Susanna Huovinen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan aluksi kiittää teitä, puhemies, sekä puhemiesneuvostoa siitä, että mahdollistitte tämän keskustelun käymisen eduskunnassa.

Me Itämeri-parlamentaarikkojen Suomen-valtuuskunnassa teimme tämänpäiväisen keskustelualoitteen, koska mielestämme on tärkeää tehdä näkyväksi paitsi Itämerta aiheena myös sitä kansainvälistä työtä, jota eduskunnassa monin eri tavoin tehdään ja joka varsin harvoin päätyy tänne suuren salin keskusteltavaksi. Me emme ole maailmassa yksin emmekä voi ratkaista monia maatamme tai kansalaisiamme koskevia ongelmia itseksemme, vaan tarvitsemme laajempaa kansainvälistä yhteistyötä.

Arvoisa puhemies! Reilut 20 vuotta sitten puhemies Kalevi Sorsa käynnisti ideallaan Itämeren alueen kansanedustuslaitosten välisen yhteistyön. Tätä yhteistyötä juhlistimme viime elokuussa, kun Itämeriparlamentaarikot pitivät 20-vuotisjuhlakokouksensa täällä eduskunnassa. Kokous keräsi parisataa kansanedustajaa, virkamiestä ja asiantuntijaa tänne Helsinkiin, ja konferenssin päätöslauselmassa listattiin 50 tavoitetta Itämeri-yhteistyön vahvistamiseksi. Nämä tavoitteet liittyvät muun muassa Itämeren ympäristöllisen tilan parantamiseen, yhteiseen meripolitiikkaan, yhteiskuntiemme turvallisuuteen, ihmiskaupan kitkemiseen, terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen sekä vihreään kasvuun ja energiatehokkuuden parantamiseen. Itämeri-parlamentaarikkojen ote on siis paljon perinteistä ympäristön- ja vesiensuojelua laajempi.

Päätöslauselma tarjoaa varmasti kaikille Itämerestä kiinnostuneille uutta tietoa mutta myös konkreettisia keinoja Itämeri-yhteistyöhön ja haavoittuvan Itämeremme suojelemiseksi. Päätöslauselma on toimitettu eduskunnassa kaikkiaan kahdeksaan eri valiokuntaan, ja tietenkin valtuuskuntamme toive on, että valiokunnat voisivat perehtyä päätöslauselmaan ja mahdollisuuksien mukaan hyödyntää tätä kansainvälisen yhteistyön piirissä tehtyä työtä myös täällä Suomessa eri tavoin, esimerkiksi suomalaisen lainsäädännön kehittämiseksi.

Arvoisa puhemies! Itämeri on meidän suomalaisten kotimeri. Olemme kaikki varmasti huolestuneita sen ympäristöllisestä tilasta, jonka korjaamiseksi vaaditaankin monenlaisia toimia. Itämeri on kuitenkin myös paljon enemmän kuin vain kaunis, sinisen välkehtivä maisema, jonka haluamme säilyttää tuleville sukupolville. Itämeri on vilkas kuljetusreitti, jonka piirissä nyt asuvia ja jo aiemmin asuneita kansalaisia yhdistävät vahvat taloudelliset ja kulttuuriset siteet. Me Itämeri-parlamentaarikot haluamme nostaa esiin ja ratkoa Itämeren piirissä olevia ongelmia ja haasteita, mutta haluamme myös muistuttaa, miten valtavia yhteistyön mahdollisuuksia tähän toimintaympäristöön liittyy.

Viime eduskuntakaudella eduskunnassa käsiteltiin laaja Itämeri-selonteko. Selonteon näkökulma oli — aivan kuten Itämeri-parlamentaarikkojenkin työssä on — varsin laaja ja monia eri hallinnonaloja koskettava. Selonteko sisälsi kaikkiaan 71 toimenpide-ehdotusta. Eduskunnan vastauksen hallitukselle laati viime kaudella ympäristövaliokunta, jonka puheenjohtajana sain tuolloin toimia. Ympäristövaliokunta peräänkuulutti hallitukselta systemaattisempaa otetta, jossa lyhyemmän ja pidemmän aikavälin toimet selkeästi määritellään ja aikataulutetaan. Lisäksi valiokunta edellytti, että hallitus analysoi lisätoimenpiteiden tarvetta ja sitoo kansalliset toimet riittävän tiukasti osaksi kansainvälisiä toimia, kuten esimerkiksi EU-lainsäädännön kehittämistä. Valiokunnan mielestä suomalaisessa Itämeri-politiikassa kaivattiin rutkasti lisää koordinaatiota. Tiedän, että valtioneuvoston piirissä tehtiin viime keväänä selonteon seurantaraportti, mutta pidän, arvoisa puhemies, varsin erikoisena sitä, ettei tuossa seurantaraportissa mainittu eduskunnan ympäristövaliokunnan mietinnössä esitettyjä ponsia tai koko eduskunnassa selonteon pohjalta tehtyä työtä. Uudelta hallitukselta odottaisin jatkossa sitä, että eduskunnan esittämille näkökulmille annetaan niille kuuluva arvo valtioneuvoston virkatyön piirissä.

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa Itämeri-asiat ovat painokkaasti esillä. Hallitusohjelmassa nostetaan esiin muun muassa EU:n meristrategiadirektiivi, Helcomin toimintaohjelma ja EU:n Itämeren-alueen strategia. Hallitusohjelma myös vastaa eduskunnan Itämeri-selonteossa esitettyyn koordinaation tarpeeseen, sillä ohjelmassa luvataan asettaa Itämeri-politiikkaa varten erillinen koordinaatioryhmä. Tästä varmaankin kuulemme tänään hallituksen ministereiltä lisää.

Mutta eduskunnassa odotetaan varmuudella myös konkreettisia esityksiä ja näkemyksiä Itämeren alueen yhteistyön tiivistämisestä ja monien, muun muassa ympäristöllisten, haasteiden ratkaisemisesta. Olen hyvin iloinen, että keskustelussa näyttävät tänään olevan paikalla keskeiset ministerit, ja toivonkin, että voisitte omissa puheenvuoroissanne kommentoida tässä esitettyjä haasteita mutta myös sitä, millaisen roolin näette tällä 20 vuotta sitten käynnistyneellä Itämeri-parlamentaarikkojen työllä olevan nyt ja tulevaisuudessa, ja teiltä, hyvät kollegat, rohkenen toivoa kannanottoja siitä, millaisia asioita te haluatte meidän Itämeri-parlamentaarikkojen nostavan esille seuraavassa kokouksessamme, joka pidetään elokuun lopussa Pietarissa.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! On erittäin hienoa, että eduskunta haluaa käydä erillisen keskustelun Itämeren tilaan liittyvistä kysymyksistä ja Itämeri-politiikan kehittämisestä ja yhteistyön vahvistamisesta.

Tämä hallitus priorisoi monin tavoin Itämereen liittyvää työtä, ja me olemme selkeyttäneet tehtäväjakoa siltä osin, että ympäristöministeriö vie vauhdilla eteenpäin Itämeren ravinnekuormitukseen liittyvää ministeriöiden välistä yhteistyötä, jotta ravinnekuormitus kotimaassa ja koko Itämeren alueella pienenee, ja sen lisäksi valtioneuvoston kanslia ja valtiosihteeri valmistelevat toimenpiteitä Itämeren strategiaan muuhun Itämeren hyödyntämiseen liittyen, jotta koko meidän Itämeri-politiikkamme on mahdollisimman hyvin koordinoitu yhteen.

Eduskunnan ympäristövaliokunta aikanaan hyväksyi kannanottoja liittyen valtioneuvoston selontekoon Itämeren haasteista, ja tässä tuli esille, että niihin vastaaminen hallituksen toimesta on erittäin tärkeää, ja voin sanoa, että kaikki kannanotossa esitetyt teemat ovat menneet eteenpäin. Ehkä voisi tuoda esille, että näkökulmaero on johtunut lähinnä siitä, että silloin, kun puhutaan Itämeri-politiikasta kokonaisuudessaan, nämä erilliset ympäristökysymykset eivät ole aina kaikissa vastauksissa tulleet esille, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö niitä olisi toteutettu, vaan ne ovat määrätietoisesti menneet eteenpäin.

Lyhyesti toisin esille sen, että me olemme kansallisesti toteuttaneet toimia, joilla pyritään varmistamaan, että maatalouden ympäristötukitoimenpiteet olisivat tehokkaampia niin, että ravinnekuormitus Itämereen vähenisi, fosfori säilyisi paremmin maaperässä ja ympäristötukijärjestelmä toimisi entistä tehokkaammin. Tähän on hallitusohjelmassa jo kirjauksia, ja maa- ja metsätalousministeriö valmistelee Suomen kantoja EU:n maataloustukipolitiikan uudistukseen ja tukien viherryttämiseen siltä pohjalta, että pyritään vähentämään ravinnekuormitusta ja saavuttamaan sisävesien ja Itämeren hyvä tila myös niillä toimilla.

Sen lisäksi yhdyskuntajätepuolella me olemme tehneet sitoumussopimuksen ympäristöministeriön ja alan toimijoiden kanssa sen puolesta, että pyritään tehostamaan typen ja fosforin poistoa, elikkä sillä puolella erityisesti typenpoistossa edetään nyt lähivuosina nopeasti edistämällä parhaita käytäntöjä yhdyskuntajätteen typenpoistossa. Haja-asutusalueiden vesihuoltoon on olemassa lainsäädäntö ja asetus viime hallituskaudelta, ja toimeenpano etenee ja vähentää kuormitusta sieltä.

Poistokalastusta toteutetaan, ja sillä vähennetään ravinnekuormitusta ja sen lisäksi kalakannasta on keskusteltu yhä enemmän, että petokalakantojen elpyminen edesauttaisi Itämeren hyvän ekologisen tilan saavuttamista, ja hallitus on maa- ja metsätalousministeriön johdolla korjannut politiikkaansa siihen suuntaan myös kalastuskantojen turvaamisessa.

Meillä on erillisiä rahoituksia ravinteiden kierrätyksen ohjelmaan. Ensi vuonna käytetään kolme miljoonaa euroa ympäristöministeriössä siihen, että erillisillä hankkeilla pyritään edistämään fosforin ja typen kiertoa, vähentämään ravinnekuormitusta vesihuollossa yhdyskuntajätteiden osalta, venehuollossa ja myös maataloudessa. Eri tavoin kansainvälisessä yhteistyössä pyrimme myös vähentämään Itämeren ravinnekuormitusta. Laivoihin liittyvä sääntely on etenemässä, ja laivalogistiikka on yhä enenevässä määrin tulossa päästövähennysten piiriin eri päästöjen osalta. Sen lisäksi Helcomin Itämeren suojelukomission sitoumuksia pyritään varmistamaan, että eri maat toteuttavat ne yhä tehokkaammin, ja esimerkiksi Venäjän tapauksessa varmistetaan, että nämä toimet myös toimeenpannaan. Olennaista on mielestäni nähdä se kokonaisuus, että meillä on hyvin laaja kirjo toimijoita Itämeren suojelussa, ja me voimme parhaimmillaan edistää vihreää taloutta, uusiutuvan energian käyttöönottoa maataloudessa, vähentää ravinnekuormitusta, lisätä kansalaisten tietoutta Itämeri-asioista, lisätä kansalaisjärjestöjen ja kolmannen sektorin toimijoiden roolia ja edistää puhtaita vesihuollon ratkaisuja — niin Suomessa kuin Itämeren muissa maissa — joilla viedään myös vihreää taloutta eteenpäin. Näin näkisin, että meillä on tämmöinen laaja kokonaisuus, jossa valtion toimet, järjestöjen, yritysten toimet, kansalaisten toimet yhdessä tekevät työtä sen eteen, että me saamme ympäristönhuollolla Itämeren tilaa parannettua ja myös uutta talouden kilpailukykyä ja menestymisen mahdollisuuksia.

Erityisesti voisi sanoa, että kansainvälisessä yhteistyössä korostuvat jätevedenpuhdistamot. Niihin liittyvillä toimilla voidaan edelleen saavuttaa merkittäviä ravinnekuormituspäästöjen vähennyksiä Baltian maissa ja Venäjällä ja Puolassa, ja jos ne pystyvät sitoutumaan Helcomin suosituksiin EU:n minimisuositusten sijaan, niin se itsessään edesauttaa sitä, että me voimme saavuttaa Itämeren hyvän tilan nopeasti.

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Otan vaan yhden asian tässä 2 minuutissa. 70-luvulla laulettiin, että Itämeri on "rauhan meri" ja "tyven suojainen". Näinhän tämä laulu kuului. Nyt ehkä voisi laulaa, jos laulaa alkaisi, että Itämeri on pelastettava meri, ja me kaikki tiedämme sen, että sen eteen on todella paljon tehtävä töitä. Minun mielestäni Suomella olisi tässä kyllä nyt erinomainen mahdollisuus tehdä oikeita tekoja ja profiloitua selvästi yhden esimerkin kautta, mitä me voimme tehdä Itämeren hyväksi ja luonnon hyväksi.

Otan vaan tämän yhden esimerkin: Itämeren luonnonlohikantojen tilanne on todella huolestuttava tällä hetkellä. Se on monesta syystä johtuva, ja siihen on monta syytä. Mutta lohi, joka syntyy siellä pohjoisen lohijoella, matkustaa — tai itse asiassa ei matkusta vaan ui — syömään ja kasvamaan ja elämään Itämerellä tuonne ihan eteläiselle alueelle saakka. Mikä ongelma tähän liittyy, on se, että tämä sama kala ei pääse takaisin sinne lohijoelle kutemaan ja tekemään uutta kalakantaa, ja siitä syystä meillä on syntynyt tilanne, jossa noin sadasta luonnonlohikannasta meillä on 30 jäljellä, ja nekin ovat itse asiassa uhanalaisia tällä hetkellä.

Ja mikä se suurin syy on? Se on itse asiassa ihmisen aiheuttama syy: liian raju kalastus siihen kalakantaan nähden. Ja kun Suomi hakee omia mahdollisuuksiaan, niin tässä minusta Suomella olisi todella erinomainen mahdollisuus nostaa tämä asia riittävän korkealle tasolle ja tehdä selvät omat päätökset siitä, että me rajoitamme tätä kalanpyyntiä niillä mahdollisuuksilla, mitä meillä itsellämme on. Ja jotta me saamme sen aikaan, haastamme myös Itämeren muut maat tähän mukaan, koska kyse on ainutlaatuisesta mahdollisuudesta ja Itämeri on tulevaisuuden meri vain yhteisin ponnistuksin, että me sitoudumme niihin.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Todellakin ensi elokuussa pidetään Itämeri-parlamentaarikoiden kokous Pietarissa. Se on erittäin tärkeä foorumi sen takia, että näitä foorumeitahan, joissa Venäjä on mukana, on oikeastaan ollut vain Helcom ja sen puitteissa harjoitettu arvokas yhteistyö. Sen takia on tärkeätä, että mekin kiinnitämme huomion tähän parlamentaariseen yhteistyöhön, koska siellä voidaan nostaa esille merkittäviä asioita, kuten esimerkiksi tämä öljykuljetusten turvallisuuden parantaminen, miksei myöskin näitä kysymyksiä, joihin edustaja Korhonen kiinnitti huomiota, tähän kalastukseen, joka on äärettömän tärkeä kysymys myöskin, mutta sitten myös nämä uudet ilmiöt Venäjällä, kuten nämä tietyt sikaloitten ja kanaloitten lantajätteet, jotka pilaavat huomattavasti myöskin Itämerta.

Toinen asia, joka ei niinkään liity tähän parlamentaarikkokonferenssiin, on kysymys siitä, että EU:han tulee uudistamaan nyt maatalouspolitiikkaansa uuden budjettikauden alkaessa, ja olisi äärettömän tärkeätä, että Suomessa nyt hyvissä ajoin pohdittaisiin läpi kaikki ne keinot, joilla voitaisiin tehostaa ympäristötukien jakamista siten, että ne olisivat myöskin tehokkaita toimia, ja sillä tavalla saataisiin näihin Suomen valumapäästöihin myöskin merkittävä parannus esimerkiksi lisäämällä kosteikkoja ja monia muita toimia, joilla voidaan parantaa tätä valuma-asiaa. Parhaillaan virtaa Suomen joissa valtava määrä ravinteita Itämereen, ja ne saastuttavat sitä edelleen. Herää kysymys, näemmekö jälleen tänä keväänä sen, että Riihimäki ja Hyvinkää päästävät jätteensä suoraan Vantaanjokeen, mikä on ollut jokakeväinen kevään merkki. Toivottavasti tätä kevään merkkiä ei tänä keväänä nähdä.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Itämeren alueella on paljon erilaista yhteistyötä, erilaisia organisaatioita, järjestöjä. Yhteistyötä tehdään EU:n puitteissa ja EU:n ulkopuolella, ja onkin erinomaisen hyvä, että myöskin Euroopan unionin lainsäädäntöä, kuten meristrategiadirektiiviä, voidaan toteuttaa myöskin jo olemassa olevien järjestelmien puitteissa, kuten Helcomin puitteissa. Tämä on nimenomaan sitä oikeaa suuntaa yhteistyölle, mitä Itämeren alueella täytyy tehdä, jotta integroidaan olemassa olevat järjestelmät myöskin toteuttamaan uusia toimia. Tämä meristrategiadirektiivin keskeinen tehtävähän on saattaa merten ekologinen tila hyväksi 2020 jälkeen.

Mutta Euroopan unionilla on myös monia muita hankkeita Itämeren alueella. Suomi on ollut vahvasti mukana toteuttamassa ja ideoimassa pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa, jota on toteutettu naapuruusinstrumentin kautta, Enpi-ohjelman kautta, ja nyt tulevassa rakennerahastouudistuksessa ja rahoituskehyksessä tullaan myöskin tätä osuutta tarkastelemaan. Olisi hyvä tietää, turvataanko pohjoisen ulottuvuuden rahoitus myöskin tulevaisuudessa Enpi-järjestelmän eli naapuruusinstrumentin kautta, ja myöskin se, miten sitten myöskin kolmannet maat ovat entistä paremmin mukana Interreg-yhteistyössä, jota pitää vahvistaa täällä Itämeren alueella, niin että myöskin rahoitus varmistuu sitten näihin hyviin hankkeisiin, joita tällä alueella on syytä tehdä. Eli tämä pohjoisen ulottuvuuden politiikka, sitten Itämeren rahoitus Interreg-ohjelman kautta.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Meidän suomalaisten tulee myös olla aktiivinen toimija tässä Itämeri-yhteistyössä, mutta täytyy olla myös semmoiset oikeanlaatuiset suhteellisuudentajut siinä, mistä oikeat ja varsinaiset uhkatekijät tulevat. Myös kustannustenjako olisi silloin otettava huomioon. Kun Venäjällä yksi fosforiittitehdas päästää Itämereen enemmän fosforia kuin Suomen kaikki vuoden fosforipäästöt yhteensä, saadaan jonkinlainen kuva siitä, missä suojelun tehostamiseen olisi tarvetta erityisesti. Eli kun nyt on puhuttu paljon, että Putin on luvannut näitä asioita hoitaa, niin toivottavasti sitten tasavallan presidentti Niinistö ottaa myös nämä asiat käsittelyyn. Mutta kaiken kaikkiaan nämä Itämeri-asiat koskettavat meitä kaikkia.

Kimmo  Tiilikainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen yhteistyö Itämeren ympärillä on erittäin tärkeää, ja siinä Itämeri-parlamentaarikkojen sekä sitten Itämeren alueen ministereitten Itämeren neuvostossa tekemä yhteistyö on sillä tavalla poikkeuksellisen merkityksellistä, että tässä yhteistyössä myös Venäjä on mukana. Ja kuten tiedämme, erittäin monet Itämeren ongelmat, olkoonpa sitten kyse ravinnekuormituksesta, myrkkykuormituksesta, liikenneturvallisuuden riskeistä, öljyvahinkoriskeistä, kytkeytyvät tavattoman paljon myös Venäjän toimintaan. Sillä tavoin ainoastaan yhdessä toimimalla oikeasti voidaan näihin Itämeren uhkatekijöihin vaikuttaa.

Tuon Helcomin Itämeren suojelusopimuksen konkreettisine toimineen, joka joitain vuosia sitten sovittiin, toimeenpano nyt etenee mutta valitettavasti vähän vaihtelevasti, koska tuntuu olevan puutteita vielä siellä perustietojen eli numeroitten tasolla. Esimerkiksi nämä Venäjältä yllättäen julkisuuteen tulleet tiedot valtavista fosforikuormituksista kyllä asettavat vähän kyseenalaiseksi tämän yhteistyön tuloksellisuutta. Eli ensin täytyy saada oikeat tiedot, jotta voidaan tehdä oikeaa politiikkaa.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan käyttää tämän loppuajan puheestani toistaakseni aloitteen, jonka olen tehnyt Itämeri-parlamentaarikkojen konferenssissa tuolla ulkomaitten puolella, eli aloitteen siitä, että Itämeren alueelle synnytettäisiin kansainvälinen öljynsuojarahasto. Suomessahan meillä öljynsuojarahasto toimii: jokaisesta Suomeen tuodusta öljytonnista maksetaan jonkunlainen siivu, ja sillä öljyntorjuntavalmiutta parannetaan. Itämeren laajuisesti ainoastaan Suomen ja Ruotsin öljyntorjuntavalmius on suunnilleen riskejä vastaavalla tolalla, ja jotta muut maat myös pystyisivät vastaamaan sitoumukseensa, yksi keino on, että kaikista Itämeren öljykuljetuksista perittäisiin pieni siivu yhteiseen öljynsuojarahastoon. Teen tämä ehdotuksen ja toivon, että valtioneuvoston jäsenet sitä kaikella painolla vievät eteenpäin. (Pertti Salolainen: Hyvä esitys!)

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa puhemies! Aiheesta keskusteluhan on tärkeätä, ja voisi sanoa, että rohkenen väittää, että harva meistä ymmärtää Itämerta ja sen ainutlaatuisuutta. Me voimme jokainen osaltamme tietysti kokea sen ainutkertaiseksi ja ainutkaltaiseksi, mutta me tiedostamme hyvin Itämeren viholliset, eli ne samat asiat toistuvat raportista raporttiin. Me olemme jo tässä käydyssä keskustelussa toistaneet sitä, kuinka meidän pitäisi menetellä, mitä tulisi tehdä. Nyt olisi oikeastaan aika siirtyä sanoista tekoihin, mutta ei varoituksen äänenä, vaan se edellyttää nimenomaan tiivistä yhteistyötä ja sitä, että vältytään tässä kohtaa siltä, että me emme sitoudu yksipuolisiin ratkaisuihin, joilla me sidomme itsemme kiinni sellaiseen kiikkuun, että... Ei missään tapauksessa tehdä sellaista ratkaisua, jonka me kustannamme sitten vain yksinämme Itämerta suojellaksemme.

Meillä on hyviä omia hankkeita, joita pitää edelleen tehostaa, ja edustaja Korhosen kanssa on helppo olla samaa mieltä. Toivottavasti meneillään olevissa lainuudistuksissa meidän neuvottelevat virkamiehemme ja ministeri saavat sellaisen ratkaisun aikaan, että me pystymme keskustelemaan puolalaisten tahojen kanssa, että heidän harjoittamansa melko aktiivinen ryöstökalastus pystyttäisiin saamaan edes kohtuullisiin mittasuhteisiin, jotta meillä olisi mahdollisuus tämän nousevan ja takaisin nousuun palaavan lohen kanssa menestyä tässä huomattavasti paremmin. Se vaatii tietysti meiltä myös omia rohkeita toimia. En tarkoita aivan Ruotsin mallin kaltaisia, mutta kyllä meillä siitä huolimatta pitää myös elinkeinoelämästä pitää huolta.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Puutun kolmeen asiaan, joista ensimmäinen on Itämeren ympärillä toimivat instituutiot. Tuntuu välillä siltä, että päät siellä kolisevat: on CBSS:ää ja on Helcomia ja muuta. Olisin kysynyt hallituksen edustajilta: onko näköpiirissä, että joku näistä saataisiin niin tehokkaaksi ja toimivaksi, että keskeiset Itämeren alueen kysymykset saataisiin todella haltuun? Ennen kaikkea kiinnitän huomiota tuohon Helcomin tilaan, jossa on paljon Helcomin suosituksia, mutta tuntuu, että jäsenmaat eivät niitä aina noudata, ja ennen kaikkea Venäjän sitoutuminen on ollut heikkoa myöskin joihinkin näihin suosituksiin.

Toinen kysymykseni koskee merentutkimusta. Oikeastaan se nousi esille näiden yllättävien fosforipäästöjen osalta Venäjän puolelta tästä lannoitetehtaasta, jossa tuntui kestävän aika kauan ennen kuin saatiin sitten edes lupa lähteä mittaamaan ja tehdä yhteistyötä venäläisten kanssa näissä mittauksissa. Kun tuntuisi, että Itämeren kunnon mittaaminen jatkuvalla pohjalla olisi tällainen rutiinitoimenpide, että siinä maat tekisivät yhteistyötä, niin onko todella niin, että jokainen tällainen mittausreissu vaatii erillisen operaation? Tämä tuntuu aika vanhanaikaiselta systeemiltä.

Kolmas huoleni on sama, jonka edustaja Korhonen jo täällä otti esille, tämä lohen nousu tuolla pohjoisessa Tornionjokeen, Muonionjokeen. Mitä tulee Itämeren kalakantoihin, niin tämähän on paitsi luonnonsuojelukysymys myös matkailukysymys tuolla pohjoisessa, jossa Länsi-Lappi saisi itse asiassa uuden matkailukauden sitä kautta, että sinne tulisi kalastukseen liittyvää turismia. Kyllä siinä katseet kohdistuvat paitsi Puolaan myös meidän omaan maa- ja metsätalousministeriimme. Aikanaan ministeri Hemilää kehuttiin siitä, että hän teki tässä oikeat ratkaisut. Mitä aiotaan nyt näissä kysymyksissä tällä hetkellä tehdä?

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Det parlamentariska Östersjösamarbetet får tyvärr ganska lite synlighet här i riksdagen, trots att arbetet har pågått i över 20 år. Därför var det positivt att Finlands riksdag stod som värd för den jubileumskonferens som ordnades här senaste sommar.

BSPC:s styrka är att alla Östersjöländer deltar i arbetet och att Ryssland under de senaste åren visat ett växande intresse för arbetet. Valentina Pivnenko, som är ledamot i duman tog över ordförandeskapet för BSPC efter mig här vid konferensen i Helsingfors.

Under de tre år som jag var ordförande för BSPC:s styrelse fokuserade vi mycket på Östersjöns miljö och på den civila säkerheten, framförallt människohandeln i Östersjöregionen. Vi tillsatte två parlamentarikerarbetsgrupper som utarbetade rapporter med åtgärdsförslag, den ena om sjösäkerheten i Östersjön och den andra om civil säkerhet och människohandel. På Helsingforskonferensen tillsattes en arbetsgrupp som ska ge sin rapport nästa sommar, som behandlar grön tillväxt och energieffektivitet i Östersjöregionen.

Itämeri-parlamentaarikkojen työskentelytapana on laatia yhteisiä kannanottoja ja vaatimuksia hallituksille ja tehdä yhteistyötä muiden elinten kanssa, joilla on samat intressit ja tavoitteet. Parlamentaarisella Itämeri-konferenssilla, BSPC:llä, on muun muassa tarkkailija-asema Itämeren suojelukomissiossa Helcomissa. Yhtenä viime vuosien aikana hallituksille osoitettuna ensisijaisena vaatimuksena on ollut Helcomin Itämeren suojelun toimenpideohjelman toteuttaminen siinä aikataulussa, josta hallitukset sopivat toimenpideohjelman hyväksymisen yhteydessä vuonna 2007.

Parlamentaarisella Itämeri-konferenssilla on myös läheistä yhteistyötä Itämeren neuvoston kanssa, ja se onkin osallistunut pääministerien ja ulkoministerien huippukokouksiin. Parlamentaarinen Itämeri-konferenssi seuraa myös EU:n Itämeri-strategiaa olemalla yhteydessä komissioon ja Euroopan parlamenttiin sekä korostaa sitä, että Itämeri-strategiaan ja pohjoiseen ulottuvuuteen liittyvän toiminnan tulee kulkea käsi kädessä, jotta kaikilla Itämeren mailla, myös Venäjällä, olisi vahva intressi yhteisesti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseen.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Kiitän ensinnäkin tästä keskustelumahdollisuudesta. Tällaiset keskustelut ja asian esiin nostot nostavat esiin sen, että Suomi on todella merivaltio, hyvin riippuvainen merestä, sen hyvinvoinnista ja sen käyttökulttuurin toimivuudesta. Tältä osin yhteistyön ja oman osuuden hoitaminen on meille ihan elinehtokysymys.

Täällä on noussut esiin lohen ja ylipäätänsä jalokalojen asema. Kyllä minun ympäristövaliokunnan jäsenenä täytyy todeta, että meillä on lohi noussut ihan kummikalaksi ja se kannustus, joka täältä edustajien suusta on nyt hallitukselle tullut, kannattaa ottaa vakavasti.

Herättäisin myös kysymyksen siitä, miten Suomi voi edelleen yhdistää ja tiivistää sektorikohtaista meripolitiikkaansa, meripolitiikan osia, yhdeksi yhä integroidummaksi politiikan kokonaisuudeksi: ympäristönsuojelu, merentutkimus, erilainen meren käyttö, meren käyttöön liittyvä teollisuus, tutkimus ja tekniikka, kalastus, saaristo- ja rannikkoseutujen elinkeinot ja myös arktiset merialueet, vaikka ne suoraan eivät Itämerellä olekaan. Muun muassa turvallisuusnäkökulmasta viranomaisyhteistyö on tällä erää koordinoitu kovin monien eri ministeriöiden alaisuuteen.

Kun Itämeren merkitys on meille niin keskeinen, miksi Suomi ei Itämeren innoittamana voisi olla yhden meripolitiikan maa, yhden toimialan maa? Tältä kohden tällä kertaa EU-strategian linjaus on enemmän kuin toivottava maallemme. Ainakin koordinointia tulee järjestää siten, että meripolitiikan toimialalla voidaan asettaa täysin yhteneväisiä tavoitteita, kohdistaa yhtenäisiä voimavaroja ja järjestäytyä edelleen tiiviimmin hallinnollisesti. Näin saavutetaan niin ympäristöllisiä, mutta myös taloudellisia, sosiaalisia ja hallinnollisia etuja. (Puhemies: Nyt taitaa olla 2 minuuttia täynnä!) Kannustan hallitusta toimimaan tähän suuntaan.

Ilkka Kanerva /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meillä Varsinais-Suomessa tämä asia koetaan hyvin läheiseksi ja tärkeäksi. Tähän asiaan on satsattu paitsi tietysti alueellisesti myöskin muutoin, koska Itämeren alue nähdään eräänä sellaisena Euroopan unionin tulevaisuuden kehitystrendinä, jossa Euroopan unioni kehittyy suuralueittensa kautta. Tämä koetaan myöskin meillä tärkeäksi asiaksi, jossa strategisena tavoitteena luonnollisesti on puhdas ja terve Itämeri, mutta samanaikaisesti luonnollisesti taloudellisesti vahva ja menestyvä toiminta-alue.

Me koetamme toteuttaa tätä omaa ohjelmaamme niin, että olemme perustaneet riippumattoman kansainvälisistä asiantuntijoista muodostuvan Centrum Balticum -organisaation, joka on riippumaton think tank -tutkimusorganisaatio, joka generoi Itämereen liittyviä keskusteluteemoja ja organisoi asiaa. Toinen vastaavan kaltainen asia on vaikkapa se, että Turun yliopisto johtaa Itämeren piirissä 40 yliopiston Itämeren tutkimusta edistäviä hankkeita.

Nämä ovat esimerkkejä siitä, millä tavoin myös alueellisella tasolla voidaan EU:n Itämeri-strategiaa olla soveltamassa. Toivoisi, että Suomen hallitus olisi aika tarkka sen suhteen, että Itämeri-strategian implementointi, sen soveltamiset, saisi vähän vahvempaa tuulta purjeisiinsa Euroopan unionin puitteissa. Ei voi nyt välttyä käsitykseltä, että ehkä nimenomaan organisatorinen hajanaisuus, johon edustaja Haavistokin täällä viittasi, heikentää tämän strategian toimeenpanoa. Nyt olisi tärkeää, että tässä suhteessa löytyisi hyvin selvä toimintasuunnitelma hyvin monille, lukuisille, eri toimijoille Itämeren piirissä, jotta tämä strategia saataisiin lentoon.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeri rajautuu todellakin kaikkiaan 14 valtion alueelle, ja yhteistyötä tehdään laajapohjaisesti, kuten täällä on tänään kuultu. Suomi on yksi tunnollisimmista oppilaista tällä luokalla, ja olemme sitoutuneet meremme pelastamiseen. Mutta olisin kysynyt nyt ministeriltä: Minkälaiset mahdollisuudet meillä on, ja minkälaista vaikuttamista tosiasiassa tapahtuu näissä organisaatioissa, joissa nyt olemme mukana? Ja onko meillä riittävästi keppejä tai porkkanoita, joilla voimme kannustaa ja edesauttaa sitä, että myös muut alueen valtiot sitoutuvat ja lisäävät panostuksiaan yhteisen meremme hyväksi? Ja onko esimerkiksi Venäjän osalta auennut nyt uusia toiminta- tai neuvottelumahdollisuuksia muun muassa tämän naapuruusinstrumentin osalta?

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelu Itämeren nykyisestä tilasta ja tulevaisuudesta on erittäin tärkeää, sillä Itämerellä on suuri vaikutus yhteiskuntamme tilanteeseen. Täytyy muistaa, että viimeisen 100 vuoden aikana Itämeren alue on käynyt läpi lukuisia ja hyvin erilaisia yhteiskunnallisia ja taloudellisia muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet osaltaan Itämeren tilaan.

On selvää, että poliittisesti ja taloudellisesti muuttuvat yhteiskunnalliset tilanteet vaikuttavat muun muassa ympäristönsuojeluun ja sen myötä luonnonympäristöön. Itämeren alueen taloudellinen kasvu on kytköksissä Itämeren ekologiseen tilaan, ja tiedämme, että Itämeren käyttöpaineet ovat nousevia.

Meren ongelmat on hyvin tiedostettu nykyisin, ja haasteet kohdistuvatkin näihin pelastustoimiin. Niinpä on tärkeä muistaa, että jokainen yksilönä voi kantaa oman vastuunsa ympäristönsuojelussa. Kuitenkin kansainvälisen yhteistyön sekä päätöksenteon tulee ennen kaikkea näihin toimiin panostaa.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Ympäristönsuojelu on Itämeri-yhteistyössä poikkeuksellisen tärkeä, mutta voimme tarkastella Itämeri-yhteistyötä myös talouden ja turvallisuuspolitiikan näkökulmista.

Itämeren alueen talouden integraatio syvenee aika vakiintuneen työnjaon perustalta. Venäjälle Itämeri on sen energianviennin pääväylä ja rantavaltiot sen öljyn-, kaasun- ja sähkönmyynnin asiakkaita. Pohjoismaat ja Saksa vahvistavat asemaansa globaaleina vientivetureina, jotka tarvitsevat alihankintaa ja yhteistyötä Puolasta ja Baltiasta. Työnjako on hyödyllinen, ja kaikilla Itämeren mailla on kehitysnäkymiä. Venäjä voi laajentaa taloutensa pohjaa, Puola ja Baltian maat voivat nostaa osaamistaan ja parantaa asemaansa arvoketjussa. Vakiintuneet markkinatalousmaat voivat tukeutua lähellä oleviin yhteistyökumppaneihin globaalin kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Itämeri-integraation tuloksia voidaan esitellä. Kaupan ja teollisen yhteistyön kasvu hyvän sään aikana on yksi asia. Toinen asia löytyy kriisiajoista. Alueen maat kantavat vastuuta omista asioistaan, mutta ovat myös valmiita auttamaan toisiaan. Talouskriiseissä on yhteisvastuuta löytynyt euroalueen rajojen ulkopuoleltakin.

Mutta turvallisuuspolitiikassa tilanne on epäselvempi. Venäjän suunnitelmat oman sotilaallisen toimintakykynsä kehittämisestä ja varsinkin sen päätökset sijoittaa kasvavaa sotilaallista voimaansa pohjoisille alueille, Itämeren alueelle, eivät ainakaan vahvista alueen yhteistyön syventämistä. Varustelukilpaa tai suoranaisen sotilaallisen uhan kasvua ei ole näköpiirissä, mutta kehityksen suunta ei ole oikea.

Suomi on tehnyt puolustuspoliittisia säästölinjauksia talouden tosiasioiden pakottamana. Kuitenkin kaikkien päätösten taustalla on ollut tieto siitä, että puolustuskykyä pitää pystyä tarpeen vaatiessa kohottamaan. Tästä valmiudesta ei pidä luopua tulevaisuudessakaan. Mutta niin Suomelle, Ruotsille, Virolle kuin Venäjällekin paras ratkaisu olisi vahvistaa rauhanpolitiikkaa Itämeren alueella. Itämerellä ei ole ulkopuolista uhkaa, ei vihamielisiä valtioita, ei terrorismia eikä merirosvousta. Keskinäisellä luottamuksella ja selkeällä sitoutumisella rauhanomaiseen yhteistyöhön voidaan sotilasmenojen säästölinja ulottaa kaikkien Itämeren maiden hyödyksi. Tähän tarvitaan lisää alueen valtioiden vuoropuhelua.

Pentti  Oinonen  /ps:

Arvoisa puhemies! Muutama viikko sitten tuli tietoon, että Venäjän puolella oleva tehdas saastuttaa päästöillään ja jätteillään surutta Itämerta. Ministeri Niinistö lupasi heti tuoreeltaan apua tehtaan päästöjen kuriin saattamiseksi. Mielenkiinnolla kuuntelisin, mitä tämä apu on, onko se kymmeniä miljoonia euroja rahaa vai asiantuntija-apua. Kun päinvastoin oman maan kansalaisia rangaistaan erilaisilla päästö- ja jätemaksuilla, mutta ulkomaille näyttää riittävän rahaa, niin eikö teidän mielestänne, ja ainakin tavallisen suomalaisen mielestä, tämän pitäisi olla toisin päin, että se, joka saastuttaa, esimerkiksi tässä tapauksessa Venäjä, se maksaa? Suomi ei ole menossa sinne etunenässä eurojaan tuhlaamaan.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Olemme kuulleet tänään laajapohjaisesta yhteistyöstä Itämeren alueella ja syvenevästä integraatiosta, hyvä niin. Haluaisin puhua tärkeästä asiasta elikkä Itämeren alueen energiahuoltovarmuudesta, johon tulisi myös mielestäni kiinnittää erityistä huomiota, varsinkin kun Itämeri on ravinnekuormitettu meri ja käyttöön liittyy monia muita riskejä.

Elikkä biomassan hyödyntämiseen perustuva hajautettu energiatuotanto ja muu uusiutuva energia tuo tarvittavaa huoltovarmuutta Itämeren maihin ja samalla vähentää esimerkiksi öljykuljetuksia Itämerellä. Eikä meidän myöskään tule tuudittautua tuontiöljyn varaan eikä liikaa suunnitella tulevaisuuttamme ja talouttamme siihen.

Energiahuoltovarmuuteen tulisi siis kiinnittää mielestäni integroidusti Itämeren alueella huomiota, ja haluan kannustaa pyrkimyksiä, kuten täällä raportissa on kirjoitettu, uusiutuvan energian käyttöön ja vihreän teknologian kehittämiseen.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Vesien kunnostaminen edellyttää ennalta ehkäiseviä toimia, jotka ovat hyvin tärkeitä. Sen lisäksi tietenkin tarvitaan niitä toimia, jotka tutkimuksella on pystytty osoittamaan, että niillä pystytään vaikuttamaan sekä Itämeren että myöskin sisävesien tilanteeseen.

Ministeri Niinistö totesi poistokalastuksen. Viime vaalikaudella me saimme aikaan eduskunnan päätöksellä poistokalastuksen mahdollisuuden muutamaan sisäveteen, ja tulokset ovat olleet hyvin rohkaisevia. Tämän vuoden talousarviossa eduskunta hyväksyi, että Itämeren poistokalastuksesta olisi mahdollisuus osoittaa myöskin näiden sisävesien pitkään jatkuneen poistokalastuksen jatkamiseen, koska siellä yrittäjät olivat tehneet investointeja ja sitoutuneet tähän toimintaan. Nyt kuitenkin tämän vuoden aikana on käynyt ilmi, että täytäntöönpanossa tämä asia ei ole edennyt sillä tavalla kuin aikanaan eduskunta edellytti. Kysynkin: miksi tämä poistokalastusasia sisävesillä takkuaa?

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset olemme näkemykseni mukaan ottaneet nämä Itämeren asiat jo vakavasti. Itse maatalouspuolen haja-asutusalueella asuvana ihmisenä olen saanut osallistua jo moneen Itämerta koskevaan asiaan.

Maatalous on meillä Suomessa ottanut Itämeren suojelun tosissaan. 15 vuoden aikana on tapahtunut suuri muutos, ja tulokset näkyvät jo valumavesistöissä. Maanviljelijällä ei kerta kaikkiaan ole varaa laittaa lantaa veden vietäväksi. Me haja-asutusalueitten asujat olemme joutuneet miettimään omaa jätevesien käsittelyä paljon. Uskonkin, että meidän haja-asutusalueittemme maankäyttäjien rooli on ollut jo suuri. Jatkamme tietenkin työtämme ja vastuumme hoitamista, mutta nyt tulee meidän uskaltaa nakata vastuuta jo enemmän muillekin.

Suomen tulee osallistua Itämeren ravinnekuormitusten vähentämiseen muissa Itämeren maissa. Erityisen tärkeää olisi Venäjän riittävä sitouttaminen ravinnekuormitusten vähentämiseksi, mutta tosin kyllä meillä töitä täällä Suomessakin riittää.

Yksi asia, kuten tässä on jo tullut moneen kertaan esille, jossa Suomen rooli olisi merkittävä, on lohi. Suomen ja Ruotsin rajalla on Itämeren luonnonlohen poikasten kaikkein suurin tuottaja, eli Tornionjoki. Meillä olisi mahdollisuus turvata riittävä poikas- eli smolttituotanto, jos me päättäjät vain haluamme. Eli teoiksi nämä puheet. Lisäksi iso teko Itämeren lohikannalle olisi, jos Kemijoen lohiportaat saataisiin vihdoinkin rakennettua.

Lopuksi: kannatan lisäksi Tiilikaisen tekemää esitystä Itämeren alueen öljynsuojarahaston perustamisesta.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Arvoisa puhemies! Tämä Itämeren maiden neuvosto perustettiin 20 vuotta sitten, ja pidimme juuri tämän merkeissä tietynlaisen juhlakokouksen. Täytyy todeta, että Itämeren alue on ehkä se, jossa kaikista voimakkaimmin ja selvimmin näkyy se muutos, mikä 20 vuodessa on tapahtunut, ja se muutos on voittopuolisesti myönteistä, mutta on tietysti erityisesti itse Itämeren tilan osalta, ja monissa muissakin asioissa, paljon tehtävää.

Itämeri on tietysti alueeltaan niitä kohteita, joissa niin sanottuun laajaan turvallisuuteen kohdistuvat haasteet ovat selvemmin esillä. Ne koskevat ympäristöä, ne koskevat rajat ylittävää järjestäytynyttä rikollisuutta, ne koskevat ydinturvallisuutta jne., mutta vastaavasti meillä ei enää ole samanlaiseen perinteiseen sotilaalliseen turvallisuuteen liittyviä uhkia, ja täytyy sanoa, että en myöskään näe, että tällaiset olisivat millään tavoin lisääntymässä. Mutta tärkeätä on, että tätä yhteistyötä jatketaan.

On ollut paljon kysymyksiä siitä, onko meillä liian paljon erilaisia järjestöjä ja kokouksia. Itse en ole kokenut sitä varsinaisesti ongelmana. Esimerkiksi Itämeren maiden neuvoston yksi vahvuus on juuri se, että meidän kokouksissamme ovat myöskin alueiden edustajat mukana, ja tätä pidän tärkeänä. Ei ole kysymys vain hallitusten välisestä yhteistyöstä, vaan siitä, että alueet ja muut toimijat, kansalaisyhteiskunta, elinkeinoelämä, työmarkkinajärjestöt, kaikki ovat tässä yhteistyössä mukana mukaan lukien yliopistot ja muut tällaiset verkostot. Oma näkemykseni on, että tätä Itämeren maiden yhteistyötä täytyy edelleenkin pystyä jatkamaan ja vahvistamaan.

Yksi haaste on todellakin se, mitenkä pohjoisen ulottuvuuden käy. Se on ollut menestystarina. Minusta Suomi voi olla hyvin tyytyväinen siitä, mitä olemme aikaansaaneet, mutta juuri nyt on tärkeätä, että turvaamme pohjoisen ulottuvuuden rahoituksen, ja se on meidän keskeisiä kysymyksiämme nyt, kun EU:ssa päätetään ja valmistellaan seuraavan rahoituskauden rahoitusta. Me olemme tehneet komissiolle omat ehdotuksemme, ja me toivomme, että tämä tulee jatkoneuvotteluissa otetuksi huomioon, koska voimme vedota konkreettisesti hyviin tuloksiin, mutta myös keskeneräiseen työhön.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut tärkeitä asioita esille siitä, kuinka Itämeri-yhteistyötä pitää koordinoida paremmin. Haluaisin korostaa sitä, että jokaisella toimijalla on roolinsa, jos kaikki tiedostavat, mikä meidän paikkamme on tässä kokonaisuudessa. Ja niin kuin ministeri Tuomioja toi esille, Itämeren maiden yhteistyöllä neuvoston kautta — siinä ovat alueet ja eri tahot mukana — on oma roolinsa, mutta suojelupuolella minun mielestäni on tärkeätä nostaa Itämeren suojelukomissio siksi yhdeksi toimijaksi, joka määrittelee ne kattotavoitteet, ja sitten muut, eri toimijat, pyrkivät toimeenpanemaan niitä mahdollisimman tehokkaasti.

Olen pyrkinyt yhteistyössä Ruotsin ympäristöministerin kanssa siihen, että me saisimme sitä sitovuusastetta Itämeren suojelukomission suosituksissa nostettua tavalla tai toisella, ja tätä keskustelua olen käynyt Venäjän, Baltian maiden ja Puolan kollegojen kanssa. Se on se keino, millä varmistetaan, että siellä on hyviä suosituksia — jos ne toimeenpannaan hyvin, niin Itämeren hyvä tila on saavutettavissa.

Itämeren pohjassa on tällä hetkellä Euroopan suurin aavikko, ja se hapeton tila on hyvin laaja. Tämä Itämeren ekologinen tila on niin huono, että tarvitaan erilaisia toimia.

Mitä tulee sitten siihen, mitä tehdään Suomessa ja mitä kansainvälisesti, edustaja Oinonen, nämä eivät ole ristiriidassa keskenään. Meidän ei kannata olla yhtään vähemmän kunnollisia, rehtejä, vastuuntuntoisia suomalaisia kansalaisia, jotka pitävät huolta omasta ympäristöstään, vain sen takia, että muillakin on ongelmia. Meidän kannattaa hoitaa oma kotipesä hyvin. Se on meille myös taloudellisesti järkevää, niin kuin maatalouden ravinnekuormituksesta on tullut esille. Fosforia ei kannata hukata mereen. Mutta se on myös tärkeää sen takia, että yli 80 prosenttia meidän lähirannikkovesiemme päästöistä ovat meidän omiamme. Eli meidän virkistyskäyttöön käytettävään vesialaamme me voimme vaikuttaa itse eniten.

Merenhoitosuunnitelmilla pyritään EU:n merenhoitostrategioiden toteuttamiseen, ja me olemme laatimassa koko meidän meripinta-alamme kattavaa merenhoitosuunnitelmaa, jossa täsmennetään kaikkia näitä keinoja — niin kuin aikaisemmin puheenvuorossani toin esille — jotka ovat jo nyt käytössä, niin että Itämeren hyvä tila olisi oikeasti saavutettavissa, mahdollisesti jopa vuoteen 2020 mennessä, mutta viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Mutta urakka on iso, ja meidän pitää tiedostaa, että tämän pitää mennä kaikkien ministeriöiden läpi, ja sitten naapurimaiden kanssa pitää kaikilla poliittisilla tasoilla käydä keskusteluja siitä, miten ne vähentävät päästöjään.

Mitä tulee Lugajoen päästöihin, on selvää, että Venäjän viranomaiset ja Venäjän yhtiöt vastaavat aina ensisijaisesti rahoituksesta, kun siellä tehdään toimia, mutta on myös osoitettu, että Suomen lähialueyhteistyössä ympäristötoimiin laitetut rahat ovat kaikkein kustannustehokkaimpia rahoja, joilla myös suomalaisten vesistöt paranevat, elikkä se on hyvin tehokkaasti käytetty raha meidän kansalaistemme oman edun kannalta ja siinä edistetään suomalaista vesitehokkuuteen liittyvää yritysosaamista myös Venäjällä, eli sieltä tulee myös taloudellista hyötyä.

Minä en näe, että talous ja ympäristö ja vastuullinen käyttäytyminen ovat mitenkään ristiriidassa, kun puhutaan Itämeren suojelusta ja siitä, millä keinoilla me voimme painostaa ja kannustaa venäläisiä kantamaan oman vastuunsa. Mutta se on selvä, että jokaisella maalla on päävastuu omista asioistaan, ja me esitämme ratkaisuja, miten ne voivat kantaa sen vastuunsa, ja sitten me hoidamme omat asiamme kunnolla.

Pentti Oinonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyytäisin ministeri Niinistöä vastaamaan selvällä suomen kielellä, ollaanko sinne minkä verran laittamassa rahaa. Koska minä tuosta teidän puheenvuorostanne sain sen käsityksen, että sinne ollaan viemässä, niin kyllä minä haluaisin tietää sen summan noin suunnilleen, paljonko se on.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mukavaa olla joskus ministerien kanssa samaa mieltä. Ulkoministeri Tuomioja korosti pohjoisen ulottuvuuden merkitystä, ja sitä onkin syytä pitää esillä, koska se pätee paitsi Itämeri-yhteistyössä myös merkitykseltään kasvavassa arktisessa yhteistyössä ja yhdistää näitä kahta politiikan lohkoa. Myös ministeri Niinistö totesi, että Helcomin työ on nostettava korkeimmalle jakkaralle tässä Itämeren ympäristönsuojelussa, ja näin esimerkiksi Itämeri-parlamentaarikot ovat omissa päätöslauselmissaan tehneet: aina on vedottu Helcomin suositusten toimeenpanoon.

Mutta valitettavasti myös muutama kysymys ansaitsee vastauksen. Edustaja Kalli nosti esille nämä poistokalastuksen rajat, edustaja Maijala kysyi Kemijoen kalaportaista, ja itse heitin pallon tästä öljynsuojarahastosta Itämeren alueelle. Toivon myös näihin kommentteja.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Mitä tulee tähän Lugajoen konkreettiseen tapaukseen, me emme ole maksamassa siitä operaatiosta Suomen valtion puolelta yhtään mitään. Se, miten suomalaiset ovat siinä osallisia, on se, että Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat alun perinkin, osana sitä EU:n rahoittamaa hanketta, tutkineet niitä päästöjä, ja onkin tärkeätä, että ensin kerätään tiedot, jolloin voidaan edellyttää tehokkaita toimia. Nyt niitä tietoja on kerätty, ja jatkossa niitä täsmennetään tämän saman, EU:n rahoittaman hankkeen puitteissa. Ja kun täsmentyy, mikä on se tarkka päästölähde, niin yhtiö on itse luvannut, että he kyllä laittavat asiansa kuntoon, kun selviää, että he ovat todellakin siitä vastuussa. Mutta se, mitä me voimme tarjota — vaikka John Nurmisen Säätiön kautta — on juuri näitä ratkaisukeinoja ja osaamista, mutta ihan puhtaasti yhteistyön puitteissa, ei rahoituksen kautta, ja tämä on hyvin fiksu tapa edistää Itämeren suojelua.

Mitä tulee sitten edustaja Tiilikaisen esille nostamiin kysymyksiin, niistä minun vastuulleni kuuluu tämä öljynsuoja, ja on totta, että öljyturvallisuudessa Suomi ja Ruotsi ovat maailman johtavia maita. Meidänkään valmiutemme ei kata hyvin suuren tankkerin öljyonnettomuutta Suomenlahdellakaan — vaikka meidän yhteinen pyrkimyksemme kansainvälisesti on saada valmius kolmessa päivässä 30 000 tonnin puhdistusoperaatioon Suomenlahdella, nämä tankkerit ovat niin suuria, että jos tapahtuu mittava onnettomuus, ollaan kyllä kapasiteetin äärirajoilla. Suomen omaan kapasiteettiin tarvitaan yksi laiva lisää, öljyntorjuntapuomeja pitää hankkia säännöllisesti lisää, ja sitten me käymme keskustelua siitä, miten muut maat voivat kantaa isomman osan vastuusta.

Pidän aloitetta kansainvälisestä öljynsuojarahastosta hyvänä ja kannatettavana. Lupaan sitä keskusteluissa edistää. Sen lisäksi me Venäjän ja Viron kanssa tiivistämme yhteistyötä erityisesti vuonna 2014, kun on sovittu, että se on Suomenlahden teemavuosi näiden kolmen valtion välillä, jolloin myös öljyntorjuntaan liittyvää valmiustyötä tehdään normaaliakin enemmän. Mutta edelleen on olemassa valmius yhteistyöhön normaalilla tasolla, jos jotain tapahtuu.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Otin aikaisemmin käyttämässäni puheenvuorossani esille tämän kysymyksen siitä, minkälaisia valmisteluja Suomessa tehdään tällä hetkellä näiden EU:n maataloustoimien osalta. Sieltähän tulee ennen pitkää rahaa, ja sitä tulee jaettavaksi ympäristöpainotteisesti. Kysyn: minkälaisia valmisteluja meillä on tehty, koska tämä on ihan ydinkysymyksiä, millä tavalla se raha jaetaan ja mitä valmisteluja meillä on tekeillä?

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! På Helcoms senaste möte i början av mars diskuterades Kingisepp. Jag hade en möjlighet att delta i det här mötet och där deltog också representanter för själva fabriken.

Tässä kokouksessa maaliskuun alussa päätettiin, että järjestetään seuraava kokous, jossa asiaa käsitellään, maaliskuun 13. päivänä — siis viikko sitten — Venäjällä. Onko saatu uutta tietoa siitä, mikä tämä päästölähde on ja missä vaiheessa päästään tekemään jotain sille, että nämä päästöt loppuisivat?

Kalle  Jokinen  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Niinistö tuossa puheenvuorossaan sanoi, että toimenpiteiden Itämeren tilan parantamiseksi pitää olla tehokkaita ja nopeita, ja sen takia tuota yhteistyötä pitää tiivistää. Olen täysin samaa mieltä, että tehoa ja nopeutta ja varsinkin kustannustehokkuutta tarvitaan näihin toimenpiteisiin. Tällä hetkellä esimerkiksi tuo rikkidirektiivi, joka tätä Itämeren alueen kilpailukykyä uhkaa, ei ole kustannustehokas ympäristönsuojelukeino. Valiokuntakuulemisessa VTT:n ja Ilmatieteen laitoksen edustajat kertoivat, että noita rikkipäästöjä ei tällä hetkellä pystytä edes mittaamaan näillä mittalaitteilla siellä merialueilla. Ja kuitenkin tämä tulee aiheuttamaan Suomen kilpailukyvylle erittäin suuren rasitteen tässä taloustilanteessa. Mitä ovat sitten nuo kustannustehokkaat toimenpiteet, joilla nopeasti saadaan Itämeren tilaa parannettua? Tähän rikkiasiaan pitäisi kyllä löytää joku viivästys ja sellainen lykkäys, että päästään eteenpäin tässä.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Muutama huomio tähän keskusteluun.

Ensinnäkin maatalouden ympäristötuesta ja sen vaikutuksista: viimeisimmän vaikuttavuuden seurantatutkimuksen mukaan typpitase on alentunut 36 prosenttia, fosforitase 64 prosenttia. Se on hyvä suunta, sillä on selviä vaikutuksia. Uutta ohjelmaa valmistellaan, ja totta kai pyritään tekemään tulevasta ohjelmasta vielä parempi. Ohjelman valmistelua vaikeuttaa se, että kukaan ei tiedä, kuinka paljon tähän on rahaa käytössä, koska EU:n komission esityksessä maatalouspolitiikan uudistamiseksi ei ole esitetty vielä edes minkäänlaista pohjalukua, miten näitä maatalouden tai maaseudun kehittämisrahoja jaetaan jäsenmaitten kesken. Vasta sen jälkeen voidaan arvioida, kuinka paljon voidaan käyttää ympäristöohjelmaan, kuinka paljon luonnonhaittakorvauksiin ja kuinka paljon muuhun maaseudun kehittämiseen. Se vaikeuttaa.

Itse maatalousuudistuksessa on tämä viherryttäminen menossa. Me olemme sanoneet, että me suhtaudumme siihen erittäin positiivisesti ja myönteisesti. Ongelma on se, että tällä hetkellä se komission esitys ei ole hyvä ympäristön, byrokratian eikä käytännön viljelyn kannalta. Eli pitää löytää parempi tapa toteuttaa sitä viherryttämistä. Yhteistyötä tehdään Itämeren alueen ministereitten kesken tiiviisti. Meillä on aina ennen maatalousneuvostoa niin sanottu 3+3+1-kokous, jossa ovat Pohjoismaat, Baltian maat ja Puola ja jossa käydään asioita läpi, myös ministeritasolla — ei nyt ihan joka kokousta ennen, mutta melkein. Kokouksen alussa käydään läpi kokouksen asioita, mutta voidaan keskustella myös muista asioista.

Kala-asioista kysyivät edustaja Kalli ja Tiilikainen. Minun käsitykseni on kyllä se, että poistokalastukseen oli rahaa, ja nyt tämä oli kyllä uusi tieto, jos siinä nyt jotain ongelmia on. Elikkä nyt sitten selvitetään tällä viikolla, mistä mahdollisesti kiikastaa, koska se on erittäin tehokas keino poistaa fosforia, ja sitä halutaan jatkaa.

Liittyen sitten näihin luonnonlohikantoihin ja muihin: muutama viikko sitten valtioneuvosto hyväksyi kalatiestrategian ja siellä on myös se, millä tavalla niitä rakennetaan. En nyt muista missä jamassa tai missä vaiheessa on sitten mahdollisesti Kemijoki. Täytyy tarkistaa se. Lohen hoitosuunnitelma on tällä hetkellä EU:n käsittelyssä, jossa katsotaan, millä tavalla voidaan parantaa lohiasioita. Myös paraikaa käydään eduskunnan kanssa erittäin aktiivista keskustelua, mitkä olisivat ne sentyyppiset toimenpiteet, joilla voidaan lohiasioita parantaa ja jotka olisivat kaikkien mahdollisten osapuolten hyväksyttävissä.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Näistä kustannustehokkaista toimista: laivaliikenteessähän, jos ajatellaan laajemmin, on ollut aika vähän päästörajoitustoimia verrattuna maanpäälliseen liikenteeseen, ja on selvää ja on ollut alan tiedossa, että laivaliikenne tulee lähivuosikymmeninä päästövähennysten piiriin. Kyllä rikkidirektiivi on siinä mielessä tärkeä hanke, että Suomikin pitää sitä yleisesti kannatettavana, koska on arvioitu, että se vähentää 60 prosenttia Suomeenkin tulevista happosateista. Vuoteen 2020 mennessä laivaliikenne aiheuttaa yli puolet maailman rikkipäästöistä, jos alaa ei saada sääntelyn piiriin. Nyt se, mitä hallitus pyrkii varmistamaan, on se, että se siirtymä olisi mahdollisimman kustannustehokas, uusi teknologia olisi käyttöön otettavissa nopeasti ja että matalarikkistä polttoainetta on saatavissa. Tähän liittyen käydään keskusteluja myös Suomen osalta siitä erillisestä siirtymäajasta, ja valmista pitäisi tulla kevään kuluessa.

Mutta siis yleisesti ottaen voi sanoa, että me pyrimme löytämään erilaisia keinoja siihen, että kun puhutaan Itämeren kuormituksesta, niin maataloudella on edelleen suurin osuus koko Itämeren kuormituksesta. Siellä tehostetut toimet ovat tärkeitä myös siinä, että Baltian maiden ja Puolan päästöt saadaan pidettyä laskusuunnassa, ettei kemikalisaatio siellä lisäänny. Venäjän osalta toimet kanaloiden, tämän Lugajoen päästölähteen ja yleisesti entisten Itä-Euroopan maiden osalta jätevedenpuhdistamojen suhteen ovat edelleenkin se tehokkain keino.

Minä näen, että meillä on hyviä toimijoita Suomessa siihen, että valtio toimii omilla yhteyksillään poliittisella tasolla, sitten on järjestöjä ja sitten on näitä John Nurmisen Säätiön kaltaisia rahoittajia, jotka juuri etsivät niitä kustannustehokkaimpia toimia, ja sitten on Baltic Sea Action Groupin kaltaisia toimijoita, jotka etsivät semmoisia vahvoja poliittisia sitoumuksia eri mailta, jotka ovat tärkeitä, koska eri maat näkevät, että he saavat myös imagollista hyötyä siitä, että kaikki pidetään yhdessä Itämerestä huolta. Minä näen, että on tärkeää, että Venäjällä presidentti Putin on itse sitoutunut Itämeren suojeluun, koska mitä korkeammalla poliittisella tasolla sitoutuminen Venäjällä on, sitä enemmän se johtaa siihen, että tulokset ovat sitten paljon parempia kuin jos sitoutuminen sieltä ylhäältä on puutteellista.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun meillä tiede tekee tutkimustyötä ja tiede tekee suosituksia — jos tässä nyt pysytään sen verran tässä lohiasiassa vielä — niin meillä on tämä ICES:n suosituksessa ollut 2010, että pyydetään 133 000 kalaa. Poliittinen päätös oli pyytää 294 000 kalaa. 2011 suositus oli 120 000 kalaa ja poliittinen päätös oli 250 000 kalaa. 2012 suositus on 54 000 kalaa ja poliittinen päätös on 122 000 kalaa. Kyllähän tämä niin kuin osoittaa sen ristiriidan, joka tässä nyt on, että jos me pyydämme nuo pyyntimäärät, jotka sinne on annettu, niin meillä ei luonnonlohikantaa käytännössä enää ole. Emmehän me nyt voi päästää tilannetta sellaiseksi, että me menemme kohti sellaista tilannetta, että me tuhoamme tietoisilla päätöksillä, huolimatta tieteen varotuksista, jonkin näinkin arvokkaan asian. Siitä syystä minä sanoin, että pitäisi tehdä symbolinen teko konkreettisesti, ja minä toivon, että ministeri Koskinen vie sitä asiaa todella voimakkaasti eteenpäin.

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Loheen ja itse asiassa hieman myös silakkaan. Lohta yritetään kalastaa, vaikka sitä ei löydy. Silakkaa Itämeressä on vaikka enemmänkin kalastettavaksi, mutta sitten sekä lohen että silakan ravintokäyttöä saattaa rajoittaa kalojen dioksiinipitoisuus. Kun ei nyt kaikkia direktiivejä ehdi seurata ihan päiväkohtaisesti, olisin kysynyt maa- ja metsätalousministeriltä, mikä on nyt tilanne tässä dioksiinidirektiivin kohdalla: onko uhka väistynyt, että EU:n dioksiinisäädökset rajoittavat Itämeren silakan ravintokäyttöä, vai onko tälle poikkeukselle saatu jo riittävä jatko, kuten luonnonvarainneuvosto vaati viimeisinä töinään?

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä. — Halusin antaa kiitoksen siitä, että kalatiestrategia käsiteltiin näin nopeastikin hallituksen aloittamisen jälkeen, koska se kirjattiin hallitusohjelmaan ja se on kuitenkin pitkällä aikavälillä se merkittävä tapa, jolla me pystymme turvaamaan luonnonlohi- ja vaelluskalakannat. Toinen kysymys on sitten se, että meidän on ilman muuta päästävä Itämeren altaassa kestäviin saalistusmääriin. Ne ovat aivan ylimitoitettuja, ja siinä tarvitaan sekä oikeita poliittisia päätöksiä, ei siis kompromisseja vaan oikeita päätöksiä, ja toisaalta sitä, että me kovin keinoin pistämme ennen kaikkea Puolan liikakalastuksen, ryöstökalastuksen kuriin.

Sitten jos tämä päätyy siihen, että meillä on lohta Itämeressä, niin sitä riittää myöskin kalastajille merialueella, mutta sitä on riitettävä myöskin kalastajille — itsekin perhomiehenä tiedän, mistä on kysymys — myöskin jokiin, eikä pelkästään kalastajille vaan myöskin sitä varten, että ne kalat myöskin voivat lisääntyä joissa, jotta tämä kanta kasvaa, elää luonnonvaraisena ja hyödyttää sekä luontoa että matkailua. Erityisesti tämä on Pohjois-Suomelle tärkeä asia, mutta jos me saamme kalatiestrategian mukaisesti vesitiet kuntoon, niin meillä on myöskin mahdollisuus elvyttää Etelä-Suomen jokien kalakantoja ja saada siten tehtyä suuri palvelus luonnolle.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Beträffande laxproblematiken vill jag säga en sak.

Ongelma lohen osalta, suurin ongelma, on salakalastus Etelä-Itämerellä, ja se pitää kuitenkin sanoa ääneen myös tässä salissa, kun annetaan ymmärtää jotain muuta. Ja sillä symbolisella toimenpiteellä, mitä uskon, että edustaja Korhonen tässä esitti, ei ole mitään merkitystä Itämeren lohen pelastamiseksi, jos ymmärsin oikein, mitä edustaja Korhonen esitti. Kysyisin tässä ministeri Koskiselta, miltä tämä salakalastus Etelä-Itämerellä näyttää ja mitä sille ollaan hallituksen puolelta tekemässä.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä lohikysymyksessä on tehtävä radikaaleja ratkaisuja. Ruotsihan on tehnyt jo: se on päättänyt lopettaa tämän niin sanotun sekakantakalastuksen Itämerellä ja näyttänyt suuntaviivaa myös Suomelle. Tähän on pyrittävä. Nimittäin tämä sekakantakalastushan tässä on erittäin paha, kun se samalla kertaa kohdistuu juuri niiden heikkojen lohijokien kantoihin. Suomessahan esimerkiksi Simojoki, joka on erittäin hyvä lohijoki, on juuri tällä tavalla tuhottu. Suomen tässä on otettava vastuu ja sovellettava, lähdettävä voimakkaasti ajamaan tätä YK:n merioikeusyleissopimuksen periaatetta, joka siirtää vastuun näille kutuvaltioille, kuten Suomi. Siihen liittyy juuri tämä näkemys siitä, että lohi ei ole merien kala siinä mielessä, ettei sitä merellä voida vapaasti kalastaa, vaan se on nimenomaan jokien, ja se kalastus on kohdistettava jokiin ja jokisuihin. Ruotsi on tehnyt tämän linjauksen, ja Suomen on lähdettävä tälle tielle.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on käytetty erinomaisen hyviä puheenvuoroja tästä lohikysymyksestä, ja todella tietysti toivon ja kannustan ministeriä sitten ottamaan tästä onkeensa, kun käytännössä yhtenäinen eduskunta antaa evästystä Suomen lohipolitiikan parantamiseksi.

Kuten tässä on aiemmin todettu, niin kansainvälinen merioikeusyleissopimus on sekä Euroopassa että Suomessa voimassa olevaa lainsäädäntöä ja sen mukaan lohi on jokien luonnonvara. Ja kun tiedämme, että lohi ei ole yksi laji, jota tuolla meressä voisi kalastaa, vaan se koostuu jokaisen joen yksilöllisestä kannasta, niin silloin se ainoa kestävä tapa kalastusta suorittaa on tehdä se jokikohtaisesti. Tämän tyyppiseen kalastukseen Suomessakin tulee siirtyä, jotta toiminta on kestävän kehityksen mukaista ja siten myös merikalastajien arvokkaan ammatin arvostus saadaan Suomessa turvattua niin, että he voivat tuoda meille sitten siikaa, ahventa, muuta hyvää lähikalaa, jota varmasti tuonne kalatiskeihin enemmän kaivataan.

Edustaja Gestrinille sanoisin, että se suurin ongelma lohipolitiikassa on se, että riittävää määrää lohia ei nouse kutemaan ja jatkamaan sitä kautta sitä omaa sukuaan.

Mirja Vehkaperä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mitä tulee Itämeren kalastuspolitiikkaan, niin juuri tämä luonnonlohen määrän elvyttäminen on tärkeää. Siitä lienemme kaikki samaa mieltä. Ministeri Koskinen on niissä pöydissä, joissa saalismääriin ja juuri tähän Puolan tilanteeseen voidaan puuttua ja toivottavasti siihen salakalastukseen puututaankin. Rajoituksia me teemme kansallisesti, aikarajoituksia ja muita olemme tehneet lohen pyynnin osalta, ja valvontaakin pitää ja tuleekin tehostaa.

Mutta olen kuitenkin huolissani ilmeisesti ainoana edustajana ammattikalastajien tulevaisuudesta. Mitä te, ministeri Koskinen, olette valmis tämän paineen edessä tekemään kotimaisen ammattikalastuksen eteen?

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Niin kuin sanoin, niin minusta tämä asia on kuitenkin sen mittaluokan asia, että me voimme symbolisesti tehdä omia päätöksiä, joilla me näytämme muille esimerkkiä. Sitä minä sillä tarkoitin. Meidän on helppo tietenkin sanoa, että Puolan ryöstökalastus tai salakalastus tai mikä tahansa pitää saada kuriin. Niinhän se pitää saada. Ei kellään ole oikeutta ottaa sieltä enempää kuin on määritelty. Mutta kun meillä tiede tuottaa tiettyjä lukuarvoja, joiden pohjalta pystytään tekemään selviä johtopäätöksiä, jotka johtavat ihan rationaalisesti johonkin ja tässä tapauksessa siihen määrään, joka luonnonlohista nousee takaisin ylös jokiin kutemaan, niin silloin minusta niitä päätöksiä pitää kunnioittaa, mitä tiede meille tuottaa, ja mennä niiden mukaan.

Mutta minä olen samaa mieltä, että ei mitään ammattiryhmää pidä syrjiä ja ammattikalastuksesta pitää huolehtia. Mutta jos ei sitä luonnonlohta ole, niin ei ole niitä ammattikalastajia eikä ole niitä harrastekalastajia eikä ole mitään muutakaan kalastettavaa sen jälkeen. Siitä syystä tämä on iso asia.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Päästiin ilmeisesti perimmäisten kysymysten äärelle Itämeri-politiikassa pikkuhiljaa, se on hyvä asia.

Muutama huomio, kun veikkaan, että tämä lohiasia ei tässä tänäänkään vielä ratkea — ei ole ratkennut viimeiseen 20 vuoteen, vaikka kuinka monta kymmentä vuotta se on ollut tapetilla, mutta yritämme parhaamme mukaan mennä eteenpäin. Olen samaa mieltä siitä, kun on sanottu, että tämä on isompi kokonaisuus, jossa pitää huomioida kaikki tahot sillä tavalla, että lohia olisi mahdollisimman paljon, ja siihen se yhteneväisyys varmaan sitten loppuukin. Sen jälkeen on erilaisia esityksiä, mitä pitäisi tehdä, mutta meillä on kyllä ministeriössä vakaa aikomus pyrkiä siihen, että niitä kaikille riittäisi ja vähän enemmänkin.

Mitä tulee ICESin suosituksiin niissä viimeisimmissä luvuissa, joita edustaja Korhonenkin täällä luetteli, niin oli täysin unohdettu Puolan yli 70 000 lohen laiton kalastus. Se pitää huomioida siinä, että 122 000 oli suositus, 70 000 oli laitonta ja 54 000 on jäljellä, minkä mukaan mennään. Minä olen tavannut kalastuskomissaaria muutamaan otteeseen ja hänen kanssaan aina keskustellut siitä laittomasta pyynnistä. Tiedän, että komissio on aloittanut tarkkailut Puolassa ja tehnyt myös yllätystarkastuksia. Raporttia ei ole vielä nähty siitä. Se on kai salainen, mutta varmaan kuitenkin saadaan kaivettua esille, mikä se lopputulos on ollut, mutta joka tapauksessa siellä laiton kalastus rehottaa, ja se on huono asia, ja EU-säädösten mukaan, jos joku tekee laitonta, sitä pitäisi sanktioida, ja viimeisimmässä päätöksessä sanktiot kohdistuisivat myös kaikkiin muihin maihin, ja se ei ollut oikein. Sen takia me äänestimme siitä silloin aikanaan tyhjää. Olikohan tässä nyt sitten suunnilleen se, mikä oli tässä.

Sitten toinen asia on tämmöinen juridinen asia siitä, mikä on kansainvälisen meriyleisoikeussopimuksen rooli suhteessa EU:n liittymissopimukseen, kun liityttäessä on päätetty siitä, että kalastusasioita hoidetaan yhdessä EU:ssa ja sen mukaan mennään ja niissä pöydissä sitten neuvotellaan. Jos joku väittää, että kansainvälinen meriyleisoikeussopimus kävelee yli meidän EU-liittymissopimuksemme, niin ihan mielenkiinnolla kyllä sitä faktaa sitten otan eteen.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Meillä ympäristöministeriön alainen Ympäristökeskus ja ministeriö muutenkin tekevät paljon myös kalakannan kestävyyteen ja ekologiseen tilaan liittyvää tutkimusta, koska se on myös tutkittu asia, että mitä enemmän meillä on petokalakantaa Itämeressä, sitä parempi on ekologinen tasapaino, koska silloin meillä on enemmän myös eläinplanktonia ja se syö sitten kasviplanktonia, joka ehkäisee rehevöitymistä. Se, että Itämeressä on paljon pientä kalaa ja vähän isoa kalaa, on iso ongelma ekologisen tilan kannalta. Olemme osaltamme halunneet koko ajan korostaa sitä, että tieteellisen tiedon pohjalta pitäisi näitä päätöksiä tehdä, ja on monta tutkimusta myös kuhasta, turskasta, monista muistakin meidän kaloistamme kuin luonnonlohesta ja meritaimenesta, ja sillä, että tarkistetaan verkkosilmäkokoja tietyillä kalastusalueilla ja pyritään arvioimaan, että kiintiöt ovat ekologisesti kestäviä, varmistetaan se, että kalastettavaa on 5—10 vuoden päästä moninkertaisesti verrattuna nykytilanteeseen, eli ammattikalastajienkin etu on se, että kalakannat ovat ekologisesti kestävällä tilalla.

Voi sanoa loppuun vielä, että tämähän ei ole vaan Itämeren kysymys, vaan maailman kalakannoista 70 prosenttia on romahduksen partaalla tällä hetkellä. Tämä on nyt keskeisiä ihmiskunnan ylikulutuksen muotoja. Meitä on paljon, ja maapallo on aika pieni tälle porukalle. Se, miten me saamme merten kalakantojen hoidon kestävälle tasolle, on myös Rion kestävän kehityksen kokouksen agendalla ensi kesäkuussa, ja EU ajaa meriympäristöön liittyvää tavoitteistoa, johon liittyy myös kalakantojen parempi hoito valtamerillä ja myös alueellisesti. Minä uskon, että sieltäkin tulee myös tähän Itämeri-keskusteluun uutta eli paine lisääntyy siihen, että yhdessä hallitaan kalakannat paremmin niin, että kaikille riittää jatkossa enemmän kalastettavaa, ja näin itse harrastelijakalastelijana Turun saaristossa toivon, että siellä sitä kalaa jatkossakin on.

Susanna Huovinen /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan jo tässä vaiheessa kiittää tästä hyvästä keskustelusta, joka on virinnyt aiheen tiimoilta, mutta vielä toivoisin, että ministerimme voisivat hieman kommentoida tätä koordinaation tarvetta, joka siis viime kaudella aivan ilmeiseksi eduskunnassa havaittiin ja on noussut tässäkin keskustelussa esiin, eli kun hallitusohjelma lupaa sen koordinaatioryhmän, niin onko se jo käynnistynyt ja minkälaisilla toimilla sitten pyritte tätä koordinaatiota pitämään kunnossa. Toisaalta kyllä toivoisin, että voisitte vielä ehkä ottaa kantaa siihen, millaisena näette parlamentaarisen yhteistyön, joka nyt tässä on kyseessä Itämeri-parlamentaarikkojen osalta. Onko sillä sijaa ja paikkaa vielä tulevina vuosina, ja millaista roolia toivoisitte tämäntyyppisiltä yhteistyömuodoilta jatkossa?

Sitten mitä tulee tähän kansainväliseen yhteistyöhön. Täällä vähän epäiltiin sitä, kannattaako meidän nyt niin kauheasti olla mukana kaikenlaisissa yhteisissä puuhasteluissa muun muassa naapurimme kanssa, ja itse kyllä olen vahvasti sillä kannalla, että suomalaisilla on paljon sellaista osaamista, jota kannattaa näissä erilaisissa projekteissa olla antamassa. Se on meille myös mahdollisuus viedä uusia innovaatioita näille alueille ja saada siitä myöskin kilpailukykyisiä tuotteita, kauppaa ja työllisyyttä.

Vähän olen pahoillani, että ministeri Kyllönen joutui lähtemään, koska olisin halunnut vielä kysyä myös merenkulkuasiasta liittyen siihen, minkälaisia päätöksiä IMOssa tehdään — ne ovat erittäin keskeisiä myöskin Itämeren kannalta — ja Suomen vaikutusmahdollisuuksista siellä.

Vielä loppuun, puhemies, että kyllähän me Itämeren ympäristöllisten haasteiden osalta olemme liikkuvan maalin tilanteessa. Tavoite ikään kuin koko ajan karkaa kauemmaksi, koska ilmastonmuutoksesta johtuva sateisuus lisää ravinnepäästöjä käytännössä myöskin Itämereen, vaikka teemme monia toimia, ja tämä on hyvä tunnustaa, niin kuin ministeri Niinistö täällä totesi, että tämä haaste on todella, todella iso, mutta silti me emme voi sen edessä jäädä myöskään tumput suorina seisomaan. Kiitän, puhemies, tästä hyvästä keskustelusta, ja se varmasti vielä jatkuu.

Jari  Lindström  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitos erittäin hyvästä keskustelusta. Itse tartun samaan asiaan, johon edustaja Huovinenkin jo vähän viittasi ja muutama muukin, eli mahdollisuuksiin liittyen työhön ja hyvinvointiin.

Meillä on pohjoinen ulottuvuus, mikä täälläkin on mainittu muutamaan kertaan, ja sen hyödyntäminen kestävällä tavalla on äärimmäisen tärkeää, ja korostaisin tässä kohtaa nimenomaan arktista teknologiaa, jossa Suomen tulee olla maailman kärkimaa erilaisten arktisten ratkaisujen, laadun näkökulmasta, logistiikkaratkaisujen ja sitten olosuhteiden osaamisen puolella. Me olemme siinä huippuosaajia, ja sitä pitää todellakin markkinoida. Myös puhdas luonto ja sen hyödyntäminen matkailussa ja terveydessä avaavat uusia ovia. Meillä on tarjottavana pohjoinen vaihtoehto.

Täällä edustaja Kanerva viittasi Centrum Balticumiin, ja minullakin on ollut kunnia kirjoittaa Pullopostiin artikkeli lokakuussa, ja otan sieltä lainauksen, lainaan siis itseäni: "Kaaos ja kriisi ovat pohja uudistumiselle ja innovaatioille koko yhteiskunnassa" — kriisillä viittaan talouskriisiin. "Me suomalaiset olemme erityisen hyvin kautta historian pystyneet hyödyntämään erilaisten kriisien jälkeisen ajan, luomaan uutta, tekemään uuden tulevaisuuden. Niin me nytkin pystymme. Yksi näkökulma ja keino uudistumisellemme on pohjoiseen osaamiseen ja ulottuvuuteen keskittyminen, siitä tuotteita ja palveluja innovoimalla. Pohjoinen ulottuvuus on laatua ja ympäristön kunnioittamista. Parempaa elämää laaja-alaisemmin saavutamme Pohjois-Euroopan, Itämeren piirin yhteistyötä tiivistämällä."

Anne-Mari Virolainen /kok:

Puhemies! On kyllä syytä myös kiittää ministereitä Koskinen ja Niinistö, että viette määrätietoisesti eteenpäin toimia, joilla Itämeren tilaa parannetaan.

Edustaja Salolainen viittasi jokin aika sitten maatalouden ympäristötukijärjestelmän uudistamiseen ja sen tehostamiseen. Käytännön esimerkkinä voisin mainita, että Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella toimii parhaillaan pilotoitava Teho Plus -hanke, ja tämän hankkeen seurauksena saamme toivottavasti myös valtakunnalliseen käyttöön sellaiset sovellettavissa olevat toimintatavat, joilla voidaan todistetusti osoittaa, miten paikkatietoa hyödyntämällä pystymme kohdentamaan ympäristön tukitoimenpiteet tehokkaasti. Ministeri Niinistö viittasi jo eri toimijoiden eri rooleihin, ja valitettavan usein päästökeskustelussa tulee vastakkainasettelu, ja mielestäni maatalouden päästöjen vähentämisessä keskeistä kuitenkin on, että kaikkia osapuolia hyödyntävää yhteistyötä syntyy niin viljelijöiden kuin muiden ympäristötoimien kesken. Teho Plus -hankkeessa viljelijöiden neuvontapalveluita ja yleisiä tietopalveluita kehitetään, ja varmasti se myös lisää käytettävissä olevan tiedon määrää.

Edustaja Kanerva viittasi aiemmin Centrum Balticumissa olevaan osaamiseen ja Turun yliopiston laajoihin kansainvälisiin verkostoihin, ja koenkin, että meille on valtava mahdollisuus, että pystymme hyödyntämään koko Itämeren altaan ympärillä olevaa tutkimustietoa. Kun me yhdistämme voimat ja jaamme asiantuntemusta yhä paremmin, niin aivan varmasti saamme synergiaetuja, joilla myös Itämeren tila paranee.

Sari  Sarkomaa  /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa keskustelua on hyvä todeta, että monista ponnisteluista huolimatta Itämeri on edelleen maailman saastuneimpia merialueita. Jos me haluamme, niin kuin me haluamme, pelastaa Itämeren, silloin tarvitaan radikaaleja päästövähennyksiä, eli toimia todella tarvitaan, ja jokaisen rantavaltion on sitouduttava. Hyvin merkittävää on se, että jokaisen valtion korkein johto ottaa salkkuunsa Itämeri-asian.

Täällä edustaja Haavisto totesi, että on tärkeää, että Itämeri on luonteva osa yhteistyötä. Esimerkiksi tutkimusalus Arandalla on ollut vaikeuksia saada tutkimuslupia. Siinä mielessä kannustan nyt ministereitä, jotka ovat täällä, tekemään kaikkensa, että yhteistyö todellakin on luontevaa.

Oli ilo kuulla täällä, että ympäristöministeri totesi, että hän tekee vahvasti työtä sen eteen, että Helcomin suositukset olisivat sitovampia. Ongelma on ollut juuri se hampaattomuus eräällä tapaa, että suositukset ovat vain suosituksia. Kysynkin, eikö EU:n alueelle tarvittaisi tiukempaa alueellista lainsäädäntöä. Jos katsotaan Itämerta, päästötaso ja jätevesinormit, jotka toimivat jossain muualla, Atlantilla tai Välimerellä, eivät riitä pelastamaan erittäin herkkää Itämerta, vaan normien pitäisi Itämeren rantavaltioille olla tiukemmat. Toivon, että ministerit tähän vastaisivat, miten me tässä voisimme edetä sen lisäksi, että myöskin sitovuutta edistetään Helcomin suosituksille.

Täällä on kustannustehokkuudesta puhuttu paljon, ja vaikka kansainvälisyys on nyt otsikko, haluan sanoa, että kyllä Suomenkin on tehtävä oma osuutensa. Meidän päästömme ovat viime vuosina jopa kasvaneet. Väestömäärään mitattuna meillä on aika isot päästöt, puhutaan fosforista ja typestä, ja kun katsotaan meidän vessavesiemme ja jätevesiemme puhdistusta, niin meillä on tiettyjä kaupunkeja, joissa jätevedet putsataan paljon heikommin kuin esimerkiksi Pietarissa. Nämä ovat ihan rantakaupunkeja Suomessa. Kysynkin ympäristöministeriltä, millä tämä tilanne saadaan korjattua. Kaikkein kustannustehokkain keino olisi, että suomalaiset kaupungit laittaisivat vesilaitoksensa kuntoon. Tilanne on tällä hetkellä hieman tältä erää kestämätön.

Edustaja Salolainen nosti esille Vantaanjoen, ja kun kevät on nyt tulossa, toivon, että ministeri Niinistö vielä kertaalleen kertaa sen, mitä Vantaanjoen osalta voisimme tehdä.

Ihan lopuksi, arvoisa puhemies, kun eduskunta on edellyttänyt, että Itämeren suojeluun kohdennetut voimavarat kerätään budjettiin yhteen niin, että voidaan arvioida myöskin kustannustehokkuutta, niin kysyn, minkä vuoden budjetissa tämä on tarkoitus tehdä. Varmasti ympäristöministeri tähän asiaan vielä vastaa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Yhdyn niihin näkemyksiin, että tämä Itämeri-parlamentaarikkojen työ on hyvin tärkeää, nimenomaan sen takia, että myöskin Venäjä saadaan sitä kautta toivottavasti sitoutettua tähän yhteistyöhön ja Itämeren tilasta huolehtimiseen. Tässä täytyykin sanoa se, että yhdyn myöskin siihen, että on tärkeää, että tässä maatalouspoliittisessa uudistuksessa, mikä Euroopan unionissa on nyt meneillään, saadaan sellaisia ympäristöpoliittisia toimia, jotka oikeasti auttavat ja jotka myös tuntuvat niiden viljelijöiden kannalta järkeviltä, ja niihin varmasti sitten myöskin sitoudutaan. Mutta siitä huolimatta on kyllä pakko sanoa, että jos jossain tätä ympäristömyönteistä maatalousuudistusta tarvitaan, niin se on kyllä Venäjällä. Se täytyy myöskin pitää kyllä mielessä.

Mutta, arvoisa puhemies, varsinaisesti pyysin tämän puheenvuoron liittyen tähän rikkidirektiiviasiaan, jota edustaja Jokinen jo otti esille. Kyllä tässä on pakko sanoa, että tässä kyllä kustannus suhteessa saavutettaviin ympäristö- ja terveyshyötyihin on ihan mahdoton. Myöskin tämä kansainvälinen vertailu on kyllä käsittämätön. Jos me ajattelemme sitä, että jos nyt nämä esitykset menevät läpi eikä tule tätä siirtymäaikaa, niin yli 10 vuoden ajan meillä on semmoinen tilanne, että meillä on 30 kertaa tiukempi vaatimus kuin mikä on yleisesti merillä olemassa. Silloin kun liikenne- ja viestintävaliokunta hyvin perusteellisen asiantuntijakuulemisen tästä kävi läpi, kävi ilmi, että esimerkiksi jo pelkästään muutamilla rannikkoalueilla Välimerellä olisi saavutettavissa aivan toisen tasoiset terveyshyödyt kuin mitä me saavutamme koko tämän Itämeren osalta. Kustannukset taas ovat meille aivan toista luokkaa, viimeinen arvio oli 410 miljoonaa. Se voi olla vähemmän, mutta se voi olla myös huomattavasti enemmän, ja tämä saattaa olla kyllä tietyille meidän teollisuudenaloillemme se ratkaiseva isku, joka tulee heikentämään meidän työllisyyttämme myöskin merkittävästi.

Eli tässä on kyllä todella isoista asioista kyse, ja toivon, että edelleen kaikilla tahoilla viedään eteenpäin sitä siirtymäajan vaatimusta, koska korvaavaa järjestelmää ei ole olemassa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! On selvää, että kaikkien Itämeren rantavaltioiden sitoutuminen tehtäviin toimenpiteisiin Itämeren tilan parantamiseksi on se kaikkein ratkaisevin tekijä. Tällä hetkellä vaan on niin, että eri rantavaltiot suhtautuvat, toimivat tavoiltaan ja tasoiltaan hyvin, hyvin eri tavalla näissä toimenpiteissä ja siksi Itämeri-parlamentaarikoille ja meille kaikille, ennen kaikkea ministerille, riittää kyllä toimia tässä tämän aikaansaamiseksi.

Ehkä kaikkein räikeimpänä on esille tullut tuo Venäjän asia ja se yllättäen löytynyt päästölähde, tuo lannoitetehdas, joka on ensiarvioiden mukaan kokoluokaltaan yli sen, mitä Suomi tuottaa kaiken kaikkiaan Itämereen valumia. Kyllähän tämä olisi pitänyt huomata jo aiemmin.

Tämä myöskin osoittaa sitä, että meidän tutkimustamme täytyy tehostaa, tutkimuksen objektiivisuutta, vaikuttavuutta pitää arvioida myös kriittisesti, se on ihan päivänselvä asia. Ja kun se on objektiivista ja se tuottaa sitä tieteellistä tietoa, silloin siihen myöskin entistä paremmin kaikki sitoutuvat, se on aivan päivänselvä asia.

Puhemies! Täällä ministeri Koskinen jo kertoi ne tunnusluvut maatalouden ravinnepäästöjen osalle, joiden kehityksen kulku on ollut hyvin, hyvin selkeä. Se on merkittävästi pienentänyt ravinnepäästöjä, ja sama tilanne jatkuu yhä edelleenkin. Se johtuu kahdesta syystä: meidän onnistuneesta ympäristötukijärjestelmästämme ja siitä, että viljelijät ovat aidosti halunneet tarkentaa ravinteiden käyttöä. Tämä on näkynyt selkeästi vähentyneenä ravinteiden käyttönä. Nyt laitetaan vain sen verran, mitä kasvit tarvitsevat.

Tämä on ollut myös esimerkkinä muualla Euroopassa niistä viherryttämistoimenpiteistä, joita uudessa maatalouspolitiikan uudistuksessa halutaan eteenpäin viedä. Toivonkin, että me nyt pystymme esimerkkiä näyttäen käyttämään tätä omaa ympäristötukijärjestelmäämme hyväksi. Totta kai siinäkin on korjaamisen varaa, mutta ei se nyt huonoimmasta päästä ole, vaan parhaimmasta päästä. Useampi komissaari myös täällä käydessään on todistanut tilanteen olevan juuri näin.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Itämeren aavikko eli kuollut, hapeton merenpohja on nyt Tanskaakin suurempi, joten kaikki toimet sekä kotimaassa että kansainvälisesti ovat tärkeitä. Tärkeää on saada luotettavaa tutkimustietoa Itämeren tilasta, ja kysyisinkin tähän liittyen, että kun viime kaudella tehtiin organisaatiomuutos, lakkautettiin Merentutkimuskeskus ja siirrettiin toiminnot Sykkeeseen, niin millä tavalla nyt toimii Itämeren tilan tutkimus ja seuranta. Olen kuullut, että tämä organisaatiomuutos olisi jotenkin vaikeuttanut tilannetta. Onko nyt päästy hyvään tilanteeseen?

Ravinnepäästöjen vähentäminen on kaikkein keskeisin toimi Itämeren tilan parantamiseksi. Suomi on sitoutunut olemaan ravinteiden kierrätyksen mallimaa, ja kysyisin siihen liittyen, kun edustaja Virolainen nosti esiin jo tämän Varsinais-Suomen Teho-hankkeen. Meillä on paljon hyviä hankkeita ja projekteja meneillään ja Teho-hankkeenkin puitteissa on kerätty maaperätietoja, ravinnetietoja viljelylohkoista, ja seuraava haaste olisi saada nämä kaikki tiedot kartta-aineistoksi tietokantaan, mutta ymmärtääkseni nämä ovat tietosuojatietoja ja ei ole niin selkeän yksinkertaista saada tätä tietoa avoimesti tutkimuksen käyttöön sekä hyötykäyttöön ympäristötukijärjestelmän uudistamiseksi. Kysyisin ministeri Koskiselta tämän asian tilanteesta.

Yhdyn myös niihin lukuisiin puheenvuoroihin, missä on korostettu sitä, että nimenomaan kansainvälisessä yhteistyössä tämä luotettavien tietojen vaihto ja saanti on todella keskeistä, niin että voimme varmistua siitä, että tiedot ravinnepäästöistä ovat keskenään vertailukelpoisia. Toivoisin, että näitä asioita korostettaisiin kansainvälisissä yhteyksissä, haettaisiin yhteisiä standardeja Helcomin suositusten saavuttamiseksi.

Oras Tynkkynen /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalainen keskustelu Itämeren tilan parantamisesta muistuttaa pahimmillaan sitä, että kaupunkilaiset syyttävät maanviljelijöitä, maanviljelijät syyttävät turkistarhaajia ja kalankasvattajia, turkistarhaajat ja kalankasvattajat syyttävät haja-asutusalueiden asukkaita ja sitten ainakin me kaikki suomalaiset syytämme venäläisiä ja puolalaisia.

Mielestäni tätä keskinäisen syyttelyn kerhoa hedelmällisempi ja rakentavampi lähestymistapa on miettiä, mitä itse kukin voi tehdä päästöjen vähentämiseksi, ja tutkimustiedon perusteella vastaus on aika paljon. Eli kaikilla sektoreilla ja kaikissa maissa, mukaan lukien Suomessa, on vielä paljon tehtävissä päästöjen vähentämiseksi.

Tänään on puhuttu paljon kustannustehokkuudesta. Professori Markku Ollikainenhan on tuonut esiin sen, että monet Itämeren ravinnepäästöjä vähentävät toimenpiteet saattavat olla hyvinkin edullisia ja toisaalta meillä on paljon sellaisia toimia käytössä täältä salista päätettyinä, jotka ovat erittäin kalliita. Eli se kirjo on erittäin laaja. Itselleni se on ainakin vahvistanut sen kuvan, että välttämättä aina ympäristöpolitiikan päätöksenteossa kustannustehokkuus ei ole riittävän vahvasti mukana ja kustannustehokkuutta koskeva ympäristötaloustieteen tieto ei ole riittävän vahvasti mukana.

Kun tästä salista nyt tänään aika vahvasti on tullut se viesti, että me haluamme nimenomaan kustannustehokkaita toimia, jotta niille veronmaksajien euroille saadaan aina mahdollisimman suuri ympäristöhyöty, niin ehkä kannustaisin vielä ministereitä pohtimaan, miten se tässä päätöksenteossa vastedes voidaan vahvemmin ottaa mukaan. Nyt ministeri Koskisen tontilla EU:n maatalouspolitiikan uudistus on varmaan tuhannen taalan tai paljon useammankin taalan ja euron paikka, eli jotta siellä löydetään ne kaikkein kustannustehokkaimmat keinot, niin sillä voi olla sekä ympäristön että kansantalouden kannalta iso merkitys.

Tässä keskustelussa edustaja Huovinen on tainnut olla niitä harvoja, jotka toistaiseksi ovat viitanneet ilmastonmuutoksen ja Itämeren tilan yhteyteen, ja siinähän ei ole kyse pelkästään siitä, että ilmastonmuutos lisää sadantaa ja ravinnehuuhtoutumia, vaan myös siitä, että ilmastonmuutos meriveden lämpenemisen kautta pahentaa leväkukintoja.

Ehkä kysyisin vielä ministeri Niinistöltä teidän arvioitanne siitä, kuinka likeinen tämä ilmasto- ja Itämeri-politiikan linkki on. Oma tulkintani on se, että jos epäonnistumme ilmastonmuutoksen torjumisessa, niin meillä tulee olemaan hyvin suuria vaikeuksia pelastaa Itämerta.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Det är viktigt att vi begår Östersjödiskussionen i ett läge då vi vilken dag som helst kan vänta EU:s förnyade Östersjöstrategi. Jag tycker inte att jag har hört något ord om den här i dag. Vi vet att Östersjöstrategin antogs 2009 och allmänna rådet antog så kallade konklusioner i november, där man uppmanade att kommissionen snabbt skulle lägga fram en ny reviderad strategi.

Samtidigt uppmanades medlemsländerna att bättre beakta Östersjöregionen och makroregionen i sina egna strukturfondsprogram. Och jag frågar i vilken mån det i regeringens ställningstagande har, när vi tar ställning till kohesionsfonderna och strukturfonderna, beaktats att det måste få sådana former att man faktiskt kan genomföra projektet gemensamt.

Den här Östersjöstrategin handlar mycket om vilja. Det finns resurser, men de måste ha sådana sökperioder, det måste finnas ett stöd från högre ort för att man verkligen i förvaltningen, i olika elyr och avir och sådan här, ska genomföra den i praktiken.

Sedan hoppas jag också att i den här kommande strategin, revisionen, att vi verkligen får förverkligat den så kallade femte friheten, för här har vi ett viktigt område, det vill säga att kunskap och kunnande, högskolor och universitet kring Östersjön ska samarbeta.

Vi har också på basen av den föregående Östersjöstrategin nått ett viktigt framsteg som inte kan betonas tillräckligt, det vill säga att fosfaten i konsumenttvättmedel förbjuds. Men det finns fortfarande i många andra former av tvättmedel, som det finns kvar, och jag hoppas att miljöministern här aktivt jobbar med det.

Vidare är jag glad över att det i dagens diskussion har nämnts att fisket kan ha en positiv betydelse för den ekologiska balansen i Östersjön. Men vi ska komma ihåg att när man reglerar det här måste man se vem som lever av sitt fiske och alla jämförelser av värdekedjan måste också göras på ett rättvist sätt.

Arvoisa puhemies! En ole kuullut valitettavasti vielä puhuttavan hyvin ajankohtaisesta aiheesta, nimittäin EU:n Itämeren-strategian uudistamisesta. Käsittääkseni se on aivan siinä vaiheessa, että komissio olisi hyväksymässä uudistetun version siitä ja ministerineuvosto on hyväksynyt marraskuussa niin sanotun päätelmän, jolla kehotetaan jäsenvaltioita ottamaan huomioon omassa rakennepolitiikassaan Itämerta niin, että toimia voi tehdä yhdessä. Kysyisin myöskin, millä tavalla esimerkiksi hallituksen kannanotoissa nyt uudistettavasta rakennepolitiikasta on huomioitu, että on pakko luoda tilaa tälle strategialle ja että se saa sitä korkeata tukea, jota se tarvitsee. Toivoisin myöskin, että uudistetussa strategiassa esimerkiksi fosfaattiaineet kaikissa pesuaineissa käytäisiin lävitse. Nyt ne on kuluttajien normaalipesuaineissa kielletty.

Ja lopuksi: En voi olla puhumatta niin sanotusta viidennestä vapaudesta, joka on käsitelty tämän nykyisen strategian yhteydessä, että me poolaamme yhteen ne tutkimusvarat tutkija- ja yliopistojen yhteistyön, koska valtavasti osaamista on käyttämättä Itämeren yhteydessä — joitakin tutkimusprojekteja on siis tehty Suomessa kansallisesti, mutta laajemmin tällä alueella.

Eila Tiainen /vas:

Puhemies! Täällä on käyty todella hyvää ja monipuolista keskustelua Itämeren tilasta, ja olen oppinut paljon.

Lähtökohtana Itämeren suojelussa on ollut vähentää kuormitusta kaikista päästölähteistä ja suojella meriluontoa sekä säilyttää lajien monimuotoisuutta, mutta näistä toimista huolimatta Itämeren tila on huolestuttava, aivan niin kuin ministeri Niinistö tuossa sanoi. Itämerelle on näitten vanhojen uhkien lisäksi syntynyt uusia uhkia, muun muassa lisääntyneet öljykuljetukset ja matkustajaliikenteen vilkastuminen.

Tähtäin on vuodessa 2021, näin ymmärsin, kun tutustuin aiheeseen, jossa yhteisesti sovittu toimintaohjelma pyrkii palauttamaan Itämeren hyvän ekologisen tilan. Epäilen, että tuo tähtäin on liian kaukana monien Itämeren lajien, muun muassa sen edustaja Korhosen täällä avaaman pandoran lippaan eli lohen, kannalta.

Monien lajien geneettinen monimuotoisuus kärsii siitä, että Itämeren ekologinen tila on niin huono. Aika monissa näissä selvityksissä, mitä tutkiskelin, sanottiin, että ihan tarkkaa tietoa siitä, minkä takia tämmöisiä geneettisiä muutoksia tapahtuu, ei ole, mutta syynä lienevät Itämeren ekosysteemissä tapahtuvat muutokset.

Kun edustaja Thors viittasi tässä äskettäin juuri tutkimuksiin, niin miten on, ministeri Niinistö, kuinka hyvää ja kattavaa tutkimusta meillä on päätöksenteon pohjaksi, että me voimme tehdä täsmäelvytystä ja täsmäpäätöksiä, jotta Itämeren ekosysteemi ei tämän enempää kärsisi?

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan tuoda tähän toisenlaisen näkökulman. Keskustelua on käyty ympäristöongelmista, lohesta ja Itämeren luonnosta, mikä on tietysti erittäin tärkeää, mutta haluan tuoda tähän keskusteluun sosiaalisen näkökulman.

Itämeren pinnan alla ja sen päällä tapahtuu myös paljon epätoivottavia ja rikollisia asioita. Yksi näistä on ihmiskauppa. Itämeren alueella kuljetetaan naisia, nuoria ja jopa lapsia kaupattavaksi, myytäväksi seksirikoksiin tai pakkotyöhön. Ihmiskauppa on hyvin organisoitua rikollisuutta. Se on kannattavaa, koska ihminen voidaan myydä moneen kertaan. Ihmiskauppa on YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjuntaosaston tekemän raportin mukaan kaikkein kannattavinta juuri Euroopassa. Siksi yhteistyö ponnisteluissa ihmiskaupan torjumiseksi ja sen uhrien auttamiseksi on välttämätöntä. Tärkeää on vastustaa rikollista toimintaa ja suojella uhreja, erityisesti nuoria ja lapsiuhreja.

Tietoisuus ihmiskaupasta auttaa ehkäisemään sitä. Työmarkkinajärjestöjen täytyy puuttua työvoiman hyväksikäyttöön. Rahavirtoihin puuttumiseen on varmasti omat keinonsa. Siksi haluankin kysyä esimerkiksi ministeri Tuomiojalta, millaisin toimin voidaan puuttua ihmiskauppaan, miten voidaan auttaa sen uhreja ja mitkä ovat ne toimenpiteet, joilla puututaan pakkotyöhön ja näihin rahavirtoihin, jotka ohjailevat tätä ikävää rikollista ilmiötä.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Ympäristöasioissa näyttää menevän puurot ja vellit sekaisin. Tarkoitan sitä, että asioiden mittasuhteet eivät ole aina kohdallaan. Siitä pari esimerkkiä.

Viime vaalikauden suuri asia oli jätevesiasetus. Alkuperäinen hanke oli todella yliampuva. Jokainen mökin mummo oli velvollinen laittamaan kalliin puhdistamon, vaikka hän tuotti vuodessa vain kilon verran fosforia, jonka vaikutus Itämeren puhtaudelle on korkeintaan teoreettinen. Samaan aikaan siinä mummonmökin vieressä maanviljelijä levitti pelloille tonnikaupalla fosforilannoitteita.

Toinen mielettömyys on laivoja koskeva rikkidirektiivi. Se rankaisee käytännössä vain suomalaista yritystoimintaa. Puhutaan jopa miljarditason ylimääräisistä kustannuksista ja tuhansista suomalaisista työpaikoista. Taustalla on häärännyt suomalainen meppi. On järkyttävää, että toimitaan suomalaisten etujen vastaisesti, vaikka pitäisi toimia täysin päinvastaisesti.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Tämä kysymys ihmiskaupasta liittyy laajemminkin kansainväliseen, rajat ylittävään rikollisuuteen, mutta se on tietysti yksi näitä iljettävimpiä muotoja, mitä me tiedämme. Se, millä lailla sitä vastaan toimitaan, on tietysti paljolti kansallisten viranomaisten ja Suomessa sisäministeriön ja oikeusministeriön asia, mutta tässä on kyllä esimerkiksi meillä sisäisen turvallisuuden ministeriryhmässä myös ollut keskustelua ja käyty läpi, millä tavoin lainsäädäntöä ja kansainvälistä yhteistyötä voidaan ja on tarpeen tässä tehostaa.

Sanoisin kuitenkin omasta näkökulmastani, että tässä kansainvälinen yhteistyö täällä Itämerenkin piirissä toimii vähintäänkin kohtuullisen hyvin. Kaikki ovat tämän ongelman tiedostaneet, ja mielestäni kaikki maat ovat ottaneet sen vakavasti ja ovat valmiita siinä toimimaan. Paljon on toki tehtävä. Niin kauan kuin sitä ylipäätään esiintyy, emme voi olla tyytyväisiä, mutta joka tapauksessa ongelma on kuitenkin otettu mielestäni oikealla lailla vakavasti.

Itämeri-strategian uudistaminen on todellakin vireillä. Itse asiassa komissio viime perjantaina julkaisi uuden tiedonannon strategiasta. Siinä ei välttämättä ole aikaisempaan nähden vielä mitään uutta: korostetaan niitä oikeita asioita, joita tähänkin asti. Mutta kyllähän me tietysti kaikki sen hyvin tiedämme, että resursointi tulee olemaan se varsinainen kysymys, joka ratkaisee sitten myöskin sen strategian tehokkuuden. Tässä tietysti nyt käynnissä olevat neuvottelut seuraavasta rahoituskehyksestä ja siitä, mitenkä pohjoinen ulottuvuus ja muu lähialueyhteistyö tässä otetaan huomioon, tulevat olemaan ratkaisevia, ja me olemme kyllä tässä hyvin keskeisesti tämän haasteen tiedostaneet ja haluamme siihen vaikuttaa.

Sitten kysymykseen koordinaatiosta. Se on tietysti tärkeää silloin, kun on paljon toimijoita, osittain päällekkäisiä, mutta osittain eri kokoonpanoissa, jotka toimivat saman maantieteellisen alueen yhteydessä. Totta kai tulee aina sitten kysymyksiä, tehdäänkö tässä jo osittain päällekkäistä työtä ja katvealueita. Mutta se koordinaatio, joka liittyy Suomen toimintaan ja nimenomaan hallituksen vastuulla olevaan valmisteluun — väittäisin, että se kuitenkin toimii kohtuullisen hyvin. Viime kädessä itse asiassa tärkein foorumi tälle on EU-ministerivaliokunta, koska niin monet asiat, oli sitten kysymys Itämeri-strategiasta, ympäristöstä, kalastuksesta ja muista, tulevat kuitenkin myös EU-asioina esille. Uskoisin, että tämä Suomen puolelta on kunnossa, mutta minä en ole ihan varma, mitenkä muiden toimijoiden osalta on.

Sitten kysymys parlamentaarisesta osallistumisesta. Niin kuin sanottu, se on mielestäni välttämätön ja tärkeä, mutta olisin kyllä kovin varovainen lähtemään tästä aitiosta käsin sanomaan neuvoja siitä, mitenkä se pitäisi järjestää, koska kyllä tämä on parlamentaarikkojen ja parlamenttien itsensä ensisijaisesti katsottava ja harkittava. Nythän tässä on keskeisenä ollut Pohjoismaiden neuvosto, koska Pohjoismaiden neuvosto on osapuolena sitten parlamentaarikkoyhteistyössä Itämeren maiden piirissä. Se on rakenne, jonka kaikki ovat hyväksyneet. Pohjoismaiden neuvoston kautta tapahtuu myös suora yhteistyö Baltian neuvoston kanssa. Tätä tuskin haluamme sinänsä horjuttaa, koska pohjoismainen osuus tässä yhteistyössä ja yhteiset intressit ja lähtökohdat ovat niin vahvoja, että niitä ei pidä heikentää.

Mutta mitä muuta sitten voidaan tässä tehdä, joitain päällekkäisyyksiä mahdollisesti purkaa, niin kyllä me olemme tietysti vastaanottavia sille, mitä parlamentaarikkopuolelta nähdään. Korostan vielä, että tietysti tässäkin on kysymys siitä, millä lailla me haemme oikeat ja vaikuttavat yhteistyösuhteet Venäjän parlamentaarikkojen kanssa. He ovat mukana Itämeren maiden yhteistyössä, Pohjoismaiden neuvostolla on laajaa yhteistyötä, säännöllistä yhteistyötä, Luoteis-Venäjän parlamentaarikkojen kanssa jne. Mitä tahansa tehdäänkin, täytyy katsoa, että tämä yhteys säilyy ja vahvistuu.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Aluksi tästä koordinaatiosta. Ministeri Tuomioja sanoikin jo, miten se toimii korkeimmalla poliittisella tasolla. Minä en näe, että siinä on mitään ongelmaa.

Sen lisäksi, jos sitten ajattelee meidän ministeriöidemme keskinäistä koordinaatiota, niin kyllä se työnjako on minun mielestäni selkeytynyt, niin että Itämeren suojeluun liittyvät asiat ja koko valtioneuvoston sitoutuminen niihin on parantunut sitä myöten, että ympäristöministeriö virkamiestasolla koordinoi sitä, että jokainen ministeriö miettii suojelunäkökulmia sen virkamiestyöryhmän kannalta tehokkaasti. Sitten sen lisäksi on tämä valtioneuvoston kansliassa tehtävä laajempi Itämeri-strategiaan liittyvä koordinaatiotyö, joka on myös linkki EU-ministerivaliokunnan suuntaan.

Haluaisin korostaa sitä, kun puhutaan näistä Itämeri-rahojen yhdistämisestä yhteen paikkaan, että se on kovin vaikeata, koska Itämeren suojelu tapahtuu siinä normaalissa toiminnassa, mitä valtio kaikessa toiminnassaan tekee, mitä kunnat tekevät, mitä Suomen kansalaiset tekevät. Edustaja Tynkkynen oli siinä aivan oikeassa, että otetaan semmoinen pieni asennemuutos, että meidän etumme on pitää meidän yhteinen Itämeremme puhtaana. Mietitään, miten voidaan itse tehdä asiat fiksummin, paremmin, kantaa arjessa kansalaisina vastuuta, vaikuttaa, että muutkin kantavat sen. Sitten tehdään semmoisia ratkaisuja, joissa valtio tukee sitä, että ihmiset mahdollisimman kustannustehokkaasti voivat sitä vastuuta kantaa.

Voi sanoa, että tutkimus on tässä keskeisessä roolissa. Kun tässä kysyttiin tutkimuksen merkitystä, niin tutkimusta tarvitaan siihen, että me saamme täsmennettyä päästölähteet, voimme edellyttää toimia. Juuri Suomen aloitteesta muun muassa tämä Venäjän tilanne on tullut selville. Eli vaikka lopputulos oli ikävä, että löydettiin uusi päästölähde, niin se itse asiassa antaa mahdollisuuksia puuttua Suomenlahden päästöihin nyt merkittävällä tavalla.

Vaikka Itämeren tila on edelleenkin heikko, niin kehitystäkin positiiviseen on tapahtunut. Keskeiset fosforipäästölähteet ovat pienentyneet, Pietarin jätevedenpuhdistamo on saavuttanut tuhannen tonnin vuosittaisen päästövähennyksen viimeisen 20 vuoden aikana, ja jos me myös pääsemme tähän Lugajoen päästölähteeseen puuttumaan, niin Suomenlahden jo nyt parantunut tila kehittyy entisestään positiiviseen suuntaan. Eli meillä on myös positiivisia signaaleja, ja tätä yhteistyötä kannattaa jatkaa samassa hengessä.

Fosfaattipitoisista pesuaineista: Meillä on sen kielto valmisteilla, ja siinä ensiksi pyritään EU:n laajuiseen kieltoon. Jos se ei etene nopeasti, niin saattaa olla, että tyydytään kansalliseen ja samalla keskustellaan sen laajentamisesta esimerkiksi konetiskiaineisiin ja mahdollisesti muihin aineisiin. Mutta se on vähän monimutkaisempi kuvio, mutta sitä valmistellaan.

Ilmastonmuutokseen voisi vielä lopuksi todeta, että on selvää, että Itämeren suojelulla ja ilmastonmuutoksella on kytkös toisiinsa. Ehkä tämä nyt kuvaa sitä ympäristöongelmien moninaisuutta nykyajan maailmassa, että ihmiskunta aiheuttaa rajat ylittäviä ympäristöongelmia, jotka ovat toisiinsa eri tavoin kytköksissä, ja meidän pitää pyrkiä löytämään semmoinen kokonaisratkaisu, jolla me puutumme kaikkiin näihin ympäristöongelmiin.

Ilmaston lämpeneminen johtaa tosiaan ravinnekuormituksen lisääntymiseen, ja sitten se saattaa johtaa muihinkin Itämeren tilaa heikentäviin muutoksiin, mutta tässä tutkimus on jälleen avainasemassa, elikkä me pyrimme edistämään sitä, että vedenalaisen luonnon tutkimus etenee nykyisillä määrärahoilla, Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen tutkimus etenee. Näkisin, että tässä on tapahtunut positiivista kehitystä siihen nähden, kun ala oli tyytymätön ehkä jossain määrin tähän muutaman vuoden takaiseen hallinnonmuutokseen, niin nyt ne tuntemukset siellä ovat kuitenkin menneet parempaan suuntaan. Tätä työtä kovasti tehdään, että Itämeren tutkimus kokonaisuudessaan olisi mahdollisimman tehokasta ja johtaisi poliittisiin toimenpiteisiin, jotka olisivat kustannustehokkaita.

Mutta lopuksi, arvoisa puhemies, ehkä korostaisin sitä, että minä näen, että Itämeren suojelu, ympäristöteknologian käyttöönotto on meille iso taloudellinen mahdollisuus, jos tehdään viisaasti, koska meidän on sovitettava toimintamme luonnon kantokyvyn rajoihin ja meidän konepajateollisuutemme, metalliteollisuutemme ei pärjää, jos ympäristösääntely ei etene. Kaikki laivanrakennustilaukset menevät Koreaan ja Kiinaan, jos ympäristösääntely ei etene. Vaikka rikkidirektiivissä on näitä lyhyen aikavälin ongelmia, niin se on myös Suomen teollisuuden paras ystävä, että ympäristövaatimukset etenevät, koska meillä on sitä alan osaamista.

Tämä pitäisi nähdä mahdollisuutena, käännetään se vahvuudeksi. Monet suomalaiset varustamot ovat tällaista signaalia antaneet myös valtiolle, miten saataisiin tästä tulevasta muutoksesta Suomelle mahdollisimman hyvä. Näitä keinoja yhdessä liikenneministerin ja elinkeinoministerin kanssa etsitään, miten valtio voisi auttaa panostuksissa ympäristöystävälliseen laivateolli-suuteen ja lng:n, nesteytetyn maakaasun, käyttöönottoon ja näihin rikkipesureihin jne.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Herra puhemies! Ihan lyhyesti. Edustaja Karimäki kyseli täällä maanäytteiden ja karttojen perään: mitkä ovat julkisia. Jos viljelijä ottaa ympäristötukien mukaisesti maanäytteet, lähettää analysoitavaksi, maksaa niistä, niin totta kai ne tiedot ovat hänellä, ja sitten tietysti sillä yrityksellä, joka tämän analyysin tekee. Mutta en minä kyllä ymmärrä, mitä kukaan näillä tiedoilla tekisikään. Nehän muuttuvat koko ajan riippuen, minkälaista viljelyä tehdään, kuinka paljon lannoitetaan jne., mitä tapahtuu. Joten kukaan ei varmaan niitä kuuna päivänä jaksaisi edes käydä läpi ja kerätä yhtään mihinkään. Se on tärkeä tieto viljelijälle, koska sen perusteella tehdään viljely- ja lannoitesuunnitelmat, ja se on tärkeä myös pohjoiselle ympäristötuellekin, että tehdään sillä tavalla, että huolehditaan fosfori- ja typpitasoista oikealla tasolla.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannustan panos—tuotos-suhteen arvioimiseen. Olen sitä mieltä, että maaseudulla tehdään nyt jo investointeja, jotka eivät ole järkeviä. Esimerkiksi jätevesiosuuskuntiin liittyminen voi maksaa 18 000 euroa, ja jos sillä saadaan muutama kilo fosforia pois, niin ehkä olisi kompostikäymälä järkevämpi vaihtoehto tai joku muu.

Mutta haluaisin tuoda tämän kierrätyksen vielä syvemmin tähän keskusteluun. Meillä on nimittäin ravinteilla kohtaanto-ongelma. Voisi sanoa, että Varsinais-Suomen karjanlannalla voisi lannoittaa koko maakunnan pellot ja meidän Viikinmäen yhdyskuntajätevesilietteellä voisi lannoittaa koko Uudenmaan pellot.

Kysynkin, että nyt kun on esimerkiksi Kymessä käynnistynyt tällainen biokaasuhanke, jossa tätä jätevesilietteestä saatua kuiva-ainetta pystytään kyllä peltokäyttöön käyttämään, mutta tämä nestemäinen typpipitoinen aine on ikään kuin ongelmajätettä, jota eivät edes vedenpuhdistuslaitokset halua ottaa vastaan: miksei sitä voisi käyttää myös pelloilla?

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Itämeri on tällä hetkellä yksi maailman vilkkaimmista energiankuljetusväylistä. Tuorein alueen strategista merkitystä kasvattanut hanke on Venäjältä Saksaan vedetty Nord Stream -kaasuputki, johon ainakin alustavien tietojen mukaan olisi jollain tahdilla tulossa vielä yksi, kolmas putki lisää. Suomessa alkuperäisen Nord Stream -hakemuksen käsittelyssä ytimessä olivat putkien laskusta aiheutuneet ympäristötekijät. Sotilaallisia tai puolustuksellisia aspekteja ei ainakaan virallisesti silloin myönnetty, ja ilmeisesti sama linja jatkuu ministeri Tuomiojan puheiden mukaan. Tämä siis siitäkin huolimatta, että Venäjän puolustusdoktriinissa on kirjattu selkeästi se, että Venäjä tulee tarpeen mukaan puolustamaan myös energiankuljetusreittejään sotilaallisesti. Kysyisinkin tähän liittyen sitä, millainen kanta hallituksella olisi mahdolliseen Nord Streamin täydentämiseen kolmannella kaasuputkella. Olisiko edelleenkin kyse puhtaasti ympäristökysymyksestä?

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Monesti meitä suomalaisia moititaan liiallisesta tunnollisuudesta näissä kansainvälisissä asioissa, että haluamme olla se luokan paras oppilas, mutta kyllä minun mielestäni tässä Itämeri-kysymyksessä on erittäin hyvä, että olemme olleet aktiivisia ja tavallaan edelläkävijöitä. Toki meillä paljon on parannettavaa, niin kuin edustaja Sarkomaa tuossa vähän aikaa sitten totesi. Mutta se, että muut toimivat väärin, ei missään nimessä koskaan saa olla peruste sille, että itse toimisimme sitten huonolla tavalla tai väärin, vaan aina pitää pyrkiä parempaan.

Toki tähän perään täytyy heti todeta, että tämä rikkidirektiivi oli kyllä aika hankala Suomen kannalta, ja siihen soisi saatavan kyllä mahdollisimman pitkä siirtymisaika ja lievennykset, kuten edustaja Satonen täällä puhui.

Puhemiehen kehotuksesta tiivistän nyt puheenvuoroa vähän yleisemmälle tasolle, ja kysyn, kun meillä on täällä parin maan nimi kuitenkin vilkkunut kaikista eniten, eli Puola ja Venäjä: Mikä on näiden maiden sitoutumisen aste ylipäätään nyt sitten tähän Itämeri-yhteistyöhön? Ovatko he oikeasti tässä mukana, vai tekevätkö he mitä lystäävät ja sitten vähän kiillottavat kilpeään siinä sivussa, jos sellainen on mahdollista?

Vielä nopeasti kysyisin tuosta öljyntorjunnasta: Mikä on se uhkakuva, mihin varaudutaan? Ja missä määrin meidän torjuntaresurssimme riittävät? Riittääkö se yksi alus, joka on tilattu, vai montako tarvittaisiin lisää, jotta oltaisiin sellaisella tasolla, että homma varmasti klaarataan?

Ari Torniainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi ja suomalaiset ovat aina olleet etujoukoissa myöskin Itämeren suojelussa. Itämeri on todella Suomelle tärkeä. Niin vientimme kuin myös tuontimme kulkee paljolti Itämeren kautta. Rikkidirektiivi on yksi asia, jolla pyritään myöskin turvaamaan Itämeren tulevaisuutta. Se on sinällään kannatettava ja eteenpäin vietävä asia, mutta kyllä keskustan eduskuntaryhmän mielestä se nykymuodossaan on täysin kohtuuton suomalaiselle elinkeinoelämälle. Valtioneuvostossa — äsken ministeri myöskin kertoi — yritetään etsiä keinoja, joilla turvataan myöskin elinkeinoelämämme tulevaisuus tämän rikkidirektiivinkin kuristamisesta huolimatta, ja itse vilpittömästi toivon ja eduskuntaryhmämme toivoo, että niitä keinoja myöskin löytyy, ettei pelkästään pyritä löytämään.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitos tästä puheenvuorosta. Edellisestä onkin jo aikaa.

Haluaisin todeta, että tässä pohjapaperissa todettiin, että on jo 20 vuotta harrastettu Itämeren suojelua, joka on sinänsä tärkeää ja kannatettavaa. Mutta mielestäni pitäisi ruveta jo puhumaan Itämeren puhdistamisesta ja ryhtyä niihin konkreettisiin toimenpiteisiin, joita muun muassa edustaja Myllykoski peräänkuulutti, ja hallitukselta odottaisinkin, että tiedemiesten kanssa yhdessä miettisivät niitä konkreettisia toimenpiteitä, joilla saataisiin fosforipitoisuus ja muut pienenemään.

Edustaja Maijala totesi aivan oikein, että on syytä etsiä näistä muista rannikkovaltioista niitä suurempia päästölähteitä, kuten nyt todettiin, että Venäjän puolelta löytyi semmoinen, mitä ei pitänyt ollakaan, mistä tulee enemmän päästöjä kuin Suomesta. Näitä ympäristöministeriömme ja ulkoministeriömme voisi lähteä tutkijajoukon kanssa kartoittamaan, että saataisiin suljettua näitä suurempia päästöjä tänne enemmän ja tehtäisiin semmoista kouriintuntuvaa työtä eikä vain mentäisi tyhjien puheitten perässä ja syyteltäisi toisiaan, niin kuin tässä on sanottu. Haettaisiin realismia tähän hommaan.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Puolan ja Venäjän vastuunkanto Itämeren tulevaisuudesta ei ole läheskään riittävällä tasolla. Suomi on sitä vastoin kantanut esimerkillisesti taloudellisen vastuunsa kyseessä olevassa asiassa. Hallituksen ja meppiemme on syytä edistää yhteistyötä Itämerta ympäröivien maiden kanssa niin, että vesistön suojelemisen tärkeys ymmärrettäisiin myös koko EU:n kannalta.

Suomen maatalous on kriisissä, ja pitääkin huolehtia siitä, että suhteutetaan suojelutoimenpiteet niin, etteivät maajussit kuole sukupuuttoon maassamme. On huomioitava, että Pietarin ympäristön maataloustuotanto on kasvanut voimakkaasti, ja se on uusi uhka Suomenlahden ravinnekuormitukselle. Öljykatastrofin todennäköisyys kasvaa koko ajan, joten varotoimenpiteisiin on varauduttava.

Jos rikkidirektiivi tulee voimaan esitetyssä ajanjaksossa eikä siirtymäaikaa lisätä, se merkitsee Suomelle suurta työttömyyttä, ja kysyisinkin ministeri Niinistöltä, onko hän sitä mieltä, että suurta työttömyyttä ei seuraisi näin nopeassa direktiivin käyttöönotossa.

Edustaja Kanerva otti Itämeri-tutkimuksen esille. Olen hänen kanssaan samaa mieltä, että siihen pitää panostaa tulevaisuudessa edelleen.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Olen siitä kiitollisessa asemassa, että asun itse Itämeren, tarkalleen ottaen Suomenlahden, rannalla paikassa, jossa Kymijoki Langinkosken haaran myötä laskee mereen. Ihan vieressä on Aleksanteri III:n ja Nikolai II:n nykyisin museona toimiva kesämökki sekä Junnu Vainion lapsuudenkoti, eli siellä on asunut muitakin suurmiehiä kuin minä.

Nämä Venäjän öljykuljetukset, ihan niin kuin tuossa edustaja Elomaa muun muassa äsken kertoi, kasvavat vuosi vuodelta. Pääreitti kulkee Suomenlahtea pitkin, eikä välttämättä mene montakaan vuotta, kun on tällainen venäläisten yksirunkoinen tankkeri siellä karilla. Hallituksen puolustusvoimauudistus on lopettamassa Kotkan Rannikkopataljoonan. Kuka toimittaa öljypuomit ajoissa paikalle, jos koko itäinen Suomenlahti jää ilman omaa valvontaa? Pitääkö meidän luottaa siihen, että supersankari Vladimir Putin käy itse henkilökohtaisesti uimassa poijut paikalleen, niin kun jostain lehtikuvista on välillä nähty hänen menettelevän?

Kun tämä Dragsvikin kohtalo toivottavasti kerran vielä otetaan uudestaan esille, niin pyydän, että Suomenlahden meriturvallisuuden nimissä hallitus miettii vielä sitä vaihtoehtoa, että ne toiminnot siirrettäisiin Kotkaan Kirkonmaasta vapautuviin tiloihin, ja sitten Kyminlinnan varuskunta on myös tyhjillään, että sinne mahtuu.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Itämeri-keskustelua tässä talossa jatketaan valtiopäivistä toisiin. Tämä on varmasti sellainen asia, jolla on hyvin kauaskantoisia vaikutuksia: mitä teemme Suomessa, mitä teemme muissa Itämeren rantavaltioissa. Ne ovat kerrannaisvaikutteisia toisiinsa nähden. Pidän itse erittäin myönteisenä sitä, että nykyhallitus on lähtenyt myös muun muassa lähivesien, sisävesien näkökulmasta lähestymään tätä kysymystä ja näkee myös tuon turvetuotannon lähivesille tulevat haasteet yhtenä kokonaisuutena. Ne eivät toki tietenkään suoranaisesti tule Itämereen asti, mutta sotkevat näitä lähivesiä ja ovat osaltaan tätä kokonaisuutta nivomassa.

Itse toivoisin, että me entistä enempi Suomessa näkisimme tilanteen niin, että me voimme itse kukin vaikuttaa siihen, minkälainen Itämeri on, eikä niin, että ajattelisimme vain omaa lähivettämme jollain tavalla irtonaisena suhteessa Itämereen ja tähän suurempaan kokonaisuuteen, vaan ennen muuta niin, että jokainen kantaisi niitä palasia — tästä hyvänä keskusteluna varmasti jätevesiasetus viime kaudella, jota silloin käytiin läpi, ja toisaalta nyt sitten se, millä tavalla voimme esimerkiksi maatalouden päästöjä olla vähentämässä Suomessa entistä tehokkaammin.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää todella eduskuntaa tästä hyvästä keskustelusta. Ehkä tässä nyt tulee esille se, kuinka laajasta asiasta on kysymys. Itämeren suojeluun, Itämeren ekologisen tilan kehittämiseen liittyvät kysymykset kattavat useimpien ministeriöiden toimialat ja ison osan niistä taloudellisesti merkittävistä päätöksistä, mitä me teemme. Ehkä korostaisin juuri sitä, että samalla kun me etsimme kustannustehokkuutta, niin meidän pitää myös tiedostaa se, että jos me olemme tosissamme Itämeren suojelussa, niin kaikkien pitää olla siinä mukana. Pitää sitten löytää niistä vaikeistakin tilanteista sellainen ratkaisu, joka palvelee sekä sitä ympäristönsuojelun tavoitetta että sitten luo taloudelle menestymisen mahdollisuuksia pitemmällä aikavälillä. Edelleen korostaisin sitä, että ympäristöteknologinen osaaminen, vesiosaaminen, on yksi Suomen vahvuuksia meidän taloudessamme ja sitä kannattaa edelleen kehittää.

Edustaja Heinonen tässä lopussa toi sisävesien tilan esille. Puhtaat vedet, juomavesi, on maailmalla seuraavina vuosikymmeninä hupenemassa kovaa vauhtia. Me olemme yksi harvoja maita, joilla on laajat vesivarat. Niistäkin kannattaa pitää hyvää huolta.

Näistä viimeisistä kysymyksistä, mitä tässä oli esillä. Jos puhutaan siitä, kun sanottiin tässä, että pitää ryhtyä tuumasta toimeen ja on pitkään puhuttu, niin kyllä me olemme itse asiassa saavuttaneet aika paljon. Teollisuuden päästöt 60—80-luvuilla olivat aivan huikeita verrattuna siihen, mitä ne ovat nykyään. Teollisuuden päästöt ovat romahtaneet, maatalouden päästöt ovat vähentyneet selvästi kuitenkin, vaikka edelleen ovat mittavalla tasolla. Yhdyskuntajätehuolto on edennyt voimakkaasti, ja hajakuormituspisteisiin on puututtu. Kalankasvatuksessa on mennyt kuormitus kolmasosaan viimeisen 10—15 vuoden aikana, eli paljon on tehty.

Sitten jos vertaa Suomen päästöjä verrattuna muihin maihin, niin on meillä kuitenkin sen verran suuret päästöt, että ne eivät ole itse asiassa yksittäisillä muilla jäsenmailla kovinkaan paljon isommat kuin meillä. Meillä on toki vesiviivaa enemmän, mutta kyllä meidän omilla teoillamme on merkitystä ja varsinkin näihin rannikkovesiin. Valtaosa rannikkovesiä rehevöittävistä päästöistä on meidän omiamme. Mutta paljon on saatu aikaan. Edustaja Eerola, en tiedä, muistatteko ehkä lapsuudesta, mutta Kymijoki oli aika hurjassa kunnossa silloin ja paljon on parantunut. Eli näillä toimilla on merkitystä.

Ja nyt jos me saamme kansainvälisellä yhteistyöllä Itämeren sitoumuksia vahvistettua — ja tässä Puola ja Venäjä ovat avainasemassa — niin Itämeren ekologinen tilanne kokonaisuudessaan voi kehittyä positiivisesti erityisesti Suomenlahdella. Se hapeton tila, mikä tuolla Itämeren syvänteissä on, on todella hankala tutkimuksellinen kysymys: miten Itämeri ylipäätään saadaan eläväksi kokonaisuudessaan ekosysteeminä. Sanotaan, että sen kuntoon palauttamiseen voi mennä pitkä aika, mutta tutkijat tekevät koko ajan sen eteen töitä, miten se onnistuisi.

Öljyntorjunnassa me olemme varautuneet siihen, että me pystymme kansainvälisellä yhteistyöllä Suomenlahdella 30 000 tonnin päästömäärän kolmessa päivässä torjumaan. Ja isot öljytankkerit, joita Venäjälle menee nyt valtava määrä, ovat huomattavasti suurempia mittaluokaltaan, mutta hyvin harvoin päästö on sellainen, että koko se tankkerin öljymäärä päätyy vesistöihin. Eli tämän valmiuden on katsottu olevan ihan maailman huippuluokkaa, mutta me tarvitsemme nykyisten tilausten lisäksi vielä yhden laivan, jotta me pystymme tämän 30 000 tonnin valmiuden varmistamaan, ja siitä käydään vielä keskusteluja, voidaanko lähivuosina tilata yksi laiva lisää. Nämähän ovat tämmöisiä monitoimialuksia, joita käytetään Rajavartiolaitoksessa tai Puolustusvoimissa jäänmurtotehtävissä, elikkä erilaisia yhdistelmiä voidaan tehdä, jolloin nämä ovat kustannustehokkaita ratkaisuja.

Mutta loppuun täytyy todeta se, että on kansainvälisesti arvioitu, että öljyonnettomuuden todennäköisyys Itämerellä on niin suuri, että sen olisi pitänyt todennäköisesti jo tapahtua, suuren mittaluokan öljyonnettomuuden. Eli valmiuden pitää olla kunnossa. Se, että meillä on hyvä laivaliikenteen ohjausjärjestelmä, on osaltaan varmistanut, että sitä ei ole tähän mennessä tapahtunut, ja siinä liikenneministeriö tekee hyvää työtä, että jatkossakin olisi näin, että laivaliikennettä voidaan ohjata niin ja valmius on sellaista, että sitä onnettomuutta ei myöskään tule tapahtumaan, mutta varmaksi sitä ei voi sanoa, koska volyymit Venäjälle ovat öljyliikenteessä todella suuret.