Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi uusiutuvilla energialähteillä tuotetun sähkön tuotantotuesta annetun lain muuttamisesta.

Hallituksen esityksessä sanotaan: "Ilmasto- ja energiastrategian päivityksen mukainen 9 terawattitunnin tuulivoiman tavoite vuodelle 2025 edellyttänee merituulivoimaloiden laajempaa käyttöönottoa etenkin 2020-luvulla. Merituulivoimalan kokeiluhankkeella pyritään saamaan hyödyllisiä kokemuksia ja osaamista tätä tavoitetta silmällä pitäen. Esitetty muutos, jonka nojalla merituulivoimalan kokeiluhankkeelle voitaisiin maksaa syöttötariffin lisäksi muuta valtiontukea, mahdollistaa tällaisen yksittäisen hankkeen toteuttamisen." Hallituksen esityksessä myös sanotaan: "Esityksessä ehdotetaan, että merituulivoimalan kokeiluhanke voitaisiin hyväksyä syöttötariffijärjestelmään, vaikka siihen investointia varten on myönnetty valtiontukea, esimerkiksi energiatukea. Muutos koskisi yksittäisiä merituulivoimalan kokeiluhankkeita, joita arvioidaan nyt vireillä olevan haun perusteella valittavan hankkeen lisäksi tarvittavan noin 2—4."

Arvoisa puhemies! Kerron nyt, millaisesta bisneksestä tässä tuulivoimabisneksessä on kysymys. Otan esimerkin Posiolta:

Taaleritehtaan pääomarahasto Tuulitehdas rakennuttaa merkittävän määrän tuulivoimaa Suomeen. Taaleritehdas suunnittelee noin 100:aa tuuliturbiinia 10:een eri kohteeseen Lounais- ja Etelä-Suomessa sekä noin 50:tä tuuliturbiinihanketta Posiolle. Tuulitehdas on tällä hetkellä yksi Suomen suurimmista tuulivoimatoimijoista. Kuulostaa hienolta näin taloudellisesti ankeina aikoina, että suomalainen sijoitusyhtiö rakennuttaa puhdasta energiantuotantoa melko mittavilla summilla.

Taaleritehtaan Murtotuulen tuulivoimapuiston 51 turbiinia rakennettaisiin siis Posion yhteismetsän maille. Miksi sijoitusrahasto sijoittaa tuulivoimaan? Onko se hyvää bisnestä? On se. Se on sitä siksi, että Taaleritehtaan Tuulitehdas saa vuosittain syöttötariffin nimellä annettavaa julkista tukea 0,6 miljoonaa euroa vuodessa jokaista tuuliturbiinia kohti. 51 voimalaa saa siis noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Noilla kannustimilla turbiinit tuottavat sähköä noin 20 miljoonan euron arvosta nykyisillä markkinahinnoilla. Siis Murtotuuli tuottaa 50 miljoonan euron tulot vuodessa. Viidessä vuodessa se tekee 250 miljoonaa.

Voimalan perustaminen hankintoineen ja rakentamiskustannuksineen maksaa suuruusluokkaa 150 miljoonaa, ja maavuokraa tässä Posion tapauksessa yhteismetsälle maksetaan reilu 0,5 miljoonaa euroa vuodessa. Siihen joudutaan panemaan päälle vielä muutaman miljoonan euron ylläpitokulut vuodessa. Seuraavan viiden vuoden aikana Murtotuulen tulot ovat siis 250 miljoonaa euroa ja menot noin 170—200 miljoonaa. Eli liikevoitto, ennen kuin Taaleritehdas ehtii maksaa veroja, on noin 50—70 miljoonan euron luokkaa.

Emoyhtiöhän tässä on Lombard International Assurance. Nimi on sellainen, että ainakin minulla herää kysymys siitä, kuinkahan aggressiivisesti tämä yhtiö verosuunnittelee.

Joka tapauksessa ihan hyvä bisnes, hyvä tulos 190 miljoonan euron pääomalle. Pääoma tuottaa liki 30 prosenttia. Tämä tuotto perustuu nimenomaan juuri syöttötariffijärjestelmään eli järjestelmään siitä, että kaikki sähkön käyttäjät maksavat osuutensa tuulivoimayhtiöille. Sen lisäksi me joudumme kyllä kustantamaan vielä sen säätövoiman rakentamisen, jolla tehdään sähkö silloin, kun Posiolla ei tuule. Nämä kivihiilivoimalat ja näitten rakennuskustannukset kerätään samassa sähkölaskussa kaikilta kuluttajilta.

Arvoisa puhemies! Vuonna 2010 eduskunta antoi luvan rakentaa Suomeen kaksi uutta ydinvoimalaitosta ja päätti samalla uusiutuvan energian paketista, jolla edistetään tuuli- ja bioenergiaa. Olikohan niin, että tuolloin 2010 elinkeinoministerinä oli Mauri Pekkarinen, ja onkohan niin, että Taaleritehtaan tuulijohtaja on tänä päivänä Taamir Fareed, Pekkarisen vävy? Hieno suunnitelma kaikkinensa, siis tämä 2010 tehty suunnitelma edistää tuuli- ja bioenergiaa. Suomen valtionvelka on kuitenkin noussut 100 miljardiin euroon ja pakottaa arvioimaan nämä päätökset uudelleen. Tämän asetetun 9 terawattitunnin tuulivoimatavoitteen saavuttaminen maksaa meille veronmaksajille yli 5 miljardia euroa, ja tarjoankin nyt valtiolle miljardisäästön: alennetaan tuulivoimalle luvattua tariffitasoa ja siirretään tavoitteille asetettua takarajaa. Sähkön arvioitu markkinahinnan nousu jatkossa vähentää kyllä sitten tuen tarvetta myöhemmin.

Tuulivoiman tuottaja saa veronmaksajien tukemana alkuvaiheessa 10,5 senttiä per kilowattitunti ja myöhemmin hiukan vähemmän, yhteensä 12 vuoden ajan. Tänä vuonna sähköä on saanut pörssistä pikkuisen yli 4 sentin keskihinnalla, joten tuen osuus tuulivoimatuottajan tuloista on noin 61 prosenttia. (Vesa-Matti Saarakkala: Kuka sen maksaa?) Tuulivoiman rakentaminen on lähdössä tällä hetkellä räjähdysmäiseen kasvuun, ja en ihmettele sitä yhtään. Lappeenrannan teknillinen yliopisto arvioi viime vuonna julkaistussa sähkön tuotantokustannusvertailussa, että maatuulivoiman tuotantokustannus on tällä hetkellä 5,3 senttiä per kilowattitunti. Tuulivoiman tuki on siis ihan äärettömän ylisuuri.

Tässä taloudellisessa tilanteessa energiatuet on syytä arvioida uudelleen. Ne tukimuodot, jotka edistävät suomalaisten hyvinvointia ja luovat pysyviä työpaikkoja, tulee asettaa etusijalle. Tuulivoiman kilpailukyky pikkuhiljaa paranee, joten sitä ehditään lisäämään kyllä sitten vähän myöhemminkin.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen ilmasto- ja energiapolitiikka on ollut viime vuosina katastrofaalista Suomelle. Samalla kun maamme on EU:n hölmönä mallioppilaana täyttänyt kaikki keinotekoiset ilmastopoliittiset päästötavoitteet, ovat oliivimaat ja Itä-Euroopan suurin saastuttajamaa Puola käytännössä vähät välittäneet aiheuttamistaan hiilidioksidipäästöistä. Sama meno jatkuu myös tulevaisuudessa, kun Välimeren maat saavat rikkidirektiivin avulla lisäajan saastuttaa Välimerta, kun taas Itämeren rannalla sijaitseva Suomi laitetaan kärsimään ankarasti vientiteollisuuden kilpailukyvyn kustannuksella kyseisestä direktiivistä.

Arvoisa puhemies! Suomi on menettänyt energiahinnan kilpailuetua suuresti Ruotsiin, Saksaan, USA:han ja Kiinaan nähden. Saksassa sähkön tukkuhinta oli ennen Suomea korkeampi, mutta nyt se on laskenut Suomeen nähden huomattavasti. Viime vuonna Suomen sähkön markkinahinta oli kokonaisuudessaan kolminkertainen vuoteen 2000 nähden. Teollisuutemme ei pysty enää raskaita logistisia kustannuksia viennissään korvaamaan halvalla energialla, mikä on tuhoamassa suomalaista kansantaloutta. Taloutemme vähittäinen romahdus tuhoaa hyvinvointivaltion rahoituspohjan pysyvästi.

Arvoisa puhemies! EU:n päästökaupasta on päästävä eroon, jos haluamme välttää kansantaloudellisen täystuhon. EU:n energiapolitiikka perustuu raskaan teollisuuden rasittamiseen erilaisten sanktioiden kautta sekä toisaalta uusiutuville energialähteille kansallisesti annettaviin tukiaisiin, Suomessa etenkin tuulivoimaloihin, joita rakennellaan ainakin Vaasan vaalipiirissä niin sanotusti ihmisten takapihoille ja meluhaittoja vähätellen.

Tuet tähän toimintaan paisuvat mittaluokaltaan valtaviksi tulevina vuosina. Suomi ei Saksan tavoin pysty kustantamaan EU:n pakottamaa energiatukiaisten maksua päästöoikeuksien huutokaupalla, mikä kärjistää maamme ahdinkoa. Suomen olisikin harkittava eroa EU:n ilmasto- ja energiapoliittisesta kehyksestä maamme teollisuuden kilpailukyvyn pelastamiseksi.

Arvoisa herra puhemies! Fortumin ja muiden energiayhtiöiden johtajien nautiskellessa kohonneiden sähkölaskujen tuottamista tuloista yhtiöilleen kärsii tavallinen suomalainen raskaasti kohonneista energiakustannuksista. Suomen on syytä energialaskujen pienentämiseksi alkaa käyttää puuta ja turvetta energiatuotannossa entistä tärkeämpinä lähteinä sekä huomioida niiden aiheuttamat päästöt koko elinkaareltaan. Tämä alentaisi sähkölaskuja sekä nostaisi suomalaisten kotitalouksien ostovoimaa.

Kaukolämmön tuottamisen lisäämisen puun ja turpeen avulla onkin oltava yksi tärkeimmistä tulevaisuuden energiapoliittisista tavoitteista Suomessa. Puu, turve ja bioenergia nauttivat laajaa kannatusta myös Helsingin Sanomien tänään julkaisemassa mielipidekyselyssä. Sen mukaan 81 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että puun, turpeen ja bioenergian käyttöä pitäisi lisätä tulevaisuudessa.

Tuulivoimallakin on toki paljon kannatusta, mutta kuten todettua, sitä ei pidä rakentaa lähelle asutusta, puhumattakaan taajamista. Tässä mielessä on kannatettavaa, että voimaloita rakennettaisiin ensisijaisesti merelle. Sinänsä tuulivoimatuotanto perustuu täysin yhteiskunnan tukiaisiin, jotka vieläpä tulevat tulevaisuudessa valumaan entistä enemmän ulkomaille, koska ala kiinnostaa ylisuurten tukiaisten takia ulkomaisia sijoittajia. Kyse ei siis ole samalla tavalla suomalaisesta energiatuotannosta kuin puun ja turpeen kohdalla.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on sillä tavalla hyvä, kuten äskeinen puhuja totesi, että kun näitä tuulivoimaloita viedään tuonne merelle, niin tästähän hallituksen esityksessä on kysymys, että merituulivoiman kokeiluhanke hyväksyttäisiin syöttötariffin piiriin, vaikka se on saanut investointitukea. Tämän syöttötariffin perusperiaatehan on yleensä se ja valtion tukisääntöjen määräykset myös niin, että tällaista syöttötariffia maksetaan 12 vuotta, ja se perustuu siihen, että investointitukea ei makseta.

Minun mielestäni lähtökohtaisesti tämä syöttötariffijärjestelmä sinänsä on hyvä. Siihen sisältyy muutamia ongelmia. Yksi sellainen ongelma Suomessa ja Suomen energiapolitiikassa on se, että sähkön hintaennusteet pitkälle tämän vuosikymmenen loppuun saakka ovat jopa tuommoista 30—35:tä euroa megawattitunnilta. Se tarkoittaa sitä, että tässä maassa kaikki tuotanto alkaa olla tappiollista verrattuna siihen, millä hinnalla sähköä saa ostaa Nord Pool -sähköpörssistä. Vain vanha vesivoima näyttää siltä, että se on kannattavaa. Ydinvoiman omistaminen on tappiollista näillä sähkön hintaodotuksilla.

Eli tätä energiapolitiikkaa kyllä täytyy vähän huolestuneena seurata, kuka yleensä investoi, ja vaikka me tiedämme, että meillä on 3 000 megawattia vajetta suomalaisessa tehossa, niin mistä se sähkö tulee? Töpselistä se tietenkin tulee, mutta kyllä sen nyt kuitenkin huoltovarmuusnäkökulmasta pitäisi tulla suomalaisista voimalaitoksista.

Ihan sen verran vain tähän investointisuojaan ja yleensä siihen, mitä me eduskunnassa päätämme, että jos on päätetty aikanaan, että syöttötariffi maksetaan 12 vuodelle, niin ei tätä syöttötariffia kesken voi lähteä katkaisemaan vaan lupaukset pitää tietenkin pitää, koska meillä on paljon yrityksiä, jotka ovat paljon panneet rahaa suunnitteluun ja aikovat investoida, ja vaikka investoidaan, jos yhtäkkiä katkaistaan syöttötariffi, niin ei niin voi toimia tämmöisessä valtiossa. Ymmärrän kyllä sen näkökulman, mihin tämä perustuu, että jollakin tavalla uudelleen arvioitaisiin, mutta katkaista sitä ei voi. Sekin täytyy muistaa, että tuulivoimamyllyjä ei rakenneta 12 vuodeksi vaan se on järjestelmä, jolla ne maksetaan siellä, ja sen jälkeen se on täysin tuetonta toimintaa ja ne toimivat markkinasähkön varassa. Minusta tämä on tärkeä periaate.

Toinen, mikä tähän lisääntyneeseen tuulivoimaan tietysti sisältyy: Tässä salissa ei kukaan tiedä, mitä se tulee maksamaan, jos me toteuttaisimme oikeastaan tämän 2 500 megavolttiampeeria, maksimimäärän tuulivoimaloita, jotka kuuluvat syöttötariffin piiriin. Kukaan ei tiedä, mitä se maksaa, koska sehän on erotus siitä 83,5 eurosta megawattitunnilta ja sitten markkinahinnasta, ja kun markkinahinta menee niin matalalle kuin se nyt menee, niin se tulee todella kalliiksi, niin että se on toki myönnettävä, että tässä on hieman tällainen ongelma.

Arvoisa puhemies! Tässä oli muutama näkökanta, ja jos nyt vähän omaa muistiani virkistän, täällä joku puhuja, taisi olla Turunen, sanoi, että jokainen sähkönkäyttäjä maksaa sen laskussaan. Minulla on semmoinen käsitys, että on kiellettyä sähkölaskussa tätä syöttötariffia periä vaan se maksetaan kyllä valtion budjetista, mutta voin olla väärässä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! On monta kertaa noussut esille tämä Suomen energiaomavaraisuus, ja nimenomaan nyt päästöttömien osalta ollaan tämän tuulivoiman kohdalla.

Tällä hetkellä maakuntaliitot suunnittelevat maakuntakaavoja. Meilläkin on tämmöinen tilanne menossa, ja väliarviointi on siitä saatu. Mutta sitten kun niitä ruvetaan käsittelemään julkisuudessa, niin kansalaisten vastustus nousee näitä tuulimyllyjä kohtaan, ja ennen kaikkea meilläkin Oulujärven rannalla olisi erittäin hyviä tuulisia paikkoja, mutta kun ne näkyvät kauas, niin näillä syillä sitten kansalaiset ja mökkiläiset niitä vastustavat.

Ennen kaikkea minä pidän tätä erittäin kalliina energiamuotona, ja tässä nyt hallituksen esityksessä esitetään, että vaikka saa energiatukea, niin on mahdollista saada vielä sitten tämä sähkötariffi siihen päälle, joten kyllä tämä erittäin kallista on silloin, kun tuulee, mutta jos ei tuule, niin eihän se silloin tietenkään maksa mitään.

Tuo viimeisin, minkä edustaja Eestilä heitti: minulla on ihan samanlainen kuva, että tämä syöttötariffi maksetaan veronmaksajien rahoista ja se ei sähkölaskussa näy, mutta toivottavasti tähänkin saadaan valiokuntakäsittelyssä sitten vastaus.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Merituulivoiman hyväksyminen syöttötariffijärjestelmään on sinänsä hyvä asia mutta ei täysin hyväksyttävää, sillä tässähän on tilanne, että kun ilmavirta loppuu, niin kassavirta jatkuu tuulienergialle. Tämä on kyllä mielestäni jo energiakartellia lähentelevä tilanne, kun yksi energiamuoto on näin voimakkaasti tuettu, ja tämä on eräänlaista tuulivoiman pakkosyöttöä. Ja minusta tuntuu sangen korkealta tuo tuulienergian tavoite Suomen energiatuotannossa.

Lisäksi esitän suuren huolen tuulivoiman kotimaisuusasteesta. Minkä verran näitä myllyjen osia tuodaan tällä hetkellä ulkomailta? Sitäkään emme tiedä. Ja mitenkä näitten huolto on jatkossa, elikkä minkä verran tämä työllistää sitten kotimaista elinkeinoketjua? Tämä olisi selvitettävä, ja toivon, että tähän tulee valiokuntakäsittelyssä selkeät tiedot.

Sitten nämä rakennetut myllyt ja kiinteistöt. Kenelle nämä jäävät? Tässä edustaja Eestilä otti esille sen, että kun tämä tariffijärjestelmä on sen 12 vuotta, niin mikä on sitten se tuulimyllyjen jatko sen jälkeen. Jo nyt me tiedämme, että tuulimyllyjä puretaan, jotka ovat olleet vain 10 vuotta käytössä.

Minä toivon myös, että valiokuntakäsittelyssä säätövoimaongelmiin otetaan myös kantaa, sillä tuulivoima tarvitsee toimiakseen säätövoimaa, ja mitä enemmän tuulivoimaa, sitä enemmän säätövoimaa. Kun tuulivoima saa tuen, tuetaanko sitä sitten jollakin tuotantomenetelmällä, joka ei saakaan tukea? Toivon, että tätä säätövoimaa ei ainakaan ratkaista kivihiilellä.

Sitten täällä on otettu, edustaja Saarakkala otti, kantaa erinomaisesti kotimaisten energiamuotojen puolesta. Minä esitän myös, että meillä täytyisi energia- ja ilmastopolitiikassa nimenomaan siellä energiapuolella ottaa tavoitteeksi vaikkapa reilu prosentuaalinen määrätavoite siitä, että vuonna 2030 on esimerkiksi 50 prosenttia energiantuotannosta kotimaista. Se merkitsisi samalla jatkuvuutta kotimaisille yrittäjille, hakeyrittäjille, ehkäpä maatiloille, jotka haluavat investoida siihen, että he tuottavat maatiloillaan biokaasua, ja uskalletaan tähän suomalaiseen, hyvään metsäklusteriin panostaa. Edelleen meidän täytyy kehittää energiapuun käyttöä ja korjuuta muistaen, että sillä raskaalla motolla ei välttämättä kannata mennä niitä puunjuuria pilaamaan vaan oikea-aikaisella energiapuun korjuulla, hoitotöinä, me tuotamme myös parempaa materiaalia kemialliselle ja mekaaniselle puunjalostukselle.

Samaten täytyy muistaa, että energiasektorilla on kehitettävää myöskin nimenomaan liikennesektorilla. Siellä päästötavoitteita ei ole otettu huomioon, mutta biopolttoaineitten käytön lisäämisellä taas kerran voimme hyödyntää sitä korkeaa teknologiaa, tuotekehitystyötä, mitä Suomessa on tehty biopolttoaineitten osalta niin, että voidaan käyttää myöskin sellun sivuvirtoja.

Mitä tulee tämän nykyisen merituulivoiman käytön lisäämiseen myöskin, siis tällaiseen yhden energiasektorin voimakkaaseen tukemiseen, niin täytyy muistaa sitten Suomen matalat rannikot, että mitä se aiheuttaa sitten siellä niille paikallisvesistöille. Ja edelleenkin vielä haluan korostaa sitä, että jos tämä rakentaminen on ulkomaista ja tulee sellaisista maista, missä sääolosuhteet ovat Suomesta hyvinkin poikkeavat, niin otetaanko huomioon esimerkiksi sitä, että Perämeren alueella on jäätä, jäätiköt, tulevatko nämä myllyt sitten sellaisista maista, missä jääolosuhteet on otettu huomioon. Eli tässä on varmasti talousvaliokunnalle paljon pohdittavaa.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Voitte olla varma, että minä kannatan puhdasta energiaa, päästötöntä energiaa ja sitä kautta sillä tavalla tuotettua energiaa. Mutta edellytän sitten kuitenkin sitä, että energian tekeminen on liiketaloudellisesti kannattavaa ja järkevää. Ei voida perustaa energiatuotantoa sille, että tuetaan investointia ja sen jälkeen tuetaan tuotantoa ja vielä 60 prosenttia tuotannosta. Ja mitä sitten on näiden alkuinvestointien tukeminen, on eri asia.

Tässä on kysymyksessä nimenomaan merituulivoima ja hallituksen esitys, että merituulivoima voidaan laittaa syöttötariffijärjestelmään, vaikka se on saanut valtion tukea, esimerkiksi energiatukea. Tästähän on kysymys. Mutta maalaisjärki sanoo sen, että vaikka tuulivoima on miten päästötön energiatuotantomuoto tahansa, niin sitä ei ole järkevää tehdä, jos se ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa. Energiatuotantoa ei voi rakentaa sellaisen toiminnan varaan, joka ei ole liiketaloudellisesti kannattavaa.

Mitä näihin investointeihin tulee, niin on aivan selvää se, että niiden laitosten, niiden myllyjen kohdalla, joille on luvattu, että ne ovat 12 vuotta tämän syöttötariffijärjestelmän piirissä, se lupaus ilman muuta pitää pitää. Ei voida katkaista tätä järjestelmää välillä. Mutta nyt ollaan luomassa ihan uutta järjestelmää, ja tässä vaiheessa voisi viheltää pelin poikki.

Edustaja Eestilä edustaja Piiraisen kannattamana oli sitä mieltä, että syöttötariffikustannukset maksetaan valtion budjetista, mutta sehän ei pidä tietenkään paikkaansa. Tämä on valtiontaloudelle täysin kustannusneutraalia, sillä syöttötariffikustannukset kerätään kaikilta sähkönkäyttäjiltä sähkölaskussa. Tämä on ollut ongelma esimerkiksi Saksassa. Ihmiset ovat nousseet kapinaan sen takia, että on tuettu erittäin suurilla summilla uusiutuvan energian tuotantoa, joka ei ole liiketaloudellisesti kovin kannattavaa ollut. Mutta kun nämä peritään sähkölaskussa, tämä on nostanut sitten tavallisen kansalaisen sähkölaskun älyttömän isoksi.

Minä puhuin aikaisemmassa puheessani siitä, että valtio voisi säästää. No, miten valtio voi sitten säästää, jos nämä tariffikustannukset peritään kuitenkin kuluttajilta sähkölaskussa? Sillä tavalla, että kun esimerkiksi nyt tässä kehysriihessä pistettiin taas sähköveroon pikkuisen lisää, niin me voisimme ottaa sieltä pikkuisen sitten poiskin niin, että tämä jäisi kuluttajalle kuitenkin neutraaliksi. Eli tarkoitan sitä, että me voisimme tämän syöttötariffin — jos ei lähdettäisi nyt tämmöisiin, koska tämä on vuosien varrella kuitenkin miljardihanke, jota maksatetaan sitten sähkölaskussa ihmisille — kustannuksen jättää laittamatta sinne sähkölaskuun ja sen sijaan laittaa pikkuisen sinne näitä sähköveroja sillä tavalla, että kuluttajille kuitenkin sähkön hinta pysyisi edullisempana. — Kiitoksia.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Jokaisella hallituksen esityksellä pitää olla joku peruste, ja minun mielestäni tämmöinen innovaatio, että tuulivoimaa rakennetaan merelle, on kuitenkin rakentamiskustannuksiltaan kaksi kertaa kalliimpaa kuin hallituksen esityksessä on mainittu, ja se on kuitenkin semmoinen, joka on hieman epäselvä, miten se toimii. Minusta se on täysin perusteltua, että se otetaan syöttötariffijärjestelmän piiriin, koska tämä on kokeiluhanke, josta saattaa aikanaan olla hyötyä, että tiedetään, kannattaako sitä yleistää. Koska merellä tuulee eniten, niin sinnehän kannattaa viedä. On siellä tämmöiset perusteet.

Toisaalta minä ottaisin esille vähän laajemman näkökulman. Jos me rakennamme näin massiivisesti tuulienergiaa, niin kyllä meidän ihan vakavasti täytyy ottaa sitten harkintaan vesivoiman lisärakentaminen. Sehän tarkoittaa vesialtaiden rakentamista sinne Pohjois-Suomeen, ja jos enemmistö ihmisistä siellä on sitä mieltä, että se tuottaa työtä ja hyvinvointia Pohjois-Suomeen, niin silloin minun mielestäni ne kannattaa tehdä. Se on nimittäin säätövoiman näkökulmasta äärimmäisen tärkeätä.

Jos puhemies sallii tässä, ottaisin vielä yhden asian esille. Minä kiitän hallitusta siitä, että hallitus perui turpeen veronkorotuksen. Turpeen veronkorotus on sillä tavalla haitannut koko tätä energiasektoria, että jos me pudottaisimme — mikä on minun henkilökohtainen mielipiteeni, mitä kannattaisi harkita ja tehdä — turpeen veron sinne 1,9 euroon megawattitunti ja se nostaisi hakkeen tuen 18 euroon per megawattitunti, niin silloin minä luulen, että tulisi kilpailukykyinen sekä turpeesta että hakkeesta ja se taklaisi kivihiiltä pois. Tämä kannattaisi hyvin suurella todennäköisyydellä tehdä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni kaikki tuet, joissa lähdetään tukemaan liiketoimintaa, joka ei olisi kannattavaa, eivät ole perusteltuja. Samalla myöskin vääristetään niitä terveitä markkinoita, kun rakennetaan tällaisia entistä vankempia tukijärjestelmiä. Tuulivoiman osalta on olemassa jo syöttötariffi. Luulisi sen riittävän tukimuodoksi. Mielestäni se, että lähdetään vielä investointeja tukemaan, vaikkakin nyt sitten on kokeellisesta asiasta kyse, joka tapauksessa tarkoittaa tuplatukea. Miksi meidän tulee tehdä tuplatuki energiantuotantomuotoon, joka ei olisi kannattava?

Toinen, mikä tuli esille, on se, että tuulivoima tarvitsee myös säätövoiman ja tuulivoima itsessään ei ole sitä kautta perusteltua. Näkisin, että ei Suomen näkökulmasta tuulivoiman pidä olla ensisijainen muoto vaan hakea juuri meidän vesistöt ja muut, valjastaa meidän energiatuotantoon. Jotenkin tuntuu, että me lähdemme aivan väärästä päästä ratkaisemaan näitä energiapolitiikan kysymyksiä. Tässä tilanteessa, jossa rahaa on vähäsen ja kuluttajan lasku halutaan pieneksi, tämä on hölmöläisen touhua.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Edellinen puhuja, edustaja Lauslahti, puhui erittäin hyvin. Tästä on nimenomaan kysymys. Jos tuetaan pelkästään sillä perusteella, että on innovaatio, niin kyllähän tuulienergian tuotanto on niin sanottua kypsää teknologiaa. Ei siinä hirveästi enää se tekniikka kehity. Jos sitä sijoitetaan merelle, jossa tuulee paremmin, niin onko sekään järkevää, jos se tuotantomuoto itse ei ole järkevää? Sitten se kannattaisi sijoittaa vaikka Marsiin, kun minun käsitykseni mukaan Marsissa tuulee ihan älyttömän paljon kovempaa kuin maapallolla. Periaatteessa se, mihin tuotantoa rakennetaan, ei ole peruste sille, että sen toimintaedellytykset hiukan voivat parantua.

Kysymys on siis siitä, mitä me tuemme. Investointeja minun mielestä voidaan tukea, se on kertaluontoinen tuki, tai voi olla joku innovaation kehitystuki, että kehitetään jotain tekniikkaa, mutta sitten pitäisi olla niin valmis se juttu, että se tuotanto on kaupallisesti kannattavaa. Ei voi rakentaa energiantuotantoa pelkästään jonkun tuen varaan, ja tuulivoimalla se on nyt ihan älyttömän kova, kun se on 60 prosenttia, ja edustaja Lauslahti otti oikein hyvän asian esille: se vääristää markkinoita.

Meidän pitäisi saada näitä bioenergiaa, pientuotantoa, hajautettua energiatuotantoa tähän maahan, jossa me käyttäisimme sitten kotimaista energiaa. Me saamme näillä pientuotannoilla silloin sitä energiaa, kun me tarvitsemme, eli tammikuun pakkasissa, ja valitettavasti tuulivoima ei silloin toimi. Jos me tuemme pelkästään tuulivoimaa niin voimakkaasti, niin sitten ei ole tämäkään hajautettu bioenergiatuotanto kannattavaa. Pitäisi sillä tavalla ottaa järki käteen, että pelataan markkinatalouden ehdoilla. (Sanna Lauslahti: Juuri näin!)

Markku Eestilä /kok:

Puheenjohtaja! Tämä energiakeskustelu on siinä mielessä mielenkiintoista, että täällä tuomitaan tuulivoiman tuki, mutta minä muistuttaisin kaikkia, että aivan sama 83,5 euroa per megawattitunti on syöttötariffituki kaasulle ja puulle. Kaasulle ja puulle on vielä olemassa niin sanottu lämpöpreemio, joka puun tapauksessa on 20 euroa megawattitunti, niin että kaikkia näitä energiamuotoja tuetaan. Minusta on vähän outoa, jos me lähdemme vihaamaan yhtä tukea mutta sitten hyväksytään muut tuet ja vielä ollaan lisäämässä niitä muita tukia, niin kuin minäkin ehdotin, että tämä turpeen ja hakkeen verotuksen kiikkulauta pitäisi korjata, koska se olisi kotimaisen energiakulutuksen näkökulmasta oikein. Me olemme samoilla linjoilla, mutta kaikki nämä tarvitsevat tukea.

Minä vielä nostaisin esille, minkä jo aikaisemmin otin, että kun tämä sähkön forward-hinta, siis näkymä tuonne tämän vuosikymmenen loppuun, on niin alhainen, niin itse asiassa täällä ei kannata mikään energiantuotanto, ei kukaan investoi. Tuet ovat sen takia, että edes joku investoisi. Kun ei täällä kannata ydinvoimakaan, sehän ei saa minkään näköistä tukea, niin jos katsotaan ihan sitä sähköennustetta, niin ei sitä kannattaisi rakentaa.

Mutta siihen sisältyy semmoinen ikään kuin tulevaisuuden kurkistus, että kukaan meistä ei tiedä, mitä se hinta tulee olemaan 10—20 vuoden kuluttua. Kuitenkin meidän täytyy ihan jo turvallisuuspoliittisista syistä pitää tietty määrä omaa energiantuotantoa. Sen takia tätä tukipolitiikkaa ei pidä mennä täysin taklaamaan, koska me tarvitsemme sitä. Koska me tiedämme, että meillä on 3 000 megawattia vajetta omassa tuotannossa silloin, kun tulee todella kylmä ilma tammikuussa, helmikuussa, ja se ulottuu Venäjälle ja se ulottuu kaikkiin Pohjoismaihin, niin sen takia meidän täytyy hieman tinkiä puhdasoppisuudesta ja aina vähän katsoa järkevämmin, mitä kannattaa tehdä.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puheenjohtaja! Edustaja Eestilä nosti hyvän asian esille, elikkä siis meillä tuetaan kaikkia energiamuotoja paitsi ydinvoimaa, siis tuottamista. Tämä investointituki ei minunkaan mielestäni mikään ongelma ole tässä. Se on ihan ok. Jos investointia tuetaan sen takia, että ollaan omavaraisia, niin miksei tehtäisi sitä?

Mutta sitten tämä syöttötariffijärjestelmä. Näitähän on, mutta minulla on tässä yksi tieto. Tämä on tietenkin lobbareitten sanomaa, että uusiutuvat tuet ovat kustannustehokkaampi tapa tukea kuin päästökauppa. No, päästökauppahintahan on tällä hetkellä niin alhainen, että eihän siinä ole tästä kysymys. Mutta eihän sitä tiedä, miten se heiluu sitten, ja kun tavoitteet 2030 asetetaan, mikä meidän energiatuotanto sitten kaiken kaikkiaan tuulivoiman puolella on. Täällä on mainittu, että 15 terawattituntia olisi silloin tuotanto tällä puolella, mutta minä nyt annan tuon sähkötariffijärjestelmän olla sillä mallilla kuin Turunen sanoo. Hän on talousvaliokunnan jäsen, ja varmaan siellä on parempi tieto, ja katsotaan sitten, mitenkä tämä hanke kaiken kaikkiaan etenee.

Yksi tässä on vielä se näköala, että meillä 12 vuotta tuetaan tätä. Mikä on sitten sen jälkeen? Jos tuki häviää, niin miten tuulimyllyt sitten? Kaadellaanko ne vai jätetäänkö sinne pystyyn vain? Tämä on se ongelma.

Pirkko  Mattila  /ps:

Arvoisa puhemies! Edustaja Eestilä otti tuossa kyllä ihan tärkeän asian esille: täytyy nyt olla huolellinen, ettei käytetä energiavihapuheenvuoroja. Mutta kyllä kai tässä kuitenkin on ihan lupa keskustella avoimesti niistä ongelmista, ja varmasti on avoimia asioita, joita talousvaliokunta tulee käsittelemään.

Eli toistan kysymyksen kotimaisuusasteesta: Missä myllyt rakennetaan? Vastaavatko ne Suomen sääolosuhteita esimerkiksi tuolla Perämeren pohjukassa, tuolla Pohjois-Suomessa, mistä minä tulen?

Sitten ylipäätään energian tukemisesta. Euroopan unionissa on maita, jotka tukevat myöskin fossiilisia polttoaineita ja fossiilisilla polttoaineilla tuotettuja energioita, ja se tuntuu kyllä kummalliselta, että kuka siellä lobbaa ja miten, tämän fossiilisen tukemisen puolesta, ja miten se ylipäätään sitten kehittää näitä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä, koska kyllähän se on niinkin, että me elämme kumminkin rajallisten raaka-aineitten ja ehtyvien luonnonvarojen maailmassa. Ymmärtääkseni kuitenkin se puu vielä kasvaa uudestaan ja sitä voidaan käyttää myöskin energiantuotannossa, eli sitä minä haluaisin kannustaa. Ja jos sille tuulelle nyt tuleekin tukea, niin yhtä hyvin ja yhtä reilusti me voisimme ruveta pohtimaan sitä metsähakkeen tukemista.

Vielä tämä säätövoimakysymys. Kyllä pidän erittäin pahana sitä, että on nähty tämän hallituksen energiapoliittisissa ja verotusratkaisuissa se, että kivihiilen käyttö on lisääntynyt, ja sanoisin, että on äärimmäisen tuomittava tilanne, jos tullaan näkemään tulevaisuuteen, että säätövoimaa tuotetaan sitten kivihiilellä. En voi ymmärtää, että me työllistämme mieluummin sitä puolalaista kivihiilikaivoksen työntekijää kuin kotimaista hakeyrittäjää.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Kyllä näillä tuilla on kuitenkin eroa. Kyllä me tuulivoimaa tuemme paljon enemmän kuin esimerkiksi metsähaketta. Mutta sitten täytyy miettiä, niin kuin edustaja Mattila aikaisemmin tuossa sanoi, että kyllä näissä täytyy ottaa huomioon se kotimaisuusaste, työllisyysvaikutus. Kyllä valtio voi minun mielestäni hyvinkin esimerkiksi metsähakkeen korjuuta tukea, jos se työllistää. Sitä kautta tavallaan se tuki jää kyllä valtiolle, niin että se on sillä tavalla kustannusneutraaliakin valtion suuntaan.

Mitä tulee tähän 12 vuoteen, niin se on niin kova bisnes näin kovalla tukemisella, että esimerkiksi tämmöiset Taaleritehtaan puistot ovat viidessä vuodessa maksaneet reippaasti jo itsensä takaisin, kolmessa vuodessa ovat maksaneet investoinnin jo takaisin ja 12 vuodessa ne ovat tehneet niin ison tilin, että se on ihan sama sitten, toimivatko ne myllyt enää 12 vuoden päästä vai eivät. Tämä on se proggis tässä, että pitäisi saada tämä tuulivoimatuki järkevälle tasolle.

Edustaja Mattila otti tämän kivihiilen esille. Emmehän me voi korvata kivihiiltä tuulivoimalla, kun me emme tiedä, tuuleeko, mutta metsähakkeella ja turpeella me voimme korvata, kun me tiedämme, että se palaa kattilassa. Tämäkin on semmoinen asia, että kannattaako meidän oikeasti tuulivoimaa tukea: ei tuule, vaikka heitetään rahaa ilmaan. Rahallakaan ei tuule, jos ei tuule, mutta metsähake ja turve palavat aina silloin, kun sytytetään.

Markku  Eestilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Tietenkin me voimme näistä asioista olla montaa mieltä. Itse vain yritän keskustella niillä faktoilla, mitkä liittyvät sitten jo tehtyihin päätöksiin ja hallituksen esityksiin. Minusta tuntuu, että koko tämä tilanne, mihin me nyt olemme joutuneet, on sellainen, että kun aikanaan nämä syöttötariffit on tehty jo vuosia sitten, niin kukaan ei voinut ennustaa, mikä tulee olemaan päästöoikeuden hinta ja mikä tulee olemaan sähkön hinta. Nämä kaikki ja se yhtälö, mikä täällä on monimutkainen, aika pitkälle — sen voin kohta lukea, mikä se on — rakennettiin sillä tavalla, että päästöoikeuden hinta on korkea, mutta nyt kun se on 6 euroa per tonni hiilidioksidia, niin se on aiheuttanut sen, että se yhtälö tavallaan laukesi 10 eurossa hiilidioksiditonni ja se muuttui sellaiseksi, että siitä seurasi, että turve ja hake menettivät tavallaan väärällä tavalla sen kilpailukyvyn kivihiileen nähden.

Jos vielä mennään tähän kivihiilikeskusteluun, niin takanahan oli kaksi huonoa turvevuotta ja luvitus- ja muut ongelmat. Se johti siihen, ettei ollut enää polttoainetta käytettävissä. Se ei ole pelkästään siitä, että kivihiili maksaa 59 euroa tonni, vaan se johtui siitä, että oli saatavuusongelmia. Niitä on tietenkin edelleen, mutta se suurin syyllinen oli se yhtälö, mikä aikanaan ministeri Pekkarisen aikaan tehtiin. Se ei ole Pekkarisen vika, vaan päästöoikeuden hinta oli huomattavan korkealla. Se on monimutkainen yhtälö, minulla se on kyllä täällä, mutta sitä nyt on turha lukea. Mutta meidän pitäisi vain nyt tavallaan tämä yhtälö vähän niin kuin panna historiaan ja muuttaa niin, että turpeen verotusta pudotettaisiin, jolloin sen metsähakkeen tuki nousee 18 euroon megawattitunti. Tämä on minun henkilökohtainen mielipiteeni.

Sitten, edustaja Turunen, kyllä metsäpään tuki meillä on myös olemassa, energiapuun korjuutuki. Se oli muistaakseni 7 euroa, joten joka ketjun kohdassa me tuemme sitä metsä- ja puu- ja kotimaista energiaa, niin kuin pitääkin tehdä, ja se on aivan oikea linja. Mutta ei unohdeta sitä, että se perustuu kuitenkin siihen, että joka paikassa maksetaan tukea, koska sen puustamaksukyvyn voimalaitoksella pitää olla semmoinen, että he pystyvät valitsemaan turpeen ja puun.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä juuri onkin kysymys, mihin edustaja Eestilä tässä nyt lopetti: kotimaisen energian hinnan täytyy olla sillä tasolla, että se pystyy kilpailemaan tuontienergian kanssa ja tässä tapauksessa kivihiilen kanssa.

Ja miksi tämmöinen tilanne on? No, onhan se totta, että kivihiilen maailmanmarkkinahinta on laskenut sen takia, että Jenkeistä on löytynyt liuskekaasu, mutta en minä laittaisi nyt edellisen hallituksen tiliin kuitenkaan tuota. Kyllä se on tämä nykyinen hallitus, joka nosti turpeen verotusta, ja kun tämä on tämä kiikkulauta, niin samalla sitten metsähakkeen tuotantotuki laski 30 prosenttia eli kolmanneksen, ja tämä on se ongelma.

Voimalaitokset kaikki ovat sanoneet, että jos palautettaisiin turpeen verotus vuoden 2012 tasolle, niin ne käyttäisivät kotimaista energiaa. Hallitukselle ei käynyt. Nyt poltetaan kivihiiltä. Maailman suurin bioenergialaitos Pietarsaaressa, Alholmens Kraft, lopetti kokonaan kotimaisen energian käytön. — Ja ainoastaan sillä, kun peruttaisiin yksi päätös.

Nyt hallitus hehkuttaa silti, että kehysriihessä ei korotettu lisää turpeen verotusta. Hei: "Ei korotettu lisää turpeen verotusta." Kehysriihessä olisi oikeasti pitänyt päättää, että perutaan se edellinen päätös ja lasketaan turpeen verotusta. Sitten me käyttäisimme kotimaista energiaa, niin siellä Pietarsaaressa kuin Jyväskylässä, Oulussa, Vaasassa ja monessa muussa kaupungissa. Sillä olisi työllistävä vaikutus, ja me saisimme verotuloja. Taloutta hoidetaan niin huonosti.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähinnä tähän turpeen veron alentamiseen: Ainakin minulla on semmoinen tieto, että se ei väistämättä tarkoittaisi sitä, että kivihiilellä tuotettu energia olisi edelleenkin edullisempaa, koska päästökauppahinta on tällä hetkellä niin alhainen. Tämän ovat asiantuntijat näin meille kertoneet, ja minä uskon, että tämmöinenkin mahdollisuus on olemassa, mutta tämä päästökauppahomma pitäisi pistää ihan uusiksi, uusiin puihin, kerta kaikkiaan. Sillä ei ole mitään merkitystä tällä hetkellä, kun tämä hinta on niin alhainen.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Monimutkaistetaan tätä keskustelua hieman. Nyt meillä on semmoinen ongelma, että kun hiilellä tuotetaan lauhdesähköä eli se lämpö menee harakoille, sitä ei voi hyötykäyttää, niin se on täysin kannattamatonta toimintaa, sen omistaminen on täysin tappiollista toimintaa, mutta sitä tarvitaan kylminä kuukausina, talvikuukausina, ja nyt kun tämä huipputeho halutaan ja me käytämme hiililauhdetta, niin Suomessa on muutama laitos, puolenkymmentä, mitkä hyötyisivät siitä, että me metsähakkeen tukea nostamme 18 euroon. Ne pystyisivät jollakin tavalla kilpailemaan kivihiilen kanssa, eli se on aivan totta, mutta se suuri ongelma on koko Euroopan laajuisessa energiapolitiikassa, että nyt keskustellaan Keski-Euroopassa niin sanotusta kapasiteettimaksusta. Koska tämän tietyn voiman ylläpitäminen on omistajalle tappiollista, niin mentäisiinkin kapasiteettimaksuihin, joissa, kun sinulla on tietynnäköinen mylli valmiudessa, että sinä pystyt tuottamaan talvipakkasilla energiaa, saisit kapasiteettimaksun. Sitä minä en tiedä, tuleeko se Suomeen, mutta meilläkin joku päivä se keskustelu alkaa.

Tämä energiapolitiikka ei ole niin yksinkertaista kuin miltä se äkkiä näyttää, mutta sen minä edustaja Turuselle sanon, että tässä yhtälössä, mikä aikanaan Pekkarisen aikaan rakennettiin, kukaan ei tiennyt, että päästöoikeuden hinta valuu näin alas, ja edustaja Piirainen on täysin oikeassa, että kivihiilen hinta — se on alle kuusikymppiä tonnilta — on niin halpa, että sitä vastaan on vieläkin vaikea taistella, mutta sen tietyn liikkeen jos me tekisimme turpeen verotuksessa ja metsähakkeen tuessa, se aika pitkälle pystyisi korjaamaan sitä. Meidän pitäisi luottaa, että se maksimissaan saisi puuta liikkeelle jopa 1,7 miljoonaa kuutiota.

Ville Vähämäki /ps:

Kiitos, kunnioitettu puhemies! Ajattelin kyllä käsitellä tätä päästöoikeutta, ja siis nähdäkseni tämä nykytilannehan johtuu siitä, että näitä päästöoikeuksia on jaettu aivan liiaksi. Mielestäni niitä täytyisi jossain kohtaa myöskin mitätöidä, ja toki kivihiilen hintahan on laskenut USA:n liuskekaasulöytöjen vuoksi.

Olen tässä keskustelun kuluessa havainnut sen, että edustaja Eestilä on paitsi viisas ja älykäs mies myöskin kauasnäköinen, ja haluaisin häneltä kysyä ennen kuin hän täältä salista poistuu: mistä teidän mielestänne johtuvat sitten nämä ennusteet, että tulevaisuudessa sähkön hintataso tulee laskemaan huomattavasti, että näitä tämän päivän investointeja ei voida tehdä ilman voimakkaita tukimuotoja, niin kuin tässä hallituksen esityksessä ollaan tekemässä? Tässähän ollaan antamassa myöskin investointitukea ja tuotantotukea.

Haluaisin nostaa keskusteluun tällaisen asian, että vuonna 2020, tai siihen vuoteen mennessä, EU on asettanut Suomelle tavoitteen, että tuulivoimalla tuotetun tuki nousee 6 miljoonaan megawattituntiin. Ja jos sitä tuetaan näillä nykytasoilla, mitä meillä on tällä hetkellä, niin sähköä tullaan silloin tukemaan, tuulivoimalla tuotettua sähköä, 360 miljoonaa vuositasolla. Jos se tästä edelleen nousee sinne 9 miljoonaan megawattituntiin, niin silloin tuetaan jo noin 500 miljoonan edestä. Nyt kun meillä on teollisuus antanut kansanedustajille aina saman viestin, elikkä että sähkön hinta täytyy pitää matalana, joku tämän tuotantotuen kuitenkin maksaa, ja se valuu ulkomaisille sijoittajille. Nyt tässä on huomattava ongelma kyllä minun mielestäni syntymässä tulevaisuudessa: me tulemme tukemaan pahimmillaan 500 miljoonaa vuositasolla sähköä, ja se on teollisuudelta pois myöskin osaltaan.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kysyttiin, niin näihin ennusteisiin on kaksi syytä. Norjassa vesivoimalla tuotetaan 99 prosenttia sähköstä ja Ruotsissa tuotetaan 50 prosenttia sähköstä vesivoimalla, siis vesivoimalla tuotetaan se sähkö. Nyt on käynyt sillä tavalla, että meillä on hydrobalanssi nollassa — aikaisemmin oli kuivaa jaksoa, nyt on sen verran märkää, että hydrobalanssi on nollassa — ja sitten sähkön kulutus: teollinen tuotanto on mennyt alas. Se on hävinnyt jonnekin Aasiaan tai muualle. Siihen on kaksi syytä.

Mutta jos joku haluaisi toivoa, joku energiayhtiö haluaisi toivoa, että he saavat kassavirtaa enemmän, niin silloin kannattaa toivoa kahta asiaa: teollisuustuotanto nousee ylös, ja tulee mahdollisimman kuivaa. Silloin sähkön hinta nousee. Eli se sähkön hintaennuste perustuu näihin tekijöihin. Kapasiteettia on kuitenkin olemassa markkinoilla, ja teollinen tuotanto ei ilmeisesti muutamaan vuoteen merkittävästi lähde nousuun. Eli siinä on tämmöisiä talouspolitiikan skenaarioita, millä arvioidaan sähkön tulevaa hinnankehitystä.

Kaj Turunen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämä on ollut mielenkiintoinen keskustelu, ja tämä minun puheenvuoroni supistuu aika pienelle osalle, koska nyt rajattiin tätä keskustelua siihen alkuperäiseen aiheeseen.

Kysymys on kuitenkin, edustaja Eestilä, tuosta hiililauhdesähköstä, ja nyt tämä hallituksen esitys tarkoittaa sitä, että yhä enemmän tulee meille tuulivoimalla tuotettua sähköä, yhä enemmän tulee tarvetta tuottaa sähköä silloin, kun ei tuule, ja varmastikin tämmöiset hiililauhdesähkövoimalat lisääntyvät. Tämäntyyppinen kehitys, puhutaan kapasiteettimarkkinoista, Euroopassa on nähtävissä, ja se voi lopulta johtaa jopa siihen, että tuetaan sitten jo ydinvoimaloita, että saadaan balanssissa kestämään tämä sähköntuotanto. Tämä kehitys on kuitenkin katkaistava.