Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Käsillä olevan hallituksen esityksen keskeiset tavoitteet ovat ensinnäkin EU:n kolmannen energian sisämarkkinapaketin täytäntöönpano, toiseksi nostaa sähköverkkojen toimitusvarmuuden tasoa ja parantaa varautumista, kolmanneksi uudistaa monesti paikattu ja vaikeaselkoinen sähkömarkkinalaki sekä neljänneksi mahdollistaa biokaasun verkkoon pääsy maakaasuverkoissa.

Esitys sisältää laajan toimenpidevalikoiman sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi sekä sähköyhtiöiden varautumiseksi sähkökatkoja aiheuttaviin luonnonilmiöihin. Jakeluverkoille asetettaisiin tavoitteet sähkön toimitusvarmuuden parantamiseksi. Toimitusvarmuusvaatimukset asetettaisiin erikseen taajamille, haja-asutusalueille ja saaristoon. Lakiin lisättäisiin vaatimus suurjänniteverkkojen puuvarmuudesta. Lisäksi vaadittaisiin sähköverkkoja tekemään varautumissuunnitelma sekä tekemään suurhäiriötilanteessa yhteistyötä keskenään ja viranomaisten kanssa.

Suomen sähköverkkojen toimitusvarmuustaso on kansainvälisesti vertaillen hyvällä tasolla. Kantaverkossa toimitusvarmuus on huippuluokkaa. Toimitusvarmuus on erittäin hyvä kaupunkialueiden jakeluverkossa kaikissa olosuhteissa ja normaalioloissa muissakin jakeluverkoissa. Sähkönjakelun akilleenkantapää on metsäisten haja-asutusalueiden ilmajohtoverkko. Kaapeloimattomat keski- ja pienjännitejohdot ovat alttiita tuulen kaatamien puiden ja lumikuormien aiheuttamille vaurioille.

Haja-asutusalueilla keskijännitejohdot on rakennettu 1940—70-luvuilla maaseudun sähköistämiskaudella suorinta reittiä metsien poikki. Maakaapelointiaste on koko maassa keskijänniteverkossa 12 prosenttia ja pienjänniteverkossa 38. Kaapeloimattomia keskijännitejohtoja on edelleen yli 100 000 kilometriä ja pienjännitejohtoja yli 190 000 kilometriä.

Esityksen mukaan jakeluverkko olisi suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että verkon vikaantuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuta asemakaava-alueella asiakkaille yli 6:ta tuntia kestävää keskeytystä, muulla alueella yli 36:ta tuntia kestävää keskeytystä, sekä saaressa, johon ei ole siltaa tai maantielauttaa, jakeluverkon haltija voisi poiketa edellä mainitusta tasosta paikallisten olosuhteitten mukaisesti. Jakeluverkon haltijan olisi täytettävä vaatimukset alueellaan 15 vuoden kuluessa eli viimeistään vuoden 2028 loppuun mennessä.

Esitys ei sisällä kaapelointipakkoa. Olosuhteet vaihtelevat maan eri osissa merkittävästi. Esimerkiksi Lapissa ja Pohjanmaan peltoaukeilla ei ole tarvetta kaapeloida johtoja, koska kaatuvat puut eivät aiheuta sähkökatkoja. Verkon haltijat saavatkin itse valita keinot, joilla toteuttavat asetetut vaatimukset. Kaapeloinnin lisäksi voidaan käyttää myös muita menetelmiä tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisia menetelmiä ovat esimerkiksi johtojen rakentaminen tienvarteen, maastokatkaisijoiden automatiikan ja kauko-ohjattavien erottimien lisääminen, varayhteyksien rakentaminen ja varavoiman käyttö.

Lappeenrannan teknillisen yliopiston laatiman vaikutusarvioinnin mukaan 36 tunnin maksimikeskeytysaikatavoitteen edellyttämä valtakunnallinen kokonaisinvestointitarve jakeluverkkojen kehittämiseksi on noin 3,5 miljardia euroa. Investointien korotusvaikutuksen sähkönkäyttäjän maksamaan kokonaishintaan on arvioitu olevan 8—10 prosenttia. Kustannustason nousu ei tapahdu kerralla vaan jaksottuu pitkälle aikajänteelle. Esitetyt kustannukset ovat siis lisäkustannuksia 15 vuoden aikavälillä verrattuna tilanteeseen, jossa toimitusvarmuuden parantamiseksi tarvittavaa kaapelointia ei suoritettaisi ja ilmajohtoverkkoa uusittaisiin normaalitahdissa.

Asiakkaat saavat kuitenkin myös aitoa vastinetta kustannusten nousulle. Ehdotetut aikarajat tulevat parantamaan nykyistä toimitusvarmuuden tasoa merkittävästi. Vuonna 2011 lähinnä Hannu- ja Tapani-myrskyjen vaikutuksesta keskeytyksien aiheuttama haitta asiakkaille oli arvioiden mukaan 460 miljoonaa euroa. Pitkät keskeytykset aiheuttavat asiakkaille myös selkeästi mitattavia rahamääräisiä kustannuksia esimerkiksi ruuan pilaantumisena, vesijohtojen jäätymisenä ja muina vahinkoina. Teollisuudelle ja palvelualojen yrityksille voivat jo lyhyetkin keskeytykset aiheuttaa rahamääräisen haitan.

Toteutuneiden keskimääräisten vuotuisten vaihtoehtoiskustannusten perusteella arvioituna sähkönjakelun keskeytysten aiheuttamien haittojen ja kustannusten arvo voisi olla sähkönkäyttäjille noin 3 miljardia euroa toimitusvarmuuden tason nostamiselle varatun 15 vuoden siirtymäkauden aikana eli kutakuinkin yhtä paljon kuin tästä kustannuksia aiheutuu.

Kustannukset nousevat eniten sellaisten verkkojen alueilla, joiden johdot kulkevat edelleen valtaosin metsissä ja jotka eivät ole satsanneet aiemmin toimitusvarmuuteen riittävästi esimerkiksi kaapeloimalla johtoja. Tällaisia verkkoja löytyy Itä-, Etelä- ja Keski-Suomen metsäisillä alueilla. Koska verkkojen kehittämistarpeet ovat eri verkonhaltijoilla hyvin erilaiset, ovat myös hinnankorotukset joillakin verkonhaltijoilla keskimääräistä suurempia ja joillakin verkonhaltijoilla taas keskimääräistä pienempiä.

Yhteiskunnan sähköriippuvuus on kasvanut ja kasvaa edelleen merkittävästi. Kaikki perustoiminnot sekä kehittyneen yhteiskunnan viesti-, ict- ja muut järjestelmät edellyttävät yhä luotettavampaa sähkönsaantia. On arvovalinta, maksetaanko investoinneista selvästi parempaan toimitusvarmuuteen ja luodaan työpaikkoja vai maksetaanko keskeytyskorvauksia ja vahingonkorvauksia naapureille, korjauskuluja verkonhaltijalle ja kärsitään lisäksi saamatta jääneestä sähköstä aiheutuva moninainen haitta. Kysyä myös voidaan, voitaisiinko suuri osa kansasta ja yrityksistä jättää olennaisesti muita heikompien sähköverkkopalvelujen varaan.

Arvoisa puhemies! Valmistelun aikana pohdittiin eri keinoja syntyvien kustannusten pehmentämiseksi. Yksi kysymyksenasettelu liittyi vapaa-ajan asuntojen rooliin. On kuitenkin useita syitä, miksi vapaa-ajan asuntoja ei voida erottaa omaksi kategoriakseen. Siirtomaksut ovat kussakin verkossa samat sähkön käyttötarkoituksesta riippumatta. On vaikea perustella kovin suurta eroa palvelutasossa, jos asiakkaat maksavat samoja maksuja. Riskinä on jatkuva riitely maksujen oikeudenmukaisuudesta. Sähkön käyttötarkoituksen erottelu on myös erittäin vaikeaa. Lisäksi rakennusten käyttötarkoitus voi muuttua. Kun jakeluverkkoa rakennetaan, ilmajohtoja uusitaan seuraavan kerran ehkä noin 40 vuoden päästä, maakaapeleiden pitoaika on vieläkin pitempi. Samassa muuntopiirissä ja samojen pienjännitejohtojenkin varrella voi olla sekä vakituista asutusta että vapaa-ajan asuntoja. Tämän vuoksi ainakin osa vapaa-ajan asunnoista saisi joka tapauksessa hyväkseen paremman toimitusvarmuustason, vaikka vapaa-ajan asunnoille säädettäisiin heikompi toimitusvarmuusvaatimus.

Arvoisa puhemies! Verkonhaltijan tulee laatia joka toinen vuosi jakeluverkon kehittämissuunnitelma, johon pitää sisällyttää tarpeelliset investoinnit. Energiamarkkinavirasto valvoo suunnitelmien laadintaa ja toteuttamista. Asiakkaiden informointia sähkökatkojen aikana esitetään parannettavaksi. Jakeluverkon haltijan on jatkossa tiedotettava sähkönjakelun merkittävistä keskeytyksistä viipymättä jakeluverkkonsa asiakkaille. Samalla on annettava arvio vian tai keskeytyksen kestosta ja laajuudesta. Korvauksia pitkistä katkoista parannetaan. Vakiokorvauksiin tulisi uusi lisäporras 8 vuorokauden sähkökatkosta ja 12 vuorokauden sähkökatkosta. Lisäksi kuitenkin leikataan kohtuuttomiin määriin nousevia korvausmääriä.

Arvoisa puhemies! Kantaverkkoyhtiö Fingrid on saatettu sähkömarkkinadirektiivin omistuksen eriyttämistä koskevien vaatimusten mukaiseksi jo vuosina 2011—12. Direktiivi kuitenkin edellyttää säännösten kirjaamista lainsäädäntöön, mikä nyt tehdään. Esityksen tavoitteena on, että Fingrid olisi ainoa kantaverkkoyhtiö Suomessa. Direktiivi edellyttää kantaverkon määrittelemistä. Se on Suomessa ollut yllättävän haasteellinen tehtävä. Kantaverkko koostuisi esityksen mukaan valtakunnan sähköjärjestelmän kattavasta, vähintään 110 kilovoltin rengaskäyttöisestä suurjännitteisestä sähköverkosta, joka sähköjärjestelmänä täyttää käyttövarmuudeltaan n-1-kriteerin kaikista 400 ja 220 kilovoltin yhdysjohdoista sekä rajayhdysjohdoista. Kantaverkon tulisi siis yhdistää suuret sähkön kulutus- ja tuotantokeskittymät, jotka liitetään verkot yhdistävien yhdysjohtojen tai liittymisjohtojen välityksellä kantaverkon sähköasemille. Lakiin on tarkoitus kirjata laajaa yksimielisyyttä nauttiva tavoite, että kantaverkkoa pitää kehittää siten, että Suomi säilyy yhtenä sähkökaupan hinta-alueena.

Sähkömarkkinalain lähtökohtana on syrjimättömän verkkoon pääsyn varmistaminen eri tuotantomuodoille. Tästä hyötyvät myös uusiutuvista lähteistä sähköä tuottavat tuottajat. Esitykseen sisältyy uudistus, jolla helpotetaan erityisesti tuulivoimaloiden verkkoon liittämistä. Laissa annettaisiin sähköntuottajille oikeus liittää useita voimalaitoksia sähköverkkoon yhteisellä liittymisjohdolla. Tämä vähentää erityisesti tuulivoimaloiden ja tuulipuistojen liittämiskustannuksia.

Lainmuutoksella pyritään luomaan edellytyksiä Suomen maakaasumarkkinoiden eristyneisyyden päättämiseksi. Lakiin lisätään säännökset nesteytetyn maakaasun eli LNG:n terminaaleista ja niiden käyttöoikeudesta. Lakiin sisällytetään säännökset biokaasun verkkoon pääsystä maakaasuverkoissa, Energiamarkkinaviraston valvontavaltuuksia sekä asiakkaiden oikeuksia täsmennetään. Esityksellä edistetään biokaasun verkkoon pääsyä. Lakiin tulisi säännökset biokaasulaitosten liittämisvelvollisuudesta sekä biokaasun siirtovelvollisuudesta. Biokaasun verkkoon pääsy järjestettäisiin samankaltaisella menettelyllä kuin esimerkiksi sähköntuotannon verkkoon pääsy.

Esitykseen ei sisälly säännöksiä maakaasun siirtoverkon eriyttämisestä. Suomella on oikeus poiketa eriyttämisestä niin kauan kuin ei ole riittävän suurta vaihtoehtoista maakaasun hankintalähdettä venäläiselle tuontikaasulle. Esitys maakaasun siirtoverkon eriyttämisestä annetaan myöhemmin erikseen, kun se on ajankohtaista.

Ehdotukseen sisältyy säännös, jonka mukaan jakeluverkon haltijan ja vähittäismyyjän tulisi pitää kuluttajille tarjolla vähintään kahta erilaista maksutapaa siirto- ja sähköenergialaskujen maksamiseen. Nämä vaihtoehdot olisivat ensinnäkin laskutusjakson mukaiseen kulutukseen perustuva maksutapavaihtoehto ja toiseksi kuluttajan arvioituun todennäköiseen vuotuiseen sähkönkulutukseen pohjautuva, tasasuuruisiin maksueriin perustuva maksutapavaihtoehto. Tarkoitus ei ole palata vanhaan arviolaskutukseen vaan tarjota erityisesti sähkölämmittäjien tarpeisiin vaihtoehtoinen maksutapa sähkölaskujen maksamiseen. Laskutus perustuu aina mittaukseen, mutta asiakas voisi halutessaan sopia verkonhaltijan ja vähittäismyyjän kanssa laskujen lyhentämisestä tasasuuruisissa maksuerissä. Valinta on asiakkaan, kenenkään ei ole pakko valita tasaerälaskutusta. Maksutapavaihtoehtojen lisäämisellä ei ole mitään vaikutusta mittareihin, eikä mittareita sen vuoksi vaihdeta.

Arvoisa puhemies! Kysymys on isosta ja laajasta paketista. Toivotan talousvaliokunnalle ja mahdollisille muille asiaa tarkasteleville valiokunnille työntäyteistä ja iloista kevättä kuitenkin sillä toivomuksella, että saadaan tämä pikaisesti ulos tästä talosta. Kyse on lakipaketista, joka nyt on jo myöhässä.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sinänsä täysin looginen ja perusteltavissa oleva asiakokonaisuus, jota yritin tarkkaan ministerin puheenvuoroa seuraten hahmottaa. Mutta pari kommenttia, jos sallitaan.

Tämän esityksen luonne on kuitenkin selvästi sellainen, että se koskee normaaliolojen häiriötilanteita: myrskyjä, lunta jne. Kun me tiedämme, että hyvin suuri ongelma meillä on edessämme turvallisuuttamme ajatellen siinä, että meidän sähkönjakeluriippuvuudestamme johtuen sähköverkkoihin erityyppisten vihamielisten iskujen suorittaminen on suuren suuri haaste, ja tässä esityksessä ei ole paria Ruotsiin viittaavaa esimerkkiä lukuun ottamatta lainkaan ikään kuin kansainvälisen toimintaympäristön huomioonottamista tässä suhteessa, niin toivoisin, että tämä asia ei kuitenkaan jatkovalmisteluissa jäisi ministeriössä mitenkään sivulle.

Toinen lyhyt huomio, herra puhemies: Ministeri viittasi Fingridiin tässä yhteydessä. Ymmärrän, että on olemassa Suomessa tahoja, joiden mielestä tämä kantaverkon ulosmyyminen olisi taloudellisesti tässä tilanteessa tänä päivänä kukaties perusteltua, mutta kehottaisin ministeriötä suuren suureen varovaisuuteen tämän Fingridin myynnin osalta. Siihen sisältyy myös näkökantoja, joita en ainakaan tässä vaiheessa pitäisi kovin perusteltuina markkinoille pistämisessä.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun kahteen asiaan.

Tämä maakaasumarkkinalain muutosesitys siitä, että uusiutuvilla energioilla tuotettu kaasu pääsee sinne maakaasuverkostoon: Minun mielestäni se on tietenkin kannatettava asia, koska uusiutuvilla energioilla tuotettua kaasua tullaan joka tapauksessa tulevaisuudessa käyttämään enemmän. Sitä taustaa vasten se on ihan käsitettävä ja järkevä asia. Toki tämä koskee Suomessa sitten vain Etelä-Suomea, koska ei maakaasuverkostoa taida tuolla Lahden yläpuolella juurikaan olla, eikä siellä olekaan sitä, niin että sillä tavallahan tämä kohtelee vähän eri tavalla eri ihmisiä.

Tähän Fingridin verkkojen myyntiin suhtaudun samalla tavalla, suurella varauksella. Se pitää erinomaisen tarkkaan tutkia, mitkä siitä saatavat hyödyt ovat. Minä en pelkää niinkään sitä, onko se uusi omistaja ulkolainen vai kotimainen. Verkkoja on kovasti vaikea siirtää täältä pois. Mutta se, mikä se kannattavuus jnp. siinä asiassa on, kannattaa tutkia erinomaisen tarkkaan.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä lakiehdotuksessa on paljon hyvää.

Ihmettelin aivan samaa kuin edustaja Kanerva, että näihin huoltovarmuuskysymyksiin liittyviä asioita tässä ei kuitenkaan juurikaan ole mainittu.

Ihmettelen myös sitä, että toimenpide-ehdotuksissa ei ole lainkaan tätä järjestelmää tuotu esiin, että maanomistajat ja sähköyhtiöt neuvottelisivat leveämpien maakaistojen aikaansaamiseksi ilmajohtoalueella, sillä eihän ole mitään järkeä, että täysin kunnossa oleva verkosto poistetaan ennenaikaisesti. Tarkoitan tällä siis sitä, että nämä ilmajohdot olisivat ihan hyväkuntoisia, jos se maa-alue olisi leveämpi ja maanomistaja saisi kohtuulliset, kunnolliset korvaukset, ja tämmöinen mahdollisuus olisi sähköyhtiöillä työkalupakissa, parempi neuvottelumekanismi.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä käsitellään erittäin säästeliäästi näitä kustannusvaikutuksia haja-asutusalueiden ja maaseudun ihmisille, ja samaan kiinnitin huomiota kyllä ministerin esittelypuheenvuorossakin, että kun puhutaan keskimääräisistä kustannusten nousuista, niin sinne piiloutuvat sitten kyllä ne laajat kustannusvaikutukset. Julkisuudessa on arvioitu, että tämä säävarmuuden takaaminen tarkoittaisi jopa miljardien eurojen kustannuksia 15 seuraavan vuoden aikana. Omalla alueellani toimiva Pohjois-Karjalan Sähkö on arvioinut, että 15 vuoden aikana tulisi 700 miljoonaa euroa lisää laskua — ja asiakas maksaa, maaseudun asiakas maksaa, eli sehän tulee totta kai asiakkaan maksettavaksi siirtohintojen nousun myötä, ja tämä on todella iso taakka, kun ajattelee, että muutenkin haja-asutusalueilla ja maaseudulla maksetaan monista muistakin asioista enemmän sekä yrityksien että tavallisten ihmisten kannalta. Minä ihmettelen tätä valmistelua, että valmistelussa ei ole paremmin kuultu näitä arvioita, mitä tuolta Väli- ja Itä-Suomesta tulee.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Ministern nämnde vindkraft, och då är det svårt att låta bli att fråga om ministern har något nytt att berätta om den åländska vindkraften. Jag har bara av tidigare handels- och industriministrar fått svaret att det finns medel inom ramen för den nuvarande budgeten även för den åländska vindkraften om staten är intresserad av denna vindkraft. Jag vet att det är om, men det är ändå där som de bästa vindförhållandena finns. Och jag frågar ministern eftersom det nyligen var en aftonskola mellan regeringen här och regeringen i landskapet, och ministern då var bortrest och inte kunde lämna ett svar. Jag undrar om det nu finns någonting nytt att berätta om i den här frågan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tuossa mainittiin jo tämä Fingridin verkkojen mahdollinen myynti ja valtion omistus siinä, niin ministeriltä kysyn, onko tämä tulkinta oikea sitten näin, että kuka tähän voi tulla väliin: Jos omistajaohjauksesta vastaava ministeri tai sitten ministerit, useampi ministeri yhdessä, ottavat sen pään, että tarpeen tullen, jos yhtiö ei kuuntele linjauksia, kutsutaan koolle yhtiökokous ja vaihdetaan tarvittaessa vaikka hallitus ja toimitusjohtaja, minkä jälkeen linjakin varmaan vaihtuu? Vai onko näin sitten, että jos vastuuministeri tai -ministerit näyttävät vihreää valoa, niin tämä myyntikin menee sitten ja tämän toiminnan myynti plus omistukset menevät sitten yhtiön sisäisillä päätöksillä niin, että jos ei kukaan tule väliin, niin se on pelkästään yhtiön sisäinen asia?

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri mainitsi tuossa, että näistä lakiuudistuksista johtuen sähkön hinnassa on 8—10 prosentin korotuspaineet. Maakunnalliset sähköyhtiöt ovat kuitenkin arvioineet, että vähän jakeluverkon olosuhteista riippuen hinnankorotuspaineet ovat 25—80:kin prosenttia, vielä suurempiakin lukuja on esitetty. Lisäksi maaseudulla ei ole mahdollisuutta esimerkiksi lämmönjakelun osalta keskitettyyn lämmitysjärjestelmään, joten sähkön hinnannousut iskevät sinne kovemmin. Näin ollen myös sähkön hinnannousu, onpa se veroista tai sitten vaikkapa näistä mittavista tuulivoimainvestoinneista johtuvaa, joita huomenna täällä suuressa salissa käsitellään, kohdistuu nimenomaan kaikkein raskaimmin haja-asutusalueitten ja maaseudun sähkönkäyttäjiin. Voisiko ministeri nyt vähän tarkemmin ottaa kantaa tämän lainsäädännön vaikutuksiin haja-asutusalueitten sähkönkäyttäjiin, koska kyllä vahva epäilys on, että tämä on kohtuuttoman kova taakka kaikkein syrjäisimmän Suomen sähkönkäyttäjille?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viime päivinä on paljon puhuttu yritysten kilpailukyvystä, ja mehän olemme nyt tekemisissä juuri tällaisen asian kanssa. Sähkönsiirto on monopoliliiketoimintaa riippumatta siitä, tekeekö sen paikallinen sähköyhtiö vai tekeekö sen Fingrid eli kantaverkkoyhtiö. Fingrid nosti hintoja vuoden aikana lähes 50 prosenttia, ja monet maakunnalliset sähköyhtiöt, joilla on pitkät etäisyydet ja metsät, joiden läpi verkot kulkevat, joutuvat siirtohinnoissaan veloittamaan huomattavasti enemmän kuin kaupunkiyhtiöt. Tämä on tietenkin yritystoiminnalle, maanviljelykselle ja kuluttajille selvä niin sanottu kilpailuhaitta, ja jos tämä toteutuu, tämä muuten hyvä lakiehdotus, tässä muodossa, niin minä pelkään, että nämä investoinnit ovat niin isoja, niin kuin edustaja Autto totesi, että nämä hinnankorotusprosentit tulevat olemaan kymmeniä prosentteja, joten harkitsisin tämän 15 vuoden aikajänteen pidentämistä ja harvaan asutuille seuduille hieman lievennystä näihin sääntöihin.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuluttajan asema paranee tässä lakiesityksessä monelta osin, ja se on tietenkin aina siinä samassa myöskin hinta, joka kompensoi sitten näitten kuluttajien toiveita ja vaatimuksia siitä, tuleeko korvauksia ja onko 6 tuntia vai 36 tuntia taattu sähkö, mitenkä laskutusta voidaan järjestää ja muuta.

Yksi pieni yksityiskohta: Ministerikin totesi, että rajanveto on kesä- tai loma-asuntojen osalta hieman hankalaa käsitellä eri tavalla tai ei tässä lakiesityksessä, onko se saman tuntimäärän parissa. Mutta miten korvauksissa? Onko niin, että jos kerran kesässä menen sinne kesämökille ja huomaan, että sieltäpä onkin ollut joskus talven aikana kerran sähköt pois päältä, niin toimiiko se korvausvelvollisuus samalla tavalla tai oikeus niitten korvausten saamiseen sitten näissäkin tapauksissa, vai voidaanko siihen ajatella jotakin erilaista järjestelmää?

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on hitaasti kiirehditty, kun direktiivit ovat vuodelta 2009 ja nyt komissio ehti antamaan vetoomuksen tuonne tuomioistuimelle ja esitti 32 000 euron päiväsakkoa sähkömarkkinadirektiivin puolelta ja maakaasudirektiivin puolelta 28 000:aa euroa päivässä. Tämä 281 sivua on nyt saatu eduskuntaan, ja jo toukokuussa pitäisi vastinetta antaa — minkälaisella hopulla joudumme käsittelemään, ettei tuo paine osoittaudu sitten tarpeelliseksi, että alettaisiin maksamaan sakkoa siitä, että lainsäädäntö ei ole siinä kunnossa, missä ehkä käytäntö jo pääosin on?

Minulla on yksi detalji, joka kiinnostaa tässä: Kun ministerikin mainitsi, että mittareita ei tarvitse uusia, että voidaan palauttaa tämä vanha järjestelmä tasaeräsähkönkulutuksesta, niin se aiheuttaa kuitenkin sen, että sähköyhtiöiden on tehtävä järjestelmät, joilla voidaan myös tasaeriä tarkistella. Tässä kävi niin, että kun tuli mittarointi, niin ihmiset alkoivat talvikuukausina säästämään sähköä, koska siihen tämä koko tarkempi mittarointi perustuu. Ja nyt sitten, hallitus, esitätte uudelleen tätä paluuta, että pitäisi voida valita myös tasaerä. Miksi näin?

Markus Lohi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kannan huolta ihan samasta asiasta, mistä edellä edustaja Autto ja Eestilä. Eli monet maakunnan verkkoyhtiöt ovat ennustaneet, että tämä suunniteltu lakiesitys tuo jopa 70—80 prosentin korotuksen siirtohintoihin. Ja mehän tiedämme, että Suomessa jo tällä hetkellä tämä sähkönsiirtotoiminta on kuitenkin, jos katsotaan kansainvälistä vertailua, erittäin hyvällä tasolla. Lappeenrannan yliopisto on tutkinut, että jos tämä kaapelointivelvoite toteutetaan, niin se aiheuttaa 15 vuoden aikana jopa 3,5 miljardin euron investoinnit. Haluaisinkin kysyä arvoisalta ministeriltä, onko näin suuri investointi ja näin nopea aikataulu järkevää tällä hetkellä kansantaloutemme kannalta.

Simo Rundgren /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelussahan on käynyt tähän mennessä jo selville, että kysymys on valtavan isosta asiasta nimenomaan haja-asutusalueitten sähkökysymyksessä. Kuten edustaja Lohi tässä totesi, puhutaan yli 3 miljardin, jotkut arviot jopa likelle 5 miljardin, uusista kustannuksista, jotka luonnollisesti sitten peritään sähkön kuluttajilta, ja kun tämä kustannuspaine kohdistuu nimenomaan maaseudun ihmisiin tässä tilanteessa, niin lain eduskuntakäsittelyssä on kyllä otettava huomioon tämä haja-asutusalueitten ihmisiin kohdistuva paine. Miniminä sähköyhtiöt, jotka toimivat noissa olosuhteissa, ovat esittäneet, että vähintäänkin tulee tämän rakentamisaikaa, velvoiteaikaa, jatkaa. Jos se on tuossa hallituksen esittämässä aikataulussa toteutettava, niin siellä joudutaan varsin hyvin toimivia verkkoja purkamaan ja rakentamaan sitten näitä uusia kaapeliverkkoja.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Muutamat asiantuntijat ovat arvioineet, että pelkästään haja-asutusalueiden, esimerkiksi Väli- ja Järvi-Suomen, kaapelointi merkitsee noin 30—50 euron korotuspainetta sähkön siirtohintoihin. Asiakkaalle se voisi tuoda kuukausittain jopa 300 euron lisäkustannuksen muun sähkölaskun päälle seuraavien 15 vuoden aikana. Tuollainen korotus voi kyllä mielestäni alkaa ohjailla jo teollisuuden sijoittumista ja voi vaikuttaa myös muuttoliikenteeseen. Kysyisinkin: onko ministeri tietoinen tällaisesta mahdollisuudesta, ja kuinka tällainen mahdollisuus aiotaan estää?

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on sinällään hyvä ja kannatettava asia sähköverkkojen toimintavarmuuden parantamiseksi. Parempi varautuminen häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin on todella hyvä.

Maaseudulla sähkönsiirtokustannukset ovat tällä hetkellä jo kaksinkertaiset kaupunkeihin verrattuna, kuten monet edustajat ovat jo täällä asian nostaneet esille, ja lakiehdotuksen perusteella ero kaupunkien ja maaseudun välillä tulee edelleenkin kasvamaan. Tämä johtuu osin siitä, että verkostojen teknis-taloudellinen käyttöaika on noin 40 vuotta, ja minulle on kerrottu sähköyhtiöiden toimesta, että jos muutos tehdään ehdotetun siirtymäajan puitteissa, joudutaan osa verkostoa uusimaan turhan takia liian aikaisin ja tämä taas aiheuttaa kustannusten kasvua kuluttajille. Kysynkin ministeriltä: mitä mieltä ministeri olisi tämän siirtymäajan takarajan pidentämisestä?

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomi on edelläkävijöitä siirryttäessä sähkömarkkinoilla tunnittaiseen etäluentaan. Osa verkkoyhtiöistä on jo vaihtanut lähes kaikki sähkömittarit etäluettaviksi, ja viimeisetkin saavat mittariasennukset valmiiksi vuoden 2013 loppuun mennessä, jolloin vähintään 80 prosenttia kunkin verkkoyhtiön asiakkaista on etäluennassa. Kysynkin ministeri Vapaavuorelta: olisiko parempi, että sähköyhtiöitä ei tulisi velvoittaa tarjoamaan tasaerävaihtoehtoja, vaan se tulisi jättää yhtiöiden vapaasti valittavaksi kilpailu- ja profilointikeinoksi?

Eero Suutari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnittäisin ministerin huomiota seuraaviin seikkoihin ja pyytäisin samalla kommentteja.

Ensiksi tästä aikarajasta. Nythän aluesähköyhtiöt ovat investoineet jo viimeisen 10—15 vuoden aikana — johtuen siitä, että korvauksia on pitänyt ruveta asiakkaille maksamaan — tähän sähköverkkoon. Siellä on sitten tietyt poistoajat olemassa, ja ne yltävät paljon pitemmälle kuin tämä 15 vuotta. Yleensä alueelliset sähköyhtiöt esittävät keskiarvoltaan, että nykyisin se olisi parikymmentä vuotta tuo investointiaika, jona aikana ei tulisi niitä turhia investointeja, elikkä poistamattomia omaisuuksia pitäisi hylätä ja investoida uusia. Niin että miten tähän suhtaudutaan?

Kun mainitsitte näistä mökeistä, elikkä niitä ei voitaisi tasa-arvon nimissä poistaa tästä laista, niin mitenkä ovat nämä autiotalot ja tämmöiset, jotka ovat yleensä myös niitä linjan päässä olevia, joissa pitäisi olla sähköt ihan samalla lailla?

Sitten myös mielenkiinnolla odotan näistä siirtohinnoista, koska esimerkiksi Kainuun alueella meillä jopa kaksinkertaiset hinnat tulevat olemaan, jos tämä laki pitää tehdä tässä ehdottomassa muodossa.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä muutamaan keskeiseen kysymykseen, jotka ovat tulleet useassa eri yhteydessä esille.

Mitä tulee kysymykseen Fingridin myynnistä, niin nyt en kyllä ymmärrä, mistä kansanedustajat puhuvat. Voi olla, että tässä ovat nyt menneet Fingrid ja Fortum sekaisin. Fortumin jakeluverkon myynnistä on ollut viime aikoina puhetta. Sen sijaan Fingridin verkkoa nimenomaan ministerin, nykyisen edustaja Pekkarisen ollessa siinä tehtävässä, missä minä olen, hankittiin valtion omistukseen.

Kustannukset ovat monella tapaa hankala kysymys. Pitää muistaa, että tämä koko keskustelu lähti liikkeelle pitkälti Hannu- ja Tapani-myrskyjen jälkeen 2011 vuodenvaihteessa. Kuten tuossa puheenvuorossani totesin, arvio jo pelkästään niiden myrskyjen kustannuksista oli noin puoli miljardia. Toinen asia, joka on hyvä tiedostaa, on se, että kyse ei ollut täysin satunnaisesta tapahtumasta, vaan tämän kokoisia myrskyjä on kuitenkin ollut useita 2000-luvulla. Mikäli on uskominen niihin, jotka ilmastonmuutoksesta enempi ymmärtävät, niin erilaiset sään poikkeusilmiöt ja muut tulevat todennäköisesti vain lisääntymään. Eli kysymys on myös erittäin merkittävistä kustannuksista, mitä yhteiskunnalle ja eri alueille aiheutuu siitä, että verkkomme on siinä kunnossa, missä se tällä hetkellä on.

Täällä on väitetty jotakin siitä, että säästeliäästi kertoisin lukuja. Minä täällä nimenomaan sanoin hetki sitten, minkä tarkkaavaisimmat huomasivat, että ulkopuolisen arvioinnin mukaan tämä kustannus tulee olemaan noin 3,5 miljardia seuraavan 15 vuoden ajan. Onko se paljon vai vähän, se on tietenkin vaikea kysymys, mutta jos sen suhteuttaa siihen, että hyödyksi samana aikana arvioidaan yhtä paljon, niin voisi sanoa, että se ei ole hirvittävän paljon. Jos ajatellaan näin, että jo yhden myrskyn aikana kustannukset ovat olleet puoli miljardia, niin siihenkään suhteutettuna se ei ole hirveän paljon.

Keskimääräisesti se ei ole paljon, mutta on totta, minkä myös alustuspuheenvuorossani totesin, että alueelliset erot ovat isoja. Se ei oikeastaan liity edes siihen, onko kyse haja-asutusalueesta vai ei, vaan olosuhteet eri puolilla Suomea ovat kovin erilaisia, ja nimenomaan sellaisilla metsäisillä alueilla, missä kaapelointia ei ole käytetty, erot ovat suurimpia, ja niitä on eri puolilla Suomea.

Tämä keskiarvo 8—10 prosenttia 15 vuoden aikana eli semmoinen runsas 0,5 prosenttia vuodessa on myös ulkopuolisen arvioinnin tulosta. Jos pikkasen tarkemmin erittelee sitä, niin 85:stä jakeluverkon haltijasta nousun on arvioitu olevan keskimääräistä suurempi 24 tapauksessa. Yhtiökohtaisesti nousut voivat olla vieläkin suurempia niillä, jotka eivät ole kaapeloineet juuri lainkaan. Jos kaapelointiastetarpeeksi arvioitaisiin 50 prosenttia, kuudella jakeluverkon haltijalla nousu olisi tuplasti tämä kaksinkertainen ja yhdellä jakeluverkon haltijalla nousu saattaisi olla vielä tästä tuplasti eli nelinkertainen. Eli on kiistatonta, ja se on tässä lainvalmistelutyön yhteydessä käynyt ilmi, että on kuitenkin muutamia, ei kovin montaa, mutta muutamia, yhtiöitä, joissa tämä kustannuspaine uhkaa nousta vieläkin suuremmaksi.

Arvoisa puhemies! Täällä kysyttiin loma-asunnoista ja korvauksista. Lähtökohta on se, että loma-asuntoja ei oteta huomioon näissä välitarkasteluissa, mutta sitten siinä lopullisessa tilanteessa 2028 niillä on tismalleen samat vaatimukset ja sanktiot kuin millä tahansa asunnolla, eli tarkoittaa sitä, että ne voidaan ikään kuin viimeisenä hoitaa kuntoon.

Edustaja Kanerva kysyi kriisiaikoihin valmistautumisesta. Tässä lakipaketissa on kohta, jossa todetaan, että yhtiöt joutuvat tekemään myös erillisen suunnitelman poikkeusolojen ja kriisitilanteitten varalle näitten normaalien varautumisohjelmien lisäksi, niin että kyllä se siinä mielessä on huomioon otettu. Tietenkin tässä suhteessa voi sanoa, että Fingridillä, jolla on järjestelmävastuu, on sitten merkittävämpi rooli tämän kokonaisuuden hallinnassa.

Edustaja Kumpula-Natri on tismalleen ja täysin oikeassa kaikessa, mikä liittyy tähän aikataulutukseen. Voi sanoa näin, että yksi keskeinen syy siihen, miksi tämä on niin paljon viivästynyt, olivat juuri ne Hannun ja Tapanin päivän myrskyt silloin 2011 loppuvuodesta, jolloin todettiin, että ne muutokset, mitkä siitä aiheutuvat, pitää ajaa sisään tähän samaan kokonaisuudistukseen, jota oltiin tekemässä. Hän on myös oikeassa siinä, että velvoite tasaerälaskutuksenkin tarjolla olemisesta tarkoittaa sähköyhtiöitten järjestelmätasolla varmasti tiettyjä muutoksia.

Täällä on siihen liittyen esitetty muitakin kysymyksiä. Voisi sanoa näin, että ehkä energiatehokkuusmielessä se ei ole kovin onnistunut uudistus, koska voisi ajatella näin päin, että jos joutuu maksamaan aina sen mukaan, miten energiaa kuluttaa, niin ehkä tarkemmin tulee seurattua sitä, kuinka paljon kuluttaa ja mihin aikaan vuodesta. Se, että tähän on kuitenkin päädytty, perustuu kyllä ihan puhtaasti sosiaalisiin syihin. Eli vähävaraisilla talouksilla sähkölämmitteisissä taloissa kesäajan ja talviajan sähkölaskujen hinnanero on vain niin suuri, että koetaan, että tämmöisenkin vaihtoehdon pitäisi olla tarjolla.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministerille tästä erittelystä. Ministeri itse asiassa jo aiemmassakin puheenvuorossaan mainitsi tämän, että tämä uudistus ikään kuin haukkuisi hintansa sillä, että nämä myrskytuhojen kustannukset pienenevät, ja kysyisin nyt ministeriltä ihan sitten tarkennukseksi: Mitä tarkoititte näillä Hannu- ja Tapani-myrskyjen 0,5 miljardin euron kustannuksilla? Siis onko tähän laskettu metsätuhot, ja miten näihin metsätuhoihin sitten vaikuttaa se, että sähköverkot on kaapeloitu, vai eikö tähän ole laskettu metsätuhoja, ja nekö ovat sitten erillinen kustannus? Ja mistä tämä 0,5 miljardia koostuu, koostuuko se siitä mielipahasta, että ihmiset eivät ole nähneet Salattuja elämiä tällöin, vai onko todella aiheutunut näin paljon kustannuksia?

Tietenkään en halua vähätellä näitten pitkien sähkökatkojen vaikutuksia, mutta kaikkein olennaisintahan on turvata tietoliikenteen toiminta. Eikö puhelinverkon pystyssä pitämiseen pystytä saamaan muita ratkaisuja kuin tällaista koko sähköverkon kaapelointia, ja eikö esimerkiksi teollisuuslaitoksille tai vaikka sitten elintarvikeketjun kriittisille kohteille pystytä esimerkiksi aggregaattien avulla huomattavasti kustannustehokkaammin turvaamaan tällaista täydellistä sähkön toimitusvarmuutta (Puhemies: Minuutti on täynnä!) kuin tällä 3,5 miljardin euron hankkeella?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos puhutaan nyt sitten Fortumista, koska se on samanlainen valtionyhtiö — 50,8 prosenttia taitaa se valtion omistus olla — ja Fortumin verkkojen myynnistä, niin muutamalta alueelliselta sähköyhtiöltä olen saanut kuulla ja minulle on kerrottu se, että jos Fortum myy verkkonsa, niin siitä aiheutuu sitten myöskin tänne pienempiin yhtiöihin aikamoinen vyöry eli niitä myydään sitten pois. Kyllähän siellä sitten tulee tämä kannattavuusasia kaiken kaikkiaan, ja tässäkin kohtaa edelleenkäsin pyydän, että tehdään äärimmäisen tarkkaa harkintaa näitten verkkojen osalta.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, niin kuin ministeri esittelypuheenvuorossaan totesi, toimitusvarmuutemme on kansainvälisesti korkeaa tasoa, mutta ongelmatilanteissa olemme todella haavoittuvia. Siirtohinta on erityisesti syrjäseudulla asuvien ihmisten keskuudessa tullut kirosanaksi, ja on selvää, että jos nyt hyvin nopealla aikataululla ryhdytään kaapeloimaan, niin kulut tulevat kustannettaviksi sähkönkäyttäjille ja siirtohinta kohoaa entisestään. Edelleen kysyn sitä, miksei toimenpide-ehdotuksissa olisi ollut sitä, että olisi saatu tähän ilmakaapelointiin laajempi, leveämpi linja, siis sopia maanomistajien ja sähköyhtiöiden kesken heille tällainen työkalu, jotta olisi leveämmät linjat tienvarsien ulkopuolella.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juoksin tänne saliin, kun kuulin, että kantaverkkoyhtiöitä oltaisiin myymässä. Ajattelin, että jo on hallituksen muutos tehnyt eetvarttia sananmukaisessa merkityksessään, mutta tästähän nyt ei kuitenkaan ole kysymys.

Oikeastaan pieneltä osalta tämän paketin myöhästymiseen vaikutti varmaan tämä, että tämä eriyttäminen haluttiin tehdä. Tosin siitä on jo vuosia aikaa, niin että nyt olisi voinut ehkä tämän paketin saada, mutta ymmärrän ne seikat, mitkä tässä ministeri toi esille, että samassa yhteydessä haluttiin nyt tehdä muutamia muitakin uudistuksia ja ne ovat nyt sitten kaikki tässä yhdellä kertaa meidän käsiteltävänämme.

Oikeastaan kaksi kommenttia tässä. Ensimmäinen liittyy Fortumiin. Minä olen huomannut, että kuitenkin nyt sitten Fortumia ollaan panemassa myyntiin, ja tiedän, että tämä ei omistajaohjauksen osalta kuulu ministeri Vapaavuorelle, mutta olisin kysynyt häneltä vielä: onko ihan totta se, että hallituksen in corpore osalta tämä asia on niin kuin "annetaan olla", että Fortum saa tehdä ihan mitä se näille siirtoverkoille haluaa nyt tässä tehdä? Tämä oli oikeastaan kysymys. Muihin asioihin palaan varsinaisessa puheenvuorossani, etten ylitä aikaani.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Herr talman! Jag återkommer till vindkraften. Sett ur hela energiproduktionen i Finland, inklusive kärnkraft och annat, så är naturligtvis inte den åländska vindkraften så betydelsefull. Men om man ser den ur vindkraftsproduktionens storlek så är den av stor betydelse, och framförallt därför att det inte finns några problem på Åland. Man är färdig att bygga genast och man har väntat på det här svaret i fyra år. Därför undrar jag: Finns det något nytt att säga i frågan?

Mikko Alatalo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä sähkökatkoksiin puuttuva lakiesitys kohtelee verkkoyhtiöitä eri tavoin. Tilanteenhan pelätään jatkossa vaikuttavan myös teollisuuden kilpailukykyyn eri alueilla maakunnissa, kun asiakkaat eivät pääse eroon verkkoyhtiöistään. Yhtiöllä on alueellaan siirtomonopoli, eikä hinnoittelua voi kilpailuttaa samalla tavoin kuin sähkön hintaa.

On pelättävä, että maaseudulla tulee korotuksia siirtohintoihin. Tässä on kahdenlaista ongelmaa. Esimerkiksi maaseutukaupungeissa on vaikea perustella kaupunkilaisille maaseutuyhtiön kaapeliasiakkaille, että hinnat nousevat, ja sitten toisaalta taas maaseudulla ihmiset joutuvat maksamaan enemmän hintaa. Mutta onhan selvää, että tietysti pitkällä tähtäimellä meidän täytyy päästä maakaapelointiin. Se liittyy tietysti myös liikenteeseen ja noihin tienvarsialueisiin. Täytyy sanoa, että tämä on kallis projekti, mutta joka tapauksessa tähän täytyy pitkällä tähtäimellä mennä.

Sirpa  Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä edustaja Kivelälle kysymys: olen hämmentynyt, kun minä kuvittelin, että sähköyhtiöt ja maanomistajat voivat nyttenkin sopia niin leveästä käytävästä kuin vain on sähköyhtiöllä varaa maksaa maanomistajalle niistä puista ja maa-alueista.

Mutta kysymys ehkä enemmän tästä tienvarsien käytöstä sähkö- ja viestintäverkolle. Tiedän, että se laki, muistaakseni "maantielaki" nimeltään, on täällä eduskunnassa käsiteltävänä. Ja nyt se kysymys: mitenkä tämä yhteistyö — kun tässä laissa en huomannut viittausta siihen — on tässä edennyt, ja kuinka suuri määrä kilometreissä tai prosenteissa voidaan sitten tätä kautta näitä verkkoja helpommin rakentaa, jos ne saadaan rakennettua niille teiden pientareille?

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Paatero ja edustaja Kivelä ottivat aivan oikein esille, että sähköyhtiö ja maanomistajat voivat sopia, niin kuin lain mukaan pitääkin, pitävänsä johtokadut kunnossa. En ole asiantuntija, mutta minulla on sellainen käsitys, että yksi syy siihen on, että osa metsänomistajista suhtautuu myönteisesti asiaan, osa suhtautuu vähemmän myönteisesti ja osaa metsänomistajista ei saada kiinni, koska he ovat jopa ulkomailla asti. Nämä ovat niitä käytännön syitä, minkä takia tämä kaikkein järkevin ja halvin keino esimerkiksi nuoria työllistää kesäisin ja pitää nämä johtokadut kunnossa ei käytännössä tule siinä laajuudessa kysymykseen, mikä olisi järkevää.

Mutta erityisesti kiitän ministeri Vapaavuorta, että hän otti nämä sosiaaliset syyt esille, koska esimerkiksi Itä- ja Pohjois-Suomessa asuu todella huomattavasti vähävaraisempia ihmisiä kuin maassa keskimäärin. Kun siellä jo nyt sähkön hinta on ollut huomattavasti korkeampi kuin se on esimerkiksi kaupungeissa, niin kyllähän nämä investoinnit vaarantavat vielä entisestään tätä sosiaalista tasa-arvoa.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkan vähän tuosta, mihin Eestilä lopetti. Tässähän on sillä tavalla, että kun nämä korotukset eivät tule kerralla voimaan vaan tässä 15 vuoden aikana, niin tämä on sellaista lainsäädäntöä, että vasta vuosien päästä asiakkaat kokevat sen, mitä tämä tuli sitten maksamaan, erityisesti siellä itäisessä Suomessa ja Väli-Suomessa.

Ja viittaan kyllä vielä siihen, kun ministeri sanoi siitä, että eivät ole investoineet ja tehneet muita kuin näitä ilmajohtoja, että eivät ne yhtiöt tietysti laiskuuttaan ole sillä tavalla toimineet vaan sen takia, että se on ollut edullisempaa ja että ne olosuhteet, maasto- ym. olosuhteet, ovat olleet sellaiset, että on ilmajohtoja pitänyt tehdä. Mutta minusta se on erittäin huono homma, että puretaan täysin toimivia johtoja ja verkostoja, joilla saattaisi olla vielä 15, parikymmentäkin vuotta käyttöikää. Ja sen takia pitäisin tärkeänä, että edelleen voitaisiin katsoa vielä tätä siirtymäaikaa, että se siitä 15 vuodesta nostettaisiin esimerkiksi 25 vuoteen.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ei ole kaapelointipakkoa, niin kuin ministeri sanoi. Keinojahan on useita. Yksi on tehdä näitä. Meillä on hallitukselta jo esitys, kun Tielaitos todella pitkään, ehkä Vehviläinen muistaa, vastusti näitä: tien varrelle ei saa mennä, koska siinä saattaa olla jotain häiriötä, ei saa enempää rakentaa näitä. Se järkevyys on nyt jo lähtenyt eteenpäin, ja eduskunnan käsissä on tuokin asia hoitaa. Sitten voi käyttää automaattisia erottimia, voi käyttää varavoimaratkaisuja. Se on yhtiöillä omassa suunnitelmassa esitettävä, miten on. Meillä on Pohjanmaalla aakeita laakeita, niin että ei siellä mitään kaapelointia tarvitse puiden kaatumisen varalta, kun puita ei näy mailla halmeilla. Tämä on ihan järkevä laki.

Mutta kysyisin ministeriltä näin lopputunnelman: Mikä viesti tästä jäi? Minun oli vaikea saada esimerkiksi maaseudun asukkaiden viestiä, kun ymmärsin, että tämä koko laki tehdään sen takia, että myös harvaan asutulla alueella on turva sähkökatkosten varalta. Ensimmäinen ehdotus oli 24 tuntia, se katsottiin aivan järkyttävän kalliiksi. Edelleen tämä kustannusvaikutus on 3 miljardia, kun tullaan 36 tuntiin taajamien ulkopuolella. Eikö tämä ollut juuri maaseudun asukkaiden hyväksi ja toiveesta tehtävä laki? Hallitus on hakenut tässä tasapainoa. Minusta se näyttää osuvan aika hyvin oikeaan, kun täältä tulee ristiriitaista palautetta.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kumpula-Natri otti hyvin esille tämän, mikä on maaseudun vastaus. Maaseudulla ehkä monet ovat jo alkaneet ratkaisemaan tätä ongelmaa, kun tosiaan tätä koko lainsäädäntöä tehdään sen kaikkein pahimman varalle, kun siis keskimäärin Suomen haja-asutusalueilla sähkökatkot ovat noin 3 tuntia vuodessa. Siinä ei ehdi edes jääkaapissa broilerinfileesuikale pilaantua sen 3 tunnin aikana. Eli tätä tehdään vain sen pahimman varalle.

Kun kävin äsken verkkokaupassa — en nyt mainosta, minkä alan verkkokaupassa, mutta uskon, että monella verkkokaupalla on samanlaisia sähkövoimakoneita — niin semmoinen 2,5 kilowatin sähkövoimakone, jolla voi vaikka saunoa sähkökatkon aikana, maksaa reilun 300 euroa. Jos näitä hankittaisiin vaikka miljoona kappaletta, niin eikö siitä tule 300 miljoonaa laskua? Ja varmaan saataisiin vielä paljousalennustakin. Tällä miljoonalla saataisiin täydellinen, 100 prosentin sähköntoimitusvarmuus Suomeen, ja sen jälkeen jäisi vielä Lappeenrannan teknillisen yliopiston laskelmiin viitaten 3,2 miljardia euroa joihinkin muihin hyviin tarkoituksiin. Onko tällaista luovaa ajattelua, (Puhemies koputtaa) arvoisa puhemies, käytetty ollenkaan tässä asiassa?

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ymmärrän valtavan hyvin sen huolen, mikä täällä on tiettyjen maan alueitten kustannusnousupaineista. Silti tämä ei ole minun mielestäni mikään vitsailun paikka. Ne puolen miljardin kustannukset vajaa puolitoista vuotta sitten olivat todellisia, eikä siinä ole edes otettu kaikkia kustannuksia vielä huomioon. Siinä on kysymys kustannuksista, jotka syntyivät saamatta jääneestä sähköstä. Siinä ei ole esimerkiksi vielä otettu huomioon kustannuksia metsätuhoista jne. Eivät ne ole mitään mielipahakysymyksiä.

Tämä on mielenkiintoinen paikka, tämä eduskunnan istuntosali. Siinä vaiheessa kun koittaa tämmöinen myrsky — joka ei ole satunnainen ongelma, niitä on ollut joka toinen vuosi 2000-luvulla, mutta silloin kun pikkaisen isompi tulee — niin täältä löytyy koko salillinen ihmisiä vaatimaan, että hallituksen pitää ryhtyä lainsäädäntötoimiin, että saadaan nämä verkot semmoiselle toimitusvarmuuden tasolle, ettei tämä enää pääse toistumaan ja seuraavan kerran, kun myrsky iskee, tämmöisiä keskeytyksiä ei aiheudu eikä puolen miljardin kustannuksia. Sitten kun semmoinen lakiesitys tuodaan tänne, niin sitten huudetaan, että on se kamalaa, kun se maksaa. Kyllä se maksaa, se on ihan selvä, että se maksaa. Ei tämmöistä toimitusvarmuutta ilmaiseksi saa.

Olen myös hyvin rehellisesti yrittänyt täällä sanoa sen, että keskimäärin tämä uudistus maksaa itse itsensä takaisin sillä lailla, että jo 15 vuoden aikana olettaen, että myrskyjä tulee samalla intensiteetillä kuin tähän asti, aiheutuva kustannussäästö on samaa tasoa kuin mitä tähän joudutaan pistämään, ja sen jälkeenhän se on puhdasta säästöä. Mutta olen myös sanonut ihan rehellisesti sen, että kun tämä keskimäärin maksaa itse itsensä takaisin, on myös joitakin sellaisia yhtiöitä, joitten alueella tämä aidosti on haaste ja ongelma. Meillä on 85 jakeluverkkoa maassa, meillä on 85 erilaista tarinaa, ja kuten täällä todettiin, niin niitten laskelmien perusteella, mitä meillä on käytettävissä, oliko se nyt, noin kuudessa on riski, että se on yli kaksinkertainen verrattuna siihen keskimäärään, ja sitten yhteen on vielä suurempi. Tämä on totta, ja se on varmasti asia, jota kannattaa täällä eduskunnassakin huolella pohtia. Se ei ole kuitenkaan mielestäni peruste sille, että ryhdyttäisiin valtakunnan tasolla pidentämään näitä siirtymäaikoja. 15 vuotta ei ole kovin lyhyt aika.

Arvoisa puhemies! Edustaja Nauclér kysyi kaksi kertaa Ahvenanmaasta ja tuulivoimasta, joka nyt oikeastaan ei liity tähän asiaan, mutta kun hän niin sinnikkäästi kysyi, niin vastataan. Hallituksella on hyvää tahtoa yrittää järjestää asia siten, että Ahvenanmaalle, missä kiistatta on varsin hyvät tuuliolot noin ainakin keskimäärin tähän Manner-Suomeen verrattuna, syöttötariffijärjestelmää voitaisiin osin ulottaa. Kysymys on kuitenkin aidosti monimutkaisesta juridisesta kysymyksestä, johon liittyy sekä kohtuullisen hankalia itsehallintojuridiikkaan liittyviä kysymyksiä että kohtuullisen hankalia valtiontukisäännöksiin ja EU-lainsäädäntöön liittyviä haasteita ja ennen kaikkea kohtuullisen vaikeita kysymyksiä, jotka liittyvät siihen, että nämä risteävät ja törmäävät toisiinsa. Asiaa valmistellaan, ja tarkoitus on, että asia ratkaistaan tämän kevään aikana. Vielä en uskalla ennustaa, mikä se ratkaisu on, mutta erittäin kovasti yritetään löytää ratkaisua, joka tyydyttäisi myös Ahvenanmaata tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen esitti kysymyksen ja sitten toki tuossa noin visuaalisesti pahoitteli sitä, että hän poistui, mutta voin sanoa näin, että edustaja Pekkarinen voi sen pöytäkirjoista lukea, että ei tietenkään Fortum voi tehdä mitä vain, että kyllä tässä hallitus noudattaa ihan tismalleen samaa linjaa kuin mitä hallitus noudatti silloin, kun edustaja Pekkarinen oli ministeri Pekkarinen ja Vattenfall puuhasteli samojen asioitten ympärillä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesityspaketti on suuri ja laaja kokonaisuus, ja puutun ihan pariin — ei niinkään pieneen — yksityiskohtaan.

Ensin totean, että tämä kyllä kuluttajan asemaa pidemmässä juoksussa ihan ehdottomasti useassa kohdin parantaa, mikä on äärimmäisen hyvä asia. Mutta näitä myrskyjä tulee ja myrskyjä menee, ja lunta sataa harva se talvi, ja vahinkoja sitten sattuu, tapaninpäivän myrskyt, 2010 Asta ja Veera, joka teki isosta osasta rautjärveläisiä metsänomistajia pelkkiä maanomistajia, niin että siellä ei kaapeloinnille sillä tavalla hirveää kiirettä enää ole, kun ei ole metsää. Ja vaikka kaapeloinnissa ei ole pakko kaapeloida, voidaan ratkaista monella muullakin tavalla asioita, niin kun olen kuullut niin monta eri hintaa tästä maakaapeloinnista, paljonko se maksaa per kilometri, niin mielelläni kuulisin myöskin ministerin arvion siitä — hän ei tosin taida enää olla salissa.

Sitten tämä arvio siitä, onko 15 vuotta tarpeeksi pitkä aika: Kyllä se tässä vähän askarruttaa, ajatellen nimenomaan haja-asutusalueita, joita myöskin omalla alueella, Kaakkois-Suomen alueella, paljon löytyy eri kunnista. Taajamat ja haja-asutusalueet tässä ovat sitten vaarassa siirtohintojen osalta joutua vähän eriarvoiseen asemaan, ja se ei tietenkään saa johtaa kaksihintajärjestelmään.

Sitten muutama arvio siitä, onko 36 tuntia lyhyt vai pitkä aika. Sitä voi nyt vaikka verrata ihan mihin tahansa aikaan, mutta kyllä se esimerkiksi maataloudelle on kohtuuttoman pitkä aika, koska siellä sitten tarvitaan myöskin sitä varavoimaa, ja siellä vähän niin kuin tuplainvestointia täytyy sitten harrastaa sen takia, että sähköyhtiö ei pysty toimittamaan metsän takia sitä sähköä sinne turvallisesti koko ajan.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esityksen päätavoitteena on panna täytäntöön Euroopan yhteisön kolmannen energian sisämarkkinapaketin vaatimat muutokset sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevaan kansalliseen lainsäädäntöön. Erityisesti mielenkiintoa ovat kuitenkin herättäneet säännökset sähköverkkojen toimintavarmuuden lisäämiseksi. Nämä tulivat mukaan valmisteluun joulukuun 2011 Tapani- ja Hannu-talvimyrskyjen aiheuttamien sähkökatkosten takia. Kyseiset myrskyt aiheuttivat katkoja sähkönjakeluun 570 000 käyttäjälle, ja pitkäaikaisimmat katkot olivat jopa 15 vuorokautta. Häiriöitä oli myös matkapuhelinverkoissa.

Esityksessä ehdotetaan, että jakeluverkko olisi suunniteltava, rakennettava ja ylläpidettävä siten, että jakeluverkon vikaantuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuttaisi asemakaava-alueella asiakkaalle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä eikä muulla alueella yli 36 tuntia kestävää keskeytystä.

Arvoisa puhemies! Aiempien myrskyjen jälkeen voimaan tulleet säännökset ovat jo noin kymmenkunta vuotta sitten käynnistäneet alueellisissa sähköyhtiöissä laajamittaisia korvausinvestointiohjelmia ikääntyvien sähköverkkojen uudistamiseksi. Keskiarvoisesti ohjelmien tavoitteena on viedä ne läpi noin seuraavan 20 vuoden aikana. Taajamien asiakkaistahan suurin osa on jo maakaapeloidun sähköntuotannon piirissä. Korvausohjelmien lisäksi yhtiöt ovat siirtäneet suuren osan runkoverkkoa teiden varsille, rakentaneet uusia sähköasemia ja alueverkkolinjoja sekä lisänneet vuosittain verkostoautomaatiota toimintavalmiuden parantamiseksi. Tämä on aiheuttanut porrasmaisia siirtohintojen nostoja, vaikka yleistavoitteena on kuitenkin ollut mahdollisuuksien mukaan sähkönsiirron kohtuullinen hinnoittelu ja siirtohintojen vakaus.

Hallituksen esityksessä jakeluverkkohaltijan olisi täytettävä vaatimukset portaittain 15 vuoden kuluessa. Lakiesitykseen ei sisälly kaapelointipakkoa, vaan keinot vaatimusten täyttämiseen jäisivät verkonhaltijoiden valittaviksi. Sähköverkonhaltijat velvoitettaisiinkin myös antamaan asiakkailleen tietoa sähkönjakelun häiriöiden kestoista ja sähköjen palautumisesta.

Arvoisa puhemies! Lain kirjaus sähkönjakelun keskeytyksistä on ehdoton. Mikäli laki tulee esitetyssä muodossa voimaan, tulee lisääntyneiden velvoitteiden vuoksi alueellisille sähköyhtiöille paine nostaa edelleen siirtohintoja. Jos laki on ehdoton, jatkuu siirtohintojen nousu ensin porrasmaisesti ja sen jälkeen vuosittain. Edelleen lakiehdotus johtaa herkästi yli-investointeihin harvaan asutuilla alueilla, ja silloin vaikutus siirtohintoihin nousee jo kohtuuttomaksi, sillä nämä kustannukset siirtyvät välittömästi kuluttajien ja yritysten maksettavaksi seuraavissa sähkönsiirtohinnoitteluissa. Lakiesitys korottaisi asiakkaille sähkökatkoista maksettavia vakiokorvauksia. Vuotuiseen siirtopalvelumaksuun tehtäisiin 10 prosentin vähennys 12 tunnin sähkökatkon jälkeen, ja korvaus nousisi siitä portaittain aina 200 prosenttiin, jos katko ylittää 288 tuntia. Lisäksi tästä aiheutuisi siirtohintojen nykyistä voimakkaampi eriytyminen esimerkiksi pääkaupungin ja haja-asutusalueiden sähköyhtiöiden välillä.

Arvoisa puhemies! Esitänkin seuraavia lievennyksiä lakitekstiin: 1) lakiin tulisi sallia poikkeus kerran kunkin valvontajakson aikana, siis neljässä vuodessa, esimerkiksi vaikeissa yksittäistapauksissa tai suurhäiriötilanteissa, 2) edellä mainittujen aikarajojen sisällä tulisi toteuttaa 80 prosenttia sähkönkäyttöpaikoista, ja hyvin harvaan asuttujen alueiden vapaa-ajan asunnot ja autiotalot, joissa sähkönkäyttö on vähäistä, voitaisiin jättää kokonaan tämän säännöksen ulkopuolelle, ja 3) vakiokorvaus voisi olla vuodessa enintään 2 000 euroa.

Lisäksi lain sisältöä kirjoitettaessa on huomioitava verkkotoiminnan valvonnan kehittämisessä seuraavia seikkoja: ensiksi ennenaikaiset investoinnit, toiseksi maakaapeloinnin ja muun edistyksellisemmän tekniikan kehittäminen, kolmanneksi vierimetsien hoidon tehostaminen, neljänneksi valvontamalliin keskeytyksiin liittyvät sanktiot, viidenneksi lisävelvoitteista aiheutuvat lisäkustannukset ja kuudenneksi se, että vakiokorvaussääntöjen kiristäminen kasvattaa 20—30 prosentilla operatiivisia kustannuksia.

Arvoisa herra puhemies! Pidän hyvänä, että toimitusvarmuuden lisäämiseksi ollaan muuttamassa myös maantielakia, jotta sähkö- ja viestintäjohtojen sekä muiden yhteiskunnan toiminnan kannalta välttämättömien rakenteiden ja rakennelmien sekä laitteiden sijoittaminen tiealueelle helpottuu.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvässä debatissa melkein tärkeimmät lain uudistuskohdat ovat tulleet käsitellyiksi, mutta silti totean lyhykäisyydessään tässä omassa puheenvuorossani vielä pääpiirteitä, joita tämä iso sähkö- ja maakaasumarkkinalaki tulee meidän eteemme antamaan.

Kokonaisuudessaan yli 280 sivua paksu nippu työllistänee varmaan talousvaliokunnassa meitä ja muitakin lausuvia valiokuntia ainakin tämän kevään, ja yksi hopun aihe on se, että tämä perustuu näiltä osin jo 2009 annettuun direktiiviin, jonka olisi pitänyt olla voimassa sitten jo kaikin osin maaliskuun alussa. Suomi on jo pitkään saanut siitä virallisia huomautuksia ja perustellun lausunnon, johon Suomi itse vastasi, siis viime kevään perusteltuun lausuntoon, että toivottavasti vuoden alusta olisi jo uusi lainsäädäntö voimassa, mutta vielä siitäkin venyi. Silloin kun halutaan tehdä suurta pakettia, niin aina joku osanen venyttää kokonaisuutta, ja nyt sitten nuo direktiivien määrittelemät tavoitteet ovat jääneet hitaasti hoidetuiksi.

Kaiken kaikkiaan aika isosta summasta puhutaan, kun päiväsakkoesitys tuomioistuimelle komissiolta on 32 000 tuon sähkömarkkinadirektiivin osalta ja maakaasudirektiivinkin puolelta 28 000 euroa päivässä. Elikkä varmasti haluamme lain ennen tuota tarkastelua tehdä, niin että ei jouduttaisi tuomioistuinkäsittelyyn. Varsinaisia maksujahan ei tarvitse ruveta maksamaan ennen kuin tuomioistuimesta on päätös, ja nyt on vasta toukokuulla Suomen vastineen määräaika, elikkä pidän kaiken mukaan todennäköisenä, että ehdimme ihan hyvin asian käsitellä ja saattaa direktiivit voimaan niin, että tämä oli vain välivaroitusepisodi.

Toinen tärkeä asiahan tässä on nostaa toimitusvarmuuden tasoa ja parantaa varautumista, ja sähköyhtiöiden varautumissuunnitelmat ovat sitten se tapa edistää näitä. Lain käsittelyn ajankohta on kyllä tosi merkityksellinen. Jos sähköt olisivat nyt pois osasta Suomea ja loppu Suomi katselisi, kun siellä kiivetään ravistelemaan lunta johdoista, jotka vielä pystyssä ovat, ja katseltaisiin kuvia, miten akkuvarautuneilla tv-kameroilla lähdettäisiin uutisia tekemään pimeästä osasta Suomea, niin tämä keskustelu täälläkin olisi paljon mielenkiintoisemman kuuloinen.

Ymmärsin, että nimenomaan noitten myrskytuhojen ja niiden aiheuttaman huolen takia on haluttu lähteä poliittiseen valmisteluun ja turvata katkottomampi sähkönkäyttö sitten joka paikkaan. Kun tämä lakiesitys lähti kommentoitavaksi ensimmäiselle kierrokselle, niin oli puhetta 24 tunnista, että vuorokauden jälkeen tulisi jo keskeytysaika kattaa, mutta nyt sitten tuo pidennys on 36 tuntia, johon lähdetään muilla alueilla kuin asemakaava-alueilla. Sekin antaa jo korkean investointitarvearvion. 3 miljardia oli ministerin käyttämä luku, ja sekin lie laskettu alakanttiin. Toisaalta yhtiöille annetaan mahdollisuuksia parantaa toimitusvarmuuksia ihan omilla valintakeinoilla. Silloin ei kaapelointi ole aina se tärkein, jos päästään leveämpiin kaistoihin tai pystytään käyttämään enemmän automaatioerottimia tai pystytään sitten laittamaan vaikka varavoimaa joillekin alueille, jotka muuten olisivat kalliin kaapelointimatkan päässä. Varmasti teknisiä ratkaisuja ja yhtiöissä varautumista kannattaa harkita eri keinoin. Kun verkot joskus tulevat teknisesti loppuikäänsä ja on uusiutumistarvetta joka tapauksessa, niin uuden harkinta paremmalla tavalla on ilman muuta se ensimmäinen järjestys, jossa kannattaa oikein tehdä. Tuo 3 miljardin purkaminen sitten kuluttajan kokonaissähkölaskun loppuun antaa kuitenkin niinkin korkean arvon kuin 8—10 prosenttia. Jos joitain laskelmia on siitä tehty ja arvioitu, niin se on kyllä aika iso asia.

Silloin kun on tarvetta ja tahtoa löytää verotuloja ja on tarvetta ja tahtoa tukea sähkön saatavuutta katkotta, niin ei sitten pitäisi kovin monia ylimääräisiä kustannuksia lisätä. Ainakin jokainen kustannus, joka tulee sähköyhtiöille näinä päivinä, kun energiamarkkinat ovat turbulentissa tilassa poliittisen ohjauksenkin vuoksi, pitäisi harkita hyvin, ja huomenna ilmasto- ja energiaselonteossa keskustellaan paljon sitten myös ohjauskeinoista, joilla uusiutuvaa voidaan saada ja päästöjä vähentää.

Muistan kun vielä muutama vuosi sitten lähdettiin mittarointeja parantamaan niin, että sähkönkulutusta voidaan etälukea ja sitten voidaan saada parempaa tuntikohtaista kulutusseurantaa, miten sähköä kulutetaan. Tällaiset mittarit on sitten asennettu ja sen takia siirryttiin kulutusperusteiseen sähkön laskutukseen. No, nyt tämä esitys sitten minulle yllätyksenä sisältääkin kuitenkin paluun tähän tasaeräarvioon, ja kuten ministeri esitteli, se ei olisi pakko vaan se olisi vain mahdollisuus kuluttajalle. Mutta sähköyhtiölle se olisi pakko, kun tulisi tarjota myös sitten tämä tasaerälaskutus. Kaikilla sähköyhtiöillä ei enää ole tällaisia järjestelmiä, joilla tehdään, kun ollaan muutettu tähän kulutusperusteiseen laskutukseen. Se tarkoittaa, että joskus voi olla sähkölämmitteinen omakotitalo, jolla sähkölaskut ovat 320 euroa talvikuukausina ja kesäkuukausina vain 40 euroa. Tässä on tapahtunut myös niin, että silloin talvikuukausina katsotaan hyvin tarkkaan, mihin sitä sähköä käytetään, ja kun sen kulutusmäärän näkee, niin silloin se on myös tehostanut sähkönkäyttöä. On sitten myös niin, että osa asiakkaista on joutunut toimeentulotuesta hakemaan näitä, ja uskon, että talousvaliokunnassa käymme tarkasti tuon järjestelmän läpi, onko tämä paras tapa sitten sosiaalisia eroja huomioida ja niitten muutaman, ehkä prosentin sähköasiakkaista, vuoksi palauttaa käyttövalikoimaan vai voitaisiinko siihen jotenkin toisin puuttua.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Tässä on myös isossa paketissa mukana biokaasun verkkoon pääsy maakaasuverkkoihin, niin sanottu res-direktiivi. Tässä on uutta ja ajankohtaista myös se, että LNG-terminaaleista ja niitten käyttöönotosta tulisi myös määritelmät, sekä myös se, että tuulipuistojen ja -myllyjen liittymiskustannukset kohtuullistuisivat, kun yhteisjohdolla voitaisiin liittyä verkkoon. Nämä kaikki ovat ajankohtaisia ja erittäin mielenkiintoisia asioita. LNG:stä on puhuttu paljon Suomenlahden rannalle, toivottavasti EU:n tukemana joko Suomeen tai Viroon rakennettavasta terminaalista, mutta mielenkiintoinen on myös Suomen ja Ruotsin yhteishanke pohjoisella Perämerenkaarella ja se, miten sillä voitaisiin prosessikaasuja ja myös sitten tulevaa laivaliikennettä sieltä käsin LNG:llä ajaa. Nämä ovat kaikki isoja tulevaisuuden hankkeita, joissa Suomen täytyy olla mukana, ja hyvä, jos lainsäädäntö näiltä osin olisi valmiiksi jo kunnossa.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on monella mittarilla toimivin yhteiskunta koko maailmassa. Nyt olemme tekemässä lainsäädäntöpohjaa työlle, jolla jo nyt maailman ehkäpä parhaasta sähkönjakelujärjestelmästä ollaan tekemässä täydellistä. Ja kun yhdestä maailman varmimmista sähkönjakeluverkoista tehdään täydellistä, niin luonnollisesti rajakustannus uhkaa nousta suureksi. Tuo lasku puolestaan uhkaa langeta haja-asutusalueiden sähkönkäyttäjien maksettavaksi.

Uudessa sähkömarkkinalainsäädännössä on toki paljon hyviäkin asioita, varmasti pääsääntöisesti hyviä, ja on ilman muuta hienoa ja erittäin tärkeää, että Suomen sähköverkko on toimitusvarma ja että teemme edelleen toimenpiteitä, joilla sen toimitusvarmuus vain paranee. Nostan kuitenkin esiin huolen siitä, että liian kategoriset vaatimukset sähkön toimitusvarmuuden osalta voivat johtaa yli-investointeihin, sähkönjakelun kaltaiselta monopolitoiminnalta kun tulisi vaatia panostuksia suhteessa saavutettavaan hyötyyn.

Taajamissa ja vähänkään suuremmissa keskuksissa sähkökatkokset ovat jo nyt niin harvinaisia, että voidaan käytännössä puhua sataprosenttisesta toimitusvarmuudesta. Haja-asutusalueillakin sähkökatkoja on vuosittain keskimäärin vain noin kolme tuntia. Koska lähtötaso on näin alhainen, yksittäisetkin myrskyt näkyvät tilastoissa piikkeinä, ja yhden tällaisen myrskytalven aiheuttaman piikin seurauksena olemme nyt tekemässä suuria ratkaisuja. Erityisen ongelmalliseksi sähköverkon toimitusvarmuuden nostamisen vielä nykyisestään tekee se, että se todella uhkaa langeta pelkästään maaseudun sähkönkäyttäjien maksettavaksi. Tämä lisälasku, valtakunnallisesti arvioiden reilut 3 miljardia euroa, on niin suuri, etten usko haja-asutusalueiden sähkönkäyttäjien sellaista taakakseen toivovan.

Arvoisa puhemies! Sähköyhtiöiden tulorahoituksen tulisi riittää näiden uusien investointien toteutukseen. Onkin ennakoitu, että siirtohinnat nousevat maakunnallisilla sähköyhtiöillä lainmuutoksen myötä 25, jopa 80 prosenttia jakelualueensa olosuhteista riippuen. Kaupunkiympäristössä lakimuutos ei aiheuta hintapaineita.

Otan esimerkin kotikaupungistani Rovaniemeltä. Sähköverkkoyhtiö Rovakairalla on mennyt noin 50 vuotta nykyisen verkoston rakentamiseen sekä Rovaniemen, Kittilän että Sodankylän alueelle. Nyt joudutaan seuraavien 15 vuoden aikana saneeraamaan paljon verkostoa, jolla olisi vielä paljon käyttöikää jäljellä. Sähköyhtiön edustajien mukaan sähköverkon käyttöikä pohjoisessa on noin 50 vuotta. Nyt tehtävät ylimääräiset investoinnit tulevat sähkönkäyttäjien maksettavaksi.

Arvoisa puhemies! Täytyy kiittää ministeriä siitä, että ministeri on käynyt hyvää keskustelua eduskunnan kanssa tässä lähetekeskustelun kuluessa ja on pyrkinyt meitä vakuuttamaan siitä, että nämä oletetut kustannusnousut eivät ole niin suuria kuin monessa puheenvuorossa täällä pelätään. On tietysti erinomaista, jos ministeri pystyy tässä näin vakuuttamaan, että näin asianlaita on, ja on tietenkin erittäin toivottavaa, että kun tämä asia lopulta sitten talousvaliokunnasta mietinnön muodossa tulee, niin lainsäädäntö todella on sen kaltaista, että esimerkiksi minun tässä edellä kuvaamani uhka olisi aiheeton.

Arvoisa puhemies! Olennaisintahan on, että sähkökatkon sattuessa tietoliikenneyhteydet pysyvät kunnossa, jotta sähkönkäyttäjät voivat saada informaatiota sähkönjakelun keskeytyksen kestosta ja siten varautua tilanteeseen asianmukaisesti. On myös syytä huomata, että kun sähkönjakelun keskeytyksistä merkittävin osa johtuu nimenomaan myrskystä, tapahtuu myrskyn aikana usein myös erilaisia muita vaaratilanteita, joiden vuoksi on aivan äärimmäisen tärkeää, että matkapuhelinliikenne saadaan turvattua myös vähänkään pitempien sähkökatkojen aikana kaikkialla maassa. Tämä on aivan välttämätöntä muun muassa hätäpuheluiden soittamiseksi.

Sähkönjakelu tulee tietysti pystyä turvaamaan keskeytyksettä myös sellaisissa kohteissa, joissa esimerkiksi elintarvikkeiden kylmäketjun katkeamattomuus on turvattava tai teollinen prosessi saatava jatkumaan katkeamatta. Tällaisissa erilaisissa kohteissa sähkön sataprosenttinen toimitusvarmuus voidaan uskoakseni kuitenkin turvata paljon kohtuullisemmin kustannuksin kuin miljardien eurojen kaapelointihankkeilla. Siksi tuossa aiemmin debatissa esittämäni — toki sinänsä hieman kevennyksenäkin esitetty — ajatus ei ole pelkästään vitsi, vaan kyllä siinä on puolet totta, että kun aiempien myrskyjen aikana esimerkiksi juuri nämä sähkönsyötöt tietoliikenneyhteyksille, matkapuhelintukiasemille ovat olleet se kaikkein suurin ongelma ja myös yleistä huolestuneisuutta siinä myrskyn ja sähkökatkon aikaisessa tilanteessa aiheuttaneet, niin näitä on pystytty ratkomaan näitä sähkövoimakoneita hankkimalla.

Arvoisa puhemies! Kaapelointia tulee viedä eteenpäin silloin, kun uutta sähköverkkoa ollaan muutenkin rakentamassa, mutta sähkölaskua kasvattaviin yli-investointeihin lainsäätäjän ei pitäisi ohjata. On kuitenkin tärkeää, että kaapelointiin tarvittavat lupamenettelyt saadaan joustaviksi ja lainsäädäntö mahdollistamaan sen, että esimerkiksi teiden varsille on mahdollista kaapelointia tehdä. Se vähentää kaapeloinnin kustannuksia huomattavasti silloin, kun kaapelointiratkaisuun päädytään, ja on hienoa, että tänään tässä täysistunnossa myöhemmin voimme myös tältä osin lainsäädäntöä olla eteenpäin viemässä.

Mutta, arvoisa puhemies, sähkön hinnannousu kohdistuu erityisen raskaana haja-asutusalueiden ja ylipäänsä kaupunkien keskustaajamien ulkopuolella asuviin, koska keskitettyjä lämmöntuotantomuotoja ei näille alueille ole mahdollista ulottaa. Mielestäni tätä lakiehdotusta tuleekin tarkastella myös sitä taustaa vasten, että viime vuosina tehdyt ja edelleen jatkuvat sähköveron nostot ovat muodostumassa kohtuuttomiksi maaseudun asukkaita kohtaan, jos vielä muillakin päätöksillä lähdetään voimakkaasti sähkönjakelun kustannuksia nostamaan.

Kun meillä huomenna on energia- ja ilmastopolitiikka täällä käsittelyssä, niin kyllä siltä puolelta edelleen sähkönkäyttäjille niitä kustannuksia on tulossa, joten kyllä Suomen kilpailukyvyn kannalta ja kotitalouksien ostovoiman kannalta erittäin tarkkaan tulee eduskunnassa miettiä, kuinka paljon sähkönkäyttäjille voidaan lisätaakkaa sälyttää.

Mauri Pekkarinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan muutama kommentti asiaan, joka tuolla talousvaliokunnassa sitten tulee seikkaperäisesti läpikäydyksi ja kuulluksi asiantuntijoiden osalta, totta kai myöskin valiokunnan jäsenten keskinäisissä keskusteluissa ruodituksi hyvin tarkasti.

Mitä tulee ensinnäkin täällä käytyyn keskusteluun Fortumista ja siitä, voiko Fortum noin vain panna siirtoverkkonsa myyntiin: Kuulin, kun menin tuonne työhuoneeseen tapaamiseen, että ministeri huomautti, että onhan se Vattenfallkin, että samalla tavalla menetellään nyt kuin Vattenfallin kohdalla. Ministeri, tässä on nyt ehkä pieni ajatuskatkos kuitenkin ministerin mieleen päässyt hiipimään. Ensinnäkään Vattenfall ei ole suomalainen, perusomistukseltaan suomalainen yhteisyritys, vaan se on jo tällä hetkellä ja sillä hetkellä Suomen rajojen ulkopuolelta omistettu yhtiö, eikö niin? Ja toisekseen Vattenfallin osuus on vain muutama prosentti koko näistä siirtoverkoista, kun taas Fortum on suomalaisomisteinen, valtionenemmistöomisteinen, ja sen osuus markkinoista on huomattavan paljon suurempi, ja tietyillä maantieteellisesti ja strategisesti tärkeillä aloilla ja maantieteellisillä alueilla se hallitsee näitä siirtoverkkoja ihan täydellisesti. Minusta todellakaan, niin paljon kuin arvostankin, arvoisa ministeri, teitä, tämä esimerkki ja vertaus ei nyt ollut kyllä kerta kaikkiaan mistään kotoisin.

Mitä tulee toiseen täällä käytyyn keskusteluun liittyen tähän tasalaskutukseen ja tähän mittarointijärjestelmään, Suomi on tässä kohtuullisen edistyksellinen. Meillähän vuoden loppuun mennessä pitää olla nykyaikainen mittarointi koko Suomessa kaikkialla toteutettu, ja se tarjoaa monia hyviä mahdollisuuksia energiatehokkuuden ja säästön parantamiseen. Ja jos siinä nyt tasalaskumahdollisuus sitten palautetaankin, että myöskin sellainen laskutus on mahdollista, minä olen edustaja Kumpula-Natrin kanssa ihan samaa mieltä siitä: minä en oikein ymmärrä, minkä takia joku sellaista haluaisi, mutta jos nyt kuitenkin joku haluaa, niin en usko, että se tietoteknisesti on niin hirveän vaikea asia, etteikö sitäkin metodia voitaisi siinä käyttää.

Kiinnitän vain huomiota siihen, että nämä älykkäät verkot ja tämän nykyaikaisen mittaroinnin tavallaan siihen tuoma väline on kyllä merkittävä juttu ja sen kautta voidaan energiatehokkuutta parantaa. Ja myöskin se antaa edellytykset pienimuotoisen sähköntuotannon yksityisissä pienissä yrityksissä tai yhteisöissä tai yksityisten kansalaistenkin toimesta tuotettaviin pienimuotoisiin sähköeriin: niiden verkkoon pääsyä ja siihen liittyvää tasehallintaa kyllä helpottaa se, että meillä tähän mennään ja on nyt kohta itse asiassa koko Suomi tässä uudessa järjestelmässä mukana.

Arvoisa puhemies! Ihan vielä viimeinen kommentti aiheesta, josta tässä nyt kuitenkin lähinnä on keskustelua käyty, nimenomaan meidän siirtoverkkojen toimitusvarmuuden parantamisesta. Totean vielä, että tämä jakeluverkkojen eriyttäminen on mielestäni hyvä ja oikea asia ja hallitus toimii siinä niin kuin pitää toimiakin. Mutta toimitusvarmuuden parantaminen, kyllä se aina maksaa. Siitä olen ministerin kanssa ihan samaa mieltä. Minä kuitenkin toivon oikeastaan kahta asiaa vielä tuon valiokuntakäsittelyn yhteydessä: että me tarkkaan arvioisimme sen, missä määrin tapauskohtaisesti pitää olla ihan tämmöistä siirtoverkkoyhtiökohtaista harkintavaltaa, missä määrin avojohtoina voidaan yhteydet turvata, ja miten, kun siihen päädytään, voidaan ja millä ehdoilla sitten varmistaa sen toimivuus kaikissa oloissa. Riittävätkö ne sanktiot, jotka tässä laissa nyt ovat tarkennettuina, ja voidaanko joillakin muilla toimilla varmentaa, että silloin kun päädytään huomattavasti paljon kevyempään, halvempaan verkkoratkaisuun, voisiko se toimia? Minä en ole ollenkaan varma. Minä pidän täysin mahdollisena, että itse henkilökohtaisestikin päädyn siihen linjaan, mitä hallitus on tässä esittänyt, mutta mielestäni tämä kannattaa vielä hyvin tarkkaan pohtia.

Ja toinen asia, mihinkä kiinnitän huomiota, liittyy kyllä sitten näihin kustannuksiin silloin, kun eri syistä joudutaan menemään taikka halutaan mennä näihin kalleimpiin mahdollisiin verkkoratkaisuihin, kaapelointiin, joka on erittäin monta kertaa kalliimpaa kuin normaali johtokatu, avojohtokatuna vedetty sähkönsiirto. Kysymys kuuluu: pitäisikö tässä jonkunlaista tasausta olla maan sisällä? Kantaverkkoyhtiön toimintaanhan itse asiassa liittyy tasaus, koska se on hoidettu tavalla, jossa me kaikki maksamme ja vastaamme sen kustannuksista tietyllä tavalla tasavertaisesti. Mutta silloin, kun on lähiverkoista elikkä varsinaisista siirtoverkoista kysymys, tässä uhkaa käydä niin kuin täällä esimerkiksi edustaja Autto ja monet muut ovat ihan oikein, edustaja Lohi ja monet muutkin, keskustelua käyneet. Kysymys kuuluu: pitäisikö silloin, kun näihin verkkoihin alkaa liittyä kohtuuttoman suuria kustannuksia, ottaa vähän se sama periaate kuin vaikka rautateitten rakentamiseksi? Jos rautatie rakennetaan vaikkapa Lappiin jonnekin ja silloin, kun siinä ei ole kysymys mistään malmintuotannosta, kyllä me vähän niin kuin yhteisin kustannuksin sitten vastaamme myös koko siitä hommasta, myöskin siitä raiteesta, sivuraiteesta, joka vähän pitemmälle pistää sitten sen alueen sisällä.

Ja tässä kyllä mielestäni joudutaan — korostan, siinä tilanteessa, kun ne siirtokustannukset uhkaavat nousta kohtuuttoman suuriksi — pohtimaan sitä, pitäisikö tuon kantaverkkoyhtiöön liittyvän tasauksen lisäksi jonkun muun tasauksen varsinaisissa siirtoverkoissa olla sinne sisäänrakennettu, toimiva tasausjärjestelmä. Minulla ei ole mitään valmista mallia, mikä se voisi olla. Minä tiedän, että monet taatusti vastustavat, koska tämä on nollasummapeliä, joidenkin täytyisi maksaa sitten se kustannus, mutta mielestäni tämä huoli, mikä on tullut monessa puheenvuorossa esille, kannattaa kyllä varmaan tuossa valiokuntakäsittelyssä selvittää.

Arvoisa puhemies! Aika ennakkoluulottomasti, pääpiirteissään mielestäni ihan hyvää esitystä nyt sitten kyllä kannattaa tulla tarkkaan ja perusteellisesti käsittelemään, mutta aika hurja homma aika lyhyelle ajalle on meillä edessä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on hyvä, että täällä ministeri on paikalla koko tämän keskustelun ajan. On kansanedustajille tärkeää, että saa oman viestinsä suoraan kertoa ministerille ja tarvittaessa ministeri myös vastaa. Tässä suhteessa tänä päivänä tämä asia on hoidettu erittäin hyvin.

Edustaja Pekkarinen maalaili aika mielenkiintoisia näkymiä. Juuri tämän vuoksi meistä moni on tänä päivänä ollut hieman huolissaan, että nämä siirtohintaerot eivät pääse nousemaan, ja Pekkarinen puhui juuri sen takia, että jos ne erot menevät liian suuriksi, niin joudumme väistämättä arvioimaan jonkunmoisia tasausjärjestelmiä. Jotta näihin tasausjärjestelmiin ei mentäisi, koska nehän ovat poliittisesti äärimmäisen vaikeita viedä maaliin, niin sen takia kannattaa nyt olla asialla ja huolehtia siitä, että me rakennamme jonkunmoisen kompromissin toimitusvarmuuteen. Se on selvää, että tämä esitys on erittäin hyvä, siinä myrskyt ja lumikuormat eivät aiheuta kohtuuttomia häiriöitä kuluttajille ja yrityksille. Mutta sen varjopuoli on se, että jos me menemme puhdasoppisesti kirjan mukaan, niin se aiheuttaa niin kovia hintapaineita näille yrityksille, että se kostautuu väistämättä näiden alueiden yritysten kilpailukykynä ja se kostautuu myös korkeana sähkön hintana näiden alueiden ihmisille.

Jos me hieman tarkastelemme sähkön hintaa, niin itse asiassa varsinaisen sähkön kilpailutus, jota jonkun verran mainostetaan, ei tuo kovin paljon kuluttajille eikä yrityksille alennusta, koska nämä marginaalit ovat kohtuullisen pieniä johtuen norjalaisen Nord Pool -sähköpörssin toimintaperiaatteista. Mutta sähkön siirtohinta on se, mihin kannattaa huomiota kiinnittää. Tänä päivänä monissa maakunnallisissa sähköyhtiöissä, joiden linjat menevät metsien läpi — ovat olleet vuosikymmenten aikana kalliita rakentaa — nämä siirtohinnat ovat väistämättä korkeampia kuin taas lyhyiden johdonpätkien kaupunkisähköyhtiöissä. Nyt kuitenkin lain mukaan siirtohinnat pitää pitää kohtuullisina, ja jos me kovasti investoimme lyhyellä aikajänteellä, esimerkiksi 0,5 miljardia 15 vuoden aikana, niin kohtuullisuuden käsitys nostaa näitä hintoja aika lailla ylöspäin, monissa sähköyhtiöissä kymmeniä prosentteja.

Siirtohinta arvioidaan 4 vuoden ajanjaksolla, ja itse asiassa Energiamarkkinavirasto antaa näille siirtohinnoille etukäteishyväksynnän, ja tällä tavalla tätä kohtuullisuutta pitää noudattaa. Tosiasia on tänä päivänä se, että monet sähköyhtiöt Suomessa tällä hetkellä ottavat siirtohintojen kautta ylihintaa, mutta se on sen takia mahdollista, koska he ovat edellisellä valvontakaudella 4 vuoden aikana noudattaneet alihinnoittelua, jonka he nyt kompensoivat ikään kuin ylihinnoittelulla, ja se on lain mukaan ja Energiamarkkinaviraston mukaan mahdollista. Tänä päivänä tämä siirtohinta perustuu valtion 10 vuoden obligaation korkoon, ja esimerkiksi viime vuonna toukokuussa keskihinta, jonka mukaan Energiamarkkinavirasto nämä laskee, oli alle 2 prosenttia. Kun siihen lisätään tietty markkinariski ja pari kerrointa, me olemme aivan muutaman prosentin tuotoissa. Väistämättä on jo nyt selvää, että vuoden 2015 jälkeen moni sähköyhtiö Suomessa joutuu alentamaan siirtohintoja. Mutta sen takia meidän pitäisi ajatella taloudellisesti ja koko ajan kilpailukykyä, koska kalliin energian Eurooppa ja kalliin energian Suomi vaikeuttaa omaa kilpailukykyään maailmanmarkkinoilla ja vientiä, mikäli me itse omalla toiminnallamme emme havaitse tätä tosiasiaa, mikä nyt on maailmanmarkkinoilla menossa, ja investoimme itsemme ulos investoimalla tarpeettomiin sähköverkkoihin.

En yhtään aliarvioi hallituksen esitystä siinä mielessä, että toimintavarmuus ja sähkön laatu ovat ensiarvoisen tärkeitä, mutta itselläni on se näkemys, että tähän samaan lopputulokseen voitaisiin päästä sähköyhtiöitten itsensä tekemillä toimenpiteillä, joilla he itse arvioivat, millä keinoilla — niin kuin täällä oli puhetta, maakaapelointi ei ole pakollinen — he pääsisivät kuitenkin tähän hallituksen esityksen tavoitteeseen. Minusta tässä on aivan oikein koko tämän asian ydin, millä tavalla me pystymme nyt jatkokäsittelyssä tekemään sellaisia pieniä muutoksia, että kohtuullisuus olisi mahdollista.

Täällä on hyviä ajatuksia esitetty, ja ehkä näin äkkikatsomalta juuri tämä 15 vuoden aikajänne on liian lyhyt, koska silloin me joudumme korvaamaan sellaisiakin verkkoja, jotka ovat selvästi käyttöikänsä keskivaiheilla, ja se ei välttämättä ole taloudellisesti järkevää. Toinen on tietenkin, kun meillä on harvaan asuttuja alueita aivan samalla tavalla kuin Euroopan unioni hyväksyy nämä kriteerit, niin tässä tapauksessa pitäisi ehkä hyväksyä näiden kohdalla hieman lievennyksiä 36 tunnin aikarajoihin ja niistä johtuviin sanktioihin, jotta nämä yhtiöt voisivat hieman keveämmällä investointipaketilla olla nostamatta kovin paljon näitä siirtohintoja.

Arvoisa puhemies! Tässä oli hieman esimakua siitä, mihinkä me huomenna joudumme, kun alamme keskustella ilmasto- ja energiastrategiasta, jossa varmasti maalataan kuvaa vähän enemmän kansainvälisestä kehityksestä. Mutta niin kuin viime päivinä on nähty, yritysten kilpailukyky ja työllistäminen ovat hyvin pitkälle riippuvaisia siitä, minkälainen on kulurakenne. Välttämättä moni pienyritys ei pääse keskustelemaan, kuinka osinkoja jaetaan, koska sitä osingonjakoa ei ole kohonneiden kulurakenteiden takia.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jos ensin näistä pienemmistä asioista, mitkä liittyvät tähän samaan ja huomiseen keskusteluun.

Olen iloinen, että osana rikkidirektiivin kompensaatiota tässä lakiesityksessä on myöskin otettu nesteytetyn maakaasun osalta jo infraan kantaa ja helpotetaan sen rakentamisen kysymyksiä varastoinnin ja muiden osalta. Samoin huomiseen liittyen se, että tässä lakipaketissa on jo otettu askelia pienempien tuotantojen pääsemiseksi sekä sähköverkkoon mutta erityisesti maakaasuverkkoon. Sähköverkkoonhan se on jo tälläkin hetkellä huomattavasti helpompaa ja mahdollista, mutta nyt kuitenkin vielä parannetaan biokaasun osalta.

Mutta tämä iso paketti — missä nämä ovat siis pieniä osia sähkö- ja maakaasuverkkomarkkinasta — minä ajattelen, että tämä on ensisijaisesti kuluttajien asemaa parantava laki. Tietenkin meillä on paineena komission direktiivi, joka antaa tähän aikataulupainetta, mutta kyllä ensisijaisesti tämä on kuluttajien asemaa parantava laki.

Me tiedämme, että sähkökatkot — vuosikymmeniä sitten, jotka muistamme — ovat vähentyneet, mutta silti 2000-luvullakin on ollut viisi aika merkittävää, suurta sähkökatkosta. Muistamme kaikki, kuinka näiden viimeistenkin myrskyjen jälkeen silloinen ministeri kertoi televisiossa, kuinka kaikki kaapeloidaan mahdollisuuksien mukaan ja nopeasti, ja kaikki kannattivat tässäkin salissa tätä kaunista ajatusta. No, nyt sitten realismi lain valmistelussa on tietenkin tullut, onneksi, eteen, ja mitään kaapelointipakkoa tässä laissa ei esitetä. Sitä vastoin on hyvä, että jo etukäteen on eduskunnalle esitetty maantielaki, jossa tienvarsille voidaan paremmin ja helpommin rakentaa mahdollisuudet niin viestintäverkoille kuin sähköverkoille.

Mutta kuluttajan aseman parantamisessa ykköskriteeri on tietysti toimitusvarmuus. Kuusi tuntia on joskus todella pitkä aika, mutta sen on nyt ajateltu olevan se raja asemakaava- ja kaupunkiseutualueella. Ulkopuolella tämän aikaraja on siirtynyt lain valmistelun kohdalla 24 tunnista 36 tuntiin. Tämä on mielestäni hyvä kädenojennus niille sähköyhtiöille, jotka ovat tähän valmisteluun osallistuneet ja tuoneet esille omat näkökulmansa.

Hyvä edistys tai uudistus tässä matkalla oli myöskin se, että saaristot, joihin ei ole tie- eikä lauttaliikennettä, voivat jäädä tämän kriteeristön ulkopuolelle. Voin jo sieluni silmin kuvitella, kuinka talousvaliokunnassa keskustellaan kesäasunnoista, jotka ovat yhden johdon päässä yksi mökki, ja miten ne korvausjärjestelmät sitten näiden osalta. Mutta kuten äsken debatissa todettiin, nuo rajaukset tältä osin ovat hieman vaikeita, koska monet vapaa-ajan asunnot toimivat jo lähestulkoon enemmän ihmisten koteina kuin varsinaiset kaupunkiasunnot.

Toinen hyvä parannus on yhtiöiden tiedotusvelvollisuus. Elikkä edellisistä myrskyistä senkin oppineina yhtiöiden on tiedotettava nykyistä paremmin niin katkoista kuin korjausaikatauluista. Samoin parannus on tietenkin se, että määrämuotoiset korvaukset kohoavat tämän lain mukaan.

Minun mielestäni parannus — äsken keskustelussa oli toisenkinlaista näkökulmaa — kuluttajan kohdalta on se, että voidaan päättää, halutaanko tasasummainen lasku vai halutaanko kulutuksen mukainen lasku, eri vuodenaikoina siis hyvinkin erilainen etenkin sähkölämmitteisissä taloissa.

Tietenkin tämä maksaa, ja kuluttajalle arvion mukaan hinta tulee kohoamaan noin 8—10 prosenttia. Onko se liian paljon vai liian vähän, se jää nähtäväksi, mutta jos ja kun se jakautuu noin 15 vuoden ajalle, voisi joskus ehkä kevennyksenä todeta, että kun sähkön hintaa on katsonut, niin ehkä se tuon 8 prosenttia on 15 vuoden aikana tähänkin asti noussut. Ei ehkä ole niin suuresta asiasta kysymys.

Ymmärrettävästi energiayhtiöt ovat olleet tässä aktiivisia, ja niitä palautteita meille kaikille tulee. Tietysti on hyvin erilaisia yhtiöitä riippuen siitä, millä alueella ne toimivat ja kuinka hyvin ovat varautuneet jo tähän mennessä näiden erilaisten kaapelointi- tai muiden järjestelmien osalta. Hinta yhtiöille on se 3,5 miljardia, mutta myöskin se noin 15 vuoden aikana. Kuulostaa suurelta summalta, mutta kun sitä suhteuttaa vaikka niihin investointeihin, mitä energia-alalla tehdään muuten, niin en tiedä, kuinka suuri merkitys sillä on sitten kokonaishintaan.

Tämä kaikki siis parannusta kuluttajalle. Siitä joudutaan maksamaan, ja nyt on sitten arvioitava, onko se hinta kohtuullinen vai ei.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomen maaseutua sähköistettiin voimakkaasti 1950—1960-luvuilla. Omakin syntymäkotini sai sähköt 60-luvulla, ja sehän oli merkittävä kehitysaskel, eli päästiin mukaan tähän yhteiskunnan vahvaan kehitystrendiin, joka silloin oli.

Täällä on puheenvuoroissa viitattu voimakkaasti siihen, että tämä toimitusvarmuuteen liittyvä lakiesitys, hallituksen esitys, on kuluttajan aseman paranemista. On totta, että toimitusvarmuus paranee, mutta kyllä pitää myös vastapuoleksi ottaa se, että hintakin nousee aika voimakkaasti. Erityisesti tämä eriarvoisuus alueitten välillä on kysymys, jota on varmasti pohdittava sitten valiokunnassa aika tarkkaan. Se, että edustaja Pekkarinen nosti esille tämän tasauksen mahdollisuuden maan sisällä, on minusta hyvin kannatettava asia ja ajatus.

Suomessa on kaupunkialueitten ulkopuolella käytetty sähkönjakelussa lähes yksinomaan ilmajohtoverkkoja, koska se on ollut tähän saakka kaikkein kustannustehokkain tapa järjestää sähkönsiirto harvaan asutuilla alueilla, missä sähköjohtoa on jokaisella asiakkaalla keskimäärin yli 200 metriä. Sen sijaan kaupungeissa tämä metrimäärä on muutamia kymmeniä metrejä, eli on isoista eroista kysymys. Ja kun tässä tämä aikajakso investoinnin osalta on 15 vuotta, niin tosiasia on se, kun täällä edellinen puhuja viittasi siihen, että se hinta on noussut sen 8—10 prosenttia tähänkin saakka, huomautan sen, että tämä korotus, joka tulee näitten sähköverkkojen muutosten myötä, tulee näiden nykyisten hintakorotusten päälle.

Itse olen miettinyt kovasti, mitenkä tämä maakaapelin veto käytännössä toteutetaan, kun tällähän hetkellä ilmakaapelit kulkevat tuolla maaseudulla metsissä oikeastaan missä sattuu ja nyt lähtökohtaisesti sähköyhtiöt ovat siirtämässä verkkojaan teitten varsiin. Onko niin, että siellä harvaan asutuilla alueilla, kun ilmajohtoverkko puretaan, se maakaapeli laitetaan siihen samaan uraan, vai siirretäänkö se jonnekin teitten varsille? Sähköyhtiöthän ovat lunastaneet nämä maa-alueet itselleen. Palautuvatko ne maanomistajille takaisin, ja onko niin, että sähköyhtiöt joutuvat uudelleen lunastamaan ne tienvarsialueet, jonne mahdollisesti maakaapelit vedetään? Tätä kysymystä minä en ole nähnyt tässä lakiesityksessä selvitettävän, miten se hoidetaan. Järkevää kai olisi asia hoitaa niin, että ne maakaapelit olisivat mahdollisimman lähellä teitten varsia, jolloin niitten huoltaminen mahdollisissa kaapelinkatkaisutilanteissa tai muissa olisi helpompaa kuin siellä metsätaipaleella, mutta varmaan aika näyttää, miten tässä sitten menetellään.

Verkoston teknillis-taloudellinen pitoaika on kuitenkin yli 40 vuotta. Nyt jos näitä ilmajohtoja joudutaan purkamaan ja korvaamaan suurelta osin maakaapeleilla, niin kyllähän tämä on kaksinkertaista investointia. Kun ajatellaan omaa maakuntaani Pohjois-Karjalaa, missä maakunnallinen sähköyhtiö on olemassa, niin puhutaan kuitenkin merkittävän isoista summista. Yhtiö Pohjois-Karjalan Sähkö on arvioinut, että puhutaan 700 miljoonan euron investoinnista, ja totta kai se on niin, että alueen asukkaathan sen maksavat. Ei sitä kukaan muu maksa. Lähtökohta tietysti on se, että sähköyhtiöt myös pystyvät pääsääntöisesti tulorahoituksella tämän hoitamaan, koska sähköyhtiö, jonka talous on kuralla, ei ole kovin hyvä ratkaisu.

Maaseutuvaltaisten sähköyhtiöitten siirtohinnat ovat jo tällä hetkellä noin kaksinkertaiset kaupunkiyhtiöihin verrattuna, mikä johtuu hyvin erilaisesta verkostorasituksesta asiakasta kohden. Toteutuessaan ehdotetunlaisena tämä laki kasvattaisi maaseudulla asuvien siirtomaksut jopa nelinkertaisiksi kaupungissa asuviin verrattuna. Tämäkö lienee hallituksen tavoite: kurjistaa maaseutua edelleenkin? (Ben Zyskowicz: Kyllä se on!)

Mutta tässä perustelussa on hyvin mielenkiintoinen näkökulma. Siinä on tämmöinen teksti: "Asiakkaan kannalta tavoitetasoa arvioitaessa voidaan huomioida, että asiakas on periaatteessa valinnut itse asettumisensa vaativiin olosuhteisiin sähkönjakelun suhteen ja tällöin myös hyväksynyt sen, ettei samaa palvelua voida turvata kuin normaaleissa olosuhteissa oleville asiakkaille." Tarkoittaako tämä sitä, että niitä ihmisiä, jotka ovat maaseudulle muuttaneet asumaan, pitäisi rangaista sen takia, että he asuvat tiheän sähköverkon ulkopuolella tai alueella, jolla sähköverkon pituudet ovat suuret? Aika ihmeellinen lausuma on tähän perustelutekstiin asetettu. (Ben Zyskowiczin välihuuto)

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus ansaitsee kiitokset päättäväisistä toimista sähkön toimitusvarmuuden lisäämiseksi koko Suomessa ja kaikissa olosuhteissa. Muistamme kaikki parin vuoden takaiset Hannu- ja Tapani-myrskyt, jotka toivat ikävällä tavalla esille meidän sähköverkkomme haavoittuvuuden erityisesti haja-asutusalueilla. Parhaimmillaan suomalaiset joutuivat odottamaan 15 päivää sähköjen palautumista ja elämän normalisoitumista.

Ongelmaa ratkomaan hallitus on lähtenyt sähkönjakelun keskeytymistä koskevaa säätelyä ja korvausmenettelyä tiukentamalla, ja hyvä niin. Esityksessä lähdetään siitä, että jatkossa jakeluverkon vikaantuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei aiheuttaisi asemakaava-alueella asiakkaalle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä eikä muulla alueella yli 36 tuntia kestävää keskeytystä.

Arvoisa puhemies! Toimitusvarmuuden parantaminen ei kuitenkaan ole mahdollista ilman nykyistä mittavampaa panostusta sähköverkon kehittämiseen. Nykylaskelmien mukaan kokonaisinvestointitarve olisi 15 vuoden ajalla yhteensä noin 3,5 miljardia euroa. Sen maksajana olemme luonnollisesti me kuluttajat. Suoraan sähkön hintaan siirrettynä kustannusvaikutus olisi 15 vuoden investointijakson päättyessä keskimäärin 1,2 senttiä per kilowattitunti. Se tarkoittaisi 8—10 prosentin keskimääräistä korotusta sähkön kokonaishintaan.

Kustannukset jakaantuvat kuitenkin hyvin eri tavoin eri alueiden välillä. Vaikeimmassa asemassa ovat sähköyhtiöiden asiakkaat, joiden verkot ovat maantieteellisesti laajoja tai joiden jakelulinjat ovat poikkeuksellisen herkkiä säätiloista johtuville häiriöille. Uusiin määräaikoihin päästääkseen näiden yhtiöiden tulee panostaa voimakkaasti kaapelointiin, raivata puita sähkölinjojen läheisyydestä ja siirtää johtoja metsistä teiden varsille. Kaapelointikustannukset ovat noin 50 000 euroa kilometriltä, kun ilmajohdot asennuksineen maksavat noin 20 000 euroa kilometriltä.

Arvoisa puhemies! Julkisuudessa on jopa väitetty nyt tehtävän päätöksen vaikuttavan tiettyjen alueiden elinkeinoelämän toimintakykyyn ja houkuttelevuuteen asumis- ja sijoituskohteina. Keskisuomalaisena kansanedustajana jaan pääosin tämän huolen. Erityisesti lyhyellä tähtäimellä sähkön hintaan myös Keski-Suomessa kohdistuu merkittäviä nostopaineita, mikä kaventaa jo tällä hetkellä kilpailukyvyn kanssa kamppailevan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä. Toisaalta useamman vuosikymmenen perspektiivillä kaapelointiin perustuva toimitusvarmempi sähköverkko tuo mukanaan myös alueellista kilpailukykyä. Siksi ehkä suuremman jouston sallimista uuteen normiin siirtymisessä tulisi harkita erityisesti niillä seuduilla, joilla jo nyt sähkönsiirrosta maksetaan muita enemmän. Kokonaisuudessaan tämä paketti on sen sijaan tervetullut ja kannatettava.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Parin vuoden takaiset pitkät sähkökatkokset saivat aikaan sen, että ministeriössä on lähdetty valmistelemaan tätä nyt käsittelyssä olevaa lakimuutosta, joka on hyvin laaja paketti. Tästä onkin käyty tässä lähetekeskustelussa erittäin monipuolista ja laajaa keskustelua. Erityisen iloinen olen siitä, että myös hallituspuolueitten riveistä on tuotu esiin se erittäin aiheellinen huoli, että tämä laki toteutuessaan uhkaa kyllä asettaa edelleen eriarvoiseen asemaan asukkaat ja sähkönkäyttäjät sen suhteen, missä päin Suomea he asuvat, asuvatko kaupungeissa vai haja-asutusalueilla.

Vaikka itsekin tulen kaupunkialueelta ja kaupunkiverkon alueelta, jossa kaapelointiaste on lähes 100 prosenttia, kannan kyllä erittäin suurta huolta siitä, että siellä, missä ilmajohtoa on, asukkaiden sähkön siirtohinta uhkaa nousta jopa 100 prosenttia tällä tarkasteluajanjaksolla. Voi kyllä aiheellisesti kysyä, olisiko syytä valiokuntakäsittelyssä, etenkin kun talousvaliokunnan puheenjohtaja täällä nosti esille tämän alueellisen tasausjärjestelmän, lähteä pohtimaan sitä, onko tässä tilanteessa nyt tarve rakentaa Suomeen tältäkin osin ehkä tämmöistä tasausjärjestelmää.

Arvoisa puhemies! Mielestäni myös täällä käytetyissä puheenvuoroissa muun muassa edustaja Autto ja Suutari ja Eestilä ovat tuoneet erittäin hyviä ajatuksia siitä, millä tavalla näitä nyt esitettyjä hallituksen esityksen sisältämiä verkkoyhtiöitten velvoitteita olisi syytä tarkastella ja kohtuullistaa. Täällä joissakin puheenvuoroissa on korostettu sitä, että tämä on erityisesti kuluttajan näkökulmasta hyvä lakiesitys, mutta haluaisin kyllä tuoda esille sen, että kun tätä hieman tarkemmin ajattelee, vaikkapa niitä kompensaatioita, joita kuluttajalle on luvassa sähkökatkoksista aina 200 prosenttiin saakka vuosittaisesta verkkomaksusta, niin eivät ne välttämättä kuluttajan näkökulmasta tarkemmin ajateltuna olekaan niin hienoja ja iloisia asioita.

Valitettavasti joutuu nimittäin toteamaan, että kuluttajahan ne ennemmin tai myöhemmin maksaa kohonneina sähkön siirtohintoina. Jokainen verkkoyhtiö joutuu huolehtimaan taloudellisesta menestyksestään ja pitkällä tähtäimellä verkon sähkön siirtohinnoissa, korotetuissa sellaisissa, perimään kuluttajilta nekin maksut, jotka se joutuu maksamaan sitten takaisin kuluttajille mahdollisissa sähkökatkostilanteissa. Eli kuluttaja, joka ehkä on iloinen, että nyt kun tuli sähkökatkos, niin saa siitä hieman korotetun korvauksen, joutuu toteamaan, että minäpä tämän korvauksen itse olen korotettuina sähkön siirtohintoina joko maksanut etukäteen tai tulen maksamaan tästä eteenpäin. Siinä mielessä tämä ei välttämättä ole niin puhtaasti hieno asia kuluttajan näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Kun tässä on käyty monipuolista ja erittäin kriittistäkin keskustelua, niin toivon todella, että valiokuntakäsittelyssä tähän hallituksen esitykseen suhtaudutaan siinä mielessä kriittisesti, että todella pohditaan niitä tasausjärjestelmiä ja myös sitä, onko kaikkialla Suomessa järkevää samanlainen varautuminen näihin sähkökatkoksiin. Jos me ajattelemme oikein pohjoista Suomea, niin puutkaan siellä eivät kasva edes niin pitkiksi, että ne voisivat uhata näitä sähkölinjoja, ja sen takia tämmöinen, sanotaan, kaavamainen tarkastelu ei ole aina paikallaan näissä kysymyksissä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Sähkö maksaa jo tällä hetkellä liikaa Suomessa. Sitä nostavat erilaiset tekijät, muun muassa hallitus kehysriihipäätöksellään nosti sähkön hintaa.

Mutta nyt käsiteltävä asia on minun mielestäni aika olennainen ja olennaisen tärkeä koko maan kannalta. Siirtoverkkojen toimintavarmuus ja sen parantaminen on ihan hyväksyttävää, ja se on jopa tärkeää, siltä osin hallituksen esitys on ihan ok, mutta meidän on kiinnitettävä huomiota siihen, kuka tämän koko jutun sitten loppupelissä maksaa ja miten kustannukset jaetaan vai jaetaanko niitä ollenkaan.

Kaapelointi on tietenkin se keino, millä tämä toimitusvarmuus voidaan parhaimmalla tavalla turvata. Nyt jos ajatellaan sähköyhtiöitä ja verkkoyhtiöitä tässä maassa, niin Helsingin Energia on yhtiö, jolla on noin 90 prosenttia jo valmiiksi kaapeloitu sähköverkosta maan alle. Tämä hallituksen esitys ei Helsingin Energian osalta aiheuta minkäännäköisiä toimenpiteitä eikä sitä kautta myöskään sitten mitään kustannuspaineita sähkön siirtohintaan, työt niiltä osin on tämän yhtiön osalta jo tehty. Verrokkina voidaan ottaa sitten esimerkiksi Järvi-Suomen Energia -yhtiö, jonka alueella on tällä hetkellä alle 10 prosenttia kaapeloitu sähköverkosta. Ja kun vielä ottaa huomioon sen, että Itä-Suomessa on paljon järviä, paljon kallioita eli maasto-olosuhteet ovat monta kertaa vaikeammat kuin pääkaupunkiseudulla, myös sähköverkko on paljon pidempi ja sitten käyttäjiä monta kertaa vähemmän kuin on esimerkiksi Helsingin Energian alueella, tämä on käytännössä sellainen yhtälö, että jos nämä kustannukset sälytetään yhtiöille ja jaetaan sitten käyttäjien mukaan, niin käytännössä tulee tilanne, jossa Itä-Suomessa maksetaan sähkön siirtämisestä moninkertainen hinta metropolialueeseen verrattuna.

Kun täällä on heitetty ajatuksia tasasummaisesta laskusta tai kulutuksen mukaisesta laskusta, niin eihän sillä ole mitään väliä: laskut täytyy maksaa, maksetaan se sitten kulutuksen mukaan tai tasaerissä.

Kustannusten tasausjärjestelmä on mielestäni kyllä sellainen asia, jota täytyy miettiä: mikä se järjestelmä sitten on, että näitä kustannuksia pystytään maan sisällä jakamaan. Siihen varmastikin valiokuntatyöskentelyssä täytyy kiinnittää huomiota.

Ja sellainen seikka, että siirtymäajaksi on nyt määritelty 15 vuotta, joka on erittäin lyhyt aika. Paljon järkevämpää tietysti olisi, että siirtymäaika olisi esimerkiksi sen 25—30 vuotta, jolloin me pääsisimme uusimaan sähköverkkoja tavallaan niiden luonnollisen poistuman kautta, kun uudet verkot kaapeloitaisiin.

Täällä edustaja Paatero omassa puheenvuorossaan sanoi, että tämä on kuluttajien asemaa parantava laki. Toivotaan niin, että se sitä on, mutta jos sähkö maksaa Itä-Suomessa moninkertaisesti metropolialueeseen verrattuna, niin se ei silloin ole näitten itäsuomalaisten kuluttajien asemaa parantava laki, päinvastoin.

Edustaja Wallinheimo kertoi tässä, että noin 10 prosentin korotus tulee sitten sähkön hintaan tämän hallituksen esityksen myötä. Joissain yhtiöissä nousu on enemmänkin kuin 10 prosenttia, se voi olla jopa 30 prosenttia, mikäli näitä kustannuksia ei tasata. Eli täytyy sanoa, että heikoimmassa asemassa tässä ilman tätä tasausjärjestelmää tulevat olemaan maakuntien sähkönkäyttäjät, koska tämä kustannuspaine valutetaan jossain vaiheessa — luulisin, että heti alusta lähtien — kyllä sähkönkäyttäjille siirtohintoina.

Edelleen edustaja Wallinheimo totesi tässä, että heikossa asemassa ovat ne, jotka asuvat siellä syrjäseudulla. No, se on kyllä totta, mutta samanlaisessa heikossa asemassa ovat myöskin ne kaupungissa asuvat, jotka asuvat tämän verkkoyhtiön alueella. Vielä tietääkseni ei ole semmoista järjestelmää, että mitataan tuo sähkölinjan pituus ja sen mukaan tulee se siirtomaksu, vaan se siirtomaksu on tasattu sen yhtiön alueelle.

Valiokuntakäsittelyssä onkin erityisen tärkeää kiinnittää huomiota nimenomaan näihin kustannuksiin, niiden kustannuksien jakamiseen ja siirtymäaikaan, niin että se voisi olla kyllä pidempi kuin sen 15 vuotta.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! Suomessa meillä on järjestelmä, johon tässä ei olla esitetty muutosta: siirtomaksu on sama, ja se on riippumaton etäisyydestä. Minusta tässä on puhuttu kovin monta kertaa väärää todistusta nykytilanteesta tai että tässä lakiesityksessä siihen puututtaisiin. Asut sitten kaukana muuntoasemalta tai ihan sen vieressä, niin samassa verkossa oleva siirtohinta on sama molemmille talouksille. Eli meillä on etäisyysriippumaton siirtomaksu, ja se kyllä on merkittävä tasaaja niiden osalta, jotka asuvat taajamassa tai jotka ovat päättäneet rakentaa niemennotkoon, saarelmaan, niin kuin Suomessa on haluttu tämä mahdollisuus antaa.

Tässä lakiesityksessä puututaan siihen, minkälaisia korvausjärjestelmiä annetaan, jos sähkökatkos tulee. Ja kokemus näyttää, että metsäpalstojen välitse menevät johdot jäävät useammin puun alle kuin esimerkiksi taajamassa, jossa metsää ei ole: siellä kovin paljon vähemmän näitä puiden kaatumisesta johtuvia sähkökatkoksia esimerkiksi on.

Vakiokorvauksiin ollaan tässä esittämässä uutta porrasta, mutta myös sitten katto, koska täällä on moni myös kantanut huolta siitä, minkälaisia korvauksia olisi tullut. Niiden, jotka olisivat sähköyhtiöinä jopa 40 prosenttia joutuneet maksamaan vuotuisesta liikevaihdostaan korvauksena, huolta myös on ymmärretty tässä ja annettu sitten korvauskatto, muistaakseni 2 000 euroa.

Elikkä tässä — puhun nyt oppositiosta käytetyistä puheenvuoroista, että aina nähdään pahana — pitää nyt valita, kumpi suunta valitaan. Olen oppinut Turusta arvostamaan tarkkana miehenä, tarkkana poikana, jos uskallan sanoa, ja mielellään kuuntelenkin tämän vastauksen, koska hän siirtomarkkinoista, siirtohinnoista käytti ainakin epätäsmällistä ilmaisua, koska tässä sitä ei olla muuttamassa.

Mutta jatkamme talousvaliokunnassa ainakin viimeistään, jos ei täälläkin vielä.

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kumpula-Natri, varmastikin jatkamme talousvaliokunnassa.

Mutta yritin kuunnella tarkkaan nyt tätä teidän puheenvuoroanne. Sanoitteko näin, että yhtiön alueella siirtohinta on samanhintainen? Näin sanoin minäkin omassa puheessani, jos sen tarkasti kuuntelitte, mutta eri yhtiöitten välillä siirtohinta voi vaihdella. Kysymys on siitä, minkälaiset kustannukset verkkoyhtiöllä on, jotka siirretään siirtohintoihin, ja tämä voi muodostaa maan sisälle erilaisia alueita.

Kiitos tarkkaavaisuudestanne!

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustaja Turunen jo ilmeisesti vastasikin omaan kysymykseensä, ja Kumpula-Natri varmasti jatkaa tätä kommentointia. Mutta siis heille molemmille totean juurikin näin, että meillä on järjestelmä, jossa siis sen yhden verkkoyhtiön alueella on tietty siirtohinta. Ei ole kysymys siitä, kuinka etäällä esimerkiksi muuntoasemasta asut, vaan verkkoyhtiöllä on sama hinta.

Mutta jos otan konkreettisen esimerkin sitten vaikka sieltä kotikaupungistani Rovaniemeltä, niin kaupungin keskustassa on Rovaniemen verkko, jonka sähköverkko on täysin kaapeloitu — tai en nyt sano täysin, mutta siis lähes täysin — ja on täysin toimintavarma, ja sitten taas laajalla maaseudulla ja myös Kittilän ja Sodankylän kuntien alueella toimii Rovakaira sähkönsiirtoyhtiönä. Sinne Rovaniemen kaupungin alueelle kieltämättä muodostuu erikoinen tilanne sitten, kun toiselle naapurille, jolla on Rovaniemen verkko, ei tule vastuita Kittilän ja Sodankylän kuntien sähköverkon tekemisestä täysin toimintavarmaksi ja toiselle naapurille, jolla on tämä Rovakairan sähkönsiirto, tulee koko sen laajan maakunnan kaapelointivastuut. En halua kummallekaan sähkölaskun nousua, en Rovaniemen verkolle, jonka asiakas itse olen, enkä Rovakairan asiakkaille, joita ne naapurit siellä Pölkkylän kaupunginosassa ovat.

Miapetra Kumpula-Natri /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomessa on 85 jakeluverkkoa, ja minä en tiedä, onko täällä osalla idea, että näiden välillä on tulonsiirto vai standardointi vai maksukatto. Osa on tehnyt jo kaapelointia, ja sen ovat maksaneet juurikin ne Rovaniemen keskusverkon asiakkaat, eikö mitä, edustaja Autto? Näin se on tehty.

Tässä nyt tulee näin, että aloitammeko jonkun järjestelmän, jolloin nämä pitäisi harmonisoida. En tiedä, ollaanko siihen valmiita. Tämä lakiesitys ei puutu tähän ollenkaan. Tämä lakiesitys jatkaa nykytilannetta.

Minun mielestäni kaiken kaikkiaan talousvaliokunnassa tulee näihin kustannusvaikutuksiin perehtyä tarkasti ja katsoa, kuinka vaikeita ja kohtuuttomia maksuedellytyksiä tähän joutuvat jotkut yhtiöt sitten laittamaan. Olen valmis katsomaan sen, mitä on tehty tähän mennessä, mutta myös alueelliset erot ihan metsäisyydestä ja maantieteestä johtuen ovat minusta tarkastelun arvoisia, että voidaanko kaikissa edetä 15 vuoden siirtymäajalla (Puhemies koputtaa) suurinkaan piirtein kohtuullisin kustannuksin. Sen verran minusta on tietoa saatava ja tämä asia puitava tarkkaan läpi, miten se vaikuttaa milläkin alueella.

Heikki Autto /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kumpula-Natri minulta suoraan nyt kysyi tätä, että eikö ole niin, että Rovaniemen verkon asiakkaat ovat tämän toimintavarman sähköverkkonsa ja ne kaapeloinnit maksaneet. Kyllä, Rovaniemen verkon asiakkaat ovat ne maksaneet. Mutta on aivan selvää, että Rovaniemen keskustassa on huomattavan paljon edullisempaa rakentaa tällainen toimintavarma sähköverkko, kun on todella lyhyen etäisyyden päässä todella paljon niitä sähkönkäyttäjiä. Siksi tämä, että nyt sitten halutaan toimintavarmaa, siis täydellisen toimintavarmaa, sähköverkkoa koko maahan, aiheuttaa kohtuuttoman taakan juuri niille sähköyhtiöille, joilla on siellä pitkien siirtoetäisyyksien päässä asiakkaita ja suhteellisen paljon asiakkaita verrattuna heidän keskustaajamiensa asiakkaitten määrään, josta he saavat oman tulovolyyminsa suuren osan. Sen takia on syytä käyttää nyt siellä talousvaliokunnassa suurta harkintaa, kuinka suureksi tämä taakka todella eri sähköyhtiöille tehdään.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Varmaan kaikki on tänään jo sanottu tästä asiasta.

Uudessa sähkömarkkinalakia koskevassa esityksessä ehdotetaan muun muassa toimitusvarmuuden parantamista. Muistamme kaikki hyvin ne toissavuotiset Hannun ja Tapanin päivän pitkät sähkökatkot ja niistä aiheutuneet suuret vahingot niin yksityisille kuin yrityksille, niin maaseudulla kuin kaupungissakin. Varsinkin maaseudulla jouduimme olemaan ilman sähköä jopa viikkokausia.

Mikäli toimitusvarmuutta rakennetaan hallituksen esittämässä muodossa, kustannukset ovat todella korkeita: 15 vuoden aikana noin 3,5 miljardia euroa. Maakaapelointi tulisi haja-asutusalueilla maksamaan huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi kaupungeissa, sillä kaapelointia jouduttaisiin tekemään runsaat 40—80 prosenttia, missä maan kolkassa sitten asutaankaan.

Lappeenrannan teknillisellä yliopistolla arvioidaan, että maakaapelointikustannukset olisivat 50 000 euroa kilometriltä eli 2,5-kertaiset ilmajohtoihin verrattuna. Täällä eduskunnassa hyväksyttiin hiljattain hallituksen esitys maantielain 5 §:stä, joka helpottaa esimerkiksi sähköjohtojen kannalta välttämättömien rakenteiden sijoittamista tiealueelle ja vähän kauemmaskin.

Sähkönjakeluverkon haltijat ovat hyvin erilaisia jakeluvarmuuden suhteen, ja esimerkiksi reunusmetsien raivauksen myötä kustannukset voivat nousta kohtuuttoman suuriksi. Kustannusten tulisi olla kohtuullisia myös pitkällä tähtäimellä, niin kuin täällä on puhuttu, missäpäin maata asumme tai toimimme. Jonkinlaista tasausjärjestelmää toivon kustannustenjaossa, sillä tässäkin tapauksessa joudutaan monissa maamme kolkissa kohtuuttoman suuriksi maksumiehiksi ja -naisiksi. On myös todettava, että pienemmät sähköyhtiöt ovat useimmiten käyttäneet jo tulosrahoitustaan verkkojensa kunnostamiseen, kun taas isommat ovat jakaneet bonuksia omistajille.

Tässä yhteydessä on myös mainittava, että nykyinen sähkömarkkinalaki ei turvaa sähköyhtiöiden asiakkaille kuin osakorvauksia kärsityistä vahingoista. Toivottavasti tähän saadaan asiakkaiden kannalta myönteinen muutos eli korvaus täyden korvauksen perusteella, kuten esimerkiksi viime vuonna tehdyssä lakialoitteessanikin esitin, mutta varmaan tästä käytetään vielä niin lakivaliokunnassa, talousvaliokunnassa kuin täällä salissakin hyviä puheenvuoroja.

Eeva-Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä paksu esitys on sen verran laaja, että en ainakaan henkilökohtaisesti vielä ehtinyt sitä sanasta sanaan lukemaan, joten saatan sanoa joitakin asioita epävarmastikin.

Mutta niin kuin tänään salissa on tullut esille, asia on erittäin tärkeä, ajankohtainen ja sinänsä hallituksen esitys on hyvä, mutta muutamia asioita on tässä mietitty. Elikkä tänään salissa on jo käyty monta kertaa keskustelua siitä, mitä tämä tulee tarkoittamaan haja-asutusalueille tai yleensäkin alueitten Suomelle elikkä miten tämä tulee eriarvoistamaan muita alueita verrattuna näihin kaupunkiseutuihin.

Minkä verran tässä tullaan mahdollisesti tekemään yli-investointeja, sitä ei todellakaan tiedetä, ja se, mistä minun mielestäni tänään ei ole keskusteltu vielä kovin paljon, on se, mitä on tämä epävarmuus. Niin kuin sanoin, tämä kirja tuntuu aika paksulta, ja mitä tänään on keskusteltu, niin kyllä silti ainakin minulle on jäänyt todella epävarmuus siitä, mitä tämä oikeastaan tarkoittaa. Mihin todellisuudessa tarvitaan näitä maakaapeleita, missä saa jatkossakin olla sitten tavalliset langat tuolla tolpissa, ja miten tullaan milläkin alueella hoitamaan? Elikkä silti epävarmaa on se, pitääkö rakentaa vai eikö pidä rakentaa, miten tullaan jatkossa toimimaan.

Edustaja Pekkarinen toi hyvin esille tätä mahdollista tasausjärjestelmäasiaa. Meidän pitää alkaa oikealla lailla miettimään sitä, että joko rautatiet, maantiet, ja kyllähän meillä lähtökohta on, että kaikilla suomalaisilla on yhtäläiset oikeudet kulkea eikä sitä aleta ehdollistamaan, kuka ne tiet maksaa siellä kauempana, vaan kyllä se yhteiskunta maksaa ne. Sähkön tuottaminen, kulutus, käyttäminen kaikki ovat tietysti markkinatalouspuolen asioita, mutta jos haja-asutusalueille tulee kovin suuret lisäkustannukset, niin onko se enää tässä yhteiskunnassa oikein, koska siinä vaiheessa, kun nämä liittymät on tehty tuonne haja-asutusalueille, ei ole ajateltu, että siihen tulee kovin suuria kustannuksia siihen päälle.

Meille maaseudullakin kuuluu palvelut, mutta kustannukset eivät saa karata käsistä. Ja nyt sitten vielä siitä, mikä se pakko on, se kaapelointipakko: on tullut esille tänään, että kaapelointipakkoa ei ole, mutta missä se raja kulkee?

Otan keskustalaisena inhottavankin asian esille elikkä tämän jätevesiasian. Tällä hetkellä sanotaan niin, että eihän se jätevesiasia ole semmoinen pakko, mutta siinä ovat konsultit ottaneet ison vallan kuvioissa, ovat paljon kulkeneet maakunnissa eri puolilla ja sanoneet, että teidän on pakko liittyä, ja nyt sitten on nämä kaapelointiasiat. Kuinka paljon tulee näitä kaapelointipakkoja siinä vastaan?

Vaikka sinänsä tämä onkin verkkoyhtiön asia, että kaikkialla olisi tasavertaiset maksut, niin missä vaiheessa tulee esille mahdollisesti se, tullaanko verkkoyhtiöitä jakamaan, pienentämään, ja se, missä vaiheessa mietimme sen, mikä on sen maaseudulla, haja-asutusalueella olevan ihmisen oikeus, mikä on taas pakko kustannuspuolella? Elikkä minä jopa pelkään, että tulevatko sähköverkon juristit omalla porukalla miettimään sen, mihin kaapelit tulee rakentaa ja mihin niitä ei tarvitse rakentaa.

Suomessa on 85 jakeluverkkoa. Saa nähdä, paljonko niitä tulee jatkossa olemaan, miten me saamme kustannukset jaettua järkevästi näitten kesken. Katsomme, mitä tästä tulee. Toivottavasti tässä saadaan järkeviä toimintoja vietyä eteenpäin.

Kyllä minä itse mietin, että vaikka asun tuolla oikein syrjässä — tosin meillä on varmaan niin matalat puut, ettei niitä pitkiä sähkökatkoja ole ollut — niin en minä ainakaan hirveän halukas ole lisää maksamaan kustannuksia siitä, että kun meillä ei koskaan tätä ennen ole sitä 36 tunnin jaksoa ollut sähköttä, niin voisin varmistaa sen, ettei niitä jatkossakaan ole. Mutta muilla alueilla on tilanne se, että siellä niitä sähkökatkoksia todennäköisemmin on. Tarvitsemme sähköä, mutta ei hinnalla millä hyvänsä. Se on selvä asia.

Laila Koskela /ps:

Arvoisa puhemies! Todellakin, Fortum on julkisuudessa esittänyt mahdollisuutta sähkönjakeluverkon myymisestä vaikkapa ulkomaiselle firmalle. Onko tämä tulevaisuudessa edessä, ja miten nousisivat tällöin siirtomaksut? Toimivatko ulkolaiset firmat samoilla periaatteilla kuin suomalaisetkin firmat, onko tästä tietoa?

Aikoinaan perusteltiin siirtomaksujen käyttöönottoa sillä, että jakeluverkkoa pidetään kunnossa ja uudistetaan. Tähän eivät ole firmat kuitenkaan riittävästi panostaneet. Nyt siirtomaksut ovat nousseet huomattavasti, ja korotuspaineita on edelleen liian paljon. Miten voitaisiin varautua vastaisuudessa, etteivät nämä siirtomaksut nousisi kohtuuttoman suuriksi? Eikö sähköfirmoilla ole velvoitteita varautua siirtoverkon kunnossapitoon? Sähköfirmat ovat voittoa tuottavia firmoja ja jakavat suuria osinkoja. Voiko olla totta, että nämä firmat eivät ole ottaneet vakuutuksia ja varautuneet luonnonvoimia vastaan?

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoite on ihan hyvä, että pyritään parantamaan sähköverkkojen toimitusvarmuutta ja myöskin siihen varautumista ja sen tehostamista. Sinänsä vaikuttaa lähtökohtaisesti ihan hyvältä, että aikarajaksi asetetaan 6 tuntia tietyillä alueilla, taajama-alueilla, ja 36 tuntia sitten muilla alueilla. Kuitenkin täytyy sanoa, että silloin kun tuotantoa tehdään, niin tuotantoa tulee tehdä mahdollisimman tehokkaasti eikä huippuaikojen mukaisesti, ja siinä suhteessa olen samaa mieltä kuin moni puhuja, että kustannukset voivat nousta hyvin korkeiksi. Tässä suhteessa pitäisi olla erittäin tarkka, koska kuluttaja viime kädessä kuitenkin aina maksaa tuon laskun.

Nyt hallitus antaa ihan oikein aikaa tälle muutokselle, että se tapahtuu asteittain, 15 vuotta, ja oikeastaan toivomukseni talousvaliokunnalle onkin, että siellä mietitään hyvin tarkkaan tätä aikataulutusta ja myöskin sitä, millä alueilla kaapeloinnin pitäisi tapahtua. Käyttäisin sitä metodia, että katsotaan, että jos ottaa vakuutuksen, niin paljonko maksaa vakuutus, jolla vahingot korvataan täysimääräisesti ja vaikka hieman enemmän: mikä on sen vakuutuksen hinta ja sitten tämän kaapeloinnin vaihtoehtoinen hinta. Se, kumpi on kussakin tilanteessa edullisempi, pitäisi valita, koska se on kuitenkin kuluttajalle viime kädessä parempi.

Sinänsä on ihan hyvä, että hallitus lähtee siitä, että vakiokorvauksia korotetaan, eli lähdetään siitä, että tosiaankin kaikki vahinko korvataan täysimääräisesti ja vaikka vähän enemmänkin, koska näissä katkotilanteissa syntyy aina haittaa. Mutta pitää valita eri vaihtoehdoista, ja kun niitä on tosiasiassa kaksi olemassa, valitaan se edullisempi, kuluttajalle parempi vaihtoehto.