Anne Holmlund /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain tuhansia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita, joista merkittävä osa on riitaisia. Huoltoriidat ovat raskaita niiden osapuolina oleville vanhemmille ja riski riidan keskellä elävien lasten kehitykselle ja hyvinvoinnille. Huoltoriidat tulevat myös yhteiskunnalle kalliiksi, sillä saman eroperheen asioita käsitellään tavallisesti useissa eri viranomaisissa.

Osassa käräjäoikeuksia on vuoden 2011 alusta lähtien kokeiltu huoltoriitojen tuomioistuinsovittelua, jossa tuomarin apuna on toiminut eroperhetyöskentelyyn perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä ja jossa asiantuntija-avun käyttäminen on ollut vanhemmille maksutonta. Hallituksen esityksessä on kyse menettelyn valtakunnallistamisesta.

Lakivaliokunta kannattaa huoltoriitojen asiantuntija-avusteisen tuomioistuinsovittelun vakinaistamista ja laajentamista koko maahan, sillä kokemukset kokeilusta ovat hyvin myönteisiä. Tuomareiden ja asiantuntija-avustajien moniammatillinen yhteistyö on tehostanut huoltoriitojen sovittelua ja parantanut sen laatua. Sovittelu on ollut myös tuloksellista ja oikeudenkäyntiä nopeampaa. Lisäksi sovintojen lisääntyminen on vähentänyt sosiaalitoimelle tehtäviä selvityspyyntöjä ja siten helpottanut sosiaalitoimen työtilannetta.

Asiantuntijapalveluiden laadun turvaamiseksi ehdotetaan, että asiantuntija-avustajien pätevyysvaatimuksista säädettäisiin laissa. Valiokunta pitää perusteltuna psykologin, lastenpsykiatrin tai sosiaalityöntekijän peruskoulutuksen asettamista pätevyysvaatimukseksi, sillä tuomioistuinsovittelussa käsiteltävät lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat riidat ovat usein hyvin vaikeita ja edellyttävät siten asiantuntija-avustajalta vankkaa ja korkeatasoista ammattitaitoa.

Valiokunta puoltaa myös muun soveltuvan ylemmän korkeakoulututkinnon hyväksymistä pätevyysvaatimukseksi asiantuntija-avustajien saatavuuden turvaamiseksi. Myös edellytykset täydennys- ja lisäkoulutuksesta sekä kokemuksesta eroperheiden kanssa työskentelystä ovat kannatettavia. Valiokunnan mukaan keskeistä on huolehtia myös siitä, että käräjäoikeuksissa on saatavissa asiantuntija-avustajapalveluita sekä suomen että ruotsin kielellä niin, että yksityishenkilön kielelliset oikeudet voidaan turvata kielilain mukaisesti. Valiokunta ehdottaa tämän turvaamiseksi muutosta 1. lakiehdotukseen.

Esityksessä ehdotetaan, että huoltoriitojen tuomioistuinsovittelussa tarvittavien asiantuntija-avustajien järjestäminen säädetään käräjäoikeuden hallinnollisen kanslian sijaintikunnan velvoitteeksi. Tavoitteena on turvata kaikille vanhemmille asuinpaikasta riippumatta mahdollisuus samantasoisiin asiantuntijapalveluihin huoltoriitojen sovittelussa. Järjestämisvastuussa olevan kunnan ei tarvitse itse tuottaa palveluita, vaan se voi järjestää ne tarkoituksenmukaisella tavalla. Lisäksi ehdotetaan, että valtio maksaa kunnille korvauksen asiantuntijapalveluiden järjestämisestä. Esityksen mukaan valtio maksaa myös asiantuntija-avustajan käyttämisen huoltoriitojen tuomioistuinsovittelussa. Tarkoitus on turvata se, että asiantuntijapalvelut ovat tasavertaisesti kaikkien vanhempien käytettävissä näiden taloudellisesta asemasta riippumatta. Valiokunnalla ei ole huomauttamista näihin ehdotuksiin.

Kysymys lapsen osallisuudesta huoltoriitojen sovittelussa on herättänyt runsaasti keskustelua esityksen valiokuntakäsittelyssä. Nykylainsäädäntö lähtee nimittäin siitä, että lapsi ei ole asianosainen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Tämä johtuu siitä, että on pidetty lapsen edun mukaisena, ettei hän joudu mukaan vanhempiensa väliseen huoltoriitaan. Huoltoriidan osapuolia ovat siten lapsen vanhemmat, joilla on ratkaisuvalta ja -vastuu lasta koskevissa asioissa. Tämä koskee myös huoltoriidan tuomioistuinsovittelua. Nykysäännösten perusteella tilanne on näin ollen se, että vanhempien ollessa yhtä mieltä lapsensa asioiden järjestämisestä tuomioistuin voi yleensä luottaa vanhempiin eikä lasta kuulla. Sen sijaan lasta kuullaan, jos vanhemmat ovat lapsen asioiden järjestämisestä riitaisia.

Toisaalta lakivaliokunta on katsonut, ettei lapsen kuulemisen kynnyksen ole sovittelumenettelyssä tarpeen olla aivan yhtä korkealla kuin oikeudenkäynnissä. Harkittaessa lapsen kuulemista tulee kuitenkin joka tapauksessa ottaa huomioon paitsi lapsen oikeus tulla kuulluksi myös lapsen ikä ja kehitystaso sekä lapsen muut oikeudet, kuten oikeus suojeluun. Myös sovittelun ja lapsen kuulemisen tarkoitus tulee ottaa huomioon.

Asiaa harkittuaan lakivaliokunta on päätynyt siihen, ettei lapsen asemaa ja kuulemista koskevia säännöksiä ole tämän esityksen yhteydessä aiheellista muuttaa. Jatkossa on kuitenkin perusteltua arvioida erikseen, onko lapsen asemaa ja kuulemista koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä tarpeen kehittää. Arvioinnissa tulisi ottaa huomioon paitsi huoltoriitojen oikeudenkäynnit ja tuomioistuinsovittelu, myös muut lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat viranomaismenettelyt.

Lopuksi valiokunta kiinnittää vakavaa huolta perheasioiden sovitteluun ja kunnallisten eropalveluiden tilaan, sillä useat valiokunnan kuulemat asiantuntijat ovat tuoneet esiin, että kyseiset palvelut ovat riittämättömät ja puutteelliset. Tilanne on ongelmallinen, koska perheasioiden sovittelun ja kunnallisten eropalvelujen tulisi olla eroperheiden auttamiseksi ensisijaisia. Tuomioistuinsovittelun ei siten tule korvata varhaisemman vaiheen kunnallisia eropalveluita. Valiokunta kiirehtiikin toimenpiteisiin ryhtymistä kunnallisten eropalvelujen parantamiseksi.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Esitys riita-asioiden sovittelun laajentamisesta koko maahan on tervetullut, ja ne tulokset, mitä kokeilusta on aikaisemmin saatu, ovat olleet myönteisiä. Näin ollen esitys on oikein hyvä ja mietintö ansaitsee kiitoksen.

Valitettavasti noin puolet avioliitoista päättyy eroon, ja olikohan noin 10 prosenttia näistä erotapauksista sellaisia, joissa sitten syntyy enemmän murheita ja keskusteltavaa siitä, miten lastenhoito järjestetään jatkossa.

Vuonna 2012 jätettiin kaksi lakialoitetta. Edustajakollega Eerola aloitteessaan käsitteli vieraannuttamiskieltoja. Omassa aloitteessani oli tapaamisoikeussopimukseen liittyvä muutosehdotus rikoslakiin. Lakivaliokunta käsitteli niitä erinomaisen kiitettävän perusteellisesti ja kuuli paljon asiantuntijoita. Sen työn tuloksena valiokunta lähetti sitten oikeusministeriöön ja sosiaali- ja terveysministeriöön kirjeen, jossa kehotettiin seuraamaan tilannetta ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin sen suhteen, että niissä tapauksissa, missä sovittelu ei oikein toimi, tarkastellaan lakia.

Nyt tämä käsiteltävä asia on yksi askel oikeaan suuntaan, mutta täytyy muistaa, että tämäkään malli ei ratkaise sellaisia tapauksia, missä tilanne on pahasti tulehtunut, kriisiytynyt, jossa osapuolet eivät edes halua minkäänlaista sovittelua ja ratkaisua yhdessä tehdä ja hoitaa asioita sivistyneesti. Siinä suhteessa tulemme hyvin tarkkaan vielä seuraamaan, miten nämä lakialoitteemme ministeriössä käsitellään ja johtavatko ne joihinkin toimenpiteisiin.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvin perusteltu ja tulee tarpeeseen. Huoltajuusriidoissa useimmiten viranomaisten silmissä on ollut tämmöinen sukupuolisesti valikoitunut asetelma, että mies on ollut lähestulkoon lähtökohtaisesti rikollinen ja äidin asema on siihen nähden ollut huomattavan paljon vahvempi, ja tämän asetelman jalkoihin on jäänyt sitten lapsen etu. Ennen kuin tilanne pääsee äärimmäisen pahaksi, vuosien riidoiksi, mahdollisuus kokeilla tuomioistuimen sovintomenettelyä on kyllä paikallaan.

Tähän liittyy kyllä se, mikä varmaan on totta aika monessa kunnassa, että perheneuvolat ja sosiaalityöntekijät ovat työllä kuormitettuja niin, että he eivät kykene aina antamaan sitä apua ja varsinkaan ennakoivaa apua, ennen kuin tilanne pääsee kriisiytymään niin pahasti. Lapsen edun määritteleminen, samaten kuin lapsen tahdon määritteleminen, on äärimmäisen vaikea asia, ja kun tässä on mukana osapuolet ja sitten on lapset, niin se, että näillä auttavilla henkilöillä on riittävät ja oikeaan osuneet ammattipätevyysvaatimukset henkilökohtaisten kykyjen lisäksi, on äärimmäisen tärkeä asia.

Kun ajatellaan, että aika usein moniongelmaiset perheet ovat pienituloisia perheitä, siellä on hyvin monentyyppisiä ongelmia, niin niiden ongelmien ratkomiseksi pitää olla saatavilla myöskin semmoista apua, josta itse ei joudu suoraan maksamaan, vaan että yhteiskunta tulee välittämään siihen, jolloin ne kustannukset kaikilla osapuolilla ovat lopulta pienempiä.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on erinomainen, erinomaisen hyvä.

Käräjäoikeuksissa käsitellään vuosittain tuhansia lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevia asioita, ja merkittävä osa niistä on riitaisia. Huoltoriidat ovat raskaita vanhemmille, lapsesta puhumattakaan. Siinä vaiheessa kun lapsen huoltoriidat käräjäoikeuteen päätyvät, on prosessi jo pitkällä. Valtaosa perheistä sopii asiansa keskenään tarvitsematta niihin oikeudellista apua. Pahimmillaan huoltoriidat voivat vahingoittaa lapsen kehitystä ja hyvinvointia. Sen lisäksi riidat tulevat meille kalliiksi, sillä saman eroperheen asioita käsitellään tavallisesti useissa eri viranomaisissa, ja silti vain noin puolet huoltoriidoista päätyy sovintoon. Sovittelu siis säästää julkisia varoja, sillä se vähentää kalliita oikeudenkäyntejä. Hallitus esittää, että lasten huoltoriitojen asiantuntija-avusteinen sovittelu laajennetaan käyttöön koko maahan. Tämä on erinomainen esitys.

Arvoisa puhemies! Kysymys lapsen osallisuudesta on herättänyt laajalti keskustelua. Nykylainsäädäntö perustuu siihen lähtökohtaan, että lapsi ei ole asianosainen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. On pidetty lapsen edun mukaisena, ettei lapsi joudu keskelle huoltoriitaa.

Onko kuitenkin niin, että lasta pitää kuulla lähes poikkeuksetta? Muun muassa lapsiasiavaltuutettu ja Mannerheimin Lastensuojeluliitto ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että lapsinäkökulmaa ei ole otettu hallituksen esityksessä tarpeeksi huomioon. Lapsen edun määrittelemiseksi tulee aina ottaa selvää lapsen mielipiteestä. Lapsen mielipiteen ja oman näkemyksen selvittäminen ei tarkoita aina samaa kuin lapsen kuuleminen tuomioistuimessa. Se voisi tapahtua myös edustajan kautta, esimerkiksi sovitteluprosessissa toimivan asiantuntija-avustajan välityksellä. Asiantuntijat ja osaavat työntekijät pystyvät myös tulkitsemaan hyvin pientä lasta.

Lapsen oikeus ilmaista omat näkemyksensä itseään koskevissa asioissa ja saada nämä näkemyksensä huomioiduiksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti on yksi lapsen oikeuksien yleissopimuksen perusperiaatteista. Erikseen on arvioitava tapauskohtaisesti lapsen iän ja kehitystason perusteella, miten mielipide tulee huomioida. On myös tärkeää, että sovitteluprosessista tiedotetaan lapselle hänen ikänsä ja kehitystasonsa huomioon ottaen.

Lapsen itsensä kuuleminen ja mielipiteen selvittäminen on tärkeää. Usein viitataan ikään, ja vasta 12-vuotiasta pidetään tarpeeksi kypsänä ilmaisemaan mielipiteensä. 12 vuotta täyttäneelle lapselle on annettu asianosaisen asema ja oikeus käyttää puheoikeutta huoltajansa ohella. Myös tätä nuorempien lasten mielipiteitä voidaan selvittää, eikä ikä saisi olla este mielipiteen selvittämiselle. Mielipiteen selvittämiselle on muitakin keinoja kuin vain mielipiteen ilmaisemisen vastaanottaminen. Lasta voidaan kuunnella ja katsella ja käyttää myös välillisiä keinoja, kuten esimerkiksi kerätä tietoja lapsen läheisiltä ihmisiltä, päiväkodista, koulusta tai seurata lapsen leikkejä ja toimintoja sekä tutkia piirustuksia. Osaavat ja asiantuntevat työntekijät varmasti löytävät keinot kuulla myös pienempiä lapsia.

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten meitä kaikkia järkytti tapaus Eerika. 8-vuotiaan Eerikan kuolemantapaukseen liittyi lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva päätöksenteko. Kuolemaan johtaneita tapahtumia selvittänyt tutkintaryhmä on todennut, että lapsen kuuleminen itseään koskevassa asiassa jäi toissijaiseksi. Kuulemisessa ja pahoinpitelyyn liittyvien signaalien tunnistamisessa ja tutkimisessa oli havaittavissa vakavia puutteita. Eerikan kuulemista ei toteutettu asianmukaisesti ja monipuolisesti, vaan lapsen näkökulma välittyi pääosin aikuisten kertoman perusteella.

Edellä sanotusta huolimatta valiokunta ei kuitenkaan pidä tarpeellisena, että lakiin otettaisiin erityissäännöksiä lapsen kuulemiseen liittyen. Valiokunta kuitenkin katsoo, että jatkossa on aiheellista arvioida erikseen, onko lapsen asemaa ja kuulemista koskevaa lainsäädäntöä ja käytäntöjä tarpeen kehittää. Pidänkin tärkeänä, että oikeusministeriö ottaa asiasta kopin ja ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin.

Arvoisa puhemies! Vielä lopuksi: Kuulemisessa tuotiin esiin myös se, että riittävä miesnäkökulma olisi turvattuna näissä vanhempien välisissä sovitteluissa tai käräjillä. On tärkeää, että miehiä on riittävästi toimijoina, jotta isän näkökulma tulisi mahdollisimman yhdenvertaisesti huomioiduksi ja kuulluksi. Tähän tuleekin kiinnittää jatkossa huomiota.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Vanhempien erotessa valtaosassa tapauksista lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevista järjestelyistä sovitaan vanhempien kesken sovinnossa. Osassa tapauksista vanhemmat eivät kuitenkaan pääse sopimukseen, ja tällöin riita voi päätyä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tuomioistuimessa riitainen huoltajuuskiista voidaan käsitellä joko oikeudenkäynnissä tai sovittelussa. Sovittelun tavoitteena on auttaa vanhempia löytämään riitaansa sovinnollinen, lapsen edun mukainen ratkaisu.

Osassa käräjäoikeuksista on kokeiltu huoltoriitojen tuomioistuinsovittelua, jossa tuomarin apuna on käytetty eroperhetyöskentelyyn perehtynyttä asiantuntijaa. Kokemukset tästä toiminnasta ovat olleet erittäin myönteisiä sekä vanhempien että myöskin sosiaalitoimen näkökulmasta. Esimerkiksi erilaisten selvityspyyntöjen vähentyminen on helpottanut sosiaalitoimen työtilannetta.

Tässä laissa on tavoitteena vakinaistaa ja laajentaa koko maahan kokeilussa saadut hyvät kokemukset. Esityksen mukaan valtio maksaa kunnille korvauksen asiantuntijapalveluiden järjestämisestä ja näin taataan, että asiantuntijapalvelut ovat kaikkien vanhempien käytettävissä heidän taloudellisesta asemastaan riippumatta.

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta on mietinnössään puuttunut myös perheasioiden sovitteluun ja eropalvelujen puutteisiin. Olen valiokunnan tavoin erittäin huolissani näiden palvelujen puutteesta kunnissa. Vaikka nyt käsiteltävä laki huoltoriitojen sovittelusta on hyvä ja kannatettava, niin tässäkin asiassa ennaltaehkäisy ja varhainen tuki olisivat sekä perheiden että yhteiskunnan kannalta ensisijaisia. Monet erot olisivat oikea-aikaisella tuella kenties ennalta ehkäistävissä, ja myös erotapauksissa oikea-aikainen ohjaus ja tuki todennäköisesti estäisi tilanteen ajautumisen oikeuden ratkaistavaksi.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä laki riita-asioiden sovittelusta tuomioistuimissa lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskien on kannatettava lakiesitys. Puhuessamme tästä sovittelumallista on muistettava, että yli 90 prosenttia vanhemmista sopii erotilanteessa lapsen huollosta ja tapaamisesta joko keskenään tai lastenvalvojan kanssa tehtävällä sopimuksella. Kaikki vanhemmat eivät kuitenkaan vaikeassakaan tilanteessa turvaudu tarjolla oleviin eroperheille suunnattuihin neuvonta- ja sovittelupalveluihin. Tuomioistuimeen päätyykin vaikein osa huoltokiistoista. Ainoastaan siis noin 5—10 prosenttia eropareista riitaantuu niin, että tarvitaan tuomioistuimen päätöstä lasten huollosta.

5 tai 10 prosenttiakin on liikaa, kun kyseessä on samaan aikaan lapsille raskas ja epävarmuutta elämään tuova prosessi. Lapsi elää vanhempien parisuhteen päättymisessä kriisin keskellä. Usein näissä kaikkein vaikeimmissa huoltoriidoissa lapsen tarve turvaan ja vakaaseen elinympäristöön unohtuu vanhemmilta. Tätä tilannetta pahentaa vielä oikeusprosessi, jossa vanhemmat ovat napit vastakkain etsien toinen toisistaan syytä kykenemättömyyteen huolehtia lapsesta.

On hyvä, että tuomioistuimessa on ymmärretty, että nämä riidat eivät pääty tuomioistuimen päätökselläkään, vaan katkeruus jää elämään riidan hävinneeseen vanhempaan. Kun katkeruus elää vanhemmassa ja riita jättää pahat jäljet vanhempien keskinäisiin suhteisiin, tuntee lapsi sen väistämättä myös omassa elämässään pahan olon aiheuttajana. Tästä on lapsia pyrittävä suojaamaan. Tämän vuoksi sovittelulla haetaan vanhempien itsensä tekemää ratkaisua. Tämä tarkoittaa usein sitä, että molemmat joutuvat joustamaan omissa vaatimuksissaan lapsen edun nimissä. Tavoitteena on myös osoittaa lapsen etu, joka ei aina ole vanhemman oman edun mukainen ratkaisu. Sovintotyöskentely ymmärretään siis keskeiseksi tavaksi ehkäistä huoltoriitojen pitkittymistä ja vaikeutumista. Kokeilujakson sovittelukokemukset kolmelta vuodelta ovatkin olleet hyvin myönteisiä.

Samassa yhteydessä on aikaisempien puheenvuorojen tapaan todettava, että eropalvelut kunnissa vaihtelevat Suomessa merkittävästi ja ovat monessa kaupungissa täysin riittämättömät. Sovittelua kaivataan jo paljon varhaisemmassa vaiheessa, ja ratkaisun löytyminen heti eron alkuvaiheessa olisi koko perheen kannalta inhimillisempääkin. Suuntauksena voi myös olla se, että vanhemmat hakeutuvat jatkossa suoraan tuomioistuimiin saadakseen sovittelua riitaansa. Näin ei saa olla.

Ero on aina vakava kriisi kaikille, myös lapsille. Tässä kriisissä perheet tarvitsevat tukea selvitäkseen mahdollisimman pienillä vaurioilla. Eron ilmiöstä on uskallettava rehellisesti puhua, jotta tärkein tavoite, lapsen etu, kirkastuu meille kaikille. Lapsen etu on vanhempien keskinäinen sopu.

Jaana Pelkonen /kok:

Arvoisa puhemies! Edellä on kuultu hyviä puheenvuoroja, kuten äskeinen edustaja Salosen puheenvuoro, johon on erittäin helppo yhtyä.

On erittäin surullista, että aivan liian usein lapset joutuvat pitkäaikaiskärsijöiksi vanhempiensa välienselvittelyssä. Jo maalaisjärki kertoo meille kaikille, että vanhempien riitely ja sen pitkittyminen eron jälkeen on erittäin suuri riski lapsen hyvinvoinnille. Suomalainen palvelujärjestelmähän tarjoaa vanhemmille useita eri mahdollisuuksia ratkaista lapsen asiat sovinnollisesti. On kuitenkin ihan liian usein havaittavissa sitä, että vanhemmat jäävät erimielisiksi ja hakevat ratkaisua nimenomaan sieltä tuomioistuimesta. Lapsiystävällisen sovittelun vakinaistaminen ja laajentaminen koko maahan onkin siis erittäin kannatettavaa.

Kaikkien näiden kehujen keskellä on kuitenkin tiedostettava myös se, että kaikkiin tapauksiin tämäkään malli ei valitettavasti toimi mutta tuo varmasti monen lapsen elämään kaivattua rauhaa ja vakautta. Erittäin tärkeää olisi huolehtia perheiden ja eroperheiden riittävistä ennalta ehkäisevistä palveluista ja varhaisen tuen riittävyydestä, kuten täällä edustaja Mäkisalo-Ropponenkin omassa puheenvuorossaan jo totesi.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä laissa on saatu maaliin säännökset, jotka on kirjattu jo hallitusohjelmaan. Tässä kehyksessä on hyvä huomioida, että erotilanteissa kaikista lasten huoltajuuteen liittyvistä tapauksista 90 prosenttia saadaan sovittua vanhempien kesken ilman vaikeaa riitautumista. Tämä laki kohdistuu siis tuohon pieneen 10 prosenttiin.

Nykylainsäädäntö perustuu siihen lähtökohtaan, että lapsi ei ole asianosainen lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevissa asioissa. Nykyiset säännökset kuitenkin mahdollistavat lapsen kuulemisen huoltoriidan tuomioistuinsovittelussa, etenkin mitä varttuneemmista lapsista on kyse. Tämän vuoksi lakivaliokunta ei pitänyt tarpeellisena, että tässä yhteydessä lakiin otettaisiin vielä erityissäännöksiä asiasta.

Haluan kuitenkin painottaa, että lapsen oma näkemys tulisi ottaa aina huomioon. Jo pienikin lapsi kykenee viestimään tarpeistaan ja toiveistaan. Tämän näkemyksen toivat esille asiantuntijakuulemisissa muun maussa Mannerheimin Lastensuojeluliitto sekä lapsiasiavaltuutettu. Lisäksi fyysiseen tilaan, jossa lasta asiasta kuullaan, on kiinnitettävä huomiota, jottei kolkko toimistorakennus pelota lasta ja aiheuta lapselle ylimääräistä jännitystä. Lapsi tarvitsee kodinomaisen ympäristön, jossa pienikin lapsi voi tarvittaessa leikin ja toiminnan ohessa rentoutuneena tuoda esiin kantojaan. Tärkeintä on, että lapsi huomioidaan omaan ikätasoonsa suhteutettuna.

Mielestäni lapsen edun huomioiminen ja vaaliminen on yksi meidän päätehtävistämme huoltajuusasioissa. On pystyttävä tunnustamaan tosiasiat ja tositilanteet, joissa aikuiset ovat epäonnistuneet syystä tai toisesta yhteisessä taipaleessaan ja päätyneet eroon. Lapset ovat asiaan syyttömiä, ja tämän vuoksi lapsi ei saa joutua erotilanteessa riitakapulaksi. Valitettavasti aikuiset eivät aina hyvästä yrityksestäkään huolimatta kykene pitämään lasta huoltajuusriitojen ulkopuolella. Tämän vuoksi asiasta on tärkeää säätää laissa. Lapsuutta on suojeltava ja huoltajuusriidoissa on päästävä ratkaisuihin nimenomaisesti lapsen edun vuoksi.

Arvoisa puhemies! Pienoista huolta aiheutuu sovittelun luottamuksellisuudesta sovittelijan ja sovittelijan avustajan osalta, sillä sen on todettu olevan heikompi kuin esimerkiksi lääkäreillä. Salassapitovelvollisuus voi syrjäytyä siksi, että muualla laissa säädetään toisin. Lisäksi todistamiskielto tulee sovellettavaksi vain riita-asian oikeudenkäynnissä, ei rikosasioissa. Näillä näkökohdilla saattaa olla niin kielteisiä kuin myönteisiäkin vaikutuksia sovittelun suosioon keinovalikoimien joukossa. Tämän vuoksi on syytä seurata asiaa lain voimaantulon jälkeen ja tarvittaessa reagoida nopeasti.

Arvoisa puhemies! Kyseisen lain käyttöön ottamiseen on liittynyt huolta resurssien riittävyydestä. Nyt valiokuntakuulemisissa viesti oli selkeä. Käsitys perheasioiden sovittelun ja kunnallisten eropalveluiden tilasta oli yhtenevä: kyseiset palvelut ovat nykyisellään riittämättömiä. Tähän asiaan tulee erityisesti jatkossa kiinnittää huomiota.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Kun lapsen huollosta ja tapaamisesta tulee vanhempien kesken ristiriitaa ja riitaa, niin on hyvä, että tuomioistuinkäsittelyn ohella on olemassa vaihtoehtoja, jotka ovat niin sanottuja pehmeämpiä keinoja kuin perinteinen oikeudenkäynti.

Hallituksen esitys sovittelumenettelyn laajentamisesta valtakunnalliseksi on erittäin tervetullut ja hyvä esitys, jota mielihyvin voin olla tukemassa. Siinä vanhemmat nimenomaan sopivat keskenään lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta, mikä luo ehkä pitkäjänteisemmän ratkaisun lapsen huollolle ja tapaamiselle.

On silti syytä muistaa, kuten esimerkiksi edustaja Pelkonen täällä toi esiin, että tämä menettely ei sovi kaikkiin tapauksiin. Jos perheessä on esimerkiksi todennettua perheväkivaltaa, uhkailua tai painostamista tai jos perheen osapuolilla on vakavia mielenterveyden ongelmia, niin silloin tällainen sovittelumenettely ei ole oikea tapa ratkoa lapsen asioita ja lapsen etua, ei edes asiantuntija-avusteisena, vaan silloin on muita keinoja syytä käyttää.

Lapsen kuulemisesta on täällä myös hyviä puheenvuoroja käytetty. Lasta on toki syytä silloin kuulla, kun lapsen oma ikä, kasvu ja kehitys ovat sen mukaisia, että kuulemiselle on perusteet, mutta on syytä huomata sekin, että lapsen edun on tässä syytä olla se kärki. Lasta ei saa painostaa tai käyttää hyväksi mieleisensä ratkaisun saavuttamiseksi tässä sovittelumenettelyssä.

Haluaisin, puhemies, kiinnittää huomiota myös siihen, että hallitus on sopinut, että turvakodit siirretään valtion hoidettaviksi. Joskus lapsen ja tapaavan vanhemman välille tarvitaan tukea, ja turvakodit ovat järjestäneet näitä niin sanottuja tuettuja ja valvottuja tapaamisia. Ne ovat kuitenkin tähän saakka olleet kuntakohtaisia. Toivon, että nyt, kun valtio ottaa vastattavakseen turvakotitoiminnasta, myös nämä tapaamisjärjestelyt voitaisiin tehdä valtakunnallisiksi.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut poikkeuksellisen hyvän esityksen lapsiystävällisen sovittelun laajentamisesta valtakunnalliseksi toiminnaksi. Tämähän on ollut kokeilussa vuoden 2011 alusta tietyissä tuomioistuimissa, ja siitä on saatu loistavia kokemuksia, joskin vain pieni osa näistä riidoista onneksi joutuu tämmöiseen tuomioistuinkäsittelyyn, koska useimmiten vanhemmat pystyvät nämä sopimaan. Mutta ne tapaukset, mitkä tulevat tuomioistuimiin ja tässä tapauksessa ennen tuomioistuinkäsittelyä tähän sovitteluun, ovat usein vaikeita. Onneksi niistä osa kuitenkin on sellaisia, joissa vanhemmat ovat järkeviä ja pääsevät sopuun. Valitettavasti pieneen osaan liittyy sitten alkoholi- ja mielenterveysongelmia, perheväkivaltaa, ja ne eivät tänne kuulu, ja valitettavan monessa tapauksessa on, voi sanoa, luonnehäiriöisiä vanhempia, jotka nimenomaan haluavat riidellä riidan vuoksi eivätkä ajattele lapsen etua. Mutta kuitenkin tämä on hyvä asia.

Nostan tästä esiin muutaman asian. Miesnäkökulma: Nythän tilanne on, että sovittelijoista valtaosa on naisia, joukossa on vain muutama mies. Valitettavasti monet isät kokevat, ehkä perusteettakin, epäoikeudenmukaisuutta tässä herkässä tilanteessa, ja he kokevat, että se miesnäkökulma jää täysin näkemättä siellä. Eli tämän vuoksi olisi tärkeätä, että myös miehiä saataisiin tähän toimintaan mukaan, ja sitä ennen, kun ei saada, valmentavan koulutuksen pitää lähteä myös siitä näkökulmasta, että siinä huomioidaan miehen näkemys. Esimerkiksi parisuhde- ja perheväkivaltaa on käsiteltävä nykypäivän oppien mukaan laajasti eikä vain perinteisten oppien mukaan. Mutta totta kai kaiken lähtökohta, että myös miehet osallistuvat sovitteluun, on se, mistä pitää pitää kiinni, ja sitä pitää kehittää tässä hyvässä systeemissä.

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ovat lakivaliokunnan edustajat ihan ansiokkaasti käsitelleet yksityiskohtaisesti tätä hyvää lakiehdotusta ja mietintöä. Puhun enemmänkin tällaiselta periaatteellisemmalta kannalta.

On todella aika surullista, että niin ihana asia kuin parisuhteen muodostaminen ja vielä sen jälkeen sitten lapsen tai lapsien tekeminen usein sitten päätyy riitaisaan eroon ja pitkittyneisiin oikeudenkäynteihin. Se on silloin aina tappio niin molemmille vanhemmille kuin erityisesti lapselle, siitä kärsivät kaikki osapuolet, siitä eivät kärsi edes ainoastaan vanhemmat ja lapsi, vaan siitä kärsivät isovanhemmat, ja se vaikutus ulottuu hyvin pitkälle.

Kun muun muassa tasa-arvoasiain neuvottelukunnan miesjaostoa vedän puheenjohtajana, ja tämä koskee kaikkia meitä, jotka olemme jollain tavalla mukana tasa-arvopolitiikan siellä miespuolella: kyllä ne yhteydenotot ovat valtavia ja se tuska ja huoli, mitä monet isät tuovat esiin siinä, että eivät omasta mielestään saa tasapuolista kohtelua, eivät sosiaalitoimistoissa, eivät välttämättä oikeudenkäynneissäkään, ja mitä siellä takana on? Itse asiassa siellä takana on vuosisatojen perimä meidän korvien välissä, ja meillä on kuitenkin sitä ajattelua edelleen, ja sen takia meidän pitää muistaa katsoa näitä yhteiskunnallisia uudistuksia tällaisten sukupuolittuneiden rakenteiden ja roolimallien purkamisenkin näkövinkkelistä. Vanhemmuutta pitää jakaa tasaisemmin, työelämää pitää jakaa tasaisemmin, ja mainitsen tässä lopuksi esimerkiksi tämän mallin 6+6+6. Tällaiset rakenteelliset uudistukset tekevät sukupuolten, isien ja äitien, kesken yhteiskunnasta tasa-arvoisemman, ja ne poistavat pikkuhiljaa niitä huolia, joita nyt on liian paljon vielä muun muassa näiden eroriitojen taustalla.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Lähtökohtaisesti tämä lakialoite on erittäin hyvä, ja se on hyvä, että tässä sanotaan, että "asiantuntija-avustajalla tulee olla psykologin, lastenpsykiatrian erikoislääkärin tai sosiaalityöntekijän peruskoulutus taikka muu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto, tehtävän hoitamisessa edellytettävä täydennys- ja lisäkoulutus, kokemusta työskentelystä eroperheiden kanssa sekä riittävä suomen tai ruotsin kielen taito".

Tässä on yhdessä kappaleessa sekä hyvää että huonoa. Se on hyvä, että vaaditaan koulutusta: koulutusta tarvitaan lastensuojelussa ja koulutusta tarvitaan sosiaalityön puolella. Meillä Pohjanmaan rannikolla tällä hetkellä 68 prosenttia sosiaalipuolen työntekijöistä on vailla alan koulutusta. Näitä ihmisiä on myös lastensuojelun puolella, ja se on hyvä, että nyt siihen vaaditaan se koulutus. Ongelma on tietysti se, miten valvonta tulee toimimaan.

Sitten tässä kappaleessa tuo viimeinen, mitä vaaditaan: riittävä suomen tai ruotsin kielen taito. Ymmärrän tai-sanan käytön sen takia, että ei sanota ja/tai, koska se estäisi ammattilaisten palkkaamista, koska toinen kotimainen kieli on aika monelle vaikea. Mutta varsinkin ruotsinkielisellä Pohjanmaalla tämä tuo myös sellaisia tilanteita, että ammattilaisella on riittävä ruotsin kielen taito mutta ei riittävää suomen kielen taitoa, jotta näitä asioita voitaisiin käsitellä. Tämä on ehkä vähän vaikeaa mieltää, mutta näin se vain tuolla ruotsinkielisellä puolella on.

Mehän tiedämme kaikki, että lapset ovat varsin lojaaleja vanhemmilleen, ja hyvä näin. Mutta näissä asioissa täytyy työntekijän olla se, joka erottaa vääränlaisen lojaalisuuden oikeanlaisesta lojaalisuudesta. Työntekijän täytyy myös pystyä erottamaan sellainen asia, että syyllistetään vaikkapa perheen isää sen takia, että hänellä on tapana ottaa lauantaisin muutama kalja saunan jälkeen, ja helposti sanotaan, että "se on täysjuoppo", vaikka hän olisi ollut erittäin hyvä isä ja siitä huolimatta huolehtinut esimerkiksi lasten harrastuksista, kuljettanut viikon siellä ja näin toisin. Nämä pitää ottaa huomioon.

Ja sitten yksi tärkeä asia, mitä tietenkään tässäkään ei vielä tule, ja se saattaakin olla lainsäätäjällekin semmoinen kohta, mihin emme pääse kunnolla puuttumaan: lapsen oikeus isovanhempiinsa. On erittäin traagista, erittäin säälittävää ja jopa itkettävää, että sen jälkeen kun tulee ero, niin jos ero on perin riitaisa, käy hyvin herkästi sillä tavalla, että osa isovanhemmista liukuu pois lapsen elämästä, eivät omasta halustaan vaan siitä syystä, että vanhemmat eivät pääse sopimukseen siitä, miten tämä lapsi voisi tavata kaikkia isovanhempiaan. Tämä on minun mielestäni semmoinen asia, joka meidän täytyy myös ottaa esille ja uskaltaa ottaa esille. Jos kaikki aikuiset muistaisivat yhden asian, elämä olisi lasten kohdalla paljon parempi. Se on se, että yhdelläkään lapsella ei ole koskaan liikaa aikuisia, rakastavia ihmisiä ympärillään. Jokainen aikuinen, rakastava ihminen jokaiselle lapselle on tärkeä, ja siitä kannattaa pitää kiinni.

Mutta kaikkinensa tämä lakialoite on erittäin hyvä, ja on erittäin hyvä, että nostetaan esille nimenomaisesti lastensuojelun henkilökunnan ja näiden avustajien koulutus, koska koulutus on tässä a ja o. Tosin tiedämme, että kirjanoppineisuus ei yksistään riitä. Toivottavasti myöskin on sitten niitä sosiaalisia taitoja hoitaa sitä tointa.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Vierastin vähän esitykseen jäävää pätevyysvaatimusta "muu soveltuva ylempi korkeakoulututkinto", koska katson, että nimenomaisesti tähän tehtävään vaaditaan joko psykologin, lastenpsykiatrian erikoislääkärin tai sosiaalityöntekijän koulutus, jonka lisäksi tehtävään pitää saada vielä täydennys- ja lisäkoulutusta ja pitää olla kokemusta työskentelystä eroperheiden kanssa. Lisäksi katsoisin tärkeänä, että myös lastensuojelun osaamista olisi asiantuntija-avustajalla.

Ymmärrän tämän huolen miesnäkökulman puutteesta. Haluaisin kuitenkin huomauttaa, että koulutukseen, esimerkiksi sosiaalityöntekijän koulutukseen, hakee valtaosaltaan naisia. Valintaprosessissa keskeistä minusta on henkilön pätevyys, ei niinkään sukupuoli, sillä pätevä työntekijä ymmärtää lapsen tarpeen sekä äitiin että isään. Välillä minusta tuntuu — minäkin itse tasa-arvon vahvana puolestapuhujana — että me keskitymme ehkä liikaa tasa-arvokysymykseen, kun kyseessä pitäisi olla erityisesti se lapsen etu. Meidän tulisi myös luottaa nykyistä enemmän erityisesti oikeuslaitoksen tasapuolisuuteen mutta myös esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden ammattitaitoon siinä, että he ymmärtävät äidin ja isän, molempien, merkityksen lapselle.

Tämän lisäksi muutamalla sanalla haluaisin vielä sanoa tästä lapsen kuulemisesta. On tärkeää, että lapsi pääsee ilmaisemaan ajatuksiaan, ja sen takia kuuleminen on tärkeää, mutta päätöstä ei missään nimessä saa laittaa lapsen tehtäväksi. Lapsi ei saa myöskään joutua riidan välikappaleeksi. Sellaisia tilanteita on vältettävä. Sen takia pidänkin hyvänä, että erikseen selvitetään kokonaisuudessaan lasten kuulemista, ja tämän lisätyöryhmän pohjalta voimme sitten tarkentaa ohjeita lapsen kuulemisessa.

Kari Tolvanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluan korostaa tässä, ettei tule väärinkäsityksiä: Kun edustaja Salonen tässä otti esiin tämän, ettei sosiaaliviranomainen toimisi tasapuolisesti, niin tätä en suinkaan tarkoita. Tarkoitan sitä, että kun isä menee herkässä mielentilassa tällaiseen sovitteluun ja kaikki muut osapuolet ovat naisia ja asenteethan aikaisemmin etenkin ovat olleet sitä, että lapset menevät aina äidille, niin joku sanaton viesti saattaa jo sen isän lannistaa heti siinä ovella, kun tänne tilanteeseen mennään. Tätä tarkoitan, että siellä siinä mielessä pitäisi olla miehiä. Minä olen kanssa samaa mieltä, että se työntekijän pätevyys ratkaisee, mutta joissain asioissa myös se viesti, joka sieltä tulee, on se ensimmäinen viesti, joka sitten lannistaa tai masentaa ihmisiä, tai saattaa tuntua näistä ihmisistä, että tulee väärä lopputulos, puolueellinen, vaikka näin ei olisi.

Ihan lyhykäisyydessään sitten lapsen kuulemisesta. Minun mielestäni meidän yhteiskunnassamme hieman liikaa aristellaan lapsen kuulemista. Esimerkiksi rikosprosessissa, jos lapsen epäillään joutuneen vaikka perheen sisäisen pahoinpitelyn tai seksuaalisen hyväksikäytön uhriksi, häntä pääsääntöisesti aina kuullaan. Sen tekevät asiantuntijat turvatuissa olosuhteissa. Heidät on siihen koulutettu, ja he osaavat lukea sitä lasta muutenkin kuin sen perusteella, mitä hän kertoo — lähinnä sen perusteella, miten hän sen kertoo. Siinä mielessä olisi tärkeää tähän sovitteluunkin laajentaa tämä lapsen kuuleminen joka tapauksessa mukaan, ei siten, että vanhemmat ovat siinä mukana, eikä tietenkään sitten, jos lapsen kehitystaso ei tätä salli tai se on vahingollista lapselle. Mutta voi sanoa, että lapsen suusta usein se totuus tulee, ja saattaa lapsen suusta tulla myös hänen oma etunsa, mikä helpottaa sitten tämän sovittelun etenemistä ja saa ehkä vanhemmatkin tai ainakin toisen vanhemman ymmärtämään sen, mikä se lapsen todellinen etu on. Eli tässä mielessä lapsen kuulemista minun mielestäni tässä sovitteluasiassakin tulee ehdottomasti kehittää.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jos mennään vielä näihin pätevyysvaatimuksiin, niin nehän ovat todella kovat tässä. Meillä esimerkiksi lastenpsykiatreista on pula, koulupsykologeista on pula, ja jos me vaadimme, että tämä on näin tiukka, niin saattaa olla, että tämä laki vesittyy. Siksi kysyinkin äsken, miten sitä valvotaan, että tämä systeemi tulee toimimaan.

Mutta mitä tarvittaisiin ilman muuta, jotta tämä laki toimisi mahdollisimman hyvin: Me tarvitsisimme lisää maisterikoulutusta. Me tarvitsisimme koulutusta muun muassa Pohjanmaalle, me tarvitsisimme kouluttajia sosiaalityöntekijöille. Nyt meillä on pulaa myös heistä, ja sen takia meillä ei ole tarpeeksi koulutuksen saaneita sosiaalityöntekijöitä. Ensin pitää kouluttaa opettajat, sen jälkeen pitää kouluttaa nämä ihmiset tälle alalle. Tämä systeemi on tämmöinen aika moninainen, mutta on erittäin hyvä, että tämä asia on edes noussut agendalle, koska varmasti lapsen etu kasvaa tämän lakiesityksen myötä.

Lapsen kuulemisesta sen verran, että se on minun mielestäni aina tärkeää, ja se on juuri se kohta, missä tarvittaisiin sitä psykologin tai psykiatrin silmää katsomaan, mitä lapsi puhuu, koska tosiasia on se, että lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen, siitä me emme pääse yhtään mihinkään. Mutta kyllä sieltä ne oikeatkin asiat tulevat. Hyvin usein, kun lapset ovat lojaaleja, lapset kertovat sillä omalla karulla pienellä tavallaan sen, että ei isä ole minulle paha eikä äiti ole minulle paha, vaikka siellä kotona olisi minkälaisia riitoja ollut, vaikka kotona olisi ollut jopa väkivaltaa isän ja äidin välillä. Sen väkivallan ei välttämättä ole tarvinnut kohdistua lapseen.

Nämä ovat vaikeita asioita ratkaista siinä tilanteessa, kun puhutaan, kuka saa lasta tavata ja missä saa lasta tavata, mutta kun näissä päästäisiinkin siihen, että ei olisi kysymys sen isän oikeudesta eikä sen äidin oikeudesta vaan olisi kysymys sen lapsen oikeudesta, lapsen oikeudesta kumpaankin vanhempaansa ja lapsen oikeudesta kaikkiin isovanhempiinsa. Se on äärimmäisen tärkeä asia, koska se vie lasta eteenpäin ja se antaa lapselle hyvää kasvupohjaa tulevaisuuteen.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti muutamia kommentteja vielä tähän hallituksen esitykseen liittyen.

Ensinnäkin nyt on mielestäni syytä muistaa se, että tämä laki ei millään tavalla estä lapsen kuulemista. Lapsen kuuleminen on aina mahdollista, ja siihen ei tämäkään laki millään tavalla estettä tuo, ja se on tietysti äärimmäisen tärkeää.

Minä pidän kuitenkin sitä aika hyvänä, että tässä on nimenomaan korkealle tasolle asetettu asiantuntija-avustajan koulutus- ja pätevyysvaatimukset ja myös lisäkoulutustarve on selkeästi otettu huomioon. Siinä tilanteessa pitäisin aika selvänä sitä, että asiantuntija pystyy arvioimaan sen lapsen kuulemisen todellisen tarpeen ja erityisesti sen, että lapsi ei joudu tilanteeseen, jossa hänen kuulemisensa voisi vahingoittaa häntä itseään.

On kuitenkin tärkeää, että tätä kokonaisuutta arvioidaan. Niin kuin totesin jo tuossa omassa esittelypuheenvuorossani ja moni muukin on täällä todennut, valiokunnassa pidimme tärkeänä myös sitä, että katsotaan tämä koko lapsen huoltajuuteen ja erotilanteisiin liittyvä kokonaisuus ja lapsen kuuleminen eri vaiheissa. Sehän vaihtelee tällä hetkellä jonkin verran.

Sitten ehkä ihan muutamiin kommentteihin. Edustaja Tolppanen puuttui tähän suomen tai ruotsin kielen taitoon, ja valiokuntahan esittää, että 17 b §:ssä lukisi niin, että kaksikielisissä tuomiopiireissä "kunnan on huolehdittava siitä, että käräjäoikeuden käytettävissä on asiantuntijapalveluita sekä suomen että ruotsin kielellä". Eli tämä on luonnollisesti se, mitä tässä tarkoitetaan, eli ruotsinkieliset perheet saisivat ruotsinkielistä asiantuntija-apua ja suomenkieliset suomenkielistä. Tämä on tietysti äärimmäisen tärkeä asia, ei se, että osaa jompaakumpaa ja toista vähemmän hyvin. Se on ilman muuta tietysti koko tämän sovitteluprosessin kannalta oleellista, että osataan juuri sitä kieltä, mitä tarvitaan.

Sen sijaan ehkä vähemmän on noussut esille se kysymys, että meillä on aika paljon monikulttuurisia perheitä ja niiden osalta on erittäin suuria haasteita. Matkan varrella kuitenkin varmasti tähänkin tullaan löytämään hyviä keinoja: kulttuurin tuntemus, sellaisten kielten osaaminen, joita aika vähän kuitenkin puhutaan. Tulkin kautta toimiva sovittelutoiminta ei välttämättä ole yhtä tehokasta. Mutta tämä on varmasti asia, mitä tulevaisuudessa tässäkin salissa vielä tullaan miettimään.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on kuultu erinomaisia puheenvuoroja, ja mielelläni vielä vähän jatkan tästä. Sovittelutilanne on erittäin herkkä kaikkien osapuolten kannalta. Tilanteessa olevilta ammattilaisilta vaaditaan poikkeuksellista kykyä aistia sitä tunnelmaa ja myötäelää ihmisten tuntoja — kuitenkin niin, että eivät mene mukaan erilaisiin roolipeleihin. Täytyy muistaa, että esimerkiksi itku on tietyllä tapaa manipulatiivinen keino, aggressiivinen keino, jos sitä käytetään väärin, ja on tapauksia, joissa sitä käytetään puolin ja toisin. En syyllistä tässä nyt mitään sukupuolta, mutta tilanteet ovat vaativia. Erilaiset viestit, eleet, mikroilmeet voivat ratkaista hyvin paljon siitä, miten se tilanne lähtee sovittelussa kehittymään.

Sen jälkeen, kun lakialoitteeni tein vuonna 2012, olen saanut varmasti satoja viestejä ja erilaisia tarinoita, yhtenä esimerkkinä esimerkiksi tilanne, jossa ex-puolisot, menevät siihen tilanteeseen, läsnä on vain naisia ja paikalle saapuva nainen kätellään, pyydetään istumaan — ja mitä miehelle tehdään? Miehelle osoitetaan penkkiä, että istu sinä siinä, toivottamatta tervetulleeksi, kättelemättä. Kyllähän tämä lähtökohtatilanne on silloin suoraan sanoen tuhoon tuomittu.

Nyt tuli vähän semmoinen spontaani ajatus, että voisiko jopa — minä en kiintiöistä pidä, mutta kun esimerkiksi kaupunginhallituksissa, kunnan toimielimissä pitää tasa-arvonäkökulma huomioida, että vähintään 40 prosenttia on molempia sukupuolia, miehiä tai naisia, toista sitten enimmillään 60 — tämmöisessä tilanteessa sitten huomioida tällaiset asiat. Tietysti se menee lisänormien puolelle ja vähän vaikeiksi menevät nämä tilanteet, mutta näin.

Outi Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! No, omalta osaltani haluan kiittää hallitusta siitä, että tämä kokeiluna liikkeelle lähtenyt toiminto ollaan nyt vakinaistamassa. Tässä valiokunta on osaltaan tehnyt mietinnön osalta hyvää työtä siinä, että tämä asia on perattu ja nämä ongelmakohdat on hyvin huolellisesti punnittu. Olen erittäin vakuuttunut siitä, että tämä on suunta, jota yhteiskunta kaipaa. Asiat saadaan ripeästi eteenpäin, ja sen sovittelutyön kokemukset ovat erittäin kannustavia.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä vielä muutama sana tähän sukupuolikysymykseen. Valiokunta kuuli tästä asiasta ja pohti myös aika tarkkaan tätä näkökulmaa. On tietysti aika vaikeaa ja ehkä mahdotontakin ajatella, että meillä olisi jotkut kiintiöt. Lähtökohdan pitäisi olla se, että kunnat pystyisivät tarjoamaan myös vaativia palveluita siten, että esimerkiksi sosiaalityöntekijöitä, jotka tekevät työtä lastensuojelun parissa, toimisi työpareina miespuolinen ja naispuolinen yhtä aikaa. Omassa kotikaupungissani tästä on erinomaisen hyviä kokemuksia. Siksi olisi erittäin suotavaa, että pystyttäisiin löytämään tasapaino tähän välille.

Ehkä on syytä vielä todeta pienenä yksityiskohtana, että valiokunnan kaksi ensimmäistä kuultavien porukkaa tai kokonaisuutta olivat kaikki naisia. Valiokunnan pöydässäkin pohdimme, onko tilanne tosiaan se, että näin naisista väkeä on asiantuntijoina tämän asian tiimoilta. Kuitenkin täytyy sanoa, että ainakin itselleni jäi kuulemisesta sellainen tunne, että vilpittömästi pyritään lähtemään siitä, että tasavertaisesti kohdellaan sekä miehiä että naisia, mutta uskon, että helpommin miehille jää tässä prosessissa sellainen tunne, että heitä ei välttämättä kuulla. Sekin on tietysti tärkeä signaali, joka pitää ottaa huomioon silloin, kun pohdimme, minkä tyyppistä palvelua pystytään järjestämään erotilanteessa.