Esko-Juhani Tennilä /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäaloitteessa ehdotetaan, että yhdistelmätukea korotetaan 30 prosenttia, siis silloin kun sitä käytetään työttömän palkkaamiseen, ja nimenomaan siihen palkan korottamiseen.

Tämän esityksen tekniikkana on se, että korotettaisiin sitä työmarkkinatukea, joka käytetään yhdistelmätuen toisena osana palkkauksen tapahtuessa. Tämän esityksen taustana on huoli siitä, että palkalla pitää myös elää edes kohtuullisesti. Nyt meillä on kasvamassa sellaisten työntekijöiden määrä, jotka eivät sillä palkallaan elä, ja yhdistelmätukea saavat ja sillä palkatut kuuluvat tähän ryhmään.

Meillä on laajeneva köyhyysongelma. Viime vuonna Suomessa maksettiin toimeentulotukea 262 000 kotitaloudelle, joissa oli 440 000 henkilöä. Siis köyhyys on laajaa. Köyhyyden torjumisessa tärkeintä on työllistäminen, mutta niin kuin sanottu, kunnon palkalla, niin että sillä palkalla myös elää.

Minä odotan erityisesti vasemmistolta ja ammattiyhdistysliikkeeltä ja näiden yhteistyöltä päättäväistä asennetta siihen, että matalapalkkasektori torjutaan tästä maasta, ja kun sitä jo on olemassa, niin ryhdytään toimiin näitten matalimpien palkkojen korottamiseksi. Sitä me nimenomaan, niin kuin sanottu, tässä lakialoitteessamme esitämme eli yhdistelmätuen korottamista.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Yhdistelmätukijärjestelmä luotiin aikoinaan auttamaan erityisesti erilaisten yhdistysten, niin sanotun kolmannen sektorin, työllistämishankkeita. Valitettavasti vain tällä kolmannella sektorilla, näillä yhdistyksillä, on useimmiten niin vähän omia varoja, että eivät ne pysty maksamaan lisää palkkaa, mikä olisi täysin mahdollista kyllä lain mukaan. Näin ollen olisi perusteltua, että yhdistelmätukea, työmarkkinatuen osuutta, korotettaisiin. Siitä maksettaisiin työnantajalle enemmän, jotta tämä yhdistelmätuella oleva työntekijä saisi sellaisen palkan, että hän tulisi toimeen sillä palkalla, eikä hänen tarvitsisi tukeutua kunnalliseen toimeentulotukeen, kuten nyt käy.

On selvää, että työmotivaatio kärsii selvästi siitä, että on työssä, ollaan maksavinaan palkkaa, mutta kuitenkaan ei makseta sellaista palkkaa, millä edes kohtuullisen toimeentulon saavuttaisi. Näin ollen olisi välttämätöntä, että työmarkkinatuen osuus korotetaan, kuten tässä ed. Tennilän nimellä jätetyssä aloitteessa esitetään, ja sitä kautta turvattaisiin näille usein jo aikaisemmin pitkään työttöminä olleille ihmisille edes siksi työssäolojaksoksi sellainen toimeentulo, että he tulisivat sillä palkalla toimeen, ettei tarvitsisi kunnan toimeentulotukeen turvautua.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Tennilän ehdotus on paikallaan siitäkin syystä, että jo 1990-luvun alussa työttömien joukko jaettiin kahtia: niihin, jotka saavat työttömyysturvaa, ja niihin, jotka saavat työmarkkinatukea, mikä tarkoitti sitä, kun kyseessä oli säästölaki, että aika ison joukon työttömiä tulotaso puolittui. Sen jälkeen tehtiin sitten kahdet tukityömarkkinat, tukityömarkkinat niille, jotka saivat työttömyysturvaa, ja tukityömarkkinat työmarkkinatuelle tipahtaneille, jolloinka siitä seurasi sitten taas se, että niiden, jotka ovat olleet yhdistelmätuella, palkka puolittui. Tämän lisäksi työssäoloehto karttui aikaisemmin vain kolmasosasta työaikaa ja nyt parannuksenkin jälkeen vain puolesta aikaa. Sen lisäksi sen laskentaperusteena oleva palkka on ollut aivan surkea.

Nyt tässä esityksessä on hyvää se, että korotus koskee nimenomaan työmarkkinatukipuolta eli koko mahdollista yhdistelmätukiaikaa ja rahoituslähde ei vähentäisi työvoimatoimistojen työllisyysmäärärahoja, niitä käytössä olevia määrärahoja.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä esitys on hyvä, mutta tähän toivoisi sitten, kun tuolla valiokunnassa toivon mukaan tämä otetaan käsittelyyn, liitettäväksi sen, jotta kaiken kaikkiaan yhdistelmätuessa tämä toinen vuosi on ollut ongelma. Tällähän sitä ei sinällään korjata, koska palkka tulee jäämään hyvin matalaksi toisen vuoden osalta, kun silloinhan maksetaan pelkästään työmarkkinatuki, ja vaikka tätä korotettaisiin 30 prosentilla, se jää kovin matalaksi.

Minusta koko se laki oli siinä mielessä virhe silloin, kun se tehtiin. Itse olin kyllä työasiainvaliokunnassa, nykyisessä työelämävaliokunnassa, ja sitä yritin vääntää ja jotkut meistä yrittivät vääntää viimeisen päälle, että saataisiin se toinen vuosi myös siten, jotta järjestöt saisivat sen saman korvauksen kuin ensimmäiseltäkin vuodelta eli saisivat työllistämistuen ja työmarkkinatuen suuruisen korvauksen, mutta jostain ihmeen syystä ei vain ollut voimaa sen läpiviemiseen. Sehän tarkoittaa tällä hetkellä sitä, jotta järjestöt pystyvät palkkaamaan ensiksi, jos katsoo järjestön talouden kannalta, yhdeksi vuodeksi. Silloin se ihminen heitetään ulos sieltä. Sillä on tietysti oikeus tähän työmarkkinatukeen toisen vuoden osalta, mutta kukaan ei sitä palkkaa sinne.

Jotkut kunnathan ovat ottaneet käyttöön tämmöisen kuntalisän. Useimmissa tapauksissa kuntalisän suuruus on joku tuommoinen 330 euroa. Minusta se on hyvä lisä, jolla on pyritty samaan kuin ed. Tennilän aloitteessa eli siihen, jotta ihmisen ei tarvitsisi mennä toimeentuloluukulle, saisi kohtuullisen, hyvin pienen, palkan siitä huolimatta, mutta saisi tämmöisen minimipalkan siitä työstään ja kokisi edes jonkin verran ihmisarvoa ja työn tekemisen iloakin. Minä kyllä kannatan tätä ja toivon, että edes tämä saataisiin läpi, mutta sen lisäksi näitä muutamia korjauksia, mitkä liittyvät tähän toisen vuoden osalta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vuoden 87 eduskunnassa oli semmoinen epävirallinen eri puolueiden kansanedustajista koostuva työryhmä, jossa vasemmistoliitosta oli ed. Marjatta Stenius-Kaukonen jäsenenä. Ed. Tennilä ainakin muistaa varmasti sen työryhmän. Ideana oli se, että siirryttäisiin yhden luukun periaatteeseen. Kokoomuskin oli siinä mukana, mutta sosialidemokraatit elikkä tässä vieressäni istuva ed. Jouko Skinnari veti länget kaulaan viime hetkellä. Niin se hieno yritys meni silloin pipariksi.

Mutta minä olen ymmärtänyt ed. Tennilän lukuisat puheenvuorot tässä eduskunnassa niin, että hän ajaa siis sellaista palkkatasoa, että sillä elää ja että se ottaa yhdistelmätukiasioissa ja muissa näitten kolmannen sektorin järjestöjen kantokyvyn huomioon. Tämähän on tämän yhden luukun periaatteen mukaista, eikö niin, että elää palkallaan eikä tarvitse toimeentuloturvan luukulle mennä sitä lisärahaa anomaan, kun se yhteiskunnalta kuitenkin tulee. Elikkä minä siinä katsannossa kannatan lämpimästi näitä vasemmistoliiton ja erikoisesti ed. Tennilän julki tuomia ajatuksia.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy sanoa se, että mielestäni tämä lakialoite on hyvä ja tarpeellinen. Kun miettii esimerkiksi meidän hallitusohjelmaamme tällä hetkellä, niin hallitusohjelman yhtenä tärkeänä tavoitteena on saada 100 000 uutta työpaikkaa. Minun mielestäni tämä lakialoite on omalta osaltaan tukemassa sitä hallituksen tärkeintä tavoitetta, nimenomaan työllisyyttä. Olen itse henkilökohtaisesti ollut järjestön sekä sosiaalityön näkökulmasta nimenomaan tämän tyyppisissä toiminnoissa mukana. Siinä mielessä tämä asia on minulle henkilökohtaisesti tuttu.

Kun tukityöllistämisestä puhutaan, lähtökohtanahan yleisesti tulisi olla yksilön ja yksilön arvojen ja yksilön tarpeiden. Tukityöllistäminen yhdistelmätuenkin kautta kohdistuu nimenomaan pitkäaikaistyöttömiin ja sitä kautta on myös omalta osaltaan tukemassa sitä kuntouttavaa ja aktivoivaa työtoimintaa, jota myös hallitusohjelmassa haetaan.

Yhdistelmätukihan on myös eräänlainen tukityöllistämistoimi. Mutta se, mikä siinä on mielestäni hyvää, on nimenomaan se, että se ei kohdistu sellaiseen niin sanottuun vaikeimmin työllistettävien ytimeen, vaan nimenomaan niihin, jotka ovat kohta putoamassa sinne. Nämä ovat yleensä niitä ihmisiä, joitten mahdollisuus tulevaisuudessa työllistyä normaaleille työmarkkinoille syntyy nimenomaan tämän yhdistelmätuen kautta. Siinä mielessä toivoisi, että tätä yhdistelmätukea myös lainsäädännöllisesti kehitettäisiin laadullisesti siihen suuntaan, että se tukisi näitten henkilöitten työllistämistä ja sitä kautta myös toisi kannustavuutta työllistämiseen. Nimenomaan näitten yhdistysten näkökulmasta voisi sanoa myös sen, että näitten henkilöitten saatavuus on suhteellisen vaikeaa nimenomaan sen takia, että tarve ei kohtaannu työmarkkinoille. Tämä laki tukisi myös sitä.