Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tausta tälle esitykselle, jossa ehdotetaan muutettavaksi televisio- ja radiotoiminnasta annettua lakia sekä lakia tekijänoikeuksista, on EU:n niin sanottu av-direktiivi. Direktiivi ehdotetaan pantavaksi täytäntöön pääasiassa sellaisenaan, missä muodossa se on.

Valiokunta on tarkastellut hallituksen esitystä erityisesti tuotesijoittelun hyväksyttävyyden kannalta. Tässä yhteydessä on keskitytty lasten oikeuksien ja suojelun sekä toisaalta toimituksellisen riippumattomuuden toteuttamisen arviointiin. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös lyhyiden uutisotteiden määrittelyyn ja niiden lähteen ilmoittamiseen.

Valiokunnan enemmistö on pitänyt sinänsä kannatettavana ehdotettua tuotesijoittelusääntelyä, jolla pyritään mahdollistamaan uusia tapoja ohjelmien rahoittamiseen ja näin edistämään mahdollisuuksia tehdä monipuolisia ja korkeatasoisia suomalaisia ohjelmia. Arviomme mukaan ehdotettu sääntely selkeyttää nykyistä hyvin epäselvää käytäntöä ja asettaa kotimaiset toimijat entistä tasavertaisempaan asemaan suhteessa kansainvälisiin kilpailijoihin.

Valiokunta on tiedostanut, että tuotesijoittelusta muodostuu käytännössä helposti piilomainontaa lasten näkökulmasta katsoen. Sivistysvaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt asiaan erityistä huomiota. Liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tuotesijoittelun ehdotettua täyskieltoa lasten ohjelmissa välttämättömänä. Valiokunnan enemmistö ei ole kuitenkaan katsonut mahdolliseksi rajoittaa tuotesijoittelua hallituksen esityksessä ehdotettua laajemmin. Tuotesijoittelusääntelyä sovelletaan sekä lineaariseen televisiotoimintaan että tilausohjelmapalveluihin, ja tilausohjelmapalveluissa katsojat valitsevat itse katseluaikansa tänä päivänä ja tässä ajassa. Viikonloppuisin ja päiväsaikaan lähetettävillä tai uusittavilla ruoka-, sisustus- ja erilaisilla teemaohjelmilla on televisioyhtiöille käytännössä suuri taloudellinen merkitys. Tämän vuoksi emme ole voineet kannattaa ehdotusta tuotesijoittelun kieltämisestä alakouluikäisten katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa. Tällainen kielto heikentäisi osaltaan ja ehkä merkittävältäkin osaltaan kotimaisten toimijoiden mahdollisuuksia kilpailla ulkomaista tarjontaa vastaan.

Valiokunta korostaa kuitenkin tuotesijoittelun osalta alan yhteisten käytännesääntöjen merkitystä ja kriittisen katsojapalautteen huomioon ottamista. Valiokunta pitää erittäin tärkeänä vireillä olevaa kuvaohjelmalain kokonaisuudistusta, jonka puitteissa tulee laaja-alaisesti selvittää ja harmonisoida palvelujen tuottajien vastuu sekä myös velvoitteet sekä tekniset ratkaisut lasten suojelemiseksi haitallisilta aineistoilta riippumatta aineiston teknisestä lähetystavasta.

Valiokunnan saaman tiedon mukaan tämä uudistyö on edennyt huomattavasti, ja sen tuleekin edetä mahdollisimman nopealla aikataululla. Esityksen käsittelyssä on tuotu esiin huoli piilomainonnan lisääntymisestä, kun rajanveto sallittuun tuotesijoitteluun on vaikeaa. Lisäksi on arvioitu mainoksen ja toimituksellisen aineiston rajan hämärtyvän ja sananvapaudelle tärkeän journalistisen riippumattomuuden vaarantuvan, kun uudet kaupalliset elementit voivat vaikuttaa ohjelmien sisältöön.

Valiokunnan enemmistö on korostanut esityksen perustelujen mukaisesti, että tuotesijoittelu on sallittu vain, jos se sopii luontevasti ohjelmien toimitukselliseen sisältöön ja tuotteen näyttäminen perustuu aitoon toimitukselliseen tarpeeseen.

Esitys sisältää myös velvoitteen ilmoittaa tuotesijoittelusta. Lyhyiden uutisotteiden osalta valiokunta on korostanut, että niitä saa käyttää uutislähetyksissä vasta, kun uutisoitava tapahtuma on päättynyt. Niitä ei saa myöskään käyttää lyhyisiin otteisiin perustuvien uusien tilattavien liiketoimintamallien luomiseen. Otteiden pituuden tulee riippua niiden uutisarvosta ja uutisoinnin tarkoituksen toteuttamisesta. Jatkossa korostuvat televisioyhtiöiden keskinäiset säännöt hyväksyttävien lyhyiden uutisotteiden käytännön määrittelyssä.

Valiokunta on pitänyt välttämättömänä lähteen ilmoittamisvelvollisuutta, sillä asiantuntijaselvityksen mukaan otettaessa nykytekniikalla ote toisen lähettäjäyhtiön signaalista lähteen ilmoittaminen ei voi olla käytännössä mahdotonta, muuten kuin esimerkiksi lyhyen teknisen ongelman johdosta. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta on todennut, että lyhyiden uutisotteiden osalta sarjamuotoisessa urheilussa kukin ottelu on yksi säännöksessä tarkoitettu tapahtuma.

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunta on mietinnössään korostanut uudistuksen seurannan ja valvonnan merkitystä ja valvovien viranomaisten resurssien riittävyyttä. Samoin valiokunta on korostanut kansalaisten suoraa palautetta sekä alan toimijoille että valvontaviranomaisille. Kansalaisille tulee tarjota toimivat ja yksinkertaiset mahdollisuudet valittaa valvoville viranomaisille havaitsemistaan ongelmista ja epäkohdista.

Valiokunta on ehdottanut aatteellista mainontaa koskevan säännöksen täsmentämistä siten, että se koskisi kaikkea aatteellista ja yhteiskunnallista mainontaa, myös poliittista mainontaa, kuten perustuslakivaliokunta oli omassa lausunnossaan esittänyt. Samalla on selkeytetty säännöksen suhdetta kaupallisen mainonnan sääntelyyn.

Tähän valiokunnan mietintöön on lisäksi liitetty vastalause, joka varmaan tulee myös esitellyksi.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja esitteli hallituksen esityksen varsin seikkaperäisesti, joten keskityn ainoastaan tähän meidän vastalauseeseemme ja sen taustoihin.

Käsittelyssä oleva hallituksen esitys perustuu EU-komission ehdotukseen televisio ilman rajoja -direktiivin muuttamiseksi ja sovittamiseksi kansalliseen lainsäädäntöön. Se on niin sanottu minimidirektiivi, eli jäsenvaltiot voivat soveltaa myös sitä yksityiskohtaisempaa sääntelyä. Direktiivi kieltää piilomainonnan mutta sallii tuotesijoittelun. Ikävä kyllä direktiivissä ei kuitenkaan esitetä keinoja, joilla nämä voitaisiin uskottavasti erottaa toisistaan. Hallitus pyrkii esityksessään luomaan raameja ja rajoja mainonnalle ja tuotesijoittelulle, mutta käytännössä näiden rajaaminen on yhtä kuin veteen piirretty viiva.

Laki sallisi tuotesijoittelun elokuvissa, tv-elokuvissa, sarjoissa, urheiluohjelmissa ja kevyissä viihdeohjelmissa eli myös muun muassa ajankohtaismakasiineissa, ja se koskee kaupallisia kanavia. Myös tarpeiston ja palkintojen antaminen on tuotesijoittelua, jos ne ovat merkittävän arvokkaita. Jos ne taas eivät ole merkittävän arvokkaita, kyseessä ei ole tuotesijoittelu. Käsitteistön tulkinnanvaraisuutta kuvaa hyvin lain perusteluosan määritelmä, jonka mukaan "vertailukohtia tarpeiston ja palkintojen arvolle ovat ohjelman tuotantokustannukset sekä alalla yleisesti noudatettu käytäntö sekä se, minkälaisen merkityksen yksittäiset tarpeistoesineet tai palkinnot ohjelmassa saavat".

Lisäksi lain mukaan muuta kuin merkittävän arvokasta tarpeistoa ja palkintoja voi sijoittaa myös lastenohjelmiin sekä uutis- ja ajankohtaislähetyksiin. Käytännössä on kuitenkin hyvin vaikea erotella, mikä lopulta on tuotesijoittelua ja mikä on tarpeistoa. Tämä vesittää tuotesijoittelun täyskiellon lastenohjelmissa.

Sivistysvaliokunta on yksimielisessä lausunnossaan esittänyt, että tuotesijoittelu voitaisiin kieltää alakouluikäisten katseluaikaan esitettävissä ohjelmissa. Käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa, jollei mahdotonta. Esimerkiksi kevyttä viihdettä, urheilua ja monia ensiesityksensä illalla saaneita ohjelmia esitetään myöhemmin uusintoina päiväsaikaan iltapäivällä eli juuri lasten yleiseen katseluaikaan. Tämä altistaa lapset käytännössä mainonnalle, jota he eivät ikänsä vuoksi kykene tunnistamaan ja erottamaan ohjelmasisällöistä. Tähän on ottanut asiantuntijakuulemisten perusteella voimakkaasti ja pitkään perustellen kantaa myös sivistysvaliokunta lausunnossaan.

Toisena erityisen huolestuttavana rajapinnan hämärtymisenä pidän lain asiantuntijakuulemisissa esitettyä huolta, että mainoksen ja toimituksellisen aineiston raja saattaa hämärtyä. Tämän on arvioitu johtavan median itsesäätelyn edellytysten heikkenemiseen ja jopa poistumiseen kokonaan aikaa myöten näiltä osin. Tuotesijoittelun sallimisella on pelätty olevan vaikutuksia myös journalistiseen riippumattomuuteen, koska ehdotus sallisi kaupallisten elementtien lisääntymisen ohjelmien sisällä. Vaarana on, että rahalla saisi myös näkökulmaa.

Lain toteutumista olisikin valvottava todella tarkasti. Miten mahtanee onnistua, kun Viestintävirasto, jonka tehtävänä on valvoa lainsäädäntöä, on jo todennut, että valvonnan kannalta vastikkeellisuuden liittäminen tuotesijoittelun määritelmään saattaa muodostua hyvin ongelmalliseksi. Vastikkeellisuus voi toteutua lukuisilla eri tavoilla ja erilaisissa sopimussuhteissa. Käytännön valvontatyössä riittävän näytön hankkiminen tuotesijoittelun vastikkeellisuudesta on erittäin haastavaa ja usein täysin mahdotonta. Näin toteaa siis tätä lakia valvova viranomainen.

Nykyinenkään tilanne ei ole neitseellinen, mutta hyväksymällä tämä laki sellaisenaan ei tilanne todellakaan selkeydy vaan hämärtyy edelleen. Lain hyväksymisellä nykyiset, osin hyvin villitkin käytännöt laillistetaan. Suunta on täysin väärä.

Mielestämme tarve suojella lapsia mainonnalta, jota he eivät ikänsä vuoksi kykene mainonnaksi erottamaan, on huomioitava esitettyä paremmin. Tuotesijoittelun sallimisella saattaisi olla vaikutuksia myös journalistiseen riippumattomuuteen. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa hallitus on ilmoittanut, ettei se tule sallimaan vastikkeellista tuotesijoittelua direktiivissä tarkoitetulla tavalla.

Edellä kerrotuista syistä olemme jättäneet hallituksen esitykseen vastalauseen. Esitän, että lakiesitys hyväksyttäisiin vastalauseen mukaisena.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten ed. Martti Korhonen omassa esittelypuheenvuorossaan totesi, niin valiokunta on kyllä tarkastellut tuotesijoittelun hyväksyttävyyttä erityisesti sekä lasten oikeuksien ja suojelun kannalta että myös toimituksellisen riippumattomuuden näkökulmasta. Kuten mietinnössäkin olemme todenneet, niin tuotesijoittelu on tärkeää, jotta voidaan mahdollistaa ohjelmien uudet rahoitusmuodot ja tukea korkealaatuista ja monipuolista kotimaista av-sisältöjen tuotantoa. Hyvällä ohjelmatarjonnalla vastataan myös kysyntään ja kansainväliseen kilpailuun entistä paremmin. Myös jatkuvalla valvonnalla piilomainontaan voidaan puuttua tehokkaasti.

Ed. Karhu otti esiin sivistysvaliokunnan lausunnon ja sen, että lapsia tulee suojella mainonnalta, jota he eivät ikänsä vuoksi pysty tunnistamaan mainonnaksi. Tämä on täysin selvää, että piilomainonnan vaarat on tunnistettava. Pienten lasten medialukutaitoihin ei voi luottaa, joten heidän altistumistaan piilomainonnalle on pyrittävä estämään mahdollisimman tehokkaasti. Tuotesijoittelua ei kuitenkaan voida kieltää lasten televisionkatseluaikaan, koska muun muassa tilauspalveluissa katsoja valitsee itse katseluaikansa.

Valiokunta vieraili erään teleoperaattorin luona tutustumassa uusiin median viihdepalveluihin, ja pystymme varsin hyvin toteamaan sen, että tilauspalvelut ovat täällä, tätä päivää, ja monissa lapsiperheissä varsin käytettyjä. Lisäksi monilla tähän katseluaikaan esitettävillä ohjelmilla on myös merkittävä taloudellinen merkitys ohjelmien tarjoajille, joten tällainen kielto heikentäisi näiden kilpailuasemaa suhteessa ulkomaiseen tarjontaan. Lasten joutumista piilomainonnan kohteeksi estetäänkin parhaiten yhteisten käytännesääntöjen ja kriittisen katsojapalautteen kautta. On aivan selvää, että mainostajien ja ohjelmantuottajien vastuuta tulee korostaa, ja tiedämme, että valmistelussa olevan kuvaohjelmalain kokonaisuudistuksen myötä tähän voidaan puuttua. Voimassa olevan lain 23 §:ssä on säädetty mainonnan eettisistä periaatteista ja alaikäisille suunnatusta mainonnasta. Myös kuluttajansuojalaki sisältää säännökset markkinoinnin eettisistä periaatteista, joten tyhjän päällä ei olla eikä jäädä jatkossakaan tyhjän päälle.

On myös syytä muistuttaa, että lasten suojeleminen median haitallisilta sisällöiltä on paitsi audiovisuaalisen alan toimijoiden myös vanhempien vastuulla. Sääntelyn tulee kuitenkin rajata haitallisimpia mediasisältöjä lähtökohtaisesti pois lasten ulottuvilta sekä antaa vanhemmille välineitä vastuunsa kantamiseen.

Ed. Karhu otti myös esiin mainoksen ja toimituksellisen aineiston rajan hämäryyden. Valiokunta tunnustaa mietinnössään, että rajanveto on vaikeaa, mutta uskoo valvonnalla ja yhteisten käytänteiden syntymisellä pystyttävän vaikuttamaan sääntelyn luomiin käytäntöihin. Seurantaa ja valvontaa ei tule väheksyä, ja tarvittavia uudistuksia varmasti tehdään kuvaohjelmalakiin. Tuotantoyhteistyötä esiintyy jo nyt ohjelmatarjonnan osalta, ja aivan varmasti uusi sääntely selkeyttää epäselviä käytänteitä. Valiokunta on myös huomioinut piilomainonnan mahdollisuuden ja vaatii, että sallittujen tuotesijoittelusääntöjen noudattamista valvotaan.

Arvoisa rouva puhemies! Lopuksi totean, että vastalauseen esittäjien kanssa olen samaa mieltä siitä, että journalistinen riippumattomuus on kallisarvoista ja siitä on pidettävä huolta.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä lastensuojelu jää nyt semmoiseksi hyvän tahdon lausumaksi, jos tämä laki menee tässä muodossa läpi. Siinä mielessä olen pahoillani, että liikenne- ja viestintävaliokunta ei ottanut tätä sivistysvaliokunnan näkökulmaa voimakkaammin huomioon. Tässä esimerkiksi sivistysvaliokunta tiedostaa, he toteavat omassa yksimielisessä kannanotossaan, että he tiedostavat, että lasten kannalta tuotesijoittelusta tulee käytännössä helposti piilomainontaa, ja nostavat esiin sen, että asiantuntijalausuntojen mukaan tavanomaisenkin mainonnan tunnistaminen ja erottaminen ohjelmasisällöstä on etenkin alle 8-vuotiaalle mutta myös monille alakouluikäisille vaikeaa ja vasta noin 12-vuotiaalla on kyky ymmärtää kriittisesti, mikäli häntä on opastettu eli tämmöistä mediakoulutusta on ollut. Eli me puhumme nyt aika iäkkäistä, voisi sanoa, lapsista, ei enää mistään pikkulapsista, jotka eivät kykene erottamaan tätä mainontaa. Siksi kyllä tästä täytyisi ottaa paljon tiukempi ote ja hylätä tämä tuotesijoittelumahdollisuus, koska se on käytännössä lasten näkökulmasta piilomainontaa.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virolaisen puheenvuoroa kuunnellessa tuli mieleen entisen pääministerin ja puhemiehen Paavo Lipposen toteamus täällä eräässä debatissa: "Tämä on niin vaekeeta, vaekeeta, vaekeeta!" Kyllä kun oikein rupeaa pyörittämään asiaa, niin ensin on niin niin lasten asialla ja niin piilomainontaa vastaan ja kantaa koko maaliman tuskan mukanaan ja sitten seuraavalla hetkellä kilipailu männöö eelle ja sinne meni kaikki hyvät periaatteet.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaikissa ohjelmissa on nyt tulevaisuudessa varmasti mahdollisuus, etenkin ulkoa ostetuissa ohjelmissa, toteuttaa vaikuttamista, kutsutaanko sitä tuotesijoitteluksi, piilomainonnaksi, indoktrinaatioksi, miksi halutaan. Ongelmana varmasti on se, että vastalauseessakin tuodut hyvät ajatukset eivät välttämättä toteudu niin, että niillä voidaan koko kenttää hallita tässä sisällön tuotannossa ja siinä, mitä katsotaan eri kodeissa. Tuossa mielessä tämä kilpailun mukaantulo ja sille alistuminen on kyllä tietysti ongelmallista, ja tässä on kysymys kaiken kaikkiaan median luonteeseen liittyvästä ongelmasta.

Anne-Mari Virolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin erottaa tässä idealismin ja realismin. Me emme voi sulkea silmiämme siltä, mihin mediamaailmassa ollaan menossa, ja jos me haluamme antaa mahdollisuuksia suomalaiselle sisältötuotannolle, kun taistelemme monikansallisten yhtiöiden sisältötuotantoa vastaan, niin tämä on yksi mahdollinen keino.

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaan kyllä tämän vastalauseen esittäjien huolen siitä, että piilomainontaa ei lapsille saisi esittää, mutta tämä lakihan kohdistuu siis kaupalliseen viestintään, eli Yleisradiosta säädetään omalla lailla, ja nimenomaan tilausverkkoihin, tietoverkkoihin, jotka tilataan kortin kautta.

Tosiasia on tällä hetkellä maailmalla se, että piilomainontaa joka tapauksessa on kansainvälisissä ohjelmissa, niin kuin täällä on todettu. Mutta tällä lailla minun mielestäni joka tapauksessa on menty sillä tavalla eteenpäin, että säätelyä on määritelty tässä, ehkä ei riittävästi, mutta minun mielestäni suunta on siinä mielessä oikea. Jäsenvaltiothan saavat kansallisesti nyt tiukentaa tätä — niin kuin täällä todettiin, tämä on minimidirektiivi — jos näyttää, että tämä ei tule täyttämään edellytyksiä sille, että journalistinen aineisto ja mainosaineisto sekoitetaan toisiinsa tai että lapset selvästi kärsivät tästä ja eivät tietenkään ole riittävän kehittyneitä voidakseen arvioida tätä vaikutusta.

Vielä sanon sen, että kuvaohjelmalaissa, joka on nyt tulossa, jossa suuresti käsitellään myös radiota, internetiä, mobiili-tv:tä tv:n lisäksi, siellä täytyy tähän asiaan palata, jos tässä ilmenee epäkohtia. Tämä on ilman muuta selvää, että ei tähän asiaan voi kevyesti suhtautua, tämä on vakava asia, ja siinä mielessä ymmärrän myös vastalauseen esittäjienkin näkökulmia.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aikamoista, voi sanoa, hurskastelua on, että kun direktiivi kieltää piilomainonnan mutta sallii tuotesijoittelun, kukaan ei oikein pysty sanomaan, kumpi on kumpaa ja mikä on mitä. Eli tässä nyt säädetään sitten lailla asiasta, josta voidaan olla ihan mitä mieltä vaan, ja silloin tuntuisi varmemmalta olla kiellon kannalla.

Mutta oikeastaan pyysin puheenvuoron ed. Tiusasen periaatteellisen näkökulman jälkeen, kun hän totesi, että ei koko kenttää voi hallita. Onko sitten niin, ed. Tiusanen, ettei tarvitse yrittääkään sen jälkeen? Ja mitä sitten, jos tämä viedään johonkin muuhun keskusteluun, vaikkapa ilmastokeskusteluun, jossa aina sanotaan, että yksikin rikka on tärkeä? Jotkut sanovat, että jos kaikki eivät osallistu, kenenkään ei kannata tehdä mitään, ja vastapelurit sanovat, että jonkun täytyy yrittää.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Kaikki varmasti kannatamme tietoyhteiskuntakehitystä tässä salissa, ja liikenne- ja viestintävaliokunnassa, jossa asioita käsitellään, toivotaan tietysti tämän kehityksen myös jatkuvan ja niin, että Suomi pysyy siinä kehityksessä mukana. Me kohtaamme myös tässä kehityksessä tilanteita niin kuin nyt, jossa ollaan tietyllä tavalla vedenjakajalla. On hyviä puolia ja on huonoja puolia tässä asiassa. Varmasti nämä molemmat puolet ovat aivan totta, joita on tuotu esille.

Itse kuitenkin tähän nyt mainittuun tuotesijoitteluun suhtaudun sillä tavalla pragmaattisesti, että meillä jo tänä päivänä valitettavasti löytyy, ei kylläkään virallisesti lainsäädännön kautta tuotesijoittelun, vaan piilomainonnan kautta nämä samat ilmiöt, jotka nyt tuotesijoittelulla tuodaan esiin, ja sillä tavalla poistetaan tämä piilomainonnan osuus, joka minun mielestäni tuo paljon rehellisemmäksi tämän toiminnan. Nämä alan yhteiset pelisäännöt, itsesääntely ja kriittinen katsojapalaute, uskon paljon näiden varaan tämän asian osalta. Nämä käytännöt tulevat muovautumaan ajan oloon, ja tämä varmasti tulee sitten tuomaan tietynlaisen toimintatavan.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Virolaiselle ystävällisesti ja vähän muillekin, että omistan 95-prosenttisesti tv-sisällöntuotantoyhtiön. Olen lukemattomia kertoja keskustellut tuottajiemme ja käsikirjoittajiemme kanssa, ja sen ed. Virolaisen esittämän näkökulman eettisemmän linjan mukaisesti voi aivan hyvin toimia. Dokumenttituotannossakin homma on hoidettavissa, kun vaan pysyy kaidalla tiellä.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jaan ehdottomasti ed. Karhun näkökulman tuosta ilmastonmuutoskysymyksestä. Totean vain sen, että yleensä tämä on niin infiltroitunut toiminta tämä ala, josta nyt keskustellaan, että siellä on sekä piilomainonta-indoktrinaatiota että sitten tätä tuotesijoittelua. Ja niin kuin olemme todenneet, niiden välillä on varsin veteen piirretty raja. On tutkittu myös yhdysvaltalaisia ja muitakin elokuvia ihan 1930-, 1940-, 1950-luvulta, ja ne ovat olleet täynnä vastaavanlaista sijoittelua. Tämä on nyt niin totuttu asia. Ymmärrän tuon teidän ajatuksenne, että jollakin tavalla pitäisi yrittää hillitä, ja sille tietysti myöskin kaikki ymmärrys.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onko niin, että jos tapahtuu jotain ei-toivottavaa, niin sitten me hyväksymme sen, esimerkiksi ei-toivottavaa lasten näkökulmasta? Me hyväksymme sen, koska emme muuta voi. Jää hieman tällainen mielikuva.

Mielestäni tämmöisiä ei-toivottavia asioita vastaan pitäisi kyetä tässä talossa nyt vähintään taistelemaan. Jos sitä sitten yritetään viedä muille aloille ja miettiä, että maassa tapahtuu jotain muuta ei-toivottavaa, jota me pyrimme karsimaan, mikä on vaikeaa, niin onko se vastaus, että me hyväksymme sen. Nyt sanotaan sitten, että kotimainen ohjelmatuotanto lisääntyy sitä mukaa kuin tätä tuotesijoittelua ohjelmissa sallitaan, niin kyllä näen erittäin suurena vaarana yhtälössä todella tämän näkökulman, että se raha, joka sitä tuotetta sinne ohjelmaan ostaa, alkaa vaikuttaa myös näkökulmaan, josta se ohjelma kertoo.

Marko Asell /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä alkuun heti kannatan ed. Karhun aiemmin tekemää esitystä, että tämä laki hyväksytään vastalauseemme mukaisena. Näitä argumentteja, joita tässä on jo aikaisemmin tuotu esille, myöskin kannatan.

Itse sanon omasta televisionkatselustani esimerkkinä, että olen aiemmin ollut aika sokea huomaamaan tuotesijoittelua tai piilomainontaa. Sen verran katson tv-ohjelmia, että on niin kuin kyllästynyt siitä eikä seuraa, mitä siellä missäkin kohtaa on yritetty mainostaa. Mutta nyt tällä hetkellä sitten, kun on ollut tämä kokeilu — missä tv-ruutuun tulee teksti, että tämä ohjelma sisältää tuotesijoittelua — niin annapas olla, kyllä olen aika tarkkaan alkanut sitten katsella, mitä niitä tuotteita se ohjelma sitten lopulta sisältää, ja ehkä sitten saattaa tämmöinen ohjelman viesti mennä siinä kohtaa ohi. Pelkona on vähän se, että kun tässä piilomainonta tai tuotesijoittelu nyt ikään kuin vapautetaan, niin se muuttuu entistä räikeämmäksi ja alkaa vaikuttaa ohjelmien sisältöihin, ja myöskin — niin kuin tässä aikaisemmin tuli esille — asiaohjelmien sisällöt tulevat sekoittumaan mainontaan ja journalismin objektiivisuus ja uskottavuus katoaa. Myöskin tämä lastensuojelullinen näkökulma on tietysti erittäin tärkeä, että lapset, jotka eivät sitten nuoren ikänsä takia pysty erottamaan sitä mainontaa, altistuvat tälle toiminnalle, ja siinä mielessä tämä meidän tekemämme vastalause on kyllä täysin aiheellinen.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Tuotesijoittelua on toteutettu jo pitkän aikaa esimerkiksi amerikkalaisessa televisiossa ja erityisesti filmeissä. Epäilen, että moni yritys on joutunut maksamaan ison tukun rahoja siitä, että yhtiön tuotteet ovat ilmestyneet elokuviin ja televisiosarjoihin — ja tietysti samalla tuottaneet, toivottavasti.

Viime aikoina kotimaiset yksityiset tv-yhtiöt ovat omaksuneet käytännön, jossa ne tekstillä tuovat ilmi sen, että tässä tilanteessa on nyt tuotesijoittelua. Pidän hyvänä, että markkinoilta rahoituksensa hakeville tv-yhtiöille sallitaan vapaaehtoisia tapoja mainostamiseen. Sen sijaan jaan sivistysvaliokunnan kanssa huolen tuotesijoittelun sallimisesta lastenohjelmissa. Ongelma on siinä, että alle kouluikäisille ja ala-asteikäisille lapsille ei ole aivan selvää, mitä tuotesijoittelulla tarkoitetaan. Alle kouluikäiset lapset eivät osaa lukea teksti-ilmoituksia tuotesijoittelusta tai, kun jo osaavat lukea, eivät ymmärrä, mistä tuotesijoittelussa on kysymys.

Arvoisa puhemies! Jo nykyisellään lapsille suunnatut mainoskampanjat, etenkin joulun alla, ovat varsin härskejä. Lapsille suunnattuihin mainoksiin liittyy myös lupauksia, joita ei myytävissä tuotteissa läheskään aina ole. Jotain rajaa tarvitaan alle kouluikäisille ja alle kymmenvuotiaille lapsille suunnattuihin mainoksiin.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä peräänkuulutan realismia eli sitä maailmaa, missä me tällä hetkellä elämme. Jos tuotesijoittelu kokonaan kiellettäisiin, ei kovin monta kansainvälistä ohjelmaa voitaisi ajaa näillä maksukanavilla. Kannattaisi nyt muistaa se, että tämä ei koske koko tv-ohjelmistoa. Se, mikä tässä nyt on kipupiste, on se, että me olemme samaa mieltä liikenne- ja viestintävaliokunnassa siitä, että tuotesijoittelun pitää olla täyskiellossa lastenohjelmissa. Mutta kun tulee näitä tilausohjelmia, jotain Disney-kanavaa tai muuta, niitä voidaan tilata milloin vaan. Silloin meidän lapsemme voivat niitä nähdä, ja me emme voi rajata sitä, että ne eivät olisi siihen aikaan, kun lapset niitä katsovat. Tämä on erittäin ongelmallinen asia. Mutta joka tapauksessa minun mielestäni tähän asiaan pitää palata kuvaohjelmalaissa, ei niin, että me nonsaleerattaisiin nämä ongelmat. Tässä on hyviä pointteja, myös tuossa vastalauseessa, tähän asiaan. Mutta tämä on vaan se maailman todellisuus tällä hetkellä, ja onpa siellä suomalaisiakin tuotteita noissa ollut.

Mitä ed. Pulliainen tuossa puhui, niin hän sanoi, että kun tehdään dokumenttia, käydään vaikka eräretkellä tuolla Lapissa, niin joku vene tai kajakki siellä on kuitenkin ja siinä merkki näkyy. Sen myönnän, että sitten se on vaarallista, jos säännöllisesti ohjelmassa puffataan jotakin tuotetta tai merkkiä, jolloin alkaa selvästi olla sillä tavalla kaupallinen vastikkeellisuus kyseessä.

Joka tapauksessa haluan tähän asiaan ehdottomasti suhtautua vakavasti. En millään tavalla aliarvioi sitä, koska 12-vuotiaalla lapsella ei ole vielä kriittistä ymmärrystä mainosten houkuttelevuuteen, ja tässä mielessä me emme elä neitseellisessä ympäristössä enää. Sanotaan nyt niin, että en ole koskaan ollut edes kauhean innostunut tuotesijoittelusta, mutta kun se kerran on olemassa näillä kaupallisilla kanavilla — se on myös Yleisradion kanavilla, mutta siitähän tässä nyt ei ole kysekään — siinä mielessä minä en voi tätä muuta kuin olla hyväksymässä tällä erää. Asiaan palataan siinä vaiheessa, jos se on korjattavissa.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä aika heikoilla ollaan, kun joudutaan luottamaan pelkästään alan itsesäätelyyn. Viestintävirasto on ilmoittanut ongelmat valvonnan suhteen. Ei ole tarkkarajaista, miten he sitä pystyvät valvomaan, ja heidän perustelunsa ovat aivan selvät. Oikeastaan tuntuu siltä, että ainoa aito valvoja tälle tulee olemaan kilpailija, joka näkee tuotettaan puffattavan liikaa, kuten ed. Alatalo tässä totesi. Sen vuoksi mielestäni olemme tekemässä nyt aika kestämätöntä lainsäädäntöä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Voisi helposti kuvitella, kun katsoo salia, että tämä on pieni ja vähäpätöinen asia, mutta kyllä tässä on todistettu puhujien toimesta tämän asian merkittävyys monissa suomalaisissa kodeissa ja etenkin perheissä, joissa lapset ovat television katsojia. Siltä osin pidän hyvin tärkeänä, että tätä keskustelua täällä käydään, ja sitä käytiin jo valiokunnassa ja sitä tullaan tietysti käymään kuvaohjelmalain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Tämä olkoon jo esikeskustelua siihen liittyen.

Valiokunnan puheenjohtaja hyvin asianmukaisesti kävi läpi tämän valiokuntakäsittelyn ja tämän lain sisällön. En mene siihen. Poimin täältä vain nämä muutamat kohdat, jotka liittyvät tuotesijoitteluun, jonka osalta tämä keskustelu on täälläkin tänään käyty.

Ensinnäkin täytyy tietoyhteiskuntakehityksestä todeta se tosiasia, että sitä junaa ei pysty pysäyttämään. Me voimme toki kansallisella lainsäädännöllä vaikuttaa erilaisiin asioihin, mutta käytännössä tietoyhteiskunta on globaali, maailmanlaajuinen, ja tänä päivänä verkoissa bitit kulkevat yli kansallisten rajojen ja kansallisen sääntelyn. Tämä näkyi hyvin ed. Virolaisen mainitsemassa operaattorivierailussa, jossa nykyteknologiaa esiteltiin valiokunnan jäsenille. Siinä kyllä tämä tilausohjelma ohjaa sen toimintamallin kautta jo käytännössä. Mahdollisuus tällaiseen sääntelyyn on käytännössä mahdotonta. Eli siinä mielessä tietoyhteiskuntakehitys on jo vienyt tämän mahdollisuuden. Se on vain todettava fakta. Itse asiassa vastalauseen tekijöiden vastalauseessa todetaan tämä sama asia, todetaan alakoululaisten katseluaikaan esitettävien ohjelmien kieltämisestä, että käytännössä tämä on kuitenkin vaikeaa, jollei mahdotonta. Siis se on käytännön fakta, joka tässä on myös todettu.

Olemmeko me kuluttajat, katsojat, sitten täysin kaupallisten kanavien armoilla ja kaikki kritiikittömästi nieleviä, tätä en usko. Mielestäni tänä päivänä tietoyhteiskuntakehitys on päinvastoin vienyt siihen suuntaan, että kriittisyys on kasvanut, ja siksi uskon, että katsojakriittisyys ja katsojapalaute tässäkin asiassa tulee olemaan paras ohjain.

Mitä tulee lapsiin, lasten oikeuksiin ja lasten suojeluun, se on erittäin tärkeä ja keskeinen asia. Siinä lainsäätäjän täytyy tehdä kaikki voitava, mutta muistutan kyllä perheiden ja vanhempien vastuusta myös television katsomisessa. Sitä ei voida ulkoistaa tässäkään tapauksessa lainsäätäjälle eikä kenellekään ulkopuoliselle toimijalle. Itse olen enemmän huolissani kahden lapsen isänä siitä, minkälaista ohjelmaa tulee televisiosta lasten katsomisaikaan. Olen suorastaan järkyttynyt siitä, että aamulla ensimmäisenä, kun jonkun lastenohjelmakanavan avaa ja neljävuotias tytär alkaa sitä lastenohjelmaa katsoa, siellä ammutaan aseilla, raketeilla ja lasereilla ja muilla. Eli ehkä enemmänkin huolta pitäisi kiinnittää siihen, minkälaista ohjelmaa tulee.

Tässä tapauksessa kun puhutaan tuotesijoit- telusta, niin käytännössä tuodaan esille nyt minun mielestäni piilomainontana jo suurimmaksi osaksi esiintyvää vastaavaa tuotesijoittelua. Tämän kokeilun, joka televisiossa on ollut, olen itse kokenut positiivisena. Se on tietysti ollut hämmentävää, mutta se käytännössä kertoo ja avaa sitten sen tuotesijoittelun ja vie piilomainonnalta mahdollisuuden.

Edelleen alan itsesääntely, pelisäännöt ja kriittinen katsojapalaute ovat mielestäni se kolmiyhteys, joka tulevaisuudessa on keskeisessä roolissa, ja toki lainsäätäjät sitten tämän kokeilun kautta arvioivat tilannetta ja kuvaohjelmalain kokonaisuudistuksen yhteydessä vielä tekevät johtopäätökset myös tämän lainsäädännön jälkeen.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa puhemies! Kuten tuossa esittelypuheenvuorossani sanoin, niin maailmahan ei varmasti pysähdy tähän eikä tämä korjaa kaikkea eikä ehkä kaikilta osin toimi selkeyttävänäkään; tämä mediakenttä on muuttunut niin rajusti. Mutta ennen kuin ed. Laxell lähtee pois, niin haluan nyt selvästi kumminkin sanoa, että liikenne- ja viestintävaliokunta pitää tuotesijoitteluun ehdotettua täyskieltoa lastenohjelmissa välttämättömänä, että tulee selville, mitä tässä nyt päätetään: lastenohjelmissa se on kiellettyä. Siinä ei ole mitään epäselvää.

Mutta se, mitä sivistysvaliokunta sitten esitti, elikkä että pantaisiin aikarajoja, milloin ei saisi tällaisia ohjelmia lähettää, se on tänä päivänä vaan mahdottomuus toteuttaa. Niin kuin tässä vastalauseen esittelijä ed. Karhukin totesi, niin me vaan nyt elämme sellaisessa maailmassa, että se aika, se juna, meni jo. Ei sille voi mitään. Ohjelmasisältöjä on saatavissa mihin kellonaikaan tahansa, elikkä se ei korjaudu sillä.

Korjaako tämä esitys sitten epäselvää käytäntöä, mikä meillä tällä hetkellä on? Tekee se selvät pelisäännöt joiltakin osin sille, ei se varmasti täysin sitä korjaa. En oikein siihen usko, koska tämä tilanne muuttuu itse asiassa, ei voi ehkä ihan sanoa, päivittäin mutta melkoisen nopealla aikataululla. Operaattorit tuovat koko ajan uutta tilalle tähän päivään, ja meillä on tällä hetkellä jo tämä mediakenttä pirstaloitunut niin moneen osaan, että eihän esimerkiksi nettiä valvo enää kukaan. Jos me puhumme tästä kuvaohjelmapalvelulaista ja sen kokonaisuudistuksesta, se on todella merkittävä, ja siinä pitää käydä koko tämä mediakenttä ja sisältötuotanto läpi ja katsoa, mihin saadaan niitä reuna-alueita sitten vietyä ja mahdollisesti tilannetta hallintaan. Mutta todella vaativa toiminta-alue, toimintakenttä, ja ymmärrän huolen ja olen samaa mieltä lastenohjelmien ja lapsien osalta kyllä hyvin pitkälle näistä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Tosiaan tässä me olemme olleet realismin edessä, ja nimenomaan olemassa oleva mediamaailma muuttuu todella voimakkaasti. Minun mielestäni tässä kuitenkin on lähdetty säätelemään jollain tavalla, ja seuraava hallitushan vaan voi vaikka tiukentaa, koska direktiivihän ei sitä estä. Se on ihan poliittisesta tahdosta kiinni.

Mutta sanoisin myös sen, että oli hyvä ratkaisu, että lastenohjelmat on suojattu, mutta todellakin näen omassa perheessäni, että kun tilataan kortin kautta elokuvia ja ohjelmia mihin aikaan vaan, niin valvominen on erittäin vaikeaa. Ja todella, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Martti Korhonen tuossa sanoi, niin internetin valvonta on vielä vaikeampaa; siellä on todella paljon tuotesijoittelua ja mainosmaailmaa, ja niin sanottu kuvaohjelmalaki tulee olemaan todella haasteellinen siinä, millä me voimme rajata sitä maailmaa, joka kulkee jo omaa vauhtiaan.

Sanon sen, että jos Viestintävirasto on tässä ollut kielteinen ja kriittinen, niin kyllä heiltä tulee myös edellyttää, että he puuttuvat tuotesijoittelun yliheittoihin, ja lasten suojeleminen median haitoilta on heidänkin osaltaan välttämätöntä. Itse mainoksen ja toimituksellisen aineiston valvonta on minullekin vanhana journalistikoulutuksen saaneena kova kysymys, ja esimerkiksi näissä autojen esittelyissä ja ruokaohjelmissa ja näissä mennään koko ajan siinä rajapinnalla, milloin ollaan mainonnan puolella.

Vielä lopuksi sanon sen, että kyllä vastuuta on myös perheissä, mitä lapset saavat katsoa ja milloinka se netti laitetaan myös kiinni. Mediakasvatusta tulee vahvistaa myös kouluissa, ettei uskota kaikkea sitä, mitä tuolta tuutista tulee, ja voidaan selvästi näyttää, että vaikka siellä olisi kuinka suomalainen tuote tuotesijoitettuna, tämä on nyt selvää mainontaa.

Saara Karhu /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki on kyllä erittäin epätarkka perusteluitaan myöten, eli tulkinnanvaraa on hyvin paljon. Siellä on pyritty luomaan niitä määritelmiä, mutta ne eivät kyllä ole käytännön elämässä toimivia tai ne ovat niin väljiä, että niiden väliin mahtuu kaikki mahdollinen. Esimerkiksi laki sallii muun kuin merkittävän arvokkaan tarpeiston ja palkinnot, ja niitä voidaan sijoittaa myös lastenohjelmiin sekä uutis- ja ajankohtaislähetyksiin. Tekisi mieli sanoa, että määritelkää tarpeisto, määritelkää tuote, joka voidaan sijoittaa. Eli se raja on kyllä ihan veteen piirretty viiva. Tässä tämä Viestintäviraston rooli kyllä vaikeaksi menee, jos he joutuvat hankkimaan näyttöä siitä, onko se tuotesijoittelu vastikkeellista vai ei, kun se vastike on voitu antaa lukuisilla eri tavoilla tai erilaisissa sopimuksissa. Eli, miten ihmeellä he sen selvittävät ihan aidossa käytännön elämässä?

Sitten totean tähän loppuun vielä, että kyllä kriittinen katsoja totta kai huomaa, mutta hän tarvitsee äärettömän paljon tietoa, yleissivistystä, tietääkseen, milloin häneen yritetään vaikuttaa tai vaikutetaan. En nyt puhu mistään ihan hömppäohjelmista vaan tämmöisistä makasiiniohjelmista, joiden niidenkin määritelmässä oli, minkälaisella otteella ne on tehty, ovatko ne sellaisia, että niihin saa laittaa tuotesijoittelua vai ei. Tässä on todella suuri vaara, että käy kuten eräät kriittiset asiantuntijat valiokunnassa totesivat, että rahalla aletaan ostaa myös näkökulmaa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys ei ollut aivan ongelmaton perusoikeuksien kannalta. Tämähän oli perustuslakivaliokunnassa lausunnolla. Perusongelma oli se, että oli rinnastettu ihan kaupallinen mainonta ja poliittinen mainonta ja lähtökohta oli sama. Sitten oli tehty tiettyjä poikkeuksia poliittisen mainonnan osalta.

Kuitenkin lähtökohta on se, että poliittinen viestintä on sananvapauden ydintä ja siihen pitää suhtautua erittäin suurella kunnioituksella. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan viittasi myöskin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklaan, ja meillä on oikeuskäytäntöä myöskin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen osalta koskien poliittista mainontaa. Perustuslakivaliokunta lähti siitä ja laittoi myöskin perustuslakikynnyksen taakse sen, että tämä poliittinen mainonta pitää erottaa sieltä omaksi tyypikseen ja lähteä siitä, että se lähtökohtaisesti on sallittua, sille ei aseteta rajoituksia, mutta sitten tietyillä perusteilla sille voidaan asettaa rajoituksia. Täytyy sanoa, että tältä osin oli erittäin hyvä, että tämä 31 § tässä laissa on kirjoitettu uuteen muotoon ja tosiaan nyt poliittinen mainonta ja kaupallinen mainonta erotetaan keskenään.

Täytyy edelleen vielä korostaa sitä, että mitä tähän poliittiseen mainontaan tulee, niin siellä täytyy olla erityisen painavia perusteita, jotta voidaan ihan ajallisen sijoittelun tai muunkin osalta asettaa sille rajoituksia, koska lähtökohta on se, että poliittisen viestinnän pitää olla mahdollista kaikkialla, kaikkina ajankohtina ja kaikille kansalaisryhmille.

Mikko Alatalo /kesk:

Puhemies! Nyt täytyy sanoa perustuslakivaliokunnan puheenjohtajalle, että tässä liikutaan todella hyllyvällä suolla, koska esimerkiksi ihan normaaleissa viihdeohjelmissa, joissa poliitikot vierailevat, on myös ikään kuin poliittista mainontaa tavallaan, koska retoriikka voi olla sitä. Tässä on ihan samasta asiasta kysymys, että olemassa oleva maailma on muuttunut. Politiikkaohjelmat eivät ole enää erikseen, vaan poliitikot ovat myös viihdeohjelmissa mukana, he ovat kaapelikanavilla, he ovat internetissä, ja erittäin vaikeasti valvottava on se, missä vaiheessa esimerkiksi lähdetään suosimaan jotain tiettyä poliittista suuntausta.

Mikael Jungner oli vierailulla Tampereella keskustan lehtimiesten paneelissa. Kysyin häneltä, millä tähtäimellä esimerkiksi objektiivisuutta noudatetaan. Jos siellä tehdään tuppilautaohjelma pääministeristä, pitäisikö siellä olla myös toisaalta ohjelma sitten siitä, miten tärkeää yhteiskunnallista työtä nuorisosäätiö tekee? Tässä nimenomaan Jungner vastasi, että ei voi enää lähteä sekuntikello kädessä mittaamaan, niin kuin ennen vanhaan ohjelmaneuvostot mittasivat, miten poliittinen puolueettomuus toteutuu. Eli meidän täytyy luottaa siihen, että mediassa osataan toimia. Aika paljon tässä myös tätä itsekontrollia ja tämmöistä hallintaa täytyy olla. Kaikkea ei voi kirjata ihan täydellisesti lakiin.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mitä perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, niin näinhän se on, ja tästä syystähän selkeytettiin näitä tekstejä, että tulee selvästi ja selkeästi sanottua se, mitä myös tahdotaan.

Mutta tästä tuotesijoittelusta vielä, että kyllähän tässä on ongelmia. Ei sitä kukaan kiellä eikä kannata kieltääkään, että näitä tämä pitää sisällään. Mutta toisaalta, pitäähän tässä myös nähdä se, että tämä myös vie asioita eteenpäin, että nyt tulee velvollisuus ilmoittaa tuotesijoittelusta. Aikuisten ihmisten kohdalla on joku sanonut, että se lisää medialukutaitoa. No, en minä tiedä, lisääkö se tai vähentääkö se. Nyt kun koeluonteisesti on ilmoitettu, tai on ollut käytössä palkki, jossa lukee, että tähän ohjelmaan on pantu tuotesijoittelua, ja olen yrittänyt sitä katsoa, niin ehkä ed. Asell on huomattavan paljon tarkempisilmäinen kuin minä, mutta en minä nyt niin hirveästi ole kyllä pystynyt sieltä niitä erottamaan, vaikka olen oikein niin kuin yrittänyt sitä varten katsoa sitä.

Tällä tuotesijoittelulla ja tällä ilmoitusvelvollisuudella on myös toinenkin puoli tietenkin olemassa. Tämä keskustelu oikeastaan ei ole ollenkaan nyt käynyt läpi sitä, antaako tämä nyt sitten mahdollisuuksia. Tätähän on perusteltu hyvin pitkälle sillä, että tämä antaa kotimaiselle tuotannolle lisää mahdollisuuksia, mikä minusta on sinänsä tämmöisellä kielialueella oma itseisarvonsa, jos se sen tekee. Olen vähän skeptinen, vaikuttaako se ja minkä verran se vaikuttaa. Kyllä kai siinä käy niin, että joku ottaa sitä rahaa sieltä välistä eikä se hirveästi ehkä siihen tuo, mutta jos tässä kansainvälisessä kilpailussa tämä meidän osaamisemme elokuvanteossa ja dokumenttien teossa ja niin edelleen halutaan säilyttää, niin jostakin pitää vaan löytyä se rahoitus. Ja jos tämä edesauttaa sitä asiaa, niin se on tietenkin ihan se positiivinen puoli, jonka tästä voi hakea, joka tuo sitä lisäarvoa. Mutta kuten sanottu, niin kyllä tähän aukkokohtia jää hyvin paljon ja tämä kuvaohjelmalaki tulee olemaan todella merkittävä lainsäädäntö, johon liittyy sitten koko tämä mediakenttä.

Janne Seurujärvi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on puheenvuoroissa viety asiaa suuntaan jos toiseen, positiiviseen ja negatiiviseen suuntaan, että mitä tästä seuraa. Ehkä kuitenkin kannattaa lähteä nyt liikkeelle siitä, että suomalaisessa mediaympäristössä ei kuitenkaan kovin voimakkaisiin ääriliikkeisiin ole totuttu ja tuskin tämänkään lainsäädännön kautta tullaan tottumaan. Edelleen alan itsesääntely meillä kuitenkin on olemassa, toimii. Katsojakriittisyys on Suomessa kohtuullisen hyvällä tasolla. Tämä seuranta ja valvonta, jota muun muassa liikenne- ja viestintävaliokunta on tämän lain yhteydessä korostanut, tulee hoitaa asianmukaisesti niin, että kun sitten kokonaisuudistusta tullaan lainsäädäntöön tekemään, niin tarvittavat mahdolliset muutokset voidaan sitä kautta sitten vielä tehdä, mikäli siihen on tämän lain osalta tarvetta.