Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä on hallituksen esitys eduskunnalle laiksi eräiden radiotaajuuksien huutokaupoista sekä viestintämarkkinalain 4 ja 12 §:n muuttamisesta.

Käsittelyyn tulevassa hallituksen esityksessä on kysymys huutokauppamenettelyn kokeilemisesta suomalaisilla viestimarkkinoilla. Huutokauppamenettelyssä radiotaajuuksien käyttöoikeus myönnetään yritykselle tai yhteisölle, joka tekee siitä huutokaupassa korkeimman tarjouksen. Esityksen tavoitteena on osaltaan toteuttaa hallitusohjelmaan sisällytettyä päämäärää, jonka mukaan radiotaajuuksien käyttöä uudistetaan maltillisesti joustavampaan ja tehokkaampaan suuntaan. Taajuuksien hallinto voidaan järjestää useammalla eri tavalla. Suomessa kaikkien toimilupien myöntämiseen käytetään puhtaasti viranomaisharkintaa ja vertailuun perustuvaa niin sanottua kauneuskilpailua.

Euroopan unionissa ollaan siirtymässä markkinalähtöiseen lähestymistapaan radiotaajuuksien hallinnassa. Käyttöoikeudet myönnetään joko huutokaupalla tai sellaisella muulla valintamenettelyllä, jossa taajuuksien käyttöoikeudesta maksettavalla hinnalla on suurin vaikutus toimiluvan saajan valintaan. Suomi on Länsi-Euroopan viimeisiä maita, joissa toimilupien myöntämiseen käytetään viranomaisharkintaan perustuvaa kauneuskilpailua ilman merkittäviä maksuja.

Taajuuksien kaupallistumisen pääasiallisena tavoitteena ei ole ollut rahan kerääminen. Lain tavoitteena on kilpailun edistäminen ja taajuuksien tehokkaan käytön varmistaminen. Huutokaupassa resurssit allokoituvat tehokkaasti, kun taajuudesta on valmis maksamaan eniten se taho, joka pystyy käyttämään sitä hyväkseen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Yritysten välinen kilpailu huutokaupassa lisää taajuuksien tehokkaan kohdentumisen todennäköisyyttä. Mallin keskeisenä etuna on myös prosessin läpinäkyvyys ja selkeys, kun ainoastaan taajuuksista maksettava hinta ratkaisee.

Arvoisa puhemies! Hallitus teki joulukuussa 2008 periaatepäätöksen, jonka mukaan taajuushuutokauppoja kokeillaan vuonna 2009 osana kansallista laajakaistaohjelmaa pääasiallisesti langattomaan laajakaistaan varatuilla radiotaajuuksilla taajuusalueella 2 500—2 690 megahertsiä. Tämä taajuusalue soveltuu hyvin uudenlaisten taajuuksien myöntämismenettelyjen käyttöön. Alue on Euroopan laajuisesti harmonisoitu jo useammassa maassa. Alue on otettu tai tullaan ottamaan kaupallistamisen piiriin. Suomessa kyseessä olevat taajuudet ovat tähän asti olleet lähinnä radiolinkkien käytössä. Suomessa koko taajuuskaista voidaan ottaa käyttöön vuoden 2010 alusta radiolinkkikäytön lakattua.

Huutokaupattava taajuusalue soveltuu sekä umts-lte- että wimax-pohjaisiin ratkaisuihin. Todennäköisimmin taajuusaluetta käytettäisiin suurta kapasiteettia vaativien langattomien laajakaistapalveluiden tarjoamiseen. Huutokauppamenettely rajattaisiin ainoastaan tietylle taajuusalueelle, koska tarkoituksena olisi hankkia kokemuksia toimiluvan myöntämisestä huutokaupalla ja arvioida sen perusteella huutokauppamenettelyn soveltumista suomalaisille viestintämarkkinoille.

Huutokauppa olisi tarkoitus järjestää marraskuussa 2009. Viestintävirasto järjestäisi huutokaupan, ja viestintämarkkinalaissa säädetystä toimilupamenettelystä poiketen taajuuksien käyttöoikeuden myöntäminen perustuisi käyttöoikeudesta maksettavaan hintaan. Toimilupa myönnettäisiin yritykselle tai yhteisölle, joka tekee huutokaupan kohteesta korkeimman hyväksytyn tarjouksen. Ehtona on lisäksi, ettei lupaviranomaisella ole erityisen painavia perusteita epäillä toimiluvan myöntämisen kyseiselle hakijalle vaarantavan ilmeisesti kansallista turvallisuutta.

Viestintäverkkojen varma ja turvallinen toiminta on tärkeää tietoyhteiskunnan elintärkeiden toimintojen kannalta. Taajuudet ovat kiistatta kaikkein kriittisintä infrastruktuuria viestintämarkkinoilla, koska lähes kaikki viestintäpalveluiden tarjonta edellyttää taajuuksia. Viestintäverkot muodostavat nykyisin niin sanotun kriittisen infrastruktuurin, jonka varassa toimivat useimmat yhteiskunnan, kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen kannalta välttämättömät palvelut, joiden on toimittava luotettavasti ja turvallisesti. Näin ollen on välttämätöntä, että myös huutokauppaan perustuvassa toimilupamenettelyssä voidaan ottaa huomioon kansalliseen turvallisuuteen liittyvät seikat.

Huutokaupan keskeisenä periaatteena olisi taajuuksien käyttöoikeuden edelleensiirrettävyys. Toimiluvan haltija voisi halutessaan myydä tai vuokrata huutokaupassa voittamansa käyttöoikeuden eteenpäin kolmannelle osapuolelle. Tähän tarvittaisiin kuitenkin valtioneuvoston hyväksyntä.

Esityksen tavoitteena olisi myös kilpailun edistäminen. Kilpailun turvaamiseksi taajuuksien tulisi päätyä mahdollisimman monelle eri yritykselle tai yhteisölle. Taajuuksia voitaisiin myöntää enintään 50 megahertsiä yritystä tai yhteisöä kohden. Huutokauppaan saisi konsernista osallistua ainoastaan yksi yritys. Yritys tai yhteisö, jolle toimilupa myönnetään, olisi velvollinen suorittamaan toimilupamaksun, joka on yrityksen tai yhteisön huutokaupassa tekemä korkein tarjous.

Huutokaupasta saatavia tuloja ei voida tarkasti arvioida. Vastaava huutokauppa tuotti Norjassa 25 miljoonaa euroa ja Ruotsissa 230 miljoonaa euroa. Suhteuttaen nämä huutokaupat maiden väkilukujen perusteella Suomeen voidaan otaksua, että Suomen valtiolle kertyisi huutokauppatuloja noin 30—130 miljoonaa euroa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Kuten hallituksen esityksen perustelutekstissäkin todetaan, tosin hyvin suppeasti ja vain kapea-alaisesta näkökulmasta, näillä taajuuksilla on parhaillaan käynnissä kova kisa. Mutta sitä kovaa kisaa ei käydä pelkästään isojen yritysten tai televisioyritysten tai puhelinyritysten välillä, vaan tätä kisaa tällä hetkellä käydään kovasti sellaisten toimijoiden kesken, joista osalla toki on puhtaasti kaupallisia perusteita, mutta isolla osalla on ihan puhtaasti myös sivistyksellinen tehtävä.

Toinen näkökulma näihin perusteluteksteissä mainittuihin asioihin on se, että hallitus kovin myönteisessä sävyssä kertoo, miten Euroopassa juuri näitten taajuuksien, joita tämä hallituksen esitys koskee, kaupallistaminen tai luovuttaminen markkinavoimien valtaan on edistymässä, mutta itse asiassa näinhän ei ole. Komission taajuussuositusluonnos ei ole edistynyt tavalla, jota on odotettu, vaan siihen on ilmestynyt aika isojakin kapuloita rattaisiin. Nimittäin komission luonnosesitys jättää markkinavoimien ratkaistavaksi taajuuksien mahdollisen tehokkaan käytön, mutta samalla tämä esitys edistää toista elinkeinoa toisen elinkeinon kustannuksella. Niinpä esimerkiksi tällä hetkellä eurooppalaiset langattomien mikrofonien valmistajat ovat vaatimassa juuri tämän komission luonnoksen eteenpäin menemiselle aikalisää.

Suomessa nyt tämä käsitteillä oleva hallituksen esitys on jo aiheuttanut sen, että taajuuksilla 2 500—2 690 megahertsiä liikkuvat langattomat mikrofonit ovat alennusmyynnissä. Niitä tarjotaan tällä hetkellä tahoille, jotka eivät todellakaan tule olemaan mukana tässä marraskuussa järjestettävässä huutokauppakisassa.

Miksi olen huolissani siitä, että mikkejä tällä hetkellä tarjotaan tahoille, jotka eivät ole huutokaupassa mukana? Siksi, että näitä mikkejä aika todennäköisesti tullaan käyttämään tahoilla, joiden toiminta perustuu kuuluvuuteen. Suurimmassa osassa kannettavista mikrofoneista ei käyttäjä voi määritellä, millä taajuusalueilla kyseinen mikrofoni toimiin.

Hallituksen esitys on siis lähtökohdiltaan niin, että tämä huutokauppakokeilu rajoitettaisiin koskemaan 2 500—2 690 megahertsin taajuuksia. Kuitenkin ongelmaksi muodostuu se, että samalla sekä lakiesityksen pykälä 20, jossa puhutaan täydennyshuutokaupasta, että samalla täälläkin äsken ministerin suulla esille tuotu ajatus taajuuksien siirrättävyydestä ja ennen kaikkea se osa perusteluteksteistä, jossa käsitellään uhf-taajuuksien kohtaloa tulevaisuudessa, avaavat sen kysymyksen, mitä on tapahtumassa muille taajuuksille ja missä aikataulussa.

Hallitus valittelee omassa perustelutekstissään, että uhf-taajuudet tulevat mahdollisesti kaupalliseen käyttöön vasta 2—3 vuoden päästä, koska joudutaan neuvottelemaan muiden Pohjoismaiden kesken tai naapureittemme kesken. Itse valitan sitä, että edes ajatus näitten taajuuksien avaamisesta vapaalle kilpailulle on edelleenkin olemassa liikenne- ja viestintäministeriössä, vaikka asiaa on monta kertaan liikenne- ja viestintäministeriltä suorastaan kirjallisten kysymysten muodossakin tivattu. Nimittäin näille taajuuksille sattuvat myös osumaan kotimaisten elokuvien, teatterien ja vaikkapa suomalaisten kotimaisten jari sillanpäitten käyttämät mikrofonit. Ja tarkoitus ei varmaankaan ole vaientaa tai tehdä miimikoiksi isoja kulttuuritapahtumia tai vaikkapa yliopistojen massaluentoja, joiden suuntaan yhä enenevässä määrin yliopistot valitettavasti rahoituksen puutteen vuoksi ovat menossa. Nimittäin juuri näissä langattomissa mikrofoneissa käytetään taajuuksia 806—810 megahertsiä, jotka ovat juuri näitä uhf-taajuuksia.

Koska siis jo tähän lakiesitykseen sisältyy oireita siitä, että se on kovin kapea-alaisesta näkökulmasta valmistettu ja se avaa keskustelun siitä, että tulevaisuudessa hyvin pitkälti meidän radioaaltojemme käyttöä säädellään ainoastaan ja vain markkinavoimien näkökulmasta ja silloinkin vain kapeasti tiettyjen markkinavoimien näkökulmasta, niin on suuri huoli siitä, että tämän prosessin aikana unohtuu todella tämä sivistyksellinen tehtävä, joka radioaaltojen käyttäjillä on myös mukana.

Tämän johdosta esitän, että esitys lähetetään liikenne- ja viestintävaliokuntaan, jolle sivistysvaliokunnan on annettava lausuntonsa siitä näkökulmasta, että tämä hallituksen esitys jo avaa pelin itse asiassa kulttuurin kentällä.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan ensiksi kannatan ed. Sirnön tekemää esitystä. Me vasemmistoliitossa haluamme huomioida, että myös kulttuurin toimiala, joka helposti jää huomiotta näissä radiotaajuusasioissa, tulee kuulluksi ja nähdyksi. Kun peli nyt ollaan avaamassa radiotaajuuksien huutokaupasta, tulee myös rajausten olla järjestyksessä ja ajan tasalla. Esittävän taiteen laitoksissa, kulttuuritaloissa, oppilaitoksissa ym. on satoja kannettavia mikrofoneja, jotka ovat korvaamattoman tärkeitä toiminnan kannalta. Suuressa osassa näitä mikkejä ei aaltotaajuutta voida edes tänä päivänä säätää. Mikäli tämän kokeilullisen huutokaupan jälkeen tilannetta jatketaan ja huutokauppaa laajennetaan, tulee ehdottomasti huolehtia siitä, että kannettavien mikkien käyttämät jaksoluvut eivät siirry kauppojen kautta pois käytöstä, sillä tämän alueen toimijat eivät pysty siihen julkiseen tarjouskisaan ja menettäisivät sitä kautta pahimmassa tapauksessa korvaamattoman työvälineen ja myös joutuisivat ylivoimaisiin vaikeuksiin uusien investointien kautta, joten mikäli kauppa laajenee, niin riittävät siirtymäajat ovat vähimmäisvaade, jotta esimerkiksi kulttuurialan toimijat voisivat kohtuullisten menetysten ja kohtuullisten taloudellisten vaikeuksien välttämiseksi selviytyä tässä kisassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pari näkökohtaa. Ensinnäkin, kun tämä ajatus ensimmäisen kerran tuli esille kansanedustajien piiriin, siis liikenne- ja viestintäministeriön puolelta, kun oli kysymys näitten taajuuksien tulevista käytöistä, niin tämä näkökohta, mihinkä tässä nyt on kiinnitetty huomiota, oli keskeisesti silloin esillä, ja se piti olla otettuna niin huomioon, että tämmöistä diskrepanssia ei voi olla olemassa. Kun tämä asia oli hallituspuolueiden ryhmissä valmistelussa, kiinnitin toistuvasti huomiota näihin tämän laatuisiin rajoittaviin tekijöihin niin, että ei missään nimessä tehdä kansallisesti tässä vahinkoa itselle. Muuten en vastusta tätä hanketta, olisin sen tehnyt muutoin siinä valmisteluvaiheessa, mutta tämä huoli on olennainen ja myöskin se, että ei missään nimessä huutokaupassa eniten tarjonnut voi olla sellainen niin sanotusti kansainvälinen toimija, jonka toiminta voisi olla vaaraksi Suomen omalle viestintäjärjestelmälle. Ja sehän on nyt ehtona tähän otettu mukaan, tosin esittelyssä arvoisa ministeri olisi voinut sen todeta jo heti alussa eikä vasta 6. minuutin jälkeen. Minä ajattelin, että unohtuuko se ihan kokonaan.

Viestintäministeri Suvi Lindén

Arvoisa puhemies! Mielestäni edustajat Sirnö ja Kyllönen nyt turhaan ovat huolestuneita tästä langattomien mikrofonien tulevaisuuden käytöstä. Jo viime kesänä, kun valtioneuvosto muutti taajuusasetusta käytiin tämä keskustelu, ja lähtökohta on, että Euroopan unionin tasolla ollaan hakemassa yhtenäistä taajuusaluetta, josta hyötyvät kaikki Euroopan unionin maat siten, että kun samalla taajuudella toimivat langattomat mikrofonit eri maissa, voidaan myös sitten teknillisesti laitteita kehittää, jotka sitten toimivat kaikissa maissa eivätkä ole sidonnaisia kunkin maan valitsemiin taajuuksiin. Aivan varmasti hallitus, niin tämä kuin tulevakin hallitus, tulee huolehtimaan siitä, että langattomilla mikrofoneilla on riittävästi taajuusalueita varattu käyttöön, niin että toiminta ei missään olosuhteissa vaarannu.

Mutta haluaisin korostaa, että koska taajuudet ovat niukka luonnonvara, niin on järkevää, että niitä allokoidaan tehokkaasti ja järkevällä tavalla, ja juuri siihen pyritään niin Suomessa kuin EU-tasolla, että ne taajuudet, jotka sopivat parhaiten matkaviestintoimintaan, allokoidaan sinne. Ne taajuudet, jotka sopivat parhaiten televisiotoiminnan lähettämiseen tai radiotoimintaan, käytetään tähän, jotta saadaan ikään kuin paras teho irti kustakin taajuudesta. Tätä on Suomen hallitus tehnyt, ja tätä tehdään yhteistyössä myös EU-tasolla. Edustajien Sirnö ja Kyllönen tuoma huoli kyllä on sellainen, että en usko, että missään EU-jäsenmaassa realisoituisi sellainen tilanne, että syntyy ikään kuin hetki, jolloin langattomat mikrofonit eivät toimi, eli siltä osin huoli on turha.

Arvoisa puhemies! Tämä esitys on kertaluontoinen, yhteen huutokauppaan tähtäävä esitys, jonka pohjalta sitten arvioidaan jatkoa ja tulevaisuutta huolehtien niistä reunaehdoista, joita hallituksen esityksen perusteluissa on ja joita sitten eduskunta omalta osaltaan mahdollisesti vielä lisäevästää.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Meidän huolemme on kuitenkin se, mikä itse asiassa on erittäin vallitseva tällä hetkellä kulttuuri- ja opetuskentällä, nimittäin jo tälläkin lakiesityksellä itse asiassa luodaan paineita tai joudutetaan sitä, että osa kannettavat mikkinsä hankkineista tahoista joutuu uusimaan mikrofoninsa. Kyse ei ole kuitenkaan kulttuuri- tai opetuslaitokselle mistään halvasta operaatiosta.

Yhtenäisten taajuusalueitten hahmottaminen on varmaan pitkällä tähtäimellä, jos puhutaan 10—15 vuoden tähtäimestä, erinomainen tavoite ja varmasti takaisi kulttuurin tai opetuksen tarpeet. Ongelma on vaan se, että ei ole kyse pelkästään tarpeitten tyydyttämisestä vaan siitä, miten mahdollistetaan kahdelle köyhälle eli kulttuurille ja sivistykselle langattomien mikkien käyttö. Se edellyttäisi myös sitten toisaalta panostusta siihen, että sekä opetuksen että sivistyksen ja kulttuurin alalla tuettaisiin näitä investointihankkeita. Valitettavasti ainakaan edes tämän lain kohdalla näin ei ole hallitus esittänyt. Hallitus ei ole tullut minkäänlaisella tarjouksella kulttuuritahoja tai opetustahoja kohti, että nyt kun teillä on vääränlaiset mikit käytössä, jotka toimivat väärillä taajuuksilla, niin tässä teille rahaa korvaukseksi, niin että voitte jatkossakin luoda Suomessa kukoistavaa kulttuuria tai kasvattaa sivistyneitä ihmisiä.

Mielestäni se, että me toivomme ja esitämme, että sivistysvaliokunta jo tämän lakiesityksen kohdalla ottaa kantaa ja linjaa niitä suuntia, mitä kohti kulttuuria ja sivistystä teknologian suhteen ollaan kehittämässä, ei ole mahdoton asia eikä mielestäni ole myöskään ministerin itsensä edustamien tahojen edun vastaista, päinvastoin. Uskoisin, että tämä hedelmällinen vuoropuhelu eri teknologian käyttäjien välillä olisi se, jota myös ministeriö toivoisi.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys langattomien laajakaistojen radiotaajuuksien huutokaupasta on täysin perusteltu. En halua lainkaan väheksyä kulttuuria tai sivistystä, en halua nyt puuttua siihen, vaan nimenomaan keskittyä tähän teknologiseen vaihtoehtoon. Käsitykseni mukaan näistä kaupattavista radiotaajuuksista kolme käytettäisiin lte-verkkolupaan elikkä neljännen sukupolven matkapuhelintekniikkaan ja yksi mobiili-wimax-lupaan. Meillä on Turun suunnalla toimiva ict-klusteri, jossa on jo vuosikausia hyödynnetty wimax-teknologiaa ja testattu useita eri mobiilisovelluksia siinä. Erittäin hyvät ovat kokemukset. Sen lisäksi haluaisin vielä huomauttaa, kun saaristoalueella useasti langattomat yhteydet eivät oikein tahdo toimia, että wimax-teknologialla pyöritetään Turunmaan saariston ja Kustavin ympäristössä olevia internetpalveluita.

Itse asiassa ministeri käveli juuri ovesta ulos. Olisin halunnut kysyä häneltä, kun hän on jossain artikkelissa väläytellyt, että huutokaupasta saatavat tulot siirretään nopeiden laajakaistayhteyksien tukemiseen syrjäseudulla, onko mahdollista korvamerkitä rahaa siihen, mutta ehkä saan vastauksen tuolla käytävillä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Virolainen, mielestäni ei ole epäolennaista se, mitä kulttuurille ja sivistykselle tässä kohdassa tapahtuu. Nimittäin mihin sitä hienoa teknologiaa jatkossa käytetään, missä ovat ne sisällöt, joita näillä uusilla, upeilla tekniikoilla, uusilla laajakaistoilla tai puhelinverkoilla, siirretään? Kyse on sisällön tuottamisesta. Osana sitä sisällön tuottamista pitää myös taata, että niillä toimijoilla, jotka tuottavat sisältöä, on toimintamahdollisuudet omana itsenään. Niinpä näen, että tässä aivan aidosti on kytky siihen kehitykseen, että pahimmillaan tulevaisuudessa teatterit, konsertit ja elokuvat kadottavat toimintamahdollisuutensa Suomessa lyhyellä tähtäimellä. Ehkä sitten siinä utopiassa, mihin ministeri Lindén viittasi, jolloin Eurooppa on laatinut yhteiset säännöt, mitkä taajuudet ovat kulttuurin ja sivistyksen käytettävissä, ehkä siinä 15—20 vuoden päästä meidän kulttuurimme ja sivistyksemme saa sellaisen hallituksen, joka takaa sen tyyppiset rahoitukset, että nämä investoinnit, mitä näitten tahojen on tehtävä, ovat mahdollisia. Mutta tässä todellisuudessa tänään ja nyt jo tämä hallituksen esitys aiheuttaa sekä sivistykselle että kulttuurille kustannuksia, joita ei ollut huomioitu selvästikään pätkääkään tätä hallituksen esitystä laadittaessa.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Yritin sanoa sitä, että en halua mitenkään väheksyä kulttuuria ja sivistystä, mutta en halunnut puuttua siihen sisällöllisesti. Itse asiassa joudun toteamaan, että olen vuodesta 1997 lähtien työskennellyt sisältötuotannon parissa sähköisissä medioissa. Halusin vaan tukea tätä syrjäseuduilla tuotettavaa laajakaistateknologiaa, mutta pidän myös siitä huolen, että esittämänne huolenaihe tulee varmasti huomioiduksi valiokuntakäsittelyssä.