Mikael Jungner /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä lakialoitteessa on kysymys rahankeräyslain muuttamisesta, ja jos lyhyesti kuvaan tämän lakialoitteen merkityksen: se syntyy siitä, että Suomessa on yllin kyllin osaamista, meillä on yllin kyllin halua tehdä asioita ja sitten meillä on yllin kyllin myös rahaa. Jostain syystä tämä osaaminen, tämä into tehdä ja sitten raha eivät tällä hetkellä Suomessa kohtaa toisiaan tavalla, joka synnyttäisi tuotteita tai palveluita, jotka maailmanmarkkinoita kiinnostavat. Tästä syystä verotuloja jää saamatta, työpaikkoja jää syntymättä, ja on hyvinkin paljon sellaisia koko kansakuntaa hyödyttäviä asioita ja hankkeita, joihin tosiaan se osaaminen, into ja raha löytyisivät mutta joita ei päästä tekemään.

Nyt, kiitos internetin, kiitos verkottumisen ja muutoinkin kiitos maailman muuttumisen, on syntynyt hyvinkin luovia tapoja, joilla tätä osaamista, tekemisen intoa ja rahoitusta ollaan yhdistämässä, ja hyvä näin. Suomessa ollaan kuljettu etulinjassa monessa ja myös tässä, ja tämä on aiheuttanut ongelmia nykyisen rahankeräyslain kanssa.

Nimittäin rahankeräyslaki lähtee siitä ajatuksesta, että jos pyytää rahaa, tarvitsee luvan, jota pitää hakea etukäteen. Ja kun on lähdetty pyytämään rahaa johonkin tällaiseen hankkeeseen, on kysymyksessä sitten Wikipedia, Suomen Keskusta -puolue tai hanke Radio Helsingin toiminnan jatkamiseksi, niin tämä rahankeräyslaki on estänyt tätä toimintaa, vähintäänkin haitannut sitä toimintaa, ja onpa näistä tehty tutkintapyyntöjä. Tällä hetkellä esimerkiksi Wikipedia, yksi maailman tärkeimmistä ja arvostetuimmista toimijoista vapaaehtoistyöllä, tämmöistä koko maapalloa käsittelevää tietosanakirjaa netissä ylläpitävä taho, on joutunut raportoimaan Suomen viranomaisille siitä, ovatko he nyt täällä rikollisia vai eivät.

Tähän tilanteeseen, jossa siis elävä elämä vaatisi joustavampaa mahdollisuutta, jolla tämä osaaminen, tekemisen into ja raha kohtaisivat, olen monen muun allekirjoittajan myötä tuonut tämän lakialoitteen, jonka tarkoituksena on korjata tämä tilanne. Eli tämä nykyinen rahankeräyslaki lähtee siitä, että aina, jos ollaan pyytämässä rahaa, siihen pitää etukäteen pyytää lupa — jonka käsittely muuten tällä hetkellä vaatii neljästä viiteen kuukautta — ja sen lisäksi on rajattu hyvin tiukasti se porukka, joka tätä yleensä saa edes pyytää, ja myös se, että sen tarkoituksen pitää olla selkeästi yleishyödyllinen, jotta siihen sen luvan saa.

Tämä lakialoite lähtee siitä, että tämä asetelma käännetään toiseen asentoon, samanlaiseksi kuin on Ruotsissa, muissa Pohjoismaissa ja voi sanoa, että lähes kaikissa muissa Euroopan maissa. Tämän lakialoitteen idea on se, että rahaa saa pyytää, jos siitä pyytämisestä ilmoittaa ja jos siihen pyytämiseen on olemassa lailliset ja myös moraalisesti hyväksyttävät syyt.

Näistä ilmoituksista on tarkoitus luoda rekisteri, jolloin tämä kansalaisyhteiskunta avoimuuden nimissä näkisi kaikki ne keräykset tai pyynnöt yhdestä paikkaa rekisterin kautta. Tällä lailla kansalaiset voisivat sitten itse vähän niin kuin valvoa, että missä toimitaan oikein, ja tietenkin myös voisivat itse päättää, minne sitä rahaa antavat. Tällä hetkellähän siis rahan lahjoittaminen sinänsä on täysin laillista mutta sen pyytäminen on mahdollista ainoastaan, jos siihen pyytämiseen on erikseen se lupa käyty hankkimassa.

Tämän rekisterin lisäksi — joka siis toisi avoimeksi kaiken sen rahankeräyksen, mitä Suomessa on käynnissä mitä erilaisimpiin hankkeisiin — tietenkin tarvitaan myös vähän vahvempaa suojaa väärinkäytöksiä vastaan, ja se varsinainen suoja tietenkin on se, että vähänkin suuremmissa rahankeräyksissä on sitten velvollisuus paitsi tilintarkastaa se tekeminen myös toimittaa tästä tilintarkastus viranomaisille ja tähän samaan rekisteriin tallennettavaksi, jolloin näkee, mitä on kerätty ja mihin se raha on mennyt.

Eli tämän lakialoitteen hyvä puoli on se, että se tuo liikkuvuutta ja osaaminen, tekemisen halu ja raha yhdistyvät, synnyttävät Suomeen hyvinvointia, positiivista pöhinää. Totta kai se huono puoli on se, että nyt valtion tiukka ote kansalaisista tältä pieneltä osalta kirpoaa ja tavallaan edetään normitalkoiden hengessä kohti sellaista yhteiskuntaa, jossa kansalaiset joutuvat enemmän itse kantamaan vastuuta siitä, kenelle sitä rahaa lahjoittavat, ja joutuvat myös vähän valvomaan, meneekö se siihen tarkoitukseen, johon on tarkoitettu. — Kiitoksia.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kannatan lämpimästi edustaja Jungnerin lakialoitetta. Nimeni löytyy myös allekirjoittajien listalta.

Kuten edustaja Jungner totesi, voimassa oleva rahankeräyslaki edellyttää siis aina rahankeräysluvan hankkimista, ennen kuin keräys voidaan aloittaa. Keräysluvan saaminen voi kestää pahimmillaan monta kuukautta, mikä hidastaa ja vaikeuttaa yhdistysten rahankeräyksen toteuttamista. Etukäteisluvista luopuminen helpottaisi kovasti vapaaehtoisvoimin harjoitettavaa yhdistystoimintaa. Suomihan on tunnetusti tuhansien yhdistysten maa. Rahankeräykset ovat monelle yhdistykselle erittäin tärkeä varainhankinnan muoto.

Lakialoitteessa esitetty menettelytapa eli siirtyminen lupamenettelystä ilmoitusmenettelyyn vaikuttaa järkeenkäyvältä ehdotukselta. Turhasta byrokratiasta luopuminen on aina paikallaan. Tietenkin on pidettävä huoli siitä, että rahankeräysten väärinkäytön riski ei kasva. Toisaalta nykyinenkään lupamenettely ei kokonaan poista väärinkäytösten mahdollisuutta.

Tällä hetkellä on meneillään rahankeräyslain osauudistus, jossa rahankeräyslupien kestoa ollaan pidentämässä kahdesta vuodesta viiteen vuoteen. Rahankeräyslupien piiriin ovat hallituksen esityksen mukaan tulossa myös yliopistot ja kirkot. Nämä ovat positiivisia muutoksia, mutta rahankeräyksen lupakäytäntö olisi syytä uudistaa kokonaan.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Suomalainen demokratia lepää toimivan kansalais-yhteiskunnan varassa. Kun ihmisten arki ja toiminta, elämänpiiri muuttuvat, lainsäädännön tulisi muuttua samalla. Lainsäädännön tulisi olla mahdollistavaa. Internet, sosiaalinen media, joukkorahoitus ovat ottaneet jo paikkansa ihmisten arjessa. Usein ihmiset haluavat rahoittaa heille tärkeitä asioita, esimerkiksi uudenlaista oppikirjaa, uudenlaista heille tärkeätä filmiprosessia.

Edustaja Jungner nostaa aloitteessaan rahankeräyslain uudistamisen esille. Ehdotus on osa isompaa muutosta, jolla voimme tehdä Suomesta dynaamisemman ja ketterämmän. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että hallintoa ryhdytään kehittämään. Sitä on avattava, lupakäytäntöjä sujuvoitettava ja turhaa byrokratiaa karsittava. Hallinnon on oltava mahdollistavaa. Hyvä, että Jungner on tehnyt tämän lakialoitteen.

Mika Kari /sd:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunnan hallintovaliokunta käsittelee parhaillaan hallituksen esitystä 6/2014, rahankeräyslakiesitystä, ja tässä hallituksen lakiesityksessä esitetään rahankeräyksen luvansaajan yleishyödyllisyydestä luopumista. Edustaja Jungnerin lakialoitteessa on useita samansuuntaisia tavoitteita kuin hallituksen esityksessä, ja tätä kautta on erinomaisen hyvä, että edustajan lakialoite on tänään täällä salissa ja matkalla hallintovaliokunnan hallituksen lakiesityksen käsittelyyn, ja toivon, että tämä lakiesitys liitetään hallituksen lakiesityksen yhteydessä tehtävään lainvalmisteluun. Varmasti yksi tärkeä osa, johon edustaja Jungnerkin tuossa puheenvuorossaan viittasi, on se, että löydetään uusia, tehokkaampia ja samalla myös ehkä edullisempiakin keinoja tehostaa suomalaista rahankeräystä ja ennen kaikkea tämän yleishyödyllisyyden laajempaa toteutumista.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Jungnerin aloite on hyvä ja perusteltu. Tällä hetkellä on tilanne, että yhä vähemmän on julkista rahoitusta kansalaisjärjestöille, ja on tarkoitus miettiä, miten meidän kansalaisjärjestöjen rahoitus turvataan tulevaisuudessa. Siinä kohdin nousee entistä merkityksellisempään rooliin oma varojenkeruu. Lisäksi monissa hankkeissa vaaditaan myös omarahoitusosuudet, jotta yleensä hankkeessa päästään eteenpäin.

Tänä päivänä meidän kansalaisjärjestöjen elämä on tehty hyvin hankalaksi. Kuten täällä tuli esille edustaja Jungnerin ja muidenkin puheenvuoroissa, odotusaika saattaa olla neljä kuukautta ellei jopa pidempi. Nykyisin, kun halutaan lähteä nopeisiin keräyksiin, niin sanottuihin pop-up-keräyksiin, niitä ei ole mahdollista tehdä, koska luvan saaminen vie luvattoman kauan aikaa.

On syytä näin ollen tutkia, milloin tarvitaan lupa ja milloin ei. Aloitteessa todetaan, että perheen piirissä tehtyjen keräysten osalta ei tarvitse olla ilmoitusvelvollisuutta. Sen sijaan muiden keräysten osalta ilmoitusvelvollisuus olisi. On tullut myös esille, voisiko nämä keräykset jakaa vielä kahteen osaan, että on ilmoitusvelvollisuuden piirissä olevat, mutta siltä osin, kun on kysymys miljoonakeräyksistä, edelleen haettaisiin erikseen lupa tehdä rahankeräys.

Tänä päivänä vallitsee olotila, jossa meidän kansalaisjärjestöjä epäillään jopa rikollisesta toiminnasta. Luottamusta heihin ei ole poliisiviranomaisten puolella. On aika siirtyä luottamaan meidän kansalaisjärjestöihin ja ihmisiin. Siihen riittävät kevyemmätkin menettelyt.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän edustaja Jungnerin lakialoitetta, jossa rahankeräyslakia muutettaisiin siten, että täällä mahdollistuvat joustavammin jopa suomalaisen työn lisääntyminen ja verotulot.

Suomen on minun mielestäni muututtava tällaisesta epäily-yhteiskunnasta jälkikäteen ehkä tarkastavaksi yhteiskunnaksi. Juuri ollaan pääsemässä siitä, että työtöntä ei enää epäillä ja etukäteen tarkasteta, vaan voidaan jälkikäteen sitten tehdä näitä tarkastuksia ja päätöksiä ja rahoitus siirretään pelkän ilmoituksen perusteella. Rahankeräyksen luvanvaraisuus olisi minun mielestäni muutettava ilmoituspohjaiseksi, ja näin se saataisiin joustavammaksi ja nopeammin jalalle.

Minä kannatan kaikkia tämäntyyppisiä järkeviä aloitteita, jotka vievät Suomea tähän suuntaan.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä edustaja Jungnerin lakialoite on hyvä ja kannatettava. Olin jo pois lähdössä, mutta sitten kuulin, kun hän esitteli lakialoitteensa, ja kun se oli niin mielenkiintoinen ja hyvä, niin piti palata vielä tänne täysistuntoon.

Minä näen tämän ihan suurena mahdollisuutena saada myös Suomeen uusia työpaikkoja. Tällä hetkellä meillä on niin suuri määrä työttömiä ihmisiä, että jos esimerkiksi tämän lakialoitteen perusteella voidaan ajatella, että kerätään rahaa jollekin yrittäjälle, jolla ei ole riittävää pääomaa mutta on hyvä idea, miten hän voisi luoda uusia työpaikkoja suomalaisille, niin jokainen uusi työpaikka olisi tervetullut. Uskon, että meillä on niitä tietoteknisiä osaajia Suomenmaassa vähän joka kylässä ja monessa autotallissa tai varastossa suunnitellaan uusia tietokonepelejä, muita ohjelmia, ja sitten monilla on kumminkin niin, että sitä pääomaa ei ole riittävästi. Tämä olisi semmoinen helppo, mukava tapa kumminkin kerätä pääomia, jotta saisi yritystoiminnan käyntiin ja saisi myös sitten palkattua niitä työntekijöitä.

Lauri Heikkilä /ps:

Arvoisa puhemies! Nopean silmäilyn jälkeen tämä Jungnerin tekemä lakialoite näyttää hyvin mahdollistavalta. Tietysti jos sitä kriittisesti katsoo ja ajattelee, miten se sopeutuu tähän vallitsevaan suomalaiseen käytäntöön ja nyky-yhteiskuntaan, niin kun meillä on vaalirahan keräyslaki melko tiukka tai puutteellinen, on ilmoitusvelvollisuuksia ja tietysti tässäkin on seurantaa, jälkikäteisseurantaa, niin en tiedä, minkälaista ongelmaa sitten tulisi, jos poliittisten yhdistysten tai vaalirahojen kerääminen lähtisi tämän lain pohjalta.

Sitten on myöskin meneillään kerjäämisen kieltäviä lakialoitteita tai nimien keräämisiä niihin. Nekin tavallaan tulisivat turhiksi. Jos olisi tämmöinen salliva laki, että rahaa voisi kerätä, niin yhtä laillahan nämä, jotka kerjäävät rahaa, voivat tehdä tämmöisen ilmoituksen, että kerjäämme hyvään tarkoitukseen, ja sitten siihenkään hommaan ei voitaisi puuttua.

Nämä ovat tämmöisiä lieveilmiöitä, mitkä tulevat näin nopeasti silmäillessä mieleen. Nyt meillä on monenlaista lainsäädäntöä eduskunnassa menossa, ja on olemassa olevat lait ja sitten se, miten saadaan ne järkevästi yhteensovitettua. Mutta tietysti on tuo mahdollistavuus sitten. Jos tosiaan jotain työllisyyttäkin mahdollistavat tilanteet tulisivat tätä kautta, että alkaisi jotain yhdistys- tai yritystoimintaa siltä pohjalta, niin sikäli tämä on kannatettava.

Mikael Jungner /sd:

Arvoisa puhemies! Kun tämän vauhdikkaan ja ehkä jännitteisen päivän päättymisen lähestyessä täällä aurinko vaipuu maillensa ja tässä kohta remonttiin menevässä salissa on aistittavissa yllättävänkin hyvähenkistä pohdintaa tämän asian tiimoilta, niin oikeastaan ehkä tämän käsittelyn voi vain päättää toteamalla, että tämä on hyvin ei-poliittinen hanke. Se, että itse tätä olin ajamassa ja nimiä keräämässä, on lähinnä sattumaa. Tämä ei ole millään lailla poliittinen, ja epäpoliittisena se kannattaa pitääkin. Nämä havainnot, joita täällä on ollut liittyen niin tähän ehdokkaiden vaalirahoituksen keräämiseen kuin sitten vaikkapa näihin suuriin miljoonakeräyksiin, on syytä ottaa huomioon ja miettiä tarkemmin. Tässä hengessä uskon, että saamme aikaan jotain sellaista, joka tekee tästäkin päivästä hitusen paremman.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Oli erittäin hyvä kuulla myös edustaja Karin puheenvuoro, kun hän kertoi, että mahdollisesti tämä Jugnerin lakialoite saadaan tällä hetkellä hallintovaliokunnassa käsittelyssä olevan lakiesityksen mukana käsiteltyä. Sehän nopeuttaisi tätä prosessia aika tavalla ja olisi todella hyvä asia. Se kerrankin kertoisi siitä, että tämä eduskunta voi tarvittaessa aika jouheastikin toimia ja viedä asioita nopeasti eteenpäin. Toivon kaikkea parasta.