Leea  Hiltunen  /skl:

Arvoisa rouva puhemies! Olen tehnyt lakialoitteen, jolla korjattaisiin epäkohta, joka on jäänyt voimaan, kun kiinteistöverolain 12 a §:n muuttamisen yhteydessä jätettiin määrittelemättä riittävällä tarkkuudella tuloverolain 22 §:n tarkoittamat yleishyödylliset yhteisöt. Tämä on aiheuttanut tulkintavaikeuksia erityisesti verohallinnolle määritellä alennetun kiinteistöveron piiriin kuuluvat yleishyödylliset yhteisöt.

Kiinteistöverolakiahan on uudistettu 98. Tällöin 13 a § sai seuraavan sisällön: "Poiketen siitä, mitä 11 §:ssä kiinteistöveroprosentin alarajasta säädetään, kunnanvaltuusto voi määrätä tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosentin edellä säädettyä alhaisemmaksi, jos kiinteistöllä sijaitseva rakennus on pääasiallisesti yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Tässä pykälässä tarkoitetun kiinteistön kiinteistöveroprosentiksi voidaan määrätä myös 0,00." Kysymys on siis siitä, että jos kunnanvaltuusto päättää käyttää hyväksi tätä lakikohtaa ja määrää yleishyödylliselle yhteisölle oman veroprosentin, verohallinnon tehtävänä on tutkia, mitkä yhteisöt ja niiden omistamat kiinteistöt ovat edellä mainitun pykälän täyttäviä. Tätä veroprosenttia sovelletaan sitten kaikkiin verohallinnon tulkinnan mukaisiin, kunnassa oleviin 22 pykälän tarkoittamiin yleishyödyllisiin yhteisöihin.

Käytäntöhän on ollut, että vuoden 99 loppuun saakka yleishyödyllisen yhteisön veroprosentti koski ainoastaan yhdistys- ja seurojentaloja, jos rakennus oli pääasiallisesti yleisessä ja yleishyödyllisessä käytössä. Vuoden 2000 alusta laki siis muuttui koskemaan kaikkia tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuja yleishyödyllisen yhteisön omistamia rakennuksia ja maapohjia. Lain sanamuoto ja sen tulkinta siitä, mitkä kaikki luetaan yleishyödyllisiksi yhteisöiksi, jäi kuitenkin joiltain osin kovin epäselväksi. Tuloverolain 22 §:ssä yhteisö on yleishyödyllinen — se on siis siellä määritelty — jos "se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä". Siis nämä kolme eri kohtaa on määritelty tuossa pykälässä, milloin yhteisö on yleishyödyllinen.

Pykälässä annetaan esimerkkejä edellä vaaditut ehdot täyttävistä yhteisöistä. Esimerkkiluettelon mukaan yleishyödyllisinä yhteisöinä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa, harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen.

Nyt seurakunnat ja uskonnolliset yhdyskunnat ovat jääneet tästä pykälästä ulkopuolelle, siis tästä esimerkistä pois, vaikka niiden toiminta kaikilta osin vastaakin yleishyödylliselle yhteisölle asetettuja kriteerejä. Siis seurakunnat toimivat yleiseksi hyväksi erityisesti sosiaalisessa ja henkisessä mielessä, mutta useimmiten myös aineellisessa ja yhteiskuntaa hyödyttävässä mielessä sekä olemalla toiminnaltaan kaikille avointa ja voittoa tuottamatonta. Seurakunnat ja uskonnolliset yhteisöt ovat usein mukana yhteistyössä muun muassa kunnallisten ja muiden yleishyödyllisten yhdistysten kanssa erilaisissa muun muassa köyhyyttä torjuvissa, päihderiippuvaisten hoitoa edistävissä ja lasten tervettä kasvua ja kehitystä tukevissa projekteissa. Nykyisen lain sanamuoto ei tee tarpeeksi selväksi seurakuntien ja uskonnollisten yhdyskuntien asemaa suhteessa alennettuun kiinteistöveroprosenttiin, vaikka uskonkin olleen aikoinaan lain laatijoiden tarkoituksena sisällyttää nimenomaan seurakunnat ja vastaavat näihin lakeihin.

Tätä uudistusta on nyt sovellettu kiinteistöverotuksessa ensimmäistä kertaa viime vuonna, ja eri kunnissa lakia on nyt tulkittu ja luettu hyvin eri tavoin. Kunnanvaltuustot päättävät tietysti suvereenisti kuntakohtaisesti, käyttävätkö tätä tilaisuutta määrätä erikseen huojennettu verokanta yleishyödylliselle yhteisölle vai eivät. Mutta verohallinnon kanta tuloverolain 22 §:n tulkinnasta on siis mielestäni kovin ahdas, ja verohallinto on hyväksynyt hyvin niukasti muunlaisia kuin pykälän esimerkkiluettelossa mainittuja yhteisöjä yleishyödyllisiin piireihin. Tällaista tietoa eri kunnista on tullut, kun kunnat ovat joutuneet verohallinnolta lausuntoa kysymään.

Oikeustila, mikä nyt vallitsee, on siis kaikkien sidosryhmien kannalta mielestäni epäselvä ja omiaan synnyttämään tarpeettomia prosesseja, ja sen takia toivon, että nyt tämä asia avattaisiin uudelleen ja korjattaisiin tämä epäkohta. Olen kovin iloinen siitä, että täällä on myös ed. Pehr Lövin aloite liittyen kiinteistöverolain 13 a §:n muuttamiseen. Toivon lakialoitteelle nopeaa käsittelyä.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Jag försöker också med en lagmotion korrigera det här felet genom att komplettera fastighetsskattelagens 13 a § med samma målsättning som ledamot L. Hiltunen, så vi har samma ändring för ögonen.

Puhemies! Minäkin haluan lakialoitteella korjata puutetta ja osaltani yritän tehdä sen kiinteistöverolain 13 a §:n muuttamisella, vähän eri tavalla kuin ed. L. Hiltunen, mutta aihe ja muutos oikeaan suuntaan on ihan sama.

I fastighetsskattelagens 11 § bestäms om den allmänna fastighetsskatteprocentsatsen. Enligt 13 a §, som fogades till lagen i samband med behandlingen i riksdagen och tillämpades första gången år 2000, kan kommunfullmäktige avvika från den undre gräns som bestäms i 11 § när den bestämmer fastighetsskatteprocenten för den byggnad och mark som ägs av ett i 22 § inkomstskattelagen avsett allmännyttigt samfund, om byggnaden på fastigheten huvudsakligen är i allmänt eller allmännyttigt bruk. Fastighetsskatteprocenten för en byggnad som avses i denna paragraf kan också bestämmas vara 0,0 procent.

I motiveringstexten till statsutskottets betänkande 17/1998 rd nämns som ett problem att bestämmelsen exempelvis inte tidigare tilllämpats på religiösa samfunds eller idrottsföreningars hus. Lagrummet täckte sålunda bara en del av de samfund som ingår i begreppet allmännyttiga samfund enligt 22 § inkomstskattelagen. Utskottet föreslog att i 13 a § fastighetsskattelagen alla de allmännyttiga samfund som avses i 22 § inkomstskattelagen jämställs med varandra och att bestämmelsen avser hela fastigheten. Likaså anges i texten att allmännyttigheten måste undersökas separat för varje klients vidkommande.

Enligt 22 § inkomstskattelagen är ett samfund allmännyttigt då det verkar enbart och omedelbart till allmän fördel i materiell, andlig, sedlig eller samhällelig bemärkelse, och dess verksamhet inte enbart är begränsad till personkategorier och det inte genom sin verksamhet bereder dem som är delaktiga i samfundet ekonomisk förmån i form av dividend eller vinstandel eller i form av sådan lön eller annan gottgörelse som är större än skäligt.

I inkomstskattelagens 22 § 2 mom. finns en förteckning över allmännyttiga samfund. Förteckningen är en exempelförteckning vilket innebär att även andra samfund än de som nämns i förteckningen kan vara allmännyttiga. Dock verkar fastighetsskattelagens 13 a § förutsätta att samfundet nämns i exempelförteckningen för att kunna anses vara ett allmännyttigt samfund. I 22 § inkomstskattelagen nämns inte religionssamfund som exempel. I 21 § samma lag bestäms om delvis skattefria samfund som betalar skatt till kommunen och församlingen enligt den inkomstskatteprocent som nämns i 24 §. I 21 § nämns igen den evangelisk-lutherska kyrkan, ortodoxa kyrkosamfundet och andra religionssamfund samt deras församlingar.

Puhemies! Kiinteistöverolain 11 §:ssä on säädetty yleinen kiinteistöveroprosentti. Lakiin eduskuntakäsittelyn yhteydessä lisätyn, ensimmäisen kerran vuonna 2000 sovelletun 13 a §:n mukaan kunnanvaltuusto voi poiketa 11 §:ssä säädetystä alarajasta tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetun yleishyödyllisen yhteisön omistaman rakennuksen ja sen maapohjan kiinteistöveroprosenttia määrätessään, jos kiinteistöllä sijaitseva rakennus on pääasiallisesti yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä. Tässä pykälässä tarkoitetun rakennuksen kiinteistöveroprosentiksi voidaan määrätä 0,00 prosenttia.

Valtiovarainvaliokunnan mietinnön n:o 17/1998 vp perustelutekstissä mainitaan ongelmana se, ettei säännöstöä ole aiemmin sovellettu esimerkiksi uskonnollisten yhteisöjen tai urheiluseurojen taloihin. Lain kohta kattoi siis ainoastaan osan yhteisöistä, jotka sisältyvät tuloverolain 22 §:n mukaiseen yleishyödyllisten yhteisöjen käsitteeseen. Valiokunta ehdotti, että kiinteistöverolain 13 §:ssä kaikki tuloverolain 22 §:ssä tarkoitetut yleishyödylliset yhteisöt saatetaan keskenään samaan asemaan ja että säännös koskee koko kiinteistöä. Samoin tekstissä ilmaistaan, että yleishyödyllisyys jouduttaisiin tutkimaan kunkin asiakkaan kohdalla erikseen.

Talman! Enligt skattestyrelsens brev av den 9 oktober 1999 till skatteverken och -byråerna kommer befrielse från fastighetsskatt inte att tilllämpas på religiösa samfund. I beskattningspraxis hade man redan innan inkomstskattelagen trädde ikraft ansett att församlingarna och religionssamfunden inte är allmännyttiga samfund.

I inkomstskattelagen avses med religionssamfund sådana trossamfund som är inregistrerade enligt religionsfrihetslagen. Enligt befolkningsregistercentralens statistik uppgår antalet såsom religiösa klassade samfund endast till 40—45. Andra religionssamfund är idéella föreningar och endast på dessa tillämpas de bestämmelser i 22 § inkomstskattelagen som gäller allmännyttiga samfund. Skattskyldigheten för de samfund som avses i 22 § inkomstskattelagen bestäms från fall till fall i samband med beskattningen, men enligt 13 a § fastighetsskattelagen har fullmäktige rätt att avvika från den allmänna skatteprocentsatsen om det är fråga om en sådan skattskyldig som avses i lagen. Därför är det klart att det har betydelse för beskattningen av samfundet hur samfundet är registrerat.

Det måste anses oskäligt att inkomstskattelagen likställer andra religionssamfund med den evangelisk-lutherska kyrkan och ortodoxa kyrkosamfundet bland annat eftersom de förstnämnda saknar beskattningsrätt. Religiösa samfund fyller en viktig funktion som allmännyttiga samfund genom att de verkar till allmän fördel i andlig och samhällelig bemärkelse. Eftersom fastighetsskattelagen verkar förutsätta att ett allmännyttigt samfund nämns i exempelförteckningen föreslås att detta klargörs genom att religiösa samfund infogas i en exempelförteckning över allmännyttiga samfund. Ingrepp i 22 § inkomstskattelagen skulle få långtgående verkningar på andra lagar. Därför föreslås att exempelförteckningen infogas i 13 a § fastighetsskattelagen. Ändringen skulle inte beröra evangelisk-lutherska kyrkan och ortodoxa kyrkosamfundet eftersom de har beskattningsrätt.

I och med lagändringen skall både religiösa samfund och religiösa föreningar kunna komma i åtnjutande av skattelättnaden, och skillnaden i registreringsformen skall ej längre vara avgörande. Skattskyldigheten skulle fortfarande avgöras från fall till fall.

Puhemies! On pidettävä kohtuuttomana, että tuloverolaissa rinnastetaan muut uskonnolliset yhteisöt evankelisluterilaiseen kirkkoon ja ortodoksiseen kirkkokuntaan muun muassa sen vuoksi, että ensiksi mainituilla ei ole verotusoikeutta. Uskonnolliset yhteisöt täyttävät tärkeän tehtävän yleishyödyllisinä yhteisöinä toimimalla yhteiseksi hyväksi hengellisessä ja yhteiskunnallisessa mielessä. Koska kiinteistöverolaki näyttää edellyttävän yleishyödyllisen yhteisön mainitsemista esimerkkiluettelossa, asiaa ehdotetaan selkeytettäväksi liittämällä uskonnolliset yhteisöt yleishyödyllisten yhteisöjen esimerkkiluetteloon. Puuttuminen tuloverolain 22 §:ään aiheuttaisi pitkälle meneviä vaikutuksia muihin lakeihin, minkä vuoksi esimerkkiluettelo ehdotetaan liitettäväksi kiinteistöverolain 13 a §:ään. Muutos ei koskisi evankelisluterilaista kirkkoa eikä ortodoksista kirkkokuntaa, koska niillä on verotusoikeus.

Lain muutoksen myötä sekä uskonnolliset yhteisöt että uskonnolliset yhdistykset voisivat päästä verohelpotuksen piiriin eikä rekisteröimismuodon ero olisi enää ratkaiseva. Verovelvollisuus ratkaistaisiin edelleen tapauskohtaisesti.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edustajat L. Hiltunen ja Löv ovat tehneet vähän samaan suuntaan olevan aloitteen. Minusta tässä ne oleelliset ongelmakohdat ovat tulleet esiin, ja niin kuin tekstissä lukee, on niitä vaikeuksia ollut, että verottaja on tulkinnut toisella tavalla, kuin aikoinaan tästä laista, kun sitä Lipposen ykköshallituksen aikaan käsiteltiin, täällä puhuttiin. Se on ilmeisesti pelkästään verottajan tulkinta, ed. Löv on siinä mielessä oikeassa. Silloin aikanaan, kun kiinteistöverolaki oli käsittelyssä, ainakin itselleni jäi se mielikuva, että eduskunnan tahto on sen suuntainen, jotta samassa yhteydessä, jos vapautetaan yleensä kunnassa yleishyödyllisiä yhteisöjä kiinteistöverosta, mukaan tulevat uskonnolliset yhteisöt. Sen sijaan suhtautumisesta luterilaiseen ja ortodoksiseen kirkkokuntaan minulla on se mielikuva, jotta koska niillä on verotusoikeus, varainhankinta niillä on turvattu ja silloin verotuksen kautta niille tulee myös maksuvaraa. Muistaakseni rauniokirkot on vapautettu verosta.

Sen lisäksi, mitä tässä on käyty keskustelua, jatkoa ajatellen, jos kiinteistöverolakiin saadaan muutoksia, niin kuin odotan, pitäisi tehdä sillä tavalla, jotta tehdään tämä lailla valtakunnalliseksi, ei sillä tavalla, jotta tässä on jonkin tyyppinen näennäisdemokratian maku ja tämä on kunnissa kiistakapula. Nimittäin jos on yleishyödyllinen yhteisö, se pitää koko Suomen alueella vapauttaa sillä edellytyksellä, jotta uskonnolliset yhteisöt ovat mukana, kiinteistöverosta, eikä sillä tavalla kuin tällä hetkellä, että kun kiertää maakuntaa, niin joissakin kunnissa vähän katsotaan, jotta minkäs lajin taloja siellä on ja sitten tehdään poliittinen kädenväännön paikka.

Perusajatus koko tässä jutussa on se, jotta kun harrastetaan yhteiskunnallista, yleishyödyllistä toimintaa, se on se lähtökohta eikä se, että asia viedään poliittiseen kädenvääntöön kunnissa. Tässä sitä ei esitetä, mutta tämä siinä vaiheessa evästykseksi, kun uudelleen tämä laki on auki. Miksei myös näiden lakialoitteiden käsittelyn osalta, kun valiokunnassa toivon mukaan enemmistön tahdon mukaisesti nämä otetaan käsittelyyn, otettaisiin sitten asiantuntijoita siihen ja kuunneltaisiin vähän lausuntoja siltäkin pohjalta, mitä tarkoittaa, jos tehtäisiinkin tasa-arvoinen lainsäädäntö koko Suomeen ja hoidettaisiin kertalaakista homma kuntoon.

Luetteloon pitäisi muuten lisätä kyläyhdistykset. Siinä ei kai liene ollut hirveän paljon ongelmia kunnissa, mutta kuulemma joissakin kunnissa on väännetty kättä, kun on kyläyhdistyksien taloja liian monta ja muita ei siellä olekaan. Sitten on äänestetty siitä, myönnetäänkö vapautus vai ei. Jos kunta on tehnyt semmoisen päätöksen, jotta kyläyhdistyksellä toimitila on ja kunta on vapauttanut sen verosta, verottaja ei ilmeisesti niissä tapauksissa ole iskenyt hanttiin vaan on myös sen hyväksynyt. Ainoana on tämä uskonnollisten yhteisöjen osalta.

Bjarne Kallis /skl:

Arvoisa herra puhemies! Ehkä on paikallaan kerrata vähän, mitä on tapahtunut ja miksi on näin tapahtunut. Kun kiinteistöverolakia vuonna 1998 muutettiin, haluttiin, että kaikki yleishyödylliset yhteisöt tulisivat samaan asemaan kuin maamiesseurat, työväenyhdistykset ja nuorisojärjestöt, joille kunta saattoi myöntää kokonaan verovapauden. Verojaostossa ja valtiovarainvaliokunnassa laadittiin tietenkin mietintö.

Kun mietintö vuonna 1998 tuli suureen saliin, niin ensimmäisessä käsittelyssä, toisessa käsittelyssä kuin kolmannessakin käsittelyssä todettiin varsin selkeästi, mikä on lainsäätäjän tahto. Miksi sitä korostettiin? Jo siitä yksinkertaisesta syystä, että oli pientä pelkoa, että lain käyttäjä, Verohallitus, veroviranomainen, ei muotoilun perusteella pääse riittävään selvyyteen siitä, mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Verojaoston lähes kaikki jäsenet käyttivät tässä salissa puheenvuoron, joissa korostettiin, että nollaveroluokkaan pitää myöskin uskonnollisten yhteisöjen päästä, ja mainittiin vapaat seurakunnat ja muut uskonnolliset yhteisöt. Näin todettiin SDP:n puheenvuorossa, näin todettiin vasemmistoliiton puheenvuorossa, näin todettiin kokoomuksen, keskustan ja kristillisen liiton puheenvuoroissa. Lainsäätäjän selkeä tahto on tämä.

Lakimuutos hyväksyttiin. Tuli vuosi 1999, johon ed. Löv viittasi, ja Verohallitukselta lähti ohje Kuntaliitolle ja edelleen kunnallisille verotoimistoille siitä, mitä lainmuutoksella tarkoitetaan. Se ohje oli varsin epäselvä. Siinä annettiin ymmärtää, että nollaveroluokkaan kuuluvat luterilainen kirkko, ortodoksikirkko, kaikki uskonnolliset yhteisöt ja jopa kuntayhtymät. Tämä pelästytti kunnanvaltuustoja niin, että nollapäätös tehtiin varsin harvassa valtuustossa. Se johti siihen, että tästä talosta meni, sanoisinko, moitteet Verohallitukselle. Eihän ollut lainsäätäjän tarkoitus, että kuntayhtymät tulisivat nollaveroluokkaan, eikä ollut tarkoitus, että valtionkirkko, jolla on verotusoikeus, tulisi nollaluokkaan.

Verohallitukselta lähti uusi kirje Kuntaliitolle, jossa todettiin, että ulkopuolelle jäävät uskonnolliset yhteisöt. Tämän ohjeen tarkka ja ahdas tulkinta johtaa siihen, että uskonnonvapauslain mukaan rekisteröity uskonnollinen yhteisö ei pääse nollakerhoon, mutta kylläkin yhdistyslain mukaan perustettu uskonnollinen yhteisö. Tämä voi sitten johtaa siihen, että esimerkiksi samassa korttelissa toimiva vapaaseurakunta ei pääse nollapiiriin, koska se on perustettu uskonnonvapauslain mukaan, mutta kylläkin helluntaiseurakunta, joka on perustettu yhdistyslain perusteella.

En ole tavannut Verohallituksessa enkä valtiovarainministeriön vero-osastossa henkilöä, joka pitäisi tätä tulkintaa oikeudenmukaisena, vaan jokainen on sanonut, että eihän se näin voi olla. Lain pitää olla selkeä, ja pitää käsitellä niin helluntaiseurakuntia kuin vapaaseurakuntia samalla tavalla. Se taas on johtanut siihen, että eräissä kunnissa on ollut jonkin verran liberaali tulkinta, jossakin toisessa kunnassa on ollut ankarampi tulkinta. Kun olen ollut yhteydessä Verohallitukseen ja vero-osastoon, on annettu ymmärtää, että katsotaan, minkälaisen ratkaisun muutoksenhakuviranomainen tekee näissä tapauksissa.

Asia on kiireinen, aivan niin kuin edustajat L. Hiltunen, Löv ja E. Lahtela ovat todenneet. Me verojaostossa olemme tähän asiaan puuttuneet. Pari viikkoa sitten oli keskustelua. Kun tapasimme vero-osaston, tämä asia oli esillä ja annettiin selkeästi ymmärtää, että tähän pitää saada muutos. On yhdentekevää, hyväksytäänkö muutos muuttamalla tuloverolakia ed. L. Hiltusen esittämällä tavalla vai muutetaanko kiinteistöverolakia ed. Lövin esittämällä tavalla. Molemmat johtavat kyllä samaan ratkaisuun. On todella välttämätöntä, että lainsäätäjän tahto, joka on todella selkeästi käynyt ilmi, myöskin käytännössä toteutuu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä olevat lakialoitteet n:ot 29 ja 31/2001 vp ovat saaneet kannatusta käytetyissä puheenvuoroissa. Aivan erityisesti äskeisessä puheenvuorossa ed. Kallis hyvin asiantuntevasti valotti kysymyksen taustaa.

Oma tarkastelukulmani on lähinnä kunnallisen luottamushenkilön tarkastelunäkökulma asiaan, kun kaupunginhallituksessa omalla kotipaikkakunnallanikin olemme joutuneet tarkastelemaan ja käsittelemään uskonnollisten yhteisöjen anomuksia saada vapautusta kiinteistöverosta. Henkilökohtaisesti koen, että molemmat aloitteet ovat kannattamisen arvoiset. Toivon niille menestystä. Tällöin vältyttäisiin vaikeilta keskusteluilta, joita kunnallisissa päätäntäelimissä joudutaan käymään. Kun kuntien talous on kireä, silloin on hyvin ymmärrettävää, että kunnat ottavat rahaa sieltä, mistä sitä minkäkinlaisen veromuodon kautta on saatavissa. Se tuntuu toisaalta hyvin ikävältä. Sen takia kannatan niin ed. Leea Hiltusen kuin ed. Pehr Lövin lakialoitetta, joiden kautta päädyttäisiin tulokseltaan samaan asiaan. Toivon, että asianomaisessa valiokuntatyöskentelyssä löydettäisiin tähän sopivat ratkaisut.

Mielelläni liittäisin tähän myös ed. Esa Lahtelan esille tuoman näkemyksen erilaisten kyläseurojen ja kylätoimikuntienkin taloista samaan kysymykseen. Monella maaseudun kylällä entiset kyläkoulut ovat siirtyneet tai saattaisivat hyvällä menestyksellä siirtyä kylän yhteiseen käyttöön kylätoimikunnille, kyläseuroille, kyläyhdistyksille, millä nimellä ne tunnetaankin eri paikkakunnilla, jos kylätoimikunnilla olisi mahdollisuus ylläpitää noita kiinteistöjä. Tällöin olisi hyvin selkeää, jos lainsäädännöllä voitaisiin antaa vapaus kiinteistöverosta. Silloin kunnallisessa päätännässä käytäntö olisi yhtenäinen. Ennen kaikkea päätäntä olisi helppoa silloin kunnallisissa hallintoelimissä, kun olisi laki, joka määrittelisi käytännön.

Arvoisa herra puhemies! Toivon molemmille lakialoitteille myönteistä jatkokäsittelyä ja vielä sillä lisäyksellä, että kyläseurojen ja kylätoimikuntien kiinteistöt liitettäisiin verovapaitten kiinteistöjen joukkoon.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On sanomattakin selvää, että yhdyn kaikkeen siihen, mitä tämän asian yhteydessä täällä on sanottu. On aivan erinomainen näkökohta olemassa se, että vaikka kriittisesti olen kuunnellut, sanaakaan näistä puheenvuoroista en pois ottaisi. Mutta ettei jäisi aivan tyhjän päälle tämä sama sanominen, niin itsekin lisäisin tarkennuksen pykälätekstiin, kun tämä lakipykälä varmaan tältä osin käsitellään. Käsitelläänpä tätä asiaa kumman aloitteen kannalta tahansa, niin toivoisin, että sinne yksi kohta ja näkemys lisättäisiin, että otettaisiin mukaan, kun luetellaan yleishyödyllisiä yhdistyksiä, myös metsästysseura tai vastaavaa toimintaa harjoittava yhdistys. Erityisesti maaseudulla on metsästysmajoja, vanhoja seurantaloja, joita omistavat metsästysseurat jne. Nekin tekevät omalta osaltaan arvokasta kulttuurityötä suomalaisen maaseudun ja perinnetyön eteen.

Herra puhemies! Muuta lisättävää minulla tähän asiaan ei ole.

Leea Hiltunen /skl:

Arvoisa herra puhemies! Ihan tähän viimeiseen puheenvuoroon: Ymmärsin, että metsästysseurat ovat nyt jo oikeutetut tähän, mikäli vain kunnissa anomuksia tehdään ja päädytään ratkaisuun, että vapautus myönnetään joko nollaprosenttiin tai pienempään prosenttiin. (Välihuuto) — Anteeksi, ei se prosentti ilmeisesti pienempi kuin nolla voi olla, mutta jos vaikka sitten vähän yli nollan.

Vielä halusin todeta sen, mikä tuli jo ed. Oinosen puheenvuorossa, että nyt pikaisesti arvioitaisiin mahdollisuus tehdä lakipykälien tarkennus joko kiinteistöverolain 13 a §:ään tai tuloverolain 22 §:ään, koska käytännöt ovat niin kirjavat kunnissa, niin kuin ed. Kallis erittäin ansiokkaassa puheenvuorossaan toi käytäntöä esille ja myöskin sitä, miten valiokunnassa asioita on tutkittu ja selvitetty, mutta vielä ei lopullista ratkaisua ole kuitenkaan pystytty tekemään. Sitten eivät eri kunnat eivätkä erilaiset uskonnolliset yhteisöt, seurakunnat, jotka tähän olisivat oikeutetut, olisi eriarvoisessa asemassa eri puolilla Suomea. Kannatan myöskin sitä, että kyläseurat ja kylätoimikunnat otetaan käsittelyyn mukaan.