Heidi Hautala /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen kaivoslaki on vuodelta 1965, ja hyvin paljon on muuttunut sen jälkeen. Ensinnäkin se on muuttunut, että kyse ei ole pelkästään enää tämmöisistä kansallisten rajojen sisällä olevista suomalaisista intresseistä. Maailma on globalisoitunut, ja myöskin talouselämä on muuttunut monikansalliseksi, jolloin ne yhtiöt, joilla on kiinnostusta kaivostoimintaan, ovat pääsääntöisesti suuria monikansallisia yhtiöitä. En mitenkään anna ymmärtää sitä, etteikö niilläkin voisi olla oikeutettuja intressejä, mutta ne eivät ole samat kuin kansalliset intressit ja varsinkaan, kun kaivoslaki on ehkä ainoa ympäristöä koskeva laki, jossa taloudellisen toiminnan harjoittamisen intressi menee lähes kaikkien muiden intressien ohitse, myöskin maanomistajien intressien ohitse. Tässä on nyt kerrankin sellainen ympäristökysymys, jossa maanomistajien intressit ja ympäristönsuojelijoiden intressit aivan täydellisesti yhdistyvät, ja on mukavaa, että esimerkiksi ne kiistat, mitä Natura on synnyttänyt ympäristönsuojelijoiden ja maanomistajien välille, voidaan varmasti tälläkin tavalla osittain ratkaista, kun huomataan, että ollaankin samalla puolella.

Se, mikä myöskin on muuttunut, on käsitys siitä, kenellä on oikeus osallistua ympäristöä koskevaan päätöksentekoon, se on radikaalisti muuttunut sitten vuoden 65. Meillä on perustuslaki, jossa jo vuodesta 95 alkaen on määrätty, että jokaisella on oikeus osallistua elinympäristöään koskevaan päätöksentekoon ja jokaisella on myös oikeus terveelliseen ja puhtaaseen ympäristöön ja jokaisella on myös velvollisuus suojella luonnon monimuotoisuutta. Tämän tyyppiset perustuslakipykälät eivät vähimmässäkään määrin näy meidän kaivoslaissamme.

Myöskin käsitys osallisuudesta on muuttunut sillä tavalla radikaalisti, että nykyään pidetään lähtökohtana lakien säätämisessä, että asianosaisuus määritellään laajasti ja esimerkiksi kansalaisjärjestöillä on maanomistajien ja asukkaiden ohella oikeus päästä mukaan päätöksentekoon. Tästä on Suomi ollut mukana sopimassa esimerkiksi Århusin sopimuksella, jota on tässäkin salissa useassa yhteydessä käsitelty.

Kaivoslakia on yritetty uudistaa perinpohjaisesti jo vuodesta 99. Nyt kun sitten aika hiljattain on tullut näitä uraanikaivosvaltaushakemuksia usealta eri kansainväliseltä yhtiöltä eri puolille Suomea, niin voidaan todellakin kysyä, ovatko nämä yhtiöt päässeet yllättämään Suomen täydellisesti, onko tässä kaivoslakityöryhmässä nukuttu ruususen unta ja ajateltu, että jokseenkaan mikään ei edellyttäisi, että sitä kiirehdittäisiin.

Nyt kun ihmiset eri puolilla Suomea ovat havahtuneet siihen, että heidän maillaan ja heidän kotinsa yhteydessä on jätetty näitä valtaushakemuksia, niin ihmiset todella ovat nyt ryhtyneet vaatimaan kaivoslain muuttamista. Olen ollut huomaavinani, että nämä puheet ovat myös vaikuttaneet kauppa- ja teollisuusministeriöön. Ministeri Pekkarinen tuossa lähtiessään täysistunnosta sanoi, että hän olisi oikein mielellään osallistunut tähän keskusteluun, koska hän on kokenut varmasti aika paljon paineita nyt sen takia, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä lainsäädännön tilaan ja katsovat, että se on pahasti ajastaan jäljessä. Ministeri Pekkarinenkin varmasti kiirehtii nyt tätä kaivoslain kokonaisuudistusta.

Pyrin tällä lakialoitteella siihen, että saataisiin aikaan nopeasti keskeiset uudistukset, jotka takaisivat ympäristönäkökohtien huomioon ottamisen ja osallisuuden, jotta jo niissä valtaushakemuksissa, jotka ovat tänä keväänä kauppa- ja teollisuusministeriön käsiteltävänä, päästäisiin soveltamaan uudistettua lakia.

Voidaan varmasti kysyä, onko säätäminen ylipäätänsä mahdollista, kun meillä ei ole tämmöistä eikä yleensä pidetä hyvänä lainsäädäntönä sellaista lakia, joka vaikuttaa taannehtivasti. Tässä tapauksessa voidaan nyt kuitenkin todeta, että näitä valtaushakemusratkaisuja ei ole vielä viranomainen tehnyt, ja voidaan myöskin ajatella niin, että nykyinen kaivoslaki on pahasti ristiriidassa voimassa olevan perustuslain osallistumista ja ympäristönsuojelua koskevien määräyksien kanssa, joten on perusteltua se, että laki ensinnäkin pikaisesti uudistettaisiin olennaisilta osin, ja toiseksi, että se koskisi jo näitä nyt viranomaisen käsiteltävänä olevia valtaushakemuksia.

Mitä tässä sitten esitetään? Ensinnäkin nykyisessä laissa perusteet valtaushakemuksen epäämiselle ovat erittäin vanhanaikaiset ja rajalliset. Tässä esitetään, että näitä valtauksen esteitä, kaivoslain 6 §:ää, muutettaisiin sillä tavalla, että siinä täysimääräisesti otetaan huomioon ympäristönäkökohdat, luonnonsuojelulainsäädäntö ja myöskin kaavoitus ja vaihtoehtoiset maankäyttötarpeet, joita voi olla.

Toiseksi tässä esitetään, että jo valtausvaiheessa sovellettaisiin nykyaikaisia kuulemis- ja lausuntomenettelyjä laajan asianosaisuus-käsitteen pohjalta. Euroopan unionissa on aivan hiljattain hyväksytty kaivannaisjätedirektiivi, ja olen ottanut tähän aloitteeseen mukaan määräyksen, joka tulee hyvin nopeasti Suomessakin voimaan saatettavaksi, ja se liittyy siihen, että toiminnan harjoittajan pitää antaa taloudellinen vakuus siitä, että jos hän tavalla tai toisella pakkaa laukkunsa ja siirtyy muualle, jälkeen jäävien jäteongelmien hoito pystytään rahoittamaan.

Mielenkiintoista on se, että nykyinen kaivoslaki on sellainen, että se mahdollistaa kummalliset tilanteet. Esimerkiksi eilisessä Hufvudstadsbladetissa kerrottiin yksittäisestä henkilöstä, joka on jättänyt Suvisaaren eteläpuolella sijaitsevalla saarella kaivosvaltaushakemuksen. Viranomaisilla on syytä olettaa, että tässä ei oikeastaan olla edes vakavasti perustamassa mitään kaivosta. Voisi olla aika mielenkiintoinen sellainen yhden naisen kaivoshanke saaristossa kaikkine kuljetus- ja muine ongelmineen. Epäillään, että tässä on kyse siitä, että kyseinen henkilö tavalla tai toisella haluaa päästä perustamaan melontasataman tähän saareen. Eihän kaivoslaki voi todellakaan kovin kauan olla tällainen. Ja tämä kaikki siis maanomistajan tahdosta täydellisesti riippumatta.

Kuten jo kerroin, tähän lakialoitteeseen liittyy toimenpidealoite, joka hyvin pitkälle on saanut ympäristövaliokunnan tuen ja suurelta osin myös ympäristöministeriön tuen tämän kansalaiskeskustelun ollessa kuumimmillaan. Siinä siis esitetään sitä, että ympäristövaikutuksen arviointi aina tehtäisiin uraania tai muuta radioaktiivista metallia koskevasta kaivoshankkeesta koosta riippumatta ja niin, että se koskisi myös koelouhintaa.

Toivon, että tämä aloite, jonka on allekirjoittanut hiukan yli 30 edustajaa — muuten ed. Oinosen nimi on tästä jäänyt pois, mutta se on asia, jolle emme mitään voi — nyt osaltaan tulee nopeasti kauppa- ja teollisuusministeriön kaivoslakityöryhmän eteen. Minulla on sellainen käsitys, että työryhmässä on ymmärtämystä monille näille näkökohdille, ja toivon, että tämä ymmärtämys on aika kiireellistä laatua.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluan ihan muutamalla sanalla sanoa tähän problematiikkaan, onko ministeri kiinnostunut vai muuten vain ei ole paikalla. Nimittäin tänään me olemme käsitelleet Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa koskevan asian, ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain muuttamisen. Aivan samalla tavalla noissa asioissa ministeri Enestam totesi minulle poistuessaan, että hän olisi kiinnostunut mutta ei voi jäädä. On taas mielenkiintoista, että kun aloitimme keskustelun Pallas-Yllästunturin kansallispuistosta, ministeri Manninen oli vielä tässä tilassa läsnä, kun hän oli juuri se, joka allekirjoitti sen päätöksen, joka aiheutti tämän lainsäädännön, mutta hän ei osallistunut keskusteluun millään lailla ja poistui aika nopeasti paikalta.

Olisi tietysti erittäin hedelmällistä, että asianomainen ministeri voisi jotenkin kommentoida näitä asioita, niin kuin nyt ed. Heidi Hautalan ym. lakialoitetta 12/2006 vp, koska tämä lakialoite on kyllä erittäin perusteellinen, laaja, osaavasti tehty ja ajankohtainen. Tämä asiahan syntyi todellakin tavallaan, tai sanoisin niin, että ajankohtaisuuden merkitys korostui, kun ranskalainen Cogema ja muutama muu lähti liikkeelle, ja tämä alue, mihin tämä nyt Suomessa heijastuu, on tosi suuri osa Suomea. Käytännössä nyt ihmiset, kansanliikkeet, ovat tämän kanssa jo pitkään, useita kuukausia, olleet liikkeellä. Tästä on tehty kirjallisia kysymyksiä, on saatu vastauksia, on paneuduttu ongelmaan laajasti tässä talossa.

Todella, kun ed. Hautala, joka on ympäristövaliokunnan varapuheenjohtaja, viittasi tähän valiokunnan kantaan ja sen valiokunnan suhteeseen toimenpidealoitteeseen, käytännössä valiokunta omassa toiminnassaan käsitellessään tuon edellisen asian tukee juuri tämän tyyppistä menettelyä. Ongelmaan siitä, miten sitten, jos ja kun tulee modernimpi kaivoslaki voimaan, suhtaudutaan näihin erittäin lukuisiin hankkeisiin, jotka on laitettu vireille, valtaushankkeisiin, mennäänkö vanhan lain mukaan vai ei, olisi kyllä syytä erittäin tarkkaan myös lain valmistelussa ottaa kantaa ja myös sen perustuslain mukaiseen käsittelyyn, koska tämä kaivoslain vaiheistus on mielenkiintoinen. Mehän olemme kuulleet jatkuvasti, että valtaus ei sinänsä merkitse kovin paljon mitään, ei tarvita ehkä ympäristövaliokunnassa arviointiakaan tässä vaiheessa, ei myöskään sitten koelouhosvaiheessa kaikin osin, ja näitä mielipiteitä siis kuullaan. Mikä näin ollen on se sitovuusaste? Milloin tämä itse prosessi on niin pitkällä, että voidaan sanoa sen olevan sidoksissa nimenomaan vanhempaan lainsäädäntöön eikä sitten uudempaan, jossa otetaan huomioon Århusin sopimuksen näkökulmat ja muutenkin perustuslaki? Erittäin hyvin mielestäni lakialoitteen ensimmäinen allekirjoittaja on lähtenyt juuri tästä näkökulmasta, ottanut huomioon perustuslain velvoittavat näkökulmat ja Århusin sopimuksen, joista nyt ei ole tietoakaan nykylaissa.

Luonnonsuojelulain käsittelystä vuodelta 1996 haluaisin todeta, että siinä on pykälä, joka asettaa sen lain kaivoslain yläpuolelle. Näin ollen lainsäädännössä on jo modernimpaa näkökulmaa, joka katsoo tilannetta perustuslainkin näkökulmasta, ja siitä muuten silloin syksyllä 1996 käytiin jonkinmoinen kampanja. Silloin olivat lobbarit liikkeellä sen suhteen, että tuo pykälä olisi pitänyt muuttaa ikään kuin vanhan kaivoslain hengen mukaiseksi, mutta eipä muuttunut, vaan eduskunta yksimielisesti hyväksyi modernimman muotoilun, jossa siis luonnonsuojelulliset arvot ohittavat kaivoslain lähtökohdat luonnonsuojelulain pykälässä. Näin ollen voimme tietysti toivoa tälle lakialoitteelle todella pikaista etenemistä sillä tavalla, että se otetaan niissä pöydissä huomioon, joissa nyt kaivoslain valmistelu on vireillä.

Vielä lopuksi: Kun kaivoslaki tulee tähän taloon, hallituksen esitys, on erittäin tärkeää, että se lähtee muun muassa ympäristövaliokuntaan lausunnolle, varmasti monien muiden valiokuntien lisäksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä kaivoslain muuttaminen on todella tarpeellinen asia. Vanha laki on ollut 40 vuotta voimassa. Noin viisi kuusi vuotta sitten alkoi ylikansallisten kaivosyhtiöitten invaasio Suomeen, ja siinä vaiheessa yhteydenottoja tähän taloon oli todella paljon. Sitten järjestin sellaisen operaation, että itse soittelin KTM:ään asianomaiselle osastolle ja virkamiehille siitä, mitenkä kaivoslain muuttamisasia etenee. Siihen sai sellaisia ja tällaisia ja tuollaisia vastauksia. Sitten käytin vähän bulvaaneja apuna, jotka tekivät saman tempun, ja vertailtiin vastauksia jnp. Totesin, että eihän tässä ole tarkoitus suinkaan kaivoslakia miksikään muuttaa. Kysymys on halusta toimia vanhan lain mukaan, koska se antaa väljät kädet tehdä käytännöllisesti katsoen ihan mitä tahansa. Sitten kun mennään ulkomaille ja katsotaan, kuinka ylikansalliset yhtiöt ovat toimineet, niin jälki on todella kammottavaa. Muun muassa kustansin osaltani yhtä televisio-ohjelmaa, jossa Kanadassa selvitettiin ja kuvattiin näitä asioita. Se ohjelma on lähetetty myöskin TV2:ssa Suomessa.

Arvoisa puhemies! Minä ehdotan, että ympäristövaliokunta tai mikä siinä esityksessä nyt olikaan, mihin valiokuntaan tämä menee, taisi olla talousvaliokunta, tekee tästä mietinnön ja ponnessaan kiirehtii kaivoslain muuttamista, jotta saataisiin eduskuntaan kannanotto siitä, että jollakin voimakkaammalla vedolla vietäisiin tätä uudistusta eteenpäin.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Heidi Hautala on tehnyt varsin perusteellista ja hyvää työtä aloitteessaan kaivoslain muuttamisesta. Nykyinen, vuonna 1965 säädetty kaivoslaki on vanhentunut. Tärkeää edelleen kuitenkin on, että luonnonvaroja voidaan hyödyntää ja jalostaa yhteiseksi hyväksi. Ympäristönäkökohtien parempi huomioon ottaminen on tärkeää, ja tämän nykyisen lain voimassa ollessa tiedän useita tapauksia, missä ympäristönäkökohtia ei ole riittävästi otettu huomioon ja myös maanomistajien intressien yli on menty. Sinällään en usko, että on järkevää liikaa luoda esteitä luonnonrikkauksien hyötykäytölle, mutta lakialoitteessa esille tuodut perustelut ja ehdotukset on otettava huomioon kaivoslain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

En voi olla sanomatta, että esimerkiksi Kaavilta Pohjois-Savosta on hyvä huono esimerkki valtauksesta, minkä alueella uskotaan olevan timantteja. Kaivaukset ovat aiheuttaneet jatkuvia riitoja maanomistajien ja kaivosyhtiön välillä. Kaivoslaissa pitäisi olla selkeämmät säännöt sekä korvauksista että ympäristön kunnostamisesta mahdollisten kaivutöiden yhteydessä ja niiden jälkeen.

Heidi Hautala /vihr:

Arvoisa puhemies! Joitakin näkökohtia vielä hyvin lyhyesti.

Tällä lakialoitteella ei suoranaisesti kielletä valtauksia eikä yhdellekään kaivokselle anneta lupaa, mutta sillä yritetään nyt luoda sellaiset nykyaikaiset päätöksentekopuitteet, että voidaan tehdä valistuneita ja järkeviä päätöksiä. Ruotsissa muuten kunta voi kieltää kaivosvaltauksen; Suomessa kunta antaa KTM:lle lausunnon ja kuntalaisia ei millään tavalla kuulla eikä edes maanomistajia.

Tämä invaasio, johon ed. Pulliainen viittasi, on todella varmaankin ajoittunut niihin aikoihin, kun Suomi liittyi Euroopan talousalueeseen, näin ainakin muistelen. Mikä tässä on tärkeätä huomata, on se, että Eta-alueella kaikkia taloudellisen toiminnan harjoittajia on kohdeltava täsmälleen yhtäläisesti. Tässä ei todellakaan voida sitten välttämättä evätä lupia esimerkiksi ulkomaiselta toiminnanharjoittajalta, jos olisi satuttu lupa myöntämään kotimaiselle, tai jos yhdelle Eta-alueella toimivalle on lupa myönnetty, niin ei toisen suurin piirtein saman tyyppistä hakemusta voida sitten hylätä.

Ongelmallista mielestäni on se, että Geologian tutkimuskeskus ilmeisesti hyvässä yhteisymmärryksessä KTM:n kanssa mainostaa nettisivullaan, että Suomessa on edistyksellinen kaivoslainsäädäntö ja investoinneille myönteinen. Toivoisin todellakin sydämestäni, että Suomi ei kuulu niihin maihin, jotka houkuttelevat huonolla ympäristölainsäädännöllä tänne tämän tyyppistä toimintaa. Valitettavasti ne maat, jotka houkuttelevat huonoilla ympäristösäädöksillä yrityksiä, ovat toisen tyyppisiä maita, ja Suomi on sentään — niin kuin puhemieskin tietää — saanut aikamoisia mainintoja edistyksellisestä ympäristölainsäädännöstään.