Oikeusministeri  Anna-Maja  Henriksson

Arvoisa puhemies, värderade talman! Eduskunnalle annettu hallituksen esitys 19/2013 koskee kolmea toisiinsa liittyvää aihepiiriä: sananvapausrikoksia, vainoamista ja häirintäviestintää.

Ensin muutama sana sananvapausrikoksista. Sananvapausrikoksia eli yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskevia säännöksiä ehdotetaan muutettavaksi niin, että niiden soveltaminen olisi linjassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön kanssa. Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta lukuisia tuomioita, joissa Suomen on katsottu sananvapautta, yksityiselämän suojaa ja kunnian suojaa koskeneissa oikeusjutuissa loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua sanan- ja ilmaisunvapautta. Ihmisoikeustuomioistuin on lisäksi pitänyt vankeusrangaistuksen uhkaa sananvapauden kanssa yhteensopivana vain poikkeuksellisissa tilanteissa.

Värderade talman! Europadomstolen har i flera domar ansett att Finland, i ärenden som gällt yttrandefriheten och skyddet för privatliv och ära, har kränkt den yttrandefrihet som tryggas i den europeiska människorättskonventionen. Europadomstolen har dessutom konstaterat att hot om fängelsestraff endast i exceptionella situationer är förenligt med yttrandefriheten.

Sananvapausrikoksia koskeva sääntely ja lainkäyttötoiminta edellyttävät punnintaa sananvapauden, yksityisyyden ja kunnian suojan välillä. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut, että yleistä kiinnostusta herättävään keskusteluun puuttumiselle tulee olla painavat perusteet. Ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön huomioon ottamiseksi yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä ja kunnianloukkausta koskevaan säännökseen lisättäisiin rangaistavuutta rajoittava uusi lauseke: "Rikoksena ei pidettäisi yleiseltä kannalta merkittävän asian käsittelemiseksi esitettyä ilmaisua, jos sen esittäminen, huomioon ottaen sen sisältö, toisten oikeudet ja muut olosuhteet, ei selvästi ylitä sitä, mitä voidaan pitää hyväksyttävänä." Esitys korostaa sananvapautta perusoikeutena ja kaventaa jonkin verran rangaistavuuden aluetta.

Ihmisoikeustuomioistuin on siis lisäksi pitänyt vankeusrangaistuksen uhkaa sananvapauden kanssa yhteensopivana vain poikkeuksellisissa tilanteissa. Tässä yhteydessä ihmisoikeustuomioistuin on myös kiinnittänyt huomiota median tehtävään sananvapauden toteuttamisessa. Tämän huomioon ottamiseksi sananvapausrikoksia koskevaa sääntelyä on uudistettu siten, että yksityiselämää loukkaavaa tiedon levittämistä koskeva rangaistussäännös ehdotetaan kunnianloukkauksen tavoin jaettavaksi perusmuotoiseen ja törkeään tekomuotoon. Ihmisoikeustuomioistuimen vankeusuhkaa koskevan linjan huomioon ottamiseksi yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämisen ja kunnianloukkauksen perustekomuodoissa olisi sakkorangaistuksen ja törkeissä tekomuodoissa törkeän kunnianloukkauksen nykyasteikon mukainen rangaistusuhka: sakkoa tai vankeutta enintään kaksi vuotta.

Törkeän kunnianloukkauksen tunnusmerkistössä ei enää nimenomaisesti mainittaisi teon tekemistä joukkotiedotusvälinettä käyttämällä tai muuten toimittamalla tieto tai vihjaus lukuisten ihmisten saataville. Kunnianloukkausrikokset ja yksityiselämää loukkaavan tiedon levittämistä koskevat rikokset olisivat asianomistajarikoksia kuten nykyisinkin. Valtakunnansyyttäjä voi kuitenkin jatkossakin antaa määräyksen syytteen nostamisesta, jos rikos on tapahtunut joukkotiedotusvälinettä käyttäen ja erittäin tärkeä yleinen etu vaatii syytteen nostamista.

Värderade talman! Enligt propositionen ska det till strafflagen fogas en ny straffbestämmelse om olaga förföljelse. Europarådets konvention om förebyggande och bekämpning av våld mot kvinnor och våld i hemmet förutsätter att förföljelse kriminaliseras. Trots att skyldigheterna enligt konventionen redan till en stor del uppfylls, bland annat genom straffbestämmelserna om olaga hot och brott mot besöksförbud, finns det skäl att komplettera regleringen med en bestämmelse om förföljelse.

Esityksen mukaan rikoslakiin lisättäisiin uusi vainoamista koskeva rangaistussäännös. Vainoamisen kriminalisointia edellyttää naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus. Vaikka muun muassa laitonta uhkaamista ja lähestymiskiellon rikkomista koskevat rangaistussäännökset jo suurelta osin kattavat yleissopimuksen velvoitteet, sääntely on syytä täydentää vainoamista koskevalla säännöksellä. Vainoamiseen syyllistyisi henkilö, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muulla näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista niin, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta. Rikoksesta voitaisiin tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vainoaminen olisi virallisen syytteen alainen rikos.

Sitten muutama sana häirintäviestinnästä. Rikoslakiin lisättäisiin myös uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös, joka kattaisi lähtökohtaisesti kaikilla viestintävälineillä tapahtuvan häirinnän. Viestintärauhan rikkomiseen syyllistyisi se, joka häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää toiselle viestejä tai soittaa niin, että teko on omiaan aiheuttamaan hänelle huomattavaa häiriötä tai haittaa. Teko olisi asianomistajarikos, jonka rangaistuksena olisi sakkoa tai enintään kuusi kuukautta vankeutta. Säännös laajentaisi häirintäviestinnän rangaistavuutta kotirauhaa häiritsevästä puhelin- ja matkapuhelinhäirinnästä muihinkin viestintävälineisiin, eikä rangaistavuus olisi enää sidottu siihen, että puhelu tai viesti vastaanotetaan kotirauhan piirissä.

Pakkokeinolakiin ja poliisilakiin ehdotetaan tehtäväksi esityksen aiheuttamat teknisluontoiset muutokset, ja esityksen mukaan tavoitteena on, että uudet rikoslain säännökset tulisivat voimaan vuoden 2014 alusta.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää hallitusta ja etenkin oikeusministeri Henrikssonia siitä, että tämä rikoslain muutosesitys on nyt täällä eduskunnassa käsittelyssä.

Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus elää ilman pelkoa. Ihmisen fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus on jokaisen kansalaisen perusoikeus. Ikävä kyllä tämä perusoikeus ei ole kaikille itsestäänselvyys, ja siksi meidän tulee lainsäätäjinä tehdä kaikkemme, että tilanne korjaantuu. Perhe- ja lähisuhdeväkivalta on erityisen suomalainen ilmiö. Sitä ei pidä kuitenkaan millään tasolla hyväksyä tai vähätellä sen yleisyyden vuoksi. Myös Euroopan neuvoston tasolla on kiinnitetty huomiota etenkin naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen, ja Suomeltakin edellytetään toimia muun muassa niin sanotun Istanbulin sopimuksen hyväksymiseksi.

Arvoisa puhemies! Liian moni kärsii henkisestä väkivallasta, joka pitkittyessään aiheuttaa uhrille hirvittävää tuskaa, kärsimystä sekä häpeän tunnetta. Ulkopuolisten on vaikea asiaan puuttua, sillä nämä ovat asioita, joista halutaan vaieta. Ilmiölle on annettu nimi, vainoaminen, ja englanniksi puhutaan stalkingista. Vainoamisella tarkoitetaan tarkoituksenmukaista, toiseen henkilöön kohdistuvaa, toistuvaa ei-toivottua käyttäytymistä, joka aiheuttaa pelkoa tai ahdistusta. Vainoamiseen syyllistyy useimmiten parisuhteen päättymisen jälkeen entinen puoliso, joka saattaa piinata puolisoaan ja jopa lapsiaan mitä hirveimmillä tavoilla vuosikausien ajan. Pahimmillaan vainoaminen päättyy uhrin väkivaltaiseen kuolemaan.

Rikoslakiin tullaan tässä hallituksen esityksessä lisäämään uusi vainoamista koskeva rangaistussäännös. Aikaisemmin Suomessa toisen ihmisen vainoamista ei ole lailla kielletty, mutta tällä merkittävällä muutoksella pääsemme samalle viivalle useimpien eurooppalaisten maiden kanssa. Hallituksen esityksen mukaan vainoamisesta voitaisiin tuomita sakkoa tai enintään kaksi vuotta vankeutta. Vainoaminen tehdään lisäksi virallisen syytteen alaiseksi rikokseksi. Tämä helpottaa uhrin tilannetta, sillä jatkossa hänen ei tarvitse yksin jaksaa olla aloitteellinen asioiden selvittelyssä, vaan viranomaiset hoitavat tutkinnan ja jatkokäsittelyn.

Arvoisa puhemies! Tein asiasta lakialoitteen vuonna 2011, ja sen allekirjoitti yli puolet tämän eduskunnan kansanedustajista. Kansanedustajien tahto tämän ilmiön kitkemiseksi suomalaisesta yhteiskunnasta on selvä, ja siksikin on hyvä, että oikeusministeri on halunnut kuunnella edustajia ja korjata tämän epäkohdan. Tämä uudistus tuo toivoa paremmasta kymmenilletuhansille suomalaisille naisille ja miehille, jotka kärsivät vainoamisesta.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että vainoaminen saatetaan rikoslain piiriin ja koskemattomuus, niin fyysinen kuin myös henkinen, tullaan turvaamaan tai takaamaan — tapahtuuko sitten niin, mutta toivottavasti — suomalaisille ihmisille, niin miehille kuin naisille.

Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelma tehtiin sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta vuonna 2010 ja tässä julkaisussa luvattiin myös tutkia muun muassa lähestymiskiellon toimivuutta Suomessa. Lähestymiskielto ei ole yksin onnistunut estämään näitä vainoamistapauksia ja sitä tuskaa ja kärsimystä, mitä siitä on muun muassa naisille aiheutunut. Lisäksi luvattiin tehdä tutkimus tästä itse vainoamisesta, stalkingista, millä tavalla näitä kokemuksia naiset ovat kokeneet ja kuinka he ovat saaneet apua suomalaisessa oikeusjärjestelmässä. Kysyisinkin arvon ministeriltä, missä vaiheessa nämä tutkimukset ovat. Onko meille tulossa tietoa nyt vielä tämän lain tueksi, millä tavalla Suomessa tämän asian puitteissa voidaan?

Ja edustaja Pauliina Viitamiehelle suuri kiitos tästä hyvästä lakialoitteesta ja onnea sille, että se on näin pitkällä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Vainoaminen jo sanana on erittäin ruma ja tekona vielä rumempi, ja on erinomainen asia, että siihen ollaan myöskin lainsäädännön puitteissa puuttumassa. Maailma näköjään muuttuu entistä raaemmaksi, ja varmasti tämä lakiesitys on erittäin tarpeellinen. Tekniikka on yksi asia, eli tekniikan kehittymisen myötä on entistä helpompi vainota ja häiritä joko naisia tai yleensä lajikumppaneita, on se vainon kohde sitten kuka tahansa.

Minun mielestäni on sillä tavalla erittäin surullista, että tällaisia uusia lakeja pitää säätää sen takia, että me emme osaa tai halua elää lähimmäistemme kanssa suhteellisen rauhassa ainakin. Ja valitettavasti — siis tämä on niin kuin aivan absurdia, kun joutuu sanomaan, että "valitettavasti" — tällaista lakia pitää kannattaa. Kun tämän lähtökohta on se, että elettäisiin suurin piirteinkin sovussa, niin ei näy vain toteutuvan edes tällaisessa valtiossa kuin Suomessa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Muistan, kun tätä lähellä olevaa lakia tässä salissa käsittelimme vuonna 2009 ja silloin oikeusministeriöstä tiukasti viestitettiin, että kyllä häirinnän pitää tapahtua tekstiviestein sellaiseen aikaan, että vastaanottaja on kotona. Eli se oli tiukka keskustelu, joka käytiin salissa, ja sen jälkeen vielä keskustelimme siitä pitkään lakivaliokunnassakin, ja muistan, kuinka tässä salissa hyvin monet kansanedustajat silloin olivat sitä mieltä, että kyllä tuo tekstiviestihäirintä on ihan yhtä häiritsevää, tapahtuu se sitten kotona ollessa, työpaikalla ollessa tai missä tahansa.

Pidän erittäin myönteisenä, että nyt oikeusministeriössä uuden ministerin myötä on tässä herätty ja tartuttu toimeen. Myös edustaja Viitamiehen lakialoite vauhditti tätä. Pidän erittäin myönteisenä, että nyt tämä häirintä ei ole enää sidottu siihen, onko vastaanottaja kotona ja tietääkö lähettäjä vastaanottajan olevan kotona. Se oli minun mielestäni täysin kohtuuton vaade, joka tuossa aiemmassa lainsäädännössä vuonna 2009 tehtiin.

Pidän myönteisenä sitä, että vainoaminen noin yleisestikin tuodaan lain tasolla rangaistavaksi teoksi. Mutta oikeastaan yksi asia tässä lainsäädännössä minua mietityttää, ja kysyisin oikeusministeri Henrikssonilta: Minkä takia sananvapausrikosten seuraamuksia tässä esityksessä nyt halutaan lieventää, sitä, että hyökätään toista vastaan sitten sanallisesti taikka muulla vastaavalla keinolla? Minkä takia te esitätte, että tätä rangaistusseuraamusta nyt lievennetään?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan pöytäkirjoista löytyy keskustelu, johon edustaja Heinonen viittasi. Siinä keskustelussa kerrottiin, että tämä uudistus, joka nyt tänään on käsittelyssä, pitää valmistella kokonaan. Sitä ennen jo kiirehdittiin esille tullutta korkeimman oikeuden äänestyspäätöksen johdosta tehtyä pikauudistusta siitä, että kun korkein oikeus yhden tuomarin enemmistöllä päätti, että tekstiviestein ei voida häiritä kotirauhaa, niin saman tien muutettiin, että kyllä tekstiviesteillä voi häiritä kotirauhaa ja se on rikos yhtä lailla kuin muu kotirauhan rikkominen. Kuten eduskunnan pöytäkirjoista yksiselitteisesti löytyy, jo tuolloin oikeusministeriö linjasi, että tänään käsiteltävä laki — näimme Henrikssoninkin nyökkäävän — on siis edellisen ministerin liikkeelle laittama valmisteluasia, joten se, miten Heinonen asioita kuvaa, ei pidä paikkaansa.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä se pitää paikkansa, juuri tällä tavalla salissa ja lakivaliokunnassa tuo keskustelu käytiin. Silloin oli halukkuutta, että tekstiviestihäirintä voisi tapahtua myös päiväaikaan eikä se olisi sidottu siihen, että vastaanottajan pitää olla kotona ja myös lähettäjän pitää tietää vastaanottajan olevan kotona. Olihan se jo ihan maalaisjärjellä ajateltuna aivan älytön tilanne vaatia tällaisia pykäliä siihen. Häirintä saattaa tapahtua töissä ollessa, autossa ollessa, ihan missä tilanteessa tahansa. Minun mielestäni nyt mennään oikeaan suuntaan. Jos silloin olisi ollut halua, varmasti se olisi voitu muuttaa jo 2009 lainsäädännössäkin tähän muotoon, että häirintä voi tapahtua päiväaikaan eikä ole sidottu kotirauhan piirissä olemiseen.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelen tässä puheessani lyhyesti vainoamista. Hienoa, että hallitus on tehnyt tällaisen esityksen. Jälleen oikeusministeriltä hyvää työtä, ja lisäksi tästähän on lakialoitteitakin tehty, nekin ovat ihan paikallaan.

Heti alkuun täytyy sanoa, että ongelmat eivät pelkästään tällä lailla valitettavasti ratkea, mutta tämä on hyvä täydentämään asioita. Se kannattaa pitää mielessä, että ei pidä uskoa tämän lain kaikkivoipaisuuteen ja näiden pykälien kaikkivoipaisuuteen. Ne, jotka haluavat pahaa toiselle ihmiselle, ne tekevät sen, on meillä sitten vainoamispykälä, on meillä lähestymiskielto tai ihan mikä tahansa muu, he tekevät julmia väkivaltatekoja. Ei pidä nyt puhua pelkästään naisista uhreina, vaan yhtä lailla miehet voivat olla tämän tulevan vainoamisen uhreina — väitän, että aika paljoltikin.

Ihan käytännön tasolla ongelmana on ollut pari asiaa, mitkä nyt tässä vainoamisessa esitetään kriminalisoitaviksi. Täällä puhutaan, että "vainoamiseen syyllistyisi se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista" jne. Tässä ovat nämä sanat "seuraa" ja "tarkkailee" olleet niitä ongelmatapauksia, kun ne ovat tapahtuneet julkisella paikalla. Vaikkakin vainoaja on määrätty lähestymiskieltoon, hän on siitä huolimatta saattanut vaikka parinsadan metrin päässä seurata tätä uhriaan julkisella paikalla, ja ei ole voinut mitään tehdä, koska se ei ole ollut mitenkään kriminalisoitua. Toki poliisilain perusteella on tietyissä uhkatapauksissa pystytty puuttumaan, mutta valitettavasti se on muuten täysin laillista toimintaa ja näin on voinut tehdä. Se on nyt hienoa, että nimenomaan tällaiset tekomuodot saadaan tässä oikeudenvastaisessa toiminnassa loppumaan. Ja mikä parasta, tämä rikoshan esityksen mukaan on virallisen syytteen alainen ja rangaistusmaksimi on kaksi vuotta, jolloin poliisilla on myös mahdollisuus käyttää pakkokeinoja tämmöisen rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi. Se on hyvä, koska usein tällaiset ihmiset eivät hyväntahtoiseen puheeseen usko.

Arvoisa herra puhemies! Ihan käytännön tasolta, miten on näyttäytynyt tällainen vainoaminen, johon poliisi ei ole pystynyt aikaisemmin puuttumaan: Ei mikään tieteellinen tutkimus vaan ihan käytännön esimerkki on ollut se, että niin sanottu vainoaja on yleensä, voi sanoa, hyvin älykäs, oppinut, koulutettu ihminen. Hän tietää lainsäädökset, hän osaa käyttää pykäliä hyväkseen. Ja vaikka maallikko olen, niin voin sanoa, että edellisessä työssäni olen havainnut tietynlaisia itsekkään narsistisen persoonallisuuden viitteitä tällaisissa ihmisissä. He käyttävät hyväkseen lain suomia aukkoja, kuten aikaisemminkin mainitsin, saattavat seurata uhriaan joidenkin satojen metrien päässä tai saattavat seistä uhrin asunnon ulkopuolella julkisella paikalla, julkisella kadulla, jolloin siihen ei ole millään tavalla voitu puuttua. Nyt siihen voidaan.

Heidän, ketkä tunkeutuvat uhrin kotiin tai soittavat hänelle uhkaavia puheluja tai muuten uhkailevat, tekonsa on tähänkin asti nykyisten rikoslain säädösten mukaan pystytty katkaisemaan ja myös tuomitsemaan, koska on paljon rikosnimikkeitä, joilla pystytään puuttumaan tällaiseen toimintaan. Muun muassa laiton uhkaus on hyvin yleinen ja myös kotirauhan rikkominen, joilla on pystytty puuttumaan, ja useimmiten alkoholisoituneet — no, miehet etupäässä — ovat tällä tavalla jääneet kiinni. Mutta kun kyse on ihmisestä, joka ei ole alkoholisoitunut vaan hyvinkin älykäs, tuntee lain, niin hän on useimmiten pystynyt käyttämään näitä pykäliä hyväkseen ja saattanut pahimmillaan tehdä suomeksi sanottuna helvetin tämän uhrin elämästä, jatkuvan pelon alla elämisen. Ja mitä viittasin sukupuolikysymykseen, niin epäilisin, että myös naiset saattavat olla hyvin paljon tämmöisen vainoamisen tekijöinä nimenomaan, mitenkään väheksymättä, lievemmissä tekomuodoissa eli seuraamisessa ja tarkkailussa. Aika näyttää, kuinka tältä osin tulee käymään.

Kaiken kaikkiaan pidän erittäin tervetulleena tätä hallituksen esitystä vainoamisen osalta. Kuten alussa sanoin, se tulee täydentämään nykyistä lainsäädäntöä, mutta ei pidä uskoa missään tapauksessa tämän lainsäädännön kaikkivoipaisuuteen, mutta hyvä lisä.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on todella tarpeellinen ja kauan odotettukin, sillä tiedän itsekin ihmisiä, joita on kiusattu ja vainottu niin paljon, että ovat kokeneet jopa mielenterveytensä kärsineen. Tähän asti he ovat olleet vailla oikeusturvaa. Kysymys on psyykkisestä väkivallasta, ja kaikenlaisen väkivallan käytön tulee olla laissa kielletty. Kiitos edustaja Viitamiehelle asian esille ottamisesta lakialoitteen muodossa.

Puhemies! Myös muut yksityisyydensuojaa selkeyttävät muutokset tässä lakiesityksessä ovat tarpeellisia, sillä sosiaalisen median ja sähköpostiviestinnän pelisäännöt eivät ole vielä vakiintuneet, ja toivottavasti tämä laki antaa selkeitä pelisääntöjä myös siellä käytävään viestintään. Esimerkiksi sähköpostien ja sosiaalisen median kautta voidaan ihmisiä häiritä vähintään yhtä paljon kuin puhelimella.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Lakiesitys nyt merkitsee todellakin kolmea muutoskokonaisuutta nykyiseen rikoslakiin elikkä sananvapauteen liittyvien rikosten tunnusmerkistöjen muuttaminen ja sitten viestintärauhan rikkominen ja kolmanneksi tämä enemmänkin nyt esille tullut vainoamisen kriminalisointi.

Näiden muutosten perusteiksi esitetään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä, ja kuten tiedetään, Suomi on saanut tältä tuomioistuimelta monia langettavia tuomioita etenkin näistä liian pitkistä oikeudenkäyntiprosesseista. No, tuomiot on ehkä annettu kuitenkin ihan aiheesta, vaikkakin niistä voisi käydä omat pitkät keskustelunsa erikseen.

On kuitenkin syytä pohtia, kuinka suuresti ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön tulee vaikuttaa siihen, millaisia muutoksia itsenäisen Suomen eduskunta tekee rikoslakinsa yksittäisiin rangaistusasteikkoihin.

Tämä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on kiinnittänyt huomiota, että Suomessa voi saada vankeutta kunnianloukkauksen seurauksena. EIT:n mielestä kyse on sananvapauden loukkaamisesta. Käytännössä tätä vankeusrangaistusta ei Suomessa ole juurikaan kuitenkaan käytetty. Niitä on vissiin ollut kaksi tuomiota, ja kai niissäkin on tuomittu ehdolliseen vankeusrangaistukseen. En ole ihan varma.

Sinällään ymmärrän, että vankeudesta halutaan luopua kunnianloukkauksen seurauksena. Euroopan ihmisoikeussopimukseen on sitouduttu useissa maissa, ja on kyse sellaisista maista, joissa vankilaan joutuminen mielipiteiden vuoksi on ollut arkipäivää vielä jokunen vuosikymmen sitten.

Nämä lähes kaikki kunnianloukkaustuomiot ovat todellakin Suomessa olleet sakkoja. Kuitenkin on olemassa vaara, että vankeuden poistaminen asteikolta tulkitaan kannanotoksi, että tarve rangaista kunnianloukkauksesta on vähäisempi ja että tämä näkyy myös rikoksesta tuomittujen sakkorangaistusten suuruudessa. Elikkä tätä osa-aluetta ei minun mielestäni ole otettu tässä huomioon. Me vähennämme kyseisen tuomion määrää, eli asteikko sinänsä heikkenee. Tämä pitäisi minun mielestäni valiokuntakeskustelussa ottaa vielä esille: se, pitäisikö tätä ottaa enemmän esille.

Mielestäni erityisesti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ennakkotapaukset tulisi huomioida siten silloin, kun katsotaan, onko teko ylipäänsä rikos vai ei: onko kunnianloukkaussyytteen tarkoittamassa teossa sittenkin kyse vain perustuslain ja monien kansainvälisten sopimusten takaamasta perusoikeudesta sananvapauteen, vai onko menty sen ylitse?

Minä olisin hyvin pidättyväinen lähtemään tekemään lievennyksiä meidän jo ennestään kautta linjan hyvin lievistä rangaistuksistamme, eli minkälaisia tuomioita annetaan rikoslakimme mukaisesti, olletikin kun vankeusrangaistuksetkin myönnetään etupäässä ehdollisina eikä ehdottomiakaan tarvitse istua koko tuomittua aikaa.

Tästä vainoamisesta, mikä tänään tuntuu olevan enemmän päivän teemana keskusteluissa, omalta osaltani kyllä tuon esille, että minä pidän, niin kuin moni muukin tässä salissa pitää, tehtyä esitystä hyvänä ja tälle hetkelle tarpeellisena, koska tekniikka kehittyy koko ajan kovaa vauhtia.

Sitten erityisen hyvänä minä pidän sitä, että se on virallisen syytteen alainen rikos eikä ainoastaan asianomistajarikos, sillä jos tässä olisi kyse asianomistajarikoksesta, niin henkilöt, aviopuolisot, entiset aviopuolisot, lähiväkivallan kohteeksi joutuneet henkilöt, eivät välttämättä uskaltaisi viedä tätä asiaa ollenkaan eteenpäin. Mutta jos se on virallisen syytteen alainen, niin asia menee sitten eteenpäin eikä tämä kyseinen kohteeksi joutunut henkilö ehkä joudu enää kärsimään siitä tilanteesta niin paljon eikä joudu vetäytymään tästä asiasta.

Ei muuta kuin toivon, että asia saadaan käsiteltyä esitetyssä muodossa eteenpäin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Maijala suhtautui sinänsä ymmärtävästi siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön valossa meillä käytännössä tämän esityksen mukaan lievennetään näitä sananvapausrikoksia, siis näitä törkeitä kunnianloukkausrikoksia ja niistä tulevia seuraamuksia.

Minä osaltani toivon, että lakivaliokunta tätä asiaa aika tarkkaan harkitsee, koska en näe, että nykyisessä yhteiskunnassa ihmisen maine ja kunnia olisi jotenkin vähemmän tärkeä oikeushyve kuin vaikkapa 20 vuotta sitten. Päinvastoin nykyinen mediailmasto ja ennen kaikkea sosiaalinen media ovat luoneet lukuisia uusia mahdollisuuksia tärvellä ihmisten mainetta ja kunniaa erilaisilla valheellisilla väitteillä ja valheellisilla solvauksilla ja herjauksilla. Eli osaltani toivon, että lakivaliokunta aika tarkkaan tätä kohtaa hallituksen esityksestä miettii.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Yhdenkään yksilön ei tule kokea tunnetta vainoamisesta. Tässä salissa on käyty paljon keskusteluja ihmisoikeuksien toteutumisesta niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Erityisesti haluamme parantaa naisten ja lasten asemaa. Me emme hyväksy vainoamista missään maailman kolkassa, eikä meidän tule hyväksyä sitä Suomessakaan. Siksi tämä hallituksen esitys on erittäin kannatettava. Kiitän myös edustaja Viitamiestä hänen tekemästään lakialoitteesta, jota käsittelimme täällä salissa aiemmin. Meidän tulee antaa selkeä viesti, että tuomitsemme vainoamisen, sillä se on rikos ihmisyyttä ja ihmisarvoa vastaan. Suomessa vainosta kärsivät naiset, miehet ja lapset. Vainon kohteeksi joutuu maassamme arviolta 100 000 henkilöä vuodessa. Jokainen heistä on liikaa.

Arvoisa puhemies! Vainoamisen keinot ovat moninaiset. Todellakin vain mielikuvitus on rajana, kun vainoaja saa uhrinsa pelkäämään oman tai läheistensä turvallisuuden, jopa hengen puolesta piinaten ja pelotellen. Vaino voi myös muuttua sanoista väkivallanteoiksi, jos sitä ei riittävän ajoissa lopeteta. Riski on sitä suurempi, mitä kauemmin vainoaminen kestää. Uhri voidaan jättää hetkellisesti rauhaan, jos vainoaja löytää uuden mielenkiinnon kohteen itselleen, mutta varsin usein vainoaja palaa piinaamaan aiempaa uhriaan. Uhri elääkin jatkuvassa stressitilassa odottaen, mitä seuraavaksi tuleman pitää. Vainoamisen uhrin pelko voikin olla kaikkivoipaisen lamaannuttava, sellaista pelkoa, jolloin ihminen pelkää jo omaa varjoaankin. Uhri voi eristäytyä, ja lopulta tällainen pelko voi johtaa mielenterveysongelmiin, työkyvyttömyyteen ja pahimmillaan jopa itsemurhaan. Pelkääminen voi aiheuttaa siis erittäin vakavia psyykkisiä ja fyysisiä oireita vainoamisen uhrille.

Arvoisa puhemies! Hyvin usein vainoaminen alkaa parisuhteen kariuduttua. Entinen puoliso ottaa jopa elämäntehtäväkseen kostaa kariutuneen parisuhteen toiselle osapuolelle. Uhriksi usein valikoituu paitsi entinen puoliso myös mahdolliset yhteiset lapset sekä uhrin muukin lähipiiri. Erityisen järkyttävää onkin se, että vainon kohteeksi valikoituvat täysin syyttömät ja puolustuskyvyttömät henkilöt. Tiedetään, että vaino voi aiheuttaa elinikäiset traumat, ja lapsen mahdollisuudet puuttua tällaiseen toimintaan ovat aikuistakin heikommat. Viranomaisavun saanti voi olla miltei mahdotonta näiden tilanteiden lopettamiseksi. Vainoamisen problematiikkaa ja mekanismeja ei vielä tunnisteta riittävästi eri viranomaistahoilla.

Suomessa on mahdollista hakea lähestymiskieltoa, mutta lähestymiskieltoa on helppo myös rikkoa, ja näin aivan liian usein tapahtuukin. Lähestymiskiellolla tai kotirauhan rikkomisesta aiheutuvilla sanktioilla ei voidakaan riittävän tehokkaasti puuttua vainoamiseen, ja tältä osin lainsäädäntömme vaatiikin ehdottomasti täydennystä. Hyvä, että näin on nyt tapahtumassa.

Vainoamisesta aiheutuu myös koko yhteiskunnan tasolla valtavia kustannuksia esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen osalta. Aivan liian suuri osa jää ilman näitä palveluita, vaikka he niitä kipeästi tarvitsisivatkin. Osa puolestaan ei edes uskalla hakea apua, koska voi pelätä avun hakemisen seurauksia tai kokea syyllisyyttä ja häpeääkin. On myös huomioitava, että tilanteet, joissa vaino johtuu henkilön ammatista tai työtehtävistä, ovat arkipäivää monella sektorilla. Tämä on siis myös työhyvinvointi- ja työturvallisuuskysymys.

Arvoisa puhemies! Vainoamisen kriminalisointi on todettu aiemmin toimivaksi monissa maissa. Lainmuutoksen edut ovat yksiselitteisiä. Ne tehostavat osaltaan lähestymiskiellon antamaa suojaa ja viestittävät myös ennalta ehkäisevästi koko yhteiskunnalle vainoamisen tuomittavuudesta. Vainoamisen kriminalisointi on yksi merkittävä askel kohti pelon lopettamista yhteiskunnassamme, ja tästä annan suuresti kiitosta hallituksen esitykselle.

Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus elää ilman vainoa ja pelkoa. Jokaisen ihmisen fyysinen ja psyykkinen koskemattomuus on sellainen perusoikeus, joka tulee turvata myös meillä Suomessa. Ikävä kyllä tämä perusoikeus ei vain valitettavasti kaikille ole itsestäänselvyys, mutta uskon, että tällä hallituksen esityksellä on otettu suuri harppaus oikeaan suuntaan.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeriö on tehnyt loistavaa työtä, ja käsissä on hallitusohjelman mukainen esitys kaikin osin. Hallitusohjelmassa nimenomaisesti lukee, että sananvapausrikoksia koskevaan lainsäädäntöön tehdään tarpeelliset tarkistukset Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön pohjalta. Näin ovat siis hallituspuolueet sopineet. Niin ikään hallituspuolueet sopivat, että tällä vaalikaudella saatetaan se viime kaudella aloitettu työ loppuun, jolla tämä vainoaminen kriminalisoidaan, ja nimenomaan valmistellaan se tavalla, joka tulee sitten oikeasti toimimaan tuomioistuimessa.

Edustaja Tolvanen puhui viisaita juuri siitä, että yksi palanen ei yksin tässä onnea tee, mutta me tarvitsemme monia työkaluja, ja saattaa olla, että vaikka näitä tuomioita ei tulisikaan monta, niin niillä on tosiasiassa suurempi, ohjaavampi vaikutus kuin mikä on se määrä sitten lopulta nostettuja syytteitä tai tuomittuja tuomioita, joka ehkä parin kolmen vuoden päästä nähdään.

Mutta rikkana rokassa osana siinä taistelussa, joka liittyy lähisuhdeväkivaltaan mutta joka liittyy myös työpaikkoihin, oli tärkeätä, että tämä valmisteltiin huolella. Jos teillä on mahdollisuus käydä katsomassa sen työryhmän esitystä, siinä esitettyjä aika isoja pohdintoja ja vaikeuksia sekä lausuntokierroksella tullutta palautetta ja sen jälkeen ministerin hyvin tehtyä lopputyötä, niin näette kuinka monimutkainen lainsäädännöllinen vyyhti aukeaa siitä, kun ihmiset alkavat kriminalisoida semmoista käsitettä kun vaino.

On helppo olla sitä mieltä, ja siitä viime vaalikaudellakin kaikki olivat samaa mieltä, että tähän on löydyttävä ratkaisu, että meillä on olemassa niin ahdistavia, pelottavia, ihmisten omaan itsemääräämisoikeuteen kajoavia tapoja kiusata ihmistä uudella tavalla, että se tarvitsee oman suojansa ja oman pykälänsä. Mutta millä tavalla se kirjoitetaan rikosoikeuteen niin, että se täyttää sitten länsimaisen rikosoikeuden tarkkarajaisuuden kriteerit?

Sen takia se täytyi valmistella nyt tällä tavalla huolella niin kuin nyt on tehty, ja minä olen todella tyytyväinen, että tämä työ on näin nopeassa vauhdissa jo tässä. Keskimäärin rikoslain pykälien avaaminen, niiden pohjustaminen on Suomessa kuitenkin yleensä kestänyt 10—15 vuotta jopa, se keskiarvo on 10—15. Meillä on tilanteita, että 40 vuotta ovat eri komiteat istuneet ennen kuin asiat ovat muuttuneet.

Siihen nähden sekä lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusasteikkojen nostaminen, joka jo tapahtui, että ihan loppusuoralla oleva kaikkien seksuaalirikosten rangaistusasteiden tarkistaminen — uskallan, katson ministeriä, sanoa, että tämä hanke — on kaikki kuitenkin 4—5 vuodessa siitä, kun on katsottu, että on tarve muuttaa asioita, saatu jo siihen pisteeseen, että eduskunta ne hyväksyy ja ne ovat voimassa. Tämä on suomalaisessa rikosoikeuden valmistelussa huolellista, mutta samaan aikaan huomattavasti nopeampaa toimintaa kuin aikaisemmin. Ministerille kiitokset!

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille ja hallitukselle tästä esityksestä, joka turvaa oikeudettomassa tilanteessa oleville suojaa tulevaisuudessa. Ja kun meillä tänään oli Euroopan neuvoston korkea-arvoisia vieraita täällä myöskin istunnossa paikalla, on hienoa, että hallituksen esityksessä oli näin laajalti huomioitu Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan ja perheväkivallan ehkäisemistä, torjumista koskevan yleissopimuksen hyväksyminen.

Jatkossa toivon tietysti, että tämäkin esitys sitten osaltaan edesauttaa Istanbulin sopimuksen ratifioimista Suomen eduskunnassa. Näin ollen on ihan hyvä, että puhutaan laajemminkin perheväkivallasta. Tietysti laajempi konteksti ovat ne uudet henkisen väkivallan muodot vainoamisen muodossa, yhteydessä. Kun nyt tietojärjestelmien välityksellä tapahtuvat loukkaukset ovat yleistyneet ja laajentuneet, on tärkeää saattaa lainsäädäntö ajan tasalle.

On aivan totta, niin kuin edustaja Kärnä sanoi, että on surullista, että tällainen laki täytyy säätää, sillä niin kuin kai vanha sanonta kuuluu, laki on järjen vastakohta. Mutta toivon, että tämä osaltaan sitten myös lisää valistusta peruskouluissa, siellä, missä nuoriso kasvaa, ja kansalaisten medialukutaitoa, koska monenlaista uutta on sosiaalisessa mediassa esimerkiksi, niin kuin moneen kertaan on todettu.

Mutta vielä olisin kysynyt ministeriltä sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön asemasta tässä lainsäädännössä. Oliko tässä valmistelussa jotain erityistä siihen liittyen?

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Vainoaminen liittyy melkein aina parisuhteen kariutumiseen, ja on pakko sanoa, että vainoamisen uhrit eivät ole saaneet Suomessa riittävästi apua. Apu on ollut monesti hyvin satunnaista, ja erityisesti lapset ovat kärsineet niistä tilanteista, ja siinä mielessä on todella tärkeätä, että tämä laki on meillä nyt täällä käsittelyssä.

Viranomaisten ei ole helppo ollut puuttua näihin tilanteisiin nimenomaan sen takia, että lainsäädäntöä ei ole oikeastaan ollut olemassa. Erityisen tärkeää on se, että tämä rikos on virallisen syytteen alainen, koska uskon, että se auttaa asioitten esille ottamista mutta myös sitten niiden selvittelyä, ja uskon ja toivon, että tällä lailla on myös ennalta ehkäisevä vaikutus. Tietoisuus siitä, että vainoaminen on rikos ja siitä joutuu vastuuseen, ehkä laittaa miettimään niitä henkilöitä, jotka ajattelevat ryhtyä vainoajiksi. Eli siinä mielessä tämä on todella tärkeä asia.

Ensi- ja turvakotien liitto on järjestönä vaatinut pitkään sitä, että nimenomaan vainoamiseen liittyvää lainsäädäntöä tarkennetaan ja sitä tiukennetaan, ja nimenomaan sen takia, että liitto on tehnyt paljon työtä naisten kanssa, jotka ovat joutuneet vainoamisen kohteeksi. Tässä yhteydessä voin välittää liiton terveiset ja kiitokset ministerille ja myös edustaja Viitamiehelle siitä, että tämä laki on nyt hyvässä vauhdissa menossa eteenpäin.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä on erittäin tärkeä ja odotettu esitys, ja tällä on erittäin suuri vaikutus moniin naisiin mutta nyttemmin yhä useammin myös moniin miehiin. On ollut korkea aika, että tämä laki saadaan oikealle tolalle, häirintä ja vainoaminen pitää saada kuriin. Ja kuten edustaja Heinonen totesi, tämä häirintälaki jäi kyllä viime kaudella vielä keskeneräiseksi.

Tässä edellä käytiin hieman debattia siitä, miten asia oli, mutta muistan itse lakivaliokunnassa istuneena, että käytiin keskustelua muun muassa siitä, miten hotellissa tapahtuva tekstiviestihäirintä luetaan, onko se kotirauhan piiriin kuuluvaa vai ei. Nyt nämä epäselvyydet näiltä osin poistuvat, ja on hyvä, että tämä esitys on nyt saatu tähän vaiheeseen.

Itse olen sitä mieltä, että tässä nyt, kun tätä asiaa valiokunnassa pohditaan — edelleenkin, kun tämä terminologia ja määrittely, mitä tuossa edustaja Braxkin totesi, on erittäin haasteellista — olisi hyvä, että jos epäkohtia ilmenee, näitä sanamuotoja ja pykäliä voidaan vielä entrata oikeusministerin kanssa yhdessä sen osalta, jos on tarpeen, jotta laista saataisiin kerralla hyvä ja perusteltu.

Eri maissa vainoamisen sääntely perustuu erilaisille lähtökohdille. Toisissa on laadittu suoraan erillinen laki, toisissa taas on vanhoja lakeja entrattu ja tehty kokoelma laeista. Tässä on myös yksi haaste tämän lainsäädännön osalta: pitää varautua jatkossakin siihen, että vielä täydennetään, ajantasaistetaan ja uudistetaan näitä lakeja, ja miettiä sitten mahdollisesti tulevaisuudessa, pitäisikö näistäkin muotoilla joku aivan oma lakikokonaisuutensa vainoamiseen liittyen.

Mutta kiitokset ministeriölle siitä, että asia on ripeästi valmisteltu ja tässä mennään iso askel eteenpäin.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Lähisuhde- ja perheväkivalta, erityisesti naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta, on yhä järkyttävän yleistä ja raakaa. Me kaikki tiedämme, että se aiheuttaa vakavia fyysisiä ja psyykkisiä vaurioita erittäin monille tuhansille ihmisille koko elämän ajaksi. Meidän pitää muistaa myös, että jo perheväkivallan näkeminen aiheuttaa valtavan traumaattisia tilanteita koko loppuelämäksi monille lapsille. Sekin kannattaa meidän muistaa, että joka vuosi naisia ja lapsia kuolee perhe- ja lähisuhdeväkivallan seurauksena.

Vaikka työtä väkivallan kitkemiseksi toki on vuosien mittaan yritettykin tehdä, haluan kuitenkin muistuttaa tässäkin, että monissa monissa kunnissa ei ole vielä minkäänlaisia työkaluja tai ehkäisyohjelmia lähisuhde- ja perheväkivallan kitkemiseksi. Mielestäni pitäisi kiirehtiä myös sitä, että koko peruspalvelujärjestelmässä, koko -verkossa, väkivallan uhka ja sen mahdollisuus otettaisiin puheeksi ja olisi olemassa hyviä käytäntöjä ja työkaluja, joilla näihin asioihin voitaisiin puuttua.

Vainoaminen, josta nyt tänä päivänä erityisesti puhutaan — kiitän siitä, että vainoaminen tehdään nyt rangaistavaksi. Se on erinomainen asia. Voimme vain kuvitella, miltä tuntuu ihmisestä, minkälainen elämänlaatu on ihmisellä, joka vuosikausia joutuu eriasteisen vainon kohteeksi. Elämällä ei ole kyllä varmaan välillä minkäänlaista arvoa tälle ihmiselle, ainakin hän ajattelee niin. Tämä on erinomaista, että tätä asiaa tässä nyt nostetaan esille ja tehdään rangaistavaksi.

Vielä haluaisin sanoa, että en pidä kyllä yhtään järkevänä sitä, että näitä turvakotipaikkoja, joita meillä asukaslukuun nähden on erittäin vähän — ja meitä on huomautettukin siitä — on nyt täällä pääkaupunkiseudulla muun muassa suljettu. Kyllä meidän pitää tämäntyyppistä ennalta ehkäisevää työtä myös voida tehdä. Siellä voidaan myös raakaa väkivaltaa ennalta ehkäistä, jos meillä on riittävästi matalan kynnyksen turvakotipaikkoja.

Juho Eerola /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on suurimmilta osin oikein erinomainen. Jos se tulee voimaan, ei enää tapahdu sellaista, kuten muutama vuosi sitten kävi eräässä kaakkoissuomalaisessa kaupungissa. Kyseessä olevan kaupungin johtaja ilmoitti kaupunginhallituksen kokouksessa kirjeestä, jota kutsui tappouhkaukseksi. Hän myös mainitsi henkilön nimen, joka väitetyn kirjeen mukamas oli lähettänyt. Asia levisi alueen joukkotiedotusvälineisiin siten, että väitetyn uhkauksen tehneen henkilöllisyys paljastui. Kun myöhemmin mainittua kirjettä on asiakirjapyyntönä kysytty, ei sitä sieltä kaupungilta kuitenkaan ole löytynyt. Hallituksen esitys korjaa käsitykseni mukaan tilannetta, eikä vastaavaa ainakaan toivottavasti enää pääse syntymään.

Myös vainoamisen määrittely ja kriminalisointi on äkkipäätä tarkastellen oikein hyvä edistys. Lähemmin tarkasteltuna se kuitenkin sisältää yhden porsaanreiän, johon toivon, että valmistelussa puututaan. Tämä liittyy lähinnä minun ja edustaja Kiurun tekemiin vieraannuttamisaloitteisiin. Elikkä valitettavan usein, kun isä ja äiti eroavat, pyrkii toinen vanhemmista estämään niin sanotun etävanhemman tapaamiset ja yhteydenpidon muualle muuttaneisiin lapsiinsa. Toivon todella, että tulevaisuudessa ei vainoamiseksi tulkittaisi sellaista toimintaa, jossa lapsistaan eroon pakotettu, eroon joutunut, vanhempi koettaa pitää yhteyttä rakkaimpiinsa.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva hallituksen esitys on erittäin tervetullut täsmennys rikoslakiimme. Kiitos edustaja Viitamiehelle aloitteesta ja kiitos ministerille ja hallitukselle asian nopeasta eteenpäinviemisestä.

Jo pitkään on ollut tiedossa, että yhteiskunnassamme on ilmiö nimeltä vainoaminen, johon ei ole kyetty nykyisen lainsäädännön puitteissa kunnolla puuttumaan. Suomessa on ihmisiä, jotka joutuvat jatkuvasti elämään pelon ilmapiirissä. Pääasiassa he ovat naisia ja lapsia. Naiset joutuvat usein vainoamisen kohteeksi päättyneen parisuhteen tai avioliiton myötä. Vainoamisen kohteeksi joutuneiden entiset puolisot tarkkailevat, kontrolloivat, soittavat, lähettävät tekstiviestejä häiritsevissä määrin. On väärin, että ihmiset joutuvat pelkäämään omassa kodissaan ja/tai omassa arjessaan yleensä.

Teknologian kehitys on tuonut häiriköinnille uusia välineitä, joten on tärkeää senkin takia saattaa myös lainsäädäntö ajan tasalle. Rikoslakiin lisättäisiin uusi viestintärauhan rikkomista koskeva rangaistussäännös. Viestintärauhan rikkomiseen syyllistyisi se, joka häirintätarkoituksessa toistuvasti lähettää viestejä tai soittaa toiselle siten, että teko on omiaan aiheuttamaan huomattavaa häiriötä tai haittaa. Näillä muutoksilla huomioitaisiin myös muut viestintävälineet kuin puhelin ja matkapuhelin eikä rangaistavuus olisi sidottu siihen, että häirintä tapahtuisi kotirauhan piirissä. Myös tekstiviestin lähettäminen huomioidaan. Lisäksi viestintärauhan rikkominen olisi asianomistajarikos, vainoaminen olisi virallisen syytteen alainen rikos.

Arvoisa puhemies! Suomi allekirjoitti ensimmäisten joukossa Euroopan neuvoston yleissopimuksen naisiin kohdistuvan väkivallan kitkemisestä. Mitä olemme tuon asian eteen oikeasti tehneet kaiken kaikkiaan? Jotta väkivalta aidosti suomalaisissa perheissä vähenee ja osoitamme, että väkivalta ja alistaminen eivät ole hyväksyttäviä, on lainsäädännön konkreettisesti suojeltava uhria. Nyt monet pelkäävät ja ahdistuvat yksinään ja kokevat, ettei tilanteeseen voi saada apua. On lasten kannalta erittäin haitallista joutua kasvamaan ilmapiirissä, jossa toinen vanhempi alistaa tai ahdistaa toista, ja se, että joutuu pelkäämään omassa kodissaan, on aivan kohtuutonta.

On ymmärrettävä perheväkivallan dynamiikkaa, jotta siihen osataan puuttua. On tyypillistä, että parisuhteessa tai avioliitossa väkivaltaisesti käyttäytynyt puoliso jatkaa eron jälkeen toisen elämään puuttumista ja seurailua häiritsevällä tavalla. Suhteessa alistettu ja nujerrettu uhri on voimaton ja yksin ongelman kanssa juuri, kun hänen pitäisi aloittaa uusi elämä ilman väkivallan pelkoa.

Vainoaminen on usein perheväkivallan jatkumo. Valmiiksi peloteltu ja alistettu ei välttämättä jaksa ja uskalla vaatia itselleen apua ja turvaa, eikä nykyinen lainsäädäntö ole siihen tarjonnut riittäviä keinojakaan. Nyt tällä muutoksella puutumme selkeästi sellaisiin pienempiin epäkohtiin, jotka ovat osa suurempaa kuvaa ja joilla on kuitenkin suuri merkitys väkivaltaisesta parisuhteesta irtautuneille. Tämä on tärkeä osa prosessia, jolla kitketään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi jään ministeriltä odottamaan esitystä seksin oston kriminalisoimiseksi.

Markku Mäntymaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Oikeusministeri Henriksson on jatkanut tehokasta ja hyvää tyyliänsä tuomalla myöskin tämän hallituksen esityksen tänne lähetekeskusteluun. Kiitos myöskin edustaja Viitamiehelle. Tämä on todella loistava aloite.

1.1.2011 lievä pahoinpitely säädettiin virallisen syytteen alaiseksi silloin, kun se kohdistuu perheväkivallanomaisesti läheiseen henkilöön, eli se jo pikkusen auttoi tätä tilannetta, että pystyttiin rikosilmoituksia laatimaan noista perheväkivaltatapauksista, nimenomaan lievistä sellaisista.

Tässä vainoamisen suhteen puhutaan tekomuodoista ja tunnusmerkistöstä, uhkaamisesta, seuraamisesta, tarkkailemisesta, yhteyden ottamisesta. Varmaankin sitten myöhäisemmässä vaiheessa päästään sisälle näihin, mitä kaikkia nämä tulevat sitten tarkoittamaan.

Tässä esityksessä on myöskin hyvää se, että se on virallisen syytteen alainen rikos, jolloin pakkokeinot ovat käytössä, niin kuin täällä on todettu, muun muassa edustaja Tolvanen totesi, jolloin ei tarvitse, kun tilanne tulee päälle, lähteä poliisilain puolelta etsimään pykäliä esimerkiksi kiinniottoon, kun epäillään, että rikos uusiutui tai tehdään rikos.

Kaiken kaikkiaan kiitos oikeusministerille ja edustaja Viitamiehelle.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Lakiehdotuksessa ollaan todellakin tärkeällä asialla.

Niin kuin edustaja Mattila äsken totesi, muistutti vanhasta sanonnasta, laki on terveen järjen vastakohta. Oikeastaan tämmöinen lakiesitys on jouduttu antamaan sen vuoksi, että aikuiset ihmiset eivät ole aikuisia, ja yhtäältä tämä lakiehdotus muistuttaa ihmisestä sen, että ihmisessä on todellakin voimakkaana pimeä puoli. Ei ole tietenkään hyväksi, että se ihmisessä oleva pimeä pääsee valloilleen, ja näin ollen on syytä olettaa ja toivoa, että tällä lailla on ennalta ehkäisevä vaikutus, joka siis sillä tavoin myös hillitsee sitä ihmisessä olevaa pimeää. Voin vain kuvitella, minkälaista tragiikkaa on se, kun joutuu vuosia olemaan vainon ja kiusaamisen kohteena ja kun uhreja on useita, ei pelkästään se primääriuhri vaan myös hänen lähipiirinsä, erityisesti heikoimmassa asemassa olevat, kuten lapset, jotka joutuvat vuosia kasvamaan tällaisessa ympäristössä. Pahimmillaan tämä kierre sitten jatkuu, eli kiusaamisesta ja vainoamisesta tulee opittu elämän malli. Täytyy myös toivoa, että tämä laki ei jäisi kuolleeksi kirjaimeksi vaan että niille ihmisille, viranomaisille, jotka näiden asioitten kanssa sitten joutuvat työssään askaroimaan, on resursseja ja koulutusta.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Toivon todellakin, että tämä laki menee tässä salissa läpi ja tämä tulee hyväksyttyä.

Yksi, mistä tässä ei ole vielä puhuttu, mihin tämä toivon mukaan tulee vaikuttamaan, on koulukiusaaminen, työpaikkakiusaaminen, opiskeluaikainen kiusaaminen. Nämä ihmiset joutuvat myöskin vainon kohteeksi, ja olisi erittäin toivottavaa, että siinä vaiheessa, kun laki on voimassa, näille tahoille tiedotettaisiin tästä erittäin voimallisesti ja myöskin alemmille koululuokille ihan pienestä pitäen. Mitä minä olen kouluissa kiertänyt ja puhunut koulukiusaamisesta, niin kyllä se vain niin on, että 13—14-vuotiaat pojat oikein hätkähtävät, kun kuulevat, että tämmöinen toisen töniminen tai toisen potkiminen on pahoinpitely ja se on säädetty rikoslaissa. Eli lapsille on myöskin hyvä kertoa asioita, jotka ovat rikoslain alaisia asioita, että se ei ole vain niin, että tönäistään ja toinen kaatuu ja lyö päänsä, vaan että siitä saattaa olla seuraamuksia ja on seuraamuksia ja siihen löytyy se lainkohta.

Olen todella iloinen, että tämmöinen laki on saatu aikaiseksi, vaikka tietysti vielä iloisempi olisin, jos tällaista lakia ei missään koskaan tarvittaisi, mutta kuten edustaja Kivelä sanoi, niin ihmisillä on se pimeä puoli, ja silloin jos se pääsee voitolle, niin se valitettavasti teettää pahaa jälkeä.

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Arvoisa puhemies! Kiitoksia hyvästä keskustelusta ja hyvästä, hienosta palautteesta. Jos ensin yritän vastata niihin kysymyksiin, jotka ovat koskeneet sananvapaussäännöksiä.

Muutama edustaja esitti kysymyksen siitä, miksi lähdetään lieventämään sananvapausrikosten seuraamuksia. Tämähän johtuu juuri siitä, että Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta lukuisia tuomioita, joissa Suomen on katsottu sananvapautta, yksityiselämän suojaa ja kunnian suojaa koskeneissa oikeusjutuissa loukanneen Euroopan ihmisoikeussopimuksessa turvattua sanan- ja ilmaisunvapautta. Sen takia katsottiin jo hallitusneuvotteluissa, että tämä on sellainen asia, että tämä meidän pitää korjata. Sen takia se asia on nyt tässä ja tässä muodossa.

Mutta todettakoon nyt vielä se, että edelleen meillä säilyy myös törkeä tekomuoto. Elikkä törkeä kunnianloukkaus tai yksityisyydensuojan alaisen tiedon levittäminen toisesta voi olla myös törkeänä sellainen rikos, josta voidaan tuomita vankeuteen, ja myös näissä tapauksissa on mahdollista, että valtakunnansyyttäjä voi myös nostaa kanteen. Elikkä mielestäni me olemme löytäneet tämmöisen tasapainon tässä esityksessä ja sen olemme myös pyrkineet saavuttamaan. Sitten tietysti on niin, että oikeuskäytäntö näyttää, miten tässä todellisuudessa käy. Vielä voi todeta sen, että erittäin harvassa tapauksessa nykylainsäädännön nojalla ollaan ylipäänsä tuomittu vankeusrangaistuksiin, kun on ollut kyse sananvapausrikoksista.

Sitten tästä vainoamisesta. Minä luulen, että me kaikki tässä salissa olemme yhtä mieltä siitä, että ihmisiin kohdistuvaa väkivaltaa, olipa se sitten fyysistä tai psyykkistä väkivaltaa, meidän ei tule hyväksyä. Meillä on suuri ongelma vielä Suomessa sen kanssa, että naisiin kohdistuva väkivalta on meillä sellainen asia, josta meillä on vähän vaikea puhua, mutta me tiedämme, että se on asia, mistä meidän on pakko puhua, ja meidän on myös uskallettava puhua ja uskallettava puuttua, ja puuttua voi monella tavalla.

Niin kuin tässä onkin sanottu, niin tietenkään se, että lainsäädäntöön tulee yksi pykälä lisää, ei automaattisesti tätä ongelmaa ratkaise, mutta se on kuitenkin selvä osoitus siitä, että Suomen eduskunta ei hyväksy vainoamista. Sen takia tämä on merkittävä lainsäädäntömuutos, se on merkittävä osoitus siitä, että tällä tavalla myös haluamme nyt saada aikaiseksi lainsäädännön, joka on vedenpitävä. Niin kuin edustaja Tolvanen esitti, on olemassa sellaisia tapauksia, joissa on tuomittu lähestymiskieltoon mutta joissa henkilö on kuitenkin voinut seistä toisen henkilön talon ulkopuolella ja ehkä olla siellä monta päivää viikossa jne. eikä olla siihen voitu puuttua. Nyt tämän lainsäädäntömuutoksen nojalla siihen pysytään puuttumaan, ja se on mielestäni erittäin hyvä ja tervetullut uudistus.

Tässä on myös kysytty sitä, minkälaisia tutkimuksia on vireillä. Oli kyse naisiin kohdistuvan väkivallan ohjelmasta ja siihen liittyvistä tutkimuksista. Osa niistä kuuluu sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan. Itse tiedän, että Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos vuosittain tekee väkivaltatutkimuksia, joissa ylipäänsä kartoitetaan sitä, mitä meidän yhteiskunnassa tapahtuu, minkälaisia väkivaltarikoksia on eri puolilla Suomea, ja niitä tilastoidaan. Mutta tämä on asia, mitä pystymme selvittämään varmasti sosiaali- ja terveysministeriön ja ministerien kanssa, missä vaiheessa olemme tämän tutkimustiedon kanssa.

Sanottakoon vielä se, että tietenkään emme olisi katsoneet, että vainoaminen olisi kriminalisoitava, ellemme näkisi myös, että on olemassa selvä tarve, ja se tulee myös tästä Istanbul-sopimuksesta, joka on ollut myös tässä keskustelussa puheenaiheena. Elikkä olen tiedustellut myös ulkoministeriöstä, missä vaiheessa olemme tämän ratifioinnin kanssa, ja siinä tilanne on se, että se on työryhmävaiheessa. Suomellahan on tarkoitus saada se ratifioitua, ja tietysti tilanne on se, että meidän pitää saada myös ne muut maat Euroopassa nyt mukaan, koska tarvitaan kymmenen maata, jotta se astuisi sitten voimaan. Sen eteen on tehtävä työtä, se on tärkeätä.

Oliko vielä joku asia, mihin jäi vastaamatta? Kaiken kaikkiaan voi sanoa sen, että asenteet ovat erittäin keskeisessä roolissa. Meidän jokaisen on kunnioitettava toistemme ihmisarvoa, ja jokaisen kuuluisi myös miettiä, millä tavalla omalla käyttäytymisellä voi myötävaikuttaa siihen, että yhteiskunnassamme voidaan hyvin. Jos kaikki olisi hyvin, niin tällaista lainsäädäntöä ei tarvittaisi, mutta uskon, että myös tällä ennalta ehkäisevällä vaikutuksella voidaan saada aikaiseksi jotain. Tämä on askel kohti oikeata suuntaa, ja tällä tavalla voidaan myös hyvinvointia edistää maassamme.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuten ministerikin ansiokkaasti sanoi, tämä ennaltaehkäisypuoli tältä osin on se tärkein asia.

Nykyisen lainsäädännön mukaan on jo pystytty puuttumaan pahoinpitelyihin, kotirauhan häiritsemiseen, laittomiin uhkauksiin, mutta kuten puheessani käsittelin, tämmöiset vainoajat, jotka seuraavat ja tarkkailevat, ovat usein hyvin tietoisia lain sisällöstä ja älykkäitä ihmisiä, ja väitän, että tämä ennalta ehkäisevä momentti on tässä se tärkein. Ehkä he lopettavat sen toimintansa, ja sitten, jos eivät lopeta, niin poliisilla on mahdollisuus käyttää tehokkaita pakkokeinoja, ja sehän on ihan loistava asia.

Edustaja Eerolalle sanoisin — kun hän oli huolissaan siitä, tehdäänkö perättömiä rikosilmoituksia tällaisesta vainoamisesta — että aivan varmaan tehdään, kaikista rikostyypeistä tehdään perättömiä rikosilmoituksia, mutta tässähän suoritetaan normaali esitutkinta ja syyteharkinta. Sehän on täällä mainittu, että "oikeudettomasti ottaa yhteyttä" esimerkiksi, ja jos on lapsen huoltoa ja tapaamista koskeva asia, niin silloinhan siihen on oikeutus.

Voin lyödä vetoa, että jotkut kansalaiset tekevät erilaisia viranomaisia, muun muassa poliisia ja verottajaa, vastaan rikosilmoituksen vainoamisesta. Poliisi tekee virkatoimiaan, niin se on kansalaisten mielestä vainoamista, verottaja tekee virkatoimiaan, niin se on vainoamista, mutta onhan niihinkin oikeutus olemassa. Tämä ei ole mitenkään kaukaa haettua. Kun lähestymiskieltolaki tuli voimaan, niin silloin erään järjestäytyneen rikollisjengin johtajistoon kuuluva haki lähestymiskieltoa poliisia kohtaan, kun poliisi oli tehnyt kotietsintöjä heidän kerhon päämajassa ja kotona.

Kyllähän lakia pyritään käyttämään väärin, mutta siinä tehdään tehokas esitutkinta ja syyteharkinta ja sen jälkeen vasta katsotaan, ovatko ne rikoksia vai eivät. Mutta kaiken kaikkiaan tämä käsiteltävä asia on hyvin kannatettava.

Pauliina Viitamies /sd:

Arvoisa puhemies! Minä haluan myös osaltani kiittää kollegoita siitä, että ensinnäkin suuri joukko teistä allekirjoitti sen tekemäni aloitteen, ja toisaalta tästä lähetekeskustelusta. Tämä on ollut erittäin rakentavaa, hyvää, ja kaikki olemme yksimielisiä siitä, että tämä hallituksen esitys on aiheellinen ja paikallaan, ja siksi onkin merkittävää, että lakivaliokunta sitten nopeasti tämän asian tullee käsittelemään ja laki tulee voimaan ensi vuoden alusta. Harvoin olemme näin yksimielisiä tässä salissa olleet. Kiitos ministerille.

Lenita Toivakka /kok:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallitus jatkaa työtään lähisuhdeväkivallan kitkemiseksi. Vainoaminen liittyy monissa tapauksissa nimenomaan lähisuhdeväkivaltaan. On myöskin tärkeää, että julkinen huomio — kuten ministerikin sanoi, kyse on paljon asenteista — kiinnittyy tähän vakavaan, meillä vaiettuun ongelmaan, ja kaikilla näillä esityksillä ja keskusteluilla täällä salissa on aivan varmasti merkitystä sille, että väkivaltakulttuuria kaiken kaikkiaan kyseenalaistetaan jatkossa.

Se, mitä meidän pitää jatkossa edelleen kehittää, on se, miten kunnissa tarjotaan apua niin vainoamisen kuin lähisuhdeväkivallan uhreille. Kaikkiin kuntiin pitäisi saada ylipäätänsä edes tämä lähisuhdeväkivallan, perheväkivallan vastainen suunnitelma siitä, miten päästään kehittämään näitä tärkeitä palveluja.

Mutta yksi asia myös, missä olemme esimerkiksi naapurimaatamme Ruotsia paljon jäljessä, on lapsen asema, lapsen etu väkivaltatilanteessa. Silloin kun hän joutuu todistamaan tai elämään ehkä pitkäänkin lähisuhdeväkivallan keskellä, niin miten lapsen asemaa tässä voitaisiin huomioida ja hänen etujaan valvoa niin, että kehitys ei vaarantuisi? Mielellään, jos ministeri jossain vaiheessa ehtisi tähän ottaa kantaa, kuulisin myös vastauksen.

Hanna Mäntylä /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä antaa tässä tukeni edustaja Eerolan kannanotolle, että tätä hallituksen esitystä ei annettaisi kuitenkaan käyttää hyväksi niissä tilanteissa, joissa kyse on vanhemman halusta pitää yhteyttä eron jälkeen lapsiinsa. On aivan totta, että näissä kompleksisissa tapaamisriidoissa myös aivan liian usein kaikki keinot ovat sallittuja ja pahimmillaan hyväkin asia kääntyy itseään vastaan, kuten nyt pahin skenaario olisi tämän hallituksen esityksen osalta tietyiltä osin.

Eräänlaista lähisuhdeväkivaltaa on myös se, että tapaamiset etävanhemman ja lapsen välillä estetään, ja usein näissä tapauksissa kyse on nimenomaan isän ja lapsen välisen suhteen jatkuvuudesta. Kyse ei siis ole ainoastaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta.

Osaltani toivon, että eri viranomaistahoja riittävästi tästä niin sanotun väärinkäytön mahdollisuudesta valistetaan, jotta näin ei pääsisi tapahtumaan, ja uskon ja toivonkin, että ministeri tämän varmasti tiedostaa.