Arvoisa herra puhemies! Viime päivinä Suomessa on puhuttu erittäin paljon koulurauhasta, ja hyvä näin. Aihe on äärimmäisen tärkeä. Muutamassa päivässä adressi on kerännyt jo yli 200 000 nimeä koulurauhan puolesta. Lainsäädännön pitää olla kunnossa, ja ensimmäinen kysymys ministeri Gustafssonille kuuluu tietysti: aiotteko jollakin tavalla nyt muuttaa tuota lakiesitystänne niin, että tällaiset tilanteet pystyttäisiin vastaisuudessa poistamaan ja niitä pystyttäisiin merkittävästi vähentämään?

Mutta tämän lisäksi kysymys ei ole pelkästään lainsäädännöstä, vaan myöskin arvoista, siitä, mitä me yhdessä hyväksymme ja mitä me emme hyväksy. Ajattelen niin, että jatkossakin yhteiseen sopimiseen pitää suomalaisen yhteiskunnan perustua, ei valvontakameroihin tai metallinpaljastimiin. Miten erilaisia, hyviä käytäntöjä eri puolilta Suomea voitaisiin levittää niin, että kaikkialla voisimme yhdessä sopia asioista ja yhdessä ajatella vanhempien ja kodin kanssa, miten koulurauha kaikkialla turvataan?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Edustaja Puumala tekee tärkeitä, ajankohtaisia kysymyksiä. Ihan näistä hyvistä käytännöistä, niin meillähän nyt on ollut käynnissä jo tämä ministeri Kalliomäen aikanaan käynnistämä Kiva Koulu -hanke, kiusaamisesta vapaat koulut, joita on mukana yli 90 prosenttia meidän peruskouluistamme. Sitä kautta on levitetty näitä tärkeitä käytäntöjä, joilla tähän tärkeään koulukiusaamisasiaan voidaan puuttua.

Mitä sitten tulee tähän ajankohtaiseen keskusteluun koulujen työrauhaongelmista ja siihen kokonaisuuteen, olen esittänyt julkisuuteenkin sen kannanoton, että nämä voimatoimenpiteet ovat tärkeitä ja opettajilla on nykylainsäädännönkin mukaan siihen oikeus tietyin edellytyksin. Mutta sittenkin kaikkein tärkeintä on luoda ennalta ehkäisevin toimin lapsille kasvuedellytykset ja opettajille työrauha, ja vain ääritilanteissa — korostan sitä — voi tulla kyseeseen tällaisten voimatoimenpiteitten käyttö. Ne on tämänhetkisessä perusopetuslaissa 36 b §:ssä määritelty ja rajattu varsin hyvin. Itse asiassa olen tarkasti myöskin seurannut käytyä julkista keskustelua, ja sellaisia hyvin eksakteja, täsmällisiä muutosesityksiä en ole juurikaan löytänyt nimenomaan näitten voimatoimenpiteitten käyttöön. Jos sellaisia tulee, harkitsemme niitä ministeriössä vakavasti. (Sirkka-Liisa Anttila: 2 minuuttia!)

Herra puhemies! Yksi asia, joka on julkisessa keskustelussa ollut vähemmällä huomiolla, on se, että tähän asiaan on tietysti myöskin tausta, miksi nämä asiat ovat nyt kärjistyneet erityisesti viime vuosina, ja yksi tausta todennäköisesti on se, että perusopetuslakia muutettiin. Ja jos sen kansankielellä sanoo, miten sitä muutettiin, niin sillä tavalla, että vanhat tarkkikset poistettiin käytöstä, vanhat klinikkaopetukset poistettiin käytöstä ja pyrittiin integroimaan oppilaat yhteen ryhmään, yhteen luokkaan, joka monesti on paljon isompi luokka.

Tämä ajatushan on tärkeä, hyvä, totta kai kannatettava ja kaunis, mutta siinä samassa yhteydessä eduskunta vaati, että tämä vaatii merkittävästi lisäresursseja koulutukseen ja opetukseen. Ilman rahaa tämä homma ei hoidu, koulut eivät selviä tästä vaativasta tehtävästä. Tämä oli eduskunnan tahto. Oletteko te nyt lisänneet tai lisäämässä resursseja? Minun mielestäni suomalaisessa koulutuksessa on menossa päinvastainen kehitys. Kaikkialta leikataan, ja resurssit ovat vähenemässä. Kunnat saavat kohta eteensä lähes miljardin säästöt, (Puhemies koputtaa) ja se vaikeuttaa kuntien mahdollisuutta. Miten te, ministeri, aiotte tämän asian korjata?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Johtuen tästä valtiontalouden vakavasta tilanteesta myös opetuksen ja koulutuksen sektorilla on jouduttu valitettavasti säästöjä tekemään. (Sirkka-Liisa Anttila: Se on kuntarakenne, joka ajaa teidät säästöihin!) Niistä on hallitusneuvotteluissa yhteisesti sovittu, ja arvioisin kyllä näin, että jos keskustapuoluekin olisi ollut hallitusohjelmaneuvotteluissa, niin tuskinpa ne säästösuuruusluokat olisivat kovin paljon toisenlaisia olleet. Sen sijaan olen tyytyväinen ja ylpeä hallituksesta siltä osin, että peruskoulu on ollut meidän erityisen silmänpidon kohteena, ja nytkin tälle vuodelle olemme kohdentaneet yhteensä, huom., 83 miljoonaa euroa käytettäväksi opetusryhmien koon pienentämiseen ja koulujen välisten oppimiserojen tasoittamiseen. Se on historiallisen iso summa, jollaista ei ole koskaan aikaisemmin ollut käytettävissä.

Arvoisa puhemies! Parhaimmillaan oppilaan, lapsen tai nuoren, ympärillä on koko kylä, joka kasvattaa, ja ennen muuta koulu ja lapsen vanhemmat, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä.

Meillä on Suomessa varmasti jokaisen puolueen ansiosta hyviä poliittisia päätöksiä tehty sen puolesta, että meillä on maailman paras neuvola ja pienten lasten terveydenhuolto ja perheiden tukeminen pienen lapsen synnyttyä. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi käy, sitä vähemmän perheille löytyy tukea arjen haasteissa, ja kasvatuskumppanuutta yhteiskunnan puolelta tarjotaan varsin vähän. Siitä ilmiöinä tietysti erityisesti kuntatasolla ovat vaikkapa kunnallisen kotiavun heikentäminen ja lapsiperheiden varhaisen puuttumisen tuen vähäisyys.

Haluaisin tiedustella peruspalveluministeriltä, mitä ajattelette tämänkaltaisten tapausten taustoista, joihin kysymyksellämme viittaamme. Miten vanhemmuutta voitaisiin tukea paremmin, jotta koulussakin olisi helpompaa? Koulu, vanhemmat ja nuori (Puhemies koputtaa) voisivat tehdä yhteistyötä.

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Arvoisa puhemies! Se on juuri näin, niin kuin edustaja toteaa: mitä aikaisemmin perheitä pystytään tukemaan, sitä paremmin pystytään välttymään niiltä myöhäisemmiltä ja vaikeammilta ongelmilta.

Meillä sosiaali- ja terveysministeriössä on ollut valmisteilla sosiaalihuoltolaki. Vaikka taloudellinen tilanne tällä hetkellä Suomessa on niukka, niin olen tehnyt sellaisen päätöksen, että tuon sosiaalihuoltolain osalta juuri se perheille kohdistuva matalan kynnyksen palvelu tulee olemaan tällä hallituskaudella se asia, jota viedään eteenpäin. Perheet tarvitsevat tukea arjessaan. Semmoinen perinteinen kodinhoitajien apu, joka voidaan ottaa esimerkiksi synnytyksen jälkeen väsyneelle äidille, on sellaista arkijärjen käyttöä, jota perheet tarvitsevat, ja siihen hallitus on nyt panostamassa.

Arvoisa puhemies! Mielestäni opettajan erottaminen oli ylireagointia. Mitä tässä tapauksessa olisi sitten voinut tehdä oikein? Miten ministeri näkee tämän, Gustafsson?

Kehitys, työrauhan häiriöiden lisääntyminen, on ollut nähtävissä jo vuosia. Pelkästään Helsingin kouluissa raportoidaan vuosittain 400 häiriötapausta. Tällä hetkellä opettajan keinot häirikkökäyttäytymisen hillitsemiseksi ovat heikot ja epätarkatkin. Häirikköoppilaan vaikeudet ovat syntyneet usein jo varhaisessa lapsuudessa, ja syyt ovat syvällä, kotioloissakin. Ryhmäkoot päiväkodeissa ja kouluissa ovat aivan liian suuret, jotta yksilöllinen lapsen ja nuoren huomioiminen olisi tehokkaampaa. Onko tähän tulossa radikaalia parannusta?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Noin yleisellä tasolla sanoisin, että tuskin mitään radikaalia parannusta on tulossa. Meillähän on nyt työskentelemässä varhaiskasvatuslakia uudistava työryhmä, ja odotan myöskin henkilökohtaisesti erittäin paljon tältä varhaiskasvatuslain uudistamiselta, koska uskon, että olemme samaa mieltä siitä, että hyvin paljon jo nämä kasvu-, oppimis- ja muut ongelmat näkyvät jo siellä pienten lasten elämässä, toiminnoissa, jopa leikeissä, ja on tärkeää, että hyvin varhaisessa vaiheessa voidaan puuttua näihin kasvu- ja muihin kipuihin, eikä niin, että törmäämme niihin vasta sitten peruskoulun yläasteella tai lukiossa tai ammatillisessa koulutuksessa. Johtuen nyt tästä vakavasta taloustilanteesta mitään ylenpalttisia resursseja en tietysti uskalla tältä osin luvata, (Puhemies koputtaa) mutta parhaamme teemme.

Arvoisa herra puhemies! Minusta kuulostaa huolestuttavalta, että ministeri asettaa vastakkain talouden ja lapset. Se ei ole minusta hyvä signaali tämän päivän keskustelussa. Siksi kysyn ministeriltä, kun hän viittaa tuossa aivan oikein mahdollisimman varhaiseen puuttumiseen, mitä ohjeita ministeri antaa siihen vaiheeseen, kun lapsi on lähdössä koulutielle. Se on se tärkein vaihe, jolloin voidaan puuttua myös lapsen ongelmiin. Ryhmäkoko ei ole aina se suurin vaikuttava tekijä, vaan myös se ryhmän koostumus vaikuttaa kyseisiin tilanteisiin. Elikkä kysymyksenä: mitkä olisivat ne toimenpiteet, jotka ministeri olisi valmis tekemään nyt jo tässä ensimmäisessä vaiheessa, kun lapset aloittavat koulutiensä?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! On vaativa kysymys. Meillähän on käytössä nyt esiopetusjärjestelmä, jossa on mukana suurin osa meidän lapsista, ja siinä totta kai pyritään myöskin näitä oppimisvalmiuksia parantamaan. Haluan uskoa, että meidän osaavat opettajat, lastentarhanopettajat, hoitohenkilöstö haluavat kiinnittää huomiota juuri niihin lapsiin, jotka eniten apua ja tukea tarvitsevat. Itse näkisin, että tämä olisi just se tärkeä kohta, jota pitää voimavaraistaa myöskin resursseilla, jos ja kun niitä näihin asioihin pitäisi kohdentaa.

Minä olen viimeinen henkilö, joka asettaa lapset ja talouden vastakkain. Senpä vuoksi tänään viimeksi sivistyspoliittisessa ministerivaliokunnassa käsiteltiin opiskelijahuoltolakia, joka on hallitusohjelmaneuvotteluissa sovittu. Se on aivan uusi laki. Siihen on varattu 13 miljoonaa euroa rahaa, (Puhemies koputtaa) jolla voidaan palkata koulukuraattoreja ja psykologeja niin peruskouluun, lukioon kuin (Puhemies koputtaa) ammatilliseen koulutukseenkin.

Arvoisa herra puhemies! Kun ministeri Gustafsson on viimeinen henkilö, joka laittaa lapset ja rahat vastakkain, niin toivon nyt sitten todellakin, että esimerkiksi pienten lukioiden karsimissuunnitelmat perutaan, (Jouko Skinnari: Kepun aikaiset!) koska on tietenkin oppilaille parempi olla kohtuullisen kokoisissa yksiköissä. Samoin toivottavasti myös ammattikorkeakoulu- ja ammattikoulupaikkojen leikkaukset perutaan, samoin nostetaan se oppisopimusraha sille tasolle, millä se ennen tämän hallituksen leikkauksia alun perin oli.

Mutta varsinainen kysymykseni koskee kouluruokailua. Silläkin on merkitystä koulurauhaan, nimittäin jos oppilaat eivät syö kunnolla, he saattavat myös käyttäytyä heikommin. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla yli 10 ja jopa 25 prosenttia jättää säännöllisesti kouluruoan syömättä (Puhemies koputtaa) ja jopa 80 prosenttia ei sitä toisinaan syö. Mitä ministeri aikoo tehdä tälle asialle?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Tämä kouluruokailu, ylipäätänsä ruokailu, on itse asiassa suurempi ongelma kuin me ehkä nyt osaamme arvioidakaan. Me käsittelimme sosiaalipoliittisessa ministerivaliokunnassa tutkimusta, jossa todettiin se, että meillä on karkeasti puolet lukiolaisista, ammattikoululaisista niitä, jotka eivät syö säännöllisesti aamupalaa lähtiessään kouluun. No, tämä on isompi yhteiskunnallinen kysymys, kertoo perheiden tilasta, perhekulttuurista ja käytännöistä, mutta meillä olisi erittäin iso valistus- ja muu tehtävä palauttaa perheisiin tällaista perinteistä ruoka- ja yhteisolokulttuuria, johon kuuluu kunnon aamupala ja myöskin se, että iltaruoka syödään mahdollisuuksien mukaan yhdessä.

Arvoisa puhemies! Haluan ensiksi todeta edustaja Puumalalle, että sellaista lakia ei ole tehty eikä ole olemassa, jonka nojalla voitaisiin lakkauttaa erityisluokkia tai erityiskouluja. Ne ovat ihan kuntien omia päätöksiä, jos näin on tehty.

Mutta tähän koulujen työrauha-asiaan liittyen haluaisin kysyä ministeriltä: kun tulee akuutti tilanne koulussa ja oppilas on vaaraksi sekä itselleen että aivan koko koulun muulle väelle, niin olisiko mahdollista saada sellainen pykälä aikaiseksi, joka mahdollistaisi sen, että oppilas voidaan poistaa koulusta esimerkiksi kolmeksi päiväksi rauhoittumaan, niin sanotusti jäähylle, jotta tämä turvallisuus koulussa voitaisiin taata jokaiselle siellä olevalle?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Otan nyt vauhtia kuitenkin vielä siitä, kun minua suoraan sanoen eilen harmitti, kun iltauutisissa katselin tätä opettajien mielenilmaisua, jonka sinällään ymmärrän, kun yksi opettaja sitten vastasi tv-toimittajalle, että nyt sitten ei ole enää mahdollisuutta puuttua tällaisiin konkreettisiin tilanteisiin ja jos puuttuu, niin sitten saa potkut. Näin ei ole. Meillä on nykyisessä perusopetuslaissa selvästi todettu, että tietyissä tilanteissa opettajilla on oikeus voimatoimenpiteisiin. Kuitenkin se edellyttää sitä, että pitää arvioida se ikä, tilanteen vakavuus ja myöskin sitten sen uhkaavuus ja sen jälkeen tehdä kokonaisarviointi.

Minusta on aivan selvää, että opettajalla on oikeus ottaa lasta kädestä kiinni, viedä ulos luokasta, käydä taluttamaan olkapäästä, viedä ulos, ja erityistilanteissa (Puhemies koputtaa) totta kai pitää voida myöskin rauhoittaa tilanne, mutta tällaiseen aggressiiviseen väkivaltaisuuteen ei opettajalla ole oikeutta. (Ilkka Kanerva: Entäs vastaus kysymykseen?)

Arvoisa puhemies! Koulussa tulee taata oppilaille tarvittava työrauha ja turvallisuus. Opettajille ja rehtoreille on turvattava tarvittavat oikeudet puuttua kaikenlaiseen häirintään, kiusaamiseen ja uhkailuun. On aivan selvää, että levottomuus lisääntyy jo siitäkin syystä, kun luokkien oppilasmäärät ovat kasvaneet liian suuriksi. 40 oppilasta on liian suuri luokkakoko. Joukossa on aina yksi taikka useampia häiritsevästi käyttäytyviä oppilaita. Opettajan tulee saada riittävän selvät ja kattavat ohjeet ja valtuudet turvatakseen muiden oppilaiden työrauhan. Heillä on siihen oikeus.

Häiriökäyttämiselle on monia syitä, jotka eivät välttämättä johdu koulutyöskentelystä taikka opettajasta. Se voi olla myös oppilaan hätähuuto, että tulisi kuulluksi tai huomioiduksi hänen ongelmissaan. Arvoisa ministeri, on syytä paneutua vakavasti näihin ongelmiin, sillä oppilailla on oikeus rauhalliseen opiskelutyöskentelyyn.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Olen oikeastaan pitkähkön koulutus- ja sivistyspoliittisen urani aikana jatkuvasti korostanut sitä, että lapsilla tulee olla luovuttamaton oikeus rauhalliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön. Se on luovuttamaton oikeus. Sen takia olen lähtenyt jo puolitoista vuotta sitten liikkeelle, kun tutustuin OAJ:n tutkimukseen, että 70 prosenttia opettajista on sitä mieltä, että heillä ei ole riittäviä työkaluja puuttua näihin työrauhaongelmiin. Käynnistin lainvalmistelun, vaikkei siitä hallitusohjelmassa sovittu, yhdessä Opetushallituksen ja opetus- ja kulttuuriministeriön virkamiesten kanssa, ja nyt lakiesitys on käytännössä lähes valmis, se on tulossa eduskunnan käsittelyyn noin kahden viikon kuluttua. Sivistysvaliokunnan arvostetulle puheenjohtajalle sanoisin, että siinä yhteydessä on mahdollisuus, totta kai, jos löytyy jotain oivallisia, uusia näkökulmia asiantuntijalausuntojen kautta, sitä jo erinomaisen hyvää lakiesitystä, totta kai, parantaa.

Itse olemme suhtautuneet tähän kolmen päivän erottamiseen varsin kriittisesti, (Puhemies koputtaa) koska jokainen voi oivaltaa sen, että minkä ratkaisun se tuo, että häiriintyneesti käyttäytynyt oppilas laitetaan kolmeksi päiväksi koulusta pois. Se vaatisi vahvat tukitoimenpiteet sen rinnalle, ja sen takia tähän yksittäiseen OAJ:n esitykseen olen suhtautunut ja olemme suhtautuneet kriittisesti. — Näin, edustaja Kanerva, vastasin Vahasalonkin kysymykseen.

Arvoisa puhemies! On jotenkin hyvin surullista, että suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pinnan alla meidän maailmallakin menestystä herättäneessä peruskoulussa muhii tämänkaltaista pahoinvointia. On todella surullista, että lapset joutuvat opiskelemaan levottomissa luokissa ja että on kiusaamista ja järjestyshäiriöitä. Se jättää jotenkin mielen aivan ymmälleen.

Haluan kuitenkin kiittää ministeriä siitä, että hän on tehnyt voitavansa ja on esitellyt helmikuun alussa koulurauhapaketin, joka systemaattisesti tuo uusia työkaluja luokkien ja koulujen toimintaan, miten järjestystä voitaisiin palauttaa. Tämäkin Alppilan tapaus osoittaa, että on erittäin tärkeätä myös opettajien oikeusturvan kannalta, että meillä on systemaattiset prosessit ja menetelmät tiedossa, kuinka toimitaan, miten puututaan ja miten siitä esimerkiksi raportoidaan, jotta opettajien oikeusturva voidaan turvata. Aiotaanko nyt laatia systemaattiset menetelmät, jotta opettajien oikeusturva voidaan järjestyksen häiriöihin puututtaessa turvata?

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! Meillä on kieltämättä ongelma se, että toimintakäytännöt kouluissa ja oppilaitoksissa vaihtelevat. Sanoisin noin yleisellä tasolla, että meillä on tämä lainsäädäntö kohtuullisen hyvä. Sitä tullaan nyt noin 10 pykälämuutoksella korjaamaan, mutta sen lisäksi korostaisin sitä, että sitten kun se laki täällä valmistuu ja lähtee koulutuksen kautta niin sanotusti kentälle, niin erittäin tärkeä vaihe on sitten näitten koulun järjestyssääntöjen tekeminen, jonne tuodaan ikään kuin se lainsäädännön sisältö ja henki. Ne järjestyssäännöt tehdään yhdessä oppilaiden, oppilaiden vanhempien, opettajien ja rehtorin kanssa. Siinä on sitten ihan avainkohta sopia ne yhteiset pelisäännöt, joilla mennään.

Arvoisa puhemies! Kurinpitotoimien selkiyttämisen lisäksi tässä asiassa kyllä on kysymys paljon isommasta kokonaisuudesta, mikä täällä on jo osittain tullut esillekin. Meillähän on tällä hetkellä tilanne, että näissä varhaisen tuen palveluissa, joihin ministerikin viittasi, muun muassa oppilashuollon palveluissa, mielenterveyspalveluissa, lasten, nuorten ja perheiden tukemiseen liittyvissä palveluissa, näissä kaikissa on tavattoman vähän resursseja tänä päivänä. Tätä tilannetta ei ainakaan paranna se, että kuntien valtionosuuksia leikataan näin rajusti kuin tämä hallitus tekee. Tilannehan tulee entisestään tässä mielessä huononemaan.

Istun nyt itse siellä lastensuojelun laatutyöryhmässä, ja suurin ongelma nyt on tällä hetkellä se, että avohuollon tukitoimia eivät saa oikeastaan ketkään. Ne ovat hyvin hajallaan, palvelut ovat hyvin sektoroituneita, järjestelmät eivät keskustele keskenään jne. Tässä on kyllä kovasti työtä nyt kaikilla ministeriöillä saada tätä asiaa edes jollakin tavalla kuntoon.

Opetusministeri Jukka Gustafsson

Arvoisa puhemies! On helppo olla edustaja Paloniemen kanssa samaa mieltä. Kun on käytössä osin jopa niukkenevat resurssit, niin on tärkeää tehdä tätä poikkihallinnollista yhteistyötä. Näkisin itse näin, että kun meillä on paljon esimerkiksi kouluterveydenhuollossa erilaisia ammattikuntia — lääkäreitä, terveydenhoitajia, kuraattoreja, psykologeja jne., myöskin sosiaalityöntekijöitä — niin olisi hyvin tärkeä nyt osata sopia ja löytää sopiva, oikea palvelu mahdollisimman joustavilla järjestelyillä. Nyt meillä menee paljon varmaan aikaa ja rahaakin hukkaan ja se lapsi ei saa heti siltä oikealta asiantuntijalta palvelua, vaan niin sanotusti pallotetaan.