Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Esillä oleva lakialoite puoluelain ja ehdokkaan vaalirahoituksesta annetun lain muuttamisesta liittyy samasta asiasta annettuun hallituksen esitykseen numero 6/2010, joka on jo lähetetty valiokuntakäsittelyyn. Kyseisessä esityksessä mainitaan sen tavoitteena puoluerahoituksen avoimuuden lisääminen sekä korruption ja epäasiallisiin sidonnaisuuksiin perustuvan vaikuttamisen ehkäiseminen. Tässä lakialoitteessa esitetään hallituksen ehdotuksen rinnalle kampanjakattoja, jotka olisivat osaltaan tärkeitä näiden tavoitteiden toteuttamisessa.

Tarastin toimikunnassahan enemmistö oli kampanjakattojen kannalla. Vasemmistoliitto ehti jo aiemmin tehdä samasta asiasta lakialoitteen. Määrittelemällä kampanjakatot sekä puolueille että yksityisille ehdokkaille saisimme lopun nykyiselle vaaleihin liittyvälle lieveilmiölle, niiden mukana tulleelle kilpavarustelulle. Kampanjakustannusten saaminen kuriin olisi kaikkien etujen mukaista. Toivon, että perustuslakivaliokunta ja eduskuntaryhmät vielä pohtisivat kampanjakattokysymystä tarkasti ja harkitsisivat kattojen lisäämistä lakiin.

Arvoisa puhemies! Jotta vihdoinkin saisimme tämän kiusallisen vaalirahoitusjupakan kokonaisuudessaan päätökseen, on vielä tehtävä toinen Grecon vaatima, samaan kokonaisuuteen olennaisesti liittyvä lakimuutos, nimittäin lahjusrikoslainsäädännön uudistaminen. Lahjusrikossäännösten uudistus pohjautuu samaan Euroopan neuvoston korruptionvastaisen toimielimen Grecon suorituskokonaisuuteen kuin vaalirahoitukseen liittyvät muutosesitykset. Sosialidemokraatit ovat ilmoittaneet tukevansa oikeusministeriön lahjusrikostyöryhmän ehdotuksia. Todennäköisesti lakiehdotuksiin tarvitaan vielä tiettyjä tarkennuksia, jotta ne eivät turhaan rajoittaisi tavanomaista poliittista toimintaa. Suunta esityksessä on kuitenkin oikea.

Aivan keskeistä lahjusrikoslainsäädäntöön tehtävissä muutoksissa on se, että Grecon vaatimat uudet säännökset vaikutusvallan väärinkäytön palkitsemisesta ja vaikutusvallan kauppaamisesta voidaan hyväksyä. Mikäli vaikutusvallan kauppaamisen käsite määritellään oikein, voidaan tämän vaalirahoitusjupakan mädän omenan eli Novan kaltaiset toimijat tulevaisuudessa kokonaan ennakolta eliminoida. Tällaisia surullisia saippuaoopperoita, joita olemme saaneet pääsiäisen aikana seurata, voitaisiin näin välttää.

Muutokset on vietävä läpi ensi tilassa. Euroopan neuvoston korruptiota koskeva rikosoikeudellinen yleissopimus lisäpöytäkirjoineen tulisi vielä tänä vuonna voida Suomessa hyväksyä kokonaisuudessaan ilman varaumia.

Eero Heinäluoma /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansanvallan täytyy suojella itseänsä rahan vallalta. Tämä on keskeinen opetus myös viime eduskuntavaalien jälkeisestä vaalirahoitusta koskevasta keskustelusta.

Rahan merkitys vaaleissa on noussut aivan liian suureksi, ja yhä enemmän rahaa pyritään myös käyttämään välineenä politiikkaan vaikuttamisessa. Siitä on myös parhaillaan käynnissä oleva ajankohtainen keskustelu esimerkkinä. Olemme tänään voineet kuulla ja lukea, miten liikemiehet kertovat ensin rahoittaneensa erittäin mittavilla summilla ehdokkaita ja sen jälkeen tehneensä ankarasti työtä, jotta tämä rahoitus muuttuisi hyödynnettäväksi, eli pyrkineet vielä erikseen hallitusneuvottelujen aikana vaikuttamaan siihen, että nämä rahaa voimakkaasti saaneet kansanedustajat tulisivat valittua ministereiksi.

Järjestelmässä on huomattavia heikkouksia, ja tämä tietenkin johtaa siihen, että tämä vaikuttaa kansalaisten yleiseen käsitykseen politiikan luotettavuudesta. Politiikasta ei saa tehdä osto- ja myyntiliikettä, siksi tarvitaan tälle ylettömälle rahankäytölle rajoituksia. Asia on erittäin merkittävä ajatellen kansanvaltamme tulevaisuutta, ja muutoksia tarvitaan tässä ja nyt, ja ne ovat lainsäädännöllä tehtävissä. Hallituksen esitys vaalirahoituksen uudistamisesta jää pahasti kesken. Sen johdosta sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on poikkeuksellisesti päättänyt tehdä oman rinnakkaisaloitteen korostaakseen tämän asian merkitystä.

Erityisen iso kysymys on, että jotta rahankäytölle tulee rajat, tulee kampanjoille sekä puolueiden että ehdokkaiden osalta asettaa nimenomaisesti mediamainontaan käytettyjen summien osalta selvät katot. Lauri Tarastin johtama vaalirahoituksen uudistusta pohtinut toimikunta ehdotti näiden kattojen hyväksymistä ja teki tätä koskevat konkreettiset, myös pykäläkohtaiset ehdotukset. Valitettavasti minulle tuntemattomasta syystä hallituksen ehdotuksesta tämä kaikkein olennaisin vaalirahoituksen uusimiseen liittyvä kohta on jäänyt pois. Se on suuri tappio, ja katsonkin, että eduskunnan tulisi tältä osin tehdä oma, hallituksen ehdotuksesta selvästi poikkeava kansanvaltaa vahvistava muutos tähän lakiehdotukseen.

Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa valittujen kansanedustajien vaalityöhön käyttämät summat ovat ehdokkaiden omien ilmoituksien mukaan nousseet edellisistä vuoden 2003 eduskuntavaaleista reaalisesti yli 30 prosenttia. Siis yli 30 prosentin reaalinen nousu vaalikampanjan kuluissa ei mitenkään voi olla kestävää. On tavattoman tärkeätä, että myös ihmisläheisellä vaalityöllä, ruohonjuuritasoon vaikuttamisella voi tulla valittua, ja tämä edellyttää kyllä kampanjoiden kokoihin puuttumista.

Kun suuri enemmistö puolueista oli valmis hyväksymään kampanjakatot ja kun Lauri Tarastin toimikunta tätä esitti, sopii kysyä, miksi nämä eivät ole ehdotuksessa mukana. Erityisesti sopii kysyä tätä asiaa vihreiden osalta, koska vihreiden keskeinen perustelu sille, että he ilmoittivat jatkavansa Vanhasen hallituksessa vaalirahasotkuista ja sitä koskevasta keskustelusta huolimatta, oli se, että tämä on tae tehdä demokraattinen uudistus, joka vahvistaa kansanvaltaa. Nyt kuitenkin olemme nähneet, että ministeri Braxilla ei ollut rohkeutta hallituksen neuvotteluissa edes ilmeisesti esittää näitä kampanjakattoja, vaan tämän Tarastin toimikunnan työn jälkeen hallituspuolueiden puoluesihteerit oli se porukka, joka teki ratkaisut ja poisti, muutti Tarastin toimikunnan ehdotuksia. Arvostan suuresti puoluesihteereiden työtä ja koen heidät kansanvaltaan kyllä kuuluviksi, mutta en ymmärrä, että puoluesihteerit nousisivat jonkunlaiseksi eduskunnan ylähuoneeksi, joka pääsee jo etukäteen päättämään, millaisia lakiehdotuksia tänne saliin tulee.

Kampanjakattojen mahdollisuutta, niiden säätämistä helpottaa se, että on esitetty toimiva yksinkertainen malli eli että katot koskisivat nimenomaisesti mediamainontaan käytettäviä rahoja. Näitähän on helppo seurata maksullisen ja näkyvän mainonnan osalta, joten näiden rajoitusten kiertäminen olisi erittäin vaikeata. Mitä tulee tähän perinteiseen ruohonjuuritason kiertämiseen, ihmisten tapaamiseen, sitähän nämä tämmöiset mainoskatot eivät koskisi, joten se vahvistaisi sellaisten ehdokkaiden valituksi tulemisen mahdollisuutta ja ehdokkaiden keskinäistä tasa-arvoa, joilla on laajat kontaktiverkot ja jotka ovat ihmisten arjessa vahvasti mukana.

Toinen keskeinen puute tässä ehdotuksessa on, että tämä ei vieläkään tee vaaleja edeltävää ennakkoilmoitusta vaalikampanjan kuluista pakolliseksi. Olemme siinä kummallisessa tilanteessa, että lakiin kirjoitetaan suositusluonteisia pykäliä, joissa toivotaan, että ennen vaaleja ilmoitetaan vaalikampanjan kulut ja keskeinen rahoitus. Niin kuin eurovaaleissa jo näimme, niin tämä asettaa ehdokkaat kovin erilaiseen asemaan, koska osa ilmoittaa ja osa ei ilmoita. Sen takia on mielestäni valitulle uudistustielle johdonmukaista, että näistä ennakkoilmoituksista tehdään pakollisia. Äänestäjien kannaltahan on aivan ratkaisevaa, että etukäteen, ennen äänestyspäätöstä, saadaan tietää, kuinka paljon rahaa ollaan käyttämässä ja ketkä ovat sitten keskeisiä tukitahoja kampanjan rahoittamisessa.

Niin kuin moneen kertaan on todettu, niin vaalikampanjoiden rahoittamista ei sinällänsä pidä pitää kielteisenä, mutta yhtä selvää on, että toisaalta julkisuus ja toisaalta sitten rahankäytön määrille pitäisi asettaa selviä rajoja, jotta kansanvalta pystyy käytännössä toimimaan ja jotta estämme sen, että kansalaisille ei tule epäilystä, että politiikasta ollaan tekemässä osto- ja myyntiliikettä, jossa raha nousee kaikkein keskeisimmäksi vaikuttajaksi.

Pahoittelen sitä, että tässä salissa ei ole yhtään vihreää kansanedustajaa paikalla tätä keskustelua käymässä siitä huolimatta, että vihreät moneen kertaan ennen päätöksentekoa julistivat tämän olevan se heidän hallituksessaolonsa keskeisin peruste, ja siitä huolimatta, että he ovat ahkerasti esiintyneet vaalirahoitusasioissa muutoin julkisuudessa. Nyt olisi tilaisuus parantaa hallituksen lakiesitystä sen mukaisesti kuin Lauri Tarastin johtama toimikunta esitti.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä kysyisin paria asiaa ed. Heinäluoman puheen perusteella.

Saitteko te rahaa Kehittyvien maakuntien Suomelta ja ilmoititteko sen, jos saitte? Minä en muista tätä asiaa. Sen muistan, että teiltä ainakin ed. Matti Ahde sai.

Toinen asia sitten: Miten tämä julkisuus sitten mitataan? Onko se kielletty ed. Heinäluoman vaalirahamallissa? Eihän pelkkä raha ratkaise, vaan myös julkisuus ratkaisee. Tuskinpa ed. Heinäluoma täällä istuisi, jos hän ei olisi ollut aikanaan hyvin korkea SAK:n virkamies ja sitä kautta jatkuvasti tv-uutisissa — mikä sallitaan jatkossakin, että itse kukin voi olla tv-uutisissa ja -ohjelmissa. Nämä ovat semmoisia asioita, jotka eivät ole ihan yksinkertaisia.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkola ei lakkaa ilahduttamasta värikkäillä puheenvuoroillaan ja mielenkiintoisella ajatuksenjuoksullaan. Kuten julkisuudessa on käynyt ilmi, Kehittyvien maakuntien Suomihan on rahoittanut 95-prosenttisesti porvarillisia puolueita. Viimeksi tänään yhdistyksen keskeiset puuhamiehet ovat julistaneet, että heidän tarkoituksenaankin oli porvarihallituksen pystyttäminen ja tekivät siinä suhteessa sijoituksia juuri niihin vaalipiireihin, joita pitivät kaikkein tärkeimpinä. Totean, että en ole saanut tältä mainitulta yhdistykseltä vaalityöhöni rahoitusta, niin kuin olen julkisuudessa aikaisemmin asiasta kertonut.

Sitten tähän muuhun julkisuuteen: Epäilemättä, jos ihminen hoitaa yhteiskunnallisia tehtäviä, hoitaa hän niitä sitten urheilujärjestöissä tai palkansaajajärjestöissä, niin hän varmaan voi näkyä julkisuudessa. Ei se synnytä riippuvuutta eikä se synnytä kansalaisissa riskiä, että valitun henkilön toimintaa ohjaisivat muut näkökohdat kuin hänen oma poliittinen vakaumuksensa ja äänestäjille annetut sitoumukset.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös kysyä lakialoitteen tekijältä ed. Heinäluomalta, ei-kö tämä 50 000 ole aika korkea katto yhdelle ehdokkaalle, koska jos se viime kerralla oli siis 40 000, niin ei ole todennäköistä, että näitä sponsoreita nyt enää seuraavissa vaaleissa siinä määrin esiintyy. Tämä on kyllä melko korkealle vedetty. Jos te todella haluatte kunnon katon, niin pitäisikö teidän sitten harkita matalampaa?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä sain kännykkään tiedon teidän vaalirahailmoituksestanne. Pitäisikö jatkossa seminaarimyynti kieltää, vai onko se edelleenkin sallittua? Niitä seminaarejahan ei kannata tämmöisen pienen rivipoliitikon pitää, vaan siinä tarvitaan kyllä semmoinen Heinäluoman kaltainen ay-jyrä pitämään.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Ukkolalla on todella mielenkiintoinen kännykkä. Mielelläni tutustun tuohon ja toivon, että muutkin edustajat saavat tämmöisiä kännyköitä, joihin itsestään tulee erilaisia tekstiviestejä.

Kyllä tämä summa on vielä minunkin mielestäni suuri, mutta halusin olla uskollinen tälle Lauri Tarastin johtamalle toimikunnalle, kun puolueiden suuri enemmistö oli siellä valmis hyväksymään nämä summat ja porvaripuolella näitä summia hinattiin ylöspäin, niin jotta tällä ehdotuksella olisi läpimenomahdollisuuksia, olen päätynyt esittämään Tarastin toimikunnassa käsittelyssä olleita summia, joille silloin oli eduskuntapuolueiden suuren enemmistön tuki. Jos itse kirjoittaisin summat, niin pienemmätkin riittäisivät, mutta ehkä alkuun näillä summilla päästäisiin liikkeelle. Se jo antaisi osviittaa sille, että rahasta ei tehdä kaikkein suurinta vaalien tuloksiin vaikuttavaa asiaa.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Kun vuoden 2007 vaalien jälkeen meni vuosi kaksi niin alkoi suuri hämmennys täällä ed. Kallin kuuluisasta lausahduksesta. Oli erittäin tarpeellista, että koko vaalirahoituskeskustelu aloitettiin niin sanotusti puhtaalta pöydältä. Latasimme kaikki varmaan suuret odotukset tähän todeten, että Lauri Tarasti ryhmän vetäjänä on varmaan mitä parhain kokoamaan yhteen eri puolueiden esitykset.

Kuten monessa muussakin parlamentaarisessa työryhmässä, päädyttiin hyvään lopputulokseen, mutta kuten valitettavan monessa muussakin parlamentaarisessa työryhmässä tämän hallituksen aikana, ei se esitys tule koskaan tähän saliin. Meillä on nyt neljä viisi esitystä, kuten tämä vaalirahoituslaki, mutta sen jälkeen, kun on puolueiden kesken jostakin sovittu, tulee hallituksen esitys jonain muunlaisena meille käsittelyyn, ja näin kävi valitettavasti myös tässä.

Sillä lailla olen pahoillani, kun nämä asiat vaikuttavat monien vaalien yli eikä pitäisi olla niin, että näissä tuijotetaan vain tämän tai seuraavan vaalikauden kohtaa, vaan vaalijärjestelmää pitäisi muuttaa sen mukaan, että olisi suuri konsensus, jolla voitaisiin sitten edetä linjakkaasti yli useamman vaalikauden, ettei joka vuosi väännettäisi tämmöisistä asioista. Ja olimme toivoneet, että näin olisi mennyt.

Suuri tavoite ainakin meillä sosialidemokraateilla on ollut saada sekä äänestäjän kannalta että ehdokkaana olevien osallistujien kannalta mahdollisimman selkeä järjestelmä, johonka muun muassa kuuluu se, että kaikki ääniuurnille menevät tietävät, kuka on ketäkin rahoittanut. Se on selkeä järjestelmä, jotta meidän ei tarvitsisi seuraavaa kolmea vuotta vehdata näitä päivittäisissä uutisissa, mitkä intressiryhmät ovat mitäkin tukeneet ja millä tavoitteilla ja omilla tahtomuksillaan.

Toinen suuri tavoite on tietenkin ollut se, mitenkä tuemme uusien ehdokkaiden osallistumista ja laajempaa tasa-arvoa ehdokkaiden välillä. Ja tähän tavoitteeseen tietenkin päästäisiin sillä, että meillä olisi edes jonkunlaiset tavoitesummat, mihin summaan asti vaalirahoitusta saa käyttää.

Valitettavasti siis kumpaakaan näistä asioista hallitus ei halua kunnioittaa, ei selkeyttä äänestäjille eikä tasa-arvoa ehdokkaiden välille. Ei tässä myöskään voi hirvittävästi hurrata puoluerahoituksen avoimuuden, korruption ehkäisyn tai sidonnaisuuksien vähentämisen puolesta. Tämä esitys, joka nyt hallitukselta tuli vaalirahoituksen osalta, jättää näiden kaikkien osalta suuren aukon.

Meillä esityksessä kunnallisvaalien osalta kokonaissumman katto olisi 20 000 euroa, eduskuntavaaleissa 100 000 euroa ja europarlamenttivaaleissa 200 000 euroa, presidentinvaaleissa se miljoona per kierros. Kuten äsken debatissa tuli esille, on totta, että nämä ... (Ed. Piirainen: Väärä summa!) — Väärät summat? Aivan oikein. Se oli se 50 000 euroa. — On totta, että nämäkin summat ovat varsin suuret, kun ajatellaan niitä vaalikampanjoita, joilla monet meistä ovat tähän saliin tulleet. Mutta kun tietää, mitkä ovat eri vaalipiirien käytännön euromäärät, on aivan erilaista taistella Pohjanmaalla tai Helsingissä verrattuna ehkäpä Kainuuseen tai Kymenlaaksoon, voisin sanoa, että meidän kulmakunnalle onneksi.

Kysymys siitä, onko se selkeätä, mitä tähän laskettaisiin mukaan: tähän meidän aloitteeseemme on myös kirjattu ne kohdat, mistä summista tämä kyseinen vaalirahoitusilmoitus olisi tehtävä. Tähän on listattu sanomalehti-, aikakausilehti- ja ilmaisjakelulehti-ilmoitukset, radio- ja televisiomainokset, internetmainokset ja muut ulkomainokset ja muut, jotka maksetaan oman vaalityöryhmän kautta. Ainakin näiden osalta kuka tahansa, jopa ulkopuolinen, pystyy laskemaan laskiessaan millimetrejä, mikä on se todellinen kustannus ja mikä on se ilmoitettu määrä.

Vihreät siis ovat tässä kohtaa pettäneet ainakin omat kannattajansa mutta myös monet oppositiopuolueet jättämällä tämän kohdan pois yksimielisestä työryhmän esityksestä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Söderman käytti hyvän puheenvuoron, ja hänhän viittasi siihen, että vasemmistoliitto on tehnyt aikaisemmin lakialoitteen tästä samasta asiasta: vaalirahoituksesta ja sen katoista. On hyvä, että nyt sosialidemokraattien eduskuntaryhmä on myös liikkeellä. Hallituksen esitys on ollut tällä tavalla ongelma, että yksimielinen työryhmä on esittänyt kattoja, Tarastin työryhmä siis, mutta ei sitten kuitenkaan ole asiaa saatu lakiin saakka.

On mielenkiintoista, että edelleen tänään ovat vaalirahoitus ja siihen liittyvät tukitoimet akuutteja, mutta on itsestään selvää, että ilmaista juustoa on ainoastaan hiirenloukussa, jotenka nämä maksuun tulot ovat aina sitten oma tilanteensa.

Ed. Söderman mainitsi myös tämän vaikutusvallan kauppaamisen, ja saatoimme Ylen A-studiossa nähdä, kuinka liikemies Toivo Sukari penäsi ministeri Vapaavuorelta toisenlaista suhtautumista Uudenmaan maakuntakaavaan, jota ministeri itse piti tärkeänä. No, laki tuossa keskustelussa voitti, ja ministeri piti laista kiinni, mutta yrittäjä Toivo Sukari sanoi, että on hänellä muitakin ystäviä hallituksessa. Eli tämä vaikutusvallan kauppaamis-, myymis- ja ostamistilanne on edelleen tänään todella akuutti tilanne vuoden 2007 eduskuntavaalien jäljiltä. Mukana on siis toimijoita, kuten Nova, KMS ja Suomi-Soffa, ja asia olisi saatava hallintaan nimenomaan vaalirahoituksesta annetun lain muuttamisella.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tässä rinnakkaislakialoitteessa esitetään kampanjakattoa yksittäisille ehdokkaille ja puolueille sekä ennakkoilmoituksen pakollisuutta, jossa on oltava suunnitelma vaalirahoituksesta ja vaalikampanjan kuluista. Ennakkoilmoitus mahdollistaa kansalaisille paitsi oikeuden nähdä eri ehdokkaiden suuntaa antavat kampanjasummat niin myös lähimmät rahoittavat sidosryhmät. On hyvä muistaa myös tässä keskustelussa, että me sosialidemokraatit esitimme koko vaalirahaprosessin ajan johdonmukaisesti kampanjakattoa, joka olisi kaikkein tehokkain tapa rajoittaa rahan ja ulkopuolisten ihmisten valtaa politiikassa, josta tietysti tänäänkin lehdistössä ja täällä talossa on keskusteltu.

Täällä salissa olemme myös muun muassa useammissa vihreiden edustajien puheenvuoroissa saaneet kuulla heidän vaatimuksensa kampanjakatosta. Vihreiden vaalirahakeskustelun ryhmäpuheenvuorosta suora lainaus: "Yksi vihreiden periaate on puolueen perustamisesta saakka ollut vaalirahoituksen avoimuus ja ylisuurten vaalikampanjoiden vastustaminen." Minne siis unohtuivat hallituspuolue vihreiden vaatimukset kampanjakatosta? Ja onko kampanjakatto kenties heille nykyään kirosana, koska kukaan heistä ei ole edes salissa paikalla?

Jos koska, niin tämän vaalikauden aikana avoimuus ja läpinäkyvyys ovat osoittaneet oman tarpeensa. Väitän, että tilausta näille kahdelle sanalle sen kansan keskuudesta, joiden edustajia olemme, löytyy hyvin vahvasti.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vaalirahoituksesta on nyt käyty koko tämä vaalikausi elikkä vuodesta 2007 lähtien hyvin voimakasta keskustelua. Tuntuu, että tämä keskustelu jatkuu edelleen ja haetaan erilaisia pelisääntöjä siihen, kuinka tämän rahoituksen suhteen tulee menetellä. Itse olen ollut kolmissa valtakunnallisissa vaaleissa ehdokkaana. Vuoden 1999 vaaleissa, kun oli vielä markka-aika, organisaationi käytti vaalikampanjaan rahaa pyöreästi 240 000 markkaa elikkä noin 40 000 euroa, vuoden 2003 vaaleissa hiukan ylitse 60 000 euroa ja vuoden 2007 vaaleissa hiukan alle 60 000 euroa, elikkä 59 000 euroa ja rapiat. Näin ollen kolmissa valtakunnallisissa vaaleissa on organisaatioltani mennyt rahaa kokonaisuutena 160 000 euroa. Kun laskee, että minulla on toinen vaalikausi tällä hetkellä menossa, niin laskettuna Väisälän laskuopin mukaan 20 000 euroa keskimäärin vuotta kohti on tullut vaalimainonta maksamaan tämän edustajakauden aikana tähän mennessä.

Pelisääntökeskustelu voidaan käydä monellakin tasolla, ja tuossa aiemmin jo ed. Heinäluoman kanssa keskustelin kahvilassa ja sainkin vastauksen siihen, minkä takia tämä Tarastin työryhmän esitys osittain kariutui. Olen monta kertaa miettinyt sitä, olisiko meidän syytä palata ihan sinne 60—70-luvulle takaisin, jolloin puolueet mainostivat yksittäisiä ehdokkaita yhteisellä vaalimainoksella sillä lailla, että olivat numerot ja kuvat. Varsinaiset ehdokkaat eivät käyttäneet siihen vaalimainontaan kovinkaan paljon rahaa, vaan he itse liikkuivat kylillä kansan keskuudessa, jakoivat vaalilehtisiä, ja oli tolppamainoksia. Silloin kun me saamme hyvin tiukat pelisäännöt (Puhemies: 2 minuuttia!), ei meidän tarvitse keskustella siitä, onko joku riippuvainen vaiko ei.

Eero Heinäluoma /sd:

Arvoisa puhemies! Tarastin toimikunta ei tainnut olla tästä kattoasiasta aivan yksimielinen, mutta muistan kyllä hyvin, että muun muassa keskustan ja vihreiden edustajille Tarastin toimikunnassa tämä kampanjakatto kävi. Keskustahan oli siinä kehittelemässä nimenomaisesti tätä mallia, että otetaan katoksi mediamainonnan katto. Se on minusta ihan aito oivallus, eli otetaan katoksi semmoinen asia, joka on seurattavissa.

Nyt olisi tietysti toivonut, että kun tämmöinen malli on täällä käytettävissä, niin täällä olisi ilmaistu tukea myös yli tämän hallitus—oppositio-asetelman näiden kampanjakattojen saamiselle. Olen todellakin hyvin yllättynyt siitä, että koko keskustelun aikana ei ole yhtään vihreää puheenvuoroa tästä asiasta vielä kuultu. Tämä asiahan ei nimittäin vaikenemalla katoa mihinkään, vaan tämä tulee olemaan ensi vaaleissa ilman muuta esillä. On selvää, että jos nyt ei onnistuta saamaan aikaan lainsäädäntöä, joka laittaa selvät rajat rahankäytölle, niin tähän asiaan tullaan lukemattomia kertoja palaamaan sekä ensi vaalitaistelussa että sen jälkeen.

Jos politiikka haluaa palauttaa arvostustaan, sen täytyisi nyt tehdä päättäväisiä korjausliikkeitä. Mielestäni se on kaikkien kansanedustajien ja kansanedustajiksi tulevaisuudessa tulevien etu. Pienemmälläkin kampanjoiden kokonaisvolyymillä on kyllä demokraattinen valinta tehtävissä, ja tähän asiaan pitäisi nyt olla riittävästi rohkeutta puuttua. Toivon, että tässä asiassa vielä mietittäisiin asiaa ja kun tämä lakialoite tulee valiokuntakäsittelyyn, se otettaisiin valiokunnassa vakavasti esille.

Kysyn myös, keksiikö kukaan mitään perustetta sille, minkä takia ennakkoilmoitus rahoituksesta on vapaaehtoinen. Miksi lakiin kirjoitetaan suositus, miksi se ei ole pakollinen?