Arvoisa puhemies! Peruskoulun maksuttomuudesta on viime päivinä käyty hyvin laaja keskustelu sen jälkeen, kun Etelä-Suomen lääninhallitus otti kannan, että peruskouluopetuksen täytyy olla täysin maksutonta. Opetusministeriö on sen jälkeen kannattanut tätä linjaa.

Opetushallitus on kuitenkin nyt kirjoittamassa omia ohjeitaan tästä maksuttomuudesta, ja näiden ohjeiden mukaan kohtuullinen rahankeruu onkin mahdollista kouluissa. Tähän peruskoulun maksuttomuuteen vedoten vanhemmat eivät varmasti tule laajasti osallistumaan tähän rahankeräykseen.

Tällä hetkellä kouluissa vallitsee hirveä epätietoisuus, mikä on mahdollista ja mikä ei. Sen seurauksena luokkaretket ja erilaiset museokäynnit on peruttu kouluissa täysin ja onpa menty jopa niin pitkälle, että on uhattu, että liikuntatunneilla ei suoriteta enää muuta kuin kävelyä, koska maksuttomuuteen vedoten ei voi vaatia liikuntavälineitä oppilailta eikä ole varaa kerätä hallimaksuihin (Puhemies koputtaa) tai bussimaksuihin rahaa. Kysynkin, arvoisa puhemies:

Mitä peruskoulun maksuttomuus tarkoittaa Suomessa vuonna 2006 ja kuka sen maksaa?

Opetusministeri  Antti Kalliomäki

Puhemies! Yksinkertainen vastaus tähän on se, että opetussuunnitelman perusteiden mukaisen toiminnan pitää olla maksutonta. Opetussuunnitelman perusteethan tarkoittavat sitä ohjetta, jonka mukaan oppilaitokset laativat omat opetussuunnitelmansa. Silloin kyllä on lähdettävä siitä, että nämä retket ja vastaavat kyetään suunnittelemaan tavalla, jossa ne otetaan huomioon tässä opetussuunnitelmassa, ja silloin kunta on se taho, joka budjetoi nämä asiat.

Arvoisa puhemies! Muistutan, että tämä maksuttomuus koskee myöskin liikuntavälineitä ja muita koulun materiaaleja, joista tällä hetkellä koulut kantavat hyvin suurta huolta, että ne eivät pysty tasa-arvoisesti takaamaan kaikkia hyviä oppivälineitä. Espoossa vanhempia on jopa kielletty ostamasta erikseen kirjoja, vaikka kirjat olisivat huonot, jotta oppilaat eivät näin eriarvoistuisi. Tämä eriarvoistuminen tulee räikeäksi siinä vaiheessa, kun jotkut hiihtävät omilla suksillaan, toiset koulun suksilla. Kuitenkaan ei ole millään kunnalla varaa lähteä siihen, että kaikki sukset ja luistimetkin, puhumattakaan vaatteista ja lenkkitossuista, maksettaisiin kunnan budjetista. Kysyn:

Onko näin kategorinen maksuttomuuden tulkinta ylipäätään mahdollista nyky-Suomessa vai olisiko järkevämpää antaa terveelle järjelle tilaa ja koulukohtaiselle ja luokkakohtaiselle harkinnalle hieman enemmän mahdollisuuksia?

Opetusministeri  Antti Kalliomäki

Puhemies! Ei tämä ole mikään uusi käytäntö eikä uusi määräys, vaan järjelle on annettu aina sijaa ja tällaista liikkumatilaa on ollut ja on jatkossakin. Mutta opetussuunnitelmia tehtäessä pitää kyetä sen verran katsomaan eteenpäin, mitkä ovat sellaiset asiat, jotka sinne sisällytetään ja jotka ovat sitten maksuttomia. Muilta osin vapaaehtoisuuden puitteissa voidaan toki tehdä monen näköisiä asioita.

Arvoisa puhemies! Olette varmaan kaikki lukeneet viime päivinä lehdistä, kuinka 100 000 lasta elää tässä maassa köyhyysrajan alapuolella ja lapset ja nuoret jakaantuvat yhä selvemmin hyvin toimeentuleviin lapsiin ja köyhiin lapsiin. Köyhä lapsuus seuraa usein mukana koko elämän. Lasten syrjäytyminen alkaa jo alakouluiässä. Vanhemmilla ei ole välttämättä varaa kouluttaa lapsiaan, koska oppikirjat maksavat niin paljon. Jos annamme lapsiemme elää köyhyydessä ja syrjäytyä, niin meillä on vastassa iso lasku tulevaisuudessa. Kysyn:

Miten aiotaan auttaa näitä lapsia, että he pääsevät esimerkiksi opintielle kouluun, etteivät kirjat ole esteenä?

Opetusministeri  Antti Kalliomäki

Puhemies! Opintielle pääsyhän tarkoittaa nyt meillä ennen kaikkea peruskoulua eli sen aloittamista, ja siinä ei kirjojen puute ole kyllä esteenä. Kysymys koskee enemmänkin sitten lukiota, jossa jo alkaa olla liikkeellä aikamoisia summia pelkästään kirjahankinnoissa, riippuen tietenkin siitä, kuinka paljon kirjat uudistuvat ja millä aikaväleillä. Siltä osin kyllä opetusministeriössä ja Opetushallituksessa on nyt pyritty tilannetta seuraamaan. Minusta on kyllä syytä myöskin katsoa sitä, kuinka paljon ja missä tilanteessa on tarvetta kirjojen uudistamiseen, esimerkiksi vain tekniseltä kannalta.

Arvoisa puhemies! Haluaisin jatkaa siitä, että lukioissa tosiaan kirjat maksavat aika paljon ja etenkin, jos joutuu ostamaan uusia, jos kirjat vaihtuvat. Mutta myös itse kirjoitukset, ylioppilaskirjoitukset, maksavat aika paljon ja jopa niin paljon, että joutuu ehkä pohtimaan, miten monta ainetta haluaa kirjoittaa. Pitäisi kaikin puolin olla niin, että houkuteltaisiin kirjoittamaan myös niitä aineita, missä ei ole niin vahvoilla.

Onko se oikeasti, opetusministeri, oikein, että sekä kirjat että itse kirjoitukset maksavat kuitenkin aika paljon niille, joilla on erittäin vähän rahaa?

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Niin, oikein tai väärin, tämä on tässä maassa ollut käytäntö kuitenkin iät ajat koskien ylioppilaskirjoitusmaksuja. Minun ymmärtääkseni niitä on tarkistettu määräajoin, mutta ei tavalla, joka suhteessa lisäisi kirjoittajien taakkaa. Ne ovat joillekin vähävaraisille perheille kyllä aikamoinen suoritus, mutta ainakaan minulle saakka ei mitään massiivisia valituksia ole tullut varmaan johtuen siitä, että lukion käyminen ja kirjoituksiin osallistuminen on koettu sellaiseksi suureksi päämääräksi, jonka puolesta voi vähän uhratakin omia varoja.

Arvoisa puhemies! Tuo uusi tuntijako kiristi tavattomasti nimenomaan taito- ja taideaineiden määrää kouluissa, koska valinnaisaineita vähennettiin. Nyt juuri nämä harrastukset ja retket teattereihin ja musiikkiesityksiin joutuvat kyllä aika vahvasti kärsimään, jos ei niitä myöskin maksullisesti voida järjestää. Toisin sanoen:

Mitä on tehtävä tässä tilanteessa, että taito- ja taideaineiden vahvuus pääsisi kouluissa esiintymään entistä vahvemmin myöskin tässä rinnalla? Jos näiltä järjestelyiltä retkiltä on kielletty maksullisuus, niin miten näette tämän ongelman perattavaksi ulos niin, että on mahdollisuus myöskin maksullisesti käydä näissä esityksissä?

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Tämähän julkisuuteen lähti Espoosta tietystä, minusta kyllä hyvin aiheellisesta, valituksesta. Mielenkiintoista on se, että jos jollakin kunnalla tässä maassa on varaa opetussuunnitelmien kautta sijoittaa siihen, että voidaan myöskin harrastuksien ja retkien puitteissa opetusta toteuttaa, niin se kunta on Espoo. Laajemmin ottaen kysymys voi olla hiukan toisen näköinen. Mutta kuten sanoin, tässä on liikkumavaraa ja vapaaehtoispohjalla, niin kuin tähänkin saakka suurin osa retkistä ja vastaavista on järjestetty vapaaehtoispohjalla, voidaan edetä. Se järjen käyttö on edelleen sallittua, mutta tietty periaate pitää olla. Siitä on polku ihan perustuslakiin saakka.

Arvoisa puhemies! Olen myös ministerin kanssa samaa mieltä, että Espoolla varmaan on paremmat mahdollisuudet tällaisten erilaisten retkien tukemiseen kuin monella muulla kunnalla Suomenmaassa. Haluaisin kysyä ministeri Kalliomäeltä, koska tuen tätä maksuttomuusperiaatetta ja hyvää kannanottoa ministeriön päästä:

Aiotaanko kuntia ohjeistaa niin, että esimerkiksi lukukausittain suunniteltaisiin nämä retket ja tuotaisiin vaikka koululautakunnan käsittelyyn, jolloin voitaisiin myöskin lautakunnan ja kenties valtuustonkin toimesta sitten ohjata rahaa näihin tiettyihin retkiin niin, että koulut tasapuolisesti voisivat opetussuunnitelmissaan toteuttaa myöskin näitä hankkeita?

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Opetusministeriön puoleltahan tämä yleisohje, joka tähän minunkin vastaukseeni sisältyy, on olemassa. Opetushallitus on jo nyt liikkeellä. Opetushallitus on juuri se taho, jonka tehtävänä onkin käytännössä näitä asioita katsoa yhdessä kuntien ja oppilaitosten kanssa. Uskon, että viesti on kyllä mennyt hyvin perille ja asia etenee.

Arvoisa puhemies! Perusopetuksen maksuttomuus tiukasti tulkiten näyttää valitettavasti kääntyvän juuri vähävaraisia lapsia vastaan. Nimittäin näiden vähävaraisten perheiden lapsille usein juuri järjestetyt retket tarjoavat ainoan mahdollisuuden tutustua esimerkiksi teatteriin tai kalliisiin liikuntaharrastuksiin, vaikka lasketteluun, sellaisiin harrastuksiin, joihin kyllä sitten varakkaampien perheiden lapset voivat ihan omaa aikaansa käyttää.

Kun ministeri totesi, että kunta on se taho, jonka tulee budjetoida tuo summa näitä retkiä varten, niin tiedustelen nyt ministeriltä: Kun tiedetään, miten vaikeassa taloudellisessa tilanteessa kunnat ovat jo nyt näiden lakisääteisten menojensa kanssa, niin aikooko hallitus nyt sitten lisätä kuntien rahoitusta niin, että myös näitä retkiä voidaan järjestää aivan kunnan omalla rahalla?

Opetusministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Minusta on nähtävissä se, että kunnat, riippumatta kuntien taloudellisesta tilanteesta, eri kuntien erilaisista tilanteista, arvottavat liiankin paljon joillain muilla kuin lasten hyvinvointiin ja koulutukseen liittyvillä perusteilla budjetointiansa. Tässä on se isoin syy. Olen päinvastaista mieltä siitä, että tämä vähävaraisten kannalta olisi ongelma. Päinvastoin, jos kunnat, kuntapäättäjät, samalla tavalla kuin eduskunta ja hallitus täällä, arvottavat oikein asioita, niin ne silloin budjetoivat rahaa näihin kohteisiin ja silloin nimenomaan vähävaraisimmat pääsevät mukaan toimintaan, johon muuten joutuisivat panostamaan omaa rahaansa.

Arvoisa puhemies! Kuten täällä useassa puheenvuorossa on tullut esille, monelle lapselle ja nuorelle koulun kautta järjestetty kulttuuriretki teatteriin tai museoon voi olla ainoa tapa kohdata kulttuurielämyksiä ja saada nauttia niistä. Kysyisinkin kulttuuriministeri Karpelalta:

Kun monet nuorten ja lasten kulttuuria tarjoavat tahot ovat olleet hyvin huolestuneita, mitä tämä tulee merkitsemään niiden palveluille ja toisaalta kulttuurin saatavuudelle, onko kulttuuriministerin sektorin puolella nyt mietitty sitä, millä tavoin sitten näitä palvelujentuottajia voidaan tukea niin, että lippujen hinnat olisivat niin alhaiset, että todellakin koululuokatkin voisivat jatkossa käyttää lastenkulttuuri- ja nuortenkulttuuripalveluja hyväksi?

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa puhemies! Kulttuuripalveluiden saatavuuteen sekä saavutettavuuteen on panostettu hyvinkin paljon. On niin ikään ollut jo käytäntöjä, joissa on ollut tarjolla alempihintaisia lippuja erilaisiin kulttuuripalveluihin. Muistuttaisin kuitenkin siitä, että Suomessa kulttuuripalvelujen tilanne on siinä mielessä varsin hyvä, että meillä nimenomaan lasten ja nuorten kulttuuriin on satsattu myös valtion puolelta resursseja erittäin paljon ja tällä vaalikaudella näitä resursseja on lisätty, mikä omalla tavallaan on vaikuttanut juuri siihen, että palveluiden määrä on entisestään kasvanut ja monipuolistunut.

Arvoisa puhemies! Jatkaisin tästä ed. Lindénin kysymyksestä siinä mielessä, että kun meillä kuitenkin on alueteattereita olemassa, niin meillä myöskin lääneissä voitaisiin huolehtia siitä, että esimerkiksi orkesterit liikkuisivat kouluissa, järjestäisivät koulukonsertteja.

Onko ministeri Karpelalla nyt tarkoituksena nimenomaan kiinnittää huomiota tähän, että kouluihin voitaisiin saada lisää vierailuja esimerkiksi teatteriryhmien tai orkestereiden muodossa? Kouluissa on monesti hyvät tilat, niitä voitaisiin käyttää hyväksi, ja tällä tavoin sitten ei aiheutuisi ylimääräisiä kustannuksia, mikäli valtio voisi huolehtia kuntien kanssa yhdessä siitä, että nämä tilaisuudet olisivat maksuttomia.

Kulttuuriministeri Tanja Karpela

Arvoisa herra puhemies! Kuten edellä totesin, budjettimäärärahat valtion puolelta ovat merkittävästi kasvaneet. Tämä näkyy juuri nimenomaisesti harkinnanvaraisissa tuissa, joita myönnetään, esimerkiksi Taikalamppu-verkostosta, joka nimenomaisesti suuntautuu tämän tyyppiseen toimintaan, lasten ja nuorten kulttuuripalveluihin. Niiden tuki on kaksinkertaistunut tämän vaalikauden aikana. Toisaalta myöskin, mitä eri alueisiin tulee, alueellisten taidetoimikuntien tukimäärärahat ovat kasvaneet, jolloin alueelliset taidetoimikunnat voivat omalta osaltaan osoittaa lisämäärärahaa ruohonjuuritason toimijoille.

Arvoisa puhemies! Ministeri Karpela, tälle vuodelle juuri leikattiin kulttuurimäärärahoja kunnilta, ja tällainen leikkaus on hyvin merkittävä varsinkin pienille kunnille. Ei ole itsestään selvää, että se ei mitään merkinnyt, niin kuin täällä monta kertaa ministerit ovat todenneet.

Mutta, arvoisa puhemies, kysyn nyt kuitenkin sitä asiaa, kun täällä ministeri Kalliomäki sanoi, että kuntien asia on hoitaa tämmöiset opetussuunnitelman ulkopuoliset, niin kuin leirikoulut ja matkat, ja kuitenkin niitä ohjeistetaan sitten lääninhallituksesta ja Opetushallituksesta:

Mikä se ministeriön kanta nyt oikeastaan on? Täälläkin on aika paljon nyt nuorta väkeä, koululaisia, eduskunnassa, ja tämä on hyvä paikka koululaisille, tehdä retki eduskuntaan, elikkä tämäkin maksaa näille koululaisille. Onko nyt niin, että opetusministeriö, Opetushallitus haluaa todella jotenkin ohjeistaa kuntia tässä asiassa? Annetaan kunnille vapaat kädet, mutta niillä pitää olla rahaa tähän tehtävään.

Opetusministeri  Antti Kalliomäki

Puhemies! Ei opetussuunnitelman ulkopuolisia, vaan opetussuunnitelmaan sisällytetyt matkat ja vastaavat. Ja viesti on se, että sisällytetään myöskin opetussuunnitelmaan näitä, ettei jätetä sen ulkopuolelle niitä. Sitten on vapaaehtoinen kenttä, jossa voidaan opetussuunnitelman ulkopuolella kyllä sitä kuuluisaa järjenkäyttöä harjoittaa, ja kyllä siihenkin on ollut tähän saakka mahdollisuuksia ja on jatkossakin. Siinä on hyvinkin laaja vapaus, mutta sen pitää olla vapaaehtoista. Ei voida pakottaa sitten opetussuunnitelman ulkopuolella lapsia ja heidän perheitänsä maksamaan pakosta, mutta vapaaehtoisesti se voi tietenkin tapahtua.

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Hemmingin kysymys nousi esiin nimenomaan sieltä Espoon kaupungin puolelta. Siellähän ongelma on ollut juuri se, että käytännöksi on tullut, että vanhemmilta suoraan kerätään rahaa näihin retkiin, jolloinka sitten osa lapsista, joiden vanhemmilla ei ole ollut varaa maksaa, on jäänyt pois näiltä retkiltä. Sehän ei ole tietenkään oikein, ja sen takia kysyisin nyt ihan konkreettista neuvoa, kun se meillä Espoossa ongelmana on ollut:

Miten ne rahankeräykset kannattaa hoitaa, niin että kaikki lapset pääsevät mukaan?

Opetusministeri  Antti Kalliomäki

Puhemies! On melkoinen tilaisuus, kun pääsee antamaan ohjeita espoolaisille kaupunginisille ja -valtuutetuille. Mutta se ohje on kyllä tässä moneen kertaan tullut sanottua. Toivon syvästi, että Espoon kaupunki, koululaitos, budjetoi opetussuunnitelman mukaisesti näihin asioihin enemmän kuin tähän mennessä on tapahtunut, ja silloin se on ilmaista kaikille. Sen ulkopuolella sitten käytetään tätä vapaaehtoista väylää, joka on ollut liian massiivinen ilmeisesti Espoon kaupungissa tähän saakka.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tuntuu, että elämme aikamoisessa teoriaherrojen maailmassa. En ymmärrä, mikä ongelma on se, että tällaisia museokäyntejä tai retkiä varten kerättäisiin lasten vanhemmilta pieni maksu ja niiden perheiden oppilaiden kohdalla, joiden vanhemmilla ei ole taloudellisia edellytyksiä osallistua tällaiseen maksamiseen, tätä maksua ei olisi.

Miksei näin voida toimia? Miksi pitää toimia niin, että kaikessa ja aina lähdetään siitä, että kyllä yhteiskunnan ja kunnan pitää kaikki maksaa (Ed. Jaakonsaari: Tehän juuri vaaditte sitä!) eikä vanhemmilta voida edes teidän mielestänne tällaista hyvin pientä, muutaman euron tai pahimmillaan ehkä muutaman kymmenen euron maksua kerätä edes niiltä vanhemmilta, joilla on siihen edellytykset? (Välihuutoja) Nythän on kyse niistä vanhemmista, joilla on siihen edellytykset, ja rajoitettaisiin tämä maksuttomuus silloin niihin perheisiin, joiden kohdalla se tarvitaan. Mielestäni tämmöinen linja ei perusopetuksen maksuttomuutta ole rikkomassa.

Opetusministeri  Antti Kalliomäki

Puhemies! Ed. Zyskowicz on kyllä nyt sekaantumassa omiin teorioihinsa. Väännetään nyt rautalangasta vielä kerran: se, mihin te viittaatte, on mahdollista opetussuunnitelman ulkopuolella, mutta minun toiveeni ja lähtökohtani on se, että opetussuunnitelman mukaisesti sisällytetään nykyistä enemmän siihen yhteiseen kassaan, johon me kaikki toivottavasti verovarojamme kohdistamme ja kunnat niitä kohdistavat. Sen ulkopuolella tämä teidän metodinne on ollut tähän saakka ja jatkossakin täysin mahdollista, mutta sen pitää olla kohtuullista, sen pitää olla vapaaehtoista.

Puhemies! On minun mielestäni aika kummallista, että opetusministeri voi ottaa silmätikukseen yhden kunnan, kunnan, jolta valtio negatiivisina valtionosuuksina kuppaa joka vuosi kahden kunnallisveropennin tuoton. Kysynkin:

Onko espoolainen koululainen opetusministerin mielestä vähempiarvoinen kuin muut, kun Espoon koulutoimen ongelmille voi täällä julkisesti tällä arvovaltaisella areenalla vinoilla samaan aikaan, kun hallitus vie sen koululaisen vanhempien maksamat verorahat? (Välihuutoja)

Opetusministeri  Antti Kalliomäki

Puhemies! Minähän vastaan vain kysymyksiin, ja muun muassa Espoota koskeva kysymys täällä tehtiin, ja kovin hyväntahtoisesti pyrin siihen vastaamaan. Viittasin siihen, että Espoo, onneksi, on hyvin menestyvä kunta, kaupunki, tässä maassa, ja yhteisvastuullisesti sellainen kaupunki kykenee hoitamaan näitä asioita. Meidän kaikkien pitäisi olla kiitollisia siitä, että Espoo kykenee tähän.

Arvoisa puhemies! Ministeri Kalliomäki antaa ohjeita tavallaan samalla kaikille kunnille Suomessa, ei ainoastaan Espoolle, kun viittaatte siihen, että nämä matkat ja muut harrastukset pitäisi liittää opetussuunnitelmaan ja sitä kautta rahoittaa kunnan budjetista. Mutta kysyisin valtiovarainministeriltä:

Onko valtiovarainministerin näkökulmasta mahdollisuus lisätä kuntien rahoitusta niin, että niillä olisi sitten, millä ne rahoittavat, myös näillä köyhillä kunnilla?

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma

Arvoisa puhemies! Meillähän on voimassa oleva valtionapulainsäädäntö, jonka mukaisesti kunnille tulee valtionapua opetustoimen menoihin. On syytä kiinnittää huomiota siihen, että tämä opetustoimen valtionapuprosentti on selvästi suurempi kuin se on sosiaali- ja terveyspuolen menoissa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on hyvin kattava ja toimiva lukioverkosto. Kuitenkin on vaarana, että tämä ohentuu ja tulee suurlukioita. Tämän seurauksena lukiolaisten matkat oppilaitokseen pidentyvät eikä ole ollenkaan selvää, että kunnat maksaisivat näitä matkoja. Onko hallitus tietoinen tästä lukio-opiskelijoihin kohdistuvasta ongelmasta, ja mitä mahdollisuuksia olisi, että lukio-opiskelu säilyttäisi houkuttelevuutensa?

Opetusministeri  Antti  Kalliomäki

Puhemies! Tämä kouluverkkokysymys on lukiota huomattavasti laajempi, ja hallitus on tietoinen — myöskin eduskunta, niin uskon — siitä syystä, miksi kouluverkkoa on rukattava uuteen muotoon. Keskeisin syy on väestökehitys. Olemme juuri aloittaneet viime vuonna sen 5-vuotiskauden, jonka kuluessa peruskouluikäisten lukumäärä pieneni 43 000:lla tässä maassa. Ja siitä vähän eteenpäin vuosia, niin se on lukion puolella sama tilanne, ja siitä eteenpäin se on korkeakoulutuksessa. Ja väestökehitykseen liittyvät myöskin sitten alueelliset väestön liikkeet, joita kyetään niitäkin ennakoimaan varsin hyvin. Ja meidän on ajoissa sopeuduttava tähän tulevaisuudennäkymään. Jos jäämme nykyiseen rakenteeseen lukioitten kohdalla taikka peruskouluissa taikka korkeakouluissa, niin meidät hukka perii sitten, kun koittaa lukuvuosi 2010, 2015, 2020.