Täysistunnon pöytäkirja 37/2007 vp

PTK 37/2007 vp

37. TIISTAINA 12. KESÄKUUTA 2007 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laeiksi sosiaalihuoltolain 29 b §:n ja kansanterveyslain muuttamisesta

 

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kansanterveyslakia ja sosiaalihuoltolakia. Esityksen mukaan palveluseteliä voitaisiin käyttää kotisairaanhoidossa samoin perustein kuin sosiaalihuollon kotipalveluissa. Kotipalvelun palveluseteliä koskevat säännökset tulivat voimaan vuoden 2004 alusta, ja nämä nyt käsiteltävät lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2008 alusta. Palvelusetelin käyttö tarjoaa kunnille vaihtoehtoisen tavan sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamiseen.

Aikaisemmalla lainsäädännöllä luotiin uusi palvelusetelimalli sosiaalihuollon kotipalveluihin ja selkeytettiin palveluseteliin liittyviä toimintakäytäntöjä muissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Palvelusetelillä tarkoitetaan menettelyä, jossa kunta myöntää palvelujen käyttäjälle viranomaispäätöksellä painetun setelin, sähköisen kortin tai vastaavan, jolla kunta sitoutuu maksamaan määräsumman palvelusta, jonka käyttäjä hankkii kunnan hyväksymältä yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Asiakas maksaa palveluntuottajalle palveluntuottajan perimän hinnan ja palvelusetelin arvon välisen erotuksen. Palveluntuottajan lopullinen valinta jää asiakkaalle.

Useissa Suomen kunnissa kokeiltiin 1990-luvulla erityyppisiä tapoja tarjota kuntalaisille palveluseteli sosiaali- ja terveyspalveluiden hankkimista varten. Edellisen hallituksen toimesta luotiin palvelusetelijärjestelmälle lainsäädännölliset puitteet. Hallitus antoi vuonna 2003 esityksen kotipalvelujen palveluihin tarkoitetusta palvelusetelistä, ja kuten sanoin, tämä esitys ja uudistus tuli voimaan vuoden 2004 alusta.

Palveluseteliä ei kuitenkaan ulotettu koskemaan kotisairaanhoitoa, koska neljä vuotta sitten hallitusohjelmaneuvotteluissa nimenomaan päätettiin, että palveluseteliä ei saa ulottaa kotisairaanhoitoon. (Ed. Zyskowicz: Koska demarit vastustivat!) Käytännössä kotisairaanhoidon rajaaminen palvelusetelin ulkopuolelle oli virhe. Sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa teettämän ja viime keväänä julkistaman selvityksen mukaan kotisairaanhoidon erillisyys kotipalvelujen palvelusetelijärjestelmästä haittaa palvelusetelin käyttöä ja jarruttaa sen käyttöönottoa, vaikka joissakin tapauksissa palveluseteli olisi asiakaslähtöinen ja joustava tapa järjestää kotihoito kokonaisuudessaan. (Ed. Zyskowicz: Tämän kokoomus tiesi alusta saakka!) Laajemman käytön laajentaminen kotisairaanhoitoon koetaankin välttämättömäksi.

Lähes puolet kunnista on yhdistänyt kotipalvelun ja kotisairaanhoidon kotihoidoksi. Erityisesti tällöin kotipalvelun palvelusetelin käytölle aiheutuu ongelmia siitä, että nykyisellään palveluseteliä ei voi käyttää kotisairaanhoidon hankkimiseen, eli pahimmassa tapauksessa voisi siis käydä niin, että kun palvelujen tuottaja eli lähihoitaja menee auttamaan vanhusta, niin vanhus voisi maksaa sen kodinhoidollisen palvelun palvelusetelillä mutta ei säärihaavan hoitoa tai insuliinin pistämistä, joka saattaa olla kuitenkin tarpeellista tälle ikäihmiselle.

Vuosien 2006 ja 2007 vaihteessa 126 kuntaa järjesti jotakin palvelua tarjoamalla asiakkaalle palvelusetelin. Näin ollen neljännes kunnista järjestää palvelusetelin avulla sosiaalihuollon kotipalvelua tai sen tukipalveluja. Useimmin järjestetyt palvelut olivat koti- ja siivouspalvelut sekä omaishoitoa tukevat palvelut. Vuonna 2006 kunnat olivat myöntäneet palveluseteleitä runsaalle 4 000 asiakkaalle.

Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys kotisairaanhoidon palvelusetelistä on vasta ensimmäinen vaihe sosiaali- ja terveyspalvelujen tuotantotapojen monipuolistamisessa. Hallitusohjelman mukaisesti tullaan sosiaali- ja terveysministeriössä selvittämään palvelusetelin laajentaminen tarkoituksenmukaisella tavalla sosiaali- ja terveyspalveluihin. Tulen asettamaan työryhmän selvittämään tätä vielä ennen juhannusta. Tarkoitus on, että palvelusetelin laajentamista koskevat esitykset tuodaan eduskunnalle syksyllä 2008. Kaiken uudistamisen tavoitteena on se, että voimme tuottaa suomalaisille entistä parempia sosiaali- ja terveyspalveluita. Eri kaupungeissa, kuten esimerkiksi Espoossa ja Lahdessa tehdyt asiakastyytyväisyysmittaukset hyvin selkeästi osoittavat palveluseteleitä käyttäneiden suomalaisten olevan erittäin tyytyväisiä uuteen palvelumuotoon. On hyvä muistaa, että kunta hyväksyy aina palveluntuottajat, joilta palvelua voi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelillä ostaa. Tällä pyritään varmistamaan palvelujen laatua ja vaikuttavuutta.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Laki palvelusetelin käytöstä kotipalveluissa tuli siis voimaan, kuten ministeri mainitsi, vuonna 2004. Käyttö on yleistynyt verkkaisesti. STM:n mukaan vain noin sata kuntaa on alkanut käyttää palveluseteliä sosiaalihuollossa, ja kustannukset olivat viime vuonna kaikkien kuntien osalta vain 7 miljoonaa euroa. Käytön vähäisyys johtuu monista syistä, muun muassa siitä, että palveluseteliä ei ole saanut käyttää kotisairaanhoidossa, jota kuitenkin melkein aina annetaan samanaikaisesti kotipalvelun kanssa. Toinen syy lienee kuntien talousahdinko sekä se, että palvelusetelin käyttö on vielä varsin uutta eikä tarkalleen osata arvioida, onko palvelusetelin antaminen hyödyllinen asiakkaalle tai kunnille.

Nyt siis hallituksen esityksessä HE 34/2007 laajennetaan palvelusetelin käyttöä sosiaalihuollossa myös kotisairaanhoitoon eli kattamaan koko kotihoidon. Kunta valikoi palveluntuottajat. Palvelusetelin saanut asiakas valikoi sitten heidän joukostaan itselleen sopivimman palveluntuottajan. Kunta joutuu valvomaan palvelusetelin tuottajien palvelun laatua. Asiakas voi kieltäytyä vastaanottamasta palveluseteliä ja tukeutua kokonaan kunnan omiin palveluihin.

Kunnat ovat Suomessa varsin erikokoisia, ja asukkaiden vaatimukset ovat erilaisia. On myös hyvin toimeentulevia eläkeläisiä, joille paras vaihtoehto kotipalvelun ostamiseksi on kotitalousvähennys, ei suinkaan kotihoidon käyttäminen. Muun muassa Helsingissä jokaiselle kotihoidon asiakkaalle tehdään aina yksilöllinen hoito- ja palvelusuunnitelma, jossa sovitaan yhdessä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa kotihoidon antamista palveluista. Samassa yhteydessä lasketaan tarkkaan, paljonko kotihoito tulee maksamaan, ja selvitetään myös mahdollisuudet yksityisten palvelujen käyttöön. Jatkuvasta kotihoidosta perittävä kuukausimaksu määräytyy palvelujen määrän, asiakkaan talouden bruttotulojen ja perheen koon mukaan. Asiakkaalta perittävä enimmäismaksu Helsingissä kotihoitoavusta ja kotisairaanhoidosta on 53,53 euroa tunnilta, joka on aika suuri summa. Joissakin tilanteissa yksityiseltä sektorilta hankittu palvelu ja kotitalousvähennyksen käyttö voi olla halvempi vaihtoehto kuin asiakkaalle kotihoidosta ostettu palvelu, kun siis tämä palvelu on tulosidonnainen.

Kunnan tarjoamat kotipalvelut ja kotihoito ovat siis melkoinen viidakko. On kunnan itsensä järjestämää kotihoitoa, jota Helsingissä antaa 1 700 henkilöä, ja meidän kotihoitomme piirissä on 7 000 asiakasta. Sitten toinen mahdollisuus on käyttää siis valtiota hyväkseen ja tehdä kotitalousvähennys, joka sopii sellaisille henkilöille, joilla on ainakin keskinkertaiset tulot. Kolmanneksi kunnalla on mahdollisuus ostaa ostopalveluja ja tarjota niitä asiakkailleen. Kunnan omassa kotihoidossa maksut siis ovat tulosidonnaisia, joten sosiaaliviraston on laskettava sopivin hoitomuoto kullekin asiakkaalle. Myöskin pitäisi tietää, mikä hoitomuoto on kunnalle edullisinta ja mikä on edullisinta asiakkaalle. Onkin tärkeää, että tämä STM:n työryhmä, jonka ministeri lupasi asettaa, selvittää kotihoidon tarjonnan maassamme ja antaa kunnille ohjeet, miten valvonta tulee toteuttaa ja mitä palvelujen ostamismuotoja asiakkaan on parasta käyttää.

Palvelusetelin tuominen myös kotisairaanhoitoon on erittäin tervetullut uudistus. Vuoden kuluttua lain voimaantulosta voimme päätellä, miten palvelusetelin käyttö on onnistunut kunnan kannalta ja asiakkaan kannalta ja miten kotihoidon laatu on pysynyt hyvänä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Nämä tavat tukea yksityistä palvelutuotantoa, niin kuin tämä palvelusetelikin on, eivät ole ongelmattomia. Meidän tulee aina tietää, mikä on palvelujen tuottajien ammattitaito, ja myöskin säilyttää vastuu. Jossakin Pääkaupunkiseudulla se voi olla helpompaa kuin vaikkapa Pieksämäellä.

Kotisairaanhoidon kohdalla on aina myöskin oltava tavallista aktiivisempi nimenomaan ylläpitämään yhteydet varsinaiseen vuodeosastohoitoon, siihen, että on olemassa kynnyksetön yhteys avohoidosta tarvittaessa laitoshoitoon, joka on usein välttämätön avustava ja tukeva hoitomuoto, kun kotisairaanhoidon tilanne ongelmallistuu. Täällä mainittiin esimerkiksi säärihaavan hoito, joka on, niin kuin ed. Asko-Seljavaara totesi, tyypillinen tautitila siinä mielessä, että aina välillä tarvitaan esimerkiksi kirurgista hoitoa sen voittamiseen. Näin ollen tämä vastuu, joka yksityisellä palveluntuottajalla on, on huomattavasti suurempi kuin puhtaassa kotihoidossa, joka on lähinnä potilaan kotona pysymisen mahdollistavaa kotipalvelua, ja näin tämä vaatii myös yhteiskunnalta aktiivisempaa otetta. Helsingissä se on ehkä helpompaa kuin muualla Suomessa. Espoo ja Lahti ovat tällaisia esimerkkikuntia, joilla on muunlaisia palveluongelmia kyllä yllin kyllin.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Olen muutaman kerran aikaisemmin tässä salissa kiinnittänyt huomiota siihen, että kun kokoomus selkeän vaalivoiton jälkeen tuli mukaan kansan tahdon mukaisesti uuteen hallitukseen, on saatu liikkeelle monia odotettuja positiivisia asioita. Esimerkkinä olen maininnut esimerkiksi sen, että opiskelijoiden (Ed. Tennilä: Nollamaksun poistaminen, eikö niin?) turhaan, pitkään odottama opintorahan korotus 15 prosentilla toteutuu nyt, kun kokoomus tuli hallitukseen, ensi syksyn, siis vuoden päästä syyslukukauden alusta. Olen myös todennut sen, että opiskelijoiden niin sanottujen vapaiden tulojen ylärajaa tuntuvasti korotetaan.

Edelleen olen viitannut siihen, että eläkkeensaajat ovat joutuneet koko viime vaalikauden esimerkiksi maksamaan eräillä tulotasoilla kireämpää verotusta kuin vastaavan tulon saava palkansaaja. Tälle epäkohdalle edellinen hallitus ei tehnyt mitään. (Ed. Kalli: Eikä sitä edellinen!) Kokoomus lupasi vaaleissa asian hoitaa, ja kokoomuksen ollessa myötävaikuttamassa ja keskeisesti hallitusohjelmaa kirjoittamassa tämä asia luvattiin korjata tällä vaalikaudella ja se tullaan tällä vaalikaudella korjaamaan.

Ed. Karhun ja kumppaneitten ei kannattaisi vielä hirveästi hätäillä siellä Aamulehden yleisönosastoilla, kun asiassa ei esimerkiksi viime vaalikaudella saatu yhtään mitään aikaiseksi ja nyt tämä asia joka tapauksessa tällä vaalikaudella hoidetaan.

Edelleen perintö- ja lahjaveron uudistaminen on tällainen pitkään korjausta odottanut asia, joka kokoomuksen tultua hallitukseen vihdoin liikahtaa, ja tällä vaalikaudella perintö- ja lahjaverotusta tullaan keventämään ainakin kaikkien ensimmäiseen veroluokkaan kuuluvien perinnönsaajien kohdalla.

Herra puhemies! Nyt esillä oleva hallituksen esitys tämän palvelusetelijärjestelmän laajentamiseksi kotipalvelusta myös kotisairaanhoitoon on vielä yksi hyvin ajankohtainen esimerkki niistä myönteisistä asioista, joita kokoomuksen nousu vaalivoiton myötä hallitukseen ja hallitusvastuuseen on kansalaisille tuottamassa. Niillä perusteluilla, jotka täällä muun muassa ministeri Risikko ja minis ... ja — anteeksi — ehkä tuleva ministeri mutta tässä vaiheessa edustaja Asko-Seljavaara toivat puheenvuoroissaan esille, on erittäin tarkoituksenmukaista, käytännöllistä ja todella järkevää, että palveluseteli on käytettävissä laajasti kotihoidossa eli kotipalvelun lisäksi myös kotisairaanhoidossa.

Tämä nyt esillä oleva hallituksen esitys on ilmeisesti ensimmäinen uuden hallituksen sellainen esitys, joka nimenomaan pohjautuu hallitusohjelmaa tehtäessä tehtyihin uusiin linjanvetoihin. Luulen, että kun ei näitä kehysselontekoja ja muita oteta huomioon, vastaavasti tällaista jo pykälämuotoon tullutta vastaavaa hallituksen esitystä ei vielä ole eduskuntaan ehtinyt. Tämä on ensimmäinen tai ensimmäisiä, ja haluan tässä yhteydessä esittää ministeri Risikolle kiitoksen siitä, että tämän asian valmistelu on toteutunut hallituksessa hyvin ripeästi, etten sanoisi poikkeuksellisen ripeästi.

On suoraan sanoen hämmästyttävää, että silloin kun tämä palveluseteli viime vaalikaudella otettiin käyttöön, se rajattiin vain kotipalveluun ja kotisairaanhoito jätettiin palvelusetelimahdollisuuden ulkopuolelle. Kuten täällä ministeri Risikko esimerkiksi sanoi, niin monessa kunnassa nämä on yhdistetty ja monessa tilanteessa aivan siellä ruohonjuuritasolla, siellä kotona, on hyvin käytännöllistä, että voidaan antaa molempiin ryhmiin kuuluvia palveluja samalla kertaa. On ollut todella epäkäytännöllistä ja epätarkoituksenmukaista, että edellinen hallitus ja edellinen eduskunta, edellisen eduskunnan demari- ja kepuenemmistö, rajasi (Ed. Kalli: Entäs ne edelliset hallitukset?) tämän kotisairaanhoidon tämän palvelun ulkopuolelle. Kokoomus toki jo viime vaalikaudella näki, miten järkevää on nämä yhdistää ja miten järkevää on se, että tämä palveluseteli on käytössä niin kotipalvelulle kuin kotisairaanhoidollekin. Niinpä sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöön jättämässämme vastalauseessa 27. päivänä marraskuuta 2003 toteamme sanatarkasti seuraavaa: "Kotisairaanhoito ja kotipalvelu on monissa kunnissa yhdistetty myös hallinnollisesti. Ei ole perusteltua rajata kotisairaanhoitoa palvelusetelin käyttömahdollisuuden ulkopuolelle. Valiokunnan esittämällä mallilla aiheutetaan ainoastaan lisää byrokratiaa ja päällekkäistä hakumenettelyä kunnan sosiaalitoimelle."

Arvoisa herra puhemies! Silloin jäimme vähemmistöön. Tällä kertaa olemme saaneet enemmistön kannallemme. Olemme hyvin tyytyväisiä tähän hallituksen esitykseen. Tämä on edistysaskel tässä puheena olevassa asiassa. Hallitus on toiminut ripeästi, ja toivon, että myös eduskunta toimii ripeästi käsitellessään tätä hallituksen hyvää esitystä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Zyskowicz mainitsi kyllä opintorahan korotuksen mutta ei maininnut sitä, että maksuton päivähoito poistuu, eikä sitä, että kunnallisiin muihin, esimerkiksi terveydenhuollon, maksuihin tulee korotuksia. Sinänsä varmaankin palvelusetelin käyttöalan laajentaminen juuri tällä tavalla, kuin nyt esitetään, on ihan hyväksyttävissä, mutta miksi ette samalla ota sitä huomioon, että nyt ei anneta lisää hoitajia, ei terveydenhuoltoon, ei vanhustenhuoltoon? Ne ovat usein ne samat ihmiset, jotka kunnan palkkalistoilta siirretään väkisin yksinyrittäjiksi, ja samalla sitten palkkatasokin voi jopa laskea. Kun nyt kehutaan hallituksen hyviä saavutuksia, niin tällä uudistuksella ei valitettavasti yhdenkään terveydenhoitajan tai sairaanhoitajan tai vanhustenhoitajan palkkausta saada aikaiseksi eikä myöskään heidän palkkojensa lisäystä. Mutta kyllä kai sitten ed. Zyskowicz ja ministeri Risikko seuraavaksi tuovat sen sairaanhoitajien ja vanhustenhoitajien 500 euron palkankorotuksen seuraavaan eduskunnan täysistuntoon.

Ed. Pertti Salovaara merkittiin läsnä olevaksi.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mielestäni on erittäin perusteltua, että tämä palvelusetelikokeilu oli kotipalvelupuolella ja siitä saatiin nämä kokemukset, jotka nyt ovat olemassa, kun tätä järjestelmää on kehitetty edelleen. Pitää muistaa myös se, että ainoastaan 4 000 asiakasta on käyttänyt tätä kotipalveluseteliä, ja se on hyvin pieni määrä, kun ajatellaan, miten paljon vanhusväestöä Suomessa kaiken kaikkiaan on. Tässä on mekanismi, joka leikkaa myös tämän palvelusetelin arvon hyvin äkkiä, eli tähän edelleen on jäänyt tämmöisiä ongelmakohtia, jos ajatellaan, miten ihmiset sitä haluaisivat ehkä käyttää.

Mielestäni on aika perusteetonta käydä työeläkeverotuskeskustelua täällä, koska hallitus ei tähän päivämäärään mennessä ole antanut sitä vuotta, milloin työeläkkeiden verotus alennetaan, ja samanaikaisesti myös lääkekorvauksiin on tulossa korotus kansalaisten omavastuihin. Pitää olla sen verran rohkeutta tuoda myös niitä päivämääriä tänne, jos keskustellaan hallitusohjelmasta samanaikaisesti, kun puhutaan tästä kotisairaanhoidon palvelusetelistä.

Satu Taiveaho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä palvelusetelin laajennuksessa kotisairaanhoitoon on monia hyviä puolia. On ihan totta näin, että valinnanvapaus laajenee ja kotipalvelu- ja kotisairaanhoidon yhteistyötä voidaan tältäkin osin edistää, mutta ei tämä täysin ongelmaton ole, aivan kuten edelliset vastauspuheenvuoronkäyttäjät ovat todenneet, esimerkiksi siltä osin, että näitä palveluntarjoajia ei suinkaan esimerkiksi pienissä kunnissa ole eli tämä palvelusetelin käyttö kotipalvelussakin on keskittynyt lähinnä suuriin kuntiin ja käyttäjiä on toistaiseksi ollut aika rajoitetusti. Tähän kilpailutukseen liittyvät todella nämä laatukysymykset. Kilpailutusta ei aina ole tehty oikein perustein tai riittävästi painotettu tätä laatunäkökulmaa.

Erityisen huolissani olen siitä, että nämä omavastuuosuudethan tulevat aina näissä palveluseteleissä ja ne eivät ole olleet aivan ongelmattomia kaikista pienituloisimmille. Erityisen huolissani olen kotipalvelun tukipalveluista, jotka on jätetty vielä tästä omavastuuosuushinnoittelun ulkopuolelle, niin että kunnat saavat vapaasti näiden osalta käyttäessään palveluseteleitäkin omavastuuosuuden määritellä, ja niistä on tullut aika kohtuuttomia pienituloisille eläkeläisille esimerkiksi, (Puhemies: Minuutti!) jotka kotipalvelun tukipalveluja tarvitsevat, joten toivon, että tähän kiinnitetään erityistä huomiota.

Maria Guzenina-Richardson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz puhuu paljon ja aina silloin tällöin turhaan. Ehkä hänen olisi syytä päivittää päänsä myöskin joiltain osin. Nimittäin tämä esillä oleva uudistus toki mahdollistaa palvelusetelin käyttöönoton sekä kotipalveluissa että kotisairaanhoidossa, ja tätä voi pitää hyvänä uudistuksena, ehdottomasti. Tokkopa täältä oppositiosta on katsottu juuri tätä asiaa huonolla silmällä.

Mutta ei saa sulkea silmiä, ed. Zyskowicz, niiltä ongelmilta, joita palvelusetelin käyttöönotto saattaa tuoda mukanaan. On oltava realisti. Ihan varmasti sieltäkin puolelta salia ihmiset haluavat katsoa tätä ongelmaa rehellisesti ja realistisesti ja paikata ne aukkokohdat, jotka meillä näiden palveluseteleiden käyttöönotossa voivat nousta.

Antti Vuolanne /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille täytyy ihan totuuden nimissä palauttaa mieliin se, että kun hän käy täällä kehumassa jokaisessa kokouksessa ja jokaisessa asiakohdassa opintorahan korottamisella, niin täytyy muistaa, että te leikkasitte, siis kansallinen kokoomus, opintorahaa vuosina 1995, 1996, 1997, 1998, 1999, 2000, 2001, 2002 ja 2003. Meillä kesti kaksitoista vuotta porvarihallituksen jälkeen saada talous korjattua teidän jäljiltänne, kun neljässä vuodessa viisinkertaistitte valtionvelan ja kolminkertaistitte työttömyyden. Nyt on aika jakaa myös tätä hyvinvointia, mutta te lykkäätte opintorahan korotusta ja te lykkäätte eläkkeitten verotuksen alentamista.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen tyytyväinen siitä, että sosialidemokraattiset edustajat, muun muassa ed. Guzenina-Richardsson, ovat täällä antaneet tukensa tälle hallituksen esitykselle, koska tosiasia on se, että viime vaalikaudella, itse asiassa jo viime hallituksen hallitusneuvotteluissa, sosialidemokraatit nimenomaan estivät tämän järkevän kokonaisuuden muodostamisen, niin että kotipalvelut, siis sekä tämä kotipalvelu että kotisairaanhoito, olisivat olleet palvelusetelin piirissä. On erinomainen asia, että tekin, teidän ryhmännekin, nyt ilmeisesti on tätä järkevää kokonaisuutta tukemassa. Sääli, että silloin neljä vuotta sitten emme saaneet tukea tälle kannallemme.

Ed. Lapintielle sanon näistä sairaanhoitajien palkoista: Suhtaudutte asiaan kuin te toivoisitte, että tämä niin sanottu tasa-arvotupoasia ei etene. Kyllä se etenee, tämä on ainoa hallitus Suomen historiassa, joka on luvannut riihikuivaa rahaa siihen, jos syntyy sellainen palkkaratkaisu, jossa tuetaan kuntasektorin korkeasti koulutettuja alipalkattuja naisvaltaisia aloja. Kyllä tällainen ratkaisu, näin minä haluan uskoa, on syntyäkseen, ja hallitus voi omalta osaltaan olla tätä asiaa edistämässä.

Lopuksi sanon, herra puhemies, että ei tämä palvelusetelijärjestelmä tässä eikä muutoinkaan ongelmaton ole, mutta pyrimme tietysti jatkossa korjaamaan kaikkia tässä esille tulevia ongelmia.

Juha Rehula /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jotkut asiat muuttuvat, jotkut toiset eivät näytä muuttuvan. Meillä on käsittelyssä hallituksen esitys siitä, että kotipalveluissa voidaan palveluseteliä alkaa käyttää kotisairaanhoidossa. Toivon, että tämä esitys etenee ripeästi ja tämä laki saadaan voimaan. Se ei hirvittävästi hyödytä tämän lain eteenpäinvientiä, kuka on kirjoittanut vastalauseen neljä vuotta, kahdeksan vuotta tai kaksitoista vuotta sitten, eikä hirvittävästi hyödytä se, että me luettelemme listoja täällä, kuka on kirjoittanut vastalauseita kahdeksan tai kaksitoista vuotta sitten eläkepolitiikasta tai vanhusten palvelujen kehittämiseen liittyen.

Tässä on joka tapauksessa kyse siitä pohjasta, joka on laadittu neljä vuotta sitten, lainsäädännöstä, johon jäi ongelmia. Minusta on hyvin tyypillistä ja tavanomaista se, että lainsäädäntöä kehitetään ja viedään eteenpäin. Tämä on tervetullut uudistus, ja toivon mukaan me saamme tältä yhdeltä osalta vanhusten palveluja kehitettyä siihen suuntaan, että vanhukset saavat parempia palveluja jatkossa ja kunnat enemmän pelivaraa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Lähetekeskustelussa nyt oleva hallituksen esitys laajentaa palvelusetelin käyttöön samat periaatteet kotisairaanhoidossa kuin sosiaalihuollon kotipalveluissa. Punamultahallitushan toi viime kaudella uuden palvelusetelimallin sosiaalihuollon kotipalveluihin.

Sosiaalihuoltolain mukaisesti toteutettu palveluseteli ei kuitenkaan ole käytännössä kotisairaanhoidossa, vaan siitä on tehtävä erillinen päätös asiakasmaksulain yleissäännön mukaan, mikä tarkoittaa maksimissaan kunnan vastaavasta palvelusta perittävää asiakasmaksua. Kun palvelusetelilainsäädäntöä kotipalvelun osalta tehtiin, tiedostettiin tämä tilanne. Silloin esitettiin, että joitakin kotisairaanhoidollisia toimenpiteitä voidaan myös suorittaa kotipalvelun palvelusetelillä ja että päätöksen vaikutuksia on seurattava tarkoin. Seuranta- ja arviointitutkimus kuntakyselyineen on nyt — voisi sanoa, ettei mitenkään yllättävästi — osoittanut, että kotisairaanhoidon erillisyys haittaa setelin käyttöä ja jarruttaa sen kehittämistä ja käyttöönottoa. (Ed. Zyskowicz: Eikö tämä ollut tiedossa 4 vuotta sitten?) Kunnissa käytön laajentaminen kotisairaanhoitoon onkin koettu välttämättömäksi.

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen suhtaudun hallituksen esitykseen kriittisen positiivisesti. Täällä on käyty kriittisesti keskustelua ja tuotu esiin niitä ongelmia ja vaikeuksia, joita tämä lainsäädäntö on tuonut ja joita meidän pitää vielä tulevaisuudessa kehittää. Tällä hetkellä kotipalvelun piiriin pääsevät asiakkaat ovat hyvin huonokuntoisia eivätkä he selviäisi kodissaan ilman palveluita. Monet asiakkaat tarvitsevat myös kotisairaanhoitoa, ja lähes puolet kunnista onkin käytännöllisesti yhdistänyt kotipalvelun ja kotisairaanhoidon kotihoidoksi. Esityksen mukaan etenkin tällöin palvelusetelin käyttö on ongelmallista, kun seteliä voi käyttää vain kotipalvelun hankkimiseen ja kotisairaanhoidon palveluseteli vaatii eri päätöksen.

Usein kotipalveluyrittäjät, jotka ovat koulutukseltaan esimerkiksi lähihoitajia tai sairaanhoitajia, voivat hoitaa asiakasta kokonaisvaltaisesti sekä hoivan että hoidon osalta. Tähän heillä on koulutus ja valmius, mutta palvelusetelin käyttöalan rajaus on luonut toimintaan byrokratiaa ja esteitä. Asiakkaan, yrittäjän ja kunnan kannalta ei nykyinen käytäntö ole siten ollut järkevää.

Arvoisa puhemies! Stakesin tuore tutkimus ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluista kertoo, että säännöllistä kotipalvelua ja kotisairaanhoitoa sai 11,5 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä suomalaisista vuonna 2005. Osa ikääntyneistä käyttää kotipalveluja ja kotisairaanhoitoa tilapäisesti. Kotipalveluja saa yhä pienempi osa ikääntyneistä, vaikka asiakkaiden määrä onkin hieman kasvanut. Omaishoidon tuki on lisääntynyt 2000-luvulla selvästi. Stakesin tutkimuksessa todetaan, että maassamme on hoidon tarpeeltaan samantasoisia asiakkaita monien erilaisten palveluiden piirissä. Valintoihin voi vaikuttaa esimerkiksi kunnan päätös panostaa kotiin annettaviin palveluihin tai laitospalveluihin.

Kotipalvelulla on kuitenkin suuri tarve. Olisikin hyvä, jos tämä lainmuutos kannustaisi kuntia palvelusetelin käyttöön yhtenä vaihtoehtona. Palvelusetelien käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä palveluseteliin. Oma esimerkkini tulee kotikaupungistani Lappeenrannasta. Esimerkiksi Lappeenrannassa kunta on pystynyt hyvin tarjoamaan asiakkaille valikoiman yksityisiä palveluntarjoajia. Tietyt kriteerit täyttävä yrittäjä pääsee kotipalvelun tarjoajaksi, ja kaupunkimme Iso Apu -neuvontapiste hoitaa käytännön järjestelyt yhteistyössä kaupungin kanssa.

Lappeenrannassa jokaisen yrittäjän on osallistuttava kaupungin järjestämään koulutukseen ja sitouduttava kaupunkimme määrittämiin laatukriteereihin, joita arvioidaan jatkuvasti. Kaupunkimme tarjoaa muun muassa omaishoitajille palvelusetelin avulla mahdollisuuden hengähtää, sairaalasta palaavalle seteli mahdollistaa kuntoutuksen. Olemme olleet avoimia erilaisille asioille ja tukipalvelulle, jota palveluseteli mahdollistaa. Olemme kokeneet, että se on erittäin tärkeä tukimuoto monelle perheelle.

Kun edellisellä kaudella käsittelimme palveluseteliä, valiokunta korosti, että kotipalvelun kaltaisten palvelujen laadunvalvontaan on satsattava ja että palveluntuottajia nimetessä pitää erityisesti huomioida palveluiden laatu, kuten henkilöstön kelpoisuus ja mitoitus. Silloin arvioimme, että etenkin ikääntyneiden asiakkaiden osalta on ongelmallista, jos laadun valvonta jää pääasiassa asiakkaiden vastuulle. Onkin tärkeää, että kunta valvoo palvelujen laatua paitsi hyväksyessään tuottajan myös säännöllisellä asiakaspalautteella ja tuottajien vertaamisella laatuindikaattorien avulla.

Esimerkiksi Lappeenrannassa kunta on paitsi ohjeistanut asiakkaat hyvin setelin käyttämiseen myös onnistunut yksinkertaisella asiakaskyselyllä toteuttamaan välitöntä laadun seurantaa. Kun kysely on systemaattista, voidaan laatuongelmiin puuttua välittömästi. Kunnilla on palvelusetelimallissa suuri vastuu, mutta myös suuret mahdollisuudet toteuttaa hyvää ja inhimillistä vanhustenhoitoa.

Arvoisa puhemies! Kuten sanottu, pääsääntöisesti suhtaudun palvelusetelin käyttöön myönteisesti. Se lisää yrittäjyyttä ja vastaa kysyntään. Palveluseteli ei ole kuitenkaan mikään taikalääke. Pidän tärkeänä, että jatkossakin asiakkaalla on mahdollisuus kieltäytyä setelin käytöstä ja vaatia vastaava palvelu muutoin järjestettynä. On myös tärkeää, että palvelusetelin arvo on tulosidonnainen, jotta se on mahdollinen vaihtoehto myös pienituloisille asiakkaille. Ja tässä asiassa meillä on kehittämistä.

Aina, kun lisätään tukea yksityisten palvelujen ostamiseen, on tärkeää, ettei rahaa ja resursseja oteta pois julkiselta sektorilta. Toisin sanoen on ehdottoman tärkeää säilyttää julkisen palvelutuotannon määrä ja laatu sellaisena, että se on aina ykkösenä, ja kolmas sektori ja yksityiset tuottajat täydentävät julkista palvelua. Palvelumarkkinoita ei saa jakaa eikä maksupolitiikalla saa olla sellaista ohjaavaa vaikutusta, että pienituloiset eivät voisi käyttää yksityisiä palveluita ja toisaalta suurituloisten ei kannattaisi käyttää julkisia palveluita. Markkinoiden jakaminen voi johtaa julkisen sektorin laadun heikkenemiseen, mikä ei lainkaan vastaa suomalaisen hyvinvointipolitiikan tavoitteita, enkä usko, että se on hallituksenkaan tavoite.

Tässä esityksessä todetaan myös, että erikoissairaanhoidon järjestämä hoito potilaan kotona ei ole kotisairaanhoitoa ja siksi tällainen palvelu ei olisi nyt tarkoitetun palvelusetelin piirissä. Pidän erittäin tärkeänä, ettei erikoissairaanhoitoa aleta rahoittaa palvelusetelillä jatkossakaan, tapahtuu se sitten kotona tai vastaanotolla. Tästä asiasta pääsemme varmasti vielä keskustelemaan, sillä hallituksen aikomuksena on, kuten tiedämme, edelleen laajentaa palvelusetelin käyttöpiiriä, joka tuo meille suuria, erittäin vaativia haasteita lainsäädännön kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Esityksessä ylistetään hallituksen retoriikan mukaisesti valinnan vapautta ja asiakkaan vastuuta hinnasta. Nämä ovat tietysti tärkeitä asioita, mutta silloin kun puhumme ikääntyneiden ihmisten peruspalveluista, syömisestä, lääkityksestä, pukeutumisesta ja kodin siivouksesta, pitäisin paljon tärkeämpänä arvona kuitenkin turvallisuutta ja luottamusta. Oleellisinta on, että ikääntyvät ja heidän omaisensa voivat luottaa palvelujärjestelmään, luottaa siihen, että kunta on valinnut palveluntarjoajat huolellisesti ja hoiva ja hoito on ammattitaitoista ja turvallista ja että se tapahtuu ajallaan ja oikein.

Toivoisin, että hallitus ottaisi hyvinvointipolitiikassaan huomioon myös tällaisia inhimillisiä arvoja, kun näitä palveluita kuitenkin tehdään ihmisiä eikä markkinoita varten.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Täällä ed. Rehula totesi, ettei pidä vanhoja muistella eikä taaksepäin katsoa. Kyllä pitää vanhojakin muistella, mitä tuossa vaalien aikaan tulivat eri puolueet lupailleeksi hoitohenkilökunnalle ja eläkeläisille. Siellä on tämä 500 euroa, siihenkin huutoon pitäisi vastata. Ei pelkästään eläkeläisille piisaa tämä saman veron maksaminen kuin palkansaajat; siellä jää tuommoinen puoli miljoonaa eläkeläistä täysin ilman tasokorotuksia.

Tähän palveluseteliin itse suhtaudun ihan myötämielisesti. Niin kuin täällä on todettu, ongelmia siinä on, mutta siinä täytyy nyt kuntien sitten valvoa, että vanhuksia kohdellaan oikein, vanhuksia, joilla on dementia ym., että he pystyvät näitä käyttämään, niin kuin kuuluu. Mutta kaikki kuntalaiset kumminkin erilaisissa kyselyissä, lähes kaikki, vastaavat, että heidän mielestään kuntien kuuluisi tuottaa peruspalvelut ja niihin luotetaan, ja sen takiahan veroja kannetaan, että kunnat myös tuottavat niitä.

Palveluseteli ei ole saanut sitä suosiota, mikä sillä on kaikesta huolimatta. Mutta vanhusväestön hoitamiseen, siihen tarvitaan paljon enemmän hoitavia käsiä. Näistä on huutava pula. Ostovoimaakin varmaan on vanhuksilla, mutta ei ole, mistä ostaa, ja nimenomaan kunnallisissa palveluja on liian vähän. Ei täytetä niitä normituksia, mitä tässä talossa on tehty. Tästä pitäisi nyt tämän hyvän hallituksen huomauttaa kuntia ja ohjeistaa sillä lailla, että löytyy hyväpalkkaisia hoitajia kuntiin tarpeeksi.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Kuntien ja yritysten kokemuksia palvelusetelistä on suhteellisen vähän. Vuonna 2006 vähintään 126 kuntaa yli 400:sta myönsi palveluseteleitä jonkin palvelun hankkimiseen ja 41 kunnassa palvelusetelin käyttöönotto oli vireillä.

Tärkein syy palvelusetelin käyttöön oli kasvava palvelujen tarve ja halu monipuolistaa palvelutarjontaa. Palveluseteli tarjoaa kunnille vaihtoehtoisen tavan järjestää erilaisia asiakaspalveluja, joilla voidaan esimerkiksi tukea vanhusten, vammaisten ja pitkäaikaissairaiden kotona asumista ja itsenäistä selviytymistä. Toisaalta se saattaa myös lisätä merkittävästi palvelujen kysyntää ja näin ollen kuntien kustannuksia. Sen takia tarveharkinta palvelusetelin käytössä saattaakin ajantuloon tulla tarpeelliseksi. Viime vuonna palvelusetelin käyttäjämäärät olivat vielä pieniä: 1 400 käytti niitä kotipalveluun, 1 300 siivoukseen, 1 060 omaishoitopalveluihin ja noin 100 palveluasumiseen ja 560 muihin sosiaalipalveluihin. Kotipalvelun palvelusetelin laajentamista kotihoidon seteliksi on toivottu, koska monessa kunnassa kotipalvelu ja kotisairaanhoito on yhdistetty kotihoidoksi. Juuri tähän tarpeeseen vastaa hallituksen esitys palvelusetelin käytöstä kotisairaanhoidossa.

Palvelusetelin käyttöä edistävät sen arvoa ja omavastuita koskevien säännösten selkeyttäminen. Kunnat kokevat palvelusetelin käyttöönoton vaikeaksi, koska käytännöt ovat vielä vakiintumattomia. Säännöllisen kotipalvelun arvon laskemista pidetään monimutkaisena, koska kunnan palvelujen hinnoista ei tehdä toimintoperusteisia laskelmia.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveyspalveluja tarjoavien yritysten eli hoivayritysten näkökulmasta palveluseteliasiakkaita on kovin vähän. Ongelmallista on sekin, että yli puolet hoivayrityksistä toimii hyväksyttynä palveluntuottajana vain yhden kunnan alueella. Hyväksymismenettelyn laajentaminen seudulliseksi tai maakunnalliseksi saattaisi olla tähän oikeampi ratkaisu. Terveys- ja sosiaalialan yrittäjät ry:n ja Kuntaliiton yhteiset hoivapalvelujen laatukriteerit toisivat hyväksymiskäytännön valtakunnalliselle tasolle. Hoivayrityksille koituu paperityötä yhdestä palveluseteliasiakkaasta normaalia enemmän johtuen moninkertaisesta laskutuksesta. Setelin vaikutukset hoivayritysten kysynnälle ovat vielä vähäisiä, joskin myönteisiä. Palveluseteli lisää asiakasmäärää sitä mukaa, mitä useampi kunta ottaa ne käyttöön ja mitä laajemmaksi setelin käyttömahdollisuudet kasvavat.

Hoivayritysten kannalta tärkeä havainto on sekin, että palvelun ostaminen palvelusetelillä lisää muiden palvelujen kysyntää. Palveluseteliasiakkaat haluaisivat vaikuttaa nykyistä enemmän palvelujen sisältöön. Asiakkaat haluavat enemmän joustavuutta kunnan tarkasti rajaamien palvelujen sijaan. Palveluntuottajan valitseminen koetaan usein vaikeaksi, koska tietoa tuottajista ei ole riittävästi eivätkä etenkään vanhemmat asiakkaat osaa hakea palveluja Internetistä. Onkin todennäköistä, että palvelusetelin käytön laajentamiseksi tarvitaan yksi laki tai jonkinlainen puitelaki, joka säätää palvelusetelin käyttöä kaikissa kunnan palveluissa. Kunnilla taas pitäisi olla tarkempaa tietoa hyväksytyistä palveluntuottajista niin, että asiakas voi valita itselleen mieluisimman.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Kun katsoo pieniä kuntia ja pitkien välimatkojen seutuja, niin ei tämä palvelusetelijärjestelmä tule olemaan ratkaisu siellä, koska kustannukset nousevat yllättävän isoiksi ja siellä ei yksinkertaisesti löydy tarjoajia, jotka olisivat tässä mukana. Sen takia näen kyllä, että hallituksen pitäisi myös katsoa sitä, miten kuntien taloudet laitetaan kuntoon ja miten pienet kunnat pystyvät tämän hoitamaan, koska ei niin kuin narulla työntämällä tämä homma onnistu. Tämä toimii varmasti isoissa paikoissa ja semmoisissa kaupungeissa, kuten vaikka Lappeenrannassa, niin kuin ed. Anneli Kiljunen totesi, että heillä on kohtuullisen hyvin toiminut, mahdollisesti täällä Pääkaupunkiseudulla ja isoissa taajamissa. Mutta kun katsoo Pohjois-Karjalaa, niin siellä on monia paikkoja, joissa ei yksinkertaisesti löydy pienistä kunnista tarjoajaa, mikä tarkoittaa sitä, jotta sitten jos tulee jostain toisen kunnan puolelta sinne hoitaja, joka on yksityisen firman palveluksessa, niin se maksaa jo matkakustannuksissa yllättävän paljon.

Sen takia näen sillä tavalla kuitenkin tämän homman, että ensisijaisen palveluntuottajan pitää olla kunta ja nämä ovat hyvin marginaalisia täydentäjiä eikä pidä hurahtaa siihen uskoon, jotta tämä palveluseteli hoitaa koko tämän systeemin. Tässä voi olla myös se vaara olemassa, jotta jossakin tuudittaudutaan semmoiseen uskoon, että tämä on helppo tie, ostetaankin palvelut sitten suurimmaksi osaksi yksityisiltä ja kunnassa on sitten vaan joku, joka kontrolloi, että se homma toimii. Se voi olla kanssa se ääripää tästä hommasta. Toivon mukaan tässä kuitenkin myös hallitus katsoo, että ensisijaisena aina pitää olla tämä yhteiskunnan tarjoama palvelu ja sitten tämä täydentävä.

Marjo Matikainen-Kallström /kok:

Arvoisa puhemies! Palveluseteli on löytänyt paikkansa tässä yhteiskunnassa ja nimenomaan lisänä kuntien itse tuottamiin palveluihin. Kokeilun jälkeen on korjattava siihen liittyviä ongelmia ja puututtava niihin ja muistettava myöskin se, että kaikkia niitä ongelmia ei voi ratkaista kerralla.

Hallitus on tässä nyt korjaamassa yhden kohdan laajentamalla palveluseteliä kotisairaanhoitoon. Asiakkaan kodissa tuotettavissa palveluissa pyritään tämmöiseen kokonaisvaltaiseen hoivaan ja hoitoon, aivan kuten ministeri sanoikin. Tavoitteena on tuottaa asiakaslähtöisiä eli asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin vastaavia palveluita.

Tämä palveluseteliuudistus on erittäin tervetullut lisä kotisairaanhoidon puolelle. Se, että kaikkialla Suomessa ei ole palveluntarjoajia, ei saa estää tämän hyvän uudistuksen eteenpäinmenoa. Pikemminkin on puututtava näihin ongelmiin sitten, mitä näissä kunnissa on. Eli niissä kunnissa, joissa ei ole kotipalvelujen tarjoajia, on mietittävä näiden alojen tai tapojen kehittämistä esimerkiksi laajentamalla näitä seutukuntiin tai sairaanhoitopiireihin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Minäkin esitän kiitokset ministeri Risikolle, joka on tämän asian nopeasti tänne tuonut. Hanke on kannatettava ja hyvä. Kaksi kysymystä oikeastaan tässä herää.

Ensinnä tämä, että kun nykyinen järjestelmä on ollut kolme vuotta, nyt jo kolme ja puoli vuotta, voimassa, niin onko selvitetty tarkemmin jo syitä, miksi viime vuonna palveluseteleillä oli vain noin 4 000 asiakasta? Mitkä ovat ne pahimmat pullonkaulat? Ehkä se tässä keskustelussa on tullut esille, mutta vähän syvällisempää tietoa vielä siitä pitäisi saada ja ehkä myös siitä, että vaikka kuntien lukumäärä on täällä kerrottu, onko todella niin, että tuolla pienemmissä kunnissa taikka haja-asutusvaltaisimmissa kunnissa järjestelmä ei ole lähtenyt liikkeelle ja mitä voitaisiin tehdä, jotta tämä saataisiin mahdollisimman tasapuolisesti palvelemaan kaikkia suomalaisia kotitalouksia, perheitä ja ikäihmisiä.

Sinänsä on aivan selvä, että esimerkiksi vanhusten kotona selviytymistä kannattaa tukea kaikin mahdollisin keinoin, kun väestökehitys on se, minkä hyvin tiedämme. Toisaalta sitten niissä kunnissa, joissa ei edes tällä alueen laajentamisella, mihin ed. Matikainen-Kallström viittasi, saada tilannetta, olosuhteita, miksikään muuttumaan, pitää huolehtia siitä, että kuntatalous on kunnossa. Niillä alueilla ei kerta kaikkiaan ole kilpailua eikä tarjoajia kuin ehkä yksi kunnan lisäksi tai kaikkialla ei edes sitä yhtä. Miten saadaan järjestettyä tämä hyvä, kotona tapahtuvaa hoitoa ja hoivaa edistävä järjestelmä koko maahan? Kotona tapahtuvaa hoitoa pitää kaikin tavoin edistää ja tukea.

Valto Koski /sd:

Herra puhemies! Tunnen tietynlaista lukkarinrakkautta tätä asiaa kohtaan sen takia, että toimin edellisen kauden aikana sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana. Olin tässä ensimmäisen vaiheen kehityskuviossa kiinteästi mukana. Ilokseni totean, että tähän hallituksen perusteluihin on merkitty, että "kotipalveluseteleitä koskevan lainsäädännön hyväksymisen yhteydessä eduskunta edellytti, että sosiaali- ja terveysministeriö järjestää lainsäädännön vaikutusten seurannan ja arvioinnin". Nyt tällainen arviointi on tehty. Valitettavasti minulla ei ole sitä tiedossa, kuinka laaja se on ja mitä se antaa lopputulokseksi.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhdessä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa teettämä selvitys osoittaa kuitenkin, että 126 kuntaa järjesti joitakin palveluita tarjoamalla asiakkaille palvelusetelin ja niin kuin ed. Kankaanniemi totesi tuossa, 4 000 asiakasta on aika vaatimaton määrä. Sen takia uteliaisuus herää siitä, mitä mahtaa tämä seurantaselvitys muuten pitää sisällään. Tulen tietysti omalta osaltani tekemään selvityksen siltä osin.

Sitten tähän keskusteluun, jossa on vähän monenlaisia vivahteita ollut, täytyy tietysti todeta, että tämähän ei pakota ketään ottamaan kotipalveluita tämän setelijärjestelmän kautta, vaan jokaisella on valintaoikeus, jolloinka tätä pitää pitää nimenomaan vaihtoehtona sille nykyiselle järjestelmälle, jota tietysti pitää muutoinkin pitää yllä ja parantaa, elikkä täytyy tämä ymmärtää näin.

Sitten jos lukee tämän kokonaisuuden erityisesti siltä osin, mikä koskee tätä hallituksen esitystä, että tällä on laajempia ulottuvuuksia myöhemmin, niin sitten voidaan tietysti pikkuhiljaa mietiskellä sitä, perustuuko tällaisen vaiheen käyttöönotto ja erityisesti tämä laajentamispyrkimys hallituksen ideologisiin tavoitteisiin, jotka tietysti jossakin määrin arveluttavat, jos se merkitsee sitä, että yksilöllisen palvelutuotannon asema vahvistuu ja sitten palveluiden laatu ja kontrolli julkisen järjestelmän puolella saattaa jäädä toissijaiseksi. Minä toivoisin, että jos tätä laajempaa käyttöä suunniteltaisiin, näiden monien tulkintojen osalta, jotka tätä laajentamista seuraavat, tehtäisiin varsin tarkat selvitykset, ettei lähdettäisi sitten sellaiselle tielle, jolta ei ole paluuta ja joka sitten loppujen lopuksi saattaa olla niin, että se heikentää koko vanhusväestön tai näiden asiakkaiden palvelutarvetta, jotka ovat olleet tähän asti julkisten palvelujen piirissä.

Yhden kysymyksen vielä lopuksi haluan ministeri Risikolle esittää ja toivoisin, että siihen olisi jonkunlainen ohje. Täällä sanotaan, että tilapäisen kotipalvelun tai sairaanhoidon hankkimisen arvon tulee olla kohtuullinen. Tällainen sanonta ei merkitse käytännössä yhtään mitään, mutta meillä on olemassa järjestelmä, jossa tämä määritelmä jollakin tavoin on selkeytetty ja se tarkoittaisi sitä, että palvelu ei saa maksaa enempää kuin se tuottaa kunnalle kustannuksia tai palvelujen tuottajalle. Toivoisin, että tällaisen tulkinnan välttämiseksi, että jouduttaisiin siitä jossakin riitelemään, olisi tarkempi määritelmä sille, mitä tällä mahdetaan tarkoittaa.

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa puhemies! Kiitoksia näistä kommenteista. Koen, että voittopuolisesti kuitenkin ymmärretään, että kyllä tässä ihan kansalaisten ja niitten henkilöitten asemaa, jotka tarvitsevat kotipalveluja ja kotisairaanhoitoa, nyt halutaan parantaa ja lisätä valinnan mahdollisuuksia, mutta myöskin kunnilla helpottaa sitä tilannetta, että kun ei pystytä itse tuottamaan, niin olisi mahdollisuus antaa sille asiakkaalle se palveluseteli ja hän voisi sillä sitten ostaa näitä palveluja.

Siis perusteluthan tässä on ihan samat, mitkä silloin aikoinansa sillä palvelusetelillä, joka tuli 2004 voimaan, mutta tässä nyt haluttiin vaan laajentaa sitä ihan sitä todellisuutta vastaamaan. Silloin aikoinansa kun kuulimme asiantuntijoita, niin kaikki käytännön asiantuntijat — niitähän oli meillä paljon valiokunnassa — kävivät läpi tämän, että tässä tulee se hankaluus, että kun meillä on kotihoito, sitä ei voi palastella, koska eihän se ole asiakkaan syy, että me olemme tehneet sellaisen lainsäädännön, että toista tehtävää voidaan maksaa palvelusetelillä ja toista ei voida maksaa. Elikkä asiakkaanhan pitää saada kokonaispalvelu.

Se on muuten yksi syykin, minkä tähden tämä ei ole niin kauhean hyvin edennyt, tämä palvelusetelikäytäntö, kun tämä lainsäädäntö ei ole mahdollistanut seteliä, kun on kysymyksessä tällainen kotihoito, jota nyt jo on hyvin monessa kunnassa. Mehän teimme ed. Valto Kosken johdolla tällaisen kotihoitolain, jolloinka voidaan yhdistää sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita, jotta voidaan kokonaispalvelu sinne vanhuksen luokse viedä. Siitä silloiselle puheenjohtaja Koskelle oikein lämmin kiitos, koska hän edisti tätä asiaa, että kotihoito meni eteenpäin. Hyvä niin.

Ed. Koski tuossa kysyi, tehdäänkö tällainen selvitys. Tämä selvitys on nyt juuri tähän lainsäädännön seurantaan tehty. "Palvelusetelilainsäädännön seuranta- ja arviointitutkimus 2006" on juuri tämä kauppa- ja teollisuusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön tutkimus, mistä omassa puheenvuorossani mainitsin. Tässä sanotaan siis näin: "Kunnat ovat yleensä tyytyväisiä käyttökokemuksiinsa ja ilmaisevat kiinnostuksensa lisätä palvelusetelin käyttöä. Käytön laajentaminen kotisairaanhoitoon koetaan välttämättömäksi, ja yksikään kunta ei ole kokenut omien työntekijöiden työtyytyväisyyden heikentyneen palvelusetelin myötä."

Täällä ed. Kankaanniemi kysyi myös sitä, miksi tämä nyt ei ole niin edennyt. Yksi syy oli se, että tämä lainsäädäntö ei ole mahdollistanut tällaisen kokonaisvaltaisen hoidon maksua palvelusetelillä, ja toinen on sitten kyllä sekin, että yrittäjiähän ei hoito- ja hoiva-alalla ole vielä riittävästi. On aikamoinen kynnys lähteä hoito- ja hoiva-alalla yrittäjäksi myöskin siitä syystä, että kunnissa ei ole tehty tällaisia palvelustrategioita, joissa olisi pohdittu, kuinka paljon me tuotamme itse ja kuinka paljon me ostamme ulkoa, elikkä on se pelko siitä, riittääkö niitä töitä. Siinä mielessä nyt, kun palvelustrategioita hiljalleen Kuntaliiton ohjeitten mukaan — taisi olla viisi vuotta sitten, kun näitä on jo pyydetty — hiljalleen kuntiin tehdään, niin on ehkä rohkeutta lähteä enemmän yrittäjäksi myös hoito- ja hoiva-alalle, koska kyllä sielläkin sitä yrittäjyyttä tarvitaan.

Itse olen aivan täysin vakuuttunut, että tämä on loistava muutos tähän lainsäädäntöön ja lisää todella valinnan mahdollisuuksia, mutta myös kuntien mahdollisuuksia tuottaa näitä palveluja. Aina pitää muistaa, että eihän tästä se vastuu häviä minnekään, vaan kuntien tehtävä on tietysti vartioida sitä laadun kehittymistä ja kaiken kaikkiaan vastuuhan on siellä kunnilla.

Sitten kaksi asiaa, mihin, arvoisa puhemies, vielä kiinnittäisin huomiota.

Täällä ed. Tiusanen, joka valitettavasti on nyt jo poistunut salista, sanoi näin, että vastuu säärihaavan hoidossa on yksityisellä palveluntuottajalla suurempi kuin julkisen puolen tuottajalla. Nyt minä vähättelemättä asiantuntija Tiusasen puheenvuoroa — arvostan hänen asiantuntemustaan suuresti — geriatriaan erikoistuneena ihmisenä sanon, että vastuu säärihaavan hoidossa ei riipu siitä, kuka sen palvelun tuottaa. Vastuu on aina yhtä suuri.

Toinen, mihin viittaan: Ed. Lapintie toi täällä esille, että kunnista siirretään väkisin yksityisyrittäjäksi. Minä haluaisin nyt saada selville ne kunnat, jotka väkisin siirtävät yksityisyrittäjäksi sosiaali- ja terveyspalveluihin, koska totta kai tällaisen väkisin siirtämisenhän täytyy loppua, koska ei väkisin pidä mitään touhata.

Mutta joka tapauksessa mielestäni tämä oli hyvä keskustelu, kiitän siitä, ja keskustelu varmasti vielä jatkuukin, mutta olen ymmärtävinäni, että tämä lähtee eteenpäin, ja toivon sille suotuisia tuulia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri tässä mainitsi, tämä lakimuutoshan on täysin käytännön sanelema. Eli melkein kaikki ne ihmiset, jotka tarvitsevat kotipalvelua, tarvitsevat kyllä myös jonkin tasoista kotisairaanhoitoa. Sen takia on erittäin hyvä, että nämä kaksi palvelua voidaan yhdistää saman palvelusetelin alaisuuteen. Sanoisin, että ne kansanedustajat, jotka jollakin tavalla, ehkä lievästikin, vastustavat tätä pientä lakimuutosta, kyllä nyt tekevät kärpäsestä härkäsen. Tässähän on erittäin pienestä lakimuutoksesta kysymys, jossa siis käytäntö sanelee sen, että näin on parasta toimia.

Lisäksi, niin kuin ed. Kangaskin vasemmistoliitosta sanoo, onhan ihmisiä, joilla on ostovoimaa. Miksi sitä ei sitten käytetä hyväksi? Emmehän me veronmaksajien rahoilla voida kaikkia ikkunoita pestä ja kaikkia lattioita luututa, niin että kyllä on erittäin tärkeätä, että tehdään yksilöllinen hoito- ja palvelusuunnitelma jokaiselle sosiaalipalveluja tarvitsevalle, ja jos ei ole varaa, niin kokoomus on ainakin sitä mieltä, että näistä ihmisistä juuri pitää pitää huolta. Mutta jos on varaa, niin ei semmoisen ihmisen ikkunoita pidä mennä pesemään, vaan hän käyttää tätä kotitalousvähennystä hyväkseen ja pesettää ikkunansa, niin kuin me kaikki muutkin teemme.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Keskustelun johdosta olisin todennut ensinnäkin, että tietystikään tämä kotihoidon palvelusetelin käyttöalan tarkoituksenmukainen laajentaminen ei ratkaise kaikkia sosiaali- ja terveydenhuollossa olevia ongelmia eikä sitä ole kukaan väittänytkään. Tämä ei ratkaise hoitajien palkkakysymyksiä, tämä ei ratkaise henkilökunnan saatavuuskysymyksiä, ei kuntatalouden ongelmia eikä edes laajempia yhteiskunnallisia ongelmia, mitä keskustelussa on esiin tullut.

Tämä on aikanaan luodun, kotipalveluihin ulottuvan palvelusetelin järkevä ja tarkoituksenmukainen laajentaminen myös kotisairaanhoitoon niin, että palveluseteli olisi käytettävissä laajasti kotihoitoon. Tämän nykyisen voimassa olevan lain mukainen rajaus ja sen epätarkoituksenmukaisuus on tullut esiin käytännössä tuolla ruohonjuuritasolla, voi sanoa, lähes joka käänteessä, mutta ei pidä väittää, että se olisi ollut lainsäätäjälle yllätys. Kuten ministeri Risikko täällä sanoi, silloin kun sosiaali- ja terveysvaliokunta kuuli asiantuntijoita tästä asiasta lakia säädettäessä, niin totta kai siellä nämä kentän tason asiantuntijat kertoivat, minkälaisia ongelmia tämä rajaus tulee aiheuttamaan.

Mutta sosialidemokraattien tällainen aatteellinen epäluulo yleensä palveluseteleitä kohtaan oli osaltaan vaikuttamassa siihen, että jo hallitusneuvotteluissa punamultahallitusta muodostettaessa ja sitten täällä eduskunnassa tietysti hallitusneuvottelujen tulokseen vedoten säädettiin tämä palvelusetelijärjestelmä tällä tavoin torsoksi, ja on hyvä, että nyt näköjään hyvin laajan yksituumaisuuden vallitessa ollaan tätä järjestelmää korjaamassa.

Lopuksi totean, että kunnan vastuu laadusta ja vastuu sen laadun valvomisesta ei tietysti ole tässä mihinkään katoamassa. Kunta valitsee ne palveluntuottajat, joita tässä voidaan käyttää, ja vastaa tietysti laadun valvonnasta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Palveluseteli on yksi tapa järjestää kotisairaanhoidon palveluja, ja se täydentää monessa tapauksessa juuri tätä kuntien omaa tuotantoa. Niin kuin hyvin tiedämme, kotipalvelussa on se tilanne hyvin monissa kunnissa, että siellä ei ole mahdollista työntekijöille enää tällä hetkellä muun muassa siivota tai suorittaa kaupassakäyntiä, ja tiedän, että ennen kaikkea tällä alueella tätä palveluseteliä jonkin verran käytetään.

Ed. Asko-Seljavaaralle: Niin käyttökelpoinen kuin tämä kotitalousvähennys onkin, niin on myös selvää, että läheskään kaikki sitä eivät voi hyödyntää eli heidän tulotasonsa on sellainen, ja sitten viime kädessä kuitenkin, jos asiakkaalla ei ole varaa, kunta vastaa, että tavalla tai toisella tämä asia hoidetaan. Niin kotisairaanhoito kuin kotipalvelu kulkevat rinta rinnan, ja tätä yhteistyötä peräänkuulutetaan kunnissa. Yksi seikka hyvin monissa pienemmissä kunnissa on se, että nämä reuna-alueet ovat kauempana ja näitä palveluja ei sitten yksinkertaisesti myöskään yksityiseltä puolelta löydy. Eli ennen kaikkea tämä palveluseteli sitten täydentävänä on kuntakeskusten osalta niille asiakkaille, jotka siellä asuvat.

Tietysti huoli on pidettävä, ja edellisessä puheenvuorossa äsken ed. Zyskowicz toi esille sen, että kunta vastaa siitä laadusta, ja kun sitten tätä hintakilpailua tehdään ja kilpailutetaan, on pidettävä huoli tietysti, että tässä sitten ei hinnan kustannuksella laatu kärsi.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tärkeänä sitä, että ikäihmiset saavat riittävästi kotihoidon palveluita ja voivat asua omassa kodissaan kotihoidon turvin niin pitkään kuin haluavat. Avohoitopainotteinen hoitomuoto on usealle ikäihmiselle aina parempi vaihtoehto kuin laitoshoito. Tällä hetkellä monissa kunnissa hoitajista on pulaa, ja se aiheuttaa myös palvelujen vajetta esimerkiksi kotihoitoon. Toivottavasti tämä hallituksen esitys varmistaa ja takaa sen, että ikäihmiset saavat riittävät palvelut kotiinsa ja pystyvät niin halutessaan asumaan kotonaan mahdollisimman pitkään. Minun mielestäni tämä lakiesitys on erittäin hyvä. Siinä on tosin jonkun verran sudenkuoppia, mutta niistä varmaan yli päästään, ja jos on tarvetta, niin pystytään ne korjaamaan. Uskon, että yrittäjien ja kuntien välillä syntyy hyvä yhteisymmärrys, tehdään hoito- ja palvelusuunnitelmat, joiden mukaan toimitaan, ja pystytään hyvin myös tämä valvontatehtävä kunnan toimesta suorittamaan.

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Puhemies! Ihan lyhyesti. Ed. Kuusisto käytti hyvän puheenvuoron, ja tähän vaan vahvistan, että todellakin, kyllä siitä laadusta pidetään huolta ja kunnan vastuultahan se ei mitenkään häviä, vaikka nämä palvelusetelit tulevat käyttöön. Minä myöskin toivon jatkossakin hyvää yhteistyötä kuntien ja palveluntuottajayrittäjien välillä ja sitä, että me saisimme enemmän innostumaan näitä hoito- ja hoiva-alan yrittäjiä. Ja viittaan nyt siihen, miten täällä sanottiin, että kun pitkät on välimatkat, niin ei välttämättä sitten pystytä tuottamaan niitä palveluja. Se on aivan totta. Mutta jos me saisimme yritystoimintaa esimerkiksi kyliin tai tällaisille alueille, niin sitä kautta niitä palveluja sitten pystyttäisiin järjestämään.

Vielä kerran totean, että tämä palvelusetelijärjestelmä ja tämän laajentaminen tähän kotisairaanhoitoon ei ratkaise kaikkia vanhusten tai yleensä kotipalvelun, kotihoidon ongelmia. Tämä on vain yksi apukeino, että päästäisiin eteenpäin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa tulin saliin, kun ed. Asko-Seljavaara puhui. Kuuntelin tästä, kun hän puhui, että on ostovoimaisia asiakkaita, ja hän vertasi, etteivät kunnallisia palveluita kaikki voisi saada. Kyse siinä, miksi näitä seteleitä tarvitaan, on tietysti siitä, että kunnissa on liian vähän tämän tyyppistä palvelua olemassa, mikä tarkoittaa sitä, että kunnissa ei ole ollut varaa ilmeisesti järjestää talouden puolesta tai jonkun muun syyn puolesta näitä palveluita.

Sitten tähän maksupolitiikkaan liittyen on hyvä kysyä niinpäin, ovatko sitten hyvätuloisten maksut kunnissa liian pieniä, koska silloinhan kuntakin voisi kerätä näitä liksoja sieltä ja palkata lisää porukkaa. Minusta se olisi hyvä katsoa myös se puoli, jotta ensisijainen on kunnallinen, ja pannaan maksupolitiikka kuntoon. Kun siellä on sitä maksukykyistä porukkaa, niin kerätään niiltä sitten rahoja riittävästi, jotta pystytään palkkaamaan ihmisiä sinne, ja niillä, jotka ovat heikompimaksukykyisiä, säilyy tämä mahdollisesti kokonaan maksuton palvelu tai on pieni maksu riippuen siitä tulotasosta.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Voin lohduttaa ed. Lahtelaa, että kunnallisia maksuja ollaan tarkistamassa ja hyvätuloistenkin kunnallisia maksuja ollaan tarkistamassa niin, että 60 miljoonaa euroa vuositasolla enemmän on tarkoitus kunnallisten maksujen kautta kerätä varoja, ja sen jälkeen on tarkoitus vielä varmistaa maksujen pysyminen reaaliarvoltaan entisellä tasollaan sitomalla käytännössä ne indeksiin.

Mutta ehkä avaamatta nyt enää kovin laajaa aatteellista keskustelua haluan kuitenkin sanoa, etten ihan ymmärrä tätä ajatusta, joka tuli ed. Kosken ja ed. Lahtelan ja eräissä muissa sosialidemokraattisissa puheenvuoroissa esiin, että kunta aina järjestäköön itse kaiken mieluiten ja sitten jos tulee tilanteita, että kunta ei pysty, niin täydentävänä palveluna voidaan käyttää jotain säätiötä tai yhdistystä tai yksityistä esimerkiksi sosiaali- ja terveystoimen sektorin palveluyrittäjää. Jos minä ajattelen sitä tämän asiakkaan, tämän potilaan, vanhuksen kannalta, ja mielestäni meidän sekä kansanedustajina että kunnallisina päättäjinä pitäisi ajatella asioita hänen kannaltaan, niin kai tärkeintä siinä on sen palvelun laatu ja saatavuus eikä se, onko se kunnan itsensä tuottama vai onko se jonkun kolmannen sektorin tahon tai yrittäjän tuottama.

Usein on käytännössä niin, että nämä palveluyrittäjät, jotka tällä sektorilla toimivat, ovat tiukemman laatukontrollin kohteena ja heiltä edellytetään tosiasiassa enemmän sitoutumista siihen palvelun laatuun kuin tosiasiassa edellytetään kunnan itsensä tuottamilta palveluilta. Eli otetaan pragmaattinen lähtökohta, otetaan se asiakas, potilas lähtökohdaksi, otetaan tällainen panos—tuotos-ajattelu, että (Puhemies: 2 minuuttia!) maksetuille rahoille saadaan paras vastine. Otetaan se lähtökohdaksi, ja tältä pohjalta tehdään ratkaisuja eikä siltä pohjalta, että on joku itseisarvo, kuka sen tuottaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle voisi todeta sen, jotta tämä hallitus on ilmoittanut kantansa nostaa maksuja, ja tätä pelkäsinkin just, jotta, niin kuin ed. Zyskowicz totesi tässä äsken edellä, näitä tullaan nostamaan. Hän ei eritellyt näitä köyhempiä pois, vaan ilmeisesti köyhiltä yritetään kerätä enemmän ja siirtää se rikkaille niin kuin näissä kaikissa muissakin asioissa. Vanhoja autoja näköjään käydään verottamaan kovemmin, koska niissä on kovemmat päästöt, ja vanhat autot sattuvat olemaan niiden köyhempien autoja, jotka eivät pysty uusia ostamaan. Sähkövero kohtelee tasaverona kovemmin köyhiä, ja kaikki tämä kuvastaa tämän hallituksen politiikkaa. Se on valitettava asia. Itse olen sitä mieltä, että näissä maksuissa pitää kyllä olla niin, jotta köyhien, jotka eivät pysty maksamaan, pitää saada jopa maksutta, niin kuin tänäkin päivänä saavat, ja se pitää ottaa huomioon. Mutta en yhtään ihmettele tämän hallituksen linjauksia. Kuten ed. Zyskowicz totesi, näin tapahtuu varmasti. Köyhiä niin kuin kupataan enemmän.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Olisin todennut ihan tästä ed. Ben Zyskowiczinkin esiin tuomasta asiasta, kuka järjestää ja järjestääkö yksityinen sektori sitten, kun kunta ei pysty järjestämään.

Mutta kysyisin ministeri Risikolta tässä, kun täällä selkeästi on tämmöinen asia, minkä ed. Koskikin toi esille: asiakas voi kieltäytyä hänelle tarjotusta palvelusetelistä, jolloin kunnan tulee ohjata hänet muilla tavoin järjestettävien palvelujen piiriin. Nyt suurena haasteenahan meillä on, kuten ministerikin totesi äsken, että meidän tulisi saada hoito- ja hoiva-alalle uusia yrittäjiä, mieluummin pienyrittäjiä, jotka tarjoaisivat kodinomaisia palveluja ja sitä kautta tukisivat henkilön, voisiko sanoa, kuntoutusta ja elämisen laatua. Miten hallitus aikoo edistää tämän tyyppistä toimintaa? Ja mitenkä hallitus aikoo turvata tämän asiakkaan mahdollisuuden vaihtaa joko kunnan omalle tai sitten mahdollisesti muille palveluntuottajille, alan yrittäjille, että hän voi saada sen palvelun sieltä, mistä hän haluaa?

Peruspalveluministeri  Paula  Risikko

Arvoisa puhemies! Ed. Anneli Kiljunen kiinnitti huomiota tuohon, mikä on tuolla sivulla 3: halutessaan on oikeus kieltäytyä vastaanottamasta palveluseteliä. Se on aivan totta. Se on aivan samoin niin kuin siinä toisessakin laissa on ollut, että ei asiakkaan ole pakko sitä palveluseteliä käyttää. Sitten tietysti katsotaan se, pystytäänkö se kunnan omana tuotantona sitten tuottamaan. Eli totta kai aina siihen palvelun tarpeeseen vastataan.

Liittyen vielä tuohon äskeiseen, jos asiakas kieltäytyy palvelusetelistä, niin eihän se tarkoita sitten sitä, että hän voisi ottaa jonkun toisen palveluntuottajan, joka on kilpailutettu sinne rinkiin, joka niitä palveluja tuottaa. Silloin hän vaan ei ota sitä palveluseteliä. Silloin se hoidetaan jotenkin muuten se palvelu.

Mutta siis nyt tästä, kun kysyitte, miten voisi edistää tätä hoito- ja hoiva-alan yrittäjyyttä. Siinä on monia keinoja, mutta siinä on myöskin se, miten hyvää yhteistyö on ja minkälaiset signaalit kunnat antavat. Jos kunnat lähtevät siitä, että kaikki tuotetaan itse, niin kukahan silloin lähtee alalle yrittäjäksi? Ei kukaan. Mutta jos kunnat ovat viisaita, ne pohtivat sitä, että me emme kuitenkaan voi kunnissa kaikkea tuottaa itse. Se on vähän sama juttu kuin se, kun minä mietin sitä, että jos minun perheessäni juo kaksi henkilöä maitoa, niin en minä navettaa perusta. Elikkä minä todella ostan sen ulkoa, koska minä olen miettinyt sen, että se on järkevämpää minulle. Näin pitää miettiä joka ikisen asian kohdalla, se kannattaa miettiä.

Kun yrittäjät tietäisivät, että tämä kunta ostaa, niin myöskin he uskaltaisivat lähteä tänne yrittäjiksi. Sitten tietysti toinen asia on koulutuskysymys. Meillä on aivan liian vähän peruskoulutuksessa yrittäjyyteen kohdistuvaa tai yrittäjyyttä sisältävää koulutusta. Sitten ovat tietysti nämä täydennyskoulutukset, ja niitä pitää jatkaa.

Keskustelu päättyi.