Oikeusministeri Johannes Koskinen

Arvoisa puhemies! Julkisuuslaistahan tehtiin selonteko eduskunnalle, miten se on toiminut. Siinä havaittiin muutamia tarkistamisen tarpeita ja niitä on nyt sitten työstetty hallituksen esitykseksi. Tämän hallituksen esityksen mukaan tiedon saaminen viranomaisen asiakirjasta olisi nykyiseen tapaan maksutonta silloin, kun tietoja annetaan suullisesti tai asiakirja annetaan viranomaisen luona luettavaksi taikka lähetetään sähköpostin välityksellä. Näissäkin tapauksissa voitaisiin kuitenkin periä asiakirjan esille hakemisesta aiheutuneet kustannukset, siis todelliset kustannukset, jollei asiakirja ole löydettävissä viranomaisen käyttämän luokittelun tai tietojärjestelmän hakutoiminnon avulla. Tämä merkitsisi jossakin määrin nykyistä laajempaa maksullisuutta. Asiakirjan esille hakeminen voi aiheuttaa kustannuksia, jos pyydetty asiakirja yksilöidään niin, että sen löytäminen edellyttää asiakirjojen tarkastelua ja seulomista. Jos asiakirjan antaminen puolestaan kuuluu viranomaisen normaaliin neuvonta-, kuulemis- tai tiedotusvelvoitteen piiriin, sen saisi aina maksutta. Tässä siis kysymyksessä on aika lailla harvinainen tapaus, että teetetään todella iso työ viranomaisella jonkin dokumentin kaivamiseksi ja silloin siitä aiheutuva ylimääräinen työ voi johtaa maksun perimiseen.

Asiakirjasta annettavista kopioista ja tulosteista perittävien maksujen tulisi esityksen mukaan vastata enintään viranomaisille aiheutuneita kustannuksia. Säännös koskisi niin valtion kuin kuntienkin viranomaisia. Viranomaisen olisi etukäteen määriteltävä asiakirjakopioista ja tulosteista perittävät maksut ja julkistettava ne Internetissä. Kopion tai tulosteen hinta voitaisiin määritellä erikseen tavanomaisia ja erityisiä toimenpiteitä vaativia asiakirjapyyntöjä varten. Tavanomaisena pidettäisiin kopion antamista sellaisesta asiakirjasta, joka on löydettävissä esimerkiksi tietojärjestelmän hakutoimintojen avulla ja joka on kokonaan julkinen tai josta voi vaivatta poistaa salassa pidettävät osat. Erityistoimia vaativia olisivat tilanteet, joissa asiakirjan esillehaku ja salassa pidettävien tietojen poistaminen teettävät tavallista enemmän työtä.

Kustannusvastaavuuden periaatetta ei tarvitsisi noudattaa silloin, kun viranomainen luovuttaa salassa pidettäviä tietoja tai tuottaa tietoaineistoja esimerkiksi tieteellistä tutkimusta, tilastointia tai viranomaisen selvitystehtäviä varten. Tällöin maksu voitaisiin periä liiketaloudellisin perustein. Julkisuuslakiin ehdotetaan otettavaksi säännös, jonka perusteella kunnan toimielin, esimerkiksi lautakunta, voisi saada oikeuden siirtää asiakirjan antamista koskevaa ratkaisuvaltaa viranhaltijoille. Tämä nopeuttaisi asiakirjapyyntöjen ratkaisemista.

Salassapitoaika tulisi nykyistä laajemmin riippuvaiseksi käyttöajasta. Viranomaisten asiakirjojen yleinen 25 vuoden salassapitoaika on osoittautunut liian lyhyeksi silloin, kun on kysymys pitkäaikaisessa käytössä olevia rakennuksia ja laitteita koskevista tiedoista. Esityksessä ehdotetaankin, että kiinteistöä, laitteita tai menetelmiä koskevat tiedot, jotka liittyvät maanpuolustukseen, kriisioloihin varautumiseen tai väestönsuojeluun, tulisi voida pitää salassa tarvittavan ajan. Myös ydinlaitoksia ja lentoasemia koskevat ... (Hälinää)

Kiitos, puhemies! Siis myös ydinlaitoksia ja lentoasemia koskevat turvallisuusjärjestelyt voitaisiin pitää salassa niin kauan kuin ne ovat käytössä, samoin kansainväliset sopimukset voivat edellyttää tiettyjen tietojen salassapitoa pidempään kuin 25 vuotta. Julkisuuslaissa on määrätty vaitiolovelvollisuus virkamiehelle ja muulle viranomaisissa toimivalle, joka saa tietoa salassa pidettävästä viranomaisen asiakirjasta. Poliittisessa toiminnassa ja hallinnossa saattaa kuitenkin tulla tilanteita, joissa on perusteltua antaa tietoa salassa pidettävästä asiakirjasta muillekin kuin viranomaisille. Tämän vuoksi esitetään, että vaitiolovelvollisuus koskisi myös sitä, jolle viranomainen on asiaan liittyvän painavan yleisen edun vuoksi ja salassapitosäännöksissä sallitun harkintamahdollisuuden puitteissa ilmoittanut muutoin salassa pidettäviä tietoja. Painava yleinen etu voi johtua tämän perustelun mukaan esimerkiksi tarpeesta varmistaa poliittisen järjestelmän toimivuus, muodostaa yhteiset käsitykset kansallisen edun kannalta merkittävissä asioissa tai turvata viranomaisen riittävä tietopohja päätöksenteolle.

No, julkisuudessahan on yhtä tapausta käsitelty, mutta on tietysti enemmänkin näitä tilanteita, joissa ikään kuin suurempi etu vaatii salassa pidettävän aineksen, tiedon, siirtämistä jollekin henkilölle, ja tällä hetkellä ei ole ollut selvää salassapitonormia sitten tälle, ettei tämä henkilö voi kertoa siitä eteenpäin. Tässä suhteessa nyt ehdotettava muutos paikkaisi tämän aukon ja mahdollistaisi järkevän toiminnan salassa pidettävän tiedon kanssa.

Hyvää tiedonhallintatapaa koskevia julkisuuslainsäännöksiä ehdotetaan täsmennettäviksi viranomaisten tietojärjestelmien yhteensopivuuden parantamiseksi. Lisäksi viranomainen voitaisiin asetuksella velvoittaa osallistumaan yhteisiin verkkopalveluihin, joiden avulla kansalaisten asiointi ja asioiden valmistelun seuraaminen helpottuu. Tämä liittyy taas erilliseen selvitykseen, jossa koko valtiokokonaisuuden tiedotustoimintaa on pyritty kohentamaan. Sitä olennaisesti helpottaa, jos pystytään hiukan, sanoisiko, keskusjohtoisemmin varmistamaan se, että tieto kulkee kansalaisille. Nämä velvoitteet koskisivat valtionhallintoa ja lainkäyttöviranomaisia. Niitä ei sovellettaisi kunnallisiin viranomaisiin, valtion liikelaitoksiin eikä julkisoikeudellisiin laitoksiin, kuten Suomen Pankkiin ja Kansaneläkelaitokseen. Toki niidenkin olisi hyvä seurata samoja periaatteita omassa julkisuustyössään.

Tämä ehkä eniten tuon julkisuuslain selonteon yhteydessä huomiota koonnut asia olivat nämä ylihinnoittelut maksujen perimisessä, kun on kopioitu joitakin laajoja asiakirja-aineistoja. Tämä julkinen polemiikki asian ympärillä jo on saanut aikaan sen, että näitä maksuperusteita on laitoskohtaisesti tarkistettu, mutta nyt laki antaisi selvät edellytykset, selvän toimeksiannonkin tarkistaa nuo maksuperusteet siten, ettei kohtuutonta maksujen perintää tapahdu silloin, kun julkisista asiakirjoista otatetaan kopioita ja sillä lailla hankitaan tietoa laajemmin käytettäväksi. Jatkossakin on toki seurattava, että nämä sovellettavat taksat, maksut ovat lain hengen mukaisia. Kovin tarkastihan ei lain tasolla pystytä sitä kertomaan, mikä euromäärä tai senttimäärä kustakin kopiosta voidaan periä, vaan se jää erikseen arvioitavaksi sitten hallinnonalakohtaisesti, kun nämä maksuperusteet yksilöidään. Mutta tämä laki antaa selvän toimeksiannon tosiaan siitä, että maksujen pitää olla kohtuullisia ja todellisiin kustannuksiin perustuvia, että tämä julkisuuslain perimmäinen tavoite, avoimen kansalaiskeskustelun tiedonsaannin varmistaminen, ei vaarannu.

Astrid Thors /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Sinällään on hyvä, että me saamme tämän uuden julkisuuslakiesityksen ja että sillä puututaan niihin epäkohtiin, mihin oikeusministeri Koskinen viittasi.

Det är också intressant att man snabbt har reagerat på Rusi-fallet och tar in den här sekretessbestämmelsen. Det har regeringen reagerat snabbt på.

Däremot ser jag det som en stor brist att regeringen inte har reagerat på att Europeiska människorättsdomstolen eller den så kallade Strasbourgdomstolen 15.7.2003 i fallet med dåvarande Neste, sedermera Fortum, mot staten Finland har konstaterat att våra regler om offentlighet i en förvaltningsprocess inte uppfyller de stadganden om en rättvis process som förutsätts i artikel 6 i den europeiska människorättskonventionens instrument. Det här borde Finlands regering ha reagerat på för vi vet att allt fler av människornas egentliga rättigheter faktiskt avhandlas i förvaltningsprocesser. Många gånger är detta mycket mera genomgripande än det som kommer i dagen i samband med civil- och brottmålsprocesser.

Hyvät ystävät, minä kysyn siis, miksi hallitus, kun se reagoi erääseen hyvin ajankohtaiseen asiaan elikkä Rusi-tapaukseen, esittää siellä salassapitovelvollisuutta silloin, ja kun myös joku muu yksityinen taho, niin kuin hallituksen esityksessä todetaan, esimerkiksi oppositiojohtaja, saa salaista tietoa, hän olisi salassapitovelvollinen. Tähän hallitus on reagoinut nopeasti, mutta minkäänlaista reaktiota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavaan päätökseen kesältä 2003 ei ole tässä yhteydessä tuotu esiin. Silloin kesällä 2003 todettiin, että suomalainen hallintoprosessi ja asianosaisen oikeus saada asiakirjoja eivät täytä Euroopan ihmisoikeussopimuksen asianomaisen instrumentin 6 §:ää, oikeutta oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn. Kansalaisen kannalta tällä on erittäin paljon merkitystä, ja moni kansanedustaja on viitannut tähän asiaan ja kiinnittänyt siihen huomiota.

Sanotaan, että nyt tällä hetkellä on erittäin ajankohtaista muun muassa se, miten alueelliset ympäristökeskukset määrittelevät suojeltavia pohjavesialueita, tai me tiedämme kaikki, kun mainitsen Naturan, mitä asiakirjoja asianosainen on siinä saanut. Kun meillä on muun tyyppisiä oikeusprosesseja, asianosaisen oikeus voi kumota salassapitosäännöksiä, mutta hallintoprosessissa näin ei ole. Tämä on kummallisuus, johon toivoisin eduskunnan nyt käsittelyn aikana lausuvan jotain. Toivoisin myöskin, että olisi mahdollisuus vähän laajemmin katsoa tätä asiaa. Miksi hallintoprosessissa ei ole asianosaisella samaa oikeutta saada asiakirjoja kuin on siviili- ja rikosasioissa?

Täytyy sanoa, että ehkä meidän on kiireellisesti korjattava se hyväntahtoinen muutos, minkä me teimme täällä viime viikolla arvopaperimarkkinalainsäädännössä, jossa me olimme pakotettuja muuttamaan valitustietä rikosoikeudellisesta tai korkeimman oikeuden mukaisesta valitustiestä ja totesimme, että tässä perustuslaki edellyttää, että asia viedään korkeimpaan hallinto-oikeuteen, ja siinä samalla ehkä miettimättä ja tahtomatta myöskin asianosaisten oikeus saada asiakirjoja supistui. Tältä osalta toivoisin, että me harkitsisimme ja että oikeuspoliittiseen keskusteluun otettaisiin tämä asia. Kyllä meidän on reagoitava silloin, kun Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on todennut, että meidän oikeusprosessimme ei täytä niitä vaatimuksia, mitä kohtuudella on vaadittava.

Det är verkligen så att människorättsdomstolen den här gången har pekat på en öm punkt, som jag tror att vi som riksdagsledamöter har blivit rätt mycket kontaktade om.

Jag nämnde här frågan om grundvattenskyddet som just nu är ytterst aktuell i de regionala miljöcentralerna. Genom så kallad cross compliance vet vi att det väldigt mycket påverkar också den enskilda jordbrukarens möjligheter att odla. Han eller hon skall i sin odling beakta vilka områden som är särskilt skyddade grundvattenområden. Till min kännedom har kommit att han eller hon har mycket svårt att få reda på på vilka grunder områdena har definierats som sådana, framför allt kan det om han eller hon går vidare i en förvaltningsprocess vara ytterst svårt att få fram de här uppgifterna.

Bästa vänner! Därför måste vi se till att man kan få förvaltningsprocessen att mera uppfylla kravet på en rättvis domstolsbehandling, som europeiska regler och ett skäligt rättsskydd skulle förutsätta.

Till slut vill jag konstatera att jag tror också att offentlighetsstadgandena i det här förslaget föranleder oss att modernisera till exempel riksdagens egna arkiverings- och internetsystem, eftersom det inte är så klart för en utomstående när man kan få handlingar. Här finns ju ett stadgande att om det inte förutsätter extra arbete så ges de gratis, men många gånger verkar det nog som om medborgarna skulle ha rätt så svårt att få tag på exakt de dokument som de söker.

Det är också speciellt intressant att notera hur mycket influerad vår offentlighetslagstiftning håller på att bli av de internationella reglerna både genom säkerhetsbestämmelserna men också genom EU:s direktiv om offentliga sektorns information, där också det direktivet har medverkat till att vi måste ha bestämmelser om skäliga kostnader.

Tässä voidaan todeta, että EU:stakin on jotain erityistä hyötyä tavalla, jota ehkä emme kaikki olleet aikaisemmin voineet oivaltaa, kun julkisen sektorin informaatiodirektiivi myöskin vaikuttaa näihin maksusäännöksiin.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! EU:sta nyt ei ole mitään hyötyä vaan menoja, mutta ed. Thorsin puheenvuoro oli muuten ansiokas ja hyvin kokosi näitä ongelmia, joita hallintoprosesseihin liittyy. Kansalaisilla on paljon sanottavaa oikeusturvapuutteista ja oikeudesta saada tietoja ja asiakirjoja. Tältä osin ed. Thorsin puhe oli hyvä.

Muun muassa Natura-asioissa ollaan jatkuvassa suossa ja oikeusturvakysymysten ja asiakirjojen saannin suhteen on selvää tyytymättömyyttä. Tämä vaatisi selkeyttä. Jos kerran EU pystyisi tuomaan jotain järkevyyttä, ottaisin sen ilolla vastaan, koska se olisi ensimmäinen asia, jossa minä katsoisin, että EU:sta on hyötyä ollut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Thors toi erittäin tärkeän asian esille, että myös hallintoprosesseissa asianomaisten, joita asiat koskevat — esimerkiksi Natura on yksi tämmöinen asia ja eräät muut vastaavan kaltaiset — on ehdottomasti saatava asiakirjoja ja tietoja itseään tai omistamiaan maa-alueita koskevista asioista. Tämän näkökohdan pidän hyvin tärkeänä ja välttämättömänä, että tämä tulee kirjattua.

Näissä ei ole sen kaltaisista salaisuuksista kyse, että näillä mitään maan turvallisuutta vaarannetaan tai kenenkään toisen turvallisuutta, mutta on kyllä luonnollista ja välttämätöntä, että asianomaista itseään koskevat asiat saadaan tietoon.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kiinnitin ed. Thorsin äskeisessä puheenvuorossa huomiota näihin pohjavesialueisiin ja pohjavedensuojeluasioihin. Siinähän on kaksi ulottuvuutta. Ensinnäkin on historiallinen ulottuvuus, joka tarkoittaa sitä, että kun aikaisemmin ei ole tehty niin kuin nyt pyritään tekemään, niin meillä on menetetty pohjavesialueita paikoitellen jopa siinä määrin kuin — kuten tiedän ed. Thorsin tietävän — on Hollannissa käynyt jo perustavaa laatua olevalla tavalla. Meidätkin kerran täältä eduskunnasta kutsuttiin sinne eräänlaisiksi asiantuntijoiksi.

Sitten toisekseen se, että näissä asioissahan perusteet ovat minusta hyvin selvät ja objektiiviset. Tieto on merkittävää laatua olevaa, ja eihän niissä periaatteessa ole mitään salattavaa, hyvänen aika, koska se koskettaa meitä kaikkia periaatteessa, ja näitä varoja meillä ei ole liikaa.

Astrid Thors /r:

Talman! Bara helt kort till riksdagsledamot Pulliainen: Grunderna för grundvattenområdena skall vara klara, men när det har kommit till min kännedom att personer som är parter inte har fått från de regionala miljöcentralerna de uppgifter som de behöver, så tycker jag att den här konflikten som finns mellan sekretess och parts offentlighet måste beröras. Det här kommer ju särskilt fram i situationer där det gäller ett uttryckligt sekretesstadgande och parts offentligt. Vi vet att detta infördes för några år sedan i offentlighetslagen — det torde ha varit i samband med totalrevisionen som vi nu ser över när vi gör en delrevision — som man införde mera hemlighet för naturuppgifter. Den här konflikten måste lösas.

Jag har därför varit förvånad över att regeringen inte har berört de här fallen, när vi ändå fick en fällande dom från Strasbourg.

Hyvät ystävät, otin tämän pohjavesiasian esille, koska minulle on kerrottu, että asianosaiset eivät ole saaneet niitä perusteita, mihin ed. Pulliainen viittasi. Toisaalta tässä on ehkä tämä vastakkainasettelu, joka on tietysti luonnollisesti olemassa, kun on toisaalta salassa pidettävää ja toisaalta asianosaisen julkisuusasia, joka on noussut esille juuri tässä Fortum—Neste-tapauksessa.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! En ole nyt hiljattain tarkistanut tätä ed. Thorsin esille nostamaa ratkaisua, mikä sen suhde juuri julkisuuslakiin on, mutta vanha muistikuvani asiasta on sen kaltainen, että kyseessä ei ole julkisuuslain sisältöön liittyvä ongelma vaan tulkinta käytännöstä, miten on hallintoprosessissa sitten toisaalta yleisiä julkisuusperiaatteita ja toisaalta asianosaisjulkisuutta koskevaa periaatetta ja vielä sitten sektorilainsäädäntöä tulkittu. Ilmeisesti siinä tarkentamisen paikka, jos lainsäädäntöön tarkistuksia tarvitaan, löytyisi enemmänkin sieltä sektorilainsäädännön puolelta, mutta tämä on syytä tarkistaa vielä. Jos siinä on jotakin tähän esitykseen liitettävää, niin periaatteessa myös eduskuntakäsittelyn aikana voidaan tämmöinen vähäisempi tarkistus tehdä.

Ed. Soinille lohdutukseksi, että tässä ei ollut kyseessä EU-tuomioistuin vaan Strassburgin Euroopan neuvoston ihmisoikeustuomioistuin, joten tässä ei ed. Soinin uskonkappaleita tarvitse, vaan apu tulee Strassburgista eikä Brysselistä tässä tapauksessa. — (Ed. Soinin välihuuto) — Molemmista on sitten hiukan eri asioissa apua.

Mutta tärkeätä on, niin kuin tässä keskustelussa on viitattu, että näitä pelisääntöjä saataisiin selkeytettyä joka tapauksessa. Kyllähän asianosaisen osalta tilanne on erilainen kuin yleisen julkisuuden osalta. Hyvin monissa asioissa pitäisi olla ja onkin lain mukaan laajempi oikeus saada sellaista tietoa, joka muuten olisi salassa pidettävää, sellaiselle henkilölle, jonka asioita hyvin konkreettisesti jossakin hallintoratkaisussa käsitellään. Se koskee niin näitä Natura-ohjelmiin liittyviä tilanteita kuin sitten hyvin erityyppisiä asioita, joissa ratkaisun vaikutus menee hyvin syvälle yksittäisen henkilön, kansalaisen, oikeusasemaan. Silloin juuri niiden tietojen paikkansapitävyyden tarkistamiseksi ja arvioimiseksi tällainen normaalista julkisuusperiaatteesta poikkeava, vielä pidemmälle menevä asianosaisjulkisuus on hyvin perusteltua.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Koskinen kerkisi jo osaltaan vastata tähän ed. Thorsille. Minulla on hyvin tuttu tapaus Keski-Pohjanmaan alueelta, jossa kutsuttiin paikalle, ja kuvaus yleisesti ottaen oli hyvin samanlainen kuin ed. Thorsilla äskeisissä puheenvuoroissa, mutta siellä ei ollut kysymys tästä lainsäädännöstä ollenkaan. Siinä oli siis kyse ihan ulkopuolisen suhtautumisesta tähän asiaan. Se viljelijä, maanomistaja, jonka maaperästä oli kysymys, pohjaveden sijoittumisesta ja siihen liittyvistä viljelyrajoituksista, sai kaiken mahdollisen tiedon ihan nykyisen lainsäädännön mukaan, ei mitään ongelmia. Sitten on se tarkoituksenmukaisuus. Pieni näkökohta siellä jossakin aina tulkitaan, mutta sillä ei ole tämän kanssa mitään tekemistä.

Astrid Thors /r:

Arvoisa puhemies! En halua olla näsäviisas, mutta en voi olla, sanotaan, lainaamatta julkisuuslain 11 §:ää, jossa todetaan, että jos asia kuuluu riita- tai rikosasiain oikeudenkäyntiaineistoon, oikeudenkäynnin asianosaisella on kuitenkin salassapitosäännösten estämättä oikeus saada tietoa. Tämä erottelu nimenomaan, jos puhutaan vain riita- ja rikosoikeudenkäyntiaineistosta, on nimenomaan se, joka liittyy tähän Fortum-tapaukseen.

Jag vill alltså inte var näsvis i det här sammanhanget, men när jag nu råkar ha offentlighetslagstiftningen här så konstaterar jag att 11 § 2 eller 3 mom. — nu ser jag inte vilket här — säger att i straff- och civilmål går parts offentlighet förbi vissa sekretessbestämmelser. Det var ju den här åtskillnaden mellan straff och process och förvaltningprocess som ledde till det slutresultat som vi fick från Strasbourgdomstolen sommaren 2003.