Täysistunnon pöytäkirja 30/2009 vp

PTK 30/2009 vp

30. KESKIVIIKKONA 25. MAALISKUUTA 2009 kello 15.03

Tarkistettu versio 2.0

2) Laki autoverolain muuttamisesta

 

Juha Hakola /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää siitä, että tämän lakialoitteen on allekirjoittanut minun lisäkseni 125 kansanedustajaa. On siis todettava heti alkuun tyydytyksellä, että täällä eduskunnassa on olemassa tahtotila tämän pitkälti byrokraattisen lainkohdan muuttamiseksi.

Kysymys on siis autoverolain 5 luvun muuttamisesta pykälämuotoisella lisäyksellä. Näitä saman kaltaisia aloitteita on tehty vuosien, jopa vuosikymmenten, kuluessa aiemminkin, mutta joka kerta syystä tai toisesta ne eivät ole ottaneet tuulta allensa, olkoonkin niin, että nyt lienee ensimmäinen kerta, kun aloitteen on allekirjoittanut eduskunnan enemmistö.

Tuoreessa turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa linjataan seuraavaa: "Kriisinhallinta on keskeinen Suomen turvallisuuspolitiikan keino, jolla Suomi osaltaan pyrkii edistämään maailman konfliktialueiden vakautta. Kriisinhallinta on vastuun kantamista ja kansainväliseen yhteistyöhön osallistumista." Kriisinhallintaan osallistumisen yhtenä edellytyksenä on luonnollisesti henkilöstön halukkuus hakeutua tehtäviin ja palvella ammattikoulutustaan vastaavissa tehtävissä kriisialueilla. Vuonna 2008 tehtäviin rekrytoitumisessa oli havaittavissa selvää laskua, joskin nykyinen taloudellinen tilanne sekä palvelussuhteen parantuneet etuudet ovat hieman parantaneet vallitsevaa tilannetta. Syyt ovat luonnollisesti moninaiset: yhtenä esimerkkinä ulkomaanpalveluksen taloudellisten etuuksien kaventuminen suhteessa kotimaan vastaaviin sekä aiempaa vaativammat ja vaarallisemmat toimintaolosuhteet.

Arvoisa puhemies! Perinteisellä suomalaisella rauhanturvatoiminnalla on suomalaisten laaja hyväksyntä, ja se perustuu korkeaan ammattitaitoon. Eräs merkityksellinen seikka on ollut suomalaisten moniosaajien ja erikoisammattilaisten hakeutuminen kriisinhallintatehtäviin. Hakijoiden ammatillinen kirjo on kuitenkin valitettavasti kaventunut.

Kuten alussa totesin, tämän lakialoitteen ensisijaisena tarkoituksena on poistaa keinotekoista byrokratiaa ja samalla myös lisätä halukkuutta palvella kansainvälisissä kriisinhallintajoukoissa.

On aivan selvää, ettei autoverotus ole, eikä sen pidä olla, palkanlisä eikä suoranainen palvelussuhteen etu, mutta todellisuudessa se kuitenkin on mielletty sellaiseksi etuudeksi. Tässä kohtaa muuten lienee paikallaan korostaa, että tuo etu on jo olemassa lainsäädännössä. Sitä ei siis olla lisäämässä, mutta sen sijaan sen toteutumisen ehdot ovat nyt käsittelyssä.

Arvoisa herra puhemies! Itse autoverolakiin esitämme siis uutta lakipykälää, ja itse asiassa koko uudistuksen ydin on tuossa esitykseni 1 momentissa. Tuo 1 momentti kuuluu seuraavalla tavalla: "Sen estämättä, mitä 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään ajoneuvon omistuksesta tai omistukseen johtavasta hallinnasta ja käytöstä ulkomailla, veronalennus myönnetään myös silloin, kun muuttaja on ennen muuttoaan palvellut kansainvälisessä kriisinhallintatehtävässä tai siihen rinnastettavassa tehtävässä toimialueella, joka ei turvallisuustilanne huomioon ottaen ole mahdollistanut ajoneuvon käyttämistä tai säilyttämistä alueella, ja muuttaja Suomeen palattuaan hankkii ajoneuvon kahden kuukauden kuluessa tehtävän päättymisestä."

Hieman kun tuota pilkkoo, totean ensinnäkin seuraavaa: "Sen estämättä, mitä 25 §:n 1 momentin 2 kohdassa säädetään - -". Vallitseva lakiteksti on tällä hetkellä sen laatuinen, että 25 §:n 2 kohdassa sanotaan: "Ajoneuvo on välittömästi ennen muuttoa ollut muuttajan tai hänen aviopuolisonsa omistuksessa tai omistukseen johtavassa hallinnassa ja muuttajan käytössä vähintään kuuden kuukauden ajan." On siis lähtökohtaisesti niin, että veronalennus myönnetään, jos tuota ajoneuvoa on kyetty käyttämään alueella 6 kuukautta. Kun tiedämme ne kriisinhallintaoperaatiot, joissa suomalaiset tällä hetkellä ovat mukana — otetaan esimerkiksi nyt vaikka kaksi, Tšad ja Afganistan — niin on kai ilmiselvää, ettei Kabulin kaduilla voi rauhanturvaaja käyttää muuttoautoaan. On siis aivan keinotekoista ja käytännössä mahdotonta se, että ajoneuvo laivattaisiin tuonne tavalla tai toisella ja sitten 12 kuukauden kuluttua laivattaisiin takaisin, otettaisiin täällä pois kontista ja todettaisiin, että minulla oli muuttoauto mukana.

Veronalennus tulisi siis myöntää myös silloin, kun muuttaja on palvellut kansainvälisissä kriisinhallintajoukoissa tai vastaavassa tehtävässä. Tässä pyydän kiinnittämään huomiota "kriisinhallintajoukkoon tai vastaavaan tehtävään". Vastaava tehtävä on esimerkiksi SPR:n kriisialueelle lähettämät työntekijät, kuten sairaanhoitajat, lääkärit ja esimerkiksi palomiehet. Se on sitten erikseen määriteltävä, mikä tällainen kriisialue on ja miten sitten siihen kokonaisuuteen suhtaudutaan. Seuraava kohta: "- - toimialueella, joka ei turvallisuustilanne huomioon ottaen ole mahdollistanut ajoneuvon käyttämistä tai säilyttämistä alueella - -." Tuo vallitseva turvallisuustilanne tulee siis näkemykseni mukaan erikseen määritellä myöhemmässä vaiheessa asetuksella yhteistyössä valtiovarainministeriön, puolustusministeriön ja ulkoministeriön kanssa. Neljäntenä seikkana tuossa nostan esille tuon viimeisen olettaman: "- - muuttaja Suomeen palattuaan hankkii ajoneuvon kahden kuukauden kuluessa tehtävän päättymisestä."

Arvoisa herra puhemies! On tärkeätä huomata, että tämän lain tarkoituksena ei ole siis muuttaa mitään muuta kuin omistusta ja käyttöä koskevaa lain edellytystä. En näe käytännössä kenellekään mitään tappiota tai menetystä siinä, että kyseisten henkilöiden, jotka ajoneuvon hankkivat, ei tarvitsisi vastedes kuljettaa tuota ajoneuvoa ulkomaille tai keinotekoisesti varastoida sitä jonnekin odottamaan tehtävän päättymistä ja kotiinpaluuta.

Jos tätä arvioidaan myöskin sosiaaliselta näkökannalta, niin voisin nostaa siihen erään tulokulman. Otetaan nyt esimerkiksi sellainen tilanne, että kriisinhallintatehtävässä palveleva henkilö, jonka henkilökohtainen elämäntilanne muuttuu syystä tai toisesta palveluksen aikana, joutuu keskeyttämään palveluksen tai hänen pitäisi keskeyttää palveluksensa. Voin vakuuttaa, että jos tuolla henkilöllä, joka tällaisen tilanteen eteen joutuu, on ajoneuvo hankittuna ja varastoituna jonnekin, niin palveluksen keskeyttäminen on hänelle kohtuutonta sekä taloudellisesti että monessa muussakin mielessä. Voidaan ottaa esimerkkinä se, että jopa esimiesten on varmasti vaikeaa tehdä ratkaisu viimeisten neljän kuukauden aikana henkilön kotiuttamisesta sillä perusteella, että tiedetään, että hänelle koituu siitä merkittävä taloudellinen seuraamus. Otetaan huomioon se, että aina ei siis ole kysymys jostain hänen itsensä aiheuttamasta asiasta vaan kysymys voi olla myöskin muista olosuhteista, jotka vain muuttuvat sen kaltaisiksi.

Näillä edellytyksillä on mielestäni hyvin tärkeää, kuten totesin, että 125 kansanedustajaa ovat olleet sitä mieltä, että tämä byrokraattinen laki voitaisiin nyt muuttaa.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluankin todeta lakiesitykseni 2 ja 3 momenteista sen, että kyseessä on näiltä osin vallitseva lainsäädäntö ja samaan lopputulokseen päästään lisäämällä pykäläviittaukset tähän uuteen esittämääni lakialoitteeseen.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvät kansanedustajat! Mielestäni ed. Hakolan tekemä lakialoite on hyvä ja sen saama runsas kannatus osoittaa tahtotilan olevan sen suuntainen, että eduskunta haluaa, että tämä muutos tehdään esityksen mukaisesti. Pitemmittä puheitta voin todeta, että ajoneuvon hankkiminen on ollut tähänkin saakka eräänlainen palkanlisä rauhanturvaajille — aiemmin rauhanturvaajille, nykyisinhän puhutaan kriisinhallinnasta. Toivon, että tämän esityksen sisältö ja sen henki toteutuvat. Totean jälleen kerran, että lakialoite varmasti tarvitsee sille kuuluvan käsittelyn ja ohjeistuksen ja läpikäynnin, mikä hallituksen esityksillekin tulee tulla, jotta silloin se ainakin tulee eri tahojen puolesta kuulluksi.

Haluan myös todeta tähän, että me suomalaiset emme voi olla kriisinhallinnassa Euroopan vapaamatkustajia, joten meidän on oltava mukana kriisinhallinnassa, jolloinka juuri tämä olisi erittäin hyvä palkanlisä niille henkilöille, jotka, käytän nyt sanaa, uhrautuvat lähtemään sinne. Ketäänhän ei tule kriisihallintatehtävään pakottaa, sen tulee olla vapaaehtoista, niin kuin se tällä hetkellä onkin. Perinteisesti vanhaa terminologiaa käyttäen Suomihan on ollut rauhanturvaamisen pieni suurvalta.

Kuten ed. Hakola täällä otti jo esille, nämä nykypäivän kriisinhallintatehtävät tapahtuvat alueilla, joilla tosiaan autoa ei voi käyttää. Mielestäni se ei myöskään turvallisuussyistä ole mitenkään järkevää. Senkin vuoksi tämä aloite olisi syytä viedä läpi.

Kuinka pitkälle sitten tätä mahdollisuutta laajennetaan siviilipuolelle, SPR:ään, siviilikriisinhallintaan ja muihin tehtäviin, on tietenkin sitten myös harkittava. Itse olen tuonut auton opiskeltuani reippaasti ulkomailla ja työskenneltyäni siellä. Sain tuoda auton mukanani, moottoripyörän jouduin kyllä myymään. Mielestäni kyllä se, että täältä suomalaiset lähtevät ulkomaille hakemaan uutta näkökulmaa yhteiskuntaamme, on sellainen panostus jo tiedonhankintaan ja lisä myös suomalaiselle yhteiskunnalle, että tämä lain sisältö saisi toteutua esitetyssä muodossaan tarkistettuna niin, että eri tahoja kuullaan, jottei sinne jää mitään porsaanreikiä, asia näin puhekielenomaisesti ilmaistuna.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen allekirjoittanut tämän ed. Hakolan lakialoitteen ja samalla sitten sitoutunut tietysti niihin perusteluihin, jotka ed. Hakola tässä juuri äsken esitteli.

Mutta kiinnittäisin ed. Hakolan äskeisessä esittelyssä huomiota yhteen asiaan, joka antaa tälle vain lisää perusteluita mutta lähestymiskulman muuttaa hivenen toisenlaiseksi. Kun ed. Hakola käytti esittelypuheenvuorossaan käsitteitä "keinotekoinen byrokratia" ja "byrokratia" aina tilanteesta riippuen, niin, arvoisa ed. Hakola, näitä asioita on hyvä tarkastella aina ajassa. Silloin, kun tätä järjestelmää luotiin, ei kyllä olisi ollut poliittisesti millään mahdollista saada aikaiseksi tämän laatuista lainsäädäntöä, jollei siinä olisi ollut byrokratiaa, jollei se olisi kuulostanut jonkun mielestä keinotekoiseltakin. Elikkä siis toisin sanoen nyt, kun siviilikriisinhallinta ja sotilaallinen kriisinhallinta ovat muuttaneet aika radikaalisti olemustaan ja olosuhteet, missä niitä toteutetaan, ovat muuttuneet, niin silloin tietysti lainsäädännönkin pitää muuttua ajassa, ja siksikin olen allekirjoittanut tämän lakialoitteen.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Myös minä olen allekirjoittanut ed. Hakolan aloitteen. Olen allekirjoittanut sen siksi, koska minusta sen tavoite on oikea. On tärkeää, että saamme lisäinnostusta hakeutua kriisinhallintatehtäviin, rauhanturvatyöhön. Tämä lakiesitys edistää sitä tavoitetta. Pidän myös todellisena sitä ongelmaa, johon tällä lakiesityksellä pyritään puuttumaan.

Varmaan tämän täsmentämisessä ja siinä pohdinnassa, miten tätä tulkitaan, on aikamoista haastetta. Millä tavalla vedetään raja siihen, kenen tehtävä ulkomailla on sen tyyppinen, että se voidaan rinnastaa näihin kriisinhallintatehtäviin, joissa käytännössä auton turvallinen säilyttäminen ulkomailla vaarantuu? Ovatko esimerkiksi lähetystyössä olevat, ovatko merimieskirkon työssä ulkomailla olevat, eri olosuhteissa olevat sellaisia työntekijöitä, joille auton säilyttäminen siellä on hankalaa ja jotka sillä perusteella voisivat päästä tämän lainsäädännön piiriin? Vai pitäisikö koko muuttoautoproblematiikka avata niin, että kuka tahansa voisi tuoda muuttoauton näillä samoilla perusteilla kuin tässä nyt esitetään? Näitä kysymyksiä varmasti valiokunta joutuu miettimään.

Kiinnitän huomiota yhteen asiaan, joka on tässä lakiesityksen 3 momentissa, josta juuri äsken kuultiin, että se on jo aikaisempaa, olemassa olevaa tekstiä. Minusta siellä on olemassa vakava yhdenvertaisuusongelma, kun määritellään muuttajan perhettä. Muuttajan perheeksi lasketaan avioliitto, lapset ja siten avoliitto käytännössä, mutta täältä on jäänyt varmaankin vahingossa ja ehkä aikaisemman tekstin pohjalta mainitsematta rekisteröity parisuhde. Mitä ajattelee sellainen kriisinhallintatyöhön, rauhanturvatehtäviin lähtevä henkilö, joka asuu rekisteröidyssä parisuhteessa ja jolle tämän lain 3 momentin mukaisesti ei tulisi tätä muuttoauton verovähennystä koskevaa etuisuutta?

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on oikeastaan aika kummallisesta asiasta kysymys. Taustallahan on se aika, kun suomalaiset, jotka olivat ulkomailla, omalla palkallaan, siellä ansaitsemallaan rahalla, ostivat auton ja saattoivat sen tuoda Suomeen, saivat sen verovapaasti tuoda. Oli merimiesautoja jne. Nyt virtuaalisesti onkin tällainen muuttoauto, jota ei ole olemassakaan mutta joka sitten on palkanjatke perustelunaan se, että on esimerkiksi erittäin arvokkaassa tehtävässä sinänsä eli rauhanturvaajana.

Kyllä tämä hyvin kaukana on itse jutusta. Mielestäni pitäisi mieluummin tehdä niin, että maksetaan sitten kunnolla näille henkilöille se palkka siitä heidän tärkeästä ja arvokkaasta työstään, kuin niin, että pelataan tällä vanhalla autojutulla. Siis auto 1950—1960-luvulla oli sellainen kaukainen haave, ja sen haaveen saavuttamista helpotettiin nimenomaan tällaisella verovapaudella. Sitten tiedämme, että merimiehet myivät niitä autoja jne.

Kaiken kaikkiaan tässä siis on tällainen vähän kummallinen asia. Tiedämme, että aikoinaan Namibiassa näitä autoja säilöttiin konteissa ja se oli myös ympäristöllisesti erittäin kyseenalaista. Mitä tulee ympäristökysymyksiin, me olemme täällä säätäneet lakia ja yrittäneet säätää vielä parempaa lakia siitä, miten autovero määritetään, mikä on se grammamäärä CO2:ta, hiilidioksidia, per kilometri, jonka jälkeen autovero nousee tai sitten laskee. Uskon, että tässä menettelyssä, mikä nyt on, ei juuri ollenkaan tähän asiaan kiinnitetä erityisesti huomiota. Mielestäni, jos tätä jalostettaisiin tähän suuntaan, mitä täällä todettiin myöskin tuon 3 momentin osalta, pitäisi myös tähän CO2-kysymykseen kiinnittää huomiota.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Hakola teki erittäin perustellun ja hyvän selvityksen ja esittelyn tästä laista. Ennen kaikkea tuo uusi 26 a § ja sen 1 momentti nimenomaan avaa tämän asian kokonaisuutena. Itsekin olen allekirjoittanut tämän ja samaten, kuten ed. Pulliainen totesi, olen sitoutunut näihin perusteluihin, mitä tässä on esitetty.

Tiedän, että tämä ongelma on todellinen. Nimittäin muutamaa päivää ennen kuin ed. Hakola kysyi tähän lakialoitteeseen nimeäni tuossa kahvilassa, olin tavannut kansanedustajan työhöni liittyvällä työmatkalla Soinin kuntaan erään pariskunnan, ja he kertoivat, että heidän poikansa on nimenomaan kriisinhallintatehtävissä. Hän on hankkimassa autoa, mutta hän on sellaisella alueella, jolla tämän auton turvallisuus ja pitäminen loukkaantumattomana ja kolhimattomana on täydellinen ongelma, joten sitä täytyy jossakin kontissa säilyttää siksi aikaa. Siinä mielessä tämä, sanoinkin ed. Hakolalle, sattui naulan kantaan, koska näitä viestejä tulee. Toivon, että tämä esitys menee myönteisessä valossa eteenpäin.

Antti Vuolanne /sd:

Arvoisa puhemies! Itsekin allekirjoitin tämän lakialoitteen ja pidän perusteltuina sen näkökulmia. Kriisinhallintatehtävät ovat tehtäviä, jotka ovat tärkeitä ja joihin motivoiminen nykyaikana on yhä vaikeampaa. Siksi kaikki motivaatiota lisäävät tekijät pitää ottaa huomioon. Satakuntalaisena suhtaudun erityisen suurella lämmöllä rauhanturvatehtävissä työskenteleviin ja heidän uhrauksiinsa ja siihen, mitä suomalaiset ovat tällä saralla tehneet. Meillä näitä töihin lähteviä on koulutettu.

Mielestäni on silti hyvä ottaa huomioon myös tämän keskustelun aikana esiin tulleet tekijät, esimerkiksi tämä palkkauskysymys eli se, ovatko nämä rahalliset edut tasapainossa näitten tehtävien ja niiden vaarallisuuden ja haasteellisuuden kanssa. Näin saamme tämänkin asian tällaiseen kokonaistarkasteluun. Samoin nämä rajaamisongelmat, mitä tässä keskustelussa on tullut, on syytä ottaa erittäin tarkasti huomioon.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Olen yksi näistä 125:stä, vai montako noita allekirjoittajia tuossa on. Voi todeta, niin kuin ed. Ahonen täällä sanoi, että konkreettinen esimerkki on otettu. Samalla tavalla minun kohdallani on otettu yhteyksiä siitä, kuinka keinotekoisesti joudutaan operoimaan auton hankinnassa ja usein säilyttämään, niin kuin täällä on parissakin puheenvuorossa todettu, konteissa. Itselläni kun on useampia ystäviä, jotka aikoinaan Kyproksella ollessaan hankkivat auton, niin tiedän sen, että kyllä se vielä tälläkin hetkellä on eräs arvo tavallaan siinä, että hankkiudutaan rauhanturvatehtäviin. Tietysti toinen on se, että ehtoja parannetaan, mutta kyllä tällainen lisäkannustin on aina paikallaan.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni valiokunnan kannattaisi nyt kerrankin ottaa edustajan aloite, kun on 125 nimeä alla.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Puolustusvaliokunta on yrittänyt vuosien varrella useampaan kertaan saada aikaan sellaisen muutoksen, joka toisi hivenen järkeä tähän autoverokäytäntöön. Tuntuu tietenkin aika omalaatuiselta se, että tämä rauhanturvaajan hankkima auto pitää rahdata jonnekin Syyriaan, Libanoniin, Namibiaan ja jopa olosuhteisiin, joissa sitä ei koko vuoden aikana voi lainkaan käyttää.

Muistan aina ensimmäisen matkani Syyriaan, missä suomalaisia rauhanturvaajia oli kriisinhallintatehtävässä. Valtava määrä urheiluautoja ja toinen toistaan parempia autoja oli odottamassa rauhanturva-ajan päättymistä. Tätä kenttää muuten kutsuttiin "motivaatiokentäksi". Se antoi ikään kuin näköalan siitä, (Ed. Nurmi: Veitte sanat suustani!) että jos en nyt voi sitä autoa käyttää, joskus tulevaisuudessa voin sitä käyttää.

Kun me olemme yrittäneet vuosien varrella saada aikaan sellaisen tilanteen, että autoa ei tarvitsisi rahdata tuhansien kilometrien päähän vaan autoa voitaisiin säilyttää esimerkiksi täällä tai voitaisiin tehdä niin kuin ed. Hakola esittää aloitteessaan, jonka myös minä olen allekirjoittanut, että päätöksen hankinnasta voisi tehdä jälkikäteen, niin täytyy sanoa, että aina nämä meidän ehdotuksemme ovat kilpistyneet vastarintaan. Oma käsitykseni on se, että sen vastarinnan syy on vähän toinen kuin mikä meille on ilmoitettu — erilaisista veroteknisistä ongelmista on aina puhuttu. Oma käsitykseni on se, että sen auton fyysinen läsnäolo ikään kuin lähellä rauhanturvaajaa, vaikka hän ei pysty sitä käyttämäänkään, tuo hänelle helpotusta ja pitää hänet myös kurissa. (Ed. Nurmi: Oijoi!) Ja näyttää siltä, että on olemassa joukko sellaisia motiiveja, joita meille ei haluta kertoa julkisesti, joilla ei ole mitään tekemistä verotuksen kanssa. Auto ilmeisesti pitää meidän poikamme rauhanturvatehtävissä vähän kurinalaisempina kuin he muuten olisivat. Itse en tähän usko, luulen, että tämä selitys on kyllä kovin vanhentunut eikä enää nykymaailmassa pidä paikkaansa.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan myös todistaa, että nimeni löytyy allekirjoittajien joukosta. Haluan sen nyt sanoa myös, kun täällä muutkin sen totesivat. Ja kuten senioriparlamentaarikko ed. Pulliainen toi pitkän kokemuksen näkökulman lainsäädäntötyöhön, kyllä lainsäädännön tulee seurata aikaansa, ja tämä lakialoite juuri seuraa aikaa ja osoittaa muutosta.

Ed. Laakso vei sanat suustani, ajattelin juuri käyttää tätä sanaa "motivaatiokenttä". Sehän on juuri näin, että siellä rauhanturvaajat kuljeskelivat koti-ikävissään katsomassa autoa ja hakivat sieltä sitten sitä lohdutusta ja motivaatiota. Mutta kyllä, jos perusteluna on se, että auton näkeminen on se motivaatio ja helpotuksen tuoja, silloin kyllä niiden tahojen, jotka tätä meille syöttävät, arvot ovat väärät. Enkä usko, että meidän kansanedustajien arvot ovat näin materialistiset.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi haluan kiittää tästä hyvästä keskustelusta. Muutamia kommentteja.

Aloitan tuosta ed. Pulliaisen toteamuksesta. Se on aivan selvää, ja hieman harkitsemattomasti ehkä käytin näitä kahta sanaa — mutta niin tai näin.

Toinen kysymys on se, että kun puhutaan tästä palkanlisästä ja kokonaisuudesta, tästä palkkausasiasta, on aivan selvää se, että palvelussuhteen ehtojen tulee olla sellaiset, että ne mahdollistavat tuon mahdollisen ajoneuvon hankkimisen. Mutta korostan nyt tässä vielä kerran sitä, että koko lakialoitteessa ei ole siis kysymys siitä, että helpotettaisiin tai muutettaisiin saantia, että nimenomaisesti tuotaisiin jotain lisäetuutta tämän verotuksen muodossa, vaan ainoastaan siitä, että tässä pykälässä muutettaisiin käyttöä ja omistusta koskevaa pykäläkokonaisuutta, käyttöä ja omistusta. Kaikki olosuhteet muuten säilyvät aivan entuudellaan: vuosi ulkomailla, pitää ansaita siellä tuo palkka. Mutta nyt annettaisiin näillä perusteilla sitten mahdollisuus hieman arvioida, voisiko tähän lopputulemaan päästä sitten kotimaassa.

Keskustelu päättyi.