Täysistunnon pöytäkirja 38/2004 vp

PTK 38/2004 vp

38. TIISTAINA 13. HUHTIKUUTA 2004 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta

 

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on useissa eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota omaishoidon kehittämiseen ja edellyttänyt toimenpiteitä omaishoitajien aseman parantamiseksi. Valtiovarainvaliokunta otti asiaan kantaa lausunnossaan viimeksi viime kesäkuussa ja piti tärkeänä hallitusohjelmaan kirjattuja tavoitteita ja toimenpiteitä, ja samalla valiokunta korosti, että omaishoitoa koskevat selvitykset on laadittava ripeästi ja että pahimpiin epäkohtiin on puututtava mahdollisimman pian.

Kaikki me tiedämme, että omaishoitajien työ on vaativaa ja raskasta. On tärkeää, että omaishoitajalla on ajoittain mahdollisuus vapautua sitovasta hoitotyöstä. Siksi on kehitettävä edellytyksiä, jotta lakisääteiset vapaapäivät voisivat toteutua myös käytännössä. Hallitus pitää kiireellisimpinä niitä omaishoidon kehittämistoimia, joilla voidaan edistää omaishoitajien jaksamista. Palvelujen hinta ei saa muodostua esteeksi vapaapäivien käyttämiselle, ja tällä hetkellä ongelmia aiheuttavat paitsi juuri tuo mainittu hinta myöskin sopivien sijaishoitopalvelujen riittävyys, palvelujen laitospainotteisuus sekä monet muutkin asiat, mutta myöskään tämä esitetty asiakasmaksujen kohtuullistaminen tai yhdenmukaistaminen ei ratkaise todellakaan kaikkia ongelmia, mutta se on toimenpide, joka voidaan toteuttaa kiireellisesti. Hallituksen esityksen tavoitteena on parantaa juuri tätä mahdollisuutta pitää nämä lakisääteiset vapaapäivät ja tällä tavalla tukea omaishoitajien jaksamista. Lisäksi maksujen sääntely yhdenmukaistaisi kuntien käytäntöjä ja saattaisi omaishoitajat ja heidän hoidettavansa yhdenvertaiseen asemaan asuinpaikasta riippumatta.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annettuun lakiin ehdotetaan säännöstä, jolla rajoitetaan kunnan mahdollisuutta periä maksuja niistä palveluista, joita se järjestää omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi. Maksun enimmäismäärä vuorokautta kohden olisi 9 euroa hoitopäivältä, eikä se kerryttäisi maksukattoa. Nyt kunnilla on vapaus päättää itse, missä määrin hoidettavilta peritään maksuja omaishoidon tuesta ja siihen kuuluvista palveluista. Valmistelun alkuvaiheessa oli esillä 6 euron suuruinen vuorokausimaksu, joka sai kannatusta asiakasjärjestöjen taholta. Kuntatalouden näkökulmasta edullisin esillä olleista vaihtoehdoista olisi ollut 12 euron vuorokausimaksu, ja tämä esitetty 9 euron vuorokausimaksu on mielestäni kyllä ihan hyvä kompromissi. Hyvä on muistaa sekin, että omaishoidon tuoma hyöty kunnallistaloudelle on huomattava. Se on erittäin huomattava siitä aiheutuviin kuluihin verrattuna, inhimillisestä merkityksestä nyt puhumattakaan. Maksujärjestelmän kokonaisuudistuksen tarpeeseen on kiinnitetty huomiota useissa yhteyksissä, ja sosiaali- ja terveysministeriö onkin asettanut toimikunnan selvittämään sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikan ja maksujärjestelmän uudistamistarpeita.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon kehittämisestä käydään keskustelua myös naapurimaassamme Ruotsissa. Ruotsin eduskunnan sosiaalivaliokunta on edellyttänyt, että hallitus pikaisesti selvittää, mihin toimenpiteisiin omaishoidon osalta tulisi ryhtyä. Väestön ikääntyessä omaishoito on yhä tärkeämpi hoitomuoto niin taloudellisesti kuin myös inhimilliseltä kannalta katsoen. Jo tällä hetkellä Suomessa on noin 300 000 omaishoitajaa ja heistä omaishoidon tuen piirissä on 26 000 henkilöä. Meillä Suomessa ministeriössämme hallitusohjelman mukaisesti valmistellaan laaja-alaisempia toimenpiteitä omaishoitajien aseman parantamiseksi ja tuen kehittämiseksi. Tätä tarkoitusta varten viime syksynä ministeriö asetti yhden henkilön selvitysryhmän, ja tämän henkilön tehtävänä oli arvioida omaishoidon keskeiset ongelmat ja tehdä lainsäädäntöön muutosesityksiä, valtakunnallisia kehittämistoimenpiteitä ja tavoitteita. Tämä selvityshenkilöhän jätti tässä hiljattain nämä ehdotuksensa, ja ne ovat parhaillaan nyt laajalla lausuntokierroksella toukokuun puoliväliin saakka. Kun saamme nämä lausunnot, niin sitten ministeriössä teemme niistä yhteenvedon ja katsomme sitten näitä kehittämistoimia siltä pohjalta.

Omaishoidon tuen uudistaminen voidaan kiteyttää kolmeen asiaan: omaishoitajien tukemiseen nykyistä paremmin, omaishoitajien palkkioiden nostamiseen ja hoidettavien palvelujen järjestämiseen nykyistä kattavammin. Selvityshenkilön ehdottama uudistuspaketti on mielestäni ihan hyvä lähtökohta jatkokehittelylle. Nyt meillä on olemassa laaja ja perusteellinen selvitys omaishoidon kehittämiseksi ja arvio myöskin tämän uudistuksen kustannusvaikutuksista. Tämän paketin pohjalta on kyllä hyvä käynnistää neuvottelut uudistuksesta ja myöskin rahoituksesta. Kyse on todella laajasta kokonaisuudesta, joka ajoittuisi useille vuosille.

Tässä yhteydessä haluan muistuttaa meillä kolmannen sektorin roolista omaishoidossa. Meillähän on erittäin monta kolmannen sektorin järjestöä aktiivisesti mukana omaishoitotyössä, meillä on lukematon määrä vapaaehtoisia, jotka ovat mukana tässä työssä. Raha-automaattiyhdistys on ottanut tämän omaishoidon myöskin painopistealueeksi, ja tänä vuonna on jo liki 8 miljoonaa euroa suunnattu Raha-automaattiyhdistyksen kautta nimenomaan tähän omaishoidon kehittämiseen. Tässä yhteydessä sanonkin, että myöskin meillä on Sosiaalialan kehittämishankkeen hankerahoitusta mahdollista saada omaishoidon hankkeisiin. Kehotankin nyt kuntia katsomaan hyviä omaishoidon hankkeita, jotta voimme rahoittaa niitä tästä hankerahoituksesta. Nämä ovat sellaista, joka tuo kyllä kunnan kassaan sitten myöskin suoraan rahaa, kun saamme vapaaehtoistyötä, kolmannen sektorin järjestöt ja sitten meidän kuntiemme työntekijät kaikki yhdessä tähän omaishoitoon omaisten rinnalle tukemaan ja kehittämään. Tämä on tulevaisuutta. Tämä on sellainen hoitomuoto, jota varmasti me kaikki kenties jossakin elämämme varrella voimme olla mukana toteuttamassa. Meidän kannattaa parantaa omaishoitajien asemaa ja meidän kannattaa lisätä omaishoitoon kohdennettuja voimavaroja. Näin me vastaamme myöskin ikäihmisten toiveisiin saada asua kotona mahdollisimman pitkään, ja samalla me pystymme tällä tavoin hallitsemaan tilannetta myöskin taloudellisesti tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Koska tulevaisuudessa, kuten sanottu, jokainen meistä voi olla omaishoitaja, me joudumme kiinnittämään aivan uudella tavalla huomiota työelämän ja omaishoidon yhteensovittamiseen. Väestön ikääntyessä ja huoltosuhteen heiketessä yhä useammat henkilöt voivat myös hoitaa omia vanhempiaan. Lopuksi tässä yhteydessä haluan kiinnittää huomiota vielä tämän selvityshenkilön Elli Aaltosen selvityksen yhteen osaan, missä hän esittää, että työelämästä olisi mahdollisuus tarvittaessa, halutessa, olla kuukauden poissa jokaisen, joka haluaa oman lapsensa tai omien vanhempiensa saattohoitovaiheessa olla poismenevän omaisensa tukena ja halutessaan tämän toteuttaa. Minusta tässä on sellaista uutta inhimillistä otetta meille poliitikoille mietittäväksi, olisiko tällä yhteiskunnalla jo nyt mahdollisuus ajatella tällaista, että tämän kovan markkinatalouden maailmassa jokaisella olisi mahdollisuus tässä saattohoitovaiheessa olla läheisensä rinnalla silloin, kun sitä haluaa ja sen kipeästi tällaiseksi asiaksi kokee. Minusta näitä kaikkia asioita meidän tulee täällä vakavasti pohtia, keskustella ja sitten eri päätöspöydissä olla valmiita näitä asioita tukemaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomessa on arviolta noin 300 000 omaishoitajaa ja heistä noin 60 000 hoitaa laitoskuntoista läheistään, vanhusta, vammaista, psyykkisesti tai fyysisesti sairasta omaistaan tai läheistään, eli valtava voimavara niin inhimillisesti kuin kansantaloudellisestikin, kuten ministeri Hyssälä tuossa äsken puheenvuorossaan totesi. Nämä henkilöt todellakin hoitavat toista ihmistä seitsemän päivää viikossa, 24 tuntia päivässä.

Omaishoitoon liittyy kuitenkin hurjan paljon haasteita ja kehittämistarpeita. Yksi haaste on juuri nämä tukimuodot. Suomessa, kuten sanoin, on noin 300 000 omaishoitajaa, mutta heistä vain noin hieman yli 26 000 saa kunnallista omaishoidon tukea. Omaishoidon tuki annetaan yleisimmin palkkiona, jonka suuruus vaihtelee 30 eurosta 1 260 euroon, koska jokainen kuntahan voi itse määritellä nämä palkkiot. Ainoastaan alin palkkion määrä on etukäteen päätetty. Keskimääräinen omaishoitajan palkkio on 287 euroa kuukaudessa, ja kun ajattelette sitä tuntipalkaksi, todellakin 24 tuntia päivässä, 7 päivää viikossa, niin ei se kovin hääppöinen ole.

Tähän liittyy vielä sellainen hankaluus tai ongelma, että tuen saannin perusteet ovat hyvin erilaisia eri kunnissa. Valitettavasti meillä on käytössä eri kunnissa erilaisia arviointiasteikkoja ja siitä syystä hoitajat ja hoidettavat ovat hyvin eriarvoisessa asemassa riippuen tosiaan kunnasta. Määrittelyperusteenahan näissä asteikoissa ja kriteereissä on hoidon sitovuus ja vaativuus, mutta millä perusteella sanotaan, että tämä on vaativampaa kuin tämän henkilön hoito. Tietysti niissä voi olla jotain lääketieteellisiä perusteita, mutta hoivan tarve on kuitenkin aina aika lailla yksilöllinen.

Entistä enemmän omaishoitajat tutkimustenkin mukaan toivovat muutakin kuin rahaa: he toivovat apua kotiin. Kotiapu ja ateriapalvelu onkin monissa kunnissa aika käytetty tukimuoto. Toinen aika iso asia, mihin ministeri Hyssäläkin viittasi, on omaishoitajien hyvinvointi ja jaksaminen. Jokainen meistä ymmärtää, että kun se tilanne kohtaa, että omaishoito alkaa, siinä usein painaa suuri huoli omasta läheisestä, omaisesta, joka on sairastunut, vastuu hänen hyvinvoinnistaan ja uudet roolit ja vaatimukset, jos esimerkiksi aviopuolisona yhtäkkiä tällaisen tilanteen kohtaa.

Kun ajattelee, minkälaista osaamista tulee henkilöllä olla, joka toista, sairasta ihmistä hoitaa, niin kyllä aikamoiset vaatimukset on, jos ajattelee, että sairaanhoitaja käy koulutusta 3,5 vuotta ja omaishoitajan pitäisi yhtäkkiä osata samoja taitoja. Myöskin omaishoitajaa kohtaavat usein taloudelliset ongelmat, jos henkilö, joka on sairastunut, on perheen eräällä lailla elättäjä.

No, mikä avuksi? Totta kai taloudellinen puoli on erittäin hyvä asia, että siitä huolehditaan, mutta tärkeää on huolehtia myös niistä palautumisjaksoista, siitä jaksamisesta. Joskus on hyväksi omaishoitajille päästä sen hoidettavan kanssa samaankin paikkaan, vaikka ei itse osallistuisikaan hoitoon. Olen kuullut, että sairaat henkilöt toivovatkin, että se oma vaimo olisi joskus mukana muutenkin kuin vain hoitamassa. Apua kotiin ja sijaishoitoa tarvitaan, vertaistukea, keskusteluapua, kuntoutusta, koulutusta ja ennen kaikkea sitä, että omaishoidon tuen piiriin päästään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Tarvitaan myös apuvälineitä, tukikeskustoimintaa, yhteistyötä oppilaitosten kanssa, koska myös opiskelijat voivat olla hyvä voimavara omaishoitoon.

Omaishoitajien terveydenhuoltoa tulee kehittää ja, aivan kuten ministeri äsken totesi, yhteistyötä järjestöjen, yhdistysten kanssa ja ennen kaikkea sitä lakisääteisen vapaan todellista mahdollisuutta. Monesti olen kuullut kerrottavan, että henkilöllä, omaishoitajalla, on lakisääteinen vapaa, mutta hänellä ei välttämättä ole varaa sitä ostaa, jos kunta ottaa siitä sijaishoidosta niin paljon rahaa, että menee koko kuukauden tienesti siihen.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmassa on kiinnitetty huomiota omaishoidon kehittämiseen, joka on erinomainen asia. Maaliskuun lopussa julkaistiin selvityshenkilö Elli Aaltosen ehdotukset omaishoidon uudistamiseksi valtakunnassamme. Ehdotuksissa esitetään muun muassa korotettavan omaishoitajien rahallista palkkiota. Keskimääräistä omaishoitajan palkkiota eli sitä 287:ää euroa kuukaudessa esitetään nostettavaksi 510 euroon. Lisäksi esitetään, että palkkiot jaettaisiin kolmeen luokkaan. Lisäksi selvityshenkilö Aaltonen esittää muita lainsäädännöllisiä muutoksia sekä toimenpiteitä käynnistettäväksi sosiaali- ja terveysministeriössä, Kansaneläkelaitoksessa, Kuntaliitossa, kunnissa, Stakesissa, työnantaja- ja palkansaajajärjestöissä, Raha-automaattiyhdistyksessä, sosiaali- ja terveysalan järjestöissä sekä sosiaalialan ja terveysalan kehittämishankkeissa.

Selvityshenkilön esitys omaishoidon tuen palkkioiden rahoitusvastuun asteittaisesta siirtymisestä valtiolle vuosina 2007—2009 mahdollistaisi kunnille omaishoidon palveluiden ja tuen lisäämisen. Kunnilla säilyy edelleen omaishoidon tuen kokonaisvastuu, kuten tiedotus, ohjaus, arviointi, päätöksenteko, palvelujen ja tuen antaminen ja järjestäminen ja kehittäminen, yhteistyö muiden palvelujen tuottajien kanssa ja seuranta.

Arvoisa herra puhemies! Tänään meillä on lähetekeskustelussa lakiesitys, jolla edistetään nimenomaan omaishoitajien taloudellisia mahdollisuuksia lakisääteisen vapaapäivän pitämiseen. Ehdotuksen mukaan sijaispalveluista voidaan periä enintään 9 euron maksu vuorokaudessa. Kannatan tätä esitystä oikein mielelläni. Tietysti olen huolissani niiden omaishoitajien puolesta, jotka eivät ole virallisesti tuen piirissä. Silloin he eivät voi tätä lakia hyödyntää.

Toivonkin, että pikaisesti käynnistetään omaishoidon tukimuotojen kehittäminen kokonaisuudessaan koskemaan myös niitä, jotka hoitavat omaistaan, mutta jotka eivät ole päässeet kuntien omaishoidon piiriin.

Lauri  Kähkönen  /sd :

Arvoisa puhemies! Huolenpitoa tarvitsevien suomalaisten lukumäärä kasvaa erittäin jyrkästi lähitulevaisuudessa, ja sitä kautta tietysti omaishoidon tarve kasvaa. Niin kuin on todettu kahdessa puheenvuorossa, omaishoitajien asemaan suunnitellaan mittavaa parannusta. Yksi askel tällä tiellä on tänään käsiteltävän lakiesityksen sisältö, joka parantaa omaishoitajien taloudellisia mahdollisuuksia lakisääteisten vapaapäivien viettoon ja sitä kautta antaa omaishoitajille virkistystä. Kaiken kaikkiaan omaishoitajien jaksamiseen jatkossa on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Niin kuin on todettu, hallitusohjelmassa luvataan omaishoitajien asemaan parannusta.

Täällä on viitattu selvityshenkilö Elli Aaltosen selvitystyöhön ja siinä oleviin asioihin. Totean myös yhden keskeisen esityksen Aaltosen selvityksessä. Se on tämä, että lakiin laitettaisiin omaishoidon tukeen edellyttävät kriteerit ja tätä kautta pystyttäisiin myös tavallaan yhtäläistämään tätä käytäntöä eri kunnissa. En käy toistamaan näitä selvityksen muita erittäin tärkeitä kohtia, osa niistä on täällä jo käyty läpi. Toivon, että vuodesta 2006 lähtien tosiaan — ja uskon, että tämä selvitys antaa eväitä siihen — paranee omaishoitajien asema niin taloudellisesti kuin myös jaksamiseen liittyvissä asioissa. Tämä lakiesitys omalta osaltaan parantaa omaishoitajien jaksamista, ja siinä mielessä tervehdin sitä tyydytyksellä.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Pimeässä räntäsateessa / rämmimme parturiin / lapsi ja minä. / Katu on liukas ja loskainen, / kipu jurmii selkääni / hidastan askeleitani, / aikaa riittämiin. / — Mummo, / sinä olet ainoa ihminen / koko maailmassa, / joka osaa kävellä / samaa tahtia kuin minä." Näin kirjoitti Raija Tukio, ja mielestäni tämä runo sopii hyvin ajatuksiltaan tähän hallituksen esitykseen, kun vihdoinkin aletaan korjata omaishoitajien asemaa tasa-arvoisemmaksi — pienin askelin, mutta siitä se lähtee.

Arvoisa puhemies! Seuraavien vuosikymmenien aikana ikäihmisten määrä maapallolla kasvaa 600 miljoonasta 2 miljardiin. Tämä osoittaa sen, että ihmiset elävät yhä kauemmin. Tästä sinänsä erittäin positiivisesta asiasta seuraa myös monia kysymyksiä. Suomi pääsee ensimmäisten joukossa ratkomaan näitä suurten ikäluokkien vanhenemiseen liittyviä kysymyksiä. Maassamme on edelleen eniten ihmisiä syntynyt 40-luvun loppupuolella. Muiden maiden suuret ikäluokat ovat syntyneet vasta 60-luvulla tai vieläkin myöhemmin.

Väestön ikääntyminen vaikuttaa koko yhteiskuntaamme ja sen rakenteisiin. Ikääntyneen väestön osuuden ja määrän kasvaessa on entistä tärkeämpää, että peruspalvelut toimivat kunnolla. Lähes 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä ikäihmisistä asuu tällä hetkellä omassa kodissaan ja käyttää yleisiä palveluja. Toimivat palvelut edellyttävät kuntien ja viranomaisten asiakaslähtöistä asennetta. Myös hallitusohjelmassa on mukana vanhusten palveluissa olevien puutteiden korjaaminen sekä sosiaalityön aseman ja kehittämisen turvaaminen. Nykyisin monet työelämässä olevat joutuvat tasapainoilemaan vanhempiensa hoidon ja päivittäisten työtehtäviensä välimaastossa. Pienten lasten osalta Suomessa on vanhemmilla jo vuosia ollut työsopimuslakiin perustuva oikeus jäädä määräajaksi kotiin järjestämään sairastuneen lapsensa hoito työsuhteen katkeamatta. Vastaavanlainen menettely, kuten myös lyhennetty työpäivä pitempiaikaisesti, voisi mahdollisesti toimia myös vanhusten hoidon osalta.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelmassa luvataan parantaa omaishoitajien asemaa. Hallitusohjelma lähtee siitä, että omaishoitoa kehitetään osana palvelujärjestelmää. Erityisesti selvityksen kohteeksi otettiin omaishoidon tuen perusteet ja määrä sekä omaishoitajien vapaajärjestelyt. Sosiaali- ja terveysministeriö asetti selvityshenkilön laatimaan ehdotukset toimenpiteistä, joilla omaishoitoa ja omaishoitajien asemaa voidaan kehittää lainsäädännöllisesti ja osana kunnallisen palvelujärjestelmän kokonaisuutta. Selvitys on laaja ja monipuolinen omaishoidon kehittämispaketti, jonka toteuttaminen ajoittuu useille vuosille.

Pienempänä ja nopeammalla aikataululla toteuttavana uudistuksena ministeriössä on nyt valmisteltu muutosta omaishoidon maksuihin. Tällä esityksellä, joka meillä nyt on, rajoitetaan kuntien oikeutta periä maksuja omaishoitajien lakisääteisen vapaan ajaksi järjestetyistä sijaishoitopalveluista. Muutos pyritään toteuttamaan mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta se ei aiheuttaisi lisää tulkintaongelmia nykyiselläänkin hyvin monimutkaiseen asiakasmaksujärjestelmään. Maksu peritään hoidettavalta, eivätkä hänen tulonsa vaikuta sen suuruuteen. Kyseessä on enimmäismäärältään kiinteä vuorokausikohtainen tasamaksu.

Vanhusten tarvitseman hoidon parantamiseksi yleensä onkin selvennettävä avo- ja laitoshoidon maksuja ja rahoitusta siten, että palvelukokonaisuus tukee omatoimisuutta. Tähän samaan liittyy myös pyrkimys yhtenäiseen maksukattoon. Selvitystyössä tavoitteena oli saada aikaan uudistuksia, joiden myötä ihmisillä olisi samanlaiset mahdollisuudet omaishoitoon asuinpaikasta riippumatta. Tällä hetkellä monessa kunnassa tuki annetaan vain rahana. Sen rinnalle tulee kehittää myös palveluita ja omaishoitajien jaksamisen tukea.

Omaishoidon tuki kuuluu niihin sosiaalipalveluihin, joiden järjestämisestä kunnan on huolehdittava sosiaalihuoltolain mukaan. Omaishoidon tuen saantiin ja määrään vaikuttavat hoitajan työn sitovuus ja vaativuus sekä kunnan käytettävissä olevat määrärahat. Enemmistö hoidettavista on yli 65-vuotiaita, mutta työikäisiäkin on neljännes ja alle 18-vuotiaitakin 13 prosenttia. Omaishoidon tuki ei siis ainoastaan koske vanhusten omaishoitajia. Lisäksi esimerkiksi sairaan lapsen hoitoon osallistuvalle vanhemmalle voidaan maksaa muun muassa ansionmenetyksen korvaamiseksi erityishoitorahaa. Erityishoitoraha on tarkoitettu kuitenkin korvaamaan vain lyhytaikaista ansionmenetystä.

Arvoisa puhemies! Omaishoitajille on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä vapaata hoitotyöstä. Tällä hetkellä oikeus on kahteen vapaapäivään kuukaudessa. Osa omaishoitajista ei kuitenkaan eri syistä ole vapaapäiviä pitänyt. Vapaasta ei usein ole sovittu siksi, että sijaishoitoa ei ole voitu järjestää tai omaishoitaja ei ole halunnut jättää hoidettavaansa muiden hoitoon. Joskus syynä on ollut se, että kunta ei ole pystynyt tarjoamaan muuta korvaavaa hoitoa kuin laitoshoitoa loman ajaksi.

Joissakin tapauksissa sijaishoidon maksullisuus voi vaikuttaa kielteisesti vapaapäivien pitämiseen. Palvelujen korkea hinta ei saakaan muodostua esteeksi vapaapäivien käyttämiseen eikä riittävien tukipalveluiden saatavuuteen, kuten ministeri Hyssäläkin esittelypuheenvuorossaan totesi. Onkin hyvä, että omaishoitajien lakisääteisten vapaapäivien ajaksi järjestettävän tilapäishoidon kustannuskatto määritellään lailla. Myös hyvin toimivat lyhytaikaispaikat esimerkiksi palvelutaloissa mahdollistavat omaishoitajille hetken lepoa ja lomaa sitovasta hoitotyöstä.

Esimerkiksi Joroisissa omaishoidontukiasioita hoidetaan sekä sosiaalilautakunnan että terveyslautakunnan kautta. Sosiaalitoimi hoitaa vammaisten ja lasten omaishoidon tuen ja terveystoimi vanhusten omaishoidon tuen. Vuoden 2004 alusta yhteistyötä näiden lautakuntien välillä tiivistettiin siten, että tuen myöntämiskriteerit ovat yhteneväiset ja ne on hyväksytty samansisältöisinä molemmissa lautakunnissa. Myös tuen myöntämisestä päätetään tiimissä, johon kuuluvat johtava hoitaja, kotihoidon sairaanhoitaja, avopalvelun ohjaaja ja sosiaalityöntekijä. Vanhusten osalta päätöksen allekirjoittaa johtava hoitaja ja lasten ja vammaisten osalta sosiaalityöntekijä. Määrärahat ovat erikseen lautakuntien budjeteissa. Vapaapäivien osalta ei ole päästy ainakaan sosiaalitoimen osalta tavoitteeseen. Ensisijaisesti Joroisissa tarjotaan hoidettavalle paikkaa kehitysvammaisten ryhmäkodilta, vanhuksille ryhmäkodista ja viimesijaisena vaihtoehtona vuodeosastolta. Vuoden 2004 alusta on ollut nyt käytössä myös palveluseteli, jolla omaishoitaja voi ostaa palvelua yksityiseltä palvelun tuottajalta.

Enonkosken, Kerimäen ja Punkaharjun alueille kaavaillaan uudenlaista omaishoitolomittajaa. Savonrannan kunnassa on jo vastaavanlainen projekti käynnissä. Projekti rahoitetaan Ray:n varoilla, ja sen on määrä käynnistyä tässä kuussa. Palkattava henkilö tulee olemaan hoitotyön ammattilainen ja tekee pienimuotoista lomitusta omaishoitajille.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuen laajuus on pysynyt melko samanlaisena kahdeksan vuoden ajan, vaikka omaishoidolla on huomattava merkitys laitoshoidon korvaajana ja täydentäjänä. Ilman omaishoitajaa arviolta 11 000 henkilöä enemmän koko maassa olisi ollut laitoshoidossa esimerkiksi vuonna 2002. Jos otetaan lukuun kaikki edes jonkin verran omaisiaan hoitavat suomalaiset, on heitä tänä päivänä noin 300 000. Omaishoidon tuen piirissä on heistä noin 26 000.

Ikääntyneelle ihmiselle on annettava tilaisuus asua mahdollisimman pitkään kotonaan tutussa ympäristössä. Hoidon ja asumisen oikealla porrastuksella ja katkeamattomalla hoidon ketjulla voidaan niukat määrärahat käyttää tehokkaimmin. Juuri omaishoidon tukeminen ajaa tätä ajatusta.

Arvoisa puhemies! Kaikista hienoista apuvälineistä ja parannusehdotuksista huolimatta moni kotonaan asuva ikäihminen kokee olonsa niin henkisesti kuin fyysisestikin aikaisempaa turvattomammaksi. Syitä on monia. Yhteiskunnan on puututtava tilanteeseen nopeasti ja taattava kaikkialla maassa ihmiselle turvallinen asuinympäristö. Tällöin on myös tekniikan kehittymistä hyödynnettävä nykyistä tehokkaammin. Myös esteettömyys täytyisi valita johtavaksi periaatteeksi asuinympäristöjä ja asuntoja suunniteltaessa. Ikääntyminen ei automaattisesti merkitse huonokuntoisuutta, mutta pitkällä tähtäimellä on varmistettava turvallinen ja pitkäkestoinen asumisympäristö.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten valtionosuuksiin ja -avustuksiin tulee vaalikaudella lisäystä noin 0,5 miljardia euroa eli 3 miljardia vanhaa markkaa. Tällä tavoin luodaan edellytyksiä myös vanhustenhuollon palvelujen kehittämiseen ja henkilöstön lisäyksiin.

Pekka Nousiainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Omaishoitajat ovat merkittävä resurssi meidän vanhusten ja vammaisten hoitojärjestelmässämme tänä päivänä. Kuten ed. Risikko totesi, kaiken kaikkiaan meillä on 300 000 hoidettavaa, joita omaiset hoitavat. Sen sijaan huolestuttavaa on itse asiassa se, että vain 26 000 hoidettavaa on omaishoidon tuen piirissä elikkä mittava määrä omaishoitajia tekee omaehtoista työtä läheistensä hoitamiseksi ilman, että saavat siitä korvauksia, saati sitten vapaata ja lomaa.

Tämä hallituksen esitys, jolla sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja muutetaan, on erittäin tervetullut. Ennen kaikkea nyt käsittelyssä olevalla muutoksella rajoitetaan kuntien mahdollisuutta periä maksuja niistä palveluista, joita kunta järjestää omaishoitajan lakisääteisen vapaan ajaksi. Tuo maksu, joka peritään, on 9 euroa vuorokaudelta sen estämättä, mitä maksun määräytymisperusteista tai määrästä laissa tai asetuksessa toisaalla säädetään. Näin ollen tämän säädöksen voimaantulon jälkeen asiakkaan tulot tai varallisuus eivät saa olla esteenä, etteikö hän kykene hyödyntämään ja käyttämään omaishoitajansa vapaita ja saamaan siten asianmukaisen hoidon myöskin omaishoitajan vapaan ajaksi.

Tämä on erittäin tärkeä asia, ja kaiken kaikkiaan, jos tarkastellaan tätä kuntataloudenkin näkökulmasta, vaikutukset ovat sittenkin varsin vähäiset. Järjestelmästä aiheutuu kuntataloudelle noin 5 miljoonan euron suuruiset nettomenot, ja se on sinänsä hyvin pieni kuluerä, jos verrataan sitä kokonaistaloudellista hyötyä, mitä omaishoitajat tekevät tämän yhteiskunnan ja sen vanhusten ja vammaisten hyväksi.

Kaiken kaikkiaan tervehdin tätä esitystä tyydytyksellä, ja myöskin on erinomainen asia, että selvitysmies on laatinut omaishoitojärjestelmän kehittämiseksi ehdotuksia, ja ne me tulemme saamaan käsittelyyn aikanaan.

Se, mihin tässä puheenvuorossani aioin kiinnittää huomiota, on koko sosiaali- ja terveystoimen maksujärjestelmän uusiminen. Hallitusohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut toimikunnan selvittämään sosiaali- ja terveydenhuollon maksupolitiikkaa ja maksujärjestelmän uudistamistarpeita. Toimikunnan työlle on annettu aikaa vuoden 2005 loppuun saakka, ja sama asia on todettu myöskin nyt meillä käsittelyssä olevan budjettikehyksen liitteenä olevassa peruspalveluohjelmassa, jossa on periaatteessa hallitus lähtenyt siitä ajatuksesta, että sosiaali- ja terveystoimen maksupolitiikassa tullaan myöskin noudattamaan kustannustasossa tapahtuvia muutoksia.

Siksi toivon, että nyt tämän lakiehdotuksen muutoksen valmistelun yhteydessä kiinnitetään tähän toimikunnan työhön huomiota. Olisi toivottavaa, että ministeriö voisi lyhentää toimikunnan määräaikaa siten, että nuo ehdotukset sieltä saataisiin ulos sillä lailla, että ne voitaisiin käsitellä nopeammassa aikataulussa, koska muussa tapauksessa nuo uudet maksuasetuksen mukaiset järjestelyt tulevat voimaan vasta 2006 alusta. Tässä mielessä kuntataloutta ajatellen ennen kaikkea tämän taksapolitiikan ajan tasalla pitäminen on erittäin tarpeellinen ja perusteltu asia.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Oli ilo kuunnella ministeri Hyssälän puheenvuoroa, kun hän esitteli tämän esityksen ja kertoi hieman laajemminkin omaishoidon kehitysnäkymistä, ja on istuvalle hallitukselle kyllä annettava erityinen kiitos siitä, että se on tältä osin lähtenyt ripeästi liikkeelle. Toivon mukaan vauhti vain kiihtyy, nyt kun selvityshenkilö Elli Aaltosen esitykset ovat valmiina. Nimittäin tämä omaishoito on selkeästi sekä hoidettavan että hoitajan kannalta inhimillinen ja hyvä muoto mennä eteenpäin hoito-ongelmiemme ratkaisemisessa.

Herra puhemies! Erityisesti tässä yhteydessä kiinnitän huomiota taloudellisiin näkökulmiin, ei niin, että arvostelisin tätä, vaan päinvastoin nostaen esille sen, että jo tässä esityksessä mutta ainakin sen jatkoesityksissä on syytä hyvin tarkkaan selvittää ja laskea, mitkä ovat omaishoidon kokonais-, kunnallis- ja yhteiskuntataloudelliset merkitykset. Luulen ja uskoisin, että ne ovat todella suuret. Täällä on kuultu, että meillä on tällä hetkellä noin 300 000 omaishoitajaa, ja jos he eivät tätä työtä tekisi, niin jopa 60 000 hoidettavaa olisi laitoshoidon piirissä, ja sen merkitys kansantaloudelle, valtiontaloudelle, kunnallistaloudelle on aivan valtaisa. Tätä järjestelmää on toki voimakkaasti vietävä eteenpäin, ja erityisesti valtionosuusuudistuksen yhteydessä voisi olla perusteltua harkita jopa omaishoitokertoimen käyttöönottoa niin, että niitä kuntia kannustettaisiin, joissa omaishoito on järjestetty. Se on tehokasta ja myös inhimillistä, mikä on hyvin tärkeää.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Väestö ikääntyy Suomessa nopeasti. 30 vuoden kuluttua Suomi on Euroopan kolmanneksi ikääntynein kansakunta. Vastaavasti ikääntymisen mukanaan tuomat terveydelliset ilmiöt lisääntyvät voimakkaasti. Monia toimenpiteitä vammaisten ja ikäihmisten palvelutason muutoksiksi on jo hallituksen toimesta käynnistynyt.

1990-luvulla elettiin palvelurakennemuutoksen aikaa. Laitoshoitoa korvattiin palveluasumisella. Tänä päivänä lähes 90 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä selviytyy omassa kodissa, siis tavallisissa asunnoissa, kotipalvelujen avulla tai ilman. Palveluasunnoissa asuu vajaat 5 prosenttia ja pitkäaikaisessa laitoshoidossa noin 8 prosenttia 75 vuotta täyttäneestä väestöstä. Huolestuttavaa on kuitenkin kotipalvelun kehitys, jonka kattavuus on hieman laskenut koko 90-luvun. Ikäihmisten on ollut viime vuosina yhä hankalampi saada palveluja kotiin, siis apua arjen askareisiin, kuten siivoamiseen, ei aina tahdo löytyä.

Hallituksen ensisijaisena tavoitteena on vanhustenhuollossa ikääntyvien kotona asumisen tukeminen. Suuntauksena on edelleen lisätä avopalvelujen määrää ja kuntoutuksen avulla parantaa laitoshoidossa asuvien hoidon laatua. Tämä kehittämisen suunta on oikea ja ikäihmisten toiveiden mukainen. Todettakoon myös tässä, että tämä tavoite on myös yhtenä Eläkeliiton kotikuntaa koskevien tavoitteiden listalla eli asumiseen oikea porrastus. Kuten täällä aiemmin on todettu, niin joskus voi tulla eteen sekin hetki, jolloin muuttaminen on edessä. Silloin on hyvä, ettei muuton tarvitse tapahtua kovin kauas ja että uusi koti on turvallinen.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on seurattu hyvin aktiivisesti vanhustenhuollon koti- ja laitoshuollon laatua. On arvioitu, että edelleen tarvitaan noin 4 500 uutta virkaa, jotta laatusuosituksen mukainen palvelutaso saavutettaisiin koko maassa. Laadukkaat palvelut ovat keskeinen osa hyvinvointiamme. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut koskettavat meitä kaikkia ennemmin tai myöhemmin. Sosiaali- ja terveydenhuollon uusi tavoite- ja toimintaohjelma vuosille 2004—2007 tähtää ihmisen toimintakyvyn parantamiseen ja itsenäisen selviytymisen tukemiseen.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen saatavuus ja laatu, työvoimakustannukset sekä palvelurakenteen uudistaminen ovat laajasti esillä myös pääministeri Matti Vanhasen hallituksen ohjelmassa. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluja. Tätä tarkoitusta varten sosiaali- ja terveysministeriö on käynnistänyt Kansallisen terveyshankkeen ja Kansallisen sosiaalialan kehittämishankkeen. Hankkeen yhtenä tavoitteena on kannustaa kuntia lisäämään seudullista yhteistyötä sosiaalipalvelujen tuottamisessa. Painopisteitä ovat ikäihmisten palvelujen saatavuuden ja laadun sekä vammaispalvelujen saatavuuden ja erityisosaamisen parantaminen. Lainsäädännön valmistelua on tarkoitus tehdä useita selvityshenkilöitä hyödyntäen ja tiiviissä yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

Arvoisa puhemies! Omaishoidon tuki lisättiin sosiaalihuoltolakiin vuonna 1993. Tällä hetkellä tuen piirissä on noin 25 000—26 000 omaishoitajaa, niin kuin täällä on aiemmin todettu. Uusimmat selvitykset osoittavat, että omaishoito ei kaikilta osin ole kehittynyt toivotulla tavalla. Omaishoidon tuella on edelleen varsin epävakaa asema kuntien palvelujärjestelmässä. Muun muassa omaishoitajien jaksamiseen ja vapaapäivien viettämiseen kiinnitetään kunnissa liian vähän huomiota. Sopivia tilapäishoidon palveluja ei ole riittävästi tarjolla. Sijaishoitoa on järjestetty pääosin laitoshoitona joko vanhainkodeissa tai terveyskeskusten vuodeosastoilla. Myös sijaishoidosta perittävät maksut estävät omaishoitajia käyttämästä vapaapäiviään. Keskeisenä kehittämishaasteena on myös omaishoidon tuen myöntämisperusteiden yhtenäistäminen kunnissa.

Omaishoidon tuella hoidettavien määrä on kasvanut noin 10 000 henkilöllä vuodesta 93. Enemmistö hoidettavista on yli 65-vuotiaita, työikäisiä on neljännes ja alle 18-vuotiaita 13 prosenttia. Omaishoidon tuki voidaan antaa rahana, palveluna tai näiden yhdistelmänä. Vuonna 2002 keskimääräinen palkkio koko maassa oli 287,89 euroa kuukaudessa. Omaishoidon tukea koskeva selvitys vuodelta 2002 osoittaa, ettei omaishoito ole kaikilta osin kehittynyt toivotulla tavalla. Omaishoitoa ratkaisevasti kehittämällä saadaan säästöjä aikaan kuntien sosiaali- ja terveysmenoissa.

Arvoisa puhemies! Tänään meillä täällä on lähetekeskustelussa hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain muuttamisesta. Hallituksen esitys on hyvä ja perusteltu, ja ennen kaikkea tämä esitys tulee parantamaan osaltaan omaishoitajien jaksamista omassa työssään.

Tony Halme /ps:

Arvoisa herra puhemies! Minä tulin juuri Raahen suunnalta, missä anoppini asuu. Siellä anoppini hoitaa sotaveteraani-isäänsä. Hän tekee 24 tuntia 7 päivää viikossa töitä ja saa nyt 1 000 euroa, kun hän ennen sai vain 200 euroa miinus verot, niin että kiitos vaan Raahesta, ministeri Hyssälä: parempaan suuntaan ollaan menossa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan muutama lyhyt kommentti tästä hallituksen esityksestä ja siihen liittyen omaishoidon tuesta.

Ministeri Hyssälä esitteli hyvin tämän esityksen. Tässähän on yksi osio selvityshenkilö Elli Aaltosen tekemiä ehdotuksia. Elikkä tässä puututaan semmoiseen seikkaan, joka on tullut tuolla kentällä hyvin esiin. Omakohtaisestikin on sattunut henkilöitä, jotka ovat ottaneet yhteyttä ja todenneet, että heillä ei ole varaa näillä pienillä omaishoidon tuilla ottaa sitä sijaisapua. Tässä tehdään nyt se mahdolliseksi. Sen takia tämä esitys on hyvä. Odotan, että ministeri Hyssälä tuo mahdollisimman nopeasti koko omaishoidon tukipaketin tänne käsittelyyn, koska uskon tässä salissa löytyvän siihen semmoista tahtoa, että se toteutetaan.

Nimittäin kaikki ne puheet, mitkä tässä ovat olleet myötäsukaan hyvin ymmärtäviä omaishoitoa kohtaan, ovat totta ja samaten kuin Aaltosen raportissa nämä toimenpide-ehdotukset. Siinähän on puututtu lähes kaikkiin niihin ongelmatiikkakohtiin, mitkä omaishoidossa on olemassa. Sen lisäksi uutena vivahteena on tämä saattohoitokysymys. Jos eduskunta sen vielä tähän saa tehtyä, se on osoituksena siitä, että suomalainen yhteiskunta arvostaa hoitotyötä ja käyttää tämmöistä inhimillistä lainsäädäntövaltaa, jota odottaisi Suomessa vihoviimein löytyvän.

Jos muutamia oleellisia kohtia kävisi läpi, mitä on ollut.

Pahoja ongelmia on ollut semmoinen sosiaalipalvelumaksu, joka on ollut kunnilla mahdollisuus periä. Sehän on tarkoittanut sitä, että se omainen on saanut mahdollisesti 200 euroa omaishoidon tukea, mutta siltä hoidettavalta on saatettu periä vähintään puolet siitä sosiaalipalvelumaksuna, vaikka ei muuta sosiaalipalvelua kunnassa olisi saanutkaan. Se on kohtuuton. Sitähän Aaltonen esittää, jotta siitä luovuttaisiin. Siinä tilanteessa tietysti, jos saisi jotain sosiaalipalvelua, sitten peritään sitä maksua, mutta ei pelkästään omaishoidosta.

Sitten kriteerien yhdenmukaistaminen: Tämä on tärkeää sen takia, jotta eri kunnissa ovat eri kriteerit etenkin siitä, miten on kelpuutettu omaishoidon tuen piiriin ja mikä on korvaustaso. Tässähän Aaltonen esittää vähimmäisnormistoja. Minusta se on hyvä. Se nostaa nyt lähes samanarvoiseen asemaan useimpien kuntien omaishoitajat ja hoidettavat. Sen lisäksi tietysti, jos kunnalla on varaa, voi laittaa lisää. Olen ymmärtänyt, että nämä ovat kuitenkin vähimmäisehtoja.

Mutta jos toteutuu tämä Aaltosen pitkälle ajateltu ajatus siitä, jotta vähän pitemmässä pelissä siirtyisivät valtion piikkiin nämä omaishoidon tuen korvaukset, todennäköisesti siinä tapauksessa voisi olla, jotta kuntalisiä ei niin paljon tulisi olemaan, mutta sekin on mahdollista. Mutta odotan, että näin tapahtuu, kuin tässä esitetään, koska se vähentäisi sitä natinaa kuntien suunnassa. Se ei tekisi sitä, mitä ed. Kankaanniemi totesi, jotta kunnat eivät satsaisi rahaa. Jos tämä Aaltosen juttu toteutuu, tässähän käy niin, jotta silloin kunnat vaan valvovat ja järjestävät, mutta valtio maksaa. Minusta se järjestelmähän toimisi sillä tavalla, jotta sitten se yhdenvertaisuus toteutuisi kaikkien osalta Suomessa.

Työttömyysturvan ja tuloloukkujen osalta on ollut valtava ongelma siinä, jotta omaishoitoahan ei katsota, niin kuin ei ilmeisesti jatkossakaan vielä, täyspäiväiseksi työksi, vaikka se sitä olisi. Odottaisi, jotta laki tulisi sillä tavalla kuin tässä valmisteluvaiheessa ajateltiin, jotta jos ihminen tekee täyspäiväistä omaishoidon työtä ja saa siitä semmoisen korvauksen, mikä edellyttää jo, että se on niin kuin tavallista palkkaa tai perhehoitoa, se katsottaisiin työksi. Tällä hetkellä se on semmoinen välimuoto. Se ei ole yrittäjyyttä, se ei ole yritystoimintaa eikä se ole työtä. Silloin jos tämä omaishoitaja sattuu olemaan nuorempi henkilö ja jää työttömäksi, hän jää täysin tyhjän varaan saamatta työttömyysturvaa ennen kuin hankkii työssäoloehdon jostakin muusta työstä. Minusta tämä pitäisi ottaa siten huomioon, jotta tämmöistä ei sallittaisi, vaan tämä katsottaisiin yhdenvertaiseksi muun työn kanssa siinä tapauksessa riippuen juuri siitä korvauksen tasosta.

Sitten kaikki nämä muut jutut. Tässä pohjaesityksessä perustellaan sitä vapaapäivien määrää, ja toivoisin, jotta kunnat ottaisivat sen vakavasti. Tänä päivänähän periaatteessa on kaksi tämmöistä pakollista vapaapäivää. Tässä hallituksen esityksessä puhutaan, jotta joka viikko vapaapäivä "jos mahdollista"; näin on tämä esitys, se on asetuksesta lainattu, ja useimmat kunnat eivät ole sitä jos-mahdollisuutta käyttäneet, elikkä ei ole näin tiheätä vapaapäiväajattelua kuin tässä. Mutta tällä mahdollistettaisiin nyt se, niin kuin tämä selvityshenkilö Elli Aaltonen myös esittää, jotta nämä omaishoitajat jaksaisivat. Estettäisiin se, jotta ihmiset palaisivat loppuun myös omaishoitotilanteessa. He jaksaisivat tehdä sitä, ja yhteiskunta tukisi sitä järjestämällä nämä vapaapäivät. Kun nyt hinta on tässä kohdallaan, sanotaan näinpäin, 9 euroa hoitopäivä, niin luulisi, että se ei nyt enää muodostu kohtuuttomaksi.

Kannatan esitystä ja toivon, että valiokunta käsittelee tämän nopeasti ja saadaan voimaan, mihin aikaan tämä tuleekin, mahdollisimman nopeasti.

Keskustelu päättyy.