Anni Sinnemäki /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnassa on laadittu mietintö valtiontilintarkastajien kertomuksesta vuodelta 2002. Valtiontilintarkastajathan tällä haavaa, tämän kertomuksen laatijat, ovat henkilöitä, jotka eivät itse enää ole eduskunnan jäseniä. Mietintö on valiokunnassa laadittu sillä tavalla, että sitä on itse asiassa käsitelty kattavasti kaikissa jaostoissa eli eri jaostot ovat perehtyneet niihin kysymyksiin, jotka koskevat niiden omaa toimialaa.

Esittelen tässä nyt erityisesti niitä asioita, mitä hallinto- ja tarkastusjaosto on käsitellyt, ja sitten toivon mukaan kannustan myös muiden jaostojen puheenjohtajajäseniä esittelemään omia johtopäätöksiään. Hallinto- ja tarkastusjaostossa itse asiassa suurin asiakokonaisuus, johon perehdyimme, on kuntien yhteistyö. Kysymyshän on sen laatuinen, että se ei tietenkään minkään yhden ainoan valtiopäiväasiakirjan mukana karkaa käsistä.

Valtiontilintarkastajat olivat kiinnittäneet huomiota eri puoliin kuntien yhteistyössä ja erilaiseen ohjaukseen, kun ohjataan yhteistyöhön. Ehkä eräs huomion arvoinen seikka oli se, että todettiin, kuinka informaatio-ohjaus ja kannustaminen kuitenkin tuottaa huomattavasti laihempia tuloksia kuin aivan lainsäädäntöön perustuva ohjaus.

Eräs mielenkiintoinen näkökulma, jonka valtiontilintarkastajat ottivat esiin, oli demokratia-aspekti, millä tavalla, kun palveluita tuotetaan seudullisella yhteistyöllä tai kun palveluita on ulkoistettu, kuntien asukkaiden rooli demokratian käyttäjinä tai demokraattisina henkilöinä toteutuu. Kun käsittelimme tätä asiaa, katsoimme aika paljon myös eteenpäin emmekä vaan arvioineet sitä, mitä valtiontilintarkastajat olivat todenneet. Tällä hetkellä demokratia-aspektista on sisäasiainministeriössä työryhmä, jossa pohditaan juuri näitä kysymyksiä, ja valiokuntakin tässä yhteydessä toteaa, että tämä demokratian säilyminen kuntien murroksissa on erittäin tärkeä asia.

Toinen työryhmä, joka sisäasiainministeriössä tällä hetkellä on, on kuntajaotusta ja kuntarajoja ylittäviä kunnallisia toimintoja käsittelevä työryhmä, jossa sitten pohditaan sekä kuntien yhdistymistä että muita mahdollisia tapoja tuottaa palveluita yli kuntarajojen. Tässä yhteydessä ministeri Manninen totesi, että missään nimessä hän ei enää tule nostamaan niitä summia, joita tarvitaan porkkanaksi kuntien yhdistymisessä, vaan pikemminkin tekemään porrastuksia tässä asiassa. Tästäkin me olimme ihan tyytyväisiä.

Erillisenä asiana käsittelimme vielä pelastustointa, joka on yksi esimerkki yhteistyöstä, johon on pakotettu lainsäädännöllä. Mietintöön on kirjattu kaikki ne perusteet, joita pelastustoimen tämänhetkiseen kustannusten nousuun meille selityksinä annettiin. Johtopäätöksissä valiokunta toteaa, että vaikka nämä kustannusten nousun selitykset olivat uskottavia, kuitenkin pitkällä aikavälillä tästä yhteistyöstä pitäisi sitten koitua myös tuloksia, että taloudellisesti voidaan tuottaa nämä palvelut hyvin.

Tämän lisäksi hallinto- ja tarkastusjaosto käsitteli valtuusmenettelyä ja sen toimivuutta talousarviossa. Se on aiheena ehkä vähän tylsä ja tekninen. Siinäkin itse asiassa uudistuksia on jo meneillään. Valtuuksien käytöstä oikeastaan ollaan sitä mieltä, että on paikkoja ja asioita, joissa valtuuksia on hyvä käyttää, mutta toisaalta selkeyden ja talousarvion läpinäkyvyyden ja myös eduskunnan budjettivallan kannalta on olennaista kehittää niitä tapoja, joilla valtuuksia käytetään. Ne tulisi esittää mahdollisimman yhtenäisesti, ja informaation tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvää. Silloin kun tehdään hankintoja, on tärkeää, että valtuudet otetaan budjettiin vasta siinä vaiheessa, kun hankinnat on valmisteltu niin pitkälle, että voidaan jo sanoa, mikä tulee olemaan hankintojen kokonaiskustannus. Tässä yhteydessä olivat esillä esimerkiksi puolustusministeriön hankinnat.

Tämän lisäksi hallinto- ja tarkastusjaosto käsitteli ohjelmaperusteista aluepolitiikkaa, joka oli asiakokonaisuutena sellainen, että valtiontilintarkastajat olivat teettäneet siitä tilaustutkimuksen, jossa oli itse asiassa asiakaslähtöisesti tehty kysely niille tahoille, jotka tätä aluepolitiikkaa ja sen instrumentteja pyrkivät käyttämään hyväkseen. Ehkä yleisesti voisi todeta, että nykymuotoisen ohjelmaperusteisen aluepolitiikan osalta siihen ovat tyytyväisempiä keskukset kuin periferia-alueet. Valtiontilintarkastajat pohtivat ja mekin pohdimme sitä, että ehkä periferiapolitiikassa sitten joidenkin uusien ja uudenlaisten lähestymistapojenkin löytäminen olisi paikallaan.

Yksi mielenkiintoinen seikka oli se, että ohjelmaperusteisessa aluepolitiikassa ja siinä, minkälaisia hankkeita rahoitetaan, ilmeisesti ollaan aika perinteisillä linjoilla. Palvelualat eivät ole niin hyvin olleet esillä, ja osittain näyttää siltä, että työpaikat, joita syntyy, näyttävät enemmän olevan miestyöpaikkoja kuin naistyöpaikkoja. Tämä on varmasti myös sellainen asia, joka tulevaisuudessa pitää ottaa huomioon. Lopuksi vain pohditaan sitä, että aluepolitiikan vaikuttavuus on vaikea kysymys arvioida. On vaikea erottaa, mitä aluepoliittisilla toimenpiteillä on saatu aikaan ja minkälainen kehitys mahdollisesti muuten olisi kyseessä. Niin kuin monella muullakin alalla, vaikuttavuuden tutkiminen on semmoinen, johon jatkossa varmasti tulisi panostaa.

Tässä olivat ne osuudet, mitä hallinto- ja tarkastusjaosto oli käsitellyt. Sen lisäksi mietinnössä on käsitelty muun muassa tutkimusta, yliopistojen tulosohjausjärjestelmää, liikunnan koulutuskeskuksia, kestävää metsätaloutta, tieverkon kehittämistarpeita, valtion tavoitteita pääomasijoittamisessa, julkisen sektorin tuottamien palvelujen ohjausta, valvontaa ja saatavuutta, määrä- ja osa-aikaisia työsuhteita, jotka ovat olleet valiokunnallamme kestoaihe, vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämispalveluja ja tyhjiä aravavuokra-asuntoja.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Täällä eduskunnassa käytiin keskustelua silloin, kun Leopard-panssarivaunujen hankinnasta Suomeen päätettiin, käytiin keskustelua hinnasta ja myöskin niiden tarpeellisuudesta. Erityisesti tämä hintakysymys askarrutti silloin kansanedustajia, ja jälkeenpäin ilmeni, että hinta oli esimerkiksi Puolan hankkimiin panssarivaunuihin nähden moninkertainen. Vaikka kauppa sinänsä ei ole täysin vertailukelpoinen, niin hinnan korkeutta voi pitää kyllä täysin kohtuuttomana.

Mielenkiintoiseksi asian teki se, että valtiontilintarkastajat tekivät selvityksen näiden Leopard-panssarivaunujen hintakysymyksestä, ja se, että nämä samat kansanedustajat äänestivät täällä Leopard-panssarivaunukaupan puolesta ja sitten tekivät selvityksen siitä, että hinta oli oikea. Siihen he päätyivät selvityksessään. Tämä oli aika mielenkiintoinen episodi tässä hyvinkin arvokkaassa asiassa.

Toisena asiana haluan ottaa esille tämän valtuusmenettelyn. Valtuusmenettelyhän osittain vie eduskunnalta budjettivaltaa pois. Nyt esimerkiksi asehankinnat on sidottu indeksiin, ja kun erityisesti Puolustusvoimat käyttää tätä valtuusmenettelyä pitkäaikaisissa hankintasopimuksissa, mitä joissakin asioissa voi pitää myöskin puolusteltavana ja oikeana menettelynä, eduskunta päättäessään hankinnasta ei tiedä kaupan lopullista hintaa. Tämä esimerkiksi Hornet-hävittäjäkaupassa tuli selvästi esille. Hintahan kohosi jatkuvasti kuin pullataikina hiivalla. Näin ollen eduskunnan budjettivalta tässä valtuusmenettelyssä hämärtyy. Eduskunta ei tiedä lopullista hintaa eikä sitä, minkälaisiksi muutoinkin nämä kustannukset muodostuvat. Näin ollen tämä valtuusmenettelyasia kyllä aiheuttaa keskustelua ja on syytä miettiä, miten sitä jatkossa noudatetaan.

Edelleen, kun valtioneuvosto antoi kehysselonteon tulevasta budjetista, siinä on jo ennakoitu indeksikorotuksia asehankintoihin 16,6 miljoonaa euroa. Tämä osoittaa sen, että tällainen menettely ja sitten se, että asehankinnat sidotaan indeksiin, nostaa näitä hintoja. Kun muita menoja, esimerkiksi sosiaaliturvaa, ei ole sidottu indeksiin, niin tämä tuntuu aika erikoiselta menettelyltä. Valtiontilintarkastajat ovat valtuusmenettelyyn kiinnittäneet huomiota ja myöskin valiokunta mietinnössään. Aivan tällaisessa järjestyksessä tämä valtuusmenettely kyllä ei ole kohdallaan.

Virpa Puisto /sd:

Arvoisa puhemies! Myös palautekeskustelun yhteydessä on syytä kiittää valtiontilintarkastajia erittäin hyvin tehdystä työstä. Siitä huolimatta, että tällä kertaa tämän kertomuksen jättäneet tilintarkastajat eivät ole enää kansanedustajia, he ovat tehneet tämän hyvin eduskuntaläheisesti, mikä onkin juuri heidän tehtävänsä. Eli on muistettava, että valtiontilintarkastajat ovat eduskunnan edustajia tarkastamassa, miten hallituksen tavoitteet ja valtion budjetti kohtaantuvat ja ovatko luvatut toimenpiteet toteutuneet.

Valtiontilintarkastajat ovat ottaneet menettelytavan, jossa he aina edellisenä syksynä tapaavat kaikkien valiokuntien puheenjohtajat, ja sen pohjalta tehdään tutkimussuunnitelmat ja sen pohjalta tehdään tarkastuskysymykset, ja siitä syntyy valtion tarkastusviraston viranhaltijoiden ja tarkastajien yhteistyönä tämä tarkastuskertomus. Se on erittäin laaja, ja en lähde sen kaikkia kohtia käymään läpi. On helppo ed. Sinnemäen ja ed. Kuopan puheenvuoroihin yhtyä, jotka koskivat kuntataloutta ja valtuuksia. Erityisesti olen pahoillani siitä, minkä ed. Kuoppa toi esiin, että puolustusmäärärahojen osalta valtuudet on sidottu indeksiin ilman, että olisimme koskaan todellisuudessa eduskunnassa sitä päättäneet, mutta se on asia, joka tuntuu elävän omaa elämäänsä.

Osio, josta myös olen erittäin mielissäni, on tärkeä, tällä hetkellä kehitysvaiheessa oleva julkisen sektorin palvelujen ohjaus, valvonta ja saatavuus. Olen tyytyväinen siitä, että tilintarkastajat ovat puuttuneet valvontakysymykseen sekä kilpailuttamisen että ostopalvelujen tuottamisen osalta. Merkittävää on se, että kantelukohteeksi valtionosuusuudistuksen toteutuessa me nimesimme täällä viime hetkellä, kun todettiin, ettei ollut mitään kantelukohdetta tai valvontainstituuttia, paperitiikerinä perusturvalautakunnan, joka ei ole koskaan toiminut. Nyt se STM:n työryhmän työskentelyn perusteella ollaan lopettamassa ja sen sijaan ollaan siirtämässä lääninhallituksille enenevässä määrin valvontaa. Ongelma on se, että lääninhallituksissa ei ole resursseja. Ohjantatyö tapahtuu STM:n kautta, ja resurssit tulevat sisäasiainministeriön kautta, ja nämä kaksi asiaa eivät kohtaa.

Teon, Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen, asema oli vahvasti sosiaali- ja terveysjaoston työskentelyssä tutkimuksen kohteena. En kuitenkaan jaa niitä ajatuksia, joissa katsottiin, että tarvittavat voimavarat Teolle, resurssilisäys, otettaisiin Stakesista. Ei auta terveydenhuollon kehittämistä ja tutkimusta kolikkojen siirtäminen taskusta toiseen.

Iloinen olen myös siitä, että valtiontilintarkastajat tuovat keskusteluun vammaisten aseman ja vajaakuntoisten työllistämisen, kehitysvammaisten palvelut. Nämä ovat juuri ajassa olevia asioita vammaispalvelulain ollessa kehittämisen kohteena. Kehitysvammalaki ollaan yhdistämässä vammaispalvelulakiin. Nämä ovat erittäin merkittäviä asioita.

Arvoisa puhemies! Koska halusin kuvata vain muutaman hyvin käytännönläheisen, kaikkia kansalaisia koskevan asian, jotka sisältyvät tähän tilintarkastuskertomukseen, haluan lopuksi myös, kun kuvasin tilintarkastajien työskentelyä, tuoda esiin huoleni siitä, että on ilmassa suunnitelmia siitä, että tarkastustoimi mahdollisesti muuntuisikin byrokraattisemmaksi. Mahdollisesti yhdistettäisiin useita tarkastustoimia yhteen valiokuntaan tai työryhmään, joka käytännössä ei kykene, ei varmasti kykene, paneutumaan samassa määrin näihin valvontatehtäviin, vaan edustajat ovat muodollisesti sen johdossa ja valiokunnassa ja me siirrämme virkamiesten valvonnan virkamiehille. Toivon, että ne, jotka istuvat nyt näissä suunnittelutyöryhmissä, miettivät tarkasti, mitä tarkoittaa edustuksellinen valvonta, mitä tarkoittaa parlamentarismi, mitä tarkoittaa se, että hallituksen, olkoon se minkä värinen hyvänsä, ohjelman mahdollisimman puolueeton, oikeudenmukainen valvonta säilyy, emmekä ole siirtämässä sitä vain siirtämisen takia byrokraattiselle, etäiselle valiokunnalle.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! On helppo yhtyä niihin edellä esitettyihin huomioihin, että valtiontilintarkastajat ovat jälleen tehneet hyvää työtä, valinneet eri hallinnonaloilta hyvin ajankohtaisia aihealueita tarkastustoiminnan piiriin. Keskityn tässä omassa puheenvuorossani kauppa- ja teollisuusministeriön hallinnonalaan. Nimittäin tarkastajat keskittyivät kahteen aiheeseen: toinen kosketti kaivannaisteollisuutta ja toinen valtion tavoitteita pääomasijoitustoiminnassa ja näiden tavoitteiden toteuttamista. Erityisesti pääomasijoitustoiminnan tavoitteiden toteutuminen on erittäin ajankohtainen asia.

Tällä hetkellä kansallisen innovaatiojärjestelmän toimivuus on hyvin monella tavalla kovan paineen alaisuudessa ja sillä tavalla kovalla koetuksella. Erityisesti tässä tulee esille se, millä tavalla saamme liikkeelle uutta yritystoimintaa, millä tavalla edistämme nykyisten yritysten kasvua ja kehitystä ja, ehkä kolmantena erityisenä alueena, millä tavalla saamme nimenomaan investointitoiminnan vauhdittumaan.

Tällä kertaa tässä tilintarkastajien tarkastelussa on erityinen huomio kiinnitetty Suomen Teollisuussijoituksen toimintaan. Suomen Teollisuussijoituksen tehtävä on erityisesti poistaa niitä markkinapuutteita, jotka koskettavat siemenvaiheen ja käynnistysvaiheen yrityksiin keskittyvää rahoitusta. Varsin olennaista on se, että Suomen Teollisuussijoituksesta on tehty kansainvälinen arviointi, joka sinällään jo tarttuu siis tämän toiminnan tehostamiseen ja vauhdittamiseen. Aivan samalla tavalla valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että on äärimmäisen tärkeää, että tällä alueella, millä suomalaiset rahamarkkinat eivät toimi elikkä markkinaehtoinen rahoitus ei ole riittävän kattavaa, valtion toiminnot suuntautuvat nykyistä tehokkaammin ja jopa niin, että valiokunta omassa kannanotossaan kannustaa nimenomaan riskien jakamiseen ja riskin ottamiseen. Niin kuin tässä mietinnössä todetaan, julkisen pääomasijoittamisen tulee valiokunnan mielestä toimia erityisen aktiivisesti ja kattavasti alueilla, joilla markkinaehtoinen rahoitus ei toimi.

Mutta erityisesti haluan kiinnittää huomiota siihen, johonka myös valiokunta tarttui omassa mietinnössään, että tällä hetkellä esimerkiksi Teollisuussijoituksen toiminta tapahtuu tietyllä tavalla ristiriitaisten tavoitteiden puitteissa. Toisaalta on elinkeinopoliittiset tavoitteet ja toisaalta sitten tämän hyvin vaativan yritystoiminnan käynnistämisvaiheen rahoittaminen, jossa oletettavatkin tuottotavoitteet jäävät hyvin alhaisiksi ja jopa se riski, että joudutaan ottamaan harteille tappioita, on hyvin todennäköinen. Sen vuoksi valiokunta otti tähän ihan selkeän kannan ja toteaa, että Teollisuussijoitukselle asetettuja omistajapoliittisia tavoitteita tulisi arvioida uudelleen ja ryhtyä tarvittaessa jopa toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi. Tämä on erittäin tärkeä tehtävä, mikä on Teollisuussijoituksella, ja nyt tämän vuoden aikanahan on jo vahvistettu 50 miljoonalla eurolla Teollisuussijoituksen mahdollisuutta tulla nimenomaan näihin alkuvaiheen yrityshankkeisiin mukaan.

Arvoisa puhemies! Toisena asiana haluan lyhyesti puuttua julkisen sektorin tuottamien palveluiden ohjaus-, valvonta- ja saatavuuskysymykseen. Jos tämä pääomasijoitustoiminta varmistaa sen, että kansallinen tulonmuodostus etenee riittävän vahvoista lähtökohdista, niin julkisen sektorin valvonnan tehostaminen, ohjauksen tehostaminen, on äärimmäisen tärkeää nimenomaan siinä mielessä, että menotalous pidetään kurissa. Erityisesti kiinnitän huomiota siihen, että erityissairaanhoidon piirissä eri sairaanhoitopiirien alueilla kustannusten erot ovat hämmästyttävän suuria. Osaltaan tähän vaikuttaa se, että ohjaus ja ohjeistus valtion toimesta on erittäin heikkoa. Sen vuoksi toivon, että jatkossa enemmän kiinnitetään huomiota siihen, mitenkä rakenteeltaan sinällään kevyt valtion ote ohjauksessa olisi huomattavasti vahvempi.

Otan tähän käytännön esimerkin, sen, millä tavalla tietoteknisiä mahdollisuuksia on kyetty terveydenhuollossa ja terveyspalveluissa hyödyntämään. On hämmästyttävää, mitenkä satoja erilaisia yhteensopimattomia ohjelmia on edelleen käytössä ja peruste on se, että jokaisen yksikön pitää voida riittävän itsenäisesti tehdä näitä valintoja. Otan vertauksen yksityisen yritystoiminnan alueelta: Jos ajatellaan suomalaista pankkijärjestelmää, me saamme tällä hetkellä ylpeillä sillä, että meillä on ehkä yksi maailman tehokkaimmista pankkijärjestelmistä juuri sen vuoksi, että on keskitetty käytäntö, millä tavalla tietotekniset palvelut hoidetaan. Jos ajatellaan kaupan keskusliikkeiden logistisia järjestelmiä, aivan samalla tavalla on luotu keskitetysti yhtenevät puitteet, jotta voidaan saada tehokkuutta aikaiseksi. En sano, että terveydenhuollon alueella voidaan mennä täysin samaan käytäntöön, mutta jotain opittavaa tällaisesta ohjauksesta on, jotta saavutettaisiin sellaiset palvelut, sellaiset käytännöt, jotka voivat myös alentaa kustannuksia.

Arvoisa puhemies! Viimeisenä huomiona lyhyesti kommentoin sitä tutkimustoimintaa, jota myös Valtiontilintarkastajien rahoittamana toteutetaan. Tässä kertomuksen lopussa on muutama erittäin hyvä tutkimusyhteenveto, ja erityisesti kiinnitän huomiota ohjelmaperusteisen aluepolitiikan merkitykseen alueellisen kehityksen tasapainottajana ja yhteen yhteenvedonomaiseen havaintoon, jonka valtiontilintarkastajat olivat todenneet, elikkä nämä käytännöt ovat tavallaan jääneet puolitiehen, mikä merkitsee sitä, että nykyisillä rahoituskäytännöillä köyhimmillä kunnilla ei ole varaa edes osallistua näitten ohjelmien toteutukseen, koska ne eivät pysty irrottamaan näitä omarahoitusosuuksia. Minusta tämä huomio on sillä tavalla tärkeä, että toivon, että tämä otetaan jatkotoimenpiteissä huomioon.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kun Valtiontilintarkastajain kertomus vuodelta 2002 oli lähetekeskustelussa, käytin sangen pitkän ja perusteellisen, ainakin omasta mielestäni perusteellisen, puheenvuoron, jossa annoin positiivisia arvioitani siitä kertomuksesta, miten se oli tehty. Minun mielestäni se oli tehty todella perusteellisesti ja siitä ainakin itselleni oli monessa asiassa opiksi otettavaa.

Mutta ihan lyhyesti haluaisin todeta valiokunnan mietinnöstä sen, että siinä on mielenkiintoisella tavalla käsitelty kuntien yhteistyötä nimenomaan seudullisella tasolla ja todettu, että tällä hetkellä pisimmällä ollaan aluekeskusohjelman puitteissa. Eräs mielenkiintoinen havainto on nimenomaan siitä, että vaikka näitä ohjelmia tehdään sisäasiainministeriön johdolla, niin kuin tässä todetaan, kuntapoliittisin keinoin, niin on todettu kuitenkin, että sektorikohtaisissa yhteistyömuodoissa on ollut puutteita. Kun tarkoitus on edistää nimenomaan kuntien yhteistyötä peruspalveluissa myöskin seudullisesti, niin tiedän sen, että esimerkiksi omalla alueellani jotkut kunnat ovat halukkaita siihen, mutta sitten taas on eräitä kuntia, jotka eivät siihen lähde jostakin syystä. Se on jollakin tavoin hieman outoa. Kun eilisen päivän lehdestä luin, millä tavalla esimerkiksi kustannukset oppilasta kohden vaihtelevat seudullisestikin eri kunnissa erittäin paljon, niin minun mielestäni tällaista seudullista yhteistyötä kannattaisi harkita enemmänkin. Sen johdosta minun mielestäni täällä on ihan oikein todettu, että ellei tällainen vapaaehtoinen toimintamalli johda tuloksiin, niin, kuten valtiontilintarkastajatkin ovat todenneet, joillakin hallinnonaloilla voitaisiin harkita myös jopa lainsäädännöllisiä toimia siltä osin, että tällaista yhteistyötä lähdettäisiin seudullisesti viemään eteenpäin.

Aika mielenkiintoisella tavalla tässä mietinnössä todetaan näistä kuntien yhdistämisistä, joista aikoinaan puhuttiin hyvinkin paljon. Eilenhän keskustelussa kävi ilmi, että kuntaministeri ei enää suosi nimenomaan porkkanoita ikään kuin tänne kuntien yhdistämiseen, vaan nämä olisi muuten vietävä eteenpäin. Mietinnössä todetaan kuitenkin ihan oikein tietysti, että yksi keino on tietysti kuntien yhdistäminen. Mutta kun tiedän, että monessa pienessä kunnassa on ikään kuin imagokysymys koko yhdistämisajatus, niin seutukunnallisena yhteistyönä minun mielestäni voitaisiin peruspalveluja parantaa ja saada myöskin tasapuolisemmin sitten se kustannustaso hoidettua.

Herra puhemies! Mielenkiintoinen jakso on kestävä metsätalous ja metsänhoidon toimivuus. Mietin ed. Sinnemäen reviiriajattelua monessa asiassa, ja kun luin tämän osuuden tästä, jäin miettimään kahta eri asiaa. Täällä on aivan oikein todettu näistä aiheista, millä tavoin pystytään lisäämään metsäntuottoa jne. Täällä puhutaan Kansallisesta metsäohjelmasta ja siinä asetetusta tavoitteesta pieniläpimittaisemman harvennus- ja taimikonhoitopuun ja hakkuutähteiden, kuten oksien, kantojen ja latvusten, polttoainekäytön lisäämiseksi ja sitten tavoitteena on 5 miljoonan kuutiometrin käyttö. Nyt paikalla on ed. Pulliainen, joka tuntee nämä asiat paljon paremmin kuin itse. Jäin pohtimaan vain sitä, että olen nähnyt, kun teiden varsilla on kerätty kantoja ja kaikki hakkuutähteet niputettu. Kun täällä kuitenkin todetaan, että valiokunnan saaman arvion mukaan Kansallisen metsäohjelman tavoite ei vielä aiheuta ravinnetasapaino-ongelmia esimerkiksi lisääntyvänä lannoitustarpeena, niin itse olen jäänyt pohtimaan sitä, että ennen vanhaan ainakin vanhat isännät sanoivat usein nimenomaan, että kun puu lahoaa sinne ja maatuu ja siinä on ravinteita, niin se on hyvä tuleva kasvualusta. Olen vain miettinyt sitä, että kun kaikki sieltä viedään pois, kun on hakattu, kaikki oksat ja kannot mukaan lukien, niin jos tätä jatkuvasti pyöritetään, mistä se ravinto sitten tulee, ilmastako ne sen ottavat. Minä olen luullut, että niillä on juuret sitä varten, mutta saattaa olla, että olen ihan väärässä tältä osin. Kiinnitin vain huomiota nimenomaan tähän seikkaan. Kun liikkuu maakunnissa, niin siellä näkee tosiaan näitä kasoja.

Herra puhemies! Tässä olisi tietysti monia muitakin mielenkiintoisia asioita. Kun ed. Puisto otti esille vammaisten ja vajaakuntoisten työllistämisen, niin mielestäni on ihan oikein, että myös tällaisessa mietinnössä niin kuin myöskin valtiontilintarkastajien kertomuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että koskaan ei tällaisten vaikeuksissa olevien ihmisten asioita tuoda esille riittävästi ja painokkaasti, koska heidän ääntään ei kyllä useinkaan kuulla. Mielestäni valiokunnan viimeinen kappale on erittäin positiivinen ja oikeaan osunut siinä, että henkilö voi olla osa-aikaisessa työssä sairaudesta huolimatta ja sairausloman jälkeen palata vähitellen työelämään, eli tältä osin mielestäni ihan oikein ja kannustavasti todettu.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Vistbacka provosoi vastaamaan tavallaan tuohon kysymykseen, niin tämä ongelmahan, jos se nyt ongelma ylipäätään olisi, koskisi kuusikoita ja päätehakkuun kuusikoita. On laskettu, että tuota ongelmaa ei ole, minkä ed. Vistbacka hahmotteli. Me joudumme jopa tekemään niin, ja jopa eduskunta on siitä tahtonsa ilmaissut, että otetaan jopa ne kannotkin pois, jotta juurikääpä pystyttäisiin saamaan kuriin niin, että se metsikön terveydentilaa tällä tavalla parantaa.

Arvoisa ed. Vistbacka, tämä asia on hallinnassa.

Jukka Vihriälä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontilintarkastajien kertomus vuodelta 2002 on nyt käsittelyssä valiokunnan mietinnön pohjalta, ja haluaisin muutamaan pääluokkaan tässä kiinnittää huomiota. Tärkeä asia, mihin valtiontilintarkastajat ovat puuttuneet nytkin lausunnossaan, on lakien valmistelu, miten lakien valmistelu viime vuosina on kehittynyt, mitä siinä on tapahtunut.

Ennen kaikkea tämän paikanhan tehtävä on päättää laeista, mutta kyllähän ministeriöiden ja virkamiesten siellä tulee valmistella meille riittävän täysipainoisia lakeja, joita voidaan täällä sitten asiallisesti käsitellä. Nyt on kyllä käynyt viime vuosina niin, että ministeriöissä työn painopiste on siirtynyt hallinnon kehittämiseen ja myös päätöksen toimeenpanoon ja tähän lain valmisteluun ei ole ollut riittävästi aikaa tai ehkei myöskään riittävästi voimavaroja, vaan sitten on monen lain kohdalla käynyt niin, että eduskunta on lähes pykälittäin joutunut kirjoittamaan lain täysin uudeksi. No totta kai se täälläkin käy, mutta kyllä kai tämä meidän hallintojärjestelmämme on sellainen, että meille valmistellaan hallituksen ja ministeriöiden kautta lakiesitykset ja sitten eduskunta käsittelee ja tekee niihin tarvittavat muutokset. Mutta onko nyt käynyt niin, että tehdään hyvin paljon lakeja ja määrä onkin tärkeämpi eikä lain laatu, sitä on syytä myöskin pohtia. Ehkä tavallaan myöskin EU-lainsäädäntödirektiivit ovat tuoneet tähän taloon lisäpaineensa. Kuviteltiin aikaisemmin, että täällä lainsäädäntötyö vähenisi, kun mennään Euroopan unioniin, mutta näinhän ei suinkaan ole käynyt, vaan me olemme saaneet myöskin tähän taloon sieltä tärkeitä lisätehtäviä, jotka on täällä myöskin syytä käsitellä.

Herra puhemies! Ihan muutama huomio kannanottoihin, mitä valtiontilintarkastajat ovat esittäneet, ensiksi kuntapuoleen ja yhteistoimintaan, mitä kuntapuolella tänä päivänä tapahtuu. Niin kuin valtiovarainvaliokunnan mietinnössä todetaan, tarkoituksenmukaisin tapa edistää kuntien yhteistyötä peruspalveluissa on tukea seudullisen yhteistyön kehittämistä vielä nykyistä voimakkaamminkin. Täällä on jo edellisissä puheenvuoroissa viitattu siihen, vaatisiko se jopa lainsäädännöllisiä toimenpiteitä. Minusta vapaaehtoisuuden pohjalla voidaan paljon tehdä, mutta valitettavasti tällä hetkellä on myöskin sellaisia mielipiteitä olemassa eikä vain mielipiteitä vaan toimenpiteitä siitä, että yhteistyötä, jota pitäisi rakentaa, puretaan. Ehkä menetelmät ovat vanhakantaisia.

Voin täällä todeta, kun olen nyt tällä paikalla, että oman alueeni kansanterveystyön kuntayhtymä, Seinäjoen seudun kuntayhtymä, on juuri sellaisessa vaiheessa, että Seinäjoen kaupungissa ja Peräseinäjoen kunnassa, joka liittyy ensi vuonna Seinäjoen kaupunkiin, katsotaan, että tällä hetkellä on viisainta purkaa tämä kuntayhtymä, jossa ovat olleet myöskin mukana Nurmo ja Ylistaron kunnat, neljän kunnan kuntayhtymä. Kaupunki katsoo, että paremmin pystytään palvelut turvaamaan seinäjokisille ja Peräseinäjoelta tuleville kuntalaisille kuin nykyisen kuntayhtymän puitteissa. Saattaa näin olla. Me — myöskin itse Nurmon kunnallispäättäjänä — olemme sen tilanteen edessä, että kun voimakkain kunta on sitä purkamassa, niin näinhän se tietenkin on tehtävä. Mutta miten me löydämme sitten uuden mallin, että me hoidamme nämä peruspalvelut kansalaisille, kuntalaisille, yhtä hyvin kuin ne ovat toimineet tähän saakka? Voi sanoa ainakin Nurmon kuntalaisena, että ne palvelut, mitä perusterveydenhuoltoon Seinäjoen terveysyhtymä on voinut antaa — totta kai aina on moitteen sijaa — pääsääntöisesti ovat toimineet kuitenkin hyvin, ja tällä hetkellä Kansallinen terveysohjelma voimakkaasti vaatii sitä, että me tarvitsemme entistä suurempia perusterveydenhuollon yksiköitä ja niitä pitää kehittää. Mutta tämänkin asian kanssa on elettävä ja löydettävä esimerkiksi siellä meidän alueellamme sitten uudet yhteistyömuodot, että nämä peruspalvelut voidaan turvata.

Herra puhemies! Sitten maa- ja metsätalousministeriön pääluokkaan:

Valtiontilintarkastajat kiinnittivät kahteen tärkeään asiaan huomiota. Siellä oli toisena hevostalous, jota on hyvin harvoin käsitelty valtiontilintarkastajien kertomuksessa, ja tuodaan hevostalouden merkitys erittäin hyvällä tavalla esille tässä kertomuksessa.

Toinen asia oli kestävä metsätalous ja metsänhoidon toimivuus. Tässähän jo ed. Vistbacka tähän puuttui. Keskeisenä asiana on se, mistä me saamme riittävät voimavarat eli taloudelliset varat, että pystytään nuoren metsän hoitotöitä tekemään ja saadaan metsästä kaikki se käyttökelpoinen aines, mitä sieltä on otettavissa myöskin energiantuotantoon, riittävän tehokkaasti pois. Tähän asiaan tässä mietinnössä on puututtu ja viitataan myöskin niihin työryhmiin, jotka kauppa- ja teollisuusministeriö on asettanut, joilta tulee nyt mietinnöt ensi kuun loppuun mennessä ja jotka liittyvät niin sanottuun ydinvoimaratkaisuun ja vielä niin sanottuun risupakettiin, että hallitus toteuttaisi sitten sen tahdon, mitä eduskunta silloin päätti. Mutta se tietää sitä, että nämä rahat, mitä kestävään metsätalouteen nyt on sijoitettu, eivät valitettavasti riitä, vaan sinne tarvitaan selvästi lisäpanostusta seuraavien vuosien budjeteissa.

Herra puhemies! Ihan muutama sana tieverkon nykytilasta ja kehittämistarpeista, joihin valiokunnan mietinnössä viitataan. Tästä on puhuttu ja todettu myöskin se, että alueellisesti tämä ei ole kunnossa, perustienpito ja kehittämishankkeet, ja kaikki me tiedämme, että rahaa on riittämättömästi. Kun juuri olemme tulossa kelirikkokauteen, niin erityisesti tuolla syrjäseuduilla tiedetään, mikä ongelma on huono tie. Kyllä on perusteltua vaatia sitä, että jo lisäbudjetissa mutta ennen kaikkea ensi vuoden budjetissa voitaisiin osoittaa lisää määrärahoja ennen kaikkea nyt perustienpitoon mutta myöskin teiden kehittämiseen.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Valtiovarainvaliokunnan sosiaali- ja työjaostossa käsiteltiin varsin perusteellisesti valtiontilintarkastajien kannanotot. Täällä on jo puututtu niistä yhteen eli julkisen sektorin tuottamien palvelujen ohjaukseen, valvontaan ja saatavuuteen. Siltä osin valiokunta yksiselitteisesti totesi, että tällä alueella tarvitaan resurssien vahvistamista tavalla tai toisella joko niin, että istuvan työryhmän ehdotusten pohjalta Terveydenhuollon oikeusturvakeskusta kehitetään tähän suuntaan, tai niin, että lääninhallituksella on riittävät resurssit. Tänä päivänä tarve valvontaan ilmenee muun muassa sitä kautta, että kantelujen määrä lääninhallitukselle on kasvanut varsin nopeasti.

On tärkeää eduskunnan näkökulmasta, että kun täällä esimerkiksi budjettikäsittelyn yhteydessä kirjataan budjetin perusteluihin, että kunnille osoitettavien valtionosuuksien lisäysten tarkoituksena on kohentaa juuri tiettyä toimialaa, esimerkiksi lasten hyvinvointipalveluja, lasten psykiatrisia palveluja, omaishoitajien asemaa tai jotain muuta vastaavaa, pitää olla mahdollisuus myös seurata sitä, onko näillä panostuksilla ollut toivottu tulos. Sitä varten tarvitaan esimerkiksi ed. Karjulan mainitsemaa tiedonkeruuta, tehokkaampia tietojärjestelmiä. Tietojärjestelmien merkitys on luonnollisesti varsin olennainen myös, kun pyritään saamaan enemmän tehoa irti nykyisestä palvelujärjestelmästä ilman, että se revittäisiin irti työntekijöiden selkänahasta. Eli tältä osin valmistelua on vireillä myös terveydenhuollon kansallisen hankkeen puitteissa. Toivottavasti esimerkiksi tämä sähköinen potilastietojärjestelmä saadaan koko Suomessa yhteensopivaksi niin, että tieto voi liikkua perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä kitkatta.

Toinen kysymys, mihin perehdyimme valtiontilintarkastajien esitysten pohjalta, oli kysymys määrä- ja osa-aikaisista työsuhteista, pätkätöistä. Täälläkin on useaan otteeseen eri yhteyksissä tuomittu perusteettomat pätkätyöt muun muassa perhepolitiikan näkökulmasta eli siitä syystä, että akateemisesti koulutetut ja muuten koulutetut nuoret naiset lykkäävät ensimmäisen lapsen hankintaa sinne lähelle 30:tä, ylikin, siitä syystä, että tulevaisuus on epävarma. Jotta tästä asiasta on riittävän kattavaa ja luotettavaa tietoa, sitä pitää seurata. Jaostolle tuli aikamoisena yllätyksenä se, että tätä tietoa ei systemaattisesti kerätä. Työsuojelupiirit tilastoivat näitä asioita ainoastaan silloin, kun sinne tehdään asiasta huomautuksia, tai tarkastuskäyntien yhteydessä. Valiokunta korostaakin mietinnössään sitä, että tämän tietojenkeruun pitää olla systemaattista. Toivon mukaan siinä selonteossa, joka on edellytetty eduskunnalle annettavaksi työsopimuslain toteutumisesta, saadaan tätä hyvin tärkeätä seurantatietoa ja tämä tiedonkeruu viimeistään nyt polkaistaan käyntiin, jotta tähän selontekoon saadaan tältä osin riittävää faktaa eduskunnalle.

Kolmas asia, johon perehdyttiin, oli vammaisten ja vajaakuntoisten työllistäminen niin työministeriön osalta kuin myös sitten työnantajien henkilöstösivukulujen osalta. Tämä on tietysti tavattoman tärkeä asia työllisyysasteen nostamisen näkökulmasta, eli niiden esteiden poistaminen, jotka estävät vajaakuntoisia ja vammaisia työllistymästä. Niitä on tietysti asennetasolla, mutta niitä on myös esimerkiksi niiden vastuiden osalta, jotka velvoittavat työnantajia sitten hoitamaan ennenaikaiset eläkkeet, työkyvyttömyyseläkkeet. Saimme varsin perusteellisen selvityksen siitä, minkälainen taloudellinen riski vajaakuntoinen ja vammainen on siinä tapauksessa, että hän tulee työkyvyttömäksi ennen normaalia vanhuuseläkeikää. Tässä asiassa on tapahtunut jo sinänsä myönteistä kehitystä muun muassa ensi vuoden alusta voimaan astuvan eläkeuudistuksen myötä, mutta edelleenkin on varmasti tarpeen saada voimaan erisuuruisten työnantajien yhteisvastuuta. On tärkeätä, että on muun muassa saatu aikaan se lievennys, että työnantaja ei joudu maksamaan omavastuumaksua lainkaan silloin, kun työntekijän työsuhteen kesto on ennen eläkkeen alkamista lyhyt tai kyseessä on palkattu ikääntynyt työntekijä, joka tulee työkyvyttömäksi kolmen vuoden kuluessa.

Toinen tärkeä asia on myös valmistelun alla oleva asia eli kysymys siitä, että voi olla osa-aikaisesti sairauslomalla. Tämä on erittäin tärkeä asia esimerkiksi siksi, että yhä useampi työkyvyttömyyseläke myönnetään mielenterveyssyistä, mielenterveyden sairauksien vuoksi. Nykytilannehan on on—off, joko olet kokonaan poissa työstä tai sinnittelet vajaakuntoisenakin työssä. Tämä osa-aikainen sairauspäiväraha antaisi mahdollisuuden palata työelämään pikkuhiljaa takaisin, niin sanotun pehmeän laskun, ja valiokunta varsin aiheellisesti on kiirehtinyt tämän uudistuksen voimaansaattamista.

Jan Vapaavuori /kok:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota vain yhteen asiaan.

Valtiontilintarkastajat kiinnittivät kertomuksessaan huomiota suuriin tiehankkeisiin liittyvien valitusten käsittelyaikoihin. Valtiovarainvaliokunta omalta osaltaan yhtyi tähän kantaan ja pitää ongelmallisena sitä, että hankkeiden käynnistys saattaa viivästyä useita vuosia erilaisten valitusten vuoksi. Valiokunta jatkaa: "Kun suurissa hankkeissa on mahdollista valittaa useissa eri vaiheissa, voidaan valitusten avulla viivyttää hankkeen käynnistymistä useita vuosia." Tämä kaikki pitää paikkansa.

Sen jälkeen valiokunta kuitenkin jatkaa viitaten hallitusohjelmaan ja sen jälkeen oikeusministeriön asettamaan työryhmään, joka on jo istunut ja päättänyt työnsä — muistio "Valitusten käsittelyn nopeuttaminen yhteiskunnan tai alueiden kehittämisen kannalta merkittävissä asioissa" on valmistunut tammikuun lopussa tänä vuonna — ja toteaa siihen viitaten, että "valitusten käsittelyä ei voida nopeuttaa yksittäisillä toimenpiteillä, vaan tarvitaan useita erilaisia kehittämistoimia". Tämä pitää paikkansa. Itse asiassa tämä oikeusministeriön työryhmäraportti on varsin ansiokas. Se hälventää paljon epäluuloja ja korjaa myös tiettyjä väärinkäsityksiä. Ongelma ei näitten isojen hankkeitten osalta ole se, että valitusten käsittelyaika olisi liian pitkä. Sen sijaan ongelma on se, mihin valiokunta hyvin lyhyesti puuttuu, eli se, että suurissa hankkeissa on mahdollista valittaa useissa eri vaiheissa.

Konkretisoin, mistä on kysymys. Suurin hanke, joka Suomessa tällä hetkellä on meneillään, on Vuosaaren satamahanke. Sataman osalta on tähän mennessä valitettu seuraavista päätöksistä: 1) seutukaava; 2) asemakaava; 3) Kaakkois-Vantaan osayleiskaava; 4) Helsingin yleiskaava; 5) valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet; 6) poikkeus Natura-alueen heikentämiskiellosta; 7) sataman ja meriväylän vesioikeudellinen lupa; 8) Natura-alueen rajaus; 9) vesi- ja kalataloudellisen tarkkailuohjelman hyväksyminen; 10) sataman ympäristölupa; 11) ratasillan vesioikeudellinen lupa; 12) tiesuunnitelman hyväksymispäätös; 13) radan lunastuspäätös; 14) ratapihatöiden meluilmoitus; 15) meriväylän rakentamista koskeva meluilmoitus. Lisäksi on tehty kaksi hallintopakkohakemusta, yksi vetoomus Euroopan parlamenttiin ja kolme kantelua Euroopan komissiolle.

Ongelma ei ole se, että nämä käsittelyajat tuomioistuimissa olisivat liian pitkiä, vaan se, että voidaan valittaa aivan liian monesta asiasta. Toivoisin, että sekä valtiontilintarkastajat että oikeusministeriö jaksaisivat jatkossa kiinnittää huomiota tähän asiaan, joka on näitten yhteiskunnallisesti merkittävien hankkeitten viivästymisen todellinen ja suuri syy.