Jacob Söderman /sd (esittelypuheenvuoro):

Herr talman! Alldeles intill östra Helsingfors, huvudsakligen inom Sibbo och Vanda kommuners område ligger ett av de vackraste skogsområdena i södra Finland, Sibbo storskog. Områdets enastående skönhet är inte välkänt bara (Hälinää) ...

Områdets enastående skönhet är inte välkänt bara för sibboborna, utan för tusentals och tusentals vandabor och helsingforsare, som strövat i området för att njuta av dess särart, för att orientera eller för att plocka bär eller svamp. Jag minns det personligen som ett område där Nylands bataljon orienterade och utförde sin gerillaträning.

Delar av detta område skyddas enligt naturskyddslagen. Trots det kommer området att vara ytterst hotat i en nära framtid då Helsingfors stad och Sibbo kommun påbörjar en massiv byggnadsverksamhet i områdets absoluta närhet och tyvärr, inom detsamma. Därför vore det av största betydelse att med lag inrätta en nationalpark för Sibbo storskog i syfte att bevara detta rara område. I europeiskt perspektiv är det fråga om ett femstjärnigt rekreationsområde för naturvänner och för stressade stadsbor.

När jag var landshövding i Nylands län på åttiotalet gjorde vi en framställning om att man skulle inrätta en nationalpark i Noux. Ministeriets tjänstemän blev ytterst förvånade, men skred sedan till verket. I dag är nationalparken i Noux en stor succé. Jag får hoppas att minister Kimmo Tiilikainen inser den föreliggande lagmotionens betydelse för de miljövärden hans ministerium har till uppgift att arbeta för.

Arvoisa puhemies! Aivan Itä-Helsingin tuntumassa, pääosin Sipoon ja Vantaan kunnan alueella sijaitsee yksi Etelä-Suomen kauniimmista metsäalueista, Sipoonkorpi. Se on tuttu alue tuhansille ja tuhansille luonnonystäville, suunnistajille, marjojen ja sienten poimijoille ja ihmisille, jotka hakevat kokemuksia ja mielenrauhaa kauniista luonnosta. Osa alueesta on onneksi suojeltu luonnonsuojelulain nojalla. Sipoon ja Helsingin mahtavat rakennussuunnitelmat Sipoonkorven alueen tuntumassa ja valitettavasti osittain sen sisällä uhkaavat alueen ja sen luonnonarvojen säilymistä. Uudet asuntoalueet ja niiden myötä lisääntyvä virkistyskäyttö kuormittavat entisestään arkaa metsämaastoa ja vaarantavat sen ainutlaatuisen luonnon.

Olisi korkea aika perustaa alueelle Sipoonkorven kansallispuisto, niin että liikkuminen siellä olisi suunniteltua ja valvottua ja se turvaisi tämän kauniin alueen luonnonarvojen säilymisen nykyisille ja tuleville sukupolville. Ollessani Uudenmaan läänin maaherra 80-luvulla lääninhallitus teki aloitteen Nuuksion kansallispuiston perustamiseksi. Silloinkin ministeriön virkamiehet ensiksi nikottelivat. Onneksi he kuitenkin lämpenivät asialle. Tänään kaikki ovat samaa mieltä siitä, että Nuuksion kansallispuistosta tuli suuri menestys. Vakuutan teille, että niin tulee käymään myös Sipoonkorven kansallispuistolle.

Antaisin suuren arvon sille, että ministeri Tiilikainen oivaltaisi esillä olevan lakialoitteen tärkeyden. Olen hyvin iloinen siitä, että edustajat monista puolueista ja kaikista mainituista kunnista ovat yhtyneet tähän aloitteeseen asiasta, jonka hyväksi he ovat jo aikaisemmin toimineet monessa yhteydessä. Toivottavasti tämä tärkeä asia nyt hyvässä yhteistyössä ottaa suuren harppauksen eteenpäin. (Eduskunnasta: Hyvä aloite!)

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Näihin huutoihin "hyvä aloite" voi hyvin yhtyä. Tämä ed. Jacob Södermanin ja kahdeksan muun kansanedustajan allekirjoittama lakialoite, laki Sipoonkorven kansallispuistosta, on kannatettava.

Arvoisa puhemies! Voi todeta, että nyt viime vuosien aikana on jollakin tavalla syntynyt perinteistä luonnonsuojelua kohtaan passiivisuutta. Sanotaan, että meillä on suojeltu jo kylliksi, metsiä olisi suojeltu kylliksi. Tosiasiassa eteläisen Suomen metsäluonnosta on vain noin prosentti suojeltu ja Metso-ohjelman niin sanotut vapaaehtoiset, ajallisesti rajoitetut suojeluohjelmat, kymmenestä kolmeenkymmeneen vuoteen, eivät kata sitä tarvetta, mitä kansallispuistojen perustaminen merkitsee. Kansallispuistot ovat biodiversiteetin, luonnon monimuotoisuuden, näkökulmasta hyvin tärkeitä. Samalla ne ovat myös suuri ympäristö, laaja ympäristö, jossa ihminen voi rauhassa olla luonnossa, ja ne tarjoavat myös eri lajeille mahdollisuuden menestyä.

Näiden kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelu- ja luontoalueiden välisten ekologisten käytävien aikaansaanti myös Etelä- ja Keski-Suomessa on erittäin tärkeä asia. Viittaan tässä maakuntakaavoihin ja niiden velvoitteisiin.

Mutta kansallispuistojen perustamiseen, arvoisa puhemies: Viime vuosina on kuitenkin, viime vaalikaudella muun muassa, saatu aikaan uusia kansallispuistoja. Mainitsen Leivonmäen kansallispuiston, joka on jo viime vaalikautta edeltävältä vaalikaudelta, ja Lapista suurten kansallispuistojen perustamisen ja aikaisempien laajentamisen, esimerkkeinä Ylläs-Pallaksen ja Pyhä-Luoston kansallispuistot.

Sitten erityistapauksena on syytä mainita vuoden 2003 alusta voimaan tullut Repoveden kansallispuisto Pohjois-Kymenlaaksossa ja pieneltä osin Etelä-Savon alueella. Sen yhteydessä oleva luontoalue käytännössä on noin 4 000 hehtaarin kokoinen rauhoitettu kokonaisuus. Tämä oli eduskunnan oma hanke, jota ympäristöministeriö varsin passiivisesti katsoi ja siihen suhtautui. Mutta eduskunnassa kerättiin yli 100 nimeä lakialoitteen puolesta, saman tyyppisen mutta ehkä vähän laajemmasti perustellun kuin ed. Södermanin, ja sitä kautta valiokunta käsitteli tämän lakialoitteen, niin kuin se olisi ollut hallituksen esitys tarvittavine asiantuntijakuulemisineen, ja ponnetti tämän lakialoitteen niin, että eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy välittömästi toimenpiteisiin Repoveden kansallispuistosta puuttuvien hehtaarien hankkimiseen, jotta päästään tähän 1 000 hehtaarin rajaan, ja ryhtyy sen perustamiseen. Tämän jälkeen sitten ympäristöministeriö ryhtyi siihen.

Arvoisa puhemies! Ehdotankin, että tämä asia käsitellään ympäristövaliokunnassa samalla tavalla, samalla vakavuudella, kuin Repoveden kansallispuisto käsiteltiin ja sillä tavalla tälle erittäin tärkeälle Etelä-Suomen, Pääkaupunkiseudun kansallispuistohankkeelle saadaan eduskunnan tuki. Tuolloin muun muassa ed. Pulliainen oli vahvasti mukana tässä Repoveden kansallispuistohankkeen valmistelussa, niin kuin moni muukin kansanedustaja, ja ed. Hiltunen, joka on paikalla, oli myös tämän kansallispuistoaloitteen ensimmäinen allekirjoittaja. Tuolloin keräsimme, niin kuin sanoin, yli 100 nimeä tähän kansallispuistoaloitteeseen.

Näin ollen tässä olisi hyvä tie viedä tätä asiaa nopeasti eteenpäin. Aika toimii tässä vastaan, ja sikäli kuin ymmärrän, ympäristöministeriössä ei kovin suurta aktiviteettia ole, sellaista, joka olisi juuri viemässä tätä asiaa eteenpäin, ja näin ollen tarvitsemme tähän eduskunnan antamaa vauhtia.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Voi lämpimästi yhtyä kaikkeen siihen, mitä täällä aikaisemmin on jo tästä lakialoitteesta todettu.

Totean lyhyesti niistä perusteluista, jotka ed. Söderman ym. lakialoitteen allekirjoittajat ovat todenneet, että tämä alue, nyt käytettävissä oleva alue, täyttää kansallispuiston perustamiselle luonnonsuojelulaissa asetetun minimikokovaatimuksen, samoin kuin luonnon monimuotoisuuden osalta nämä ehdot täyttyvät. Me kävimme eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän joukolla, mitä 30—40 meitä oli siellä tutustumassa paikkaan, katsomassa omin silmin sitä, mitä luonnonarvoja siellä onkaan, ja saatoimme vain allekirjoittaa omassa mielessämme sen, että asiat ovat niin kuin julkisuudessakin on jo todettu.

Arvoisa puhemies! Tällä asialla on kiire, kuten tässä jo ed. Söderman ja ed. Tiusanen ovat todenneet. Syitä on erikoisesti kaksi, ensinnäkin se, että alueeseen liittyy valtava rakennuspaine, koska nyt Helsingin kaupungin laajentumissuunta on juuri itään tämän alueen tienoille, ja toisekseen näissä asioissa — tämän tiedän äärimmäisen hyvin erittäin pitkäaikaisesta kokemuksesta — tällaisiin alueisiin, jotka ovat kauniita, retkeilykelpoisia luonnonalueita, kohdistuu ohjaamaton luontoretkeily hyvin herkästi.

Meillä on aivan erinomaisen hyvä esimerkki siitä, mitä ehdottomasti pitää tehdä ja mahdollisimman nopeasti: paitsi että saadaan tämä kansallispuistopäätös aikaan, niin hullulta kuin se ehkä kuulostaakin, niin pitää rakentaa myöskin niin sanottu infra sinne. Toisin sanoen ensinnäkin se tie, mikä sinne lammen rannalle johtaa, pitää kunnostaa sellaiseksi, ettei se tiereitti ole rajattoman leveä, jos näin voidaan sanoa. Toinen, arvoisa puhemies, hyvin merkittävä asia on se, että se alue pitää varustaa pitkospuilla. Toisin sanoen siellä kun kansalaiset käyvät retkeilemässä, niin pitää olla jalat irti maasta niin sanottuna elikkä pitää olla pitkospuut, niin että se kaunis luonto säilyy. Muutenhan siihen tulee urat ja polut, jotka kuluvat, eroosio vie maa-ainekset pois, ja sitten se on ruman näköinen ja epämiellyttävä kulkea ja sitten ihmiset sanovat, että ai, kun tämä on nyt tällä tavalla kulutettu, niin yks hailee, millä tavalla täällä käyttäytyy. Elikkä näistä syistä johtuen tässä täytyy saada päätökset erittäin nopeasti aikaiseksi, ja merkittävää on, että niin luonnonsuojelulain kuin luonnonarvojen puolesta kaikki realiteetit ja faktat ovat pöydässä.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoro oli mukava kuulla. Tämä hanke on niin pitkällä, että hän unelmoi kulkevansa siellä pitkospuilla. Meitä on muutamia muitakin, jotka ovat melkein ed. Pulliaisen kannoilla, ed. Salolainen muun muassa. Minä kannatan lämpimästi tätä hanketta ja sitä, että eduskunta tarttuu siihen, koska nyt on historiallisesti se otollinen aika.

Sipoonkorven luontoarvot nousivat esille, kun valtioneuvosto harkitsi muun muassa tätä alueliitosta Helsingin ja Sipoon välillä, ja siinä vaiheessa, arvoisa puhemies, Helsingin kaupunginvaltuustossa myös heräsi monitahoinen keskustelu tästä asiasta, ja minä uskallan tulkita, että Helsingin kaupunginvaltuusto on ajatuksissaan sitoutunut edistämään tätä hanketta.

Toki vielä on tulossa monimutkaiset neuvottelut, kuten tiedämme, sitten kun puhutaan valtion kanssa maan vaihdoista, mutta kun tahtotila on olemassa ja toisaalta Sipoon kunta on nyt tekemässä yleiskaavaansa, niin mielestäni siinäkin mielessä on hyvä, että tämä eduskunnan tahto tarttua tähän kansallispuistohankkeeseen tulisi nyt linjattua.

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Itäinen Helsinki, itäinen Pääkaupunkiseutu, tarvitsee samanlaisen kansallispuiston kuin on lännessä, Espoossa, siis läntisen Pääkaupunkiseudun Nuuksio. Molemmilla puolilla pitää olla tämmöinen. Ja kun näemme, miten upea Nuuksio on, miten paljon sitä käytetään, kuinka paljon siitä nautitaan, niin Sipoonkorvesta pitää luoda samanlainen. Sen vuoksi tämä ed. Södermanin lakialoite on äärimmäisen tärkeä.

Ilolla panin merkille myös sen, että tässä kaikista niistä kaupungeista, jotka tähän liittyvät, Helsinki, Vantaa ja Sipoo, kaikista niistä on myös edustaja tämän allekirjoittanut; tosin ymmärtääkseni sipoolainen edustaja muuttuu helsinkiläiseksi tässä piakkoin.

Myös tärkeätä on se, että Helsingin kaupunki, aivan kuten ed. Hiltunen sanoi, on sitoutunut tähän. Valtuuston enemmistö on aloitteen takana siinä, että kun lähtee tämä Sipoon liitäntäalueen rakentaminen liikkeelle, samalla pitää pitää huolta siitä, että kansallispuisto nytkähtää eteenpäin. Ja aivan kuten ed. Pulliainen sanoi, nyt ei ole aikaa aikailla, vaan nyt pitää ryhtyä toimiin, ja todella toivon, että ympäristövaliokunta ottaa tämän huolelliseen käsittelyyn ja eduskunta lähtee viemään tätä eteenpäin niin, että tämä voisi olla yksi niistä meidän isoimmista luonnonsuojelu- ja ympäristöhankkeistamme tämän neljän vuoden aikana.

Johanna  Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä lakialoite Sipoonkorven kansallispuistosta on erittäin hyvä ja kannatettava. Todellakin Pääkaupunkiseudulla ja itäisellä Uudellamaalla on tarvetta kansallispuistolle, on tarvetta ulkoilualueelle, suunnistajille, partiolaisille. Kun ed. Arhinmäki jo viittasikin tähän läntiseen keuhkoon, Nuuksioon, niin nyt on jo todellakin huomattu, että Nuuksio uhkaa kulua, minkä vuoksi Helsingin kaupungissakin aika ajoin nousevat esille mahdolliset rauhoitusmääräykset, jotka rajoittaisivat liikkumista kansallispuistossa, suunnistamista kansallispuistossa. Tämä osoittaa vaan sen, että me tarvitsemme näitä liikkumisalueita, yleisiä liikkumisalueita lisää. Metsiä ei pidä museoida, ja nimenomaan täällä Sipoonkorvessa on arvokasta, monimuotoista luontoa, se on upea retkeilyalue, upeaa retkeilymaastoa, ja tämä aloite kansallispuistosta suojaa aluetta rakentamispaineilta.