Täysistunnon pöytäkirja 37/2014 vp

PTK 37/2014 vp

37. TIISTAINA 8. HUHTIKUUTA 2014 kello 14.00

Tarkistettu versio 2.0

1) Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015—2018

 

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Tänään annettava julkisen talouden suunnitelma on lajissaan ensimmäinen. Se kattaa ensimmäistä kertaa niin valtion- kuin kuntatalouden sekä rakennepoliittiset uudistukset. Jälleen kerran tämä hallitus on osoittanut kykynsä tehdä päätöksiä. Hallitus teki kehysriihessä tarvittavat päätökset rakenteiden uudistamiseksi, kasvun ja työllisyyden edellytysten parantamiseksi (Puhemies koputtaa) ja julkisen talouden kuntoon saattamiseksi. Tällä kehyspäätöksellä valtionvelan ja julkisen velan suhde kansantuotteeseen kääntyy laskuun.

Arvoisa puhemies! Politiikan pitää perustua rehellisyyteen. On hyvä tunnustaa se tosiasia, että taloudellinen tilanteemme on ollut hyvin pitkään hyvin heikko. Vertailua tilanteeseen voi hakea lähinnä 1990-luvun lamasta. Tuolloin talous toipui kolmessa vuodessa, nyt kriisiä on jatkunut jo kuusi vuotta.

Tilanne on kuitenkin olennaisesti toinen kuin 20 vuotta sitten hallituksen laatiessa kehyspäätöstä. Siinä missä Lipposen ensimmäinen hallitus sai edeltäjältään perinnöksi kohoavan valtion velkaantuneisuuden, nyt kehyspäätös taittaa sen. Kun tuolloin uusi hallitus sai perinnökseen kohoavan joukkotyöttömyyden, nyt työttömyyden arvioidaan ensi vuonna hieman laskevan. Ensi vuoden ennakoitu työllisyysaste on jopa hieman korkeampi kuin hallituksen aloittaessa vuonna 2011. Tämä on melkoinen saavutus ottaen huomioon erittäin voimakkaan teollisuuden rakennemuutoksen.

Kolmas hoidossa oleva asia on vähintään yhtä tärkeä kuin velkaantumisen taittaminen ja työttömyyden nousun estäminen. Se on ongelma, jota edelliset hallitukset eivät ole pystyneet hoitamaan edes nykyistä parempina taloudellisina aikoina. Tarkoitan tietysti julkisten menojen rahoitusvajetta eli kestävyysvajeen paikkaamista. Osana julkisen talouden suunnitelmaa on hallituksen päätös rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanosta.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt päätöksensä vaikean tasapainoilun edessä. Toisaalta on pidettävä huolta, ettei velkataakkamme kasva niin suureksi, että se kaventaisi toimintakykyämme tulevissa kriiseissä. Toisaalta talouskasvu on edelleen niin haurasta, ettemme halua omin toimin sitä tyrehdyttää. Siksi hallitus on päättänyt jaksottaa sopeutustoimenpiteet useammille vuosille. Kehysriihen päätökset voidaan jakaa kolmeen osaan: valtiontalouden sopeuttamiseen, kasvupakettiin sekä rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoon. Yhteensä valtiontaloutta sopeutetaan kehyskauden lopulla noin 2,3 miljardilla eurolla nykytasoon verrattuna. Se tarkoittaa, että valtion ja julkisyhteisöjen velkaantuminen taitetaan kehyskauden aikana.

Uudet sopeutustoimet koskevat erityisesti vuotta 2015. Lisäsäästö on noin 900 miljoonaa euroa vuoden 2015 tasolla. Lisäksi hallitus kiristää veroja yhteensä noin 700 miljoonalla eurolla. Veropolitiikan toimenpiteet sisältävät myös verohelpotuksia, joilla halutaan tukea orastavaa talouskasvua ja pienituloisimpien suomalaisten ostovoimaa.

Hallitus pitää erittäin tärkeänä, että kaikki ovat mukana, kun valtiontalouden tulevaisuudesta, talouskasvusta ja työllisyydestä pidetään huolta. Kohdentamalla tuloveron korotukset hyvätuloisille ja kevennykset pienituloisille kehyspäätös toteuttaa hallituksen linjaa, joka puolustaa kaikkein heikoimmassa asemassa olevien asemaa.

Arvoisa puhemies! Kehysriihen päätösten kritiikin kärki on viime viikkoina kohdistunut lapsilisäsäästöön. Kun tällä hetkellä lapsilisä ensimmäisestä lapsesta on 104 euroa kuukaudessa, on se jatkossa 96 euroa kuussa, siis noin 8 euroa vähemmän kuukaudessa. Tällä säästämme 110 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon kaikkein pienituloisimmille tuleva kompensaatio toimeentulotuen kautta.

Lapsilisistä puhuttaessa tulisi kuitenkin muistaa laajempi kokonaisuus.

Ensinnäkin kysymys on palveluista. Olemme joutuneet aikaisempina vuosina säästämään kuntien valtionosuuksista, millä on ollut vaikutus ihmisten palveluihin. Nyt tuo tie on kuljettu loppuun. Hallitus halusi suojella päiväkoteja, sairaaloita, kouluja ja vanhuspalveluita, ja se tarkoittaa sitä, että säästöjä on löydettävä muualta. (Ben Zyskowicz: Oikea valinta!) Teemme edelleen säästöjä puolustusministeriöön, sisäministeriöön, liikenneministeriöön ja monen muun ministeriön hallinnonalalle, mutta valitettavasti joudumme tekemään säästöjä myöskin tulonsiirroista.

Toiseksi on tärkeää huomata, että hallitus ei halunnut tehdä leikkauksia sellaisiin tulonsiirtoihin, kuten toimeentulotukeen, jotka kohdistuvat kaikista heikoimmassa asemassa oleviin ihmisiin. Lapsilisää saavat sen sijaan kaikki tulotasosta riippumatta, myös suurituloiset lapsiperheet.

Kolmanneksi lapsilisäsäästö tehdään tavalla, joka on vähiten epäsuotuisa tulonjakovaikutuksiltaan. Mutta on rehellistä todeta, että joillekin 8 euroa kuukaudessa on paljon. Lapsiperheistä heikoimmassa asemassa ovat yksinhuoltajaperheet, joiden köyhyys on yli kolme kertaa yleisempää kuin kahden huoltajan lapsiperheiden. Yksinhuoltajakorotusta ei kuitenkaan hallituksen toimesta leikata.

Arvoisa puhemies! Hallitus päätti viime vuoden elokuussa rakennepoliittisesta ohjelmasta ja myöhemmin syksyllä ohjelman toimeenpanosta ja sen täydentämisestä. Tuo paketti on nyt toteutumassa. Pitkän aikavälin kestävyysvaje on nyt vihdoin mahdollista kuroa umpeen. Siitä ei ole kiittäminen vain hallituspuolueita. Haluankin tässä yhteydessä antaa tunnustuksen kaikille eduskuntapuolueille osallistumisesta historiallisen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamista koskevan ratkaisun synnyttämiseen. Nyt on tärkeää jatkaa työtä tuon uudistuksen yksityiskohtien osalta.

Tähän kehyspäätökseen on sisällytetty ne rakennepoliittisen ohjelman toimenpiteet, joiden toteutustavasta ja vaikutuksista on jo käytettävissä täsmällistä tietoa ja luotettavia arvioita. Haluan mainita niistä vain muutaman: Ensinnäkin asumistuen 300 euron suojaosa tulee käyttöön 2015 syyskuun alussa. Uudistus lisää merkittävästi ihmisten kykyä vastaanottaa työtä, ja se maksaa nettona valtiolle vain noin 25 miljoonaa euroa. Toiseksi: Nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi nuorisotakuun toimeenpanoa tehostetaan ja oppivelvollisuusikää nostetaan 17 vuoteen vuodesta 2015 alkaen, minkä johdosta kustannukset nousevat yhteensä 15 miljoonaa euroa. Nuorten syrjäytymisen estämiseksi tehtävä oppivelvollisuusiän nosto on tiukasta talouden raamista huolimatta juuri nyt tärkeä investointi sellaiseen Suomeen, jossa kaikki pidetään mukana.

Arvoisa puhemies! Valtiontalouden tasapainottaminen ja kestävyysvaje ovat hallinneet julkista keskustelua viime vuodet. Tämä hallitus on kuitenkin jatkuvasti halunnut panostaa myös työn ja kasvun edellytysten parantamiseen. Tämän kehyspäätöksen yhteydessä valtion varallisuutta ohjataankin nykyistä tuottavampaan käyttöön. Esimerkiksi kiinteistöomaisuutta ja listattujen yhtiöiden osakkeita myymällä kerätään lisää rahaa kasvun edellytysten vahvistamiseen. Keskeisimmät panostukset liittyvät uutta kasvua ja tulevaisuutta luoviin osaamis- ja innovaatioinvestointeihin sekä nopeasti työllistäviin liikenne- ja asuntorakentamishankkeisiin. Myös Pisara-radan toteuttaminen etenee. Aikuisten koulutustason nostamiseen osoitetaan uusia määrärahoja, ja lisäksi kasvavien yritysten innovaatio- ja tutkimusrahoitukseen tehdään merkittäviä lisäpanostuksia. Näin vahvistamme tulevan osaamispohjaisen kasvun pohjaa ja perustaa sekä autamme nopeasti vaikuttavilla lääkkeillä akuuttiin tilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Hallitus on nyt tehnyt oman esityksensä. Siinä on löydetty väylä, jota pitkin valtiontaloudesta pidetään huolta, tuetaan talouskasvua ja pidetään huolta myös oikeudenmukaisuudesta. Opposition tehtävänä on tietenkin kriittisesti arvioida hallituksen esityksiä mutta myös esittää oma vaihtoehtonsa. Odotan mielenkiinnolla kuulevani, miten esimerkiksi keskusta toteuttaisi vaatimansa jopa 8 miljardin euron säästöt ilman verojen korotuksia ja mitä omaisuutta se olisi valmis myymään jopa 10 miljardin euron edestä. (Juha Rehula: Mikä tämä oli? — Markku Rossi: Mikä tämä oli? — Jukka Gustafsson: No kohta kuullaan, kohta kuullaan!)

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluaisin palata rehellisyyteen. Kaikkia päätöksiä tässä paketissa ei tarvitse rakastaa. Tärkeintä on kokonaisuus, kokonaisuus, joka turvaa hyvinvointivaltion myös tuleville sukupolville, kokonaisuus, joka jatkaa hallituksen isoa linjaa oikeudenmukaisesti toteutetusta sopeutuksesta, kokonaisuus, joka kääntää velkasuhteen laskuun ja poistaa kestävyysvajeen, kokonaisuus, joka osoittaa, että Suomi hoitaa tiukan paikan tullen omat asiansa. Toivoisin kaikilta politiikan keskustelijoilta rehellisyyttä. Suomen edun pitää olla jokaisen puolueen etu.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi ryhmäpuheenvuorot.

Petteri Orpo /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kolme vuotta sitten Kataisen hallitus muodostui puolueista, jotka erittäin haastavan taloustilanteen edessä yhdessä päättivät, että Suomi on hyvinvointiyhteiskunta myöskin tulevaisuudessa. Tämän lupauksen pitäminen on edellyttänyt hallitukselta rohkeutta ja suoraselkäisyyttä, ja tätä on varsinkin nyt viimeisten viikkojen aikana todellakin nähty.

Vaikeat päätökset, jotka kehyksessä tehtiin, oli tehtävä, sillä velkaantumisen tiellä jatkaminen olisi johtanut Suomen rapautuvan hyvinvoinnin ja hiipuvan kasvun Suomeen ja aikaan. Yli 7 miljardin euron sopeutus, joka taittaa valtion velkaantumisen, rakennepaketti, sote-uudistus, kuntarakenneuudistus, kasvu- ja työllisyyspanostukset ja -sopimus, syksyllä valmistuva eläkeuudistus, kasvupaketit sekä yritysverouudistus muodostavat tämän hallituksen Suomi-uudistuksen selkärangan. Vastaavan mittaluokan rakenteellisia uudistuksia Suomessa ei ole nähty vuosikymmeniin. Nämä päätökset johtavat aivan uudenlaiseen Suomeen — sellaiseen Suomeen, joka on taloudellisesti kestävämpi ja hyvinvoinniltaan tätä päivää parempi Suomi.

Meidän käsissämme on kehyspäätöksen myötä ja näiden päätösten myötä uuden kasvun suunnitelma, joka luo tiekartan seuraaville vuosille. Uutta kasvua ei synny leikkaamalla, mutta kasvu voi syntyä vain, jos talous on kestävällä ja terveellä pohjalla. Mistään paketin yksittäisestä leikkauksesta tai veronkorotuksesta ei todellakaan ole syytä iloita. Kuitenkin läpi hallitus- ja oppositiolinjojen me olemme olleet samaa mieltä siitä, että nämä ikävät sopeuttamispäätökset oli tehtävä. Ja koska näin on, niin sen sijaan, että revimme paketin yksityiskohtia, odotamme erityisesti oppositiolta ja keskustalta rakentavaa otetta myös tässä kysymyksessä. (Välihuutoja perussuomalaisten ja keskustan ryhmistä) Tähän mennessä ei ole kuultu kuin suuria lukuja ja suuria vaatimuksia ilman tarkempaa sisältöä. Niin kauan kuin näin on, että ei ole tarkempaa sisältöä vaatimuksissa, ei edes esimerkiksi keskustalla ole omaa uskottavaa vaihtoehtoa. (Juha Rehula: Onko hallituksella uskottavaa vaihtoehtoa?) Sitä meillä on oikeus teiltä odottaa.

Kehyspäätöksen sisältämät säästöt ja veronkorotukset koskevat ihan jokaista suomalaista. Keneltäkään ei kuitenkaan leikata kohtuuttomasti näissä ratkaisuissa. Kun talous jälleen lähtee nousuun, mihin uskomme, kaikki suomalaiset taas pääsevät siitä osallisiksi. Kysymys onkin tulevaisuuden hyvinvoinnin turvaamisesta ja siitä, että tulevilla sukupolvilla on hyvinvoiva Suomi, jotta meillä on varaa maksaa lapsilisiä myös tulevaisuudessa.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen talouslinja tiivistyy yhteen sanaan, ja se on työ. Vain työllä voimme rakentaa kestävää kasvua ja hyvinvointia. Se tarkoittaa, että puramme työn tekemisen kannustinloukkuja ja lisäämme tehdyn työn määrää Suomessa. Siksi on oikein, että tehtyjen ratkaisujen myötä opintotuki uudistuu kannustamaan nopeampaan valmistumiseen. Siksi on oikein, että subjektiivista päivähoito-oikeutta rajataan, mutta toisaalta pienten lasten vanhemmille tarjotaan joustavia mahdollisuuksia tehdä osa-aikatyötä. On oikein, että työttömyysturvassa ja asumistuessa otetaan käyttöön suojaosuudet, jotka kannustavat ottamaan vastaan myös pienempipalkkaista työtä ja osa-aikaista työtä. Suomea vie oikeaan suuntaan se, että osatyökykyisiä työllistetään ja jokaiselle syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle etsitään työ- tai opiskelupaikka. Työn kannustavuutta lisätään myöskin sillä, että pienituloisten verotusta edelleen kevennetään.

Kokoomus uskoo yhteiskuntaan, jossa yrittäjyys, uuden luominen ja riskinotto kannattavat. Siksi on oikein, että verotuksen painopistettä on siirretty työn verotuksesta kulutuksen verottamiseen. Siksi on oikein, että yritysten yhteisöveroa on kevennetty hallituskauden aikana yli miljardilla eurolla. Tätä luottamusta on rakennettu monella tavalla: me olemme parantaneet teollisuuden energialeikkuria, olemme luoneet kasvuyrityksille uusia merkittäviä rahoitusohjelmia ja lisänneet Suomen tärkeän viennin rahoitusta. Näillä keinoilla Suomeen syntyy uusia työpaikkoja, investointeja ja työtä.

On järkevää, että valtion tuottamatonta omaisuutta myydään ja rahat sijoitetaan uuden kasvun luomiseen, suomalaiseen osaamiseen ja sivistykseen ja varoja suunnataan yliopistoille sekä yritysten investointiohjelmien vauhdittamiseen. Ennen kaikkea kokoomus uskoo sellaiseen Suomeen, jossa jokainen suomalainen voi elättää itsensä ja perheensä työtä tekemällä. On aivan oikea linja, että hallitus teki tarvittavat sopeuttamispäätökset suurilta osin leikkauksina, ei veronkorotuksina. Verotuksen kiristämisen tie on kerta kaikkiaan käyty loppuun. Ei voi olla niin, että keskituloiset työssäkäyvät suomalaiset perheet kokevat toimeentulonsa riippuvan yhteiskunnan maksamista tuista tai etuuksista. Suomalaisten on pystyttävä omalla työllään ja ahkeruudellaan rakentamaan tulevaisuudennäkymiä itselleen, perheelleen ja muille ihmisille.

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallitus on tehnyt sarjan kovia päätöksiä, jotka vievät Suomea takuuvarmasti oikeaan suuntaan. Hallituksen työ ei kuitenkaan lopu tähän, sillä päätökset on pantava toimeen, ja uusia vastuullisia päätöksiä tarvitaan. Tämä työ kuitenkin jatkuu niin kauan, kun eduskunnan enemmistö antaa hallitukselle luottamuksen ja tuen sen työlle, ja tästä ei ole kahta kysymystä.

Oma osansa tässä kaikessa ja tässä yhteiskunnassa on kannettavana myös työmarkkinajärjestöillä sekä elinkeinoelämällä. Elinkeinoelämältä odotan ja odotamme sijoituksia suomalaiseen osaamiseen yliopistojen rahankeräyskierroksen kautta. Myös suomalaisen työn ja tulevaisuuden investointien kannalta elintärkeä Fennovoima-hanke vaatii elinkeinoelämän parempaa sitoutumista. Suomen tulevaisuutta rakennetaan tässä yhteiskunnassa yhdessä.

Arvoisa herra puhemies! Tuskin kukaan meistä olisi kolme vuotta sitten uskonut, että tämä hallitus joutuu tekemään sopeutuspäätöksiä valtiontalouteen 7,2 miljardin euron edestä. Suomi on käynyt läpi poikkeuksellisen pitkän taantuman ja rakennemuutoksen, josta pelkkä kasvu ei meitä enää nosta. Nyt hallitus teki ratkaisuja, jotta luottamus Suomeen ja sen talouteen säilyy. Nyt tehdyllä sopeutuksella koko julkisen talouden velkasuhde kääntyy laskuun tällä kehyskaudella. Edessä on myös orastavia kasvun näkymiä, jotka tuovat toivoa paremmista ajoista. Jos Euroopan talouden lupaavat merkit realisoituvat, tarkoittaa se meille suomalaisille lisää työtä ja toimeentuloa. Samalla pitää tehdä töitä ja toivoa, etteivät Ukrainan tilanteeseen liittyvät riskit realisoidu.

Pääministeri Kataisen viiden puolueen hallitus rakentaa polkua uudenlaiseen Suomeen. Näkemyseroistaan huolimatta hallitus on kyennyt sopimaan yhteisestä linjasta, jolla luodaan Suomeen uutta kasvua, rakennetaan oikeudenmukaisempaa Suomea ja katkaistaan maamme velkaantuminen. Tämän työn pitää jatkua.

Jouni Backman /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun vastuuta on annettu, on se kannettava. Siis: kun vastuuta on annettu, on se kannettava. Jotkut eivät olleet valmiita vastuuseen vaalien jälkeen. Jotkut puolueet vetäytyvät vastuusta vaalien lähestyessä. Sosialidemokraatit kantavat vastuuta Suomen ja suomalaisten taloudesta ja hyvinvoinnista.

Erityinen vastuu meillä on heikompiosaisista. Heiltä ei voi edellyttää taloustalkoisiin osallistumista. Päinvastoin, heikoimmassa asemassa olevien tukea, sekä palveluja että tulonsiirtoja, on tämän hallituksen toimesta lisätty, samalla kun valtiontaloutta on jouduttu sopeuttamaan jopa selvästi yli aiemmin arvioidun.

Suomalaiset ovat samassa veneessä. Näin tulee olla jatkossakin. Sosialidemokraatit eivät hyväksy ajatusta, että jokainen olisi vain oman onnensa seppä. Vahva julkinen talous ja kattavat julkiset palvelut ovat kaikkien, mutta erityisesti yhteiskunnan heikompiosaisten turva. Tätä ensisijaista turvaa tarjoavat kattavat ja laadukkaat julkiset palvelut, joita tulonsiirrot täydentävät. Hallitus on noudattanut tätä tärkeää arvovalintaa vaikeaa sopeutuspäätöstä tehdessään.

Parasta sosiaaliturvaa on edelleen työ. On hyvä, että hallitus jatkaa työlinjalla ja panostaa sosialidemokraattien esityksen mukaisesti kasvuun ja työllisyyteen hyvin kattavalla toimenpidekokonaisuudella. Menetettyjä tai syntymättä jääviä työpaikkoja ei suurillakaan kotitalouksien tulonsiirroilla pystyttäisi korvaamaan.

Arvoisa puhemies! Politiikassa on aina vaihtoehtoja. Perussuomalaisilta lienee luvassa, tänäänkin, jälleen pitkä lista asioita, joita ei saa tehdä. Toivottavasti tehtävien asioiden listalle tulisi vihdoin muutakin kuin miljardiluokan lisärasitukset työllistäville yrityksille. Keskustan vaihtoehdon tiedämme — ellei se ole jälleen vaihtunut. Keskusta on puheenjohtajansa suulla ilmoittanut, että seuraavien noin kuuden vuoden aikana on tehtävä 7, jopa 8 miljardin euron menoleikkaukset. Keskustan mielestä koko sopeutus tulisi tehdä kaikkia hallinnonaloja koskevin menoleikkauksin. Verotuksen osalta keskustan mielestä liikkumavaraa ei enää ole. Ainoa merkittävä potentiaalinen verotulojen lisäämisen lähde on kuulemma arvonlisäveron korottaminen.

Toisin kuin keskusta, hallitus löysi merkittävästi lisää verotuloja koskematta arvonlisäveroon. (Timo Soini: Mistä löytyi?) — Menoleikkauksia pystyttiin pienentämään merkittävästi lisäämällä progressiivista, tulojen mukaan kasvavaa verorasitusta viimeisenä kehysvuonna 450 miljoonalla eurolla, edustaja Soini. Vastaavasti pienituloisten verotusta kevennetään lisäämällä perusvähennystä 20 miljoonalla ja työtulovähennystä 80 miljoonalla eurolla. Tämä on oikein.

Keskusta siis jättäisi tekemättä hallituksen nyt esittämät, verotuksen oikeudenmukaisuutta lisäävät ja tuloeroja kaventavat ratkaisut. Onneksi sosialidemokraatit ovat nyt hallituksessa tekemässä sitä veropolitiikkaa, josta keskusta hallituksessa ollessaan puhui, mutta jota se ei tehnyt. (Jukka Gustafsson: Pekkarinen puhui!) Nyt keskusta ei enää edes puhu verotuksen käyttämisestä tuloerojen tasaamiseen ja hyvätuloisten osallistamiseksi talouden tasapainottamiseen. Eikä keskusta leikkaisi menoja hallitusta enemmän vain tulevina vuosina vaan jo tänä vuonna. Vaatimus lisäleikkauksista jo tämän kevään aikana on hämmentävä. Miksi keskusta haluaisi talouteen äkkijarrutuksen vastoin asiantuntijoiden vaatimuksia? Miksi? Ihmetystä lisää se, että keskusta ilmoittaa kuitenkin pitävänsä hallituksen sopeutustoimien suuruusluokkaa oikeana. Ota tästä sitten taas selvää. Odotamme mielenkiinnolla keskustan eduskuntaryhmän vastalausetta leikkauslistoineen seuraavaan lisäbudjettiin.

Arvoisa puhemies! Keskustalla tuntuu olevan täysin eri matematiikka tai erilainen euron kurssi kuin hallituksella. Muuten ei ole selitettävissä se, että keskusta tarjoaa 110 miljoonan euron menosäästön tilalle pidättäytymistä 15 miljoonan euron lisämenosta. Arvoisat keskustalaiset, eihän se nyt näin voi olla.

Sosialidemokraattien esityksestä hallitus on päättänyt oppivelvollisuusiän nostamisesta ja edellä mainitun 15 miljoonan euron käyttämisestä tähän tärkeään uudistukseen. (Juha Rehula: Ei riitä mihinkään!) On mahdotonta ymmärtää oppivelvollisuuden nostoa kohtaan esitettyä kritiikkiä. Kylmäkiskoisuus syrjäytymisvaarassa olevia nuoria kohtaan on käsittämätöntä ja mielestämme vastuutonta. Työvuosiodote määräytyy erittäin voimakkaasti tutkinnon suorittamisen perusteella. Perusasteen varaan jääminen tarkoittaa käytännössä suurta todennäköisyyttä syrjäytyä hyvin lyhyen työuran varaan.

Toisen asteen koulutuksen ja valmistavien koulutusten ulkopuolelle jää joka vuosi tuhansia nuoria, tuhansia nuoria. Merkittävä osa näistä nuorista ei missään vaiheessa aloita toisen asteen koulutusta. Suomen oppivelvollisuus on tällä hetkellä Euroopan lyhimpiä. Kuulumme niihin harvoihin eurooppalaisiin maihin, joissa oppivelvollisuusikää ei ole vuosikymmeniin pidennetty. Tähän on saatava nyt korjaus, ja näin tapahtuu. Vuoden pidennys luo yhden vuoden ohjaavan ja valmistavan jakson, joka puuttuu nimenomaan niiden nuorten ongelmiin, jotka eivät jatkaisi muuten opintojaan. Kynnys madaltuu, ja uudistus edistää myös nuorisotakuun toteutumista.

Arvoisa puhemies! Nyt tehtävillä ratkaisuilla valtion velkaantuminen taittuu. Kansalaisten selkeä viesti on kuultu. Velkakierrettä ei päästetä syntymään. Valitettavasti tämä edellyttää ikäviäkin sopeutustoimia. Hallitus on tehnyt oikean ratkaisun jakamalla taakkaa lukuisiin kohteisiin eikä vain samoille hartioille. Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että hallitus tekee tarvittavan lisäsopeutuksen ohjelmansa mukaisesti: tasapainoisesti, sekä tulo- että menosopeutuksena.

Kun on syytä antaa tunnustusta, on sitä myös annettava. Nyt tunnustuksen on ansainnut myös oppositio. Laajalla poliittisella yhteisymmärryksellä syntynyt sote-ratkaisun peruslinjaus on tärkeä osa kokonaisuutta. Se oli myös esimerkki siitä, että suomalaiset osaavat tarvittaessa toimia yhdessä ja tehdä kansakunnan ja kansalaisten edun mukaisia päätöksiä silloinkin, kun kukin joutuu osana kokonaisuutta luopumaan osittain omista tavoitteistaan. Tästä samasta oli kysymys myös hallituksen kehysriihessä. Ratkaisu syntyi, mutta osin vastoin kunkin tavoitteita. Kokonaisuus on kuitenkin riittävässä tasapainossa ja hyväksyttävissä.

Arvoisa puhemies! Suomalaisten yhteisen veneen kevätkunnostus on tehty. Nyt se kulkee jälleen vakaasti. Kaikki ovat jatkossakin samassa veneessä. Suomi ei ole vain lottovoittajien tai muiden miljonäärien maa. Siihen, että "on lottovoitto syntyä Suomeen", kuuluu se, että ketään ei jätetä oman onnensa varaan. Ja nyt ei jätetä.

Kaj Turunen /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaikki tässä salissa takuulla tietävät maamme talouden synkän tilannekuvan. Tämän takia olikin suunnattoman tärkeää, että muutama viikko sitten saimme yhdessä aikaan sote-ratkaisun. Näytimme, että tiukan paikan tullen pystymme Suomessa tekemään yhteistyötä isänmaan edun puolesta. Sote-sovun tärkeyttä ei voi korostaa liikaa.

Hallituksen tärkein rakenneuudistus oli menossa kaasu pohjassa kohti kallioseinää. On nostettava hattua hallitukselle, että se pystyi vihdoin myöntämään virheensä ja tarttumaan opposition jo pitkään tarjoamaan yhteistyöhön. Samalla on kuitenkin muistutettava, että jos hallitus olisi heti kautensa alussa tarttunut opposition yhteistyötarjoukseen, olisi meillä todennäköisesti uusi sote-malli jo käytössä ja näin talouden sopeutustarve huomattavasti pienempi. Tällöin tuskin keskustelisimme lapsilisien leikkaamisesta tai näin mittavista veronkorotuksista.

Arvoisa puhemies! Sote-uudistus on hallituksen ja oppositiopuolueidenkin rakennepakettien ylivoimaisesti tärkein rakenteellinen uudistus. Kun tämä uudistus nyt saatiin opposition tuella hyvään malliin, antoi se hallitukselle tiettyä pelivaraa valtiontalouden sopeutuksen suhteen. Tämän takia onkin aika vaikeaa ymmärtää, miksi ihmeessä hallitus on päättänyt tehdä sopeutuksen näin etupainotteisena. Hetemäen asiantuntijaryhmä ehdotti sopeutuksen tasaista jaksottamista kolmelle vuodelle, ja kansainvälinen valuuttarahasto IMF taas suositteli talouskasvun paranemisen myötä pikkuhiljaa kiristyvää sopeutusta. Miksi ihmeessä hallitus ei ole noudattanut talousasiantuntijoiden neuvoja? Talouskasvun ennustetaan olevan vielä lähivuosinakin hyvin heikkoa, ja Krimin tilanteen takia voivat nykyisetkin ennusteet olla ylioptimistisia. Hallituksen voimakkaan etupainotteinen leikkaus- ja veronkorotuspolitiikka tulee takuulla tuhoamaan ne pienoisetkin kasvun versot.

Arvoisa puhemies! Hallitus olisi myös rohkeammalla rakenneuudistuslinjalla voinut pienentää tarvittavan sopeutuksen määrää. Nyt olisikin ollut oiva hetki tarttua perussuomalaisten ajamiin merkittäviin rakenneuudistuksiin. Viimeistään nyt olisi pitänyt aloittaa energiapolitiikkamme rakenneuudistus. Hallituksen epäonnistuneen energiapolitiikan tulokset ovat hyvin luettavissa tilastoista. Viime vuonna hiilen käyttö lisääntyi lähes viidenneksen, vaikka samaan aikaan energian kokonaiskulutus laski.

Lopetetaan nykyinen lähinnä venäläisiä hyödyttävä energiapolitiikan teko ja otetaan tavoitteeksi kohtuuhintainen ja kotimainen energia. Maassamme on energiatuotteille 8,5 miljardin euron edestä kysyntää, jota emme verotuksen, tukipolitiikan, sääntelyn ja infran puuttumisen takia pysty kotimaisin voimin täyttämään. Ener- giantuotannon kotimaisuusasteen nostamisella voidaan edistää maamme talouskasvua ja saada aikaan kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Ihmettelen, mikä on, kun ei hallitusta kiinnosta.

Toiseksi, aloittavia ja kasvavia yrityksiä on tuettava nykyistä paremmin. Yksi ehdottamamme keino tähän on alv:n alaisen toiminnan alarajan nostaminen. Samoin hallituksen olisi pitänyt ottaa loppukautensa kärkihankkeeksi lupabyrokratiamme ketteröittäminen, jotteivät järkevät investoinnit enää seisoisi pahimmassa tapauksessa vuosia lupa- ja valitusprosessien takia. Myös konkurssilainsäädäntömme kaipaa pikaista uudistamista.

Arvoisa puhemies! Vaikka olemme sopeutuksen kokonaismäärästä suurin piirtein yhtä mieltä hallituksen kanssa, olemme sopeutuskeinoista monessa kohtaa täysin eri linjoilla. Pidämme edesvastuuttomana, että hallitus on leikkaamassa lapsilisiä ja sosiaaliturvan indeksejä. Pistätte talousongelmiemme maksumiehiksi yhteiskuntamme heikommat: lapsiperheet, eläkeläiset ja työttömät. Perussuomalaiset eivät voi hyväksyä sosiaalisesti epäoikeudenmukaista politiikkaa. Vastaava rahasumma olisi helposti ollut saatavissa leikkaamalla lisää tehottomasta kehitysavusta ja tehottomista yritystuista.

Kaiken lisäksi samaan aikaan, kun leikkaatte sosiaaliturvaamme, Suomesta virtaa miljoonia euroja eri sosiaalitukia ulkomaille, joissakin tapauksessa jopa henkilöille, jotka eivät koskaan ole Suomessa edes asuneet, saati maksaneet tänne veroja. Kansan oikeustaju on nyt koetuksella. Esimerkiksi Saksassa, Englannissa ja Hollannissa hallitukset ovat vaatineet viime aikoina tähän EU-hulluuteen äänekkäästi muutosta ja miettivät samalla kuumeisesti ongelmaan myös kansallisia ratkaisuja. Mutta taas kerran, kun pitäisi ajaa Suomen etua EU:ssa, istuu Kataisen hallitus tumput suorina ja hiirenhiljaa.

Myös autoilijat saavat perinteiseen tapaan lisää verotaakkaa niskaansa. Auto- ja bensaveroa korotetaan yhteensä noin 200 miljoonalla eurolla. Pitkien etäisyyksien maassa nämä veronkorotukset kohdistuvat alueellisesti hyvin epäreilusti. Tämän lisäksi hallitus päätti leikata perusväylänpidon rahoista 100 miljoonaa, vaikka eduskunta on edellyttänyt, että siihen olisi kiireesti pistettävä 100 miljoonaa lisää. Tämänkin ongelman sysäätte seuraavalle hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Hallitus on myös päättänyt myydä valtion omaisuutta melkein 2 miljardilla eurolla. Tästä 600 miljoonaa aiotaan käyttää erinäköisiin elvytyshankkeisiin ja loput valtion velan takaisinmaksuun. Kannatamme sitä, että heikosti tuottavia ei-strategisia omistuksia myydään esimerkiksi tiehankkeiden rahoittamiseksi tai kasvurahastojen pääomittamiseksi. Valtion omaisuuden myyminen velan takaisinmaksuun taas on nykytilanteessa täysin älytöntä. Esimerkiksi Valtion Eläkerahaston sijoitukset ovat tuottaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana keskimäärin melkein 6 prosentin vuosituottoa ja Solidium vielä tätäkin paremmin. Suomen valtio taas saa esimerkiksi 10 vuoden lainaa tällä hetkellä 2 prosentin korolla. Hallitus on siis myymässä valtionvelan korkoa selvästi paremmin tuottavaa omaisuuttaan velan takaisinmaksamiseksi. Kestävyysvaje ei tällä tempulla parane vaan heikkenee miljarditolkulla. Miten tässä on mitään järkeä?

Arvoisa puhemies! Kataisen hallitus on epäonnistunut. Ei taida yksikään hallituksen talous- tai työllisyyspoliittinen tavoite toteutua. Seuraavan hallituksen vastuulle jää niin velkaantumisen taittaminen, kestävyysvajeen umpeen kurominen kuin työllisyysasteen nostaminenkin. Ja nyt useampi itsensä vastuunkantajiksi kruunannut ministeri pääministeriä myöten on nostamassa kytkintä. Isänmaan ongelmien ratkaisu ei näytä enää kiinnostavan. Hallitus näyttää kuvittelevan, että sen työ on tehty ja maan kurssi käännetty. Ei ole. Suomi on edelleen karikkoisilla vesillä. Maamme tila vaatii, että puikoissa on isänmaan etua ajava toimintakykyinen hallitus, jonka politiikalla on kansan enemmistön tuki. Pelkkä toimitusministeriö ei riitä. Ei maata voi jättää vuodeksi autopilotille odottamaan vaaleja, ei hyvinä aikoina eikä varsinkaan nyt. (Ben Zyskowicz: Eikä ole kukaan jättämässä!)

Juha Sipilä /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvinvointiyhteiskunnan pelastamisella on kiire. Suomen taloustilanne on synkkä, eikä se valitettavasti näillä päätöksillä käänny. Hallituksen keskeisimmät talouspoliittiset tavoitteet eivät toteudu: velkasuhde ei käänny laskuun, eivätkä suhteellisen alijäämän, työttömyyden tai työllisyysasteen tavoitteetkaan toteudu. Lisäksi työn verotus on hallitusohjelman vastaisesti kiristynyt.

Suomi on ollut jo kaksi vuotta taantumassa. Muualla Euroopassa näkyy orastavaa kasvua, mutta me emme ole pääsemässä tähän vauhtiin. Julkisen talouden menot suhteessa bruttokansantuotteeseen ja bruttoveroasteemme ovat maailmanennätysluokkaa.

Elämme koko ajan velaksi. Syömävelkaa syntyy melkein miljoona euroa tunnissa. Vuosien 2011—2013 aikana alijäämää on syntynyt yhteensä yli 23 miljardia euroa. Tämän lisäksi valtio on tulouttanut Solidiumista miljardin enemmän kuin yhtiö on tuottanut. Todellinen alijäämä on siis ainakin 24 miljardia. Velka on kuitenkin kasvanut reilulla 14 miljardilla samana aikana. Todellisuudessa tilanne on melkein 10 miljardia euroa huonompi kuin pelkkä velan kokonaisluku kertoo. Meille on syntynyt myös piilovelkaa. Halot ovat loppuneet, ja huonekaluja jo poltetaan.

Suomi tarvitsee uskottavan ja rohkean talousohjelman, jolla velaksi eläminen lopetetaan kuudessa vuodessa. Jatkuva uusiutuminen on myös paras takuu eriarvoistumiskehityksen hillitsemiseksi. Vanha viisaus toteaa, että yhteiskunta on juuri niin vahva kuin sen heikoin lenkki on. Vain vahva talous ja korkea työllisyys turvaavat sosiaalisen hyvinvoinnin. Erityisen hankalaa ihmisille on pitkittyvä työttömyys. Työ on parasta perusturvaa.

Arvoisa puhemies! Keskustan vaihtoehdossa tavoittelemme ensinnäkin 200 000:ta uutta työpaikkaa kymmenessä vuodessa. Valtion tase on laitettava kunnolla töihin työttömyyden nujertamiseksi.

Toiseksi, sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on vietävä kunnianhimoisesti maaliin. Kirkkaana tavoitteena pitää edelleen olla julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon vahvistaminen.

Kolmanneksi, odotan työurien pidentämiseen liittyen työmarkkinaosapuolilta samanlaista yhteistyön yllätystä sote-ratkaisun tapaan.

Lisäksi joudumme säästämään, koska tämä hallitus ei ole päässyt ajoissa sopuun rakenneuudistuksista eikä saanut talouskasvua liikkeelle. Ensi vuodelle ajateltu sopeuttamistoimien taso, 1,6 miljardia euroa, on oikea.

Karkein virhe on lapsilisien leikkaaminen. Viime laman opetukset on pidettävä mielessä, kun mietimme leikkauksia. Vetoan vielä kerran hallitukseen, että perutte päätöksenne. Vaihtoehtoja löytyy, jos lapsiperheiden asema on mielestänne tärkeä: perukaa oppivelvollisuusiän nostaminen ja perukaa kotihoidon tuen muutos. Suomalaiset perheet osaavat itse päättää hoitojärjestelyistä.

Säästöjä löytyy asioissa, jotka eivät vaikuta ihmisten arkeen. Tässä muutamia esimerkkejä: Luopukaa kaikista julkisen talouden menoja lisäävistä päätöksistä, kuten oppivelvollisuusiän nostaminen tai kotihoidon tuen rajaaminen. Tehottomia yritystukia voidaan leikata. Kuntien ja valtion yrityspalveluverkostossa on päällekkäisyyttä. Entä mitä saadaan aikaan hallinnonalojen yli 20 miljoonan euron tuottavuusmäärärahoilla? Myös hallinnossa on karsittavaa, kunhan uskallamme purkaa normeja. Onko tänä vuonna varaa ostaa 53 miljoonalla eurolla uusia luonnonsuojelualueita? Lisäksi eläkepäätös pitkässä juoksussa toisi satojen miljoonien eurojen säästön myös valtion budjettiin.

Kehysriihen kasvupaketilla Suomen suunta ei muutu. Se on heiveröinen, kunnianhimoton ja näköalaton. Markkinavoimat eivät yksin pysty hoitamaan teollista rakennemuutosta, vaikka Suomella on edelleen suhteellista kilpailuetua lukuisilla aloilla.

Ensinnäkin, kansainväliset esimerkit antavat uskoa, että energiaomavaraisuutta merkittävästi nostamalla voidaan saada 30 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä ja vuoteen 2050 mennessä jopa 90 000 uutta työpaikkaa, jotka syntyvät erityisesti nopeasti kasvavilla energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian markkinoilla.

Toiseksi, Suomen biotalousstrategiassa tavoitellaan vuoteen 2025 mennessä 100 000:ta uutta työpaikkaa. Puun vuosikasvusta käytetään nyt vain puolet. Puun vuotuinen käyttö on nostettava 80 miljoonaan kuutioon. Se vaatisi uuden miljardiluokan investoinnin, esimerkiksi sellutehtaan Suomeen. Se toisi vauhtia myös puun muuhun käyttöön sekä raaka-ainetta sahoille ja biovoimaloihin. (Ben Zyskowicz: Kuka tätä tehdasta vastustaa?) Lisäksi elintarviketeollisuudessa tavoitteena on oltava viennin lisääminen 2 miljardilla eurolla. Tavoite lisäisi työpaikkoja merkittävästi ruokaketjussamme.

Kolmanneksi, matkailuelinkeino on puolestaan asettanut itselleen 30 000 uuden työpaikan tavoitteen vuoteen 2020 mennessä. Lentoliikenteen toimivuus on toimialan erityisenä huolena.

Neljänneksi, Suomella on hyvä osaaminen tietotekniikassa ja pelialalla. Seuraavaksi se osaaminen pitää hyödyntää uusissa oppimisympäristöissä. Meidän pitää olla askel edellä muita tietotekniikan soveltamisessa ja tavoitella rohkeasti kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja.

Viidenneksi, valtion on ylipäätään luotava edellytyksiä yrittäjyydelle. Olemme tehneet esityksiä esimerkiksi luovutustappioiden vähennysoikeuteen, First North -listan yritysten osinkoverotukseen, aloittavien yritysten henkilöstöantien arvostuskohteluun, yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamiseen sekä henkilöyhtiöiden verotukseen.

Kun tavoite on selvä, seuraava tehtävä on esteiden raivaaminen. Jos työpaikkojen syntymisen esteenä on rahoitus, keskusta on valmis käyttämään tämän muutoksen tekemiseen valtion tasetta eli omaisuutta. Tavoitteen saavuttamiseksi olen valmis muuttamaan valtion ei-strategista omistusta uuteen muotoon — siis uuteen muotoon — mutta vain, jos lopputuloksena on teol- linen rakennemuutos, sen vauhdittaminen ja 200 000 uutta työpaikkaa. Muuten ei kannata myydä eurollakaan.

Usko omaan työhön ja osaamiseen on aina saanut suomalaisissa ihmeitä aikaan. (Puhemies koputtaa) Muutoksen on lähdettävä tästä salista.

Kari Uotila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri Katainen totesi kehyspäätöksen jälkeen, että hallituksen tarina jatkuu. Niin jatkuukin, ainakin toistaiseksi, muttei entisellään. Kehysriiheen asti hallituksen tarinaan sisältyivät vasemmistoliiton keskeiset tavoitteet tuloerojen kaventamisesta, pienituloisten perusturvasta huolehtimisesta, verotuksen oikeudenmukaistamisesta ja valtiontalouden sopeutuksen tekemisestä puoliksi säästöjen ja veronkiristysten kesken.

Nyt on tilanne muuttunut, mutta silti kehyksessä on paljon hyvääkin. Ympäristöhaitallisia yritystukia leikataan. Perus- ja työtulovähennystä korotetaan. Tavoitteemme toimeentulotuen perusosan maksamisen siirtämisestä Kelalle toteutuu. Pääomatulojen verotusta kiristetään ja solidaarisuusveroa jatketaan. Näitä asioita ajoimme neuvotteluissa.

Leikkaukset olivat kuitenkin sellaisia, ettemme voineet niitä hyväksyä. Hallituspuolueissakin on kehysten hyväksymisen jälkeen alettu kritisoida niitä asioita, joita vasemmisto ei hyväksynyt ja joiden vuoksi vasemmistolle näytettiin ovea hallituksesta. (Juha Rehula: Niinkö päin se oli?)

Arvoisa puhemies! Kysyn hallitukselta: Miksi unohditte hallitusohjelman keskeisen linjauksen oikeudenmukaisuuteen pyrkimisestä? Miksi ryhdyitte leikkaamaan perusturvaa ja sallimaan tuloerojen uudelleen kasvamisen? Vasemmisto tarjosi parempia vaihtoehtoja talouden sopeuttamiseksi. Osinkoveroa ja solidaarisuusveroa kiristämällä, yhteisöveroa nostamalla, omaisuusveron palauttamisella sekä harmaan talouden torjuntaa tehostamalla olisi voitu lisätä tuloja siten, ettei perusturvan indeksikorotuksista ja lapsilisistä olisi tarvinnut leikata. Eikä kaikkia näitä keinoja olisi edes tarvinnut valita. Pelkästään yhteisöveron korottaminen kahdella prosenttiyksiköllä olisi tuonut 400 miljoonaa.

Ratkaiseva on kuitenkin hallituksen linjan muutos. Leikkauksia tehdään lähes 900 miljoonalla ja veronkorotuksia vain 700 miljoonalla. Tämä arvovalinta johti perusturvan ja lapsilisien leikkaamiseen. Indeksikorotusten leikkaaminen jopa kolmella neljäsosalla tarkoittaa, että ruuan, lääkkeiden, vaatteiden ja monien muiden välttämättömien menojen kallistuessa työttömän, eläkeläisen ja opiskelijan käteen jää entistä vähemmän euroja. (Kauko Tuupainen: Pitää paikkansa!) Lisäksi pienituloisia kuritetaan terveyskeskusmaksujen ja lääkekulujen omavastuuosuuden nostolla.

Arvoisa puhemies! Hallitus käy kovalla kädellä tavallisen työssä käyvän lapsiperheen kukkarolle. Eikö 90-luvun leikkausten seurauksista ole opittu mitään? Lapsilisän reaaliarvo on nyt alempi kuin 20 vuotta sitten. Lapsilisän leikkaaminen on yksinkertaisesti kohtuutonta. Myös perusopetuksen leikkaaminen 57 miljoonalla eurolla on lasten kannalta aivan vastuutonta. Työssä käyviin lapsiperheisiin kohdistuvat myös muun muassa polttoaineveron sekä kiinteistöveron nosto ja työmatkakulujen verovähennyksen leikkaaminen. Yksittäisistä sopeutustoimista osuu työssä käyviin lapsiperheisiin niin moni, että kokonaisuus on kohtuuton.

Palkansaajat ovat omalta osaltaan kantaneet vastuuta maan taloudesta ja kilpailukyvystä taipumalla reaaliansioiden laskuun johtaviin erityisen maltillisiin palkankorotuksiin. Samalla duunarit ovat turhaan odottaneet yhteisöveron laskun perusteena käytettyä investointien ja työllisyyden paranemista. Pääomapiirit ovat kuitenkin vain jatkaneet osinkojen jakoa, yt-neuvotteluja ja porukan potkimista työttömyyskortistoon. Pörssiyhtiöiden johtajien ansiot nousivat viime vuonna 24,8 prosenttia — samalla, kun palkansaajien reaaliansiot laskevat.

Arvoisa hallitus, ryhdytte perusopetukseen ja lapsilisiin kohdistuvien leikkausten lisäksi leikkaamaan myös työttömyysturvaa. Otatte työttömiltä, jotka ovat menettäneet kaikkein tärkeimmän eli työpaikkansa. He ovat naisia ja miehiä Nokialta, Itellasta, Finnairilta, Talvivaarasta, paperitehtaista, konepajoilta, telakoilta, kaupan alalta ja muista työpaikoista. Nyt heiltä viedään 50 miljoonaa euroa työttömyysturvasta. Ei ole ihme, jos palkansaajat tuntevat itsensä petetyiksi. Voi olla, että näillä tavallisiin duunariperheisiin ja työttömiin kohdistuvilla rajuilla leikkauksilla on vaikutusta myös työmarkkinatilanteeseen ja käynnissä oleviin eläkeneuvotteluihin. Vaarassa voivat olla eläkesovun lisäksi työmarkkinavakaus ja tulevat työmarkkinaratkaisutkin.

Arvoisa puhemies! Kestävää talouskasvua ja työllisyyden paranemista ei synny eriarvoisuutta lisäämällä ja julkisia menoja liikaa leikkaamalla. Tämä vain vaarantaa orastavaa talouskasvua ja työllisyyttä. Kun leikkausten päälle lisätään ostovoimaa kaventavat veronkiristykset, on kielteinen kokonaisvaikutus kotimaiseen kulutuskysyntään ja työllisyyteen niin raju, etteivät sitä kompensoi kehyspäätöksen pienet kasvupanostukset.

Olympiastadionin peruskorjauksen rahoittaminen oli tervetullut päätös. (Ilkka Kanerva: Oikein!) Sen sijaan tuottavan valtion omaisuuden myyntitulojen käyttö valtionvelan maksuun on Ojalan laskuopinkin mukaan kyseenalaista tilanteessa, jossa valtionvelan korko on lähellä nollaa. Mitkä listatut yhtiöt tuottavat vähemmän kuin 2 prosenttia? (Jouni Backman: Kuka hankki rahat stadioniin?) Myös elinkeinoelämän kannalta välttämättömän tärkeästä liikenneverkosta leikkaaminen sadalla miljoonalla oli väärä päätös.

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on edelleen ylpeä sitä, että vaikeassa taloudellisessa tilanteessa lähes kolmen vuoden ajan pystyimme Suomessa pitämään kiinni perusturvan tasosta ja jopa sitä oleellisesti parantamaan. Kun lisäksi verotusta on pystytty kääntämään oikeudenmukaisempaan suuntaan, niin toimintamme tulokset näkyvät myöskin tuoreissa tulonjakotilastoissa. Köyhyys on vähentynyt, ja yhteensä noin 70 000 ihmistä nousi köyhyysrajan ulkopuolelle vuoden 12 tilastojen mukaan. Samaan aikaan tuloerot kaventuivat ensimmäisen kerran pitkään aikaan.

Vasemmistoliitto olisi halunnut jatkaa tuloeroja kaventavaa ja perusturvaa puolustavaa linjaa myös tällä kehyspäätöksellä. Muiden hallituspuolueiden tahto oli toinen. Perusturvasta leikkaaminen oli muilta hallituspuolueilta tietoinen suunnanmuutos. Tätä leikkaavaa ja hyvinvointivaltiota suhdanteiden varjolla romuttavaa politiikkaa emme voineet tukea vaan pidimme kiinni periaatteistamme. Valtiovarainministeri korosti rehellisyyttä, edustaja Backman vastuuta. Vasemmistoliiton mielestä myös periaatteista kiinni pitäminen on tärkeää.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kehysriihen neuvottelut eivät olleet helpot millekään hallituspuolueelle, eivätkä ne olleet sitä myöskään meille vihreille. Lähdimme neuvotteluihin sillä ajatuksella, että Suomen huonossa taloudellisessa tilanteessa ei enää ole kyse pelkästä suhdannekriisistä. Jokainen miljoona, jonka elämme yli varojemme, syö hyvinvoinnin edellytyksiä lapsiltam-me ja heidän lapsiltaan.

Siksi hallitus oli risteyskohdassa, jossa oli päätettävä, yritämmekö pysäyttää hyvinvointia hapertavan velkaantumisen vai ajattelemmeko, että meidän jälkeemme vedenpaisumus — maksakoot tulevat polvet meidän laskumme. Jälkimmäistä vaihtoehtoa ei yksikään hallituspuolue halunnut valita. Yksikään hallituspuolue ei ennen neuvotteluiden alkamista kyseenalaistanut päätösten tarpeellisuutta eikä sopeutuksen mittaluokkaa, ei myöskään vasemmistoliitto. (Paavo Arhinmäki: Vihreät ja vasemmistoliitto kyseenalaistivat!) Jokaisella puolueella oli sen sijaan ajatuksensa siitä, miten säästöt ja sopeutukset tulisi tehdä.

Nyt päätetyt sopeutustoimet ovat suuruudeltaan noin 2,3 miljardia euroa. Joukossa on vihreiden mielestä hyviä mutta myös vähemmän hyviä päätöksiä. Ne puolueet, jotka tulivat neuvotteluista ulos yhdessä, olivat valmiita nielemään omat pettymyksensä, jotta kokonaisuudesta saatiin yhdessä päätettyä. En pysty sanomaan, että kaikki nyt tehdyt päätökset olisivat vihreiden tavoitteiden mukaisia tai mielestämme välttämättömiä hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi. Yksin olisimme painottaneet päätökset toisin, kuten epäilemättä muutkin puolueet.

Lapsilisien heikennykset, perusturvan nousun pienentäminen samoin kuin kehitysyhteistyön määrärahojen mittavat leikkaukset ovat päätöksiä, jotka olivat ja ovat meille vaikeita. Ne olivat silti päätöksiä, joihin kuuden erilaisen puolueen hyvin vaikeat neuvottelut johtivat, ja me olimme neuvotteluiden päätyttyä sovussa mukana. Toki tämän lopputuloksen edessä on helppo sanoa, mitä neuvottelemme entistäkin sitkeämmin seuraavissa neuvotteluissa. Köyhistä huolehtiminen — oli kyse omista tai maailman köyhistä — on asia, jota emme saa unohtaa varsinkaan vaikeina taloudellisina aikoina. (Martti Korhonen: Mutta nyt unohtuivat kummatkin!)

Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä huolehtia siitä, etteivät nyt tehdyt päätökset ole liian raskaita millekään yksittäiselle väestöryhmälle. Erityisesti pitää varmistaa, etteivät päätökset osu liian kipeästi kaikkein heikoimpiin. Säästöpäätöksiä on myös pystyttävä arvioimaan uudestaan sitten, kun niiden vaikutuksista saadaan tarkat arviot. Syksyn budjetin yhteydessä on viisasta katsoa, mikä lapsilisäleikkausten kohdalla olisi tulovaikutuksiltaan oikeudenmukaisin malli.

Vihreät ovat tyytyväisiä siihen, että kehysneuvotteluiden päätöksillä ehkäistään eriarvoisuutta kiristämällä suurituloisten veroja ja vastaavasti keventämällä pienituloisten veroja. Suurituloisiin kohdistuvaa niin sanottua solidaarisuusveroa kiristetään ja samoin kiristetään pääomaveron progressiota. Toisaalta pienituloisimpien työtulovähennystä sekä kunnallisverotusta kevennetään. Alustavien arvioiden mukaan koko kehyspaketin tuloerovaikutus on silti neutraali. Nyt käytössä olevien laskelmien valossa päätökset eivät kokonaisuutena kavenna mutteivät myöskään kasvata tuloeroja. Tätä voidaan tosin arvioida lopullisesti vasta, kun tulonjakovaikutuksista saadaan tarkat laskelmat.

Kehysneuvotteluissa tehtiin sosiaaliturvaan vihreiden pitkään ajamia parannuksia. Asumistukeen päätettiin säätää 300 euron suojaosa. Jatkossa asumistuki ei pienene heti tulojen noustessa, vaan henkilö saa ansaita 300 euroa ilman, että tulot pienentävät asumistukea. Tämä päätös parantaa merkittävästi työelämän ulkopuolella olevien mahdollisuutta tarttua tarjottuun työhön. Asumistuen vapaa tulo täydentää tämän vuoden alussa voimaan astunutta työttömyysturvan samansuuruista suojaosaa. Yhdessä nämä kaksi vihreiden sinnikkäästi ajamaa uudistusta parantavat etenkin pienituloisten ja pätkätöiden varassa olevien ihmisten ja heidän perheidensä asemaa.

Toinen pitkäaikainen tavoitteemme on ollut toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtäminen Kelalle, mistä nyt päätettiin. Päätöksen ansiosta pienituloisimmat toimeentulotukeen oikeutetut ihmiset saavat jatkossa toimeentulotuen nykyistä helpommin ja varmemmin. Sosiaaliturvan alikäyttö vähenee, minkä vuoksi toimeentulotukimenojen ennakoidaan päätöksen myötä kasvavan, ja siihen on budjetissa varauduttu. Sivistysvaltiossa ei kuitenkaan voi hakea säästöä sillä, että pienituloisimmat eivät saisi heille kuuluvaa sosiaaliturvaa. Kun toimeentulotuen perusosa siirtyy Kelan maksettavaksi, vapautuu sosiaalityöntekijöiden aika siihen, mihin heidät on koulutettu: apua tarvitsevien ihmisten auttamiseen.

Arvoisa puhemies! Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siihen, ettei hallitus leikannut perustutkintoa suorittavien opintotukea. Opiskeluterveydenhuollon määrärahojen heikentäminen on kuitenkin meille vaikea päätös. Mielenterveysongelmat, masennus ja uupumus ovat yleinen syy keskeytyville ja viivästyville opinnoille. Pidämme tärkeänä, että myös tämän päätöksen vaikutuksia arvioidaan huolellisesti päätöksen toimeenpanossa ja valmistelussa.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää surullisena sitä, että maailman kaikkein köyhimmille tarkoitettua apua, kehitysyhteistyön määrärahoja, leikataan nyt rajummin kuin kertaakaan 90-luvun jälkeen. Pidämme välttämättömänä, että silti säilytämme kehitysyhteistyötavoitteet, joihin olemme kansainvälisillä sopimuksilla sitoutuneet. Meidän on punnittava entistä tarkemmin, mihin kehitysyhteistyön määrärahoja kohdennetaan. Yhteenkään väärään osoitteeseen menneeseen euroon ei ole varaa.

Kun valtiontalouden sopeuttamiseksi täytyy joitakin veroja korottaa, kannattaa mieluummin korottaa niitä veroja, jotka samalla ohjaavat vähentämään ympäristökuormitusta. Kehyksessä ympäristöverotusta lisätään ja ympäristölle haitallisia tukia karsitaan, mikä tuo valtion kassaan noin 550 miljoonaa euroa hyvinvoinnin tukemiseen. Näissä taloudellisissa oloissa vastaavaa kevennystä työnteon verotukseen ei kuitenkaan voitu tehdä.

Vihreä kädenjälki näkyy myös merkittävänä investointipakettina puhtaaseen, kestävään talouteen ja uusiin vihreisiin työpaikkoihin. Vihreiden tavoitteiden mukaisia olivat myös metsien suojelualueiden laajennukset sekä periaatepäätös Pisara-radan rakentamisesta, millä parannetaan koko maan junaliikennettä.

Arvoisa puhemies! Ministeri Huovisen johtama sosiaali- ja terveysuudistusta valmisteleva työryhmä pitää ensimmäisen kokouksensa heti tämän istunnon jälkeen. On hyvä muistaa, miksi tarvitsemme sote-uudistusta: kansalaisten hyvinvointierojen repeäminen pitää pysäyttää. On järkyttävää, että pienituloisimman väestön elinajan-odote on jäänyt 90-luvun tasolle samalla, kun meidän kaikkien muiden elinajanodotteen kasvu on ylittänyt kaikki ennusteet. Sote-uudistus onkin hallituksen rakennepoliittisista hankkeista ehdottomasti merkittävin. Tässä uudistuksessa on huolehdittava eritoten siitä, että jokaisella on mahdollisuus yhtä hyvään hoitoon riippumatta asuinpaikasta, iästä, varallisuudesta tai asemasta työmarkkinoilla. Vihreä eduskuntaryhmä toivoo, ettemme anna päivänpoliittisten käänteiden vaarantaa hyvin alkanutta yhteistyötä vaan jatkamme sote-uudistuksen valmistelua hyvässä hengessä suomalaisten hyvinvoinnin etusijalle asettaen.

Mikaela Nylander /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Att budgetramarna för nästa fyraårsperiod innehåller hårda och svåra beslut är ett uttryck för allvaret i Finlands ekonomiska läge. Länge var den allmänna visan att regeringen Katainen bara uppskjuter de svåra besluten. Nu när skuldsättningen bryts med en bred arsenal åtgärder är det annat ljud i skällan: nu verkar många ångra att man efterlyste bestämda tag och hoppas att besluten aldrig skulle ha blivit av.

De flesta makroekonomer ser regeringens rampaket som ett steg i rätt riktning. Anmärkningsvärt är ändå att enskilda nationalekonomer har stigit fram och börjat förringa den finländska skuldgraden. Att EU satt 60 procent av bnp som kritisk gräns är bara unionens eget påfund och Finland behöver inte bry sig om att vi håller på att spräcka den gränsen, säger de. Det här är nog något överraskande. Vi brukar ofta jämföra oss med Sverige. Att Sveriges offentliga skuldgrad bara är drygt 30 procent av bnp borde kanske ändå väcka oss till någon insikt.

Arvoisa puhemies! Todellisuudessa asia on niin, että Suomen reaalitalous on jo pidemmän aikaa luisunut alaspäin. Pidemmän päälle, siis joidenkin vuosien kuluttua, maamme törmää huoltosuhdeongelmaan, joka on suurempi kuin useimmissa muissa Euroopan maissa. Huoltosuhde heikkenee eläkeläisten määrän kasvaessa ja ansiotyössä käyvien määrän vähetessä. Sen kieltämistä, että Suomi tarvitsee vastuullisesti suunniteltuja tasapainottamistoimenpiteitä, ruotsalainen eduskuntaryhmä ei kerta kaikkiaan ymmärrä. Tarvitsemme nyt paketin, joka katkaisee lainanottotarpeen mutta joka samanaikaisesti hakee uusia kasvun keinoja ja on sosiaalisesti oikeudenmukainen. Kehyspaketti täyttää nämä tavoitteet.

Budjettikehykset pysäyttävät nyt velkaantumisen. Kyse on laajasta paketista, joka sisältää monia erilaisia toimenpiteitä. Uskottava paketti on vaatinut menojen leikkauksia, eikä veronkorotuksia ole voitu kokonaan välttää. Perusteetta vähemmälle huomiolle on jäänyt paketin kasvuohjelma. Kahden vuoden, 2014 ja 2015, aikana panostetaan 600 miljoonaa euroa offensiivisiin toimenpiteisiin, joilla elvytetään taloutta ja vahvistetaan työllisyyttä. Uskon, että olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että nämä toimenpiteet ovat tarpeen.

Huomio kohdistetaan kasvuun ja investointeihin uusiin innovaatioihin. Kasvuvaiheessa ole-vien yritysten tukemiseen ja erityisesti biotalouden ja cleantech-alan yritysten tukemiseen varataan 50 miljoonaa euroa. Yliopistojen määrärahoista leikataan indeksi, mutta kasvuohjelmassa valtio sitoutuu kahtena tulevana vuotena antamaan yliopistoille lisäpääomaa, joka on kolme kertaa niin suuri kuin mitä kukin yliopisto on onnistunut keräämään yksityiseltä elinkeinoelämältä. Myös asuntojen uustuotanto pääkaupunkiseudulla on tärkeä osa kasvuohjelmaa.

Värderade talman! Man har gjort sänkningen av barnbidragen med 7 procent till en stor symbol för de nedskärningar paketet oundvikligen också innehåller. Att man har reagerat starkt på detta är förståeligt. Barnbidragen har utgjort grundbulten i det finländska välfärdssamhället, som man nu upplever är hotat. Som representant för ett regeringsparti vill jag ändå säga klart och tydligt: regeringen håller inte på att nedmontera vårt välfärdssamhälle, även om vi nu måste nöja oss med litet mindre.

Svenska riksdagsgruppen betonar att också när en svår åtgärd genomförs, som sänkningen av barnbidragen, så beaktar regeringen de allra lägsta inkomsterna. Det ska sägas klart att det finns barnfamiljer som har råd med denna ganska moderata minskning av barnbidraget, men det finns också många familjer som lever med ytterst små marginaler och som drabbas illa av nedskärningen. Därför har regeringen kompenserat de ekonomiskt svagaste grupperna med flera riktade åtgärder. Grundavdraget och arbetsinkomstavdraget höjs. Det kostar samhället 100 miljoner euro, alltså ett riktat belopp till låginkomsttagare som är i samma storleksordning som hela barnbidragsnedskärningen som berör alla barnfamiljer. Vidare indexjusteras utkomststödet fullt ut.

Tyvärr får inte dessa åtgärder några stora rubriker. Ändå har dessa åtgärder för låginkomsthushåll en större positiv effekt än vad nedskärningen i barnbidraget inverkar negativt. Även om vänsterförbundet nu påstår annorlunda har regeringen fortsatt på linjen att minska på inkomstskillnaderna. Även skattebesluten handlar primärt om åtstramningar för personer med högre inkomster. Här är det skäl att lyfta ett varningens finger: höjda skatter sitter dåligt i ett land som redan har en av EU:s högsta skattegrader.

Arvoisa puhemies! Jälkikäteen voidaan aina sanoa: Miksei hallitus toiminut toisin? Eikö samaan tulokseen olisi päästy muillakin vaihtoehdoilla? Valtiontalouden vaikeaa tasapainotusharjoitusta silmällä pitäen ruotsalainen eduskuntaryhmä nosti esiin myös tässä salissa vaihtoehdon arvonlisäveron uudistuksesta sosiaalisesti oikeudenmukaisesti. Se voisi tuntua lempeämmältä kuin eräät toimenpiteet nyt sovitussa paketissa. Poliittista valmiutta ei kuitenkaan ollut puuttua arvonlisäveroon, vaan muita toimenpiteitä priorisoitiin sen sijaan.

Pidän poliittisena onnistumisena sitä, että ministeriryhmämme onnistui torjumaan kovan paineen metsämaan saattamisesta kiinteistöveron piiriin. Alkutuotannon elinkeinojen puolustaminen ja toimeentulomahdollisuuksien turvaaminen maaseudulla on ruotsalaiselle eduskuntaryhmälle itsestään selvää.

Kehyspäätöksen seurauksena budjettitalouden arvioitu alijäämä pienenee 4,8 miljardiin euroon vuonna 2015 ja 2,7 miljardiin euroon vuonna 2017. Jos muistamme, että budjettialijäämä oli Vanhasen kakkoshallituksen yhtenä viimeisenä vuotena, 2010, jopa 13 miljardia euroa, mielestäni Kataisen hallitus on ansainnut hatunnoston.

Tällä paketilla saamme julkisen talouden paremmille raiteille. Tämä merkitsee arkipäivän talouteen tiukennuksia, mutta toiveena ja tavoitteena on kuitenkin uusien kasvua vahvistavien ja työllisyyttä luovien avausten tekeminen. Kenenkään ei myöskään pidä luulla valtionhallinnon istuvan kädet ristissä, kun toiset osallistuvat näihin talkoisiin taloutemme saamiseksi terveemmälle pohjalle. Valtionhallinnolle on asetettu vuosittainen 0,5 prosentin tuottavuusvaade.

Värderade talman! Avslutningsvis vill jag lyfta fram vikten av att regeringen så långt det bara varit möjligt inte rört den grundläggande utbildningen. Nu skär man också där, men inte lika mycket som i övriga utbildningsformer. Samhället måste kunna garantera alla barn jämlika förutsättningar för en god utbildning och därmed ett gott vuxenliv. Rambesluten öppnar perspektivet för ett bättre Finland med stabiliserad ekonomi. För det krävs segt och långsiktigt arbete.

Peter Östman  /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Varför sker det ingen vändning i vår ekonomi? Varför fortsätter regeringen med nedskärningar och skattehöjningar? De här är relevanta frågor som vi som politiker borde kunna svara på. Kort sammanfattat är svaret: därför att Finland inte kan fortsätta i den skuldspiral som fick sin början år 2008. Då låg statsskulden på cirka 54 miljarder euro, tre år senare var vi uppe i 80 miljarder euro och nu närmar vi oss 100-miljardersstrecket. Tyvärr, trots att Katainen-regeringen gjort anpassningsåtgärder i flera repriser, värda flera miljarder euro, så fortsätter skulden att öka, och jag säger ännu: detta trots att regeringen beslutat om sparåtgärder.

Värderade talman! Vi är inte valda för att enbart dela ut smakliga rätter till väljarna. Ibland förväntas vi också att fatta obekväma beslut för landets och medborgarnas bästa.

Miksi Suomen talous sakkaa? Vaikka talous haparoi, niin juuri tässä tilanteessa tarvitaan myös uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Vaikeuksista huolimatta suomalaiset ovat tutkimuksien mukaan EU:n neljänneksi onnellisin kansa. Danske Bankin pohjoismainen teollisuusbarometri kertoi pari viikkoa sitten, että teollisuusyritysten odotukset ovat helmikuussa parantuneet Suomessa. Tällä hetkellä suomalaisten yritysten luottamus on korkeimmalla tasolla sitten vuoden 2012 syyskuun. Mutta vaikka Suomen yritysten tulevaisuudenusko on parantumaan päin, on indeksilukumme miinusmerkkinen ja selvästi matalampi verrattuna Ruotsiin, Tanskaan ja Norjaan.

Suomen taloutta vaivaa syvä kolmoishaaste: teollisuudessa käynnissä oleva rankka rakennemuutos, muutenkin vaikea suhdannetilanne ja lisäksi haastava kestävyysvaje — kaikki nämä vielä samaan aikaan. Suomen valtiontalous on edellä mainituista syistä ollut alijäämäinen viimeisen kuuden vuoden ajan, siis viimeisen kuuden vuoden ajan, siitä huolimatta, että tämä hallitus on istunut vasta kolme vuotta. Mutta viimeisen kolmen vuoden ajan maassamme on ollut hallitus, joka on tehnyt asialle jotain. Suomi ei voi pidemmän päälle ottaa aina vain lisää ja lisää velkaa. Meidän on kerta kaikkiaan pakko pysäyttää velkaantumiskehitys ennen kuin se on liian myöhäistä. Me emme voi jättää lapsillemme ja lastemme lapsille velkataakan alle muserrettua maata. Se vaarantaisi koko hyvinvointiyhteiskunnan kestävyyden vastuuttomalla politiikalla.

Viime vuosikymmenen vahvan nousukauden aikana valtion menoja lisättiin raskaalla kädellä. Kymmenen vuotta sitten valtion menot olivat reilu 37 miljardia euroa. Tämän vuoden talousarvio on jo reilu 54 miljardia. Suuri osa tästä 17 miljardin euron kasvusta selittyy ilman muuta kohonneilla kustannuksilla. Rehellisyyden nimissä meidän täytyy tunnustaa, että valtion menoja lisättiin reippaasti myös muutoin eikä velkaa lyhennetty riittävästi. Hyvinä aikoina on helppoa jakaa hyvää. Huonompina aikoina tuon hyvän vähentäminen on huomattavasti vaikeampaa.

Syy taloutemme alijäämäisyyteen on yksinkertainen. Menot oli mitoitettu huomattavasti nykyistä suurempien tuloarvioiden pohjalta. Verotuotot, jotka aiemmin kasvoivat vuodesta toiseen taloudellisen toiminnan kasvaessa, ovat laskeneet huomattavasti ja nyt juuttuneet alhaiselle tasolle. Tilanne voisi olla korjattavissa vahvalla talouskasvulla, mutta ikävä kyllä sellaista ei ole näköpiirissä lähiaikoina. Tästä syystä joudumme tarttumaan toimeen ja tasapainottamaan julkista talouttamme.

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehysriihessä sopimien sopeutustoimien sekä jo aiemmin sovittujen rakenteellisten uudistusten myötä meillä on mahdollisuus sopeuttaa julkiset menot realistiselle pohjalle. Ilman näitä toimenpiteitä ajautuisimme hallitsemattomaan syöksykierteeseen, jonka päässä häämöttäisi luottoluokituksen lasku ja valtionvelan koron räjähdysmäinen kasvu. Joutuisimme turvautumaan muiden euromaiden tarjoamiin apupaketteihin ja Maailmanpankin tiukkaan valvontaan. Siihen tilanteeseen kukaan meistä ei haluaisi maamme joutuvan.

Kehysriihen aikana kaikki eduskuntapuolueet pääsivät sopuun sote-uudistuksesta. Tämä sopu todistaa, että me voimme vaikeissa tilanteissa yhdessä ratkaista vaikeita asioita. Kaikkien puolueiden yhteinen päätös antaa sote-uudistukselle paremman perustuksen, jonka varaan voimme rakentaa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalvelut. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää ykkösasiana, että uudistuksen myötä perusterveydenhoidon asema paranee. Painotamme myös, että uudistuksessa tulee panostaa ennalta ehkäiseviin toimiin ja lähipalveluiden säilyttämiseen koko maassa.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä antoi kehysriihessä tukensa päätökseen valtionta-louden kehyksistä vuosille 2015—2018. Päätös ei ollut meille helppo, emmekä ole samaa mieltä kaikista sopeutustoimista. Olisimme toivoneet erilaisia säästökohdennuksia, mutta hallituksen yhdessä sopima paketti oli kuitenkin kokonaisuudessaan sellainen, jonka pystyimme hyväksymään.

Pidämme sopeutustoimien mitoitusta oikeana. Pienemmillä toimilla emme pystyisi taittamaan valtion velkaantumista. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä on myös tyytyväinen siihen, että kehysriihessä huomioitiin kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ihmiset. Työtulovähennyksen ja perusvähennyksen korottaminen pienituloisille helpottaa heidän arkeaan.

Lopuksi, arvoisa puhemies, taloudellisesti hyvinä aikoina on helppo olla mukana hallituksessa. Kaikki haluavat olla osingolla, kun rahaa jaetaan ovista ja ikkunoista. Kristillisdemokraatit ovat perinteisesti olleet hallituksessa sellaisina aikoina, kun joudutaan korjaamaan huonon ta-loudenpidon jälkiä, mutta me emme pelkää vastuuta. Me olemme valmiit toimimaan isänmaan edun puolesta myös silloin, kun on vaikeaa. Kristillisdemokraatit ovat valmiita myös kipeisiin päätöksiin ja kompromisseihin, jos se on ainoa tapa puolustaa meille tärkeitä arvoja ja tavoitteita.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja tämän jälkeen valtioneuvoston vastaus. Ministeri Urpilainen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

Arvoisa puhemies! Kiitoksia eduskuntaryhmille käytetyistä ryhmäpuheenvuoroista.

Minusta on rehellistä sanoa, että tuskin kukaan tässä salissa pystyi aavistamaan 2011 keväällä käytyjen eduskuntavaalien jälkeen, miten vaikea tästä eduskuntakaudesta tulee, miten vaikea Suomen taloudellinen tilanne tulee olemaan johtuen meidän kansainvälisen talouden tilasta, eurokriisistä mutta ennen kaikkea myöskin siitä teollisesta rakennemuutoksesta, siitä meidän talouden perustan romahtamisesta, joka viime vuosina Suomessa on nähty.

Tässä on muutama asia, joita mielelläni puheenvuorossani kommentoin. Ensimmäinen koskee edustaja Turusen kysymystä siitä, miksi hallitus valitsi miljardi—miljardi—miljardi-jaksottamisen sijaan etupainotteisen sopeutuksen, sen, että me teemme ensi vuonna sopeutustoimia eli veronkorotuksia ja menosäästöjä noin 1,5 miljardin euron edestä. Me teemme sen siksi, että miljardin euron sopeutukset ensi vuonna eivät olisi riittäneet Suomelle, jotta me voimme pitää kiinni EU:ssa yhdessä sovituista tavoitteista koskien julkisen talouden rakenteellista jäämää. Me olisimme rikkoneet niitä yhdessä sovittuja periaatteita EU:ssa. Me emme halunneet sitä tehdä, ja tästä syystä me jaksotimme etupainotteisesti nuo sopeutustoimet niin, että ensi vuonna tuo kokonaissopeutus on tarkalleen ottaen 1,6 miljardia.

Arvoisa puhemies! Niin kuin sanoin, opposition tehtävä demokratiassa on kritisoida hallituksen esityksiä. Näin se on, ja se on tervetullutta. Mutta opposition tehtävä on myöskin esittää uskottavia vaihtoehtoja, ja kollega, puolueen puheenjohtaja Sipilä, teiltä ei tänään uskottavaa vaihtoehtoa löytynyt. Te luettelitte 200 000 uutta työpaikkaa. Te luettelitte sote-uudistuksen. Te luettelitte eläkeuudistuksen, energiaomavaraisuuden lisäämisen, biotalousstrategian, matkailuelinkeinon vahvistamisen, uudet oppimisympäristöt ja yrittämisen edellytysten vahvistamisen. Täysin samaa mieltä kaikista näistä tavoitteista, erinomaista! Hallitus tekee nyt jo töitä näiden tavoitteiden saavuttamiseksi, mutta, edustaja Sipilä, tällaisen varaan ei voi hallituksen kehyspäätöstä rakentaa. Hallituksen kehyspäätökseen tarvitaan konkreettisia esityksiä ja myöskin päätöksiä.

Te annoitte hallitukselle neuvon 12.3. pitämässänne Veropäivien puheenvuorossa. Te sanoitte: "Annan hallitukselle neuvon: tehkää sellaisia säästöjä, jotka vaikuttavat velanoton määrään jo tämän vuoden puolella." Edustaja Sipilä, mikä näistä teidän esityksistänne vaikuttaa velanoton määrään jo tämän vuoden puolella? Ei mikään. Minä odotan mielenkiinnolla teidän esitystänne, jossa te lisäbudjetissa tulette avaamaan tämän vuoden valtion talousarvion ja esitätte konkreettisia säästöjä jo tämän vuoden budjettiin.

Arvoisa puhemies! Te omassa puheenvuorossanne viittasitte myöskin valtion omaisuuden myyntiin. Te olette käyttänyt julkisuudessa puheenvuoroja, joissa te puhutte jopa 10 miljardin euron valtion omaisuuden myynnistä — 10 miljardin euron, kun hallitus tällä hetkellä on tehnyt päätöksiä 1,9 miljardin euron myynnistä, josta osa käytetään velan lyhentämiseen ja osa uuden kasvun edellytysten parantamiseen. Minulle jäi epäselväksi, mitkä yritykset te olisitte valmis myymään, mistä tuo 10 miljardia muodostuu ja oletteko te todellisuudessa valmis myymään, koska tämän päivän puheenvuorossa te veditte jo takaisin näistäkin puheista, joita te olette aikaisemmin antanut.

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä omassa puheenvuorossaan viittasi myös yritystukien karsimiseen. Hallituksen kehyspäätös pitää myöskin näitä päätöksiä sisällään. Me olemme karsimassa elinkeino- ja yritystukia noin 240 miljoonalla eurolla. Se on iso summa. Sen lisäksi me olemme vielä kohdentamassa uudelleen yritystukia vaikuttavampiin toimiin noin 60 miljoonan euron edestä. Eli yhteensä me olemme käsittelemässä noin 300 miljoonan euron kokonaisuutta. Jos tämä ei teille riitä, te haluatte vielä esittää lisää yritystukien leikkaamisia, mistä te, edustaja Sipilä, olisitte leikkaamassa? Minkä kaltaisilta yrityksiltä te olisitte leikkaamassa?

Hallitukselle on ollut tärkeää se, että me emme heikennä teollisuuden tai viennin edellytyksiä, koska me olemme antaneet sitoumuksen, että tämän hallituskauden aikana ei heikennetä enää teollisuuden toimintaedellytyksiä.

Edustaja Sipilä, Suomi ja suomalaiset kaipaavat nyt konkreettisia vastauksia.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Katainen, 5 minuuttia puhuja-aitiosta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa herra puhemies! Kun katsomme tätä talouden koko kuvaa ja sitä, mitä hallitus on tähän saakka tehnyt, (Puhemies koputtaa) muutama avainluku: Kun katsomme rakennepaketin kuntien säästöjä, rakenteellisen työttömyyden alenemista, tulevia säästöjä ja ihan budjettileikkauksia, veronkorotuksia, olemme tehneet tähän saakka 7,8 miljardin euron edestä tasapainotustoimia, joilla velkaantuminen vähenee. Hallitus on taittanut valtion menojen kasvun. Vuodesta 2004 eli punamultahallituksesta tähän vuoteen saakka talousarvioitten loppusumma on kasvanut 46 prosentilla eli 17 miljardilla eurolla. Hallituksen tämän vuoden talousarvioesityksen loppusumma oli pienempi kuin edeltävän vuoden talousarvioesityksen loppusumma, eli ensimmäistä kertaa 12 vuoteen valtion menot pienenevät.

Hyvät edustajat, muutama huomio eduskuntaryhmien puheista: Perussuomalaisten puheessa oli hyvin vähän semmoista, mihinkä nyt tässä tarttuisin. Ehkä yhteen kohtaan vain: siihen, kun perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa kritisoitiin sitä, että valtion eläkelaitoksesta tuloutetaan tuloja. Ensinnäkin niitä on tuloutettu joka ikinen vuosi tähänkin saakka, enkä muista, että perussuomalainen puolue olisi sitä aggressiivisesti vastustanut. Nyt niitä vain tuloutetaan hieman enemmän. Miksi? Siksi että takavuosina, vuosina, jolloin itsekin olin valtiovarainministeri, me siirsimme valtion eläkerahastoon ylijäämiä pahan päivän varalle.

Tässä puheessa oli virhe. Täällä sanottiin, että myytäisiin valtion eläkerahaston omaisuutta. Ei näin myydä. Sieltä vain tuloutetaan voittoja, joista ei ole juurikaan hyötyä eläkerahastolle. Eli käytämme näitä tuloja 600 miljoonan euron edestä kasvuyrittäjyyden tukemiseen ja yliopistojen rahoittamiseen, esimerkiksi cleantech-talouden, biotalouden vauhdittamiseen sekä lainamuotoisin että avustuksellisin keinoin. Eli rakennamme uutta, tuloutamme edellisten vuosien ylijäämiä valtion budjettiin hieman tavanomaista vuotta enemmän ja rakennamme uutta. Perussuomalainen puolue myös kritisoi sitä, että myymme pörssiyhtiöiden osakkeita. No, jos ne olisivat niin pomminvarma bisnes, meidän varmaan kannattaisi ottaa lisää lainaa ja ostaa niitä lisää. Mutta en usko, että kukaan tässä salissa sitäkään haluaa.

Arvoisa puhemies! Keskustan ryhmäpuheesta: Siinä oli paljon hyviä ja kannatettavia yksityiskohtia, mutta yleisenä puheenvuorona se oli hyvin yleispiirteinen, vähän tämmöinen puolueen tavoiteohjelma -tyyppinen puheenvuoro. Tämän puheenvuoron varaan ei voi rakentaa kehyspäätöstä, tämän puheenvuoron varaan ei voi rakentaa kehyspäätöstä. Mutta kuten valtiovarainministeri tuossa totesi, minä olen sataprosenttisen varma, että keskusta tuo tämän salin käsiteltäväksi yksityiskohtaisen, momentti momentilta käsitellyn leikkauslistan ja myös menojen lisäyslistan, ja kuten olemme kuulleet, myös tämän vuoden osalta. En ole vielä kuullut tarkemmin sitä, onko tämän vuoden leikkaustavoite miljardiluokassa vai sadoissa miljoonissa, mutta sehän tuodaan tänne joka tapauksessa keskustan toimesta.

Nyt me käsittelemme siis keskustan esitystä myös seuraavalle neljälle vuodelle, ja siinä puolueohjelmatasoinen julistus ei riitä. Kuten totesin, tässä julistuksessa on paljon hyviäkin puolia, mutta ei sitä vakavuutta, mitä voisi odottaa oppositiopuolueelta, kun puhutaan Suomen tulevaisuudesta. Tässä ovat hyvin sekaisin isot asiat, pienet asiat sekä sitten ajankohtaiset asiat ja pidemmän aikavälin tavoitteet.

Olemme ihan samaa mieltä siitä, että eläkepäätös vaikuttaisi pitkässä juoksussa satoja miljoonia euroja myös valtion budjettiin. Kyllä, mutta sillä ei ole nyt juurikaan tekemistä tämän kehyskauden ajan kanssa, niin kuin jokainen meistä tietää. Tai kun te kritisoitte lapsilisien leikkausta, muistan hyvin, kun keskusta on puhunut, että elintaso voisi laskea vuoden 2009 tasolle. No, tämän lapsilisien leikkauksen jälkeen, siltä osin, se suurin piirteen onkin sillä tasolla. Tätä se käytännössä on. Puheiden ja tekojen pitää olla yhtä, eikä voi koko ajan soutaa ja huovata, soutaa ja huovata. Meiltä jokaiselta vaaditaan vastuuntuntoisuutta ja kykyä pysyä ajatuksissaan. Ei puheenvuoroja voi vaihtaa yleisön mukaan.

Arvoisa puhemies! Keskusta esitti suuria yritystukien leikkauksia. Kuten valtiovarainministerin puheenvuorossa todettiin, näitä on tehty. Mutta jos sillä linjalla halutaan jatkaa, alempien arvonlisäverokantojen nostaminen yleisen arvonlisäverokannan tasolle on yksi suurimpia yritystukien leikkauksista. Samoiten teollisuuden energiaveroleikkurin heikentäminen — se on toiseksi suurin yritystukien leikkaus. Jos tätä halutaan, niin esittäkää se suoraan. Kuulemme tietysti muitakin vaihtoehtoja, mikäli mielessänne on.

Mutta, arvoisa puhemies, hallitus on tehnyt isoja, vaikeita ratkaisuja sekä velkaantumisen taittamiseksi että Suomen rakenteelliseksi uudistamiseksi. Haluan myös yhtyä siihen joukkoon, joka on kiittänyt oppositiopuolueita erittäin hyvästä, tiiviistä ja luottamuksellisesta yhteistyöstä sote-linjausten perusteella. On meidän jokaisen yhteinen haaste saada konkreettiset päätökset niistä tämän kevään loppuun mennessä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pyydän edustajia, jotka tästä aiheesta haluavat osallistua debattiin, ilmoittautumaan nousemalla seisomaan ja painamalla V-painiketta.

Petteri  Orpo  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus on näiden viimeisten aikojen kuluessa tehnyt niitä ratkaisuja, joita oppositio on vaatinut. Me olemme koko ajan tienneet, että näitä ratkaisuja pitää saada aikaan. Meidän pitää saada valtiontalous, julkinen talous kestävälle uralle. Nyt nämä kehyksen päätökset vievät siihen suuntaan. Sote tehtiin yhdessä.

Olemme tehneet kasvupanoksia, merkittäviä sellaisia, ja tässä kehyspäätöksessä niitä tehdään lisää. Me olemme ihan varmoja siitä, että teidänkin moneen kertaan peräänkuuluttamanne eläkeratkaisu syntyy syksyllä. Jo aikaisemmin saavutettiin teidän monesti peräänkuuluttamanne maltillinen palkkaratkaisu. Eli näitä isoja megaluokan asioita, joita te olette vaatineet, on kaikkia saatu aikaan, ja tämä on merkittävä asia.

Siksi, kun katson nyt tätä keskustan puheenvuoroa ja teidän vaihtoehtoanne, en voi sanoa muuta kuin että nämä ovat pikkujuttuja, siis siihen isoon kuvaan nähden, mitä hallitus on tehnyt, mitä tekin olette vaatineet. Ne kaikki on toteutettu. Se, mitä te nyt esitätte lisää, mihin te juututte, ovat yksityiskohtia, ja niillä ei ratkaista tämän valtiontalouden isoa kuvaa.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin myös vielä jatkaa tätä keskustan tämän päivän linjaa ja tarkentaa, että oliko niin, että kun keskustan ryhmäpuheenvuorossa ei enää vaadittu tälle vuodelle lisää menosopeutus-, menoleikkauspäätöksiä, niin niitä ei todellakaan enää vaadita. Ja kun keskustan ryhmäpuheenvuorossa moitittiin työverotuksen kiristyvän ja kun se kiristyy erityisesti siellä ylimmissä ansiotuloluokissa, niin onko niin, että keskusta on vaihtanut tässä edellisten vaalikau-sien linjauksensa ja vastustaa näitä hallituksen esityksiä? Hyvätuloisimpien verotusta tältä osin ollaan valmiit nyt kiristämään.

Mutta erityinen kysymys koskee teollisuuden rakennemuutoksen jouduttamista, jota peräsitte. Onko siis niin, että te haluatte nopeammin tehdä niitä toimenpiteitä, mitä tällä hetkellä meillä teollisuus tekee työpaikkojen vähentämiseksi Suomesta, vai mikä tämä jouduttaminen tältä osin on?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä on valtioneuvoston selonteko, niin en keskustalta kysy yhtään mitään.

Pääministerille vastaisin, että minä otin tässä sosialidemokraattien slaissit esille, ja täällä kyllä kerrotaan, että valtion omaisuutta osakkeita myydään yksi miljardi, ja Valtion Eläkerahaston tuloutus on 500 miljoonaa, Valtiontakuurahaston tuloutus 100 miljoonaa. Mitä tämä tuloutus sitten tarkoittaa? Eihän se nyt ole tällä rahastolla missään nollakorkotilillä, vaan se on tuottavasti sijoitettu. Se tuottaa kuusi prosenttia keskimäärin viimeisten kymmenen vuoden aikana. Nyt, kun se tuloutetaan valtiolle, niin tämä tuotto leikkaantuu kokonaan pois. Valtio on maksanut kaksi prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikana velastaan korkoa. Tässä on 4—5 prosentin korkoero.

Tämän takia tämä ei ole kovin kannattavaa toimintaa valtiontalouden kannalta, mutta miksi näin tehdään? Kaikki me täällä salissa tiedämme, että tämä on älytöntä talouspolitiikkaa, mutta miksi tehdään? Valtiovarainministeri Urpilainen vastasi kyllä meille, että se johtuu siitä, että EU-lainsäädäntö pakottaa meidät tämmöiseen ei kovin järkevään talouspolitiikkaan. (Puhemies koputtaa) Eli voin todeta vaan, että siellä ongelma missä EU. Ja...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Anteeksi, nyt puheaika on täyttynyt.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ollaan varmasti loppukädessä aika monesta asiasta samaa mieltä. Olemme samaa mieltä siitä, että suhteellinen velkaantuminen pitää taittaa. Olemme varmasti sitä mieltä, että velaksi eläminen pitää lopettaa. Alijäämä on ollut 8 miljardin paikkeilla kolme vuotta. Olemme varmaan samaa mieltä, että pitää kuudessa vuodessa saada loppumaan se velaksi eläminen. Tasapainottaminen on mahdollista kuuden vuoden aikana. Varmasti siitäkin ollaan samaa mieltä.

Jatkuva uudistaminen: Olemme siitäkin samaa mieltä, että säästöjä, leikkauksia ei tarvita, jos me kykenemme uudistumaan. Ja niitä uudistuksia ovat tämä sote-uudistus, eläkeuudistus. Mutta se mistä me olemme selvästi eri mieltä, on se, mikä on valtiovallan rooli tämän teollisen rakennemuutoksen korvaamisessa uudella työllä ja uusilla työpaikoilla.

Minä ymmärrän sen, että kokoomus on sitä mieltä täällä, että markkinavoimat hoitavat sen. Mutta minä suunnattomasti ihmettelen sitä, että SDP ei ole sitä mieltä, että siinä olisi valtiovallalla jotakin roolia. Minun (Puhemies koputtaa) mielestä tämän uudistuksen keskeinen osa...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisa edustaja, minuutti on täynnä!

Puhuja:

...on se, että vanhaa omistusta muutetaan uuteen muotoon.

Kari Uotila /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei vasemmistoliittokaan vastusta valtion omaisuuden järkevää myymistä. Esimerkiksi Helsingin keskustassa on valtion kiinteistöomaisuutta, jota aivan hyvin voitaisiin realisoida ja muuttaa vaikka asunnoiksi. Ei kaik-kien keskusvirastojen ja ministeriöiden tarvitse olla paraatipaikoilla Helsingin keskustassa.

Mutta kuten valtiovarainministeri totesi, listattujen osakkeiden myynti, osakkeiden, jotka tuottavat osinkoa jatkuvasti enemmän kuin valtio maksaa velastaan korkoa, ei ole Ojalan laskuopin mukaan järkevää rahojen hoitamista. Sen taustalla voi olla syy, että on pakko vain kerta kaikkiaan valtionvelkaa lyhentää, mutta taloudenpidon kannalta se ei ole järkevää, ja en usko tähän perusteeseen, että se olisi myöskään valtionvelan lyhentämisen kannalta perusteltua. Elikkä tässä on myöskin edelleen mukana vähän sellaista ideologista pyrkimystä valtion omaisuuden myymiseen.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lähivuosinakaan on tuskin odotettavissa kovin helppoja päätöksiä, ja siksi on hyvä, että täällä yhdessä käydään keskustelua siitä, miten saadaan lisää rahaa valtion kassaan. Vihreät olisivat esimerkiksi valmiita edelleen kiristämään pääomaveron progressiota, mikä edistäisi verotuksen oikeudenmukaisuutta, ja olisimme samoin valmiita kiristämään kaivosveroa, mikä taas ympäristön näkökulmasta olisi oikein, ja samoin olisimme valmiita tinkimään yksityislääkäreiden Kela-korvauksista ja käyttämään saman rahan julkisen tervey-denhuollon tukemiseen. Mielelläni kuulisin, mitä muissa puolueissa ajatellaan näistä ehdotuksista. Mitä mieltä esimerkiksi keskusta on kaivosveron käyttöönotosta?

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Mielestäni on tärkeää pohtia, millaisen Suomen me näemme tämän kehyspäätöksen jälkeen. Valtiontalouden alijäämä pienenee, kestävyysvajeeseen puututaan vakaalla otteella, pysymme edelleen korkean verotuksen maana, heikommassa asemassa olevia huomioidaan, kannustetaan työntekoon ja yrittäjyyteen ja joustavuutta lisätään työmarkkinoilla esimerkiksi pienten lasten vanhemmille. Tämä on ehdottomasti tiekartta vahvempaan Suomeen, Suomeen, jolla on vahvempi ja kestävä talous. Se nyt on vain näin, hyvät kollegat, että vahva ja kestävä talous on sekä köyhän että rikkaan suomalaisen paras ystävä.

Talman! Ansvarsbärande kräver ibland tuffa beslut, beslut en slagkraftig regering nu har fattat. Arbetet är ingalunda slutfört. Det viktiga är nu att vi har en färdkarta för framtiden. Fattig eller rik, alla finländare är betjänta av en stark offentlig ekonomi.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuden puolueen hallitus, nykyään viiden puolueen hallitus, kokoontuu päättämään mittavista sopeutustoimenpiteistä, dynamiikka menee vähän samalla tavalla kuin jos esimerkiksi kuuden hengen perhe lähtee viettämään ravintolailtaa ja syömään illallista. Sanottakoon nyt vaikka, että kokonaisbudjetti on 180 euroa eli 30 euroa per henkilö. Jos joku perheenjäsen haluaa sitten syödä 40 euron edestä, se joko kaataa koko budjetin tai sitten joku toinen perheenjäsenistä joutuu syömään halvemman aterian. Keskustan esityksissä oli tosi monta hyvää ja kannatettavaa asiaa, mutta unohtui yksi tärkeä analyysi. Meillä oli kokonaisbudjetti ja raamit tiedossa, ja päästäksemme tavoitteeseen meidän oli pakko kunnioittaa toisiamme. Tämä on hallitustyössä yksi edellytys, mutta oppositiosta päin voidaan toimia samalla tavalla kuin (Puhemies koputtaa) yksineläjät, eli syödään mitä halutaan.

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Niin monta, niin monta on tielle uupunut." Tämä tulee väkisin mieleen, kun katsoo hallituksen harvenevia rivejä, ja suunta näyttää jatkuvan.

Mutta kaksi asiaa tästä selonteosta: Valtionyhtiöitten omistus. Solidiumin voitonjako valtiolle viimeisen kolmen vuoden aikana on ollut 2,3 miljardia euroa, siitä pääoman palautuksia 1,3 miljardia ja osinkotuloja, vuosittain toistuneita osinkotuloja, 1 miljardi euroa. Jos Solidiumin alla olevia osakkeita myydään enemmän, ja myydään myös muita osakkeita, sehän tarkoittaa sitä, että valtiontalouden liikkumatila kaventuu entisestään.

Ja mitä tämä selonteko tarkoittaa yksilön kannalta? Te sanotte, että te olette heikompiosaisen puolella. Kuka voisi olla heikommassa asemassa kuin vaikeimmalla työttömyysalueella elävä vaikeimmin työllistyvä työtön, ja te tarjoatte hänelle, että luovutaan kunnan velvoitteista järjestää työntekomahdollisuuksia työttömille työnhakijoille silloin kun alueen työttömyysaste on muuta maata korkeampi. Ettekö te osaa hävetä?

James Hirvisaari /m11(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen suunta on väärä, koska kansalta ei kysytä eikä sen mielipide hallitusta edes kiinnosta. Kaikki tämä on pelkkää hienosäätöä — hienosäätöä, kun tarvittaisiin aivan täysremontti tähän maahan. Alkajaisiksi irti EU:sta, maahanmuutto kuriin ja kehitysapu minimiin. Suomalaisten etu kaikessa ensin, ja sitten vasta maailmanparannusta, jos rahaa riittää. — Kiitos.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On hienoa, että se sote-hahmotelma on olemassa. Nyt on hyvin tärkeätä, että se myöskin tehdään. Se malli on todella kunnianhimoinen, ja perussuomalaiset ovat siinä mielellään mukana, ja meillä on siihen hyvää asiantuntemusta antaa. Mutta sitten tämä kuntapuoli jäi kesken. Vieläkin jäi se ihan tolkuton viiden vuoden irtisanomissuoja, ja vielä ketjutus. Te ette uskaltaneet uudistaa tätä asiaa. Ihmettelen etenkin, ettei kokoomus, joka puhuu vastuusta, pystynyt tätä ajamaan läpi.

Arvoisa puhemies! Sitten minua kyllä ihmetyttää ja hieman huolestuttaa, kuka johtaa. Kuka johtaa, kuka vie tämän kehyksen päätökseen? Te, herra pääministeri, olette lähdössä, kunnioitan sitä. Mutta SDP, teillä on tuolla teidän puolueen puheenjohtaja, valtiovarainministeri. Täällä te tuette häntä, ja tuolla tämän talon ulkopuolella suuri osa teistä kampittaa häntä. Minä en ymmärrä tätä lainkaan! Minä en ymmärrä tätä lainkaan, että jos on talouden kehyksistä kysymys, (Puhemies koputtaa) eikö sitä sitten tueta?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On pakko tähän Solidium-asiaan puuttua. Myöskin eräät ministerit ovat sanoneet, muun muassa valtion omistajaohjauksesta vastaava ministeri on tv-haastattelussa sanonut, että Solidiumia ei kannata myydä, koska se tuottaa 800 miljoonaa euroa vuodessa osinkoa. Katsokaa nyt sen yhtiön tasetta: ei siitä saa osakeyhtiölain mukaan maksaa euroakaan osinkoa, koska ei siellä ole voittovaroja. Se yhtiö on näivetetty siihen tilaan, että sieltä voidaan ainoastaan pääomia ottaa pois. Tämä on virheellinen väite.

Sitten: mikä meidän roolimme tässä teollisessa rakennemuutoksessa on? Meidän pitää asettaa niitä isoja tavoitteita. Totta kai yhteiskunnan tehtävä on lähinnä edellytysten luonti, mutta tarvitaan myöskin joissakin muutoksissa rahaa ja sen rahan olemassa olevan omistuksen muuttamista uuteen muotoon, vaikkapa sadan Outokummun (Puhemies koputtaa) kokoiseksi tavoittelevan uuden yhtiön osaomistukseksi. (Puhemies: Aika on nyt tullut täyteen!) Tämä on tämän kasvupakettimme idea.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Sipilä, te puheessanne olitte huolissanne siitä, että hallitus polttaa halkoja ja huonekaluja: minusta tuntuu, että te olette myymässä kamiinaa, kun teillä on ratkaisu lähestulkoon kaikkeen se, että myydään valtion omaisuus. En minäkään — eikä ehkä edustamani kansaliike — nyt mitenkään kaikkein kovimmin ole pitämässä valtion omistamisen kulmasta itseisarvoisesti kiinni, mutta niissä lukumäärissä tai summissa, mistä te puhutte, ja suhteessa siihen, mitä te äsken puhuitte, en tätä ymmärrä enää ollenkaan. Siis saako myydä, saako käyttää valtion varoja uuden luomiseen, niin kuin hallitus nyt esityksessään tekee?

Sitten vielä haluaisin myöskin kuulla teiltä, kun te ette puhunut sopeuttamisesta, miten te sen haluaisitte tehdä. Mitä tälle vuodelle, mitä leikkauksia, ja millä tavalla esimerkiksi, kun te olette sanoneet, että veroja ei saa korottaa, te ensi vuodelle tekisitte tämän menosopeutuksen? Lisäleikkauksia — mistä?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Voin myydä oman El Kaminani, jos se auttaa tätä keskustelua. (Naurua) Mutta mitä olisin valmis myymään? Minä olen valmis luopumaan vaikka koko Solidiumin omistuksesta, jos sen lopputuloksena on 200 000 uutta pysyvää työpaikkaa ja onnistunut teollisuuden rakennemuutos. Se on se meidän reservimme, mitä me pystymme käyttämään tähän. Ja sen lopputuloksena on uusia Outokumpuja ja uusia Rautaruukkeja ja niin edespäin. Sitä on uudistaminen silloin, kun me puhumme kasvusta, ja se on se meidän resurssimme, mikä meillä on käytettävissä. Ei meillä oikein muuta resurssia siihen ole.

Meidän pitää vain kysyä, mikä se valtion rooli tässä on ja onko sitä ylipäätänsä. Jos meillä ei ole näkymää siitä, mikä se valtion rooli on, ja ei ole näkymää siitä, miten tämä muutos tehdään, niin ei myydä sitten. Älkää ihmeessä myykö eurollakaan. (Puhemies koputtaa) Mutta jos se näkymä on, (Puhemies: Aika täynnä!) niin siinä on meillä se resurssi.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit kannattavat valtion vahvaa roolia omistajapolitiikassa ja myös teollisuuden toimintaedellytysten osalta, mutta nyt on kysymys aikajänteestä. Kun te puheessanne esimerkiksi kerroitte, että voidaan saada 90 000 työpaikkaa energiaomavaraisuudella nopeasti kasvaville energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian markkinoille, niin vuosiluku noille 90 000 työpaikalle on 2050. 36 vuoden päästä! Tässä ehtii olla yhdeksän vaalikautta ja ehkä yhdeksän pääministeriäkin siinä välissä. Tässä mielessä suomalaisten yhteisillä varoilla ei voi pelata niin pitkän ajan kestolottoa, että tässä vaiheessa muut joutuvat etsimään rahoituksen siihen, että ne tulokset tulisivat vasta tuossa vaiheessa. Sen takia minusta on syytä korostaa sitä, että kun te esimerkiksi puhutte yrittäjyyden edellytysten luomisesta, niin kaikki ne viisi toimenpidettä, mitä luettelette, ovat verovähennyksiä, siis verovähennyksiä, ja sitten te ilmoitatte, että verotusta ei kuitenkaan voida kiristää, eli ei voida hankkia niitä tuloja, millä näitä teidän esityksiänne rahoitettaisiin.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin vieläkin kaipaan niitä konkreettisia lukuja: mitä leikkauksia tältä vuodelta — koska te olette niin sanoneet — ja sitten ensi vuodelta, miten te kohdentaisitte nyt sen 1,6 miljardia sopeutuksena, jonka te siis tänään kuittasitte puheessanne? Jos veronkorotuksia ei tehdä, mistä lisäleikkaukset? Ja kun te ette hyväksy kaikkia niitä leikkauksia, joita hallitus on kehyksessä päättänyt, niin teidän täytyy myöskin kertoa niiden vaihtoehtoiset leikkaukset.

Toinen asia on se, että me olemme samaa mieltä siitä, että tulevaisuudessa Suomi, hyvinvointivaltio ja -yhteiskunta, pärjää vain ja ainoastaan, jos me saamme kasvun liikkeelle. Siitä olemme samaa mieltä, ja siihen tarvitaan myöskin valtion panostuksia. Mutta niitä on tehty. Meillä on tehty satojen miljoonien eurojen panostuksia yritysten kasvurahastoihin, jotka vivuttamalla voivat nousta sinne miljardiluokkaan, josta te puhutte. On helppo sanoa, että myydään vaikka koko Solidium, me saamme 200 000 työpaikkaa. Mutta nyt mielellämme kuulisimme myöskin, mitkä ovat niitä konkreettisia ideoita ja mistä se (Puhemies koputtaa) korvaava sampo sitten löytyy. Pelkkä hyvä toive ei riitä.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä ovat poimintoja eri toimialojen omista suunnitelmista. Esimerkiksi tämä energiaomavaraisuuden nostaminen: siellä löytyy myöskin luku 30 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 mennessä, joka on pikkuisen lähempänä jo. Ja Suomen biotalousstrategiassa, joka on työn alla, on 100 000 työpaikkaa tavoitteena noin kymmenen vuoden päähän. (Ben Zyskowicz: Kukas näitä estääkään?)

Sitten matkailuelinkeino on omissa tavoitteissaan asettanut vuoteen 2020 mennessä 40 000 uutta työpaikkaa, joista 10 000 on jo toteutunut. (Ben Zyskowicz: Kuka estää?) 30 000 työpaikkaa on syntymässä siellä. Meidän pitää kysyä, mikä estää, että nämä syntyvät. (Ben Zyskowicz: Niin!) Seuraavaksi kysytään, mikä on valtiovallan rooli siinä sen esteen poistamisessa. Ja jos se on rahoitus, raha, (Puhemies koputtaa) niin voidaan käyttää tätä pottia, mikä on meidän ainoa resurssimme, liikkuva osamme tässä. (Välihuuto)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Seuraavaksi valtiovarainministeri Urpilainen, 2 minuuttia paikalta.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Nyt on pakko puuttua tähän keskusteluun. Tänään me keskustelemme, edustaja Sipilä, valtion talouden kehyksistä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Se on se keskustelunaihe.

Me olemme täysin samaa mieltä siitä, että valtiolla tulee olla rooli teollisuuden rakennemuutoksen keskellä. Tämä hallitus on luonut kasvurahastot, joita on pääomitettu noin 200 miljoonalla eurolla. Sen lisäksi me olemme luoneet nyt kasvupaketin, johon käytämme 600 miljoonaa euroa valtion rahaa. Me olemme tehneet useita työllisyyslisäbudjetteja, joilla me vahvistamme infraa ja sitä kautta luomme talouden kasvulle edellytyksiä ja myöskin uudelle elinkeinotoiminnalle kuten myöskin yhteisöveron laskulle.

Mutta nyt on kysymys, edustaja Sipilä, siitä, mihin valtion menoja käytetään, mistä valtion tulot muodostuvat seuraavan neljän vuoden aikana. Te puhutte nyt hienoista, visionäärisistä tavoitteista, joista me kaikki täällä salissa olemme samaa mieltä. Mutta te ette vastaa siihen olennaiseen kysymykseen, mistä keskusta säästää, mistä keskusta ottaa lisää verotuloja valtiolle. Kun te olette sanonut, että te haluatte tehdä sellaisia säästöpäätöksiä, jotka hillitsevät velkaantumista jo tänä vuonna, niin en ole kuullut yhtään konkreettista esitystä teiltä. Te olette käyttänyt suurieleisesti puheenvuoroja, joissa te kerrotte, että verotusta ei tulisi enää ollenkaan kiristää, että meidän kokonaisveroaste on liian korkea. Mitkä veronkorotukset te jättäisitte nyt tekemättä? Jättäisittekö tekemättä solidaarisuusveron korotuksen kaikista suurituloisimmille suomalaisille?

Nyt konkretiaa ja tähän kehyspäätökseen sen sijaan, että maalailemme suurella pensselillä 50 vuoden päähän.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä kehyskeskustelun yhteydessä pitää pystyä keskustelemaan myöskin talouskasvusta, työllisyydestä (Välihuutoja), työttömyyden voittamisesta ja tulevaisuudesta.

Esimerkiksi me olemme arvostelleet erityisesti yhtä osaa, yhtä leikkausta — lapsilisiä, 110 miljoonan leikkausta. (Ben Zyskowicz: Sillä ne työpaikat luodaan!) Me olemme tarjonneet tilalle oppivelvollisuusiän nostamisesta luopumista, joka Kuntaliiton laskelman mukaan julkiselle taloudelle on noin 110 miljoonaa. (Välihuutoja) Antakaa perheiden päättää, miten järjestävät hoitonsa. Kotihoidon tuki -päätöksen peruminen on noin 80 miljoonaa euroa saman tahon laskelmasta. (Ben Zyskowicz: Vajaa 100 miljoonaa!) Yritystuista olemme valmiita keskustelemaan ja hakemaan sinne uusia ratkaisuja. Yrityspalveluverkostossa on 250 miljoonaa, kuntien osuutta noin 100 miljoonaa, valtionosuutta. Varmasti siinäkin tehostamista on, kun kysytään (Puhemies koputtaa) yrittäjiltä.

Sitten, jos välttämättä halutaan veroilla (Puhemies: Ja nyt aika on tullut täyteen!) tämä lapsilisäpäätös korvata, niin nostetaan 45 senttiä sitten sen tupakkiaskin hintaa. Siitä on ilmeisesti… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Puhemies Eero Heinäluoma :

Pääministeri Katainen, 2 minuuttia, olkaa hyvä.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Tämä valtion omaisuuden myynti on ihan varmaan kivaa, mutta kun keskusta on myynyt koko omaisuuden moneen kertaan moneen eri tarkoitukseen. (Eduskunnasta: Ei muuten ole!) Jos haluaa päästä vastuuseen ja rakentamaan Suomea, silloin ei kannata keskittyä vain yhteen osa-alueeseen, valtion omaisuuden myyntiin. Pitää ottaa koko paketti, myös ne haastavat ja vaikeat asiat. Tässä tilanteessa ei voi juosta karkuun vaikeita asioita.

Täällä ovat useat ihmiset moneen kertaan pyytäneet keskustaa kertomaan, kun teillä on se linja, että ei senttiäkään veronkorotuksia — anteeksi, nyt pitää korjata: 45 senttiä tupakkaveron korotus. Se on ainoa veronkorotus, minkä keskusta hyväksyy kehyskaudelle. Keskustan puheenjohtaja on todennut, että tupakkaveron 45 sentin korotus on ainoa veronkorotus seuraavalle kehyskaudelle.

Te olette todenneet, että tämän vuoden puolella pitää tehdä menoleikkauksia. Edustaja Pekkarinen, kertokaa edes te, kuinka suuria menoleikkauksia tälle vuodelle.

Sitten, se loppu miljardimäärä, kertokaa se ihan konkreettisesti. Me voimme hienosäätää kasvupakettia mihin suuntaan hyvänsä, mutta kun 600 miljoonan euron satsaukset kasvuyrittäjyyteen, yliopistoihin ovat teille yhtä kuin ei mitään, niin silloin on pakko kysyä kyllä, väistelettekö te aidosti vaikeita asioita. Te ette uskalla kertoa budjettisopeutuksesta, ette uskalla kohdistaa omaa mielenkiintoanne niihin kaikkein vaikeimpiin kysymyksiin, jotka on joka tapauksessa vastuullisten päättäjien tehtävä, ennen kuin meillä on ne 200 000 uutta työpaikkaa.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Te tilasitte kehysriihen alle professoreiden selvityksen 21.2., jossa sanotaan: "Ennakoitavissa olevat julkiset menot eivät ole kestävästi rahoitettavissa nykyisillä veroasteilla. Verotuksen kiristämiseen ei kasvutavoitteen takia ole varaa." Minä kysyn teiltä, arvoisa pääministeri: emmehän me nyt tällä tiellä voi olla? Bruttoveroasteen nostaminen on vaarallinen tie.

Onneksi tässä teidän päätöksessänne pääosa oli säästöjä ja bruttoveroaste näyttäisi taittuvan kahden vuoden päästä. Olen siitä tyytyväinen. Olen tyytyväinen myöskin siitä, että tämä taso, 1,6 miljardia, on oikea. (Välihuutoja) Jos pitää veroja korottaa, niin minun täytyy myöntää se, että tämä on aika oikeudenmukaisesti tehty, aika keskustalainen malli, miten näitä veroja on tehty. (Ben Zyskowicz: Säästöjä pöytään!) Täytyy sekin myöntää. (Puhemies koputtaa) Mutta säästöjä... (Ben Zyskowicz: Pöytään!)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Katainen, 1 minuutti paikalta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Suuret kiitokset edustaja Sipilälle, että kyllähän tässä, kun vähän jumpataan, päästään ihan yhteiseen ymmärrykseen.

Täytyy vain sanoa sitä, kun te soudatte ja huopaatte, soudatte ja huopaatte. Valtion omaisuus on myyty jo moneen kertaan erilaisiin tarkoituksiin. Veroja ei ole teidän mielestänne saanut nostaa senttiäkään, äsken sai 45 senttiä nostaa tupakkiveroa, ja nyt te sanotte jo, että tämä veronkorotuslinja on periaatteessa ihan ok. Tämän meidän leikkaus- ja sopeutuspäätöksen perusajatus oli se, että kaikki ovat talkoissa mukana. Kun kaikkein suurituloisimmat ihmiset eivät saa etuuksia, silloin he ovat mukana ainoastaan silloin, kun jäädytetään suurituloisimpien palkkaverotusta. Silloin he ovat tässä paketissa mukana.

Eihän tästä nyt tule mitään, jos jatkuvasti soudetaan ja huovataan ja soudetaan ja huovataan. Puhutaan oikeista asioista. Valtion tulevaisuuden ratkaisu tarkoittaa kasvusatsauksia yrittäjyyteen, yliopistoihin, mutta se tarkoittaa myös sitä, että ennen kuin ne 200 000 työpaikkaa on tehty, meidän pitää saada velkaantuminen taittumaan, ja silloin me tarvitsemme, valitettavasti, veronkorotuksia ja menoleikkauksia.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee opposition... muiden oppositiopuolueiden (Naurua) vaihtoehtoja, täytyy todeta, että hyvä, että täällä on aito vaihtoehto leikkauslistalle.

Edustaja Sipilä on valmis myymään tämmöiseen Wincapita-tyyppiseen uhkapeliin koko valtion omaisuuden. Edustaja Soini on ollut sitä mieltä, että helposti ensi vuonna olisi 1,5—2 miljardia leikattu kunnilta, terveydenhoidosta, koulusta, ja nyt hän vaatii, että tavallisten kuntatyöntekijöiden asemaa heikennetään.

Sen sijaan, arvoisa puhemies, me suhtaudumme kriittisesti näihin leikkauksiin. Ne olivat ylimitoitettuja. Niitä tehtiin enemmän kuin tehtiin veronkorotuksia. Jos esimerkiksi osinkoverotusta olisi korotettu, solidaarisuusveroa olisi korotettu myös ensi vuonna, niin sillä oltaisiin saatu jo yksistään kasaan melkein sellainen paketti, jolla oltaisiin voitu estää lapsilisien leikkaaminen sekä työttömiltä, eläkeläisiltä ja opiskelijoilta leikkaaminen. Tämä oli, pääministeri, arvovalinta. Mieluummin leikataan näiltä ryhmiltä (Puhemies koputtaa) kuin korotetaan suurituloisten verotusta.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan ensiksi olisi tietysti pidettävä huolta siitä, että nykyiset työpaikat säilytetään. Siinä hallituksella on parantamisen varaa. STX ja Rauma ei mennyt niin kuin piti.

Mitä tulee tähän kuntahommaan, se on loistavaa: sote-päätös pystyttiin tekemään. Mikä ihme on, ettei tätä kuntapäätöstä pystytä tekemään? Ei metallipajassa ole mitään viiden vuoden irtisanomissuojaa. Ei missään normaalin yksityisen sektorin puolella ole mitään viiden vuoden irtisanomissuojaa, saati ketjutusta. Se, että se suoja otetaan pois, ei merkitse, että kenellekään annetaan potkut. Mutta kysykää kouvolalaisilta. Siellä oltiin tässä mallissa viisi vuotta, ja kun mitään ei tehty, niin sen jälkeen 600 ihmistä sai potkut. Älkää tehkö tällaista virhepolitiikkaa!

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tämä into siellä osassa oppositiota näyttää olevan niin iso tähän kuntatyöntekijöiden irtisanomiseen... (Anssi Joutsenlahti: Suojan poistamiseen! — Eduskunnasta: Ei todellakaan!) — On saivartelua se, että poistetaan suoja mutta ketään ei irtisanota. Miksi tarvitsee poistaa suoja, jos ei ole tarvetta irtisanoa ketään? Silloin ei ole mitään ongelmaa olemassa tässä nykyisessä suojassa.

Kyllä tässä pitää olla rehellisiä, niin kuin valtiovarainministeri totesi, ja sen takia pitää osata suhteuttaa asioita. Kun mennään sinne lapsiperheen arkeen, niin jos te kerrotte, että ei saa ottaa 8:aa euroa kuukaudessa pois mutta siltä lapsiperheen isältä tai äidiltä voidaan ja pitäisi ottaa kuntatyöpaikka pois, niin kyllähän tässä puhutaan aivan erilaisista asioista.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö Kouvolan esimerkki, edustaja Soini, osoita juuri sen, mitä tarkoittaa, jos luovutaan tästä kuntatyöntekijöiden — tavallisten laitoshoitajien, tavallisten päivähoidossa lapsia hoitavien, kouluissa työskentele-vien, sairaanhoitajien — suojasta? 600 on irtisanottu Kouvolassa välittömästi, kun tämä loppui. Tätäkö perussuomalaiset todella haluaa? Suuria irtisanomisia kunnissa, niiden ihmisten irtisanomisia, jotka omilla käsillään huolehtivat niistä meidän keskeisistä palveluista, joita me haluamme puolustaa? Ei sellaista puoluetta ainakaan työväenpuolueeksi voi kutsua, joka haluaa, että kunnista laitetaan tavalliset pienipalkkaiset työntekijät kilometritehtaalle.

Lenita Toivakka /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on nyt syytä keskittyä tähän isoon kuvaan, edustaja Sipilä. Koko Suomi on odottanut hallitukselta päätöksiä tässä vaikeassa taloustilanteessa, ja niitä on tehty. Tämä on jo neljäs kerta, kun hallitus sopeuttaa, ja yhteensä on tehty lähes 7 miljardin edestä valtava määrä tekoja. Tässä ovat vain nämä tämän kevään päätökset. Siellä ei ole pelkkää lapsilisää eikä muuta, tämä pitää sisällään runsaasti myös kasvupanostuksia.

Mutta minä haluaisin tietää, haluaako keskusta ottaa lisää velkaa vai vähentää sitä. Vielä jokunen aika sitten te halusitte 7—8 miljardin velan kuitata suhteellisen lyhyessä ajassa. Mitään keinoja me emme ole siihen kuulleet. Samaan aikaan teidän eduskuntaryhmänne esittää uusia menoja, ja me olemme jotenkin epätietoisia siitä, mikä on keskustan talouslinja. Tänään te puhutte siitä, että kasvulla ja omaisuuden myynnillä saadaan itse asiassa velka lähestulkoon taittumaan. Mitään konkreettisia meno-, säästö-, veronkorotusesityksiä talouden vakauttamiseksi pitkällä tähtäimellä (Puhemies koputtaa) tai lyhyellä tähtäimellä emme ole teiltä kuulleet.

Jari Lindström /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tosiaankin ymmärtääkseni me keskustelemme nyt siis tästä hallituksen viimeisestä suuresta päätösesityksestä, ja sen jälkeen on niin kuin kaikki taputeltu ja homma on kunnossa.

Hallituksen toimintaa pitää tarkastella hallituksen omien tavoitteiden pohjalta ja niihin peilaten. Hallitus tavoitteli velkaantumisen taittamista. Ennustetaan, että se kääntyy laskuun ei tällä hallituskaudella vaan vasta seuraavalla hallituskaudella — siis ennustetaan. Työttömyys oli 7,8 prosenttia, kun aloititte. Sen ennustetaan olevan ensi vuonna yli 8 prosenttia: 8,3. Rakenneuudistuksista suurimmassa osassa on vasta raamit olemassa. Se työ on siis pahasti kesken. Ymmärrän täysin, että eurokriisi, rakennemuutos ja kaikki nämä eivät ole teidän vikanne, ne ovat yleisen maailmantilanteen vika, mutta työ on pahasti kesken.

Yhteisöverosta sanoisin tässä: Mitä on saatu tällä 4,5 prosentin yhteisöverolla? Se, että Suomen suurin yhteisöveron maksaja Nordea kiitti äsken hallitusta potkaisemalla 300 henkilöä pihalle. Onko tämä onnistunut ratkaisu?

Kimmo Tiilikainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On vastuunkantoa ja sitten on kokoomuslaista vastuunkantoa. Suomi on hyvä maa, mutta kun tapaa ihmisiä eri puolilla maata, heillä on monia huolia. Ihmiset miettivät työpaikkojensa tulevaisuutta. Työttömyys on joissain maakunnissa jo lähes 20 prosenttia, ja tilanne pahenee. Eriarvoisuuden kasvu huolestuttaa myös, ja teidän leikkauksenne kohdistuvat kipeästi pienituloisiin. Lapsilisistäkin leikkaatte. Velkaantuminen huolestuttaa kansalaisia, ettekä te ole saaneet sitä taittumaan.

Monilla ministereillä on henkilökohtaisia suunnitelmia, ja toivon teille kaikkea hyvää, mutta vaikka, pääministeri, te lähdette, niin ongelmat jäävät, ja tämä kehyspäätös osoittaa, että hallituksella ei ole suunnitelmaa Suomen suunnan kääntämiseksi, uusien työpaikkojen riittäväksi luomiseksi. Pelkät leikkaukset eivät auta. Tarvitaan valtiovallan jämeriä toimia kasvun käynnistämiseksi. (Puhemies koputtaa) Meillä on suunnitelma, jonka puheenjohtaja Sipilä... (Puhemies: Aika on täynnä!)

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se on hyvä, että keskustan taholta on kerrottu, että 2020-luvulla Suomessa on töitä. Mutta aivan kuten Tiilikainen tässä sanoi, tilanne on tällä hetkellä se, että monilla työpaikoilla taistellaan siitä, että työpaikat säilyisivät, ja silloin aivan avainasia on se, että toimintaympäristö on kunnossa. Jos näitä päätöksiä ei olisi pystytty tekemään, mitä nyt on tehty, olisi luottoluokituksen menettäminen ollut lähellä. Siitä olisi seurannut korkojen kasvu, ja se olisi ajanut todella vaikeaan tilanteeseen monet yritykset ja vaarantanut monia työpaikkoja.

On erittäin tärkeätä se, että yksikkötyökustannuksiin on pystytty maltillisella tupolla vaikuttamaan. Se ei ehkä vielä riitä, mutta se on askel oikeaan suuntaan. Yhteisöveron alennus, energiaveroleikkurista kiinni pitäminen ovat juuri sellaisia toimia, jotka nimenomaan tässä tilanteessa auttavat säilyttämään työpaikkoja, ja on paljon helpompaa säilyttää työpaikkoja kuin luoda uusia, vaikka uusiakin toki tarvitaan, ja pitkässä juoksussa niitä varmasti tulee sieltä biotalousstrategian puolelta.

Jukka Gustafsson /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni on keskustalta historiallinen virhe vastustaa oppivelvollisuusiän nostoa. Minusta on ennätyksellisen lapsellista, että puolue, jolla on kunniakas perinne sivistys- ja koulutuspolitiikassa, kehtaa asettaa oppivelvollisuusiän noston vasten lapsilisien nostoa.

Minä teen kysymyksen näin: Kuuluuko lasten vanhemmille vastuu lapsista? Kuuluuko yhteiskunnalle vastuu lapsista? Tässä järjestyksessä kuuluu. Emme me voi antaa 16-vuotiaan lapsen tehdä yksin päätöstä puolen miljardin, miljoonan euron päätöksestä. Semmoiseen päätökseen ei ole oikeutta edes meidän pääministerillä tai valtiovarainministerillä. Se tarkoittaa sitä, että lapsi äänestää itsensä pois yhteiskunnasta, omasta kehityksestään. Sen takia sosialidemokraatit ja hallitus haluavat oppivelvollisuusiän (Puhemies koputtaa) noston, etteivät tuhannet lapset vieraannu ja syrjäydy yhteiskunnasta.

Tuomo Puumala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Arvoisa valtiovarainministeri, haluan onnitella teitä siitä, että puheenjohtajakampanja on avattu nyt näköjään myös täällä eduskunnan istuntosalissa. Mutta palataan tähän rehellisyyteen. Aloititte puheenvuoronne erittäin hyvin ja tärkeästi siitä. Päätitte myös puheenvuoronne siihen.

Minulla on tässä, valtiovarainministeri, kädessäni työsopimus, jonka te olette allekirjoittanut. Se oli sosialidemokraattien vaalimainos. Siinä todetaan, että tavoitteena on 100 000 uutta työpaikkaa ja se, että myös valtiontalouden tasapainotus ja velkaantuminen hoidetaan tällä vaalikaudella. Te sanotte, että jokaiselle nuorelle tulee työ-, koulutus- ja harjoittelupaikka. Sanotte "ei" arvonlisäveron korotukselle, "ei" energiaverojen nostolle. Sanotte, että lapsiperheiden toimeentuloa parannetaan. Nyt kaikki nämä lupaukset on petetty yksi kerrallaan. 561 558 ihmistä laittoi nimensä tähän teidän nimenne viereen (Puhemies koputtaa) ja antoi äänen. (Puhemies: Aika on tullut täyteen!) Kysyn nyt kuluttajansuojan perään.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä viiden vuoden irtisanomissuojasta. Minä olen 40 vuotta työskennellyt peruskunnassa ja kuntayhtymässä. Ymmärrän tämän perussuomalaisten esityksen tästä viiden vuoden irtisanomissuojasta sellaiseksi, että niillä työpaikoilla, missä tarvitaan käsiä — vanhainkodit, päiväkodit, sairaalat ja näin pois päin — jatketaan töitä entiseen malliin. (Paavo Arhinmäki: Miten Kouvolassa kävi?) Mutta kun yhdistetään kuusi kuntaa, kuusi kunnanjohtajaa, kuusi kamreeria, kuusi kunnansihteeriä, kulttuuritoimen johtajia, teknisiä johtajia ja muita ja heidän apulaisensa, tämä hallinto maksaa hunajaa ensimmäisinä vuosina. Tässä on tarkoitus, että nämä fiksut miehet, päällystö, peruskunnissa katselevat itselleen sopivia töitä sen viiden vuoden kuluessa. Ei tässä tämän pahemmasta asiasta ole kysymys.

Johanna Karimäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En ole kuullut tässä keskustelussa yhtään timanttista, selkeää ehdotusta oppositiolta, kuinka tasapainottaa valtiontaloutta kestävästi. Kehysriihipaketti on osin kipeä, mutta vihreät ovat hyväksyneet sen, koska se sopeuttaa valtiontaloutta ja luo uutta kasvua esimerkiksi vihreän talouden kautta ja samalla pienituloisten veronalennukset auttavat köyhiä perheitä.

Mutta totta on se, että leikkaukset lapsilisiin herättävät kysymyksiä ja ihmetystä. Moni lapsiperhe turvautuu toimeentulotukeen. Mutta kun lapsilisä on sellaista tuloa, joka leikkautuukin pois toimeentulotuesta, niin mietin, voisiko hallitus jatkovalmisteluissa pohtia sitä, että tekisimme muutoksia tähän, että lapsilisä ei näiltä kaikkein köyhimmiltä leikkautuisi toimeentulotuesta pois.

Stefan Wallin /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen toimintakyvyttömyydestä tai uusista vaaleista puhuminen on todella outoa puhetta juuri tässä tilanteessa, jossa hallitus on pystynyt päättämään vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti kehyksistä, vieläpä rakennepaketista, ja kaikki tämä erittäin haastavassa maastossa. Tuntuu siltä, että tällä puhdilla voisi syntyä lisää vastuullisia ja oikeudenmukaisia päätöksiä, mutta aika taitaa loppua kesken, kun nuo eduskuntavaalit tulevat ikään kuin vähän tielle. Kysyn kuitenkin pääministeriltä: mitä kaikkea hyvää tämä hallitus olisi vielä voinut maallemme tehdä? (Naurua)

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ihan tarkennan sen verran Kouvolan tietoja, kun viimeksi eilen siellä sain käydä: Se on totta, että Kouvolassa on ollut yt-neuvottelut, ja se on totta, että kun nämä kaikki kunnat yhdistettiin, niin oli paljon työntekijöitä. Irtisanomisten määrä eilisellä tiedolla oli 13. 13 henkilöä, työntekijää on irtisanottu. Ei 600:a, niin kuin täällä... (Jukka Gustafsson: Mutta perussuomalaiset olisivat!) — Ehkä perussuomalaiset olisivat irtisanoneet 600. — Mutta Kouvolasta on irtisanottu 13 henkilöä. (Jouni Backman: Ei ole tarvetta!) — Ei ole tarvetta. — Ja jos taloustilanne olisi säilynyt sellaisena kuin se silloin viisi vuotta sitten oli, niin ei olisi tarvetta siihenkään. Työpaikkojen vähentyminen alueelta, verotulojen vähentyminen on johtanut tähän tilanteeseen. Ja siitä syystä koko kehyspäätöstä ajatellen oli hyvä, että tässä kohtaa ei tarvinnut enää valtionosuuksiin koskea, sillä se olisi tullut myöskin kunnille ja kuntien kautta palveluille hyvin raskaaksi ja lapsiperheille (Puhemies koputtaa) arvonlisäveron osalta.

Lea Mäkipää /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä vaiheessa kun käsitellään tätä nivaskaa, niin meillä on vain raamit, vaikka hallitus puhuu mitä, on sopeutuksesta, rakenneuudistuksesta ja sotesta. En tiedä yksityiskohtaisesti. Varmaan loppuvuodesta tiedämme, mitkä ovat soten raamit, mitä se maksaa, mitä se tarkoittaa jokaiselle kansalaiselle. Eli vaikuttavuus puuttuu vielä, täällä ei ole konkretiaa annettu, niin että on turha puhua, kuka tässä nyt on oikeassa tai väärässä.

Mutta sitä kyselen, kun hallitus on kaikesta aina vastuussa: Kaikissa muissa EU-maissa paitsi Suomessa investoinnit ovat kasvaneet, yksityinen kulutus on kasvanut ja vienti kasvanut. Kysyn: missä on hallituksen vika, koska Suomessa ei ole käynyt näin? En tämän enempää halua sanoa, mutta sen myös haluan sanoa, että ei hallituskaan täysin viisas ollut viime keväänä, kun yritysvero (Puhemies koputtaa) annettiin suuryrityksille ja mitään investointeja nämä suuret yritykset eivät ole antaneet, päinvastoin nyt meillä on (Puhemies: Jaha, nyt taitaa olla aika täynnä!) toive, että pienet ja keskisuuret yritykset jotain tämän maan pelastamiseksi tekevät.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Yleisesti hallituksen kehyspäätöksestä sanoisin, että tärkeätä oli se, että kokonaisuus oli riittävä ja uskottava. Kun olen katsonut julkista keskustelua, näyttää siltä, että kaikki mahdolliset eturyhmät moittivat, joten päätökset ovat osuneet aika lailla kohdalleen.

Konkreettisesti: Keskusta on sanonut, että ensi vuoden sopeutus 1,6 miljardia on kokoluokaltaan oikea. Sitten on sanottu, että veroja ei olisi pitänyt kiristää, joten se tarkoittaa 700 miljoonaa enemmän säästöjä. Nyt on kysytty Sipilältä, mistä ensi vuonna 700 miljoonaa euroa enemmän olisi keskusta leikannut. Hän ei ole vastannut. Pekkarinen ei ole vielä saanut mahdollisuutta vastata, joten minä kysyn ministeri Urpilaiselta: voitteko luottamuksellisuutta rikkomatta kertoa, mitä asioita oli pöydässä sellaisina menoleikkauskohteina, joista tämä 700 miljoonan euron säästö ensi vuonna olisi voitu ajatella saatavan?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Olitteko, edustaja Pekkarinen, pyytänyt puheenvuoroa? — Olkaa hyvä. (Naurua)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Kunnioittaen, arvoisa puhemies, vielä sitä kysytte! Olin sen pyytänyt.

On se aivan uskomaton tarina, tämä keskustelu, että täällä hyökkäyksen kohteeksi on joutunut ainoa ihan tähän tilanteeseen riittävän konkreettinen selkeä kasvun ohjelma, jonka keskustan puheenjohtaja Sipilä on täällä esitellyt. Se on aivan riittävän konkreettinen siihen tarpeeseen, missä nyt katsotaan vuosiksi eteenpäin. (Ben Zyskowicz: Ensi vuoden säästö?) — Minä kysyn, edustaja Zyskowicz, myöskin teiltä: Kuka sen on sanonut, että suomalaisten pitää tyytyä siihen, että kolmatta vuotta Suomen kansantalouden kakku supistuu, että vienti supistuu, että työttömyys kasvaa kymmenillätuhansilla ihmisillä joka vuosi? Miksi suomalaisten pitää tyytyä tähän?

Keskustan vaihtoehto lähtee siitä, että nyt tarvitaan aitoa, vahvaa kasvua, ja niistä eväistä, jotka nyt ovat padassa, se kasvu ei synny. Silloin kun tauti on kova, silloin tarvitaan kovat lääkkeet, silloin tarvitaan vahvaa valtiota, ja vahvan valtion on tultava mukaan nimenomaan niissä markkinapuutteissa — me olemme markkinataloutta (Puhemies koputtaa) kannattava puolue — niissä markkinapuutteissa, joita kentällä, markkinoilla syntyy, yritysten rahoituksessa... (Puhemies: Aika on tullut täyteen!)

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En pettynyt lainkaan odottaessani, että edustaja Pekkarinen osaa vastata, mutta petyin siinä, että hän ei edes yrittänyt vastata kysymykseen. Kysyin, mikä olisi ensi vuonna — ensi vuonna, edustaja Pekkarinen — se 700 miljoonan euron lisäsäästö, jota keskusta vaati. Te sanoitte, edustaja Pekkarinen, että kasvuohjelmalla saadaan kasvua, lisää verotuloja ei tarvita. Uskotteko te nyt itsekään, että tällä edustaja Sipilän esiin tuomalla toivotaan toivotaan -ohjelmalla saadaan ensi vuodeksi sellaista kasvua, ensi vuodeksi sellaisia verotuloja lisää, että ensi vuonna se olisi ilman mitään veronkorotuksia korvannut ne 700 miljoonan euron säästöt, jotka teidän pitäisi nyt esittää?

Eli, herra puhemies, edustaja Sipilä on sanonut, että 1,6 miljardia ensi vuodelle on oikea kokoluokka mutta se olisi kaikki pitänyt tehdä menosopeutuksena. Kun hallitus teki sen 700 miljoonan euron edestä veronkorotuksilla, kysyn vielä, ministeri Urpilainen, minkälaiset asiat olivat pöydässä, josta se (Puhemies koputtaa) 700 miljoonaa olisi voitu ajatella ottaa?

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä varmistin äsken edustaja Sipilältä, minulla on tapa käydä aina nuo keskustan paperit aika tarkkaan läpi: missä on se väite, että me emme kannata minkään verotuksen kiristämistä? Puheenjohtaja Sipilä on sanonut, että bruttoveroastetta ei saa kiristää. Minä jaan sen näkemyksen, ja siihen päästään silloin, jos me saamme talouden kasvuun, tuloedellytykset siihen, että ei tarvitse välttämättä kiristää. Niin kuin täällä edustaja Sipiläkin on sanonut, keskusta kannattaa suurin piirtein näitä linjauksia, mitä tähän on pohjaksi esitetty. Mutta näidenkin leikkausten ja näidenkin veronkorotusten sisällä, ennen kaikkea leikkausten sisällä, on sellaisia kohdennuksia, joita keskusta ei voi kaikkia hyväksyä. Siitä lapsilisien leikkaus on oiva esimerkki, oppivelvollisuusiän jatkaminen sitten toiselta puolelta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen, minä olin jo niin kohtuullinen teitä kohtaan, että en pyytänyt teitä kertomaan, mistä leikataan se plus 100 miljoonaa tai 110 niistä lapsilisistä, koska minä ajattelin, että te suunnilleen laitoitte päittäin lapsilisäleikkauksen, oppivelvollisuusiän korottamisen ja kotihoidon tuen uudistuksen perumisen. Silloin jäätiin siihen 700 miljoonaan. Me kaikki muut tässä salissa, edustaja Pekkarinen, olemme kuulleet, kun puheenjohtaja Sipilä on sanonut, että veronkorotuksilla ei pitäisi lainkaan sopeuttaa. Se tarkoittaa sitä, että sopeuttaa pitäisi menoleikkauksilla. Hallitus sopeutti 700 miljoonan veronkorotuksilla ensi vuonna, ja nyt teidän pitää kertoa, edustaja Pekkarinen tai edustaja Sipilä tai joku muu keskustan ryhmästä, ehkä aina sanavalmis edustaja Puumala, mistä te sen 700 miljoonaa ensi vuonna lisää otatte.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Halusiko joku vastata tähän? Edustaja Pekkarinen, olkaa hyvä. (Martti Korhonen: Ei kai!)

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Korhonen rauhoittuu, sanon vielä kertaalleen: keskustan puheenjohtaja on sanonut, että bruttoveroaste ei saa nousta. Jos siellä toisin sanotaan, toivon, että edustaja Zyskowicz siitä sanoo. Me lähdemme siitä, että sillä talouden linjauksella, minkä me olemme tehneet, talouskasvu ensi vuonna ei ole nolla pilkku jotain vaan reippaasti suurempi, ja sen aikaansaamiseksi me näemme, että tarvitaan vahvaa valtiota, joka on poistamassa niitä yritysten sekä oman pääoman ehtoisen rahoituksen pullonkauloja että lainarahoituksen pullonkauloja, ja siihen me sijoitamme 1,9 miljardia siitä, kun hallitus aikoo myydä valtion omaisuutta. Nyt siitä vain 600 miljoonaa laitetaan erinäköisiin ikään kuin kasvua parantaviin toimiin, joita toisaalta leikataan. Me nimenomaan siitä erästä käytämme sen uuden kasvun aikaansaamiseksi, niin että ensi vuoden kasvulukemat ovat jotain muuta kuin nolla pilkku jotain, niin kuin hallituksen paperit sanovat.

Puhemies Heinäluoma:

Seuraavaksi ensin ministeri Urpilainen, 2 minuuttia, sitten pääministeri Katainen, 2 minuuttia.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Nyt on pakko kommentoida edustaja Pekkariselle: Te olette pitkän linjan ministeri. Te olette istunut lukemattomissa budjettineuvotteluissa ja myöskin kehysriihineuvotteluissa ja tiedätte, että aina valtion budjetti, kuten myöskin kehykset, laaditaan valtiovarainministeriön kasvuennusteen pohjalle, ei keskustan kasvuennusteen pohjalle (Mauri Pekkarinen: Ei, mutta me laaditaan oma!) eikä minkään muunkaan poliittisen liikkeen kasvuennusteen pohjalle. Me emme voi rakentaa Suomen talouspolitiikan linjaa satujen varaan, vaan meidän täytyy rakentaa se sen ennusteen varaan, jonka ministeriön virkamiehet virkavastuulla meille tekevät.

Näin ollen, jos me haluamme tätä logiikkaa seurata, jonka edustaja Zyskowicz tässä aikaisemmin kuvasi, se tarkoittaa silloin sitä, että mikäli ensi vuonna ei tehtäisi veronkorotuksia — hallitushan on esittänyt, että suurituloisten verotusta kiristetään — meidän pitäisi tehdä 700 miljoonaa euroa enemmän leikkauksia, ja kun edustaja Zyskowicz kysyi, mitä nämä 700 miljoonaa sitten mahdollisesti olisivat, mistä tällainen summa saataisiin kasaan: se tarkoittaa yli puolet suurempia leikkauksia lapsilisiin, se tarkoittaa kaiken sosiaaliturvan indeksien jäädyttämistä mukaan lukien toimeentulotuki, joka koskee kaikista heikko-osaisimpia suomalaisia, se tarkoittaa yliopistojen määrärahojen leikkaamista, ammattikorkeakoulujen määrärahojen leikkaamista, se tarkoittaa työttömyysturvaan suurempaa leik- kausta, se tarkoittaa liikennehankkeista leikkaamista. Tämän kaltaisia asioita se tarkoittaa, edustaja Pekkarinen, ja nyt olisi kiva kuulla, onko tämä se politiikka, jota keskusta ja keskustan puheenjohtaja Sipilä ovat ajamassa, kun hän ei kannata veronkorotuksia ensi vuoden budjettiin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja pääministeri Katainen, 2 minuuttia paikalta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Nyt, keskusta, teillä on kyllä konseptit täysin sekaisin. Puheenjohtaja Sipilä totesi, että ensimmäisen vuoden sopeutus on oikean suuruinen eli puolitoista miljardia. (Mauri Pekkarinen: Aivan!) Eli keskusta vaatii puolitoista miljardin sopeutusta niin kuin hallituskin. Nyt edustaja Pekkarinen sanoo, että eihän sitä tarvitsekaan, koska heidän kasvuohjelmansa kuittaa siitä puolet. Eli vaaditteko te sitä puolentoista miljardin euron sopeutusta, vai onko se teidän kasvuohjelmanne niin suuri, että pärjäätte puolet pienemmällä? (Ben Zyskowicz: Miksi ette isompaa ja kuittaa kokonaan?) Jos te ette enää vaadikaan sitä, koska teidän kasvuohjelmanne on niin hyvä, niin tämäkin on iso uutinen. Eli keskusta määrittelee uuden kasvuohjelman, keskusta määrittelee, että sillä saadaan 1.1.2015 vielä loppuvuodeksi noin prosenttiyksikön suurempi kasvu kuin tällä hetkellä on näköpiirissä.

Hyvät veljet keskustassa, eihän teillä ole pienintäkään uskottavuutta. Nyt on kaksi miestä keskustassa väistellyt niitä vaikeita kysymyksiä. Kun me olemme kysyneet, mikä se teidän menoleikkauslistanne on, kun te ette veroja suostu korottamaan... (Mauri Pekkarinen: Suostutaan!) — Anteeksi, nythän te äsken suostuittekin korottamaan niitä veroja. Se pitäisi ehkä ekana päättää, suostutteko vai ette. — Mutta voisiko nyt edes ryhmän puheenjohtaja Tiilikainen sanoa, milloin te aloitatte sen sopeutuksen, tänä vuonna vai ensi vuonna, ja mitkä ne leikkaukset ovat, jos niitä veronkorotuksia ei saa tehdä?

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuossa puheessani esitin jo pitkän listan, ehkä oppositiopuolueeksi poikkeuksellisen pitkän listan, otsikoita, joitten alta löytyy enemmän myöskin säästötoimenpiteitä kuin hallituksella on. Mehän hyväksymme osan näistä teidän säästöistänne. Me olemme kritisoineet ennen kaikkea tätä lapsilisäleikkausta, johon olemme esittäneet neljä eri vaihtoehtoa.

Mutta konkreettisena toimena, mitä voisi tehdä, että ensi vuonna alkaisivat pyörät pyörimään Suomessa, esitän, että te, herra pääministeri, otatte johdollenne ministeriryhmän ja rupeatte käsiohjauksella ohjaamaan niitä yli 100 miljoonan euron yksityisiä investointihankkeita ja poistamaan niitä esteitä niiden tieltä esimerkiksi sillä, että eri ministeriöt, eri hallinnonalat, keskustelevat keskenään ja lupakäytäntöjä (Puhemies koputtaa) saadaan nopeammiksi. Ottakaa tässä johtajuus, ja sillä tavalla saamme pyöriä pyörimään.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensiksikin siitä, kuka johtaa: Kokoomuksesta me emme tiedä, kuka kehyskaudella johtaa, SDP:stä me emme ole varmoja. Mutta keskustasta me tiedämme, että se on Sipilä, ja perussuomalaisista se on Soini. On helppo tietää, kuka johtaa.

Mutta energiaratkaisuun mennäkseni: Nyt te olette vältelleet sitäkin, hallitus. Mikä on hallituksen energiapoliittinen linja? Saatteko te tähän maahan uuden ydinvoimalan vai ettekö te saa? Saatteko tähän maahan uutta kotimaista energiaa vai ettekö te saa? Tähän asti te olette saaneet koksia kattilaan. Hiiltä on poltettu enemmän ja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Saatteko te energiapoliittisia ratkaisuja?

Ja sitten näille vasemmistopuolueille: Aivan oikein, minä en saa teistä selvää. Kumpi teistä on nyt sitten köyhän asialla: se, joka on tuolla hallituspömpelissä, vai se, joka on täällä istuntosalin puolella? Mutta sen minä sanon teille: Te olette vasemmistopuolueita. Me olemme (Puhemies: Aika!) Suomen suurin työväestön puolue.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Katsotaanpa tätä Suomen suurimman työväestöpuolueen listaa ja esityksiä.

Perussuomalaiset esittävät, että keittäjät, siivoojat ja nuorisotyöntekijät altistetaan kunnissa irtisanomisuhan alle. Teidän ajatushautomonne on esittänyt, että vanhusten kotihoidon pienipalkkaisen hoitajan palkkaa leikataan ja hän ei saisi niitä korotuksia jatkossa, joita muut saavat. Onko tämä teidän linjanne?

Te olette esittäneet viime vuoden lisäbudjetissa Suomen Yrittäjien koulutussopimusmallia, joka tarkoittaisi sitä, että nuorilla työntekijöillä ei olisi enää työsopimuksen mukaista suojaa ja he tekisivät pienemmällä palkalla. Tästä kyllä teidän linjanne selviää. Mutta se, mistä teidän linjanne ei selviä, on se, onko se eduskuntaryhmän linja sopeutukselle ensi vuodelle vai Soinin linja. 26.3. Soini sanoi Ylellä, että määrällisesti kehysriihen summat ovat mitoitettuja. Tänään Turunen eduskuntaryhmän puheenvuorossa sanoi, että sopeutus on liian suuri. Onko se Soinin linja, että se sopeutus on oikea, vai onko se perussuomalaisten eduskuntaryhmän linja, että se on liian suuri?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä ihmetellä sosialidemokraattien sekä kuullun että luetun ymmärtämistä, kun puhutaan tästä viiden vuoden irtisanomissuojasta ja sen ketjutuksesta. Se ei ole mikään alusta asti ollut järjestelmä. Oletteko te todella sitä mieltä, että jos Espoo ja Vantaa menisivät yhteen ja siihen vielä Kauniainen tulisi neljän vuoden päästä, niin jokainen johtavan virkamiehen virka pitäisi säilyttää? Sitäkö te todella olette mieltä?

Koska te työväenpuolueet olette huolissanne rakennusmiehistä, metallimiehistä, (Jukka Gustafsson: Me ollaan oltu koko historian, teitä ei ollut olemassakaan!) siivoojista ja näistä kaikista — edustaja Gustafsson, älkää keskeyttäkö — puhukaa siitä, millä tienataan hyvinvointia, jotta me pystymme antamaan ne käsivarret hoitamaan sairaita. Teitä ei kiinnosta näköjään mitään... (Paavo Arhinmäen välihuuto) — Edustaja Arhinmäki, STX kaatui, telakkateollisuus kaatui, ja te ette tehneet mitään, hallituksessa nökötitte.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vasemmisto on aito työväenpuolue, joka puolustaa kaikkia pienituloisia työntekijöitä, on kysymys sitten kuntien siivoojista, keittäjistä ja sairaanhoitajista tai telakoilla työskentelevistä metallimiehistä ja rakennuksilla työskentelevistä duunareista. Heitä me puolustamme. Teitä eivät tunnu enää kiinnostavan nämä pienipalkkaiset, naisvaltaiset kuntatyöntekijät. Mutta jotta tästä ei tulisi sellaista kuvaa, että tämä on vain hallituksen ylistystä, niin täytyy sanoa, että ei hallituskaan ole onnistunut puolustamaan niitä tavallisia pienituloisia.

Jos katsoo kokonaisuutta, veropuoli on jonkin verran tuloeroja kaventava, se pitää paikkansa. Kun katsoo toista puolta — terveyskeskusmaksujen nostaminen, lääkekorvauksien leikkaaminen, lapsilisien leikkaaminen, perusturvaindek-sien leikkaaminen — tullaan siihen tulokseen, että voi hyvin olla, että tuloerot tulevat tämän paketin kokonaisuuden vuoksi kasvamaan, eivät pienentymään. (Puhemies koputtaa) Me olemme puolustaneet tuloerojen kaventamista ja perusturvaa.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todetaan nyt ensin, että jos tämä Soinin toiveuni siitä, että Espoo liittyisi Vantaaseen, toteutuisi, niin ei tietenkään meillä siellä tarvitse hallintopäälliköiden virkoja säilyttää. Heille voidaan tarjota toista työtä, jos ei nyt ihan päiväkodin hoitajana, niin edes johtajana. Kyllä te sen tiedätte, jos olette sen lain lukenut. Ei se ole palkkatakuu, ei se ole virkatakuu. Näitä asioita voidaan järkevästi suunnitella, jos mennään.... Mutta kun te kysyitte, milloin me keskitymme kasvuun ja mitä olemme valmiit tekemään: me emme halua enää lisäkustannuksia teollisuudelle, toisin kuin teidän eduskuntaryhmänne, joka on esittänyt kelamaksun palauttamista.

Minä tiedän, edustaja Soini, että te olette nyt kirjoittanut kirjan siitä, että te ette tule oikein toimeen täällä kaikkien eduskuntaryhmän jäsenten kanssa, mutta mikä on teidän linjanne tässä? Onko se Soinin linja viime kesältä, että ei lisää kustannuksia, vai onko se eduskuntaryhmän linja, että lisää kustannuksia? Ja vielä kerran, mikä on linjanne sopeutukseen, onko se Soinin linja, 1,6 miljardia, vai onko se eduskuntaryhmän linja, 1 miljardi?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Edustaja Lindtmanin puheet voidaan laittaa omaan arvoonsa. (Vasemmalta: Miten niin?) Hän ei ole kuunnellut, mitä minä tänään olen tuolla pöntössä kertonut. Minä otan yhden lauseen tästä omasta puheestani: "Vaikka olemme sopeutuksen kokonaismäärästä suurin piirtein yhtä mieltä hallituksen kanssa, olemme sopeutuskeinoista monella kohtaa täysin eri linjoilla."

Sitten, arvoisa puhemies, nyt minä kysyn ministereiltä, pääministeriltä ja valtiovarainministeriltä: miksi piti tehdä tällainen yksi kehyspäätösratkaisu, jossa eläkeindeksiä leikattiin 0,4 prosenttia, (Paavo Arhinmäki: Enemmänhän sitä leikattiin!) koska tästä hyöty menee pääasiassa — Suomessa on pääasiassa työeläkkeet — yksityisille työeläkeyhtiöille? Tämä hyöty on 250 miljoonaa euroa.

Arvoisa pääministeri, mikä oli motivaationa leikata eläkeläisiltä ja antaa se hyöty, tämä raha, eläkeyhtiöille? Jos se oli se, että se vähentää painetta työeläkemaksuihin tulevaisuudessa, niin se on aika radikaali juttu. Hallitus siis maksattaa nykyisillä eläkeläisillä, (Puhemies koputtaa) jotka ovat eläkkeensä maksaneet, (Puhemies: Nyt aika on tullut täyteen!) tulevien eläkeläisten eläkkeitä.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Turuselle: puheen alussa te kritisoitte hallitusta siitä, ettei se kuunnellut talousasiantuntijoita ja tehnyt 1+1+1-mallia vaan päätti tehdä seuraavalle vuodelle 1,6 miljardin sopeutukset. Nyt olisi hyvä tietää, mikä on perussuomalaisten linja tässä salissa. Onko se Soinin linja — joka haluaisi tehdä 1,6 miljardin sopeutukset ensi vuodelle, vaikka ei ole kerrottu, mikä niiden sisältö on — vai onko se teidän linjanne? Tuossa puheessanne, jonka te äsken piditte, te kritisoitte hallitusta siitä, ettei hallitus kuunnellut näitä asiantuntijoita, niitä ihmisiä, jotka olisivat sanoneet alun perin, että vain 1 miljardi. Maailma ehti muuttua välissä, ja nyt pitäisi tietää, mikä on perussuomalaisten linja.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yritän kärsivällisesti saada viestin perille, että sen ymmärtäisi jopa edustaja Lindtman. Tarkoitus on se, että saadaan kasvua, ja kun saadaan kasvua, niin silloin se vaikuttaa sopeutumisen suuruuteen. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Tästä on kysymys. Tämä ei voi olla niin vaikeaa edes sosialidemokraatti Lindtmanille. (Mauri Pekkarinen: Älä ole liian optimistinen!) Tästä on pidettävä kiinni: kysyntä- ja energiapolitiikasta, joka on kasvun kannalta aivan olennainen.

Mitä te teette sille ydinvoimalalle, mitä te teette kotimaiselle energialle? Te koksia poltatte, hiiltä poltatte niin, että tupruaa. Eihän sieltä näy kuin vihreä pehko kohta enää, joka on piilossa siellä suomalaisen energiapolitiikan takana. Tuleeko tähän maahan kotimaista energiaa, ja tuleeko tähän maahan ydinvoimalaratkaisu? Vastatkaa tähän.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että ei tule ydinvoimaratkaisua vaan lähdetään kehittämään tätä uutta, tulevaa energiaa. (Timo Soini: Tuulimyllyillähän ne tehtaat pyörivät!)

Mutta, pääministeri Katainen, te sanoitte tuossa jokin aika sitten, että kun tehdään näitä säästöratkaisuja, niin kaikkien ihmisten tulee osallistua, mutta kun tässä on nyt se ongelma, että kaikilla ei ole samanlaisia edellytyksiä osallistua. Esimerkiksi nämä indeksikorotukset, jotka on tarkoitettu kaikkien pienimpiä eläkkeitä, sairauspäivärahoja, lapsilisiä saavien tueksi ja myös niiden opiskelijoiden tueksi, jotka pienillä tuloilla elävät: niistä leikataan 80 prosenttia siitä, mitä kuuluisi tulla korvauksena kaikkien näiden kulujen lisäksi. Sen lisäksi kunnalliset maksut nousevat. Eihän tämä ole se oikeudenmukainen ratkaisu, että kaikki osallistuvat. Siinähän nimenomaan piilee se ongelma, että ei ole pidetty huolta pienituloisista ihmisistä eikä ole pidetty huolta siitä, että kaikki kykyjensä mukaan pystyisivät osallistumaan. Tämä on tämän (Puhemies koputtaa) suurin ongelma. (Puhemies: Aika on tullut täyteen!)

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Kataisen hallitus on taas kerran osoittanut toimintakykynsä ja esittänyt vastuullisen linjan, jolla taitetaan velkaantumista ja laitetaan kuriin kestävyysvajetta ja yritetään saada aikaan kasvua niin, että Suomessa olisi työtä jokaiselle. Me uskomme sellaiseen Suomeen, jossa ihmiset voivat elättää itsensä ja perheensä työllä.

Täällä on yritetty kysyä oppositiolta vaihtoehtoa, kun olette vahvasti kritisoineet hallitusta. Edustaja Soini täällä yritti, mutta, puheenjohtaja Sipilä, täällä edustaja Toivakka kysyi teiltä, kun te olette useaan otteeseen esittänyt vahvoja lin-jauksia. Veropäivillä totesitte, että tulevina vuosina 7—8 miljardia pitäisi säästää. Toivon, että nyt vastaatte: mistä te nämä säästöt tekisitte? Olette sanonut, että kunnista ei saa säästää, Puolustusvoimista ei saa säästää. Aika isoja vaateita. Toivon konkretiaa tähän ja ihan autan teitä ja kerron, että opetus- ja kulttuuriministeriö on 6 miljardia, maa- ja metsätalousministeriö 2,5 miljardia. Näistäkö te säästäisitte, lakkauttaisitte ministeriöitä kokonaisuudessaan? Toivon, että nyt konkretisoitte. (Puhemies koputtaa) Torstaina on välikysymys ja konkretisoitte yhtä keskeistä säästöä. Pitää olla vaihtoehto.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy vielä palata tähän kuntaliitosten yhteydessä olevaan viiden vuoden irtisanomissuojaan työntekijöitten osalta. Minä ihmettelen kyllä perussuomalaisten kantaa siinä, että tästä suojauksesta voitaisiin luopua, koska se käytännössä kyllä tarkoittaa silloin sitä, että iso osa kuntatyöntekijöistä olisi irtisanomisuhan alla.

Kyse ei ole pelkästään työntekijöistä ja heidän työsuojastaan ja perheiden arjen turvaamisesta, vaan kyse on myös kuntasektorin ja julkisen sektorin työllisyyden ja työntekijöitten turvaamisesta myös työn tekemisessä tulevaisuudessa. Me tiedämme, että muutaman vuoden päästä meillä on työvoimapulaa lähinnä hoivapalveluitten osalta, ja jos me tässä tilanteessa, missä kuntia yhdistetään, irtisanomme ihmisiä lyhytnäköisesti, niin se on valtava asia koko julkiselle sektorille. Toivottavasti iso joukko kuntatyöntekijöitä on kuunnellut tätä keskustelua ja kuullut, että perussuomalaiset haluavat heikentää heidän työsuojaansa. (Jouni Backman: Myös keskusta!)

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On varmasti kaikille ihan selvää, että keskusta ja keskustan puheenjohtaja Sipilä välttelevät keskustelua näistä konkreettisista säästöistä.

Mutta jos pohditaan tätä kasvun edellytysten luomista ja sitä, mistä Suomeen syntyy uusia yrityksiä ja uusia työpaikkoja, mikä mielestäni on myös hyvin tärkeä osa tällaista kehyskeskustelua, niin ripustautuminen vain kysymykseen valtion omaisuuden myynnistä ja kasvurahastoista hämärtää mielestäni sitä, mikä tosiasiassa on politiikan tehtävä. Emme voisi lähteä siihen, että ilmoittaisimme eräänä päivänä, että myymme kaiken, mitä Solidiumissa on. Se sotkisi markkinat, ja se heikentäisi sitä tuottoa, jota itse asiassa myymiselläkään voidaan saada.

Toisaalta hallitushan on ollut aivan halukas muuntamaan omaisuutta, myymään jotain, jotta voidaan luoda edellytyksiä uudelle. (Puhemies koputtaa) Mutta on hirveän tärkeää muistaa, että edellytyksiä uudelle luomme myös sillä, että verotus kannustaa uudistumaan...

Puhemies Eero Heinäluoma:

Jaaha, arvoisa edustaja, aika on täynnä!

Puhuja:

...luomme uusilla säännöillä, sillä esimerkiksi ympäristönsuojelulailla... [Puhemies antoi puheenvuoron seuraavalle puhujalle.]

Arja Juvonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti tosiaan kuntatyöntekijät ja ne pienipalkkaiset ihmiset ovat tätä keskustelua kuunnelleet. Perussuomalaiset eivät todellakaan halua vähentää niitä pienipalkkaisia, mutta mitä te, hallitus, teette?

Te kerrotte täällä ohjelmassanne, että kelpoisuusvaatimuksia vähennetään. Se tarkoittaa sitä, että se kunnan lähihoitaja ei välttämättä saakaan sitä työpaikkaa vaan sen saa joku vielä matalammin koulutettu. Otetaan vaikka esimerkiksi tämä hoiva-avustajakoulutus, jota nyt ajetaan. Ja tämä kaikki tulee tapahtumaan sen myötä, kun näitä vanhusten laitospaikkoja vähennetään ja ihmiset siirretään sinne palvelutaloihin, eli toisin sanoen sinne seinien sisälle siirretään se laitoshoito. Tästä on kysymys, ja minun mielestäni tämä kelpoisuusvaatimusten väljentäminen on hyvin huolestuttavaa. Se on ihan sama, kuin jos sairaanhoitajalle annetaan oikeuksia kirjoittaa lääkereseptejä. Mitä siitä seuraa?

Täällä mainitaan myös, että koulunkäyntiavustajat luetaan osittain osaksi opettajan oppilassuhdetta. Tarkoittaako se sitä, että koulunkäyntiavustaja voi korvata vaikkapa opettajan joskus siellä?

Elikkä te olette itse vähentämässä näitä kuntatyöntekijöitä.

Lasse Männistö /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on monta kertaa kysytty, miksi leikattiin sieltä tai miksi leikattiin täältä. Yhteinen vastaus on: siksi, että julkinen talous on saatava tasapainoon. Se tarkoittaa, että jostain pitää leikata, jotain on pakko tehdä.

Toivoisi myös tässä edustaja Pekkarisen uudelleen määrittelemässä keskustan konkretiassa, että sitten ihan momenttikohtaisesti esitettäisiin siitä paksusta keltaisesta kirjasta, mistä sitten otetaan, koska, edustaja Sipilä, se konkretia, kun menosopeutusta tehdään, ei ole otsikoita. Se on hyvin paljon konkreettisempaa kuin otsikot kuten "Lupakäytäntöjen sujuvoittaminen". Te varmaan entisenä yritysjohtajana tiedätte, että se, että yrityksessä vaikkapa työpäiviä sujuvoitetaan, ei vielä kuluja siellä yrityksessä yhtään leikkaa. Eli pitäisi todella kertoa, mistä nyt pitää ottaa.

Se, mikä on itsestäni huolestuttavinta, on se, että nyt tuntuu vallitsevan oppositiossa sellainen ajatus, (Puhemies koputtaa) että VM:n kasvuennustetta voitaisiin poliittisesti peukaloida, ja tästä sanon ihan vakavissani, että tällä on pitkä perinne ja pitkä konsensus. Toivottavasti siihen ei puututa missään puolueessa.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Juvoselle haluan korjata sitä käsitystä, mikä hänen puheessaan oli. Ammattien kelpoisuusehtoja ei heikennetä vaan työtehtäviä mietitään uudelleen. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa reseptihoita-jien avulla on saatu lääkärien jonot purettua täysin, asiakkaat ovat erittäin tyytyväisiä ja kustannukset on saatu kuriin. Ei meidän pidä jäädä jumittumaan siihen, miten aina ennen on tehty, vaan meidän täytyy lähteä uudistamaan myös toimintoja sen lisäksi, että me muutamme näitä rakenteita.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kokoomus apupuolueineen on kyllä mestari ohjaamaan keskustelun pois itsestään, omista virheistään. Sinänsä on täysin oikein, että oppositiolta kysytään vaihtoehtoja, ja perussuomalaisilta on aina tullut hyvin perustellut sellaiset, ja kaikki on luettavissa. Tosin ne ymmärretään joskus väärin. Keskustalla sitten on tämä oma pilvipalveluhattaraohjelmansa. Se siitä.

Teistä on muun muassa pari asiaa, jotka haluan nostaa. Polttoainevero vaikuttaa kotitalouk-sien ostovoimaan, ja kotitalouksien ostovoima on näissä tilanteissa se, mikä pitää talouden rattaat pyörimässä. Te haluatte tällä tiputtaa kotitalouksien ostovoiman alas.

Toinen pitemmän tähtäimen säästö, mikä tulee todella kalliiksi myöhemmässä vaiheessa, on säästäminen perusväylänpitorahoista. Miten te hoidatte tämän kotitalouksien ostovoiman (Puhemies koputtaa) ja miten tämän pitkän matkan todella kalliiksi tulevan säästön?

Mika Lintilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä on ollut mielenkiintoista kuunnella pääministeriä, kuinka hän on keskustaa ensin arvostellut soutamisesta ja huopaamisesta samaan aikaan, kun hallitus muuttaa aluekehittämisrahoja edestakaisin, samaan aikaan, kun tehdään verolainsäädännössä muutoksia edestakaisin. Sen jälkeen hän ilmoittaa, että keskustassa on konseptit pahasti sekaisin. Jos hallituksessa olisi konseptit kunnossa, nyt ei arvioitaisi sitä, tuleeko ennenaikaiset vaalit. (Ben Zyskowicz: Itsehän te sitä arvioitte!)

Sitten näihin veroratkaisuihin: Nämä veroratkaisut eivät vähennä tuloeroja. Ne tulevat ansio- ja pääomatulon puolella vähentämään, mutta välillisten osalta ne tulevat kasvattamaan, eli kokonaisvaikutus tulee olemaan neutraali.

Kokonaisuutena minua häiritsee hirvittävästi tämä, että hallitus antaa kuvan, että on tehty isoja päätöksiä, joilla ratkaistaan ongelmat. Samaan aikaan työttömyys on 9,1 prosenttia, 40 000 uutta työtöntä vuoteen, pitkäaikaistyöttömien määrä on kasvanut 80 prosenttia vuodesta 2009, ta-loudessa ei näy merkkejä kasvusta. Ei hallitus voi olla tyytyväinen tähän. Mikään teidän hallitusohjelman taloudellisista tavoitteista ei tule toteutumaan.

Jouko Jääskeläinen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sanoisin, että kannattaa hieman rauhoittua. Adrenaliinin nousu vähentää kykyä kuunnella ja ymmärtää, mitä toiset sanovat. Mikä meidän pahin ongelmamme on täällä Suomessa? Se on kyllä velkaantuminen, ja sanoisin, että kun me kaikki nyt tähtäämme Eurooppaan, eri paikoilta eri kohtiin, niin kyllähän velkaantuminen on lyhin tie sitten liittovaltioon, mikä se sitten lieneekään.

Arvoisa puhemies! Kun täällä on moneen kertaan tästä puhuttu, niin meillähän on kaksi ongelmaa. Menot on ajettu liian korkealle 2000-luvun lopulla, ja meillä ei ole liian suuri julkinen sektori vaan on liian pieni yksityinen sektori. Tästähän on meillä kysymys. Siksi me tarvitsemme nyt leikkauksia, veroja ja kasvua, näitä kaikkia. Aivan oikein keskusta vaatii täällä kasvua. Me kaikki vaadimme kasvua. Se ei vaan tapahdu luultavasti kuitenkaan etupäässä täällä eduskunnassa eikä valtionhallinnossa. Kyllä se tapahtuu yrityksissä, ja sitä hallitus edistää muun muassa yhteisöveroa keventämällä.

Sanoisin vielä kehitysyhteistyöstä: On todella vahinko, että siinä prosentit menevät vahvasti alaspäin. Se on pois kuitenkin heiltä, joilla on kaikkein heikoimmat olosuhteet.

Janne Sankelo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini muun muassa nosti esille energiapolitiikan. Kotimainen energiankäyttö on tärkeä osa talouden elpymistä. Kivihiiltä palaa tällä hetkellä kattiloissa, ja se on kansantalouden kannalta ikävä asia. Siis kuitenkin on muistettava, että tässä kivihiilen maailmanmarkkinahinta on romahtanut, mikä on osaltaan myös vaikuttanut sitten merkittävästi tähän tilanteeseen. (Mauri Pekkarinen: Kyllähän se on hallituksen päätös, se vaikuttaa!) On myös syytä muistaa, että nyt peruttiin turpeen verotuksen korottaminen, mikä on tie oikeaan suuntaan, ja myös lupabyrokratiaa helpotetaan rakennepoliittisen ohjelman mukaisesti. Eli voisi sanoa, että tässä on kotimaisen energiankäytön osalta otettu oikeita askeleita eteenpäin ja turpeen kunnianpalautustakin on harjoitettu. Kysyisinkin: mitä seuraavaksi ollaan tekemässä?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin edustaja Mäkisalo-Ropposelle: Kyllä täällä on sivulla 25 viimeisenä lauseena kelpoisuusvaatimusten väljentäminen, mutta kun tuolla salin vasemmassa laidassa jaksetaan jubileerata siitä, että tuloerot ovat kaventuneet, niin siinä on osittaista harhaa. Hyvä olisi, jos näin olisi, mutta kun tilanne on oikeasti niin, että meidän mediaanitulot ovat laskeneet. Jos mediaanitulot olisivat vuoden 2011 tasolla, se tarkoittaisi, että meillä olisi tällä hetkellä pienituloisia enemmän kuin hallituksen aloittaessa.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuli ihan sellainen juttatupamainen tunne tuossa keskustelun alkuun. Ymmärrän sen, että eduskunnassakin käydään rapsakkaa poliittista keskustelua, mutta, herra pääministeri, teille toivoisin kyllä valtiomiesmäisempää otetta tuleviin eurooppalaisiin tehtäviin, joissa toivomme teille menestystä myös Suomenkin näkövinkkelistä. Tämä juupas—eipäs-keskustelu ei kyllä Suomea vie minnekään. Ihan sanon tämän meidän kaikkien näkökulmasta ja puolesta.

Kun keskustana puheenjohtajamme Sipilä ja yhdessä esitämme Suomen talouden kasvuun uusia lääkkeitä niiden vahvistamiseksi, uusien asioiden löytämiseksi, niin täällä intetään siitä, onko tämä nyt oikein vai eikö tämä ole oikein. Me tarvitsemme kasvua kaikki, tuleepa se sitten tuolta sektorilta tai tuolta sektorilta, ja tämä inttäminen ei vie todellakaan eteenpäin. Hallitus kyllä joutuu itse myöntämään, että ne keskeiset tavoitteet, mitä se on asettanut tälle vaalikaudelle talouden suhteen, eivät ole toteutuneet. (Puhemies: Aika on täynnä!) Me haluamme tarjota todellakin kasvun vaihtoehtoja emmekä halua inttää.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Pääministeri Katainen, 1 minuutti paikalta.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! On helppo olla edustaja Rossin kanssa samaa mieltä siitä. Monet keskustan esittämät asiat ovat ihan fiksuja ja kannatettavia, ja kaikki me tuemme kasvualoitteita, mutta siitä kasvusta puhuminen, valtionyhtiöiden myynnistä puhuminen: ei voi jättää huomiotta niitä vaikeita päätöksiä, joita vastuunkantajien pitää myös tehdä. (Markku Rossi: Kyllä me ymmärrämme niitä!) Tämä on ehkä ammatin kaikkein kivoin puoli, että myydään vähän omaisuutta ja sijoitetaan kivoihin asioihin, jotka ovat tärkeitä. Sitä pitää tehdä, ja minä uskon, että meillä on keskustan kanssa näistä sisältökysymyksistä aika paljon samankaltaisia ajatuksia. Mutta pitää uskaltaa puhua myös siitä vaikeasta eli siitä, minkälaisia leikkauksia tehdään ja tehdäänkö veronkorotuksia ja jos tehdään, niin minkälaisia.

Eli vastuuta ei pääse pakoon, ja minä en oikein hyväksy sitä lähtökohtaa, että sanotaan, että me vaan täällä oppositiopuolueessa teemme tämmöisiä kohtuullisen hyviä papereita. Kun käydään rehellistä keskustelua naamatusten, pitää olla luvut ihan täsmälleen oikein. Vahinkoja sattuu aina, mutta ei voi olla niin, että puhutaan vain kivoista asioista ja sitten jätetään epämiellyttävät asiat väliin. Kyllä pitää puhua ihan koko paketista, koska se on Suomen todellisuus.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vielä tästä loogisuudesta. Vasemmistoliitto jätti hallituksen. Täällä tänään vihreiden Alanko-Kahiluoto vaati, että säästöpaketti on voitava avata. (Paavo Arhinmäki: Sitä mekin ihmettelemme!) Oletteko te todella, vihreät, tätä mieltä? Mitä te siellä hallituksessa roikutte, jos sen paketti ei teille kelpaa? Siis tämä on mielestäni aika erikoista. Sitten sanotaan, että hallitus on tiivis. Kun puolet ministereistä karkaa kuka mihinkin ja yksi karkaa hallituksesta ja yhdet haluavat pistää paketin uusiksi, niin eihän tässä enää tiedä, miten päin tässä olisi.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, edustaja Sarkomaa: Missä olen sanonut, että pitää 8 miljardia leikata? Missä olen sanonut sen? Minä olen kertonut, että kuudessa vuodessa talous pitää tasapainottaa, ja eivät kerta kaikkiaan leikkaukset ole ainoa talouden tasapainottamisen keino, eivät todellakaan. Siellä on rakenneuudistukset, joista sote on nyt yhdessä sovittu — kiitos siitä minunkin puolestani kaikille kollegoille — eläkeuudistus on niitä, mutta ennen kaikkea tämä kasvupaketti. Olen siitä samaa mieltä, että valtiovallan pääsääntöinen tehtävä tässä kasvussa on edellytysten luominen, normien, verotuksen. Kilpailukykyyn voidaan vaikuttaa esimerkiksi verotuksella, mutta lupakäytäntöihin täällä joku viittasi myöskin. Kyllä se on aivan konkreettinen asia, kun turveyritys hakee viisi vuotta lupaa. Kyllä meidän pitäisi niissä päästä vuoteen ja antaa palvelulupaus, että lupapäätös tulee vuodessa.

Petteri Orpo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä tämä keskustan linja nyt valitettavasti on ollut kovin sekava, mutta jos siitä yrittää nyt joitakin asioita vetää yhteen, niin sopeutuksen tasosta ollaan samaa mieltä: 1,6 miljardia — oikein. Painotus menosopeutukseen veronkorotusten sijaan — oikein. Senkin te hyväksyitte. Kolmanneksi, teille kävi tämä veropaketti, mikä nyt sitten oli, eli se on tasapainoinen. Eli nämä isot linjat tässä kehyksessä ovat samanlaisia.

Se, mistä tunnutaan olevan eri mieltä, on lapsilisät ja se, kuinka paljon valtion omaisuutta myydään ja mihin sitä käytetään. Te esitätte toisaalta yritystukien leikkaamista, mutta jos katsoo teidän kasvupakettinne, niin sehän pitää sisällään pääasiassa yritystukia eli niiden lisäämisiä. Eli tämä on minusta se ero. Muuten te vaikutatte kyllä olevan oikein hyvä hallituksen apupuolue.

Se, mitä meillä ei ole hallituksella käytössä, on Pekkarisen turboruuvi, josta jo ensi vuodelle ja tälle vuodelle saataisiin tämä huikea talouskasvu ja nopeampi talouskasvu kuin mitä tällä hetkellä kaikki ennustavat. Ja te tiedätte varsin hyvin sen, että poppaskonsteja ja sitä turboruuvia (Puhemies koputtaa) ei ole olemassa.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Se suurin erimielisyys meillä on siitä kasvupaketista, siitä, mikä on valtion rooli tässä kymmenen vuoden aikajaksossa kasvun edellytysten luomisessa. (Ben Zyskowicz: Entäs ens vuonna?) Siinä meillä on se suurin ero. — Ensi vuodesta olen, edustaja Zyskowicz, todennut, että tämä sopeutuksen suuruusluokka on oikea. (Petteri Orpo: Entäs se kasvu?) Esimerkiksi meillä tuodaan energiaa enemmän kuin viedään 1 miljoona euroa jokainen tunti, saman verran kuin me velkaannumme. Nämä asiat ovat esimerkiksi semmoisia, joita tässä salissa voidaan päättää. Sille asialle voidaan tehdä jotain. (Ben Zyskowicz: Aivan, annetaan lisää yritystukia!) — Ei se yritystuilla ratkea. — Esimerkiksi syöttötariffipäätösten sisällä voidaan tehdä justeerauksia. Just tulin sahojen tilaisuuksista, joissa he kertoivat, että pienellä justeerauksella lähtevät investoinnit käyntiin ja niin edespäin.

Jouni Backman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskusta esittää aina uusia puheenvuoroja, niin hämmennys vain kasvaa. Nyt täytyy kysyä tarkennusta vielä tähän 8 miljardiin: Ymmärsin, että käytitte tämän 8 miljardia siinä yhteydessä, kun totesitte, että tämä 3 miljardia ei tule kuitenkaan riittämään. Tämä 3 miljardiahan tarkoittaa sitä sopeutumista, josta on kysymys tässä ja nyt tällä kaudella. Onko niin, että tämä 8 miljardia on jotain muuta? Onko se nyt se vertailuluku, mikä teillä on sitten kestävyysvajeeseen, vai mihin se 8 miljardia liittyy? (Ben Zyskowicz: Loppuu velaksi eläminen!)

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Viittasin Veronmaksajain Keskusliiton päivien puheenvuoroon, jossa te olette todennut niin, että 7—8 miljardin euron lisäsopeutuksia, lisäleikkauksia tarvitaan. Olette todennut, että verotus on ikään kuin tapissa. Jos katsotaan valtiovarainministeriön kasvuennustetta, niin tiedetään, että tarvitaan isoja sopeuttamistoimia, jotta ne ehdot, joita te itse olette asettanut, silloin toteutuisivat. Silloin te myöskin kritisoitte valtiovarainministeriön asettamaa sopeuttamistavoitetta. Totesitte, että se on liian pieni.

Mutta aika sekavaksi tämä linja on mennyt, ja minäkin referoin niitä sanomisia, mitä te olette sanonut lehtitietojen mukaan. Itse en siellä ollut, mutta jotta saadaan selvyys tähän asiaan ja ollaan rehellisesti siinä, missä ollaan, niin voisitteko te nyt sanoa, mitkä ovat ne konkreettiset sopeuttamistoimet, joita keskustan eduskuntaryhmä kannattaa? Meillä on torstaina välikysymys. Te kritisoitte hyvin vahvasti hallituksen linjaa. Kyllä Suomen kansalla on oikeus tietää, mistä te tekisitte leikkaukset, mitkä ovat teidän sopeuttamisehdotuksenne.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varmuuden vakuudeksi vielä. Ylelle 12.3. annettu haastattelu: "Sipilä: Säästötarve on jopa kahdeksan miljardia." Ja kysymys kuuluu, että mikä ihmeen 3 miljardia. Luku on hallituksen itse itselleen asettama tavoite. Ja kun te olette tässä keskustelussa jo veronkorotukset taklannut ulos, niin eihän tässä muuta jää kuin menoleikkaukset. Ja täytyy sanoa, että kauaksi on Maalaisliitto juuriltaan eksynyt. Alkio puhui köyhän asiasta, Kiviniemi pelkästä asiasta ja Sipilä pelkästään rikkaiden asiasta.

Reijo Hongisto /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri tuossa kaipaili tarkkoja lukuja. Yritän luntata, etten sanoisi väärin. Valtioneuvoston selonteossa julkisen talouden suunnitelmista vuosille 2015—2018 todetaan muun muassa, että yliopistojen ja am-mattikorkeakoulujen indeksikorotus puolitetaan vuonna 2015, säästö 16,5 miljoonaa euroa. Perusopetuksen laadun parantamiseen kohdennettuihin valtionavustuksiin 57 miljoonan euron säästöt, oppilaitosten perustamishankkeiden rahoitukseen 12—22 miljoonaa säästöä kehyskaudella.

Edustaja Orpo totesi kokoomuksen ryhmäpuheessa: "Jokaiselle syrjäytymisvaarassa olevalle nuorelle etsitään työ- tai opiskelupaikka." Arvoisa herra pääministeri, kysyn teiltä: onko edustaja Orpon lupaus realistinen, ja toteutuuko paljon puhuttu ja mainostettu nuorisotakuu?

Markus Mustajärvi /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on monella suulla kyselty, mitkä olisivat semmoisia konkreettisia kasvun eväitä. Minulla on yksi kysymys, ja toivon, että siihen olisi sitten ihan asiallisia vastauksia.

Kaivosteollisuus on sellainen ala, joka voi poikia koko maahan paljonkin hyvinvointia, jos se oikein hoidetaan. Teille kaikille varmaan on tuttu Soklin kaivoshanke Itä-Lapissa. Vieläkin sairastan sitä, että valtionomistus Kemira GrowHow’sta myytiin, mutta se on toinen asia. Onko tässä kehysratkaisussa jätetty tilaa sille, että jos kaivosyhtiö, norjalainen Yara, näyttää vihreää valoa hankkeelle, niin valtio omalta puoleltaan pystyy lähtemään mukaan tämän kaivoshankkeen liikennejärjestelyihin? Se olisi äärimmäisen tärkeä asia seutukunnalle, maakunnalle ja, uskallan väittää, koko Suomelle.

Outi Alanko-Kahiluoto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Soini väitti, että vihreät olisivat ryhmäpuheenvuorossa vaatineet paketin avaamista. Niinhän en suinkaan sanonut, vaan sanoin esimerkiksi, että säästöpäätöksiä on pystyttävä arvioimaan uudestaan sitten, kun niiden vaikutuksista saadaan tarkat laskelmat, ja tämä on täsmälleen se, minkä esimerkiksi sosialidemokraatit ovat tuoneet viime viikon kuluessa moneen kertaan esille.

On syytä muistaa sekin, että nyt on kyse kehysriihestä, eli kehysriihi määrittelee raamit valtiontaloudelle seuraavalle neljälle vuodelle eikä se sisällä yksityiskohtia joistakin ratkaisuista, vaan budjettivalmistelussa ja eduskunnan käsittelyssä syksyn aikana käydään sitten käsiksi näihin yksityiskohtiin ja voidaan tehdä yksittäisten päätösten osalta tarkentavia, täsmentäviä päätöksiä. Tämä on ihan normaalia.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja ministeri Ihalainen, 2 minuuttia paikalta.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tämän päättyneen kehysriihen tärkein asia oli luoda vankempi pohja julkisen talouden tervehdyttämiselle, sitä kautta kasvulle ja työllisyydelle. Tämä maa näiden kehysriihipäätösten jälkeen on edelleenkin maailman kärkimaita siinä, miten yhteiskunta jakaa ja tasoittaa tuloja. Tämä on hyvinvointiyhteiskunta edelleenkin. Ja kolmanneksi: tämän yhteiskunnan suurimmat ongelmat ovat siinä, että meillä on 320 000 ihmistä työttömänä. Se jakaa tuloeroja kaikista eniten, se aiheuttaa eniten syrjäytymistä, ja tässä mielessä kasvun edellytyksiä pitää vahvistaa, viennin edellytyksiä pitää parantaa ja sitä kautta luoda perustaa taloudelle, ja sitä varten me olemme rakentaneet myös tämän kasvu- ja työllisyysohjelman.

Ehkä liian vähälle huomiolle on jäänyt se, että tämä rakenneohjelma on vähintäänkin yhtä merkittävä kuin nyt keskustelu näistä julkisen talouden tämän hetken haasteista. Siellä on erittäin isoja päätöksiä, jotka ovat liittyneet työuriin, työvoiman tarjontaan, rakenteellisen työttömyyden torjuntaan, kasvuedellytyksiin, ja on vähän sääli, että tämän rakenneohjelman merkitys tässä keskustelussa jää liian vähälle huomiolle. Siihen liittyvät sitten myöskin nämä kasvua tukevat päätökset, joita on tehty sen sisällä ja jotka ovat merkittäviä, ja niitten vipuvaikutus tulee olemaan suurempi kuin se 600 miljoonaa, mikä siihen laitetaan.

Sitten täytyy muistaa, että näitä kasvurahastoja meillä on perustettu, niin kun kaikki tiedätte, ja niitten pääomitusta on vahvistettu. Mutta jos me lähdemme panemaan Solidiumin salkun lihoiksi — en tiedä, tarkoittiko Sipilä sitä, toivon mukaan et tarkoittanut sitä — sehän tarkoittaa Rautaruukkia, Outokumpua, Stora Ensoa. Mutta mitä me teemme, jos me näin ajattelemme? Toivon mukaan ette ajatellut näin.

Ja sitten vain lopuksi haluan sanoa Soklista: Se oli näiden keskustelujen yhteydessä. Me tiedämme hyvin, miten iso, tärkeä hanke se on, ja rautatiehankkeen kustannuksia selvitettiin, ne ovat aika merkittäviä, semmoisia rahoja meillä ei nyt ole. Myös mietittiin sitä, mikä tämä maantiekunnostusmalli on, joka olisi (Puhemies koputtaa) halvempi, mutta se on kuitenkin ehkä epäkäytännöllinen tapa toimia. Me hyvin tiedämme, että on iso asia Lapille, jos se kaivostoiminta saadaan siellä käyntiin, ja totta kai yhteiskunnan täytyy sitten kuitenkin (Puhemies: Jaaha!) olla mukana, kun niitä ratkaisuja tehdään.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja huomautan, että salissa on tapana teititellä edustajia.

Maria Lohela /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Nämä kehykset tai suunnitelma koostuu lukuisista yksityiskohdista, ja meillä kaikilla on täällä hyvin tiedossa ne vaikeat asiat, joilla hallitus nyt koettelee veronmaksajia ja erityisesti niitä, joitten toimentulo on kaikkein haastavinta. Eräässä puheenvuorossa täällä ihan keskustelun aluksi mainittiin, että muun muassa opiskelijat ovat yksi ryhmä, joille käteen jää entistä vähemmän euroja. Tästä huolimatta hallitus edelleen katsoo, että Suomessa on vieläkin taskun pohjalla niin paljon ylimääräistä rahaa, että Euroopan unionin ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelu on Suomessa jatkossakin sellaista toimintaa, joka rahoitetaan veronmaksajien rahoilla. Kehitysapuun uskalsitte vihdoinkin koskea, mutta EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien maksuton tutkinto-opiskelu Suomessa, suomalaisissa korkeakouluissa, on jatkossakin mahdollista, sillä teidän mielestänne tähän on edel-leen vielä hyvin varaa. Ihmettelen tätä suuresti.

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Ihalainen käytti pääosin erinomaisen puheenvuoron, sanotaan niin, että keskustan edustajien jälkeen ylivoimaisesti parhaan, ja varmasti teillä on edellytyksiä vieläkin haasteellisempiin tehtäviin.

Se ero, mikä keskustan ja hallituksen kasvurahastossa on, liittyy tähän mittakaavaeroon. Te panette kymmeniä miljoonia sinänsä aivan oikeaan tarkoitukseen, kasvurahastoon, mutta kun nämä yhteiskunnan ongelmat ovat niin suuret ja valtiovarainministeriön virkamiehetkään eivät usko hallituksen toimiin, että niillä saataisiin kasvua aikaan, niin me haluaisimme miljarditason rahaston, ja siihen tarvitaan sitä pääomaa, jota voitaisiin ottaa sitten vähemmän tuottavista tase- ja muista eristä.

Täällä puheenjohtaja Sipilän esittämät kohdat perustuivat kunkin toimialan omaan arvioon esimerkiksi kotimaisen energian lisäämiseksi, biotalouden strategian toteuttamiseksi, kotimaisen ruuantuotannon lisäämiseksi ja matkailun edistämiseksi. Ne ovat konkreettisia tavoitteita. Niitten pullonkaulojen purkaminen ja avaaminen on tärkeä tehtävä. (Puhemies koputtaa) Viimeksi tänään teknologiateollisuus vahvisti sen, että yrityksillä on suuria rahoitusongelmia.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa häiritsee ensinnäkin tietenkin se, että puhutaan sysistä jos sepistäkin. Keskustelussa pitäisi olla kehykset 2015—2018. Edustaja Sipilä maalaa kyllä isoa komeaa kuvaa, mutta se kuva ei perustu näihin kehyksiin, ja se harhauttaa jo ihan harhapoluille. Teillä ei itse asiassa ole ollut vaihtoehtoa esittää. Minä ihmettelen uutena oppositiopuolueen edustajana vanhojen oppositiopuolueitten tehottomuutta ja heikkoutta (Naurua) tehdä näihin kehyksiin konkreettisia esityksiä, joissa olisi joku näkemys tulevaisuuteen. Hyvin löysää, ja sanoisinko, täysin mitätöntä työskentelyä.

Sen verran haluaisin sanoa vielä edustaja Soinille, kun te maalaatte kuvaa viiden vuoden irtisanomissuojasta ja hallinnosta, että kuntapuolella hallinto on 3—4 prosenttia siitä koko reilun 400 000 ihmisen työvoimasta, ei sillä hoideta mitään, vaikka poistetaan koko hallinto sieltä. Kyllä pitää puhua totuuden nimissä niistä oikeista asioista. Te olette poistamassa tekeviä käsiä sieltä.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itseäkin hieman ihmetyttää nämä miljardirahastokeskustelut, kun meillä on olemassa miljardirahasto, ja sehän on Solidium. Sen tämänhetkinen osakeomistuksen arvo on käsittääkseni lähes 8 miljardia, ja en usko, että sieltä mistään saa 800 miljoonaa osinkoja, luulisin, että se on noin 250 miljoonaa. Sen pääoma periaatteessa kasvaa. Kun pörssikurssit heilahtelevat, sen pääoma on erilainen eri aikoina. Silloin kun pörssikurssit todennäköisesti ovat korkealla, sieltä voitaisiin irrottaa pääomia Teollisuussijoituksen käyttöön, joka on oiva teollisuuspoliittinen työkalu. Yhtiöjärjestystä muutettiin niin, että isommatkin hankkeet ovat mahdollisia. Sieltä voidaan myös irrottaa rahoja infraan, koska siellä korjausvelka on yli kaksi miljardia. Meillähän on olemassa rahastoja. Kun valtio on sen omistaja, minä en ymmärrä, mikä estää, ettei niitä rahoja voida suhdannepoliittisesti käyttää järkevästi, kun sieltä on järkevästi otettavissa ja irrotettavissa ja joskus sinne voidaan jopa lisätä omistusta.

Merja Kuusisto /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on ollut aika reipasta ja napakkaa. On semmoinen sanonta, että "joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään", mutta se jatkuu sitten, että "se joka ei muista, niin sitä kumpaankin silmään". Tuli vaan mieleen, että kun te siellä keskustan puolella olette olleet hallitusvastuussa, niin sen jälkeen, kun jäitte oppositioon, se velkasalkku oli 7 miljardia, mikä siirtyi tälle hallitukselle. Jos mietitään, minkälainen se tilanne olisi tällä hetkellä tämän hallituksen hoitaa tätä taloustilannetta, niin se olisi huomattavasti parempi. Sen lisäksi teillä on suuria suunnitelmia sitten kumminkin vielä näistä omista säästöistä, 7—8 miljardista puhutte. Minä en usko, että se 7 miljardin euron säästö käy kumminkaan keskustalta niin helposti kuin kävi 7 miljardin menojen lisäys.

Juha Väätäinen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on jäänyt erittäin vähälle yhteiskunnan tärkein sektori eli asuntopolitiikka. Täällä on ainakin kolme ministeriä, joita tämä koskettaa: panostukset tulevaisuudessa asuntopolitiikkaan, niin korjausrakentamiseen, täydennysrakentamiseen kuin uudistamisrakentamiseen. Olen ollut mielissäni asuntoministerin ratkaisuista tässä viime aikoina. Nyt kumminkin yhteiskunta pysähtyy suurelta osin asutuskeskuksissa, ellei tätä asiaa ratkaista. Siihen valtion panostuksilla saadaan mahdollisesti kymmenkertaiset investoinnit. Haluaisin kuulla tarkennettuna: mitenkä hallitus tätä kehyksissään aikoo viedä eteenpäin?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Opposition toimesta, horjuvan sellaisen toimesta, täällä on kyllä leikattu tänä päivänä, parit Fiskarsin sakset ovat kuitenkin kuluneet ihan tylsiksi. Sen sijaan hyvin vähän on loppujen lopulta kiinnitetty huomiota niihin 600 miljoonan kasvupanostuksiin, joita hallitus tässä on tarjoamassa. Ne ovat merkittäviä asioita. Niillä rahoilla luodaan niitä uusia työpaikkoja, uusia kipeästi kaivattuja työpaikkoja.

Edustaja Mäkipäälle voin kertoa, etteivät ne suurteollisuuden investoinnit ihan pimeätä ja mustaa ole. Ajatellaan vaikka omalla alueella Google Haminassa, UPM Lappeenrannassa sekä UPM Kuusankoskella, nämä viime mainitut 150—160 miljoonaa per paikkakunta. Ne ovat erittäin tärkeitä.

Lisäksi vielä: on liian vähän puhuttu myöskin siitä, että täällä pienituloisimmille palkansaajille nostetaan perusvähennystä 20 miljoonaa ja työtulovähennystä 80. Se on muuten yhteensä 100 miljoonaa kaiken kaikkiaan.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Suomen talouden tila on vakava, siitä me olemme kaikki varmaan yhtä mieltä, ja myös sillä tavalla vakava, että kun muu Eurooppa elpyy, niin meillä niitä merkkejä ei ole ainakaan merkittävässä määrin, ei ehkä ollenkaan. Se vakavan tilanteen kova ydin on se, että meillä on tällä hetkellä yli 300 000 työtöntä. 9,1 prosenttia on se prosenttiluku, ja se työttömyyden määrä on kasvanut tällä kaudella 100 000 ihmisellä. Tavoitteenahan teillä oli, hallituksella, pudottaa työttömyys 5 prosenttiin. Työllisyysaste on pudonnut noin 67:ään, kun teillä tavoite oli, että se ensi vuonna on 72. Tämä minun mielestäni on se tämän taloustilanteen kova ydin, jolla on myös ihan suora yhteys tämän valtiontalouden, julkisen talouden tasapainottamisongelmiin.

Työttömyydelle pitää tehdä jotakin. Pitää olla selvä ohjelma, millä kasvun kautta, työllistämisen kautta, yrittäjyyden kautta Suomeen saadaan uusia työtilaisuuksia. Onko tämä teidän tyytyväisyytenne luettava niin, että te olette tyytyväisiä tähän työttömyystilanteeseen? Ette kai te voi olla tyytyväisiä?

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu siitä, että pitäisi saada kilpailukykyä, ja silloin tietysti palkkaratkaisut yrityksissä ovat merkittäviä, mutta energian hinta on ennen kaikkea merkittävä. Nyt näissä kehysten jatkeissa hallitushan on taas korottanut energiaveroja. Tämä on ollut aivan virheellistä toimintaa. Ennen kaikkea meidän täytyisi panoksia pistää entistä enemmän kotimaisen energiantuotannon kehittämiseen. Meillä on jo maakuntia, joissa bioenergiaa tuotetaan yli puolet, ja tätä olisi laajennettava. Se tuo sinne maakuntiin työpaikkoja. Myös tietysti sitten, kun ajattelemme yritystoimintaa, hallitus on yhteisöveroa alentanut, mutta tässä yhteydessä sitten jäivät niin sanotusti avoimet ja kommandiittiyhtiöt ja henkilöyhtiöt näiden, sanotaan, veroratkaisujen ulkopuolelle. Nyt kaivattaisiin sille puolelle ennen kaikkea niitä ratkaisuja, koska sieltä kautta syntyy työpaikkoja. Se antaa monelle työtä.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tuntuu siltä, että täällä on taas jälleen ollut erittäin paljon tahallista väärinymmärrystä, ja siitä olen kyllä erittäin pahoillani. On ollut tämmöistä retorista kiihdytystä varsinkin siellä pääministerin ja valtiovarainministerin suunnalla, ja on syytelty keskustaa siitä, että ollaan lillukanvarsissa ja pienet ja isot asiat ovat sekaisin. Mutta niinhän, hyvä hallitus, meillä kaikilla on, kun puhutaan kehyksestä. Siellä on pieniä asioita, isoja asioita, ja yhdyn tähän ministeri Ihalaisen näkemykseen siitä, että näistä rakenneuudistuksista olisi pitänyt pystyä puhumaan tässä keskustelussa enemmän, koska osasta niitähän te teitte päätöksiä kehysriihessä ja myös osasta jätitte tekemättä.

Tänään aloitettiin valiokunnissa kehyksestä kuuleminen, ja siellä käytiin läpi esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolen osalta, mitä siellä on tekemättä. Pidän erittäin ongelmallisena tämän kokonaissopeutuksen kannalta sitä, että me emme niissä välttämättä pääse eteenpäin. Toimeentulotuki siirrettiin Kelalle. (Puhemies koputtaa) Olen sitä mieltä, että olisi pitänyt myös omaishoidon tuki siirtää (Puhemies: Aika on täynnä!) rakenteellisista syistä.

Anne Louhelainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tuon eläkeläisten kehysterveisiä maakunnista. Siellä pohditaan usein, miksi hallituksen luovuusleikkuri kehysriihipäätöksissä iskee usein useimmissa kohdissa eläkeläisiin, jotka ovat jo omalta osaltaan osallistuneet yhteiskunnan pyörien pyörittämiseen. Sähkön hinta, kiinteistöverot, autonkäyttökustannukset, sairauksien hoito ja niin edelleen, jokapäiväinen elämän osa-alue: siellä tulee yhä lisää kasvavia kuluja ja kaupan päälle vielä eläkeindeksikorotusten leikkaaminen. Eläkeläisten tilinauhaan ei plusmerkkistä tule koskaan, päinvastoin, veroprosenttia hivutetaan yhä ylöspäin, ja käteen jää aina vain vähemmän.

Viimeksi lauantaina Hollolan torilla 87-vuo-tias sotaveteraani kysyi huolissaan, miten hän rahoittaa ne palvelut sinne kotiin. Arvon ministerit, miten te vastaatte näille ahdistuneille pienituloisille eläkeläisille, jotka totta vie osaavat sen euron venyttämisen, sillä he ovat (Puhemies koputtaa) tehneet sitä koko ikänsä?

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Gustafsson kysyi täällä jokin aika sitten, miksi keskusta ei kannata oppivelvollisuusiän nostoa. Siksi me emme kannata sitä, että tämä kallis operaatio ei mitenkään takaa räätälöityä apua ja tukea juuri niille nuorille, jotka ovat vaarassa syrjäytyä. Miten näiden nuorten motivaatio automaattisesti kasvaa sillä, että lätkäistään yksi lisävuosi, kun sitä motivaatiota ei oppimisvaikeuksien ja monenlaisten muitten vaikeuksien vuoksi ole ollut sitä ennenkään? Nämä nuoret nimenomaan tarvitsevat räätälöityä apua oppimisvaikeuksiin, sosiaalisiin ongelmiin, mielenterveysongelmiin.

Samaan aikaan hallitus leikkaa perusopetuksesta järkyttäviä määriä, vaikka sieltä on leikattu jo aikaisemmin. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että me emme yllä tuossa rahoituksessa edes OECD-maiden keskiarvoon, saatikka muiden Pohjoismaitten tasolle. Eihän tässä ole mitään järkeä eikä logiikkaa, että pannaan uusi kallis operaatio päälle, se maksaa vähintään 100 miljoonaa, ja samaan aikaan leikataan perusopetuksen tasosta. Ei mitään järkeä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Otetaan vielä muutama puheenvuoro, sen jälkeen tulee varmasti aika täyteen, ja kuullaan ministereiden vastaukset.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Vehviläinen puhui väärin ymmärtämisestä, mutta se, mitä seuraavaksi sanon, on mielestäni kyllä ihan vilpittömästi tässä keskustelussa jäänyt minulle avoimeksi.

Edustaja Pekkarinen uskoo, että on olemassa joku sellainen kahva, josta kääntämällä me saisimme ensi vuodelle jo merkittävää kasvua. Edustaja Sipilä ei usko, koska hän on samaa mieltä hallituksen kanssa siitä, että ensi vuodelle nämä 1,6 miljardin euron sopeutustoimet ovat kohdallaan. Edustaja Sipilä on sitä mieltä, että jos verotuksen kautta oli pakko jotain tehdä, niin se, mitä nyt suunnilleen tehtiin, on suunnilleen oikein. Mutta edustaja Sipilä on itse ollut aikaisemmin sitä mieltä ja ymmärtääkseni myös tänään, että parempi on, kun ei verotuksen kautta tehtäisi. Se tarkoittaa, että ensi vuodelle teidän pitäisi esittää 700 miljoonan euron lisäsäästöjä, ja niitä minä tässä vieläkin odottelen.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On erittäin hyvä, että tämä keskustelu on käyty. Minä vielä sen sanoisin, että nyt kun tässä sotessa on saatu se yksi arkillinen aikaan, niin minä todella toivon, että nyt ei sitten siinä porukassa ja taustakuoroissa ruveta sotkemaan sitä hyvää runkoa vaan tehdään se sen perusteella, mitä me neljä puheenjohtajaa ja sitten myöhemmin kahdeksan puheenjohtajaa sovimme, mitä me sitten sovimme, (Martti Korhonen: Mitä te sovitte?) josta minä tiedän, että se on iso uudistus, eivätkä sitten kaiken maailman jarrumiehet pistä kalikkaa, menneisyyden punaiset voimat. (Välihuutoja vasemmalta)

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn kyllä siihen, että olisi tärkeää saada tämä sote maaliin. Mutta haluaisin vielä kiinnittää teidän huomiotanne siihen, mitä Sipilä on tästä verotuksesta todennut. Helsingin Sanomien mukaan Veronmaksajien tilaisuudessa todetaan 13.3.: "Keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ei haluaisi korottaa mitään veroja." Sitten aiemmin todetaan, kuten jo Ojala-Niemelä täällä totesi, että nimenomaan säästöt, siis säästöt, pitäisi saada aikaan kuuden vuoden kuluessa, eli 8 miljardin säästöt ilman veronkorotuksia.

Eli käydään läpi: Hallituksen linja on se, että sopeutus pitää tehdä oikeudenmukaisesti. Keskustan linja on se, että vain menoleikkauksia. Se ei ole oikeudenmukaista. Hallituksen linja on se, että suurituloisten verotusta kiristetään ja pienituloisten kevennetään, ja keskustan linja on se, että veroja ei saa korottaa edes suurituloisilta tai miljonääreiltä.

Mitä tulee tähän taseeseen, niin hallitus tekisi tässä maltillisia liikkeitä, Sipilä olisi valmis myymään 10 miljardia.

Juha Sipilä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin, edustaja Eestilä, Solidiumista ei voi maksaa osinkoa, koska siellä ei ole voittovaroja. Osakeyhtiölain mukaan ei voi maksaa osinkoa, jos ei ole voittovaroja.

Ministeri Ihalainen, yhdyn täsmälleen siihen puheenvuoronne alkuosaan julkisesta taloudesta.

Mutta tästä lihoiksi pistämisestä: Meillä on huutava pula uudesta työllistävästä yritystoiminnasta. Minä olen ja me olemme valmiita muuttamaan osan tästä omistuksesta tänne kasvuhakuiseen työllistävään yritystoimintaan, jos lopputuloksena on se tavoiteltu 200 000 uutta työpaikkaa.

Edustaja Backman, 3 miljardia on oikea luku silloin, kun halutaan taittaa suhteellinen velkaantuminen. 8 miljardia, 7,7 miljardia on keskimääräinen alijäämä kolmelta edelliseltä vuodelta. Se on se luku, mikä pitää tasapainottaa, jotta me lopetamme velaksi elämisen. Edustaja Backman, olen vielä kiitollinen siitä, että mainitsitte keskustan huomattavasti useammin kuin minä omassa puheenvuorossanne, ja meillä oli yksi yhteinen lause siellä: työ on parasta perusturvaa. Tämä on tämän meidän kasvupakettimme takana.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Edustaja Pekkarinen, 1 minuutti.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Zyskowiczille vielä: Sanoin täällä ensimmäisessä puheenvuorossani, että minä olen ollut kahdessa televisio-ohjelmassa viimeksi edustaja Backmanin kanssa, jolloin sanoin, että sekä menoleikkaukset että veronkorotukset -linja on määrältään aika lailla kohdallaan. Sisällä meillä on erilaisia näkemyksiä, varmastikin näin.

Mutta nyt, ministeri Urpilainen, teille: Kun te sanotte, että oppositionkin pitää kaikki se, mitä se esittää tuleville vuosille, pohjata siihen kasvuennusteeseen, minkä valtiovarainministeriö on esittänyt, sanon teille, että olen kanssanne täysin eri mieltä. Sen enempää ei voi olla eri mieltä. Eiväthän ajatukseen siitä, että joku tämmöinen fatalistinen oppi kertoo, että vaikka mitä politiikkatoimin tehtäisiin, talouskasvu on tasan tarkkaan se, mitä teidän ministeriönne sanoo, nyt usko aidanseipäätkään.

Me olemme esittäneet oman kasvuohjelmamme, ja te voitte arvioida ja arvostella sitä, päästäänkö niillä välineillä sellaiseen kasvuun, mistä puhutaan. Se on toinen tarina, mutta muistutan vielä, että jos kasvu on puoli prosenttiyksikköä parempi kuin teidän linjallanne, valtiontalouden sopeutustarpeeseen sen vaikutus on lähes puoli miljardia euroa, jo pelkästään sen, ainakin sillä vanhalla opilla, millä silloin, kun (Puhemies koputtaa) Katainen oli valtiovarainministeri, näitä budjetteja ja kehyksiä katseltiin.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vielä edustaja Arhinmäki, ja sitten otetaan ministereiden vas-taukset.

Paavo Arhinmäki /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Kivelä täällä väitti aikaisemmin, että köyhyyden vähentyminen johtuu mediaanitulojen muutoksesta. Se ei pidä paikkaansa. Tilastokeskuksen vuoden 2012 tilastot osoittavat, että 70 000 ihmistä nousi yli köyhyysrajan, ja jos huomioidaan mediaanitulon muutos, se vaikuttaa 7 000 ihmiseen, ja edelleen ollaan 63 000:ssa. Tuloerot kapenivat. Pääasialliset syyt tuloerojen kapenemiseen olivat verotus ja perusturvan parantaminen, se, että isotuloisten verotusta kiristettiin, ja se, että pienituloisten verotusta alennettiin ja että esimerkiksi työmarkkinatukea ja peruspäivärahaa nostettiin 100 eurolla.

Mutta kysymys on se: miksi tästä hyvästä linjasta nyt luovutaan? Tämä ei tule olemaan tulos silloin, kun Tilastokeskus tekee vuoden 2015 tilastoja tulevaisuudessa. Nimittäin nyt tuloerot saattavat jopa kasvaa, koska leikataan lapsilisiä, (Puhemies koputtaa) leikataan työttömiltä, opiskelijoilta, eläkeläisiltä. (Puhemies: Jaaha, aika! Aika on täynnä!) Ja sen arvioiminen jälkikäteen… [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Puhemies Eero Heinäluoma:

Sitten ministereiden vastaukset. Ja jos asunto- ja kulttuuri... [Paavo Arhinmäki jatkoi puhetta] — Arvoisa edustaja, teidän puheaikanne on päättynyt jo hyvän aikaa sitten. (Paavo Arhinmäen välihuuto) — Edustaja Arhinmäki!

Ja seuraavaksi vastauspuheenvuoro, kulttuuri- ja asuntoministeri Viitanen, olkaa hyvä.

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen

Niin, arvoisa herra puhemies, täällä arvostettu jaoston puheenjohtaja, edustaja Väätäinen sanoi oikean asian, kun sanoi, että myös asuntopolitiikka on hyvin tärkeä näissä ratkaisuissa, ja tässä suhteessa minulla on kyllä hyviä uutisia sinänsä tuolta kehyksestä. Me olemme pystyneet tekemään siellä toimia, joilla saamme aikaan uutta rakentamista, sitä kautta työllisyyttä ja sitä kautta ihmisille koteja. Otimme suhdanneluonteisesti käyttöön täytetakaukseen liittyvät käynnistysavustukset täällä pääkaupunkiseudulla. Olin hyvin iloinen siitä, kun rakennusteollisuudesta ilmoitettiin sen jälkeen, että tämä tuo kyllä ne nostokurjet sitten työmaille, ja tietenkin tärkeää on myös se, että sen lisäksi ihmisille syntyy lisää koteja.

Samalla tehtiin päätös siitä, että tämä pysyvämpi lyhyt korkotuki tulisi voimaan sitten kohdekohtaisena ensi vuoden alusta. Opiskelija- ja nuorisoasuntojen rakentamista tuetaan parantamalla korkotuen ehtoja, ja erityisryhmien investointiavustusta korotetaan. Nämä ovat ne myönteiset uutiset, mitä sieltä kuuluu.

Tietenkin tässähän on nyt samaan aikaan myös nämä suhdanneluonteiset peruskorjaukset voimassa lähiökoteihin, eli nyt kannattaa myös peruskorjata omia asuntoja ja sitä kautta sitten saada sekä koti kuntoon että työllisyyttä edistää.

Tämä ei tietenkään riitä — ei valtio yksin näitä ongelmia ratkaise, tarvitaan myös kuntia, tarvitaan rakennuttajia näissä talkoissa, meitä joka ikistä tarvitaan. Kunnilta tarvitaan maata ja tontteja. Siksi esimerkiksi tuli vähän kiristystoimiakin siellä. Tulemme edellyttämään jatkossa, että esimerkiksi pääkaupunkiseudulta löytyy viiden vuoden tonttivaranto jatkuvasti, ja se vaatii toimia, ja varmasti muun muassa MAL-sopimusten kautta sekä sitten tuolta erilaisten sanktiomenettelyjen kautta tulemme tähän päätymään.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Sitten ministeri Ihalainen, 2 minuuttia.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Tämä työllisyysasia: Onhan se totta, että siihen tavoitteeseen, että työllisyysaste olisi 72 prosenttia ja työttömyys 5 prosenttia tämän hallituskauden päätyttyä, ei päästä. Mutta niin on myös taloudellinen ympäristö ollut toinen. Kasvu on ollut verkkaisempaa, vienti on ollut vähäisempää, ja tässähän tämä perussyy on, tietysti.

Mutta nämä meidän toimenpiteemme kuitenkin ovat johtaneet siihen, että me olemme kyenneet työttömyyttä taittamaan, ja minä oletan, että mennään nyt vuosi kaksi, niin kyllä me saamme tähän laskua. Ja nyt tämän rakenneohjelman sisällähän on paljon toimenpiteitä, joissa me yritämme puuttua ja tuemme vaikeimmin työllis-tettävien asiaa. Minä vielä kertaan sen tavoitteen: jos saadaan rakennetyöttömyyttä alaspäin 27 000, niin se on yksi prosentti niistä työttömistä, ja se toisi valtiolle ja kunnille noin 700 miljoonaa hyvää. Sillä on näin suuria taloudellisia merkityksiä, ja me yritämme tässä onnistua.

Sitten toinen kysymys, joka liittyy sitten tähän edustaja Sipilän puheenvuoroon: Se on juuri näin. Me tarvitsemme kasvuhakuisia, keskikokoisia pk-yrityksiä, jotka pyrkivät kansainvälisille markkinoille, ja sitä vaihetta meidän pitää tukea. Sitä varten tämä kasvu- ja työllisyyspaketti tehtiin. Siellä on paljon toimia, jotka edesauttavat näitten yritysten kansainvälistymistä ja selviytymistä, ja sen vuoksi se oli tärkeä toimenpide.

Sitten vielä tähän oppivelvollisuusikään: Ei se ole 100 miljoonaa. Se on 15 miljoonaa, ja tämä kyetään sillä rahoituksella tekemään. Se on erittäin tärkeä uudistus näitten väliinputoajien kannalta katsottuna, ja nimenomaan sinne tulee monipuolinen sisältö, joka tarttuu juuri niihin mahdollisuuksiin, joista täällä puhuttiin, niin että minä en ymmärrä, miksi tätä halutaan vastustaa, kun se on merkittävimpiä uudistuksia, jotta nuoret eivät tipu väliin, että he saavat sen koulutuspaikan ja heitä tuetaan tässä elämän alussa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Pääministeri Katainen, 2 minuuttia, olkaa hyvä.

Pääministeri Jyrki Katainen

Arvoisa puhemies! Suuret kiitokset edustajille. Tämä on ollut todella virkistävä keskustelu pitkästä aikaa. Tästä jos joitakin yhtymäkohtia hakee, niin aika monella on samankaltainen käsitys tästä sopeutuksen suuruudesta. Itse asiassa niin on ollut aina ennenkin, eli aina kun olemme käsitelleet kehystä, kun eri puolueet ovat sitten tuoneet omat vaihtoehtonsa ottamatta kantaa sisältöön, aina se on päätynyt samansuuruiseen sopeutukseen, mutta sitten kun se ei ole riittänytkään, hallitus on ollut yksin väärässä. Eli kukaan ei muista, että oma puolueensa teki samansuuruisen sopeutusesityksen. Mutta hyvä, meillä on taas yhteinen käsitys siitä, mitä suurin piirtein pitäisi tehdä.

Tämän sopeutuspaketin jälkeen 2018 velanoton tarve on 2 miljardia euroa suurin piirtein, 2,5, ja tietenkin jokainen olemme riippuvaisia siitä, miten Suomen ympärillä menee. Eli tämä sopeutus riittää siihen, että suhteellinen velka taittuu, ja sitten sitä velkaa tulee kuitenkin 2 miljardia lisää, ellei sitten kasvu ole niinä vuosina kovempaa.

Eri mieltä olemme lähinnä siitä, kuinka vahvasti kukin uskoo poliitikkojen kykyyn kääntää kasvua aikaiseksi. (Mauri Pekkarinen: Juuri näin!) Kun mekin olemme tietysti luonnollisesti käyneet hyvin huolellista keskustelua eri asiantuntijoiden kanssa, niin kukaan näistä asiantuntijoista ei usko siihen, että poliitikkojen päätöksillä 1—3 vuoden aikajänteellä voitaisiin saada lisää verotuloja 1—3 miljardia. En ole vielä semmoista riippumatonta asiantuntijaa tavannut, joka sanoo, että kun poliitikko tekee tuommoisen päätöksen, seuraavan vuoden alusta eteenpäin verotuloja tulee 1—3 miljardia lisää, mutta olen tavannut paljon asiantuntijoita, joiden kanta on — ja myös hallitus on siihen päätynyt — että meidän kannattaa tehdä näitä toimintaympäristömuutoksia, kuten satsauksia osaamiseen, tutkimukseen, yritysten rahoitukseen, ja tämä meidän rahoitusmalli perustuu siihen, että ei vain myydä omaisuutta ja rahoiteta yrityksiä vaan myydään omaisuutta, tehdään niistä rahastoja, joihin tulee yksityinen raha mukaan, koska silloin se raha on hyvin käytetty.

Tässä ei substanssipuolella ihan hirveitä eroja ole, mutta poliitikkojen kaikkivoipaisuuteen liittyviä eroja on. Toiset uskovat politiikan kaikkivoipaisuuteen enemmän kuin toiset. Meillä on tämmöinen maltillinen pitkän linjan kehittävä linja koulutuksen, sivistyksen, tutkimuksen, kasvuyrittäjyyden kautta, ja sitten tietysti edistetään investointeja. Minulla on semmoinen käsitys, että tässä ihan lähiviikkojen aikana Suomeen jopa uusia investointeja voi olla tulossa.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Tämän keskusteluosuuden päättää sitten ministeri Urpilainen, ja 2 minuuttia, olkaa hyvä.

Valtiovarainministeri  Jutta  Urpilainen

Arvoisa puhemies! Minusta on helppo yhtyä siihen näkemykseen, jonka moni kollega nosti esille tässä keskustelussa, että Suomen talouden suurin ongelma on korkea työttömyys. Se on meidän yhteiskunnassamme se keskeisin ongelma, joka meidän täytyy kollektiivisesti kyetä ratkaisemaan.

Mikä on tuon työttömyyden taustalla? Työttömyyden taustalla on osittain vaikea suhdannetilanne, joka tulee kansainvälisestä taloudesta, mutta entistä merkittävämpi osa työttömyyden kasvusta johtuu meidän taloutemme, meidän teollisuutemme perustan romahtamisesta, siitä, mitä on tapahtunut paperi- ja metsäteollisuudessa, siitä, mitä on tapahtunut elektroniikkateollisuudessa Nokian myötä. Siitä johtuvat meidän suurimmat talouden haasteet tällä hetkellä. Me olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että meidän täytyy tehdä toimenpiteitä uuden teollisen perustan ja uuden talouden perustan luomiseksi, ja sitä hallitus on myöskin tekemässä.

Hallitus on luonut kasvurahastot, laittanut sinne myöskin veronmaksajien rahaa. Hallitus on nyt tehnyt päätökset kasvupaketista, johon käytetään 600 miljoonaa euroa rahaa. Hallitus on tehnyt kaksi työllistävää lisäbudjettia. Hallitus on laskenut yhteisöveroa, jolla luodaan edellytyksiä yrityksille myöskin investoida Suomeen, tulouttaa voittojaan Suomeen. Me olemme tehneet toimenpiteitä.

Uskon siihen, että jatkossakin Suomi tulee pärjäämään korkealla osaamisella, sillä, että me olemme edelläkävijöitä tietyillä osa-alueilla, joista varmaan olemme myöskin opposition kanssa yhtä mieltä, liittyvät ne sitten energiateollisuuteen tai cleantechiin tai myöskin biotalouteen. Me olemme niissä edelläkävijöitä. Meidän pitää olla askeleen muita edellä, mutta samaan aikaan, kun me olemme luomassa edellytyksiä talouden perustan vahvistamiselle, talouskasvun vahvistamiselle, meidän täytyy hyväksyä myöskin se, että me elämme tällä hetkellä yli varojemme ja sen takia me joudumme tekemään myöskin veronkorotuksia ja menosäästöjä.

Ja, edustaja Pekkarinen, kyllä se vain niin on, että kun minä olin oppositiojohtaja, kyllä me lähdimme siitä, että budjetti aina laaditaan valtiovarainministeriön ennusteen pohjalta. Sieltä tulee se perusta, ja sen jälkeen lähdetään katsomaan, mitä vaihtoehtoja erilaiset poliittiset liikkeet tarjoavat, mitkä ovat ikään kuin poliittisten liikkeiden tarjoamat vaihtoehdot tulojen kasvattamiseksi tai menojen kohdentamiseksi, mutta se perusta tulee valtiovarainministeriön virkamiesten tekemästä kasvuennusteesta, ja sen pohjalle budjetti ja kehys on laadittu ja tullaan tulevaisuudessakin laatimaan.

Sitten olen samaa mieltä siitä, minkä edustaja Vehviläinen nosti täällä esille, että yhtä olennaista kuin kasvun ja työllisyyden vahvistaminen, velkaantumisen taittaminen ovat myöskin rakenteelliset uudistukset. Siinäkin hallitus on tehnyt paljon. Kaksi keskeistä uudistusta, joihin vielä tarvitsemme lisää lihaa luiden ympärille, liittyvät sosiaali- ja terveydenhuollon uudistamiseen. Siinä harjoitus on kaikkien puolueiden yhteinen. Aikataulu on toukokuun loppuun. Sitten toinen iso on työmarkkinaosapuolten käsissä. Syksyyn mennessä pitäisi neuvotella (Puhemies koputtaa) työuraratkaisu ja sitä kautta myöskin saada tieto siitä, miten meidän eläkejärjestelmää uudistetaan. Kun nämä on saatu maaliin, voi sanoa, että meillä on selkeä näköala olemassa siitä, miten kestävyysvaje tullaan umpeen kuromaan, mutta keskustelu varmasti tulee jatkumaan.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Kiitoksia, ministeri Urpilainen. Nyt siirrymme puhujalistaan. Huomautan edustajille, että meillä on noin 5 tunnin keskustelu-urakka edessä, ja sen takia suosittelisin ja vetoan voimakkaasti edustajiin, että pidettäisiin kiinni tuosta 5 minuutin suositusaikamäärästä puheenvuorojen suhteen. — Edustaja Mustajärvi aloittaa tämän pitkän listan purkamisen, olkaa hyvä.

Markus  Mustajärvi  /vr:

Arvoisa puhemies! Hallituksen kehyspäätös kuvastaa kaiken kaikkiaan hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan epäonnistumista. Ajat ovat vaikeita, mutta siitä huolimatta tosiasia on, että bruttokansantuote, teollisuustuotanto ja vienti ovat edelleen alemmalla tasolla kuin ennen vuoden 2008 finanssikriisiä. Työttömyys on kasvanut ja palannut 2000-luvun alun lukemiin. Viimeisen tilaston mukaan 324 000 ihmistä on vailla työtä ja pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyys kasvaa edelleen. Samaan aikaan jätetään käyttämättä satoja miljoonia euroja työllisyysmäärärahoja, jos vedetään yhteen kolmen viime vuoden säästöt.

Valtion velkaantuminen ja siihen liittyvät leikkaukset ja veronkorotukset liittyvät hallituksen valitsemaan talouskuripolitiikkaan. Uudet budjettisäästöt ja veronkorotukset painavat kulutuskysyntää alas ja lisäävät työttömyyttä. Toiselta puolen veropohjaa on kavennettu. Euron korkea kurssi sekä euroalueen heikko talouskehitys hillitsevät viennin kehittymistä globaalin kapitalismin rakennemuutosten ohella.

Hallitus täyttää kyllä kaikki toiveet, joita EU:sta esitetään — talouskurisopimus sen yhteisen tahdon ilmentymänä — ja on onnistunut säilyttämään kolmen A:n luottoluokituksen. Se sinällään on ihan oikea tavoite, mutta kun sopeutustoimien mittaluokka on 6,5—7 miljardia euroa verrattaessa vuoden 2018 tavoitteita vuoden 2012 lähtötasoon ja kun muistaa, että kaikesta tästä huolimatta teollisuuden perusta murenee, työttömyys jatkaa kasvuaan samoin kuin valtion velkakin, niin eivät nämä toimenpiteet oikein linjassa ainakaan vaikutusten osalta ole. Eikä ole ihme, että hallituksesta on käynnistynyt joukkopako, ja vielä joku aika sitten nämä väistyneet tai piakkoin väistyvät ministerit kertoivat ainoaksi vastuunkannon muodoksi hallituksessa työskentelyn. Hallitus ei kuitenkaan koko historiansa aikana, ei hallitusohjelmassa eikä yhdenkään kehysratkaisun kohdalla, ole kyennyt rehelliseen arvioon talous- ja työllisyystilanteesta, ja kun se puuttuu, puuttuu kaikki muukin.

Arvoisa puhemies! Ei ole putkeen mennyt myöskään kyky ennustaa tulevaa. Ennusteita tämän ja ensi vuoden talouskasvusta on kautta linjan korjailtu. Valtiovarainministeriö on tätä vuotta koskien alentanut keväällä 2013 annettua bkt-kasvua koskevaa ennustetta 1,6 prosentista tämän vuoden 0,5 prosenttiin. Eli vuoden aikana on tehty kolme erilaista ennustetta. Myös kotitaloudet ajautuvat vaikeuksiin, reaalipalkat alentuvat sekä vuonna 2014 että vuonna 2015, ja samoin sosiaaliturvan varassa elävien reaalitulot alentuvat useimmissa tapauksissa, sillä tänä vuonna perusturvan indeksikorotus on yleensä vain 0,6 prosenttia ja ensi vuodelle hallitus esittää leikkausta ja se rajoittaa melkein kaikki indeksikorotukset 0,4 prosenttiin.

Lapsilisien indeksikorotukset on jo jäädytetty, ja ensi vuodelle hallitus esittää lapsilisien leikkausta. Ratkaisut lisäävät lapsiköyhyyttä maassa, jossa väestön ikääntyminen on julistettu ykkösongelmaksi. Pahimmillaan leikkaukset ja veroratkaisut kertautuvat sellaisessa lapsiperheessä, joka asuu vähän syrjemmällä ja joutuu kulkemaan omalla autolla palveluiden ja työn perässä ja maksaa asuntovelkaa. Jos toinen tai kumpikin vanhemmista työllistyy vain osaksi ja perheessä joku sairastaa, on tilanne vielä vaikeampi. Ja sähkö- ja energiaverot nousevat, ja sitä rasitetta ei väistä kukaan.

Arvoisa puhemies! Katalin hallituksen ratkaisuista on hiljainen rosvo eli etuuksien indeksikorotuksiin puuttuminen. Sosiaaliturvan indeksikorotusten rajaaminen 0,4 prosenttiin vuonna 2015 koskee pääsääntöisesti kaikkia kansaneläke- tai työeläkeindeksiin sidottuja etuuksia. Jo yksistään tämän vaikutus on 150 miljoonaa euroa. Sen sijaan suurin osa sosiaali- ja terveydenhuollon maksuista on sidottu erilaisiin indekseihin. Niitä indeksileikkaus ei koske, päinvastoin maksut nousevat. Indeksileikkaus merkitsee sosiaaliturvan reaalitason pysyvää alentamista, ellei sen jälkeen palata normaaleihin, leikkaamattoman indeksin mukaisiin tarkistuksiin. Etuuksien indeksileikkauksella saavutettava valtion menojen säästö kertautuu tulevina vuosina.

Ja pakko on muistuttaa aiemmasta indeksipäätöksestä. Vuoden 2013 aikaistettu 0,7 prosentin indeksikorotus vaikutti vain vuonna 2013, ja sen saivat monet etuuksien varassa elävät huomata vuodenvaihteessa.

Sari Sarkomaa /kok:

Kunnioitettu puhemies! Käydystä keskustelusta voi todeta sen, että opposition osalta voi ikään kuin sanoa olevan kotiläksyjen käsillä. Vieläkin jäi täysin epäselväksi se, millä sopeuttamistoimilla keskusta ja perussuomalaiset haastavat hallituksen linjan, ja toivottavasti se jatkossa kuullaan.

Mutta tämän käsittelyssä olevan selonteon tavoite on todellakin saada kuriin yli varojen eläminen ja kestävyysvaje ja samalla tavoitella työllisyyden ja kasvun edellytyksiä. Ilman uudistuksia ja näitä hyvin vaikeita sopeuttamistoimenpiteitä Suomi ei olisi jatkossa hyvinvointiyhteiskunta. Tekemättä ei voi jättää. On aivan välttämätöntä, että emme lakaise ongelmia maton alle vaan sopeuttamistoimet tehdään etupainotteisesti, jotta pysyisimme EU:ssa asettamissamme kasvu- ja vakaussopimuksen velkaraameissa. Tämä on tärkeää myös siksi, että asioiden pitkittäminen vaikeuttaisi tilannetta. Vastuu on kannettava nyt.

Kestävä hyvinvointi voidaan rakentaa vain työhön ja yrittämiseen. Siksi on oikein, että hallituksen kehyspäätöksen suuri linja kiertyy työn ympärille. Tärkeimpiä ovat ne toimet, joilla edistetään kasvua, työtä ja yrittäjyyttä. Näissä toimissa hallituksen on asetettava kunnianhimonsa selonteon ehdotuksiakin korkeammalle ja aherrettava tauotta koko kautensa. Monta asiaa on vielä tekemättä, ja esimerkiksi työnantajille vanhemmuudesta aiheutuvien kustannusten tasaaminen on edelleenkin ratkaisematta. Toivon todellakin, että hallitus ottaa siinä aloitteellisen otteen ja kannustaa työmarkkinajärjestöjä, joiden agendalle tämä ei näytä missään olosuhteissa mahtuvan.

Suomi, jossa jokainen voi elättää itsensä ja perheensä tekemällä työtä, on todellinen hyvinvointi-Suomi, ja sitä täytyy kaikin tavoin tavoitella. Työnteon on aina oltava kannattavampaa kuin joutenolo, ja toivonkin hallitukselta erityisesti toimia osatyökykyisten työnteon kannattavuuden parantamiseksi. Pienipalkkaisen työn kannattavaksi tekeminen asumistuen ja työttömyysturvan suojaosuuksin sekä ansiotuloveron keventäminen 100 miljoonalla eurolla on todellakin oikea suunta ja kokoomuksen tärkeä tavoite. Pidemmällä tähtäimellä tavoitteen on oltava keventää palkkaverotusta kaikilla tulotasoilla, ja on alleviivattava, että verotuksen kiristämisen, kokonaisveroasteen nostamisen tie on kuljettu loppuun.

Arvoisa puhemies! 600 miljoonan euron kasvupanostukset ovat iso mahdollisuus, ja ne sisältävät paljon positiivisia asioita yritysten rahoituksen saantiin, viennin edistämiseen ja teollisuuden toimintaedellytysten kohentamiseen. Mielestäni tuon kasvupaketin kohokohta on yliopistoille luvattu 150 miljoonan euron lisäpanostus. Yliopistot saavat keräämäänsä yksityiseen pääomaan nähden kolminkertaisen valtion vastinrahan. Kannustankin yrityksiä ja suomalaista yhteiskuntaa mukaan yliopistojemme vahvistamiseen ja viemään vahvasti eteenpäin viime vaalikaudella aloitettua yliopistouudistusta.

Mielestäni kehyskokonaisuus vahvistaa uskoa julkisen talouden hoitoon ja vahvistaa Suomen houkuttelevuutta investointikohteena. Kokonaisuus sisältää todella kipeitä päätöksiä kaikille suomalaisille, ja tietenkin on sanomattakin selvää, että yksin kokoomuksen tekemänä tämä kehys olisi toisenlainen kuin tämä viiden puolueen kompromissi. Mutta sitoutuminen vaikeiden päätösten taakse yhteisen edun vuoksi oli täysin välttämätöntä.

Koulutuspolitiikan osalta on ihan pakko nostaa esille muutamia asioita, joita on katsottava, kun tätä pakettia vielä viedään eteenpäin budjettikehyksiin, konkreettisesti lainsäädäntöön, ja myöskin eduskuntakäsittelyssä on joitakin asioita erityisen tarkkaan katsottava. Koulutussektorilla on isoja säästöjä niin kun monella muullakin sektorilla, mutta siellä on myös sellaisia pieniä säästöjä, jotka esitetyllä tavalla saattaisivat vaarantaa Suomen tulevaisuuden kannalta merkittäviä asioita. Niissä on katsottava hyvin tarkkaan, toteutuuko se tavoite, että millekään taholle ei kohdisteta kohtuuttomasti kantokykyyn nähden säästöjä. Säästötavoitteista ei tule tinkiä, mutta lain valmistelussa on vaikutukset ja hienosäätö arvioitava.

Arvoisa puhemies! Yhden esimerkin nostan. Se on hyvin pieni, mutta Suomen tulevaisuudelle tärkeä. Se on meidän erityislukiot. On katsottava, että erityislukiot voivat jatkossa toimia. Kansakunta, joka ei kannusta nuoria toteuttamaan intohimoaan ja osaamistaan, ei ole viisas. Tämä on yksi esimerkki. Samoin totean sen päätöksen, jossa koulunkäyntiavustajat luetaan osaksi opettaja—oppilas-suhdetta. Meidän on katsottava, että erityistä tukea saavat ja tarvitsevat lapset saavat sen myöskin jatkossa.

Ihan lopuksi vielä sen kyseenalaistan, että oppimateriaali keskitettäisiin ja opettajilla ei olisi pedagogista vapautta.

Nämä kolme asiaa ovat myöskin hyvin ideo-logisia. On tärkeää, että niistä ei säästöjen varjolla tehdä sellaisia päätöksiä, että ne olisivat huo- leksi ja heikennykseksi Suomen tulevaisuudel-le. Kannatan sitä, että valtiovarainvaliokunnassa käymme nämä vahvasti läpi. Mutta kannatan tätä kokonaisuutena muutamin hienosäädöin. — Kiitos.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Ei tämä mikään helppo paketti ole. Täällä on paljon asioita, jotka olisivat — jos olisivat vain yksin sosialidemokraatit olleet hallituksessa — varmasti toisin. Ei sitä voi kiistää. (Mauri Pekkarinen: Me uskotaan tähän, joo!) Pitkään tietenkin pohdimme, mitä tälle paketille tehdään.

Sitten kehysriihen jälkeen selailin vanhoja lehtiä. Käteeni osui Kuukausiliite ennen kehysriihtä. Siellä eräs henkilö totesi näin: "Meidän vanhemmat on tehneet paljon työtä, niin paljon työtä, että meillä olisi parempi olla. Aiotaanko me nyt sanoa, ettemme voi tehdä ratkaisuja, joiden ansiosta tulevilla sukupolvilla olisi vähän helpompaa?" Se henkilö, joka näin sanoi, totesi myös, että hänen mielestään Suomessa on ajettu niin pitkään hyvää, ettei kansalta ja johtajilta ole löytynyt rohkeutta tarvittaviin päätöksiin. Tämän henkilön mielestä kyse on hyvinvointivaltion tulevaisuudesta eikä vasemmistokaan voi vetäytyä vastuusta. Hän totesi, että ei voi olla niin, että vaikeat päätökset jätetään vain porvarille ja me vain hoidamme peruspalveluita.

Kun olin tämän jutun lukenut, niin se helpotti tämän ratkaisun hyväksymistä. On hyvä todeta, että tässä paketissa näkyy vahvasti sosialidemokraattien kädenjälki, ja on hyvä todeta, että emme voi sanoa, ettemme nyt tekisi ratkaisuja, joiden ansiosta tulevilla sukupolvilla olisi vähän helpompaa. Se henkilö, joka näin sanoi ennen kehysriihtä, oli liikenneministeri Merja Kyllönen.

Arvoisa puhemies! Tässä paketissa noudatetaan sitä isoa linjaa, joka on ollut tämän hallituksen punainen lanka, siis sitä, että valtion velkaantuminen on saatava pysähtymään. Meidän on tehtävä ikäviä säästöjä, mutta ne on tehtävä niin oikeudenmukaisesti kuin mahdollista.

Palaan vähän edelliseen debattiin, jossa asia jäi vähän epäselväksi, mutta kuitenkin ymmärsin niin, että keskustan iso linja tai ainakin se, mitä puheenjohtaja Sipilä on todennut, on se, että jatkossa säästöjä pitäisi tehdä vain menoleikkauksilla tai säästöillä, miten ne halutaan muotoillakaan, eikä tätä veroelementtiä voi käyttää. Tästä olen täysin eri mieltä. Tämän hallituskauden aikana tämä hallitus on näiden päätösten jälkeen korottanut suurituloisten, rikkaiden, miljonää-rien verotusta yli 400 miljoonalla eurolla, kehyskauden loppuun mennessä 450 miljoonalla eurolla, ja tämä hallitus on tämän hallituskauden aikana jo useaan kertaan nostanut sekä kunnallisveron perusvähennystä että työtulovähennystä, siis laskenut pienituloisten verotusta sadoilla miljoonilla euroilla.

Siis on otettu rikkailta, suurituloisilta, miljonääreiltä. Heidän verotustaan on kiristetty ja pieni- ja keskituloisten verotusta kevennetty. Jos linja olisi ollut se, jonka Sipilä sanoi Helsingin Sanomien jutussa 13.3., joka oli tehty tämän Veronmaksajien veropäivän tilaisuuden pohjalta, että mihinkään veroihin ei voi enää koskea, niin tämä ei olisi ollut mahdollista, ja tässä on keskeisin linjaero sosialidemokraattien ja keskustan välillä tässä keskustelussa.

Palaan vielä näihin edustaja Juvosen esille ottamiin kelpoisuusehtoihin. Hän linkitti pienituloisten kuntatyöntekijöiden kurittamisen tähän kelpoisuusehtojen tarkasteluun ja otti vielä esimerkiksi nämä hoiva-avustajat. Hän siis ilmoitti vastustavansa näiden hoiva-avustajien käyttöönottoa sillä perusteella, että se saattaa viedä töitä pois lähihoitajalta. No, ensinnäkin kaikki tässä salissa tietävät, että lähihoitajille kyllä riittää tässä maassa töitä. Toiseksi on sanottava, että se kaikkien pienempipalkkaisten kuntatyöntekijöiden edustaja, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto, on nimenomaan todennut, että näitä hoiva-avustajia tarvitaan ja siellä tarvitaan sellaista järkevää työnjakoa, joka mahdollistaa paremmat työolot myös sille lähihoitajalle ja sille sairaanhoitajalle, joten en ymmärrä tätä kritiikkiä. Ja toisaalta perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jari Lindström täällä moitti hallitusta siitä, että tämä rakennepaketti kuntien tehtä-vien ja velvoitteiden normien purkamiseksi ei ole liian konkreettinen, sitä pitäisi saada lisää. Toisaalta Juvonen täällä ilmoitti, että näitä kelpoisuusehtoja ei saa tarkastella.

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan paketti on (Puhemies koputtaa) mielestäni siinä määrin tasapainoinen, että se voidaan hyväksyä.

Maria Lohela /ps:

Herra puhemies! Kehitysyhteistyömäärärahat ovat olleet Suomessa perinteisesti lähestulkoon pyhä asia: niiden tason tai käyttökohteiden arviointi tai kritisointi on lähes poikkeuksetta tuomittu voimakkain sanankääntein. Kehitysapua on Suomessa oikeutettu esimerkiksi sillä perusteella, että on suomalaisten velvollisuus auttaa.

Perussuomalaiset ovat johdonmukaisesti esittäneet kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaamista. Taloudellinen tilanne Suomessa on ollut jo pitkään sellainen, että mielestämme kotimaan asiat tulee saattaa ensisijaisesti kuntoon, jotta liikkumavaraa myös kansainväliseen apuun löytyisi joskus tulevaisuudessa paremmin. Nyt hallitus on kehysriihessään vihdoin päättänyt leikata myös kehitysyhteistyöhön osoitettuja määrärahoja, ja tähän päätöksen olen tyytyväinen.

Hädän tunnistaminen, oikeiden auttamismekanismien löytäminen ja auttaminen ovat aivan itsestään selviä asioita, mutta se, että olemme säästöjen nimissä valmiita leikkaamaan kehitysavusta, ei tarkoita sitä, että auttaminen tulisi tyystin lopettaa tai että kukaan ei haluaisi auttaa. On ymmärrettävä, että myös kehitysavussa voidaan pyrkiä saamaan vähemmällä rahalla aikaan enemmän kohdentamalla rahaa tehokkaammin ja tuloksellisemmin.

Vaikka kehitysyhteistyössä pyritään eri keinoilla korjaamaan laajaa kirjoa vaikeita ongelmia, kuten naisten huonoa asemaa, äärimmäistä köyhyyttä tai puhtaan veden saatavuutta, ei pidä unohtaa kehitysmaiden ja kehittyvien maiden omia edellytyksiä ratkaista yhteiskunnallisia ongelmiaan. Yksi välttämätön askel kehityksessä on taloudellisen toimeliaisuuden ja työn lisääminen, mikä korjaa ajan myötä tai kenties joskus nopeastikin erilaisia yhteiskunnan epäkohtia.

Valtio omistaa yli 90 prosenttia Finnfundista, Teollisen yhteistyön rahastosta, jolla on kehityspoliittinen erityistehtävä. Yhtiön tarkoituksena on edistää kohdemaidensa taloudellista ja sosiaalista kehitystä rahoittamalla yksityisen sektorin hankkeita, joihin liittyy suomalainen intressi. Yritystoimintaa edistämällä voidaan saavuttaa hyötyjä sekä kohdemaissa että suomalaisissa yrityksissä. Tämä on konkretiaan tähtäävää toimintaa, jolla edistetään yrittäjyyttä sekä työpaikkojen syntymistä ja voidaan luoda pysyviä ratkaisuja hyvinvoinnin lisäämiseksi nyt alikehittyneissä ympäristöissä, joissa on kuitenkin potentiaalia. Kaikissa, kaikkialla on potentiaalia, ja se on vain valjastettava järkevään, yhteiskunnallisesti ja yksilöiden kannalta myönteiseen käyttöön.

Kehitysyhteistyömäärärahoissa on perussuomalaisten mielestä edelleen tarkistettavaa, mutta myös niiden tehokkaammalla kohdentamisella voidaan saavuttaa parempia tuloksia. Kehitysavussa on uskallettava luopua perinteisistä ratkaisuista ja on uskallettava löytää uusia tapoja. Yritystoiminnan tukeminen enenevässä määrin esimerkiksi Finnfundin kautta on sellainen seikka, johon lisäpanostusta jatkossa tulisi pohtia.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Nyt katson teitä. Tällaista ylimielisyyttä — kun on kehyskeskustelu ja ryhmäpuheenvuorojen jälkeen vasta ensimmäiset puheenvuorot täällä meneillään, ja meillä on ministereitä ties kuinka paljon, yksikään heistä ei vaivaudu istumaan tuolla omassa pilttuussaan.

Arvoisa puhemies! Tämä ei ole se menettely, mihin ainakin minä olen näiden yli 35 vuoden aikana tässä salissa tottunut. Viime vaalikauden aikana esimerkiksi oli aina sovittu, että ministereistä ainakin joku istuu paikan päällä silloin, kun tällaista keskustelua käydään. Vakava terveinen puhemiehen kautta vietäväksi maan hallitukselle.

Arvoisa puhemies! Amerikasta liikkeelle lähtenyt talouskriisi iski rajusti Suomeen 2008 ja 2009. Viennistä elävä Suomi oli altis kaikelle tälle. Notkahdus oli syvä, tiedämme sen, mutta jo vuoden 2010 kuluessa suunta muuttui kohti varovaista teollisuuden, viennin ja kansantuotteen kasvua, ja se jatkui vielä vuoden 2011 puolelle asti. Tänään tiedämme, ettei kesällä 2011 muodostettu Kataisen hallitus ole kyennyt viemään nousun viestikapulaa eteenpäin, päinvastoin. Kataisen hallituksen puoluekirjo takaa sen, että se on ollut tuon kokoonpanonsa vanki. Sitä on yhdistänyt yksi asia ylitse muiden, käsitys yhteiskunnallisen keskittämisen kaikkivoipaisuudesta. Niinpä oikeisiin, kunnon ratkaisuihin ei ole voimaa eikä ehkä osaamistakaan riittänyt.

Ei ihme, että Suomen talous tällä hetkellä kulkee 28 Euroopan unionin jäsenmaan joukossa erittäin monella mittarilla kolmen huonoimman eurooppalaisen maan tietä. Me olemme 25 parhaan eurooppalaisen maan ulkopuolella tällä hetkellä monella, itse asiassa kaikilla keskeisillä talouden mittareilla mitaten. Tämä suunta pitää kerta kaikkiaan voida muuttaa.

Tämä kehyspäätös, liittyen nyt tällaisiin välittömiin talouden sopeutuksiin ja pitemmän aikavälin toimiin, ansaitsee muutaman havainnon.

Ensinnäkin, täällä äsken käytiin kova keskustelu siitä, ovatko sopeutustoimien mitat aika hyvät tai kohdallaan. Vielä kertaalleen, minun mielestäni mitoitus on aika hyvä, aika kohdallaan, tällä hetkellä nyt.

Sen sijaan tämän ratkaisun sisältä löytyy asioita, joita ei voi hyväksyä. Leikkaukset esimerkiksi: niiden sosiaalinen tai alueellinen kohdentuminen kerta kaikkiaan ei ole oikein. Täällä on monia sellaisia lisäpanoksia, jotka sijoittuvat maantieteellisesti lähinnä tänne eteläisimpään Suomeen samaan aikaan, kun sellaisista rahoista, mitkä ovat maakuntien kehittymisen kannalta tärkeitä, leikataan monesta eri kohdasta.

Tai sosiaalinen näkökulma: Ei minulta ja vaimoltani, vaimoltani ja minulta, ei meiltä leikata oikeastaan mitään näillä ratkaisuilla, mitä tehdään. Mutta meidän neljän lapsemme kohdalle — nyt käytän tällä kertaa omia perheenjäseniäni esimerkkinä — joista kolmella on useita lapsia, sattuu erittäin monia leikkauksia. Arvoisa puhemies, tämä on väärä painotus. Näihin me tulemme täällä myöhemmin, kun omaa vastalausetta teemme, taatusti kiinnittämään huomiota.

Toinen ja viimeinen asia, iso kokonaisuus, liittyy siihen, onko meidän uskottava siihen, mitä valtiovarainministeri sanoo, siihen, että ei voida arvioida, että talouskasvu voisi olla yhtään enemmän kuin hänen paperissaan on sanottu. Tämmöinen fataalisuus pitää heittää, arvoisa puhemies, nurkkaan. Tuolla mentaliteetilla toimiminen, eduskunnan luovuuden tai näkemysten ikään kuin nonsaleeraaminen, väite, että ei voida saada talouteen millään muilla toimilla kuin niillä, mitä hallitus on tehnyt, minkäänlaista parempaa kasvua, pitää, kerta kaikkiaan ja toistamiseen sanottuna, heittää nurkkaan.

Suomen on päästävä edes sille kasvun uralle, millä Euroopan unionin maat keskimäärin ovat. Jos me pääsemme sille ja pikkuisen yli, puolen prosentin lisä meidän talouskasvuun tarkoittaisi sitä, että sopeutustarpeeseen se tekisi noin puolen miljardin euron parannuksen — pelkästään se, että saadaan noin puolen prosenttiyksikön parannus talouden kehityskuvaan.

Mitä ne ovat, ne kasvun eväät? Hallitus nyt tulouttaa näitä valtion yhtiöiden myyntituloja 1,9 miljardia. Se sanoo, että se panee 600 miljoonaa kasvuun. Samalla kun se laittaa 600 miljoonaa eräisiin asioihin, samalla se leikkaa monin kohdin kasvun eväitä monella sadalla miljoonalla eurolla: 260 miljoonaa euroa ammatillisen toisen asteen koulutuksesta pois. Sitten 50 miljoonan euron poisto yritysten viennin ja kansainvälistymisen kehittämisen voimavaroista, jonka se joutuu tekemään, kun se teki ensiksi ihan virheellisen ratkaisun liittyen aluerahoihin jnp. Monia muita, myös verotukseen liittyviä toimia.

Väitän, että sen 600 miljoonan, millä väitetään kasvua pantavan liikkeelle, vastapuolelta löytyy satojen miljoonien eurojen edestä, likimain yhtä paljon, sellaisia leikkauksia, jotka iskevät kasvua vasten kasvoja. Ei saada kunnon todellista kasvua aikaiseksi, ja tämä on ilman muuta asia, joka pitää eduskunnan ottaa vakavasti ja rakentaa vaihtoehto tälle hallituksen linjaukselle näiltä osin.

Keskusta lähtee siitä, että esimerkiksi niitä myyntituloja, mitä hallitus nyt on päättänyt tu- louttaa nimenomaan valtionvelan lyhennykseksi, kerta kaikkiaan kannattaa runsaammin käyttää uuden kasvun luomiseksi. Yritykset eivät saa rahaa, eivät oman pääoman ehtoista rahaa, eivät velkarahaa. Meillä semmoinen infra, mitä tarvittaisiin kasvun aikaansaamiseksi, rapistuu. Tässä esimerkiksi muutama kohde, missä nimenomaan tarvitaan näitä voimavaroja.

Viimeinen kommentti liittyy energiaan. Jo pelkästään sillä, että hiilen tuonti lopetetaan ja kotimaiselle energialle raivataan tilaa kansallisilla, omilla ratkaisuilla, me vauhditamme kasvua vähintäänkin yhden prosenttiyksikön kymme-nyksen verran. — Kiitoksia.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme, että suhdannevaihtelut ovat monen tekijän summa. Useimmat niistä ovat kansallisen päätöksenteon ulkopuolella. Siten uuden noususuhdanteen käynnistäminen on poliittisena tavoitteena epärealistinen. Sen sijaan politiikalla voidaan ja pitää vaikuttaa suhdannekäyrien jyrkkyyteen. Kun turvaverkot kantavat, palvelut pelaavat ja infrastruktuuri on kunnossa, talouden laskusuhdanteet eivät kolhi niin pahasti, ja kun nousu sitten taas alkaa, on kone valmis kiihdyttämään.

Arvoisa puhemies! Vasemmistolle vastuullinen politiikka tarkoittaa yhteiskunnan perustoiminnoista huolehtimista. Valitettavasti hallitus on päättänyt toimia juuri päinvastoin. Perusasioista huolehtimisen sijaan se yrittää ratkaista tämän päivän toimeentulo-ongelmia myymällä ne työkalut, joilla huomisen leipä pitäisi ansaita. Lähes ihmisiän ajan on Suomen vahvuus ollut sen hyvinvointirakenteissa. Niillä on taattu koko kansakunnan resurssien hyödyntäminen sekä yhteiskunnallinen vakaus — molemmat asioita, joita muu maailma meiltä kadehtii.

Nyt näitä rakenteita rapautetaan urakalla. Perusturvaa heikennetään leikkaamalla lapsilisiä ja tärkeimpien tulonsiirtojen indeksikorotuksia. Peruspalveluihin puututaan maksuja korottamalla ja valtionosuuksia alentamalla. Pitkällä tähtäyksellä kaikkein onnettomimpia lienevät säästöt koulutusjärjestelmästä, kymmenien miljoonien vähennykset peruskoulusta, toisen tutkinnon opintotuen poistaminen sekä vapaan sivistystyön nipistykset.

Kerran tämä kansakunta nousi uskomalla koulutukseen ja sivistykseen. Milloin nämä ihanteet hukattiin? Edelleen myös kehyspäätöksen elinkeinolinjaukset muistuttavat enemmän taikauskoa kuin vastuullista talouspolitiikkaa. Mitä ihmettä me teemme Team Finlandilla ja muulla mainoshömpällä, jos rahat siihen on otettava perusväylänpidosta? Ei elinkeinopolitiikka ole pelkkiä bittejä. Elinkeinopolitiikka on autoja, jotka kulkevat teitä pitkin, ja junia, jotka tarvitsevat raiteita.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan kuitenkin kiittää hallitusta päätöksestä siirtää toimeentulotuki Kelan maksettavaksi. Tämmöinen mitättömältä vaikuttava ja välittömiltä budjettivaikutuksiltaan vähäinen uudistus on tällä hallituskaudella ensimmäinen, joka olennaisesti selkiyttää kafkamaista sosiaalibyrokratiaamme ja vähentää sen alikäyttöä. Se on pieni mutta merkittävä askel kohti sellaista sosiaaliturvaa, joka vastaa myös ammatillisesti ja maantieteellisesti liikkuvan prekariaatin tarpeisiin. Saattaa olla, että historiankirjoitus nostaa tämän päätöksen suurempaan arvoon kuin minkä me sille tänään ymmärrämme antaa.

Anni Sinnemäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Kun tehdään säästö- ja veronkorotuspäätöksiä, on ensiarvoisen tärkeää, että ihmisiä kohdellaan reilusti ja että kaikki osallistuvat. Tässä kehyspäätöksessä veronkorotuksia tehdään perintöveroon, jota maksetaan sitä enemmän, mitä suuremman varallisuuden ihminen perii. Tässä kehyspäätöksessä laajennetaan hyvätuloisten palkkatuloistaan maksamaa solidaarisuusveroa ja pidennetään sitä aikaa, jolloin tämä solidaarisuusvero on käytössä, ja tässä kehyspäätöksessä osinkotulojen progressiota kiristetään pääomatuloista. Hyvistä pääomatuloista maksetaan hieman enemmän kuin aikaisemmin.

Arvoisa puhemies! Pienituloisten osalta tässä kehyspäätöksessä kevennetään pienistä työtuloista maksettavaa veroa ja tässä päätöksessä kevennetään hieman päivärahatulosta maksettavaa veroa. Tuloveroissa työtulovähennyksen kautta nämä kevennykset tuntuvat erityisesti niillä eli verotus kevenee erityisesti niillä, jotka ansaitsevat kuukaudessa todella pientä palkkaa: esimerkiksi kaupan kassoilla, jotka eivät edes saa työtunteja aivan täyteen, ravintolatyöntekijöillä, ehkä joillain postimiehillä verotus kevenee. Tämän kehyspäätöksen veropäätökset ovat sellaisia, jotka hienoisesti kaventavat tuloeroja.

Toinen iso kokonaisuus tämän kehyspäätöksen veroissa on ympäristöohjauksen tiukentuminen verotuksessa. Tässä aikaisemmassa keskustelussa ja tämän kevään ja kevättalven aikana tässä salissa on puhuttu erittäin paljon siitä, että valitettavasti viime aikoina Suomessa hiilen käyttö on lisääntynyt. Edustaja Soini, jolla varmaan ei ole ollut aikaa sillä tavalla huolellisesti seurata meidän energiapolitiikkaamme, sanoi jopa, että hiiltä poltetaan Suomessa enemmän kuin koskaan aikaisemmin. No, tämä ei onneksi ole totta. Sellaisessa tilanteessa emme ole, mutta olemme silti olleet tilanteessa, jossa verrattuna muutaman aikaisemman vuoden hyvin alhaiseen hiilen käyttöön sen käyttö on kasvanut. Tämän takia olen itse erityisen iloinen siitä, että tässä kehyspäätöksessä ympäristöohjaus verotuksessa tiukkenee ja hiilidioksidiveroon tehdään selvä korotus. Se tulee tarkoittamaan sitä, että kotimaisten polttoaineiden kilpailukyky verrattuna hiileen paranee selvästi.

Arvoisa puhemies! Edustaja Kontula tässä edellä puhuikin jo yhdestä päätöksestä, joka kuulostaa ehkä byrokraattiselta mutta joka tässä kehyspäätöksessä on sellainen, jonka eteen ainakin minä olen työskennellyt vuosikausia ja jonka saavuttamisesta olen nyt superiloinen, ja se on toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelaan. Tämä tulee tarkoittamaan sitä, että iso joukko ihmisiä, jotka tällä hetkellä eivät edes pysty elämäntilanteensa hankaluuden takia hakemaan toimeentulotukea, sitä perustoimeentuloturvaa, joka heille kuuluu, tulee nyt saamaan sen laissa määritellyn minimitoimeentulon itselleen. Tämä on todella suuri asia.

Tässä kehyspäätöksessä myös vahvistetaan ne linjaukset, että niin asumistuessa kuin työttömyysturvassa otetaan käyttöön suojaosat, jotka helpottavat sitä, että ihminen, joka saa sosiaaliturvaa, pystyy parantamaan omaa toimeentuloaan ansaitsemalla lisää työtuloja. Sosiaaliturvan rakennetta siis muutetaan hyvin pieniä työtuloja ansaitsevien osalta sellaiseksi, että heille jää enemmän kuin aikaisemmin näistä työtuloista käteen.

Nämä suojaosapäätökset yhdistettynä tähän Kela-siirtoon ovat vuosikymmeniin itse asiassa isoin askel perustulon suuntaan, mitä on otettu, ja se tulee olemaan lukemattomille pienituloisille ihmisille kannustavaa, uusia mahdollisuuksia luovaa ja tulee vähentämään pitkällä aikavälillä meidän rakenteellista työttömyyttämme. Se on yksi parhaista päätöksistä, mitä tässä yhteydessä tehtiin.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Vaalikausi on kääntymässä kohti viimeistä vuottaan. Hallituksen ja hallituspuolueiden kannalta olisi kenties mieluisaa kirjata kovat päätökset tehdyiksi ja vaikeat asiat hoidetuiksi ja keskittyä valmistelemaan jatkokautta. Vaalikuumeen sijasta on kuitenkin luvassa vain jatkoa vastuunkantamiselle.

Hallituksen tekemät päätökset ovat osoittaneet, että sillä on valmiutta vastuun ottamiseen. On valmisteltu päätöksiä hyvinvointiyhteiskunnan perustan lujittamiseksi. Sosiaali- ja terveyspalveluiden perusratkaisu on tehty, ja se on tehty kestävälle pohjalle. Työuran pidentämiseen tähdätään sen alkupäästä nuorisotakuulla ja korkeakouluvalintojen uudistamisella ja loppupäästä yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa tehtävällä eläkeuudistuksella.

Tärkein työ, mitä hallitus voi hyvinvoinnin tulevaisuuden turvaksi tehdä, on kuitenkin julkisen talouden vastuullinen hoitaminen. Valtion talousarviokehysten on turvattava tulojen ja menojen tasapaino sekä lähivuosina että pitemmällä tähtäyksellä. Hallituksen kehyspäätöksen taustalla oleva ennuste on lähivuosien osalta luottamusta herättävä. Nyt tehdyt päätökset yhdessä kansainvälisen talouden elpymisen kanssa antavat uskoa siihen, että julkisen velan suhde kansantuotteeseen saadaan pidettyä alle 50 prosentissa ja velkaantumisessa saadaan aikaan käänne jo ensi vuonna.

On selvää, että tämä ei tapahdu ilmaiseksi. Kireä verotus ja menoleikkaukset synkentävät arkea. Vaihtoehdot ovat kuitenkin vähissä. Jos käännettä ei ole näköpiirissä, on edessä valtionvelanhoitokulujen kasvu sekä suuremman velkataakan että korkeammalle kirivien korkojen myötä. Päätösten lykkääminen maksettaisiin kalliisti.

Arvoisa puhemies! Kun puhutaan Suomen julkisen talouden kestävyysvajeesta, todelliset haasteet eivät ole lähivuosien asia. Kestävyysvaje uhkaa muuttua todeksi vuosikymmenen mittaan, sukupolvien mittaan. Tätä kestävyysvajetta ei paikata säästöillä eikä veronkorotuksilla. Siihen auttaa vain talouden sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä kasvu.

Talouskasvun tarpeellisuuden tunnustavat useimmat. Sen keinoista sen sijaan saa aikaan oppiriitojakin. Opposition piiristä on esitetty kymmenien- tai satojentuhansien työpaikkojen luomista. Näistä esityksistä kuitenkin näkyy selvästi, ettei niiden taustalle ole tarvittu ruutupaperia kummoisempaa laskentapohjaa. Hallitus ei luo työpaikkoja. Hyväkään hallitus ei sitä tee. Hyvä hallitus luo edellytyksiä sille, että yritykset luovat työpaikkoja ja että näistä saatavilla verotuloilla katetaan hyvinvointipalveluiden uusia työpaikkoja. Työllisyyden kasvun edellytykset syntyvät koulutetusta työvoimasta, riittävästä infrastruktuurista ja korkeasta tutkimuksen ja tuotekehityksen tasosta. Tarvitaan työtä, pääomaa ja teknologiaa.

Kaikki tämä taas edellyttää, että valtiolla ja koko julkisella sektorilla on riittävästi taloudellisia voimavaroja ilman, että verotus kuristaa muun talouden toiminnan. Tämä taas palauttaa meidät kehysbudjetin käsittelyyn. Pitkän aikavälin menestys rakennetaan niille päätöksille, jotka tehdään nyt.

Arvoisa puhemies! Tämä hallitus tällä pohjalla, joskin uuden pääministerin johdolla, tekee vuoden kuluttua vielä yhden kehysbudjetin. Se on kuitenkin käytännössä tekninen laskentapohja, jota uusi hallitus uuden ohjelman mukaisesti muuttaa. Siksi tärkeät päätökset tehdään nyt. Vastuu on kannettava nyt.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen tavoitteena on ollut valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä. Kuten kaikki olemme nähneet ja todenneet, hallitus ei tule tässä tavoitteessaan onnistumaan. Yhtenä esimerkkinä olkoon valtionvelan kääntyminen selkeään nousuun.

Valtiolla oli velkaa tammikuun lopussa 2011 yhteensä 62,750 miljardia euroa. Tämän vuoden helmikuun lopussa velkaa oli 93,488 miljardia euroa eli 30,738 miljardia enemmän. Toisin sanoen valtionvelka on kasvanut lähes 50 prosentilla kolmen viimeisen vuoden aikana. Kenen lienee syy, mutta tosiasia on, etteivät julkisen talouden tulot riitä kattamaan julkisen talouden menoja. Kaikesta ei voi syyttää EU:ta, joten oman osansa saakoon myös maamme hallitus.

Arvoisa puhemies! Hallituksen leikkaukset liittyen lapsilisiin ja eläkeläisten indeksiin eivät ole tästä maailmasta. Miksi? Siksi, että lapsili-sien leikkaus kaventaa merkittävästi lapsiperheiden toimeentuloa ja eläkeindeksin leikkaus eläkeläisten jokapäiväistä elämää. Nythän on niin, että maassamme on yli 1,5 miljoonaa vanhuus-, työttömyys- ja työeläkkeellä olevaa kansalaista eli yli 25 prosenttia maamme väestöstä vauvasta vaariin. Eläkeindeksin 75 prosentin leikkaus aiheuttaa melkoisen loven eläkkeisiin, kun tiedostetaan, että eläkeindeksi nousee vain 0,4 prosenttia ja samanaikaisesti inflaatio etenee maassamme tänä vuonna 1,5 ja ensi vuonna 1,7 prosenttia. Toisaalta eläkeindeksin leikkaus ei vaikuta valtion kassaan lähes lainkaan, koska eläkkeiden maksajina ovat pääasiassa yksityiset eläkeyhtiöt.

Arvoisa puhemies! Onko päättäjiltä unohtunut sekin tosiasia, että viimeisen 15 vuoden aikana ovat ansiotulot nousseet 70 prosenttia mutta eläkkeet vain 34 eli jälkeenjääneisyys on ollut 36 prosenttia? Haluan myös muistuttaa, että tämän päivän eläkeläiset ovat osaltaan olleet rakentamassa hyvinvointi-Suomea, jota nyt ollaan hallituksen toimesta rapauttamassa.

Hallitus kertoo selonteossaan vähentävänsä kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja velvoitteita siten, että kuntien toimintamenot vähenevät 1 miljardilla eurolla vuoteen 2017 mennessä. Tämä vähennys ei kuitenkaan edesauta kuntien heikkenevää taloustilannetta lainkaan, koska samanaikaisesti vähennetään kuntien valtionosuuksia samaisella miljardilla.

Arvoisa puhemies! Esitän harkittavaksi niin hallituspuolueiden kuin myös opposition edustajille kaksi todellista rakennemuutosta tulevalle hallituskaudelle. Ensinnäkin totean, että kaikki sosiaaliset edut lapsilisistä toimeentuloturvaan voidaan lopettaa, kun siirrytään niin sanottuun kansalaispalkkaan, joka on saajalleen verollista tuloa ja jota maksetaan kehdosta hautaan. Homma rahoitetaan säästyvillä palkka- ja kiinteistökuluilla, jotka aiheutuvat nykykäytännöstä. Toinen rakennemuutosesitykseni liittyy kunnallisverotukseen, joka pitäisi muuttaa valtion verotuksen tapaan progressiiviseksi. Tämä tarkoittaa sitä, että maksan esimerkiksi 40 000 euron vuositulosta tai eläkkeestä saman verran veroa kunnalle, asuinpa sitten Helsingissä, Tampereella, Jyväskylässä, Kalajoella, Kuusamossa tai Kittilässä. Minusta on väärin, että valtuuston päättämän halvimman ja kalleimman kunnallisveroprosentin ero on Suomessa jopa 5 prosenttiyksikköä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi totean, että tapa, jolla hallitus kyykyttää kiinteistönomistajia, on väärä. Hallitus nostattaa kiinteistöverojen alarajaa, jolloin kunnanvaltuuston on pakko tehdä oma korotuspäätöksensä. Tämä lisää kunnan tuloja, mutta valtio alentaa peruspalvelujen valtionosuutta vastaavalla euromäärällä. Tämä on sitä Kataisen kvintetin nollasummapeliä.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kehyskeskustelua on käyty aina tuolta kello 14:stä saakka, joten padassa porinaa piisaa ja varmasti aina puolille öille.

Arvoisa puhemies! Aloitetaan tällä erää positiivisilla asioilla, niitäkin hallituksen tekemä kehysratkaisu nimittäin sisältää. Kehyksen sisältämä talouden sopeutus on etupainotteinen ja ensi vuodelle oikeaa kokoluokkaa. Yksittäisistä asioista voi nostaa esiin turpeen veronkorotuksen perumisen, pienituloisten ansioveron keventämisen sekä järjettömän EU-rakennerahastojen ja -ohjelmien valtion vastinrahan vuosittaisen 50 miljoonan euron leikkauksen jälkikäteisen perumisen.

Täytyy kuitenkin muistuttaa isosta kuvasta, mitä hallituksen pääministerikin täällä toivoi, että kuitenkaan hallitus ei tule pääsemään yhteenkään hallitusohjelman makrotalouden keskeiseen tavoitteeseensa: velkasuhde ei käänny ajoissa laskuun, valtiontalouden suhteellinen alijäämä ei tipu alle 1 prosentin, työttömyys on kaukana 5 prosentista, eikä työllisyysaste tule olemaan 72:ta prosenttia. Maailmantalouden kehityksellä on vaikutuksensa, mutta iso vastuu kuuluu hallituksen omille politiikkapäätöksille. Kataisen hallitus on sanalla sanoen epäonnistunut keskeisissä tavoitteissaan.

Päällimmäiseksi syyksi epäonnistumiselle voi katsoa linjauksen, jolla hallitus on lähtenyt tasapainottamaan taloutta leikkauksilla, ei kasvuun ja uusiin työpaikkoihin panostamalla, ei ainakaan siinä mitassa kuin tulisi tehdä. Leikkauslinjasta on tullut Suomen näivettämisen ja kurjistamisen politiikkaa. Opposition pelastamaa sote-uudistusta lukuun ottamatta muut merkittävät rakenteelliset uudistukset ovat epäonnistuneet, eikä näistä tule kaivattua apua talouden tasapainottamiseen.

Seuraavaa hallitusta odottaa todellakin iso työ. Ei riitä, että velkasuhde taittuu laskuun, vaan koko velkaantuminen on saatava pysähtymään. Tästä syntyy mittakaava Juha Sipilän esittämälle tasapainottamistarpeelle: 6—8 miljardia euroa. Tätä mittaluokkaa valtion velkaantuminen on. Näin iso tasapainotus edellyttää pitkää aikaväliä, rakenteellisia uudistuksia, kuten työurien pidentämistä sekä talouskasvun ja uusien työpaikkojen vauhdittamista.

Arvoisa herra puhemies! Kritiikkiäkin hallituksen kehysesitys ansaitsee. Hallitus haluaa leikata liikenteen väylärahoituksesta 100 miljoonaa euroa, vaikka jo nyt tiet rapistuvat ja rautatiet jäävät ajasta jälkeen. Liikenneväylien korjausvelka kasvaa voimakkaasti. Silti hallitus ei kunnioita eduskunnan hyväksymää liikennepoliittista selontekoa ja on perumassa lupaamansa 100 miljoonan euron siirron perustienpitoon. Tämä ei ole hyvää työllisyyspolitiikkaa ja heikentää Suomen kilpailukykyä. Laaja maa tarvitsee menestyäkseen toimivan logistiikan ja infrastruktuurin.

Autoilevaa Suomea hallituksen kehyspäätös kurmuuttaa muutenkin erittäin raskaasti. Huonokuntoisilla teillä ajaminen on entistä kalliimpaa polttoaineveron ja ajoneuvoveron kiristysten myötä. Miten käy maamme laadukkaan taksitoimialan? Taksiyrittäjille tulee vielä kohtuuton kiristys ajoneuvoveron huojennuksen poistamisella. Liikenneturvallisuutta päätökset eivät edistä. Kaiken lisäksi työtä tekeviä ihmisiä palkitaan edellä olevien lisäksi työmatkakulujen verovähennyksen leikkauksella ja vielä kolmen tunnin säännöllä työn hankkimisen suhteen edellisten kilometrisääntöjen sijasta.

Hallituksen asennetta ja arvomaailmaa kuvaa hyvin väheksyvä asenne 7:ää tai 8:aa euroa kohtaan, jonka hallitus on leikkaamassa lapsilisistä kuukausitasolla pois. Vuodessa leikkauksesta kertyy erityisesti monilapsisissa perheissä erittäin merkittävä summa, joka iskee erityisesti vähävaraisiin perheisiin. Pahinta on, että leikkaukset iskevät vähän joka suunnalta: ansio- ja pääomaverotus kiristyy, liikkuminen kallistuu, asuntolainan verovähennysoikeus pienenee, kiinteistöverot nousevat, kunnallisverot nousevat, energiavero kallistaa asumista, lapsilisiin tulee leikkaukset, ja lapsien saama opetus heikkenee valtionavustuksen leikkausten myötä, ja muutkin kunnalliset palvelut huononevat. Kaiken lisäksi valtio ei satsaa kunnolla kosteus- ja homeongelmaisten koulujen korjaamiseen.

Herra puhemies! Sanalla sanoen pakko on todeta, että sekä näiden jo alussa mainitsemieni hyvien asioiden että nyt tämän huonon listauksen jälkeen ei tämän maan talous ole kunnossa. Siihen tarvitaan suunnanmuutos. Keskusta omalta osaltaan on siihen antanut vaihtoehtonsa.

Eila Tiainen /vas:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa, että provosoiduin äsken edustaja Lohelan umpi-itsekkäästä ilosta kehy-varojen leikkaamisesta, mutta vielä enemmän minua harmittaa tämän hallituksen kehyspäätöksen koulutukselle, opiskelulle, kulttuurille ja taiteelle langettama lasku. Se on nimittäin todella surullinen. Hallitus on hukannut linjansa maailman osaavimmasta kansasta.

Korkeakoulujen perusrahoitukseen kajotaan jälleen. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen indeksikorotus puolitetaan, mikä leikkaa niiden rahoitusta vuositasolla lähes 17 miljoonaa euroa. Kun viime hallitus runnoi läpi kiistellyn yliopistolakiuudistuksen, laissa säädetty indeksi oli valtion lupaus huolehtia yliopistojen julkisesta perusrahoituksesta niiden aseman uudistamisen jälkeenkin. Tätä lupausta ei ole pidetty. Yliopistoindeksi puolitettiin vuodeksi 2012 ja jäädytettiin viime vuodeksi eikä sitä haluta pitää edelleenkään. Yliopistojen tehtävinä olevien tutki-muksen ja koulutuksen laadukas harjoittaminen edellyttää pitkäjänteistä ja vakaata rahoitusta. Nyt niiden on vaikea suunnitella ja kehittää toimintaansa päästäkseen lakisääteisiin ja itse asettamiinsa tavoitteisiin. Kun nyt samalla ammattikorkeakoulujen rahoitusvastuu ollaan siirtämässä kokonaan valtiolle, yliopistoindeksin lyhyt historia säästöautomaattina palvelee niille lupauksena siitä, millaista taloudellista isännyyttä on luvassa.

Arvoisa puhemies! Leikkauksen vastapainoksi yliopistoille tarjotaan uudistuksen yhteydestä tuttua vastinrahoitusta. Siinä valtio antaa yliopistoille lisärahaa suhteessa niiden itselleen keräämään yksityiseen rahaan, tällä kertaa kaksi ja puoli -kertaisen sijasta kolminkertaisessa suhteessa. Tähän on varattu yhteensä 150 miljoonaa. Olisi ollut mielestäni rehellisempää jakaa nämä lisärahat suoraan eniten kaupallisille ja teknisille aloille suuntautuneille korkeakouluille, sillä ne houkuttavat joka tapauksessa ylivoimaisen enemmistön yksityisistä lahjoituksista humanistien jäädessä mopen osille.

Arvoisa puhemies! Opiskelijoiden suhteen hallitus on kuitenkin valinnut täysin vastakkaisen linjan, jossa tämä jo valmiiksi pienituloinen ryhmä laitetaan maksamaan sopeutuksia useiden eri säästökohteiden kautta. Opintotukeen puututaan jälleen lopettamalla opintotuen myöntäminen toiseen samantasoiseen tutkintoon. Tällä yritetään ilmeisesti patistaa opiskelijoita työelämään nopeammin, mutta todennäköisimmin sillä vain hidastetaan tutkintojen viimeistelemistä entisestään.

Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön YTHS:n sekä opiskelija-asuntosäätiöiden vuokratuet oltaisiin lakkauttamassa kokonaan. YTHS:n rahoituksesta tämä leikkaa suoraan noin 10 prosenttia ja välillisesti myös Kelan lakisääteistä prosenttimääräistä rahoitusosuutta. YTHS joutuu nyt valmistautumaan toimintansa sopeuttamiseen ja 67 henkilötyövuoden vähentämiseen, kun sen oikeammin pitäisi olla valmistautumassa laajentamiseen hallituksen esittämän ammattikorkeakoululain uudistamisen ja amk-opiskelijoiden mukaantulon myötä. Nämä leikkaukset siirtyvät suoraan muistakin heikennyksistä kärsivien opiskelijoiden maksettaviksi, kun YTHS:n ja ylioppilaskuntien on pakko korottaa käynti- ja jäsenmaksuja ja myös asuntosäätiöiden tuen lakkauttamisen maksavat opiskelijat vuokrissaan. Valtiontaloudelle saatava säästökin on suhteellisen pieni, 5,9 miljoonaa. Se olisi katettu moninkertaisesti maltillisillakin suuriin tuloihin kohdistuvilla veronkorotuksilla, joita ei nyt hallituksen säästöjen ja veronkorotusten tasapuolisuuden linjan vastaisesti haluttu tehdä.

Arvoisa puhemies! Hallitukselta on kyynistä politiikkaa tehdä samalla leikkauksia opiskelijoiden terveydenhuoltoon, kun sen lähihistorian merkittävin parannus eli amk-opiskelijoiden tuominen YTHS:n piiriin on toteutumassa. Tämä on kuitenkin jopa vähäistä verrattuna niihin kiristyksiin, joita muut puolueet toivat pöydälle kehysneuvotteluihin. Vuokra-avustusten lakkauttamiset ruhjottiin läpi esittämällä vaihtoehdoksi opiskelijoiden ateriatuen puolittamista ja jopa lukukausimaksuja kaikille opiskelijoille.

Sitoumukset hallitusohjelmaan selkeästi kirjattuun koulutuksen maksuttomuuden periaatteeseen ollaan valmiit unohtamaan heti suljettujen ovien takana. Aiemmissa neuvotteluissa esitettiin niin ikään hallitusohjelman vastaisesti opintotuen muuttamista opintovelaksi. Maksuttomuutta ja opiskelijoiden perusturvaa puolusti johdonmukaisesti Paavo Arhinmäki toimiessaan opintotukiasioista vastaavana ministerinä, ja hallitus saa kiittää häntä suurimpien virheitten estämisestä.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä on sellainen kehysratkaisu, jonka sanotaan sattuvan kaikkiin. Talouden tilanne on todella vakava. Ratkaisuilla halutaan kantaa vastuuta siitä, että tulevaisuuden tekijöillä on enemmän toivoa eikä jätetä raskasta velkasäkkiä heidän harteilleen. Rakenteellisten uudistusten onnistuminen ja niiden päättäväinen eteenpäin vieminen on keskeistä. Kaikkiin sattuu, sattuu kaikkein pienimpiinkin — lapsiin.

Leikkaus lapsilisistä on kaikkein kivuliain päätös. Lapsilisästä vähenevä 8 euroa kuussa on raha, jolla saa monta litraa maitoa. Suuressa kehyspakettikokonaisuudessa 110 miljoonaa euroa on niin merkityksetön, ettei lapsilisiin olisi tarvinnut eikä olisi pitänyt koskea ollenkaan. Tätä kipeää kompromissia minun on vaikea ymmärtää, mutta se on vain nieltävä katkerana palana osana kehyspakettia. Jatkossa on seurattava päätöksen vaikutuksia ja tarkennettava mallia sellaiseksi, että se on paras mahdollinen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien perheiden kannalta.

Lapsiköyhyys on lisääntynyt. Köyhässä perheessä lapsi kohtaa joka päivä sen, että kaverit tekevät kaikkea sellaista, johon köyhällä perheellä ei ole varaa. Myös harrastusmahdollisuudet jakavat lapsia. Köyhällä perheellä ei välttämättä ole varaa treenivarusteisiin ja kausimaksuihin. Monet perheet turvaavat toimeentulotukeen. On kuitenkin niin, että toimeentulotukea laskettaessa lapsilisä katsotaan tuloksi, joka vähennetään toimeentulotuesta. Nyt näiden kipeiden päätösten jälkeen tämä asia on muutettava. Olen sitä mieltä, että lapsilisä pitää muuttaa etuoikeutetuksi tuloksi, jota ei vähennetä toimeentulotuesta. Tämä olisi kädenojennus vähävaraisimmille lapsiperheille ja parantaisi lapsen asemaa.

Arvoisa puhemies! Kansainvälisen ilmastopaneelin IPCC:n raportti maalasi maailman, jota kukaan ei toivo: kuivuutta ja tulvia, nälänhätää, merien happamoitumista, eläinten sukupuuttoja. Siksi on hyvä, että kehysratkaisussa on sekä työllisyyteen että ilmastonmuutoksen torjuntaan tähtääviä ratkaisuja. Lisärahat cleantechille ja panostukset vihreään talouteen ovat kauaskantoisia, viisaita ratkaisuja.

Olennainen kysymys on, mistä saamme uutta kasvua ja vientiä palvelujen rahoitukseen. Kehysratkaisussa on onnistuneesti myös kasvua tukevia elementtejä kivuliaista leikkauksista huolimatta. Kasvupaketti tuo lisäsatsauksia esimerkiksi biotalouteen ja digitalisaatioon. Metsähakkeen kilpailukykyä parannetaan, mikä vähentää kivihiilen käyttöä.

Arvoisa puhemies! Annan kehysneuvottelijoille kiitoksen siitä, että jotkut ratkaisut parantavat kaikkein köyhimpien tilannetta. Toimeentulotuen maksatuksen siirto Kelaan on päätös, jonka ansiosta tukeen oikeutetut saavat sen oikeudenmukaisemmin ja varmemmin. Asumistuen suojaosa auttaa köyhiä perheitä ja kannustaa työtöntä työllistymään, kun tuet eivät heti heikkene. Mutta kehitysyhteistyörahojen leikkaukset osuvat maailman köyhimpiin ihmisiin. Vihreiden mielestä jatkossa meidän pitää päästä takaisin uralle, joka johtaa 0,7 prosentin bktl-osuuteen.

Arvoisa puhemies! Jos meillä olisi kristallipallo, josta katsoa tulevaisuuteen, osaisimme tehdä oikeita ratkaisuja. Nyt on tehty ratkaisuja, joista osa ei miellytä ollenkaan, osa antaa toivoa tulevaan. Annan arvon sille, että on tehty yhdessä, isänmaan etu sydämessä, suomalaisten paras ajatuksissa, päätöksiä niin oikeudenmukaisella tavalla kuin viisi puoluetta sen yhdessä pystyy katsomaan.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallitus on vaikeassa tilanteessa tehnyt hyvää ja vastuullista työtä ja todellisuudessa kuunnellut suomalaisia. Tuntuu, että tässä salissa välillä se suomalaisten kuuntelu ei ole aina ollut korvat höröllään paikallaan, sillä suurin osa suomalaisista viimeisen Elinkeinoelämän valtuuskunnan tutkimuksenkin mukaan ymmärtää sen, että Suomi velkaantuu aivan liikaa. 75 prosenttia suomalaisista ymmärtää sen ja ymmärtää myös sen, että on tehtävä leikkauksia, on korotettava veroja, ja myös ymmärtää sen, että millään nopeilla kasvusatsauksilla ei tätä nykyistä velkataakkaa hoideta.

Tänään tämän reilun nelituntisen, nyt jo 4,5 tunnin, aikanakin olemme velkaantuneet melkein 5 miljoonaa euroa. Viime vuonna joka ikinen vuorokausi velkaannuimme 24 miljoonaa euroa, ja tänä vuonna sen vuorokauden, tämänkin vuorokauden, aikana me velkaannumme 20 miljoonaa euroa. Matematiikka ja sen osaaminen ja ymmärtäminen ovat paikallaan, ja sitä hallitus on todellakin tehnyt rakentaessaan tätä vaikeaa pakettia, kokonaisuutta, jossa velkataakka taitetaan ja vastaavasti annetaan myös eväitä kasvulle. Täällä on todettu, että tämä paketti sinällään koskee kaikkia, ja erityisesti sen pitää koskea meitä, jotka täällä tästä päätämme, meitä, joiden tehtävä on todellisuudessa ratkaista se, että tulevaisuudessa lapsemme ja lapsenlapsemme eivät joudu tällaisia päätöksiä ja tätä velkataakkaa entistä rankempana kantamaan.

Jos etuuksiin, joista tänään täällä paljon on puhuttu, ei olisi kajottu, aivan niin kuin valtiovarainministeri, joka mielestäni piti erinomaisen hyvän puheen tänään — ja katsoin myös lauantaina Ykkösaamua, arvoisa puhemies, jossa hän hyvin perusteli näitä peruslinjauksia, joita hallitus on tätä pakettia tehdessään tehnyt — jos etuuksiin ei olisi kajottu, entistä voimakkaammin olisi täytynyt leikata palveluista, kouluista, päivähoidosta, terveydenhuollosta, ja sitä kautta vaikutukset lapsiperheiden arkeen olisivat paljon kivuliaampia ja voimakkaampia.

Sitten keskustelu käy siitä, eikö vielä enemmän niiltä, jotka ovat suurituloisia ja rikkaita, pitäisi ottaa, jotta pystytään hoitamaan ja huolehtimaan heikompiosaisista,. Mutta todellisuudessa Suomessa meillä on tätä laajaa keskijoukkoa runsaasti, ja kyllä se vaan niin on, että suurin osa silloin keskittyy tähän keskijoukkoon mutta myös painokkaasti parempituloisiin, jotta heikommista voimme huolehtia.

Jos esimerkiksi emme olisi näihin etuuksiin kajonneet, asuntolainoissa korkovähennyksen leikkaamisen lisäksi lapsiperheet kärsisivät entistä suuremmista kuluista. Vastaavasti jos me emme olisi saaneet aikaiseksi pakettia holtittoman taloudenhoidon osalta, olisi seurauksena voinut olla luottoluokituksen lasku, ja pelkästään 1 prosentti siinä olisi tuonut jokaiselle melkein 2 000 euron laskun. Eli mikäli tätä velkaantumiskierrettä ei taiteta, olisi edessä ollut vääjäämättä iso valtiontalouden äkkijarrutus ja pahimmassa tapauksessa entistä suuremmat palveluiden leikkaukset, kuntien valtionosuuksiin puuttuminen ja sitä kautta kuntatalouden ja palve-luiden heikennykset.

On tärkeää nähdä koko kuva. Siis hetken ajan me suomalaiset elämme hieman niukemmin, mutta kun talous taas lähtee kasvuun, ei ketään suomalaista ole lannistettu liikaa vaan jokainen pääsee osalle talouskasvusta. Samoin tässä salissa ikävien päätösten sijaan voimme tehdä toisenlaisia päätöksiä ja satsata taas teiden rakentamiseen ja koulutuksen vahvistamiseen. Vaikka julkista taloutta saatetaan tasapainoon leikkauksin, on hyvä muistaa, että tässä todellakin on myös kasvupakettia, niin kuin tänään olemme monesti todenneet. Tärkeintä on kokonaisuus, kokonaisuus, joka turvaa hyvinvointivaltion jatkumisen.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Olen jo pitkään sanonut, että kaikki me olemme samaa mieltä siitä, että uudistuksia ja säästöjä tarvitaan, mutta niiden toteuttamistapa on se, mistä ollaan eri mieltä.

Ensimmäiseksi haluan kiinnittää huomiota tällä hallituskaudella yleiseen valituksen aiheeseen, tierahoituksen puuttumiseen. Liikenne- ja viestintäministeriö asetti vasta maaliskuun puolessavälissä parlamentaarisen työryhmän selvittämään keinoja tiestön korjausvelan pienentämiseksi tulevina vuosina, mutta jo kahdessa viikossa työryhmä on laitettu kaikessa hiljaisuudessa jäihin, ja hallitus leikkaa liikenteen väylärahoista 100 miljoonalla eurolla.

Tämän hallituskauden aikana tiestön kunto ja rahoitus ovat romahtaneet tyystin. Haluankin painokkaasti muistuttaa: Tienpidon leikkaukset eivät ole säästöä, ne ovat velanottoa. Tiestön rappeutuminen heikentää taloudellisen kasvun edellytyksiä ja liikenneturvallisuutta tulevina vuosina, ja se johtaa myös tien käyttäjien kustannusten nousuun. Liikennevirasto onkin tuoreeltaan arvioinut, että tänä keväänä suurimpaan osaan maata odotetaan normaalia vähäisempiä routa- ja kelirikko-ongelmia rautateille, maanteille ja saaristoliikenteelle mutta lauha talvi on tuonut mukanaan myös ongelmia maanteille. Päällystetyt tiet ovat kärsineet talven lauhoista ja sateisista keleistä normaalia enemmän. Halkeamia, reikiä ja muita vaurioita on nyt paljon teiden päällysteissä, ja vilkasliikenteiset tiet ovat urautuneet nastarengaskauden aikana.

Arvoisa puhemies! Pahimmin urautuneilla teillä joudutaan asettamaan nopeusrajoituksia, kunnes ne on saatu korjattua. Esimerkiksi oman maakuntani ely-keskus on todennut, että rahaa tienhoidosta puuttuu todella paljon, eli Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon alueella ei pystytä ensi vuonna tekemään ollenkaan päällystetöitä alemmalle tieverkolle, oli tien kunto millainen tahansa. Tämä tarkoittaa sitä, että huonokuntoisten päällysteiden osuus kasvaa rajusti.

Myös autoilijat saavat lisää verotaakkaa niskaansa ajoneuvo- ja polttoaineverokorotusten myötä. Kuljetusala on ollut jo vuosia suossa liiketoiminnan kannattamattomuuden kanssa kustannusten noustessa ja kilpailukyvyn heiketessä, mutta valtiovarainministeri ei ota kuuleviin korviinsa ammattikunnan hätähuutoa polttoaineveron palautusjärjestelmälle.

Arvoisa puhemies! Toinen tällä hetkellä tärkeä asia on energiaomavaraisuutemme. Olen erittäin tyytyväinen, että hallitus perui päätöksensä metsähakkeen tuen lisäleikkauksesta ja turpeen veron lisäkorotuksista. Ympäristöluvitukseen tulee lisää resursseja, jotka tulisi ehdottomasti ohjata turvetuotannolle, sillä se kärsii muita lupahakemuksia huomattavasti pidemmistä käsittelyajoista.

Siltikin kotimainen energia-ala tarvitsee voimakkaita lisätoimia. Uusiutuva puu ei pärjää sähköntuotannossa kivihiilelle, ja turpeen luvitus on vaikeuksissa. Kotimaisen kilpailukyvyn palauttamiseksi metsähakkeen tuki ja turvevero tulisi heti palauttaa nykytasosta vuoden 2012 tasolle, sillä nyt ollaan tilanteessa, jossa turpeen ylikireä verotus ja hidas luvitus ovat johtaneet siihen, että turvetta on jouduttu monin paikoin korvaamaan kivihiilellä, ja tämä heikentää Suomen vaihtotasetta entisestään.

Hallituksen tulisikin olemassa olevan perustan horjuttamisen sijaan keskittyä uusien teknologioiden ja lämpöyrittäjyyden edistämiseen. Bionesteiden ja biokaasujen edistäminen tuo uutta työtä tulevaisuudessa Suomelle.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin kaksi kommenttia tämänpäiväiseen aiempaan debattikeskusteluun. Ensinnäkin on fakta, että hallitusohjelman keskeiset talouspoliittiset tavoitteet ovat karanneet käsistä, ja siihen nähden minusta päivän keskustelu oli pikkuisen outoa ja hallituksen puolelta oli havaittavissa jonkinlaista ylimielisyyttä siihen nähden, että jatkossa tullaan katsomaan, että keskeisimmistä tavoitteista on jouduttu luopumaan, eli ei tämä nyt aivan niin hyvin ole mennyt putkeen kuin olisi pitänyt.

Toinen kommenttini liittyy ministeri Urpilaisen voimakkaaseen esiintymiseen valtiovarainministeriön lukujen puolustamisessa. On aivan selvä asia, että totta kai hallitus tekee omat budjetti- ja kehyslinjauksensa ja esityksensä valtiovarainministeriön lukuihin perustuen, mutta sitten on eri asia kyllä se, että kun meillä on lukuisa määrä arvostettuja erilaisia tutkimuslaitoksia, joilla on hieman erilaisia talousennusteita, ei kyllä ole väärin, että myös niitä katsotaan ja niitä käytetään. Eivät ne valtiovarainministeriön luvut ainoastaan sitä Jumalan sanaa ole, ja nyt viime vuodet varsinkin ovat osoittaneet sen, että on menty näissä arvioinneissa aika paljonkin pieleen.

Sitten tästä kehyspäätöksestä ja näistä rakenneuudistuksista. Tänään aloitettiin valiokunnassa kuuleminen tämän kehyspäätöksen osalta, ja se on selvää, että kaikista kovimmat vuodethan tulevat siellä nyt alkavan kehyskauden loppupäässä vuosina 2017 ja 2018, kun nämä sopeutustoimet ovat täydellä painolla voimassa. Se on meidän kaikkien ehkä hyvä muistaa, eikä varmasti ole realismia, että seuraava hallitus paljon rupeaisi sopeutustoimia muuttamaan tai jaksottaisi niitä uudestaan, vaan niitä tehdään pitkälti sen mukaan, mitä päätökset nyt täällä meillä käsittelyssä ovat.

Tänään ovat jääneet rakenneuudistusasiat vähemmälle huomiolle, mutta kuitenkin ne ovat olennainen osa tätä kehyspäätöstä ja menevät limittäin sen kanssa ja ovat kohtalokkaastikin siihen yhteydessä. Niistä haluan kyllä todeta, että monta on toteuttamatta, joistakin on tehty nyt päätöksiä.

Isoja kysymyksiä on tämä eläkeuudistus, josta odotetaan työmarkkinajärjestöiltä ratkaisua. Toinen iso kysymys on kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsiminen miljardilla eurolla. Ei täällä ole käyty eduskunnalle esittelemässä, mitä kaikkea se tarkoittaa, että se miljardi saataisiin kokoon näitä tehtäviä ja velvoitteita uusimalla. Kolmas iso asia on sote-uudistus. Olen iloinen siitä, että siitä on olemassa periaatelinjaus, mutta eihän se vielä valmis ole. Se vaatii erittäin paljon työtä tulevina viikkoina, kuukausina ja vielä täällä eduskunnassakin sitten, että se valmiiksi saadaan. Siihen nähden pidän kyllä erikoisena sitä hyökkäilyä, mitä keskustaakin kohtaan todellakin pääministerin ja valtiovarainministerin osalta tänään oli, vaikka sote-asiassa kyllä keskustan aktiivinen rooli tuntui heille molemmille kelpaavan.

Sote-uudistukseen liittyvät laajemminkin sisällölliset rakenneuudistukset. Pelkään sitä, että nyt keskustellaan lähiviikkoina liikaa hallinnollisista uudistuksista. Yksi iso asia olisi esimerkiksi vanhustenhoidon rakenneuudistus. Luin KAKSin eli Kunnallisalan kehittämissäätiön tekemää raporttia, jossa arvioitiin, että jos me muuttaisimme meidän vanhustenhoidon rakennetta järkevämmäksi, kotipainotteisemmaksi, laittaisimme kuntoutuksen kuntoon, niin pystyisimme saavuttamaan jopa miljardin euron säästöt vuositasolla, ja se on todella paljon. Meillä on selvä rakennemuutoksen tarve siellä meidän sote-palveluissa ja järjestämisessä kaiken kaikkiaan. Meillä on OECD-maista viidenneksi eniten henkilöstöä tuhatta asukasta kohti, mikä kertoo kyllä siitä, että rakenteet eivät ole kunnossa. Ajattelen henkilökohtaisesti myös niin, että jotta voisimme toteuttaa tätä vanhustenhuollon rakenneuudistusta, meidän tulee voimakkaasti panostaa sekä kuntoutukseen, omais-hoitoon että perhehoitoon.

Omaishoidon osalta ajattelen niin, että siitä pitäisi tehdä rapsakka päätös, että se siirretään Kelan vastattavaksi ja otettaisiin sitä kautta sen kehittäminen todesta. Toimeentulotuen osaltahan hallitus teki loppujen lopuksi vähän yllättäen tämän siirron Kansaneläkelaitoksen vastattavaksi, ja odotan, että sama tehtäisiin myös omaishoidontuen osalta, ja minusta se sopisi tehtäväksi myös tässä tulevina viikkoina tämän sote-uudistuksen konkretisoinnin yhteydessä.

Aino-Kaisa Pekonen /vas:

Arvoisa puhemies! Lähes kolmen vuoden ajan olen tässä salissa pääasiassa puolustanut hallituksen tekemiä päätöksiä, joihin myös vasemmistoliitto on ollut osaltaan vaikuttamassa. Pari viikkoa sitten hallitus kokoontui kehysriiheensä ja viimeiset päätökset kehyksistä tehtiin Kesärannassa vain puheenjohtajien läsnä ollessa.

Puheenjohtaja Arhinmäki halusi tuoda koko paketin vasemmistoliiton ryhmäkokoukseen nähtäväksi. Arhinmäki avasi kehyspäätöstä kohta kohdalta vasemmistoliiton eduskuntaryhmälle, ja monet tehdyistä päätöksistä olivat perusteltavissa vaikeaan taloustilanteeseen vedoten. Mutta kun Arhinmäki pääsi pidemmälle listaa, tajusin, että kaikki tehdyt säästöpäätökset koskettavat yhtä ja samaa lapsiperhettä suurilta osin, eikä kysymys ollut enää pikkusummista. Kolmen vuoden ajan hallitus teki päätöksiä, joissa vasemmistoliiton keskeiset tavoitteet toteutuivat. Tuloerot ovat kaventuneet, pienituloisten perusturvasta on huolehdittu, verotusta on oikeudenmukaistettu ja sopeutusta on tehty puoliksi säästöjen ja puoliksi veronkiristysten kesken.

Arvoisa puhemies! Kehysriihessä päätettiin indeksien osittaisesta jäädyttämisestä, mikä tarkoittaa sitä, että ruuan, lääkkeiden, vaatteiden ja monien muiden välttämättömien menojen kallistuessa työttömän, eläkeläisen ja opiskelijan käteen jää entistä vähemmän euroja. Sen lisäksi, että tehtiin nämä indeksien osittaiset jäädytykset, kehyspäätöksessä myös korotettiin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja, mikä tarkoittanee terveyskeskus- ja poliklinikkamaksujen korottamista. Myös lääkkeiden hinta tulee nousemaan, kun lääkkeisiin tulee 50 euron omavastuuosuus. Perheisiin kohdistuu verotuksen myötä myös monia muitakin menoeriä, kun asuntolainan korkovähennystä tiukennetaan, työmatkavähennysoikeutta kavennetaan ja kiinteistö- ja energiaveroja nostetaan.

Arvoisa puhemies! Tehdyt kehyspäätökset heikentävät pienituloisten ihmisten ostovoimaa, ja myös tavallisten työssäkäyvien lapsiperheiden talous tiukentuu entisestään. Näiden monia suomalaisia koskettavien säästöpäätösten lisäksi hallitus päätti vielä lisäksi leikata lapsilisää. Nämä ovat päätöksiä, joita minä en voi enää selittää kenellekään. Vasemmistoliitolla oli omat vaihtoehtonsa talouden sopeuttamisen keinoiksi. Esimerkiksi osinkoveroa muuttamalla, yhteisöveroa nostamalla ja harmaan talouden torjuntaa tehostamalla olisi voitu lisätä tuloja siten, ettei perusturvaan tai lapsilisiin olisi tarvinnut koskea.

Kehysriihessä tehtiin kuitenkin arvovalintoja, ja ne arvot olivat sellaisia, joiden takana vasemmistoliitto ei voinut enää seistä. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei voinut hyväksyä pakettia, ja siksi ryhmä antoi Arhinmäelle valtuudet palata Säätytalolle ja neuvotella vielä kertaalleen kehyksistä, mutta muut puolueet olivat valmiit hyväksymään paketin sellaisenaan.

Arvoisa puhemies! Kehysriihessä päätettiin, että solidaarisuusveron alarajaa lasketaan 90 000 euroon, ja sen määräaikaa jatkettiin vuoteen 2018 asti. Tämä oli hyvä päätös, joskin itse olisin nähnyt, että alaraja olisi voinut olla vieläkin alhaisempi. On myös hyvä, että pääomatuloverotusta kiristetään, ympäristölle haitallisia tukia karsitaan ja veronkorotuksia kohdistetaan ympäristöveroihin. Pidän myös erittäin hyvänä päätöksiä siirtää toimeentulotuen perusosan maksatuksen kunnilta Kelalle. Tämä lisää kansalaisten yhdenvertaisuutta ja vähentää ihmisten juoksuttamista luukulta toiselle ja tekee toimeentulotuen hakemisesta entistä selkeämpää.

Kristiina Salonen /sd:

Arvoisa puhemies! Olen viimeiset viisi vuotta ajatellut useasti 1990-luvun lama-ajan päättäjiä. Silloisessa tilanteessa päättäjät joutuivat tekemään rajuja leikkauksia saadakseen Suomen suunnan käännettyä. Kun selasin silloisia säästötoimia, löytyi sieltä vuoden 2014 kehysriihestäkin tuttuja juttuja. Päättäjät olivat silloin vaikeiden päätösten edessä aivan samoin kuin me eduskunnassa tänään.

Vaikeimmilta päätöksiltä kehysriihessä minusta tuntuvat muun muassa lapsiperheisiin ja työttömyysetuuksiin kohdistuvat toimet. Hallitus tekeekin lisäselvityksiä kehysriihen linjausten vaikutuksista juuri lapsiperheisiin. Tätä selvitystä odotan.

Vaikka taloudellinen tilanne on heikko, tarvitaan nyt erityistä malttia, kun kyseessä ovat investoinnit tulevaisuuteemme eli lapsiin, nuoriin ja perheisiin. Politiikanteossa yleensäkin tarvitaan pitkäjänteisyyttä, eikä päätöksenteossa voi edetä kvartaalitalouden ehdoin. Vasta nyt näemme, millaisia vaikutuksia esimerkiksi juuri 90-luvun lama-aikaan tehdyillä leikkauksilla lapsien ja perheiden palveluihin on ollut. Tilastot lama-ajan lapsista ovat karua luettavaa. THL:n viimevuotisen tutkimuksen mukaan esimerkiksi 1987 syntyneistä joka viides oli 21 ikävuoteen mennessä saanut lääkitystä mielenterveysongelmiin tai psykiatrista erikoissairaanhoitoa. Miltei viidennekseltä puuttui peruskoulun jälkeinen tutkinto, ja heistä jopa 40 prosentilla on mielenterveysongelmia.

90-luvun laman aikana muun muassa koulujen terveystarkastuksia ja henkilöstöresursseja vähennettiin. Vaikka suoraa johtopäätöstä juuri näiden sosiaali- ja terveyspalveluiden heikennysten vaikutuksista lapsiin ja nuoriin ei tietenkään voi vetää muutenkin kurjassa taloudellisessa tilanteessa, tehdyt merkittävät leikkaukset palveluihin eivät varmasti ole edesauttaneet tutkimuksen kohteena ollutta ikäluokkaa.

Huolestuttavaa on myös se, että saman tutkimuksen mukaan niin huono-osaisuus, kouluttamattomuus kuin mielenterveysongelmatkin periytyvät voimakkaasti. Kun kierre jatkuu sukupolvelta toiselle, on se vastoin hyvinvointiyhteiskunnan tavoitteita ja tulee lopulta myös yhteiskunnalle hyvin kalliiksi. On siis pidettävä erittäin merkittävänä sitä, ettei hallitus tehnyt säästötoimenpiteitä julkisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin kunnissa.

Paljon on myös puhuttu siitä, onko oppivelvollisuusiän korottaminen erityisesti tässä taloudellisessa tilanteessa viisasta. Vaikkei taloustilanne tunnu parhaalta mahdolliselta uusien toimintojen rahoittamiseen, on nyt lähetetty selkeä viesti Suomen nuorille. Jokainen nuori tarvitsee peruskoulun jälkeisen tutkinnon pysyäkseen kiinni työelämän vaatimuksissa koko tulevan työuransa. Kun lisäksi tiedämme, että 90-luvun lama-ajan lapsista melkein 20 prosentilta puuttuu peruskoulun jälkeinen tutkinto, on hyvä, että samaa virhettä ei tehdä tässä taantumassa. Aina ei myöskään tarvita määrättömästi rahaa tavoitteiden toteuttamiseksi. Nytkin esimerkiksi aikaistamalla yhteishakua pystytään tarkemmin huolehtimaan siitä, että jokaiselle nuorelle löytyisi peruskoulun jälkeen joko opiskelu- tai työpaikka.

Arvoisa puhemies! Kehysriihestä haluaisin nostaa esiin positiivisena asiana liikennepoliit- tisen selonteon hankkeiden käynnistämisen. Esimerkiksi syvempää meriväylää tarvitaan, jotta Suomessa pysytään mukana tulevaisuuden kohenevassa kaupankäynnissä. Se, että kaikki hankkeet käynnistetään, tuo alueille työtä ja hyvinvointia. Suomi on maa, joka elää viennistä. Vientiteollisuutemme taas tarvitsee toimivan logistiikan. Liikenneyhteyksien parantaminen houkuttelee alueelle myös uusia yrityksiä. Esimerkiksi Satakunnassa vt 8:n perusparantaminen parantaa merkittävästi elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä.

Lopuksi on todettava, että olen tähän asti yrittänyt kuvitella, kuinka vaikeaa 90-luvun lama-ajan päättäjillä oli päätöksiä tehdessään. Nyt tiedän jotain siitä. Osa kehysriihen yksittäisistä asioista on minulle kipeitä, jopa vastenmielisiä. Kuitenkin niin pitkään, kun Suomessa päätökset tehdään demokraattisesti, on hyväksyttävä se, että päätöksien lopputulos on aina kompromissi, ei yhdenkään puolueen puolueohjelman mukainen ratkaisu — aivan kuten tämä kehyspäätöskin.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Asiantuntijat ovat laskeneet, että yhden euron säästö tiestön kunnossapidossa aiheuttaa kolmen euron vahingon, sillä laiminlyöntiä seuraa ennen pitkää kallis peruskorjaus. Siltojen osalta laiminlyönti aiheuttaa jopa viisinkertaisen vahingon. Korjausvelka on nyt jo lähes kaksi ja puoli miljardia. Se on järkyttävän paljon. Siksi kunnossapitomäärärahoja pitäisi lisätä, jotta vältyttäisiin todella isoilta vahingoilta. Hallitus haluaa kuitenkin toimia päinvastoin, sillä vähistä rahoista leikataan vielä peräti sata miljoonaa.

Arvoisa puhemies! Nykyisessä tilanteessa pitäisi miettiä liikenteen isoja kuvioita uusiksi. Olin suorastaan riemastunut, kun liikenneministeri Kyllönen asetti työryhmän tähän tärkeään tehtävään. Työryhmä ei päässyt alkua pidemmälle, kun ministeri erosi. Sen vielä ymmärrän, mutta en sitä, että samalla piti lopettaa työryhmän työ. Eivät ongelmat minnekään hävinneet ministerin eron myötä.

Arvoisa puhemies! Mielestäni liikenteen ongelmat vaativat uusia ja mittaluokaltaan suuria ratkaisuja. Yksi niistä on Suomen infra Oy:n perustaminen. Sen käynnistäminen on perusteltua rakentamis- ja kunnossapitotarpeiden lisäksi myös sen kannattavuuden vuoksi. Onhan tosiasia, että valtiollinen oy saa velkapääoman edullisesti esimerkiksi obligaatioiden avulla. Toimiva ja kunnossa oleva liikenneverkko tuottaa enemmän kuin mitä lainan korkokulut ovat. Se on siis myös taloudellisesti järkevää, ja niinhän sen pitää ollakin.

Kunnioitettu puhemies! Tulevia liikennehankkeita on aika ajoin laitettu tärkeysjärjestykseen. Nyt kehysriihessä hallitus päätti, että niin sanottua Pisara-rataa lähdetään toteuttamaan. Hanke maksaa nykytiedoilla vähintään miljardin. Kun Pisaraa aikoinaan ideoitiin, puhuttiin markoissa samoista summista. Moni muukin tekijä on liki parin vuosikymmenen aikana muuttunut, siis myös ne perusteet, joiden varassa Pisaraa on puskettu eteenpäin. Olen perehtynyt erilaisiin vaihtoehtoihin ja siksi totean, että ongelmat voidaan mitä ilmeisimmin poistaa muunlaisilla ja paljon halvemmilla ratkaisuilla. Mielestäni Pisara-rata pitäisi pikaisesti arvioida uudelleen ja niin, että sen tekevät asiantuntijatahot, jotka eivät vielä ole saaneet Pisara-tartuntaa. Reilu miljardi on valtava rahasumma, ja varsinkin silloin, kun puhutaan liikenneväylien rakentamiseen käytettävissä olevista rahoista. Jos Pisaraa lähdetään rakentamaan, hanke syrjäyttää monet muut tuiki tarpeelliset rakentamishankkeet.

Arvoisa puhemies! Ikään kuin loppukevennyksenä seuraava. Valtiovarainministeri Urpilainen totesi tänään puheessaan: "Lopuksi haluaisin palata vielä rehellisyyteen." Tähän minä toteaisin hallituksen suuntaan: parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti.

Antti  Rantakangas  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Iltapäivän kehyskeskustelu kulminoitui oikeastaan siihen, miten aikaansaataisiin talouden kasvua ja toisaalta mitä sopeuttamistoimia pitäisi tehdä. Keskityn tässä erityisesti tähän kasvun aikaansaamiseen ja siinä keskustan esittämiin vaihtoehtoihin.

Meillä on hallituksen kanssa mittakaavaero. Hallitus kyllä on panostanut osittain oikeisiin asioihin tämän kasvurahastonkin perustamisessa, mutta me olemme kritisoineet sitä, että nyt pannaan kymmeniä miljoonia tähän rahastoon, kun tarvittaisiin huomattavasti suuremman mittaluokan uuden kasvun rahasto, miljardirahasto. Tämä sen takia, että meitä eivät tyydytä nämä talouden matalat kasvuluvut, eivätkä itse asiassa saisi tyydyttää myöskään hallitusta, koska näin matalalla talouden kasvulla me emme selviä tästä kestävyysvajeesta ilman todella voimakkaita myöskin tänne perusasioihin kohdistuvia leik-kauksia, jotka ovat kipeitä. Sen takia kaikki panokset pitäisi pistää kasvun aikaansaamiseen ja esimerkiksi niihin toimiin, joilla me pystyisimme vahvistamaan energiaomavaraisuutta.

Tällä hetkellä Suomeen tuodaan 8,5 miljardin edestä energiaa vuosittain, ja varmasti omilla toimenpiteillä, kotimaisen energian kilpailukykyä parantamalla, pystyisimme puolet tuosta energialaskusta pyörittämään täällä kansantalouden sisällä. Toinen ratkaisumalli koskee elintarvikkeita. Meidän elintarvikkeiden nettotuonti on 3,5 miljardia euroa — aivan valtava summa. Me viemme 1,5 miljardilla elintarvikkeita, mutta koko elintarviketuonti on noin 5 miljardia. Sielläkin saisimme varmasti omilla toimenpiteillämme ainakin yhden miljardin tästä laskusta pyörimään täällä kotimaan sisällä. Nämä molemmat ratkaisut toisivat lisää työpaikkoja ja verotuloja tänne kansantalouteen.

Näistä kehysratkaisuista ja -leikkauksista itsekin korostan sitä, että lapsiperheisiin kohdistuva leikkaus on tuntuva, kun se ei ole pelkästään lapsilisän leikkaus vaan siinä yhdistyvät myöskin monissa tapauksissa asuntolainan korkovähennysoikeuden rajaaminen, työmatkakulujen vähennysoikeuden rajoittaminen ja omavastuun lisääminen sekä polttoaineveron korottamiset. Tästä muodostuu iso kokonaisuus, ja tämä keskustan malli, kotihoidon tuen pakkojakamisesta luopuminen ja oppivelvollisuusiän ikärajan nostosta luopuminen, olisi oikea toimenpide, jolla tämä voitaisiin kompensoida ja jättää lapsilisät rauhaan.

Liikennemäärärahojen osalta todellakin merkittävä heikennys perusväylänpitoon on tässä kehyksessä. Se merkitsee sitä, että jo ennestäänkin heikkokuntoinen tiestö, alempiasteinen tiestö, entisestään pääsee rapautumaan, ja se ei ole kansallisen intressin tai aluekehityksen kannalta hyvä asia, päinvastoin.

Myönteisenä asiana haluan sanoa tämän sote-uudistuksen linjoista sopimisen, ja siinä oli hyvää kansallisesti, että löytyi ratkaisu. Koska uudistus tulee voimaan vasta ensi vaalikaudella ja kyse on vuosikymmenten uudistamisesta, niin sen takia oli tärkeää, että sen linjat sovitaan, ja toivon mukaan parlamentaarinen työryhmä löytää hyvässä yhteisymmärryksessä sitten käytännön toteutuksen niin, että palvelut turvataan mahdollisimman hyvinä mutta samalla pystytään aikaansaamaan pitkällä tähtäimellä tämä tuottavuussäästö, joka tähän on asetettu.

Myönteisenä asiana kehyspäätöksestä voin sanoa sen, että onneksi hallitus luopui turpeen verotuksen lisäkiristämisestä ja metsäenergian tuen leikkaamisesta. Tämä olisi merkinnyt todellakin kivihiilen käytön lisäämistä ja kotimaisen työllisyyden heikkenemistä.

Hyvänä asiana pidän myös sitä, että hallitus päätyi luopumaan pelastusalueiden määrän puolittamisesta. Tämähän valmisteltiin hyvin nopeasti ja vähän heikollakin valmistelulla. 22 alueesta 11:een oli alun perin tarkoitus pelastuslaitosten määrää supistaa, ja nyt tästä luovuttiin. Se oli mielestäni hyvä asia.

Eilen julkaistiin tutkimus, jossa selvitettiin harva-alueitten turvallisuustekijöitä, ja siinä nousi huolestuttavana asiana esille se, että meillä sopimuspalokuntien määrä on vähentynyt ja sopimuspalokuntalaisten määrä on vähentynyt, ja esimerkiksi Lapissa nämä vpk:t hoitavat 60 prosenttia kiireellisistä hälytystehtävistä. Nyt on vaarana se, jollemme saa näitä hyvän harrastuksen ja hyvän osa-aikaisen työn pariin hakeutuvia vpk:laisia lisää, että meillä toisaalta kustannukset nousevat voimakkaasti ja haja-asutusalueitten, harva-alueitten, turvallisuus heikkenee. Toivon, että tähän kiinnitettäisiin huomiota sisäministeriön toimesta ja muittenkin viranomaisten ja järjestöjen toimesta, jotta tämä tilanne pystyttäisiin ennakoimaan ja myöskin sisäinen turvallisuus tältä osin turvaamaan.

Arto  Satonen  /kok:

Arvoisa puhemies! Aluksi täytyy todeta, että hallitus on onnistunut tekemään tämän välttämättömän talouden tasapainottamisen varsin oikeudenmukaisella tavalla, koska tämä kohdistuu niin suurituloisiin veronkorotusten muodossa, keskituloisiin kuin pienituloisiinkin ja yhtä lailla opiskelijoihin, työssä käyviin, eläkeläisiin, nämä indeksijäädytykset ja muut. Minä luulen, että aika moni ymmärtää sen peruslogiikan. Mielestäni täällä oppositiojohtaja Sipiläkin viittasi samaan, että varsin oikeudenmukaisella tavalla on pystytty tämä asia tekemään. Se on ikävä juttu, että säästämään joudutaan, mutta vielä paljon isompia ongelmia tulisi, jos meidän luottoluokitus menisi. Sen välitön vaikutus esimerkiksi meidän työllisyyteen ja talouteen olisi aivan hurja, joten oli välttämätöntä, että tämä ratkaisu pystyttiin tekemään, ja tämä on tehty tasapuolisella tavalla.

Arvoisa puhemies! Täällä on myöskin sisällä asioita, joilla pyritään työn määrää lisäämään. Niitä on tietenkin koko kasvupaketti, mutta sen lisäksi niitä on myöskin täällä työnteon kannustavuuden puolella, ja ne ovat erittäin merkittäviä, koska jos 1 prosenttiyksikön verran enemmän meillä olisi ihmisiä töissä kuin tällä hetkellä, sen vaikutus valtiontalouteen olisi heti 2 miljardia, ja kun tässä koko paketissa puhutaan 2,7 miljardin sopeutuksesta, niin hieman reilu prosenttiyksikkö työllisyysasteeseen vastaisi samaa tavoitetta. Eli on oikein, että sellaisia ratkaisuja on lähdetty tekemään.

Mitä ne sitten ovat? Ne ovat sisällä muun muassa sen suhteen, että työn vastaanottamisessa tulee muutoksia. Ammattisuoja otetaan käytännössä käyttöön, työssäkäyntialueet tulevat laajenemaan, mikä ainakin täällä pääkaupunkiseudulla tulee olemaan merkittävä kysymys. Nuorisotakuu on jo aiemmin toteutettu. Yksikkötyökustannusten osalta maltillinen tuporatkaisu paransi Suomen kilpailukykyä suhteessa Saksaan ja Ruotsiin, joka on meidän pääkilpailijamaitamme, mutta täytyy myöntää, että se ei vielä yksinään ratkaise sitä asiaa, koska meillä ovat valitettavasti aiemmin nämä yksikkötyökustannukset nousseet nopeammin. Paikallinen sopiminenkin on kirjattu rakennepakettiin. Sitä tarvittaisiin ehdottomasti lisää erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa voitaisiin paikallisella ratkaisulla estää työpaikkojen väheneminen.

On paljon helpompi puolustaa olemassa olevia työpaikkoja kuin luoda uusia, vaikka uusiakin tarvitaan. Siitä varmasti olemme kaikki samaa mieltä, että esimerkiksi kotimaisen energian, biotalouden puolella, cleantechin alueella meillä on isoja mahdollisuuksia saada uusia työpaikkoja, mutta se kestää aikansa, ja sen vuoksi tärkeää on, että mahdollisimman moni nykyinen työpaikka säilyy myöskin niillä aloilla, joilla parasta aikaa yt-neuvotteluja käydään.

Se on myönnettävä, että tämä työmatkakulujen omavastuun nosto on kiusallinen ratkaisu, mutta tietysti osana kokonaispakettia on jouduttu kiristämään joka suunnasta, ja tämä on myös yksi niistä. Mutta täytyy myöntää, että se ei ole kovin mieluinen asia, koska se vähän lyö korville sitä tavoitetta, että pitäisi työtä etsiä kauempaa. Toki kyseessä on vain 150 euron omavastuun korotus, kun hurjimmissa tapauksissa puhuttiin jo siitä, että se olisi puolitettu tai että se olisi koskenut vain ja ainoastaan julkisen liikenteen käyttäjiä. Tämä olisi ollut maaseudun kannalta ihan kohtuutonta, koska suurin osa maaseudulla kulkee kuitenkin omalla autolla töihin.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi maaseudun puolelta haluaisinkin korostaa sitä, että onneksi tätä metsien kiinteistöveroa ei tullut. Siitä iso kiitos hallitukselle, että tässä oltiin tiukkana. Ja senkin voi varmaan sanoa, että kokoomukselle oli hyvin tärkeä asia, että tätä metsien kiinteistöveroa ei tule, ja olemme tyytyväisiä, että se tavoite myöskin saavutettiin. Turpeen veron korotuksen peruminen oli myöskin erittäin hyvä asia. Lisääkin toimia tarvitaan, jotta kotimaista puuta ja turvetta ja vesivoimaa voidaan jatkossa entistä enemmän hyödyntää.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd:

Arvoisa puhemies! Kehysriihen päätökset muodostuivat kolmesta osasta: kasvu- ja työllisyystoimista, sopeutustoimista ja rakennetoimista. Rakennetoimista sote-ratkaisu oli erittäin tärkeä, ja erityisen myönteistä on se, että kaikki puolueet ovat samaa mieltä tehdystä perusratkaisusta.

Merkittävä rakennemuutos on myös oppivelvollisuuden pidentäminen vuodella. Nuorisotakuun ohella tämä on keskeinen toimenpide nuorten työllisyyden parantamiseksi. Opintojen jatkaminen ilman välivuosia parantaa mahdollisuutta niiden loppuun suorittamiseksi ja vähentää keskeytyksiä. Ilman toisen asteen koulutusta ei nyky-yhteiskunnassa pärjää. Pelkän perusasteen varassa olevien työllisyysaste on 40 prosenttia ja toisen asteen suorittaneiden 75 prosenttia. Lisäksi työurat ovat huomattavasti lyhyempiä pelkän perusasteen suorittaneilla.

On erittäin perusteltua, että oppivelvollisuus pitenee kaikilla. Emme voi vaatia velvollisuutta jatkaa opintoja, jos se ei koske koko ikäluokkaa. Kun oppivelvollisuuden piteneminen koskee kaikkia, on mahdollista puuttua ensimmäisen vuoden aikana tapahtuviin keskeytyksiin. Nämä keskeytykset ovat vähintäänkin yhtä suuri ongelma kuin ilman opiskelupaikkaa jääminen, sillä nämä opintonsa keskeyttäneet nuoret jäävät yleensä täysin tyhjän päälle ja riski heidän syrjäytymiseensä on erityisen suuri. Tarkoitus ei todellakaan ole istuttaa ketään vuotta pidempään peruskoulun penkillä vaan luoda jokaiselle nuorelle mielekäs jatkumo jatko-opintoihin ja sitten työelämään. Esimerkiksi nuorten oppisopimuksen laajentaminen ja uudenlaiset työssäoppimisen muodot tuovat huomattavasti uusia vaihtoehtoja oppilaitosmuotoiselle koulutukselle.

Peruskoulua vastustettiin aikanaan yhtä kiihkeästi kuin tätä uudistusta nyt. Yhtenäinen peruskoulu on tänään itsestäänselvyys. Olen aivan varma, että kymmenen vuoden kuluttua ihmettelemme, miksi tätä uudistusta vastustettiin. Tämä uudistus tulee varmasti maksamaan itse itsensä takaisin nuorten syrjäytymisen vähentymisenä ja kansainvälisessä kilpailussa paremmin pärjäämisenä. On hyvä huomioida, että kansainvälisissä vertailuissa oppivelvollisuutemme on Euroopan lyhimpiä. Oppivelvollisuuden nostosta koituvat kustannukset, noin 15 miljoonaa, ei siis 100:aa miljoonaa, ovat pieni hinta nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä, kun tiedämme, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoonan.

Sopeutusten tekeminen ei kenellekään ole helppoa. Siksi onkin myönteistä, että olemme täällä kaikki samaa mieltä siitä, että ne on tehtävä maamme tulevaisuuden takia. Jos emme uskalla tehdä päätöksiä nyt, koko hyvinvointivaltiomme tulevaisuus on vaarassa. Nyt tehdyillä päätöksillä emme heikennä julkisia palveluja, jotka ovat hyvinvointivaltion säilymisen kannalta tärkeimpiä asioita. Sopeutuksesta vajaa puolet toteutetaan veronkorotuksina ja hiukan yli puolet säästöillä. Tämä on mielestäni oikeudenmukainen ratkaisu. Itse asiassa tehty veroratkaisuhan on tuloeroja kaventava. Progressiivinen verotus kiristyy, ja pienituloisten verotus kevenee.

Rakenneuudistusten ja sopeutustoimien lisäksi kehysriihessä päätettiin 600 miljoonan euron kasvupaketista. Näiden rahojen avulla on tarkoitus tukea teollisuuden investointeja ja kehittämistä ja siten mahdollistaa uusien työpaikkojen syntyminen. Lisäksi rahoitusta ohjataan muun muassa liikenneinfraan ja erityisryhmien asumis- ja rakennushankkeisiin. Tämä mahdollistaa muun muassa ikäihmisten ja kehitysvammaisten laitoshoidon purkamisen ja myös vanhuspalvelulain toteutumisen, mikä on tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeä tavoite.

Toivon tästä kasvupaketista ohjattavan rahoitusta erityisesti biotalouden ja metsäbiotalouden kehittämiseen ja laajentamiseen, sillä maailmalla biotalouden ja biomassapohjaisen energian markkinapotentiaalin arvioidaan kaksinkertaistuvan vuosina 2015—2030. Olemme tässä asiassa maailman kärkimaita, ja nyt meidän on lähdettävä täysillä viemään osaamistamme ja innovaatioitamme maailmanmarkkinoille. Oma maakuntani Pohjois-Karjala on hyvä esimerkki tästä. Hallituksen metsäpoliittisessa selonteossa on asetettu tavoitteeksi, että vuonna 2050 Suomen primaarienergian käytöstä noin 50 prosenttia olisi uusiutuvaa. Pohjois-Karjalassa jo nyt kaikesta käytetystä energiasta yli 67 prosenttia tuotetaan uusiutuvan energian lähteistä. Meillä on todella hyvät mahdollisuudet pärjätä loistavasti kasvavilla maailmanmarkkinoilla.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa puhemies! Tämän kevään kehysriihi osoitti, ettei kuuden puolueen fantastinen hallitus ollutkaan niin fantastinen kuin oli annettu ymmärtää. Sateenkaaren väri on nyt haalistunut, eikä sen päästä löytynytkään kultaruukkua. Sieltähän löytyikin suorastaan laskiämpäri.

Valtiovarainministeri Urpilainen totesi salissa tänään, että korkea työttömyys on Suomen suurin ongelma ja sen taustalla on vaikea suhdannetilanne. Hän totesi myös, että teollisuuden pohja on romahtanut ja että talouden suuret haasteet johtuvat erityisesti juuri tästä. Tässä yhteydessä on pakko jälleen muistuttaa rikkidirektiivistä, joka heikentää suomalaisen teollisuuden toimintakykyä. Tämä vain yhtenä esimerkkinä siitä, että EU:sta tulee meidän kannettavaksemme yhä uusia suomalaisille epäedullisia direktiivejä ja asetuksia. EU:lla on valta ja voima meidän kaikkien jokapäiväiseen elämään.

Arvoisa puhemies! Tarvitsemme isoja rakenneuudistuksia, joista isoimpia on yhdenvertaisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen turvaaminen koko maahan. Parlamentaarisesti tehty sote-ratkaisu on hyvä alku mutta vasta alku. Ensimmäisiä isoja kysymyksiä siinä on kuntien rooli palveluiden tuottamisessa. Monikanavaisen rahoituksen purkaminen pitää myös selvittää, ja miettiä, miten palvelut tullaan rahoittamaan.

Arvoisa puhemies! Tämän vaalikauden aikana hallitukselta on rahaa kyllä riittänyt erilaisiin tukipaketteihin ja kaikenlaisen EU-lainsäädännön toteuttamiseen mutta nyt jopa lapsilisistä on löydettävä 110 miljoonaa euroa. Onko lapsili-sien leikkaus ensimmäinen askel kohti sosiaaliturvamme kokonaisvaltaista heikentymistä? Tähän voidaan joutua sikäli, jos mietimme, mitä yhdistelmälupadirektiivi tulee aikaansaamaan. Sosiaaliturvamme on EU-lainsäädännön myötä nyt avattu työperusteiseksi, joten ottajia riittää. Osa suomalaisen sosiaaliturvan, esimerkiksi lapsili-sien, saajista ei edes asu Suomessa.

Olisin myös toivonut hallituksen miettivän vielä tulevaa oppivelvollisuusiän nostamista. Onko järkevää nostaa oppivelvollisuusikää, jos samaan aikaan alempien luokkien ryhmäkokoja joudutaan jälleen nostamaan ja opetuksen laadusta tinkimään, kun perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistettuja valtionavustuksia vähennetään 57 miljoonaa euroa? Nuoren syrjäytyminen kun alkaa usein jo huomattavasti aikaisemmin kuin siellä peruskoulun viimeisellä luokalla.

Arvoisa puhemies! Myös eläkeindeksien vain osittainen nosto on huolestuttanut kansalaisia. Indeksien jäädytyshän on aina leikkaus — se on selvää. Nyt eläkeindeksejä nostetaan vain 0,4 prosentin suuruisina. Eläkkeiden indeksikorotuksen leikkaaminen on kohtuutonta. Näillä indeksileikkauksilla on pysyvämpiä seurauksia eläkkeisiin. Leikkauksilla on kauaskantoisia vaikutuksia, kun tai jos aikanaan palataan normaaleihin lakisääteisiin indeksitarkastuksiin. Tuolloin se lähtötaso, josta korotukset lasketaan, jää nykypäätöksellä alhaisemmaksi. Valtiontalouden kannalta eläkkeiden indeksikorotuksen leikkauksessa hallitus iskee leikkurinsa kiveen, koska työeläkkeiden osalta indeksin leikkaus ei vaikuta nostavasti valtiontalouteen, sillä 90 prosenttia eläkkeistä on työsuhteessa karttuneita työeläkkeitä, joista suurimman osan maksavat yksityiset työeläkeyhtiöt. Eläkkeiden indeksikoro-tuksen leikkauksen taloudellinen hyöty ohjautuu yksityisille eläkeyhtiöille, jotka kyllä maksavat käsittämättömiä summia johtajilleen. Hallitukselta olisikin sopivaa kysyä, onko se keksinyt, ettei eläkeläinen voi mennä lakkoon ja siksi heitä voi kohdella nöyryyttäen.

Arvoisa puhemies! Kiitos kuitenkin siitä, että turvakodit siirretään valtion vastuulle ensi vuoden alusta. Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle kohdennetaan 8 miljoonaa euroa valtionavustusrahoitusta. Toivon sydämestäni, että eurot kohdistuvat turvakotien toiminnan tukemiseen, sillä kunnat ovat taloudellisesti tiukassa tilanteessa rajusti vähentäneet ensi- ja turvakotipalveluiden käyttöä.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat sopeutuksen kokonaismäärästä hallituksen kanssa suurin piirtein yhtä mieltä mutta kohdennuksessa aika eri linjoilla. Hallituksen tekemät leik- kaukset ovat sosiaalisesti epäoikeudenmukaista politiikkaa, jota emme voi hyväksyä.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen julkisen talouden rakenteellinen alijäämä ylittää tänä vuonna EU:n salliman rajan. Tämän lisäksi Suomen julkinen velka kipuaa ensi vuonna 61 prosenttiin bkt:hen verrattuna, kun EU:n sallima velkaosuus euroa käyttäville maille on 60 prosenttia. Valtiolla on pian velkaa 100 miljardia euroa. Toisaalla työllisyysaste on 67 prosenttia, ja työttömyysaste on jo 9,1 prosenttia. Piilotyöttömät mukaan lukien Suomessa on noin 400 000 työtöntä.

Tässä tilanteessa tietysti työn ottaminen kauempaakin on tarpeellista, ja ymmärrän kyllä hallituksen budjetin sopeutustarpeet ja -määrän, mutta en ymmärrä, että ne kohdistetaan kohteisiin, joissa hyydytetään työntekoa ja työn ottamista. Kehysriihen päätökset nimittäin nostavat työssäkäynnin ja muun liikkumisen kustannuksia: työmatkavähennyksen omavastuu nousee, polttoaineveroa ollaan nostamassa jo kolmatta kertaa. Kyllä ihmiset osaavat laskea, kannattaako enää pitemmältä matkalta lähteä töihin. Ja julkista liikennettä ei kohta maaseudulla ole. Tämä on mahdoton yhtälö, eli siinä mielessä tämä taistelee sitä vastaan, että ihmiset työllistyisivät. Ajoneuvoveroa kerätään 150 miljoonaa euroa aiempaa enemmän, ja sehän tarkoittaa 20 prosentin korotusta nykyiseen.

Hallitus leikkaa liikenteen väylärahoituksesta 100 miljoonaa. Jo nyt, nykyrahoituksella, tiestön kunto on romahtanut ja korjausvelka kasvaa jatkuvasti. Jos rahoitus vielä alenee, syöksykierre kiihtyy entisestään. Hallitus on sanonut, että nyt panostetaan kunnossapitoon. Se tuskin enää onnistuu. Vähintään 100 miljoonaa euroa pitäisi saada vuosittain lisää, jotta korjausvelan kasvu hidastuisi. Maaseudulla kuoritaan asvaltteja teistä. Leikkaukset tienpidosta eivät ole säästöä, ne ovat valtion velanottoa siinä missä kaikki muukin velanotto. Lasku tiestön kunnostamisesta siirretään tuleville sukupolville, ja se kertaantuu ongelmien siirtyessä päällysteistä teiden runkoihin.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tehnyt ideologisesti keskittävän valinnan, kun Pisara-rataan kyllä löytyy pitkällä aikavälillä satoja miljoonia euroja mutta muun isänmaan liikenteestä pihistetään. Liikenneministeriö on varannut seuraaviksi vuosiksi miljoonia euroja kilometriveron selvittelyyn. Näitäkin selvittelyrahoja tarvittaisiin nyt kipeästi tienpitoon sen sijaan, että suunnitellaan tieliikenteen kurmuuttamista.

Arvoisa puhemies! Suomen Keskusta teki taannoin esityksen hallituksen riiheen kasvukannustimista pienyrittäjille. Keskusta on esittänyt ensinnäkin ensimmäisen työntekijän palkkaamisen helpottamista sekä 5 prosentin yrittäjävähennystä pienyrittäjille verotuksessa. Tällä elinkeinonharjoittajien ja henkilöyhtiöiden verotus tulisi tasapuolisemmaksi verrattuna osakeyhtiöiden verotukseen. Muutos auttaisi luomaan uusia työpaikkoja pienyrityksiin, mutta nyt hallitus päätti kiristää kehysriihessään pääomatulon verotusta niin, että jo 30 000 euron kohdalla vero nousee 33 prosenttiin. Näin suuryritysten aiemmin saamat veronkevennykset maksatetaan pienyrityksillä.

Mitä tulee taksiyrittäjiin, heidän osaltaan auton verovähennyksen poistaminen vanhentaa taksikalustoa. Autoja uusitaan harvemmin. Voi olla, että valtiolta jää jopa saamatta verotuloja autojen hankinnasta varsinkin, kun sitten tuodaan vain käytettyjä autoja tuolta ulkomailta ja maksetaan vain siitä sitten veroa.

Arvoisa puhemies! Kouluissa on otettava vielä paremmin käyttöön uusi tietotekniikka kehittämään meidän lapsistamme tulevaisuuden osaajia. Sen sijaan nyt perusopetuksesta leikataan 57 miljoonaa euroa, ja oppivelvollisuuden pidentäminen maksaa kuitenkin todennäköisesti kymmeniä miljoonia euroja, vaikka budjetissa on vaivaiset 15 miljoonaa siihen määrätty. Mistähän tämä raha nyhjäistään? Sitä paitsi ne ihmiset, jotka kouluissa toimivat, ovat kertoneet, ettei yksi lisävuosi koulussa poista niitä vaikeuksia, joita on ehtinyt olla yhdeksän luokan verran peruskoulussa. On turha panna kaikkia 60 000:ta op-pilasta, koko ikäluokkaa, istumaan vielä vuodeksi koulunpenkille, kun voitaisiin kohdistetusti puuttua niihin 4 000—5 000 ongelmanuoreen, jotka eivät löydä paikkaansa elämässä. Paljon vähemmällä rahalla voitaisiin auttaa yrittäjiä ottamaan näitä nuoria oppimaan työn tekemistä.

Kaiken kaikkiaan kehysriihen päätökset valitettavasti lisäävät kuntien menoja, se on yksi surullinen asia tässä. Ennen kaikkea kärsijöinä ovat keskituloiset perheet. Heidän ostovoimansa vähenee noin tuhannella eurolla vuodessa. Perheiden toimeentuloa heikentävät lapsilisien leikkaukset mutta myös monet muut leikkaukset.

Sanotaan nyt pari myönteistäkin asiaa: se, että turveveroa ei nostettu, oli hyvä asia — siellä varmaan vaikutti myös opposition kritiikki — ja toisaalta se, että metsien kiinteistöveroa ei tullut.

Mutta kaiken kaikkiaan on sanottava, että kyllä Suomi tarvitsee työllisyyttä, yrittäjyyttä. Se ratkaisee Suomen selviytymisen. Keskustalla on olemassa näihin asioihin ratkaisuja. Se on ainoa keino, kestävä tapa velkaantumisen lopettamiseen. Työllistämistä ja työn vastaanottamista on helpotettava. Ja sanon sen vielä Venäjä-pakotteista, että meidän ei kannata siinä ampua itseämme jalkaan. Yrittäjyyden edellytyksiä on kohennettava, ja naapurin kanssa on oltava väleissä.

Janne Sankelo /kok:

Arvoisa puhemies! Hallitus sopeuttaa valtiontaloutta nämä kehysriihen päätökset mukaan lukien yli 7 miljardilla eurolla. Tämän urakan jälkeen ulkomaiset luottoluokittajat ilmoittivatkin heti, että he pitävät Suomen kykyä hoitaa oma taloutensa uskottavana myös tulevaisuudessa. Tämä tieto sataa kaikkien suomalaisten laariin matalampana korkotasona. Hallituskauden alkaessa emme aavistaneet, kuinka pitkän ja haastavan talouden murroksen edessä oikeastaan olemme. Samanaikaisesti käsissä on väestörakenteestamme johtuva kestävyysvaje ja teollisuuden rakennemuutos. Tästä syystä on siis ollut välttämättömyys lähteä uudistamaan Suomea ja sen rakenteita.

Arvoisa puhemies! Keskusta on halunnut sopeuttaa puheenjohtajansa mukaan vielä 5 miljardia euroa lisää. Ei käy kateeksi. Mutta nyt tämän päivän keskustelun aikana kylläkin selvisi, että puheenjohtaja Sipilä on tullut toisiin ajatuksiin ja hallituksen kokonaissopeutuksen määrä ilmeisesti kelpaakin. Viimeisintä tietoa minulla ei ole, mutta lähdetään siitä, että se ei ole nyt enää sitten debatin jälkeen muuttunut.

Vaikeita asioita ei voi juosta karkuun. Mistään paketin yksittäisestä leikkauksesta ei tosiaankaan voi rehennellä saatikka olla iloisella mielellä. Keneltäkään ei kuitenkaan oteta kohtuuttomasti, vaan taakkaa on haluttu jakaa oikeudenmukaisesti. Hallituksen päättämät sopeutustoimet riittävät arvion mukaan siihen, että valtionvelan suhde kokonaistuotantoon kääntyy laskuun vuonna 2016. Hyvä niin. Eläminen velkarahalla on pidemmällä jänteellä täysin kestämätön tilanne.

Kansainvälisessä taloudessa on nähtävissä elpymisen merkkejä, mutta erityisesti euroalueella talouskasvu on vielä hyvin orastavaa. Meillä on vielä keskimääräistäkin vaikeampaa täällä Suomessa. Kehyksiin on sisällytetty myös rakennepoliittisen ohjelman toimenpiteet, joilla vaikutetaan pitkällä aikavälillä kestävyysvajeen umpeen kuromiseen.

Parlamentaarisesti sovittu sote-uudistus ansaitsee hatunnoston kaikille eduskuntapuolueille. Haasteet ovat meidän kaikkien yhteisiä. Julkinen talous on saatava tasapainoon ja kasvun edellytykset pystyttävä turvaamaan. Tällaiselle vastuunkannolle olisi varmasti kansalaistenkin keskuudessa enemmän tilausta. Teot kertovat lopulta aina sanoja enemmän. Tänään opposition suunnalta keskityttiin tällä kertaa vaihtoehtojen sijaan ehkä hieman, anteeksi vain, sanahelinään.

Arvoisa puhemies! Seuraavaksi on vuorossa hallituksen kehysriihipäätösten toimeenpano. Suomea ei tietenkään saada näilläkään päätöksillä valmiiksi, mutta talouskurimuksen taltuttamisessa otetaan iso askel. Siis Suomen tulevaisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä on nyt tehty, ja jäämme odottamaan uutta nousua.

Hanna Tainio /sd:

Arvoisa herra puhemies! Yhtä lailla hallitus- kuin oppositiopuolueissakin tunnustetaan se tosiasia, että Suomen velkasuhde on saatava laskuun. Tässä edelleen vaikeassa tilanteessa hallitus on maaliskuun kehysriihessä tehnyt jälleen päätöksiä, joilla yhtäältä pienennetään menoja ja korotetaan veroja ja toisaalta tehdään uusia panostuksia kilpailukyvyn ja työllisyyden parantamiseksi. Tämä on välttämätöntä paitsi alijäämien pienentämiseksi, myös siksi, että luottamus Suomen kykyyn pitää huolta ta-loudestaan säilyisi jatkossakin.

Hallituksen aikaisemmat säästötoimenpiteet eivät ole suuressa mittakaavassa kohdistuneet sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalle, mi-kä on ollut etenkin meille sosialidemokraateille tärkeää. STM:llä on kuitenkin valtion menorakenteessa todella suuri rooli, ja leikkausten osumiselta sen hallinnonalalle ei voitu enää välttyä. 2,3 miljardin sopeutusta on vaikea tehdä siten, ettei kenenkään asema heikkenisi tai kilpailukyky kärsisi. Erityisen merkittäviä ovat lapsilisiin ja sosiaaliturvaetuuksien indeksitarkastuksiin tehtävät säästöt. On valitettavaa, että nämä etuudet ovat nyt leikkauksen kohteena.

Kehysratkaisun kokonaisvaikutukset eri väestöryhmiin on ilman muuta selvitettävä ja tehtävä korjaustoimenpiteitä tarvittaessa. Kehysneuvotteluissa sosialidemokraatit ovat kuitenkin johdonmukaisesti ajaneet oikeudenmukaista linjaa eli sitä, etteivät säästöt kohdistuisi yksinomaan niille, joilla on niihin vähiten varaa.

Ensinnäkin SDP vaikutti olennaisesti siihen, ettei sosiaaliturvaetuuksien indeksejä jäädytetty kokonaan. Leikkaukset eivät myös luonnollisestikaan koske kaikkein huono-osaisimpia eli toimeentulotuella eläviä. Ansiosidonnaisen työttömyysturvan säästöt on puolestaan tarkoitus kohdistaa kaikkein suurimpiin päivärahoihin.

Verotuksen puolella SDP:n oikeudenmukainen linja näkyy siinä, että korotukset kohdistuvat pääomatuloveron ylempään verokantaan ja perintö- ja lahjaveroon. Pienituloisten verotusta puolestaan kevennetään. Lapsilisien osalta sosialidemokraattien ratkaisu olisi ollut lisien verottaminen ja tasokorotus, jolloin pienituloisten asema ei olisi heikentynyt, mutta tälle ei saatu riittävästi kannatusta.

Vähemmälle huomiolle kehyspäätöksessä on jäänyt mittava, kahden vuoden aikana noin 600 miljoonaa euroa käsittävä kasvu- ja työllisyyspaketti. Sillä tuodaan huomattavaa rahoitusta nopeasti työllistäviin liikennehankkeisiin sekä uutta kasvua luoviin osaamis- ja innovaatioinvestointeihin muun muassa ict- ja bioalalla. Näillä keinoilla tuetaan Suomen työllisyyttä ja kilpailukykyä.

Lisäksi hallitus on päättänyt vihdoin esittää toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirtämistä Kelalle. Tämä tulee todennäköisesti lyhentämään toimeentulotuen käsittelyaikoja ja vähentämään sen alikäyttöä, mikä merkitsee asiakkaan näkökulmasta parempaa palvelua ja oikeudenmukaista ja yhdenvertaista kohtelua koko maassa. Samalla toimeentulotuen hallintokustannukset pienenevät ja kuntien sosiaalitoimistoissa voidaan keskittyä mekaanisen etuuskäsittelyn sijasta ihmisten auttamiseen.

On syytä olla erityisen tyytyväinen sote-ratkaisuun, josta kehysriihen alla tehtiin uudet lin-jaukset. Suomen sosiaali- ja terveydenhuollon järjestäminen tulee tulevaisuudessa olemaan viiden sote-alueen vastuulla. Tämä mahdollistaa sekä horisontaalisen integraation sosiaali- ja terveydenhuollon välillä että vertikaalisen integraation perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välillä. Tässä on nyt juuri kyse sellaisista vahvoista järjestäjätahoista, joiden puolesta asiantuntijat ovat alusta asti puhuneet.

Laajan väestöpohjan sote-alue on ehdottomasti oikea paikka järjestää kaikki sosiaali- ja tervey-denhuollon palvelut. Tällä tavalla voidaan turvata kaikille suomalaisille tasavertaiset, laadukkaat palvelut samalla, kun päällekkäisiä toimintoja poistamalla ja työnjakoa paremmin tehostamalla ja koordinoimalla voidaan saada aikaan myös merkittäviä taloudellisia säästöjä. Viiden sote-alueen malli antaa myös aivan uudenlaiset mahdollisuudet terveydenhuollon monikanavaisen rahoituksen purkamiseen ja haitallisen osaoptimoinnin vähentämiseen. Työtä on kuitenkin vielä paljon tehtävänä, sekä uudistuksen yksityiskohtia että nimenomaan terveydenhuollon rahoitusta koskien.

Arvoisa puhemies! Suomi ei voi elää vuodesta toiseen velaksi. Kehysriihen päätöksillä, niin vaikeita kuin ne ovatkin, turvataan lopulta parempaa tulevaisuutta lapsille ja tuleville sukupolville, jotka joutuvat meidän ottamamme velan lopulta maksamaan. Parempaa tulevaisuutta rakennetaan niin ikään kasvu- ja työllisyyspaketin sekä sote-uudistuksen kaltaisilla ratkaisuilla, joiden vaikutukset ulottuvat useiden vuosien, jopa vuosikymmenien päähän.

Martti Mölsä /ps:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävässä selonteossa valtiontalouden kehyksistä vuosille 2015—2018 todetaan, että kestävyysvajeen laskennassa ei ole huomioitu hallituksen rakennepoliittiseen ohjelmaan sisältyvien toi-mien suotuisia vaikutuksia kasvuun, työllisyyteen ja julkiseen talouteen. Onko tämä realismia vai pessimismiä, kun selonteossa todetaan, että tiedot hallituksen toimista eivät ole riittävän täsmällisiä luotettavan vaikutusarvion tekemiseksi?

Hallituksen arviot ovat valitettavasti pettäneet ennenkin. Hyvä esimerkki on autoveron korotus. Valtion autoverotuotot ovat jääneet jo toisena perättäisenä vuonna selvästi alle budjetoidun. Vuoden 2013 budjetissa oli autoveron tuotoksi oletettu 1 148 miljoonaa euroa, ja vielä viime syksynä vuoden 2014 budjetissa ennuste kertyvästä autoverosta oli yli 985 miljoonaa euroa. Maaliskuussa Tulli raportoi keränneensä vuonna 2013 autoveroa vain 927 miljoonaa euroa eli 221 miljoonaa euroa vähemmän kuin alkuperäisessä budjetissa ja 58 miljoonaa euroa vähemmän kuin viime syksyn ennusteessa.

Lisäksi valtion tuottoisin autoilijoilta keräämä vero eli polttoainevero pieneni viime vuonna parikymmentä miljoonaa euroa, ja edelleen hallitus aikoo paikata tilannetta korottamalla kehysriihen päätöksien mukaisesti jälleen vuotuista autoveroa ja polttoaineveroa, eli kierre jatkuu.

Arvoisa puhemies! Hallitus palkitsee ne, joiden on pakko käyttää omaa autoa muun muassa työmatkoillaan, kaventamalla työmatkakulujen vähennysoikeutta ja karsimalla liikenteen väylärahoituksesta 100 miljoonaa euroa. Alemman tieverkon päällysteitä ollaan jo nyt kuorimassa pois ja tiet muutetaan sorateiksi. Lisäksi teitä ollaan kaventamassa kuuden metrin levyisiksi.

Selonteon mukaan päivittäisen kunnossapidon ja liikenteen palveluiden taso pyritään pääosin varmistamaan koko väyläverkolla. Hallitus lupaa myös, että logistisen tehokkuuden parantamiseksi jatketaan raskaan liikenteen kaluston enimmäismassojen ja -mittojen korotusten edellyttämiä siltojen ja tieverkon korjaustoimia ja korjaukset kohdennetaan elinkeinoelämän, työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisimpiin kohteisiin. Hallituksen kannattaa muistaa, että elinkeinoelämää ja työllistäviä yrityksiä on myös alemman tieverkon varrella.

Kasvun kannalta kriittisimmiksi kohteiksi ovat osoittautuneet pk-yritykset. EU:n yritystoimintaa esittelevän julkaisun mukaan pienissä ja keskisuurissa yrityksissä on jo nyt liki 70 prosenttia kaikista työpaikoista. Uusien työpaikkojen syntymisessä pk-yritykset ovat vielä keskeisemmässä roolissa. Jopa 80—85 prosenttia uusista työpaikoista arvioidaan syntyvän juuri pieniin ja keskisuuriin yrityksiin. Mikro- ja pienyrityksissä ovat siis ne kasvun mahdollisuudet, joilla Suomi saataisiin nousuun.

Arvoisa puhemies! Suuret odotukset kohdistuvat julkisen talouden suunnitelmassa kasvupanostuksiin, joiden määrä vuosina 2014—2015 on yhteensä 600 miljoonaa euroa. Keskeisimmät panostukset liittyvät uutta kasvua ja tulevaisuutta luoviin osaamis- ja innovaatioinvestointeihin sekä nopeasti työllistäviin liikenne- ja rakentamishankkeisiin. Tässä riittää haastetta, ja toivon, että tätä ilosanomaa viedään jokaiselle yrittäjälle Suomessa eikä ainoastaan suuryrityksille.

Suomessa on noin 266 000 yritystä, joista 247 000 on mikroyrityksiä, jotka työllistävät 1—9 työntekijää, ja noin 15 000 pienyrittäjää, jotka työllistävät 10—49 työntekijää. Nämä mikro- ja pienyrittäjät ovat viime vuosina lisänneet työpaikkoja suurimman osan, ja vastaavasti suuryritykset ovat potkineet työvoimaansa kortistoihin, ja sama suunta jatkuu. Kasvupanokset kannattaa nyt kohdistaa niihin yrityksiin, joista löytyy luontainen kasvu.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi (Puhemies koputtaa) haluan kiittää hallitusta rohkeasta ratkaisusta karsia kehitysyhteistyön menoja.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Sain sähköpostiviestin vesantolaiselta sosiaalityöntekijältä. Näin hän kirjoittaa: "Perheiden taloustilanne kurjistuu, vaikka kysymyksessä ei olisi toimeentulotukiperhe, koska kiinteistöverot nousevat, polttoaineiden hinnat nousevat ja työmatkojen verotuksessa huomioitava omavastuu nousee. Minkä vuoksi maaseudulla asuvia rankaistaan siitä, että he joutuvat kulkemaan pidemmällä töissä? Eivät kaikki vain yksinkertaisesti mahdu kaupunkiin asumaan eivätkä sinne haluakaan. Lisäksi te-toimistot velvoittavat ottamaan työtä vastaan noin 80 kilometrin säteeltä. Nurinkurista tällainen politiikka." Ei voi olla muuta kuin ihan samaa mieltä tämän sosiaalityöntekijän kanssa: erittäin nurinkurista politiikkaa, jos meinataan, että ihmiset ottavat töitä vastaan todella kaukaa. Ja työpätkiä ei kovin pitkiä pätkiä välttämättä kaikille ole tarjolla.

Hallitus puhui aika isoin kirjaimin talouskasvun tukipaketista. Ei ihan vakuuttanut kyllä. Kysyn kuten moni lastensuojelualan ihminen on kysynyt: milloin me näemme ja koemme kehysriihessä sellaisen ihmeen, että rakennettaisiin lasten hyvinvoinnin paketti, paketti, jolla tehtäisiin investointeja lasten arjen kasvuympäristöön, esimerkiksi varhaiskasvatukseen, perusopetukseen, toisen asteen koulutukseen, lasten vapaa-ajan palveluihin ja lapsiperheiden toimeentuloon? Erittäin tärkeitä ja asiallisia kysymyksiä tässä maailmanajassa.

Hallitus on tähän asti jonkin verran pystynyt helpottamaan pienituloisten asemaa, mutta tämä budjettikehys kyllä kääntää totaalisesti suunnan, ja se leikkaa erittäin huolestuttavasti sosiaaliturvaa. Lapsilisiä nyt ensinnäkin leikataan se 110 miljoonaa euroa, ellei hallitus tule järkiinsä. Työttömyysturvaa leikataan 50 miljoonaa ja sosiaaliturvaindeksit jäädytetään kolmen neljänneksen osalta. Työtöntä lapsiperhettä lyödään oikein olan takaa kolmea kautta, siis lapsilisäleikkauksilla, tällä työttömyysturvan leikkauksilla ja sillä, että asumistuki ei nouse kustannusten tahdissa. Kuka voi väittää, että tällä tavalla rakennetaan kestävää kasvua ja hyvinvointia?

Ja vielä tästä: työttömyysturvaanhan on tehty se 300 euron suojaosuus ja asumistukeen nyt 400 euroa. Sinänsä hyviä aikeita ja tarkoituksia, mutta tilanne on nyt kuitenkin se, että esimerkiksi nämä suojaosuudet eivät kosketa kaikkia vähätuloisia, pienituloisia, köyhiä. Esimerkiksi köyhiä opiskelijoita hyvin huonosti nämä koskettavat. Ja myöskin käy niin, että toimeentulotuen asiakkaat saavat näistä päätöksistä noin 150 euroa kotitalouskohtaista etuoikeutettua tuloa käteensä, niin että nämäkään rahat eivät nyt sitten kyllä ihan suoraan tule noille pienituloisille.

Yksi hyvä päätös on tehty, ja se on tämä toimeentulotuen siirto Kelaan. Se aivan varmasti helpottaa sosiaaliturvan kehittämistä kokonaisuutena, ja voisi olettaa, että vahvistaa myös työllistymisen edellytyksiä.

No, muita todella ikäviä päätöksiä: nämä liikkumisen ja erityisesti työssäkäynnin kustannukset, joista mainitsin, nousevat. Polttoaineveroa ollaan nostamassa jo kolmatta kertaa tämän hallituksen aikana. Ja väylärahoitus: aivan järkyttävää, että ollaan karsimassa 100 miljoonaa euroa siitä, kun me kaikki tiedämme, että jo tällä nykyrahoituksella korjausvelka kasvaa jatkuvasti ja jos rahoitus vielä alenee, syöksykierre kiihtyy, se on ihan selvä. Hallitus on sanonut, että kunnossapitoon panostetaan, mutta se tuskin enää järkevällä tavalla onnistuu.

Täällä on kovasti puhuttu tästä oppivelvollisuuden pidentämisestä vuodella. Minä en ymmärrä, miksi 5 000—6 000:ta nuorta, jotka tarvitsisivat niitä henkilökohtaisia, räätälöityjä malleja jo ala-asteella ja koko kouluajan tukea siihen koulunkäyntiinsä, ei voi auttaa ihan suoraan, miksi koko ikäluokalle pistetään tuo ylimääräinen vuosi. Se vie aivan varmasti enemmän rahaa kuin tuon 15 miljoonaa euroa, jonka on väitetty riittävän. Ei tule riittämään. Siihen tarvitaan varmasti se 90 miljoonaa. On minun mielestäni ihan turhaa koko ikäluokalle tätä luoda.

Ja kyllä minun täytyy sanoa, että hallituksen lääkkeet ovat sellaiset tänä päivänä, että näköalattomuus on vahva uusien työpaikkojen luomisen sekä erityisesti kuntapalvelujen suhteen, ja lapsiperheiltä leikkaamiset ja tasaverojen korotukset eivät todellakaan tepsi. Nämä ovat heikkoja lääkkeitä. Talous ei kerta kaikkiaan oikene hallituksen lääkkeillä, vaan Suomi ajautuu ihan selvästi ja on ajautunut jo näivettymiskierteeseen.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Valtiontalouden kehyspäätökset muodostavat merkittävän kokonaisuuden. Talouden haasteet ovat niin kovaa luokkaa, että niihin ei pystytä vastaamaan pienillä teoilla. On ymmärrettävää, että vaikeitakaan leikkauskohteita ei voida kokonaan välttää. Julkisessa taloudessa ammottaa 10 miljardin euron aukko. Vuosivauhti on siis sitä luokkaa, että 10 miljardia jää lapsille ja lapsenlapsille velkaa vuodessa maksettavaksi. Emme voi jatkaa elämistä velaksi kovinkaan pitkään. Silti hallituksen muutamat valinnat ovat vaikeita hyväksyä.

Näköpiirissä ei valitettavasti ole sellaisen kokoluokan kasvua, joka pelastaisi meidät tästä hankalasta tilanteesta. Koko vaalikausi on ollut sarja hankalia päätöksiä, ja talouskriisi on syventynyt syventymistään. Silti näissä hankalissakin oloissa olemme kyenneet jopa parantamaan perusturvaa ja kohentamaan pienituloisten asemaa. Näillä kehyspäätöksillä tämä suunta on valitettavasti jonkin verran muuttumassa.

Hallituksen vastuullista politiikkaa on ollut joskus helpompi ja joskus vaikeampi puolustaa. Kehyspäätökset ylittivät tässä mielessä muutamia rajoja. Oikeudenmukaisuuslähtökohdasta on ensiarvoisen tärkeää, että niin sanottu solidaarisuusvero on säädetty pysyväksi. Sen rajaa myös laskettiin, joskin on sanottava, että rajaa olisi voinut laskea vielä enemmänkin. Olisi kaiken kaikkiaan tärkeä signaali, jos solidaarisuusvero tulisi jatkossa tasolle, jossa se koskettaisi myös meitä kansanedustajia.

Kehyspäätösten plussia on muun muassa se, että arvonlisäverojen korotukset pystyttiin torjumaan. Suurituloisten ansiotulojen ja pääomatulojen verotusta kiristetään. Samoin pienituloisten verotusta kevennetään 100 miljoonalla eurolla perus- ja työtulovähennystä korottamalla. Koen myös tärkeäksi, että oppivelvollisuusikä tulee 1.1.2015 olemaan vuoden pidempi. Joka vuosi tuhansia nuoria tippuu toisen asteen kelkasta, ja perusasteen varassa olevien nuorten työllisyysaste jää 40 prosenttiin. Tästäkin syystä osana nuorisotakuun toteutumista ja nuorten syrjäytymisen ehkäisyä oppivelvollisuusiän nosto on yksi tärkeä toimenpide. Plussaa ratkaisussa on myös toimeentulotuen perusosan maksatuksen siirto Kelalle. Näin ollen sosiaalityöntekijöiden aika jää asiakkaiden palvelemiseen.

Tässä kehyspäätösten kokonaisuudessa vaikeimpia kohtia ovat lapsilisien leikkaaminen ja indeksijäädytykset. Niitä on erittäin vaikea hyväksyä. Erilaisissa kansalaistapaamisissa on ollut ja tulee olemaan todella hankala perustella myös näitä päätöksiä, sitä, että mitään vaihtoehtoista kohdetta ei olisi sitten ollut. Myös se tapa, jolla lapsilisäleikkaus on päätetty toteuttaa, on huono kompromissi. SDP:n peräänkuuluttama malli, jossa tulot vaikuttaisivat lapsilisien tasoon verotuksen kautta, olisi ollut huomattavasti parempi, sikäli kuin lapsilisien leikkaamiseen noin ylipäätäänkään tässä talossa mennään.

Kehykset sisältävät monia päätöksiä, jotka lisäävät jo valmiiksi ahtaalla olevien tuskaa. Eri päätösten yhteisvaikutukset muodostuvat kohtuuttomiksi yksittäisille ihmisille ja perheille. Nämä tilanteet on huomioitava jatkovalmistelussa, ja on huolehdittava siitä, että leikkaukset kohdistuvat mahdollisimman oikeudenmukaisesti.

Avainasemassa koko kehyspäätöksen kannalta on se, onnistuvatko siihen sisältyvät työllisyystoimet. On kohtuuton tilanne, ettei ihmisillä ole mahdollisuutta elättää itseään ja perhettään työllä. Työllisyyden parantaminen on keino, jolla kestävyysvajetta voidaan pitkäjänteisesti ratkoa, samoin rakenteelliset muutokset, joilla tähdätään kauas tulevaisuuteen.

Valtion omaisuutta voidaan myydä vain kertaluonteisesti. Siitä saatu raha on kyettävä laittamaan kasvun edellytysten parantamiseen. Kehyspäätösten toimesta valtion omaisuutta myydään 1,9 miljardilla eurolla. Tästä summasta tällä erää suurin osa on suunnattu valtion velanmaksuun. Kasvun tukemiseen on 600 miljoonan euron potti. Potti käytetään asuntoinvestointeihin, yritysrahastoihin, tutkimukseen, aikuiskoulutuksen panostuksiin ja tiehankkeisiin — sinänsä kaikki varsin tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi ihmettelen kovasti äkillisen rakennemuutoksen rahojen leikkausta. Omalla paikkakunnallani Salossa on näiden ärm-rahojen avulla saatu paljon hyvää aikaan. Myös niiden kautta olemme nousemassa todella suuresta ahdingosta, niin kuin moni muukin rakennemuutospaikkakunta. Olemme saaneet omalla alueellamme ärm-statukselle myös jatkoa, mutta nyt herää kysymys, onko sillä mitään merkitystä ilman asiaan kuuluvaa rahoitusta. — Kiitos.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtiovarainministeri Urpilainen tänään tässä kehyskeskustelussa käsitteli puheenvuoroissaan monilta osin työttömyyttä, mutta hän ei kuitenkaan asettanut mitään tavoitteita työllisyyden parantamiselle. Hän puhui työllisyyden edellytysten parantamisesta, työttömyyden nousun estämisestä, työn ja kasvun edellytysten vahvistamisesta, mutta jätti kaikki konkreettiset esimerkit ja tavoitteet puuttumaan.

Työttömyys tulee lisääntymään tänä vuonna ja myös ensi vuonna. Sitä kuvaa hyvin se, että työttömyysvakuutusmaksuennakot, joita yritykset maksavat vakuutusyhtiöille, ovat tämän alkuvuoden aikana pienentyneet. Erään merkittävimmän vakuutusyhtiön osalta kertoivat, että 9,5 prosenttia on alennusta tämän vuoden osalle. Se kuvaa sitä, että yrityksillä on odotusta kasvavasta työttömyydestä ja lomautuksista.

Arvoisa herra puhemies! Lapsilisäleikkaukset ovat puhuttaneet täällä paljon, mutta niitä ehdimme käsitellä sitten torstain välikysymyskeskustelussa lisää. Ne olisivat kuitenkin olleet hoidettavissa toisella tavalla. Kun opintovelvollisuusiän nosto olisi jätetty tekemättä, niin tällöin olisi niillä säästyneillä varoilla saatu hoidettua tämä lapsilisäleikkaus.

Ministeri Kiuru toissa viikon torstaina kyselytunnilla kertoi, että valtion kustannukset oppivelvollisuusiän nostosta ovat noin 15 miljoonaa euroa. Suomen Kuntaliitto on monissa yhteyksissä laskenut, että oppivelvollisuusiän nosto tulee maksamaan noin 110 miljoonaa euroa. Eli onko tässä käymässä nyt niin, että tämä ero, noin 90—95 miljoonaa euroa, tulee jälleen kerran kuntien maksettavaksi? Aika sen näyttää.

Kuntien tehtäviä ja velvoitteita tullaan karsimaan noin miljardilla eurolla. Nämä ratkaisut siirtyvät syksyn budjettiriihen yhteydessä ratkaistaviksi. Oppivelvollisuusiän nosto on yksi sellainen lisä, samoin kotihoidon tuen perusteiden muutokset. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden vähentämisen osalta voi todeta sen, että toive olisi, että tulisi joustoa ensinnäkin eri kelpoisuusehtoihin, erilaisiin ryhmäkokosäädöksiin ja myös määräaikajoustoja.

Mutta valitettavasti monet lakiesitykset ovat linjanneet niin, että velvoitteet pikimminkin ovat kasvaneet. Nyt on työn alla varhaiskasvatuslaki, ja siellä ollaan säätämässä muun muassa päiväkodin henkilöstön mitoituksesta. Mielestäni tällainen mitoituksen asettaminen on tarpeeton, koska uskon siihen, että sekä julkisissa että yksityisissä päivähoitopaikoissa kyetään nämä asiat ratkaisemaan. Tämä tulee aiheuttamaan näille muussa tapauksessa lisäkustannuksia.

Monissa yhteyksissä täällä on kehuttu perustoimeentulotuen siirtoa Kelalle. Se lähtökohtaisesti on hyvä asia. Toivottavasti siinä yhteydessä myöskin rahoitus siirretään kunnilta valtiolle. Riskinä tässä kuitenkin on se, että kun myös Kelan palveluverkosto on harventunut Suomessa, niin saattaa käydä niin, että monet palvelun tarvitsijat voivat joutua menemään pitkänkin matkan päähän näiden palveluiden perässä. Ja sitten toinen yhteys, mikä tässä saattaa katketa, on se, että tällä hetkellä monet toimeentulotukea saaneet perheet ovat myös muiden sosiaalitoimen tukitoimenpiteiden käyttäjiä, ja jos tämä yhteys katkeaa, niin silloin siitä saattaa olla haittaa jommallekummalle palvelun antajalle.

Arvoisa puhemies! Liikenne on puhuttanut niin ikään paljon. Polttoaine nousee sen 2 senttiä litralta, mutta merkittävämpi korotus tulee vuosittaisen ajoneuvoveron korotuksesta. Se on nousemassa viidenneksellä eli noin 20 prosentilla. Työssäkäynti tulee kallistumaan työmatkavähennyksen omavastuun kasvun myötä, ja liikenteeseen liittyy myöskin väylärahoitus, jota tullaan pienentämään noin 100 miljoonan euron verran. Korjausvelka näin ikään tulee kasvamaan.

Aikaisemmin puhuttiin siitä, että maatalouspääluokassa ei tehdä mitään leikkauksia, mutta nyt näyttää niin, että sekään ei pidä paikkaansa. Noin 21 miljoonaa euroa tulee lisäleikkauksia maatalouden puolelle, niistä lomituksesta 5 miljoonaa ja sitten energiaverotuksen ja muun verotuksen nousun kautta suurin osa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kiitokset siitä, että turpeen osalta tästä veronkorotuksesta, joka olisi ensi vuoden alusta tullut voimaan, on luovuttu, mutta käytännössä tämänhetkisessä tilanteessa tarvittavat energiaveron korjaukset kotimaisen energian suuntaan jäivät toteutumatta.

Johanna  Jurva  /ps:

Arvoisa puhemies! Kannan syvää huolta siitä, että hallituksen kehysriihen päätökset kohdistuvat kipeästi yhteiskuntamme heikoimmassa asemassa oleviin lapsiperheisiin ja pienipalkkaiseen työväestöön. Lapsilisien leikkaukset, työttömyysturvan heikennykset, asumisen kallistuminen sekä autoilun kustannusten nousu tulevat näkymään monen suomalaisen arjessa elinkustannusten kasvuna, joka heikentää entisestään heidän taloudellista tilannettaan. Näillä toimin hallitus vain ruokkii huonoa taloudellista tilannetta, kun perheiden ostovoima heikkenee, vaikka kansantalouden kannalta kotimaista kulutusta olisi lisättävä. Oikeudenmukaisuus ei ollut päätöksenteon keskiössä leikkauksia tehtäessä, kun yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat laitetaan maksumiehiksi.

Arvoisa puhemies! Epäilen vahvasti, että maamme ministerit ovat etääntyneet todellisesta elämästä, siitä arjen niukkuudesta, jossa lukuisat suomalaiset elävät. Tämä näkyy ministerien vähättelynä ja tietämättömyytenä siitä, minkälaista elämä on, kun päivästä toiseen taloudelliset ongelmat aiheuttavat huolta ja murhetta. Kokemuksesta voin sanoa, että on äärettömän kuluttavaa ja raskasta, kun kaikesta joutuu tinkimään.

Edustaja Orpo mainitsi aiemmin kokoomuksen ryhmäpuheessa seuraavaa: "Verotuksen kiristämisen tie on kerta kaikkiaan käyty loppuun. Ei voi olla niin, että keskituloiset työssäkäyvät suomalaiset perheet kokevat toimeentulonsa riippuvan yhteiskunnan maksamista tuista tai etuuksista. Suomalaisten on pystyttävä omalla työllään ja ahkeruudellaan rakentamaan tulevaisuuden näkymiä itselleen, perheilleen ja muille ihmisille." Olen osittain kyllä samaa mieltä, että ei asia näin saisi olla — mutta maltilliset palkkaratkaisut, aiemmat veronkorotukset ja kuluttajahintojen jatkuva nousu ovat tehneet keskituloisten, alimpiin palkkaluokkiin kuuluvien, suorittavaa työtä tekevien palkansaajien perheisiin jo senkaltaisia tilanteita, joissa perhe elää aivan minimillä. Maksut ovat kuitenkin lähes kaikissa palveluissa yhtä suuret kuin suurituloisemmilla, esimerkkinä päivähoitomaksut. Myös Kelan opintotuki kotona asuvalla nuorella leikkaantuu pois vanhempien melko pienillä tuloilla.

Tilastokeskuksen mukaan edellisen kerran kotitalouksilla on ollut yhtä pitkä heikon tulokehityksen kausi 90-luvun alun lamavuosina, jolloin kotitalouksien käytettävissä olevat reaalitulot alenivat usean vuoden ajan. Nykyinen heikko tulojen kehityskausi alkoi vuonna 2010, eli sitä on jatkunut yhtäjaksoisesti jo 3 vuoden ajan.

Totta on, että leikkauksia tarvitaan, mutta mielestäni kohdennukset olisi tehtävä toisin. Kehitysavusta olisi voitu leikata enemmän, ja ajoissa tehdyt rakenneuudistukset olisivat mahdollistaneet pienemmät sopeutustoimet, sillä valtion taloudellinen tilanne ei olisi näin heikko, jos hallitus olisi ajoissa ryhtynyt toimiin.

Arvoisa puhemies! Lopuksi täytyy antaa hallitukselle kiitosta, ettei arvonlisäverotukseen tehty korotuksia. Työttömyysturvaan tuleva suojaosa ja asumistukeenkin suunnitteilla oleva suojaosa ovat oikeansuuntaisia toimia. Lisäksi toimeentulotuen maksatuksen siirtäminen Kelalle tuo varmuutta ja säännöllisyyttä sekä tasapuolisuutta toimeentulotuen saajille.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä taloustilanteemme synkkyys täällä on tämän päivän aikana jo moneen otteeseen todettu. Syyt ovat moninaiset. Maailmanlaajuisesti on eletty vaikeaa aikaa, vienti ei vedä. Meillä on iso teollisuuden rakennemuutos, ikääntyminen yhteiskunnassa ja niin poispäin.

Hallitus sanoo tehneensä tässä tilanteessa mittavia päätöksiä. Tänäänkin monet ministerit ovat aika kiihkeäänkin sävyyn olleet todistamassa näitä tekemisiään. Mutta väitän kyllä, että merkittävä osasyy meidän karuun tilanteeseen on hallituksen tietynlainen päätöskyvyttömyys. Yhteinen linja on löydetty lähinnä keskittämisestä.

Uudistukset talouden ja työllisyyden kohentamiseksi ovat käytännössä edelleen tekemättä. Nämä leikkaukset, mitä nyt sitten tehdään, johtuvat kasvu- ja työllisyyspolitiikan epäonnistumisesta ja siitä, että tämä hallitus ei todellakaan ole kyennyt uudistuksiin. Kuntauudistus jumiutui pahasti, työurakysymykset ovat edelleen auki, mutta onneksi sentään tämä iso sote-ratkaisu saatiin keskustan ja opposition johdolla aikaiseksi, ja kiitos tietysti hallitukselle siitä, että kun selkä seinää vasten ollaan, niin sitten myös jotain järkeviä ratkaisuja tehdään.

Olen monta kertaa täällä sanonut, että tämä maa kehittyy vain koko voimallaan. Iso kysymys on tietysti se, kuinka työllisyys saadaan paremmaksi, kuinka talouden kasvua saadaan ympäri koko Suomen. Iso kysymys on se, millä tavalla aluepolitiikkaa kaiken kaikkiaan hoidetaan. Aluepolitiikka sinällään ei ole ollut tämän hallituksen kovin merkittävä vahvuus. Muuten kai ei voi selittää sitä, että hallitus pyrki leikkaamaan 300 miljoonaa euroa rakennerahastojen kansallisesta rahoituksesta. Onneksi kuitenkin se sitten peruttiin, kun huomattiin, että 300 miljoonan leikkaus kansallisessa rahoituksessa leikkaa myös EU-rahoitusta samalla summalla. Mutta tietysti tällaisten päätösepisodien jälkeen joutuu hiukan pohdiskelemaan sitä, millä tasolla hal- lituksen aluepoliittinen asiantuntemus kaiken kaikkiaan liikkuu.

Hallitusohjelmaan, kun kasvusta ja alueitten kehittämisestä puhutaan, on kirjattu myös Itä- ja Pohjois-Suomi-ohjelma. Odotin, että tässä kehysriihessä olisi tullut vihdoin ja viimein jotain merkittäviä panostuksia tämän ohjelman tekemiseen, eteenpäinviemiseen. Valitettavasti nytkään vielä mitään panostuksia ei tullut, eli käytännössä Itä- ja Pohjois-Suomi-ohjelma on yhtä kuin kuollut kirjain, jota vielä korostaa se, että maakuntien kehittämisrahaa leikataan tässä kehysriihen päätöksellä tyystin pois. Tässä päätöksessä ei ole järjen häivää, koska maakuntien kehittämisraha on kuitenkin merkittävä vipuvaikutusraha maakuntien kehittämisessä.

Jotta Suomi saadaan irti velkaantumisesta, niin totta kai tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Tarvitaan leikkauksia, veroratkaisuja, työurien jatkamista, rakenneratkaisuja, kuten tämä sote on, mutta tarvitaan myös merkittävässä määrin kasvun elementtejä. Me tarvitsemme vähintään sen 200 000 uutta työpaikkaa tähän maahan.

Ehkä helpoin tie kasvun aikaansaamiseksi on panostaa biotalouteen, vihreään kasvuun, panostaa tuontia korvaaviin kotimarkkinasektoreihin. Näin meillä on kyky korvata tuontienergiaa miljardeilla euroilla. Meillä on mahdollisuus työllistää energiaomavaraisuuden kautta suomalaisia. Sama pätee elintarviketalouteen. Vihreä kasvu tarjoaa kymmeniätuhansia työpaikkoja uuteen työhön Suomessa. Siihen panostaminen olisi epäilemättä myös valtiovallan vastaus alueellisesti eriytyvään työllisyyskehitykseen.

Osin auringonlaskun alana jo pidetty metsäsektori näyttäytyy nykysilmin valtavana kasvupotentiaalina. Näin myös puupohjaisille biojalosteille kasvunäkymät ovat erinomaiset. Meillä tällä hetkellä jää hyödyntämättä ainespuuta merkittävä määrä. Ainespuun hakkuita voitaisiin lisätä jopa 15—20 miljoonaa mottia vuodessa ja jopa kolminkertaistaa metsähakkeen käyttö energiaksi.

Ymmärrykseni mukaan Suomen kilpailukyky uusille selluinvestoinneille on kasvanut nopeasti. Puuta on, ja puun hinta on kehittynyt kilpailijamaitamme maltillisemmin. Näyttää myös siltä, että sellunteko on erittäin kannattavaa Suomessakin. Asiantuntija-arvioitten mukaan sijoitetun pääoman tuotto tuolla sektorilla on jopa yli 20 prosenttia. Meillä olisi siis erittäin vahvat markkinaedellytykset esimerkiksi yhden ison sellutehtaan rakentamiseen. Tosin se on miljardiluokan kysymys. Kysymys kuuluu, onko siihen löydettävissä investoijaa. Minusta joka tapauksessa sellutehdas, iso sellutehdas, on sen luokan investointi, että kaikki keinot sen rakentamiseksi pitäisi nyt käydä lävitse.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yli kolmen vuoden aikana on tässä salissa käyty läpi kehysriihipaketteja toisensa jälkeen. Aina on todettu, että vastuuta on kannettu jälleen ja ongelmat on ratkaistu. Mitä vuosien varrella on sitten oikein aidosti tapahtunut? Suomen talous on velkaantunut ennätysvauhtia, työllisyys on heikentynyt, ja kestävyysvaje on vain syventynyt. Voidaanko nyt sanoa, että kaikki asiat on todellakin ratkaistu? Olemme saaneet korvapuustia myös Euroopan komissiolta Suomen velkaantumisesta hurjaa vauhtia.

Koti ja kotiasiat on laitettava kuntoon. Suomi on vietävä uudistuksilla kasvuun ja parempaan työllisyyteen. Tulevina vuosina me tarvitsemme 200 000 uutta työpaikkaa ja, totta vieköön, tukun isoja rakenteellisia ratkaisuja, joista sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus on välttämätön. Sotehan saatiin ratkaistua tämän hallituksen aikana vain opposition tultua apuun. Uusia kasvun näkymiä on ehdottomasti vihreässä taloudessa, puhtaassa suomalaisessa energiassa. Siellä lepää moni moni työpaikka ja odottaa hyviä päätöksiä.

Arvoisa puhemies! Hallitus teki kasan säästöjä ja suuria veronkorotuksia. Erityisen vastuutonta on hyökätä puolustuskyvyttömiä lapsia kohtaan. Lapsilisien leikkaukset, kotihoidon tuen pakkokiintiöiminen ja aiemmin jäädytetyt lapsilisien indeksitarkistukset asettavat kyseenalaiseksi, onko hallitus lasten ja perheiden asialla. Lapsiperheiden, kuten myös tietysti muidenkin, ostovoimaa heikennetään monilla monilla veronkorotuksilla. Energiavero, polttoainevero, ajoneuvovero, nämä kaikki kohdentuvat asumiseen, liikkumiseen. Asumiseen tulee myöskin kiinteistöveron korotusmahdollisuus kunnille, ja työpaikkojen kilometrikorvausten omavastuun nosto rokottaa ihmisiä, jotka kulkevat työn perässä. Säästökohteita olisi ollut kasa aivan muualla.

Minä totean, kuten myöskin puolueemme puheenjohtaja Juha Sipilä, että hallituksen on luovuttava oppivelvollisuusiän korotuksesta, mikä sinällänsä säästäisi sen samansuuruisen summan kuin lapsilisien leikkaus vie. Kotihoidon tuen kiintiöittäminen on myöskin asia, joka säästää valtion ja kuntien rahoitusta. Nämä asiat voidaan ottaa säästölistalle.

Arvoisa puhemies! Muutama sana liikennepolitiikasta. Hyvä perusinfra ja toimiva logistiikka ovat Suomen kilpailukyvyn kannalta välttämättömiä. Perusväylänpidon korjausvelka on jo tällä hetkellä 2,3 miljardia euroa, ja tämä summa kasvaa koko ajan. Yhtään paremmaksi tilanne ei muutu hallituksen kehysriihen päätöksellä leikata jo ensi vuodelta 100 miljoonaa euroa perusväylänpidosta. (Mikko Savola: Järkyttävää!) — Tämä on todellakin järkyttävä leikkaus, jota ei pysty millään tavalla perustelemaan, koska perusinfra on meidän julkista omaisuuttamme, joka rapistuu kyllä silmissä. Päällystettyjä teitä rullataan soralle, ja etenkin alempiasteinen tiestö on todella todella huonossa kunnossa.

Keskusta on esittänyt moneen otteeseen hallitukselle, että perusväylänpito edelleenkin tuodaan tasokorotuksena vuotuisesta budjetista mutta uusien väyläinvestointien rahoittamiseen perustetaan Infra Oy, väylärahasto, jonne voidaan kanavoida sitten muutakin kuin julkista rahoitusta. Pidän erityisen tärkeänä, että edellisen liikenneministeri Kyllösen perustama komitea, jossa juuri tätä korjausvelan suuruutta ja siihen puuttumista selvitetään, jatkuisi nykyisen liikenneministerin toimesta.

Kimmo  Kivelä  /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ei ole yhtä selitystä ja vastausta kysymykseen, miten tällaiseen tilanteeseen on tultu, mutta syytä on kerrata vähän menneitä. Vanhasen hallitus toteutti noususuhdanteessa veronalennuksia, ja nykypäivän valossa nuo alennukset tulivat kalliiksi.

On paikallaan muutama terminologinen täsmennys. Jatkuvasti puhutaan säästöistä, että säästetään siltä ja siltä menokohdalta niin ja niin paljon. Ei tässä todellisuudessa mitään säästetä, tässä tehdään sopeutuksia ja leikkauksia. Kun aikoinaan ei olisi tehty noususuhdanteessa niitä veronalennuksia, niin olisi ollut, mistä panna säästöön sukanvarteen, sillä onhan tämä ikiaikainen seitsemän lihavan ja seitsemän laihan vuoden oppi edelleen mitä ajankohtaisin.

Hyvältä ei, herra puhemies, näytä myöskään tämän hallituksen rohkea veto yhteisöveron alennuksesta. Sillähän oletetaan olevan dynaamisia vaikutuksia. Mene ja tiedä, tässä vaiheessa ei ainakaan ole näköpiirissä muuta kuin että suurin yritysveron maksaja Nordea on antanut 300:lle potkut. Nekin ovat siis jonkinlaisia dynaamisia vaikutuksia, ainakin asianosaisille.

Muuksi ei muutu tosiasia, vaikka edustaja Arhinmäki debatissa muuta yritti väittääkin: Vaikka Tilastokeskus osoittaakin luvuissaan, että tuloerot ovat pienentyneet ja pienituloisten määrä on laskenut, niin lukuja tarkemmin analysoimalla huomaa, että tämä johtuu siitä, että mediaanitulot ovat laskeneet. Jos mediaanitulo olisi pysynyt samana kuin se oli vuonna 2011, niin pienituloisten määrä olisi itse asiassa kasvanut.

Arvoisa puhemies! Monessa kohtaa on aistittavissa ja nähtävissä, että euron leikkauksella aiheutetaan kahden euron vahinko. Näin on esimerkiksi yliopisto- ja ammattikorkeakoulujen toiminnan rahoituksen indeksikorotuksen puolittamisen kohdalla. Ihmettelen myös, että nyt kun hallitus kaavailee oppivelvollisuuden laajentamista, niin vapaasta sivistystyöstä vähennetään 10 miljoonaa. Erityisesti kansanopistojen vapaat linjat ovat uhattuina, ja heillä nimenomaan olisi valmiit rakenteet, valmiit systeemit, toteuttaa tätä oppivelvollisuuden laajentamista, olisi asiantuntemusta, järjestelmiä, valmis koneisto. Miksi tällaisia mahdollisuuksia ei käytetä hyväksi?

Sitten täällä on esimerkiksi tällaisia asioita, että aikaisempia virheitä paikataan: median innovaatiotukeen kohdistetaan kolmen vuoden aikana 30 miljoonaa euroa. Tämä todistaa sen, että lehdistön alvin korotus oli virhe. Ja edelleen kansainvälistymiskonsultoinnin hankkimista varten on varattu määrärahoja. Yhteiskuntamme on entistä enemmän muuttumassa vähemmän läpinäkyväksi, konsulttidemokratiayhteiskunnaksi, jossa erilaiset konsultit kykenevät rahastamaan, ja tätä kehitystä näkyy edistettävän. Konsultti-demokratia jatkuu tälläkin saralla. Eikö TEMin ja UM:n ja muilla valtiollisilla toimijoilla olisi resursseja tähänkin ilman rahaa virkatyönä?

Ja kyllä se tuntuu, arvoisa herra puhemies, (Puhemies koputtaa) vielä lopuksi, hyvin turhauttavalta, kun säädetään hienoja ja hyviä lakeja, niin kuin me tuolla sivistysvaliokunnassa viime syksyn askartelimme, (Puhemies: No niin!) koulurauhapaketin ja oppilashuoltolain kanssa, mutta nyt, kun koulunkäyntiavustajilta leikataan, niin tämäkin laki helposti jää tyhjäksi kirjaimeksi.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Tosiaan muistutetaan tästä 5 minuutin rajasta. Vaikka kuinka sanottaisiin "lopuksi", niin se on silti ylimääräistä aikaa — varsinkin kun rovasteilla ne loppusanat ovat hyvin pitkiä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomen talouden haasteet näyttävät jatkuvan, ja hallitus ei ole omilla toimenpiteillään saanut käännettyä Suomen elinkeinoelämän ja talouden suuntaa nousuun. Olemme valitettavasti 10 vuoden aikana menettäneet noin 100 000 teollisuuden työpaikkaa. Perinteisten teollisuusalojen, paperiteollisuuden, metsäteollisuuden ja elektroniikkateollisuuden, rakennemuutos on koetellut Suomea viimeiset vuodet. Onneksi meidän pienet ja keskisuuret yritykset ovat palkanneet sen verran lisää työvoimaa, että työttömyysluvut eivät ole räjähtäneet käsiin.

Osittain talouden haasteet johtuvat varmasti maailmantalouden ja Euroopan talousongelmista, mutta osittain kyllä kysymys on myös kotikutoisista ongelmista niin, että olemme vuosien varrella luoneet byrokratiaa ja, voisi sanoa, sellaista tehottomuuttakin tänne Suomeen, joka on esteenä yritystoiminnan ja investointien syntymiselle. Valitettavasti näyttää siltä, että Suomi ja Suomen talous on siinä tilassa, että ikään kuin ajamme koko ajan käsijarru päällä, ja nyt kun talouteen on tullut mutkia matkaan, niin olemme sivuluisussa, ja vielä näyttää siltä, että tästä Suomi-bussista kuljettajakin on hyppäämässä vauhdista pois.

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelin täällä kehyskeskustelua ja valtiovarainministerin avauspuheenvuoroa, olin erittäin hämilläni siitä, kuinka hän väheksyi lapsiperheiden tämän hetken taloudellista ahdinkoa ja lapsilisien leikkausta. Mieleeni tuli hallituksen kolmen vuoden aikana tekemät lapsilisien ja muiden lapsiperheisiin kohdistuvien etuuksien leikkaukset.

Hallitushan on jäädyttänyt lapsilisien indeksikorotukset. Hallitus on leikannut tosiasiassa kotihoidon tukea muuttamalla tukimuotoa sellaiseksi, etteivät lapsiperheet pysty sitä hyödyntämään täysimääräisesti, ja nytten viime viikolla tuli tieto, että hallitus on päättänyt rajoittaa päivähoito-oikeutta — mikä sinänsä on ymmärrettävää ja oikeankin suuntainen ratkaisu — mutta vain niitten perheiden osalta, joille syntyy uusi lapsi, vauva perheeseen. Sellaisissa perheissä, joissa vaikkapa molemmat vanhemmat olisivat kotona työttömyyden tai muun syyn vuoksi, ei rajoiteta päivähoito-oikeutta, mutta niiltä perheiltä rajoitetaan, joissa toinen vanhemmista on vanhempain-, isyys- tai äitiysvapaalla. Ja nyt neljäntenä sitten hallitus on päättänyt, että leikataan vielä lapsilisää, jonka senkin ostovoima on, kun sitä ei ole korotettu eikä se ole indeksiin sidottu, 20 vuoden aikana tosiasiassa yli 20 prosenttia leikkaantunut.

Kun näitä päätöksiä ja hallituksen arvovalintoja miettii, tulee väistämättä mieleen, että hallituksen näkökulmasta näyttää olevan tilanne niin, että pahin tapahtuma, mitä suomalainen perhe voi kohdata, on se, että perheeseen syntyy lapsi. En millään voi ymmärtää tällaista politiikkaa. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miten hallitus tällaista politiikkaa harjoittaa suomalaisia lapsiperheitä kohtaan. Kun me katsomme hallituksen päätöksiä, kehyspäätöksiä ja säästöpäätöksiä, niin ne kaikki kohdistuvat erityisesti lapsiperheisiin. Jos me ajattelemme autoveron korotusta, ajoneuvoveron korotusta, polttoaineverojen korottamisia, asuntolainojen korkovähennysoikeuden rajoittamista ja niin edelleen ja niin edelleen, kaikki säästöpäätökset kohdistuvat lapsiperheisiin, ja sen jälkeen vielä kaiken päälle ollaan leikkaamassa lapsilisää, joka tulee kurjistamaan ennen muuta monilapsisia ja yksinhuoltajaperheitä.

Tämä on hallitukselta selvä arvovalinta. He eivät arvosta lapsiperheitä, ja he haluavat nimenomaan kurittaa niitä perheitä ja niitä suomalaisia, jotka rakentavat Suomen tulevaisuutta kasvattamalla tulevia sukupolvia. Tämä on arvovalinta, johon keskusta ei millään tavalla voi yhtyä. Me haluamme tukea niitä suomalaisia perheitä, isiä ja äitejä, jotka kasvattavat tulevia sukupolvia Suomeen.

Arja Juvonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015—2018 on horjuvan hallituksen päättötyö kuluneesta hallituskaudesta. Koko Suomen kansa on katsellut ihmeissään viime aikojen tapahtumia hallitusrintamassa. Hallituksen tie näyttäytyy kansalaisille nuorten ihmisten tienä, josta halutaan jatkaa eteenpäin. Monet vastuunkannosta meille jo kolmatta vuotta puhuneet haluavatkin nyt jatkaa matkaa eteenpäin. Isänmaa kutsuu, mutta EU vetää.

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on puhunut meille tänään useaan otteeseen valtionvelan kääntämisestä laskuun. Tässä puheessa on asian ydin, mutta on muistettava, että velan taittaminen ei tapahdu tällä kaudella. Jyrki Kataisen hallitus ei ole kääntänyt velkaantumista laskuun, vaan nämä toimet tapahtuvat vasta seuraavalla hallituskaudella.

Hallituksesta on myös hehkutettu rakenneuudistuksia historiallisiksi. Tässä on totta toinen puoli. Historiallisia niistä tekee se, että hallitus on sitkeästi lähtenyt lapsiperheitä kurjistavalle tielle. Hallituskauden alussa lapsilisien indeksikorotukset jäädytettiin. Sen jälkeen ryhdyttiin halkomaan kotihoidon tukea ja vanhempien käyttöoikeutta siihen. Sokerina pohjalla ovat nyt lapsilisien leikkaukset. Lapsiperheiltä tehdyt säästöleikkaukset ovat siis historiallisia. Muuten historiaa ei ole vielä kirjoitettu. Talouden tasapainotus vaatii kovaa työtä ja monia erilaisia päätöksiä tulevaisuudessa.

Säästöt tarkoittavat monelle verta, hikeä ja kyyneleitä. Kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia leikataan entisestään. Kun valtionosuudet on tarkoitettu kuntalaisten terveydenhuoltoon, vanhuspalveluihin, päivähoitoon ja koulutukseen, on aivan selvää, ketkä leikkauksista kärsivät. Lapsiperheiltä tehtyjen lapsilisäleikkauk-sien lisäksi kehyspäätöksessä menoleikkauksia kohdennetaan työttömiin ja eläkeläisiin leikkaamalla sosiaalietuuksien indeksejä. Hyvänä asiana voinee kuitenkin mainita sen, että perustoimeentulotuen maksaminen siirtyy Kelan hoidettavaksi.

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on tehnyt päätöksen vähentää vanhusten laitoshoitoa. Hallitus on kuitenkin sanonut, että laitoshoidon tilalle lisätään palveluasuntojen tarjontaa. Hallitus on hukassa, sillä se ei näytä tietävän, minkälaisia vanhuksia laitoshoidossa on odottamassa jatkohoivapaikkaa. Usein he ovat jo niin ulkopuolisen avun ja tuen tarpeessa, että heidän ulkoistamisensa palvelutaloon on hankalaa, jopa mahdotonta. Voimme puhua peräti heitteillejätöstä. Laitoshoitopaikkojen vähentäminen johtaa vääjäämättä joidenkin osalta siihen, että sairaita vanhuksia kotiutetaan ilman jatkoseurantaa yksinäisiin koteihinsa, vaikka vanhusten kotihoidossa on edelleen vakavia puutteita. Ongelmia ovat esimerkiksi palvelujen tarjonnan ja todellisen tarpeen kohtaamattomuus, hoitoon osallistuvien vastuunjaon epäselvyys, riittämätön kuntoutus ja myös lääkevirheet, joiden todellista määrää voimme vain arvailla.

Hallitus pyrkii parantamaan kotona tapahtuvaa vanhustenhoitoa sillä, että heitä hoitavien henkilöiden kelpoisuusvaatimuksia väljennetään. Selonteon suora lainaus kuuluu seuraavasti: "Tavoitteena on, että aiempaa vaativampia tehtäviä ohjataan alempiasteisia tutkintoja omaaville." Toimenpiteenä tällainen liike on hyvin kyseenalainen, sillä hallituksen tavoitteena tulee olla myös potilasvahinkojen ennaltaehkäisy ja vahinkojen määrän kääntäminen laskuun.

Hallitus ei tunnu onnistuvan tässä toimessaan, sillä viime vuonna potilasvahinkoilmoituksia tehtiin peräti 7 788 kappaletta, ja näistä 2 387 ilmoitusta johti korvauksiin. Korvauksia maksettiin yhteensä 38,7 miljoonaa euroa, joka on valtava summa rahaa siitä, että hoidossa on tapahtunut virheitä. Ja 74 prosenttia näistä kaikista vahingoista tapahtui julkisella sektorilla. Herää kysymys, miksi ihmeessä näin on. Onko siellä julkisella sektorilla jo nyt niin kiire, liian vähän henkilökuntaa, viivästyykö hoitoon pääsy sen takia, että siellä ei ole lääkäreitä? Miksi ihmeessä ihmisen täytyy kokea virhe saadessaan hoitoa? Sote-uudistukselta odotetaan siis paljon.

Arvoisa herra puhemies! Lakivaliokunnan jäsenenä nostan esille myös muutaman kohdan oikeusministeriön hallinnonalalta. Oikeudenhoidon uudistamisohjelma tähtää vuoteen 2025. Esitutkintayhteistyötä ja nopeutetun oikeudenkäyntimenettelyn käyttöönottoa tehostetaan, jotka molemmat tuntuvat hyviltä asioilta. Säästöjen keskellä tehtyjen toimien myötä meidän kuitenkin tulee pitää huoli siitä, että oikeusturva säilyy myös tulevaisuuden Suomessa ja myös vähempiosaisten ja hiljaisten on mahdollisuus saada osakseen oikeutta. (Puhemies koputtaa) Tässä nostan erityisesti esiin ikääntyneet ja vammaiset henkilöt ja heihin kohdistuneet omaisuusrikokset, jotka ovat tulevaisuudessa ja jo tällä hetkellä Poliisiammattikorkeakoulun tilastojen mukaan nousussa. — Kiitos.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Elämme hyvin mielenkiintoisia aikoja. Kehysriihipäätöksen seurauksena yksi puolue jo hallituksesta lähti. Pääministeri ilmoitti viime viikonloppuna luopuvansa tehtävästä, samoiten toisen päähallituspuolue SDP:n puheenjohtajapeli käy kuumana. Elämme mielenkiintoisia aikoja: pääministeri lähtee, ongelmat jäävät. Hyvin monta asiaa on vaiheessa, hyvin monta lu- pausta on lunastamatta niistä uusista työpaikoista tai velan taittamisesta, niistä asioista, joista muun muassa keskusta on menneet kolme vuotta puhunut, tuonut vaihtoehtoja, esittänyt, kuinka tätä maata nostetaan takaisin pystyyn.

Herra puhemies! Keskusta on todellakin esittänyt vaihtoehtoja sen suhteen, kuinka Suomen talous saadaan käännettyä. Olemme esittäneet uuden kasvun rahastoa, olemme esittäneet Infra Oy:tä, että pystyttäisiin yritystoimintaa tukemaan, siihen sijoittamaan, saamaan uutta kasvua, uusia työpaikkoja ja Infra Oy:n kautta sitä, että saataisiin meidän tieverkostoa parempaan kuntoon. Sen lisäksi hyvin suuri osa on tässä viimeisen kolmen vuoden aikana ollut sillä, että me emme ole meidän tärkeintä tavoitetta eli sosiaali- ja terveydenhuollon uudistusta saaneet eteenpäin. Olemme tuoneet jatkuvasti esille sitä, että parlamentaarisella valmistelulla ja heittämällä kuntauudistus romukoppaan näissä asioissa päästäisiin eteenpäin. Nyt, hyvä niin, opposition myötävaikutuksella sote-uudistuksessa päästään vihdoinkin saman pöydän ääreen, parlamentaarinen valmistelu siinä lähtee käyntiin. Tässäkin asiassa varmasti haasteita on, mutta siinä eteenpäin mennään ja tämä tärkeä uudistus saadaan vihdoin eteenpäin.

Herra puhemies! Oikeastaan kaksi asiaa haluaisin tästä kehyspäätöksestä nostaa esiin. Ensimmäiseksi kotimainen energia. Kyllähän se järkyttävä tilasto on, mikä viime vuonna tuli, plus 47 prosenttia kivihiilen kasvu — ulkomaista ener-giaa, ulkomailta tuotua kivihiiltä, jota Suomessa poltetaan, ja kaikki tämä kotimaisen turpeen ja metsähakkeen kustannuksella. Jos jotain hyvää tästä kehyspäätöksestä nyt pitää antaa, se oli se, että tämä viimeisin korotus, turpeen veronkorotus, nyt jätettiin tekemättä. Niin pitikin tehdä, mutta edelleen täytyy muistaa, että turpeen vero on moninkertainen verrattuna siihen, mitä se oli, kun tähän vaalikauteen lähdettiin. Sen vuoksi tämä yhdistettynä siihen, että pienpuun energiatukea edelleen leikataan nyt seuraavan neljän vuoden aikana 17 miljoonaa euroa, ja siitä suurin painotus ensi vuodelle 10 miljoonaa, kieltämättä on ristiriitaista. Edelleen kivihiili on kuitenkin edullisempi energiamuoto.

Kyllä meidän pitäisi täällä kotimaisin toimin pystyä sitten tekemään semmoisia ratkaisuja, että kotimainen energia on aina edullisempaa kuin ulkomailta tuotu. Tuntuu, että tässäkin asiassa nyt, vaikka tämä turpeen veropäätös oli, että sitä ei enempää koroteta, vasen käsi tekee toista kuin oikea käsi. Sen vuoksi hyvin ristiriitaista tämänkin asian suhteen on. Mielestäni nämä veronkorotukset tulisi perua ja metsähakkeen tuki palauttaa sille tasolle, mistä liikkeelle lähdettiin. Olen aivan varma, että nämä tulevat meille takaisin työpaikkoina ja sitä kautta verotuloina. Nämä ovat äärimmäisen tärkeitä työpaikkoja tuolla maakunnissa, missä muutenkin ovat työpaikat kiven ja kannon alla.

Herra puhemies! Lapsiperheet toisena asiana. Lapsilisäleikkaus, kotihoidon tuen leikkaus, työmatkavähennyksen leikkaus, polttoaineveron korotus, autoveron korotus, sähköveron korotus. Se on muuten aikamoinen pompsi, mikä tulee lapsiperheille tässä kokonaisuudessa ja erityisesti niille lapsiperheille, joissa käydään töissä, asutaan maaseudulla pitkien etäisyyksien päässä ja oma auto on välttämätön, kun julkinen liikenne ei toimi. Sen vuoksi vähimmäinen asia, mitä tässä asiassa voitaisiin tehdä, olisi tämä lapsilisien leik-kauksen peruuttaminen. Me olemme esittäneet siihen vaihtoehtoja. Esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostamisen peruminen olisi ratkaisu siihen, että lapsilisät voitaisiin myös sitten palauttaa ja sitä leikkausta ei tarvitsisi tehdä. Mutta tästä asiasta keskustellaan sitten välikysymyskeskustelussa ylihuomenna. — Kiitos, herra puhemies.

Olli Immonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Suomi on kovaa vauhtia ajautunut kansantaloudellisesti tuhon tielle. Maamme kokonaisvelka on lähes kaksinkertaistunut viimeisten viiden vuoden aikana lähes 100 miljardiin euroon. Pääministeri Kataisen nykyiseen hallitusohjelmaan kirjatuista tavoitteista julkisen velka-asteen taittamiseksi sekä julkistalouden alijäämän supistamiseksi tullaankin tällä hallituskaudella jäämään kauaksi. Hallitus ei enää edes itse kehtaa puhua talouspoliittisen linjansa uskottavuudesta, vaan se tyytyy ajelehtimaan tahdottomana ajopuuna verrokkimaittemme Ruotsin ja Saksan porhaltaessa eteenpäin.

Kaikki ymmärtävät, että valtion velkaantuminen on saatava taittumaan ja että leikkaukset ovat tarpeellisia. Hallitukselta ovat kuitenkin prioriteetit kateissa. Kehysriihessä sovitut leikkaukset, etenkin lapsilisiin kohdistuvat, kurittavat varsinkin pienituloisia, kun taas asuntolainojen korkovähennysoikeuden pienentäminen sekä polttoaine- ja autoveron korottaminen iskevät työssäkäyvään keskiluokkaan ja leikkaavat entisestään sen ostovoimaa. Ostovoiman heikentyminen heijastuu kulutukseen ja kulutus työllisyyteen.

Velkaantumistakin suurempi pitkän aikavälin ongelma on se, että työnteko, yrittäminen ja työllistäminen ovat Suomessa tulleet liian kalliiksi ja vaikeiksi nykyisen ja kolmen edellisen hallituksen ympäristöperusteisilla veroilla ja maksuilla sekä lupabyrokratian mammuttimaisella kasvattamisella.

Arvoisa puhemies! Suomi on rakenteellisessa kriisissä. Ensimmäisenä toimenpiteenä meidän pitää luopua globaalina sosiaalitoimistona toimimisesta leikkaamalla muun maussa kehitysapumäärärahoja huomattavasti suunniteltua enemmän.

Myös kalliiksi käyvä ei-eurooppalainen maahanmuutto lisääntyy kaiken aikaa. Tätä tilannetta hallitus on aktiivisesti pahentanut muun muassa avaamalla suomalaista sosiaaliturvajärjestelmää kolmansien maiden kansalaisille, puuhaamalla laittomien maahanmuuttajien terveydenhoitoa sekä vaikeuttamalla entisestään kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palauttamista kotimaihinsa. Perheen yhdistämistä koskeva lainsäädäntömme on myös täysin leväperäistä verrattuna muihin EU-maihin. Lisäksi Suomi houkuttelee taloudellisessa ahdingossa oleviin korkeakouluihinsa ulkomaalaisia opiskelijoita maksuttomalla eli suomalaisen veronmaksajan rahoittamalla opetuksella. Kaiken huipuksi sisäministeri vaatii äänekkääksi pakolaiskiintiön pysyvää kasvattamista.

Arvoisa puhemies! Suomen olisi syytä päästä eroon europakkopaidasta, jotta saisimme tarvitsemamme rahapoliittisen liikkumatilan kansantaloutemme tervehdyttämiseksi. Mitä pidempään Suomi jatkaa eurossa, sitä enemmän maamme joutuu sitoutumaan tuhoisaan tukipakettipolitiikkaan ja sitä tuhoisammat tulevat seuraukset olemaan liittovaltion syventyessä ja euron lopulta hajotessa. Tällä hetkellä pankkiunionin ja suorien pankkitukien valmistelut ovat jo täydessä vauhdissa. Mikäli Suomi siirtyisi nyt omaan valuuttaan, uuden valuutan kurssi ja korkotaso vastaisivat pitkälti euron nykyistä tasoa. Suomen hyvän luottoluokituksen ansiosta on jopa todennäköistä, että pääomapaon sijaan Suomeen virtaisi nykyistä enemmän ulkomaista pääomaa.

Arvoisa herra puhemies! Enää ei ole aikaa jahkailuun, vaan on aika ryhtyä päättäväisiin poliittisiin toimenpiteisiin suomalaisen kansallisvaltion ja yhteisen isänmaamme pelastamiseksi.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Valitettavasti muun euroalueen vanavedessä kansainvälisen talouskehityksen seurauksena Suomenkin talous on ajautunut ahtaalle eivätkä lähitulevaisuuden näkymät vaikuta turhan kirkkailta. Hallitus ei ole toimillaan saanut Suomen vientiä vetämään toivotulla tavalla, ja yritykset talouskasvuamme edistävien rakenneuudistusten aikaansaamiseksi ovat jääneet torsoiksi.

Luotto hallituksen ratkaisuksi yrittäjyyden ja työn edistämiseksi ei ole järin kova. Riittävän terävät ja todellisia tuloksia tuottavat ratkaisut jäivät uupumaan taas kerran tämän kehyspäätöksen kohdalla. Esimerkiksi pienyrittäjien toimintaedellytyksistä hallitus ei tunnu piittaavan kehyspäätösten perusteella. On tärkeää muistaa, että suuren mittakaavan yritykset ovat usein ponnistaneet pienestä. Tästä johtuen pienyritysten potentiaalia maamme pitkän aikavälin talouskasvulle ei tule aliarvioida.

Elinkaarensa alku- ja kasvuvaiheessa yrityksiä on tuettava nykyistä enemmän. Yksi konkreettinen keino olisi alvin alaisen toiminnan alarajan nosto. Tämän tärkeyttä perussuomalaiset ovat korostaneet jo pitkään. Yritysten toiminta tulisi tehdä nykyistä sujuvammaksi esimerkiksi puuttumalla lupaprosessien kestoon. Yrittäminen on tietysti riski, mutta ennen kaikkea se on mahdollisuus. Tämänhetkisen konkurssilainsäädäntömme seurauksena epäonnistumisen riskiä on kasvatettu tarpeettoman suureksi. Pahimmillaan sen olemassaolon seurauksena potentiaalinen yritysidea päätyy roskakoppaan. Tämä se vasta on tuhlausta, kun samaan aikaan toisaalla panostetaan ainakin virallisesti yritystoiminnan ja innovaatioiden edistämiseen.

Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on perussuomalaisille keskeinen arvo. Hallitus napsii säästöjä lapsilisistä ja sosiaaliturvan indeksikorotuksista. Nämä rokottavat jo muutenkin vaikeassa asemassa olevia väestöryhmiä. Onko oikein maksattaa lapsiperheillä ja työttömillä osaksi huonon talouspolitiikan aiheuttamaa laskua? Samaan aikaa kehitysapuun tuntuu löytyvän euroja. Ke-nestä hallitus oikein välittää, suomalaisistako?

Auto- ja bensaveron korotukset iskevät rajusti etenkin syrjäseudulla asuviin autoilijoihin. Monien on pakko käyttää paljon autoa, koska työpaikat ja palvelut keskittyvät entistä enemmän kasvukeskuksiin. Onko tarpeen rangaista pitkään työmatkaan aikaa ja rahaa käyttävää kansalaista entistä enemmän? Mielestäni ei. Myös monien yritystoiminta nojaa autoiluun, ja luonnollisesti kulujen kohotessa kannattavuus heikkenee. Hallituksen tulisi miettiä laajemmin politiikkansa seurauksia myös tämän asian osalta.

On selvää, että vallitseva taloudellinen tilanne luo paineita säästötoimenpiteille ja lisäksi taloutta elvyttäville muutoksille. Kuitenkin julkisen talouden leikkauksia kohdistettaessa tulisi pitää mielessä, ettei lyhytnäköisen ja harkitsemattoman päätöksenteon tuloksena kannata uhrata pitkän aikavälin kasvun edellytyksiä kuten esimerkiksi koulutusta. Esimerkiksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen toiminnan rahoituksen indeksikorotuksen pienentäminen ei ole tässä tilanteessa järkevää, kun tulevaisuuden talouskasvun ja sivistyksen turvaamiseksi korkeakoulujen panos on keskeinen.

Nuorisotakuun toimeenpanon tehostaminen on hyvä asia, kunhan se käytännössä johtaa tuloksiin. Oppivelvollisuusiän korottaminen 17 ikävuoteen on mielenkiintoinen uudistus. Siitä aiheutuu luonnollisesti kuluja, ja jotta kokonaisuutena muutos olisi järkevä, on sen käytännön toimeenpanoon panostettava erityisen paljon. Eli käytännössä syrjäytymisvaarassa oleville nuorille tulee miettiä rakentava sisältö niin sanotulle lisävuodelle. Jotta yksilöitä voidaan todella auttaa, on jokaisen tarpeet huomioitava erikseen ja kyettävä tarjoamaan henkilökohtaista tukea ja neuvontaa. Tämä puolestaan asettaa haasteen osaavan henkilöstön varmistamiselle ja toimivan tukiverkoston rakentamiselle. Toivottavasti hallitus on ehtinyt miettiä uudistustaan riittävän pitkälle.

Korkeakoulujen aloituspaikkojen lisääminen opintojen pariin siirtymisen nopeuttamiseksi on kallis toimenpide. Hallituksen mukaan aloituspaikkalisäykset kohdennetaan ennakointien mukaisesti aloille, joilla on työvoimakysyntää, ja aloille, joilla on merkitystä tulevaisuuden kasvupotentiaalin kannalta. Pidän ensiarvoisen tärkeänä, että koulutustarpeen kartoitus todella onnistuu, koska se vaikuttaa suoraan aloituspaikkojen lisäämisen onnistumisen asteeseen.

Vapaan sivistystyön valtion rahoitusta vähennetään 10 miljoonalla eurolla vuodesta 2015 lukien ja 18,5 miljoonalla eurolla vuoden 2017 tasolla. Vastaavien kustannussäästöjen mahdollistamiseksi toteutetaan vapaan sivistystyön rakenteen ja rahoitusjärjestelmän kokonaisuudistus. Vapaan sivistystyön ja kansanopistojen toiminnan merkitys on suuri tasapuolisen sivistyksen näkökulmasta. Tältä osa-alueelta ei mielestäni tulisi leikata.

Arvoisa puhemies! Näin lopuksi: Perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistetut valtionavustukset puolitetaan, mikä tarkoittaa 57 miljoonan euron vähennystä. Eikö laadukas perusopetus ole kaiken a ja o koulutuksen kokonaisuudessa, sillä se määrittää pitkälti, millaiset valmiu-det suomalaisilla nuorilla on jatkokoulutukseen? Ottaen huomioon hallituksen muut toimet viime vuosina ei peruskoulutuksen laadusta ole varaa tinkiä. Tässä leikataan väärästä osoitteesta. — Kiitos.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tänään päivällä, kun pääministeri ja valtiovarainministeri olivat täällä paikalla, he vaativat kuin yhdestä suusta, että Suomi tarvitsee ratkaisuja. He vaativat, että keskusta tuo esille yksityiskohtaisesti kaikki ne sopeutustoimet, joita me olemme esittäneet. Sen lisäksi he epäilivät vahvasti, että keskustan esittämät kasvuajatukset, yritysten toimintaedellytysten kohentamisajatukset, eivät luo sellaista kasvupotentiaalia, mitä erittäin monet asiantuntijat ovat myöskin omissa kannanotoissaan esittäneet, ja kaiken kukkuraksi he vaativat rehellisyyttä ja totuudessa pysymistä.

Herra puhemies! Hallituksella on ollut kolme vuotta aikaa toteuttaa näitä kyseisiä asioita. Hallituksen ohjelmassa on voimakkaat kirjaukset velkasuhteen taittamisesta, työllisyyden kohentamisesta, uusien työpaikkojen syntymisestä. Mikä näistä kyseisistä asioista on toteutunut? Kun puhutaan siitä totuudessa pysymisestä ja rehellisyydestä, niin kyllä on myös rehellistä kuvata, miten hallitus on näissä kyseisissä asioissa onnistunut.

Otan esimerkiksi vaikkapa energian. Tämän hallituksen aikana on energiaa, ja nimenomaan kivihiiltä, tuotu enemmän kuin pitkiin, pitkiin aikoihin tähän maahan. Kuitenkin tästäkin asiasta, suomalaisesta energiapaletista, hallituksen kir-jaukset niin ohjelmassaan kuin muissa tavoitteissa ovat olleet erittäin voimakkaita ja vahvoja kotimaisen energian osuuden lisäämiseksi. Toisin on kuitenkin käynyt, ja siitä huolimatta hallitus ei korjaa niitä tekemiään virheitä. Nyt se korjaus, joka tehtiin kehysriihessä, ei muuta tämänhetkistä tilannetta mihinkään. Ei ole kovin sankarillista se, että energiapaletissa nyt sitten ei tehdäkään edelleen heikentäviä asioita ja korjausliikkeitä, niin kuin hallitus oli aikaisemmin suunnitellut. Edes se ymmärrettiin peruuttaa, mutta mitään kohentamista ei ole tapahtunut.

Puhemies! Me tuomme joka tunti tähän maahan yli miljoonalla eurolla energiaa — siis joka tunti — ja siksi ihmettelen, miksi meillä vaihto- ja kauppataseesta puhuminen jää yleensäkin talouspoliittisessa keskustelussa niin vähälle kuin se tällä hetkellä jää.

Meidän vientikilpailukyvystämme huolehtiminen on ilman muuta oleellisen tärkeä asia, mutta yhtä tärkeää on se, että me pystymme tekemään ratkaisuja, joilla me voimme korvata tuontia kotimaisilla panostuksilla, kotimaisilla investoinneilla, kotimaisilla raaka-aineilla ja kotimaisella osaamisella. Se on meidän omissa käsissämme paljon enemmän ja pidemmälle kuin se, saammeko me Suomessa tehtyjä tuotteita tai palveluita kaupaksi maailmalla. Aivan sama lain-alaisuus kuin energiassa pätee myöskin ruoassa. Meidän ruoantuontimme on jatkuvasti kasvanut ja kasvanut, ja tämä on myöskin omalta osaltaan ollut vinouttamassa meidän vaihto- ja kauppatasettamme, ja tähänkään hallitus ei ole halunnut tehdä uudistuksia ja muutoksia.

Kolmas asia on infra elikkä se, mikä meillä on ollut yksi talouskasvun ja kilpailukyvyn merkittävimmistä osatekijöistä vuosikymmenien aikana, se, että Suomessa saavutettavuus on huippuluokkaa. Nyt sekin kilpailukyky ja etu murenee meidän altamme. Elikkä sillä syntyy sitä piilovelkaa, josta edustaja Sipilä täällä erittäin voimakkaasti puhui, ja tähänkään ei hallitukselta ratkaisuja löytynyt. Tähänkin keskusta on esittänyt omia ajatuksiaan, omia ratkaisumallejaan. Ei näy kelpaavan mikään näistä tälläkään kertaa.

On, puhemies, erinomaisen hyvä asia, että onneksi sentään sote-asia ratkesi sillä, että keskusta oli aktiivinen ja halusi löytää aidosti ratkaisun yhdessä hallituspuolueiden kanssa, ja nyt tuo raami on siltä osin tehty, ja sen ympärille nyt sitten rakennetaan sitä varsinaista käytännön työtä.

Puhemies! Velkasuhteen taittaminen ilman talouskasvua johtaa loputtomaan leikkausten kierteeseen, ja sitä me emme halua varmasti kukaan, ja siksi ne kasvun eväät pitää meidän pystyä kansallisesti muodostamaan vahvemmiksi kuin ne nyt tällä hetkellä ovat.

Meillä on tehty isoja päätöksiä, ja Suomen asiat menevät hyvään suuntaan — näin sanoivat sekä ministeri Urpilainen että pääministeri Katainen. Kuitenkin on niin, että vuosikymmeneen jyrkin alamäki on tämän hallituksen aikana meillä edessämme, ja saattaa olla, että kesällä rinne vielä tästäkin jyrkkenee.

Eero Reijonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aivan aluksi tähän tekstiä, joka viime lauantaina Ykkösaamussa meni kutakuinkin näin: "Tällä hetkellä ei ole mitään semmoista varmuutta tai näköalaa siitä, että meille tulisi lähivuosina sellainen talouskasvu, joka meidät pelastaisi ja ikään kuin saisi sitä kautta kaikki talouden ongelmat ratkaistua. Tämä hallitus on tehnyt työnsä." Uskomatonta tekstiä, ja tämän tekstin puhui valtiovarainministeri Urpilainen. Aivan käsittämätöntä tilanteessa, jossa työttömyys on lähes 10 prosenttia ja velkaantuminen jatkuu koko ajan. Nostetaan käytännössä kädet pystyyn. Johtajuus puuttuu Suomelta, ja Suomi-laiva ajelehtii.

Demareilla oli työsopimus, nykyisen valtiovarainministeri Urpilaisen allekirjoittama, jossa todettiin, että työsopimuksessa 100 000 uutta työpaikkaa on selviö. Se hoidetaan ja valtiontalouden tasapainotus ja velkaantuminen pysäytetään. Näin ei ole tietenkään käynyt. On myös luvattu, että energiaveroja ei nosteta. Sekään ei pidä paikkansa. Tuolla yritysmaailmassa, jossa itsekin jonkin verran olen aikanaan ollut, jos todetaan, että työt on tehty eikä työsopimuksen mukaisiin tavoitteisiin ole päästy, niin sittenhän se on lopputilin paikka ja vähintään lomautus, jos ei mitään muuta. Ainakin lomautus on edessä siinä vaiheessa. Nyt lähiviikothan ratkaisevat, tuleeko valtiovarainministerille sitten lomautus vai ei, miten käy, ja miten käy koko hallituksen, miten tästä eteenpäin mennään.

Erittäin mielenkiintoista on ollut se, että hallituksen leikkaukset ovat kohdentuneet jälleen kerran maaseudun ihmisiin. Maaseudun ihmisethän tässä ovat olleet nyt keskiössä. Jos katsotaan: Lapsiperheet ovat olleet kohteena, ja sitten myös polttoaineveroa on korotettu, työmatkakulujen omavastuuta on myös korotettu. Energiaveron korotus on myös ollut listalla. Eli ne henkilöt, jotka käyvät tuolta maaseudulta töissä muualla, joutuvat tämän paketin maksajiksi hyvin paljolti. Miten sitten halukkuus ajaa satoja kilometrejä tästä paranee, se jää nähtäväksi. Ei tämä ainakaan paranna työllisyystilannetta merkittävästi.

Luku sinänsä ovat nämä perustienpidon leikkaukset. On puhuttu 100 miljoonasta eurosta. Tänään sain kuitenkin tietoa, että sieltä on leikattu myös jonkun verran näistä VR:n ratahankkeista pois, ja kokonaissumma, kun indeksikorotuksen leikkaus huomioidaan, on noin 200 miljoonaa euroa, jopa vähän yli, eli on varsin isosta summasta kaiken kaikkiaan kysymys tilanteessa, kun eduskunta on juuri hyväksynyt liikennepoliittisen selonteon, niin että onhan tämä erittäin mielenkiintoinen tilanne.

Energiapolitiikka on luku sinänsä, ja tässä edellinen puhuja, edustaja Leppä, sitä jo avasi hyvin voimakkaasti. Kyllähän tosiasia on, kun nyt tässä tietysti peruttiin vuodelle 2015 sovitut metsähakkeen tuen lisäleikkaus ja turpeen verotuksen lisäkorotukset, että pelkkä kaavailtujen veronkiristysten ja tukileikkausten peruminen ei kuitenkaan edesauta tukalaa tilannetta. Uusiutuva puu ei pärjää sähköntuotannossa kivihiilelle, ja turpeen luvitus on vaikeuksissa. Tilanteeseen olisi tuonut apua paluu vuoden 2012 tuki- ja verotasoon sekä luparuuhkan purkaminen.

Erityisen iso asia on tämä yrittäjyys. Sinne ne työpaikat syntyvät. Hallitushan lupasi hallitusohjelmassaan, että yritysten hallinnollista taakkaa kevennetään 25 prosenttia. Kuitenkin lopputulos on tähän saakka nolla. Siellä ei ole tehty yhtään mitään yritysten hallinnollisen taakan keventämiseksi, niin että hyvin mielenkiintoisia ovat olleet nämä polut, joita hallitus on kulkenut. Jää nähtäväksi, miten tässä loppuaikana käy, kun on kädet nostettu pystyyn ja hallitus on työnsä tehnyt.

Tarvittaisiin selkeästi tänne pk-yrittäjyyden puolelle erilaisia lupakäytäntöjä, niitten nopeuttamista ja byrokratian voimakasta karsimista — se on aivan keskeinen asia — yritysten sukupolvenvaihdosten helpottamista ja niin edelleen. Eli listaa kyllä riittää, millä toimilla Suomi saataisiin kasvuun, työllisyyttä parannettua ja velkataakkaa kevennettyä, mutta näyttää siltä, että tämä hallitus ei siihen kykene.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Tätä kehyskeskustelua on ollut osittain hämmentävä seurata, erityisesti siinä mielessä, että poikkeuksellisen paljon on tarkoituksellisesti tulkittu toisten puheenvuoroja väärin ja niistä esitetty väittämiä. Se on surullista siinä mielessä, että se ei edistä asioita. Emme me sillä tavalla pääse yhteiseen ymmärrykseen siitä, miten tästä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta selvitään eteenpäin. Kyllä meidän pitäisi pystyä pääsemään siinä eteenpäin, että kun tiedämme, mitä toinen sanoo ja tarkoittaa, emme tulkitse sitä väärin. Ei se, että väittää toisen sanomaksi jotakin, mikä ei pidä paikkansa, muutu totuudeksi, vaikka sen väitteen esittää kuinka monta kertaa tahansa. Tässä meidän on syytä päästä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen kehyslinjauksessa kiinnittää yksi periaatteellinen asia vahvasti huomiota. Niistä toimenpiteistä, joita esitetään toteutettaviksi, puuttuu suurelta osin vaikuttavuuden arviointi. Meidän tulisi budjettipolitiikassa tähän asiaan kiinnittää erityistä huomiota. Sen verran otan esimerkin menneestä ajasta hallituksen osalta: esimerkiksi pankkiveron osalta, joka on toteutettu, ei tehty vaikuttavuuden arviointia riittävästi, ja sen vaikutukset ovat melko olemattomat valtion tulojen kasvun kannalta, sen sijaan kielteiset vaikutukset ovat monelta osin huomattavat. Meidän pitää pystyä arvioimaan vaikuttavuutta muiltakin osin kuin siltä osin, mitä se vaikuttaa suoraan valtion budjetin sarakkeeseen, eli pitää pystyä arvioimaan myös, mitä se vaikuttaa siinä kohteessa ja toiminnoissa, synnyttävätkö nämä toimenpiteet uutta kasvua, uutta taloudellista toimeliaisuutta vai eivät. Tämä on sellainen yhteinen asia, johon meidän koko talouspolitiikassa pitäisi pystyä enemmän kiinnittämään huomiota.

Arvoisa puhemies! Otan sitten vain yhden asian tämän kehyspäätöksen osalta esille — myös sen vuoksi, etten pysty olemaan läsnä kuin osan aikaa torstain välikysymyskeskustelussa — ja se on lapsilisäleikkaukset ja kaiken kaikkiaan perheiden tukeminen.

Aikanaan lapsilisäjärjestelmä otettiin käyttöön vuonna 1948. Edellisvuonna oli syntynyt historian suurin ikäluokka, lähes 110 000 lasta, joka on melkein kaksinkertainen määrä siihen, mitä tässä viime vuosien pienimpinä syntyvyyden vuosina on syntynyt. Siinä tilanteessa otettiin käyttöön lapsilisäjärjestelmä. Ei ollut kysymys siitä, että jaettiin ylijäämää tai olisi ollut ylimääräistä jakovaraa, vaan se otettiin käyttöön siksi, että tulevaisuudessa syntyisi jakovaraa, että perheet selviytyisivät elämästä, saisivat otteen elämästä ja tulisivat toimeen, turvaisivat lapsille paremmat elinolosuhteet. Se oli investointia tulevaisuuteen, ja se kannatti.

yt perussuhtautuminen on toisenlainen. Kun tämä lapsilisäleikkaus vaikuttaa erityisesti monilapsisissa perheissä ja yhden tulonsaajan perheissä ja kun otetaan huomioon se, että samanaikaisesti ollaan sitten toteuttamassa kotihoidon tuen leikkausta, vaikutus kohdentuu juuri samaan joukkoon. Miksi näin? Tässäkin olisi pitänyt tehdä vaikuttavuuden arviointi. Kannattaa investoida tässä mielessä tulevaisuuteen eikä murtaa tulevaisuuden peruspilareita.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kehysriihen leikkaus- ja veropäätökset käyvät tavallisen kansalaisen kukkarolle. Ansiotuloverotuksen perusteisiin ei tehdä ensi vuonna ansiotaso- ja inflaatiotarkistusta, minkä seurauksena palkkaverotus kiristyy. Lisäksi välillisten verojen kiristykset, kuten sähkö- ja polttoaineverojen nousu, syövät kansalaisten ostovoimaa. Myös asuntolainan korkovähennyksen pienentäminen ja työmatkavähennyksen omavastuuosuuden kasvattaminen koskettavat suurta veronmaksajajoukkoa. Nuoret, perheelliset, työtätekevät suomalaiset ovat hallituksen kehyspäätöksen veroiskun kärkikohteina.

Kataisen hallitus on toistuvasti valmis kurittamaan myös lapsiperheitä. Riihiratkaisullaan hallitus päätti 110 miljoonan euron leikkauksista lapsilisiin. Aiemmalla päätöksellään hallitus jäädytti lapsilisien indeksitarkistukset vuosille 2013—2015. Lapsilisien leikkaus on hallitukselta vakava arvovalinta. Lapsilisien leikkaus olisi ollut vältettävissä kohdentamalla säästöt toisin. Jos oppivelvollisuusiän pidentämisestä ja kotihoidon tuen pakkokiintiöittämisestä luovuttaisiin, lapsilisiä ei tarvitsisi leikata vaan niitä voitaisiin jopa kasvattaa.

Arvoisa puhemies! Kehyspäätöksen koulutuspoliittiset ratkaisut jatkavat hallituksen epäjohdonmukaista politiikkaa. Kehyspäätöksessä hallitus lupaa lisätä korkeakoulutuksen aloituspaikkoja 3 000 paikalla, mutta muistamme hyvin, että aikaisemmilla päätöksillä on leikattu rajusti ammattikorkeakoulujen rahoitusta ja vähennetty aloituspaikoista. Uudet aloituspaikat on kohdennettava niille aloille, joilla on aidosti työvoimapulaa. Korkeasti koulutettujen työttömyys on viime vuosina kasvanut merkittävästi. Aloituspaikkojen lisääminen ei saa johtaa siihen, että nuoret koulutetaan suoraan työttömyyskortistoon.

Nuorten työllistymismahdollisuuksien parantamiseksi hallitus haluaa nostaa oppivelvollisuusikää 17 vuoteen. Koko ikäluokkaan kohdistuva päätös ei ole mielekäs vaihtoehto, kun toisen asteen opiskelupaikkaa vaille jää vuosittain noin 1 600 nuorta. Koulupudokkaiden ohjaaminen opiskelu- ja työelämään vaatii erikseen kohdistettuja, räätälöityjä täsmätoimenpiteitä. Oppivelvollisuusiän pidentäminen tuskin auttaa syrjäytymisvaarassa olevia nuoria motivoitumaan opiskelusta.

Lisäksi oppivelvollisuusiän pidentäminen on kustannuksiltaan kallis ratkaisu. Hallitus on varannut oppivelvollisuuden iän nostoon vain 5,6 miljoonaa euroa ja koulumatkatukeen 0,9 miljoonaa euroa. Hallituksen suunnittelema rahoitus tuntuu perin niukalta verrattuna Suomen Kuntaliiton arvioihin, joissa oppivelvollisuusiän nostamisen kustannusvaikutuksiksi on arvioitu 118 miljoonaa euroa.

Kehysriihen päätöksen mukaan perusopetuksen laadun parantamiseen kohdistetut valtionavustukset puolitetaan, mikä tarkoittaa 57 miljoonan euron leikkausta. Epäselvää on, miten leikkaus vaikuttaa perusopetuksen opetusryh-mien pienentämiseen varattuun 60 miljoonan euron suuruiseen määrärahaan. Lakkautetaanko opetusryhmien pienentämiseen suunnattu rahoitus? Luokkien työrauhan ja oppilaiden oppimisen kannalta on tärkeää, etteivät opetusluokkien ryhmäkoot kasva liian suuriksi. Hallitusohjelmaankin on kirjattu, että perusopetuksen laatua parannetaan ryhmäkokoja pienentämällä.

Silmäänpistävää hallituksen kehysriihipäätöksessä on oppilaitosten perustamishankerahoituksen kohtalo. Kehysriihessä linjattiin, että valtio ei enää jatkossa osallistu oppilaitosten uusien perustamishankkeiden rahoitukseen. Perustamishankerahoista on maksettu myös homekoulujen korjaukset. Hallituksen linjaus on kestämätön. Kunnat eivät omin varoin selviydy homekoulujen korjauksista, saatikka uusien koulujen rakentamisesta.

Arvoisa puhemies! Merkittävää on huomata, että hallitus edelleen suhtautuu välinpitämättömästi eri yritysmuotojen neutraaliin tuloverokohteluun. Osakeyhtiöiden verotusta on alennettu tällä eduskuntakaudella 6 prosenttiyksikköä, 26 prosentista 20 prosenttiin eli yli viidenneksellä, kun taas henkilöyhtiöiden, liikkeen- ja ammatinharjoittajien samoin kuin maa- ja metsätalouden harjoittajien verotusta on useampaankin otteeseen kiristetty. Suomen Yrittäjien toistuvasti vaatimaa yrittäjävähennystä ei nyt keskustelussa olevasta julkisen talouden suunnitelmasta löydy.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä täällä salissa on käyty keskustelua, mutta harvinaisen vähän on sivuttu tätä talouden suurta kuvaa: missä mennään ja miksi tähän pisteeseen on tultu? Itse koen, että nämä kehyspäätökset ovat välttämättömiä. Ne ovat sen takia välttämättömiä, että meidän täytyy leikata kulurakennetta, ja minun mielestäni on ehkä sosiaalisesti oikeudenmukaista korottaa myös veroja, jotta me saamme jollakin tavalla tämmöisestä velkatilanteesta otetta.

Jos arvioimme, mistä tämä koko tilanne on lähtöisin, niin 2008 oli tämä finanssikriisi. Itse lueskelin Suomen Pankin tutkimusta, jossa oli tutkittu yli 100:aa finanssikriisiä, ja taloushistoriasta voisi vähän hakea oppia, mitä todennäköisesti näille talouskriiseille tapahtuu. Keskimäärin menee kahdeksan vuotta, ennen kuin bruttokansantuote palaa sille tasolle, millä se on ollut ennen kriisiä. Tällä hetkellä meillä on kohta mennyt kuusi vuotta siitä, kun tämä finanssikriisi oli, ja suurin piirtein tämä tutkimuksen keskiarvo näyttää Suomessakin pitävän paikkansa. Eli jos katsotaan valtiovarainministeriön ennustetta, mihin valtiovarainministerikin tänään viittasi, ne ovat aivan oikeita lukuja, ja niihin meidän täytyy luottaa, ja pientä kasvuahan siellä on tulossa.

Mikä tekee Suomelle erityisen vaikeaksi nousta tästä finanssikriisistä, on se, että meidän vienti ei vedä, ja ainakin oma näkemykseni on, että kysymys ei suinkaan ole palkoista, niin kuin monesti helposti ajaudutaan keskustelemaan, vaan kyse on siitä, että Suomi on pikkuhiljaa valitettavasti ajautunut aika korkean kustannustason maaksi, ja kun maailmalla kilpailu kiristyy ja erityisesti vienti on aika kovasti kilpailtua, meillä on vaikeuksia nyt sitten saavuttaa viennissä sitä tasoa, mikä oli ennen finanssikriisiä, joten tämäkin vaikeusmomentti on tähän meidän talouteen tullut.

Taloutta me emme aivan säätele sen kummemmin tämän kuin edellisenkään hallituksen kautta, koska luottoluokittajat määrittelevät meidän kulurakennetta aika merkittävällä tavalla. Suomi kuuluu niiden kolmen eliittieuromaan joukkoon, joille kaikki keskeiset luottoluokittajat antavat parhaan mahdollisen arvosanan. Nämä kaksi muuta maata ovat Saksa ja Luxemburg. Tämä on aika iso taloudellinen asia, että me pidämme luottamuksesta huolta eli että nämä velalliset ja meille velkaa antavat tahot luottavat siihen, että Suomi hoitaa velvoitteensa, niin kuin se on hoitanut kymmeniä vuosia sotakorvauksia myöten. Se on erittäin merkittävä kulurakenneseikka.

Jos me arvioimme, että julkinen ja yksityinen velka on yhteensä noin 300 miljardia, niin yhden prosenttiyksikön nousu korkotasossa on aika tuhoisaa miljardiluokan jälkeen, puhumattakaan siitä, jos tämä korkotason nousu olisi esimerkiksi 2 prosenttia, joten kyllä meidän täytyy siellä Saksan ja Luxemburgin rintamassa pysyä, koska se on miljardiluokan kysymys. Tämä jää ehkä näistä leikkauksista puhuttaessa helposti varjoon, että ihan pelkillä veronkorotuksilla ja pelkillä leikkauksilla me emme varmasti tule toimeen.

Yksi sellainen ongelma, joka tietysti liittyy näihin pakollisiin toimenpiteisiin, on se, että kun me pidämme inflaatiota yllä, mikä on välttämättömyys, niin se nyt vain tahtoo perustua siihen, että julkisen sektorin maksut, energiamaksut, liikenne, asuminen ja muu, kallistuu. Kun sieltä tulee se inflaatio, siinä melkein yksityinen sektori joutuu joustamaan, eli siellä alkaa tulla deflaatio. Tämä on se ongelma, ettei sitten tämä kokonaisnettovaikutus ole deflatorinen vaan pidämme pientä inflaatiota ja samalla pyrimme sitten jollakin tavalla korjaamaan tätä kustannustasoa. Eli asteittainen sisäinen devalvaatio, se on varmaan se, miten tästä selvitään, ja se ei todella ole erityisen helppo tehtävä eikä välttämättä kaikki suinkaan ole hallituksen käsissä, vaikka täällä keskusteluissa niin annetaan ymmärtää.

Puheenjohtaja Sipilä nosti jälleen kerran nämä miljardiluokan kasvurahastot esille tänään, ja sitä puheenvuoroa ei kannata tyrmätä missään nimessä, mutta itse näen vähän toisin kuin puheenjohtaja Sipilä sen, että en menisi myymään Solidiumin osakesalkkua, joka tällä hetkellä on lähes 8 miljardia. Itse käsitän tämmöisen omaisuuden ja ikään kuin rahaston, jota Solidium edustaa, pääomaksi, jota pitää käyttää hyödyksi ja kohdentaa se tuottaviin investointeihin, ei mielellään käyttötalouteen jatkossa. Tämän Solidiu-min tuloutushan tapahtuu niin, että sieltä myydään omaisuutta, ei suinkaan osinkojen kautta, niin kuin edustaja Sipilä ehkä vähän virheellisesti käsitti allekirjoittaneen puheenvuoron. Solidium saa tällä hetkellä osinkoja noin 250 miljoonaa vuodessa, ja se kasvattaa Solidiumin pääomaa. Mutta järkevään kehittämispolitiikkaan kuuluu se, että me irrotamme sieltä pääomia silloin, kun pörssikurssit ovat kohtalaisen korkealla. Kukaan sitä ei tiedä, milloin ne ovat korkealla, ei tässä salissa enkä sen kummemmin minäkään, mutta sitä voidaan arvioida.

Kun sieltä irrotetaan pääomia, niitä minun mielestäni pitäisi irrottaa kahteen eri kohteeseen: teollisuuteen, mikä oli myös Sipilän näkemys aivan oikein täällä. Sen takia meillä on Teollisuussijoitus, jonka yhtiöjärjestystä on muutettu siten, että se pystyy entistä suurempiin teollisiin investointeihin lähtemään myös omistajaksi mukaan, ja se on hyvä asia. Tämä päätös tehtiin eduskunnassa viime joulukuussa. Toinen on tietenkin se, että kun meidän perustiestössä ja infrassa on mahtava korjausvelka, eri arvioiden mukaan yli 2 miljardia, meidän pitäisi kerralla tehdä, silloin kun se suhdanteitten näkökulmasta on perusteltua, iso panostus tuonne infran kunnostamiseen, sillä jos tämä infran kunnostaminen laiminlyödään, se koko ajan kasvaa kertoimilla, ja se on kuitenkin pakko tehdä, ja se tulee koko ajan kalliimmaksi.

Tätä pitäisi harkita ja sitten tätä Solidiumia hoitaa niin, että kun suhdanteet muuttuvat, niin tarvittaessa voisi vaikka lisätä osakeomistusta silloin, kun osakekurssit ovat alhaalla, koska valtiolla taas on tämä hyvä luottoluokitus, joka takaa meille halpaa lainarahaa.

Jos jotakin hyvääkin lähtee hakemaan, minä nostaisin esille sen, että arvonlisäveroa ei korotettu — koen, että se on työllisyysnäkökulmasta hyvä asia — kiinteistöveroa ei tullut metsämaalle, ja kuitenkin päinvastaisista puheenvuoroista huolimatta pidän hyvänä sitä, että turpeen verotusta ei enää nostettu. Jos sitä olisi nostettu eurolla per megawattitunti, se olisi tarkoittanut sitä, että metsähakkeen tukea pitää laskea 2 eurolla per megawattitunti, ja se olisi ollut ehdottoman virheellistä politiikkaa, jos me haluamme, että me entistä enemmän käytämme kotimaisia polttoaineita ja lisäämme hakkeen käyttöä energiantuotannossa. — Kiitoksia.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelemme valtioneuvoston selontekoa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2015—2018. Tiedetään, että Suomen talouden tila on osoittautunut toistuvasti ennakoitua heikommaksi. Heikon kehityksen taustalla ovat olleet niin maailmantalouden ja euroalueen ongelmat kuin Suomen teollisuuden rakennemuutos ja heikko kilpailukyky. Toisaalta julkisen talouden rahoitusasemaan tuo lisähaastetta myös väestön ikärakenteen muutos. Väestön ikääntymisestä aiheutuva sosiaali- ja terveyspalveluiden kasvu sekä kuntien valtionosuuksien leikkaukset luovat väistämättä painetta myös paikallishallinnon talouteen. Väestön ikärakenteen muutoksen arvioidaan lisäävän sosiaali- ja terveydenhuollon menoja laskennallisesti 1 127 miljoonaa euroa kehyskaudella. On arvioitu, että ikärakenteen muutoksesta aiheutuva paine julkiseen talouteen tulee jatkumaan myös seuraavina vuosikymmeninä.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa on asetettu tavoitteeksi valtiontalouden tasapainottaminen vaalikauden loppuun mennessä. Tämä on hyvä ja kunnianhimoinen tavoite. Kansainvälisessä taloudessa, kuten Yhdysvaltojen ja Ison-Britannian talouksissa, on havaittukin pieniä merkkejä talouden elpymisestä, ja nämä talouden muutokset johtavat ajan myötä myös kotimaisen talouden kohentumiseen. Tällä hetkellä valtiontalouden kasvu ja työllisyys ovat kuitenkin jääneet ennakoitua heikommiksi, mikä on tehnyt hallituksen valtiontaloudelle asettamien tavoitteiden saavuttamisen vaikeaksi. Tiedetään, että hallituksen kehysneuvottelut olivat vaikeat eivätkä niiden kaikki tulokset olleet mieluisia, joskin osin silti välttämättömiä.

Valtion velkaantumisen taittamiseksi hallitus on päättänyt neuvotteluissaan toimista, jotka tasaavat valtiontaloutta 2,3 miljardia euroa vuoden 2018 tasolla. Nämä toimet on tarkoitus toteuttaa pääsääntöisesti vuonna 2015, ja toimien edellyttämät lainsäädäntömuutokset tulevat eduskunnan päätettäväksi vielä tämän vaalikauden aikana.

Kehyksiin sisältyy myös hyviä uutisia kuten päätökset siitä, että pienituloisten verotusta kevennetään 100 miljoonalla eurolla korottamalla perus- ja työtulovähennyksiä ja progressiivisen tuloveroasteikon ylimmän tuloluokan raja alennetaan 90 000 euroon. Näillä toimenpiteillä myös kavennetaan tuloeroja.

Olen iloinen siitä, että kehyspäätöksessä kohdistetaan lisämäärärahoja työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisimmän liikenneinfrastruktuurin vahvistamiseen, jo julkistettujen liikennehankkeiden toteuttamiseen sekä Pisara-ratahankkeen etenemiseen. Myönteisiä ovat myös kehyksissä tehdyt päätökset tukea kohtuuhintaista asuntorakentamista pääkaupunkiseudulla ottamalla käyttöön määräaikainen käynnistysavustus. Kohtuuhintainen asuntorakentaminen takaa sen, että alueelle saadaan riittävästi työvoimaa, kun talous elpyy. Lisäksi päätökset lisätä erityisryhmien asuntorahaston avustuksia ja alentaa nuoriso- ja opiskelija-asuntojen omavastuu 3,4 prosentista 1 prosenttiin ovat myönteisiä.

Arvoisa puhemies! Osana julkisen talouden suunnitelmaa hallitus on yhdessä opposition kanssa löytänyt ratkaisun sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen. Uudistuksen tärkein tavoite on parantaa perusterveydenhuollon palveluita siten, että ihmiset saavat terveyskeskuksesta ajan aina silloin, kun siihen on tarvetta. Uudistuksen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden perus- ja erityistason palveluita integroidaan. Tämä luo saumattomampia hoitopolkuja erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon välille ja parantaa palveluketjujen toimivuutta. Tällä uudistuksella vähennetään myös ihmisten välisiä terveyseroja, jotka tällä hetkellä ovat kohtuuttoman suuria. Tulevaisuudessa kaikki sosiaali- ja terveyspalvelut tulevat viiden sote-alueen järjestettäväksi.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että perustoimeentulon laskenta ja maksatus siirretään Kelan tehtäväksi. Tämä uudistus vähentää kuntien menoja noin 80 miljoonaa euroa. Uudistus on merkittävä. Se parantaa asiakkaiden asemaa ja mahdollistaa sosiaalialan työntekijöiden keskittymisen nykyistä paremmin niin sanottuun vaativaan sosiaalityöhön.

Arvoisa puhemies! On myös kipeitä päätöksiä, ja voisi suoraan sanoa, että kaikista kipein päätös on lapsilisien leikkaus, mutta valitettavasti hallitusneuvottelut on käyty ja niistä on päätetty. Kaipaisin myös laajempaa tietoa siitä, miten nämä kaikki päätökset vaikuttavat erilaisiin perheisiin, lapsiperheisiin, on lapsiluku nyt yksi, kaksi, kolme, neljä tai viisi, ja myös sitten yksin asuviin ihmisiin sekä myös vanhuksiin.

On harmillista, että siinä vaiheessa, kun kehysneuvotteluita käydään, aina on kauhea kiire ja hoppu, ja sitten vasta valiokuntatyön yhteydessä saadaan tarkemmat tiedot näistä kehyspäätök-sien vaikutuksista kokonaisuudessa. Tietysti jonkun verran on haarukoitu esimerkiksi lapsilisien leikkauksia ja niiden vaikutuksia, mutta kun kehyspäätöksessä on monta muutakin asiaa, mitkä vaikuttavat lapsiperheisiin, niin yhtään semmoista kokonaisarviota ei ole vielä saatu käsittelyyn. Toivon mukaan jatkossa kehysneuvotteluihin on mahdollisuus käyttää enemmän aikaa ja tehdä sitä arviointia myös päätöksistä jo siinä samassa yhteydessä.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän päivän keskustelussa on vilahdellut kaksi eri kestävyysvajetta: ensinnäkin valtiontalouden epätasapainoon viittaava kestävyysvaje, johonka pyritään vastaamaan erilaisin sopeutustoimin, toisaalta kestävyysvaje, joka viittaa huoltosuhteen heikkenemiseen suurten ikäluokkien ikääntyessä. Tähän jälkimmäiseen kestävyysvajeeseen yritetään vastata ensisijaisesti rakenteellisin toimin, jotka tähtäävät työurien pidentämiseen. Nyt tässä puheenvuorossa keskityn kestävyysvajeeseen tässä jälkimmäisessä merkityksessä.

Arvoisa puhemies! Tähän kestävyysvajeeseen liittyvät pitkän aikavälin laskelmat sisältävät paljon epävarmuustekijöitä. Tämä on huomattu kestävyysvajeessa jo aikaisemminkin. Viitisentoista vuotta sitten me pelkäsimme työvoimapulaa, joka aiheutuisi siitä, että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Näin ei käynyt, vaan odotettua suurempi maahanmuutto ja suurten ikäluokkien eläköitymisen kanssa samoihin aikoihin osunut talouskriisi ovat johtaneet siihen, että työvoimapulaa ei koskaan tullut. Päinvastoin ainoastaan suurten ikäluokkien eläköitymisen ansiosta olemme välttäneet työttömyyskatastrofin.

Sen jälkeen me ryhdyimme pelkäämään eläkepommia. Vuosikausia puhuttiin siitä, kuinka rahamme eivät riitä eläkkeisiin. No, nyt viimeisimmät laskelmat kertovat muuta. Niiden muutosten jälkeen, joita parina seuraavana vuotena aiotaan tehdä eläkemaksuihin, meillä eläkkeet riittävät erinomaisesti.

Tällä hetkellä huoli kestävyysvajeesta keskittyykin ennen kaikkea siihen, riittävätkö hoivapalvelut saattamaan suuret ikäluokat kunnialla hautaan 20 vuoden kuluttua. Tiedetäänhän, että viimeiset 4—5 vuotta ihmisen elinkaaresta ovat yleensä ne, jotka tulevat hoivapalveluille kalliimmiksi.

Nämäkin laskelmat olettavat edelleen maailman pysyvän ennallaan, vaikka näin ei ole koskaan aikaisemminkaan käynyt. Ne olettavat, että väestömme on sama kuin mikä se on tänä päivänä, eivätkä huomioi sitä, että siirtolaisuus on määrällisesti lisääntymässä jatkuvasti. Ne eivät huomioi myöskään sitä, että robotisaatio tarkoittaa merkittäviä muutoksia nimenomaan hoiva-alalla jo seuraavan kymmenen vuoden kuluessa, eivätkä ne huomioi epävirallista työtä ja siinä mahdollisesti tapahtuvia muutoksia.

Arvoisa puhemies! Vaikka se pelko, joka kestävyysvajeeseen liittyy, on näiltä osin osoitettu vähintäänkin liioitelluksi, aika merkittävä osa hallituksen politiikkaa tähtää tähän uhkaan vastaamiseen, ja siihen pyritään ennen muuta työ-uria pidentämällä. Kun 2000 vuotta ihminen on pyrkinyt lyhentämään työaikaansa, nyt yhtäkkiä me olemme tilanteessa, jossa mikään ei tunnu riittävän. Tässäkin politiikka perustuu varsin ongelmalliseen matematiikkaan.

Työuria pidennetään kaikista mahdollisista kohdista, ensinnäkin tietenkin työuran alkupäästä, jossa opintoaikoja pyritään monin eri toimenpitein kiristämään, jotta opiskelijat siirtyisivät nopeammin työelämään. Tässä ajatellaan vanhanaikaisesti, että opiskelijat vain opiskelevat ja aloittavat työuransa vasta sen jälkeen, kun opinnot on suoritettu loppuun. Näinhän ei ole, vaan 60 prosenttia opiskelijoista opiskelee työnsä ohella, ja erityisesti ne opiskelijat, joidenka opinnot venyvät, usein venyttävät opintojaan nimenomaan sen takia, että he ovat jo osa työelämää, vaikka he eivät työuralaskelmissa näy.

Toisaalta työuria pidennetään keskeltä muun muassa työttömyysturvan vastikkeellisuutta lisäämällä. Tämä aiheuttaa lukuisia ongelmia. Viimeisen kymmenen vuoden aikaan tulottomien määrä yhteiskunnassa on yli tuplaantunut pitkälti niiden sanktioiden seurauksena, jotka on toteutettu vastikkeellisuuden yhteydessä. Toisaalta keskeltä työuria pidennetään perhe-etuuksista. Onnetonta on, että niin moni poliitikko tekee parhaansa syyllistääkseen pienten lasten kanssa kotona olevia äitejä yhteiskunnan vapaamatkustajiksi, vaikka pienten lasten kanssa tehtävä työ on ehkä tärkeintä ja raskainta, mitä tässä yhteiskunnassa kukaan koskaan tekee ja vaikka me tiedämme, että suomalaiset synnyttävät naiset itse asiassa ovat työuriltaan Euroopan huippua. He tekevät pitempää työuraa kuin ihmiset muissa Euroopan maissa tai suomalaiset miehet tai suomalaiset naiset, jotka eivät ole synnyttäneet. He siis kantavat kortensa kekoon monin eri tavoin.

Lisäksi työuria halutaan pidentää lopusta, mikä tarkoittaa käytännössä keskustelua eläkeiän nostosta. Myös tämä keskustelu on ongelmallinen, kuten me kaikki tiedämme. Tosiasiallinen eläköitymisikä nousee edelleen joka vuosi nopeammin kuin osasimme kymmenen vuotta sitten edes uneksia.

Tilanteessa, jossa työn tuottavuus on kasvanut monikymmenkertaiseksi reilussa sadassa vuodessa, ei meillä muka ole aikaa tehdä mitään muuta kuin työtä. Me emme selviä muuten kuin käyttämällä ajan pelkästään työn tekemiseen.

Arvoisa puhemies! On myös kolmas kestävyysvaje, ja se ei voi odottaa. On ilmastonmuutoksen aiheuttama kestävyysvaje, ja siihen meidän on kiireellisesti vastattava. Sen tieteellinen todistusarvo on tällä hetkellä huomattavasti suurempi kuin suurten ikäluokkien eläköitymisestä aiheutuvan huolen.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Osana tätä kehyspakettia hallitus päätti luopua jo aikaisemmin sovitusta turpeen veron korotuksesta, ja täytyy tunnustaa, että tämä päätös oli kyllä viisas, jos otetaan huomioon se, mitä viime vuosina on tapahtunut energiasektorilla. Olemme valitettavasti joutuneet tilanteeseen, että kivihiilen käyttö on kasvanut ennätyslukemiin, ja jos me aiomme jollakin tavalla pysäyttää tämän kivihiilen käytön kasvun, niin ainoa tapa on tehdä toimenpiteitä itse. Nimenomaan energiasektori on se, jossa ei voi mennä kyllä Euroopan unionin päätösten taakse, vaan nämä seuraukset, mistä me nytten kärsimme, johtuvat puhtaasti kotimaisista toimenpiteistä. Tästä pitää antaa siis kiitos hallitukselle.

Mutta samaan hengenvetoon joutuu toteamaan, että nykytilannettahan tämä ei yhtään paranna, vaan tässähän peruttiin vain niitä turpeen veron korotuksia, jotka olisivat tulleet ensi vuonna voimaan. Sen takia pahoin pelkään, että jos me tavoittelemme, niin kuin me yhdessä tavoittelemmekin, sitä, että meidän bioenergian käyttö, erityisesti metsähakkeen käyttö, nousee merkittävästi vuoteen 2020 mennessä, niin nykyisillä päätöksillä me emme pysty näihin tavoitteisiin. Yksikään uusi biovoimalaitos ei lähde nousemaan tähän maahan, jos emme saa jotenkin suuntaa muutettua voimakkaammin nykyisestä.

Arvoisa puhemies! Täällä keskustelussa käytiin läpi myös niitä tavallaan esteitä ja tulppia, joita on uusille investoinneille ja työpaikkojen syntymiselle, ja edustaja Sipilä muun muassa otti esille yhden, tämän lupapolitiikan, ja hieman ihmettelin, että se ei saanut oikein vastakaikua täällä salissa. Nimittäin se on yksi merkittävä asia, joka meidän pitäisi hoitaa, että me lupaisimme suomalaiselle elinkeinoelämälle, suomalaisille yrityksille, että meidän lupaprosessejamme nopeutetaan niin, että esimerkiksi viimeistään vuoden kuluessa siitä, kun lupahakemus pannaan, se tulee käsiteltyä. Sitähän ei aina voi taata, onko vastaus myönteinen vai kielteinen, mutta meidän pitää antaa tämmöinen lupaus suomalaiselle yritystoiminnalle.

Mikko Savola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jatkoksi tuohon aiemmin pitämääni puheeseen ja näihin seikkoihin, tähän kehyspäätökseen, liittyen täytyy yksi positiivinenkin asia sanoa, ja se on se, että maanpuolustus sai nyt olla rauhassa. Sinne ei juurikaan uusia leikkauksia tullut, mutta kun ottaa huomioon sen, mitä kaikkea tällä vaalikaudella on tapahtunut ja kuinka paljon Suomen maanpuolustuksesta on jo otettu, suhteellisesti enemmän kuin miltään muulta hallinnonalalta, niin näin pitikin tapahtua eli rauhassa sen piti olla.

On otettu materiaalista, on otettu henkilöstöstä, toiminnasta, varuskuntaverkkoa on supistettu. Ne ovat olleet aika kovia päätöksiä, ja sen vuoksi kyllä nyt pitääkin katsoa rohkeasti eteenpäin, että päästään tasapainoon siinä, että meillä on rahoituksessa, Puolustusvoimien budjetissa, kolmasosa laittaa materiaalihankintoihin, yksi kolmasosa henkilöstöön ja yksi kolmasosa sitten tähän itse toimintaan. Se, että me pystymme meidän kertausharjoitusmäärän, alusvuorokaudet, maastovuorokaudet, lentotunnit ja niin edelleen palauttamaan sille oikealle tasolle ensi vuonna, tarkoittaa myös sitä, että määrärahan on oltava näissä kohdillaan.

Nythän keskustellaan voimakkaasti siitä myös, minkälaiset puolustusvoimat Suomella jatkossa tulee olemaan, mitkä ovat meidän strategiset linjaukset sen suhteen, meidän puolustuksen niin sanotut kulmakivet. Olisikin ollut hullunkurista, jos tässä vaiheessa oltaisiin lähdetty leikkaamaan, kun kaikki merkit viittaavat siihen, että seuraavissa hallitusneuvotteluissa keskustellaan, kuinka paljon puolustusmäärärahoja tulee korottaa. Haluan vain sen sanoa, että turvallisuus on se ykkösasia. Jos meillä ei ole niin sisäinen kuin ulkoinenkin turvallisuus kunnossa, niin ei meillä tarvita tässä maassa sen jälkeen muitakaan asioita, ja se on hyvä, että näistä asioista pidetään nyt yhdessä kiinni.

Vesa-Matti Saarakkala /ps:

Arvoisa herra puhemies! En olisi uskonut, että näen tällä hallituskaudella päivän, jona hallitus esittää kehitysapuun leikkausta. Hieno ja rohkea sekä ennen kaikkea oikeudenmukainen päätös ja teko Suomea ja suomalaisia kohtaan. Tämä on sitä vastuunkantoa, jota perussuomalaiset ovat kaikesta meihin kohdistuneesta parjaamisesta, kauhistelusta ja moralisoinnista huolimatta jaksaneet tinkimättömästi peräänkuuluttaa ja edustaa, ja nyt linjaamme on alettu myötäillä.

Moni sanoisi, että tästähän puuttuvat enää pahoittelut ja anteeksipyyntö perussuomalaisilta, mutta kyllä ainakin allekirjoittaneelle riittää myös se, että hallituspuolueiden edustajat tunnustavat olleensa väärässä ja myöntävät perussuomalaisten periaatteet kestävämmiksi kuin omat aiemmat periaatteensa. Erityisesti kristillisdemokraatit ja vihreät ovat kääntäneet vihdoin katseensa melkein 180 astetta etelästä kohti pohjoista. Aikansa kutakin siis. Tästä on hyvä jatkaa. Seuraavaksi voitaisiin linjata maahanmuuttopolitiikkaa perussuomalaisin opein, mutta ei nyt innostuta liikaa. Kaikki aikanaan.

Mutta jottei mene aivan kehumiseksi, täytyy hallitukselle, joka on päättänyt kurittaa suomalaisia lapsia ja lapsiperheitä leikkaamalla lapsilisiä, korottamalla kiinteistöveroa ja pienentämällä asuntolainan korkojen verovähennystä, antaa näin pääsiäisen alla myös vitsaa. Kepponen, jonka hallitus oveluudessaan teki, oli ruma temppu ja väärä viesti erityisesti parhaassa hedelmällisyysiässä oleville nuorille aikuisille. Jos hallitus lähettää viestin, että se edellä luettelemallani tavalla haluaa säästää lasten kustannuksella ja samaan aikaan jättää toisaalta sijoitusasuntojen asuntolainan korkojen verovähennykseen koskematta, niin kyllä tästä on oikeudenmukaisuus kaukana. On vaarana, että nuorten mielissä lapset muuttuvat taloudelliseksi riskiksi eivätkä lahjoiksi, joiden hankkimiseen ja saamiseen yhteiskunta kannustaisi.

Maahanmuutosta ei ole väestörakenteen tulevaisuuden haasteiden ratkaisijaksi vaan päinvastoin. Mutta Suomessa tuntuukin olevan tärkeämpää järjestää lapsia samaa sukupuolta oleville pareille kuin synnyttää heitä. Tilanne on irvokas. Rikkaat ja hyvätuloiset saavat tulonhankkimiskustannusten nimissä jatkaa rikastumistaan sijoitusasunnoillaan, ja sen sijaan tavalliset suomalaiset pannaan maksajiksi. Eivätkö kaikki suomalaiset olekaan samanarvoisia? Tässä jos missä on peräänkuulutettava viime aikoina niin monenlaisia ilmenemismuotoja saaneen tasa-arvon perään.

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on tainnut viedä taas muuta porukkaa kuin kuoriämpäriä. On vaikea lähteä ratkaisemaan taloudellisia haasteita, kun näin perustavaa laatua olevien arvojen osalta ollaan jo aivan hakoteillä. Jos talous halutaan saattaa kovalle pohjalle, ainoa kestävä ratkaisu on omaan valuuttaan palaaminen ja itsenäinen rahapolitiikka europakkopaidan sijaan. Jos tätä ei uskalleta tehdä, näyttää edessä olevan sisäinen devalvaatio ja hidas mutta varma näivettyminen.

Arvoisa puhemies! Lopuksi esitän hallitukselle toiveen ja vetoan kaikkiin hallituspuolueiden kansanedustajiin: Antakaa meidän suomalaisten syödä edes suomalaista lihaa ja leipää ja huuhdella kiinteä ravinto kurkuistamme alas suomalaisella maidolla. Peruuttakaa heikennykset, joita esitätte maataloustuottajille, välittömästi.

Anna Kontula /vas:

Arvoisa puhemies! Kehystä on tänään paljon perusteltu sillä, että olisi vastuutonta jättää velat lasten maksettaviksi tulevaisuudessa. Tästä me varmaankin kaikki olemme yhtä mieltä. Vielä vastuuttomampaa kuitenkin on laittaa lapset maksumiehiksi tänään, kuten hallitus on nyt päättänyt tehdä. Kysymys ei ole vain lapsilisästä, vaan kysymys on useiden eri päätösten kasautuvasta vaikutuksesta.

Koska valtiontalouden epätasapaino pitkälti palautuu viime nousukaudella tehtyihin veron-alennuksiin, erityisesti hyvätuloisten veronalennuksiin, olisi ollut kohtuullista paikata tilanne veronkorotuksin, erityisesti hyvätuloisten veronkorotuksin. Jos noususuhdanteessa leikataan tuloja ja laskusuhdanteessa taas menoja, tien päässä on yövartijavaltio, jota toivoakseni kukaan meistä ei halua.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsenenä olen huolissani meidän teiden rapautuvasta kunnosta. On harmi, että esimerkiksi Uudenmaan alueelle ei saada edes pieniä määrärahoja, joilla voitaisiin liikennettä sujuvoittaa ja myös lisätä asuntorakentamista. Ihmiset kokevat kohtuuttomaksi, että 30 kilometrin matkaan kuluu tunti, mahdollisesti puolitoista tuntia ja monissa liikenneristeyksissä, -ympyröissä joutuu odottelemaan toivottoman pitkään, kun kerta kaikkiaan liikenneväylät eivät vedä sitä liikennemäärää, joka niihin on tulossa.

Haluaisin vielä puhua tästä lapsiperheitten tilanteesta. On varmasti äärettömän tärkeätä, että saadaan tarkat selvitykset näistä kehyspäätöksen vaikutuksista lapsiperheisiin, ja on tietysti niin, että jos vaikutukset ovat kohtuuttoman kovia, niin uskon, että hallituksella on mahdollisuus myös sitten miettiä asioita uudestaan ja tarvittaessa myös korjata päätöksiään. Ainakin toivon, että siihen olisi valmiuksia.

Tiedetään, että aika on ankaraa ja kovaa ja nuoret eivät saa työpaikkaa. Onneksi nyt hallituksen kehysesityksen myötä kumminkin turvataan heille opiskelupaikka. Nuorten yhteiskuntatakuu on hyvä hanke, ja toivoisin, että Suomen yrittäjät tarttuisivat siihen mahdollisuuteen, että he palkkaisivat nuoria työttömiä enemmän työharjoitteluun tai varsinaiseen työhön ja kantaisivat sillä lailla oman vastuunsa ja oman kortensa tähän kekoon, jotta saadaan nuorille parempi, valoisampi tulevaisuus.

Keskustelu päättyi.