Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lakiesityksen tuomilla muutoksilla on tarkoitus luoda puitteet selkeämmälle ja aiempaa paremmin työelämän vaatimuksiin vastaavalle tutkintorakenteelle sekä tutkintojen perusteiden uudistamiselle. Keskeisenä tavoitteena on vahvistaa ammatillisten tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä (Hälinää — Puhemies koputtaa) ja tutkinnon osiin perustuvaa rakennetta, mikä tukee joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamista.

Tärkeä tavoite on myös eri käsitteiden yhtenäistäminen ja selkeyttäminen. Ammatillisena peruskoulutuksena suoritettava tutkinto muodostuisi nykytilaa vastaavasti ammatillisista tutkinnon osista, yhteisistä tutkinnon osista sekä vapaasti valittavista tutkinnon osista. Näyttötutkintona suoritettavat tutkinnot muodostuisivat jatkossakin ainoastaan ammatillisista tutkinnon osista. Erityisesti säänneltyjen ammattien osalta, esimerkiksi lähihoitaja, on tärkeää varmistaa, että tutkinnon pakolliset osat tuottavat riittävän ammattitaidon suhteessa alan ammatinharjoittamissäädöksiin, olipa opintojen suorittamistapa mikä tahansa.

On erittäin hyvä, että muita tutkinnon osia on vahvistettu, mutta ammatillisessa koulutuksessa on erittäin tärkeää, ettei pakollisten osien määrästä, laadusta ja osaamisvaatimuksista tingitä. Yhteisten tutkinnon osien tavoitteena on varmistaa se, että ammatillisen perustutkinnon ammatillisena peruskoulutuksena suorittaneella on alasta ja tutkinnosta riippumatta kaikilla toimialoilla tarvittavaa yhteistä osaamista ja yhtäläiset valmiudet elinikäiseen oppimiseen. Nämä valmiudet ovat erittäin tärkeitä muun muassa jatko-opinnoissa ja vaihdettaessa ammattia työuran aikana. Yhteiset tutkinnon osat on tarkoitus koota neljäksi laajemmaksi tutkinnon osaksi, joissa kaikissa on myös eri osa-alueita, ja niissä on osa pakollisia ja osa valinnaisia. Nämä neljä tutkinnon osaa ovat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen.

Arvoisa puhemies! Keskustelimme täällä eduskunnassa pari viikkoa sitten demokratiaselonteon yhteydessä siitä, että ammatillisessa koulutuksessa on liian vähän yhteiskunnallisia aineita. Tässä lakiesityksessä on tarkoitus korjata tätä epäkohtaa, sillä yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen -tutkinnon osan osuutta on tarkoitus vahvistaa entisestään. Tämä on vastaus myös työnantajien viestiin siitä, että ammatillisesta koulutuksesta valmistuneilla on usein riittämättömät työelämätaidot ja työelämävalmiudet. Hyvä uudistus on myös se, että työkyvyn ylläpitäminen yhdessä liikunnan ja terveystiedon kanssa on tulossa uudeksi pakolliseksi osa-alueeksi. Toivottavasti tällä muutoksella saadaan varmistettua nykyistä paremmin nuorten liikunnallisen elämäntavan säilyminen ja jopa lisääntyminen koko opiskelun ajan.

Tutkintoihin sisältyvä valinnaisuus, tutkinnon osien suorittamismahdollisuudet sekä yhteisten tutkinnon osien uudistettu rakenne tukevat opintojen suorittamisen joustavuutta. Joustavat opintopolut ja tutkintoihin sisältyvä valinnaisuus edistävät myös koulutuksellista tasa-arvoa ja vähentävät tarpeetonta moninkertaista koulutusta. Tutkinnon osiin perustuva tutkinnon rakenne on keskeinen asia myös opiskelumotivaation ja opintojen keskeyttämisen vähentämisen kannalta. Opintonsa keskeyttäneen opiskelijan näkökulmasta on tärkeää, että hän voi palata myöhemmin jatkamaan opintojaan tutkinnon loppuun saamiseksi.

Arvoisa puhemies! Yhteenvetona totean, että ehdotetut lakimuutokset vaikuttavat erittäin perustelluilta, ja jäänkin mielenkiinnolla odottamaan asiantuntijavaliokunnan näkemyksiä asiasta.

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minulla meni matkaan sen verran aikaa tuolta, että edustaja jo ehti ennen, mutta ei ole mitään hätää tässä kuitenkaan, kun pääsen käyttämään puheenvuoron.

Eli, hyvät kansanedustajat, me olemme tulleet tärkeän lain ääreen sen takia, että me olemme vahvistamassa suomalaista ammatillista koulutusta. Olen hirveän ylpeä siitä, että me olemme pystyneet tekemään isoja muutoksia jo perusopetuksen sisältöön mutta olemme tekemässä niitä myös lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen. Se, että me pystymme samalla nyt sitten myös kiinnittämään huomiota siihen, että näyttötutkintojen puolella tapahtuu isoja juttuja, on meille todella todella hieno koulutuksen ja osaamisen vahvistamista kuvaava kehityskaari.

Arvoisa puhemies! Tässä uudistuksessa, joka tänään on käsittelyssä, on tarkoitus hallitusohjelman puitteissa tehdä selkeämmät ja aikaisempaa paremmin työelämän vaatimuksia vastaavat tutkintorakenteet ja tutkinnon perusteet. Tarkoituksena on siis vahvistaa ammatillisten tutkintojen — siis mukaan lukien perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot — osaamisperusteista määrittelyä ja tutkintojen osiin perustuvaa rakennetta. Tällä tuemme sitten samalla myös sitä, että jokaisella on mahdollisuus rakentaa yhä yksilöllisempiä opintopolkuja, ja se edistää myös sitä, että sillä aikaisemmin hankitulla kokemuksella ja osaamisella on jatkossa paljon paljon suurempi merkitys kuin aikaisemmin. Eli tämä osaaminen tunnistetaan ja tunnustetaan osaksi tutkintoa, hyväksiluetaan tiiviimmin kuin koskaan ennen. Tämä periaate on osa hallitusohjelman kirjauksia. Sillä tietenkin edistetään myös sitä, että eri koulutusmuodot voisivat paremmin olla yhteensovitettavissa joustavalla tavalla.

Arvoisa puhemies! Keskeisiä muutoksia tulee moniin asioihin. Ensinnäkin yksi niistä on lainsäädännön ja tutkinnon perusteiden selkeyttäminen. Tällöin kysymys on siitä, että muutamme ensinnäkin lain vastaamaan paremmin tämän lain sisältöä. Muutamme siis lain ammatilliseksi peruskoulutukseksi, jolloin se kuvaa sitten paremmin ja aikaisempaa selkeämmin lain soveltamisalaa. Eli selkeytämme tutkintoja ja näiden tutkintorakennetta koskevaa terminologiaa ja myöskin valtuutus- ja määräyksenantovaltuuksia.

Toisena muutoksena tutkintoihin ja tutkintorakenteeseen ehdotetaan lisättäväksi ammatillisten tutkintojen osaamisperusteiset määritelmät. Eli käytännössä sovitaan toimivallasta opetusministeriön ja Opetushallituksen kesken. Tässä valmisteluprosessissa annetaan siis jo nykyisin käytännössä toimivat käytänteet osaksi lainsäädäntöä ja tehdään näin Opetushallituksen rooli myös näkyväksi. Eli reagointia tässä tutkintojärjestelmässä parannetaan, ja samalla sitten tulee nykyisen kahden asetuksen rinnakkaiselon tilalle se, että jatkossa meillä on vain yksi tutkintorakenneasetus, jossa määritellään kaikki käytössä olevat tutkintorakenteeseen kuuluvat ammatilliset perustutkinnot, ammattitutkinnot ja erikoisammattitutkinnot. Näin sitten sisällöstä eli niistä ammattitaitovaatimuksista ja osaamistavoitteista päätettäisiin nykytilaa vastaavasti opetusministeriön määrittelemissä tutkinnon perusteissa.

Arvoisa puhemies! Sitten tehdään muutoksia myöskin osaamisperusteisuuteen, eli käytännössä ammatilliset tutkinnot muodostuisivat tutkinnon osista ja nämä tutkinnon osat määriteltäisiin tutkinnon perusteissa. Tutkintojen osien ammattitaitovaatimukset ja osaamisperusteet kuvattaisiin tutkinnon perusteissa, joista sitten on helppo katsoa, mitä henkilö tietää, ymmärtää ja pystyy tekemään. Myöskin henkilökohtaistaminen ja tämä aikaisemmin opitun hyväksilukeminen ovat paljon paremmin mahdollisia. Näin sitten voidaan myöskin pitää yllä paljon parempaa opiskelijaosaamisen arviointia ja todistuksia koskevia säännöksiä tässä yhteydessä on sitten helpompi huomioida, kun tuo osaamisperusteisuus tulee näin esiin.

Arvoisa puhemies! Sitten tehdään myöskin muutoksia osaamispisteiden käytön suhteen, eli kun aikaisemmassa järjestelmässä lähdimme siitä, että opintojen ajalliseen kestoon perustuvat opintoviikot mittasivat niitä, niin tässä tapauksessa otamme käyttöön ammatillisen perustutkinnon ja tutkintojen osien mittausperusteena eurooppalaisemman järjestelmän, ja silloin puhumme osaamispisteistä jatkossa. Näin sitten nämä määritellään osaamisperusteisesti sen mukaan, mikä on tämän osaamisen kattavuus, vaikeusaste ja merkittävyys suhteessa sitten niihin tutkinnon ammattitaitovaatimuksiin ja osaamistavoitteisiin.

Sitten vielä on hyvä todeta, että tutkinnot muodostuvat siis jatkossa 180 osaamispisteestä, mutta on huomioitava, että näyttötutkintona suoritettavat tutkinnot sisältäisivät sitten vain ammatillisia tutkinnon osia eikä niitä mitattaisi osaamispisteinä. Lisäksi yhteisiä tutkintojen osia tässä lainsäädännössä tultaisiin nyt terävöittämään eli käytännössä ammatillisten perustutkintojen yhteisten opintojen rakennetta muutettaisiin niin, että ryhmitellään nämä nykyiset yhteiset opinnot aiempaa laajemmiksi, osaamisperusteisiksi tutkintojen osiksi. Siellä sitten tärkeätä on se, että näihin opintojen osiin kuuluisivat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Erilliset oppiaineet sisällytettäisiin osa-alueina ja osaamistavoitteina näihin tutkinnon osiin. Sitten yhteisten tutkintojen osien laajuudet osaamispisteinä sekä niihin sisältyvät osa-alueet määriteltäisiin valtioneuvoston asetuksella. Lopputyön tekisi Opetushallitus niin kuin nykyään muillakin koulutusasteilla, eli he määrittelisivät sitten nämä yksityiskohtaiset sisällölliset perusteet, ja näin on paketti valmis.

Muutoksista on hyvä todeta myös se, että voimaantulon suhteen tavoittelemme sitä, että eduskuntakäsittelyssä voisimme lähteä siitä, että koko paketti tulee voimaan 1.8.2015 eli seuraavan vuoden syyslukukauden alusta. Opetushallituksella on nyt sitten aikaa tehdä näitä sisältöperusteita koko tämän ajan mutta kuitenkin niin, että järjestäjillä on mahdollisuus näitä omia opetussuunnitelmia uudistaa tämän lain voimaantulon jälkeen, niin että ehditään tuohon lain voimaantuloon mennessä nämä järjestää ja opintosuunnitelmat saada valmiiksi.

On hyvä vielä todeta, kun rahasta on pulaa, että siltä osin esityksestä ei olisi välittömiä valtion- tai kunnallistaloudellisia kustannuksia.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Ammatillisen koulutuksen arvostus suhteessa lukio—yliopisto-malliin on ollut heikompaa. Viime vuosina on onneksi herätty huomaamaan ammatillisen koulutuksen todellinen arvo ja merkitys.

Yhteiskunta muuttuu koko ajan, ja myös ammattien sisältövaatimukset ovat kokeneet suuren muutoksen. Lähes jokaisessa työssä tietotekniikka näyttelee jotain roolia, välillä pääroolia. Työvälineet ovat kokeneet suuria muutoksia samoin kuin koko työelämän vaatimukset. Ei ole nuoren helppo valmentautua työelämän odotusten mukaisesti työntekijäksi halliten kaikki tiedot ja taidot, joita ammatissa menestyminen edellyttää. Lisäksi yhteiskunnan puolelta tulee paineita valmistua nopeasti, työllistyä nopeasti ja jaksaa työssä ikälopuksi asti.

Kieltämättä koulutusjärjestelmät ovat hidasliikkeisiä — muutokset vievät vuosia. Yrityksissä muutokset toteutetaan nopeammin ja siirtyminen uusiin teknologioihin ja tuotantomenetelmiin tehdään, kun tilanne niin vaatii ja rahat muutoksiin löytyvät. Toisin on oppilaitoksissa. Oppilaitosten ja järjestelmien ja oppimisympäristöjen ajantasaistaminen on kallista, ja hankintojen tulisi palvella vuosikymmeniä. Ei oppilaitos pysty ostamaan uusimpia sorveja tai laserleikkureita noin vain. Oppilaan kuitenkin tulisi hallita monenlaista tekniikkaa ja taitoa.

Monissa maissa on oppimisympäristöinä oppimistehtaita, jotka ovat sekä yritysten että oppilaitosten käytössä. Opiskelijat toteuttavat työssäoppimistaan uudenaikaisessa, todellisessa työympäristössä. Kun valtiolla on jatkuva resurssipula, eikö Suomessakin voitaisi tehdä kunkin isomman ammattiopiston yhteyteen oppimistehtaita? Oppimistehdas voisi myös toimia alan teknologioiden käytännön testauspaikkana ja voisi tukea myös tuotekehitystä. Sosiaali- ja terveydenhoitopuolen opiskelijat harjoittelevat yliopistollisissa sairaaloissa, kunnallisissa laitoksissa ja yksityisissä laitoksissa. Siellä työssäoppimisjärjestelmä on toimiva.

Suomessa hukataan resursseja, kun tuotekehitys ja -testaus toteutetaan usein projektiluontoisesti. Otan tässä esimerkin: Metsäteollisuussektorin testaus- ja tuotekehitysympäristöt. Niitä oli vuosien 2007—2013 aikana 46 kappaletta ripoteltuna eri puolille Suomea. Ne palvelivat VTT:tä, yliopistoja, ammattikorkeakouluja, muutamaa yritystä. Suuri osa näistä on ollut käytössä vain yhden tutkimusprojektin ajan. Jos käytettäisiin järkeä, voitaisiin tuotekehitysympäristöt valjastaa palvelemaan myös käytännönläheisesti ammattia opiskelevia. Jos tähän lisättäisiin oppimistehdas ajatuksena, saataisiin yksikkö myös tuottamaan myytäviä tuotteita.

Laitteistot voisivat olla eri yritysten ja oppilaitosten yhteisessä omistuksessa ja käytössä. Tämä olisi rakenteiden joustavuuden ja innovoinnin kautta saatavaa hyötyä, josta yhteiskunnan lisäksi erityisesti ammattia opiskelevat nuoret hyötyisivät.

Jään vielä kaipaamaan ammatillisen opiskelun täydentämispolkuja. Jos ammattiopiston jälkeen olisi nopeimmin muuttuvilla aloilla jatkokoulutusjärjestelmä, vähän kuin autokoulussa: ensin perustutkinto ja sitten täydentävät osat muutaman vuoden työjakson jälkeen. Vaikka näitä mahdollisuuksia on ja erilaisia kursseja ammattitaidon täydentämiseen löytyy pilvin pimein, olisi monilla aloilla hyödyksi, että tutkintotavoitteissa olisi täydentäviä jaksoja esimerkiksi kolmen tai viiden vuoden ajalle sijoitettuna ensimmäisen tutkinnon suorittamisen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Opiskelujen keskeyttäminen on ammatillisella puolella välillä ongelma. Varsinkin peruskoulusta ammattiopistoon suuntaava nuori ei voi mitenkään pystyä hahmottamaan itselleen sopivaa ammatillista linjaa. Monilla aloilla ensimmäinen vuosi on yleistä ja sitten opinnot lähtevät suuntautumaan siihen valittuun ammattiin. Toivottavasti ammattialan vaihtaminen opintojen aikana pystyttäisiin tekemään entistä enemmän joustavaksi. Myös todellinen osaaminen ja sen mittaaminen vaatii parantamista. Ehkä ammatillisen koulutuksen opintosuoritusten siirtojärjestelmä, ECVET-järjestelmä, tuo tähän nyt sitten vähän apuja.

Ihan yleisesti huomiona sanoisin, että ei se tutkinto aina pelasta, vaikka olisi kuinka monta ammattipaperia kädessä. Jos ihminen ei ole motivoitunut tai millään tavalla omaan ammattiinsa sopiva, ei muodollinen pätevyys ole ammattilaisen mitta. Esimerkiksi palvelu- ja hoitoalalla sosiaaliset taidot ja aikaisemmissa ammateissa hankitut valmiudet pitäisi pystyä arvottamaan paremmin ammattia vaihdettaessa. Olisi ehkä syytä tarkastella pätevyysvaatimuksia välillä maalaisjärkeä käyttäen. Työelämä vaatii työntekijältä joustavuutta, koulutusjärjestelmän on syytä myös olla entistä enemmän työelämän vaatimuksia palveleva, eikä lainsäädäntö saisi olla missään nimessä kehityksen jarru.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys näin äkkiseltään, kun tähän on tutustunut, vaikuttaa tosi hyvältä. Itse tunnen juuri erikoisammattitutkinto- ja aikuiskoulutustaustan takaa näitä asioita, koska olen itse ne opiskellut myöhäisellä iällä ja nähnyt ne vaikeudet, mitä siellä koulussa opettajilla on kohdata niin sanotusti konkareita, jotka ovat pitkään toimineet työpaikoilla ja joilla on vahva osaaminen, ja kuinka he siellä tunnistavat ja tunnustavat tämän osaamisen ja miten se vaikuttaa sitten näihin opintoihin. Elikkä on todella hyvä asia, että se osaaminen luetaan tulevaisuudessa ehkä enemmän sitten hyväksi.

Olisin kysynyt ministeriltä näistä opintopisteistä, jotka muutetaan nyt osaamispisteiksi: pidentääkö tämä pistemuutos jollakin tavalla mahdollisesti sitten tätä koulutusta? Ja sitten sivuan vähän tätä samaa asiaa, mitä edustaja Lea Mäkipää tuossa esitti, elikkä nopeutta tai erilaisia polkuja hankkia sitä lisäkoulutusta. Miten nyt sitten, kun esimerkiksi ammattikorkeakoulututkinnon jälkeen olisi vielä mahdollisuus lähteä opiskelemaan juuri näitä aloja, joista puuttuu tällä hetkellä työntekijöitä, esimerkiksi sosiaali- ja terveysalaa, ylempää ammattikorkeakoulututkintoa: missä vaiheessa kenties voisimme nostaa keskusteluun sitä pyrkimistä ja pääsemistä niihin jatko-opintoihin, ja kuinka kauan siinä välillä on oltava työelämässä mukana? Monesti tosiaan nämä opiskelijat ovat jo pitkän työuran tehneet ja sillä tavalla omaavat myös vahvan ammattitaidon.

Lähihoitajien koulutuksesta sen verran, että kun he haluavat ja lähtevät esimerkiksi sairaanhoitajaopintoihin, niin olisi todella hyvä, että myös lähihoitajan aikaisempaa opintotaustaa luettaisiin hyväksi sitten siellä sairaanhoitajan opinnoissa. Käytäntöhän tähän asti on ollut se, että lähihoitajat joutuvat opiskelemaan hyvin pitkälti toistamiseen ne asiat, jotka he jo osaavat. Olen itse kokenut, että he ovat olleet tässä vähän väliinputoajia. — Kiitos.

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä esitys ammatillisesta koulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta sisältää monia ihan positiivisia muutoksia. Mutta sen sijaan ministeri ei kertonut siitä asiasta, joka on myös aivan yhtä oleellinen, että ammatillisen koulutuksen rahoitukseen tullaan tekemään muutoksia ja rakennepaketin mukaisesti toiselle asteelle on tulossa 260 miljoonan säästöt. Olisi erittäin mielenkiintoista kuulla, miten ne koskevat tätä ammattikoulutusta. Senhän olemme jo kuulleet, että esimerkiksi pienet lukiot, erityislukiot ovat vaarassa ja aikuislukioiden resursseja etenkin aineopiskelijoitten kohdalta vähennetään erityisen paljon, mikä vaarantaa sitten esimerkiksi jatko-opiskeluun pääsyä ja itse asiassa koko aikuislukiotoiminnan.

Mutta sitten itse tähän esitykseen. Todellakin on ihan hyvä asia, että työelämälähtöisyyttä pyritään parantamaan. On hyvä asia se, että näytöillä pystyy osoittamaan jatkossa entistä paremmin, että opiskelija hallitsee tietyt asiat. Sekin on tosiasia, että yksilöllistä opintopolkua yhä useampi nuori nykypäivänä tarvitsee. Niihinkin syihin, miksi tarvitsee, olisi tosin joskus hyvä pureutua.

Mutta sitä jäin pohtimaan, että kun sitten taas toisaalta täytyy määritellä nykyistä tarkemmin, mitä on opiskelijan osattava, jotta näihin lopputuloksiin päästään, niin miten on sen suomalaisille tyypillisen joustavuuden kanssa. Meillähän ammattikoulutus on ollut hyvin työelämälähtöistä nytkin, tai ainakin siihen on pyritty. Jos jossain päin tarvitaan tietyntyyppistä erityisosaamista, niin miten se voidaan niin kuin laajalla skaalalla sitten esimerkiksi täällä Helsingin päässä määritellä?

Myös haluan tässä nostaa keskusteluun kaksi oikein isompaa asiaa tästä ammattikoulutuksen kohdalta. On oikeastaan sääli, tai on oikeastaan järkyttävää se, että meillä 25 prosenttia ammattikoululaisista tällä hetkellä keskeyttää opinnot, ja se on tässä sääli, että meidän koulutusjärjestelmämme ammattikouluissa on mennyt hyvin paljon siihen suuntaan, että lähiopetusta pystytään antamaan yhä vähemmän ja oppilaitten pitäisi itse suorittaa erilaisia selvityksiä, ryhmätöitä, raportteja ja etätöitä. Väitän, että se on ollut osasyy siihen, että ne oppilaat, jotka tarvitsisivat vähän sitä paimentamista ja tukea, sitten helposti keskeyttävät.

Olen joskus miettinyt, että jos tiivistäisimme ammattikoulua vaikkapa 2 tai 2,5 vuoteen ja pystyisimme sen opetuksen sitten antamaan siellä ihan paikan päällä entistä enemmän, se voisi parantaa sitä opiskelijoiden opintojen loppuun saattamista.

Toinen asia, minkä haluaisin nostaa esille nyt, kun hallitus on tehnyt päätöksen oppivelvollisuuden pidentämisestä — tämä on erittäin kallis uudistus myös oppikirjamielessä: Onko sitä asiaa pohdittu, miksi jokaisen kuntayhtymän tai kunnan täytyy itse hankkia omat koulukirjansa? Miksi ei voisi olla yhteistä oppimateriaalia netissä, yhteisiä oppikirjoja, joiden lisenssi olisi valtiolla niin, ettei sitä tarvitsisi moneen kertaan maksaa? Nimittäin tämä oppikirjojen tuottamisjärjestelmä meillä on erittäin kallis, ja se on erittäin kannattava bisnes näille kustannusyhtiöille.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Pikaisesti tarkasteltuna esitys vaikuttaa hyvältä ja on eräänlainen käytännöllisen järjen voitto. Tässä on huomioitu työelämän vuorovaikutteisuuden syventäminen, alan vaihtajat yhä enenevässä määrin jatkossa — jo nykyisin on alan vaihtajia — huomioidaan erilaiset oppilaat, erilaisen työ- ja henkilöhistorian omaavat ja näiden osaamisen tunnustaminen ja tunnistaminen. Aina ajoittain käydään keskustelua kulttuurisesta kaanonista ja siitä, mitä siihen mahdollisesti sisältyisi ja mitä kuuluisi. Ymmärrän, että tämä kokonaisuus, yhteiset tutkinnon osat, ovat eräänlaista ammatillisen koulutuksen kaanonia. Näiden toteuttamisessa oppilaitoksilla on suuri vastuu. Ne eivät saa olla mitään läpihuutojuttuja, vaan oppilaitosten pitää suhtautua niihin oikealla kunnianhimon tasolla ja vakavuudella. Kokonaisuus vaikuttaa hyvältä pikaisesti tarkasteltuna. Toivottavasti ei sitten ole devil in details eli paholainen pikkuasioissa.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ammatillisen koulutuksen ja ammatillisen aikuiskoulutuksen kehittäminen on otettu tosissaan tämän hallituksen toimesta. Tässä esityksessä ammatillisessa koulutuksessa siirrytään seuraavalle tasolle, kun muutoksilla luodaan puitteet selkeämmälle ja aiempaa paremmin työelämän vaatimuksia vastaavalle tutkintorakenteelle sekä tutkintojen perusteiden uudistamiselle. Tavoitteena on vahvistaa ammatillisten tutkintojen osaamisperusteita ja tutkintorakennetta, mikä tukee joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamista ja edistää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista osaksi tutkintoa.

Ammatillisiin perustutkintoihin kuuluvia yhteisiä tutkinnon osia selkiytettäisiin esityksen mukaan ryhmittelemällä ne aiempaa laajemmiksi osaamisperusteisiksi tutkinnon osiksi. Yhteisiä tutkinnon osia olisivat viestintä- ja vuorovaikutusosaaminen, matemaattis-luonnontieteellinen osaaminen, yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittava osaaminen sekä sosiaalinen ja kulttuurinen osaaminen. Erilliset oppiaineet sisällytettäisiin osa-alueina tai osaamistavoitteina näihin tutkinnon osiin.

Myös ammatillinen liikkuvuus helpottuu, kun käyttöön otetaan kansainväliset osaamisperusteet eli niin sanotut ECVET-pisteet, jotka ovat siirtymän jälkeen yhteismitalliset EU-maiden kesken ja helpottavat esimerkiksi työssäoppimisen suorittamista ulkomailla. Toisin sanoen se mahdollistaa yhä laajemmalle nuorisojoukolle tilaisuuden tutustua toisen maan työkulttuuriin ja tapoihin.

Ammatillisen koulutuksen hienous on se, että sen ensisijainen tavoite on tuottaa työmarkkinoille osaavaa työvoimaa ja mahdollistaa elinikäinen oppiminen. Näin myös ammatillisen koulutuksen rakenteen on kyettävä vastaamaan ympäröivän yhteiskunnan ja työelämän muutokseen. Ammattiosaaminen muuttuu, ja uusia ammatteja syntyy samalla, kun vanhoja häviää. Ammattiosaamisen lisäksi tarvitaan tietoja ja taitoja selviytyä muutosten keskellä. Nuorten koulutuksen on tarjottava hyvät yhteiskunnassa toimimisen ja elinikäisen oppimisen valmiudet. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on nykypäivää koulutuksen kentällä. Kun nuorilla on sellaisia valmiuksia ja esimerkiksi harrastustoiminnan kautta saavutettua osaamista, joka vastaa ammatillisen perustutkinnon ammattitaitovaatimuksia tai osaamistavoitteita, ne voidaan lukea hyväksi osaksi tutkintoa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että ammatillinen koulutus saa uuden tutkintorakenteen myötä myös suuret keskeyttämisprosenttinsa kuriin. Se, että vuosittain ammatillisen peruskoulutuksen keskeyttää noin 9 prosenttia opiskelijoista, on kestämätön tilanne. Entistä yksilöllisemmällä ja monimuotoisemmalla koulutuksella voidaan tarjota kaikille mielekäs vaihtoehto opiskella ammatti. Tutkinnon osiin perustuva tutkinnon rakenne on siis keskeinen myös opiskelumotivaation ylläpitämisen ja opintojen keskeyttämisen vähentämisen kannalta. Myös opintoihin palaaminen uudelleen mahdollistetaan. Jos opiskelija keskeyttää opintonsa, hän voi palata myöhemmin jatkamaan opintojaan tutkinnon loppuun saattamiseksi tai aloittaa ihan uudella alalla ja lukea aiemmat suoritukset hyväkseen. Käsillä on siis kaikin puolin mainio hallituksen esitys.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ammatillinen koulutus on melkoisessa myllerryksessä tällä hetkellä. Koulutusverkkoa on aiottu supistaa ja koulutuksen järjestäjiä niputtaa yhteen. Samalla ei voi muuta kuin ihmetellä myöskin hallituksen koulutuspolitiikan linjauksia ja ristiriitoja siitä, että ammatillisen koulutuksen laatua halutaan tälläkin hallituksen esityksellä parantaa mutta toisessa vaakakupissa on kovat ammatillisen koulutuksen leikkaukset. Toisen asteen säästöjä aiotaan repiä jopa 200 miljoonan euron verran vielä tämän vaalikauden aikana, ja lisäksi myöskin ammatillisen aikuiskoulutuksen leikkaukset ovat vielä hämärän peitossa, minkä suuruisia ne tulevat olemaan.

Olemme nähneet myöskin melkoista liikehdintää opiskelijapaikkavähennysten osalta. Niitä on välillä tämän vaalikauden aikana leikattu ja lisätty, eli melkoista sahaamista siellä on tapahtunut. Mutta voidaan sanoa, että edelleenkään toisen asteen koulutukseen meillä eivät kaikki peruskoulunsa päättäneet nuoret pääse. Koulutustakuu, tämä yhteiskuntatakuu, nuorisotakuu, ei ole vielä saavuttanut sitä linjausta, että koulutuspaikkoja olisi tarpeeksi nuorille. Me tarvitsemme niitä kiperästi lisää. Siksi on hyvin ristiriitaista puhua ammatillisen koulutuksen uudistamisesta niin kiihkeään ja hyvään sävyyn kuin opetusministeri teki, koska nämä leikkaukset kohdentuvat nimenomaan sille nuorisoasteelle. Kun ammatillisen koulutuksen vetovoima tänä päivänä on erittäin hyvä, niin se on ristiriidassa sen kanssa, mitä me haluamme sitten koulutukselta tulevaisuudessa.

Eilen hallituksen kehysriihessä tuli myöskin päätös oppivelvollisuusiän nostosta, ja tämä lisää koulutuksen kustannuksia, ja tuskin pääsemme sillä 15 miljoonalla edes oikeastaan alkuun näitten oppivelvollisuusiän kustannusten kanssa.

Arvoisa puhemies! Kyseessä oleva hallituksen esitys tähtää siihen, että muutetaan ja uudistetaan ammatillisen koulutuksen tutkintoa. Koulutuksen laatuun satsaaminen on tietysti tärkeää, mutta se vaatii myöskin resurssinsa. On hyvä, että tutkinnoissa on lähdetty liikkeelle siitä, että aikaisempi kokemus, työelämävastaavuus, luetaan ja katsotaan tärkeäksi, koska jatkokoulutuskelpoisuuden pitää olla myöskin ammattikoulun yksi rakentava elementti. Työelämälähtöisyys, työssäoppiminen ovat juuri niitä asioita, joita tämän päivän elämässä pitää korostaa. Tarvitsemme entistä enemmän ammatillisessa koulussa myöskin sellaista yleistä valmiutta ja valmiuksia lisäävää opetusta, matematiikassa ja kielissä etenkin.

Opetussuunnitelmien osaamisperusteisuus on kysymysmerkki tässä vaiheessa, koska kun resursseja ei lisätä, niin miten nähdään ja katsotaan aidosti, että tämä tutkintouudistus pystytään toteuttamaan siellä paikallisella tasolla? Tarvitsemme entistä enemmän yksilöllistä ohjausta ja opetusta oppilaille — entäpäs opettajien työ ja työn lisääminen ja työn kuormittavuus tässä asiassa? Ammatillisen opetusalan ihmiset tarvitsevat myöskin lisäkoulutusta tämän uudistuksen eteenpäinviemiseen.

Opetuksen ohjaus, opetusryhmäkokojen pienuus — tai siis sen suuruus — on tässä mielessä myöskin nostettava tapetille, koska me tarvitsemme juuri tähän tutkintouudistukseen nojaavassa uudistuksessa yksilöllisyyttä, ohjausta, entistä enemmän. Se vaatii myöskin sitten opettajilta lisäpanostuksia. Kun he lähtevät esimerkiksi niihin työssäoppimisjaksoihin sinne työpaikoille, niin se ei ole ihan yhden tunnin keikka, kun sinne lähdetään.

Opetuksen järjestäjiltä olen saanut myöskin palautetta tämän hallituksen esityksen aikataulusta sen verran, että tämä uudistus on tarkoitus pistää voimaan vuonna 2015 syksyllä. Kuten aluksi jo totesin, niin ammatillisessa koulutuksessa on todella isoja uudistuksia juuri parhaillaan menossa, ja tämä tulee kaiken päälle. Siksi on kohtuullista, että eduskuntakäsittely on tietysti jouhevaa ja reipasta mutta ennen kaikkea annetaan jo hyvissä ajoin signaalit siitä oppilaitoksille, miten tämä asia, tutkintouudistus ja opetussuunnitelmat, tullaan toteuttamaan. On kohtuutonta antaa sellaisia uudistuksia oppilaitoksille, että siellä ei pystytä vastaamaan myöskin aikataulullisesti niitten tutkintojen täytäntöönpanoon, ja siksi aikataulu on todellakin tiukka, ja sitä haluan alleviivata puheeni lopuksi.

Jaana  Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Erityisesti näin korkean nuorisotyöttömyyden aikana on erittäin oleellista, että ammatillinen tutkinto voidaan suorittaa joustavalla tavalla ja että aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista ja tunnustamista myöskin helpotetaan. Kaikki tiedämme, miten tärkeää on hankkia työelämäkokemusta ennen valmistumista, ja huomioitavaa on erityisesti se, miten paljon nuoret itse arvostavat nimenomaan juuri tätä mahdollisuutta. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otuksen julkaisemassa "Rahkeet duuniin. Työllistymisen laatu ammatillisella toisella asteella" -tutkimuksesta käy ilmi, että 80 prosenttia vastaajista katsoo tutkintoon sisältyvän työssäoppimisen kehittävän työelämässä tarvittavia taitoja, ja tästä samaisesta tutkimuksesta käy myöskin ilmi, että tutkinnon antamista valmiuksista tärkeimmäksi nousee juurikin tämä käytännön ammattitaito.

Eli lyhyesti ja ytimekkäästi tämä hallituksen esitys on todella kannatettava.

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelman mukaan tutkintojen osaamisperusteista määrittelyä vahvistetaan ja ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen uudistamista jatketaan tiiviissä yhteistyössä työelämän kanssa. Hallitusohjelman kirjauksen mukaan tavoitteena on selkeämmin ja paremmin työelämän vaatimuksia vastaava tutkintorakenne ja tutkinnot. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2011—2016 mukaan ammatillista tutkintojärjestelmää uudistetaan siten, että se muodostaa työelämän osaamistarpeiden näkökulmasta selkeän ja johdonmukaisen kokonaisuuden.

Herra puhemies! Tämä on laaja ja kunnianhimoinen lakipaketti. Tällä kokonaisuudella luodaan osaltaan tuleville vuosikymmenille perustaa, jolla Suomi pysyy hyvinvointivaltiona. Tässä pitkässä laskusuhdannetilanteessa on uskottava koulutuksen ja osaamisen pitkiin heijastusvaikutuksiin. Yhteistyö työelämän kanssa on varmasti yksi osa-alue, jolla skarpattavaa riittää. Tämä on ollut viesti teollisuudelta. Sokea kouluttaminen ohi työmarkkinoiden on pienen maan voimavarojen haaskausta, johon meillä ei ole varaa.

Arvoisa puhemies! Haluan nostaa tässä yhteydessä esiin yhden ongelmakohdan, joka olisi esimerkkinä hyvä käydä läpi valiokuntakäsittelyssä. Olen tehnyt aiheesta kirjallisen kysymyksenkin tänä vuonna, mutta se ei liioin tuonut asiaan selvyyttä. Kiteytetysti se on ammattipätevyyden ja ekologisuuteen tähtäävän sertifikaatin sekä säädöstemme ristiriidasta, joka liittyy tärkeään metsurin ammattikuntaan oleellisesti. On nimittäin niin, että koulutamme muun muassa oppisopimusjärjestelmän kautta metsureita, joiden ammattipätevyys ei sisällä kaadetun puun määrän ja laadun mittauspätevyyttä. Toisaalta sertifikaatti edellyttää mittauspätevyyttä henkilöltä, joka kaataa puun. Näin ollen metsurin ja metsänomistajan itsensä kaatama puu ei täytä sertifikaattia eikä näin ollen ole arvoltaan markkinahintainen. Tämä vaikeuttaa oleellisesti metsurien ansaintaa ammatinharjoittajana sekä metsänomistajien tekemiä hankintahakkuita. Nykytila on myös mielestäni EU:n sosiaalisten perusoikeuksien vastainen.

Arvoisa puhemies! Edellä kuvatun kaltaisia loukkuja ei mielestäni pitäisi missään nimessä luoda. En ole vakuuttunut, että kuvattu asiantila olisi tietoisen tai harkitun päätöksen tulos. Jos se on, se on korjattava kiireellisesti ja motiivit selvitettävä. Ei voi olla oikein, että sinänsä ammatillaan itsensä elättämään kykenevät ammattilaiset lisätään yhteiskunnan tuella elävien jonoon vain huonon säädöksen vuoksi.

Arvoisa puhemies! Arvostan tavoitetta edesauttaa opintojen joustavuutta ja selkeyttää lainsäädäntöä tutkintorakenteiden osalta. Tämä hallituksen esitys on siten hyvin perusteltu ja hyvä.

Ministeri kertoi terveisiä, että on vielä palaamassa keskusteluun ja näihin esitettyihin kysymyksiin, joita täällä salissa mahdollisesti nousee, hän tulee vielä antamaan vastaukset. Kysymykset kerätään ylös. Tämän terveisen lupasin teille välittää.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys sinänsä on hyvä tavoite uudistaa ammatillista peruskoulutusta ja selkeyttää näitä asetuksia. Kuitenkin tässä esityksessä käy vähän päinvastoin.

Nimittäin nyt käynnissä olevat leikkaukset yhdessä näitten asetusten kanssa eivät anna välttämättä sitä toivottua lopputulosta, jota esimerkiksi sivistysvaliokunnassa on toivottu. OAJ on itse esittänyt, että tässä lainmuutoksessa olisi otettu huomioon esimerkiksi opinto-ohjaajien määrä oppilaisiin nähden, ja tämä tässä lakiesityksessä on jätetty nytten kokonaan pois. Opintojen ohjauksen oppilasmäärän tulisi olla enintään 200 opiskelijaa opinto-ohjaajaa kohti. Tässä lakiesityksessä viitataan kyllä, tässä 29 §:n otsikossa, siihen, että on oikeus saada opetusta ja opintojen ohjausta, mutta jätetään kuitenkin se asetuksen tasolle. Asetuksessa taas täällä ei mainita tästä määräsuhteesta mitään, ja olisinkin tästä kysynyt ministeriltä enemmän, mutta hän ei taida enää olla läsnä täällä.

Arvoisa puhemies! Koska me tiedämme, että ammattiin opiskelevat yleensä luovuttavat helposti tämän opintouransa ja keskeyttävät opintonsa, olisi syytä siihen kiinnittää enemmän huomiota. Uudenmaan alueella lähes 30 prosenttia syystä tai toisesta lopettaa opintonsa kesken. Tästä syystä johtuen olisi suotavaa, että hallitus vielä tarkistaisi tätä asiaa ja harkitsisi sitä, voisiko esimerkiksi opinto-ohjauksen keinoin saada oppilaat suorittamaan tutkintonsa loppuun saakka.

Aila  Paloniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämän lain ja asetuksen tarkoitus on ammatillisen koulutuksen laadun parantaminen ja säädösten selkeyttäminen, ja siinä ei ole mitään moitittavaa. Se on oikein kannatettava periaate. Mutta nämä hyvät tavoitteet ovat ristiriidassa samaan aikaan käynnissä olevien ja tulevien leikkausten kanssa. Rahoitusleikkausten vaikutusta uudistusten toimeenpanoon ei ole ennakoitu lainkaan tai ainakin hyvin heikosti. Muun muassa OAJ on jo ehtinyt ottaa tähän kantaa.

Tässä uudistuksessa tietenkin, tämän seurauksena, työ lisääntyy monin tavoin, kun opetussuunnitelmat uudistetaan ja osaamisperusteisuus tulee osaamispisteiden myötä käyttöön. Oppimisen ja osaamisen arviointi muuttuu, ja arvioinnin määrä tietenkin kasvaa. Opiskelijoiden yksilöllisten reittien mahdollistaminen kasvattaa ohjauksen tarvetta, ja erilaisten polkujen rakentaminen ja toteutustapojen eriyttäminen vaativat suunnittelua ja toteutukseen tietenkin lisää resursseja, jos ja kun opiskelijat eivät jatkossa opiskele ryhmissä samaan tahtiin. Meillä Suomessa on semmoinen harhakäsitys, että puhutaanpa sitten lapsista, nuorista tai aikuisista, kaikki oppivat samat asiat yhtä aikaa ja samaan tahtiin, mutta sehän ei kyllä mitenkään pidä paikkaansa, ja meillä nyt jatkuvasti nähdään siitä esimerkkejä, että erityistä tukea tarvitaan kaikilla koulutusasteilla.

Kun puhutaan tästä ammatillisen koulutuksen kehittämisestä, on mielestäni kyllä puhuttava myöskin koko toisesta asteesta ja sen uudistustavoitteista. Nythän tiedossa jo on sekin, että lukion erityisen koulutustehtävän lisärahoitus puolitetaan vuodesta 2015 alkaen. Se panee kysymään tietysti, miten käy pienten lukioiden. Sitten on kysyttävä tässä yhteydessä, miten käy aikuislukioiden aineopiskelun. Aikuislukioiden noin 25 000 opiskelijasta vain reilu viidennes on tutkintotavoitteisia opiskelijoita. Kun rahoitus poistuu monelta ylläpitäjältä, tulee sellainen tilanne, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa tämä toiminta liian kalliina. Tämäkin on osa tätä sinänsä hyvän nuorisotakuun toteuttamisen periaatetta, ja aikuislukioita tarvittaisiin myös kipeästi tähän. Monet nuoret aikuiset haluavat parantaa arvosanojaan päästäkseen jatko-opintoihin, ja kyse on tietenkin myös maahanmuuttajien mahdollisuudesta päästä opiskelemaan.

On sanottava vielä siitä, että tämä koko toisen asteen rakennemuutos, jos oikein huonosti menee, heikentää kyllä koulutuksen tasa-arvoa ja saavutettavuutta ja myös laatua. Hallitus sanoo kauniisti kyllä tavoittelevansa kaikkien perusopetuksen päättävien nuorten mahdollisuuksia päästä toiselle asteelle, ammatilliseen koulutukseen tai lukioon, mutta kun esimerkiksi oppilaitosverkkoa karsitaan ja valtion ohjaus tiukkenee kuntien toimintavapauden kustannuksella, tuon tavoitteen saavuttaminen on erittäin vaikeata. Ongelmia tulee vastaan monta kautta: Tuo lukioitten karsiminen vie päteviä opettajia myös peruskoulun yläluokilta töihin muualle, eli sitä kautta koulutuksen laatu heikkenee. Koulumatkat sekä ammattioppilaitoksiin että lukioihin tulevat huomattavasti pitenemään, ilman muuta erityisesti harvaan asutuilla Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla. Tämä tarkoittaa sitä, että oppilaat joutuvat hankkimaan asunnon opiskelupaikkakunnalta. Sekin maksaa. Kun samaan aikaan kontaktiopetusta ollaan vähentämässä, nämä oppilaat menettävät samaan aikaan kodin tuen opintojensa onnistumiseksi.

Toisen asteen leikkauksiksi on ilmoitettu 260 miljoonaa euroa, ja on selvää, että tätä summaa ei saada kasaan tekemättä isoa vahinkoa koko koulujärjestelmällemme. Toisen asteen rakennemuutos on ehdottomasti suurin mullistus sitten peruskoulun kehittämisen. Peruskoulusta keskusteltiin vuosia ennen kuin se tuli voimaan. Tässä menossa olevasta toisen asteen rakennemuutoksesta ei käydä juurikaan julkista keskustelua. Tätä valitetaan myös Opetushallituksessa, jonka virkamiehet joutuvat vastaamaan kentältä tuleviin kysymyksiin. He eivät tiedä vastauksia. Tätä en millään tavalla voi ymmärtää. Kysymys on niin isosta asiasta, että kyllä iso julkinen keskustelu tästä asiasta olisi tarpeen ja näkökulmien esiin tuominen. Ilman muuta.

Sinuhe  Wallinheimo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhumme tänään usein koulutuspoliittisessa keskustelussa vähemmälle huomiolle jäävästä aiheesta, nimittäin ammatillisen koulutuksen nykytilasta ja erityisesti sen tulevaisuudesta. Pohjana keskustelussa on kauan kaivattu hallituksen esitys ammatillisen koulutuksen tutkintojärjestelmän kehittämiseksi, ja kehitettävää meillä tällä hetkellä riittää.

Nykyinen tutkintojärjestelmä on monin paikoin jäykkä ja vanhanaikainen. Sen seurauksena monen suomalaisnuoren ja miksei aikuisopiskelijankin kohtalona on kouluttautua ammattioppilaitoksesta suoraan kortistoon. Tämä ei luonnollisestikaan saa olla hyväksyttävä tilanne. Yhtä huolissamme tulee meidän olla koulupudokkaiden korkeasta määrästä ammatillisessa koulutuksessa. Yhä useammalle ammattiin opiskelevalle annettu opetus ei niin sanotusti nappaa. Siksi jo hallituksen kärkihankkeeksi nostaman nuorisotakuun uskottavuuden pelastamiseksi täytyy ammatilliselle koulutukselle tehdä tämä päivitys.

Kokonaisuudessaan, arvoisa puhemies, hallituksen esitys onnistuu hyvin tässä päivitystavoitteessa. Annettavan koulutuksen reivaaminen osaamisperusteisempaan suuntaan on ehdottomasti oikea päätös. Se sekä parantaa annettavan koulutuksen laatua että myös omalta osaltaan vahvistaa ammatillisen koulutuksen valinneiden koulussa viihtymistä. Toinen, erityisesti koulupudokkaiden määrän vähentämiseen pureva linjaus on päätös tukea joustavien ja yksilöllisten opintopolkujen rakentamista ja edistää aikaisemmin hankitun osaamisen tunnistamista osaksi tutkintoa. Normien höllentäminen näkyy toivottavasti opintoaikojen lyhenemisenä ja siinä, että erityisesti aikuisopiskelijoille ammattiopinnoista tulisi entistäkin houkuttelevampi vaihtoehto. Yhdessä nämä voisivat omalta osaltaan leikata meidän julkisen talouden mittavaa kestävyysvajetta.

Toisaalta, arvoisa puhemies, esitykseen liittyy muutamia lisäpohdintaa aiheuttavia ehdotuksia. Yksi tällainen liittyy osaamispisteiden käyttöön sekä perustutkinnoissa että näyttötutkinnoissa. Esimerkiksi EK on esittänyt sitä, että osaamispisteet tulisivat ensi vaiheessa käyttöön ammatillisena peruskoulutuksena suoritettavissa perustutkinnoissa ja vasta kokemuksen kertymisen jälkeen myös näyttötutkinnoissa. Tällöin myös voitaisiin ehkä paremmin varmistaa se, että muutos osaamisperusteiseen suuntaan olisi sujuvampi, kun emme maalaisi heti alussa itseämme nurkkaan näyttötutkintojen tulkinnanvaraisten arvioiden takia.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies: Toinen lisäpohdintaa aiheuttava ehdotus liittyy liikunnan asemaan ammatillisessa koulutuksessa. Se ei, ikävä kyllä, tässä sinällään hyvässä esityksessä parane, vaikka tutkimukset osoittavat, että tarve liikunnan ja terveystiedon tarjonnalle nimenomaan tälle väestöryhmälle on ilmeinen. Toivoisinkin, että tähän asiaan voitaisiin kiinnittää huomiota esityksen valiokuntakäsittelyssä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Muutamia huomioita hallituksen esityksestä.

Ensinnäkin todistuksesta. Tämä on ehkä tällaista yleistä pohdintaa jatkotyöhön, asetuksiin liittyen. Meillä on hyvin kirjava käytäntö todistusten arvosanoissa. Ammatillisella puolella on 1—3, lukiopuolella on normaali 4—10, ja ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa on 1—5. On tullut kritiikkiä siitä, että vuonna 2009 tehty muutos, jossa siirryttiin ammattikouluissa 1:stä 3:een tapahtuvaan arviointiin, ei ole onnistunut: se ei riittävästi kerro osaamisesta eikä myöskään kannusta opiskelijoita tavoittelemaan niitä parhaimpia arvosanoja. Jatkotyössä, kun tätä viedään eteenpäin, toivotaan, että myös tämä arvosananäkökulma tulee esille.

Toinen pohdinta liittyy samalla lailla aika sekaviin käytäntöihin. Meillä yleisesti käytetään opintopisteitä, mutta nyt tässä tuodaan uusi käsite, "osaamispisteet". Siltä osin aina pohdituttaa, kun kommunikoimme toistemme kanssa, lisääkö se ymmärrystä, kun toinen puhuu osaamispisteistä ammatillisessa ja sitten, kun ollaan siellä yliopiston puolella, ollaankin opintopisteissä. Kyllä soisi, että Suomessa olisi kuitenkin yksi sana ja käsite opinnoissa.

Hallituksen esityksen osalta voi todeta, että tavoitteet ovat erinomaiset: työelämän taidot ja kyky reagoida työelämässä tapahtuviin muutoksiin. On hyvä, että tässä myöskin saadaan lisää selkeyttä tutkintorakenteisiin ja ennen kaikkea sitä, kuinka meidän tutkintorakenteet ja tutkinnot joustavat. Nämä ovat ehkä niitä suurimpia aikamme haasteita, että kun nämä meidän nuoret menevät sinne ammatilliseen opinahjoon, niin pahimmassa tapauksessa, kun he sieltä valmistuvat, osaaminen onkin jo vanhaa. Kysymys onkin: mitkä ovat ne geneeriset taidot, joita sitten meidän nuorilla tulee olla, kun he valmistuvat? Näihinhän esityksessä on onneksi kiinnitetty huomiota, mutta niihin liittyy aina kolikon toinen puoli. Toivon mukaan meidän ammatillisella puolella ei teoreettinen osaaminen tule liian vahvasti näkyviin, koska suurin osa odottaa sitä työssäoppimista ja tekemällä oppimista.

Lopuksi haluaisin nostaa erittäin tärkeät kaksi näkökulmaa. On hyvä asia, että lakiin on kirjattu tarkoituspykälään, että lain tavoitteena on lisätä meidän ammatillisen puolen yrittäjänä toimimisen onnistumista, että pystyy itsensä työllistämään yrittäjänä, koska tiedetään, että tänä päivänä yhä vähemmän on suuria työpaikkoja, joihin sitten ammatilliseltakaan puolelta päästään, mutta yhä useampi mahdollisesti työllistää itsensä yrittäjänä, ja sitä kautta yrittäjänä toimimisen edellytyksiä on ehdottomasti ammatillisella puolella rakennettava lisää.

Toinen hyvä asia, joka on erittäin hyvä asia, vaikkakin tässä opinto-ohjauksesta on hieman kritiikkiä ollut, on se, että henkilökohtainen opintosuunnitelma on tuotu lakiin asti, koska silloin se tuo myös sen merkityksellisyyden, kuinka yksilökohtaisesti pohditaan sitä opinnoissa etenemistä, ja toivottavasti tätä kautta myös sitä keskeyttämistä saadaan vähennettyä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän tätä hallituksen esitystä hyvänä ja tietyllä tavalla koulutuksen kehitystä ammatillisen koulutuksen puolella eteenpäinvievänä.

Aloitan tästä ammatillisen koulutuksen kiinnostavuudesta. Sehän on nyt viime vuosina ollut korkeampi kuin esimerkiksi lukiokoulutuksen. Sillä tavalla ovat nuoret ehkä halukkaitakin lähtemään ammatillisen koulutuksen puolelle ja pääsevät sitä kautta nopeammin sitten ansiotöihin. Työllistyminen on ollut hyvää.

Mutta keskeyttäminen on muodostunut ongelmaksi, ja aivan samalla tavalla nostaisin esille tämän henkilökohtaisen opintosuunnitelman teon tässä, elikkä sillä on varmasti merkitystä sille, millä tavalla nuori sitoutuu tähän koulutukseen ja sitten sen eteenpäinviemiseen. Mutta varmasti myös sillä on merkitystä, mitenkä aikaisemmin opiskelijat on arvioitu. Muistaakseni syyskuun loppupuolella, tiettynä päivämääränä, katsotaan, paljonko on nuppeja koulussa, ja sen mukaan tulee kouluun rahat. Nythän tämä tilanne muuttuu, elikkä ei ole näitä tarkastelupäiviä, vaan arvioidaan koko tätä nuoren tilannetta.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, tuolla harvaan asutulla seudulla nämä harjoittelupaikat ovat hyvinkin kaukana. Saattaa olla jopa 40 kilometriä, satakin kilometriä matkaa, ja tällä hetkellä esimerkiksi levyseppähitsaajien saaminen on ollut hankalaa Kainuussa sen takia, että oppipaikka on niin kaukana ja sitten ei ole kuljetusta sinne harjoittelupaikkaan. Tämä on semmoinen, mikä olisi syytä ottaa huomioon myös tässä, että koulutuksen järjestäjällä olisi sitten jonkunlainen kyyti, millä voitaisiin sitten viedä nuoria tänne harjoittelupisteeseen. On aivan selvää, että mitä enemmän työssäoppimista, sen parempi se on kädentaitojen kannalta, koska siellä on myös niitä, jotka eivät halua lukea, haluavat oppia kädentaitojen kautta, ja tämä on yksi semmoinen asia, mihin ammatillisen koulutuksen puolella kannattaa panostaa. — Kiitoksia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Tänään täällä on käytetty useita hyviä puheenvuoroja ammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Edustaja Mäkipää otti puheenvuorossaan esille näkemyksen oppimistehtaista. Meillä tulevaisuudessa tulee olemaan suuria haasteita siinä, kuinka me saamme julkiset varat riittämään kaikkeen siihen välttämättömään, jota yhteiskunta tarvitsee pyöriäkseen, ilman että yhteiskunta velkaantuu liiaksi.

Siksi on erittäin tärkeää, että kaikki investoinnit, mitä julkinen sektori toteuttaa, tehdään ne sitten rakennuksiin, irtaimistoon, koneisiin, laitteisiin, toteutetaan mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti ja siten, että tätä tekniikkaa käytetään maksimaalisesti hyväksi, koska joka tapauksessa tekniikka vanhenee muutamassa vuodessa. Sen tähden on erittäin tärkeää, että näitä tämäntyyppisiä oppimistehtaita pohdittaisiin, saataisiinko tällä tavalla tehostettua uusien resurssien ja tekniikan käyttöä silloin, kun tätä ammatillista koulutusta kehitetään.

Arvoisa puhemies! Jatkuva osaamisen kehittäminen on myös hyvin tärkeää niille, jotka ovat suorittaneet tutkintoja, joten joustavuutta on todella syytä lisätä, jotta pystytään ammattitaitoa ylläpitämään mahdollisimman korkeatasoisena joustavasti ja helposti.

Täällä on otettu esille myös yrittäjäkoulutus ja osaaminen ammatillisessa koulutuksessa. Kannatan sitä näkemystä lämpimästi. Nimittäin henkilöt, jotka valmistuvat ammattikoulusta, voisivat hyvin ryhtyä ammatinharjoittajiksi ja liikkeenharjoittajiksi, ja siinä yhteydessä on hyödyllistä, että heillä olisi jonkinlaiset perustiedot kirjanpidosta, verotuksesta ja niin edespäin, jotta he sitten helpommin myös uskaltautuisivat yrittäjyyden uralle.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, haluan ottaa esille liikunnan aseman myös ammatillisessa koulutuksessa. Tuoreiden tutkimusten mukaan 30—40-vuotiaitten miesten kunto on heikompi kuin vanhempien ikäluokkien. On erittäin tärkeätä, että tähän kiinnitetään huomiota myös ammatillisessa koulutuksessa ja edistetään näiden nuorten liikuntaharrastuksia ja muutenkin terveellisiä elämäntapoja. Muuten meidän yhteiskunnalle tulee kestämättömän suuri lasku, jos meillä on rapakuntoisia nuoria aikuisia.

Pietari  Jääskeläinen  /ps:

Arvoisa puhemies! Rakentava puhe.

Kauniita lakeja ja asetuksia on varmaan mukava säätää, kuten nyt käsittelyssä oleva ammatillisen koulutuksen laadun parantamista ja säädösten selkeyttämistä koskeva lainsäädäntö. Miten on mahdollista antaa lakiesitys, jonka tavoitteet eivät voi toteutua rajujen säästötoimien takia? Leikkausten vaikutuksia uudistusten toimeenpanoon ei ole ennakoitu. Tällaista tämä hallituksen politiikka on: kauniita sanoja ja lupauksia samaan aikaan, kun matto vedetään jalkojen alta.

OAJ:n mukaan valtionosuuden leikkaukset vuonna 2015 ovat vähintään 123 miljoonaa euroa. Rakennepoliittisessa ohjelmassa esitetään toisen asteen koulutukseen niin sanotun rakenteellisen kehittämisen kautta saataviksi säästöiksi yli 200 miljoonaa euroa. Lisäksi tulevat myös ammatillisen aikuiskoulutuksen leikkaukset. Koulutuksen järjestäjät ovat arvioineet leikkausten kokonaisvaikutuksen toimintamenoihin olevan jopa viidesosa. Hallitus on todennut koulutuksen olevan sen keskeinen painopistealue, johon panostetaan. Hallitus panostaa vähentämällä rahoitusta yli 300 miljoonaa euroa — että semmoinen panostus. Koulutuspoliittiset tavoitteet ja rahoitus ovat jyrkässä ristiriidassa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ammatillisen koulutuksen suosio lisääntyy, ja se on täysin ymmärrettävää, koska eläköitymisen kautta nämä suorittavan työn työpaikat tulevat lisääntymään aika paljon ja nuoret pääsevät sitten nopeasti työelämään ja hankkimaan omaa rahaansa.

Näihin keskeyttämisiin: Tämä hallituksen esitys on oikein hyvä, että nuorten opinto-ohjausta ja nuorten kannustamista pitää ehdottomasti lisätä, ja siinä on semmoinen merkitys, kun nuoret sitten mahdollisesti niitä harjoitteluja suorittavat siellä työpaikoissa, että heille mahdollistetaan tämä. Ja edustaja Piirainen käytti hyvän puheenvuoron: niillä alueilla, missä on pitkät etäisyydet ja näitä mahdollisuuksia ei ole runsaasti, myös tähän saavutettavuuteen ja sen järjestämiseen pitää kiinnittää huomiota.

Tämä hallituksen esitys on senkin takia hyvä, että kaikin keinoin pitää tukea, että oppilaat jaksavat loppuun asti, sillä tulevaisuudessa ammatillisen koulutuksen rahoitus perustuu suoritettuihin tutkintoihin. Opetuksen laadusta kiinnipitäminen ja oppilaiden tukeminen on tärkeätä, ettei käy niin, että opetuksen taso laskee sen takia, että rahoitusta saadaan näitten suoritettujen tutkintojen mukaan. On monipuolisesti otettava jatkossa huomioon, kuinka me ammatillista koulutusta kehitämme, ja tietenkin sen täytyy sitten näkyä määrärahoissa, mikäli jatkuvasti suosio kasvaa. Että kyllä tämä määrärahakysymyskin on tärkeää ottaa esille.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Pyysin tähän nyt puheenvuoron, kun ministeri tuli paikalle.

Tämän lain ja asetuksen muutoksen tarkoituksena on ammatillisen koulutuksen laadun parantaminen ja säädösten selkiyttäminen. Tavoitteet ovat kuitenkin voimakkaasti ristiriidassa samaan aikaan käynnissä olevien ja tulevien leikkausten kanssa. Rahoituksen leikkausten vaikutusta uudistusten toimeenpanoon ei ole juurikaan arvioitu. Muun muassa Opettajien Ammattijärjestö pitää näitä leikkauksia merkittävänä uhkana uudistuksen tavoitteiden saavuttamiselle ja koulutuksen laadulle. Kysynkin ministeriltä: miten te näette tämän lain tavoitteiden saavuttamisen kannalta nämä aika merkittävät leikkaukset?

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä haluan palata edustaja Jääskeläisen leikkauksiin. Meillähän ikäryhmät pienenevät koko ajan ja on todellakin syytä reagoida siihen, että myös ne vastaavat. (Pietari Jääskeläisen välihuuto) — Joo, kyllä.

Mutta vielä tähän osaamisen arviointiin. Aikaisemmin ovat olleet nämä niin sanotut tutkinnot ja osaamisen arviointi. Ministeri oikeastaan voisi vastata, mitä nyt tulee osaamisen arviointiin. Minulla on ainakin tämmöinen tuntuma, että se tarkoittaa laajempaa, käytännössä tutkittua osaamista, että on hyvät perustiedot ja pystyy sillä tavalla sitten niin teorian kuin käytännönkin kautta tätä omaa ammattiaan suorittamaan. Mutta monta kertaahan on niin, että ammattikoulusta ei tulla valmiina. Se tarkoittaa, että siihen tarvitaan sitten jotakin muuta. Ehkä oppisopimuskoulutus on hyvä siihen tai sitten joku muu ammatillinen jatkokoulutus, mutta se on niin kuin valmistava. Ammattikorkeakoulu on tietysti yksi vaihtoehto.

Meillä on tällä hetkellä lukion ja ammatillisen koulutuksen yhteiskoulutusta. Tähän vielä kysymys: onko tämä mahdollista tulevaisuudessa, ja onko mahdollista syventää lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen yhteistyötä? Tämä näyttää olevan tällä hetkellä nuorten osalta aika kannattavaa. Tällä tavalla nopeutettaisiin myös sitä opiskelupolkua sitten mahdollisesti, jos vielä mennään ammattikorkeakoulun puolelle.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Mitä näihin säästötoimiin tulee, niin se on toki myönnettävä, että ammatillisessa koulutuksessa lähiopetustunnit ovat jonkun verran pienentyneet. Siinäkin on oma rajansa, kuinka pitkälle siinä voidaan mennä. Mutta ymmärtääkseni eilen tehdyissä päätöksissä ei kyllä tulevalle vuodelle ja sitä seuraavalle vuodelle ole ainuttakaan säästötoimea ammatillisen koulutuksen osalta. Ymmärtääkseni siellä oli pelkkä nolla kirjassa, joten se on nähty. Kun tietää, kuinka mittavia ratkaisuja muuten tehtiin, niin se osoittaa sitä, että ammatillista koulutusta pidetään hyvin tärkeänä ja sen toimivuuteen halutaan myöskin jatkossa panostaa.

Sastamalassa on käynnistynyt tämmöinen kokeilu, että opetus annetaan 50-prosenttisesti suoraan työpaikoilla. Se on mielestäni erittäin hyvä idea, koska silloin nämä nuoret kiinnittyvät suoraan kiinni yritykseen ja suorittavat näyttökoetyyppisesti opiskelunsa. Heidän on mahdollista olla kesätöissä siinä samassa yrityksessä, missä he ovat. Kun kyse on vielä sellaisista yrityksistä, jotka ovat viime aikoina hyvin menestyneet, niin mahdollisuus myöskin valmistumisen jälkeen päästä työllistymään siihen yritykseen on erittäin hyvä. Jos ajatellaan, että tällaista toimintaa olisi laajemminkin, niin siinä koulukin saattaisi säästää silloin seinistä ja laitteista.

Lisäksi monilla pienillä paikkakunnilla on vaikeaa saada täysiä ryhmiä. Tiedän, että esimerkiksi Parkanossa on metallialan koulutuksessa vaikea saada sitä kuuttatoista aloituspaikkaa ensisijaisia hakijoita mutta on kuitenkin yrityksiä, jotka tarvitsevat nuorta työvoimaa, ja tämäntyyppinen räätälöity yrityksissä annettava koulutus, jossa lähinnä teoriaopetus on vain ammattikoulussa, kuulostaa hyvältä. Kun tämä kokeilu on nyt käynnissä, niin kysyn ministeriltä: koska tästä ensimmäisiä tuloksia saadaan?

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Nämä leikkaukset eivät ole nyt missään linjassa sen mukaan, mitä nytten haluttaisiin tämänkin lain osalta tehdä. On hyvä muistaa, että tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista 5,7 prosenttia keskeytti opinnot eikä jatkanut missään tutkintoon johtavassa koulutuksessa lukuvuonna 2010—2011. Ihan noin kuriositeetin vuoksi voin sanoa, että lukiokoulutuksen keskeyttämisprosentti oli 4,4 ja nuorille suunnatusta ammatillisesta koulutuksesta liki 10 prosenttia lopetti tuon koulutuksen, ammattikorkeakouluopiskelijoista 8,8 prosenttia. Eikö nyt olisi enemmänkin syytä tarttua siihen, että saataisiin nämä opiskelijat pysymään opiskelemassa näitä aineita, mihinkä he ovat tulleet? Sen lisäksi meillä on kymmeniätuhansia nuoria, joista me emme edes tiedä, missä he ovat.

Täällä sanottiin, että ikäryhmät pienenevät ja meidän nuorten määrä pienenee. Nyt kannattaa lukea näitä tilastoja vähän tarkemmin. Se on hetkellinen notkahdus, joka on jo nyt nähtävissä, mutta se notkahdus tulee siitä korjaantumaan. Mikäli meillä leikataan ammatillista koulutusta, se tulee tarkoittamaan sitä, että meillä ei ole ammattitaitoista työväkeä. Kenties tämä on sitten yksi suuntaus siihen, että otetaan lisää ammattitaidottomia maahanmuuttajia maahan ja ryhdytään kouluttamaan heitä. Mutta miten heitä sen jälkeen koulutetaan, kun koulutus on leikattu? Mistä me saamme ne työntekijät tänne? Mistä me saamme ne koulutetut työntekijät tänne?

Ei ole mitään järkeä siinä, että me annamme nuorten tipahtaa suojaverkkojen ulkopuolelle, koulutuksen ulkopuolelle ja ammatin hankkimisen ulkopuolelle. Me tarvitsemme ammattitaitoista väkeä, jotta meidän vientimme vetäisi ja jotta meidän teollisuutemme saisi työntekijöitä ja palvelut saisivat työntekijöitä. Meillä on huutava pula vanhustyöntekijöistä muun muassa. Tällä hetkellä on erittäin hälyttävää, että nuoret naiset ovat niitä, jotka keskeyttävät nimenomaan ammatillisen koulutuksen. Siihen ongelmaan olisi syytä kiinnittää, arvon ministeri, huomiota.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Ihan lyhyesti haluaisin kysyä ammatillisen koulutuksen jatko-opintokelpoisuudesta. Ollaanko tekemässä minkäänlaisia muutoksia tähän jatko-opintokelpoisuuteen? Nythän on ollut havaittavissa se, että monetkin opiskelijat syttyvät vasta hieman myöhemmällä iällä opiskelemaan, hankkivat ensin sen ammatillisen pätevyyden, jatkavat siitä yliopistoon tai amk:hon. Nähdäkseni ei ainakaan minkäänlaisia tiukennuksia saisi tehdä, mutta mikä on tämä tulevaisuus jatko-opinto-oikeuden ja -kelpoisuuden osalta?

Opetusministeri Krista Kiuru

Arvoisa puhemies! Minä kiitän tästä keskustelusta. Joudun ensinnäkin pahoittelemaan, että jouduin olemaan noin 15 minuuttia pois tästä keskustelusta, mutta onneksi kansanedustajat minua auttoivat, että sain näitä kysymyksiä siltä väliltä myöskin ylös sitten kirjattua.

Haluaisin aloittaa siitä, että minusta edustaja Mäkipää piti erittäin hyvän puheenvuoron. Haluan kiittää myös oppositiota siitä, että olette nähneet tämän lain syvän olemuksen. Haluan sillä viitata siihen, että ammatillinen koulutus on jäänyt meidän poliitikoidenkin mielestä pikkuisen tällaiseen toisarvoiseen asemaan. Minä kiitän siitä, että täällä on ollut niin paljon kansanedustajia keskustelemassa ammatillisen koulutuksen tulevaisuudesta, koska minulla on ollut sellainen tunne, että erityisesti suuri julkisuus ei kovin paljon ole ollut kiinnostunut ammatillisen koulutuksen kehittämisestä. Minusta siinä on suomalaisen osaamisen tulevaisuus, että me osaamme myöskin ajassa liikkua tässä tutkintojärjestelmän kehittämisessä.

Tämä on aivan yhtä iso uudistus kuin lukiouudistus on tai peruskoulu-uudistus, joita ollaan jo nyt tekemässä. Eli siltä osin on hyvin keskeisestä ja isosta uudistuksesta kysymys, ja ensimmäinen asia on se, voidaanko tällä uudistuksella vaikuttaa siihen isoon juttuun, että meidän nuoret olisivat enemmän ja paremmin kiinnostuneita ammatillisesta koulutuksesta. Siihen minulla on kyllä vilpitön vastaus, että kyllä. Tätä samaa kysymystä myöskin edustaja Mäkipää ja edustaja Juvonen peräänkuuluttivat, voitaisiinko tällä saada aikaan sitä motivaatiotason parannusta.

Tämän lain tarkoituksenahan on juuri se, että niille nuorille, jotka pystyvät ammatillisessa koulutuksessa liikkumaan nopeammin, tässä avautuu — en nimittäisi sitä kurssimuotoisuudeksi — mahdollisuus siihen, että pystyy vähän nopeammin liikkumaan ja opintoja suorittamaan omassa tahdissa, ja tässä avautuu myös mahdollisuus siihen, että jos on opintoihin liittyviä esteitä siinä etenemisessä, niin oma tahti on mahdollista paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Samaan aikaan tämä avaa mahdollisuuden siihen, että osa koulutuksesta voidaan suorittaa joustavammin ja myöskin koulutyön ulkopuolella niiden nuorten kodalla, jotka eivät ole tällaisesta perinteisestä oppilaitosmuotoisesta opiskelusta kiinnostuneita.

Siinä suhteessa, kun myös edustaja Satonen kysyi siitä, voidaanko miettiä näitä muitakin malleja, niin tämä lakihan avaa mahdollisuuden myöskin tällaiseen suurempaan joustavuuteen. Mutta silläkin on, edustaja Satonen, rajansa, koska oppilaitoksissa opiskellaan tänä päivänä tositarkoituksella, se ei ole hollitupa sille, että ollaan vain työpaikalla. Siinä on ainoa rajoite, joka tulee olemaan jatkossakin näin, eli katsomme sitä rajaa, kuinka paljon voidaan työssä oppia, kuinka paljon sitä pitää vielä tehdä oppilaitoksessa. Muuten ollaan sitten kyllä peruslinjoista samaa mieltä.

Toinen keskustelun kulku käy sitten siinä, kuinka paljon osaamista voidaan tunnistaa. Minun täytyy sanoa, että tämän lain hieno puoli on se — kun edustaja Juvonen käytti puheenvuoron juuri siitä, voisiko katsoa laajemmin nyt sitä vanhaa osaamista, joka on jo monilla, jotka hakeutuvat ammatilliseen koulutukseen — että minusta tämä laki tarjoaa aivan uskomattoman hienot uudet mahdollisuudet siihen, että ei tarvitse ihan alusta aloittaa, ja se on tärkeä puoli koko tätä keskustelua.

Sitten edustaja Kalmari kysyi siitä, miksi ylipäätään me enää perinteisiä oppikirjoja pidämme yllä, miksei voisi olla näitä digitaalisia oppikirjoja. Me olemme valmistelemassa koulutuspilveä, johon menee myös toisen asteen koulutus, ja minä olen toivonut, että kunnat itse kilpailuttaisivat Kuntaliiton johdolla näitä oppimateriaaleja niin, että ne olisivat laitettavissa yhteiseen koulutuspilveen. Siellä on aika isoja asioita liikkumassa silläkin puolella. Se on osa myöskin näitä säästötoimenpiteitä, että säästetään sellaisista asioista, jotka ovat mahdollisia.

Edustaja Eestilä ja muutamat muutkin kysyivät siitä, riittävätkö nyt paikat. Kyllä minun täytyy sanoa samaan äänensävyyn kuin edustaja Piirainenkin tässä toi julki, että meidän ikäluokkahan tosiasiallisesti tulee olemaan pienempi kuin meillä on tällä hetkellä, eli näille nuorille, jotka käyvät tulevina vuosina koulua, on enemmän paikkoja tarjolla kuin tälle ikäluokalle, joka nyt on ollut ammatillisessa koulutuksessa. Samaan aikaan kuitenkin Suomessa on 1,6 paikkaa toisella asteella per hakija. Eli siltä osin kyllä meillä paikkoja on, mutta miten ne alueellisesti kohdistuvat, se on se suuri haaste, joka meillä vielä on. Meillä on joillakin alueilla vielä tekemistä tämän asian kanssa, mutta nuorisotakuu ja sen alainen koulutustakuu varmistavat sen, että tämän pitäisi olla kuitenkin kunnossa.

Sitten minä haluaisin vielä joihinkin yksityiskohtiin vastata. Tässä käytiin minusta kiinnostava keskustelu siitä, miten nämä muut uudistukset liittyvät tähän. Minun täytyy sanoa, että minä ymmärrän ja arvostan sitä, että oppositio on huolissaan ammatillisesta koulutuksesta. Minä itsekin olen. Mutta jos olette huolissanne ammatillisesta koulutuksesta, niin tämä käsittelyssä oleva lakiuudistus on parasta, mitä ammatilliseen koulutukseen on tehty vuosikymmeniin. Tämä on todella hieno, ja meidän ammatillisen koulutuksen porukka on ollut siinä vahvasti mukana.

Mutta uhka tulee todella siitä, että jos rakenteita ruvetaan järjestämään, niin kuin me olemme yhdessä eduskunnassa päättäneet — miljardi kuntapuolella pitää löytyä säästöä — niin täällä ovat kaikki hallituspuolueet ja oppositiopuolueet olleet sitä mieltä, että kunnilla on liikaa tehtäviä. Sen takia minä hiukan ihmettelen näitä tiettyjen edustajien puheenvuoroja, että ei osata erottaa sitä, että tämä on sisältöä ja siinä järjestellään järjestäjien hallinnollisia rakenteita, ja niillä hallinnollisilla rakenteilla ei ole ennenkään yksistään kukaan istunut koulutuksessa siellä järjestäjien hallinnossa, vaan kyllä se tehdään luokissa se koulutus. Mutta minä olen yhtä lailla huolissani siitä, että me emme voi menettää yksiköiden määriä, koska nuorten pitää päästä käymään koulua siellä, missä he asuvat, eli takaisin menneeseen ei pidä palata myöskään tässä isossa toista astetta koskevassa rakenteellisessa uudistuksessa, joka on näitä rakennepoliittisia toimia. Siltä osin huolemme on aiheellinen, mutta kuitenkin on tärkeää säilyttää maltti siinä, että tällä uudistuksella ei ole sen kanssa tekemistä, ja kun on ollut sellaista puhetta, että nämä jollakin tavalla liittyisivät toisiinsa, niin tässä on kysymys sisällöstä, jota on vuosikausia odotettu. Toinen liittyy rakenteisiin, ja siinä pitää olla tarkkana, että me voimme varmistaa, että nämä opiskelupaikat eivät alueellisesti kohdennu väärin, mutta rakenteista ja hallinnosta meidän täytyy pystyä säästämään, eli järjestäjien määrän täytyy olla pienempi jatkossa kuin se on nyt, mutta yksiköiden määrään me emme voi kajota siellä, missä niitä ei ole paljon. Tämä on tämä pähkinänkuori.

Vähämäelle sanon vielä, että se oli hyvä kysymys, eli kiitän siitä, että kiteytit sen, mistä ammatillisessa koulutuksessa on kysymys. Nimittäin kun niin moni toivoo aina, että voisiko ammatillisen koulutuksen hurauttaa vaikka vuodessa tai kahdessa, niin minun vastaukseni on, että ei voi. Ei voi, kun se ei ole bulkkitavaraa. Siellä annetaan jokaiselle suomalaiselle nuorelle toisen asteen yleissivistävääkin koulutusta, jotta heidän jatko-opintokelpoisuutensa säilyisivät.

Sen takia on tärkeätä, että näillä kaikilla nuorilla, jotka valitsevat 15—16-vuotiaana ammatillisen koulutuksen, on mahdollisuus mennä ammattikorkeakouluun tai yliopistoon opiskelemaan myöhemmin. Ja kun tämä dead end -ajattelu ei ole Suomessa enää vallalla, olen itse halunnut säilyttää tässä kyseisessä lajissa sen, että tämä jatko-opintokelpoisuus säilyy, että me emme ole kurjistaneet ammatillista koulutusta pelkkiin ammattiaineisiin, jotta sieltä voi edetä vielä muihinkin koulutuspolkuihin sen takia, että nuorella on mahdollisuus 19-vuotiaana päättää toisin kuin hän päätti 15-vuotiaana.