakia liian nopealla aikataululla? Ei minulla muuta.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä muun muassa Mauri Pekkarisen täällä esittämiin kiitoksiin siitä, että hyvä, että tämä asia on nyt saatu täsmennettyä, selkeytettyä.

Totta kai aina silloin, kun kysymys on veronmaksajien rahoista, on tällä parlamentilla, eduskunnalla, oltava tieto siitä, mitkä ovat kokonaisvastuut, ja myös näitä asioita on hoidettava niin, että veronmaksajien riski menettää rahansa jää mahdollisimman pieneksi. Tässä suhteessa haluan myös kiittää edustaja Saarisen tavoin valtiovarainministeri Jutta Urpilaista, sillä kun täällä perussuomalaiset kovasti sanoivat, että haluavat tiukkuutta, niin konkreettisesti tämän hallituksen vaihtuessa ministeri Urpilaisen ansiosta Suomen linja on merkittävällä tavalla tiukentunut Euroopan unionissa suhteessa suomalaisten veronmaksajien riskien pienentämiseen. Nyt meillä on vakuudet. Kaikki tietävät Kreikka-tilanteen tällä hetkellä. Ei varmasti ole yhdentekevää, onko niitä vakuuksia vai ei. Viime hallitus niitä ei saanut, nyt tuleviin ratkaisuihin ne tulevat, ja tämä on merkittävä tiukennus Suomen linjaan, konkreettisia tekoja.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ehkä merkittävin muutos, joka minusta eduskunnan kannalta budjettivaltaa käyttävänä on nyt tapahtunut: Toukokuussa 2010 SDP:n vastustaessa vastikkeettomia Kreikan lainoja silloisen hallituksen perusteluissa sanottiin, että on epätodennäköistä, että lainaa tarvitaan. Tämä sama ajelehtiminen jatkui kesäkuussa 2010, kun valtiovarainministeri Katainen ja silloinen hallitus esittivät tilapäisen Euroopan rahoitusvakausvälineen perustamista. SDP:n vaatimusta perustuslakivaliokuntakäsittelystä ei hyväksytty, hallituspuolueet äänestivät sen valtiovarainvaliokunnassa nurin. Sen esityksen perusteluissa sanottiin, että on epätodennäköistä, että takauksia tarvitaan. Näin vahvalla otteella tultiin 2011 kevääseen, jolloin käytännössä pääministeri Kiviniemen johdolla tuplatakauksiin sitouduttiin.

Nyt on selkeästi tämä valtiontalouden kestävyys ja kansallinen pelastusrengas syytä tunnistaa, tunnistaa, että Kreikasta tulee vakavia menetyksiä suomalaisille. Euroopan rahoitusvakausväline ei ole se instrumentti, jolla tässä kriisissä voidaan toimia. Sitten myöskin toivon, että hallituksen puolella käytäisiin läpi tämä rahoitusmarkkinaosaston työnjako. (Puhemies: Arvoisa edustaja, minuutti!) Ministeri Häkämies vastaa siitä, onko tämä kokonaisuudessaan hallinnassa.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nyt kyllä täytyy oikaista se asia, kun täällä esitettiin niin ja sillä äänensävyllä, että nyt tällä hetkellä meillä olisi jotenkin pienemmät vastuut Suomella Kreikan suuntaan kuin Kiviniemen hallituksen aikana. Uskomatonta! Nehän ovat moninkertaistuneet. Älkää nyt tällaista viitsikö täällä puhua. On aivan päivänselvää, että on näin päin käynyt, ja nyt tässä yritetään puhua musta valkoiseksi.

Ministeri Urpilainen, eikö tämä peli nyt Kreikan kanssa olisi jo lopetettava? Eikö nyt olisi aika jo katsoa, että nyt on jo liiankin pitkään vitkuteltu ja siirrelty takarajoja ja ajateltu, että kyllä tämä ongelma tästä ratkeaa? Ei näytä ratkeavan. Eikö nyt olisi otettava jo toisenlaiset otteet käyttöön?

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Äskeiseen puheenvuoroon: Kyllä nyt vaan on niin, että linja tiukkeni merkittävällä tavalla. Edellinen hallitus ei halunnut vakuuksia esimerkiksi Kreikka-takauksilleen, ja me toivottavasti emme tule näkemään lähiaikoina, mitä se konkreettisesti tarkoittaa. Se voi tarkoittaa menetyksiä suomalaisille veronmaksajille.

Samoihin aikoihin puhuitte siitä, että missään tapauksessa ei ole mahdollista toteuttaa minkäänlaista sijoittajavastuuta. Nyt kaikissa järjestelmissä, mitkä tästä eteenpäin toimivat, sijoittajavastuu on mukana. Tämä tarkoitti, että linja tiukkeni sosialidemokraattien vaatimuksesta. Tämä on myös Suomen tiukka linja, ja sitä myös arvostetaan Euroopassa tällä hetkellä.

Arvoisa edustaja Leppä, edellisen hallituksen pääministeri Mari Kiviniemi kävi kertomassa jo maaliskuussa eduskunnalle, että vastuut todennäköisesti tulevat kaksinkertaistumaan, eli edellisen hallituksen jälkiä tässä paikkaillaan.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia värikkäästä, hyvästä debatista. Tartun muutamaan asiaan, siihen, minkä valiokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasikin täällä jo totesi: vaikka olemme nyt hyväksymässä tätä uutta hallituksen esitystä — tai se esitellään tänään eduskunnalle ja eduskunta sen jossain vaiheessa toivottavasti hyväksyy — niin Suomen takausvastuut eivät nouse tämän esityksen myötä, koska kyse on puutteellisen ilmaisun tai vajavaisen ilmaisun korjaamisesta, ei kokonaisvastuun muuttamisesta. Edelleenkin eduskunta tekee erikseen päätöksen siitä, kun ERVV:tä käytetään, eli Suomen eduskunnan rooli on poikkeuksellisen merkittävä myöskin tässä suhteessa.

Ehkä tässä yhteydessä voin vastata edustaja Lepälle, että ne vastuut, joita Suomella on tällä hetkellä Kreikalle, ovat 2010 päätettyjä vastuita. Uusia vastuita, joita mahdollisesti Kreikan uudesta lainaohjelmasta tulee, ei ole vielä eduskunnassa käsitelty, koska niitä ei ole myöskään euroryhmässä hyväksytty. Niistä neuvotellaan tällä hetkellä Kreikassa paraikaa. Mutta Suomen hallitus on asettanut ehdoksi, että jotta Suomi ylipäänsä voi olla mukana Kreikan uudessa lainaohjelmassa, me tarvitsemme vakuudet, ja näistä vakuuksista olemme päässeet euroryhmässä yksimielisyyteen, mutta pitää olla nimi paperissa, mustaa valkoisella, ennen kuin tuon tänne esityksen seuraavasta Kreikan lainaohjelmasta. Eli vastuut Kreikalle eivät ole kasvaneet Kiviniemen hallituksen jälkeen, koska niitä ei ole vielä eduskunnassa käsitelty. Tämä on ehkä hyvä vaan tarkentaa.

Arvoisa puhemies! Minä kiitän eduskuntaa siitä hyvästä yhteistyöstä, jolla me päädyimme tähän asian korjaamiseen. Totta kai harmittaa aina kovasti, kun tällaisia asioita joudutaan korjaamaan. Kun täällä moni kantoi huolta valtiovarainministeriön virkamiesten jaksamisesta ja totta kai myöskin itse siitä olen kantanut huolta, niin olen myöskin tehnyt ministeriössä järjestelyitä sen osalta, että tämän kaltaisia tapaturmia ei enää jatkossa tapahtuisi. Oli valitettavaa, että ministeriössä ei ollut luotu kriisiorganisaatiota ajatellen tätä eurokriisiä, ehkä sillä ajatuksella, että tämän kriisin ajateltiin menevän nopeasti ohi, ja nyt, kun se kuitenkin on pitkittynyt, kriisiorganisaatio oli välttämätöntä myöskin ministeriön sisälle luoda. Nyt semmoinen on luotu. Meillä on selkeät pelisäännöt ja vastuut olemassa siitä, kuka näistä asioista on valmisteluvastuussa. Uskon, että se myöskin edesauttaa sitä, että tämän kaltaisia tilanteita ei enää tulevaisuudessa pääse syntymään.

Silti ymmärrän edustajien huolen ja olen kaikin mahdollisin tavoin valmis kyllä hakemaan semmoisia uusiakin toimintatapoja siihen, että tätä vuoropuhelua eduskunnan ja valtioneuvoston välillä voitaisiin lisätä. Täällä valiokunnan puheenjohtaja Kumpula-Natri viittasi siihen, että suuri valiokunta käy, minunkin mielestäni, hyvin avointakin ja suoraa ja rehellistä keskustelua, mutta yhteinen ongelma meillä on aikataulut. Sanon esimerkin siitä: jos meillä huomenna on euroryhmän kokous illalla ja vielä ei ole papereita olemassa siihen, niin te ymmärrätte sen, että tämä aiheuttaa myöskin valtioneuvoston puolella isoja vaikeuksia asioiden ja Suomen kannan valmistelun osalta. Eli me olemme myös siinä aikataulupaineessa, joka tulee Euroopan suunnasta. Sen takia meidän pitää myöskin yhdessä keksiä semmoisia uudenlaisia vuorovaikutustapoja ja työskentelytapoja, joilla me pystymme kansanedustajien vaikutusmahdollisuuksia lisäämään.

Täällä viitattiin Helsingin Sanomien arvioon Suomen vastuista, yli 50 miljardia. En yhdy niihin. Se ehkä tässä harmittaakin, että erilaisia arvioitahan saadaan, kun lisätään vaikka laina-aikaa sataan vuoteen, mutta olennaista on tietenkin faktoissa pitäytyminen ja se, mihin edustaja Brax täällä viittasi, että me yrittäisimme yhdessä myöskin käydä sitä arviota ja analyysiä läpi, mikä on se Suomen valtion kantokyky, kuinka paljon me voimme ottaa Euroopasta vastuita ja millä ehdolla. Tätä työtä me tietenkin teemme ministeriön puolelta ja valtioneuvoston puolelta mutta mielestäni sitä pitäisi yhdessä tehdä myöskin eduskunnan kanssa. Kun meillä nyt on ensi viikolla valtiovarainvaliokunnan kanssa esimerkiksi yhteinen iltakoulu, jossa käymme ylipäänsä julkisen talouden näkymiä läpi, niin tämä voisi myös olla yksi aihe, johon voisimme paneutua: kuinka paljon johtuen kestävyysvajeesta, johtuen erilaisista julkisen talouden haasteista, jotka tulevat kotimaasta, me voimme sitten ottaa uusia vastuita Euroopasta?

Kaiken kaikkiaan joudun itse jatkamaan matkaa mutta kiitän tästä keskustelusta ja olen hyvin avoin kaikille niille uusillekin ajatuksille, joilla tätä yhteistyötämme voidaan edistää.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Debatissa tulikin jo sanottua tärkeimmät asiat tästä hallituksen esityksestä ja siitä, miten tämä prosessi jatkuu, ja olipa hyvä kuulla jo seuraavatkin suunnitelmavaiheet eduskunnan kanssa käytävästä vuoropuhelusta. Tässä tarinassa varmaan on ollut aika monta semmoista asiaa, jotka ovat yhteydessä tähän, mitä ministeri viimeksi sanoi, että kriisiorganisaatio ei välttämättä ole ollut valmis.

Perustuslakivaliokunnan jäseniä meitä on täällä muutama, mutta taisi olla osalle asiantuntijoista valtiovarainministeriöstä alun perin vierasta, että maa makaa nyt siinä vaiheessa, että myös perustuslakivaliokunnassa täytyy olla heti ja kerralla eturintaman asiantuntijoita käytettävissä. Muun muassa tämmöistä ongelmaa ei ole enää aikoihin ollut. Kaikissa näissä tammikuun ko- kouksissa perustuslakivaliokunnan käytettävissä ovat olleet todellakin asiantuntevat, oikeat ihmiset paikalla ja he ovat osanneet vastata, ja jos johonkin ei ole osattu, niin siihen on heti palattu kyllä, niin että moni asia on nyt paljon paremmassa valmistelussa.

Arvoisa puhemies! Moni asia on myös tällä vuoropuhelulla parantunut. Muun muassa EVM:n osalta alkuperäisistä versioista puuttui ulkopuolinen tilintarkastus kokonaan. Tarkastusvaliokunta puuttui siihen, ja suuri valiokunta otti tarkastusvaliokunnan huolet huomioon, itse asiassa myös edustaja Pekkarisen johtama talousvaliokunta ja valtiovarainvaliokunta. Kun neuvottelut jatkuivat, niin samaan aikaan toisaalla Euroopan tarkastusvaliokunnat ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen johto yhdessä sitten Suomen ja Saksan kanssa saivat muutettua asian niin, että asia, joka alun perin huolestutti Suomen eduskunnassa, on nyt EVM:n osalta saatu selvästi paremmalle nojalle. Mutta miten tämä liittyy ERVV-asiaan: jos käy niin, mitä Suomi ei missään tapauksessa toivo eikä käsittääkseni hallitus aja, jos kuitenkin päädytään siihen, että ERVV ja EVM elävät rinnakkain paljon ajateltua pidempään, niin silloin on kyllä avattava uudelleen ulkopuolisen tarkastuksen kysymys tästä ERVV:stäkin.

Tästä ERVV-laista, joka meillä nyt on käsittelyssä, näkyy hyvin selvästi se tosiasia, että tällä luxemburgilaisella yhtiöllä ei ole ulkopuolista tarkastusta lainkaan. Se tarkoittaa eduskunnan budjettivallan, meidän kansanedustajien tiedonsaantioikeuksien ja näiden riskien arvioinnin mahdollisuuksien vakavaa vaarantumista. Jos on niin, että Suomen ajama malli, jossa EVM on lopulta se pysyvä, on se, minkä kautta tätä kriisiä jatkossa hoidetaan, niin tältä osin Suomen hallitus eduskunnan myötävaikutuksella tai suorastaan pienellä painostuksella on hoitanut leiviskänsä hyvin, mutta jos lähiviikkoina eteen tuleekin tilanne, että ERVV:stä tulee paljon pysyvämpi kuin on tarkoitettu, niin meillä on mielestäni uusi vuoropuhelu, jossa tarvitaan suurta valiokuntaa ja kaikkia muita valiokuntia sitten tämän ERVV:n osalta, läpinäkyvän tilintarkastuksen, ulkopuolisen valvonnan osalta. Tältä osin toivon, että emme joudu siihen työhön vaan että EVM on sitten se pysyvä ratkaisu, mutta pahoin pelkään, että poissuljettua ei ole, että tämän harjoituksen kanssa lähiviikkoina sitten jatkamme rakentavaa yhteistyötä.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Toistan: on hyvä, että nyt tämä korjausesitys tänne eduskuntaan on saatu. Ja vielä toistamiseen kiitos niille, jotka ovat tässä asiassa olleet niitä pioneereja viemässä tätä korjausta eteenpäin. Totta kai on aivan välttämätöntä, että lainsäädännön oikeustilan pitää olla kaiken aikaa vailla mitään perustavaa laatua olevia tulkintaeroja. Nyt oli kuukausikaupalla tällainen tilanne: lain sisältö ei todellisuudessa vastannut sitä, mitä selvitysten jälkeen oli todettu, mitä sen lainsäädännön pitäisi olla. Ja tämähän on täysin kestämätöntä. No, tässä nyt oli tämä joulutauko, että ehkä tämä lainsäätäjän kannalta tekee tämän jotenkin siedettäväksi, mutta normaalioloissa kyllä näin monta kuukautta eivät voi olla asiat tällä tavalla kuin ne tällä kertaa olivat. Mitä vielä tulee ministerin hyvin rakentavaan asentoon, nyt tässä myöskin se on todella tunnustuksen ansaitsevaa. Se ei ollut yhtä rakentavaa silloin, kun häneltä kyseltiin täällä aikanaan, miten tämä on. Ei silloin päätä silitelty — no, meikäläisen ei kannata muutenkaan semmoiseen alistua — mutta se oli vähän hankala vaihe siinä, kun käsiteltiin sitä, mikä on sisältö, miten tulkitaan tätä korkokysymystä. No, nyt tiedetään, että se on niin kuin tähän esitykseen on kirjattu. En siitä enempää.

Arvoisa puhemies! Mitä muutoin tulee vielä tähän Euroopan rahoituskriisitilanteeseen, haluan pari asiaa, jotka ovat kytkyssä kuitenkin nyt ERVV:hen, vielä tässä alleviivaten sanoa.

Ensimmäinen näistä on se, että sekä ERVV:n piirissä tapahtumat viimeisten kuukausien ja viikkojen ajalta että myöskin EVM:n valmistelutoimet nyt ilmiselvästi tähtäävät siihen, että yhteistoimin ei enää pyritäkään vain keskittymään Kreikan, Portugalin ja Irlannin ongelmien hoitamiseen, vaan varustaudutaan sellaisiin patteristoihin, joilla voidaan käydä kisaa sitten, kun markkinat ovat jo käyneet, niin kuin tiedetään, Italian ja Espanjan kimppuun. Nyt varustaudutaan sellaisten puskureitten rakentamiseen, joilla voitaisiin auttaa myös näitä suuria eurooppalaisia, sanon "suuria", velkamaita — ja vähän muutoinkin ihan suuria maita.

Minusta, arvoisa puhemies, ihan sellainen periaatteellisen keskustelun paikka on ylipäänsä tässä, että onko niin, että meillä on perusteltua ja paikallaan ylipäänsä olla mukana ratkaisuissa, jotka vievät noitten ratkaisujen mittasuhteet niin suuriin sfääreihin, että tällaisen pienen kansantalouden ja valtion, joka Suomi on, jonka intressit noissa maissa ovat olleet mitättömät, joka itse on elänyt kaikkien pelisääntöjen ja vakaus- ja kasvusopimuksen mukaisesti, pitää kuitenkin kantaa ei velkojemme mukaisessa suhteessa vastuuta ongelmien ratkaisemisesta vaan meidän kansantalouden koon mukaisessa suhteessa. Tämähän se iso paradoksi on, vaikka lähdettäisiinkin siitä, että okei, kun ollaan eurossa, niin ollaan siinä ja kannetaan oma vastuumme, että jos se vastuunkanto menisi sen synnin taakan mitan mukaan, miten on rikottu pelisääntöjä, mutta kun se ei mene sen mukaan, vaan se menee kansantalouden koon mukaan, niin se käytännössä antaa meille moninkertaisen taakan kannettavaksi verrattuna siihen, mitä tämä toinen kriteeri merkitsisi.

Arvoisa puhemies! Herätän tällä siis keskustelua ylipäänsä siitä, että kun ERVV:stä rahoituspäätöksiä nyt jatkossa kenties valmistellaan, kun EVM:n pysyvän kriisirahaston ratkaisuista lopullisesti päätetään, ennen kuin edes käymme siihen tekniikkaan kiinni, millä nuo ratkaisut tehdään, niin jo tuo periaate mielestäni on tässä salissa pohdinnan paikka.

Ja toinen viesti, minkä haluan tässä erityisesti sanoa, liittyy tähän Kreikkaan. Kreikassa paraikaa yksityisten sijoittajien ja Kreikan valtion kesken käydään neuvotteluja siitä, minkälaisin prosentein tässä velkojen anteeksi antamisessa kuljetaan. Kaiken aikaa kuitenkaan Kreikan kansantalous, julkinen talous ja kansantalous, ei ole likimainkaan täyttänyt niitä sopeutusohjelman Kreikalle asettamia vaatimuksia. Kreikka painuu kaiken aikaa syvemmälle.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että on kaksi tietä: Joko niin, että velkojat antavat entistä enemmän anteeksi niitä velkoja, joita Kreikan valtiolla näille ulkomaisille velkojille on. Siinä tilanteessa se meidän 130 miljardia riittäisi ehkä nostamaan Kreikan jaloilleen. Toinen vaihtoehto on se, että nämä eivät anna entistä enemmän anteeksi, jolloin se meidän taakka nousee siitä 130 miljardista. Kumpikin on huono tie siinä tilanteessa, että Kreikan kaikki talouden fundamentit menevät huonoon suuntaan, ja tästä syystä olisi ihan vakavasti todella Suomenkin hallituksen katsottava sitä mahdollisuutta, että tehtäisiin hallitusti se velkasaneeraus. Se ei tarkoita mitään konkurssia, vaan kovaa velkasaneerausta, ja samassa yhteydessä Kreikka ulos eurosta, omalla valuutalla liikkeelle, siihen rahoitusohjelma mukaan, yhteisvastuullisesti, ja Kreikka oman tien kulkijaksi, jolloin tartuntavaaraa näihin muihin maihin, joka on jo aikamoinen ollut ja aika paljon on tapahtunutkin ikävää, voitaisiin vähentää ja sitä minimoida.

Arvoisa puhemies! Olen aikani käyttänyt. Tämä toinen toive siis liittyy tähän ajankohtaiseen Kreikka-ratkaisuun. Rohkeutta hallitukselle. Jos hallitus meille sitä nyt kertomatta onkin tällä tiellä, niin takaan, että ainakaan minä en tule olemaan niitä, jotka moittivat siitä, että hallitus tuolla kannalla edustaisi Suomea.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Ehkä kokoavasti muutama näkökohta.

Edustaja Sasi täällä omassa puheenvuorossaan totesi, että media näyttävästi tuo tiettyjä asioita esille, mutta ei ehkä välttämättä kaikkia tämän historiallisen prosessin eri vaiheita. Näin näyttää olevan, ja yhdyn kyllä Frankfurter Allgemeinen arvioon viime kesältä, kun siinä todettiin tästä talouskriisin analyysistä, että kun aikanaan syyllisten pöytään kutsutaan asianomaisia henkilöitä, niin siellä on EU-eliitin ohella media samassa pöydässä. Tämä prosessi on kyllä monella tavalla ollut vajavainen, ja tietysti jos se on demokratiavajetta EU:ssa vahvistanut, niin on se kyllä kansallisesti myöskin kritiikkiä aikaansaava.

Muutama kokoava asia: Silloin kun toukokuussa 2010 edellinen hallitus toi tämän Kreikan vastikkeettoman lainan, 1,6 miljardin euron lainan, päätöksen tänne, josta nyt ilmeisesti taivaan tuulissa on menossa 900 miljoonaa euroa, niin SDP vastusti sitä nimenomaan muun muassa tämän valtiontalouden kestävyyden ja myöskin vakuuksien puutteen ja koko tilanteen pohjalta. Täällä salissahan oli SDP:n hylkyesitys nimenomaan.

Tältä osin nyt on hyvin selkeää, että kun Kreikan kanssa joudutaan tekemään ratkaisuja, niin ne ratkaisut eivät ole hyviä, ja se tarkoittaa myös meille selkeitä menetyksiä. Onko velkojen leikkaus 60 prosenttia vai jopa 70 prosenttia? Itse asiassa Wolfgang Schäuble esitti jo silloin toukokuussa 2010 Der Spiegelissä, että pitäisi luoda maan omankin puolustautumisen, sosiaalisen ja kansallisenkin puolustautumisen, näkökohdista mahdollisuus irtautua euroalueesta ja samalla euroalueelle mahdollisuus puolustaa omaa toimintakykyään tällaisilla menettelyillä. Tätä tietä olisi pitänyt hyvin vauhdikkaasti lähteä miettimään, koska nyt nähdään, että Kreikalla ei ole hyviä vaihtoehtoja mutta myöskään muille ei ole enää niitä samoja vaihtoehtoja jäljellä.

Sitten kun kesäkuussa 2010 luotiin tämä Euroopan rahoitusvakausväline, niin kyllä se hyvin nopeatempoisesti luotiin. Sen taustallahan olivat EKP:n omien periaatteiden vastaisesti syntyneet EKP:n rahoitus- ynnä muut järjestelyt silloin jo keväällä. Mutta tässä kesäkuun ratkaisussa oli huonoa se, että siinä tehtiin moraalikatokattaus, ja kun sitä täällä valtiovarainvaliokunnassa käsiteltiin ja SDP yritti sitä, että arvioidaan nyt, mitä tämä pitää sisällään, myös perustuslakivaliokunnan kautta, niin on edelleen syytä pöytäkirjoihin todeta: SDP:n esitys valtiovarainvaliokunnassa lähettää tämä asia perustuslakivaliokunnan käsittelyyn kaatui hallituspuolueiden äänillä.

Nyt sitä yhteisvastuuta kyllä täältä löytyy, että ruvetaan budjettivaltaa ja perustuslain mukaisuutta ynnä muuta miettimään, mutta me todella hyvin heikolla hallituksen valmistelulla teimme vapaassa pudotuksessa ajelehtimalla näitä ratkaisuja edellisen hallituksen aikana, ja siellä on tosi kova perintö, joka lisää paineita arvioida nyt tehtävien ratkaisujen vaikutuksia niin, että meillä on kansallinen pelastusrengas olemassa, kun maa järisee taloudellisesti ja poliittisesti nyt Euroopassa. Se on selvä asia.

Tältä osin tietysti nyt on myöskin katsottava, että Suomen toimintakyky oman tuotantorakenteen, poikkeavan vientirakenteen ja muiden epäsymmetristen syklien voimakkaan kokemisen takia — nythän me olemme nähneet meidän vientitilanteemme, kun ajettiin teollisuuden rakenteita 2008:nkin vaikutuksesta voimakkaasti alas, valtion omistajaohjaus ei onnistunut metsäteollisuudessa jnp. — meidän oma kyky selviytyä on vaikeutunut. Tässä yhteydessä silloin on selkeä katsoa, että kun olemme asiamme hyvin hoitaneet, niin mitään perussopimuksen vastaisia lisämuotoja, yhteisvastuita euroalueen veloista, eurobondijärjestelmiä, ei todella tarvita eikä niitä pidä hyväksyä.

Tähän liittyy myöskin unionin talouden tervehdyttämiseen liittyvien rakenteellisen alijäämän ynnä muiden käsitteiden ongelmallisuus, erimitallisuus ja erityisesti Suomeen liittyvät ongelmat. On tärkeätä pitää huoli, että tässä erityisesti suurten maiden ja niiden isojen pankkien kriisiä ei nyt niin tulosteta, että me otamme kapeamman taloudellisen autonomian kuin Venäjän vallan aikana sivutuotteena. Tässä oma reagointikyky on varmistettava.

Haluan vain sen todeta, että kun eräässä vaihtoehdossa esimerkiksi pohditaan lainanotolle luvanhakua komissiosta, niin Suomi ei sellaisessa järjestelmässä voi olla. Me näemme nyt jo IMOn rikkipäästöasioiden yhteydessä, että edellisen hallituksen virheiden korjaamisessa — jotka ovat kohtuuttomia Suomen teollisen perustan turvaamisen kannalta — sellaisissa asioissa joudumme keskustelemaan hyvin yksinämme. Eli hallituksen pitää myös laajentaa nyt kyllä keskusteluagendaa, kaikkien Suomen kansallisten etujen pitää olla näissä asioissa paremmin pöydällä, ettei sallita tällaista liikaa sektoroitumista.

Puhemies! Ihan vaan lyhyesti vielä muutama näkökulma. Meillä on edelleen vastaamatta jo silloin 2010 kesällä esitetty näkökulma väistyvistä takaajista. Siellä luetellaan Maltaa, Kyprosta, Irlantia, Portugalia, Espanjaa, Italiaa, pitkä liuta. Niin kuin silloin jo kesäkuussa 2010 tästä totesin, niin ei siellä kohta montaa maata ole. Taisin inhottavasti kysyä, kumpiko takaa viimeiseksi toisensa: Saksa Suomen vai Suomi Saksan. Tämä lista näyttäytyi jo silloin kesäkuussa 2010 just sellaisena kuin se on, ja sitten ongelmana on se, että maat, joilla on jopa suurempia intressejä euroalueella kuin Suomella, vähintään samanlaisia, Ruotsi, Iso-Britannia, istuvat katsomossa. Tässä suhteessa pitäisi myös löytää tavat sitouttaa paremmin ne tämän järjestelyn osalta.

Puhemies! Henkilökohtaisena arvionani kyllä totean, että paniikissa kun on tehty, niin paniikista seuraa aina vaikeita ja raskaita laskuja ja seuraamuksia. Kreikan vastikkeettomat lainat toukokuulta 2010 maksavat meille erittäin paljon. Miljardi jos on jo maksettu, niin se voi olla se 70 prosenttia. Puhutaan niin mittavista summista, että onhan niillä valtiontalouden kestävyyteen vaikutus, onhan niillä vaikutus siihen, miten me tässä vaikeassa tilanteessa selviämme, ihan niin kuin pelkäsimme ja siksi vastustimme.

Toinen on tämä Euroopan rahoitusvakausväline. Sehän oli tekemällä tehty moraalikatokat-taus, josta jo silloin näki, että siinä eivät palaset olleet kohdallaan. Meidän hallituksemme, silloinen, esitti eduskunnalle, että hallituksen esityksestä, perusteluista, te löydätte, että on epätodennäköistä, että näitä takauksia tarvitaan. Jokainen nyt kuitenkin näki, missä mennään. Näillä perusteilla nämä televisiossakin mustan valkoiseksi puhuneet entisetkin asiantuntijat, Sixten Korkmanit ja kaikki, pitivät epätodennäköisinä näitä. Nyt he antavat sitten uusia neuvoja.

Kaiken kaikkiaan ERVV:n osalta käsitykseni on, että sillä ei ole rahaa, eikä enää rahaa, reagoida. EVM tarvittaisiin tietysti nopeasti, ja toisaalta sitten myöskin Italian mutta erityisesti myös Ranskan osalta lähestytään varmasti myöskin uusia vaikeita seuraamuksia tässä järjestelyssä. Eli on pakko kyllä sanoa, että saksalaista talouskeskustelua on syytä kyllä seurata tarkemmin. Me olimme valtiovarainvaliokunnan puheenjohtaja Sasin kanssa käymässä tässä hiljan Berliinissä, erittäin tärkeä matka, ja monta kertaa tuli mieleen viime kaudella, että olisi ollut hyvä, kun Berliinin koneet olisi löydetty paremmin. Nyt on hyvä, että yhteys Wolfgang Schäubleen on tiivistynyt ja myöskin Saksan ja Suomen poliittinen kanssakäyminen tältä osin analyysimielessä tiivistynyt, koska nyt on sillä tavalla, että jos Angela Merkelin 2008 lokakuussa esittämä uhkakuva siitä, että Saksalla ja Euroopalla on edessä 20-luvun lopun kaltainen tilanne, alkaa niin kuin entistä konkreettisemmin näkyä tulevaisuuden vaikeana ajanjaksona taloudellisesti ja poliittisesti ja yhteiskunnallisesti, niin kyllä nyt tässä yhteydessä Suomen on valvottava ehdottomasti etunsa, ja juuri tämän hallituksen mukanaan tuomien vakuuksien ja kriittisen asennoitumisen kanssa kansallinen etu on ensisijaisesti Suomen hallituksen ja budjettivallan kautta eduskunnan varmistettava.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Ajattelin puhua kahdesta asiasta: ERVV:n kapasiteetin laajentamisesta ja myös Suomen takausvastuiden kasvattamisesta.

Ensinnä on todettava, että meillä on hallituksen esitys, jossa on ensimmäistä kertaa käyty analyyttisesti läpi ERVV:hen liittyviä erinäisiä vaihtoehtoisia jatkotoimenpiteitä ja myös niitä riskejä, joita ERVV:hen liittyy. Paljon on puhuttu siitä, pitäisikö ERVV:n kapasiteettia laajentaa. Oletuksena on ollut esimerkiksi se, että ERVV:n käytettävissä oleva tukikapasiteetti on 250 miljardia, ja jos se vivutettaisiin nelinkertaiseksi, 1 000 miljardiin, niin mitä siitä seuraisi? Olisiko tilanne parempi?

Ajattelin enemmänkin tarkastella sitä, kenen edun mukaista vivuttaminen itse asiassa on. Hallituksen esityksessä on itse asiassa käsitelty tätä erittäin konkreettisesti ja asianmukaisesti. Täällä käydään läpi, että jos vivutettaisiin nelinkertaiseksi 250 miljardin euron rahasumma, niin se tarkoittaisi sitä, että takaajat kantavat vivutettuun varainhankintaan liittyvistä tappioista ensimmäiset 25 prosenttia. Se tarkoittaa sitä, että nämä takaajat ovat pääsääntöisesti valtioita ja veronmaksajia. Se tarkoittaa sitä, että muut rahoitusinstanssit itse asiassa pääsevät huomattavasti helpommalla. Vivutuksen kohdalla käy myös niin, että kyseenomaista apua saavan valtion todennäköisyyttä joutua velkasaneeraukseen ei lisätä, mutta sen sijaan ERVV:n ja sen takaajien odotettua tappiota vivutus lisää merkittävästi, koska velkasaneerauksen toteutuessa ERVV ja sen takaajat katkaisevat tappioita ennen muita sijoittajia.

Tässä on esimerkkinä käyty läpi myös se, että oletetaan, että 1 000 miljardilla on tuettu. Se tarkoittaisi sitä, että ERVV:n tappio olisi 250 miljardia euroa, josta itse asiassa takaajavaltiot maksaisivat kaiken. Tältä osin voidaan todeta, että vivutukseen liittyvät pohdinnat eivät ole veronmaksajien mukaisia, vaan ne ovat ennen kaikkea sijoittajien etujen mukaisia. Toivonkin, että meillä vakaasti harkitaan, että vivutuksesta puhumisesta luovutaan.

Toinen näkökulma liittyy takausvastuiden mahdolliseen kasvattamiseen, jota on myöskin tarkasteltu hallituksen esityksessä erinomaisesti. Tältä pohjalta voi todeta, että on erinomainen asia, että Suomi on ollut tiukkana siitä, että eduskunnasta tulee saada aina erillinen hyväksyntä takausten kasvattamiseksi. Tällä hallituksen esityksellä olemme korkojen ja muiden ja ylitakausten osalta päättämässä 14 miljardin kapasiteetista, mutta täällä on käyty läpi pari tapausta. Oletetaan, että koko 440 miljardia euron kapasiteetti päätetäänkin aktivoida samanaikaisesti. Se tarkoittaisi sitä, että Suomen kokonaisvastuu olisikin 18,2 miljardia. Tältä osin puhutaan 4 miljardin lisäsummasta, joka on varmastikin Suomen eduskunnan tehtävä päättää.

Lisäksi täällä käydään läpi tilannetta, että oletetaan esimerkiksi, että Italia ja Espanja hyväksyttäisiin väistyviksi takaajiksi, jolloin Suomen takausosuus nousisi nykyisestä 1,9248 prosentista noin 2,83 prosenttiin. Se tarkoittaisi sitä, että Suomen kokonaisvastuu olisi 20,1 miljardia, mikä tarkoittaa sitä, että Suomen verotulot ja maksutuotot ovat runsas 40 miljardia euroa. On ehdottomasti tärkeätä, että Suomen eduskunta päättää näin merkittävistä rahasummista myös jatkossa.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Suomen valtio velkaantuu tällä hetkellä kovaa vauhtia, sellaisen 7—8 miljardia euroa vuodessa. Kuitenkin me suomalaiset olemme hoitaneet asiamme huomattavan paljon paremmin kuin useimmat muut Euroopan maat ja ratkaisevasti paljon paremmin kuin esimerkiksi Kreikka tai Portugali tai Irlanti, sanoisin myös kuin Italia tai Espanja. Meillä suomalaisilla ei myöskään ole valtavan suuria suoria saatavia näistä kriisimaista.

Kysymys kuuluukin, miksi me suomalaiset päättäjät, edellinen hallitus ja nykyinen hallitus, edellinen eduskunta ja nykyinen eduskunta, otamme suomalaisten veronmaksajien piikkiin takausten muodossa tai Kreikan osalta suoraan lainan muodossa vastuita, joihin tarve on syntynyt siitä, että monet Euroopan maat ovat hoitaneet julkista talouttaan tai pankkisektoriaan erinomaisen huonosti. (Kauko Tuupainen: Hyvä kysymys!) Tämä on mielestäni se peruskysymys, miksi me ERVV:n tai EVM:n muodossa tai muutoin otamme suomalaisten veronmaksajien piikkiin sellaisia vastuita, joihin tarpeet ovat syntyneet sen seurauksena, että monet muut maat ovat hoitaneet asiansa huonosti ja joka tapauksessa huonommin kuin suomalaiset ja rikkoen niitä yhteisiä sopimuksia, joita esimerkiksi euroalueeseen mentäessä on solmittu.

Miksi me tällaisia vastuita otamme? Ensinnäkään sitähän eivät edellytä eurosopimukset. Päinvastoin, niissähän on lähdetty siitä, että me emme vastaa toistemme veloista. Sitä ei mielestäni edellytä myöskään solidaarisuus, vaikka tiedän, että esimerkiksi Ranskassa ja Saksassa puhutaan paljon solidaarisuudesta. En ainakaan itse koe, että Suomi olisi missään vaiheessa sen enempää unioniin kuin rahaliittoonkaan liittyessään päättänyt mennä osaksi jotain sellaista solidaarisuutta, jossa muiden mokia korjataan ja korvataan suomalaisten kustannuksella.

Miksi sitten? Ainoa syy mielestäni ottaa näitä vastuita suomalaisten veronmaksajien piikkiin on pyrkimys suojella ja varjella Suomen omaa etua. Tämä ajattelu perustuu luonnollisesti siihen, että jos tämän velkakriisin hallitseminen ei onnistu ja jos tämä velkakriisi täysin hallitsemattomasti vyöryy yli koko Euroopan, niin silloin Suomen oma talous ja sen seurauksena työllisyys ja sen seurauksena verotulot ja sen seurauksena hyvinvointipalveluiden rahoitusmahdollisuudet ja yleensäkin hyvinvointivaltion rahoitusmahdollisuudet ratkaisevasti heikentyvät.

Jos tämä velkakriisi hallitsemattomasti vyöryy yli koko Euroopan, siitä seuraavat taloudelliset menetykset Suomelle ja suomalaisille ovat suuremmat kuin ne menetykset, jotka tällä tietoa ovat tulossa niistä vastuista, joita pyrkiessämme patoamaan tätä velkakriisiä olemme ottaneet. No, nyt kysytään, kuinka pitkälle olemme valmiita näitä vastuita ottamaan, ja täällä eduskunnassakin vaaditaan, totta kai, että piikki pannaan kiinni, tai sanotaan, että ei voida hintaan mihin hyvänsä lähteä Euroopan velkakriisiä patoamaan.

Minun mielestäni järkevää on toimia velkakriisin patoamiseksi niin pitkälle kuin arvioimme, että se on Suomen kansallisen edun ja suomalaisten edun mukaista. Jos arvioimme, että jokin ratkaisu ei ole suomalaisten edun mukaista, siinä vaiheessa tuohon ratkaisuun meidän ei ole syytä lähteä mukaan. Tämä tarkoittaa mielestäni sitä, että kaikkia eri vaiheita ja eri askeleita tässä eurokriisin hallitsemispyrkimyksessä pitää tarkastella hyvin kriittisesti, mutta samalla pitää tiedostaa, että on parempi, jos onnistumme tämän kriisin patoamaan, kuin jos se täysin hallitsemattomasti leviäisi koko Euroopan alueella.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Ministeri Urpilainen nosti esille seikan, joka tarvitsee hieman lisähuomiota. Hän sanoi, että paperit puuttuvat, jolloin tietoa ei ole jaettavissa eteenpäin. Tämä papereiden puuttuminen on toistunut kokouksesta toiseen, ja vähintään suomenkielistä versiota on jouduttu odottamaan liiankin kanssa. Kysymys kuuluu siis: olemmeko me jo nyt antaneet EU:lle liikaa valtaa, ja kuljettaako EU meitä talutushihnassa vauhdilla, johon me emme pysty reagoimaan, ja olemmeko matkalla kohti liittovaltiota?

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on erinomainen asia, että tämä epäselvä laki täsmentyy ja kokonaisvastuumme määrä hahmottuu edes vähän selvemmin. Vastuiden kasvattaminen 7,9 miljardista noin 14 miljardiin on muuttunut nyt hallituksen esimerkkilaskelmissa 7,5 vuoden maturiteetilla, 4 prosentin korolla 18,2 miljardiin, ja jos esimerkiksi Italia ja Espanja siirtyisivät niin sanotuiksi väistyviksi takaajiksi, vastuumme nousisivat noin 20,1 miljardiin. Sitten näissä erityisen äärimmäisissä, ehkä epätodennäköisissä tapauksissa tämä äärimmäisen tilanteen vastuu olisi noin 30 miljardia. Tämä olisi jo 17 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Täällä on otettu esille useampaan kertaan myöskin Suomen vaatimat vakuudet. Tämän keskustelun perusteella minä ymmärrän, että myöskään takauksia ei anneta ilman vastavakuuksia. Jos näin on, niin tämä ERVV:n vivuttaminen tekee mahdottomaksi Suomen ja Kreikan välille tehdyn vakuusmallin käyttämisen jatkossa. Tämä ERVV:n vivuttaminen tarkoittaa sitä, niin kuin edustaja Lauslahti kuvasi, että kun vivuttamalla nostetaan 3—5-kertaiseksi rahastoa, valtion osuus menee ensin päältä pois. Tämä Suomen ja Kreikan vakuusmallihan perustui siihen, että velkajärjestelytilanteessa menetys olisi 40 prosenttia. Kun käytetään vivutusta, menetys on 100 prosenttia, ja sen vuoksi myöskään ainakaan tämän mallin mukainen vakuusjärjestely ei jatkossa toimi.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toreilla ja turuilla on tässä viimeisten parin vuoden aikana esitetty erilaisia arvioita Suomen vastuista, siitä, kuinka — lainausmerkeissä tai ilman — paljon rahaa syydetään Kreikkaan ja kaikkien muitten hulttiomaitten ja eurooppalaisen rahoitusjärjestelmänkin pelastamiseen. Tänään täällä muun muassa edustaja Pietari Jääskeläinen kyseli valtiovarainministeriltä, onko se nyt se 50 miljoonaa, jota Helsingin Sanomat esittää, vai jotain muuta. (Kauko Tuupainen: Miljardia!) — Miljardia, anteeksi. (Kauko Tuupainen: On se vähän enemmänkin!)

Suomen eduskunnalle on toimitettu 13.12.2011 valtiovarainministeriön muistio, joka on tänään jaettu tarkastusvaliokunnallekin. Siinä on yksiselitteisesti eritelty näitten vastuitten suuruus. Muistiossa todetaan, että Suomella on suoria kahdenvälisiä lainasaatavia 1 164 miljoonaa ja niihin liittyviä sitoumuksia 960 miljoonaa eli yhteensä 2 miljardia. Sen lisäksi tämä ERVV:n varainhankinnan kokonaismäärä, josta nyt tänäänkin on näitten korkojen osalta täsmennyksenä ollut puhe, on yhteensä 18,2 miljardia. Yhteensä se tekee 20,8 miljardia. Sen lisäksi IMF:lle on välillisiä vastuita ehkä noin 1,8 miljardia ja Suomen Pankin taseessa 3,6 miljardia eli yhteensä 5,4 miljardia ja yksityissektorilla 5,6 miljardia. Eli voisi kai ironisesti todeta, että eihän tässä ole kuin 30 miljardin vastuista kyse.

Arvoisa puhemies! Miten tähän sitten pitäisi suhtautua? Viime marraskuussa, samoihin aikoihin kuin tämä muistio ilmestyi, tuli kuluneeksi 40 vuotta muistini mukaan siitä, kun olen edustaja Zyskowiczin kanssa ensimmäisen kerran debatoinut samassa huoneessa. Se oli tuolla Pieksämäellä Teiniliiton liittokokouksessa, ja puhemieskin taisi olla paikalla. On todettava, että olen tässä välillä kerinnyt olla edustaja Zyskowiczin kanssa aika monta kertaa, voimallisestikin joskus, eri mieltä asioista, mutta hänen tänään käyttämästään puheenvuorosta olen täsmälleen samaa mieltä. Juuri tästä on kysymys, kun olen itse harkinnut sitä, miksi olen ollut valmis tukemaan tämän hallituksen toimia tässä asiassa.

Kysymys on siitä muistikuvasta, joka silloin vuosien 2008 ja 2009 vaihteessa tässäkin salissa nousi esiin: kun siihen saakka Suomen valtion nettovelka oli miinusmerkkinen — eli siis Suomella oli enemmän saatavia kuin velkoja — niin kolmessa neljässä vuodessa on siirrytty aivan uuteen tilanteeseen. Mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että amerikkalais- ja eurooppalaispankkiirienkin ahneuden seurauksena kansainvälinen rahoitusjärjestelmä ajautui kriisiin, joka ajoi maailmantalouden kriisiin. Kuka kärsi eniten sen seurauksena? Suomi, Suomen vientiteollisuus ja sitä kautta Suomen valtion ja myöskin kuntien tulot. Suomi oli siihen täysin syytön, mutta se tapahtui juuri sen vuoksi, että rahoitusjärjestelmä, johon me emme globaalilla tasolla pysty yksin vaikuttamaan, toimi niin kuin toimi, tapahtui mitä tapahtui. Ja se muistikuva minun verkkokalvoillani ja aivoissani aiheuttaa sen, että on pakko tehdä juuri sitä harkintaa, jota edustaja Zyskowicz kuvasi.

Mutta toisaalta, kun sitten pohtii ironisesti, niin 20 miljardia tuntuukin yhtäkkiä siltä, että ikään kuin se olisi pieni raha. Kun täällä edustaja Zyskowiczin kanssa olimme eri mieltä viime syksynä työmarkkinatuen tarveharkinnasta, pitäisikö se poistaa vai ei, niin sen poistaminenhan on ollut pitkälti kiinni — yhteisestä tahtoa siihen näyttäisi laajalti olevan — siitä, kun se nyt maksaa 26 miljoonaa. Se on justiin tuhannesosa siitä 26 miljardista, joka tässä ikään kuin nyt on kirjautunut vastuiksemme.

Silloin joutuu kysymään sen kysymyksen, jonka edustaja Pekkarinen täällä nosti esiin: millä tavalla me arvioimme näitä hyötyjä ja kustannuksia, joita tästä koko prosessista syntyy. Minusta siihen meidän pitäisi suunnata tätä keskustelua sillä tavalla, että mahdollisimman rehellisesti ilman erityistä poliittista intomielisyyttä pyrkisimme arvioimaan, mitkä ovat ne todelliset uhat ja kustannukset, jotka syntyvät, toimimme niin tai näin, ja toisaalta, mitä hyötyä on siitä, että teemme esimerkiksi niitä ratkaisuja, joita on nyt tehty. Pyrimme tekemään tämän siinä määrin kuin mahdollista, välittömät ja välilliset kustannukset huomioon ottaen, ja puhtaasti kustannus—hyöty-analyyttisesti arvioimaan, mikä se tilanne on. Siinä vaiheessa, kun alkaa selkeästi näyttää erilaisine odotusarvoineenkin, että olemme menossa pakkasen puolelle, niin tämä peli pitää katkaista, ottaa se riski, että kenties olemme omalta osaltamme vaarantamassa myöskin Euroopan ja maailman rahoitusjärjestelmiä ja sitä kautta omia vientimahdollisuuksiammekin. Mutta jossain vaiheessa se arvio on tehtävä, ja alamme voimakkaasti lähestyä sitä hetkeä, joten oikeastaan nyt tässä vaiheessa nostaisin tunnuksen, että "eteenpäin edustaja Zyskowiczin viitoittamaa tietä".

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä edustaja E. Virtanen puhui muistikuvista. Minun muistikuvani ovat pikkusen erilaisia siitä, mitä ne puheet olivat, mutta oliko se sitten sitä poliittista intomielisyyttä, mistä myös oli puhetta?

On hyvä, että tähän lainsäädännölliseen tilanteeseen on saatu korjaus ja siihen on vastuullisesti puututtu. Täällä valtiovarainministeri Urpilainen puhui myös kriisiryhmästä, ja on tietenkin vain, voisi sanoa, lillukanvarsia, että meillä täällä Suomessa on kriisiryhmä. Eihän tämä rahoituskriisi sillä laukea, että meillä on oma kriisiryhmä, vaan kyllä Euroopan unionin on itsessään tartuttava asiaan ja annettava toiminnastaan vahva signaali siitä, että se noudattaa kaikkien jäsenmaittensa kanssa sopimiaan sääntöjä. Eli synnin taakka on todella suuri, niin kuin edustaja Pekkarinen sanoi. Euroopan unioni murentaa itse, ikävä kyllä, arvovaltaansa alueellaan tällä toiminnallaan.

On tuotava esiin vahva signaali siitä, että julkinen talous vahvistuu, ja siitä, että rahalla pelanneet valtiot saadaan noudattamaan budjettikuria, harmaan talouden valvontaa tehostetaan ja markkinavoimien vastuuta tästä ongelmasta saadaan myös kasvatettua. Täällä puhutaan siitä, että ERVV on liian heikko, sillä ei ole rahaa, tarvitaan EVM. Entä sitten? Mitä sitten seuraavaksi tarvitaan? Toiminnan täytyy myös muuttua.

Suomen kaltainen pieni talous, niin kuin täällä puhutaan: me olemme pieni ehkä siinä, mutta kyllä me olemme myös suuri. Me olemme hoitaneet Talous- ja rahaliiton sopimuksia, me olemme pitäneet budjettikuria, eli kyllä meillä tulisi olla myös kanttia sanoa EU:ssa se iso asia elikkä "kuria". Meillä on liian paljon ilmassa konditionaalin käyttöä ja todennäköisyyslaskentaa — ehkä täällä oli edustaja Rajamäellä epätodennäköisyyslaskentaa.

Missä on se takuu, että Euroopan unionin säännöt todella pidetään ja ne alkavat toimia? Täällä on puhuttu kyllä ansiokkaasti kansallisen hyvinvointimme suojelusta. Edustaja Rajamäki on kaivannut Berliinin-konetta, mutta mistä me saamme sen varmuuden, sen selkeän viestin, että Euroopan unioni toimii ja pitää sääntönsä?

Pertti Virtanen /ps:

Puhemies! Kollegat! — Avataas tämäkin lunttilappu vielä täältä.

Tässä on tosiaan tämmöinen "mitäs jos" -pohdinta siitä, kun on ollut täällä eduskunnassa ennenkin. Kun paikalla oleva puhemies on muuten toivonut, että oppositio olisi enemmän lakien valmistelussa ja muutenkin valmisteluissa mukana, niin missäköhän se on näkynyt? Nimittäin kun on nyt paljon uusia kansanedustajia ja jotkut teistä ovat ymmärtäneet tämän selityksen, että tämä on kiireessä valmisteltu, niin nyt meidän hyväpalkkaisia virkamiehiä ja hallitusta pitäisi ymmärtää siinä, että kun oli niin kauhea kiire, niin tuli, niin kuin valtiovarainministeri sanoi, erittäin tärkeässä asiassa tämmöinen moka.

Minä kysyn vaan sitä, että mitäs jos. Nimittäin missä se oppositio on ollut valmistelussa mukana? Paitsi jos puhemieskin fiksuna on tarkoittanut koko ajan kepua — anteeksi, keskustapuoluetta — koska keskustapuolueellahan on siellä koneistossa virkamiehet, jotka ovat valmistelleet tätä huonosti. Samatenhan sen kuulee keskustan skitsofreenisista selityksistä koko ajan, että tajutaan, että menee pieleen, mutta kun on niin iso vastuu itsellä, niin halutaan pestä kaikennäköisillä sanankäänteillä kädet tästä asiasta.

Niin, arvoisat uudet kansanedustajat ja muutkin, kokoomus—vihreät—RKP—äärioikeisto-yhteistyö aikoinaan kärjisti asian niin, että tästä lähtien ei kukaan pääse, mediakaan, sekaantumaan, vaikka silloinkin oli jo siis hallituksessa samat porukat, jotka omistavat meidän median melkein kokonaan — muistakaa sekin — ja Vanhasen Matti, entinen pääministeri ja kaikennäköistä, sanoi aikoinaan, että keskeneräisiä lakiasioita ei paljasteta eikä tuoda esiin eikä niistä keskustella. Huom.! Eli tehtiin tämmöinen sensuurijärjestelmä Suomeen muutama vuosi sitten, että oppositiota ei oteta oikeastaan ollenkaan mukaan mihinkään — siinä mielessä puhemieheltä loistava toive, että otettaisiin mukaan — ja alettiin tehdä lakeja tuolla ihan salassa, niin kuin virkamieskoneistolla, joka on siis täynnä demareita, kokoomusta, vasemmistoa ja keskustalaisia.

Nyt tällä logiikalla, legendaarisella psykologis-kaivautumis-analyyttisella logiikalla, minä päädyin siihen, että tämä on tahallinen juttu. Aivan kuten edustaja Saarakkalakin tuolla jo sanoi siitä, että tässä kytkettiin kaksi erittäin tärkeätä asiaa yhteen, tehtiin eduskunta voimattomaksi ja aseettomaksi äänestämään tästä uudestaan kokonaisuutena, ja nyt täällä selitellään — vanhin ikinä oleva juttu — että tämä on virkamiesten virhe, syytetään heitä ja pannaan sinne, vaikka meillä on tämmöinen ketkuiluhallitusrintama ollut jo pitkän aikaa, johon nyt on toki päässyt mukaan myös vasemmistovoimia ja joka on oppinut uudella tavalla, koska mediankin omistaa, käsittelemään kansaa, kansalaisia ja tiedottamaan näistä asioista.

Minulla on tästä hyvin selkeä kuva, koska ei mediassa ole näkynyt, että perussuomalaiset ovat olleet koko ajan oikeassa, muutkin perussuomalaiset siis kuin ainoastaan puheenjohtaja, koska mediassahan ei ole ketään muuta perussuomalaista pitkään aikaan näkynyt, eikä näkynyt paljon sitten mediavaaleissakaan — tai mikä mediavaali, presidentinvaalit ne olivat, mutta kuitenkin — (Naurua) muuta kuin syytettyjen penkissä.

Eli perussuomalaiset ovat sanoneet tämän jutun alusta lähtien, että Kreikka on pistettävä velkasaneeraukseen, kuriin ja kaikkea näin. Nyt enemmän ja enemmän äänenpainot ovat sinne suuntaan. Sen takia — minä en nyt halua tästä jankuttaa, vaan kysyn taas — oliko tämä sitten kokoomuksen ja RKP:n, rikkaitten äärioikeiston, juoni siinä, että nyt kun Kreikalle maksettiin vuosi näitä katteettomia ja vakuudettomia ja vastuuttomia lainoja, niin joku sai ne rahat, koska niitä ei ole missään? Ups, ne hävisivät! Pukki kaalimaan vartijana, voisi... Tai no, kuka on tämä pukki? Onko se nyt EU-komissio tai mikä pankki siellä, mutta tosiasiassahan tragedia, kreikkalainen tragedia, tulee Kreikasta: "tragi", "trag", tarkoittaa ’pukkia’ ja odia ’pukkilaulu’.

Tässä on tämmöinen iloinen pukkihyppely ollut menossa: hypätään aina toisen yli ja hämätään sitten taas median kautta ja jatketaan samaa linjaa, kunnes lopulta poliittiset tahot demokraattisissa maissa huomaavat, että tässä hämätään vaan koko ajan, että Kreikka menee oikeasti konkurssiin ja sitten ei voi enää maksaa niille rahoittajille ja, voisiko sanoa, suurpääoman äärisiiville ja pankeille, jotka ovat tässä eniten mukana. Eli tässä on aivan tämmöinen, voisi sanoa, alkeissosiaalipsykologinen hämäys olemassa, jos lakkaa uskomasta valtiovarainministerin viattomia ja kauniita kasvoja hädissään siitä, että virkamiehet ovat nyt hänen maineensakin turmelleet.

Oikeastaan ei minulla sen kummempaa. Voisin minä vielä tässä pari huomiota sanoa.

Vielä liittyen siihen, miten aloitin tämän asian: Kun puhemies on toivonut oppositiota valmisteluun, niin kiinnostavaa on ollut havaita, kun olen Ylen hallintoneuvostossa — meillä on tänään kokous — että Ylellä, jossa muuten on samat porukat, SDP, kokoomus ja keskusta ja muuta, ei ole mitään muuta oppositiota. Vaikka perussuomalaiset ovat suurin oppositiopuolue, arvoisa puhemies — myös puheita antaessa voi huomioida kyselytunnilla joskus, että perussuomalaiset ovat suurin oppositiopuolue — niin keskusta onkin nyt yhtäkkiä harmiton kaveri, kun se on vastuussa näistä. Se on koukussa tässä jutussa, kun se on mennyt nämä EU-jutut hyväksymään niin pitkälle. Kaikki haluavat, mediat ja muut vastaavat, keskustan tämmöisenä oikeana kesytettynä oppositiona, joka näennäisesti rehentelee, takaisin. Sen takia tämä kohdistuu ikävällä tavalla monelta suunnalta perussuomalaisten loistavaan huumoriin ja kykyyn nähdä tulevaisuuteen muittenkin kohdalla kuin siis pelkästään, arvoisa puhemies, kun tulevaisuusvaliokunnan jäsenenä tämän totean.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun aikoinaan tämä asia perustuslakivaliokunnan kautta tuli uuteen valmisteluun, niin todettiin, että oikeustilaa on selvennettävä. Nythän käytännössä näin on tämän kansainvälisen oikeustilan osalta, eli Suomea velvoittaa jo tämä kansainvälinen sopimus, joka käsiteltiin yhtä aikaa täällä tämän lakiesityksen kanssa syksyllä jo alkujaan, joka lakiesitys oli, sen mietinnön pohjalta, joka tänne tuotiin, virheellinen, tai ainakin monet, jotka olivat tätä mietintöä olleet laatimassa, sanoivat, etteivät olleetkaan ymmärtäneet, mitä siinä luki.

Tältä osin voi jopa puhua siitä, että oikeustila täällä Suomen valtion sisällä muuttuu, eli aiempi oikeustila ei käsittänyt näitä korkokuluja tähän päälle. Nyt ne sitten tulevat. Tätä prosessia tuolla valiokunnissa seuranneena en kyllä yhtään jaksa antaa minkäänmoisia kiitoksia hallituspuolueitten eri edustajille. Se oli täyttä kiirettä. Siellä ne reaktiot, mitä tuli sitten siihen, kun kritisoitiin, kyllä ne olivat vähän yliolkaisia. Se nyt tästä vielä puuttuu, että suurimpia väärintekijöitä tässä ruvettaisiin kiittelemään. Toivottavasti ne kiitokset, mitä on annettu, vielä tämän keskustelun aikana vedetään takaisin ja palataan taas ruotuun ja rehelliselle asialinjalle.

Mitä sitten tulee, arvoisa puhemies, tähän jatkoon, nythän meillä on EVM-sopimus tulossa tänne käsittelyyn, toivon mukaan pian. Sitähän on keittiön kautta tässä istuntotauolla viety eteenpäin samoin kuin talousunionisopimusta, joka perustuslain näkökulmasta on varmasti Lissabonin sopimukseen, ehkä eurojäsenyyteen verrattava asiakirja, ja siinä asiantuntijoilta on myös tullut mielenkiintoisia lausuntoja. Me perussuomalaiset tulemme kyllä perustuslakivaliokunnassa huolehtimaan, että asiantuntijoilta pyydetään myös näitten hallituksen lisäselvitysten jälkeen lisälausuntoja. Ei todellakaan riitä se, että kerrotaan, että ei tässä EU:n tuomioistuimelle mitään lisää olekaan tulossa. Aivan toisensuuntaista viestiä on tullut kyllä niiltä ihmisiltä, jotka työkseen ovat vuosikymmeniä näitä asioita pohtineet. Kyllä tämä kissa on nostettava pöydälle.

Täällä on myös käytävä se keskustelu siitä, mitä tässä halutaan. Se on tullut selväksi, että vasemmistoliitolle ja kokoomukselle ainakin riittää, jos ikään kuin luotetaan siihen, että talous järjestyy, vaikka itsenäisyys olisi siitä hintana. Minä en lähtisi ollenkaan edes luottamaan siihen, että tässä talous ja Suomen vientiteollisuus rupeavat kukoistamaan, vaikka nämä hyväksyttäisiin. Tässä voi käydä niin, että ne jatkavat edelleen matalaliitoa — kaikki merkit viittaavat siihen, että tämä ei paranna niitä — ja lisäksi menee oma päätösvalta.

Mielenkiintoinen kevät on tulossa, ja todella toivon nyt sitten, että ei enää tällä lailla jälkijättöisesti näihin asioihin paneuduta. Koetetaan nyt olla vähän nöyrempiä, kun on tällaista päässyt tapahtumaan, tämmöinen häpeällinen tilanne, että eduskunta käsittelee lakiesitystä, joka oikeastaan kansainvälisellä tasolla jo velvoittaa Suomea, ja täällä muka nyt sitten päätetään siitä uudestaan.