Maria Guzenina-Richardson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelemme Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen vuoden 2013 toimintakertomusta. Heti tähän alkuun on hyvä palauttaa mieleen, että Euroopan neuvosto on laajin ja vanhin eurooppalainen poliittinen yhteistyöjärjestö. Se perustettiin jo vuonna 1949, ja vaikka ensimmäisinä vuosikymmeninä Euroopan neuvostoa pidettiin enemmänkin länsimaiden järjestönä ja vain osa Euroopan maista oli sen jäseniä, nykyään kaikki Euroopan maat lukuun ottamatta Valko-Venäjää ja Kosovoa ovat mukana. Suomi liittyi Euroopan neuvostoon 1989, Venäjä 1996. Jäsenmaita on yhteensä 47.

Euroopan neuvosto on nykyään siis hyvin ainutlaatuinen ja tärkeä poliittinen kohtaamispaikka, ja sen asema sekä poliittisena järjestönä että ihmisoikeuksia puolustavana järjestönä on korostunut entisestään viimeaikaisten Euroopan, Ukrainan ja Venäjän tapahtumien myötä. Sen huomaa myös, kun tarkastelee vuoden 2013 toimintaa ja tällä hetkellä niin sen eri komiteoissa kuin ensi viikon yleiskokouksessa esillä olevia aiheita. Esimerkkinä voi tähän alkuun todeta, että ensi viikon viisipäiväisessä yleiskokouksessa puhuu muun muassa Ukrainan pääministeri ja sen aikana käsitellään muun muassa Venäjän delegaation asemaa Euroopan neuvostossa.

Arvoisa puhemies! Minun on vaikea kuulla omaa puhettani. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Kiitos, arvoisa puhemies! (Välihuutoja — Ilkka Kanerva: Alusta!) — Tiedän, että edustaja Kanerva kyllä kuuli. (Anni Sinnemäki: Demarit eivät kuunnelleet!) — Ei, kyllä se oli RKP, joka ei kuunnellut.

Kiitos, arvoisa puhemies! — Jäsenyys Euroopan neuvostossa on ehdollinen. Liittyessään jäsenmaa on sitoutunut noudattamaan järjestön perusperiaatteita, noudattamaan oikeusvaltioperiaatteita ja kunnioittamaan kansalaisten perusoikeuksia. Euroopan neuvosto myös seuraa, miten jäsenmaat ovat noudattaneet sitoumuksiaan. Tämä seuranta koskee kaikkia jäsenmaita, myös Suomea. Valvontamekanismeja on useita sekä hallitustenvälisellä puolella että parlamenttitasolla.

Yleiskokous tarkastelee jäsenvelvoitteiden noudattamista perusarvojen toteutumisen kannalta. Jäsenmaiden heterogeenisuus ja erilaisuudet maiden demokratiaperinteissä johtavat usein hyvinkin vilkkaaseen keskusteluun, varsinkin viime vuosien aikana. Yleiskokous on kertomusvuonna keskustellut muun muassa siitä, miten kansainvälinen talouskriisi ja säästötoimenpiteet ja menoleikkaukset ovat vaikuttaneet kansalaisten perusoikeuksien toteutumiseen muun muassa yhdenvertaisuuden periaatteen näkökulmasta. Keskustelu viime kesänä esimerkiksi OECD:n muuttuvasta roolista globaalin eriarvoisuuden vähentäjänä kannusti talousjärjestöä ottamaan entistäkin rohkeampia askelia kohti kestävän talouden tietä, jossa äkkivääriä julkisen sektorin leikkauksia pyritään vähentämään ja pyritään panostamaan rakenteellisiin ja pitkällä aikavälillä hyvinvointia parantaviin toimiin.

Maahanmuuttajien ja pakolaisten tilanne on ollut hyvin usein esillä. Suomen delegaation jäsen Anne-Mari Virolainen toimi viime vuonna maahanmuutto- ja pakolaiskomitean puheenjohtajana ja sai laajaa kiitosta raportista, joka käsitteli kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden maahanmuuttajien oikeuksien valvonnan toteutumista palauttamisen aikana.

Sosiaali- ja terveys- ja kestävän kehityksen komiteassa on viime vuonna käyty keskustelua muun muassa Suomessakin paljon puhuttaneesta lastensuojelusta. Valmistelussa on ollut Venäjän delegaatioon kuuluvan Olga Borzovan raportti, jossa Britannian, Romanian ja Suomen lastensuojelu on otettu tarkasteluun, ja se tulee olemaan myöskin ensi viikon yleiskokouksessa keskustelussa.

Viime vuoden ehkä eniten keskustelua herättänyt aihe oli Syyrian tilanne. Se on koskettanut ja vaikuttanut ja tulee koskettamaan ja vaikuttamaan pitkään Euroopan neuvoston jäsenmaihin. Vaikka tällä hetkellä Syyrian tilanne on mediassa jäänyt Ukraina-uutisten varjoon, on Euroopan neuvoston jatkettava aktiivisuuttaan Syyrian ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta.

Arvoisa puhemies! Sen lisäksi, että Euroopan neuvosto keskustelee lähialueidensa tilanteesta, keskustelu jäsenvelvoitteiden noudattamisesta yksittäisissä jäsenmaissa on ollut hyvin vilkasta. Yleiskokouksen seurantakomitean monitorointikomitean työskentely tapahtuu niin sanotusti "in camera" eli ’suljettujen ovien takana’, mutta loppuraporteista keskustellaan ja jatkotoimenpiteistä päätetään yleiskokouksessa. Monet monitorointikomitean työlistalla olevista kymmenestä maasta ovat olleet tarkkailun alla jo kymmenen vuotta, ja nyt Euroopan neuvostossa on selkeästi painetta muuttaa tätä monitorointijärjestelmää. Se ei tyydytä kaikkia jäsenmaita, ja näin ollen on tärkeää, että Suomi on mukana myöskin tässä prosessissa. Nyt onkin voimakkaita paineita myöskin katsoa, millä tavalla eri jäsenmaat kokevat tämän monitorointijärjestelmän itseään kohtaan epäoikeudenmukaisena. On syytä selvittää, millä tavalla heidät voi saada myöskin tämän yhteisen pöydän ääreen.

Vaikka jäsenvelvoitteiden seurantaa ei tapahdu yhdessäkään EU-maassa, viime vuonna monitorointikomitea esitti kuitenkin Unkarin asettamista tarkkailuun. Itse voin omasta puolestani sanoa, että valitettavasti tämä esitys kaatui kuitenkin äänestyksessä, mutta Unkarin tilannetta seurataan nyt poliittisessa komiteassa.

Yleiskokouksen vaalitarkkailut ovat osa jäsenvelvoitteiden seurantaa, eli yleiskokous lähettää valtuuskuntia seuraamaan parlamentti- ja presidentinvaaleja jäsenmaissaan, jotka ovat monitoroinnin kohteena. Vaalitarkkailua ei pääsääntöisesti tehdä muissa maissa, ja sen vuoksi esimerkiksi Euroopan neuvosto ei tarkkaile sunnuntaina parlamenttivaaleja Unkarissa, jonne lähtee kuitenkin valtuuskunta Etyjin yleiskokouksesta.

Euroopan neuvoston yleiskokouksen seuraava istunto on siis jo ensi viikolla Strasbourgissa. Kokouksen kiireelliseksi lisäaiheeksi on ehdotettu Ukrainan tilannetta. Siitä tullaan tekemään päätös maanantaina. Ukrainan tilannetta ja sen vaikutuksia maan demokraattisten instituutioiden toimivuuteen on syytäkin arvioida. Maanantaina alkavassa istunnossa äänestetään myös kahdesta hyvin poikkeuksellisesta aloitteesta, joista toisessa esitetään Venäjän valtuuskunnan valtakirjojen hylkäämistä ja toisessa venäläisjäsenten äänioikeuden poistamista. Istunnon vieraspuhujina ovat, kuten ehkä jotkut teistä tietävät, Ukrainan pääministeri Arseni Jatsenjuk ja EU:n ministerikomitean puheenjohtajamaan Itävallan presidentti Fischer. Lisäksi ihmisoikeusvaltuutettu Nils Muizhnieks esittää parlamentaarikoille vuoden 2013 toimintakertomuksensa.

Istuntoviikolla käsitellään myös kahden suo-malaiskansanedustajan raportteja: varapuheen-johtaja Kimmo Sasin raportti koskee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tilapäispäätösten toimeenpanon puutteita joissakin jäsenmaissa, ja siinä esitetään toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi, ja kansanedustaja Jaana Pelkosen raportti "Oikeus internetin saatavuuteen". Siinä todetaan, että internet on ihmisoikeuksien toteutumisen mahdollistaja, ja siksi valtioiden tulisi valmistaa ja varmistaa internetin tasavertainen saatavuus kehittämällä lainsäädäntöä ja internet-infrastruktuuria. Tämä edustaja Pelkosen raportti käsitellään samanaikaisesti kyberturvallisuutta ja käyttäjäsuojaa koskevan raportin kanssa.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan kiittää meidän Suomen valtuuskuntaamme aktiivisesta toiminnasta. Valtuuskunnan jäsenet ovat olleet hyvin aktiivisia sekä täysistunnoissa että komiteatyössä. Valtuuskunta on lisännyt yhteydenpitoa tärkeiden sidosryhmien ja asiantuntijoiden kanssa. Meillä on ollut säännöllisiä tapaamisia viimeksi eilen tasavallan presidentin kanssa, ulkoministerin kanssa viime viikolla, ulkoministeriön ja luonnollisesti Suomen pysyvän edustuston kanssa Strasbourgissa.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvä raportti, kiitoksia, antoi hyvän kuvan siitä, missä mennään ja osin vähän samalla alueella, missä Suomen Etyj-valtuuskunta ja parlamentaarinen Etyj muutoinkin toimii. Päällekkäisyyksiä ei ole häiritsevästi mutta tangeeraavia kohtia kovin monia.

Poliittisesti luonnollisesti mielenkiintoisin kysymys on se, mihin valtuuskunnan puheenjohtaja viittasi. Se on kysymys siitä, miten Venäjän valtuuskuntaan tullaan suhtautumaan. Niin kuin hän mainitsi, on kaksi eri aloitetta, joilla molemmilla on ikään kuin poliittisena signaaliarvona hyvinkin iso merkitys ja vaikutus. Minä oikeastaan olisin halukas tiedustelemaan puheenjohtajalta sitä, minkälainen on Suomen valtuuskunnan kanta, kun ensi viikolla näihin kysymyksiin otatte linjaa pidettäväksi tulevassa kokouksessa, ja minkälaista osviittaa tasavallan presidentti teidän eilisessä tapaamisessanne toi esille argumentaationa tähän kysymykseen.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on todettava se, että valtuuskunnan puheenjohtaja Maria Guzenina-Richardson kesken kauden tulleena on hyvin oivallisella tavalla päässyt näihin asioihin käsiksi. (Ben Zyskowicz: Kyllä!) — Kiitoksia, edustaja Zyskowicz, joka varmaan on kuullut, että näin on.

Mutta täällä edustaja Kanerva kiinnitti ihan oikealla tavalla huomiota näihin tärkeisiin asioihin. Euroopan neuvostohan tulee ensi viikolla olemaan se paikka, jossa Venäjä ja muu Eurooppa kohtaavat. Tässä mielessä tämä tulee olemaan erittäin tärkeä ja nimenomaan se kysymys siitä, millä tavoin me valtuuskuntana ja sen yksittäisinä jäseninä tulemme suhtautumaan näihin kahteen aloitteeseen, jotka koskevat Venäjän valtuuskunnan oikeuksia. Minusta — puheenjohtaja täällä puhuu kohta — on tärkeätä se, että Venäjän valtuuskunta täysin oikeuksin on siellä mukana, koska me tarvitsemme nyt enemmän kuin koskaan keskustelua Venäjän kanssa myös Euroopan neuvostossa.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten edustaja Kanerva totesi, Euroopan neuvoston foorumi on hyvin poikkeuksellinen juuri siinä, että siellä on EU ja siellä on Venäjä ja siellä on myöskin Ukraina paikan päällä. Se on hyvin uniikki debatin foorumi siinä mielessä, että siellä uskalletaan hyvin avoimesti ja rehellisesti käydä tätä keskustelua siitä, millä tavalla konflikti saataisiin ratkaistua. Jos nyt sitten Venäjä suljetaan tämän foorumin ulkopuolelle, en kyllä näe, millä tavalla se hyödyttäisi Suomea, hyödyttäisi Eurooppaa, hyödyttäisi Ukrainaa, saatikka globaalissa mittakaavassa yhtään ketään. Päinvastoin meillä täytyy olla hyvä neutraali foorumi, jossa kaikki osapuolet tuntevat olevansa rakentavassa ilmapiirissä, jossa asioista voidaan keskustella.

Tapaaminen tasavallan presidentin kanssa, ulkoministerin kanssa on antanut meille, Euroopan neuvoston Suomen delegaatiolle, hyvin selkeät osviitat siitä, millä tavalla Suomella on tasapainoinen ja hyvin laaja ymmärryksen näkemys siitä, millä tavalla me voimme myöskin olla mukana tässä dialogissa, ei pois sulkemalla vaan ottamalla osaa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meidän lähtökohtahan suomalaisten osalta on se, että olemme valtavirrassa mukana ja pyrimme rakentamaan. Tosin toisaalta täytyy sanoa, että olennaista on se, että Euroopan neuvoston pitää pyrkiä myöskin ratkomaan ongelmia. Silloin kun Venäjä valloitti Etelä-Ossetian ja Abhasian, niin siinä yhteydessähän tietysti Georgian koskemattomuuden loukkaaminen tuomittiin voimakkaasti mutta tehtiin hyvin kohtuullinen ohjelma, jolla pyrittiin ihan humanitäärisiä ongelmia korjaamaan, muun muassa antamaan mahdollisuus ihmisille palata entisiin koteihinsa. Valitettavasti Venäjä ei ole toteuttanut tuosta ohjelmasta, vaikka toiveita oli, yhtään minkäänlaista osuutta.

Nyt ollaan siitä tilanteessa, että tietysti Euroopan neuvostossa, joka on ihmisoikeus- ja demokratiaorganisaatio, on mahdoton hyväksyä sitä, että jokin valtio valloittaa yhden osan toisesta valtiosta. On täysin selvää, että neuvoston pitää voimakkaasti reagoida tähän Venäjän ei-hyväksyttävään käyttäytymiseen, mutta tärkeätä on se, että Suomi on tältä osin yhteisessä eurooppalaisessa rintamassa.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että tässä salissa käydään tämä keskustelu, ja pitäisin äärimmäisen arvokkaana, että kun Suomen valtuuskunta sinne menee, se muodostaa yhteisen kannan. Se on se, mikä on vaikuttavaa, jos mikä, että Suomella on kanta. Mutta näitä kuullessani jotenkin ajattelen, onkohan meillä yhteistä kantaa tai tässä tapauksessa teillä. Silloin kun kansainvälisillä foorumeilla esiinnytään, yksimielisyys on voimaa.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajana piti pari viikkoa sitten erittäin harkitun, maltillisen ja perustellun puheenvuoron Ukraina-tilanteeseen liittyen. Mutta on aivan niin kuin edustaja Soinikin kysyi: ei täällä ole vielä sanottu selvästi sitä, onko Suomen valtuuskunnalla yhteinen kanta. Jos niitä erilaisia kantoja on, niin mikä on kanta siihen, tukeeko joku suomalaisen valtuuskunnan edustaja sitten jopa semmoistakin äärimmäistä ratkaisua, että venäläiset suljetaan tämän kokouksen ulkopuolelle? Toivon kyllä, että se kanta tuotaisiin täällä reippaasti esille, jos sellainen on, tai sitten valtuuskunnan puheenjohtaja kuvaisi vielä paremmin tätä valtuuskunnan kantaa ja sen mahdollista yksimielisyyttä. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että ulkopoliittinen johto presidentti Niinistöä myöten on sitä mieltä, että tämmöisiin äärimmäisiin ratkaisuihin ei pitäisi mennä.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä Venäjän tormakoituminen oli kyllä havaittavissa eri tavoin Euroopan neuvostossakin jo viime vuonna, ja muun muassa tämä lasten huostaanottokysymys nousi siellä esille. Mutta sanoisin, että meillä valtuuskunta ja muukin Suomi, viranomaiset täällä, toimivat fiksulla tavalla ja se asia on saatu Suomen kannalta aika hyvälle mallille.

No, on selvää, että nyt ensi viikolla keskustellaan kovastikin Ukrainasta. Omasta puolestani ajattelen niin, että en näe kovin viisaana, että Venäjä pois potkittaisiin tuolta foorumilta, enkä sen mukaan tule itse työskentelemään, mutta totta kai on signaali annettava siitä, että emme hyväksy niitä toimia, mitä Krimillä on tapahtunut.

Tasavallan presidentti ja valtuuskunta tosiaan tapasivat. Ei ehkä ole sopivaa suoraan siteerata häntä, mutta viisaita ratkaisuja hän kannusti luonnollisesti tekemään.

Ukraina oli esillä monin tavoin myöskin viime vuonna. Euroopan neuvostossa pyrittiin myöskin ottamaan kantaa sen puolesta, että ex-pääministeri Julija Tymošenko vapautettaisiin vankilasta, ja monella muullakin tavoin itse asiassa Ukrainan tilanne oli esillä jo aikaisemminkin.

No, tämän päällä olevan tilanteen lisäksi ei kuitenkaan pitäisi unohtaa muita tärkeitä asioita. Puheenjohtaja viittasi Syyrian tilanteeseen, ja siellähän on huikea tragedia päällä koko ajan. Emme saisi sulkea silmiämme tämmöisiltäkään asioilta tälläkään hetkellä, tai vaikkapa Valko-Venäjän tilanteelta. Siellä on (Puhemies koputtaa) jääkiekon MM-kisat pian edessä. Epäilenpä, että noitten kisojen jälkeen Valko-Venäjä jatkaa presidenttinsä johdolla diktatuurisia otteita kansalaisiaan vastaan. Emme saa sulkea silmiämme tämmöisiltä ilmiöiltä.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On mielestäni selvää, että jos joku valtio Venäjän tavoin sotilaallisella voimalla uhaten liittää itseensä osan toisesta valtiosta, niin tämä tulee totta kai kaikilla foorumeilla tuomita. On kuitenkin mielestäni myös luontevaa, että ne toimet, joihin Suomi osallistuu, ovat sellaisia, joista on sovittu yhdessä Euroopan unionin kanssa, ja on etukäteen myös julkilausuttu Venäjälle tiedoksi, että näin tulemme toimimaan.

Yleisesti ajattelen niin, että parlamentaariset kokoukset ja parlamentaariset foorumit ovat sellaisia, joissa nimenomaan vaikeissakin kansainvälisissä jännitystilanteissa ja erimielisyystilanteissa dialogia tulee ylläpitää. Näiden seikkojen johdosta pitäisin hyvin outona, että venäläiset suljettaisiin ulos Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta. Sinänsä toivon, että Suomen valtuuskunta on hyvin selkeäsanainen siinä, että emme pidä Venäjän toimia hyväksyttävinä.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ulkopoliittisen johdon viesti valtuuskunnalle on ollut hyvin selkeä: Venäjän delegaation poissulkeminen Euroopan neuvoston foorumilta ei ole viisasta. Tämän vuoksi nyt haluan tässä ihan julkisesti kysyä edustaja Sasilta, joka on Euroopan neuvoston valtuuskunnan varapuheenjohtaja: haluaako siis edustaja Sasi, toisin kuin muu valtuuskunta, että venäläiset poissuljetaan tältä foorumilta? (Ilkka Kanerva: Ei hän niin sanonut!)

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin Euroopan neuvostossa päätökset tehdään poliittisesti ryhmittäin eikä kansallisten valtuuskuntien toimesta. Suurin poliittinen ryhmä on EPP-ryhmä, johon kokoomus kuuluu Euroopan neuvostossa. Arvioimme tilannetta sunnuntaina illalla ja maanantaina, miten nyt tämän asian osalta toimitaan. Lähdemme siitä, että kokoomuslaiset ovat EPP-ryhmän ratkaisussa mukana. Olemme kuitenkin Suomessa hankkineet informaatiota päätöksenteon pohjaksi. Olemme keskustelleet presidentin kanssa ja myöskin ulkoministerin kanssa, ja tietysti ne näkemykset, joita heillä on, otetaan tässä valmistelutyössä ilman muuta huomioon.

Mutta tietysti olennaista tässä suhteessa on se, että jos halutaan, että venäläisten kanssa on dialogia, pitäisi olla jonkinlainen sitoumus myöskin Venäjältä siitä, että se dialogi johtaa johonkin lopputulokseen. Jos puhumme tyhjille seinille, niin voi kysyä, mitä hyötyä siitä dialogista on, eli myöskin venäläisten täytyy sitoutua siihen prosessiin, jolloin niitä ongelmia yksinkertaisesti kyetään ja pyritään ratkaisemaan. Ja olennaista neuvostossa on myöskin se, että Ukrainan perustuslain uudistamisessa neuvosto on erittäin aktiivisesti mukana.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aioin juuri sanoa, että Euroopan neuvosto tuskin kykenee tätä nykyistä Euroopan sydämessä vellovaa kriisiä ratkaisemaan. On hyvä, että Euroopan neuvosto keskittyy niihin asioihin, joissa sillä on ylivoimaisesti paras kapasiteetti, mikä silloin tarkoittaa juuri sitä, mihin edustaja Sasi äskeisessä puheenvuorossaan viittasi. Siellä on olemassa alueita, erityisesti perustuslain uudistaminen, jossa Euroopan neuvostolla on arvokasta annettavaa tähän prosessiin.

Minusta Euroopan neuvosto ei ole oikea paikka tuomioistuimeksi. Se ei ole se foorumi, jossa ikään kuin Venäjä eristämällä kuvitellaan ratkaisun löytyvän. Siinä on periaatteessa kaksi raidetta: joko poliittisen dialogin raide tai sotilaallinen raide, ja meidän täytyy luonnollisesti olla edistämässä sitä, että kyetään edesauttamaan poliittisen ratkaisun syntymistä. Siinä kyllä Euroopan neuvostolla on paljon tehtävää ja annettavaa.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sasille: Kyllä se niin on, että jos dialogista suljetaan jo lähtökohtaisesti pois, niin ei se ole sen jälkeen dialogi, se on köyhempi keskustelu, ja pahimmassa tapauksessa se on monologi. Näin ollen ei pystytä kuulemaan sitten toista kantaa eikä pystytä edesauttamaan sitä, että lopputulema olisi parempi. Näin ollen Venäjän poissulkeminen Euroopan neuvoston areenalta olisi hyvin lyhytnäköistä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen samaa mieltä, mitä täällä puheenjohtaja Guzenina-Richardson totesi, ja samaa mieltä myös siitä, mitä minusta edustaja Kanerva täällä viitoitti. Kyllä meidän pitää saada ilmapiiri ja olosuhteet sellaisiksi, että tämä diplomaattinen tie niin Etyjin puitteissa kuin muutoinkin vahvistuu ja ennen kaikkea eurooppalainen osallistuminen olisi vahvempaa kuin tällä hetkellä. Onhan se noloa, että Venäjä ja Yhdysvallat käyvät keskustelua siitä, miten Euroopan sydämessä oleva kriisi ratkaistaan. Kyllähän meidän täytyy siinä mielessä mennä itseemme: miten näin on päässyt tapahtumaan?

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olennaista tässä koko asiassa on se, että Suomi ei saa näyttäytyä Venäjän advokaattina tässä asiassa. Kysynkin oikeastaan nyt Guzenina-Richardsonilta: onko näin, että te haluatte te ajaa Venäjän asiaa, vai ajammeko yhteistä eurooppalaista asiaa? Se on se olennainen, ja siitä syystä Suomen pitää olla siinä yleisessä eurooppalaisessa linjassa mukana, mikä se kuitenkin sitten tulee olemaan, kun suuret ryhmät tekevät päätökset tuolla Euroopan neuvostossa. Se on tärkeätä, että me pyrimme vaikuttamaan siihen, että se yleinen linja on sellainen linja, jossa pyritään siihen keskusteluun.

Mutta keskustelua ei synny, jos toinen osapuoli ei sitoudu siihen keskusteluun. Sen takia tärkeätä on, että tässä valmisteluvaiheessa pyritään myöskin ottamaan venäläisten sitoumus siitä, että kun keskustelua käydään, se keskustelu aidosti voi johtaa johonkin, missä esimerkiksi niitä inhimillisiä ongelmia, joita Krimin valtauksesta syntyy, pyritään aidosti ratkaisemaan ja ottamaan huomioon ne kannanotot, joita neuvostolla asiassa on.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vaikka edustaja Sasi edustaakin tässä ääripäätä, niin se ei tarkoita, että me muut olemme ääripään toisella puolella. On olemassa myös keskitie. Minun mielestäni Suomi on aina näillä foorumeilla kyennyt löytämään nimenomaan sen keskitien. Meillä on pitkät perinteet keskitiestä, me olemme olleet lännen ja idän puristuksessa niin pitkän aikaa. Me olemme onnistuneet hyvinkin luovimaan sitten suomettumisen vuosien tässä hyvin vaikeassa tilanteessa ja nautimme myöskin kansainvälisillä foorumeilla nimenomaan tällaisen välittäjän roolia ilman, että ollaan kumartuneena kumpaankaan suuntaan. Tätä samaa asennetta kyllä peräänkuuluttaisin myöskin ensi viikon Euroopan neuvoston yleiskokouksessa.

Jaana  Pelkonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Tästä erittäin mielenkiintoisesta ja tärkeästä ajankohtaisdebatista sukeltaisin takaisin tähän Suomen valtuuskunnan viime vuoden kertomukseen ja erityisesti internetasioihin. Internetyhteydestä on tullut kiinteä osa meidän jokaisen arkipäivää. Peruspalvelut ovat yhä enemmän saatavilla verkossa, ja netistä on muodostunut kanava päivittäisasioiden, kuten terveydenhoidon ja pankkipalvelujen, järjestämiseen. Myöskään työnteko ei olisi monellekaan meistä mahdollista ilman toimivaa nettiyhteyttä.

Suomessa internet nähdään jo jokaiselle turvattuna peruspalveluna ja perusoikeutena. Valitettavasti tilanne ei ole yhtä hyvä maamme rajojen ulkopuolella. Vapaa media, ilmaisun vapaus ja internet ovat puhuttaneet paljon Euroopan neuvoston kokouksissa, kuten tästä käsittelyssä olevasta kertomuksestakin käy hyvin ilmi. Olen itse keskittynyt Euroopan neuvosto -työssäni paljolti juuri internetiin ja valmistellut raporttiani, joka käsittelee kaikkien oikeutta internetin saatavuuteen, ja tästä jo valtuuskunnan puheenjohtaja esittelypuheenvuorossaan mainitsi.

Mahdollisuus käyttää nettiä on perusedellytys sille, että ihmiset voivat toteuttaa perusoikeuksiaan, erityisesti oikeutta saavuttaa, ottaa vastaan ja välittää tietoa netin välityksellä ilman viranomaisten puuttumista. Vapaa internetin käyttö edistää paitsi sananvapautta myös muiden ihmisoikeuksien toteutumista. Internet edesauttaa esimerkiksi taloudellisten, sivistyksellisten ja sosiaalisten oikeuksien sekä kansalais- ja poliittisten oikeuksien toteuttamista. Nettiin pääsyllä on myöskin tärkeä rooli opetuksellisena työkaluna sen tuodessa tiedon ja tieteellisen tutkimuksen laajan yleisön tavoitettavaksi.

Raportissani korostan myös sitä, että samalla kun julkishallinto siirtää palveluja nettiin, sen tulee myös varmistaa netin saatavuus kaikille. Muuten tasa-arvo ei toteudu ja eriarvoistuminen vain lisääntyy. Kaikki ei kuitenkaan ole sallittua netissä, ja sananvapautta voidaan ja pitää rajoittaa, jos sitä käytetään lainvastaisesti.

Arvoisa puhemies! Osana raportin valmistelua olen laatinut yhteistyössä muun muassa Helsingin yliopiston tutkijan Riikka Koulun kanssa Euroopan neuvoston jäsenmaille suosituksia internetin saatavuuden varmistamiseksi. Kommentointiin ovat voineet osallistua kaikki halukkaat. Raportin käsittelyn yhteydessä perustettiin nimittäin avoin Facebook-sivu, jossa oli mahdollista kommentoida raporttini tavoitteita.

Oikeus internetin saatavuuteen oli myös viime marraskuussa järjestetyn eurooppalaisten viestintäministerien konferenssin pääteemoja. Sain ilon ja kunnian pitää tuossa kokouksessa Suomen puheenvuoron siitä, miten netin saatavuus on elinehto perusoikeuksien toteutumiselle. Raporttini "The right to Internet access" on käsittelyssä Euroopan neuvostossa ensi viikolla, ja siihen voivat kaikki halukkaat tutustua tarkemmin Euroopan neuvoston nettisivuilla.

Elisabeth Nauclér /r:

Herr talman! De konflikter som i dag sysselsätter oss mest är som bekant interna. Historien bakom dem är av stor betydelse men inte alls lätt att förstå. Missuppfattningarna om vad som gäller eller borde gälla är många och det finns mycket god vilja till att sprida ut osanningar och villfarelser. Då är fakta viktigt. Vi lever i en ytlig värld där medierna lätt sprider en förenklad bild.

Ungern är ett land som inte kontrollerats särskilt men sedan plötsligt sattes under lupp efter att oro för demokratins utveckling väckts hos många. Många kritiserade de lagstiftningsåtgärder som vidtogs, och här spelade pressen en stor roll. Vi har alla stött på kraftiga fördömanden av Ungerns politik och samtidigt mötts av lika många delegationer som försökt övertyga oss om att inget är fel, allt har gått rätt till, all kritik bygger på missuppfattningar.

Hur ska man själv hinna bilda sig en korrekt bild byggd på fakta? Där spelar Europarådet en oerhört viktig roll. Det har en stab som kan få fram fakta och deras kritik är trovärdig.

Ungern var bara ett exempel. Vem har egentligen rätt till sitt språk i Ukraina och på Krim, vem är minoritet och vem är majoritet, vem har enligt internationella standarder rätt att ge medborgarskap till sin diaspora och vem har inte, etc. Vad gäller denna konflikt kunde mycket ha gjorts, men mycket kan fortsättningsvis göras.

Minoriteter, flerspråkighet, minoritetsrättigheter, självstyrelse, ursprungsbefolkning — Finland har den erfarenhet som behövs. Som tidigare sagts handlar det inte bara om Krim utan om Transnistrien, Abchazien, Sydossetien etc., och jag behöver väl inte säga att de har alla besökt Åland. Problemen och de områden det gäller är ofta desamma för Europarådet och OSSE. Därför gäller det att vi håller jämna steg och ger samma signal, som så riktigt påpekas, men särskilt viktigt är det just nu när vi har kriser nära inpå oss.

Ett genomgående tema i rapporten är hur den långvariga recessionen påverkar individernas rättigheter. Man är orolig för medborgarnas jämlikhet. Särskilt tillgången till social- och hälsovårdstjänster och övrig grundtrygghet hotas av de nödvändiga sparåtgärderna. Av rapporten kan vi läsa att de finansiella åtstramningarna i Europa allt mer spänner snaran kring de svagaste människorna i samhället. Hit hör åldringar, sjuka, barn, marginaliserade grupper, flyktingar etc.

Den ekonomiska krisen drabbar också samhällets intakthet. Vi ser allt mer samhällen i europeiska länder som polariseras i sociala skikt. Vi vill inte få ett Europa som liknar Brasiliens Rio, för att ta ett vanligt exempel.

Den ekonomiska krisens sparkrav försvårar dessutom finansieringen av stödåtgärder för kvinnor som utsätts för våld. I en rapport om situationen i Europa konstateras att trots att nästan 30 procent av kvinnorna utsatts för våld någon gång i livet, tyvärr, som det också konstateras i rapporten, så förringas ofta förekomsten av detta våld i hemmet, och det gäller inte minst i Finland.

Europarådets konvention om förebyggande och bekämpning av våld mot kvinnor och våld i hemmet, den så kallade Istanbulkonventionen, hör till Europarådets område. Den har inte Finland ratificerat och det finns det anledning att kritisera, men den internationella kritiken av Finland är inte alltid korrekt. Jag anser att den metod som Finland använder är den rätta, att först ändra lagstiftningen och genomföra åtgärderna, men nu är det dags att slutföra. Vid utgången av 2013 hade konventionen ratificerats av åtta medlemsländer, men det krävs ännu två ratificeringar för att den ska träda i kraft. I Finland pågår just nu arbetet med det, och det är viktigt att det sker så snart som möjligt.

Avslutningsvis: En sak som skulle ha behövt mer uppmärksamhet är cyberspionaget som är alarmerande för både individernas integritet och myndigheternas verksamhet. Cyberspionage bör tas på största allvar och ägnas större uppmärksamhet.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Tässä Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomuksessa on oma kappaleensa Ukrainasta, ja siihen liittyen tuli mieleen Joonas Pörstin kirjoitus Ulkopolitiikka-lehdessä vuodelta 2008, jossa hän hyvin osuvasti kuvasi, mitä tuleman pitää, ja myöskin sen, mikä on Venäjän lähtökohta Ukrainan tilanteessa. Kun hän, tämän raportin kirjoittaja, esitti yhden ainoan vaihtoehdon siitä, mitä hän ennustaa tulevaksi, niin kyseessä oli paljon muutakin kuin veikkaus. Se kyllä perustui aika lailla syvään asiantuntemukseen ja osaamiseen.

Mutta sitten jos ajatellaan näitä kipupisteitä, niin Georgian kriisin jälkeenhän Yhdysvallat ja Ruotsin nykyinen ulkoministeri Carl Bildt sopivat siitä, että Venäjä erotetaan jo tuolloin Euroopan neuvostosta, ja Wikileaks teki kyllä palveluksen demokratialle, kun toi tämän keskustelumuistion julkisuuteen. No, nyt on sitten ihan samanlaisia pyrkimyksiä, ja ne, jotka haluavat rangaista venäläisiä kansanedustajia erottamalla heidät Euroopan neuvostosta, eivät ymmärrä, että ilman Venäjä-edustusta Euroopan neuvosto menettää käytännössä merkityksensä, ja jos ymmärtävät, niin silloin nimenomaan halutaankin sitä, että Euroopan neuvosto nykyisessä muodossaan tuhoutuu.

Yhdysvalloillahan ei ole äänivaltaa tässä yleiseurooppalaisessa järjestössä, mutta Yhdysvaltoja on pitkään harmittanut Euroopan neuvoston aktiivisuus muun muassa kuolemantuomioitten vastaisessa taistelussa, samoin kuin Euroopan neuvosto on ollut eturintamassa paljastamassa CIA:n salaisia ja laittomia vankikuljetuksia ja pidätyskeskuksia esimerkiksi Puolassa, Romaniassa ja Liettuassa.

Toivon kyllä, että Suomessa löytyisi malttia, kaukokatseisuutta niin paljon, että Suomen edustajien kanta olisi yhdenmukainen ja samanlainen kuin se kuulostaa olevan nytten presidentti Niinistöllä.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Oikeastaan kolmesta eri asiasta muutama huomio.

Ensin tästä kysymyksestä, miten meidän tässä tilanteessa tulisi ja kannattaa suhtautua Venäjään. Kuten tuossa keskustelussa aikaisemmin jo sanoin, pidän itse tärkeimpänä sitä, että Suomi toimii yhtenäisesti, yhdessä Euroopan unionin kanssa ja että Venäjän toiminta tuomitaan — mielestäni se toiminta on tuomittavaa ja se kannattaa tuomita — niin, että se tehdään ennen kaikkea niillä toimin, jotka on yhdessä muiden Euroopan unionin maiden kanssa sovittu.

Kysymys dialogista on mielestäni tässä kohtaa mielenkiintoinen. Osittainhan on niin, että Euroopan neuvoston parlamentaarinen kokous ei ole se foorumi, jossa todennäköisesti juuri tätä kriisiä ratkotaan. On mielestäni kuitenkin tärkeää muistaa, että tässä ei ole kysymys ikään kuin mistä tahansa ikään kuin täysin vapaasta dialogista, vaan kyllähän on kysymys ikään kuin meidän puoleltamme siitä, että emme hyväksy sitä, että sotilaallisella voimalla Krim on otettu haltuun. Eli kysymys ei ole ikään kuin siitä, että vaihdetaan vain tässä nyt mielipiteitä, vaan meillä täytyy olla tähän asiaan kanta. Mutta olen itse sitä mieltä, että kuitenkin venäläisten parlamentaarikkojen ulossulkeminen kokonaan Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen työstä olisi ehkä tässä kohtaa ikään kuin ylimääräinen toimenpide ja se tehokkaampi politiikka suhteessa Venäjään tapahtuu muilla tavoin.

Arvoisa puhemies! Sitten toinen asia... (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle) — Arvoisa puhemies! Jatkan tästä. — Toinen asia koskien Ukrainaa: Uskon, että Euroopan neuvostolla on paljon annettavaa siihen tilanteeseen, missä Ukraina nyt on. Uskon myös, että Suomen valtuuskunta eri poliittisissa ryhmissään varmasti tulee tekemään parhaansa, jotta työ Ukrainan perustuslain uudistamiseksi ja ukrainalaisen yhteiskunnan uudistamiseksi saisi kaiken sen avun, mitä se todellakin tarvitsee, jos ajatellaan ikään kuin hyvän ja demokraattisen yhteiskunnan toimivia rakenteita. Euroopan neuvostolla on tässä kohtaa varmasti paljon annettavaa, ja uskon, että valtuuskunta tulee tässä asiassa olemaan aktiivinen.

Arvoisa puhemies! Sitten se kolmas asia, jonka halusin nostaa tässä kohtaa esille. Kertomuksessa käsitellään sitä työtä, mitä Euroopan neuvostossa on tehty, kun on arvioitu taloudellisen kriisin sosiaalisia vaikutuksia, sitä, millä tavalla säästöpolitiikka ja leikkaukset ovat vaikuttaneet eri väestöryhmiin, ja pohdittu sitä, millä tavalla myös taloudellisesti tiukoissa olosuhteissa tulee tehdä sellaista politiikkaa, joka turvaa ihmisten ihmisoikeudet, myös sosiaaliset oikeudet. Kiitän omalta osaltani valtuuskuntaa tästä työstä. Tämähän on tematiikka, jonka myös suuri valiokunta nosti mietinnössään esille, kun se reagoi hallituksen EU-selontekoon.

Suomen nykyinen hallitus on sopeuttanut julkista taloutta, on tehnyt säästöpäätöksiä. Se on tehty niin, että on koko ajan pidetty silmällä sitä, että tuloerot Suomessa eivät näiden säästöpäätösten myötä kasva. Se on tehty sillä tavalla, että on haluttu ottaa erityisesti huomioon heikoimmassa asemassa olevien ihmisten tilanne. Toivon, että Suomen valtuuskunnan jäsenet varmasti omalta osaltaan voivat tätä Suomen oppia myös viedä eteenpäin.

Itse uskon siihen, että silloinkin kun julkista taloutta sopeutetaan, on aina monia vaihtoehtoja tehdä se. On tärkeää huolehtia siitä, että veropohjaa laajennetaan ja veroja kerätään riittävästi. Sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa voidaan tehdä taloudellisesti hyvin erilaisissa olosuhteissa, ja meidän täytyy kaikkien työskennellä sen eteen, että tämä sosiaalinen peruskirja tulisi ratifioiduksi ja että sitä myös valvottaisiin kaikkialla Euroopassa. Ei ole pidemmän päälle hyvä tilanne se, että ikään kuin valvotaan vain joidenkin maiden osalta ihmisoikeuksien toteutumista. Vaikka tilanteet ovat joissain maissa parempia kuin joissain toisissa, niin meillä on kaikilla itse asiassa tekemistä sen eteen, että myös koulutukselliset, taloudelliset ja sosiaaliset oikeudet toteutuvat.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Euroopan neuvosto on ihmisoikeusjärjestö, ja Suomi onneksi Euroopan kahtiajaon murruttua vuonna 1989 saattoi liittyä tuon Euroopan neuvoston jäseneksi. Ydin koko Euroopan neuvoston järjestelmässä on ihmisoikeussopimus, jossa Suomikin on jäsenenä ja on myöskin ratifioinut kaikki lisäpöytäkirjat, ja tuota ihmisoikeussopimuksen noudattamista valvoo Euroopan ihmisoikeustuomioistuin.

Täytyy sanoa, että apulaisoikeuskansleri oli ottanut suvivirsiratkaisussaan kantaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisuihin ja oli mielestäni tulkinnut selkeästi väärin näitä ratkaisuja. Nimittäin Laustin tapauksessa, jossa katsottiin, että Italiassa luokan seinällä voi olla krusifiksi, lähdettiin nimenomaan siitä, että ihmisoikeussopimus sallii laajan kansallisen harkintavallan. Alempi jaosto oli ottanut toisen kannan, mutta koko plenum tuomioistuimessa halusi ottaa asian ratkaistavakseen, ja tämä oli merkkitapaus, jossa juuri katsottiin, että kansallisilla traditioilla on erittäin suuri merkitys ja niitä voidaan edelleen ylläpitää ihmisoikeussopimuksen puitteissa. Tältä osin täytyy sanoa, että apulaisoikeuskanslerin tulkinta, mihinkä suuntaan ollaan menossa, oli virheellinen.

Olennaista tässä suhteessa on myöskin se, että tämän jälkeen on hyväksytty niin sanottu Brightonin deklaraatio, jossa nimenomaan kiinnitetään huomiota oikeusjärjestelmän kehittämiseen, ja sen johdannossa korostetaan nimenomaan kansallisen harkintavallan merkitystä. Me näemme tuomioistuimen kehityskaaressa, että kansalliselle harkintavallalle annetaan jatkuvasti enemmän ja enemmän liikkumavaraa, ja se merkitsee sitä, että meilläkin on, mitä tulee koulujen uskonnollistyyppisiin tilaisuuksiin ja suvivirteen, enemmän liikkumavapautta, ja tältä osin apulaisoikeuskansleri kuvasi tilanteen virheellisesti ja ollaan juuri menossa päinvastaiseen suuntaan kuin hän pyrki kirjoituksessaan lausumaan.

Mutta, arvoisa puhemies, täällä on otettu myöskin esille kysymys Unkarin tapauksesta. Me, jotka olimme enemmistössä ratkaisemassa tätä, olimme sitä mieltä, että se, että rangaistaan Unkaria siten, että laitetaan maa monitorointiin yleisesti sanomatta, mitä pitää tehdä, olisi ollut väärä ratkaisu, ja me lähdimme siitä, että kerrotaan täsmälleen Unkarille, missä ongelmat ovat, ja neuvosto valvoo, että tapahtuu näillä alueilla korjausliikkeitä, joilla turvataan se, että Unkari täyttää korkeat ihmisoikeusstandardit. Tämä työ on menossa tällä hetkellä positiivisesti eteenpäin, ja uskon, että tämä valittu linja tässä suhteessa oli varmasti selkeästi oikea.

Nyt olennaista neuvostossa on se, että pyrimme auttamaan erityisesti Ukrainaa, ja oikeastaan silloin, kun tämä Maidanin kriisi oli hyvin ajankohtainen, siinä tilanteessa neuvoston pääsihteeri oli aktiivinen ja hänen myötävaikutuksellaan Ukrainassa perustettiin ryhmä, jonka tehtävänä oli pyrkiä selvittämään, mitä tuolla Maidanin torilla Kiovassa tosiasiassa tapahtui. Nyt tuo selvitystyö sen jälkeen, kun presidentti pakeni Venäjälle, on jonkinlaisessa välitilassa, mutta olennaista on se, että tieto tuosta saadaan. Tällä tavalla Euroopan neuvostolla voi olla konkreettista merkitystä.

Sanoisin, että nyt kaikkein tärkein, mitä Ukrainan suhteen Euroopan neuvosto voi tehdä, on se, että nyt kirjoitettaisiin mahdollisimman nopeasti vuoden 2004 perustuslain sijaan uusi perustuslaki, jossa erittäin huolellisesti pidetään huolta siitä, että vähemmistöjen oikeudet, erityisesti kielelliset oikeudet, tulevat viimeistä pistettä myöten turvatuiksi ja että tältä osin Ukraina noudattaa myöskin viimeistä pistettä myöten Venetsian komission antamia lausuntoja sitten, kun tuota perustuslakia ollaan kirjoittamassa. Olennaista on se, että maassa on päästy jo siihen, että presidentin valtaa on onneksi supistettu siitä, mikä se Janukovytšilla oli, mikä merkittävästi vahvistaa demokratiaa Ukrainassa.

Mitä Venäjään tulee, Venäjän osalta meidän ongelmamme on se, että vielä aikaisemmin meillä oli hyvä yhteistyö Venäjän kanssa mutta viimeisen parin vuoden aikana tuo yhteistyö käytännössä ei ole oikein tahtonut toimia. Venäjä ei halua toteuttaa niitä suosituksia, mitä neuvosto antaa, ja sen lisäksi esimerkiksi, kun joka toinen vuosi niistä maista, jotka ovat monitoroinnin kohteena, tehdään raportti, Venäjä viivytti raporttinsa valmistumista niin, että se vasta viiden vuoden kuluttua valmistui. Meidän täytyy saada ehdottomasti neuvostossa parempi suhde Venäjään, mutta se edellyttää myöskin toimia Venäjältä, koska uskon, että muilla neuvoston jäsenmailla on valmiutta tuohon yhteistyöhön, joka olisi erittäin tärkeätä Venäjän oman kehityksen vuoksi mutta myöskin tilanteen rauhoittamiseksi Euroopassa.

Lopuksi, puhemies, haluan vain todeta sen, että Yhdysvallat on neuvostossa tarkkailijajäsenenä ja tällä tavalla osallistuu epäsuorasti neuvoston työhön. Muun muassa Grecossa Yhdysvallat on varsinaisena jäsenenä, ja tietysti niissä elimissä, joissa tehdään yleistä atlanttista yhteistyötä, Yhdysvalloilla on merkittävä rooli, ja tästä syystä voidaan sanoa, että neuvoston ja Yhdysvaltojen välinen suhde on varsin myönteinen ja rakentava.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia kertomuksen esittelystä valtuuskunnan puheenjohtajalle ja kiitos myös valtuuskunnalle kuluneesta työstä, jota on tehty. Se myös jatkuu tämän ihmisoikeusjärjestön parissa, josta myös tilastot kertovat kieltään oikeusvaltioperiaatteen edistämisestä, joka on, kuten kertomuksessa todetaan, olennainen osa demokratian ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Kenttä on laaja, kysymyksiä käsitellään arabikevään jälkimainingeista kuntakysymyksiinkin, sillä ovathan muun muassa muutamat Suomen kunnat kirjelmöineet alueiden komitealle Suomen hallituksen lainsäädännöstä koskien kuntauudistusta, muun muassa Salla, Savukoski, Sulkava, Sysmä.

Kenttä on laajenemassa, kuten olemme huomanneet Krimin kriisin tilanteen kärjistyneen kohtalaisen nopeastikin. Tämähän on kuin kylmän sodan henkäys lämpöisten olympiakisojen jälkeen. Diplomatian tie olkoon Suomen tie. Se lienee varmasti myös Euroopan neuvoston tie aloittaa kriisin ratkaisua, ja niin varmaan tämäkin yleisistunto alkaa ja toivon mukaan todellakin niitä aitoja ratkaisuja etsien kaikkien jäsenmaiden jäsenvelvoitteiden noudattamiseksi.

Tämän ison asian sivussa tietysti keskeneräinen työ jatkuu muun muassa koskien Istanbulin sopimusta väkivallan ehkäisemiseksi tai koskien sitä, mitä täällä kuluneena vuotena on käsitelty.

Kertomuksessa otsikko "Yhteiskunnan muutos ja uudet ihmisoikeushaasteet" kertoo mielestäni juuri sen Euroopan neuvoston toiminnan ytimen: vaikka paljon Euroopan valtioissa on tehty lainsäädäntötyötä, hyvää lainsäädäntötyötä asioiden parantamiseksi, niin muutos on pysyvää ja muutos luo yhteiskunnille uusia haasteita.

Valtuuskunnan puheenjohtajakin viittasi muun muassa OECD:n mainioon raporttiin, joka koskettelee laajasti talouden ongelmien heijastumista ympäröivään yhteiskuntaan, ja talouskriisi on aina loppukädessä demokratian kriisi. Tällä hetkellä eurotalous on taantumassa ja Eurooppaa vaivaa paha nuorisotyöttömyys.

Samoin on mielestäni kiinnitettävä huomiota juuri OECD:n raportinkin esiin tuomien asioiden valossa korruption tasoon edelleen Euroopan alueella. Erityisesti jos unionimaita tarkastellaan tilastollisesti — tämä on käynyt ilmi valtioneuvoston selonteosta Suomen EU-politiikasta — niin on todettu, että EU:n budjetin verran löytyy harmaata taloutta ja korruptiota unionin maista.

Mutta lopuksi vielä: Kiitos vielä kerran delegaatiolle ja delegaation puheenjohtajalle. On ilo jatkaa työtä ensi viikolla Strasbourgissa yleisistunnossa.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Ensi viikolla on todellakin hyvin merkittävä Euroopan neuvoston kokous, jossa Venäjä ja muu Eurooppa ovat läsnä keskustelemassa näistä kysymyksistä niin itse istuntosalissa kuin näissä komiteoissa ja erityisesti sitten käytävillä. Tämä keskusteluhan on tärkeätä, ja minusta Suomen linjan pitää olla sellainen, että me luomme edellytyksiä sille, että diplomaattisin toimenpitein pystytään tämä Ukrainan ympärillä oleva kriisi ratkaisemaan.

Täällä jo aikaisemmin totesinkin siihen oman kantani: Venäjää ei tule eristää, vaan sen pitää olla mukana kaikissa tilanteissa. Jo yksistään venäläisten näkökulmastahan Euroopan neuvosto on tärkeä. Suurin osa Euroopan ihmisoikeustuomiostuimen kanteluista ja valituksista on nimenomaan venäläisten. Tässäkin suhteessa olisi väärin, että me sulkisimme pois kansakunnan, joka on Euroopan neuvoston valtuuskunnista kaikista suurin, ja sen edustajat — onhan Venäjällä 142 miljoonaa ihmistä eli enemmän kuin missään muussa Euroopan neuvoston jäsenmaassa.

Olen itse tässä sosiaali- ja kestävän kehityksen ja talouskomiteassa ottanut esille — ja siitä tehtiin selvityskin — pankkikriisin vaikutukset Euroopan neuvoston jäsenmaihin. Tämä on jo näissä kriisimaissa myös ihmisoikeuskysymys, koska ihmisten toimeentulon taso on laskenut niin paljon, että voidaan kysyä myös ihmisoikeuksien perään. Ei tarvitse mennä muihin maihin, kun pysyy vain euromaissa ja katsoo, mikä siellä on kansalaisten tilanne, niitten, jotka kadulla mellakoivat työttöminä jo useamman vuoden olleina. Tämä on yksi tällainen ihmisoikeusasia, tämä pankkikriisi, joka on oikeastaan monen asian taustalla. Se on myös Ukrainan taustalla.

Ja kun täällä on tullut puhetta tästä, millä tavoin Suomi Ukrainaa taloudellisesti tukee, niin osana Euroopan unionin eri elimien rahoitustukia Suomi on aina mukana omalla vajaan 2 prosentin osuudellaan. Euroopan unionihan on nyt 200 miljoonaa euroa laittanut likoon, 400 on vielä tulossa, ja sitten on luvattu 11 miljardia lähivuosina. En tiedä, mistä rahoista nämä annetaan, koska pankkikriisi ja Euroopan unionin jäsenmaiden omatkin tarpeet täytyy ottaa huomioon. Mutta näin joka tapauksessa komissio ja sen puheenjohtaja ovat esittäneet. Missä on se raja, kuinka paljon Euroopan unionin ulkopuolista maata tuetaan? Se on tässä se yksi olennainen kysymys.

Täällä on Unkaria jo käsiteltykin. Unkarissa tämä ihmisoikeusasia on aika mielenkiintoinen siinä mielessä, että muodollisesti kaikki tapahtuu demokraattisesti mutta tämä valtapuolue on saanut sellaisen vallan, että sivistynyt vallankäyttö joutuu kuulemma monesti vaikeuksiin siinä mielessä, että vallanpitäjät voivat menetellä sillä tavoin kuin ei pitäisi. Näin unkarilaiset itse kertovat, ja se on myös otettava huomioon.

Syyrian osalta ei Euroopan neuvostokaan ole paljon pystynyt tekemään eikä myöskään Valko-Venäjän osalta. Arabikeväässäkin eurooppalaiset olivat aktiivisesti mukana, ja kun olen itse ollut arabien kokouksessa, niin he ovat kysyneet, että missäs se Euroopan unioni ja muut nyt ovat, kun meille on tullut talvi. Tämä arabikevät ei ollutkaan käytännössä sellainen menestys kuin uskottiin, vaan se on ollut monelle arabille ja arabimaalle enemmänkin koettelemus.

Ensi viikolla todellakin meillä on tärkeä kokous, ja täytyy toivoa, että pystymme siellä saamaan aikaan sellaisia ratkaisuja, joissa myös tämä Suomen etu tulee otetuksi huomioon.

Anne-Mari Virolainen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä on jo useassa puheenvuorossa tullut esiin se, kuinka tärkeässä yleiseurooppalaisessa poliittisessa keskustelufoorumissa Euroopan neuvosto on, kun keskustellaan ihmisoikeuksista tai sitten moniarvoisesta demokratiasta tai vaikkapa oikeusvaltioperiaatteen turvaamisesta ja erityisesti sen kehittämisestä.

Puheenjohtaja Guzenina-Richardson kiitti valtuuskuntaa aktiivisesta toiminnasta tuossa esittelypuheenvuorossaan, mutta minun mielestäni myös meidän valtuuskunnan jäsenien pitää kiittää puheenjohtajaa siitä, että hän hyppäsi niin sanotusti liikkeellä olevaan junaan ja hyvin nopeasti pääsitte mukaan tähän toimintaamme. Se ei välttämättä kaikille olisi ollut niin helppoa.

Tämä kertomus kuvaa hyvin sitä toimintaa, mitä viime vuonna on ollut ja aiempinakin vuosina. Mutta haluaisin vielä nostaa erityisesti sen toiminnan, mitä valtuuskunta tekee näiden istuntoviikkojen ja kokousten ulkopuolella: nämä useat eri sidosryhmätapaamiset, on sitten kysymys valtion johdon tapaamisesta, presidentistä, ulkoministeristä tai muiden maiden valtuuskuntien tapaamisesta. Ja erityisen merkittävänä pidän erilaisten kansalaisjärjestöjen tapaamisia. Siellä me saamme kuulla niitä erittäin syvällisiä ongelmia, mitä useisiin ihmisoikeuskysymyksiin liittyy.

Haluan myös nostaa esiin Suomen valtuuskunnan maltillisen otteen, ja uskon, että se maltillinen ote tulee olemaan myös ensi viikolla käytössä.

Monissa raporteissa, kun käymme keskustelua siellä, tuomme myös suomalaisen näkökulman, miten Suomessa on tehty asioita. Se tulee esiin myös meidän tekemissämme raporteissa kuten edustaja Pelkosella nyt ja omassa pakolaisraportissani viime vuonna. Suomen menettelytavat ovat sellaisia, mitä me useasti haluamme tuoda eurooppalaisiin pöytiin ja kertoa niitä hyvinä esimerkkeinä muille.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmisoikeuksien toteutumista voi edistää niin monella eri tavalla. Suomen valtuuskunta on tehnyt sitä niin omilla raporteillaan kuin sillä työskentelyllään näissä erilaisissa komiteoissa ja yleiskokouksen puheenvuoroissa, aivan kuten edustaja Virolainen totesi, myöskin sidosryhmätapaamisten kautta. Tämä on äärimmäisen tärkeää työtä, jota ei pidä missään tapauksessa vähätellä.

Edustaja Sinnemäki nosti esille tämän OECD:n raportin, jota on Euroopan neuvostossa käsitelty hyvinkin perusteellisesti. Haluan nostaa tässä esille yhden termin, joka nousi siellä, se on hysteresis. Tämä hysteresis tarkoittaa lyhyen aikavälin toimia ja niiden vaikutuksia pitkällä aikajänteellä. Tämä on tärkeä muistaa silloin, kun me pyrimme sopeuttamaan taloutta niin täällä Suomessa kuin muualla Euroopassa ja Euroopan neuvoston maissa ja globaalistikin, että me emme tee mitään sellaisia äkkivääriä liikkeitä, jotka aiheuttavat sitten tulevina aikakausina enemmän hallaa kuin hyötyä. Tässä on ehkä vähän samanlaisesta hysteresis-ilmiöstä kysymys, kun me puhumme siitä, pitäisikö Venäjän delegaatio poissulkea Euroopan neuvoston foorumilta. Se saattaa siinä hetkessä joistain vaikuttaa hyvältä toimenpiteeltä, mutta pitkällä aikavälillä se ei tuota kyllä — en usko, että tuottaa — sellaista hyvää tulosta, joka olisi sitten eduksi maiden välisille suhteille saatikka sitten Euroopan neuvoston omalle arvovallalle.

Monitorointijärjestelmän kehittäminen: Edustaja Sasi on jo poistunut täältä salista, mutta siinä hän osui kyllä oikeaan, että tätä monitorointijärjestelmää täytyy kehittää niin, että kaikki jäsenmaat kokevat sen oikeutetuksi eivätkä koe, että silloin, jos joutuvat monitoroinnin kohteeksi, se on loukkaus heitä kohtaan, vaan että se on heidän omien ihmisoikeuksienkin toteutumisen kannalta, siellä heidän omissa parlamenteissaan, apuväline, jotta kansanedustajat voivat sitten paikallistasolla olla vaatimassa ihmisoikeuksien toteutumista ja niiden edistämistä. — Kiitos.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Olen aina yrittänyt kommentoida silloin, jos kuulen, että tässä salissa käydään tuloerokeskustelua liian löysästi. Jos suomalainen vientituote muihin maihin on pohjoismainen hyvinvointivaltio ja malli siitä, niin se on hieno asia, mutta en toivo, että se vientituote olisi tämän hallituksen harjoittama talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikka, sillä on aivan eri asia puhua tuloeroista silloin, jos rikkaimman kansanosan tulot dramaattisesti pienevät lamasta johtuen tai verotuksellisista syistä. Se ei vielä kerro yhtään mitään siitä, kuinka iso osa kansasta elää taloudellisten vaikeuksien keskellä.

Edustaja Skinnari nosti hyvin esille tämän EU:n pankkikriisin, ja siihen samaan voi ottaa myöskin pankkituen ehdot, jotka tulevina aikoina aivan varmasti monessa Euroopan unionin jäsenmaassa kasaavat valtavia sosiaalisia vaikeuksia. Jos nuorisotyöttömyys alkaa olemaan vuosikausia 50:tä prosenttia tai jos esimerkiksi jossain Portugalissa yli 2 miljoonaa ihmistä elää alle 350 euron kuukausitulolla, niin on aivan varma, että nämä sosiaaliset riskit realisoituvat ennemmin tai myöhemmin.

Mutta vielä tästä Ukrainasta ja Venäjästä muutama sana. Minun on nyt siinä mielessä suhteellisesti helppo puhua aiheesta, että minulla ei ollut veljespuoluetta Neuvostoliitossa eikä sitä ole Venäjällä, vaan olen yrittänyt arvioida asioita ihan sillä kokemuksella, mitä minulla on tähän ikään ja näissä tehtävissä kertynyt. Jos eivät suomalaiset entiset diplomaatit, kokeneet poliitikot kelpaa oppi-isiksi, niin kannattaa vaikka kurkata, mitä on Saksan liittotasavallassa aikoinaan liittokanslerina toiminut Helmut Schmidt sanonut Ukraina-kriisistä. Olen kyllä tyytyväinen siitä, että ainakin Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja, niin kuin valtaosa jäsenistäkin, näyttää olevan hyvin kartalla ja hyvillä linjoilla suhteessa Ukrainaan ja Venäjään.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Ei varmasti ole paikallaan laajentaa tätä keskustelua nyt aivan valtavasti kotimaiseksi keskusteluksi, mutta edustaja Mustajärvelle kuitenkin totean, että tuloerothan kuvaavat nimenomaan tuloeroja ja ne eivät ole tyhjentävä kuvaus köyhyydestä tai sosiaalisista ongelmista, mutta ne tuloerot ovat silti tärkeä mittari seurata ja käyttää silloin, kun tehdään politiikkaa, koska se, miten tuloerot vähän lyhyemmällä ja pidemmällä aikavälillä kehittyvät, kertoo yhteiskunnan eheydestä. Suomessahan tuloerot kasvoivat voimakkaasti 90-luvun lopulla. 2000-luvulla ne eivät enää ole vastaavasti kasvaneet. Koskien niitä päätöksiä, joita tämä hallitus on tehnyt, mikään tämän hallituksen budjetti- tai kehyspäätös ei ole päätöksenä ollut tuloeroja kasvattava, ja yhteiskunnan muukin taloudellinen kehitys näyttää siltä, että tuloerot eivät tämän hallituksen aikana tule kasvamaan. Tämä hallitus on pitänyt tätä hyvin tärkeänä asiana ja sen takia myös seurannut tekemiensä päätösten vaikutuksia hyvin tarkasti.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää edustaja Mustajärveä tästä luottamuksen osoituksesta. Meillä todellakin on erittäin hyvä delegaatio, Euroopan neuvoston Suomen delegaatio, jossa kokonaisvaltaisesti käydään keskusteluja ja yleensä pidetään kyllä se järki siinä kaiken päätöksenteon pohjana.

Vaikka täältä nyt suuri osa edustajista onkin lähtenyt, niin ehkä on syytä tässä yhteydessä huomauttaa, että vaikka suomalaiset parlamentaarikot toimivat siellä Euroopan neuvoston foorumeilla poliittisissa ryhmissään, niin meillä on aika vahva vaikutusvalta meidän omissa poliittisissa ryhmissä. Näin ollen jokainen suomalainen parlamentaarikko pystyy myöskin vaikuttamaan siihen oman ryhmänsä mielipiteeseen. Edustaja Sasilla on poikkeuksellisen hyvä asema EPP-ryhmässään. Näin ollen hän pystyy myöskin siellä puhumaan omille puoluetovereilleen järkeä. Näin ollen sieltäkin toivoisi löytyvän maltillinen ratkaisu.