Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! "Maitotyttö jakoi koululaisille kirjasen / Mistä maito tulee / Jos lehmän korvat ovat kylmät, kutsutaan eläinlääkäri / Vaan kuka kutsutaan paikalle / kun emännän on takki tyhjä, / oman työn tulevaisuus / kaatuu mustina seininä päälle / eikä sydän lämpiä kevään vihreälläkään." Näin pohtii Anne Mäki runossaan "Kun paleltaa" jaksamista maataloudessa, johon maatalousyrittäjien lomituspalvelulaki yrittää osaltaan vastata.

Tässä hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia maatalousyrittäjien lomituspalvelulakiin. Taustalla ovat työeläkeuudistuksen aiheuttamat muutokset, hallinnon korvausta koskevien säännösten täsmentäminen ja säännösten tekninen ajantasaistaminen. Oikeus lomituspalveluihin on vain niillä viljelijöillä, joilla on pakollinen MYEL-vakuutus. Nykyisin sellaista ei voi olla yli 65-vuotiailla. Sen vuoksi eräissä lomituspalvelulain säännöksissä esiintyy 65 vuoden ikäraja. Eläkeuudistuksen tavoitteiden mukaista on, että palveluja saavat ne viljelijät, jotka eivät ole siirtyneet vanhuuseläkkeelle.

Hallinnon korvausta koskevien säännösten täsmentäminen on tarpeen. Poikkeustapauksissa voi olla tarpeen maksaa harkinnanvaraista lisäkorvausta, jos esimerkiksi alue on laaja ja harvaan asuttu. Lisäksi tässä tosiaan esitetään muutamia teknisiä muutoksia maatalousyrittäjien lomituspalvelulakiin vuosien varrella jo tapahtuneiden lainsäädännön muutosten perusteella.

Arvoisa puhemies! Nostan tässä yhteydessä esiin mietittäväksi kaksi erityistapausta, jotka liittyvät nyt avoinna oleviin pykäliin osaltaan, nimittäin hevostilojen lomitusoikeuden ja erityishoitotukea saavien lasten vanhempien oikeuden sijaisapuun.

Maatalousyrittäjän lomaoikeushan määräytyy maatalousyrittäjän lomituspalvelulain mukaan. Vuosilomaan on oikeutettu sellainen maatalousyrittäjä, joka harjoittaa karjataloutta päätoimisesti. Karjatalouden tulee vuosiloman pitämisajankohtana käsittää vähintään neljä kotieläinyksikköä, kuten tässä hallituksen esityksen 4 §:ssäkin todetaan. Kotieläinyksiköistä säädetään maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetussa asetuksessa. Siinä määritellään, miten kotieläinyksiköt muodostetaan ja miten eri eläimistä kertyy kotieläinyksiköitä. Lähtökohtana on eläinlajin hoitamiseen tarvittava työmäärä. Tämä kotieläinyksikköluettelo on tehty 70-luvun loppupuolella ja sitä on muutettu vuoden 1989 alusta. Tämän jälkeen kotieläinten hoitomenetelmät ovat kuitenkin kehittyneet ja maatalousyrittäjät ovat hankkineet myös uusia tuotantoeläimiä, joita ei asetuksessa mainita lainkaan. Kotieläinyksikköluetteloa onkin ajantasaistettava nopeasti. Samalla on arvioitava selkeitä puutteellisuuksia kuten sitä, että hevosen valmentamista tai nuoren hevosen koulutusta ei lasketa maatalouslomittajan työaikaan eli niistä ei silloin kerry lomaoikeuttakaan yrittäjälle.

Arvoisa puhemies! Maatiloja, joilla hevostalous on merkittävä tuotantosuunta, on noin 2800. Vuonna 2000 niitä oli 2000 kappaletta ja vuonna 1990 tiloja oli tuhat. Eli määrä on ollut 1990-luvulta lähtien jatkuvassa nousussa. Jotta tila voi nykyään saada lomitusoikeuden, tilalla pitää olla neljä eläinyksikköä. Tämä täyttyy neljällä lypsylehmällä, mutta hevosia tulee olla 12 kappaletta. Toimivaa järjestelmää hevostilojen lomitukseen ei ole olemassa. Voidaan myös kysyä, onko eläinyksikköjen määrä oikeassa suhteessa hevostilojen kohdalla. Vastaan itse, että ei missään nimessä ole.

Arvoisa puhemies! Oppilaitoksissa, joissa koulutetaan hevosten hoitajia, olisi kapasiteettia kouluttaa myös hevosalan lomittajia. Nautatiloille suunniteltu lomitusjärjestelmä ei ole suoraan siirrettävissä hevostiloille. Hevostilojen työtehtävät poikkeavat nautatilojen töistä merkittävästi ja eroavat vielä ravi-, ratsu- ja hoitohevostallien kohdalla toisistaan. Esimerkiksi lomitusrenkaiden muodostaminen helpottuisi, jos nykyistä pienemmälläkin hevosmäärällä saisi lomitusoikeuden. Samalla lisättäisiin työllisyyttä ja nostettaisiin alan arvostusta. Hevostalousala on kasvanut Suomessa voimakkaasti, ja siinä toimivat yrittäjät tarvitsevat yhä laajempia toimintaa helpottavia ja kehittäviä palveluita. Myös sairaustapauksissa toimiva lomitusjärjestelmä toisi helpotusta hevostalousyrittäjän arkeen.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen 5 §:ssä määritellään sitten sijaisapuun oikeutettu maatalousyrittäjä. Maatalouslomituksen sijaisapuoikeus laajeni muutama vuosi sitten käsittämään myös alle kolmivuotiaiden lasten vanhemmat. Sijaisapua on oikeus saada sadan päivän ajan. Haluan tässä yhteydessä nostaa esiin erään uuden miettimisen paikan sijaisapuoikeuden laajennusta mietittäessä. Kelan erityishoitotukea maksetaan, kun lapsen hoidon ja kuntoutuksen aiheuttama rasitus on erittäin suuri. Erityishoitotuki on tarkoitettu kaikkein vaikeavammaisimmille lapsille, jotka tarvitsevat toisen henkilön lähes jatkuvaa apua ja valvontaa. Tällaisia lapsia ovat esimerkiksi vaikeasti aistivammaiset lapset.

Arvoisa puhemies! Sijaisapuoikeuden laajentamista Kelan erityishoitotukea saavien lasten vanhemmille olisi harkittava. Esimerkiksi eräässä tapauksessa lypsykarjatilalla voidaan pitää enää puolet alkuperäisestä lypsylehmien määrästä, koska vammainen lapsi tarvitsee kaikkiin toimiinsa apua. D-todistuksen kanssa matkoineen kahdeksan tuntia kestävälle sairaalakäynnille voi anoa sijaisapua, mutta päiväkäynti, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että toinen vanhemmista ei voi osallistua esimerkiksi aamulypsylle lainkaan, jää sijaisapuoikeuden ulkopuolelle.

Arvoisa puhemies! On arvioitu, että lomituspalveluihin oikeutettujen maatalousyrittäjien lapsista on erityishoitotukea saavia noin 60 lasta Suomessa. Jos lakiin lisättäisiin uudeksi sijaisapuperusteeksi, että maatalousyrittäjällä on oikeus sijaisapuun erityishoitotukea saavan lapsen hoitamista varten, valtion korvattavien kustannusten lisääntyminen riippuisi tietysti siitä, montako päivää sijaisapua vuodessa annettaisiin. Sosiaali- ja terveysministeriö on laskenut, että maksimissaan tämä laajennus voisi maksaa 2,4 miljoonaa euroa, jos sijaisapua käytettäisiin joka päivä vuoden aikana. Tämä tuskin olisi tarpeen. Paljon vähemmälläkin saataisiin pahimmat epäkohdat korjattua.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen maatalous toimii suurten muutosten keskellä. Euroopan unioniin liittymisen jälkeen maatilojen lukumäärä on vähentynyt runsaasti. Numerot puhuvat karua kieltään. Suomessa on vuosien 1995—2002 aikana hävinnyt tuhansia maatiloja. Vuonna 1995 Suomessa oli vielä 99 900 tilaa, kun vastaavasti vuonna 2002 oli enää 75 400. Samanaikaisesti voidaan todeta, että tilojen ja tuotantoyksiköiden koot ovat kasvaneet merkittävästi. Vuonna 1995 oli yli 50 hehtaarin tiloja noin 6 500 kappaletta, kun vastaavasti vuonna 2002 oli kyseessä olevia tiloja jo yli 11 900 kappaletta. Samoin ovat kotieläinten määrät kasvaneet huomattavasti tilaa kohden.

EU-Suomessa perinteinen, perheviljelmäpohjainen maatalous on muuttunut tehomaataloudeksi hyvin lyhyellä aikavälillä. Viljelijäperheet ovat joutuneet toimeentulonsa turvaamiseksi kasvattamaan tilakokoaan ja kotieläinmääriään kohtuuttomiin lukuihin. Samalla on ihmistyömäärän tarve moninkertaistunut. Tosiasia on, että viljelijäväestön ja varsinkin karjatilojen viikoittainen työmäärä on kasvanut EU-aikakaudella lähes kohtuuttomiin määriin.

Työtehoseuran tutkijan Janne Karttusen vuonna 2003 tekemä tutkimus maidontuottajan työstä, työkyvystä ja vapaa-ajasta kertoo viljelijöiden työtuntimäärien työhuippujen kasvavan jopa 118 tuntiin viikossa henkilöä kohden. Vuorokautinen työrupeama voi siis olla kiireisimpinä aikoina yhtäjaksoisesti 17 tunnin mittainen niin kauan, kunnes työhuippu on ohitettu. Yli 40 prosenttia viljelijöistä oli sitä mieltä, että he eivät ehdi levätä tarpeeksi uusien haasteiden jo kasautuessa päälle. Useimmissa tapauksissa työhuiput ohitetaan vielä hyvän fyysisen kunnon ja henkilökohtaisen sitkeyden ansiosta, mutta vuosien kuluessa ja iän karttuessa ongelma vain pahenee. Työkyky heikkenee ja työtapaturmat kasvavat väsymisen myötä. Maatiloilla sattuu vuosittain noin 7 000 raportoitua työtapaturmaa, joista noin puolet karjanhoitotöissä.

Myös ammattitaudit, kuten hengitystieallergiat ja rasitussairaudet, ovat työvoimaan suhteutettuna hyvin yleisiä maataloudessa. Työmäärän lisääntymisen myötä myös henkinen kuormitus on lisääntynyt jopa niin runsaasti, että jaksamisen arvioidaan olevan yksi merkittävimpiä työterveysongelmia viljelijöillä. Miespuolisista viljelijöistä lähes 80 prosenttia ja naispuolisistakin liki 70 prosenttia vahvisti, että maataloustyö sitoo tekijäänsä maatilaan niin tehokkaasti, että vapaa-aikaa ei ole tai sitten vapaa-ajan ja työnteon raja on hyvin hämärä.

Arvoisa puhemies! Erityisesti sukupolvenvaihdoksessa tilansa lunastaneet nuoret viljelijät joutuvat poikkeuksetta kehittämään ja laajentamaan tilaansa EU-vaatimusten mukaisesti. Samalla he joutuvat suurten taloudellisten vastuiden ja ennen kaikkea kohtuuttoman työtaakan alle. Lyhyesti voidaan todeta, että epävarmuus koko maatalouden tulevaisuudesta on lisääntynyt voimakkaasti. Kehitys on johtanut viljelijöiden sairastavuuden sekä loppuunpalamisen nopeaan lisääntymiseen. Tästä huolimatta kuitenkaan sosiaalinen tukiverkko ei ole kehittynyt samanaikaisesti riittävästi, esimerkiksi lomapäivien määrä ei ole seurannut tilakokojen ja eläinyksiköiden koon kasvua.

Viljelijöiden toiminta ja jaksaminen on erittäin tärkeä osa suomalaisen maaseudun ja koko haja-asutusalueen asuttuna pitämisen kannalta. Tämä muodostaa rungon, jonka ympärillä koko maaseutu säilyttää elinvoimaisuutensa. Huolen nykyisistä ja tulevista tilanjatkajista on oltava aito ja yhteinen. Karjataloustilojen määrä alenee nopeaa tahtia, ja jäljelle jäävien työtaakka moninkertaistuu. Kuinka kauan yhteiskunnalla on varaa antaa elintarvikehuoltomme peruspilarien murentua, ennen kuin asialle tehdään jotakin konkreettista?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sinällään tämä esitys on hyvä, mutta siihen toiseen puoleen aion tässä puuttua paikaltani. Kyse on myös siitä, miten nämä lomittajat jaksavat ja mitä heille korvataan. Odotan, että valiokunta ottaa käsittelyyn myös toissa viikolla täällä eduskunnassa tekemäni lakialoitteen, jossa esitin sitä, jotta näille maitotaloustilalla oleville lomittajille maksettaisiin kaksi edestakaista matkaa kotoa sinne lomituspaikkaan, johtuen siitä, jotta siinähän tapahtuu sillä tavalla käytännössä, jotta ihminen lähtee aamusta aikaisin töihin, on siellä kaksi kolme tuntia, ajaa kotiinsa hyvin pitkiäkin matkoja maaseudulla, sitten illalla tulee uudelleen sinne ja hän joutuu ajamaan omilla kustannuksillaan sen väliajon. Sen takia odottaisin, että valiokunta tässä yhteydessä ottaisi kantaa myös näiden ihmisten jaksamiseen ja samassa yhteydessä ottaisi käsittelyyn allekirjoittamani lakialoitteen, jossa on muuten mahtavan paljon nimiä alla hallituspuolueista ja oppositiopuolueista. Vaikka ei sataa olekaan, niin siitä huolimatta valiokunta voisi tämmöisen jalon tempun tehdä.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kaikki ne toimet, joita tässä hallitus ehdottaa lomitusjärjestelmän uudistamiseksi, ovat tervetulleita. Se on yksi merkittävä tekijä viljelijöiden, kotieläinyrittäjien, jaksamisen suhteen, niin kuin tässä moni kollega on puheenvuorossaan todennut. Ed. Komi tuossa alussa erittäin hyvin kuvasi sitä tilannetta ja myöskin toi esille niitä probleemapaikkoja, ongelmakohtia, joita edelleenkin lomitusjärjestelmässä on.

Otan itsekin pari kappaletta niitä esille. Kun rakenne maataloudessa ja kotieläintaloudessa on muuttunut todella paljon lyhyessä ajassa, myöskin lomitustoimen pitää pysyä tässä kehityksen kulussa mukana. Se tuo tullessaan kotieläinluettelon täydentämisen, se tuo tullessaan myöskin kotieläintilojen eläinmäärän mitoituksen uudelleenarvioinnin, ja tämä koskee aivan erityisesti hevostiloja, niin kuin ed. Komi myöskin totesi. Samoin teknistyminen on tuonut uusia haasteita niin yrittäjille kuin lomittajillekin, ja tässä esimerkiksi työaikamitoitukset eivät tällä hetkellä aivan sillä kohdalla ole, millä niiden pitäisi olla, ja tässä on kiireen vilkkaa saatava ne ajan tasalle.

Eräs miettimisen arvoinen asia olisi myöskin se, että nyt kun vuosilomalaissa on määritelty, kuinka monta sunnuntaipäivää saa vuosilomaa pitää — sunnuntait ovat samanlaisia työpäiviä karjatiloilla kuin kaikki muutkin päivät — niin tässä voitaisiin miettiä tilannetta, että jos yrittäjä sitoutuu siihen, että hän ei pidä vuosilomaansa sunnuntaipäivisin, hän saisi silloin esimerkiksi parin päivän tai kolmen päivän pidennyksen vuosilomaoikeuteensa, koska nuo sunnuntaipäivät ovat myöskin lomituskustannuksiltaan kalliimmat, kun lomittajat ovat tuplapalkalla verrattuna muihin päiviin, ja tätä näkökulmaa vasten siitä olisi hyötyä molemmin puolin, sekä rahoittajan että myöskin lomaan oikeutetun osalta.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Puheenvuoroni pyysin ed. Lahtelan puheenvuoron jälkeen, eli oma nimenikin on tässä kyseisessä lakialoitteessa. Lomittajien asemaahan on viime vuosina parannettu ja esimerkiksi viime kaudella merkittävä parannus on ansiotasoon tehty. Jos lomitusjärjestelmä ei toimi, niin totta kai silloin myös maatalousyrittäjien toiminta vaikeutuu olennaisesti ja siinäkin on jaksamisesta kyse.

Tähän ed. Lahtelan aloitteeseen liittyen: Todella, näinhän on, että työntekijät joutuvat tavallaan itse kustantamaan yhden edestakaisen matkan, oli mistä ammatista tahansa kyse, ja sitten se huomioidaan verotuksessa, jos työmatkakuluja on riittävä määrä. Mutta miksi sitten maatalouslomittajille tulisi korvata molemmat matkat? Kyse mielestäni on ennen kaikkea siitä, että kohtuuton aika tässä ammatissa menee osalla näistä maatalouslomittajista työmatkoihin. Siinä mielessä ennen kaikkea omalta kohdaltani perustelen sitä, että tämä muutos tulisi saada aikaan ja molemmat matkat tosiaan heille myös rahallisesti korvata.