Timo Soini /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva mietintö pohjustaa tämän päivän keskustelua, mutta se on samalla eduskunnan kahdeksan valiokunnan valmistelema kannanotto YK:n kestävän kehityksen Rio+20-konferenssiin Rio de Janeirossa ensi kesäkuussa. Haluan kiittää valiokuntaani, omaani ja muita, erittäin hyvästä yhteistyöstä mietinnön valmistelussa. Laaja valmistelu osoittaa eduskunnan tälle asialle ja Rio+20:n onnistumiselle antamaa painoarvoa.

Kuten äsken kuulimme, kestävän kehityksen aikaansaaminen vaatii niin pienten kuin suurtenkin maiden sitoutumista, ideointi-, innovaatiokykyä ja globaalia vastuuta. Ulkoasiainvaliokunta on huolestunut Rio+20:n valmistelujen etenemisestä. Valiokunta peräänkuuluttaa poliittista tahtoa ja asennemuutosta, jotta saadaan aikaan tuloksia. Pelkät puheet eivät riitä. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomi toimii aktiivisesti yhdessä muiden maiden kanssa oikeudenmukaisen ja tuloksellisen ratkaisun puolesta. Valiokunta korostaa, että tulosten aikaansaaminen Rio+20-konferenssissa edellyttää, että köyhyyden ja kestävän kehityksen välinen keskinäisriippuvuus otetaan huomioon.

Arvoisa puhemies! Väestön ja kulutuksen kasvu ovat lisänneet luonnonvarojen kulutusta ja ympäristöongelmia johtaen maailmanlaajuiseen kilpailuun luonnonvaroista. Tämä näkyy tällä hetkellä etenkin Afrikassa. Samaan aikaan uusien resurssien löytäminen vaikeutuu ja tuotanto kallistuu. Kilpailu luonnonvaroista ja nousevien maiden taloudellinen asema muuttavat myös geopoliittisia valtasuhteita ja voimasuhteita. Jotkin tärkeät mineraalit riittävät kymmenestä vuodesta muutamaan kymmeneen vuotta. Valiokunta huomauttaa, että liikakulutus ja ekosysteemin vaarantuminen voivat tuoda voimakkaita rajoituksia elintärkeiden luonnonvarojen käytölle. Harvinaisten mineraalien, joita käytetään monien strategisten tuotteiden valmistukseen, osalta on jo nyt toimeenpantu vientirajoituksia.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan luonnonvarojen käyttö ei ole kestävää eikä tehokasta. Parempaan luonnonvarapolitiikkaan on mahdollista päästä kestävän talouden keinoin. Valiokunta korostaa, että ympäristöhaittojen hallinta ja resurssitehokkuuden lisääminen tarjoavat myös mahdollisuuden parantaa kansantalouden tuottavuutta ja kilpailukykyä. Kestävää kehitystä tulee kuitenkin edistää kokonaisvaltaisesti niin, että myös luonnonsuojelu on osa tätä kokonaisuutta. Luonnonvarojen käyttö ja hyödyntäminen eivät saa vaarantaa luonnon monimuotoisuutta, biodiversiteettiä. (Pertti Salolainen: Hyvin puhuttu!)

Kansainvälisesti tarkasteltuna esimerkiksi aurinkoenergia, jossa Suomella on huippuosaamista, on nopeasti kasvava sijoituskohde. Ulkoasiainvaliokunta viittaa sekä ympäristö- että talousvaliokunnan kantoihin ja korostaa, että vihreä talous on nähtävä mahdollisuutena ja uutena kilpailukykyä parantavana tekijänä. Suomella on runsaat luonnonvarat sekä vahvaa ympäristöosaamista, korkean teknologian vientipotentiaalia myös kehitysmaihin ja hyvät edellytykset kestävän luonnonvarapolitiikan edelläkävijäksi. Bisnes tuo myös työtä. Edelläkävijän asema edellyttää kuitenkin myös omien kulutus- ja tuotantotapojen muutosta. Tässä hyvä rohkaisu on, että arjen valinnoilla voi vaikuttaa ja suuret muutokset ovat mahdollisia.

Arvoisa puhemies! Valiokunta korostaa naisten aseman parantamista ja koulutusta keskeisenä osana kestävän kehityksen toteuttamista. Naisten syrjäytyminen koulutuksesta, työstä ja taloudellisesta ja poliittisesta päätöksenteosta merkitsee globaalisti valtavaa resurssien hukkaamista. Kestävästä energiantuotannosta valiokunta toteaa, että yksi tie eteenpäin olisi poistaa haitallisia tukia ja uudistaa toimintamuotoja. Kansainvälisen energiajärjestön IEA:n selvitysten mukaan vuonna 2010 fossiilisia polttoaineita tuettiin yli 400 miljardilla dollarilla eli moninkertaisesti uusiutuviin nähden.

Valiokunta käsitteli ruokaturvahaasteita laajasti. Mikäli ruokaturvaan liittyviin haasteisiin saataisiin Rio+20-konferenssissa yhteisesti sovittu maailmanlaajuinen toimintaohjelma, se helpottaisi muiden kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamista. Ruokaturvaa ja kestävää maataloutta on ehdotettu yhdeksi vuoden 2015 jälkeen mahdollisesti käyttöön otettavaksi kestävän kehityksen tavoitteeksi. Ulkoasiainvaliokunta katsoo maa- ja metsätalousvaliokunnan tavoin, että Suomen tulisi toimia aktiivisesti niin, että ruokaturva ja puhdas ja kestävä maatalous saataisiin yhdeksi kestävän kehityksen tavoitteeksi.

Ottaen huomioon tietotaidon ja teknologiakehityksen ulkoasiainvaliokunta pitää perusteltuna, että Suomen kansalliseksi kärkihankkeeksi on Rion konferenssin valmisteluissa otettu uusien mittareiden kehittäminen kestävälle kehitykselle. Valiokunta muistuttaa, että kansainvälisissä neuvotteluissa arktisten alueiden kysymykset jäävät usein vähälle huomiolle. Suomen tulee pyrkiä siihen, että arktisen luonnon erityinen haavoittuvuus on otettava huomioon globaalitasolla osana kestävää kehitystä.

Martti Korhonen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunta katsoo, että on tärkeää tunnistaa kestävän kehityksen, köyhyyden ja talouden välinen keskinäinen riippuvuus. Globaaleihin haasteisiin voidaan vastata ja ne voidaan myös kääntää mahdollisuuksiksi, jos meillä on siihen riittävä tahtotila. Hyvä lähtökohta tälle tarkastelulle on aikaisemmin tehtyjen sitoumusten toimeenpano ja sen mahdolliset ongelmakohdat.

Globaalit ympäristöongelmat ovat monin tavoin yhteydessä toisiinsa. Köyhyyden vähentäminen ja poistaminen edellyttävät kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien ymmärtämistä. Joka maapallon kolkalla tarvitaan vahvaa sitoutumista kestävän kehityksen tavoitteisiin ja tavoitteiden muuttamista konkreettisiksi toimiksi. Kestävän kehityksen olennaisia edellytyksiä ovat köyhyyden poistaminen, kestämättömien tuotanto- ja kulutustapojen muuttaminen sekä taloudelliselle ja yhteiskunnallis-sosiaaliselle kehitykselle välttämättömän luonnonvaraperustan turvaaminen. Kehityspolitiikan tärkein tavoite on köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen edistäminen. Suomen osaaminen tasa-arvoisessa koulutuspolitiikassa voi olla kehitysyhteistyössä yk-si keino, jolla otetaan niskalenkki köyhyydestä.

Arvoisa herra puhemies! Ympäristövaliokunnan näkemyksen mukaan kestävän sosiaalisen kehityksen keskeiset kysymykset eli köyhyyden poistaminen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus on nostettava etualalle siitä huolimatta, että Rio+20:n prosessin lähtökohtana ovat ympäristökysymykset. Köyhyyden poistaminen onnistuu vain kestävällä luonnonvarataloudella eli sitoutumalla maapallon luonnonvarojen kestävään käyttöön. Kun globaali ilmastonmuutos kohdistuu köyhiin maihin, joilla on yhteiskunnallisia ongelmia, seurauksena voi olla pahimmillaan poliittista epävakautta ja jopa väkivaltaisia konflikteja. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja demokratiakehityksen tukeminen ovat osa kestävän kehityksen politiikkaa. Köyhien maiden sopeutumiskykyä on siis vahvistettava ja vähähiilistä, kestävää kehitystä edistettävä samaan aikaan, kun yhteiskunnallisia rakenteita lujitetaan.

Valiokunta katsoo myös, että Suomen tulee edistää kehittyvien maiden hyppäyksenomaista siirtymistä suoraan puhtaaseen teknologiaan, ilman että ne käyvät läpi ympäristön kannalta samaa haitallista kehitystä kuin nykyiset teollisuusmaat, esimerkiksi Suomi, on käynyt aikoinaan. Tämä teknologiahyppäys edellyttää investointien lisäystä ja teknologian siirtoa talouskumppanuuden kautta.

Ympäristövaliokunta arvioi myös, ettei julkinen kehitysrahoitus tule riittämään vihreän talouden edistämisen rahoitusperustaksi. Tarvittavien investointien rakentamiseen tarvitaan yksityisen sektorin osallistumista, jotta yhteiskunnan rakenteet, toimintatavat ja käytössä oleva teknologia saadaan muutettua kestäviksi. Ympäristö- ja kehityspolitiikan yhdentämisen ohella kestävä kehitys tulee ottaa osaksi talouspolitiikkaa vihreän talouden keinoilla.

Suomen uusi kehityspoliittinen ohjelma tukee Rio+20:n prosessin tavoitteita. Kehityspolitiikalla ja -yhteistyöllä on tuettava luonnonvarojen kestävää käyttöä, ympäristönsuojelua ja luonnon monimuotoisuutta. Näin edistetään myös yhteiskunnallista vakautta, ilmastonmuutokseen sopeutumista, ruokaturvaa ja vesivarojen kestävää hallintaa. Kehittyvät maat pystyvät edistämään maidensa kehitystä ja hyvinvointia vihreän talouden ja luonnonvarojen kestävän käytön avulla.

Arvoisa herra puhemies! Valiokunta katsoo myös, että kestävän kehityksen mittaamiseen tarvitaan uudenlaisia yhdistelmäindikaattoreita, joilla seurataan kehitystä nykyistä bruttokansantuotemittaria huomattavan paljon laajemmin. Uusilla mittareilla seurataan niin ympäristövaikutusten kuin sosiaalisten tekijöiden osuutta hyvinvoinnin kehityksessä. Mittarien avulla suunnataan poliittista keskustelua ja päätöksentekoa yhteiskunnallisten tavoitteiden kannalta tärkeille alueille ja edistetään globaalia kestävää kehitystä.

Paikallishallinnolla on merkittävä rooli kestävän kehityksen edistämisessä. Vahvan kunnallishallinnon maana Suomella on mainio mahdollisuus edistää paikallishallinnon roolin kehittymistä. Paikallishallinnon toimintaedellytysten parantaminen tukee kansalaisten osallistumista ja sosiaalisesti kestävää kehitystä ruohonjuuritasolla. Juuri ruohonjuuritason toimijat on saatava mukaan, jotta kestävän kehityksen tavoitteet pystytään konkreettisesti ja käytännössä toteuttamaan.

Kuten juuri ministeri Ramesh totesi, emme tarvitse suuria puheita ja sanahelinää vaan konkreettisia tekoja. Vaikka ympäristöongelmat ovat globaaleja, ne ratkaistaan paikallisella tasolla ja käytännön toimilla. Ministeri Rameshin sanoin tarvitsemme yhteistyötä ja myös yhteisiä tekoja.

Pertti Salolainen /kok:

Herra puhemies! Rioon matkustaa ilmeisesti kymmeniätuhansia delegaatteja, minä eduskunnan edustajana niiden mukana. Sanon suoraan, että teen sen hieman huonolla omallatunnolla, koska en pidä kovin järkevänä tällaisten jättikokousten järjestämistä. Niiden ekologinen jalanjälki on heikko, ja kuten täällä kuultiin äsken Intian ministerin puheesta, tuloksetkin jäävät usein varsin vaatimattomiksi.

Olen paneutunut huolella nyt tähän problematiikkaan ja pidän täsmälleen oikeana sitä Intian ministerin lähestymistapaa, että on lähestyttävä kokonaisvaltaisesti, holistisesti, näitä kysymyksiä sillä tavalla, että ei vain talouden näkökulmasta eikä vain ympäristön näkökulmasta, vaan yhdistämällä nämä voidaan päästä järkevämpään, vihreään talouteen.

Luonnonvarojen kestävä käyttö, on keskeisellä sijalla tässä problematiikassa, mutta ei pidä puhua vain luonnonvarojen kestävästä käytöstä, vaan pitää puhua myöskin luonnonvarojen suojelemisesta. Se on toinen puoli tätä asiaa. On luonnonvaroja, joita ei voida käyttää edes kestävästi, vaan jotka on suojeltava tulevia sukupolvia varten. Tämä on äärettömän tärkeä näkökulma.

Pidän hyvinä näitä Suomen hallituksen linjauksia valmistelussa, jossa keskitytään vesitalouteen ja näiden hyvinvoinnin mittareitten uudelleen ideoimiseen ja suunnittelemiseen. Se, mitä pelkään tässä kokouksessa, on se, että se keskittyy liiaksi näihin institutionaalisiin rakenteisiin, kuten Unepin uudistamiseen jnp. eli käytetään valtavasti aikaa näistä institutionaalisista rakenteista jauhamiseen ilman, että se johtaa mihinkään konkreettisiin tuloksiin ja toimenpiteisiin. Suomen pitää myöskin ajaa — koska Suomi esiintyy siellä osana EU:ta — tavoitteitaan EU:n tavoitteisiin sisään sillä tavalla, että saamme laajemman kaikupohjan myöskin Suomen tavoitteille sitä kautta, koska me esiinnymme pääsääntöisesti siellä EU:n jäsenenä.

Lopuksi, herra puhemies, kuulin erään intialaisen ministerin aikaisemmin sanoneen järkevyyden: "There is enough for everyone’s need in the world, but not for everyone’s greed." Eli maailmassa on tarpeeksi ihmisten tarpeisiin, mutta ei ahneuteen.

Päivi Lipponen /sd:

Arvoisa puhemies! Jos nykyvauhdilla edetään, vuonna 2050 tarvitaan vähintään neljä uutta maapallollista luonnonvaroja, jotta voidaan täyttää elintason ja väestönkasvun synnyttämät tarpeet. Kun edellisen Rion huippukokouksen tilannetta 20 vuotta sitten vertaa tähän päivään, tavaroiden tuotanto on kasvanut 75 prosenttia ja samaan aikaan metsäpinta-ala on vähentynyt 300 miljoonaa hehtaaria, eli tilanne on todella huolestuttava. Hiilidioksidipäästöjä on saatava alas 50—80 prosenttia nykytasosta vuoteen 2050 mennessä, mikäli halutaan pitää ilmastonmuutos aisoissa. Nyt todella haetaan uutta starttia Rio+20-konferenssista.

Tulevaisuusvaliokunta on tehnyt asian parissa paljon töitä ja käsitellyt laajasti luonnonvaroja ja kestävää kehitystä vastatessaan valtioneuvoston energia- ja ilmastopoliittiseen tulevaisuusselontekoon. Tämän kyseisen käsittelyssä olevan mietinnön lopusta löytyvät TuVin lausunnot, joissa ilmastopolitiikka nostetaan ekologisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävän kehityksen osaksi ja pidetään tätä hyvin tärkeänä. Suomen on tavoiteltava vihreää kasvua, jossa säästetään energiaa ja lisätään energiakäytön hyötysuhdetta sekä huolehditaan energianhinnan kohtuullisuudesta.

Hallituksen tulee myös ottaa yhdeksi ilmastopolitiikkansa painopisteeksi metsien hiilinielujen ja hiilivarastojen hallinta ja toimia EU:ssa ja YK:n ilmastoneuvotteluissa niin, että hiilinielujen vahvistamista ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämistä kohdellaan yhdenmukaisemmin. Hallituksen tulee myös edistää puutalorakentamista ja olemassa olevan talokannan energiatehokkuuden parantamista ja korjaustöiden laajamittaisempaa käynnistämistä, kun tehdään näitä ratkaisuja.

Maria Lohela /ps:

Arvoisa puhemies! Olin juuri viime viikolla Parlamenttienvälisen liiton yleiskokouksessa Ugandan Kampalassa muutamien muiden edustajien kanssa, ja kokousten välissä meillä oli jonkin verran mahdollisuuksia tutustua esimerkiksi Suomen rahoittamaan kehitysyhteistyöhön Ugandassa.

Yhdessä niistä kohteista esille nousivat väestönkasvuun liittyvät kysymykset. Esimerkiksi Ugandassa naiset saavat 6—7 lasta, väestönkasvu on 3,5 prosenttia ja tällä hetkellä ugandalaisia on 32 miljoonaa, mutta arvio on, että vuonna 2025 jo 58 miljoonaa. Ugandassa väestönkasvu on siis melkein nopeinta maailmassa, ja siksi se toimiikin hyvänä — tai voisi sanoa, että huononakin — esimerkkinä luonnonvarojen kestävään käyttöön liittyvissä kysymyksissä.

Täällä Suomessa väestönkasvu ei ole haaste, eikä täältä katsottuna ole välttämättä mitenkään helppo ymmärtää, millaisia seurauksia siitä voi muualla olla. Mietin kuitenkin, miten luonnonvarojen riittävyys sekä kestävä käyttö edes voidaan maailmanlaajuisesti turvata, kun esimerkiksi jo nyt vakavasta köyhyydestä kärsivässä Afrikassa väestön ennakoidaan kaksinkertaistuvan seuraavan 40 vuoden kuluessa, ja onko tätä kokonaiskuvaa mahdollista pohtia analyyttisesti myös Riossa.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Jo yli miljardi ihmistä näkee nälkää ja toinen miljardi syö vähäarvoista ravintoa maapallolla. Samaan aikaan jopa samoissa maissa liikalihavuus on hälyttävästi kasvanut. Ruokaa siis olisi, mutta se on jakautunut epätasaisesti ja osa siitä päätyy jätteeksi ja ruuasta on tullut keinottelijoiden sijoituskohde. Ellei globaalista ruokaturvasta ja kestävästä maataloudesta huolehdita, nälkäisten määrää ei pystytä puolittamaan vuoteen 2015 mennessä.

Maailma on myös janoinen, koska olemme nälkäisiä, totesivat professorit Olli Varis ja Matti Kummu ulkoasiainvaliokunnassa. Vesi, kuten ruokakin, on jakautunut maapallon väestön kesken erittäin epätasaisesti. 1960-luvulta vuoteen 2005 vesistressialueilla asuvien ihmisten määrä on liki kymmenkertaistunut.

Suomen kannalta olisi erittäin tärkeää kehittää kansainvälisen talouden pelisääntöjä esimerkiksi vesivarojen ja sosiaalisten kysymysten kannalta yhtenäiseen suuntaan. Ruokaturvaa taas kyettäisiin parantamaan ja konflikteja ehkäisemään tuottavuutta lisäämällä, pysäyttämällä viljelysmaan kestämätön lisääminen, muuttamalla ruokavaliota ja puolittamalla maailmanlaajuinen ruokahävikki. Jopa 750 miljoonaa ihmistä saisi ruokaa, jos ruokahävikki voitaisiin puolittaa.

Naisten aseman parantaminen kaikilla yhteiskunnan sektoreilla on aivan avainasia köyhien maiden kehittymisessä. Muun muassa kehitysmaiden maataloudesta vastaavat pääosin naiset, mutta he omistavat vain noin kymmenesosan maata, eli maanomistusoloja on ilman muuta kehitettävä. Sukupuolinäkökulma on saatava mukaan kehityksen prosesseihin ja naisten osallistuminen on taattava kaikessa poliittisessa päätöksenteossa. Naisten seksuaaliterveys, seksuaalioikeudet ja mahdollisuus perhesuunnitteluun on todellakin otettava Rio-prosessissa vakavasti.

Väestödynamiikka, väestön alueellinen tiheys, siirtolaisuus, kaupungistuminen, väestön ikärakenne: ne vaikuttavat olennaisella tavalla kestävän kehityksen suunnitteluun. Ja vihreä talous on Rion konferenssin ytimessä. Ympäristöongelmat kärjistävät eriarvoisuutta ja konfliktien uhka lisääntyy. Haluan kysyä: miten eriarvoisuuden vähentämisen tavoite näkyy konkreettisesti vihreän talouden edistämisessä?

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Jos katsoo taaksepäin näitä YK:n suuria ympäristö- ja kestävän kehityksen kokouksia, niin niillä on kaikilla ollut aika käänteentekevä merkitys. Vuoden 72 Tukholman kokouksen jälkeen perustettiin YK:n ympäristöohjelma Unep vuonna 74. Rion kokouksessa vuonna 92 nousi esille ainakin kaksi tärkeää teemaa, jotka saivat välittömiä seurausvaikutuksia. Toinen oli globaalien metsien suojelu, toinen olivat ilmastokysymykset, joista sitten seurasi aikanaan Kioton ilmastokokous. Siinä mielessä minusta ainakin odotuksia kannattaa kohdistaa myös tähän tämän kesän Rio+20-kokoukseen, vaikka on myös tietysti näköpiirissä, että aina YK-kokoukset eivät ole tehokkaita, mutta Suomen ja Euroopan unionin pitäisi lähteä siitä, että saadaan aikaan jotakin uutta, jossa katsotaan tulevaisuuteen.

Meille tietysti jotkut kysymykset ovat tärkeitä: alueelliset meret, Itämeri, arktiset alueet ja niiden ympäristöturvallisuus, jotka ovat nousseet viime aikoina keskusteluun ja joihin valiokunnan puheenjohtaja Soinikin kiinnitti puheenvuorossaan huomiota.

Mutta haluaisin, että nostaisimme esille myös YK:n hallintoon liittyviä asioita, koska näiden kokousten välillä on tärkeää, kuka niitä asioita YK:ssa hoitaa ja miten niitä hoidetaan. Yksi on tämä kestävän kehityksen komissio New Yorkissa. Sitähän pidetään lähinnä vitsinä tänä päivänä. Se ei pääse edes omista dokumenteistaan yksimielisyyteen. On esitetty ajatus, että sen sijalle saataisiin tällaista YK:n ihmisoikeuskomissiota vastaavaa työskentelyä. Eihän sekään ole optimaalinen, mutta se on sentapainen mekanismi, joka sitten voisi puuttua myös maiden kestävän kehityksen ohjelmiin. Toinen olisi tämä ajatus YK:n ympäristöohjelman Unepin tason nostamisesta Uneoksi tai Weo:ksi. Nämä kaksi hallinnollista reformia ovat sellaisia, jotka toisivat vakavuutta YK:n tapaan hoitaa näitä asioita jatkossa.

Aivan lopuksi, kuten tohtori Ramesh täällä mainitsi, myös tällaiset selkeät kestävän kehityksen tavoitteet, joita maat asettaisivat, pitäisi ottaa asialistalle tuolla Riossa.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Om alla skulle leva som vi gör skulle det behövas fyra jordklot. Vi lever över våra tillgångar och tär på naturresurserna. För att få en förändring mot en bärkraftig global utveckling måste industriländerna ändra på sina levnadsvanor, minska konsumtionen och öka energieffektiviteten. Också i u-länderna och i de länder som har en stark ekonomisk tillväxt måste den välbärgade klassen och medelklassen ändra på sitt konsumtionsmönster.

Ministeri Ramesh muistutti meitä tänään siitä, että elintaso- ja kulutuskäyttäytymiserojen tasoittamista tarvitaan rikkaiden ja köyhien maiden välillä, mutta myös rikkaiden ja köyhien ihmisten välillä köyhissä maissa.

Redan nu har gränserna för en hållbar utveckling överskridits på många områden. Varje gång en ny oljekälla utvinns förstärks klimatförändringen. Att utvinna naturresurserna i de arktiska regionerna kommer att leda till miljörisker och olyckor och strider mot målsättningen att minska användningen av fossila bränslen.

Jos IEA:n energiantuotantoa koskeva ennuste toteutuu, kyseessä on epäonnistuminen. Ennusteen mukaan uusiutuvien energialähteiden käyttö kasvaa vain 13 prosentista 18 prosenttiin vuoteen 2035 mennessä. Kasvu edellyttää uusiutuvan energian tuen lisäämistä 66 miljardista Yhdysvaltain dollarista 250 miljardiin dollariin. Vertailu osoittaa fossiilisten energialähteiden tuen olevan yli 400 miljardia dollaria eli siis moninkertaisesti suurempi kuin uusiutuvien energialähteiden tuki.

En bärkraftig utveckling förutsätter en mycket snabbare övergång till förnybara energiformer och framförallt att de fattigaste länderna i bland annat Afrika måste få tillgång till solenergi, teknologi och andra förnybara energiformer. Förnybar energi är skonsam för miljön och kan underlätta människornas liv i de fattigaste länderna. Mera tid skulle bli över för skolgång, företagsamhet, matproduktion, det vill säga sådant som stöder en ekonomisk tillväxt och ett liv ut ur fattigdomen.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Köyhyyden vähentäminen vaatii hyvinvoivien, kehittyneiden maiden luopumista siitä, että voisimme hyötyä, esimerkiksi hyötyä jatkuvasti köyhien maiden runsaista luonnonvaroista. Kehitysmaiden ja niiden maiden kansalaisten tulee saada hyöty itse, ja meidän parempiosaisten on pidettävä huoli siitä, ettemme omaan kyltymättömään tarpeeseemme enenevästi hae kasvavaa hyötyä tukiessamme köyhiä maita kehityksen ja kasvun tiellä.

Ilmastonmuutos on tosiasia. Sen synnystä ja syistä me voimme kinata, mutta on nähtävä, että jatkuvaa ilmastopolitiikan radikaalia ryhtiliikettä tarvitaan. Miten pääsemme vähähiiliseen yhteiseen maailmaan? Tarvitsemme ne parhaat käytänteet, mallintamiset ja konkreettiset esimerkit siitä, miten toimintaa muuttamalla ja uusia toimintaratkaisuja kehittämällä on saatu tuloksia. Tämä toivottavasti tulee esille myös täällä kokouksessa. Miten pääsemme siihen, että talouselämämme on yhä enemmän vihreää talouselämää?

Köyhyyden haltuunoton kannalta ilmastopolitiikalla on konkreettista vaikutusta. Maanomistus, maanviljely ja oman ruuan tuotanto ovat merkittäviä elinehtoja juuri köyhimmissä maissa. Tältä osin vähintäänkin ilmastonmuutoksen pysäyttäminen, hidastaminen ja muutosvaikuttaminen on tärkeää.

On myös merkittävää poliittisesti nähdä se, että ilmastonmuutoksen torjunnalla on esimerkiksi kansojen vaeltamiseen vaikutusta. Koulutuksen ja terveydenhuollon osaamisen merkitystä kehittyvissä maissa ei tule unohtaa. Naisten ja tyttöjen osuus koulutuksen, terveyden ja työn osalta on koko kansakuntaa tervehdyttävä, ja tärkeä perustarve on vesi. Vesitaloudesta ei koskaan puhuta liikaa.

Rio+20-prosessi tulee nähdä oppimisprosessina. Mitä osaamista, mitä hyvää meillä on teille antaa, miten voimme ottaa oppia toisten parhaista käytänteistä? Niin kauan kuin me emme pysty poliittisella (Puhemies koputtaa) tai talouselämän tasolla uudistumaan ja katsomaan maapallomme elinoloja sen kestävän käytön näkökulmasta, emme voi tehdä kestäviä ratkaisuja.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Ihmisiä on maapallolla muutaman sadantuhannen vuoden ajan liikkunut, ja he ovat muokanneet ympäristöä mieleisekseen, käyttäneet luonnonvaroja hyväkseen, ja olemme vasta hyvin myöhään havainneet, että tämä on tapahtunut kestämättömällä tavalla, jossa ei ole otettu huomioon uusiutumattomien luonnonvarojen riittävyyttä eikä pidetty huolta uusiutuvien luonnonvarojen uusiutumiskyvyn säilymisestä. Vasta ilmastonmuutos on oikeastaan herättänyt meidät. Voi olla, että meillä parhaassakin tapauksessa on enintään muutama vuosikymmen aikaa sopeuttaa kaikki ihmisen toiminnot maapallolla ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävän kehityksen vaatimuksiin, eikä ole mitään takeita siitä, onnistummeko me tässä.

Ehkä me vähän paremmin voimme tätä arvioida Rio+20-kokouksen jälkeen. Tuohon kokouksen alkuun on enää 70 päivää, ja siihen nähden valmistelut ja tulokset ovat edelleenkin hyvin, hyvin avoimia. Tämä antaa tietysti aihetta huoleen, mutta se on myöskin mahdollisuus, mahdollisuus niille, jotka tietävät, mitä haluavat ja mitä tuosta kokouksesta tulisi saada ulos. Me olemme Suomessa pyrkineet valmistautumaan pitkään ja hyvin laaja-alaisesti tähän tärkeään kokoukseen kaikkien ministeriöiden, kansalaisjärjestöjen, eduskunnan ja muiden toimijoiden kanssa, mutta olemme myöskin toimineet sillä tavoin, että kolmen ministerin kirjeellä lähestyimme komissiota ja EU:n puheenjohtajavaltiota, ja tällä kirjeellämme on ilmeisesti ollut se vaikutus, että EU:ssakin on nyt aika myöhäisessä vaiheessa otettu valmisteluihin huomattavasti toiminnallisempi ja tehokkaampi ote.

On muistettava, että kestävä kehitys on myös turvallisuuskysymys. Luonnonvarojen käyttöön liittyy usein myös konfliktien mahdollisuus jännitteiden kärjistyessä. Meidän kärkihankkeemme liittyvät vesivarojen hallintaan, bkt:tä täydentäviin indikaattoreiden ja mittareiden kehittämiseen. Voi sanoa, että Suomi on ollut monessa mielessä edelläkävijä, ja meille antaa puhevaltaa myös se, että pohjoismaista mallia toteuttavana hyvinvointivaltiona meillä on ollut aivan keskeinen ansio naisten oikeuksien ja aseman vahvistamisessa. Naiset ovat edelleen monissa maissa aliarvostettu ja alikäytetty voimavara, jota ilman me emme tule saavuttamaan kestävää kehitystä. Siksi tämäkin on Suomen keskeisiä painopisteitä.

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Ministeri Rameshin vierailu on meille tärkeä mahdollisuus ymmärtää, miten Intian kaltainen maa ajattelee kestävästä kehityksestä. Mielestäni ehkä se tärkein viesti on se, että meidän todella tulee ymmärtää se, että maailmanlaajuisesti ei tulla saavuttamaan tärkeitä kansainvälisiä sopimuksia, ellei globaali oikeudenmukaisuus ohjaa kaikkia näitä keskusteluja. Ja juuri sen takia Rion konferenssi on niin tärkeä, koska paitsi että se on todella nyt pitkästä aikaa mahdollisuus korostaa ekologisten reunaehtojen merkitystä, myöskin sitä, että rikkaiden maiden on luovuttava jostakin.

Aivan niin kuin täällä keskustelussa ovat edustajat todenneet, niin on myöskin muutettava tuotanto- ja kulutustapoja rikkaissa maissa. Haluaisin ehkä muistuttaa tästä prosessista, jossa nyt olemme, että jo Rio+10-kokouksessa Johannesburgissa Suomen aloitteesta Euroopan unioni nosti esiin kestävien tuotanto- ja kulutustapojen ohjelmat. Tämä oli myöskin yritys näyttää, että kyse ei ole jostakin sellaista, mikä koskee noita muita köyhiä maita, vaan tämä prosessi koskee meitä kaikkia.

Nyt tämä keskustelu on mahdollista ottaa ajan tasalle sillä tavalla, että lähdemme tosissaan pohtimaan sitä, millä tavalla vihreän talouden toimintaohjelma voisi olla se tapa, jolla pystytään saamaan aikaan ekologisesti kestävät ja myös sosiaalisesti kestävät, yhteiskunnallisesti kestävät muutokset elämäntapoihin eli tuotantoon ja kulutukseen. Uskon, että tämä on se, sanoisin, oljenkorsi tässä tilanteessa, jossa vielä on hetki aikaa toimia näiden luonnon reunaehtojen kunnioittamisen palauttamiseksi.

Vihreä talous merkitsee sitä, että voimme myös osoittaa, että se ei ole ainoastaan ympäristön kannalta järkevää toimintaa, vaan se on myös taloudellisesti järkevää. Uskon, että myöskin valtiovarainministeriöt tulevat huomaamaan vihreän talouden mahdollisuudet. Myöskin elinkeinoministeriöt tulevat huomaamaan, että resurssitehokkuus, joka on yksi meidän kansallisia kärkiteemojamme, joista ympäristöministeri Ville Niinistö varmasti puhuu enemmän, on todella avain myös tehokkaaseen talouteen.

No nyt, mitä voimme odottaa Rion kokoukselta? Ensinnäkin on hienoa, että eduskunta on niin monipuolisesti paneutunut Rion valmisteluihin. Voimme odottaa sitä, että todellakin näitä yli 10 vuotta sitten hyväksyttyjä vuosituhattavoitteita täydennettäisiin vähitellen kestävän kehityksen tavoitteilla. Olemme etuoikeutettuja voidessamme pohtia, mitä nämä ehkä olisivat.

Itse haluaisin ehdottaa, että todellakin nyt teemme kaikkemme, että hyvinvointia alettaisiin kansainvälisesti mitata muillakin mittareilla kuin bkt:llä. Tässä olemme tehneet hyvää valmistelutyötä.

Sitten ilmastokestävyys on asia, joka on pakko ottaa näihin tavoitteisiin mukaan sen takia, että maailman köyhimmät jo nyt kärsivät ilmastonmuutoksesta tavattoman paljon. Tämä näkyy Afrikassa ja Aasiassa. Näkyyhän se myös rikkaissa maissa.

Energian saatavuus on varmasti kysymys, johon kestävän kehityksen tavoitteissa tullaan törmäämään sen takia, että maailmassa aivan liian moni ihminen joutuu elämään ilman sähköä, kantamaan polttopuunsa kuivuuden takia yhä pidempien etäisyyksien takaa.

Ja sitten haluaisin nostaa esiin sen, että yksi indikaattori, (Puhemies koputtaa) joka mielestäni tarvitaan edistyksen mittaamiseen, on naisten osallisuus päätöksentekoon. Uskon, että sen avulla pystytään saavuttamaan edistystä myös muilla kestävän kehityksen aloilla.

Ympäristöministeri  Ville  Niinistö

Arvoisa puhemies! Riossa, 20 vuotta Rion ensimmäisen kestävän kehityksen kokouksen jälkeen, meillä on erittäin hyvä tilaisuus palauttaa tämä planeetta raiteilleen. Jos me ajattelemme viime vuosikymmenien kehitystä, niin se taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisesti kestävän kehityksen rakennelma, joka Riossa 20 vuotta sitten luotiin, ei vielä ole toteutunut käytännössä meidän talousjärjestelmässämme.

Ilmastonmuutos uhkaa karata käsistä, luonnonvarat hupenevat, raaka-aineiden hinnat nousevat, ja meidän on pakko muuttaa meidän taloutemme rakenteita, jotta taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi on ihan lähivuosikymmeninä mahdollista säilyttää ja sitä on mahdollista kasvattaa. On ollut hienoa nähdä, että eduskunta on käynyt tästä laajan prosessin, jossa ovat olleet monet valiokunnat mukana, tutustunut tähän prosessiin ja tuonut siihen arvokkaita näkökulmia.

EU lähestyy yhdessä Rioa mahdollisuutena yhdistää planetaariset, ekologiset rajat taloudelle ja se, että köyhyydestä voidaan päästä eroon. Jos me ajattelemme sitä, että me tällä hetkellä ylikulutamme luonnonvaroja 40 prosenttia vuosittain verrattuna siihen, mitä niitä uusiutuu, ja että esimerkiksi 70 prosenttia maailman trooppisista kalakannoista on romahduksen partaalla, niin on selvää, että kun tämä resurssitilanne on mikä on, niin köyhyyttä on mahdollisuus torjua vain sillä, että me muutamme talouden rakenteita. Esimerkiksi Afrikassa pystytään kehityspolitiikalla, talouspolitiikalla ja kauppapolitiikalla luomaan sellaista kehitystä, jossa ympäristöeroosio ei lisäänny vaan sitä voidaan vähentää, jossa voidaan hillitä ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia ja jossa voidaan hypätä fossiilisten polttoaineiden kulutusvaiheen yli.

Meillä on isot haasteet edessämme, jotta sosiaalinen kehitys voi olla oikeudenmukaista ja ekologinen kehitys kestävää, mutta meillä ei ole kauheasti hyviä vaihtoehtoja, koska ilman tätä muutosta tämä raaka-ainevetoinen talousjärjestelmä muodostuu mahdottomaksi. EU tuo jo tällä hetkellä 50 prosenttia tarvitsemistaan raaka-aineista EU:n ulkopuolelta, ja fossiilisten polttoaineiden ja keskeisten luonnonvarojen hinta on nousussa. Me olemme riippuvaisia tuontitavarasta, jonka hinta nousee, ja näin ollen se, että saadaan vähemmästä irti enemmän ja siirrytään resurssitehokkaaseen talouteen — lyhyesti sanottuna vihreään talouteen — on talouden kilpailukyvyn, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristöllisen vastuun kannalta se paras tie eteenpäin. Tätä me tavoittelemme Riossa yhdessä: Suomi, EU, kaikki maailman maat yhdessä rintamassa.

Voi sanoa, että virkamiesvalmistelussa on ollut paljon epävarmuutta siitä, ovatko kaikki riittävän voimakkaasti sitoutuneet siihen, että Riossa saadaan hyviä tuloksia. Mutta ministeritasolla, EU:n ympäristöministerineuvostossa, joka on EU:n linjauksia linjannut, sekä eri kansainvälisissä kokouksissa on tullut optimistiseksi sen suhteen, että kun me näemme yhdessä sen, että inklusiivisessa vihreässä taloudessa — jossa ratkaistaan köyhyysongelmia sekä luodaan talousjärjestelmälle sellaisia pelisääntöjä, joissa ympäristötehokkuus, resurssitehokkuus ja parempi jätehuolto on kannattavampaa kuin ympäristön pilaaminen ja luonnonvarojen ylikulutus — meillä on mahdollisuus luoda sellainen mittaristo kestävälle kehitykselle, jossa mitataan muitakin asioita kuin talouskasvua eli pitkän aikavälin kestävyyttä. Ja sitten yhdistetään tämä vihreän talouden tavoitteisto näihin kestävän kehityksen tavoitteisiin, jotka jatkavat vuosituhattavoitteiden linjaa siitä, että globaalilla (Puhemies koputtaa) tasolla asetetaan tavoitteita sille, miten ihmiskunnan toiminta saadaan kestäväksi. Näitä kestävän kehityksen tavoitteita, joissa näkyy ympäristönäkökulma, sosiaalinen vastuu ja talouden kasvun mahdollistaminen, näitä me Riossa tavoittelemme. Olen optimistinen sen suhteen, että kun kovasti rutistetaan, niin sieltä myös saadaan riittävän hyviä tuloksia.

Leena  Harkimo  /kok:

Puhemies! Meillä täällä Suomessa kansakunta ikääntyy vauhdilla. Maailmanlaajuisesti kuitenkin nuorten sukupolvi on suurempi kuin koskaan. Lähes puolet maailman väestöstä on alle 25-vuotiaita. Ja tämä merkitsee sitä, että heistä 1,2 miljardia asuu kehitysmaissa. Tätä taustaa vasten on helppo todeta, että nuoret ovat kestävän kehityksen moottoreita. Heidän koulutuksellaan, terveydellään, omien lasten hankinnalla ja mahdollisuuksilla työllistyä on siis ratkaiseva merkitys kestävälle kehitykselle.

Suomi tekee varsin hyvää työtä kehitysmaiden peruskoulutuksen parissa, mutta nuorten jatkokoulutuksessa ja ammatillisessa koulutuksessa meillä olisi vielä paljon tehtävää, ja siihen tulisi mielestäni panostaa. Me suomalaiset nostamme, ja haluamme nostaa, usein esiin kehitysmaiden naiset, tasa-arvon, tyttöjen ja naisten koulutuksen, yrittäjyyden jne. Nämä painopisteet ovat erittäin tärkeitä. Mutta tämän rinnalla me emme saa kuitenkaan unohtaa sitä tosiseikkaa, että esimerkiksi rikollisuus ja väkivalta ovat usein nuorten, kouluttamattomien, työttömien miesten ja poikien ongelma. Tutkimuksen mukaan jokainen vuosi koulussa vähentää 20 prosenttia nuorten miesten osallistumista aseellisiin konflikteihin.

Minun viestini on siis se, että Suomen tulee huolehtia siitä, että nuoret, niin tytöt kuin pojat, nostetaan kestävän kehityksen keskiöön Rio+20-prosessissa.

Pauli Kiuru /kok:

Arvoisa herra puhemies! Muutama detalji, joka koskee väkiluvun kasvua. Maailman väkiluku kasvaa päivässä noin 220 tuhannella, joka vastaa Tampereen väkilukua: joka päivä yksi Tampere lisää tähän maapallolle. Vuodessa 80 miljoonaa, ja arvion mukaan vuonna 2050 väkiluku mahdollisesti taittuu siellä 9—10 miljardin luokassa.

Valitettavasti tämä perusongelma ei riittävästi mielestäni näy näissä valiokuntien lausunnoissa eikä mietinnössä. Toivoisin, että Suomi entistä voimakkaammin, ponnekkaammin toisi tätä asiaa esiin. Eroosio, metsien hakkuut, ruuan riittämättömyys, päästöt — tämänsuuntaiset ongelmat ovat kaikki johdannaisia tästä väkiluvun kasvusta. Minä tiedän, että tätä on erittäin vaikea ottaa esille, on syy sitten uskontoon, kulttuuriin tai mihin tahansa liittyvä, mutta pakko se vaan on, ja kannustan Suomen neuvottelijoita tuomaan tätä asiaa vahvasti esille.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Kesällä Brasiliassa pidettävä kestävän kehityksen konferenssi on osa vuosikymmeniä jatkunutta työskentelyä. Taustalla on ymmärrys siitä, että maapallon luonnonvarojen uusiutumis- ja kestokyky on rajallinen. Väestönkasvu ja kasvava uusiutumattomien luonnonvarojen kulutus johtavat planeettamme vakavaan ylikuormitustilaan.

Yleistyvä tavaran kuluttamiseen perustuva elämänmuoto yhdistyy fossiilisten polttoaineiden käyttöön ja merkitsee tuntuvaa lisärasitusta monimuotoiselle elämälle maapallollamme. Kestävä kehitys tähtää tuhoon johtavan kehityksen pysäyttämiseen. Tiedossa olevien, äärimmäisen vakavien ongelmien ratkaisuna ei ole kehityksen pysäyttäminen, vaan kehityksen sisällön muuttaminen. Taloudellinen kasvu on osoittautunut varmimmaksi keinoksi lisätä yleistä hyvinvointia. Tätä havaintoa ei olla kiistämässä, mutta on välttämätöntä löytää vaihtoehto rajallisten resurssien käyttöön nojaavalle kasvulle.

Kestävän kehityksen tulee perustua uusiutuvien luonnonvarojen käytölle. Tavaratuotannon ja kulutuksen sijaan toimeliaisuuden, työllisyyden ja hyvinvoinnin kasvua on etsittävä erilaisista sisällöntuotannon ja palvelujen tarjonnan muodoista.

Kestävän kehityksen rakenteiden luomisessa merkitystä on sillä, miten kehitystä mitataan. Kuten ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä käy ilmi, Suomi korostaa toimivien mittaamistapojen kehittämistä. Vakiintuneesti kasvumittarina käytetty bruttokansantuote on jatkossakin yksi tärkeä kasvun ja kehityksen mittari. Bkt ei kuitenkaan riitä ohjaamaan kehitystä ja kasvua luonnon monimuotoisuuden, elinympäristön, inhimillisyyden, tasa-arvon ja demokratian vahvistamiseen.

Arvoisa puhemies! Ilmaston lämpenemisen vaikutukset ovat osoittaneet, että maapallon kestävyys on globaali, kaikkia maita ja kansoja koskeva asia. Myös väestökysymykset — väestön kasvu ja väestön laajamittainen liikkuminen pakolaisuuden ja siirtolaisuuden muodossa — koskettavat koko ihmiskuntaa. Riossa pidettävä konferenssi antaa mahdollisuuden kansojen yhteiseen ymmärrykseen kestävän kehityksen sisällöistä. Ymmärryksen lisäksi tarvitaan myös laajaa sitoutumista välttämättömiksi todettuihin keinoihin kehityksen kääntämiseksi kestävälle uralle.

Riitta Myller /sd:

Arvoisa puhemies! Kehittyneet maat ovat vastuussa siitä, että maapallolla eletään yli varojen. Niinpä meidän on ensisijainen vastuu myös siitä, että kestäviä ratkaisuja etsitään ja löydetään tiellä takaisin kestävään kehitykseen.

Kuten ministeri Ramesh puheessaan monin kohdin sanoi: olemme jo ylittäneet kestävyyden, osin moninkertaisesti. Puhumme mielellämme win-win-tilanteesta, joka tarkoittaa sitä, että kehittyneet maat antavat omaa teknologiaa kehitysmaiden käyttöön, ja erityisesti näemme tässä mahdollisuuden kehittyneille maille löytää uusia työpaikkoja, uutta kehitystä, ja toisaalta sitten ratkaista kehitysmaiden ongelmia.

Tämä tiettyyn pisteeseen saakka toimii näin. Mutta ennen kaikkea on huolehdittava siitä, että vietävä, kehitysmaissa käytettävä teknologia, joilla ratkotaan sikäläisiä ongelmia, on sellaista, joka on käytettävissä näissä maissa ja auttaa näitä maita kehittämään omaa yhteiskuntaansa ja viemään omaa kehitystään eteenpäin. Tässä on nimenomaan kysymys tästä koulutuksesta, mutta myös siitä, että resursoidaan kehitysmaat ottamaan kehitys omiin käsiinsä.

Kiinnitin samaan asiaan huomiota kuin edustaja Salolainen: ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä toiminta Euroopan unionin tasolla oli lähes tyystin sivuutettu. Sen sijaan täällä kaikki puheenvuoron käyttäneet ministerit ansiokkaasti toivat esille sen, miten Suomi on jo tuonut omia tavoitteitaan EU:n yhteiseen pöytään, ja näinhän täytyykin olla. Esimerkiksi kysymykset mittareista ja tavoitteista — esimerkiksi ilmastotavoitteiden mukaan ottaminen keskeisesti — ovat sellaisia, joissa me emme yksin pärjää, mutta silloin, kun ne ovat yhteisiä Euroopan unionin tavoitteita, niillä on mahdollisuus tulla myös Rio+20-loppuasiakirjoihin.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Nuorten asema tulee nostaa konferenssin yhdeksi teemaksi, sillä vuoteen 2025 mennessä 1,3 miljardia alle 30-vuotiasta nuorta on tulossa työmarkkinoille, ja heistä ainoastaan 300 miljoonaa voidaan työllistää. Ilman koulutusta työnsaantimahdollisuudet ovat pienet ja moni nuori joutuu syrjäytyneeksi, turhautuu ja ajautuupa jopa rikolli-suuteen.

Suomen tulee ottaa voimakkaasti kantaa lasten ja naisten aseman parantamiseksi. Ihmisoikeuksia kunnioittava perhesuunnittelu sekä lisääntymisterveyspalveluiden ja oikeuksien parantaminen ovat keskeisiä tekijöitä kestävän kehityksen saavuttamisessa. Toimenpiteet auttavat tyttöjä pysymään koulussa pitempään ja vähentävät ei-toivottuja raskauksia. Naisilla on merkittävä rooli perheiden hyvinvoinnissa, ruokaturvassa, maataloudessa sekä taloudellisessa ja sosiaalisessa turvallisuudessa. Jos naisilla olisi samanarvoiset tuotantoresurssit käytettävänä, arvion mukaan voitaisiin vähentää nälkäisten määrää jopa 150 miljoonalla. Suomi on sitoutunut edistämään naisten maaoikeuksia. Onkin tärkeää edesauttaa myös naisten osallistumista päätöksentekoon.

Arvoisa puhemies! Suuressa köyhyydessä elää noin 1,3 miljardia ihmistä. Maailman 7 miljardista asukkaasta kolmannes on 0—18-vuotiaita. Joka toiselta maailman lapselta puuttuvat kasvun ja kehityksen perusedellytykset. Ruoka, vesi, asumus, mahdollisuus terveyteen tai koulutukseen tai nämä kaikki puuttuvat. Runsaat 9 miljoonaa lasta kuolee vuosittain tauteihin, jotka voitaisiin estää. Jos maailmassa olisi 100 lasta, heistä olisi 55 Aasiassa, 16 Afrikassa Saharasta etelään, 8 Latinalaisessa Amerikassa ja loput 21 Lähi-idässä, Itä-Euroopassa ja teollisuusmaissa.

Tuleeko maailma paremmaksi? Toivottavasti kesäkuulla järjestettävä konferenssi Rio+20 antaa muutamaan esille ottamaani asiaan vastauksen.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä muun muassa ympäristövaliokunta painottaa, että uusiutuvien luonnonvarojen käytön voimakas lisääminen fossiilisista luonnonvaroista luopumiseksi muodostaa haasteen luonnon monimuotoisuuden säilymiselle yleensä kestävän kehityksen tavoitteiden kannalta.

Talousvaliokunnan tavoin myös ulkoasiainvaliokunta painottaa vihreän talouden haasteiden erilaisuutta. Näin se on, haastetta riittää. On pakko kysyä, mitä kestävä kehitys on. Teollisessa kilpailuyhteiskunnassa muutoksen määrää kilpailu ja sitä kautta jatkuva muutospaine uudistaa menetelmiä. Siksi markkinavoimat kulkevat askeleen kestävän kehityksen edellä.

Markkinavoimat kumoavat kaikki kestävän kehityksen hienot suunnitelmat, koska jatkuvan kasvun seurauksena teknologian hyvätkin saavutukset tavallaan kumoutuvat kulutuksen lisääntyessä. Koska poliittinen päätöksenteko perustuu kompromisseihin, nopeat muutokset, joita kestävä kehitys edellyttää, ovat mahdottomia. Siksi edelleenkään ei voida todistaa, että kestävä kehitys olisi varsinaisesti olemassa. Lainaus mietinnöstä: "Kun teollisuusmaissa pohditaan luonnonvarojen mahdollisimman tehokasta käyttöä, myydään kehitysmaissa luonnonvarat usein jalostamattomina kehittyviin maihin."

Arvoisat ministerit! Vaikuttaa siltä, että Suomi on ainakin osittain kehitysmaa, kun Suomen niin sanottu vihreä kulta myydään jalostamattomana, esim. sahatavarana, eteenpäin. Kysymys kuuluukin: Onko tämän hallituksen harjoittama politiikka edellä kuvatun ongelman ratkaisemiseksi sitä, että hyväksytään Euroopan unionin sanelema rikkidirektiivi, jolloin meriliikenteen kustannukset vientiteollisuudelle aiheuttavat metsäteollisuuden viennin romahtamisen ja samalla metsien hiilinielun vaikutus heikkenee? Tätäkö on kestävä kehitys?

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Me suomalaiset käytämme varsin paljon luonnonvaroja. Suomen oma hiilijalanjälki on suuri; aika suuri vähintäänkin, voi sanoa jopa suuri.

Vaikka monien oikeiden ratkaisujen seurauksena esimerkiksi päästöt nyt meillä vähenevätkin, sittenkin Suomi voi tehdä suurimman palveluksen maailmanyhteisölle kestävän kehityksen mielessä nimenomaan panostamalla huipputeknologiaan, cleantechiin, ympäristö-, energia- ja energiatehokkuusteknologian kehittämiseen ja sen viemiseen, ja meillä on toki tässä kaikessa hyvät mahdollisuudet. Me olemme panostaneet viime vuosien aikaan myös julkisia voimavaroja erittäin paljon juuri cleantechiin, ilmasto-, energia- ja ympäristöteknologiaan. Niin on tehnyt myöskin alan yksityinen sektori. Mutta monia ongelmia kuitenkin edelleenkin on sitten sen korkean alan osaamisen viemisen ja viennin tiellä.

Ensinnäkin varmaan kotiläksyjäkin pitäisi tehdä vielä vähän paremmin. Niin kuin edustaja Myller mielestäni hyvin täällä omassa puheenvuorossaan asian toi esille, parhaimmat uusimmat teknologiat eivät aina ole kaikkialla kehittyvissä maissa sopivimpia teknologioita niitten ongelmien ratkaisemiseen, jotka niissä maissa pitää ratkaista. Meillä kaikessa siinä hienossa työssä, mitä tässä mielessä tehdään cleantechin piirissä, kannattaa ottaa entistä enemmän huomioon vielä se, miten vastataan äsken kuvattuun haasteeseen.

Toinen haaste liittyy kansainväliseen yhteisöön ja sen toimintatapaan. Esimerkiksi Maailmanpankki ja alueelliset investointipankit käyttävät yli 100 miljardia euroa vuodessa julkisiin hankintoihin. Kuitenkaan niiden julkisissa hankinnoissa kestävän kehityksen ja sitä palvelevan uusimman sellaisen soveltuvan teknologian huomio ei saa sitä arvoa ja sijaa likimainkaan, mikä sen pitäisi saada.

Minun toiveeni on, että Suomen hallitus omalta osaltaan nyt nimenomaan tähän pyrkii vaikuttamaan, siihen maailmanyhteisön (Puhemies koputtaa) ratkaisujen sarjaan, jossa voidaan vaikuttaa siihen, että kun siellä rahoitetaan, tehdään oikeita päätöksiä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Uusiutuvat luonnonvarat ovat ratkaisevassa asemassa siinä taistelussa, jota me uusiutuvan energian kautta käymme kaiken aikaa lisääntyvää nälänhätää, ruuan puutetta ja ilmastonmuutosta vastaan. Ilman uusiutuvia luonnonvaroja me emme tätä taistelua koskaan tule voittamaan.

Ruoka on perusoikeuksien perusoikeus. Ilman ruokaa muut perusoikeudet käyvät hyvin nopeasti tarpeettomiksi. Siksi ruuan tuotannosta huolehtimisessa, joka sinänsä maailmassa tällä hetkellä vastaa syöjien määrää, pitää pitää nykyistä paremmin huolta siitä näkökulmasta erityisesti, että ruuan hävikki on jopa 50 prosentin luokkaa. Siinä ei voida puhua kyllä resurssitehokkuudesta millään muotoa, ja se on yksi asia, josta meidän täytyy aivan erityisesti huolta kantaa ja toimenpiteitä suunnata.

Puhemies! Suomella on poikkeuksellisen hyvät edellytykset saada vihreästä taloudesta eri ilmenemismuodoissaan uutta kasvua ja myöskin mahdollisuus kasvattaa ja parantaa meidän kauppavajettamme. Pystymme kestävällä tavalla huolehtimaan meidän oman maamme tarpeista niin ruuan kuin uusiutuvan energian ja muiden tuotteiden osalta, joilla pystymme korvaamaan uusiutumattomia luonnonvaroja nykyistä paljon paljon laajemmin, kun siihen vaan riittävästi panoksia ja tahtotilaa laitamme. Sen lisäksi me pystymme kymmenille miljoonille muille ihmisille tuottamaan erilaisia hyödykkeitä uusiutuvista luonnonvaroista, metsistä tietysti päällimmäisenä, mutta myöskin muista. Tämä on asia, josta meidän pitää erityisesti huolta kantaa, ja siihen pitää myöskin tutkimus- ja tuotekehitysrahoja ja myös budjettivaroja laittaa. Kun meillä seuraavaksi käsitellään kehyksiä, olen erityisen huolestunut siitä, miten pystymme tavoittamaan näillä reunaehdoilla ne isot tavoitteet, joita olemme itsellemme asettaneet.

Puhemies! Ministeri Ramesh täällä lopuksi totesi, (Puhemies koputtaa) että me pystymme tekemään tämän vain yhdessä, ja näin se asianlaita on. Vain yhdessä, vain panostamalla uusiutuviin luonnonvaroihin ja siihen, että myöskin maaseutu pysyy elävänä, jossa ne resurssit ovat, me pystymme tämän kaiken tekemään.

Anni Sinnemäki  /vihr:

Arvoisa puhemies! Keskustelun otsikosta Luonnonvarojen kestävä käyttö olemme tällä hetkellä valitettavan kaukana tässä maailmassa. Tarvitaan valtavasti tekoja, valtavasti muutoksia, että pystyisimme vastaamaan siihen haasteeseen, että ihmiset käyttäisivät luonnonvaroja sen verran kuin niitä täällä meidän maapallollamme riittää.

Toisaalta ihmiset ovat aina olleet kekseliäitä. Ihmiset ovat olleet yritteliäitä ja muuttaneet omaa elämäntapaansa ja tapoja tehdä asioita usein hyvinkin nopeasti, joten ainakin itse uskon, että meillä on mahdollisuuksia saada aikaan tämä muutos, päästä tilanteeseen, jossa käytämme luonnonvaroja kohtuullisella tavalla.

Meidän täytyy myös hyväksyä se tosiasia, että joitain luonnonvaroja ja joitain alueita meidän täytyy yksinkertaisesti jättää käyttämättä eli me emme voi käyttää ihmiskuntana kaikkia niitä resursseja, joita meillä on teknisesti mahdollisuuksia hyödyntää. Mielestäni tämä tarkoittaa esimerkiksi arktisen alueen luonnonvarojen hyödyntämistä. Olisi paras, että toistaiseksi jätämme ne rauhaan. Tämä tietenkin tarkoittaa sitä kysymystä, jonka ulkoasiainvaliokunnan jäsen Salolainen otti esille, eli perinteistä luonnonsuojelua, luonnon monimuotoisuuden suojelua tai, niin kuin ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Soini sanoi, biodiversiteetin suojelua. Biodiversiteetin suojelu tarkoittaa sitä, että meidän täytyy jättää alueita myös käyttämättä ja hyödyntämättä.

Arvoisa puhemies! On mielestäni hyvä muistaa, että kun rakennamme yhteiskuntaa, jossa luonnonvaroja käytämme kestävästi, niin itse asiassa teemme itsellemme hyvää yhteiskuntaa. Meidän on mahdollista rakentaa nykyistä tasa-arvoisempaa, yritteliäämpää, kekseliäämpää, ihmisille työtä ja hyvinvointia tuottavaa yhteiskuntaa samalla, kun rakennamme kestävää yhteiskuntaa.

Pia Kauma /kok:

Arvoisa puhemies! Suomen kansantalous perustuu teollisuusmaaksi poikkeuksellisen vahvasti luonnonvaroihin. Perinteisen metsäteollisuuden lisäksi on eritoten kaivannaisteollisuutemme ollut viime vuosina framilla. Siihen sisältyy valtava potentiaali mutta myös todella suuret uhkatekijät ympäristön kannalta.

Tästä esimerkiksi sopii vuonna 2009 toimintansa aloittanut Talvivaaran kaivos. Kaivokselle myönnetty ympäristölupa on osoittautunut riittämättömäksi. Päästöt ilmaan ja vesistöihin ovat olleet huomattavasti ennakoitua suuremmat. Tämä tarkoittaa, että samalla kun puhumme globaaleista ongelmista, meillä on omalla takapihallamme suuri potentiaalinen ongelma. Talvivaaran lisäksi meillä on kymmeniä uusia kaivoksia suunnitteilla, ja useissa niistä taustalla on kansainvälisesti toimivat kaivosyritykset.

Ala tulee olemaan yksi talouskasvumme moottoreista, mutta tällä hetkellä olemme vielä kaukana tavoitteestamme olla vihreän kaivostoiminnan edelläkävijä. Jotta pääsemme tähän, on lupajärjestelmän, valvonnan, prosessiosaamisen, yhteistyön paikallisten ihmisten kanssa ja yritysten eettisen toiminnan periaatteiden oltava kohdillaan. Hienoa potentiaalia ei pidä pilata piittaamattomuudella luonnon kestävyyden kannalta tärkeistä arvoista.

Eeva-Johanna Eloranta /sd:

Arvoisa puhemies! Kestävä kehitys on muutakin kuin ympäristöpolitiikkaa. Ruokaturva on yksi Rio+20-loppuasiakirjaluonnoksen prioriteetti, ja siinä mainitaan myös sitoutuminen väestön riittävän ravitsemustason turvaamiseen. Ravitsemuskysymys sivuutetaan kuitenkin liian kevyesti. Siitä puuttuu tärkeä maininta alle 5-vuotiaiden aliravitsemuksesta, johon liittyy kehitysmaissa lähes 3 miljoonaa ennalta ehkäistävissä olevaa lapsen kuolemaa vuosittain.

Lapsella on oikeus elämään, kehitykseen, terveyteen ja ruokaan. Aliravitsemuksen vähentämisen tulisikin olla keskeisessä asemassa, kun puhutaan kestävästä maataloudesta ja ruokaturvasta. Muutokset aliravittujen lasten määrässä tulee asettaa konkreettiseksi mittariksi ruokaturvan paranemiselle, ja toivon todella, että Suomi toimii tässä asiassa aktiivisesti siellä Riossa.

Ruokaturvaan läheisesti liittyvät terveys ja hyvinvointi on sivuutettu Rion loppuasiakirjaluonnoksissa, vaikka ihmisten terveys liittyy läheisesti ruokaturvaan, puhtaaseen energiaan, kaupunkien tilaan ja ilmastonmuutokseen. Lasten terveys on käytännöllinen mittari kestävän kehityksen seurannassa, sillä terveet ihmiset ovat kykeneviä edistämään kestävää kehitystä.

YK:n vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, mutta esimerkiksi lasten kuolleisuus ennalta ehkäistäviin tauteihin Saharan etelänpuoleisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa ovat edelleen hälyttäviä.

Puhtaalla vedellä, sanitaatiolla ja ympäristön tilalla on suuri merkitys sairauksien ehkäisyssä. Terveysmittarit tarjoavat käytännön keinon seurata Rion kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista ja edistävät prosessia, joka johtaa uusiin globaaleihin tavoitteisiin vuosituhattavoitteiden jälkeen.

Toivon todella, että Suomi tekee voitavansa näiden lasten terveysmittareiden ja lasten aliravitsemuksen vähentämisen saamiseksi kestävän kehityksen seurannan välineeksi.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Demokratian arvon merkitystä ei koskaan korosteta liiaksi. Siellä, missä ei ole demokratiaa, ei usein ole jokapäiväistä leipää, ei vapautta eikä vaurautta jaettavaksi eikä myöskään vakaita yhteiskunnallisia oloja. On ensiarvoisen tärkeää huolehtia köyhimmistä niin, että kaikilla olisi ihmisarvoinen elämä. Valitettavan usein köyhät asuvat ja työskentelevät saastuneessa ympäristössä, joka on seurausta häikäilemättömästä luonnonvarojen riistosta ilman ympäristönsuojelullista näkökulmaa.

Ei voida kiistää, ettei globalisaatio olisi vähentänyt köyhyyttä ja luonut uusia työpaikkoja ja lisännyt koulutusmahdollisuuksia, mutta se on samalla luonut ongelmia erityisesti Afrikassa. On käsittämätöntä, että ympäri maapalloa kärsitään nälänhädästä, vaikka maailman viljelysmaat pystyisivät tuottamaan 2 700 kalorin päivittäisannoksen ravintomäärän 12 miljardille asukkaalle. Afrikasta on tullut globaalien suuryhtiöiden siirtomaa. Afrikan viljelysmaita käytetään puuvillan ja biopolttoaineiden raaka-ainetuotantoon ruuan tuotannon sijasta.

Suomen tulee olla hyvin aloitteellinen tulevassa konferenssissa. Köyhiä maita on tuettava leveällä rintamalla, jotta ne saavuttaisivat kehittyneiden maiden elintasoa. On tärkeää, niin mahdottomalta ja vaikealta kuin se tuntuukin, että aloitettaisiin dialogi, yhteistyö globaalien, kasvottomien ja ilman yhteiskuntavastuuta toimivien suuryritysten kanssa. Se on vaikeaa mutta ei sitten-kään mahdotonta.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan kestävästä kehityksestä, on tärkeätä huomioida sen kaikki kolme elementtiä tasapainoisesti: ekologinen, taloudellinen ja sosiaalinen. Asiantuntijakuulemisessa eräässä lausunnossa nostettiin esiin sosiaalisen kestävyyden kaksi pilaria: yksilöiden henkinen ja fyysinen hyvinvointi sekä yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Pidän tärkeänä, että Rio+20-kokouksessa saavutetaan todellakin päätös siitä, että kestävän kehityksen tavoitteita aletaan valmistella vuoden 2015 jälkeiseen aikaan, ja siinä on hyvä yhdistää nuo vuosituhattavoitteet ja kestävyyden aspektit.

Pääosa maailman köyhimmistä ihmisistä elää yllättäen luonnonvaroiltaan runsaimmissa maissa. Kestävän kehityksen haasteet lähtevät siis paikallisista toimista. Kehityksen hyötyjen on jakaannuttava niin naisten kuin miesten, niin maaseudun kuin kaupunginkin välillä oikeudenmukaisesti. Myös Suomen osalta haasteet on käännettävä mahdollisuuksiksi vihreässä taloudessa. On selvää, että myös meidän maamme kaltaisen niin sanotun saarivaltion on jatkossakin erittäin tärkeätä huolehtia omasta huoltovarmuudestaan ja ylläpitää oikeutta ja mahdollisuutta tuottaa pääsääntöisesti oma ruokansa.

Arvoisa puhemies! Suomen rooli kestävän kehityksen edistämisessä on tärkeä. Meillä korkealle priorisoidut teemat, kuten tyttöjen ja naisten koulutusmahdollisuudet ja tasa-arvo sekä hyvä hallinto- ja oikeusjärjestelmä, ovat tärkeitä kaikkialla maailmassa. Kehitysmaiden maataloudesta on naisten harteilla lähes puolet, mutta yhä monessa maassa naisilla ei ole perimysoikeutta eikä oikeutta omistaa maata. Myös neuvontapalveluiden ja ammatillisen koulutuksen puutteet haittaavat tuotannon tehostamista.

Maatalous- ja maaseutukehitys näyttelevät merkittävää roolia, kun halutaan vähentää nälkää näkevien määrää maailmassa. Pientiloilla tuotetaan nimittäin 80 prosenttia eteläisen Afrikan ja Aasian ruuan tuotannosta. Etelä—etelä-kaupankäynnin esteitä on pystyttävä purkamaan. Ratkaisu ei ole tuottaa elintarvikkeita niin sanottujen länsimaiden markkinoille. Infran ja esimerkiksi puhelinyhteyksien parantuminen kehitysmaissa tuo lisätoiveita koko elintarvikeketjun kehittymiseen. Vielä sitten tarvittaisiin noita huoltovarmuusvarastoja tai edes varastoja niihinkin maihin.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr:

Arvoisa puhemies! Valinnaisia tavoitteita kehityspolitiikassa ovat ympäristön tuominen kehityspolitiikan ytimeen, ihmisoikeuksien edistäminen osana kehityspolitiikkaa sekä kehitysavun vaikuttavuuden ja laadun varmistaminen. Köyhyys ja ilmastonmuutos ovat meidän aikamme kaikkein vakavimmat ongelmat. Ne liittyvät toisiinsa ja ovat toisistaan riippuvaisia. Ilmastokatastrofit, ruoka- tai vesikriisi, äärimmäinen köyhyys tai kaikki nämä yhdessä koettelevat esimerkiksi useita Afrikan maita. Ekologisesti ja sosiaalisesti kestävä kehitys edellyttää koulutuksen, eri väestöryhmien tasa-arvon, demokratian, ruokaturvan ja riittävästi palkatun työn saannin mahdollistamista ja kehittämistä. Ne ovat avaimia köyhyyden vähentämiseksi kehitysmaissa.

Talouspolitiikassa tarvitaan kansainvälisesti entistä enemmän ekologisesti ja sosiaalisesti kestäviä ratkaisuja. Rio+20-kokouksessa on tilaisuus tuoda esille konkreettisia välineitä siitä, miten vihreän talouden avulla voidaan vähentää köyhyyttä ja lisätä hyvinvointia. Vihreän talouden avulla tulisi kyetä luomaan uusia ihmisarvoisia työpaikkoja luonnon kantokyvyn puitteissa. Maapallon kohtalonkysymys on joka tapauksessa se, miten köyhyyttä ja eriarvoisuutta vähennetään ympäristön kannalta kestävällä tavalla. Eriarvoisuuden vähentäminen on yksi Suomen kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön kolmesta läpileikkaavasta tavoitteesta. Suomen kehityspoliittinen ohjelma linjaa, että kehitysyhteistyöllä tuetaan sellaista yhteiskuntapolitiikkaa, joka lisää yhdenvertaisia mahdollisuuksia sosiaaliseen, taloudelliseen ja poliittiseen osallistumiseen sekä peruspalveluiden ja -turvan saatavuuteen. Ensiarvoisen tärkeää onkin käydä keskustelua siitä, miten konkreettisesti eriarvoisuuden vähentäminen ja sen tavoitteleminen näkyy niin kutsutun vihreän talouden edistämisessä ja millaista rakennemuutosta se esimerkiksi edellyttää taloudessa.

Harri Jaskari  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itse olen ollut mukana kahdessa ympäristökokouksessa, Poznanissa ja sitten Durbanissa, ja molemmissa on tapahtunut edistymistä näitten asioiden osalta, mutta molemmista on tietyllä tavalla puuttunut sitä konkretiaa. Yksi esimerkki on se, että maailma näyttäytyy edelleenkin näissä kokouksissa tietynlaisina blokkeina. Jotkut jäävät kokonaan ulkopuolelle, jotkut haluavat vähän enempi kuin toiset ja liittoutuvat toisten kanssa, eli ei sitä holistista otetta näy.

Olisin kysynyt ympäristöministeriltä ensimmäisenä kysymyksen: Nythän Durbanissa puhuttiin viimeksi noin 100 miljardin rahastosta kehitysmaille. Jos saataisiin teknologiaa eteenpäin, mikä se tilanne on siellä tällä hetkellä ja mikä on se päätöksentekomalli?

Toinen kysymys, joka on ollut ongelma, on tämä mittarointi. On hyvin vaikea ohjata rahoitusta, jos ei tiedetä, mitkä ovat tulokset, jos ei päästä yhteiseen näkemykseen siitä, minkälaisia mittareita käytetään ja miten tietyllä tavalla objektiivisesti mitataan, että rahat ovat menneet oikeaan kohteeseen, joten olisin kysynyt toisena näistä mittaroinneista.

Kolmantena tähän liittyy se kysymys tutkimuksen ja politiikan saamisesta paljon lähemmäksi toinen toisiansa. Me kiistelemme edelleenkin poliittisesti, vaikka tutkimukset osoittavat jotain ihan muuta. Miten me saisimme tutkimusyhteisön ja poliittisen yhteisön myöskin siellä lähemmäksi?

Neljäntenä, viimeisenä kommenttina oikeastaan: Viimeksi Durbanin kokouksessa sekä Tanska, Ruotsi että Saksa esittäytyivät tällaisina vihreän talouden maina, jotka näkivät uutta teknologiaa ja kertoivat, kuinka huikeita tuloksia he tekevät. Pitäisikö Suomenkin nyt, kun meillä on konkreettisesti sitä teknologiaosaamista ja -yrityksiä, myöskin Rio-kokouksessa olla se maa, joka näyttää, miten konkreettisesti näitä ongelmia ratkaistaan?

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Voin yhtyä ulkoasiainvaliokunnan näkemykseen, että luonnonvarojen käyttö ei ole kestävää eikä tehokasta. Silti saatan kiinnittää huomiota mietinnön näkemykseen, jonka mukaan suomalaisten ekologinen jalanjälki olisi selvästi muita suurempi myös eurooppalaisessa vertailussa. Onhan se totta, että Suomessa käytetään asukasta kohti raaka-aineita ja energiaa kansainvälisesti vertaillen runsaasti. Kannattaa kuitenkin tässä huomata myös, ettei tarkastelua voi rajoittaa kansallisvaltioiden sisälle. Kansainvälisen talouden työnjako on otettava huomioon. Suomi tuottaa paljon sellaisia tavaroita, joita kulutetaan muualla. Me käytämme vain murto-osan täällä tuotetusta paperista. Suomalainen terästeollisuus esimerkiksi Raahesta ja Torniosta tuottaa myös ennen muuta vientimarkkinoille. Vastaavasti me käytämme hyödykkeitä, jotka eivät välttämättä edellytä yhtä suurta raaka-aine- ja energiapanostusta.

Esimerkki tästä: Suomi vie paperia Isoon-Britanniaan ja käyttää vastaavasti Lontoon Cityn finanssipalveluita. Kaikella kohtuudella meidän ekologinen jalanjälkemme pitäisi laskea yhteiseksi. Tuotannon yksioikoisen ekologisen jalanjäljen mittaamisen rinnalle tulisikin ottaa tuotannon ekotehokkuuden mittaaminen. Mittarina tulisi olla tuotannon käyttämät panokset ja tuotannon aiheuttama rasitus ympäristölle tuotantoyksikköä kohden laskettuna.

Toinen havainto liittyy maailman kaikkein köyhimpien ihmisten asemaan. Mietintö toteaa, että kehittyneissä maissa ongelmana on talouden hiili-intensiivisyys ja kehittyvissä maissa kasvava energia- ja materiaalikysyntä. Tässä jää huomiotta, että kaikkein köyhimpien maiden ja kaikkein köyhimpien ihmisten rasitus ympäristölle voi olla yllättävän suuri ja että tämän rasituksen taustalla on nimenomaan köyhyys, eivät ihmiset itse. Kaikkein köyhimpien ihmisten energiatehokkuus on erittäin alhainen. Vaikka käytetyt energiamäärät ovatkin pieniä, energiaa tuotetaan heikkolaatuisilla polttoaineilla ja suurella hävikillä. Ruuan valmistus avotulella kuluttaa energiaa. Köyhimmillä ihmisillä ei myöskään ole voimavaroja investointeihin, joilla torjutaan maatalousmaan kulumista ja eroosiota. Niukka maatalousmaa ja tehoton tuotanto eivät anna varaa suojavyöhykkeellä puiden istuttamiselle eivätkä ravinteita säästävälle kiertoviljelylle.

Kehitystyöpanostukset ja köyhyyden vähentäminen ovat ympäristönsuojelutyötä. Köyhimpien maiden talouskasvua on tuettava. Viisaalla ja oikein kohdistetulla kehitysyhteistyörahoituksella on sijansa, mutta kaikkein tärkeintä on markkinoiden avaaminen kehittyneiden maiden tuotannolle.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa puhemies! Uusiutuva energia on maaseudun uusi tulevaisuus. Suomessa riittää lääniä niin tuuli-, vesi- kuin aurinkovoimaloillekin. Myös metsät tuottavat haketta enemmän kuin pystymme hyödyntämään. Energiatehokkuus ja investoinnit uusiutuvaan energiaan ovat keskeisiä tapoja edistää ilmasto- ja ympäristöalan liikevaihtoa, vientiä ja työllisyyttä. Kuitenkaan nykyinen hallitus ei pidä huolta siitä, että esimerkiksi hakeraaka-aineet saataisiin korjattua pois metsistä. Tiet ovat niin huonossa kunnossa, että oikein hävettää, ja rahoitusta niiden korjaamiseksi on pienennetty vuosi vuodelta.

Tuntuu peräti kummalliselta, että meille tänne kaukaiseen pohjoiseen kuskataan päivittäin laivalastitolkulla kivihiiltä vihreänä polttoaineena, kivihiiltä, joka on tuotettu maailman toisella puolella ja rahdataan sieltä meriteitse Suomeen. Ei voi välttyä ajatukselta, että ympäristöministeri Niinistöllä on jonkinlainen päähänpisto turvetuotannon ja siitä välillisesti toimeentulonsa saavien kymmenientuhansien ihmisten elinkeinon lopettamisesta. Turvetuotannon lopettamisesta jaksatte kyllä puhua joka siunaaman tilaisuudessa, mutten ole kuullut, milloin aiotte lopettaa kivihiilen tuonnin Suomeen, vai onko kivihiilen käyttö mielestänne päästötöntä?

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on jo aikaisemmin todettu, että maailmassa tuetaan fossiilisia polttoaineita suuremmalla summalla kuin uusiutuvaa energiaa. Ja tämä on keskustelu, joka liittyy myös näihin meidän kotimaisiin ratkaisuihimme. Verohelpotusten, veronalennusten muodossa me tuemme erittäin suuripäästöistä turvetuotantoa tällä hetkellä. Ja totta kai meidän täytyy myös täällä Suomessa tehdä sitä muutosta, jota olemme vaatimassa muualta. Se tarkoittaa sitä, että siirrymme pois turpeesta esimerkiksi kotimaisen metsähakkeen käyttöön. Ei se heikennä suomalaista työllisyyttä, eikä se heikennä Suomen energiaomavaraisuutta, mutta se on ympäristön kannalta parempi ratkaisu. Tässä mielessä ympäristöministeri Niinistö on ollut aivan oikeassa, kun hän on puhunut niistä moninaisista ongelmista, joita turpeen tuotantoon liittyy.

Juha Sipilä /kesk:

Arvoisa puhemies! Luonnonvarojen omistamisesta kilpaillaan yhä kovemmin. Tulevaisuudessa parhaiten menestyvät kansantaloudet, jotka ovat ennakoivasti satsanneet energia- ja materiaalitehokkuuteen. Suomen tulisi olla kansainvälisen yhteistoiminnan kärjessä ratkomassa maailmaa koettelevia suuria kysymyksiä, kuten ruokaa, vettä ja energiaa. Olemme siirtymässä ohjelmistojen ja tietotekniikan teollisuuden vaiheesta kohti talouden kuudetta aaltoa. Kuudes aalto tulee perustumaan sellaiseen teknologiaan, jossa talouskasvu ei kuormita entiseen tapaan luonnonvaroja. Siirrymme materiaalien virrasta materiaalien kiertoon. Siinä on suuri ero. Monet kansantalouden mittaristot menevät uusiksi.

Joku sana Suomesta. Meidän suurin potentiaalimme vihreän kemian alalla on metsässä. Puusta voi tehdä esimerkiksi nestemäisiä polttoaineita, muoveja, kankaita ja lääkeaineita. Bioenergian käyttöönotolla voidaan nopeasti auttaa kauppatasettamme. Suomalaiset voisivat olla suunnannäyttäjiä myös älykkäiden sähköverkkojen kehittämisessä. Voisimme saada älykkäästä sähköverkosta samanlaisen kasvusysäyksen kuin NMT-verkkojen rakentaminen aikanaan antoi.

Osana älykkäitä sähköverkkoja ja hajautettua tuotantoa voisivat olla myös tulevaisuuden sähköautot. Santeri Alkio sanoi vuonna 1921 uskomattoman osuvasti: "Olen jo näkevinäni nykyisten raskaiden autojen sijasta sähköautoja, jotka kulkevat sirosti, ääntelemättä, haisematta kuin ajatus". Nyt 91 vuotta myöhemmin dieseleitä vaihdetaan sähköautoihin. Kestävän kehityksen määritelmän mukaan meidän tulee turvata tuleville sukupolville samat tai paremmat toimintamahdollisuudet kuin meillä itsellämme on. Meidän tulee nopeasti pyrkiä tilanteeseen, jossa kulutamme vuodessa korkeintaan sen, mitä maapallo pystyy samassa ajassa tuottamaan.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Sosiaalinen, ekologinen ja taloudellinen hyvinvointi liittyvät aina yhteen. Maailmamme tulevaisuus on sidoksissa siihen, miten onnistumme sopimaan rajallisten luonnonvarojen sekä sosiaalisten ja taloudellisten resurssien oikeudenmukaisesta jakamisesta. Esimerkiksi köyhyys ei ole luonnonlaki, siinäkin on kysymys jakamisesta.

Mitä voimme täällä Suomessa tehdä Rion konferenssin tavoitteiden toteutumiseksi? Ensinnäkin koulutusjärjestelmällämme on vastuu siitä, että koulussa opitaan globaalia, ekologista ajattelua, humanismia ja välittämistä. Olisin toivonutkin, että sivistysvaliokunnalta olisi tullut lausunto tästä asiasta.

Toiseksi meillä on paljon annettavaa globaaliin työelämä- ja tasa-arvokeskusteluun. Tähän kuuluu ihmisarvoisen työn puolustaminen niin, ettemme esimerkiksi omilla ostopäätöksillämme tue epäinhimillisissä olosuhteissa tehtyä työtä tai lapsityövoiman käyttöä. Kehitysmaiden kansalaisten oikeus ihmisarvoiseen työhön on tärkeä osa köyhyyden vähentämistä ja sosiaalisesti kestävän hyvinvoinnin vahvistamista.

Kolmantena tärkeänä asiana voimme olla näyttämässä mallia perustoimeentuloturvan rakentamisesta yhteiskunnassa. Köyhyyden poistamisessa projektit eivät toimi. On pystyttävä luomaan tietyt demokratiaan ja tasa-arvoon perustuvat yhteiskunnalliset rakenteet. Pohjoismainen hyvinvointivaltiomalli on hyvä esimerkki hyvinvointia ja tasa-arvoa edistävästä yhteiskunnasta.

Simo Rundgren /kesk:

Arvoisa puhemies! World Food Programmen arvio on, että maailmassa on 900 miljoonaa nälkää näkevää ihmistä. Näiden liki miljardin ihmisen elämässä ilmenee köyhyys äärimmäisellä tavalla. He ovat siis nälkäkuoleman partaalla. Kaikkein köyhimmät ja eniten nälkäongelman kourissa kamppailevat ihmiset elävät kehitysmaiden maaseudulla. Pienviljelyn erilaiset muodot ja niiden kehittäminen on se tapa, jolla heidän elämäänsä voidaan helpottaa. Juuri tällä alueella Suomella on osaamista. Mitenkähän hallitus aikoo tällä alueella toimia?

Puhemies! Maailma on vähintään kaksijakoinen. Nimittäin toisaalla arktisella alueella on meneillään uuden, uljaan tulevaisuuden rakentaminen luonnonvarojen hyödyntämisessä, ja Pohjois-Suomi on tässä meidän maassamme keskiössä. Valtion on otettava isompi vastuu tilanteen kehittymisestä. Luonnonvarat ovat kansallisvarallisuutta. Emme voi hyväksyä sitä ajatusta, että yksi sukupolvi hyödyntää uusiutumattomat luonnonvarat ja jättää tulevat sukupolvet nuolemaan näppejään. Tästä syystä minusta on tärkeätä, että valtio perustaa luonnonvarain rahaston, johon kerätään varoja myöskin tulevien sukupolvien nautittavaksi. Näin me kunnioitamme tätä kansallisvarallisuutta. Norjan öljyrahasto on tästä hyvä esimerkki.

Annika Saarikko /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan ensiksi haluaisin todeta kiitokset ministeri Hautalalle siitä, että eduskunnan väestöryhmä ja globaaliryhmä saattoivat eilen jo pohjustaa tätä täällä tänään käytyä keskustelua pohtiessaan suuntaviivoja kohti Rion kokousta.

Haluaisin nostaa esiin kysymyksen ja huolenaiheen siitä, mitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan kuulemisessa tuli esiin sukupuolten välisen tasa-arvon ja erityisesti naisten aseman huomioimisesta koko tässä Rion prosessissa. Niin kuin ulkoministeri Tuomioja hyvin osuvasti totesi, Suomi, tasa-arvon kehittymisen monella tavoin mallimaana jo vuosikymmenten ja vuosisadan ajalta, on tietysti yksi keskeinen maa, jonka näitä asioita pitäisi Riossa pitää esillä.

Suomen painopisteisiin ei ole moitteen sanaa. Erityisesti uusien kehityksen mittareiden nostaminen Suomen toimesta ja niiden käsittely on erittäin tärkeää, mutta miten arvioitte, onko loppuasiakirjaluonnoksessa sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten voimavaroja yhteiskuntien kehittymisessä ja maailman tasa-arvoistumisessa huomioitu riittävästi?

Eeva Maria Maijala /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen vahvuus on tieto ja tutkimus. Meillä olisi mahdollisuus kehittää tutkimustamme ympäristömme hyväksi, mutta onko meillä siihen halua? Kestävälle kehitykselle ja ympäristöllemme ykkösasia on energia. Me tarvitsemme tutkimusta, ja Suomella olisi nyt kyky lisätä tutkimusta ennen kaikkea uudenlaisen, luonnonläheisen energian tuottamiseksi ja käyttämiseksi.

Energia-alalla kansainvälinen kilpailu on todella kovaa, mutta emme pääse ilmasto- ja kehitysasioissa eteenpäin, jos emme saa energia-asioita järjestykseen. Suomen tulisi tehdä töitä, jotta energia-asioissa saadaan toimimaan kansainvälinen yhteistyö. Kansainvälisen yhteistyön ja Rio+20:n tulee sisältää yhteinen energiatutkimus ja sitovat sopimukset ympäristöystävällisen energian käyttämiseksi kaikkialla.

Ari Jalonen /ps:

Arvoisa puhemies! Kestävä kehitys ja luonnonsuojelu on erittäin tärkeää, ja sitä pitää harjoittaa aina, kun siihen on mahdollisuus, tästä olemme varmaan yhtä mieltä. Siihen tuo oman haasteensa kuitenkin väestönkasvu, ja väestönkasvu taasen tuo tullessaan tulevaisuudessa ruokapulan ja vesipulan. Näihin pitää mielestäni valmistautua huolehtimalla suomalaisesta maanviljelyksestä ja maaseudusta yleensäkin. Kenties maailmanlaajuisesti ei ole muuta mahdollisuutta kuin geenimuunneltu tuotanto, mikä sisältää riskejä, ja niitten riskien takia en olisi halukas sitä ottamaan Suomeen, ja tästä syystä suomalainen tuotanto on pidettävä kunnossa.

Lopuksi aivan lyhyt kommentti aikaisempaan turvetuotantokeskusteluun. Jos te lopetatte turvetuotannon, tulette samalla rajoittamaan puunpolttoa ja energiajätteen polttoa. Sitäkö on se kestävä kehitys?

Suna Kymäläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänäänkin täällä on käyty tärkeätä keskustelua, ja hyvin paljon keskustelu on painottunut taloudelliseen ja ympäristölliseen näkökulmaan.

Kuitenkin kestävä kehitys koostuu kolmesta erilaisesta elementistä, joissa myöskin sosiaalinen näkökulma on erittäin tärkeä, ja jaankin täällä jo aiemmin puhuneen edustaja Elorannan kanssa samat huolet, sillä lapset ovat tulevaisuutemme. Koen tärkeäksi, että sosiaalisen ulottuvuuden huomiointia painotetaan voimakkaammin kuin Rio+20-loppuasiakirjan ensimmäisessä luonnoksessa nyt esitetään. Toivon, että Suomi omalta osaltaan voi toimia vahvana viestinviejänä hallitusohjelman linjausten mukaisesti työssä erityisesti naisten ja lasten aseman parantamiseksi.

Vuosittain kehitysmaissa kuolee aliravitsemuksen johdosta lähes kolme miljoonaa lasta. Aliravitsemuksen ehkäisemisen tulisi olla painavassa roolissa kestävästä maataloudesta ja ruokaturvasta keskusteltaessa. Ihmisen terveys on vahvasti sidoksissa ruokaturvaan, puhtaaseen energiaan, kaupunkien tilaan ja ilmastonmuutokseen. Tämän vuoksi terveyden ja hyvinvoinnin vaikutusta kestävän kehityksen seurannassa tulisi lisätä. Lasten terveys (Puhemies koputtaa) on kestävä ja paljon kertova mittari. Terveet lapset jaksavat koulussa ja aikuiset jaksavat työskennellä yhteiskuntaa kehittäen ja ylläpitäen. Asiat eivät tapahdu itsestään, ja (Puhemies: Nyt, arvoisa edustaja, aika taitaa olla täynnä!) siksi hallitusten on toimittava.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa puhemies! Haluaisin lausua muutaman sanan Euroopan unionin ja Suomen näkökulmasta.

Tällä hetkellähän tilanne on se, että EU on lähtenyt mukaan suoranaiseen ilmastohysteriaan muun maailman katsellessa touhua vierestä. EU:n kasvihuonekaasupäästöt ovat vain 11 prosenttia maailman päästöistä. Kuitenkin EU:ssa on sitouduttu vuoteen 2020 mennessä vähentämään unionin alueen hiilidioksidipäästöjä 20 prosentilla vuoden 1990 tasosta sekä tuottamaan 20 prosenttia energiasta uusiutuvilla energiamuodoilla. Tästä johtuen paljon energiaa tarvitseva teollisuus ja työpaikat ovat alkaneet siirtyä EU:n ulkopuolelle, ympäristövaatimustasoltaan heikompiin maihin, joissa päästöjä ei rajoiteta eikä niistä sakoteta. Tämä saastuttaa ympäristöä enemmän sekä rapauttaa Euroopan heikkoa taloutta entisestään.

Suomen hallituksen päätös olla myöntämättä uusia periaatepäätöksiä ydinvoimalle tämän hallituskauden aikana oli suuri virhe. Suomen pitäisi panostaa nyt kotimaiseen, turvalliseen ja puhtaaseen ydinvoimaan. Suomi ei pysty kilpailemaan halvalla työvoimalla eikä halvoilla raaka-aineilla. Ainoastaan kohtuuhintainen sähköenergia voi säilyttää teollisuuden ja työpaikat Suomessa. (Puhemies koputtaa)

Arvoisa puhemies! Toivon, että nämä asiat otetaan huomioon päätöksiä tehtäessä.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Tärkeintä on, että Rio+20-kokouksessa asetetaan kestävälle kehitykselle selkeitä ja erittäin konkreettisia tavoitteita sekä laaditaan näille tavoitteille myöskin realistinen toteuttamissuunnitelma, jossa sitten myöskin pysytään.

Suomessa on huippuluokkaa olevaa teknologiaa muun muassa vesienkäsittelytekniikan saralla. Meidän pitäisi paljon, paljon paremmin kuin tällä hetkellä kertoa muille maille ja myydä tätä osaamistamme maailmalle. Pitää pystyä muun muassa vesienkäsittelytekniikan saralla tekemään vihreästä osaamisestamme uusi vientituote.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa puhemies! Köyhyyden poistaminen Rion teemana on hyvin tärkeä. Kun köyhyys koskettaa vanhuksia ja lapsia, on maailmassa paljon korjattavaa. Köyhyys ajaa ihmisiä kadulle. Katulapsia on maailmassa eri lähteiden mukaan yli 100 miljoonaa. Heidän tilanteensa raastaa sydäntä. Katulapset olisikin nostettava Riossa vahvasti myös esille. Nyt en löydä heitä mistään mainittuna.

Rioon liittyy paljon odotuksia. Hyvinvointi ja terveys ovat Riosta kiinni. Taloudesta on käytävä väittelyä. Vihreä talous on iso asia, ja taloudellinen toiminta on saatava luonnon kantokyvyn mukaiseksi, mutta miten sitä mitataan? Talous ja luonto tarkoittaa toisin tekemistä, toisin ajattelemista. Entä miten kävi aikaisemmin tälle keskustelulle? Onko ollut aikaisemmin samoja teemoja?

Riossa keskiöön nostettavia teemoja ovat myös naisten asema, tasa-arvo, työllistyminen ja sosiaalinen tasa-arvo ja kehitys. Naisten mahdollisuus työhön ja oppimiseen lisää koko perheen hyvinvointia. Sosiaalinen kehitys estää myös konflikteja maailmassa.

Satu Haapanen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tavan ajatella ja toimia kestävästi tulee olla kaiken lähtökohtana, ja sen tulee läpäistä kaikki tasot ja elämänalueet. Kasvaminen kestävään ajatteluun alkaa lapsuudesta. Siksi kasvatuksen maailmanlaajuiseen vastuuseen ja kestävään kehitykseen pitää olla osa kaikkea koulutusta ja nuorisotyötä, ja toivottavasti tämä on mukana myös Rion konferenssissa.

On totta, että suurimmat haasteet ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi ovat kehittyvissä talouksissa ja maailman köyhimmissä maissa. Maapallomme on pieni, ja siksi onkin huolestuttavampaa vielä, että yhä kiihtyvä kulutus tapahtuu kehittyneissä ja teollisuusmaissa ja rikkaissa maissa vallitseva välinpitämättömyys on este kestävälle kehitykselle. Meidän tulee katsoa omalle takapihallemme ja keskittyä niihin asioihin, joissa voimme edistää kestävää kehitystä omassa maassamme, omassa Euroopassamme, ja ottaa vastuu omasta lähiympäristöstämme.

Ympäristöministeri Ville Niinistö

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on tullut hyvin esille erilaisia näkökulmia. Riossakin on, kun siellä on tuhansia osallistuja ja monta eri asiaa, mitkä pitäisi ratkaista, tärkeätä, että löydetään ne konkreettiset keinot, mitä tavoitellaan, ja että niillä oikeasti saavutetaan näitä tärkeitä ratkaisuja siitä, että taloudellinen toiminta on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja luonnon kantakyvyn rajoissa.

Voisin tuoda esille sen, että EU on tuonut — ja Suomen aloitteesta, meidän ministerien kirjeenkin pohjalta — yhä enemmän konkreettisia tavoitteita pöytään. Mitä vihreä talous voisi konkreettisesti siellä Riossa tarkoittaa? Esimerkiksi sitä, että EU on päättänyt teemakohtaisella lähestymistavalla avata sitä, niin että esimerkiksi seuraavan viiden teeman kautta voitaisiin tehdä konkreettisia ja globaaleja tavoitteita: 1) kestävä energia, 2) kestävä maankäyttö ja ekosysteemit, 3) valtameret, 4) resurssitehokkuus erityisesti jätehuollossa ja 5) vesi.

Nämä ovat kaikki keskeisiä resursseja, ja maan kehitystilanteesta riippumatta se, että me saamme vähemmästä irti enemmän, käytämme sitä resurssia kestävästi, on aivan olennaista, jotta me voimme varmistaa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ympäristön rajojen huomioimisen.

Luonnon monimuotoisuus on keskustelussa noussut myös esille. Korostaisinkin sitä, että luonnonvarojen kestävä käyttö ja se, että me varmistamme, että maailman ekosysteemit kestävät ihmisen toimintaa myös tuleville sukupolville, tarkoittavat sitä, että meidän pitää oikeasti mitata myös globaalilla tasolla sitä koko ekosysteemikestävyyttä, mikä meidän toiminnassamme on. Ne kestävän kehityksen mittarit lähestyvät myös tätä kysymystä sillä, että me saisimme globaalin tason mittareita ja indikaattoreita, tavoitteita sille, että ekosysteemien kestävyys kokonaisuudessaan on kunnossa.

Tähän liittyvät ne rakenteet: Jos me saisimme sellaisen kestävän kehityksen neuvoston, joka sitten jatkossa tehokkaasti, maakohtaisesti tekisi tämmöistä vertailua, toteutuvatko ne tavoitteet kussakin maassa, niin siitä saataisiin sitä konkretiaa, alueellista toimeenpanoa, jotta talous olisi oikeasti luonnon kantokyvyn rajoissa ja köyhyyttä voitaisiin torjua. Sama pätee siihen, että me pyrimme vahvistamaan YK:n ympäristöjärjestön Unepin roolia, tekemään siitä YK:n erityisjärjestön, jotta se olisi tehokas toimeenpanemaan jo sovittuja ympäristötavoitteita ja niitä uusia, mitä tässä tullaan asettamaan.

Kehitysministeri  Heidi  Hautala

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kiitos tästä mahdollisuudesta käydä näin perinpohjainen keskustelu eduskunnan kanssa Rio+20-valmisteluista.

Se puheenvuoro, joka tästä viimeisestä vaiheesta jäi ehkä eniten mieleeni, oli edustaja Kivelän puheenvuoro, joka liittyi siihen, että maailmassa tuotetaan riittävästi ruokaa jo tällä hetkellä enemmälle ihmismäärälle kuin tällä hetkellä elää, ja edustaja Leppä ja muutamat muut kiinnittivät huomiota siihen, että ruokaa tuhlataan aivan valtavasti. Joten tässä ehkä nyt on kaksi asiaa, joissa Suomi voi olla aktiivinen.

Toisaalta me voimme luonnollisesti yrittää tehdä parhaamme väestönkasvun hillitsemiseksi. Pelkään, ettei siihen ole mitään oikotietä. Monta vuotta on nähty niin, että naisten aseman vahvistaminen, tyttöjen lisääntymis- ja seksuaalioikeuksien puolustaminen, tyttöjen koulutus, tämäntyyppiset asiat, ovat sellaisia, jotka todennäköisesti nopeimmin ja tehokkaimmin vaikuttavat, mutta eivät sittenkään riittävän nopeasti taita väestönkasvua. Meillä ei ole oikotietä tähän. Eli kun panostetaan tyttöjen ja naisten asemaan niin paljon kuin vain voidaan, niin tällä tavalla hoidamme sen puolen omalta osaltamme varmaan parhaiten.

Tähän liittyy tämä monen edustajan mainitsema ruokaturvakysymys: kyllä, se on erittäin tärkeä. Ja senpä takia se on tällainen uuden kehityspoliittisen ohjelman pilottihanke, kun ruvetaan pohtimaan sitä, miten eri hallinnonalat voivat toimia kehityksen kannalta johdonmukaisesti. Toivon, että saamme hyvän yhteistyön Suomessa eri hallinnonalojen kesken pohtiaksemme, miten parhaiten edistämme maailmalla ruokaturvaa. Siihen liittyy ilmastopolitiikka, siihen liittyy maataloustutkimuksen tukeminen, siihen liittyy myöskin kuivuuden ehkäiseminen ja kehitysmaiden auttaminen sopeutumaan ilmastonmuutokseen.

Hyvin moni edustaja mainitsi sen, mikä on Suomen voimavara: meillä on todella hyvää tekniikkaa ja tuotantoa. Tässä suhteessa luultavasti kaikki olemme sitä mieltä, että Suomella on kaikki syyt edistää cleantech-sektorin mahdollisuuksia maailmalla. Sillä todellakin voidaan tuottaa sellaisia ratkaisuja, jotka auttavat maailman ihmisiä saamaan ihmisarvoiset elinolot. Ministeri Ramesh totesi, että hän oli hyvin tyytyväinen siihen, mitä hän näki veden ja sanitaation alalla Suomessa tutustuessaan muun muassa Biolanin tuotantoon.

Edustaja Pekkarinen, joka ei nyt taida olla täällä, esitti aivan mainion idean. Voimme ottaa selville, miten Maailmanpankki ja kansainväliset rahoituslaitokset ottavat julkisissa hankinnoissaan kestävän kehityksen kriteerit huomioon.

Eli on hyvin paljon, mitä voimme tehdä, ja olen iloinen siitä, että valitut kärkitavoitteet, hyvinvointimittarit ja vesikumppanuudet, ovat saaneet niin paljon tukea.

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja

Herra puhemies! Edustaja Saarikon kysymykseen voi yksiselitteisesti todeta, että niin kauan kuin naisten oikeuksien ja aseman parantamisessa on varaa, niin kauan meidän työmme jatkuu.

Muutoin pyydän kiittää tästä keskustelusta, jonka tulkitsen sillä tavoin, että meillä on eduskunnan täysi tuki valmistautuessamme Rio+20-kokoukseen. Me tavoittelemme sieltä kunnianhimoisia, tärkeitä, sitovia päätöksiä. Mutta se on myöskin tehtävä tietoisena siitä, että vaikka olisimme, aiheellisestikin, ylpeitä monista saa-vutuksistamme ja esikuva-asemastamme, niin myös ne päätökset ja kestävän kehityksen toteuttaminen tulevat edellyttämään myös meiltä pitkälle meneviä elämäntapa- ja tuotantomuutoksia, joihinka meidän täytyy olla valmiita.