Pentti Tiusanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kysymyksessä on hallituksen esitys laiksi Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain 4 §:n muuttamisesta.

Tämän hiukan kuivahkon byrokraattisen otsakkeen takana on yksinkertaisesti se, että valtioneuvostossa tehtiin päätös siirtää osa Kittilän kunnasta Muonion kuntaan vuonna 2003. Perustelut tähän, miksi näin katsottiin oikeaksi, ovat eri asia, mutta tästä seurasi kuitenkin tilanne, että Kittilän kunnan Raattaman ja Rauhalan kylien asukkaiden oikeus metsästää osassa nykyistä Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa poistui. Tämä taas pohjautuu nimenomaan siihen, että tämän päätöksen jälkeen Kittilän kunta ei kuulunut silloiseen Pallas-Ounastunturin kansallispuistoon. Tämä aiheutti sitten varsin voimakkaan yhteydenpidon ja yhteydenoton ympäristövaliokunnan suuntaan, ja kun ympäristövaliokunta käsitteli Pallas-Yllästunturin kansallispuiston hanketta ja lakia siitä, niin tuon käsittelyn yhteydessä valiokunta, myös eduskunta kokonaisuudessaan, teki tästä asiasta lausuman. Ympäristövaliokunta ei tätä pontta varsinaisesti muotoillut, vaan ponnen muotoilu tuli täällä suuressa salissa. Valiokunnan käsittelyssä asia oli esillä, ja asiaan liittyvässä mietinnössä se todettiin, mutta sitten tämä ponsi syntyi lopullisesti täällä. Ponnen sisältö kuitenkin oli siinä mielessä hiukan epäselvä, että tämä ponsi ei ihan sellaisenaan ollut käyttökelpoinen.

Mutta nyt hallitus toi eduskuntaan kyseessä olevassa asiassa siis hallituksen esityksen, ja näin tämä käsiteltiin valiokunnassa yksimielisesti. Kysymyksessähän on nimenomaan asia, joka ratkeaa sillä, että itse lakitekstiin, joka koskee Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa, lisättiin Raattaman ja Rauhalan kylissä vakinaisesti asuvien oikeus metsästykseen. Näin ollen tämä asia ratkeaa tällä tavalla, jolloinka Kittilän kunnan Raattaman ja Rauhalan kylissä vakinaisesti asuvilla henkilöillä on jatkossakin oikeus metsästää kansallispuiston siinä osassa, joka kuntajaon muuttamisen seurauksena siirtyi Kittilän kunnasta Muonion kuntaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän asian substanssipuoli tuli harvinaisen selvästi esille valiokunnan puheenjohtajan äskeisestä esittelystä, mutta totean vain sen, mitenkä tällaiseen tilanteeseen tullaan: siihen tullaan sillä tavalla, että kun tehdään lainsäädännön muutoksia, niin ei harjoiteta niin sanottua kokonaisvaltaista tarkastelua tämän muutoksen vaikutuksista. Elikkä siis toisin sanoen lain valmistelu on puutteellista, välillä se on surkean puutteellista. Esimerkiksi tässä tapauksessa, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja viittasi, sieltä oli painetta ympäristövaliokuntaan, mutta maatalousvaliokuntakin matkasi tämän takia sinne Lapin perukoille katsomaan asiaa, joka olisi pitänyt hoitaa eräällä tavalla itseoikaisuna. Minusta olisi erittäin persoonallista ja suorastaan hyödyllistä, jos tässä tapauksessa laskettaisiin, paljonko tämä tuli valtiolle ja kunnille ja ihmisille maksamaan, että tämä muutos on nyt eduskunnan hyväksyttävänä yksimielisesti. Se olisi aika huikea summa, joka tästä aiheutuu, ja vain sen takia, että virkamiehet eivät hoida hommiaan kunnolla.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyseessä on alueen asukkaitten nautintaoikeuden palauttaminen isojaon mukaiseksi. Minusta tässä on juuri virkamiesten tulkinnasta ollut kysymys, niin kuin ed. Pulliainen sanoi. Ongelmaksihan ei olisi muodostunut asia lainkaan, jos Metsähallitus olisi osannut lukea sitä niin kuin aikaisemmin sinne kirjoitettiin. Kysymys oli hyvin pitkälti siitä, että Metsähallitus tulkitsi omalta osaltaan alueen hallinnoijana tätä asiaa, ja nyt se piti avata tarkemmin. Toivottavasti se tulkinta nyt tämän kirjoittamisen jälkeen on riittävän selkeä. Tässä on hyvää myös se, että asiantuntijakuulemisessa on arvioitu, että metsästysoikeuslaajennus ei uhkaa kuitenkaan alueen riistakantoja, ja sikäli tämä on hyvin kestävällä pohjalla ja hyvin tässä vaiheessa toivottavasti valmisteltu.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tällä lailla Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta esitetään Rauhalan ja Raattaman kylien asukkaille vapaan metsästysoikeuden jatkumista ihan samaan tapaan kuin se oli ennen tuota kotikunnan muuttumista. Tämä on sen erillistarpeen hoitamista, joka siellä paikallisesti ilmeni. Tämä lakimuutos on tarpeen tehdä, jotta kansallispuisto ei toisi turhaa kitkaa vaikutusalueelleen. Tuossa asiantuntijakuulemisessa, kun kuulimme paikallista väkeä, ilmeni joitakin muitakin, muun muassa kulkemiseen liittyviä, hankaluuksia. Niitä tässä mietinnössä ei ole käsitelty. Toivonkin, että kun siellä paikallisesti kansallispuiston käyttö- ja hoitosuunnitelmaa päivitetään, myöskin näihin ongelmiin sitten avoimesti tartutaan, että saadaan tästä puistosta hyvä.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Pallas-Yllästunturin kansallispuiston laajentaminen, oikeastaan lain muuttaminen, pieni korjaus nimenomaan näiden kuntarajamuutosten takia, osoittaa ehkä kouriintuntuvasti sen, miten paikallisten ihmisten oikeuksilla on valtava merkitys sen seutukunnan ja koko sen osan Suomea houkuttelevuuden kannalta, niiden ihmisten asuinolosuhteiden kannalta. Samaan asiaan ollaan törmäämässä hyvin monessa muussa kunnassa Suomessa. Esimerkiksi itärajan pinnassa Ilomantsissa on käynnissä parhaillaan Petkeljärven kansallispuiston laajentamishanke, jossa tässäkin törmätään nimenomaan paikallisten ihmisten nautintaoikeuksiin.

Ei saa tuijottaa pelkästään paikallisten ihmisten nautintaoikeuksiin, koska sehän koskee kaikkia suomalaisia, koska sille alueelle tulee vieraita, vierailevia ihmisiä, jotka ovat sieltä kotoisin tai jotka kutsutaan sinne vieraiksi tai muuten ovat sattumoisin käymässä tällä alueella, esimerkiksi Pallas-Yllästunturin alueella, vaikka lomailijoina. Jos siellä on nautintaoikeuksia, jotka viedään pois, se johtaa siihen, että paikallisen viranomaisen tulkintamahdollisuudet laajenevat aivan ratkaisevasti. Eihän suinkaan ole eduskunnan päätösten tarkoitus se, että kun eduskunta on tehnyt päätöksen, joka on yksiselitteisen selkeä, vaikka että nautintaoikeudet jäävät, esimerkiksi kalastuksessa ja metsästyksessä, sellaisekseen, kuten ennen, ja sitten jollakin hoito- ja käyttösuunnitelmalla niitä ikään kuin pikkuhiljaa vähennetään. Tämähän ei suinkaan saa olla demokraattisen yhteiskuntamme kehittämisen tarkoitus, että eduskunnan säätämä laki tai säädös muuttuu pikkuhiljaa ahtaammaksi ja tiukemmaksi viranomaiskäsittelyssä. Tätä pitää varoa.

Siksi on tärkeää, että eduskunta lakeja säätäessään, kuten tässä Pallas-Yllästunturi -lainsäädännön yhteydessä, ottaa selkeän, yksiselitteisen kannan ja kaikki on kirjoitettu selkeällä suomen kielellä, ettei virkamieskäsittelyn aikana jatkossa hoito- ja käyttösuunnitelmalla esimerkiksi kavenneta paikallisten ihmisten nautintaoikeuksia, jotka — yllätys, yllätys — koskevat kaikkia suomalaisia, koska niitä alueitahan eivät käytä vain paikalliset ihmiset vaan myös helsinkiläiset, länsisuomalaiset, itäsuomalaiset ja kaikki pohjoissuomalaiset. Se koskee koko maata, kaikkia meitä suomalaisia. Siksi asiassa pitää olla erittäin tarkka.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä käsittelyssä oleva laki on todella eriskummallinen paitsi käsittelytavaltaan myöskin valmistelultaan. Itse kantaisin huolta kahdesta asiasta. Ensinnäkin siitä, että kun me eduskunnassa olemme olleet taipuvaisia ajattelemaan, että paikallinen asiantuntemus on se paras asiantuntemus, niin tämän lain kohdalla kyllä täytyy sanoa, että sekin ajatus alkaa jo olla häilyväinen. Ei näköjään niin aina olekaan, elikkä paikallisesti ei pystytä sopimaan asioista, jotka olisi mielestäni voitu siellä näin tehdä.

Toinen asia tämän lain käsittelyssä liittyy siihen näkökulmaan, että olisi varmaankin aiheellista, että tämmöisiä lakeja käsiteltäisiin, sanotaanko, kaikkien sopijaosapuolien näkökulmasta tasapuolisesti, niin ettei tulevaisuudessa tule vastaavanlaisia tapauksia, joita joudumme sitten eduskunnassa ruotimaan ja sopimaan juridiselta puolelta. Elikkä korostan sitä näkökulmaa, että tällaisella lainsäädännöllä ei pidä luoda ennakkotapauksenomaista käsittelyä.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Poiketen siitä, mitä olemme aikaisemmissa puheenvuoroissa kuulleet, minä näen positiivista tässä asiassa. Positiivista minä näen siinä, että ministerin päätöksellä voidaan Kittilän kunnassa vuosikymmeniä ollut Pallaksen matkailukeskus siirtää Muonion kuntaan ilman, että siitä tulee kovin suurta kalabaliikkia. Tämä olkoon esimerkki siitä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen osalta, että jos vastaavan suuruusluokan asioita tehdään muualla, esimerkiksi kasvukeskuksissa, ministeriöitten tai ministerin päätöksellä, niin sitä on minun mielestäni aivan tarpeetonta pelätä. Pitää olla rohkeutta muuttaa myöskin tilanteita, jos sitä kehitys vaatii. Tämä on positiivinen esimerkki myöskin siitä, että jos valtio esimerkiksi eduskunnan päätöksellä tekee virheen, joka kohdistuu maanomistajiin, niin kuin tässä on kohdistunut rauhalalaisten metsästykseen, niin valtio eduskunnan kautta korjaa virheensä. Kun maaseudun ihmisiltä tulee paljon palautetta, että onkos tämä enää oikeusvaltio, niin olkoon tämä nyt yksi erittäin positiivinen esimerkki, että me uskallamme myöskin tunnustaa, että virhe on tapahtunut ja se korjataan, maksoi mitä maksoi, ed. Erkki Pulliainen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Tilannehan on se, että metsästystä kansallispuistoissa säätelee metsästyslain 8 §:n sisältö. Näin ollen se oikeus on sidottu kunnan jäsenyyteen. Kun ministeri Mannisen ratkaisulla valtioneuvosto sitten siirsi juuri tätä kuntarajaa, niin nämä ikiaikaiset metsästysoikeudet, jotka olivat kahdella mainitulla Kittilän kunnan kylällä, Raattaman ja Rauhalan kylillä, kansallispuiston alueella, raukesivat. Näin ollen nyt tämä toimi, minkä ympäristövaliokunta yksimielisesti suoritti hallituksen esityksen 228 pohjalta, ratkaisi paikallisten asukkaiden, näiden kahden kylän asukkaiden, oikeudet, niin että se lisäsi uuden momentin kohtaan "Paikallisten asukkaiden oikeudet", Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annetun lain 4 §:ään. Siinä todetaan, luen tämän momentin: "Sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, on Kittilän kunnan Raattaman ja Rauhalan kylissä vakinaisesti asuvilla henkilöillä oikeus 1 momentin mukaisesti metsästää kansallispuiston siinä osassa, joka kuntajaon muuttamisesta Kittilän ja Muonion kuntien välillä annetulla valtioneuvoston päätöksellä - - on siirretty Kittilän kunnasta Muonion kuntaan." Tämä nyt sitten ikään kuin, toisin kuin metsästyslaki tarkasti määrää, on poikkeuksena täällä. Näin pyrittiin todella paikallisten asukkaiden oikeus takaamaan ja siinä onnistuttiin.

Sitten ihan yleisesti haluan vain todeta, että kun me vuonna 2004 voimaan tulleen kansallispuistolain Pallas-Yllästunturista käsittelimme ympäristövaliokunnassa, niin kaikki toimijat niissä kuulemisissa, mitä suoritettiin muun muassa Lapissa, eri osapuolet, olivat erittäin yksimielisiä siitä, että tämä Pallas-Yllästunturin kansallispuisto on hyvä hanke, ja tukivat sitä erittäin laajasti.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Itsekin sain olla mukana siinä delegaatiossa, kun käytiin tutustumassa siellä aiheeseen ja kuulemassa ed. Tiusasen, valiokunnan puheenjohtajan, johdolla ja tutustumassa tapahtumaan ja niihin tunteisiin siellä. Minusta tässä on saatu hyvä ratkaisu. Niin kuin valiokunnan puheenjohtaja äsken kuvasi, tässä niiden asukkaiden, kyläläisten, tunteet, jotka olisivat menettäneet tämän metsästysoikeuden, ymmärsi hyvin sen, jotta jollakin rajamuutoksella tapahtuisi tämmöinen, mitä olisi tapahtunut. Tässähän eduskunta tekee hyvää työtä.

Mutta itse tähän kansallispuistoajatteluun laajemmin: Kun tässä on tämmöinen saatu aikaan ja näitä kansallispuistoja tehdään jatkossakin — on tehty joka eduskuntakausi, mitä minäkin täällä olen ollut, useampi ja ilmeisesti ollaan tekemässä jatkossakin — minusta pitäisi katsoa, onko samanlaisia oikeuksia myös näillä etelän puolen ihmisillä. Muistan hyvästi keskustelun Kolin kansallispuistosta ja siitä, voiko jollekin rannalle veneen vetää tai voiko siellä metsästää. Itsekin olen tehnyt kirjallisen kysymyksen, tainnut jo parikin tehdä, siitä, minkä takia ei metsästysseuralle tai riistanhoitopiirille voisi antaa oikeutta katsella, yhdessä tietysti puiston johtajan kanssa, mitä siellä voi tehdä. Mutta kyllä aika vähäiset mahdollisuudet on näköjään olemassa. Viimeinen vastaus oli, että kyllä puiston johtajan luvalla voidaan jotain supikoiria ja villiminkkejä pyytää, mutta siihen se jokseenkin rajoittuu.

Hiljattainhan käytiin, mikähän mahtaa olla, Forssan lähellä olevassa kansallispuistossa, joka tehtiin, ja oli puhe hirvieläintiheydestä ja siitä, millaisia vahinkoja ne aiheuttavat tiestölle ja mahdollisesti myös siellä metsässä. Eihän sen enää sillä tavalla luulisi olevan kansallispuistoajatuksenkaan mukaista, jotta ei tehdä mitään. Jos siellä on niin tiheä hirvikanta, että se syö kaikki puut — niillä kun ei luontaisia vihollisia siellä ole — niin silloin kai pitäisi ottaa se ajattelu, että ihminen voisi vähentää siellä puiston alueella kannan siihen harvuuteen, mikä nyt on järkevää, eikä niin kuin siinä tapauksessa, kun käytiin keskustelu, että sieltä voi käydä hätistämässä niitä poikkeen. Ihmettelen, miten pitkään ne kestävät olla sieltä pois tai kuka niitä vahtii, jotta ne eivät mene takaisin sinne. Sen takia näissä pitäisi kyllä katsoa kanssa sen ihmisen, suomalaisen alkuperäisen ihmisen, näkökanta, jotta eikö sillä ole samanlaiset oikeudet kuin jossakin tuolla Lapissakin.

Muun muassa Ilomantsissa ollaan nyt, niin kuin ed. Hoskonen totesi, laajentamassa, mahtaakohan se olla Petkeljärveä vai mikä tämä on, Koitajoen aluetta, mutta kuitenkin laajentamassa aluetta. Varmasti siinä keskustelussa nousee esiin se, onko mahdollista antaa metsästysoikeus, vaikka rajatummin, mutta sille alueelle, koska ne ihmiset ovat eläneet ja asuneet sillä seutukunnalla ikänsä. Kun se on lähes saman tyyppistä, vaikka on etelämpänä, elinolosuhteiltaan kuin jossakin tunturialueella, niin miksi ei siellä voisi kanssa sallia saman tyyppistä oikeutta, kun sitä puistoa laajennetaan?

Siinä tulee se ristiriita, se hyväksyttävyys. Kun niitä oikeuksia viedään paikallisilta ihmisiltä, niin totta kai se protesti syntyy ja käydään vihaamaan periaatteessa luonnonsuojelua ja katsomaan, että tätä ei voi hyväksyä. Miksi me teemme semmoista asiaa, minkä järjellä voisi hoitaa toisin, niin kuin tässäkin tapauksessa nyt hoidettiin järjellä tämä homma, ja en usko, että tämä vaarantaa sinällään luontoarvoja siellä hirveän paljon, koska kyse on nimenomaan paikallisista asukkaista, niin kuin täällä on tullut esille.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Harvoin tulee niin täydellisesti väärin ymmärretyksi kuin ensimmäisessä puheenvuorossani tulin väärinymmärretyksi erikoisesti ed. Vielman taholta. Yritän, arvoisa puhemies, selkokielellä sanoa sen saman uudestaan.

Siis koko tämä hommahan tuli tarpeelliseksi kuntajaon muutoksen takia, jossa nämä pari kylää siirtyivät kunnasta toiseen. Siitä seurasi, että metsästyslain 8 §:n mukainen, kuntalaiselle lukeutuva vapaa metsästysoikeus meni. Kun valtioneuvosto teki tämä pienoisen kuntajakomuutoksen, niin talonpoikainen järki sanoo, että kun tämä niin sanottu kuntalaisen vapaa metsästysoikeus on niin valtavan yleisesti tiedossa oleva asia, että se on sitten yleisesti tiedossa oleva — myöskin Kittilästä kotoisin olevalla ed. Vielmalla on se varmasti erittäin hyvässä muistissa ja aivan samalla tavalla näillä virkamiehillä, jotka tämän valtioneuvoston päätöksen valmistelivat — siitä olisi pitänyt seurata, että jo siinä valmisteluasiakirjassa olisi todettu, että tästä seuraa tämmöinen erittäin kiusallinen oikeuksien menettäminen vain tämän kuntajakomuutoksen takia, ja se asia olisi hoidettu esimerkiksi juuri sillä tavalla kuin se nyt hoidetaan.

Mutta mitä tapahtuikaan? Näinhän ei tehty, vaan siitä alkoi tämmöinen huikea prosessi, joka johti siihen, että sieltä kävi karva- ja muut lakkilähetystöt täällä, ja täältä pari valiokuntaa matkusti kysymään sen saman asian siellä paikan päällä. Ja, arvoisa puhemies, minun äskeinen puheenvuoroni koski näitä matkalaskuja, niitä hienoja juttuja ja sitä serveerausta, mikä liittyi tähän matkustamiseen, joka minusta on täysin tarpeetonta, aivan tarpeetonta. Mukavahan se on Lapissa käydä. Sehän on ihan hieno paikka jnp., ja valiokunnat harrastavat tällaista matkailua, ja sieltä on mukava päästä paikkakuntalaisten, Raattaman ja Rauhalan kylän väen, käymään Helsingissäkin. Sehän on ihan mukava juttu. Mutta minä nyt vaan olen sitä mieltä, että tämä oli kyllä malliesimerkki siitä, millä tavalla ei pidä asioita hoitaa. Elikkä, arvoisa puhemies, tästä tässä minun kustannusanalyysissani oli kysymys.

Itse asia on ihan selvä, kun nimenomaan edes siitä vapaan metsästysoikeuden mukaisesta metsästysintensiteetistä ei ole aiheutunut tuolla alueella mitään ongelmia, ei pienimmässäkään määrin. Päinvastoin tämä Raattaman kylä erikoisesti on historiallinen kylä siinä mielessä, että sillä on ollut näitä erityisiä oikeuksia muutoinkin ja siellä on tähän kestävän käytön periaatteeseen omassa metsästyskulttuurissa sopeuduttu iät ja ajat sitten, vuosikymmenten ja -satojen aikana. Elikkä siis tämä on yksityinen asia, jossa kaikki asiat olivat kohdallansa, ja nyt se sitten hoidetaan uudessa kuntajaossa kohdallensa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Mahdollisimman lyhyesti täältä paikalta, koska mitä enemmän puhumme, sitä kalliimmaksi tämä asia tulee, ed. Pulliainen.

Mutta minä ymmärsin tämän asian aivan samalla tavalla kuin ed. Pulliainen ja sanoin, että on hyvä, että korjataan virhe, kun sellainen on päässyt tapahtumaan.

Sitten korjaan tämän virheellisen käsityksen. Sillä matkalla käytiin silloin, kun kansallispuistoa perustettiin, eikä sen jälkeen, kun virhe on havaittu. Olen itse ollut siellä mukana. Hyvin asiallinen matka kaiken kaikkiaan, ja kerrankin pääsivät poromiehistä alkaen kertomaan eduskunnan ympäristövaliokunnalle omia toiveitaan. Se on mitä parasta lainsäädäntötyötä, eikä se niin hirveästi maksanut, ja varmasti ikänsä muistavat ne, jotka ovat päässeet huolensa kertomaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun ympäristövaliokunta kävi Lapissa tämän kansallispuistolain säätämisen yhteydessä, niin matka kohdistui siis silloin Kolariin ja Enontekiölle sekä Muonioon, ja myös Kittilän kautta kuljimme. Tämän käynnin syy oli siis tämä laki 1430/2004 eli Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta annettu laki, joka tuli voimaan 30. joulukuuta 2004, ei tämä niin sanottu virhe. Virhe liittyi siis siihen uuteen tilanteeseen, joka oli syntynyt ministeri Mannisen päätöksen jälkeen. Nyt tämän korjausliikkeen yhteydessä, joka tehdään, on kuultu valiokunnan toimesta ainoastaan yhtä Raattaman kylätoimikunnan henkilöä eli sihteeri Pääkkölää. Muut asiantuntijat ovat sitten virkatahoja taikka toimihenkilöitä.

Todellakin tämä oikeus metsästykseen kohdistui siis eräälle aika tavalla rajatulle alueelle, joka nyt valtioneuvoston ja ministeri Mannisen päätöksellä siirtyy Kittilästä Muonion kuntaan, ja näin ollen tässä oikeastaan oli se lupaus täytetty, jonka me silloin siellä totesimme, kun kävimme Lapissa, että tämä asia hoidetaan, näiden kahden kylän oikeus, jotka jäivät siis edelleenkin osaksi Kittilän kuntaa, mutta heidän metsästysalueensa siis muuttivat kuntaa, jolloinka heillä ei ollut enää tämän metsästyslain mukaan siihen oikeutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että ympäristövaliokunnan matkailu tulee selväksi. Maa- ja metsätalousvaliokunta kuitenkin kävi siellä varta vasten.