Jyrki Yrttiaho /vas:

Arvoisa herra puhemies! Olemme jatkamassa nyt latua, joka avattiin syksyllä 2008. Säätämällä poikkeuslain eduskunta pelasti yksityisten eläkeyhtiöiden vakavaraisuuden sallimalla keinottelusijoitusten heikentämien taseiden kirjanpidolliset korjaukset. Nyt tämän lain voimassaoloa halutaan jatkaa vuosiin 2011 ja 2012. Käytännössä yhtiöt saavat siirtää yli miljardin vanhuuseläkerahastojen varoja omiin toimintapääomiinsa.

Olisin odottanut, että sosiaali- ja terveysvaliokunta olisi asettanut mietinnössään ehtoja lain voimassaolon jatkamiselle ja kirjannut myös näitä tiukkoja ehtoja itse lakiin. Mutta lain voimassaoloa esitetään jatkettavaksi ilman ehtoja. Annetaan siis lisää vapauksia käyttää sijoitusvaltaa työntekijöiden eläkerahoihin ja myös osakkeiden omistukseen perustuvaa omistajavaltaa.

Hämmästelen, että ammattiyhdistysliike, sen huippujohto, on tässä mukana. Menettelyä ja poikkeuslain jatkamista on arvostellut muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön vakuutusosaston vuodenvaihteessa eläkkeelle siirtynyt ylijohtaja Pukkila. Hän asetti poikkeuslain jatkamiselle kaksi ehtoa: asiakashyvitystä ei tulisi maksaa niin kauan kuin poikkeuslaki on voimassa ja hyvityksiä ei myöskään tulisi maksaa ennen kuin vanhuuseläkerahastoihin on palautettu se runsas miljardi, joka poikkeuslailla rahastoista otettiin eläkelaitosten vakavaraisuuden pönkittämiseksi.

Herra puhemies! Tämän päivän Helsingin Sanomat toi minusta varsin konkreettisesti esille ne riskit, jotka sisältyvät myös varmoina kohteina pidettyihin valtioiden velkakirjoihin. Suomalaista eläkerahaa on sijoitettu yli 4 miljardia talouskriisissä tarpovien valtioiden velkakirjoihin: Kreikkaan, Italiaan, Espanjaan jne. Kuntien eläkevakuutus Keva kertoo omistavansa noin 500 miljoonalla eurolla sekä Kreikan valtion että Italian valtion joukkovelkakirjalainoja.

Vielä paljon mittavammat ovat osakesijoitusten riskit. Kansainvälisten rahastosijoitusten riskit kasvavat ja voivat uhata koko eläkejärjestelmäämme. Kaikista eläkemiljardeista runsas kolmannes on osakeriskeissä. Niistä on sijoitettu lähes kaksi kolmasosaa ulkomaille. Finanssikriisi on muuttanut tilannetta aivan radikaalisti. Riskit ovat arvioitua suuremmat. Sijoitustuotot tulevat alenemaan. Tämä näkyy myös suomalaisyhtiöiden sijoitusten tuotoissa 5—10 vuoden tarkasteluvälillä. Näköpiirissä on aika, jolloin maailman eläkerahastoista virtaa varoja ulos enemmän kuin maksuina tulee sisään. Siinä vaiheessa eläkerahastojen on ryhdyttävä realisoimaan sijoituksiaan, ja tämä ei ainakaan lisää rahastojen sijoitustuotto-odotuksia. Siksi on varsin löysää vannoa riskisijoitusten mahdollisiin tuottoihin.

Herra puhemies! On selvää, että poikkeuslain jatkaminen ilman tiukkoja ehtoja merkitsee vihreää valoa toimia niin kuin tähänkin saakka on toimittu: siirtää eläkevaroja taseiden pönkittämiseen ja jakaa samaan aikaan mittavia asiakashyvityksiä suuryrityksille. Tämä jos mikä lisää eläkemaksujen korotuspaineita ja tarpeita leikata tulevaisuuden eläketurvaa. Turhaa ei eläkepoliittisessa keskustelussa ole jatkuvasti tukku samaan maaliin tähtääviä kestohankkeita: eläköitymis-ikää pakotetaan ylös, työkyvyttömyyseläkkeelle pääsyä vaikeutetaan ja indeksin korjaamisesta ei ole todellakaan puhuttu vaalilupausten jälkeen.

Arvoisa herra puhemies! Vastustan lain hyväksymistä ilman selviä eläkeyhtiöitä velvoittavia ehtoja, eläkeyhtiöiden sijoitustoiminnan suurempaa läpinäkyvyyttä ja tehokkaampaa yhteiskunnallista valvontaa. Työeläkeyhtiöiden vakavaraisuutta turvaava poikkeuslaki kannustaa riskisijoituksiin. Siksi poikkeuslain jatkaminen ilman ehtoja on vastuutonta. Siksi ehdotan lakiesityksen hylkäämistä.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Edustan tässä keskustelussa sitä kantaa, että jos riskit edes osaksi sosialisoidaan, niin silloin valtion kantaman riskin vastineeksi pitää tulla osakkeita ja määräysvaltaa. Aivan kuin ed. Yrttiaho, allekirjoittanut ja ainoastaan kolme muuta vaativat silloin, kun islantilaisen Kaup-thing-pankin tarjoamien ylikorkeitten korkojen perässä lähtivät juoksemaan yksittäiset yritykset, kansalaiset ja myös julkiset organisaatiot, kuten esimerkiksi Espoon kaupunki, joka muistaakseni sijoitti ylikorkean koron toivossa 15 miljoonaa euroa tähän islantilaispankkiin. Kun sitten rysähti, niin valtiota huudettiin apuun turvaamaan myös ne ylikorkeat korko-odotukset. Koskaan valtion ei pidä mennä väliin maksumieheksi ylikorkeitten tuotto-odotusten ja niitä vääjäämättä seuraavan suuremman riskin välille. Ainakin minun maalaisjärkeni sanoo, että se on vaarallista, jos tällainen luontainen säätelymekanismi puretaan. Mitä useamman yritysjohtajan, rahoitusmaailmaa tuntevan henkilön kanssa keskustelin tästä asiasta, niin he olivat kyllä laitalukien samaa mieltä kuin ne ainoastaan viisi kansanedustajaa silloin, kun Kaupthing-pankin tuesta päätettiin.

Nyt tässä hallituksen esityksessä todetaan, että työeläkemaksun pitkän aikavälin nousupaineita vähennetään nostamalla tuotto-odotuksia ja lisäämällä sijoitusriskiä. Tähän pyritään nimenomaan osakesijoitusten osuutta kasvattamalla. Eläkerahastoissa on rahaa paljon, yli kaksi kertaa sen, mikä on valtion vuosibudjetti. Tosin kokonaispotista suli edellisen notkahduksen aikana yli 20 miljardia euroa, niin että nykyinen rahastojen arvo on ehkä hieman yli 120 miljardia euroa. Se potti ja niiden taitava ja vastuullinen sijoittaminen on tarkoitettu tulevan ajan eläketurvaksi. Kannattaa varoa, ettei käy niin kuin Yhdysvalloissa, jossa eläkkeelle jääneet ihmiset joutuivat palaamaan töihin, kun heidän eläkerahansa oli tupeloitu taivaan tuuliin.

Valiokunta perustelee mietintöään sillä, että näin voidaan parantaa myös kotimaisten yritysten mahdollisuutta saada rahoitusta takaisinlainauksen kautta. Kuitenkin suuri osa siitä liikkumavarasta, jonka eduskunta aiemmin järjesti eläkeyhtiöille, valui asiakaspalautuksina suuryhtiöille.

Arvoisa puhemies! Edellisen kerran vuonna 2008, kun sosiaali- ja terveysvaliokunta mietinnössään pohti tätä asiakashyvitysproblematiikkaa, se hyväksyessään määräaikaisen lain huomautti, että työeläkejärjestelmän uskottavuuden kannalta olisi ongelmallista, jos tuettaessa lainsäädäntötoimin eläkelaitosten vakavaraisuutta samaan aikaan työeläkelaitoksista jaettaisiin varoja ulos asiakashyvityksinä.

On täysi syy kysyä, että eikö valiokunta tuolloin tiennyt, mitä lausui, kun nyt tässä tuoreemmassa mietinnössään perustelee asian juuri päinvastoin. Valiokunta huomauttaa, että saamansa selvityksen mukaan asiakashyvityksistä luopuminen vuodelta 2008 olisi merkinnyt, että työeläkemaksu olisi ollut hyvityksen verran korkeampi. Toisena asiana valiokunta huomauttaa, että asiakashyvitykset ovat yksi harvoista kilpailukeinoista yhtiöitten välillä ja ovat osaltaan kannuste tehokkaaseen toimintaan. No, nyt kyllä pitää kysyä, tulivatko nämä asiat asiantuntijavaliokunnalle täytenä yllätyksenä.

Toinen kysymys, mikä herää, on se, että eikö eläkevaroja olisi viisasta sijoittaa enemmän kotimaisiin kohteisiin, vaikka sitten niihin kelkkatehtaisiin? Jos jako on kolmasosa kotimaisiin sijoituksiin ja kaksi kolmasosaa ulkomaalaisiin, niin se kai kertoo riskeistäkin jotain. Tämän tuoreen Helsingin Sanomien jutun mukaan riskimaihin, esimerkiksi Italiaan ja Kreikkaan, on sijoitettu eläkevaroja noin neljän miljardin euron verran.

Arvoisa puhemies! Jotta joku muistuttaisi eduskuntaa myös siitä, että riskien kantaminen tarkoittaa totuuden hetken koittaessa myös maksamista, kannatan ed. Yrttiahon esitystä hallituksen esityksen hylkäämisestä.

Kuvaavaa tälle ajalle on se, että kun kaikki vähänkään talousasioita seuraavat tiesivät, että Kreikka on väärentänyt kansantalouden kirjanpitoa jo pitkään ja että sen taloudessa on paljon ilmaa, niin vasta viimeisessä hädässä, kun pää tuli vetävän käteen, tunnustettiin tosiasiat ja haluttiin nähdä se, kuinka surkeassa jamassa Kreikan talous oli ja on. Siitä meillä on varmasti kaikilla jotain opittavaa. Ei Suomessakaan saa olla isännätöntä rahaa, ei valtionyhtiössä, ei eläkeyhtiössä eikä valtion kassassa.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Työeläkevarathan ovat todella yli 100 miljardia euroa, kuten vasemmistoliiton edustajat sanovat. Mutta kyllä tämä laki on ollut erittäin tarpeellinen, sekä se edellinen että tämä seuraava väliaikaislaki, sen takia, että sen avulla sijoitusvarallisuus on pystytty säilyttämään. Ei kai vasemmisto halua, että nämä varat olisivat häipyneet taivaan tuuliin silloin, kun osakkeiden arvo laski. Myöskin katsomme, että on tarpeellista, että asiakashyvitykset ovat olemassa, koska niillä säädellään sitten näitä työeläkemaksuja.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Minä vielä perään sitten, että kuinka — jos ajatellaan, mikä markkinatilanne silloin tätä esitystä alun perin tehtäessä oli ja mikä se on sitten nyt, tilannehan on aivan toisenlainen, te varmasti tunnustatte sen, ja kuitenkin nämä samaisen valiokunnan kahteen eri otteeseen antamat mietinnöt ovat keskenään täysin ristiriitaiset — kuinka te tämän voitte perustella.

Viittaan myös vielä tähän Helsingin Sanomien taloustoimittajan hyvin asiantuntevaan ja laajaan artikkeliin, joka on tämän päivän lehdessä. Yhden osajutun otsikko on: "Eläkeyhtiöiden kilpailu tyssäsi", ja toimittaja toteaa myöskin sen, että kun alun perin näiden eläkeyhtiöitten sijoitusstrategiat poikkesivat hyvin paljon toisistaan, niin nyt ne ovat yhdenmukaistettu, ja epäilläänpä, että pitkän aikavälin sijoituksissa tuotto ei nouse millään merkittävämmällä yhtiöllä yli 4 prosentin.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Todellakin vasemmistoliitto haluaisi, että työeläkeyhtiöt olisivat hävinneet monia miljardeja euroja tässä osakkeiden pelissä, joka meillä oli viime vuonna. Nythän osakkeiden arvo on huomattavasti noussut ja alkoi nousta jo viime vuoden loppupuolella. Kyllä ihmettelen suuresti, miksi te heitätte rahaa hukkaan näin paljon.