Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensimmäisessä käsittelyssä on ulkomaalaislain kokonaisuudistus. Painetta uudistukseen ovat aiheuttaneet sekä monet lainsäädännölliset että yhteiskunnalliset ja Suomen kansainväliseen ympäristöön liittyvät muutokset. Myös eduskunta on edellyttänyt uudistusta nykyiseen, moneen kertaan muutettuun ulkomaalaislakiin. Tavoitteeksi on asetettu mahdollisimman selkeä ja ymmärrettävä lainsäädäntö, joka ottaa huomioon ulkomaalaisen oikeusturvaan sekä muun muassa turvapaikkamenettelyn nopeuttamiseen ja väärinkäytösten estämiseen liittyvät näkökohdat.

Käsiteltävänä olevassa ulkomaalaislain kokonaisuudistuksessa tavoitteena on säätää selkeästi hahmotettavat perussäännöt maahan tulolle, maassa oleskelulle ja maasta poistamiselle. Lakiin sisältyvät myös eri viranomaisten toimivaltasuhteet ja harkintavallan rajat sekä oikeuksien ja velvollisuuksien perusteet. Tavoitteena on edistää hallittua maahanmuuttoa kokonaisuutena. Tässä huomioon otetaan siirtolaisuus ja pakolaisuus sekä muu kansainväliseen suojeluun perustuva samoin kuin Suomeen oleviin siteisiin perustuva maahanmuuttokin. (Hälinää — Puhemies koputtaa)

Esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi on laaja, runsaan 200 pykälän lakikokonaisuus. Uuden perustuslain vuoksi sääntely on nykyistä yksityiskohtaisempi. Valitettavasti on myös niin, että huolimatta hyvästä valmistelusta lakiehdotus ei laajuutensa vuoksi ole kovin helposti avautuva.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan laajassa asiantuntijakuulemisessa lakiehdotukseen on tehty monenlaisia huomautuksia. Saaduissa lausunnoissa samaan asiaan on voinut näkökulmasta riippuen kohdistua perustellusti sekä myönteisiä että kriittisiä kannanottoja. Valiokunta pitääkin tärkeänä, että lain toimivuutta seurataan tarkoin sekä selvitetään ja arvioidaan huolella mahdollisia muutostarpeita. Yksittäisiäkin säännöksiä koskevat muutosehdotukset on tarvittaessa voitava valmistella nopeasti ja tuoda eduskunnan käsiteltäväksi.

Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että vireillä on useita EU-lainsäädäntöhankkeita, joista nyt säädettävään ulkomaalaislakiin tulee aiheutumaan muutostarpeita. Unionin tasolla olisikin tarpeellista saada aikaan nykyistä yhtenäisempi ulkomaalaislainsäädäntö ja sen soveltamiskäytäntö.

Hallituksen esityksellä parannetaan ulkomaalaisen oikeusturvaa ennen kaikkea säätämällä ulkomaalaisen oikeuksista ja velvollisuuksista perustuslain edellyttämällä tavalla riittävän yksityiskohtaisesti. Ulkomaalaisten oikeusturvan parantamiseksi ehdotetaan myös eräitä sisällöllisiä muutoksia nykyiseen ulkomaalaislakiin nähden. Tämä ilmenee esimerkiksi säännöksissä, jotka koskevat muutoksenhakuoikeuden laajentamista. Kokonaisuudistus helpottaa myös Suomen kansalaisen ulkomaalaisen perheenjäsenen oleskeluluvan saamista niissä tapauksissa, joissa perheenjäsen on kolmannen maan kansalainen.

Nykyisen lainsäädännön mukaisiin kansainvälistä suojelua koskeviin säännöksiin ei uudistuksessa ehdoteta merkittäviä sisällöllisiä muutoksia. Säännösten sanamuotoa ehdotetaan osin täsmennettäväksi ja sääntelyn rakennetta selkeytettäväksi.

Myös turvapaikkamenettelyt ehdotetaan säilytettäväksi sisällöltään pääosin samanlaisina kuin voimassa olevassa laissa. Nykyisessä muodossa laki on ollut heinäkuusta 2000 lähtien. Tuolloin tehdyllä lainmuutoksella haluttiin nopeuttaa turvapaikkamenettelyjä siten, että perusteettomien hakemusten määrä vähentyisi.

Uudella lainsäädännöllä edistetään ulkomaalaisten mahdollisuuksia tehdä työtä Suomessa. Vaikka esityksellä ei lähtökohtaisesti ole vaikutuksia työmarkkinatilanteeseen, työn tai elinkeinon harjoittamisen perusteella oleskelulupaa hakevan ulkomaalaisen asian käsittelyn odotetaan helpottuvan ja nopeutuvan, koska työ- ja oleskeluluvan sijasta ulkomaalainen tarvitsee ehdotuksen mukaan ainoastaan yhden luvan, työntekijän oleskeluluvan tai elinkeinonharjoittajan oleskeluluvan. Työntekijän oleskelulupa kolmannen valtion kansalaiselle myönnettäisiin edelleenkin lähtökohtaisesti työvoimapoliittisen harkinnan perusteella. Käytännössä lupa myönnettäisiin, jos sopivaa työvoimaa ei olisi työmarkkinoilla jo saatavilla. Työlupavelvollisuudesta vapautettujen henkilöryhmien laajentaminen ei myöskään vaikuttaisi merkittävästi työmarkkinatilanteeseen.

Ulkomaalaisasioiden käsittelyaikojen nopeuttaminen on uuden lain keskeisenä tavoitteena. Tässä suhteessa lisääntyvällä sähköisellä asioinnilla ja ulkomaalaisrekisterin käytöllä arvioidaan osaltaan voitavan hoitaa ulkomaalaisasioita entistä joustavammin ja sujuvammin. Tarkoitus on, että tämä koituu ulkomaalaishallinnon asiakkaiden eduksi muun muassa lyhyempinä hakemusten käsittelyaikoina. Uudistuskokonaisuuteen liittyy erillinen hallituksen esitys ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamisesta.

Ulkomaalaislain kokonaisuudistus edellyttää monia uudistuksia myös Ulkomaalaisvirastolta. Hakulomakkeet on uudistettava ja saatettava ne sähköiseen muotoon. Lisäksi on uusittava ulkomaalaislakia ja siinä säädettyjä menettelyjä koskevat tiedotteet ja Internet-sivustot. Valiokunta pitää asianmukaisena, että uusi ulkomaalaislaki ja sitä koskeva valmisteluaineisto olisi saatavana myös englanninkielisenä.

Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota myös henkilökunnan koulutukseen. Ulkomaalaisviraston henkilöstön ohella koulutustarve koskee poliisia, Rajavartiolaitosta, ulkomaanedustustojen henkilökuntaa ja työvoimaviranomaisia. Valiokunta pitää tärkeänä, että koulutuksen toteuttamisessa hyödynnetään nykyaikaisia sähköisiä menetelmiä, koska tiedon tarvitsijat ovat eri puolilla maata ja edustustot eri valtioissa.

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislain kokonaisuudistuksesta käydyssä keskustelussa on yksittäisinä asioina noussut esille muun muassa lapsen edun huomioon ottaminen ulkomaalaislain mukaisessa päätöksenteossa, Suomessa opiskelevien oleskeluluvat valmistumisen jälkeen, nopeutettu turvapaikkamenettely sekä oleskelu- ja työntekoedellytykset yleensäkin. Lapsen edun huomioon ottamiseen liittyen valiokunta toteaa, että alaikäinen on lähtökohtaisesti heikoin osapuoli tilanteissa, joissa aikuisten tai yhteiskunnan edut ovat ristiriidassa lapsen edun kanssa. Viranomaisten tehtävänä onkin valvoa, että lapsen etu toteutuu. Lapsen edun periaate on kirjattu sekä lapsen oikeuksia koskevaan yleissopimukseen että keskeisiin lapsia koskeviin kansallisiin lakeihin. Lapsen edun arvioiminen ja lapsen kuuleminen korostuu ulkomaalaislain mukaisessa päätöksenteossa erityisesti turvapaikka-asioissa ja myönnettäessä oleskelulupia perhesiteen perusteella. Lapsen etu on aina yksilöllinen ja sidottu lapsen kulloiseenkin elämäntilanteeseen.

Lapsen edun toteutumisessa lapsen kuulemisella on olennainen merkitys. Hallintovaliokunta tähdentää, että lapsen edun asianmukaiseen selvittämiseen kuuluu sen varmistaminen, että aina kun turvapaikkatutkinnassa lasta kuullaan, on hänen vanhempansa, huoltajansa tai kotouttamislain 26 §:n mukainen edustajansa läsnä. Tämän lisäksi valiokunta katsoo, että lastensuojelukysymyksiin perehtynyt asiantuntija on kutsuttava mukaan puhutteluun, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että Ulkomaalaisviraston virkamiehet kykenevät arvioimaan ammattitaitoisesti lapsen edun ja ottamaan sen päätöksenteossa huomioon. Ulkomaalaisviraston pakolais- ja turvapaikkalinjalla onkin keskitetty kaikki yksin tulleita alaikäisiä koskevat turvapaikkahakemukset ja perhesidelupahakemukset samalle tulosalueelle, johon on muodostettu niin sanottu lapsiryhmä. Lapsiryhmän jäsenet ovat saadun tiedon mukaan kehittäneet ammattitaitoaan määrätietoisesti koulutuksen ja viranomaisverkostotyöskentelyn kautta.

Herra puhemies! Oleskelulupa ehdotetaan määriteltäväksi samalla tavalla kuin voimassa olevassa laissa. Oleskelulupa oikeuttaisi maassa oleskeluun ja toistuviin maahantuloihin. Oleskelulupa olisi joko määräaikainen tai pysyvä. Määräaikainen oleskelulupa myönnettäisiin tilapäisluonteista tai pysyväisluonteista oleskelua varten, jolloin se olisi joko tilapäinen tai jatkuva.

Oleskelulupien ja opiskelun osalta todettakoon, että tilapäinen oleskelulupa on tarkoitus myöntää nykyiseen tapaan pääasiassa tutkintoon johtavaa opiskelua varten. Myös muuhun kuin tutkintoon johtavaan opiskeluun voidaan myöntää tällainen oleskelulupa, jos ulkomaalainen voi esittää hakemuksensa tueksi erityisiä perusteita. Esimerkiksi hankitun ammattitaidon tai tutkinnon täydentäminen, lähtömaassa tehtävään työhön liittyvä lisäkoulutus, Suomesta saatava erityiskoulutus, ulkomaalaisen halu opiskella Suomen kulttuuria tai maamme virallisia kieliä ja Suomessa olevat sukujuuret voivat olla laissa tarkoitettuja tapauskohtaisesti harkittavia erityisiä syitä. Valiokunta kiinnittää hallituksen esityksen perusteluihin viitaten huomiota myös niihin opiskelumahdollisuuksiin, joita esimerkiksi kansalaisopistoilla on tarjolla.

Opiskelua varten myönnetyn oleskeluluvan perusteella saa tehdä työtä rajoitetusti. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa kiinnitetään huomiota siihen, ettei lakiehdotuksessa ole varauduttu suomalaisesta oppilaitoksesta valmistuneiden ulkomaalaisten mahdollisuuksiin pyrkiä ottamaan täältä vastaan päätoimista työtä. Hallintovaliokunta toteaa selvyyden vuoksi, että opiskelijan oleskelulupa ei lakkaa olemasta voimassa valmistumishetkellä vaan silloin, kun lupa päättyy. Lupa myönnetään vuodeksi kerrallaan. Valmistuminen voi sijoittua siten myös lupajakson alku- tai keskivaiheille.

Valiokunta toteaa lisäksi, että opiskelijalle, joka opintojen päätyttyä hakee oleskelulupaa uudella perusteella, esimerkiksi työntekijän oleskelulupaa tai elinkeinonharjoittajan oleskelulupaa, myönnetään laissa säädettyjen edellytysten täyttyessä oleskelulupa Suomesta haettuna. Tällaisen luvan hakeminen Suomessa oikeuttaa oleskelemaan maassa lupahakemuksen käsittelyajan. Hallituksen esityksessä on siis luovuttu periaatteesta, jonka mukaan opiskelijoiden tulee palata kotimaahansa opintojen päätyttyä. Muutokset eivät koske EU- ja Eta-maiden kansalaisia, joiden oleskeluoikeus perustuu yhteisölainsäädäntöön.

Sisäasiainministeriö on päättänyt asettaa hankkeen Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman tarkastelemiseksi. Hanke keskittyy selvittelemään toisaalta sitä, tarvitaanko muita kuin hallituksen esitykseen kirjattuja uudistuksia helpottamaan sitä, että opiskelijoilla, jotka haluavat opintojensa päätyttyä jäädä Suomeen, olisi paremmat mahdollisuudet päästä työelämään, ja toisaalta sitä, onko tarvetta lieventää tai mahdollisesti kokonaan poistaa EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden opintojen aikaista työnteko-oikeutta koskevat rajoitukset. Valiokunta pitää tärkeänä, että Suomessa koulutetulla ulkomaalaisella on mahdollisuus jäädä työhön täällä tarjolla oleviin työpaikkoihin. Myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman parantamiseen.

Herra puhemies! Lakiehdotukseen sisältyvän 73 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen työsuhteen ehtojen selvittämisellä tavoitellaan työsuhdevalvonnan toimintaedellytysten parantamista, ulkomaalaisen työntekijän oikeusturvan edistämistä sekä toimeentuloedellytyksen arviointia. Selvitysvelvollisuus koskee myös tilanteita, joissa ulkomaalainen on oikeutettu työntekoon ilman työntekijän oleskelulupaa.

Tässä yhteydessä, herra puhemies, on syytä todeta, että mietinnön pykälämuotoilu on virheellinen ja se on tarpeen korjata. Pöydille jaetaankin nimelläni jaettu muutosehdotus, jonka tulen tekemään yksityiskohtaisen käsittelyn yhteydessä.

Toinen tarkistuksessa havaittu muutosehdotus liittyy kuljetuselinkeinoon, ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan puheenjohtaja ed. Gustafsson tulee tämän muutosehdotuksen tekemään.

Herra puhemies! Hallintovaliokunta on kirjannut mietintöönsä niin sanotun nopeutetun turvapaikkamenettelyn vaiheet sekä nykyisen että uuden ulkomaalaislain mukaan, kun sovelletaan turvallisen alkuperämaan olettamaa. Nopeutetun turvapaikkamenettelyn samoin kuin ulkomaalaislain mukaisten toimenpiteiden osalta yleensäkin on erityisesti huomiota kiinnitetty myös oikeusturvanäkökohtiin. Näitä kysymyksiä on arvioinut myös perustuslakivaliokunta, joka työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan ohella on antanut valiokunnalle lausuntonsa.

Valiokunta korostaa, että voimassa olevaan ulkomaalaislakiin ja hallituksen esitykseen sisältyvät nopeutetut menettelyt koskevat ainoastaan tilanteita, joissa ei ole epäiltävissä sitä, että henkilöt joutuisivat palautuksen vuoksi vainon, kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi. Jos epäilyjä oikeudenloukkauksesta on, hakemus käsitellään normaalimenettelyssä.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on mietinnössään ottanut huomioon perustuslakivaliokunnan esittämät säätämisjärjestystä koskevat valtiosääntöoikeudelliset huomautukset asianmukaisesti. Näin ollen hallituksen esitykseen sisältyvä ensimmäinenkin lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, totean, että ulkomaalaislain kokonaisuudistus on ollut mittava hanke. Sen valmistelu on tapahtunut paljolti jo pääministeri Lipposen toisen hallituksen toimesta. Vaalikauden lopulla ehdotus annettiin eduskunnalle mutta sitä ei tuolloin ehditty käsitellä. Hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy kolme vastalausetta, joita tultaneen myöhemmässä keskustelussa tarkemmin esittelemään. Muutoin haluan lausua parhaat kiitokset valiokunnan jäsenille hyvästä työskentelystä asian käsittelyn suhteen. Valiokunnan mietintöön sisältyy kaksi lausumaehdotusta, joissa keskeisenä asiana on asian ja lainsäädännön toteutuksen ja tarpeiden seuranta, myös koskien mahdollisia ihmiskaupan uhreja tai heidän edellyttämäänsä suojelua.

Jukka Gustafsson /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan ihan aluksi todeta, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta sai tänään iltapäivällä valmiiksi mietinnön koskien hallituksen esitystä laiksi Tshekin, Viron, Latvian, Liettuan, Unkarin, Puolan, Slovenian ja Slovakian kansalaisten ansiotyön edellytyksistä — siis asia, joka koskee tätä niin sanottua siirtymäsäännöstä. Se on hyvä, että se valmistui nyt tähän samaan yhteyteen tämän ulkomaalaislain kanssa, vaikka niillä ei suoria kytköksiä olekaan.

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislakiin sisältyvät säännökset ulkomaalaisten oikeudesta tehdä työtä Suomessa. Tästä syystä kyseessä on työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan toimialan kannalta keskeinen lainsäädäntö, jonka merkitys tulee lähivuosina vain lisääntymään, kun suurten ikäluokkien eläköityessä aikaisempaa suurempi osa Suomen työvoiman tarpeesta joudutaan hoitamaan ulkomaalaisen työvoiman voimin.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta paneutuikin ulkomaalaislakiesitykseen ja sitä täydentävään hallituksen esitykseen perusteellisesti kuulemalla suuren määrän asiantuntijoita. Valiokunta antoi lausunnon saman sisältöisestä rauenneesta esityksestä jo viime vaalikauden lopulla. Uudelleen asiaa käsiteltiin valtiokunnassa viime syksynä ja nyt tänä keväänä.

Hallintovaliokunta on mietinnössään viitannut joihinkin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnossa esille nostettuihin asioihin ja esittänyt muutettavaksikin eräitä pykäliä, joihin valiokunnan lausunnossa puututtiin. Valiokunta teki kuitenkin lausunnossaan omaan toimialaansa liittyviin ulkomaalaislain pykäliin monia muitakin konkreettisia muutosesityksiä, joita hallintovaliokunta ei valitettavasti mielestämme ole omaan mietintöönsä sisällyttänyt. Valiokunta kiinnitti lausunnossaan erityistä huomiota esimerkiksi ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaan ja korosti, että Suomen etu olisi pyrkiä huolehtimaan siitä, että Suomessa valmistuneet ulkomaalaiset opiskelijat nykyistä useammin jäisivät myös Suomeen töihin. Tästä syystä valiokunta esitti, että ulkomaalaislakiin olisi tehty jo nyt eräitä ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaa parantavia muutoksia, vaikka asian jatkoselvitys onkin syytä hoitaa asettamalla työryhmä selvittämään asiaa siten, kuin hallintovaliokunnan mietinnössä todetaan.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota kuljetusalan tilanteeseen valmisteltaessa mietintöä hallituksen esityksestä EU:n uusien jäsenmaiden kansalaisten oikeudesta ansiotyöhön Suomessa. Kuljetusalan työnantaja- ja työntekijäjärjestöt ovat yhteisesti tuoneet valiokunnan tietoon kuljetusalan hauraan kannattavuustilanteen ja siihen liittyvät pelot alan työpaikkojen menetyksistä. Liittymissopimuksiin sisältyy selkeät siirtymäsäännökset toisen jäsenmaan sisäisen liikenteen, niin kutsutun kabotaasiliikenteen, harjoittamisen osalta. Kabotaasiliikenteen määritelmä ei kuitenkaan Suomen tilanteessa kata kaikkia maan sisäiseen liikenteeseen liittyviä tilanteita, vaan ongelmaksi voivat muodostua merikuljetuksiin liittyvät maakuljetukset, jotka voivat kattaa suuren osan Suomen sisäisestä liikenteestä. Tästä syystä alan järjestöt ovat olleet asiasta hyvin huolissaan. Asiaa valiokunnassa selvitettäessä on todettu, että oikea paikka täsmennyksen tekemiseen on juuri nyt käsiteltävän ulkomaalaislain 81 §, jonka 2 momentissa mahdollistetaan rajan ylittävään kuljetukseen liittyvän maantiekuljetuksen suorittaminen ilman työntekijän oleskelulupaa.

Tulen asian yksityiskohtaisessa käsittelyssä tekemään ehdotuksen ulkomaalaislakiehdotuksen 81 §:n 2 momentin täsmentämiseksi. Tarkoitus on, että ilman työntekijän oleskelulupaa sallittu kuljetus määritellään tiukasti siksi samaksi kuljetukseksi, joka rajan ylityksen jälkeen jatkuu määräpaikkaan. Tämä selkokielellä sanottuna tarkoittaa sitä, että näin pyritään estämään tilanteet, joissa Suomen satamissa olisi joukoittain ulkomaalaisia kuljettajia odottamassa laivalta tulevia kontteja ja kuljettamassa niitä edelleen Suomen sisällä. Tästä mainitsemastani muutosehdotuksesta on sovittu hallintovaliokunnan kanssa, ja toivomme sen saavan koko eduskunnan hyväksynnän lakiehdotuksen yksityiskohtaisessa käsittelyssä.

Tähän asiaan, kun puhutaan liikenteestä, liittyy myöskin merkittäviä turvallisuuskysymyksiä, jotka ovat Suomen kansakunnan kannalta tärkeitä.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa perusteellisesti myös pohdittu kysymys on liittynyt marjojen poimintaan ja muuhun puutarhatyöhön kausiluontoisesti tulevan työvoiman käyttöön. Valiokunta päätyi pitkällisen harkinnan tuloksena siihen, että tarkoituksenmukaisinta olisi ollut vapauttaa työntekijän oleskeluluvasta "puutarhatalouden kausiluontoiseen sadonkorjuutyöhön enintään kolmeksi kuukaudeksi" tuleva työvoima. Valiokunta painotti rajausta tehdessään yhtäältä kotimaisen työvoiman ensisijaisen käytön tärkeyttä ja toisaalta sitä, että nimenomaan puutarhatalouden sadonkorjuutyöt ovat sellaisia, joissa työn määrä ja ajoittuminen riippuu siinä määrin sääolosuhteista, että työlupien hankkiminen voi merkitä todellisia ongelmia työvoiman oikea-aikaiselle saatavuudelle.

Valiokunnan jonkun asteiseksi pettymykseksi hallintovaliokunta ei mietintöä tehdessään lähtenyt tältä samalta pohjalta vaan laajensi määritelmän koskemaan muun muassa turkistarhausta. Valiokunta pitää tärkeänä, että hallitus tarkoin seuraa, millaisia vaikutuksia nyt ilmeisesti hyväksyttävällä muotoilulla on alan työllisyystilanteeseen.

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on lausunnossaan erityisesti painottanut ulkomaisen työvoiman työsuhteiden valvonnan tehostamista ja katsonut, että työsuojelupiirien resursseja tämän työn tekemiseen tulee vahvistaa. Tässä mielessä valiokunta pitää hyvin tärkeänä, että puheenjohtaja Väistön puheessa mainittu korjaus ulkomaalaislakiehdotuksen 73 §:ään tehdään. Valvonnasta ei saada kattavaa, jollei ulkomaalaisrekisteriin kirjata myös niiden ulkomaalaisten työehtoja, joilta ei vaadita työntekijän oleskelulupaa.

Haluan lopuksi myöskin kiittää hallintovaliokunnan puheenjohtajaa ja hallintovaliokuntaa siitä, että tämän tärkeän työmme loppumetreillä teimme myöskin hyvää yhteistyötä muutamien yhteisesti sovittujen tärkeiden kohtien parantamiseksi, ja uskon, että näillä muutoksilla tämä hieno työ, vaativa työ, jonka hallintovaliokunta on tehnyt, koituu isänmaan hyväksi.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani kiittää hallintovaliokunnan puheenjohtajaa, hallintovaliokuntaa, valiokuntaneuvos Ossi Lanttoa, perustuslakivaliokuntaa ja työasiainvaliokuntaa hyvästä työstä. Itse asiassa nyt varmasti on tullut ilmeisen hyväksyttäväksi se perustelu, jolla viime vuoden toukokuussa päädyin siihen, että ei ole perusteltua avata Lipposen toisen hallituksen aikana varsin laajalla asiantuntijakuulemisella ja valmistelulla aikaansaatua ulkomaalaislain kokonaisuudistusta enää uudella asiantuntijakierroksella. Uskon, että siihen olisi kyllä saatu kulumaan runsaasti aikaa ilman, että olisi saavutettu merkittävällä tavalla laadullista hyötyä. Toisaalta olisimme mitä ilmeisimmin myös vaarantaneet tavoitteen saattaa laki voimaan ennen EU:n laajentumista vappuna 2004. Tässä suhteessa myöskin on erittäin arvokasta työasiainvaliokunnan työ liittyen nimenomaan tältä näkökulmalta Euroopan unionin laajentumisen tuomiin uusiin haasteisiin Suomen työmarkkinoille ja työmarkkinoiden vakausnäkökulmaan.

Tässä yhteydessä haluan vain korostaa edelleen vielä sitä, että perimmäisenä tavoitteena, johon esityksen antanut hallitus pyrki, yhtyen Lipposen toisen hallituksen linjauksiin, oli löytää tasapainoinen kokonaisuus, jossa otetaan huomioon niin Suomen sisäinen turvallisuus kuin maahan tulevien ja maassa oleskelevien ulkomaalaisten oikeudetkin. Tällä esityksellä ja käsitellyllä lailla parannetaan selkeästi ulkomaalaisten oikeusasemaa, helpotetaan ja selkeytetään maahanmuuttoa. Olennainen korjaushan on esimerkiksi se, että Suomen kansalaisten perheenjäsenet voisivat ehdotuksen mukaan tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa.

Tässä on ehkä turha käydä läpi oikeusturvaa parantavia tai työlupaan tai turvapaikkajärjestelmään liittyviä näkökohtia, jotka ovat yleisesti hyväksyttyjä, mutta haluan huomauttaa, että se keskustelu, joka erityisesti on käyty nopeutetun turvapaikkamenettelyn osalta, on sillä tavalla mielenkiintoinen, että kun en avannut viime vuoden kesällä tätä esitystä juuri tältä osin, niin sain voimakasta arvostelua siitä, että tähän sisältyy niin sanottu pikakäännytys. Nyt sitten on todettu tässä keskustelussa, että se ei ole riittävänkään pikaista, ja tämä on tietysti hyvin pitkälti tilanteeseen liittyvää keskustelua.

Olen edelleen sitä mieltä, että Suomessa ei todella ole kesällä 2000 eduskunnan turvapaikkamenettelyyn tekemän muutoksen jälkeen mitään pikakäsittelyä. Meillä on niin sanottu nopeutettu käsittely, joka koskee sellaista tilannetta, jossa hakija tulee turvallisesta alkuperä- tai turvapaikkamaasta ja hakemusta pidetään ilmeisen perusteettomana tai kyseessä on kielteisen päätöksen jälkeen tehty uusi turvapaikkahakemus. Meillähän on erityisesti näitä Eurodac-toteamuksia ollut erittäin paljon. On aika merkittävää se, että meillä on ollut jopa yli 60 prosenttia viime vuoden lopulla ja tämän vuoden alussa kirjatuista hakijoista jo muissa EU-maissa turvapaikkaa hakeneita tai sieltä kielteisen päätöksen saaneita. Tämä vaatii oman analyysinsä, mistä tämän tyyppinen liike johtuu, ja siitä toki tietysti on syytä käydä keskustelua.

Tämä niin sanottu nopeutettu menettely on aikaisemmin kestänyt kaksi kolme kuukautta. Se ei siis kovin pikaista ole ollut näissä ilmeisen perusteettomissa tapauksissa. Nyt Slovakian romanien osalta sisäasiainministeriön ja eri viranomaisten nopeammalla haastattelulla muun muassa lentokenttätilanteessa on pystytty pääsemään parhaimmillaankin ilmeisen perusteettomissa, lähinnä taloudelliseen tilanteeseen liittyvissä hakemuksissa noin kuukauden käsittelyyn. Tämä ei ole todella mikään pikakäännytys, mutta se on todella kuitenkin hyvä elementti tässä suhteessa olla olemassa.

Itse asiassa pidän kyllä tärkeänä, että käydään keskustelua siitä, millä tavalla esimerkiksi EU:n yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan mukaisesti ilmeisen perusteettomiin tapauksiin voidaan nopeasti reagoida, jotta muun muassa myös maahanmuuttajiin ei kohdistu epäasiallista suhtautumista esimerkiksi leimaamalla heitä yleisesti turvapaikkajärjestelmän väärinkäyttöön syyllistyviksi tai muuten. Eli meillä pitäisi olla selkeästi nopeat järjestelmät myös aidon oikeudellisen perustan saamiseksi turvaa tarvitseville, mutta myös perusteettomissa tapauksissa keinot nopeampaan toimintaan. Tätä on syytä selvittää. Sinänsä nopeutettu turvapaikkamenettely on hyvä järjestelmä, ja on hyvä, että se nyt säilytetään täällä mukana eduskunnan kesäkuussa 2000 selkeällä enemmistöllä hyväksymässä periaatemuodossa.

Haluan lyhyesti, arvoisa puhemies, käydä läpi eräitä hallintovaliokunnan esittämiä näkemyksiä.

Olen hallintovaliokunnan työhön, samoin kuin koko sisäasiainministeriö, yleisesti varsin tyytyväinen. On perusteellisesti ja vastuullisesti käyty asioita läpi. Osa muutoksista on toki teknisiä, mutta on esitetty myös joitakin lisäyksiä, jotka yleisesti ottaen ovat myönteisiä parannuksia lain säännöksiin. Minusta olikin tärkeää, että esitys saatiin nopeasti Lipposen toisen hallituksen valmistelemassa muodossa eduskunnan vastuulliseen parlamentaariseen käsittelyyn, jotta juuri tämän tyyppistä pohdintaa on hallintovaliokunnassa ja eduskunnassa kyetty tekemään. Myöskin monet valiokunnan muutosehdotuksista vastaavat sisäasiainministeriön vastineiden eduskunnalle sisältämiä asiantuntijakannanottoja, joten mitään ristiriitaa näissä pyrkimyksissä ei ole.

Erityisesti olen tyytyväinen siihen, että kansainvälistä suojelua koskevat säännökset on valiokunnassa hyväksytty hallituksen esityksen mukaisina. Kun perustuslakivaliokunta on säännökset perusteellisesti tutkinut, voitaisiinko vihdoin unohtaa väitteet tai puheet siitä, että Suomen lainsäädäntö olisi jollain tavalla Suomen kansainvälisten velvoitteiden vastainen?

Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansalaisten turvapaikkamenettelyjä sen sijaan saattaa olla aihetta tarkastella vielä uudelleen. Totean muutaman näkökohdan tähän liittyen.

Toimeentuloedellytykset oleskelulupaa myönnettäessä: Tältä osin hallintovaliokunta ehdottaa juuri perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten lapsen etuun perustuvan poikkeuksen kirjaamista lakitekstiin yleisimminkin kuin vain yksin tulleita alaikäisiä tarkoittaen. Täydennys on lapsen edun kannalta perusteltu.

Oleskeluluvan myöntäminen yksilöllisestä inhimillisestä syystä on ollut ongelmallisemman pohdinnan kohteena. Minusta on ollut erittäin tärkeää se, että perheenjäsenten määrittelysääntöä ei ole muutettu, ja tältä osin kompromissiehdotus on perusteltu, minkä valiokunta on tehnyt. On tärkeätä välttää ankkurilapsisignaaleja myöskin näissä kysymyksissä.

Sisäministeriö on sen sijaan käännyttämisen perusteiden osalta tahallisuusvaatimuksen osalta suorittanut pohdintaa. Väärien tietojen antamisen tahallisuusvaatimus käännyttämisen perusteena on sillä tavalla ongelmallinen, että nähtäväksi nyt tietysti jää se, aiheuttaako tahallisuuden arviointi vaikeuksia käytännön tasolla. Tässä ei varmasti suuria ongelmia ole. Rajalla kenties enemmän harkintaa syntyy. Se on syytä tiedostaa tässä tilanteessa.

Siirtymäsäännösten osalta Euroopan unioni, jonka oikeus- ja sisäasiainneuvoston työ on hyvin tärkeätä yhteisen eurooppalaisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan linjaamiseksi, on omalta osaltaan asettanut tiettyjä määräaikoja pysyvän oleskeluluvan myöntämisen edellytyksien osalta. Tältä osin tämä hallituksen esityskään ei ole sitä, siis tämä neljä vuotta, mitä EU:ssa on linjattu: vähintään noin viiden vuoden vaatimustasoa. Nykyinen voimassa oleva lakihan on vaatinut kahta vuotta. Vanhan lain säännöstä jouduttiin soveltamaan pisimmillään lähes kahden vuoden ajan niihin ulkomaalaisiin, joiden jatkuva oleskelu alkoi ennen uuden lain voimaantuloa.

Sitähän tämä hallintovaliokunnan muutos nyt sitten tarkoittaa, että tältä osin on tehty siirtymäsäännös. Kysymys on poliittinen, ja on helpottanut tietysti erilaisten paineiden alla tätä keskustelua. Me emme ole tietenkään suhtautuneet ehdotukseen erityisen lämpimästi. Se on tietysti kyllä nähtävä eräänlaisena hyväntahdoneleenä Suomessa jo asuville ulkomaalaisille, mutta viittaan siihen, että Euroopan unionissa tämä määräaika on direktiivisuosituksen mukaan viiden vuoden tasoa. Tältä osin siis tämä neljä vuottakaan, mitä hallitus esittää, ei ole tässä suhteessa kovin pitkä aika. Tietysti vielä meillä tässä tapauksessa siirtymäsäännöksen kohteeksi tulee hyvin paljon henkilöitä, jotka ovat olleet pitkään Suomessa turvapaikkakäsittelyjärjestelmän liian hitauden takia.

Tältä osin haluan tässä yhteydessä tuoda esille, että on tärkeätä, juuri niin kuin valiokuntakin on tuonut esille ja puheenjohtaja Väistö, että meidän on tehostettava myös Ulkomaalaisviraston toimintaa. Yleisesti ottaen käsittelyaikoja on nopeutettava. Se on joka tilanteessa turvapaikanhakijoiden etu. Se on myöskin, sanotaan sisäisen turvallisuuden ja laittoman maahanmuuton estämisen näkökulmasta välttämätöntä. Olen määrännyt Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamishankkeen jo viime syksynä, ja tänä keväänä tältä osin on tiukkoina tavoitteina parantaa Ulkomaalaisviraston palvelukykyä, muun muassa saada oleskelulupien käsittely 4 kuukauteen ja turvapaikkaratkaisujen normaalimenettelyt 7 kuukauteen. Kyseessä on lähes puolittamiset vuosien 2001 ja 2002 tasoihin kaikkinensa Ulkomaalaisviraston osalta. Uvin uudelleenjärjestelyyn liittyy myöskin alueellistaminen. Uskon, että niin Lappeenrannan kuin Kuhmon yksikköjen kautta saadaan paitsi alueellistamisasiaa hoidettua myöskin nopeutta, ja luotettavuus varmasti säilyy käsittelyssä.

Hallintovaliokunnan lausumaehdotuksissa on erittäin tärkeitä lapsen asemaan ja etuun liittyviä kysymyksiä, ulkomaalaisten opiskelijoiden ja muidenkin ulkomaalaisten työnteko-oikeuksien helpottamisen laajentamiseen liittyviä kysymyksiä. Haluan tässä yhteydessä todeta, että jo viime syksynä eduskuntakyselyyn, kirjalliseen kyselyyn, vastatessani totesin, että ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman tarkastelemiseen on tarvetta. On syytä erinäisiä asioita arvioida ulkomaalaislain nyt tultua käsittelyyn ikään kuin tarkistusmielessä tiettyyn ajankohtaiseen ympäristöön reagointiinkin liittyen.

Se hanke, joka sisäasiainministeriössä on asetettu, keskittyy selvittämään, onko tarvetta lieventää tai mahdollisesti kokonaan poistaa EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden opintojen aikaista työnteko-oikeutta koskevat rajoitukset ja tarvitaanko muita kuin jo hallituksen esitykseen kirjattuja uudistuksia helpottamaan sitä, että opiskelijoilla, jotka haluavat opintojensa päätyttyä jäädä Suomeen, olisi paremmat mahdollisuudet päästä työelämään. Vaikka turvapaikkapolitiikka ja maahanmuuttopolitiikka on pidettävä tietysti erillään, tämä on elementti, joka on tietysti hyvin olennainen maahanmuuttopoliittisestikin. Suomessa tutkintonsa suorittaneiden opiskelijoiden osalta täytyy pystyä tässä nopeasti joustamaan. Omalta osaltani pyrin tämän asetetun työryhmän työtä osin myös vauhdittamaan. Sitä on turha pitkittää ensi vuodenvaihteeseen siltä osin, kuin tältä osin pystytään nopeita johtopäätöksiä varmasti aikaisemmin tekemään.

Myöskin ulkomaalaislakia täydentävinä normeina ovat ihmiskaupan uhrien asemaa koskevat säännökset, henkilön maastapoistamisen täytäntöönpanot ynnä muut asiat. Erittäin tärkeitä ovat nämä ihmiskaupan uhrien asemaan liittyvät näkemykset, jotka on tuotu esille. Tähän asiaan liittyvät myöskin EU:n sisäministereiden monet linjaukset, joihin liittyy muun muassa ihmissalakuljetukseen puuttuminen ja myöskin näiden mitä törkeimmän rikollisuuden uhreiksi joutuvien ihmisten, salakuljetuksen kohteiden, aseman turvaaminen ja heille oleskeluoikeuksien antaminen, jos he auttavat viranomaisia. Näitä monia asioita on myöskin EU:n sisäasiainministereiden puolella pohdittu.

Ehkä eräs asia, joka on syytä myös tässä yhteydessä tuoda esille, on, että me tarvitsemme myöskin laajaa yhteistyötä eri viranomaisten välillä. Tähän liittyy myöskin se, että vailla huoltajaa olevien alaikäisten turvapaikanhakijoiden osalta viranomaisten välistä tiedonkulkua ja perheenjäsenten jäljittämistä Suomessa on myös parannettava. Tämä asiahan tuli esille ja ajankohtaiseksi nimenomaan sierraleonelaisten jalkapalloilijoiden kohdalla vuoden alussa. Tältä osin tiedonkulkukysymys liittyy läheisesti turvapaikanhakijalasten perheenjäsenten jäljittämiseen. Lapsen kehityksen ja hyvinvoinnin kannalta on tärkeätä, että lapsi tietää, missä hänen vanhempansa ovat. Tältä osin Euroopan unionissa jo hyväksytyssä vastaanottodirektiivissä ja määritelmädirektiivissä, jotka maaliskuun 30. päivänä tänä vuonna osaneuvostossa hyväksyttiin poliittisesti yksimielisesti, on säännös, joka edellyttää jäsenvaltioiden ryhtyvän toimenpiteisiin ilman huoltajaa tulleiden alaikäisten perheenjäsenten jäljittämiseksi mahdollisimman nopeasti. Velvollisuus jäljittää alaikäisen turvapaikanhakijan perheenjäsenet kohdistuu jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin.

Tältä osin Ulkomaalaisvirastolla ei ole ollut päätöksenteossa riittävästi tietoa, eli työviranomaisten ja Ulkomaalaisviraston yhteydenpitoa vastaanottokeskusten osalta on ehdottomasti parannettava. Tätä edellyttävät myöskin vastaanottodirektiivin osalta sen kansalliseen täytäntöönpanoon liittyvät määräajat. Tämä työryhmä on myöskin työssä.

Arvoisa puhemies! EU:n määritelmädirektiivi sekä turvapaikkamenettelydirektiivi, kuten täällä puheenjohtaja Väistö totesi, saattavat aiheuttaa jatkossa myöskin tarpeita arvioida muun muassa toissijaista suojelua saavien henkilöiden kohtelua ja tämän määritelmän sopivuutta EU-direktiiviin, samoin kuin turvapaikkamenettelyn osalta on tietysti syytä arvioida, missä suhteessa nopeat turvapaikkamenettelyt toimivat. Nämä näyttäisivät kyllä jäävän pitkälti kansallisen lainsäädännön varaan EU:n linjauksissa, joten hallituksen esityksessä oleviin menettelyihin ei aiheutune tarkistamisen tarvetta; joitakin pieniä menettelytäsmennyksiä kenties jouduttaisiin tekemään.

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti totean lopuksi, että Suomen turvapaikanhakijoille myöntämä oikeusturva näyttäisi olevan eurooppalaisen mittapuun mukaan keskimääräistä parempi, kun vertaa viimeisiin EU:n direktiivipäätöksiin, ja tältä osin katson erittäin tärkeäksi sen johtopäätöksen, jonka perustuslakivaliokunta ja hallintovaliokuntakin ovat todenneet, että tämä lainsäädäntö täyttää myöskin Suomen kansainväliset velvoitteet.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Viime vuosien aikana on selvästi voitu havaita, että Suomen ulkomaalaislainsäädäntö on ollut osin toimimatonta ja vallitseviin olosuhteisiin soveltumatonta. Merkittävin voimassa olevan lainsäädännön puute on ollut siinä, ettei se ole toiminut moitteettomasti tilanteessa, jossa Suomi on EU:n jäsenenä sekä osana Schengen-aluetta. Välillä on näyttänyt siltä, että maastamme on ollut muodostumassa Euroopan ylijäämäpakolaisten suojelualue. Suuria ryhmiä jopa useassa muussa unionimaassa aikaisemmin onneaan koettaneita entisen Itä-Euroopan alueen maista tulleita pakolaisia on tullut maahamme ja nauttinut vieraanvaraisuudestamme usein kuukausikaupalla siksi, että lainsäädäntömme ei ole tuntenut todellista pikakäännytysmahdollisuutta. Kuten ministeri Rajamäki äsken totesi, noin 60 prosenttia jopa tällä hetkellä on turvapaikanhakijoista sellaisia, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa aikaisemmin muusta EU-maasta.

Monissa muissa maissa asiat on jo ajat sitten korjattu kuntoon ja selvissä tapauksissa käännytys tapahtuu heti rajalla tuntien sisällä maahan saapumisesta. Valitettavasti hallituksen käsittelyssä oleva esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi ei sisältänyt todellisia korjauksia mainitsemaani ongelmaan eikä myöskään hallintovaliokunta ole kyennyt lakiehdotusta näiltä osin parantamaan omassa mietinnössään. Niin kuin ministeri äsken puheenvuorossaan totesi, meillä ei ole todellista pikakäännytystä, vaan nopeutettu käännytys.

Euroopan unionin perusperiaatteisiin kuuluu yhtenä merkittävänä osana ihmisoikeuksien kunnioittaminen ja kansalaisten tasavertaisuus ja yhdenvertaiset oikeudet. Näihin ymmärtääksemme ovat myös tulevat jäsenmaat sitoutuneet liittyessään EU:n jäseniksi. Nyt kuitenkin myös Suomeen on viime kuukausina taas virrannut sadoittain romaneja muun muassa Slovakiasta, joka 1.5. on tulossa unionin jäsenvaltioksi. Onkin perusteltua syytä kysyä: Miksi EU:n taholta tyystin vaietaan tästä mielenkiintoisesta ja ehkäpä vakavasta ristiriidasta? Miksi EU ei ryhdy yhtä ponnekkaisiin toimiin romaniväestön oikeuksia sortavia uusia jäsenmaitaan kohtaan kuin se ryhtyi silloin, kun se asetti Itävallan sitaateissa sanottuna boikottiin siksi, että siellä vapaissa vaaleissa ihmisten tahdon pohjalta nimettiin muka sopimattomalle pohjalle muodostettu hallitus?

Perussuomalaisten mielestä Suomen tulisikin esittää Slovakian ja mahdollisesti muiden romaniväestöään eriarvoisesti kohtelevien uusien jäsenmaiden jäsenyyden mahdollista jäädyttämistä tai kaikkien tukien peruuttamista siihen saakka, kun puolueeton, esimerkiksi Suomen, Ruotsin ja Espanjan mahdollisesti romaneista koostuva tarkastusryhmä on todennut mahdollisen syrjinnän tai muun romaniväestön eriarvoisen kohtelun lakanneen näissä maissa. Tämä olisi mielestäni todellista aktiivista ihmisoikeuspolitiikkaa, jolla käytännössä ehkäistäisiin suurin osa Suomeen jätetyistä perusteettomista turvapaikkahakemuksista.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat tyytymättömiä hallintovaliokunnan hyväksymään ulkomaalaislain sisältöön varsinkin niiltä osin kuin laissa määrätään turvallisesta alkuperämaasta, uusintahakemuksesta, hakemuksen tutkimatta jättämisestä, nopeutetusta menettelystä ja käännyttämispäätöksen täytäntöönpanosta. Hallituksen esityksessä on todella toki erittäin paljon hyviäkin asioita, joita ilomielin olemme kannattamassa. Mutta valiokunnan hyväksymä muoto merkitsisi käytännössä näiltä osin sitä, että edelleenkin maahamme kiistattomasti vailla perusteita turvapaikkaa hakemaan saapuneita ulkomaalaisia jouduttaisiin ylläpitämään ainakin viikkotolkulla, jos ei peräti kuukausia — niin kuin ministeri omassa puheenvuorossaan totesi tilanteen tällä hetkellä olevan — muiden EU-maiden kiristäessä kuitenkin koko ajan omaa turvapaikkalainsäädäntöään.

Suomesta muodostuisi entistä suuremmassa mittakaavassa turvapaikkahakijoiden sumppu, jonka kulut tulisivat suomalaisten veronmaksajien kannettaviksi. Tilannetta kärjistää edelleen se, että edellä esiin ottamieni romanipakolaisten pääasiallisina asuinmaina olevat Slovakia, Tshekki ja Unkari tulevat kolmen viikon kuluttua EU:n jäseniksi. Silloin vapaa liikkuvuus pääsee vasta oikeuksiinsa, jos mitään muutosta ei esitettyyn ulkomaalaislakiin tehdä, kun EU:n toimiin jäsenmaidensa todellisten ihmisoikeusrikkomusten estämiseksi lienee turha asettaa kovinkaan suurta toivoa. Siinä tulee palamaan paljon poliisien toimintamäärärahoja ja lentoyhtiöt korjaavat hyvät tuotot kotiin lennättämisistä, niin kuin toissa viikolla tässä tehtiin jälleen erään erän osalta, sekä lisäbudjettien pakolaisten vastaanottoon tarkoitettujen määrärahojen lisäykset vain kasvavat. Tätäkö hallintovaliokunnan enemmistö todella haluaa?

Valiokunnan mietintöön sisältyy toki hyvääkin. Se on kokoomuksen vastalause, jossa esitetään lain 201 §:n tiukennusta, jonka nojalla turvallisesta alkuperämaasta tullut ulkomaalainen voitaisiin käännyttää mietinnössä hyväksyttyä pykälämuotoa nopeammin maasta. Perussuomalaiset tukevat tätä muutosesitystä. Mielestämme tämä askel on oikeaan suuntaan, mutta riittämätön muutos todellisen pikakäännytyksen mahdollistamiseksi. Lakiin jää senkin jälkeen niin kutsuttuja porsaanreikiä. Tämän takia perussuomalaiset ovat nimissäni jätetyssä muutosesityksessä ehdottaneet muutoksia myös lain 100, 102 ja 103 §:ään. Lyhyesti näistä muutosesityksistä.

Lain 100 §:ssä määritellään turvallinen alkuperämaa. Valiokunnan hyväksymässä pykälämuodossa määritellään aivan oikein niitä alkuperämaan tunnusmerkkejä, joista voidaan päätellä se, kunnioitetaanko maassa ihmisoikeuksia. Hallituksen esityksen perustelutekstissä, muistaakseni sivulla 185, toki todetaan myös se, että lähtökohtaisesti turvallisia alkuperämaita voivat olla ainakin EU:n jäsenvaltiot ja Etaan kuuluvat maat, mutta varsinaisessa pykälässä tätä ei mainita. Viitaten jo edellä esiin ottamaani uusien jäsenmaiden tilanteeseen esitämmekin, että myös lain 100 §:ssä mainitaan nämä kriteerit omassa uudessa 4 kohdassaan, jolloin ainakin Suomi voi ilman epäselvyyksiä heti pikakäännyttää esimerkiksi Slovakiasta maahamme pyrkivät turvapaikanhakijat ilman tutkintaa.

Hallintovaliokunnan mietinnössä esitetyn ulkomaalaislain 102 §:ssä määritellään uusintahakemus aivan samoin sanoin kuin alkuperäisessä hallituksen esityksessä. Siinä puhutaan ainoastaan Suomeen tehdyistä aikaisemmista hakemuksista puuttumatta lainkaan varsinaiseen ongelmaan eli siihen, että samoille henkilöille on voitu antaa kielteinen turvapaikkapäätös jo yhdessä tai useammassa muussa EU-jäsenvaltiossa tai Eta-maassa, kuten ministeri totesi, että määrä on lähes 60 prosenttia tällä hetkellä, jopa yli, totesi ministeri. Tämän takia esitämme näiden maaryhmien nimenomaista mainitsemista 102 §:n 1 momentissa, jolloin näistä maista kielteisen päätöksen saaneen ulkomaalaisen pyrkiessä Suomeen voidaan hänen hakemuksensa ratkaista ilman uutta turvapaikkapuhuttelua, koska se tulkitaan poikkeuksetta uusintahakemukseksi. Teknisesti tämä ei voi olla ongelma, kuten väitetään, sillä nykyisen tietotekniikan aikana täytyy olla mahdollista luoda reaaliajassa toimiva päätösrekisteri, joka kattaa kaikki EU-jäsenvaltiot ja Eta-maat. Kaikki verukkeet ovat pelkkää selittelyä, kun vielä Eurodac-järjestelmän avulla voidaan pääosa uusintahakijoista tunnistaa aukottomasti jopa tunnin viiveellä.

Esitämme myös muutosta lain 103 §:ään, jossa määritellään perusteet hakemuksen tutkimatta jättämiseen tai nopeutettuun menettelyyn. Mielestämme valiokunnan mietinnössä nopeutettuun menettelyyn oikeuttavan käsittelyn perusteina esitetty 2 momentin 3 kohta "hakija on tehnyt 102 §:ssä tarkoitetun uusintahakemuksen, joka ei sisällä uusia asian ratkaisuun vaikuttavia perusteita maahan jäämiselle" tulee siirtää 1 momentin uudeksi 3 kohdaksi, jolloin mainittu seikka voi toimia perusteena turvapaikkahakemuksen tutkimatta jättämiselle ja välittömälle pikakäännyttämiselle.

Perussuomalaisten esittämillä muutoksilla uudesta ulkomaalaislaista tulisi huomattavasti hallintovaliokunnan hyväksymää lakia toimivampi ja aukottomampi perusteettomien hakemusten nopean käsittelyn tai käsittelemättä jättämisen mahdollistamiseksi ja se loisi oikein käytettynä edellytykset todellisen, tuntien sisällä maahantulosta tapahtuvan käännytysmenettelyn käyttöön ottamiselle. Suomi tarvitsee tämän täsmäaseen, muutoin me maksamme muun Euroopan pakolaislakien paremman toimivuuden laskun täällä Suomessa. Poistamalla nykyinen massiivinen perusteettomien turvapaikkahakemusten virta saadaan todellisten, aiheellisten turvapaikkahakemusten käsittelyaikaa lyhennettyä nykyisestä noin vuoden mittaisesta kestosta huomattavasti lyhyemmäksi ja näin vähennettyä näiden pakolaisten turhaa odotusaikaa ja epätietoisuuden tuomia kärsimyksiä, johon asiaan ministeri Rajamäkikin on ansiokkaasti viime aikoina puuttunut.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin esittää kaksi kysymystä ministeri Rajamäelle.

Lakiehdotuksen 148 §:ssä säädetään käännyttämisen perusteista. Pykälän 1 momentin 8 kohdassa käännyttämisen edellytykseksi riittäisi pelkkä perusteltu syy epäillä ulkomaalaisen syyllistyvän rikokseen, josta on säädetty Suomessa vankeusrangaistus. Nykyinen laki tältä osin edellyttää, että rikostuomio on lainvoimainen. Perusteluja näin olennaiselle lainkohdan muuttamiselle ei ole esitetty. Miksi ei?

Toinen kohta: 101 §:ssä, jossa puhutaan turvapaikkamenettelystä, sanotaan, milloin hakemus voidaan hylätä ilmeisen perusteettomana. Pykälän 1 kohdan mukaan hakemus voidaan katsoa perusteettomaksi myös silloin, jos hakemuksen perusteeksi esitetyt väitteet ovat selvästi epäuskottavia. Kestäviä perusteluja tämänkään lainkohdan muuttamiselle ei esitetä. Miksi? Kysyn näitä sen takia, koska tiedämme kuitenkin, että ihmiset eivät lähde juuriltaan kuin vakavan uhan ja vainon vuoksi.

Esa  Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Rajamäki totesi ihan oikein, että meillä ei tätä pikakäännytystä vielä tämänkään lain hyväksymisen jälkeen tule olemaan. Itse olen ihan samaa pohtinut mielessäni ja sitä, kun tässä vedotaan siihen, jotta Ruotsissa ikään kuin ei olisi samat perusoikeudet arvoina mitä Suomessa. Niin tässä mietinnössäkin todetaan. Ministeri Rajamäeltä voisi kysyä, kun tässä nyt näin tulee käymään, onko tarkoitus vielä jossakin vaiheessa uudelleen tuoda mahdollisesti hallituksen toimesta semmoinen pikaisempi käännytysmenettely, joka tämän turvapaikkaturismin lopettaisi, antaisi viestin niihin maihin, joista näitä turvapaikkaturisteja tulee, että ei turhaan Suomeen hakeuduttaisi, niin kuin tällä hetkellä ilmiselvästi on nähtävissä, että hakeudutaan.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomen ei tule antaa sellaista viestiä, että meille kannattaa tulla vähäksikään aikaa paremman toimeentuloturvan saamiseksi. Viestin tulee olla sellainen, että selkeästi perusteettomat turvapaikanhakijat käännytetään välittömästi rajalta. Ruotsissa päätös voidaan selvissä tapauksissa antaa parin päivän aikana ja panna heti täytäntöön tarvittaessa. En kyllä oikein ymmärrä sitä, miksi meillä ei voida toimia samalla tavalla, koska myös Ruotsi on sitoutunut samoihin kansainvälisiin sopimuksiin kuin Suomi, joten vastoin näitä sopimuksia me emme siinä tapauksessa toimisi. En oikein ymmärrä tätä, että me annamme ulospäin sellaisen signaalin, että turvapaikkaturistit ovat tervetulleita Suomeen.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen ministeri Rajamäen kanssa samaa mieltä, että oikea strategia tehtiin, kun tuotiin Lipposen kakkoshallituksen esitys tänne saliin ilman uutta pitkää käsittelyä. Saattaisi olla, että olisi mennyt vielä vuosi tai kaksi, ennen kuin päästäisiin uuden ulkomaalaislain käsittelyyn. Olen täysin samaa mieltä, että kyllä tämä pääsääntöisesti on tyydyttävä. Hallintovaliokunta on perusteellista työtä tehnyt.

Ymmärrettävästi keskustelua nostattaa tämä nopeutettu käsittely, jonka ed. Vistbackakin tässä totesi. Ei ole sitä pikakäännytystä, mikä meillä täytyisi olla, jotta se vastaisi kansalaisten oikeustajua. Eli kansalaiset eivät hyväksy nykyistä järjestelmää, että taloudellisen edun saamiseksi tullaan lentokoneella Suomeen oleskelemaan täällä esimerkiksi kuukauden, kaksi tai kolme. Kysyisin vaan ihan ministeriltä, milloin esimerkiksi ministerillä on valmiutta täsmentää tätä ulkomaalaislakia, joka nyt tulee valmiiksi, ja tuoda esimerkiksi vastalauseen mukainen pykälämuotoilu tänne eduskuntaan uudelleen?

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä puhe turvapaikkaturismista on kyllä vastuutonta ulkomaalaisvastaisuuden lietsontaa, tai sitten täällä edustajilla on aika erikoinen käsitys siitä, mikä on mukava lomamatka.

Mutta, arvoisa puhemies, ministeriltä haluaisin tiedustella erityisesti näistä naiskysymyksistä. Olin erittäin iloinen siitä, että tunnustitte tämän ihmiskaupan uhrien aseman selvittämisen kiireellisyyden, mutta olin aika yllättynyt siitä, että hallintovaliokunnassa ei ollut valmiutta ottaa huomioon työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan huolta, että avioliiton perusteella Suomeen tulleilla naisilla, jotka ovat parisuhdeväkivallan uhreja, on tällä hetkellä sellainen tilanne, että he eivät uskalla tehdä rikosilmoitusta tästä jatkuvasta pahoinpitelystä käännyttämisen pelossa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta aika selkeästi vaati sitä, että tämä pitäisi ottaa huomioon. Olin aika yllättynyt, että tähän ei selkeää vastausta hallintovaliokunnalta tullut. Mikä on ministerin viesti näille naisille?

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lain yksi tarkoitus on saada käsittelyajat mahdollisimman joustaviksi ja lyhyiksi, mutta toisaalta, niin kuin ministerikin totesi, myös hallintoa tältä osin on syytä kehittää ja ministeriö on asettanut Ulkomaalaisviraston toiminnan tehostamista varten työryhmän tai selvitysmiehen. Mutta eikö olekin ilmeistä, että turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat eivät pelkästään Ulkomaalaisviraston toiminnasta johdu, vaan koska tämä hallinto on hajautettu vähintään kahteen ministeriöön, poliisin ja työministeriön alaisten vastaanottokeskusten resursseista ja kapasiteeteista on myös kysymys? Onko ministeriössä tai hallituksessa mietitty sitä, kuinka tätä toimintaa voitaisiin keskittää ja tehostaa samoin kuin resurssien ja rahan käyttöä tältä osin?

Heli  Paasio  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia ministerille siitä, että totesitte aika paljon käytännön ongelmia, aika laajalti tätä asiaa. Tämä oli tiedossa oikeastaan, että salissa tullaan käsittelemään tiettyjä pieniä nippeliasioita, jotka eivät ratkaise näitä isoja ongelmia, joita meillä on maahanmuuttopolitiikassa, ulkomaalaispolitiikassa, ylipäätään. Pyydän esimerkiksi ed. Tiuraa perehtymään, jos vertaa tähän Ruotsin malliin, myös niihin huomautuksiin, joita Ruotsi on saanut rikkoessaan tiettyjä sopimuksia. Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia, miltä ne joltain taholta näyttävät. Kokonaisuus täytyy huomioida. Me voimme kertoa täällä yhtä totuutta ja jättää toinen kertomatta, mutta se ei ole kuitenkaan asioitten kannalta paras mahdollinen.

Tässä ongelmana on se, miten yhdistää tehokkuus, oikeusturva ja tarkoituksenmukaisuus parhaalla mahdollisella tavalla. Meillä asiantuntijat hallintovaliokunnassa monesti totesivat, että riippumatta siitä, mitä laissa kirjoitetaan, käytännön ongelmat ovat niin suuria, että se tuo sen esteen, nimenomaan se, että asioitten käsittely kestää Ulkomaalaisvirastossa tai, niin kuin ed. Kurvinen sanoi, että hallinnossa on ongelmia. Ennemmin pitäisi olla huolissaan niistä, jotka joutuvat odottamaan mitä tahansa päätöstä vuosikaupalla, kuukausikaupalla, eikä niinkään siitä, jos meidän rajallemme tulee joku ihminen hakemaan turvapaikkaa, pyytämään kansainvälistä suojelua, miten heistä päästään mahdollisimman pian eroon.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin tämän vastauspuheenvuoroksi ed. Vistbackan puheenvuoron johdosta, mutta nyt tämä on vastauspuheenvuoro kaikille pikakäännyttäjille, jotka salissa ovat jo ulvahdelleet juuri minua ennen.

Arvoisa puhemies! Kiinnitän huomiota siihen erikoisesti ed. Vistbackankin puheenvuorossa, kun hän oli tämmöinen tosi pikakäännyttäjä, oikein pikapikakäännyttäjä, että siinä ei edes hetkellisestikään arvioitu sitä, että siinä ensimmäisessä käännytyksessä jo siinä maahantulomaassa on tapahtunut työtapaturma sille käännyttäjälle, joka on tämän turvapaikanetsintäkierroksen käynnistänyt. Elikkä siis toisin sanoen oikeusturva ei näytä kuitenkaan perussuomalaisille millään tavalla olevan ongelma-asia näissä humanitäärisissä asioissa, ja se on syytä panna merkille. (Ed. Vistbacka: Ilomielin!)

Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallintovaliokunta sai perustuslakivaliokunnalta lausunnon, jossa tähän oikeusturva-asiaan hyvin seikkaperäisesti kiinnitetään huomiota ja todetaan muun muassa siitä, että kaikille kansainvälistä suojelua hakeville yleisesti turvallisena pidettävä alkuperämaa ei välttämättä ole turvallinen. Tässä on nämä oikeusturva-asiat, ja niiden välillä nyt on sitten punnittu ja on päädytty näiltä osin siihen, että se vuonna 2000 hyväksytty nopeutettu menettely täyttää nämä turvapaikkamenettelyn oikeusturvavaatimukset. Sitten hallintovaliokuntahan liitti lausuman, jossa ulkomaalaisasioiden käsittelyn nopeuttamista kokonaisuutena halutaan kiirehtiä ja sitä selvittää ja viedä eteenpäin ja erityisesti niissä tapauksissa, joissa kyse on selvistä tapauksista, niin kuin täällä on tullut esille. Näissä on puolensa ja puolensa, mikä varmasti lausunnoista ja mietinnöistä on nähtävissä.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu kuvaa vähän sitä tilannetta, joka oli valiokunnan työssä viime aikoina. Kun nämä onnettomat Slovakian romaniryhmät olivat lentokentällä ja heidän alakuloisista perheistään siellä kovasti joka ilta television kautta välitettiin kuvia suomalaisiin koteihin, niin kävi ilmi, että valiokunnan työ hiukan häiriintyi tästä ajankohtaisesta tilanteesta, joka on vain yksi osa tätä kokonaisuutta. Minä toivon, että ministeri Rajamäki tulkitsee hallintovaliokunnan mietintöä siten, että ei ole mitään kiirettä eikä minkäänlaista tarvetta tuoda pikakäännytyslakiehdotusta eduskunnan käsittelyyn, niin vakava ja seikkaperäinen oli myös tältä osin valiokunnan käsittely.

Haluaisin vielä todeta, että päinvastoin valiokunnassa enemmistö ehkä oli sitä mieltä, että nyt nämä käännytykset tapahtuvat siltä osin liian nopeasti, että kaikkien osalta ei tule hallinto-oikeuden päätöstä, ennen kuin käännytys pannaan toimeen. Siihen suuntaan päinvastoin tulisi asiaa viedä jatkossa.

Miapetra Kumpula /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Laki ja resurssit eivät voi olla toisistaan kovin erillään. Tässä on tulossa parannuksia lakiteksteihin, mutta toivottavasti myös ministeri ja hallitus keskittyvät sitten siinä vaiheessa, kun budjettia tehdään, esimerkiksi Ulkomaalaisviraston resursseihin, koska kuten ihan ansiokkaassa esittelyssä ministeri kertoi, pitkät käsittelyajat ovat suuri ongelma eivätkä kenenkään etu, ei täällä eikä meidän suomalaisten eikä tulevien suomalaisten.

Minuutti on liian lyhyt aika käsitellä vaikeita asioita, joten otan yhden helpon esiin. Suomessa valmistuneet ulkomaalaiset opiskelijat eivät välttämättä voi tänne jäädä työtä tekemään, jos lupa menee poikki ajoissa. Mainitsitte työryhmästä, jota haluatte seurata ja kannustaa nopeampaan toimintaan. Minkälaista aikataulua voimme odottaa, että saamme täällä valmistuneen, koulutetun ihmisen meille jäämään töihin, koska tässä viivyttelyssä ei liene myöskään kenenkään etu kyseessä?

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Meriläisen tapaan olen hivenen närkästynyt tästä halpahintaisesta turvapaikkaturismipopulismista, mitä täällä salissa on harrastettu. Muutama viikko sitten vierailin Ulkomaalaisvirastossa, ja siellä saamani informaation mukaan 70 prosenttia turvapaikanhakijoista tulee nykyään Euroopasta ja muun muassa tulevista EU-maista, ja olisinkin kysynyt ministeriltä, miten esimerkiksi Ulkomaalaisviraston rooli tulee muuttumaan näissä kysymyksissä vapun jälkeen, kun kyse onkin EU-kansalaisista. Ed. Väistön tapaan olen vähän huolissani siitä käsityksestä, että EU-jäsenyys automaattisesti tekee maasta turvallisen. Näissä ajankohtaisissa kysymyksissä esimerkiksi on mielenkiintoista tietää, mikä on ministerin tulkinta siitä, että jos EU-maassa harrastetaan pakkosterilointia, eikö se ole oikeutus toisen EU-maan turvapaikkahakemukseen. Mielestäni on. Silloin kyseessä on selvä ihmisoikeusloukkaus.

Ed. Kumpulan tapaan ihmettelen sitä, vaikka toki varmaan moni asia pelkästään ministeri Rajamäen mahtikäskyllä toteutuu, miten kehyksessä on todellisuudessa huomioitu se tarve, mikä tällä hetkellä tämän hyvän lain toteuttamiseen tulevaisuudessa myös käytännössä resursseina ja rahana on tarpeen.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aito valmius ottaa vastaan pakolaisia ja turvapaikkaa tarvitsevia ihmisiä on säilytettävä. Mutta samalla on todettava myös se, että esimerkiksi Slovakian romaniongelmaa ei ratkaista niin, että Slovakian romanit tulevat Suomeen ja Suomi antaa kaikille Slovakian romaneille turvapaikan tai joku muu EU-maa, vaan se ongelma pitäisi ratkaista Slovakiassa. Tässä mielessä Euroopan unioni, Suomi mukana, on kyllä toiminut ristiriitaisesti: Slovakia otetaan mukaan Euroopan unionin perheeseen, mutta samalla ei kuitenkaan huolehdita siitä, että Slovakia olisi omat ihmisoikeusongelmansa ratkaissut ja kehittänyt yhteiskuntaansa juuri niin, mihin täällä viitattiin, ettei esimerkiksi pakkosterilisaatiota toteuteta romaniväestöä kohtaan. Näin ollen tässä on kyllä aika suuri kardinaalivirhe, joka on tapahtunut monien EU-maiden hallitusten toimesta.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Meriläiselle vaan tiedoksi se, että korkein oikeus on päätöksissään aika useaan kertaan perunut avioliiton, kun ulkolainen nainen on tullut Suomeen ja harhauttanut rehellistä suomalaista miestä, lähinnä sen takia, että nainen ei vie tältä isännältä puolta maatilasta taikka metsästä. Näitäkin on käytännön elämässä useita tapauksia.

Arvoisa herra puhemies! Minä kyllä ihmettelen niitä puhujia, jotka sanovat, että meidän pitää ottaa kaikki Slovakian romanit tänne. Juuri niin kuin ed. Tiusanen sanoi, me olemme nyt EU:ssa, ja me joka paikassa ylistämme tätä EU:n ihanuutta ja tasa-arvoa ja demokratiaa. Niin kuin ministeri totesi, yli 60 prosenttia turvapaikanhakijoista on sellaisia, jotka ovat käyneet jo muussa EU-maassa. Minä en voi ymmärtää sitä, ettei ole pikakäännytystä silloin näitten henkilöitten kohdalla. Kyllä meidän täytyy luottaa siihen, että muussa EU-maassa asiat on käsitelty, ed. Pulliainen. Tämä on suoranaista EU-turismia, jonka Suomen veronmaksajat sitten maksavat, vaikka me käytämme nopeutettua käännytysmenettelyä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä hallintovaliokunnan jäsenenä haluan allekirjoittaa sen viestin, että siellä on ollut hyvä henki ja hyvä yhteistyö, niin kuin täällä puheenjohtaja sanoi. Minusta ei ole kyllä syytä dramatisoida tätä asiaa ollenkaan ja käyttää sen tyyppisiä puheenvuoroja kuin täällä nyt on tehty. Tällaisessa asiassa on kyllä valittava termit erittäin huolellisesti, mitä julkisuudessa käytetään. Sellainen kuin "turvapaikkaturismi" ei sovi kyllä minun kielenkäyttööni siitäkään huolimatta, että minä olen itse asiasta samaa mieltä, että tarvitaan se nopeampi menettely. Tämä aiheuttaa vääriä rinnastuksia ja sellaisia tulkintoja, että me olemme rasisteja. Tämä on kuin bensan heittämistä liekkeihin. Kun on vaikeista julkisuusasioista kysymys, pitää miettiä, miten asiat kertoo suurelle yleisölle.

Toisaalta on hyvin ymmärrettävää se, että suomalaiset ihmiset vertailevat, miten meitä kohdellaan, kun heitä kohdellaan näin. Kun on esimerkiksi pakolaisia otettu tiettyihin kaupunkeihin, ja aivan hyvä, että on otettu, ja heitä on hoidettu hyvin, niin kuin on pitänyt hoitaa hyvin, on ymmärrettävää, että kun viereisessä korttelissa saattaa olla työttömiä suomalaisia, jotka ovat pitkän aikaa olleet suurissa vaikeuksissa, he vertailevat asioita. (Puhemies: Aika!) Nyt pitää muistaa, että tästä on suurempi osa psykologiaa kuin politiikkaa (Puhemies koputtaa) ja näitten asioitten tahdillisesti hoitaminen on täällä eduskunnassa ja joka paikassa hyvin tärkeä asia.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kirurgina katkaista siivet siltä anekdootilta, että naisia voi pakkosteriloida. Miehen voi, koska miehen siemenjohtimethan sijaitsevat ihan tässä ihon alla nivustaipeissa, se on ehkä mahdollista, jos mies sidotaan ja paikallispuudutetaan, mutta naisen munajohtimet sijaitsevat syvällä lantionpohjassa ja sitä toimenpidettä ei millään voi tehdä ilman yleisanestesiaa tai laajaa puudutusta. Enkä millään voi uskoa, että köyhässä maassa, kuten Slovakiassa, olisi semmoinen mahdollista, että naisia nukutettaisiin suuria määriä ja tehtäisiin tämmöinen täysin turhanaikainen toimenpide. Tämä ei kyllä pidä paikkaansa.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minunkaan mielestäni ei Suomessa pystytä ratkaisemaan Slovakian romanien ongelmaa. Niin kuin ed. Tiusanen totesi, se on ratkaistava Slovakiassa. Ihmettelen sitä, ovatko Suomen edustajat EU:ssa silloin, kun näistä liittymisasioista on päätetty, nukkuneet sillä aikaa, kun eivät ole vaatineet, että siellä maassa vähemmistön oikeudet turvataan, vaan otetaan vähän kuin sika säkissä EU:n jäseneksi. Tässä kyllä voivat Suomen hallitus ja edustajat mennä peiliin katsomaan. Se on jälkiviisastelua täällä, kun ei ole silloin, kun nuo asiat ovat olleet esillä, ainakaan eriävää mielipidettä kerrottu siellä.

Petri Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluan vaan puuttua tähän keskusteluun siltä osin, että kyllä kai meidän pitää lähteä siitä perusajatuksesta, että kaikki EU-maat ovat nyt ja jatkossa turvallisia maita. Kyllä kai tämä on se peruspohja, miltä länsimainen oikeusjärjestelmä lähtee liikkeelle. Meidän täytyy luottaa, että siellä on sellaiset lainsäännökset ja kansalliset sopimukset hoidettuna, että voimme katsoa niitä turvallisiksi maiksi. Tämä on kohta 1.

Toiseksi sanon, että tämä niin sanottu turvapaikkaturismi, jota ei sananakaan kuulemma enää saa mainita, on valitettavasti tänä päivänä kansainvälistä rikollista järjestäytynyttä toimintaa, jossa jokainen, joka nousee lentokoneeseen esimerkiksi Slovakiassa, joutuu maksamaan lipustaan tietyille välittäjille, jotka saavat jatkuvasti viestejä siitä, missä Euroopan maissa ulkomaalaislaki vuotaa siten, että päästään käyttämään hyväksi meidän taloudellista järjestelmäämme. Voitte kuvitella, että jos jossakin Slovakiassa on toimeentulotuki perheelle 60 euroa ja se on Suomessa 1 600 euroa, kannattaa tulla Suomeen kuukaudeksi tai kahdeksi, mutta tätä eivät kansalaiset käsitä, kuinka lainsäätäjä ei pysty tähän laatimaan semmoisia ohjeita, että tämmöinen menettely Suomessa loppuu.

Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Asko-Seljavaaralle ensinnäkin tiedoksi, että nämä pakkosteriloinnit on tehty synnytysten yhteydessä.

Ihmisoikeusjärjestöt eivät vaadi, että kaikille Slovakian romaneille annetaan turvapaikka, vaan vaaditaan, että heille taataan yksilöllinen hakemuksen käsittely, niin kuin kansainväliset sopimuksetkin velvoittavat.

Minusta on, ed. Vistbackalle tiedoksi, erittäin sympaattista ja oikein se, että meidän oikeusjärjestyksemme suojaa suomalaisia miehiä viekkailta naisilta. Toivon, että meidän oikeusjärjestelmämme suojaisi myös naisia miehiltä, jotka hakkaavat heitä.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tulee hieman outo vaikutelma tästä keskustelusta, ikään kuin olisi olemassa joku joukko kansanedustajia tai jotain kansalaisjärjestöjä, jotka nimenomaan haluaisivat kutsua kaikki Slovakian romanit Suomeen. Näinhän ei tietenkään ole asianlaita, vaan kysymys siitä, millä lailla Slovakian ihmisoikeustilanne saataisiin paremmaksi, on oma kysymyksensä. Kun käytiin ihmisoikeusselonteosta keskustelua, korostin tuossa yhteydessä, että EU:n omaa ihmisoikeusmekanismia pitää kehittää. Sellaista ei ole olemassa, ja se on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, kun EU on laajenemassa. Eräs malli on ihmisoikeusvaltuutettu. Muitakin malleja mietitään. Se on tärkeä kysymys.

Toinen tärkeä kysymys on se, että jokainen turvapaikanhakija saa yksilöllisen käsittelyn, ettei näitä turvapaikkahakemuksia käsitellä eräässä mielessä kollektiivisesti, vaan jokainen tilanne arvioidaan. Raportointia näistä pakkosterilisaatioista on olemassa ja myös poliisin huonosta kohtelusta nimenomaan näitä Slovakian romaneja kohtaan. Kehotan tutustumaan, jos epäilyjä on, esimerkiksi Amnesty Internationalin nettisivuihin. Sieltä löytyy tähän asiaan liittyvää tietoa.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Varmaan paljon on tehtävää ja tehtävissä vielä Euroopan unionin sisällä ja jäsenmaiden kesken. Hallintovaliokuntahan kiinnitti huomiota siihen, että ilmeisesti me tarvitsisimme nykyistä yhtenäisemmän ulkomaalaislainsäädännön EU:n sisällä jäsenmaissa ja myös tähän liittyvät menettelyt.

Mitä taas tulee siihen menettelyyn, mitä meillä voimassa oleva nopeutettu turvapaikkamenettely tarkoittaa ja mikä on tässä nyt käsiteltävänä olevassa lakiuudistuksessa, niin mielestäni se kyllä täyttää kaikki ne yksilöllisen tutkimisen tarpeet ja sen oikeusturvatarpeen, joka on näissä kysymyksissä perustuslain lähtökohdista meillä oltava. Tähänhän perustuslakivaliokuntakin todella kiinnitti hyvin vahvasti omassa lausunnossaan huomiota.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackalle en voi olla vielä toteamatta sitä, että hän antaa hyvin yksioikoisen käsityksen oikeusturva-asioista maassa, jossa sentään on useampi oikeusaste, jossa arvioidaan sitä, onko tullut oikein kohdelluksi asiassa. Hänen ajattelumallinsa — huom. hän on itse oikeusoppinut — on se, että yksi arviointi riittää ja se on lopullinen.

Arvoisa puhemies! Me jaamme kaksi täysin toisistaan poikkeavaa maailmankuvaa tässä ed. Vistbackan ja ilmeisesti myöskin muitten perussuomalaisten kanssa. (Ed. Vistbacka: Ei ole ensimmäinen kerta!)

Arja Alho /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja sanottu, että mitään ristiriitoja ei ole. Perustuslakivaliokunnan tehtävähän oli tietysti ulkomaalaislain kohdalla arvioida paitsi sen perustuslainmukaisuutta myös ihmisoikeussopimusten näkökulmasta lakiesityksen asianmukaisuutta. Suoranaista, varsinaista perustuslainvastaisuutta emme toki ole havainneet, mutta olemme kiinnittäneet yksimielisessä lausunnossamme huomiota moniin sellaisiin seikkoihin, jotka kenties eivät ole sopusoinnussa kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa, jotka Suomi on solminut. Ne ovat valiokunnan lausunnossa hyvin yksilöityjä. Ne ovat juuri niitä asioita, joihin täällä keskustelussa on viitattu.

Meidän mielestämme valiokunnassa turvallisten maitten luettelossa täytyy ottaa huomioon se, että kuitenkin yksilöllisesti selvitetään aina turvapaikanhakijan tilanne. Vaikka olisi kysymys EU-maasta, voi olla, että myös etniseen taustaan liittyvää syrjintää tapahtuu. Tämä täytyy yksilöllisesti selvittää. Me kiinnitimme myöskin huomiota hyvään hallintotapaan niin, että hallinto-oikeus ehtii käsitellä valitukset ennen käännyttämistä. Kiinnitimme enemmän huomiota lapsen edun huomioon ottamiseen kuin hallintovaliokunta nyt on mietinnössään tehnyt.

On kuitenkin selvää, että kun tämä laki on tärkeätä saada voimaan toukokuun alussa ja se on ollut niin ristiriitainen, kaikkia näitä näkökohtia ei ole otettu asianmukaisesti huomioon, mutta ne ovat hyvä pohja jatkokeskustelulle ja lainvalmistelulle myöhemmin, ja toivon, että sisäasiainministeriössä tarkasti seurataan ja otetaan huomioon kokemuksia ja kehitetään tätä lainsäädäntöä siihen suuntaan kuin perustusvaliokunta on sanonut. Joka tapauksessahan valiokunnan kannanotto tulee olemaan merkittävä pohja oikeudenkäytössä, joten siinä mielessä tietenkään tämä työ ei ole mennyt hukkaan, (Puhemies: Aika!) vaikka kaikkia näkökohtia ei täysimittaisesti olekaan otettu huomioon.

Saara Karhu /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskustelu on polveillut aika lailla, ja luulen, että tässä salissa käytettyjen puheenvuorojen takaa löytyy varmasti monia kansalaisia, jotka ovat samaa mieltä kunkin edustajan kanssa, joka täällä on puhunut, vaikka hyvin erilaisia mielipiteitä on esitettykin.

Tuossa mietin vaan — tämä on todella lyhyt aika — että ed. Väistö otti esiin tärkeän asian, että saataisiin yhtenäistettyä näitä käytäntöjä. Nimittäin hirveän merkittävää on suomalaisten oikeustaju ja ymmärtämys sille, miksi Suomessa menetellään näin ja jossain muualla toisella tavalla. Se on todella tärkeää Suomessa maassa olevien ulkomaalaisten kannalta. Siinä käy nimittäin äkkiä niin, että jos ihmisten oikeustaju ei riitä, niin silloin asenteet kaikkia ulkomaalaisia kohtaan kovenevat, ja siihen ei tietenkään haluta mennä.

Toinen asia, jonka lyhyesti haluan sanoa tähän, koskee näitä ulkomaalaisia opiskelijoita, jotka opiskelevat Suomessa ja joiden ilman muuta olisi meidän näkökulmastamme hienoa voida jäädä Suomeen. Näinhän monet maat menettelevät, että houkuttelevat ulkomailta tulleet parhaat tytöt ja pojat omiin työpaikkoihinsa, mutta tässäkin mitalissa on myös toinen puoli. Eli otetaan esimerkiksi vaikka kehitysmaasta tullut nuori, joka on maansa huippu. Jos hän ei palaakaan omaan maahansa viemään sitä tietotaitoa, mitä on täällä oppinut, niin mikä menetys se on hänen kotimaansa kannalta. Eli näissä asioissa on ne molemmat puolet, ja ne täytyy ottaa keskustelussa huomioon ja edetä sitten tosiasioiden mukaan.

Veijo  Puhjo  /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Vastauksena ed. Asko-Seljavaaralle, kun hän sanoi, että pakkosterilisaatiota ei noin vain voi tehdä naisen anatomian takia: Ilmeisesti tahatta on jäänyt huomiotta se, että Slovakiassa lienee tilanne, että pakkosterilisaatio, lainausmerkeissä, on kohtuullisen yleinen siellä olevan eräänlaisen uskomuksen mukaan, että synnytysten komplikaatioista sitten säästytään, ja tilanne on käytännössä se, että juuri ennen nukutusta tavallaan niin kuin höynäytetään toinen tähän pakkosterilisaatiopäätökseen ja otetaan lupa siinä. Tätä voi täydellä syyllä kutsua toisen hädänalaisen tilan hyväksikäytöksi ja oikeastikin pakkosterilisaatioksi. Se tietysti tehdään nukutuksessa.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan kuten ed. Vielma täällä aiemmin totesi, kansanedustajien on syytä miettiä sananvalintojaan. Meidän velvollisuutemme ja vastuumme on kaikin keinoin estää rasismia ja ehkäistä sitä, ja ennen kaikkea meidän pitää välttää, ettei kukaan meistä kannustaisi siihen.

Kaivelin viime kevään tämän lain lähetekeskustelun esille, ja silloisessa keskustelussa ed. Halme väitti, ja tässä tulee nyt siteeraus: "Ulkolaiset ja pakolaiset saavat autorahaa 45 000 vanhaa markkaa, stressilomarahaa 2 000 euroa vuodessa, asunto-, työ-, kodinkone-, lautasantenni- ja tiskikonerahat sossusta. Olen tutkinut tämän. Tämä on fakta." Kun väitin vastaan, että varmaankaan näin ei tapahdu, ja pyysin häntä esittämään todisteita, niin hän ilmoitti, että hän kyllä nämä kuitit ja todisteet toimittaa. Mutta kun nyt lähes vuosi on tästä kulunut enkä ole vieläkään näitä todisteita saanut, niin kysyisinkin, onko ed. Halme selvittänyt tätä asiaa, koska tämähän on antanut kansalaisille ihan väärän kuvan, jos kansanedustaja täällä tällä tavalla sanoi, vai oletteko kenties muuttanut mielipidettänne tästä asiasta.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun päärintamalinjat kulkevat ihmisoikeuksien ja valtion oikeuksien välillä, ja kun ajattelee sitä kokonaisuutta, niin täytyy sanoa, että jo edellisen hallituksen esitys, joka nyt sitten toistettiin uuden hallituksen toimesta ja sai eduskunnassa hyvää käsittelyä valiokuntatyössä, on aika hyvä kokonaisuus lopulta tässä eri mielipiteiden vaihdellessa. Haluan vielä todeta tähän keskusteluun, että meillä on ollut vuonna 2002, jolloin kokonaisen vuoden tiedot on käytössä, 3 443 turvapaikanhakijaa. Kun tuo laki nopeasta käännytyksestä tuli voimaan kesällä 2000, niin sen jälkeen jo vajaassa vuodessa nähtiin, että romahdusmaisesti turvapaikanhakijat vähenivät niistä Tshekistä, Slovakiasta, EU:n tulevista jäsenmaista. Eli nyt on muutamia kymmeniä turvapaikanhakijoita kuukaudessa keskimäärin. Sitä ennen oli satoja. Eli tällä haluan todistaa sen, että jo nykyinen laki ja vielä tehostetusti toimiessaan, kuten täällä ministeri on luvannut, takaa sen, että päästään hyvään, myös ihmisten kannalta hyvään, lopputulokseen ja ihmisoikeuksia kunnioittavaan tulokseen.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vielä haluaisin sanoa: Tähänkin keskusteluun voisi antaa hyvän johtamisoppineuvon, elikkä on tärkeämpää hoitaa oikeita asioita kuin asioita oikein. Tämän eduskunnan keskeinen tehtävä, meidän pitää se muistaa, on huolehtiminen omista kansalaisista. Omista kansalaisistamme huolehtiminen edellyttää tietyissä tilanteissa, että me otamme tänne ja ilman muuta ulkomaalaisia työntekijöitä, pakolaisia, pidämme heistä huolen. Se kuuluu siihen kokonaisuuteen. Mutta kuten sanoin, ykkösasia on se, että me päätämme tässä salissa ennen kaikkea suomalaisten ihmisten ongelmista. Meidän tehtäviimme ei kuulu näin ollen Slovakian romaneista sen suuremman huolen kantaminen. Se on Slovakian tehtävä. Varsinkin kun Slovakia tulee olemaan EU:n jäsen, niin pitää edellyttää, että ellei Slovakia itse pidä huolta omista kansalaisistaan, niin siihen ottaa kantaa sitten EU. Se on se foorumi, jossa tätä asiaa pitäisi sitten keskeisemmin käsitellä.

Vielä kertaan lopuksi: Tämän salin ja meidän kansanedustajien tehtävä on ensisijaisesti tämän maan asukkaista huolen pitäminen, ja sitä tarkoittaa meidän se vielä nopeampi käännytys. Jos täällä ovat keskimäärin kuukauden olleet nämä slovakialaiset, niin kuin ministeri sanoi, niin se on turhaa aikaa ollut heille.

Timo Soini  /ps (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pitää lähteä siitä, että kun Euroopan unioni jauhaa, että se on rauhan ja ihmisoikeuksien tyyssija, niin totta ihmeessä täytyy EU-maan olla turvallinen. Jos olisi sanottu slovakeille, että te ette pääse Brysseliin samppanjapulloja poksauttelemaan, ennen kuin pistätte tämän asian kuntoon siellä, kaksi vuotta hyllylle, niin jo olisi ruvennut tapahtumaan. Nyt ei tapahdu mitään, he ovat sisällä, ja turismia on rajojen ylitse, se on täysin selvä asia, ja nämä epäkohdat kun otetaan huomioon, mitkä perussuomalaisista ed. Vistbacka esitti, niin tämä homma loppuu. Tämä on se tarkoitus. Suomella ja suomalaisilla on aina oikeus päättää siitä, keitä tänne tulee ja kuinka paljon. Se on meidän tehtävämme ja meidän oikeutemme tässä maassa, niin kuin turkkilaisilla Turkissa, niin kuin slovakeilla Slovakiassa ja ruotsalaisilla Ruotsissa. Tämä on kansallinen kysymys.

Toki ymmärrän ihmisoikeudet. En vain voi ymmärtää, että Euroopan unionin jäsenenä voi olla maa, jossa näitä ihmisoikeuksia ei toteutettaisi. Toivoisin, että vasemmistoliittolaiset ja vihreät lähtisivät Euroopan unionia vastaan nyt protestoimaan oikein kunnolla, että pistäkää nyt painetta tänne. Mutta sieltä tulee pikemminkin pientä vihjettä, että perussuomalaiset ja jotkut kokoomuslaiset olisivat jollain tavalla ulkomaalaisvastaisia. Ei siitä ole kysymys.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä Suomen tehtävä on toimia EU:n kautta nimenomaan Slovakian ja muidenkin EU-maiden ihmisoikeusongelmien ja -puutteiden ratkaisemisessa. Se on se päätehtävä. Mutta niin kuin täällä jo ed. Puhjo, vaikka hän onkin vain korvalääkäri, (Naurua) totesi, tämä niin kutsuttu pakkosterilisaatioasia ei ole vain anatominen kysymys, ja niin kuin ed. Asko-Seljavaara tietää, tämä vasektomia tapahtuu myös paikallispuudutuksessa, niin kuin myös naisten sterilointi tapahtuu skopiateitse nykyään, varsin usein maailmalla nimenomaan paikallispuudutuksen avulla. Ei niillä juuri ole eroa tässä mielessä. Mutta todellakaan se ei ole anatominen ongelma eikä kysymys, vaan se on ihmisoikeuskysymys, ja tätä nyt valitettavasti tapahtuu. Se on vain yksi esimerkki siitä, että on vähemmistöjä, tässä tapauksessa esimerkiksi Slovakiassa, jolla on erityisiä ongelmia.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on ollut se ongelma, että tämä laki käsittelee yksilöitä, yksittäisiä turvapaikanhakijoita. Me emme voi tarkastella näitä hakijoita, joista nyt on kysymys, ryhmänä. Siinä katsannossa tulee aika arveluttavaksi se, jos me automaattisesti ikään kuin toteamme, että jokin maa, esimerkiksi EU:n jäsenmaa, on automaattisesti turvallinen ja sen vuoksi emme voi ottaa ketään turvapaikanhakijaa sieltä, mikä täällä on ikään kuin vähän kuulostanut taustalla joittenkin puheissa. Me olisimme voineet ehkä 20 vuotta sitten miettiä, jos olisimme silloin keskustelleet, voiko esimerkiksi Bosnia olla koskaan turvaton maa eurooppalaisille. Ehkä aika moni olisi tässäkin salissa ollut silloin sitä mieltä, että ei voi, mutta me tiedämme, mitä Srebrenicassa tapahtui kymmenen vuotta myöhemmin. Kannattaa ehkä miettiä asiaa tältäkin kannalta ja nimenomaan siltä kannalta, että kysymys on yksittäisestä turvapaikanhakijasta ja hänen oikeuksistaan, että hän saa oikean kohtelun, ettei hän joudu (Puhemies koputtaa) turvattomaan tilanteeseen omassa kotimaassaan.

Tony Halme /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä haluaisin vaan vastata ed. Huotarille, että kyllä minulla ne laput on ja kaikki tilastot ovat Tilastokeskuksesta haettuja, että kyllä ne ovat ihan faktaa.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näen kyllä toisin kuin ed. Vielma. Meillä on globaali vastuu kaikista ihmisistä. Me elämme täällä hyvinvointivaltiossa, meillä on vastuu ihmisistä, jotka asuvat niissä maissa, joissa eivät ole elämän edellytykset niin hyviä kuin meillä. Se on meidän arvomaailmassamme, ja se on selkeästi eettinen kysymys. Lähimmäinen on myös se, joka asuu kaukana. On itsekästä ajatella, että me asetamme jonkun meidän läheisen ihmisemme etusijalle. Se kertoo kyllä arvomaailmasta ja kertoo teistä ja kertoo kenties hyvin syvältä siitä, kuka ansaitsee ihmisarvoisen elämän.

Ottaisin toiseksi kyllä sen kannan, että kun katsoo hallintovaliokunnan lausumaehdotusta, niin se on niin lavea, kaikki ongelmakohdat on sinne listattu. Katson, että tämä mietintö ei ole onnistunut ja itse asiassa pää on laitettu pensaaseen monilta keskeisiltä osin. On aika ongelmallista, jos aikaa kuluu ja kuluu, kun selvitetään esimerkiksi tätä Suomessa opiskelleiden opiskelijoiden työnhakumahdollisuutta valmistumisen jälkeen. Aikaa kuluu koko ajan, ja sama keskustelu todennäköisesti käydään taas vuoden kuluttua, kun ei ole rohkeutta tehdä inhimillistä, oikeudenmukaista lainsäädäntöä.

Christina Gestrin  /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! On paradoksaalista, että Euroopassa ollaan toisaalta huolissaan siitä, miten vanheneva väestö selviää joidenkin vuosien kuluttua Euroopan elättämisestä, ja samanaikaisesti tiukennetaan ohjaksia ulkomaalaisasioissa. Myös Suomessa puhumme ulkomaalaisesta työvoimasta ikään kuin ulkomaalaiset kasautuisivat Suomeen niin pian kuin heidät päästetään maahan. Tämä on hämmästyttävä asenne.

Det kommer att visa sig att vi får arbeta hårt för att få utländsk arbetskraft till Finland. Vår utlänningspolitik och de lagar som reglerar den är avgörande för de signaler som vi sänder till omgivningen. Om vi vill att utlänningar skall trivas i Finland måste den allmänna inställningen till utlänningar bli positivare och olikhet måste ses som en rikedom. Därför måste behandlingen av asylsökande, flyktingar och invandrare vara humanare och sakligare än den varit hittills.

Det måste också finnas utrymme att göra mänskliga tolkningar i situationer då det finns en risk att ett myndighetsbeslut kan leda till en olycka för den berörda parten. Barnens situation måste alldeles särskilt beaktas och utgångspunkten måste alltid vara att finna en lösning som är den bästa för barnet.

Ulla  Anttila  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihmettelen, minne ed. Soini oli laittanut korvansa, kun eduskunta käsitteli hallituksen ihmisoikeusselontekoa. Tuossa keskustelussa pääviestini vihreän eduskuntaryhmän ryhmäpuheenvuorossa oli se, että EU tarvitsee ihmisoikeusmekanismin. Tämä on ajankohtainen asia liittyen sekä Slovakian romaneihin ja vastaavanlaisiin kysymyksiin että EU:n terrorisminvastaisiin toimiin, yhtenäiseen pakolaisdirektiiviin ja hyvin moneen muuhun asiaan. Tuolloin ainakin nousin tälle barrikadille eli tänne eduskunnan puhujakorokkeelle puhumaan juuri tämän keskeisen asian puolesta. On erittäin tärkeää, että ihmisoikeusrakenteet pystytään järjestämään sellaisiksi, että tällaisia ihmisoikeusloukkauksia ei pääsisi syntymään. Ministeri Tuomioja nyt ei valitettavasti osannut sanoa tarkkaa kantaansa tähän kysymykseen, mutta kun ulkoasiainvaliokunta käsittelee ihmisoikeusselontekoa, olen varma, että jokin kannanotto tästä asiasta tulee varmasti tuohonkin asiakirjaan.

Mitä tulee siihen, onko Suomi aivan erillinen valtio, mitä kantaa edustajat Soini ja Vielma jossain määrin edustivat, itse en usko tähän. Suomi on liittynyt satoihin erilaisiin kansainvälisiin sopimuksiin. Olemme mukana yhtenä vanhimmista ihmisoikeussopimuksissa, muun muassa YK:n ihmisoikeussopimuksessa. (Puhemies koputtaa) Olemme sitoutuneet tiettyihin kansainvälisiin normeihin, jotka liittyvät myös pakolaisten asemaan. Näin ollen näitä normeja on noudatettava.

Mitä tulee EU:n linjaan, (Puhemies: Aika!) on EU:n edun mukaista toki hoitaa myös ihmisoikeuskysymykset kuntoon.

Heli Paasio /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä jo leikillisesti todettiin, että ei ihan huono lähtökohta, että päästään yhteisymmärrykseen siitä, että anatomia on sentään yhtäläinen niin suomalaisilla kuin ulkomaalaisillakin. Mutta todellinen ongelma on tässä se, että tässä salissa on kuultu hyvinkin rankkoja yleistyksiä, ja sitä suuremmalla syyllä se, että laki takaa sen, että nämä hakemukset käsitellään yksilöllisesti, on aivan tietty edellytys tämän kaiken toimivuuteen. Nimenomaan näin, me päätämme tässä salissa, mitä lainsäädäntöä Suomi toteuttaa, noudattaa. Me olemme sidottuja tiettyihin kansainvälisiin sopimuksiin, meidän täytyy huomioida ne. Nimenomaan tämän lain sisällön mukaisesti me nyt haluamme päättää, että Suomi on oikeusturvavaltio. Me toivomme todella, että meidän oikeusturvatakeemme ja muut oikeusturvaelementtimme siirtyvät myös näihin EU:n laajeneviin jäsenvaltioihin. Näinpäin meidän täytyy hoitaa sitä. EU on aivan ratkaiseva elementti tässä kaikessa. Se lähtökohta, mikä meidän täytyy muistaa läpi lainsäädännön, on se, että ne, jotka apua tarvitsevat, todella apua saavat.

Sisäasiainministeri Kari Rajamäki

Arvoisa puhemies! Tarkoitus oli, että varsinaisten edustajien laajempien puheenvuorojen jälkeen olisin vielä joitakin asioita käynyt läpi, mutta tässä on tullut varsin olennaisia kysymyksiä esiin, joten haluan koota tietyt linjaukset vielä tässä kasaan.

Ensinnäkin turvapaikkamenettelyistä: Euroopassa ja maailmassa laaditaan nyt ensimmäistä kertaa sitovia säännöksiä tältä osin. Tämä työ ei tule, kuten täälläkin on keskustelustakin nähty, olemaan helppoa, koska sen lisäksi, mitä täällä on keskustelussa todettu, olennaisella tavalla tietysti myös valtion täysivaltaisuuden elementit ovat kyseessä. Ydinongelmat ovat pitkälti olleet tietysti niin tässä EU:n sisäasiainministerineuvoston työssä kuin yleensä kansainvälisessä keskustelussa samanlaisia kuin myös hallituksen esityksen yhteydessä käydyssä keskustelussa. Täytäntöönpano ilman lain voimaa ja niin kutsuttujen turvallisten maiden käsitteiden käyttö on hankala yhtälö. Tältä osin direktiiviehdotuksen, johon viittasin omassa puheenvuorossani, käsittely on monilta keskeisiltä osin täysin kesken, ja se vaikeuttaa tietysti vaikutusten arviointia esimerkiksi kansalliseen lainsäädäntöön tässä vaiheessa. Vaikka Irlanti on omaa puheenjohtajuuttaan vienyt hyvin mallikkaasti eteenpäin ja vaikka uskoisin, että Tampereen 1999 linjauksia jollain tavalla saadaan maaliin vapunaattona, on mahdollista, että EU:n laajentuessa vapunpäivänä työ on joltain osin kesken sisäasioiden osalta.

Minun oma käsitykseni on se, että niin tämä tilanne kuin erityisesti EU:n laajeneminen tulee entisestään johtamaan siihen tilanteeseen, että nopeutetut turvapaikkamenettelyt jäävät entistä enemmän ja pitkälti kansallisen lainsäädännön varaan. Tältä osin esimerkiksi monilla mailla nyt jo on käytäntö niin sanotusta rajamenettelystä — vertaan Saksa, eräät muut. Ei kai kukaan kuvittele, että EU:n laajentuessa ja yhteisen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikan ollessa ja myös laittoman maahanmuuton paineiden kasvaessa jotkut keskeiset EU-maat heikentäisivät tältä osin omia turva- ja suojajärjestelmiään. Siinä syntyy varmasti nyt erilaisuutta, ja tämä on juuri se ongelma, joka nyt EU-maissa sitten varmasti näkyy ja myöskin tulee vapunaattona näkymään Irlannin yrittäessä turvapaikkamenettelydirektiiviehdotustaan saattaa sitten jollain tavalla eteenpäin.

Tässä on hyvin tärkeitä näkökohtia keskustelussa tuotu esille. Hyvin nopeasti haluan vain todeta sen, että tärkein suomalainen periaate on yksilöllinen käsittely. Se on hyvä periaate.

Mutta toinen asia, johon muun muassa ed. Karhu viittasi ja joka on kyllä syytä avoimesti meidän myöntää ja kriittisesti myöskin arvioida: Onko meidän turvapaikkajärjestelmämme toimintakyky ja turvapaikkakäsittelyn uskottavuus sitä luokkaa, että se lisää yleistä hyväksyttävyyttä myöskin turvapaikkajärjestelmää kohtaan ja tätä kautta myöskin myönteisiä ulkomaalaisasenteita? Nimittäin jos tältä osin yleinen hyväksyttävyys häviää tai turvapaikkajärjestelmää voidaan käyttää selkeästi väärin pitkien käsittelyaikojen, valitusjärjestelmien, Helsingin hallinto-oikeuden ruuhkautumisten, toimimattomuuden takia eli ikään kuin laillisuus tulee järjestelmän toimimattomuuden kautta turvapaikkaa hakevalle, voi kysyä, onko tehty hallaa yleensä näiden asioiden käsittelyssä nimenomaan turvapaikkajärjestelmän ja turvapaikkaa hakevien kohdalla. Oma käsitykseni on, että on tehty erittäin vakavaa hallaa. Näin on Suomessa tilanne ollut. Sen takia tähän käsittelyjärjestelmään olen halunnut puuttua. Ulkomaalaisviraston toimintaa on tehostettava.

Sitten ed. Kurvinen toi hyvin esille myöskin tähän liittyen tämän organisaatiokysymyksen. Siitäkin on käytävä selvitysmies Esa Markkasen työn pohjalta vakavaa keskustelua. On nimittäin niin, että meillä siihen liittyy selvästi myöskin tehottomuutta, siihen liittyy lisäkustannuksia. Yhtäkkiä lisäbudjettiin esitetään 10:tä miljoonaa euroa vastaanottokeskusten lisääntyneisiin kustannuksiin joulukuun alussa. Nämä ovat asioita, jotka täytyy pystyä arvioimaan monella eri tavalla, myöskin se, ettei meidän hallinnollinen toimimattomuutemme johda tietoiseen Schengen-alueelle pyrkyyn turvapaikkajärjestelmän kautta. (Ed. Jaakonsaari: Hallitus selvittää!) — Näitä selvitetään. Näitä selvitetään selvitysmies Esa Markkasen työn pohjalta. Tämä hallitus ei ole istunut kovin kauan, ja vaikka toisessa hallituksessa jo ollaan, vauhtiin on päästy. (Välihuutoja)

Joka tapauksessa ed. Meriläisen esille tuoma ihmissalakuljetus liittyy osittain myöskin näihin kysymyksiin. Se on erittäin vakava kysymys. Ihmissalakuljetuksen taloudellinen rikollinen arvo alkaa jo ylittää tänä päivänä kansainvälisesti huumausainekaupan arvon. Se on jopa 12—14 miljardin US-dollarin luokkaa. Se on todella vakava kysymys, ja tässä on myöskin Balkanin räjähdyksen lahjoja Euroopalle nähtävissä. Ihmiskaupan uhrien asemasta on aiheellista käydä todella jatkokeskustelua. Ulkomaalaislain kokonaisuudistuksessa ei ole otettu huomioon ihmiskaupan uhrien asemaa — se on aivan oikea toteamus, mikä täällä on tehty — koska asioiden valmistelu niin kansallisesti kuin nyt Euroopan unionissakin on ollut kesken. Nämä säädökset tulee kuitenkin valmistella ottaen erityisesti huomioon oikeusministerön ihmiskauppatyöryhmän mietintö ja ihmiskaupan uhreja koskeva neuvoston direktiiviehdotus. Tämän on oltava ehdottomasti tältä pohjalta esillä.

Täällä on myöskin pohdittu turvallisen alkuperämaan käsitettä, joka on todella myöskin asia, jossa monella tavalla pysähdymme. Nimittäin kyllä tietysti yleinen käsityksemme varmasti itse kullakin on se, että Euroopan unionin jäsenyyteen liittyy selkeitä oikeusjärjestelmään ja sen toimivuuteen liittyviä vaatimuksia ja ehtoja. Tältä osin on tietysti ollut syytä Slovakian suuntaan viestittää tästä Slovakian vähemmistöön liittyvästä ongelmasta, joka heijastuu meillä tietysti turvapaikan hakemisena. Tältä osin itse henkilökohtaisesti myöskin keskustelin jo 19.3. Brysselissä kollegani sisäasiainministeri Vladimir Palkon kanssa ja myöhemmin vielä toistamiseen runsas viikko sen jälkeen myöskin täällä paikallisen suurlähettilään kanssa on keskusteltu, että he kiinnittäisivät nimenomaan huomiota näihin kysymyksiin. Myös ulkoministeriö on käynyt asianomaisia keskusteluja ja myöskin ulkoministeri vieraillessaan Slovakiassa. Olemme tältä osin viestineet asiassa.

Mutta yleisemminkin tämä kysymys Slovakian osalta on sillä tavalla ongelmallinen, että on todella ihan eri messun paikka keskustella siitä, mitä tapahtuu vapun jälkeen EU-jäsenyyden myötä. Silloinhan ei sovelleta saman tyyppistä lainsäädäntöä, tulevat erilaiset muut toimeentulotuen ym. pohdintakysymykset. Olen itse asiassa sisäasiainministeriössä jo joitakin viikkoja sitten pyytänyt tähän liittyvää erityistarkastelua, ja kyllä se seminaarin väärtti varmasti on. Tältä osin minusta, niin kuin EU:n sisäasiainministerit ovat huomauttaneet jo moneen kertaan viime syksynä, Euroopan unionissa tarvitaan laajempaa sisä- ja ulkoasioiden yhteensovittamista. Ei se ole vaan sisäasiainministeriön laittoman maahanmuuton ja terrorismin torjunnan kysymys, vaan pitää myöskin lähtöalueiden eli ulkoasioiden kautta arvioida, mitä toimenpiteitä sosiaalisen, taloudellisen ja oikeusjärjestyksen osalta voidaan tehdä, jotta pakolaisuuteen lähdön syitä voidaan poistaa. Eivät sisäministerit pysty sitä hoitamaan. Se on EU:n laajemman politiikan asia.

Vielä, arvoisa puhemies, on erittäin tärkeä ed. Kumpulan kysymys resurssiasiasta. Olemme Ulkomaalaisvirastoon saaneet 18 uutta virkaa, jotka nyt nimenomaan käytetään aktivoimaan Lappeenrannan ja Kuhmon alueellistamisen myötä toivon mukaan tehokkaampaa käsittelyä. Viime vuonna myöskin budjetin käsittelyn yhteydessä pidin kiinni siitä periaatteesta, että käsittelyaikojen lyhentämisestä esimerkiksi sisäasiainministeriön ja Ulkomaalaisviraston toimesta tehtyjen tehostamistoimien aikaansaama taloudellinen hyöty, jonka toisaalta pitäisi näkyä työministeriön puolella vastaanottokeskusten ja muiden säästyvinä kustannuksina, pitää pystyä siirtämään sisäasiainministeriön ja Ulkomaalaisviraston kehykseen. Tämä periaate on kirjattu kyllä hallituksen budjettikehysriihessä, mutta kyllä on kova haaste. Jos me emme tässä onnistu, ed. Kumpula, käy todella niin, että olemme kyllä todella hankalassa tilanteessa, jossa esimerkiksi maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmään kohdistuvat paineet aikaansaavat sisäministeriössä pahimmillaan muita leikkaustarpeita. Siksi tämä on hirveän tärkeä asia, että onnistumme näissä Uvin tehostamistalkoissa. Se on isompi kysymys myöskin sisäministeriön muulle toimintakyvylle.

Täällä myöskin monet kiinnittivät huomiota vielä tähän opiskelijakysymykseen. Ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman tarkastelemiseksi ja nimenomaan Suomessa valmistuneiden opiskelijoiden työelämään pääsyn helpottamiseksi on asetettu työryhmä, ja kuten sanoin, en halua, että tämä työryhmä tekee työtään tarpeettoman pitkään. Se on kyllä todella laaja työryhmä. Siinä on totta kai eri ministeriöiden edustajia, on työntekijäjärjestöjen, SAK:n, Suomen Yrittäjien ym. edustusta varsin laajasti. Minusta tämän täytyy olla sellainen asia, johon asialliset Suomen talouden ja maahamuuttopolitiikan myönteiset näkökulmat liittäen on mahdollista löytää ratkaisu nopeammin kuin työryhmälle alustavasti ministeriön sisällä asetettu vuoden loppu -määräaika edellyttäisi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Ojansuulle olisin halunnut ensinnäkin vastata, että totta kai meillä on vastuuta kaikista ihmisistä, mutta se näkemys, että me emme voisi asettaa etusijalle suomalaisia, on meille kokoomuksessa ainakin hyvin vieras. Vastuuta koko maailmasta me kannamme monella tavalla, muun muassa pyrkimällä vaikuttamaan siihen, että Slovakiassa kohdeltaisiin etnisiä vähemmistöjä oikeudenmukaisemmalla tavalla, osallistumalla kehitysyhteistyöhön jne., mutta totta kai käytännön työssä tässä talossa me asetamme suomalaiset etusijalle.

Mitä tulee kokoomuksen vastalauseeseen tässä asiassa, sehän lähtee siitä, että yksilöllinen käsittely näissä nopeutetuissakin menettelyissä säilytetään, mutta se muuttaa lakia siten, ettei tarvita sitä lain säätämää kahdeksaa vuorokautta, käytännössä noin yhtä kuukautta, joka näissä selvissäkin tapauksissa tänä päivänä tarvitaan, ennen kuin nopeutettu menettely voi johtaa siihen, että käännytetään näissä perusteettomissa tapauksissa. Haluamme siis sellaisen järjestelmän, joka on nopeutettu aivan aidosti eikä kestä kuukautta niin kuin nykyinen järjestelmä. Jos nykyinen järjestelmä pidetään voimassa ja kun naapurit tässä suhteessa ovat nopeampia kuin me, se johtaa meidän kannaltamme kielteisiin seurauksiin.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensimmäisenä vastaisin ed. Zyskowiczille, että minun arvomaailmassani — ja tiedän, että on muitakin, jotka ovat samaa mieltä — heikoimmassa, haavoittuvimmassa ja ahdistuneimmassa asemassa olevat ihmiset tarvitsevat aina ensimmäisinä apua, olivatpa he sitten suomalaisia, afrikkalaisia tai slovakialaisia, riippumatta siitä, missä he asuvat. Ne, jotka ovat kaikista poljetuimmassa ja hankalimmassa asemassa, tarvitsevat apua ensimmäisinä.

Sitten vielä toivoisin, että ministeri Rajamäki vastaisi niihin kahteen kysymykseen, jotka esitin. Täällä on ilman perusteluja lakiin tehty muutos, että käännyttämisen edellytykseksi riittäisi pelkkä perusteltu syy epäillä ulkomaalaisen syyllistyvän rikokseen, ja toinen oli tämä, että hakemus voidaan katsoa perusteettomaksi, jos sen perusteeksi esitetyt väitteet ovat selvästi epäuskottavia. Kun näihin kumpaankaan lakimuutokseen ei ole esitelty perusteluja, kysyisin ministeriltä: Miksi ei?

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Jos katsoo mietintöjä kaiken kaikkiaan, mitä ulkomaalaislaista on tehty, niin pääosin nämä ovat suhteellisen hyviä, samaten kuin tämä lakikin kaiken kaikkiaan. Tämä puuttuu moniin asioihin sillä tavalla, jotta on selvitetty ne, jotka on syytä ollut selkeyttää, ja ne antavat viranomaisille sekä myös ulkomaalaisille oikeusturvaa ja selkeyttä nykytilanteeseen verrattuna.

Mutta kun tässä debatissa käytiin monia asioita läpi, käyn muutaman tässä aluksi ihan sen takia, että on joitakin semmoisia vääriäkin väittämiä ja käsityksiä varmaan olemassa salissa. Sitten toisaalta puutun vain kahteen asiaan, jotka tässä mietinnössä kaiken kaikkiaan olisi syytä muuttaa. Yksi muutos on ihan tarkka ja toinen sen tyyppinen asia, josta olisin toivonut, että se olisi ollut toisella tavalla. Ministerille voisi antaa kiitoksen siitä, jotta ministeri on kyllä ajan tasalla asioista. Voisi sen todeta heti alussa, ja niin kuin havaittiin, laidasta laitaan täällä salissa kaikki olivat näiden ajatuksien takana, jotka poikkeavat jonkun verran siitä, mitä tämä mietintö tai tämä laki pitää sisällään. Toivon mukaan ministeri voi olla tämän hallituskauden loppuun tuossa virassa ja todennäköisesti tapahtuu paljon asioita, jotka tulevat kanssa muuttumaan tässä. En usko, että eduskunta lähtee hyviä asioita koskaan kaatamaan.

Mutta tässä debatissa tuli esille yksilöllisyys-käsite. Minusta kaikki hakemukset pitää käsitellä yksilöllisesti. Tuossa vastauspuheenvuorossani totesin tästä turvapaikkaturismista, mitä se mahdollisesti on. Jotkut täällä pahoittelivat, jotta sitä sanaa ei pitäisi käyttää. Minusta se on ihan osuva sana eikä siinä mitään. Jos jotkut kiertävät kehää ja tulevat uudelleen tänne, sehän tarkoittaa sitä, jotta kyllä he tarkoituksella sen tekevät eikä sillä tavalla, kuin ed. Pulliainen totesi, että heti ensimmäisestä kerrasta käännytetään. Nimittäin on jo useassa maassa voinut käydä ja Suomessakin jo toista kolmatta kertaa. (Ed. Pulliainen: Pikakäännytetty siinä välissä!) Kun Suomessakin on käynyt ja Suomessa ei pikakäännytystä ole, ed. Pulliainen, niin siinä tapauksessa asia on tutkittu. On ollut nopeutettu käsittely, mutta on tutkittu. Bulgaarit kävivät kolmatta neljättä kertaa, noin vuosi sitten olivat täällä.

Näen, jotta siinä tapauksessa pitää olla pikakäännytys, koska ne ovat tutkittuja, koska meitähän, suomalaisia, muuten pidetään pöhlinä kokonaan, jotta ei ymmärretä ollenkaan. Sen takia näen, jotta Suomi ei voi olla semmoinen koko maailman laupias samarialainen, ei koko maailman laupias samarialainen sillä tavalla, jotta kaikki tänne, niin kuin ed. Ojansuu äsken puhui. Sehän tuntui, että kaikki tänne vaan, me pidämme kaikista huolta. Mutta meiltä ei riitä rahat siihen. Mutta meidän pitää kyllä kantaa oma vastuumme. Jos on oikeita tulijoita tänne, jotka ovat turvapaikan tarpeessa, totta kai heidät joudutaan katsomaan, jos he ovat ensimmäistä tai toista kertaa. Mutta jos he ovat kolmannen kerran, niin silloin pitää jo olla tämä pikamalli, jota ymmärsin myös ministerin täällä puheessaan sivunneen.

Sitten siitä, mitä meidän puheemme vaikuttavat ja että meillä ei saisi puhua — niin kuin ed. Huotari totesi, että me lisäämme rasismia. Meidän tekomme vaikuttavat enemmän rasismiin kuin puheet, elikkä se vaikuttaa, miten ihmiset tuolla maakunnissa ympäri Suomea kokevat sen, miten kohdellaan ulkomaalaisia, onpa se työhönottotilanne tai sosiaaliturvakysymykset, miten kohdellaan suomalaista työtöntä ihmistä, joka on joutunut sinne ojan pohjalle tai ylivelkaantunut, miten kohdellaan häntä. Se rasismi ei synny rikkaissa paikoissa; se syntyy siellä köyhissä oloissa. Se syntyy, jos jossain nähdään, jotta suomalaista köyhää ihmistä kohdellaan väärin; siitä syntyy se rasismi. Se ei synny tässä, vaikka me puhumme. Päinvastoin meidän pitäisi uskaltaa puhua oikeilla termeillä, jotta myös tajutaan, mistä on kyse, koska meidän päätöksemme tulevat vaikuttamaan siihen, miten suhtaudutaan, hyväksytäänkö, jotta tämmöistä rasismia olisi olemassa. Sen takia minusta ei pitäisi tehdä niinkäänpäin, jotta sanotaan, että nyt turvat tukkoon täällä, jotta ei voi puhua oikeilla termeillä, koska se tekee lisää rasismia.

Ed. Tiusanen minusta totesi hyvin sen, mikä tilanne on joissakin ongelmamaissa EU:n sisällä. Monet muut ovat siihen kanssa puuttuneet. Me suomalaiset olemme itse saaneet sen kokea, kun olemme EU:ssa jäsenenä, että sieltä tulee kaiken näköisiä uhkasakkoja ja joku liito-oravajuttukin, josta meidän pitää joku selvitys antaa. Jos ei anneta, niin varmaan sakkoja tulee. (Ed. Pulliainen: Kuuluuko se tähän lakiin?) — Kuuluu, vertauskuvallisesti. — Eikös tässäkin tapauksessa, jos jossakin EU:n jäsenmaassa ei noudateta niitä pelisääntöjä, tässä tapauksessa ihmisoikeuskysymyksiä, EU:n pidä ryhtyä sitten oikeudellisiin toimiin, kun ei ole asiaa kerta liittymissopimuksessa älytty ottaa? Eikö silloin pidä lähteä kaikkia pakotteita ja sakkoja ja tämmöisiä tekemään? Vai ummistetaanko silmät vaan, ja antaa vaan siellä mennä huonosti, antaa mennä niiden ihmisten osalta, koska ihmisethän siellä ovat pulassa? Meillä on käytössä olevat järjestelmät, pyritään vaikuttamaan EU:n kautta, koska tässä se möhläys on tapahtunut, jotta ei ole silloin aikanaan laajentumissopimuksessa vaadittu sitä. Paras tapahan olisi ollut totta kai, jotta semmoisia maita ei oteta, joissa poljetaan ihmisoikeuksia sillä tavalla kuin poljetaan.

Sitten tästä turvapaikkaturismijutusta muutama sana vielä.

Minulla on nimittäin toimenpidealoite 6/2003, jossa esitin tämmöisen pikakäännytysjärjestelmän käyttöönottoa nimenomaan siinä tilanteessa, kun Suomeen odotti bulgaareja aikamoinen määrä ja he olivat jo useaan kertaan kiertäneet Pohjoismaissa, heidät oli tutkittu. Kun tiedetään tämä järjestelmä, minusta tätä pitäisi katsoa nyt koko EU:n sisällä — minun aloitteeni on vähän kaidan oloinen siinä mielessä, että minä totesin, että Pohjoismaiden sisällä — koska nyt ollaan yhteisessä laajemmassa unionissa. Meillä on yhteiset tietojärjestelmät. Rajavartiosto, tulli pystyvät noukkimaan henkilöiden tiedot hyvin nopeasti. Jos nähdään, jotta tässä on tämmöisestä ikään kuin lepsuilun hyväksikäytöstä kyse ja sama henkilö tulee useamman kerran, siis useamman kerran, ed. Pulliainen, ei yhdesti, silloin katsotaan, jotta silloin tulee se käännytysoikeus. On tutkittu, onko turvallisesta maasta. Ei aina tehdä sitä samaa kiekkaa.

Valiokunnan mietinnössä todetaan, että aika on neljä viikkoa, mutta sitten todetaan, että todellisuudessa se on yksi kaksi kuukautta. Pitääkö meidän olla se laupias samarialainen, kun Ruotsi tekee toisella tavalla? Ruotsilla on paljon pitempi kokemus ulkomaalaisista, jopa suomalaisistakin, kaiken näköisistä muuttajista, ja Ruotsi on ottanut toisenlaisen käytännön. Onko Suomi tässä nyt nokkelampi? Onko Suomi siinä viisaampi, että se ei otakaan tässä Ruotsista esimerkkiä, kun luulisi, että Ruotsilla tämän tyyppisistä kysymyksistä on huomattavasti pitempi kokemus tai Saksalla?

Saksa oli vähän fiksumpi myös siirtymäsäännöksien osalta. Suomi katsoo olevansa siinäkin viisaampi, jotta antaa vaan lähetettyjen työntekijöiden tulla tuolta Virosta, ei se niin haittaa, ja kaikista näistä liittyjämaista. Ei siihen mitään erityistä poikkeussäännöstä anottu, siirtymäsäännöstä. Mutta Saksa anoi sen. Se tarkoittaa Saksassa myös näissä käännytysjutuissa nopeampaa menettelyä. Olemmeko me nokkelampia, vai onko Suomessa tavallaan ongelmien kaukokaipuuta, jotta pitää hakea ongelmia, ei voi ottaa niistä maista esimerkkiä, missä on jo kokemusta riittävästi?

Sitten viimeiseen asiaan. Aion nimittäin huomenna yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittää 81 §:n 1 momentin 4 kohtaan muutosesitystä. Hallintovaliokuntahan on hyvin omaperäisellä tavalla ohittanut työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon. Alun perin hallitus esitti, jotta oleskelulupaa ei tarvita tähän kolmen kuukauden marjojen ja hedelmien poimintaan. Työelämävaliokunta pitkän pohdinnan jälkeen totesi, jotta laitetaan, jotta puutarhatyö, joka olisi käsittänyt alaa vähän laajemmin, mutta kuitenkin puutarhatyö. Sitten ykskaks hallintovaliokunta ilman asiantuntijavaliokunnan pitkää asiantuntijakuulemista ja neuvotteluja ja pohdintoja tempaisi siihen kaikki turkistarhaukset mukaan ja erityisviljelyt ja kaikki. Sehän tarkoittaa, että koko se idea meni. Alun perin se lähti mansikanpoiminnasta. Kyse oli siitä, että ei saatu mansikoita poimittua pelloilta, ja siinä oli ihan asiallinen juttu. Nyt sitten ilman mitään asiantuntijavaliokunnan kuulemista ja neuvoja tempaistiin tähän tämä turkistarhausjuttu.

Sen takia esitän huomenna alkuperäistä muotoa, mikä oli työelämävaliokunnan lausunnossa, koska se tiedetään, mitä tämä tarkoittaa. Mansikanpoiminta on kausiluontoista työtä, ja tämä ei ole enää mitään kausiluontoista työtä, kun otetaan turkistarhaus siihen mukaan. Se tarkoittaa myös rasismin lisääntymistä, kun suomalaiset ihmiset jäävät työttömiksi. Toistaiseksi, ainakin mitä tiedän, vielä turkistarhaukseen on näköjään löytynyt suomalaisia ihmisiä, kun maksetaan oikea palkka, mutta niille ulkolaisille ei välttämättä makseta. Näin tapahtuu, ja sitä ei pystytä edes valvomaan. Minä tiedän niin monta tapausta mansikanpoimintapuolelta.

Arvoisa puhemies! Himpun meni yli, mutta näillä eväillä huomenna teen esityksen tähän 81 §:ään.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän turkistarhaukseen: Minä kyllä väitän, että hallintovaliokunnassa on myöskin asiantuntemusta ainakin Pohjanmaan turkistarhauksen osalta. Jos ed. Esa Lahtela ihan tarkkaan lukee tämän, siinä tarkoitetaan nimenomaan lyhytaikaista tilapäistyövoimaa turkistaloudessa silloin, kun sitä erikseen tarvitaan, ja ne tarpeet yleensä liittyvät nahoitusaikoihin tai tiettyihin poikkeuksellisiin tilanteisiin, jolloin tällä hetkellä ei ole saatavissa työvoimaa ja kärsitään työvoimapulasta sen osalta, että saadaan nahat käsiteltyä ja saadaan ne edelleen myyntiin. Tämä oli ihan harkittu liike hallintovaliokunnalta, ja mielestäni muun muassa ed. Granvik, joka toi sen esille, oli tässä asiassa hyvin oikealla asialla.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade herr talman, arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtela on täysin väärässä siinä, että tämä asia ei olisi tullut esille asiantuntijoiden kuulemisessa. Se tuli esille, kysymyksiä esitettiin ja vastauksia saatiin. Siellä todettiin, että tämä oli jäänyt, voi sanoa, vahingossa pois. Asia korjattiin hallintovaliokunnassa. Ne muut asiat, mitkä olivat tärkeitä, otti ed. Salo jo esille, mutta haluan kuitenkin vielä toistaa, että tässä on kysymys nimenomaan tilapäistyöstä. Nahoitusaika on marras—joulukuun aikana ja paritusaika taas maalis—huhtikuulla. Viime vuonna esimerkiksi, viime syksynä, oli Rannikko-Pohjanmaalla ainoastaan noin 400 tilapäistyöntekijää ulkomailta töissä. Tällä lisäyksellä, mitä hallintovaliokunnassa saatiin aikaiseksi, vakiinnutetaan se tilanne, mikä on jo vallinnut vuosia. Näin yksinkertaista se on.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salolle voisi todeta sen, jotta olen lukenut kyllä hallintovaliokunnan mietinnön hyvin tarkkaan, ja siellähän todetaan, jotta nahoitus- ja siitosaikoina otetaan ulkolaisia työntekijöitä. Tämähän tarkoittaa sitä, jotta tämä poikkeaa kuitenkin siitä alkuperäisestä ajatuksesta, mistä lähti koko tämä juttu liikkeelle. Sehän lähti marjanpoiminnasta. Minusta tämä on ihan toisen tyyppinen. Tiedetään, milloin nahoitus tapahtuu, elikkä olisi pitänyt olla normaali työlupamenettely tässä hommassa. Jos käydään katsomaan, mikä on tämmöinen määräaikainen juttu, niitä löytyy ihan riittävästi. Niitä voi vaikka miten paljon luetella semmoisia, missä tarvitaan työvoimaa hetken. Tällaisena koko tämä juttuhan karkaa käsistä.

Toisaalta sitten, kun katsoo siitoshommaa, niin turkistarhaajilta olen saanut tietoa, että tässä vaaditaan korkeaa ammattitaitoa. Ei tähän mitään satunnaistyöntekijää jostakin tuolta Karjalasta voi tuoda, koska tämä on hyvin ammattitaitoa vaativa juttu.

Matti  Kangas  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Puuttuisin tähän samaan asiaan, minkä ed. Lahtela otti esiin, turkistarhauksen ja työvoiman siellä. Ne ovat kumminkin alueita, missä on työstä pulaa, ja etsitään kovin tarkkaan, mistä saadaan työtä sinne. Vaikka se on tilapäistä ja kaksi kolme kuukautta kestävää, niin siellä työvoimaa voi kouluttaa tähän ja tästä lähtökohdasta lähteä. Siinä tulee suomalaiselle töitä.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Turkistaloudessa tehtävä työ on tänä päivänä silloin, kun tilapäisesti käytetään nahoitukseen, erittäin likaista ja se on erittäin raskasta. Saattaa olla, että työsuhteen pituus on vain muutamia viikkoja, ehkä kuukausia. Tällä hetkellä on tilanne vaan, että kaikki suomalaiset eivät halua tällaista työtä tehdä. Tarhaajat ovat todella helisemässä, koska työt pitäisi tarhalla saada käyntiin.

Minä muistutan vaan siitä asiasta, että kyllähän marjanpoimintakin tärkeä asia varmasti kansantalouden kannalta on, mutta muistetaan nyt, että turkistalouden vientitulot Suomelle ovat noin 1,5 miljardia markkaa aikoinaan olleet. Sen seurannaistyöpaikkavaikutukset ovat jo tällä hetkellä kuljetukset ja rehuteollisuus huomioon ottaen toistakymmentätuhatta työpaikkaa. Nämä 400 työpaikkaa, mitä ed. Granvik tässä esitti, tarvitaan myöskin tämän kansantalouden eteen aivan varmasti.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salolle voisi todeta tässä, jotta ihmettelen teidän asennettanne siitä, jotta se on likaista työtä, siis että eivät suomalaiset voi tehdä likaista työtä eivätkä halua tehdä. Minusta siinä on markkinoinnista kyse, millä tavalla halutaan ottaa ihmisiä sinne töihin, koska minä en usko sitä ollenkaan, että ei löytyisi suomalaisia työttömiä ihmisiä, jos niille osoitetaan se työpaikka, koska tämä juttu tulee todennäköisesti pääsääntöisesti johtamaan siihen — tai ei todennäköisesti, vaan ohjautuukin — että etsitään halpatyövoimaa. Mansikanpoimijoista on tuossa jo osoitus, jotta niiden työsuhteita ei pystytä valvomaan, koska ne ihmiset pelkäävät sitä niin paljon, jotta ne eivät uskalla sanoa edes, mitä niille maksetaan palkkaa. Jos jäljestäpäin kysellään, niin ne vetäytyvät kokonaan kuoreensa, koska niitä on uhattu, että uudelleen et tule enää Suomeen, jos ei tämä kelpaa, mitä on maksettu. Sen takia minusta, ed. Salo, meidän pitäisi markkinoida enemmän ja saada ensin suomalaisille töitä. Minä ymmärsin, että kokoomuslaiset ovat tappelemassa suomalaisten työpaikkojen ja ihmisten puolesta. Nyt siellä halutaankin vaan pelkästään ulkolaista työvoimaa näihin likaisiinkin töihin.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että Suomeen saadaan uusi, toimiva, ajanmukainen ja selkeämpi ulkomaalaislaki. Ulkomaalaislain kokonaisuudistus on merkittävä myös Euroopan unionin maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan harmonisointipyrkimysten kannalta. Uudessa laissa on parannuksia nykyiseen ulkomaalaislakiin verrattuna muun muassa työlupakysymyksissä.

Turvapaikanhakijoiden näkökulmasta laki kuitenkin sisältää tiukennuksia. Ongelmakohtia on noussut esiin muun muassa turvapaikanhakijoiden oikeusturvasta, perheen yhdistämisestä ja lapsen asemasta. Lapsen etu jäi ohueksi ulkomaalaislain pykäläviidakossa. Edustajien Meriläinen ja Biaudet rinnakkaislakialoitteissa 68 ja 126 kiinnitettiin huomiota siihen, että alaikäisiä koskevan 6 §:n 1 momentin sanamuoto poikkeaa lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen 3 artiklasta. Mielestäni tätä sanamuotoa olisi ollut hyvä muuttaa. Yleissopimuksen edellyttämällä lapsen edun ensisijaisuudella voi olla merkitystä esimerkiksi perheen jälleenyhdistämistilanteessa silloin, kun lapsi on Suomessa ja vanhemmat ulkomailla.

Sekä Meriläisen että Biaudetin rinnakkaisaloitteethan sisälsivät molemmat kritiikkiä tätä 52 §:ää kohtaan. Ratkaisut olivat vain hieman erilaiset. Biaudet esittää sosiaaliviranomaisten kuulemista asiassa ja Meriläinen korostaa vanhempien roolia lapsen edun määrittelyssä. En osaa sanoa, voiko sosiaaliviranomainen tietää Ulkomaalaisviraston virkailijaa paremmin, ovatko kyseisessä maassa olosuhteet parempia ja juuri tässä tapauksessa riittävän turvalliset lapsen palauttamisen kannalta, vai onko niin, että vanhempien mielipiteellä taas tässä asiassa ei ehkä ole sen suurempaa painoarvoa. Valitettavasti vanhemmat eivät aina ole parhaita ratkaisemaan lapsen etua. Näin eräs asiantuntija väitti.

En voi sanoa, toimiiko kumpikaan näistä malleista käytännössä. Toivon kuitenkin, että hallintovaliokunnan lausumassa mainittuihin lapsen asemaan kuin myös opiskelijoiden asemaan ja etuun liittyvien kysymysten osalta hallitus seuraisi jatkossa tarkkaan lain toimivuutta.

Lapsen edun toteuttamisessa lapsen kuulemisella on olennainen merkitys. On myönteistä, että Ulkomaalaisviraston pakolais- ja turvapaikkalinjalla on keskitetty kaikki yksin tulleita alaikäisiä koskevat turvapaikkahakemukset ja perhesidelupahakemukset samalle tulosalueelle. Ulkomaalaisviraston virkamiesten tulee kyetä arvioimaan ammattitaitoisesti lapsen etu. Hallintovaliokunta kiinnitti omassa mietinnössään huomiota siihen, että lapsen edun kannalta on erittäin tärkeätä huolehtia Ulkomaalaisviraston alaikäisten asioita käsittelevien työntekijöiden ajantasaisesta koulutuksesta ja taidoista arvioida lapsen etua.

Lapsen oikeus perheen yhdistämiseen on hänen keskeinen perus- ja ihmisoikeutensa, jonka toteutumista ei tule rajoittaa taloudellisilla vaatimuksilla. Perheen yhdistämisen tulee aina perustua päätökseen, jossa on huomioitu lapsen yksilöllinen etu. Jos lasta ei voida palauttaa turvallisesti vanhempiensa luokse turvallisiin olosuhteisiin, tulisi lapselle suoda oikeus perheen yhdistämiseen Suomessa. Vanhempien oleskeluluvalle ei myöskään 52 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa tulisi asettaa heidän toimeentuloonsa liittyviä rajoituksia. Perheen yhdistämisen tulee aina perustua päätökseen, jossa on otettu huomioon lapsen etu ja mielipide.

Vaikka valiokuntakäsittelyssä emme saaneet kovin merkittäviä muutoksia edellä mainittuihin pykäliin, toivon, että perusteluista on luettavissa laajemmin lainsäätäjien tahto.

Hivenen oleskelulupalajeista: Asiantuntijakuulemisessa toivottiin säännöksen terminologiaan ja lainkohdan sisältöön selkeämpää ratkaisua, koska uudessa laissa määräaikainen oleskelulupa jää terminologialtaan vieläkin hieman epäselväksi, kuten voimassa olevassa laissa käytetty määräaikainen pysyväisluontoinen oleskelulupakin on. Muun muassa Helsingin kaupungin edustajat lausuivat, että oleskelulupien määrittely ja jaottelu tulee herättämään sekaannuksia viranomaisten työssä. Niiden, jotka eivät työskentele päätoimisesti lupa-asioiden kanssa, on vaikea hahmottaa, että määräaikainen oleskelulupa voi olla tilapäinen tai jatkuva. Samoin jatkuva oleskelulupa sekoittuu pysyvään oleskelulupaan. Termit hämmentävät usein myös maahanmuuttajia. Tähän epäkohtaan voidaan tulevaisuudessa vaikuttaa lisäämällä tiedotusta asioista, tai sitten tulee pohtia sitä, voiko terminologiaa jatkossa selkeyttää.

Toimeentulovaatimuksesta: Toimeentulovaatimus saattaa tiukasti sovellettuna johtaa lopputulokseen, jossa oleskeluluvan myöntämistä tukevat muut merkittävät syyt sivuutetaan, muun muassa perhesyyt tai humanitääriset syyt. Lainkohtaan sisällytetty lauseke mahdollisuudesta yksityistapauksissa poiketa pääsäännöstä, mikäli siihen on poikkeuksellisen painava syy, jäi valiokuntakäsittelyn jälkeen mielestäni liian tiukaksi. Valiokunnassa sanan "poikkeuksellisen" poistamiselle ei valitettavasti löytynyt riittävää tahtoa. Toimeentulovaatimuksesta on pystyttävä joustamaan silloin, kun siihen on inhimillisiä syitä. On paljon tilanteita, joissa perhe-elämän kunnioittaminen ja lapsen etu edellyttävät poikkeamista pääsäännöstä.

Jatkoluvan myöntäminen: Sosiaalitoimen kannalta ovat ongelmallisia tapauksia ne ulkomaalaiset, jotka ovat tulleet perhesiteen perusteella ja joutuneet puolisonsa pahoinpitelemiksi. Tähän kiinnitettiin valiokunnassa muutaman asiantuntijan toimesta huomiota. Määräaikainen lupakäytäntö saattaa kyseessä olevan yksilön sietämään pelkoa ja väkivaltaa vuosia, jottei hän tulisi karkotetuksi maasta. Jos ennen pysyvää oleskelulupaa edellytetään neljä määräaikaista oleskelulupaa, käytäntö heikentää näiden naisten tilannetta. Osalla pahoinpitelyn uhriksi joutuneista paluu kotimaahan eron jälkeen voi olla kulttuurista tulevan häpeän tai syyllisyyden vuoksi hyvinkin kestämätöntä. Tietoon on tullut tapauksia, että puolisonsa pahoinpidellyt on eron jälkeen avioitunut uudelleen hakemalla perhesiteen perusteella uuden puolison ulkomailta ja pahoinpidellyt tämänkin. Mielestäni näiden naisten asemaan tulee pyrkiä kiinnittämään jatkossa erityistä huomiota.

Pysyvän oleskeluluvan myöntämisen kohdalla on syytä miettiä, onko riittäviä perusteita nostaa asumisaikaa kahdesta vuodesta neljään vuoteen. Pysyvän oleskeluluvan myöntämisellä on suuri merkitys ulkomaalaisen tehokkaalle kotoutumiselle. Pitkäaikainen odotus heikentää kotoutumismahdollisuuksia, ja on merkkejä siitä, että tämä on aiheuttanut jopa psyykkisen kunnon heikentymistä. Mielestäni olisi ollut järkevämpää palata kahden vuoden oleskelua koskevaan vaatimukseen. Tämä vaatimus ei valitettavasti valiokunnassa muuttunut.

Suomen työmarkkinat joutuvat tulevina vuosina ennenkokemattomaan tilanteeseen, kun työmarkkinoilta alkaa poistua enemmän väkeä kuin sinne tulee. Se tapahtuu jo tänä vuonna, toivottavasti. Miljoona ihmistä siirtyy eläkkeelle seuraavien kymmenen vuoden aikana. Aktiivinen maahanmuuttopolitiikka ja sen osana joustava työlupamenettely ovat keskeisiä tekijöitä, joilla turvataan työvoiman riittävyys. Suomessa on syytä nähdä ulkomaalaispolitiikka nykyistä laajempana kokonaisuutena. Väestön ikääntymiseen ja kansainvälistymiseen liittyy haasteita, jotka pakottavat arvioimaan ulkomaalaisen työvoiman merkitystä tulevina vuosina. Työlupajärjestelmäuudistus pitää sisällään ehdotuksia, joilla lupajärjestelmää selkeytetään ja joilla sekä työntekijöiden että työnantajien oikeusturvaa parannetaan.

Työlupamenettelystä on tarkoitus tehdä tehokkaampi ja sitä kautta vastata osaltaan työvoiman riittävyysongelmaan. Tämän rinnalla uudella lailla on tarkoitus nopeuttaa ja joustavoittaa työlupamenettelyä. Uudistettu ratkaisumenettely sähköisellä hakemusten käsittelyllä nopeuttaa käsittelyä. Lisäksi ulkomaalaisrekisterin käytön laajentumiseen tulee varata riittävät resurssit tulevassa budjetissa. Myös lupaviranomaisten osalta on huolehdittava riittävästä resursoinnista. Erityisesti työvoimatoimistoille ollaan uudella lailla työntämässä lisää tehtäviä.

Hivenen vielä lopuksi Ulkomaalaisviraston tilanteesta.

Ulkomaalaisvirastossa työskentelee tällä hetkellä 40 työntekijää. Vaihtuvuus viraston sisällä on aika suurta ja sairastavuus keskimääräistä korkeampaa, vaikka keski-ikä on 39 vuotta. Tämä kertoo osittain työn raskaudesta ja vaativuudesta. Tulevaisuudessa huomiota tulee kiinnittää työntekijöiden koulutuspohjan laajentumiseen. Nykyisin työntekijöistä valtaosa on juristeja, yksi erikoissairaanhoitaja ja muutama tutkijakoulutuksen saanut. Uusi tarkastaja on vasta puolen vuoden jälkeen itse tuottava. Kun vaihtuvuus on suurta, tätä kautta lisääntyvät viraston paineet entisestään.

Ulkomaalaisvirastossa selvittiin viime vuodesta jo kohtuullisesti, mutta vuonna 2003 jätettiin 37 000 hakemusta ja käsiteltiin 39 000. Aiempien vuosien ruuhkaa pystyttiin siis purkamaan jo lähes 2 000 hakemuksen verran. Kun uuden lain myötä Ulkomaalaisviraston tehtävät lisääntyvät ja samalla käsittelyaikojen odotetaan lyhentyvän, tulee Ulkomaalaisviraston riittävät resurssit turvata jatkossa.

Arvoisa herra puhemies! Jatkan sitten myöhemmin illalla, kun vuoro tulee, uudestaan muista aiheista.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Tätä ulkomaalaislakia on käsitelty eduskunnassa pitkään ja hartaasti. Jo viime kaudella, kun olin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsen, siellä kerkesimme käsitellä tämän yhteen kertaan, mutta niin kuin tiedämme, laki jäi lepäämään yli vaalien ja ministeri Rajamäki toi sitten sen saman sisältöisenä uudelle eduskunnalle.

Ulkomaalaislaissa on käyty laaja asiantuntijakuuleminen, ja se on ollut varmasti hyvä ja avannut paljon valiokunnan jäsenten näkemyksiä. Onhan nyt paljon uusia kansanedustajia myös valiokunnissa. Siinä mielessä tämä uusi käsittely on ollut todella hyvä, mutta ongelmaksi tässä on muodostunut se, että tämä laki sisältää hyvin paljon erilaisia asioita. Olen miettinyt sitä, onkohan tämä liiankin laaja, olisiko nämä työelämän kysymykset esimerkiksi pitänyt kirjoittaa omaan lainsäädäntöönsä, jolloin ne olisi ehkä ehditty käsitellä perusteellisemmin ja toisaalta nopeammin ja sitten tähän muuhun lainsäädäntöön olisi ehditty myöskin paneutua toisella tavalla. Tämä EU:n laajentuminen 1.5.2004 pakotti myöskin valiokuntia nopeaan käsittelyyn. Toivon kuitenkin, että muutosten saaminen lakiin ei ole ylivoimaista kun tai jos ongelmia havaitaan ja että ministeri tuo nämä ehdotukset sitten eduskunnalle pelkäämättä sitä, että muita lain kohtia täällä avataan.

Tässä yhteydessä keskityn vain yhteen asiaan eli näihin työelämäkysymyksiin, mutta totean kuitenkin, että mielestäni turvapaikanhakijoille tulee taata yksilöllinen käsittely ja siitä asiasta en tämän enempää.

Eli tämä EU:n laajentuminen 1.5. alkaen tulee olemaan todella iso asia suomalaisille, ehkä suurempi kuin osaamme arvatakaan, ja suomalaiselle työelämälle tämä tulee myöskin olemaan iso asia. Joudumme miettimään työelämän pelisääntöjä ja erityisesti valvontaa, miten näitä pelisääntöjä valvotaan. Tiedämme varsin hyvin, että tällä hetkellä valvonta ei toimi riittävästi. Kiinalaisten kivimiesten esimerkki on niin ikävä esimerkki, että sellaisia ei missään tapauksessa voisi sallia. Kysehän on nimenomaan näiden työntekijöiden epäasiallisesta kohtelusta ja ihmisoikeuksista. Eli pitää pitää huoli siitä, että kun tänne tulee ulkomaalaisia henkilöitä töihin ja maahanmuuttajia, heillä on samat oikeudet kuin suomalaisillakin työntekijöillä.

1.5. alkaen muutokset tulevat olemaan suuria, ja juuri tänään työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on hyväksynyt uusien jäsenmaiden kansalaisten työelämäasioihin liittyvän mietinnön. Se asettaa kyllä kovasti haasteita. Esimerkiksi Rakennusliitto on puuttunut hyvinkin paljon siihen, mitä rakennusalalla tulee tapahtumaan 1.5.2004 alkaen, kun näitä niin sanottuja palveluita voidaan tuoda uusista jäsenmaista. Nyt tällä hetkellähän suomalainen lainsäädäntö kuitenkin mahdollistaa valvonnan näissä, mutta jos valmisteilla oleva palveludirektiivi tulee voimaan sellaisena kuin sen on nyt arvioitu olevan, niin voi käydä niin, että myöskin tämä valvontaoikeus poistuu Suomesta. Käytännössä se tarkoittaa sitten sitä, että voidaan lähettää siihen maahan, josta nämä työntekijät ovat tulleet, tiedustelu, onko näissä tilanteissa noudatettu kyseisen maan sopimusta, ja tällä maalla on oikeus kahden vuoden kuluessa vastata tähän kyselyyn.

Eli nyt toivoisin, ministeri kun on täällä paikalla, että pidätte nyt huolen, että tämä palveludirektiivi ei pääse sellaisessa muodossa EU-rumban läpi menemään, kuin on päässyt tämä palvelujen tuominen tässä EU:n vapaassa liikkuvuudessa, eli että nimenomaan tämän uuden palveludirektiivin, joka vie tämän valvontaoikeuden pois, ongelmia pyrittäisiin ratkaisemaan. Suomihan ei hakenut siirtymäsäännöksiä palveluiden tuottamiseen rajan yli niin sanotuilla sisämarkkinoilla. Olisi paljon selvempää, jos nämä työntekijät olisivat suomalaisten firmojen palkkalistoilla. Silloin he pystyisivät toimimaan, mutta nyt jos käy niin kuin on epäilys, että jopa suomalaiset firmat perustavat vuokrafirmoja Viroon tai Puolaan tai jonnekin muualle ja sieltä sitten aletaan tuoda työvoimaa tänne, niin 1.5. alkaen tietysti on vaarana se, että jos valvonta ei toimi, niin heidän työehtojansa pitäisi pystyä valvomaan ay-liikkeen tai sitten muitten toimijoitten.

Tässä yhteydessä täytyy antaa kiitos ministeri Rajamäelle siitä, että hän on kuitenkin ottanut topakasti kantaa tähän rikolliseen toimintaan, joka liittyy näihin luvattomiin työntekijöihin ja harmaaseen talouteen.

Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään eräitä työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa esillä olleita muutoksia lakiin, joita nyt tässä yhteydessä en käy tarkemmin läpi.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuosia kestäneen valmistelun ja käsittelyn jälkeen olemme nyt tilanteessa, että päätämme yli kahdensadan pykälän ulkomaalaislaista. Vastaava lakiesityshän oli täällä eduskunnan käsittelyssä ennen vaaleja, mutta raukesi vaalien vuoksi. Nyt käsiteltävänä oleva esitys on pitkälle ministeri Ville Itälän aikana valmistellun esityksen mukainen.

Kaiken kaikkiaan lakiesitys on hyvä. Ulkomaalaislailla pyritään selkeyttämään ja helpottamaan maahanmuuttomenettelyä. Laki myös säätelee tarkemmin ulkomaalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista. Yksi lain tärkeistä tavoitteista on, että sillä pyritään edistämään hallittua maahanmuuttoa. Lisäksi kansainvälisen suojelun antamista edistetään ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen.

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislain eduskuntakäsittelyn aikana hallitus halusi täydentää lakia ja eräitä muita siihen liittyviä lakeja ulkomaalaisten työntekijöitten työehtojen valvontamahdollisuuksien parantamiseksi. Sekä nämä viranomaisten lisävaltuudet että kansainvälisillä työmarkkinoilla tapahtuneet muutokset ovat muuttaneet Suomen ja uusien EU-maiden välistä työvoiman vapaan liikkuvuuden tilannetta aivan oleellisesti. Tämän vuoksi kokoomus tukee pääministeri Vanhasen esitystä EU:n uusien jäsenmaiden työvoiman vapaan liikkuvuuden siirtymäaikojen lyhentämiseksi tai kokonaan poistamiseksi. On tasapuolista poistaa siirtymäkausi myös työvoiman vapaalta liikkuvuudelta, kun sitä ei palvelualoillakaan ole. Ed. Huotari edellisessä puheenvuorossa kuvasi hyvin tätä ristiriitaa, mikä on syntymässä.

Suomen työmarkkinat eivät mielestäni mitenkään vaarannu virolaisten työntekijöiden Suomeen tulosta. Tässä on mielestäni lähinnä sama kysymys, samanlainen hätävarjelun liioittelu, kuin silloin, kun säädettiin laki siltä varalta, etteivät saksalaiset osta meidän kaikkia rantoja kesämökeiksi. Tulevaisuudessa Suomi tulee tarvitsemaan yhä enemmän myös ulkomaalaisia työntekijöitä johtuen Suomen ikärakenteesta ja siitä, etteivät suomalaiset avoimet työpaikat ja työttömät kohtaa toisiaan. Lainsäädännön tulee osaltaan tukea ja helpottaa joustavaa työperäistä maahanmuuttoa.

Arvoisa puhemies! Yhä kansainvälistyvässä maailmassa erityisesti nuoret asuvat ja opiskelevat entistä useammin ulkomailla. Enää ulkomaalainen opiskelija ei ole vain lyhyttä vaihto-oppilasvuotta suorittamassa vaan hän saattaa suorittaa koko tutkinnon Suomessa. Tällaisiin ulkomaalaisiin Suomen tulee suhtautua kannustaen ja edesauttaen heidän halukkuuttaan jäädä opintojen jälkeenkin Suomeen.

Uusi laki ei suoraan anna mahdollisuutta tällaiselle opiskelijalle jäädä Suomeen tietyksi ajaksi hakemaan työpaikkaa. Tilannetta kuitenkin helpottaa se mahdollisuus, että tutkinnon suorittanut opiskelija voi hakea työntekijän oleskelulupaa Suomesta käsin eli hakemuksen käsittelyn ajaksi hän ei joudu palaamaan kotimaahansa. Toisaalta opiskelijan oleskelulupa ei lopu välittömästi tutkinnon tultua suoritetuksi, vaan yleensä lupa on vuoden mittainen, jolloin opiskelijalle jää vaihteleva aika etsiä itselleen työtä valmistumisen jälkeen.

Opiskelijoiden työskentely on puhuttanut niin kotimaisten kuin ulkomaalaistenkin opiskelijoiden osalta. Nyt laki sallii 20 tunnin työnteon viikossa ulkomaalaiselle opiskelijalle. Loma-aikoina tai opintoihin liittyvän harjoittelun puitteissa työntekoa ei ole rajoitettu. Jokin rajoitus mielestäni varmasti täytyy olla siitä syystä, että opiskelua ei voitaisi pitää vain välineenä saada oleskelulupa tai työntekomahdollisuus Suomessa. Ulkomaalaisten opiskelijoiden työntekoa ja työnsaantitilanteen kehitystä tulee hallituksen seurata tarkasti ja tarvittaessa ryhtyä pikaisiin toimenpiteisiin yhtenäisen käytännön aikaansaamiseksi.

Arvoisa puhemies! Eniten keskustelua lakiuudistuksesta on aiheuttanut nopeutettu turvapaikkakäsittely, joittenkin mielestä pikakäännytys. Nimitys on varsin harhaanjohtava, koska nykyisenkään lain aikana ei ketään ole pystytty käännyttämään lain mahdollistamassa ajassa. Jos turvapaikanhakija joutuu nykyisellään odottamaan päätöksensä saamisen jälkeen kuukausia ennen kuin hänet on palautettu lähtömaahan, ei mielestäni voida puhua pikakäännytyksestä.

Kokoomuksen mielestä on ensiarvoisen tärkeää, että kaikki nämäkin hakemukset käsitellään aina yksilöllisesti ja Ulkomaalaisvirasto huolehtii jokaisen hakijan henkilökohtaisesta kuulemisesta ja hakemuksen tutkimisesta. Jos on olemassa pienikin epäilys, että hakija voi joutua kotimaassaan vainon, kidutuksen tai epäinhimillisen kohtelun kohteeksi, käsitellään tällainen hakemus normaalissa menettelyssä. Tällöin turvapaikanhakija voi olla Suomessa koko käsittelyprosessin ajan eikä päätöstä voida panna täytäntöön nopeutetusti.

Naapurimaassamme Ruotsissa on mahdollista, että käännytyspäätös voidaan panna täytäntöön välittömästi ilman lainvoimaa, kun on ilmeistä, että hakijalla ei ole perusteita saada turvapaikkaa eikä oleskelulupaa muulla perusteella. Nyt käsiteltävässä lakiesityksessä on lähdetty siitä, että Suomessa säilytettäisiin menettely, jonka mukaan turvallisesta turvapaikkamaasta tullut tai hakija, jonka hakemus on ilmeisen perusteeton, voidaan poistaa maasta aikaisintaan kahdeksan päivän kuluttua päätöksen tiedoksi saattamisesta.

Ruotsia pidetään hyvin suvaitsevana ja ihmisoikeuksia noudattavana maana, ja Ruotsi on mukana kaikissa samoissa kansainvälisissä sopimuksissa kuin Suomikin. Olisi erittäin hyvä, jos edes naapurimailla olisi samanlainen menettely turvapaikkakäsittelyssä. Miksi sitten Suomen täytyy lailla säätää kahdeksan päivän odotusaika? Kokoomuksen mielestä tämä kahdeksan päivän aikaraja on turha, koska se osaltaan tosiasiallisesti venyttää päätöksen täytäntöönpanoa jopa useilla kuukausilla.

Kokoomus on tehnyt asiasta hallintovaliokunnan mietintöön vastalauseen, jossa esitetään menettelyä, joka mahdollistaa Ulkomaalaisviraston päätöksen täytäntöönpanon välittömästi, kun se on annettu hakijalle tiedoksi, niissä tapauksissa, joissa hakija on tullut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta tai hakemus on ilmeisen perusteeton. Yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulemme esittämään, että 201 § saisi kokoomuksen vastalauseen mukaisen muotoilun.

Helsinki-Vantaan lentoasemalle perustettava Ulkomaalaisviraston toimipiste on omalta osaltaan edesauttamassa kehitystä joustaviin ja nopeisiin käsittelyihin. Myös uuden lain tulee antaa valmiudet sellaisen menettelyn kehittämiseen, että tämä tavoite myös käytännössä toteutuu. Kaikkien edun mukaista on, että selkeän perusteettomasti turvapaikkaa hakeneet voitaisiin käännyttää mahdollisimman pian. Nämä ihmiset ovat usein joutuneet jo lähtömaassaan harhaanjohdetuiksi ja menettäneet suuria summia rahaa. Suomen ei tule olla kannustamassa tällaiseen toimintaan, jossa vaikeassa asemassa olevien ihmisten hädänalaista tilaa käytetään perusteettomilla lupauksilla hyödyksi. Samalla tullaan tukeneeksi järjestäytynyttä rikollisuutta ja ihmiskauppaa.

Tässä yhteydessä ei voi olla myös sivuamatta taloudellisia seikkoja. Turvapaikkamenettely vaatii runsaasti resursseja monella eri sektorilla. Onkin ilmeistä, että turvapaikkahakemusten pitkät käsittelyajat eivät johdu pelkästään Ulkomaalaisviraston kapasiteetista, vaan myös poliisin ja työministeriön alaisten vastaanottokeskusten resursseista.

Arvoisa puhemies! Maahanmuutto kaikkinensa ei voi olla jo sen kansainvälisestä ulottuvuudesta johtuen yksittäisen valtion asia. Asiasta tulee keskustella kattavasti Euroopan unionissa kokonaisuutena ja pyrkiä rakentamaan sellaiset järjestelmät, joiden kautta kukin maa voisi hoitaa mahdollisimman yhtenäisen periaatteen mukaisesti maahanmuuttoa. Myös hallintovaliokunta on mietinnössään todennut, että ulkomaalaislakiasioissa on tarpeellista saada yhtenäinen lainsäädäntö ja soveltamiskäytäntö unionin tasolla.

Arvoisa puhemies! Myös Suomessa on varaa hallinnon tehostamiseen. Koska lain erityisenä tavoitteena on saada käsittelyajat mahdollisimman lyhyiksi, tulee tämä seurauksena tarkastella myös ulkomaalaishallinnon toimialaa kokonaisuudessaan. Kokoomuksen mielestä nykyinen hyvin hajanainen maahanmuuttohallinto on syytä koota sisäasiainministeriöön, jolloin vastuu toiminnasta on yhdellä ministeriöllä. Näin asiat saataisiin käsiteltyä joustavasti, ja tämä mahdollistaisi myös määrärahojen joustavan ja tehokkaan käytön. Olisi luonnollista, että vastaanottokeskukset toimisivat sisäministeriön alaisuudessa kiinteässä yhteistyössä Ulkomaalaisviraston kanssa tai sen alaisuudessa. Näin päästäisiin eroon viranomaisten keskinäisessä tiedonkulussa esiintyneistä ongelmista ja lukuisista päällekkäisistä toiminnoista. Myös ministeri Rajamäki on kiinnittänyt useaan kertaan huomiota eri viranomaisten keskinäisessä tiedonkulussa esiintyneisiin ongelmiin. Katseet kääntyvätkin nyt työministerin puoleen, ja toivottavaa olisi, että hallitus pääsisi asian tiimoilta pikaisesti ratkaisuun, joka edesauttaisi entistä järkevämmän maahanmuuttoasioiden hoidon.

Arvoisa puhemies! Lopuksi sanoisin, että jotta kaikki lain uudistukset saataisiin käytännön tasolla toimimaan, tulee koulutukseen ja neuvontaan kiinnittää erityistä huomiota. Lakiin perehtyneillekin tuottaa varmasti vaikeuksia selviytyä monien pykäläviittausten viidakosta. Unohtaa ei tule myöskään syksyn budjettikäsittelyssä ulkomaalaislain soveltamiseen kiinteästi liittyviä Ulkomaalaisviraston, poliisin, Rajavartiolaitoksen ja muiden toimijoiden resursseja. Ilman riittäviä resursseja meidän on turha odottaa parannuksia.

Veijo Puhjo /vas:

Herra puhemies! Meillä on käsittelyssä ulkomaalaislain kokonaisuudistus. Hallitus on asettanut esityksensä päätavoitteeksi eduskunnan viisi vuotta sitten esittämän lausuman eli sen, että kokonaisuudistuksen lisäksi lailla toteutettaisiin ja edistettäisiin hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa.

Lakia laadittaessa tulee tietenkin ottaa huomioon neljä vuotta vanha perustuslaki ja sen vaatimukset sekä niin Suomessa kuin koko Euroopassakin tapahtunut kansainvälinen kehitys. Kansainvälistyminen on tullut jäädäkseen. Lisäksi on otettava huomioon perustuslakivaliokunnan lausunnon lopussa mainitut haasteet väestön ikääntymiseen ja kansainvälistymiseen liittyen, mikä pakottaa arvioimaan ulkomaisen työvoiman merkitystä tulevaisuudessa.

Kun esitys tavoittelee hyvää hallintoa ja oikeusturvaa, vastaa sen tavoite uuden perustuslain henkeä ja kirjainta. Uudessa perustuslaissa on tarkoin määritelty kaikkien Suomessa laillisesti olevien henkilöiden, ei siis vain suomalaisten, oikeudet ja velvollisuudet samoin kuin se, että näistä on säädettävä lailla. Perustuslain 80 §:n soveltaminen on onnistunut hyvin. Siten yhteiskunnalle asetettu aktiivinen velvoite turvata yksilöiden oikeudet ja velvollisuudet lailla on parantanut yksilöiden oikeusturvaa, eikä enää ole mahdollista delegoida lailla asetuksilla päätettäväksi kuin vähäisistä yksityiskohdista.

Ulkomaalaislakiin liittyen eduskunta on viime vuosina kiinnittänyt huomiota ulkomaalaisten oikeusturvakysymyksiin, ja ulkomaalaislain kokonaisuudistusta on pidetty tarpeellisena erityisesti perustuslain ja perusoikeuksia koskevien säännösten toteuttamiseksi. Ulkomaalaisten perusoikeussuojan ja oikeusturvan kannalta uusi laki on vanhaan nähden varovainen askel parempaan suuntaan. On otettu paremmin huomioon lapsen etu, perheen yhdistäminen sekä työnhakuprosessin helpottaminen, ulkomaisten opiskelijoiden asema. Myöskin kansainvälinen suojelu on otettu huomioon. Tosin jo esiin tulleet useat esimerkkitilanteet olisi tullut sisällyttää lakiin.

Herra puhemies! En käsittele tässä puheenvuorossani sitä, että ulkomaalaisia nyt alettaisiin erityisesti hyysätä, kuten liian moni edustaja valitettavasti luulee tällä uudistuksella tapahtuvan. Haluan nostaa esille sen, mitä uuden perustuslain hengen ja kirjaimenkin vastaisesti tapahtuu liian usein lakiesitysten mietintöjä laadittaessa. Niin on käynyt nytkin ulkomaalaislain kohdalla. Ongelma on se, että perustuslakivaliokunnan lausunnosta annetaan velvoittavaa merkitystä vain ponsille. On hyvä, että perustuslakihuomautukset otetaan hyvin huomioon, mutta se on vain yksi osa uuden perustuslain 22 §:n yhteiskunnalle määräämää velvoitetta turvata yksilön perusoikeudet ja ihmisoikeudet. Perustuslakivaliokunnan useimmissa lausunnoissa annetaan perusteluosassa lukuisia esimerkkejä siitä, miten perus- ja ihmisoikeudet toteutuisivat paremmin kuin kulloinkin käsittelyssä olevassa esityksessä, vaikka esityksessä ei olisi suoranaista perustuslainvastaisuutta. Näiden huomautusten aktiivisempi huomioon ottaminen parantaisi selkeämmin uuden perustuslain toteutumista käytännössä.

Jättämässäni vastalause 2:ssa on käytännön esimerkki siitä, että perusteluosan sivuuttaminen johtanee jopa perustuslain kanssa ristiriitaan. Kyseessä ovat kansainvälistä suojelua rajaavat käsitteet turvallinen turvapaikkamaa ja turvallinen alkuperämaa. Uudessa laissa turvallisena alkuperämaana pidetään turvapaikkamenettelyssä valtiota, jossa turvapaikkaa hakevalla ei ole vainon tai vakavien ihmisloukkausten vaaraa. Käsitteiden käyttäminen turvapaikkaharkinnassa on ongelma, johon valiokunnan mietinnössä ei ole paneuduttu. Perustuslakivaliokunta on hyväksynyt käsitteiden käytön turvapaikkaharkinnassa perus- ja ihmisoikeuksien kannalta, mikäli hakemukset tutkitaan kunkin hakijan osalta riittävän yksilöllisesti. Yksilöllistä käsittelyä ministeri Rajamäkikin korosti puheenvuorossaan.

Valitettavasti valiokunnan mietinnössä tähän perustuslakivaliokunnan huoleen ei haluttu kiinnittää huomiota. Ulkomaalaislakiehdotuksen 104 §:n mukaan turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta saapuneiden hakemukset on ratkaistava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja se on rekisteröity. Perustuslakivaliokunta katsoi omassa lausunnossaan, että seitsemän päivän aikaraja ei ole hyvin sopusoinnussa yksilöllisen tutkimuksen vaatimuksen kanssa ja että se on hyvin kaavamainen. Perustuslakivaliokunta epäili, ettei aikarajaa ole mahdollista noudattaa tinkimättä selvittämisen huolellisuudesta. Totean, että tässä kohdin hyvään hallintoon ja oikeusturvaan liittyy selvä ongelma oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamisessa.

Omasta puolestani olisin toivonut, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyt huomautukset olisi otettu huomioon. Nyt on mahdollista sellaisen tilanteen muodostuminen, että korkein hallinto-oikeus havaitsee jossakin yksittäisessä valitusasiassa, että uuden ulkomaalaislain jokin sovellutus on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Tässä tilanteessa lain perustuslain mukaista tulkintaa korkein hallinto-oikeus joutuisi hakemaan perustuslakivaliokunnan lausunnon huomautuksista, jotka hallintovaliokunta on nyt sivuuttanut.

Kolme viikkoa sitten laukesi ensi kerran uuden perustuslain 106 §, kun tuomioistuin katsoikin sovellettavan lain perustuslain vastaiseksi Fredrikinkadun apteekkitalon kohdalla. Kysynkin, tuleeko ulkomaalaislaista seuraava esimerkki uuden perustuslain 106 §:n laukeamisesta.

Herra puhemies! Tulen yksityiskohtaisessa käsittelyssä esittämään useita pykälämuutosesityksiä. Nyt ihmettelen vain kokoomuksen vastalauseen mukaista käännyttämispäätöksen täytäntöönpanopykälän muutosesitystä. Se ainakin on Suomen perustuslain vastainen eikä turvaa puheista huolimatta kunnollista yksilöllistä käsittelyä.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Uuden ulkomaalaislain tarkoituksena on helpottaa ulkomaalaisten oleskelu- ja työlupien saantia maassamme sekä yhdistää perheitä. Turvapaikanhakijoiden puhuttelu ja oleskelulupien myöntäminen on siirretty Ulkomaalaisvirastolle ja, kuten ministeri lupasi, resursseja on jo lisätty. Toivottavasti ne ovat riittävät. Suomeen saapuu aika vähän turvapaikanhakijoita, vain noin 3 000 henkeä vuodessa, kun Ruotsiin kymmenkertainen määrä eli 30 000. Valtaosa turvapaikanhakijoista saapuu Helsinki-Vantaan lentoasemalle tai Länsi- ja Eteläsatamaan Helsingissä.

Tutustuin henkilökohtaisesti Rajavartiolaitoksen rajatarkastusasemaan Helsinki-Vantaan lentoasemalla viikko sitten. Lentoaseman kautta kulkee nyt 4,5 miljoonaa lentomatkustajaa, ja heistä noin parituhatta on turvapaikanhakijoita. Rajavartiolaitoksella on toistaiseksi aika hyvät tilat yhteistyössä poliisin ja Ulkomaalaisviraston kanssa, mutta luultavasti he tulevat tarvitsemaan lisätilaa, kun Kaukoidän-liikenne Finnairin toimesta lisääntyy ja tästä tulee eräänlainen EU:hun tulomaa. Toivottavasti tällöin otetaan huomioon, että rajavartijoita todella tarvitaan sinne lisää.

Kun turvapaikanhakija saapuu maahamme, suoritetaan hänelle tunnistus ja henkilökohtainen puhuttelu ja hänet siirretään vastaanottokeskukseen. Hakemusten käsittelyajat valitettavasti ovat pitkiä, ja aivan totta on, ja sen ovat rajavartijat myöntäneet, että täällä vastaanottokeskuksessa parhaimmassakin tapauksessa turvapaikanhakija viipyy pari kuukautta ja useimmat viipyvät vuoden tai kaksi. Helsingin vastaanottokeskuksessa Kyläsaaressa on eräs mies, joka on viipynyt siellä seitsemän vuotta. (Ed. Seppo Lahtela: Miksi häntä ei palauteta?) — Ei ole asia selvä. Ei ole saatu selville, saako hän turvapaikan vai ei. — Kuitenkin 80 prosenttia näistä turvapaikanhakijoista, jotka siis ovat vastaanottokeskuksissa, käännytetään pois.

No, sitten meillä on vielä tämä Helsingin säilöönottoyksikkö. Se taas sijaitsee Katajanokan vanhassa vankilassa, jossa kävin katsomassa. Se on siirtymässä Metsälään. Näistä säilöönottohenkilöistä suurin osa on näitä Dublinin sopimuksen perusteella tulevia henkilöitä, jotka siis ovat niitä, jotka kiertävät kaikkia EU-maita ja saapuvat jopa kolmatta kertaa Suomeen. He tulevat vastaanottokeskuksista, koska he ovat itse hävittäneet paperinsa tai heidän paperinsa ovat hävinneet ja heitä ei pystytä tunnistamaan. Tällöin joudutaan käyttämään näitä biologisia tunnisteita. Onneksi tässä säilöönottoyksikössä ei tarvitse viipyä niin kauan kuin vastaanottokeskuksessa.

Suomeen siis tulee näitä aitoja turvapaikanhakijoita ja kiintiöpakolaisia varsin vähän, kun hakijoista siis 80 prosenttia käännytetään. Olisi hyvä, että tämmöinen aito turvapaikanhakija voisi mahdollisimman nopeasti saada luvan oleskella tässä maassa ja hänen kotouttamisensa voisi välittömästi alkaa. On epäinhimillistä, että turvapaikanhakija odottaa viikkoja, kuukausia, jopa vuosia, päätöstä ja lopulta kuitenkin tulee käännytetyksi. Epäaidot turvapaikanhakijat, joiksi nämä rajavartijat kutsuivat niitä henkilöitä, jotka tulevat täysin turvallisesta maasta, kuten Slovakian romanit, syövät resursseja aidosti hädässä olevilta ihmisiltä ja pitkittävät heidän hakemustensa käsittelyaikoja. Nämä epäaidot henkilöt pitäisi todella voida käännyttää välittömästi tulopäivänä, kun heidän asiansa on henkilökohtaisesti käsitelty, mikä tapahtuu täällä Helsinki-Vantaan lentoasemalla, eli tämä kokoomuksen ehdotus 201 §:n muutoksesta on täysin perusteltu.

Toinen säilöönottokeskuksen ja vastaanottokeskuksen henkilöstöä ja myös rajavartijoita ja poliisia vaivaava asia on se, että käännyttämisen tapaa ei ole täysin selvennetty. Poliisit eivät tiedä, mikä on oikea tapa käsitellä tällaista vastahakoista käännytettävää, eli siis sisäasiainministeriöllä on varsin kiire laatia säännöt, miten käännytys tapahtuu inhimillisesti.

Kolmas asia, josta poliisit nimenomaan sanoivat, on se, että poliisilla on liian pienet resurssit hoitaa anomusten perillemenoa ja varsinkin, kun aika monet turvapaikanhakijat katoavat sieltä paikasta, mihin heidät viedään. Koska vastaanottokeskukset ovat täysin avoimia, siitä saattaa tulla semmoinen kissa—hiiri-leikki sillä lailla, että nämä henkilöt menevät toiseen paikkaan ja tulevat takaisin ja tällä tavalla tämän asian käsittely huomattavasti pitkittyy.

Lisäksi poliisit olivat sitä mieltä, että on väärin käyttää poliisin resursseja näiden käännytettävien henkilöiden kuljettamiseksi pois maasta. Poliisit eivät halua matkustaa johonkin maahan monta kertaa vuodessa jonkun turvapaikanhakijan vieressä, vaan poliisi on sitä mieltä, että tämän tehtävän voisi hyvin antaa joillekin vartiointiliikkeille ja ostaa sillä lailla ne palvelut sisäasiainministeriön toimesta. Ei ole mitään järkeä käyttää meidän hyvin koulutettuja poliisejamme tähän tarkoitukseen.

Eli ulkomaalaislaki on hyvä ja mahtava paketti käsittäen ulkomaalaiset Nokian johtajista ankkurilapsiin saakka. Päätöksiin vain tulisi saada ripeyttä ja panna päätökset täytäntöön inhimillisesti ja poliisin voimia säästäen.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä muutamia takaumia tähän ulkomaalaisasiaan liittyen.

Kun 5 vuotta sitten jäin tuolta hallintovaliokunnasta pois 12 vuoden siellä oleskelun jälkeen, voin todeta nyt, että mitkään tarinat eivät ole miksikään muuttuneet. Samat virret on veisattu täällä kerta toisensa jälkeen, ja niin kävi jälleen tällä kertaa.

Mutta, arvoisa puhemies, yksi asia on muuttunut, ja se on muuttunut hyvin selvästi. Nimittäin kun 90-luvulla näitä asioita käsiteltiin, silloin puhuttiin niin sanotusta taakanjaosta. Se tarkoitti sitä, että kun esimerkiksi Saksaan tuli tuhansia ja taas tuhansia turvapaikanhakijoita viikossa, niin Saksan silloinen ulkoministeri esitti Suomelle myöskin taakanjakosysteemiä, elikkä että me ottaisimme suoraan näistä sekä pakolaisista että turvapaikanhakijoista etc. etc. tietyn osuuden tänne Suomeen, ne tapaukset käsiteltäisiin täällä ja tehtäisiin asianomaiset johtopäätökset, ja jos tulee myönteinen päätös, niin sitten me vastaisimme siitä tietystä kiintiöosuudesta. Siinä systeemissä luvut olisivat aivan kokonaan toisenlaiset, mistä nyt täällä on edellisissäkin puheenvuoroissa ollut puhetta.

Toinen takauma on hyvä tässä mieleen palauttaa. Kun kansallinen kokoomus toi edellisen eduskunnan esityksen tänne ja silloinen ministeri Itälä, niin kuin tässä juuri ed. Kurvinenkin totesi, toi sen esityksen, niin nyt tämä esitys ei enää kelpaa eräiltä osin. Se on hyvin mielenkiintoinen asia, koska silloin pitää palauttaa ne perustelut mieleen, mitkä ministeri Itälä toi täällä salissa esille, ja ne ovat menettäneet eräiltä osin, ei kaikilta mutta eräiltä osiltaan, merkityksensä. Tämä on vain ihan mielenkiintoinen historiankirjoituksen kannalta.

Samoin palautan mieleen sen, mitä kansallisen kokoomuksen toimesta tuotiin vuonna 94 Euroopan yhteisöihin liittymisen yhteydessä esille. Myöskään niissä puheissa ei ollut mitään siitä, mitä me olemme tämän iltapäivän aikana kuulleet. Silloin olivat asiat aivan tykkänään toisessa jamassa ja integraatio ja kansainväliset ja ulkomaalaisasiat nähtiin aivan kokonaan toisenlaisina. Kun silloin olin EY-kriittisten joukossa, niin silloin tuli rökitystä oikein täydeltä laidalta, että aivan huuhaahommaa kerta kaikkiaan, mitä suustani täällä päästelin, ja olin jarrutuskeskusteluissa mukana jnp. Suorastaan tulin haukutuksi. Tämä on vaan mukava todeta näin jälkeenpäin, että "aika muuttuu, Kurvisein", näin se vaan on.

Sitten vielä yksi johtopäätös tästä keskustelusta. Minä olen hyvin empaattinen henkilö joskus aina parhaimmilla päillä, mutta kyllä tämänkään päivän keskustelujen perusteella en voisi antaa ed. Esa Lahtelan puheista arvolausetta, että hän on laupias tai että hän on samarialainen, ei eilen eikä tänä päivänäkään. Siitä ei nyt tule kerta kaikkiaan mitään.

Arvoisa puhemies! Tästä slovakialaisasiasta, josta täällä näin on puhuttu, jälleen asia, josta ei ole kukaan puhunut mitään, ja arvoisa ministeri, kun ystävällisesti saapui tänne juuri paikalle, voisi tähän sitten vaikka kommentoida: Miksi ihmeellä, kun tämä slovakialaisten romanien asia on niin yksilöity kuin on, kun siitä esitetään julkisuudessa omalla nimellä kirjoitettuna vaikka kuinka paljon tosikertomuksia, yksilöityjä tosikertomuksia, niin miksi ei selvitetä, mikä tämän tarinan tausta on, onko tässä kansainvälistä jobbausta vai ei? (Ed. Salo: On, on!) — Niin, on, on, on! Kyllä ed. Salolta tulee joo, joo, joo, mutta ette te mihinkään toimenpiteisiin ole ryhtyneet sen tutkimiseksi, poliisimies — Elikkä tässä ollaan juuri sen kanssa, että jos joku asia, niin tämä olisi suhteellisen helppo selvittää ja sen jälkeen siirtyä tässä asiassa sellaisten johtopäätösten tekoon, joissa ei olisi kaksi täysin toisistaan poikkeavaa tarinaa vastakkain. Silloin se helpottaisi myöskin sitä hyväksyttävyyttä, jota ed. Kurvinen ja ed. Salo aikaisemmin täällä vaativat yleiselle hyväksyttävyydelle ulkomaalaiskohtelussa ja -laissa. Niinhän te vaaditte, (Ed. Kurvinen: Juuri niin!) ja siitä on nyt kysymys. Elikkä täytyy tehdä johtopäätöksiä myöskin.

Puheenvuoroni lyhenee kahdelta osalta aivan radikaalisti. Toinen asia koskee lasten oikeuksien turvaamista. Siinä suhteessa ed. Kärkkäinen piti erinomaisen hyvän puheenvuoron, ja kun en parempaan pysty, tyydyn toteamaan, että olen hänen kanssaan täsmälleen samaa mieltä.

Toinen asia, joka myös tulee kuitatuksi lyhyesti, on työntekijöitten asema. Olen ed. Huotarin kanssa aivan täsmälleen samaa mieltä tästä ongelmatiikasta. Minä pidän erittäin vaarallisena tätä vuokrafirmaoperaatiota. Nyt ollaan rakentamassa todella isoa ongelmaa, joka vaan pahentaa tätä harmaan talouden ongelmaa kokonaisuudessa, ja jos tässä, arvoisa ministeri Rajamäki, ei saada nyt tolkkua aikaiseksi samalla kun nyt hoidetaan aktiivisesti näitä harmaan talouden asioita kuntoon johdollanne, niin tässä nyt luodaan kyllä se mahdollisuus, että mennään ojasta allikkoon oikein nopealla aikataululla.

Sitten, arvoisa puhemies, vielä tästä opiskelijoitten asiasta. Täällä on aivan oikein todettu, siis huom. aivan oikein todettu, oliko se nyt ed. Karhu muun muassa, että näitä meillä opiskelleita ulkomaalaisia tarvittaisiin erityisesti kehitysmaitten kohdalla sinne kotimaahansa tekemään töitä. Minä tiedän esimerkiksi kokemuksesta sen, että Helsingin yliopiston maatalous- ja metsätieteellisessä tiedekunnassa valmistuneet ovat erittäin korkealle arvostettuja ammattilaisia, sanotaan, Afrikassa ja Aasiassa, erikoisesti Intiassa. Sillä tavalla heillä on todella suuri merkitys siellä erittäin korkean täällä hankitun ammattitaidon edelleen hyväksikäyttäjinä kansansa ja maansa hyväksi.

Mutta sitten on myöskin tapauksia, joissa on tilanne vähän toisenlainen, kun on henkilöistä, jotka ovat tulleet niin sanotuilta kansainvälisiltä — ymmärrätteköhän te tämän nyt oikein — opiskelijamarkkinoilta opiskelemaan tänne meille, ja me haluaisimme, yliopistoihmiset, kun he ovat meillä opiskelleet, loistavasti menestyneet, päässeet työryhmiin jnp. mukaan, että heillä olisi tällainen mahdollisuus tarjolla, että he voisivat joustavasti jäädä Suomeen. Toivon, että se työryhmä, mistä ministeri täällä aikaisemmin totesi, joka sitä asiaa selvittää, tekisi työnsä mahdollisimman pian ja me saisimme tästä sellaisen paketin, erillisen paketin, tänne, joka olisi ajassa.

Rosa Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Olen tässä salissa muutaman kerran aikaisemminkin todennut, että mielestäni tämmöiselle nykymuotoiselle, kohtuullisen tiukalle maahanmuuttopolitiikalle ei ole perusteita. Olen joskus kuvannut suomalaista maahanmuuttopolitiikkaa Kailaan runoa mukaellen: "On talomme kylmä talo, sen ikkunat yöhön päin. Ei ystävän, vieraan tulla ole ovea laisinkaan." No, ei se nyt tietenkään ihan näin karua ole. (Ed. Vielma: Se pätee moneen suomalaiseen!)

Kuten ministeri alkupuheenvuorossaan totesi, maahanmuuttopolitiikassa pitäisi kyetä pitämään erillään pakolaispolitiikka ja työperusteinen maahanmuuttopolitiikka. Totta kai tätä ulkomaalaislakia tulisi sitten arvioida myöskin erikseen, mitä se viestii näistä kahdesta maahanmuuttopolitiikan osa-alueesta. On sinänsä vähän hankalaa ehkä, kun lakiin ei kuitenkaan pykäliin voi kirjata kaikkea ja tämä hallituksen maahanmuuttopoliittinen selonteko on vasta tuloillaan, sitähän maaherra Rauno Saari valmistelee. Olisi tietenkin ehkä ihanteellista, että ensin mietittäisiin, mitä halutaan, ja sitten tehtäisiin laki, eikä toisin päin. Mutta tässä nyt on edetty näin ex-ministeri Itälän viitoittamalla tiellä, jota jo edellisen vaalikauden aikana täällä salissa on myös tiukkaan kritisoitu.

Työperusteisesta maahanmuuttopolitiikasta, mimmoisia vaatimuksia sille olisi: Ensinnäkin sen pitäisi olla sujuvaa, niin että työlupia ainakin työnantajien näkökulmasta olisi helppo saada ja myöskin kumppanit pääsisivät helposti ja saisivat mielekästä puuhaa ja lapset jne. ja se toimisi mahdollisimman jouhevasti. Liikkuu vähän erilaisia arvioita siitä, kuinka paljon helpotusta tämä laki nyt tähän tuo, mutta toivotaan ja katsotaan ja sitä varmasti sitten seurataan.

Sujuvuuden lisäksi on puhuttu paljon aktiivisen maahanmuuttopolitiikan tarpeesta eli siitä, että pyrittäisiin oikein houkuttelemaan maahanmuuttajia Suomeen ja silloin erityisesti oikein haluttuja maahanmuuttajia. Siitä ehkä tältä osin tässä laissa ainoa aihe, mistä on keskusteltu enemmän, on opiskelijat, jotka ovat ilman muuta aktiivisen maahanmuuttopolitiikan yksi porukka, erityisen haluttua työvoimaa. Kuten täällä on todettu, varsin laajalti on ajateltu, että tämä laki ei tältä osin ole valmis. Minullahan oli tästä lakialoite, missä olisi ollut pykälämuutosesityksiä. Toivon, että tosiaan ministeriön työryhmän kautta tähän tulee selvitystä. Ymmärsin valiokunnassa ja täällä salissakin, että tämä ei ole pelkästään opposition toivomus, vaan hyvin laajasti eduskunnassa toivottu asia.

Sitten työperusteisen maahanmuuttopolitiikan pitäisi olla myös solidaarista. Tämä on se, mistä on tasavallan presidentti puhunut Ilon komission työn yhteydessä. Jos mietitään ihmiskasvoista globalisaatiota, sitä, että rajojen merkitys pienenee ei ainoastaan tavaroille ja pääomalle vaan myös ihmisille, se vaatii ikään kuin sitä, että katsotaan, että myös kolmansista maista on mahdollisuus etsiä parempaa elämää tai mitä nyt sitten ihmiset ikinä etsivät — myöskin itseään voi etsiä ulkomailta — että tämä olisi mahdollista myös kolmansien maitten kansalaisille. Tämän tyyppistä näkökulmaa täällä ei ole ollenkaan, mutta minä toivon, että tämä keskustelu olisi Suomeen tulossa. Olen erittäin iloinen, että tasavallan presidentti on tässä ollut aloitteellinen.

Sitten maahanmuuttopolitiikan toinen peruslohko työperusteisen lisäksi on siis tämä pakolaispolitiikka, jossa varmasti keskeisin näkökulma on tietenkin ihmisoikeudet — lasten oikeudet, naisten oikeudet jnp. — oikeusturva, se miten tämä toteutuu. Tässä on myöskin tullut esiin eduskuntakäsittelyssä ja sitä aikaisemmin puutteita tässä lakiesityksessä, ja tähän liittyen olen itsekin tehnyt pykälämuutosesityksiä, mutta toki myöskin valiokunta on minun mielestäni tehnyt ihan hyvää pohdintaa varsinkin tämän lapsen edun osalta. Sehän oli semmoinen keskustelun osa-alue, joka jo edellisen vaalikauden aikana silloin, kun tätä eduskunnassa käsiteltiin, oli keskustelussa päähuolenaiheena, miten tämä lapsen etu näkyy perheen yhdistämisissä ja perheen määritelmässä, alaikäiset sisarukset ja nämä tämmöiset kysymykset. Minä olen ollut oikein tyytyväinen siitä, että valiokunnassa ja eduskunnassa on riittänyt aika paljon huomiota tälle asialle, vaikkei vieläkään ole tultu siihen tulokseen kuin itse olisin toivonut, mutta tämäkin asia löytyy valiokunnan lausumasta, ja oletan, että ministeriössä sekin otetaan vakavasti.

Tähän lakiin liittyvistä paineista vain osaa kuvaavat vihreän eduskuntaryhmän minun nimissäni jättämän lakialoitteen esitykset ja vastalause, muistaakseni 16 sivua pitkä oma vastalauseeni. Vain osittain nämä kuvaavat sitä, että laissa on paljon ongelmia, kysymyksiä. Sitä kuvaavat jo pelkästään koko hallintovaliokunnan mietinnön lausumaehdotukset, jotka ovat aika laajoja. Hirveän monessa asiassa on ajateltu, että valiokunnassa tai eduskunnassa ei voida lähteä tekemään ikään kuin tätä lain valmistelua nyt niin laajalla pensselillä, mutta on hirveän monta asiaa, jotka vaativat kiireellistä selvitystä ja valmistelua ja jatkovalmistelua. Näitä on monia tärkeitä asioita, kuten ihmiskaupan uhrien asema, opiskelijat, lapsen etu ja vaikka mikä. Kyllä tämä kertoo tästä prosessista monenlaista. Kun asia oli ollut silloin ennen vaaleja eduskunnassa käsittelyssä, tavallaan olisi voinut luulla, että se käsittely olisi antanut joitakin välineitä ministeriölle tehdä joitakin semmoisia korjausesityksiä, että tämä käsittely olisi täällä eduskunnassa helpottunut.

Tosiaan sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen esittämään vastalauseen 3, joka on siis minun nimissäni, mukaiset pykälämuutokset, paitsi 100 §:n osalta on uusi muotoilu.

Vielä lyhyesti tästä, miten sitten arvioidaan tämän lain toimivuutta. Kyllä yksi asia, mikä on tullut valiokunnan työssä hyvin esiin, on se, että pelkkä lakihan ei takaa sitä, että kun ulkomaalainen eri lupa-, viisumi- tai missä tahansa asioissaan hallinnoi suomalaisen byrokratian kanssa, siinä kaikki sujuu niin kuin pitäisi, jouhevasti ja oikeellisesti, vaan se vaatii myöskin viranomaisilta riittäviä resursseja mutta ehkä myöskin vähän lisää järjen ja sydämen käyttöä kuin tällä hetkellä on tapahtunut. Sanotaan, että ihan kaikki ne kafkamaiset tarinat, mitä ulkomaalaiset kertovat kokemuksistaan eri viranomaisten kanssa asioidessaan, eivät voi olla täysin vääriä — tämmöinen tiedon koherenssiteoriaan perustuva näkemys. Mutta toivon, että tämmöinen asiakastyytyväisyysnäkökulma korostuu sitten tulevaisuudessa, kun katsellaan tätä lain toimivuutta. Asiakastyytyväisyys ei siis tarkoita ainoastaan sitä, että tulee haluttu päätös, vaan sitä, että myös ulkomaalainen asioidessaan omissa lupa-asioissaan, oli sitten mikä tahansa työluvan jatkohakemus tai joku, kokee, että hänen kanssaan on asioitu ystävällisesti ja häntä on kunnioitettu jnp., eli puhutaan nyt siis ihmisistä.

Ei enempää tällä kertaa.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislakia on tarkasteltu ja käsitelty monesta näkökulmasta. Eduskunnassa on valiokuntakäsittelyn lisäksi tehty useita lakialoitteita ja toimenpidealoitteita tästä asiasta.

Olemme tekemisissä tärkeän asian kanssa erityisesti työelämän näkökulmasta. Ulkomaisen työvoiman määrä työmarkkinoilla on kasvussa. Haluan kiinnittää keskustelussa huomion ulkomaisiin työntekijöihin ja työlupiin Suomessa.

Meille tulee vuosittain suuret määrät ulkomaista työvoimaa ilman työlupia erilaisiin mansikanpoiminta- ja muihin töihin, joissa töissä tämä on antanut helpotuksen mansikkatilojen huutavaan työvoimapulaan ja -tarpeeseen ja tuonut ulkomaisille poimijoille moninkertaiset ansiot kotimaan ansiotasoon nähden. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa silloin, kun pysytään tämän mittakaavan työnteossa. Sen sijaan lakiin on tulossa laajennus aiempaan tilanteeseen niin, että ulkomaisen työvoiman käyttö ulotetaan turkistarhaukseen. Tätä en voi hyväksyä monestakaan syystä. Turkisala itsessään on vaativa ja erityisosaamista vaativa ala. Toiseksi turkistarhaus on tärkeä elinkeino työllisyyden kannalta. On väärin alipalkkaamalla työllistää ulkomaisia työntekijöitä turkistarhoille, koska maaseudulla on muutenkin paljon työttömyyttä. Ulkomainen työvoima on viemässä työpaikkoja alueilta, joilla muutenkin kaivataan piristysruisketta työttömyysasteen kohentamiseksi.

Työmarkkinoitten vääristymiä pitää korjata. Harmaan työvoiman ongelma varsinkin palvelualoilla ja rakennuksilla on todella suuri. Töitä teetetään ulkomaisella pimeällä työvoimalla, mistä aiheutuu vahinkoja työehtosopimusten mukaisilla sopimuksilla töitä tekeville suomalaisille. Nämä vääristymät pitää kitkeä pois. Työnantajilla on vastuu harmaan talouden ongelman poistamisessa.

EU:n laajentuminen on omiaan lisäämään työvoiman liikkuvuutta. 1.5. Viro tulee EU:n jäseneksi, mikä varmasti lisää virolaisen työvoiman muuttoa Suomeen. Vielä kaksi vuotta sitten Saksa oli virolaisyritysten mielestä kiinnostavin EU-maa. Tänä vuonna houkuttelevin maa on Suomi. SAK:n teettämän kyselyn mukaan joka neljäs virolainen haluaisi Suomeen töihin. On selvää, että Suomeen voi tulla ulkomaista työvoimaa töihin, mutta vain suomalaisen lainsäädännön ja työehtojen puitteissa. Muun muassa SAK haluaisi ulkomaisille palveluyrityksille Suomessa rekisteröintipakon. Vaatimus on sikäli kohtuullinen, että tällä menettelyllä ulkomaiset yritykset asetettaisiin samaan asemaan kuin suomalaiset yritykset. Tällainen menettely on voimassa esimerkiksi Saksassa.

Ulkomailta tulevan halpatyövoiman uhkaan pitää suhtautua vakavasti. Yritykset käyttävät tällaista tilannetta sumeilematta hyväkseen. Kuitenkin suomalainen työvoima joutuu kärsimään, ja työttömyysluvut eivät tästä yhtään parane. Suomessa on edelleenkin korkea työttömyys, ja 100 000 uuden työpaikan tavoite karkaa yhä kauemmaksi, ellei ulkomaisen työvoiman puskureitten käytöstä pidetä kiinni. Tilannetta pitää seurata tarkkaan ja toimia tarpeen mukaan. Siksi ihmettelenkin sitä, että pääministeri Vanhanen vaatii, että Suomeen tulee tuoda Virosta työvoimaa, vaikka Suomessa on, niin kuin totesin, yli 300 000 työtöntä.

Suomi aikoo rajoittaa työvoiman tuloa uusista EU-maista eduskunnan käsittelyssä olevan lakiesityksen avulla ainakin kahdeksi vuodeksi. On otettava huomioon myös se, että rajoitusten kiertäminen onnistuu niin, että esimerkiksi virolainen yritys tarjoaa palveluitaan Suomessa. Toisin päin meillä on jo heikennetty työllisyyttä ulkoistamalla suomalaisten yritysten toimintoja ja siirtämällä niitä esimerkiksi Viroon. Ulkomaisen halpatyövoiman käytön yleistyminen ja rajoitusten kiertäminen uhkaa murentaa valtakunnallisia työehtosopimuksia ja niitten yleissitovuutta. Työmarkkinat ovat vaarassa jakautua. Tämä pitää estää. Sopimuksia noudattavien työnantajien ja heidän työntekijöittensä kannalta kilpailutilanne olisi aivan kestämätön.

Lopuksi haluan vielä muistuttaa uusien jäsenmaitten ihmisoikeuskysymyksistä ja pakolaispolitiikasta. Suomeen tulevista pakolaisista on paljon niitä, joitten henkeä ei uhata, vaan kyse on elintasoeroista. Kuinka ylipäätään on mahdollista, että uusista EU-jäsenmaista voi tulla turvapaikanhakijoita ja syrjintään ja uhkaan vetoavia pakolaisia? Eikö uusien jäsenmaitten vähemmistöjen tilaa selvitetty silloin, kun arvioitiin näitten maitten liittymismahdollisuuksia? Mitä tekivät muun muassa suomalaiset EU-parlamentaarikot? Ajettiinko siellä vaan rallia tai muuta bisnestä tehtiin? Nämä ovat hankalia asioita Suomen Ulkomaalaisviraston kannalta. Samoin työvoiman kannalta kannattaa pitää pää kylmänä ja katsoa, että ei tehdä vahinkoa suomalaiselle työelämälle.

Matti Kauppila /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän laatuisen lainsäädännön tulee olla selkeää. Laki ei saa lisätä muun muassa oikeusistuimille tai oikeusasiamiehelle tehtäviä valituksia tulkintaepäselvyyksien tai ristiriitaisten pykälien vuoksi. Sen osalta tämä laaja lakipaketti ja sen vuosia kestänyt käsittely näyttää onnistumisensa vasta käytännön tilanteiden myötä, mikäli se nyt saadaan päätökseensä. Puheista päätellen laki näyttää täysin epäselvältä, täällä on monenlaisia tulkintoja kuunneltu tänä iltana. Onko lopputulos niin tiukka, että se aiheuttaa kansainvälistä paheksuntaa ulkomaalaisvihamielisenä, jää meidän kansanedustajien vastuulle. On totta myös se, että meidän on kannettava ensi sijassa vastuumme myös suomalaisen ja Suomessa asuvan työvoiman asemasta esimerkiksi tarkastelemalla uusille EU:n jäsenmaille annettuja karenssiaikoja vapaan liikkuvuuden osalta. On puhdasta hurskastelua parantaa rinta rottingilla maailmaa, jos emme kykene pitämään huolta edes omista asioistamme.

Ulkomaalaislain tulee linjata myös maahanmuuttopoliittisen strategian suuntia. Suomen kilpailukyvyn yhtenä osana on olla osa kansainvälistä kehitystä, jossa esimerkiksi vahva teknologiaosaaminen pysyy vientikykyisenä. Hyvää pohdiskelua löytyy Himasen ym. kirjasta Suomen tietoyhteiskuntamalli: "Yhteiskunnallisesta näkökulmasta suomalaisten asenne ulkomaalaisia kohtaan voi puolestaan johtaa konfliktiin kansainvälisissä verkostoissa, joihin maa on integroitunut. Jos muukalaiskauhu kehittyy äärioikeistolaiseksi liikkeeksi tai populistiseksi nationalistipuolueeksi, Suomen kansainvälinen maine olisi vaarassa. Silloin Suomi on luotaantyöntävä sekä lahjakkaiden ihmisten työpaikkana että sijoituskohteena." Näin siis Himanen.

Vasemmistoliitossa korostetaan, että Suomen on oltava kaikille maahanmuuttajille turvallinen ja hyvän elämän mahdollistava kotimaa, kuten sen tulee olla sitä myös koko omalle väestölle. Turvallisuutta tulee lisätä ennalta ehkäisemällä ongelmien syntymistä, turvaamalla edes kohtuulliset työolot suomalaisille ja Suomessa asuville työntekijöille. Ulkomaalaisväestön työehtojen tarkka valvonta on turvaamassa myös työväestön tasa-arvoa, jotta ulkomaalaisväestöä ei käytetä yhtenä keinottelukeinona. Työlainsäädännön, kuten muunkin lainsäädännön, tulee koskea samalla tavalla väestöämme, olipa kyse suomalaisista tai maahanmuuttajista, rikkaista tai köyhistä.

Siirtyminen kulttuurista toiseen vaatii erityishuomiota. Siinä muun muassa kotouttamista koskevien lakien tarkistukset ovat aiheellisia esimerkiksi viranomaisasioinnin osalta. Kielen merkitys on keskeinen. Kenelle opetetaan suomen kieltä ja kulttuuria, kuka käännytetään pikaisesti? Näihin kysymyksiin myös ulkomaalaislain on annettava selkeä pohja.

Eivät vain sodat ja poliittiset vainot ole sen uhkana, että väestö voi asua kotiseudullaan. Merenpinnan noustessa jännitys kohoaa jopa EU:n sisälläkin useassa jäsenmaassa, joista Hollanti lienee paras esimerkki.

Suomen päätösvallan karatessa EU:n ytimeen suurille jäsenmaille voimme kohta todeta eurooppalaisen ydinjätteen soveltuvan periferiaan kuihtuvan, harvaväkisen ja harvaanasutun maan kauppatavaraksi. Onhan meillä muutoinkin varsin myönteinen suhtautuminen ydinvoiman etuihin.

Millä siis luomme edellytykset suomalaiselle hyvinvoinnille? Se vaatii ulkomaalaislailta pitkälle tulevaisuuteen katsovaa otetta. Nykyisiä viranomaiskäytäntöjä tulee yksinkertaistaa, jotta esimerkiksi Suomessa opiskelevat tai työtä tekevät henkilöt voivat jäädä hyödyntämään Suomessa idearikasta ja luovaa osaamistaan. Yhteiskuntamme tarjoamat koulutus- ja muut hyvinvointipalvelut lisäävät kansainvälistä houkuttelevuuttamme, jolloin voimme kilpailla modernina tietoyhteiskuntana kansainvälisillä markkinoilla.

Ulkomaalaislaista päättämisen tulee lähteä suvaitsevaisuuden ja turvallisuuden lähtökohdista. Taloudellinen menestyminen luo puitteet hyvinvointiyhteiskuntamme palveluille. Hyvinvointivaltiomme luo pohjaa tasa-arvoiselle kohtelulle ja oikeudenmukaiselle yhteiskunnallemme, joka synnyttää turvallisuutta. Se vaatii silloin myös kansainvälistymistä väestömme osalta, jotta pysymme mukana muun maailman kansainvälistymisessä. Lakia ei voi rakentaa yksittäisten henkilöiden ja kokemusten perusteella kaduilla tapahtuneista kohtaamisista tai iltapäivälehtien lööpeistä. Taloutemme heikentyessä tuloerojen kasvu edelleen kiihtyy ja luo turvallisuudesta käsitteen, joka koskee vain pientä etuoikeutettujen luokkaa, joille turvallisuus tarkoittaa lisää poliiseja ja vartijoita, lisää vankiloita ja suojamuureja, lisää valvontakameroita ja lakeja, joilla voidaan suojautua huonompiosaisilta oman maamme kansalaisilta.

Herra puhemies! Ulkomaalaislain tulisi siis olla selkeästi tulkittavissa ja toteutettavissa.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Hyvä "laaja" edustajajoukko! Ulkomaalaislakia on täällä eduskunnassa käsitelty pitkään ja varsin perusteellisesti, ja myöskin tänään keskustelu on ollut varsin monipuolista ja asiaa on katsottu monelta kannalta. Nyt hyväksyttävä ulkomaalaislaki toki parantaa nykytilannetta monilta osin, mutta ei kuitenkaan anna riittävää vastausta kansainvälistymisen haasteisiin. Laki jää puolitiehen sekä työperusteisen maahanmuuttopolitiikan näkökulmasta että turvapaikkahakemusten tehokkaan käsittelyn osalta. Hallintovaliokunnan 1. lausumaehdotus antaa sinänsä hallitukselle oikean suuntaisen velvoitteen kehittää toimintamalleja edellä esitettyyn suuntaan, ja toivoa sopii, että konkreettisia esityksiä tulee nopeasti.

Taloudellisesti kaikkein välttämättömintä on luoda pelisäännöt työperusteiselle maahanmuutolle. Suomen työmarkkinoilta poistuu tästä vuodesta lähtien vuosittain 10 000 ihmistä enemmän kuin työmarkkinoille tulee. Työvoimapula tulee väistämättä vastaan suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle. Sen vuoksi meidän on jo nyt varauduttava väistämättä edessämme olevaan yhteiskuntamme kansainvälistymiseen.

Ulkomaalaisen väestön integroituminen ja integroiminen suomalaiseen yhteiskuntaan ei ole yksinkertainen asia. Helpointa olisi houkutella jäämään Suomeen niitä ulkomaalaisia, jotka ovat täällä opiskelleet tutkinnon, koska he ovat jo suomalaiseen yhteiskuntaan sopeutuneet ja moni heistä osaa ainakin välttävästi suomen kieltä. Hallintovaliokunnan lausumassa on mainittu tehtävänantona hallitukselle ulkomaalaisten opiskelijoiden ja muiden ulkomaalaisten työnteko-oikeuden helpottaminen. Näin pitääkin toimia, sillä on järkevää, että suomalaisten veronmaksajien rahoilla koulutettuja ulkomaalaisia houkutellaan jäämään Suomen työmarkkinoille.

Täällä aikaisemmin ed. Karhu mainitsi, että ulkomaalaisten opiskelijoiden kouluttaminen on eräänlaista kehitysapua. Se pitää tietyssä mielessä paikkansa, mutta todellisuudessa monille Suomessa opiskeleville ulkomaalaisille vaihtoehtoina eivät ole työpaikan suhteen Suomi ja se oma syntymämaa, vaan useat lähtevät täältä muualle länsimaihin. On erittäin epäviisasta kouluttaa väkeä täällä muille länsimaille, koska koulutuksen maksavat suomalaiset veronmaksajat. On siis tehtävä merkittävä asennemuutos ja houkuteltava ulkomaalaisia opiskelijoita jäämään tänne.

Ulkomaalaisten opiskelijoiden maahanjäämisen kannalta keskeisiä asioita ovat mahdollisuus etsiä työtä Suomesta opintojen päätyttyä, mahdollisuus tehdä työtä entistä enemmän opintojen aikana sekä mahdollisuus saada Suomen kansalaisuus nopeammin. Jätin eilen 102 edustajan allekirjoittaman lakialoitteen, jossa esitin, että Suomessa tutkinnon suorittaneelle ja Suomeen työhön jäävälle ulkomaalaiselle opiskelijalle lasketaan puolet opiskeluajasta hyväksi kansalaisuutta haettaessa. Tämä on yksi askel oikeaan suuntaan.

Tässä ulkomaalaislaissa helpotetaan hieman lupakäytäntöä muuttamalla ulkomaalaisten tuloa Suomen työmarkkinoille. Sinänsä on aivan oikein, että työvoimatoimisto kartoittaa ulkomaalaisen työvoiman tarpeen toimialoittain ja seutukunnittain. Silti olisi järkevää, että jos kyseessä on toimiala, missä on ainakin paikallisesti jatkuvasti työvoimapulaa, työntekijän oleskeluluvan voisi saada ilman, että jokainen hakemus yksitellen pitää käyttää työvoimatoimistossa. Tämä järjestely vain sekä lisää byrokratiaa että kuluttaa aikaa. Tähän yksityiskohtaan voidaan kuitenkin palata siinä vaiheessa, kun on olemassa käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa nyt voimaan tulevan järjestelmän toteutumisesta.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen hallintovaliokuntaryhmä esittää omassa vastalauseessaan Ruotsissa käytössä olevaa niin sanottua rajamenettelyä korvaamaan nykyistä pikakäännytystä, joka tosiasiassa ei tapahdu kahdeksassa päivässä vaan vie vähintäänkin viikkoja. Toivon, että tässä salissa enemmistö käyttäytyy eri tavalla kuin hallintovaliokunnassa.

Pakolaisasioissa tulee olla hyväsydäminen, mutta ei sinisilmäinen. Suomalaisella veronmaksajalla ei ole mitään velvollisuutta kustantaa niiden ihmisten oleskelua Suomessa, joiden hakemukset ovat ilmeisen perusteettomia. Pakolaispolitiikassa on tärkeää pitää mielessä se, että sen tulee olla myös suomalaisten ihmisten silmissä oikeudenmukaista ja hyväksyttävää. Epäluottamus suomalaiseen pakolaispolitiikkaan on omiaan lisäämään rasistisia asenteita kaikkia Suomessa asuvia ulkomaalaisia kohtaan. Tämä on erittäin vaarallista, kun samaan aikaan taloudellisen hyvinvointimme kannalta on välttämätöntä tukea työperusteista maahanmuuttoa, kuten puheeni alkuosassa olen todennut.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, haluan sanoa muutaman sanan "turvallisesta turvapaikkamaasta". Tässä aikaisemmin debatin yhteydessä keskustelua käytiin lähinnä siitä näkökulmasta, että joskus jostakin niin sanotusta turvallisesta maasta tulee yksittäinen henkilö, joka on saattanut joutua kidutuksen tai vainon kohteeksi. Sen keskustelun taustalta unohtuu kuitenkin se, että tämä "turvallisen turvapaikkamaan" käsite turvaa erittäin hyvin niiden ihmisten ihmisoikeuksia, jotka tulevat muista kuin niin sanotusti turvallisiksi katsotuista maista. Näissä maissa on paljon todennäköisempi mahdollisuus joutua vainon tai kidutuksen kohteeksi kuin esimerkiksi Euroopan unionin jäsenmaissa.

Euroopan unionin sisällä tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin on reagoitava unionin toimesta, ja asiat on hoidettava kuntoon niiden alkulähteillä. Ratkaisu ei voi olla muuttaminen toiseen unionimaahan, jonka kieltä turvapaikanhakijat eivät edes osaa.

Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva hallituksen esitys ulkomaalaislaiksi on tarpeellinen, sillä vanhaan lakiin on tehty useita muutoksia ja niiden johdosta nykyinen laki on varsin hajanainen. Kovin suuria muutoksia lakiin ei kuitenkaan esitetä, joten muutostyötä tulee jatkaa myöhemmin.

Erityisen hyvää lakiesityksessä on se, että suomalaisen perheenjäsenellä on oikeus odottaa oleskelulupansa käsittelyä Suomessa. Tällä hetkellä käytäntö on ollut toinen, ja pitkä ero puolisosta on aiheuttanut inhimillistä pahaa oloa ja tuntunut kohtuuttomalta. Hyvää lakiesityksessä on myös työ- ja oleskeluluvan yhdistäminen.

Hallintovaliokunnan jäsenenä haluan korostaa valiokunnan mietinnössä voimakkaasti esiin tuotua lapsen etua. Lapsen edun tulee olla huomioituna ulkomaalaislainkin yhteydessä läpäisyperiaatteella. Erityisesti lapsen edun tärkeys korostuu yksin maahan tulleiden lasten kohdalla. Heitä haastateltaessa mukana tulee olla sosiaaliviranomainen, mielellään lastensuojeluun erikoistunut. Perheen yhdistämisen tulee tapahtua lapsen edun mukaisella tavalla.

Eräänä asiana haluan tuoda esiin Ulkomaalaisviraston työntekijöiden koulutustaustan merkityksen korostumisen, koska ulkomaalaisten puhuttelu siirtyy entistä enemmän virastolle. Esimerkiksi lasten, kidutettujen ja oikein vaikeassa asemassa olevien puhuttelua saattaisi helpottaa käyttäytymistieteellinen tai sosiaalityön koulutustausta.

Sosiaali- ja terveysviranomaisten ja muiden viranomaisten lausunnoilla tulee olla myös vahva painoarvo oleskelulupia ratkaistaessa lasten mutta myös kaikenikäisten ulkomaalaisten kohdalla.

Asioita, joita olisin toivonut valiokunnan mietintöön ja lakiesitykseen sisältyvän, on muun muassa perhe-käsitteen laajennus alaikäisiin sisaruksiin. Kuitenkin tämä asia voidaan ratkaista, kuten hallintovaliokunnan mietinnöstä ilmenee, myös muiden pykälien avulla silloin, kun se on lapsen edun mukaista.

Lakiin sisältyvät toimeentuloedellytysehdot eivät saa vaarantaa perhe-elämän suojaa.

Olen myös huolissani siitä, että kuljetusyhtiöille tulee ihmisten salakuljetuksen yhteydessä heidän palautusvelvollisuutensa. Kuka sitten valvoo kuljetusten todellista ja inhimillistä toteutumista lähtömaahan?

Valitettavaa on, että EU:n harmonisointitarpeiden vuoksi pysyvän oleskeluluvan ehtona olevan maassaolon aika nousee kahdesta vuodesta neljään vuoteen. Tämän pelkään hidastavan kotoutumista ja työllistymistä maahanmuuttajille, joilla jo nyt on työn saanti usein hyvin vaikeaa, työnantajat kun edellyttävät usein pysyvää oleskelulupaa. Hyvää on kuitenkin siirtymäsäännös, mitä hallintovaliokunta edellyttää.

"Turvallinen alkuperämaa" ja "ilmeisen perusteettomat hakemukset" ovat lakiin sisältyviä käsitteitä, joiden määrittely ja arviointi on hyvin vaikeaa. Ulkomaalaisten oleskeluluvista päätettäessä tuleekin aina harjoittaa yksilöllistä harkintaa.

Ulkomaalaislain lisäksi ja siihen liittyen on meneillään Ulkomaalaisviraston palvelukyvyn tehostamishanke, jolla pyritään nopeuttamaan oleskelulupapäätösten sekä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja. Tätä pidän ehdottoman hyvänä ja tärkeänä, sillä nykyiset ajat, jotka venyvät useammalle vuodelle, ovat todella kohtuuttomia. Ne ovat myös ristiriidassa sen tarpeen kanssa, mikä kohdistuu ulkomaisen työvoiman maahansaantiin tulevaisuudessa.

Hyvää on myös esitetty selvitystyö liittyen ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaan. Tärkeää olisi, että opiskelijat voisivat jäädä Suomeen töihin mahdollisimman sujuvasti ja myös maahan opiskelemaan tullessaan saisivat oleskeluluvat mahdollisimman sujuvasti. Tärkeänä pitäisin myös, että opiskelijoiden 20 tunnin työmahdollisuudesta viikossa siirryttäisiin työtuntien tarkkailun osalta pidempään ajanjaksoon, koska opiskelijat työskentelevät usein projekteissa ja kausiluontoisissa töissä, joten työtunnit kasaantuvat tietyille jaksoille. Tämän toteutus nykyisillä viikkokohtaisilla tarkasteluilla on vaikeaa tai jopa mahdotonta. Opiskelijoiden työmahdollisuuksiin tarvitaan myös muita joustoja.

Arvoisa puhemies! Toivon, että me Suomessa siirtyisimme avoimeen, moderniin maahanmuuttopolitiikkaan. Sen sijaan, että suhtautuisimme epäilevästi kaikkiin maahan tuleviin ulkomaalaisiin, suhtautuisimmekin avoimesti ja myönteisesti. Valitettavasti nykykäytännön mukaisesti tuntuu usein, että ulkomaalaisiin suhtaudutaan turhan epäilevästi. Tämän viestin välittäminen Suomesta ja suomalaisista maailmalle on valitettavaa. Maahan tulevat ulkomaalaiset tulee nähdä voimavarana ja rikkautena yhteiskunnassa. Ulkomaalaisviraston riittävät resurssit tulee turvata tehokkaasti, mutta samaan aikaan tarvitaan varmasti toiminnan kehittämistä myös muilta osin. Ulkomaalaislaki on mitä selvimmin ihmisoikeusasia, ja sitä sovellettaessa tulee ensisijaisesti huomioida henkilön oikeuksien turvaaminen. Erityisen tärkeää on puuttua räikeimpiin ihmisoikeusloukkauksiin, kuten ihmiskauppaan, johon myös hallintovaliokunta mietinnössään otti kantaa.

Reino Ojala /sd:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva ulkomaalaislaki, kuten täällä on kuultu, on ollut valmistelussa pitkään. Jo edellisen hallituksen aikana siitä annettiin tänne esitys, joka sitten tuli sen verran myöhässä, että sitä ei ehditty käsittelemään. Esitys on siis hyvin tarpeellinen, koska monien muutosten seurauksena voimassa olevasta laista on tullut hyvin vaikeaselkoinen ja jopa sisäisesti ristiriitainen. Eri aikoina tehdyt muutokset eivät kaikilta osin perustu yhtenäisiin ja pitkäjänteisiin linjanvetoihin.

Perustuslakiasiantuntijat ovatkin esittäneet kysymyksen tässä yhteydessä, olisiko näin laajan ja monitahoisen esityksen valmistelun pitänyt olla enemmän parlamentaarinen ja vähemmän virkamiesvetoinen. Tätä aikojen kuluessa on varmasti syytä miettiä. On erinomaisen hyvä, että esitys nyt on kuitenkin tänne saatu. Minä itse olin valmistelemassa tätä lakia jo edellisen hallituksen aikana erityisavustajana. Kun siinä oli pientä linjanvetoa ministeri Itälän ja kansliapäällikkö Häkämiehen välillä siitä, annetaanko esitystä vai eikö anneta, ja erityisavustajat sitten sitä muokkasivat, niin tuli joskus mieleen, oliko se aivan oikea joukko tällaista asiaa valmistelemaan.

Nykyisen lainsäädännön soveltamiskäytäntöä on myös hyvä arvioida tämän kokonaisuudistuksen yhteydessä. Vähin erin uudistetun lain soveltaminen enemmän yksilölliseen arvioon perustuen on ollut tässä yksi tavoite. Tosiasiassa kuitenkin on käynyt niin, että esimerkiksi turvallisen alkuperämaan luetteloa on sovellettu toisin kuin aikanaan on ollut lainsäätäjän tarkoitus ja perustuslakivaliokunnan asettama ehto.

Haluan tästä kertoa yhden esimerkin, joka tässä joitakuita viikkoja sitten minulle tuotiin. Algeriasta lähtöisin oleva kaveri, joka on tullut joulukuussa 2002 Suomeen ja täällä ollessaan avioitunut suomalaisen maisterin kanssa, on hakenut oleskelulupaa, joka häneltä sitten on Ulkomaalaisviraston päätöksellä evätty, ja tästä päätöksestä on sitten valitettu hallinto-oikeuteen. Ulkomaalaisvirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon mielestään kaikki asiaan vaikuttavat seikat ja olosuhteet kokonaisuudessaan. Ulkomaalaisvirasto katsoi, että hakija voidaan käännyttää Algeriaan ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai ulkomaalaislain 30 tai 31 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi, ja että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle.

Tämän kaverin suomalainen vaimo kertoo asiasta näin: "Päätöksessä todetaan, että hakija ei ollut aktiivinen yhteiskunnallisesti, poliittisesti tai uskonnollisesti. Todetaan myös, että häntä ei ole etsintäkuulutettu, vangittu, tuomittu tai kidutettu. Samalla todetaan, että hakija perustaa turvapaikkahakemuksensa pelolle hänen kotimaassaan muusikon ammatissa mahdollisesti koituvista ongelmista. Hakija pelkää mahdollisia seuraamuksia, koska terroristijärjestöt ovat jo kohdistaneet uhkauksia hänen muusikkoystäviinsä." Edelleen hän jatkaa: "Valitettavasti kyse ei ole pelkästä pelosta ja mahdollisista seuraamuksista. Orkesterin solisti ja aviopuolisoni läheisin henkilökohtainen ystävä ja kollega surmattiin ampumalla 32 vuoden iässä. Hänelläkään ei ollut kosketuksia terroristijärjestöihin tai politiikkaan. Surmaajia ei koskaan saatu kiinni. Muita orkesterin jäseniä uhkailtiin kirjallisesti. Mieheni on useita kertoja painottanut, että hän on täysin vakuuttunut siitä, että hän pormestarin poikana olisi varmasti ollut terroristijärjestöjen seuraava tai sitä seuraava uhri."

Näin katsotaan asioita eri näkökulmasta. Minä ihan tosissani ajattelen niin, että jos tämä kaveri — tai kun, kuten nyt näyttää — palautetaan Algeriaan, niin saattaa käydä huonosti. Silloin on pakko miettiä sitä, miltä tuntuu niistä, jotka tämän palautuksen ovat tehneet, ja myöskin sitä, että jos tämä 103 § pistetään kokoomuksen vastalauseessaan esittämään muotoon, tarkoittaako sekin sitä, että tämä kaveri samalla tuomitaan sinne kotimaahan erittäin surulliseen tulevaisuuteen. Nämä ovat hyvin hienoja nyanssikysymyksiä, ja on aika vaikeata liian nopeasti tehdä semmoista päätöstä, kenet palautetaan parin tunnin keskustelun perusteella, kuka vaatii pitemmän.

Arvoisa puhemies! Toteutumatta on jäänyt myös perustelu, jonka mukaan pikamenettelyn avulla piti saada voimavaroja siirrettyä perusteltujen turvapaikkahakemusten käsittelyyn ja siten nopeutettua niiden ylipitkiä käsittelyaikoja. Mutta täällä on jo ministerin suulla todettu, että voimavaroja on nyt saatu lisää ja varmasti tilanne siltä osin paranee. On kuitenkin surullista, että kansalaisten, tavallisten suomalaisten ihmisten, ja ulkomaalaispolitiikan välillä näyttää olevan ammottava kuilu, kuten täällä muun muassa ministeri ja myöskin hallintovaliokunnan puheenjohtaja jo omissa puheenvuoroissaan tähän viittasivat. Ihmiset eivät lähes ainakaan hyväksy maahantulijoiden saamaa kohtelua, olivatpa tulijat sitten pakolaisia tai muusta syystä tänne tulevia. Senkin vuoksi on paikallaan, että tätä lainsäädäntöä selkeytetään ja asiasta myös laajasti keskustellaan, jotta näkökannat tässä mielessä lähentyvät toisiaan. Merkitystä kuitenkin on myös ja erityisesti sillä, mitä me kansanedustajat täällä sanomme. Ei voi eikä saa olla niin, että kun me täällä paheksumme rasismia omalla kielellämme, samalla sillä puheella avaamme ovia tälle rasismille. Tässä keskustelussa helposti käy niin.

Hyvä ehto ulkomaalaislaille ja myöskin edellytys on se, että meidän oman maamme kansalaisilla on täällä hyvä olla. Se on varmasti parasta ulkomaalaispolitiikkaa. Lain pyrkimyksenä on mietinnönkin mukaan ulkomaalaisasioiden käsittelyn nopeuttaminen, ja tämän on tarkoitus koitua ulkomaalaishallinnon asiakkaiden hyväksi. Kun ja jos näin tapahtuu, se palvelee kyllä meidän suomalaisten täällä elävien arkea samassa suhteessa. Tähän liittyy erillinen hallituksen esitys ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Työelämään liittyvistä kysymyksistä täällä on puhuttu niin paljon, että en niihin tässä yhteydessä puutu. Puutun vielä perheiden yhdistämiseen. Yksi valmistelun vaikeita kohtia on nimittäin ollut perheiden yhdistäminen. Perhe-käsitteellä on ihmisten mielissä erilaisia tarkoituksia. Yhdessä asuneet sisarukset eivät uudenkaan esityksen mukaan ole tässä mielessä samaa perhettä. Perustuslakivaliokunta on tähän kiinnittänyt huomiota ja viitannut siihen, että ihmisoikeussopimuksen soveltamiskäytännössä suojattuna perheyhteytenä on pidetty aikuisen henkilön yhteyttä vanhempiinsa ja sisaruksiinsa.

Hallintovaliokunta on mietinnössään päätynyt toteamaan, että Suomessa asuvan lapsen luo ei voi aina muuttaa hänen alaikäinen sisaruksensa ja että hänen ulkomailla olevalle alaikäiselle sisarukselleen voidaan 115 §:n nojalla myöntää oleskelulupa muuna omaisena kuin perheenjäsenenä. Voi vain toivoa, että käytäntö tässä on sama kuin hallintovaliokunnan mielipide. Nämä ovat vaikeita asioita, ja vaikka ne ovat harvinaisia, niissä on aina kysymys hyvin herkistä ihmisyyteen liittyvistä asioista.

Arvoisa puhemies! Tätäkin lakia varmasti, kuten täällä on useasti todettu, joudutaan tulevina vuosina tarkastelemaan monilta osin uudelleen, ja kokemuksia siihen uudelleentarkasteluun tietysti pitää kerätä jatkuvasti. On kuitenkin hyvin tärkeätä, että tämä laki nyt saadaan voimaan tämän kevään aikana. Tässä keskustelussa voidaan viitata ja on viitattu minkä tahansa yksittäisen maan oman lainsäädännön puutteisiin, muun muassa Slovakiaan useissa puheenvuoroissa, mutta ei tietenkään voi olla niin, että me tällä lailla pistäisimme Slovakian asiat kuntoon tai päinvastoin. On varmasti yksi Euroopan unionin tärkeimmistä tehtävistä saada tältä osin Euroopan unionin jäsenmaat samalle tasolle, kun nämä uudet jäsenmaat jäseneksi muutaman päivän kuluttua liittyvät.

Erikseen on sitten olemassa ne, joita täällä on monella nimellä nimitetty, olkoot vaikka onnenonkijoita, jotka kiertävät maasta toiseen. Ne ovat kokonaan oma lukunsa eivätkä sillä tavalla mitenkään liity pakolaisuuteen tai pakolaisasiaan. Siltäkin osin lainsäädännön on kuitenkin oltava selkeä ja annettava myös mahdollisuudet hoitaa todellisen avun tarpeessa olevien tänne pyrkivien ihmisten elämään liittyvät asiat ryhdikkäästi ja oikeudenmukaisesti sekä meidän täällä elävien että myös tänne oikeasti turvaan pyrkivien ihmisten kannalta. Nämä kiertävät ihmiset ovat riippana todellisen avun tarpeessa olevien ihmisten asioiden etenemiselle.

Miapetra Kumpula /sd:

Arvoisa puhemies! Kun edellinen puhuja tulee samasta valiokunnasta ja järkeviä puhui, voin varmaan omaa puheenvuoroani ehkä lyhentääkin.

Käsittelyssä on ulkomaalaislaki, joka on nimeltään ehkä vähän arveluttava, koska sillä puututaan hirveän paljon ongelmiin ja näihin vaikeisiin tapauksiin, vaikka yleisesti minusta ulkomaalainen Suomessa ei ole ongelma eikä haaste eikä vaikeus vaan positiivinen asia, kun kansainvälistyvä Suomi vielä auttamatta ja eittämättä ja toivottavasti muuttuu monikulttuuriseksi. Olen itse perustuslakivaliokunnan jäsenenä päässyt asiaan perehtymään, ja siinä valiokunnassa sen lisäksi, että tutkimme lain perustuslainmukaisuutta, myös kansainväliset sopimukset kuuluvat mielestäni tarkasti meidän tutkittaviksemme ja tulkittaviksemme. Ne ovat lähtökohtana esimerkiksi tärkeässä perhe-elämäkohdassa, minkälaiset ovat lasten oikeuksien yleiset sopimukset ja muut kansainväliset lait. Sen lisäksi pidän tärkeänä, että me lainsäätäjinä muistamme myös inhimillisyyden, ihmisarvon. Sen täytyy olla meillä kaikilla takaraivossa ja mielellään ei kovin syvällä. Yksittäiskohtaisen harkinnan täytyy olla osaavan virkamiehen vastuulla, mutta myös meidän lainsäätäjien on tehtävä niin selkeitä lakipäätöksiä, että linjaukset eivät myöskään jää liikaa virkamiesten vastuulle.

Ongelmallinen, vaikea ja haastava kohta on lasten asema koko lakipaketissa. Perustuslakivaliokunta antoi omat näkemyksensä hallintovaliokunnalle, ja ilahduttavan moni kohta niistä siellä huomioitiin. Se, että lasten alaikäisiä sisaruksia ei pidettäisi perheenjäseninä, tuntuu käsittämättömältä, ei pelkästään kansainvälisten sopimusten tai tulkintojen vuoksi vaan myös inhimillisesti ajateltuna. Lasten oikeus perhe-elämään ei voi toteutua täysimääräisesti, ellei alaikäisiä sisaruksia määritellä perheenjäseniksi ainakin tilanteessa, jossa he ovat kokeneet perheen yhteyden, olleet ja asuneet samassa paikassa, ja varsinkin, jos he ovat ainoat elossa olevat läheiset. Jo näine rajauksineen mennään aika kauaksi siitä perusinhimillisestä lähtökohdasta, että täysi sisar tai veli on perheenjäsen. Se ei mene minun oikeuskäsitykseni tai perheymmärrykseni mukaan perille millään. Tämän hallintovaliokunta siis hyväksyi ja esittää tässä mietinnössään otettavaksi muutokseksi.

Perustuslakivaliokunta ehdotti myös lapsen etuun perustuvan poikkeuksen kirjaamista lakitekstiin yleisemminkin kuin vain yksin tulleita alaikäisiä tarkoittaen, koskettaen esimerkiksi jo saatua korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua, jossa toimeentuloedellytys ei voinut syrjäyttää ulkomaalaisyleissäännöstöä erityisen huomion kiinnittämisestä lapsen etuun. Tämäkin meni hienosti hallintovaliokunnassa eteenpäin ja on täällä mietinnössä.

Ongelmaa vielä jäi perustuslakivaliokunnan lausumasta, joka sanoo siis näin: "Olisi asiallisesti perusteltua ulottaa lapsen perheenjäsenen määritelmä hänen vanhempaansa heidän välisen perhesiteensä vahvuuteen liittyvin edellytyksin." Saattaa olla siis tilanteita, joissa on ollut avioliitto ja avioeron jälkeen vain toinen vanhemmista on jäänyt esimerkiksi lapsen kanssa Suomeen. Jos avioeron jälkeen huoltajuus on jäänyt vain toiselle vanhemmalle ja tämä huoltajavanhempi kuolee ja silloin ainoa elossa oleva vanhempi on toisessa maassa, mutta ei enää lapsen huoltaja, niin tämä huoltajuus ohittaa sen, että lapsella on elossa oleva vanhempi, ja sitä en voi nähdä mitenkään inhimillisenä enkä halua semmoista lakia myöskään meille säätää, että tämä ohittaisi tämän vanhemman oikeuden lapseensa, vaikka huoltajuus on mennyt aikaisemmin pois. Näissä pitäisi pystyä ainakin tulkintatapauksissa sitten muita pykäliä käyttäen katsomaan, että vanhemman oikeus lapseensa myös jatkossa säilyisi.

Ihan loppuun lyhyt kommentti. Täällä käytiin debatissa keskustelua näistä termeistä. Käytettiin muun muassa termejä pakolaismatkailu ja turvapaikkaturismi. Kaamein termi, mikä itselleni on tullut vastaan, on ollut muistaakseni satelliittilapsi. Ei lähdetä siitä, että se on se lähtökohta. Ei olla sinisilmäisiä, toimitaan järkevästi, mutta myös katsotaan perhe-elämää, sen suojaa ja ennen kaikkea inhimillisyyttä ja ihmistä loppuun asti.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Tänään käsittelyssä oleva ulkomaalaislakiesitys pitää sisällään monta hyvää ja kaivattua muutosesitystä nykylainsäädäntöön. Esimerkiksi Suomen kansalaisen perheenjäsen voi tulevaisuudessa tulla Suomeen hakemaan oleskelulupaa perhesiteen perusteella, kun nykyään oleskelulupaa on haettava ja hakemusten käsittelyä odoteltava ulkomailla. Ulkomaalaishallinnon lupamenettelyjä muutetaan siten, että muutokset edistäisivät sujuvuutta ja nopeuttaisivat käsittelyaikoja, ja vastaisuudessa Suomeen työn vuoksi tulevalta ulkomaalaiselta ehdotetaan edellytettäväksi työ- ja oleskeluluvan sijaan vain yhtä lupaa eli työntekijän oleskelulupaa.

Käsittelyssä olevassa ulkomaalaislaissa on kuitenkin eräs kohta, johon olisin toivonut vielä merkittävämpää muutosta. Tämä kohta on ulkomaalaisten opiskelijoiden oleskelulupaongelmat. Kuten perustuslakivaliokuntakin lausunnossaan toteaa, lakiesityksessä ei ole varauduttu riittävästi suomalaisesta oppilaitoksesta valmistuneiden ulkomaalaisten mahdollisuuksiin pyrkiä ottamaan täältä vastaan päätoimista työtä. On totta, että ulkomaalaisten opiskelijoiden tilanne paranee käsittelyssä olevassa lakiesityksessä siinä suhteessa, että hallituksen esityksessä on luovuttu periaatteesta, jonka mukaan opiskelijoiden tulisi palata aina kotimaahansa heti opintojen päätyttyä. Jatkossa heillä on mahdollisuus tietyin edellytyksin jäädä opintojen jälkeen Suomeen odottamaan jatko-oleskelulupahakemuksen käsittelyä. Olisin kuitenkin toivonut, että esitys ottaisi paremmin huomioon myös jo valmistuneet opiskelijat, jotka etsivät opiskelujen jälkeen Suomesta työpaikkaa.

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen, että hallintovaliokunta on kirjannut mietintöönsä useita ulkomaisten opiskelijoiden asemaa koskevia selvitysvaatimuksia ja pitää tärkeänä, että Suomessa koulutetulla ulkomaalaisella on mahdollisuus jäädä työhön täällä tarjolla oleviin työpaikkoihin. Kuten työ- ja tasa-arvovaliokuntakin lausunnossaan toteaa, Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten merkitystä tulee korostaa suomalaisen yhteiskunnan tuntevana ja mahdollisesti jopa kotimaisia kieliä osaavana työvoimaresurssina. Myös valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden oleskelulupien muuttamisen työntekijöiden oleskeluluviksi tulisi olla mahdollisimman joustavaa.

Vaikka tässä käsittelyssä olevassa lakiesityksessä ei ole riittävällä tavalla puututtu ulkomaalaisten opiskelijoiden oleskelulupaongelmiin, olen tyytyväinen siihen, että sisäasiainministeriö on asettanut hankkeen Suomessa oleskelevien ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman tarkastelemiseksi. Siinä hankkeessa työryhmä selvittää, tarvitaanko muita kuin tähän esitykseen kirjattuja uudistuksia, jotta valmistuneilla opiskelijoilla olisi paremmat mahdollisuudet jäädä Suomeen ja päästä työelämään, sekä onko tarvetta lieventää EU- ja Eta- maiden ulkopuolelta tulevien opiskelijoiden opintojen aikaista työnteko-oikeutta koskevia rajoituksia tai jopa poistaa ne kokonaan.

Erityisen iloinen olen siitä, että ministeri Rajamäki täällä tänään aikaisemmin lupasi vauhdittaa tämän työryhmän työtä. On tärkeää, että hanke saadaan valmiiksi mahdollisimman pian. Jään mielenkiinnolla odottamaan hankkeen tuloksia.

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Esitys uudeksi ulkomaalaislaiksi on ollut valmistelussa jo pitkään. Se on perua jo edelliseltä hallitukselta. Tämä pitkä valmistelu on nähtävissä myös siitä, että laki on yli 300 sivua pitkä, ja kun siihen lisätään vielä sen ohessa käsitellyt muut hyvin läheisesti tähän lakiin liittyvät asiat, niin voi ymmärtää tämän lain laajuuden.

Hallintovaliokunta on käsitellyt tätä ulkomaalaislakia pitkään ja perusteellisesti. Valiokunnassa on ollut kuultavina yli 60 asiantuntijaa kaikilta niiltä tahoilta, jotka liittyvät jollain tavoin ulkomaalaisten pidempiaikaiseen oleskeluun, opiskeluun tai työskentelyyn täällä Suomessa. Valiokuntakäsittely on sujunut hallintovaliokunnassa hyvässä hengessä ja määrätietoisesti. Erityiset kiitokset siitä kuuluvat niin valiokunnan puheenjohtajalle Matti Väistölle kuin myöskin valiokuntaneuvos Ossi Lantolle.

Kun kuuntelin ministeri Rajamäen puheenvuoroa ulkomaalaislain sisällöstä, tuli tunne, että ministerillä on asiat varmoissa käsissä ja epäkohtien esiin tullessa niihin varmaankin puututaan.

Tämän lain tavoite on toteuttaa ja edistää ulkomaalaisasioihin liittyvää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa. Laki antaa myös aikaisempaa paremmat edellytykset hallitun maahanmuuton toteutukselle sekä kansainvälisen suojelun antamiselle ihmisoikeuskysymyksissä. Hyvistä pyrkimyksistä huolimatta on mahdollista, että tarkkakaan lainsäädäntö ei poista eteen tulevia käytännön ongelmia. Laki tuo ulkomaalaishallinnolle uusia tehtäviä, ja EU:n perusoikeus vapaasta liikkuvuudesta tulee tuomaan unionin laajentumisen myötä Suomeenkin lisää tämän perusoikeuden turvin liikkuvia ihmisiä.

Lain toteuttaminen jo yksinomaan näiden huomioiden perusteella tulee tarvitsemaan lisää voimavaroja ulkomaalaisasioiden hallinnointiin. Tämän vuoksi Suomeen tulevalta edellytetään jatkossa vain yhtä lupaa eli työntekijöiden oleskelulupaa. Työlupamenettelystä tulee lain myötä tehokkaampi, ja se mahdollistaa myös sen, että tehokkuuden kautta on mahdollisuus saada parannuksia alakohtaisiin työvoiman riittävyysongelmiin. Tässä yhteydessä on myös syytä muistuttaa siitä, että kun vannotaan tehokkuuden ja tehostumisen nimiin, niin se ei vielä itsestään ratkea vaan huomiota tulee kiinnittää lupaviranomaisten resursseihin. Nämä resurssiongelmat nousivat kuulemisten yhteydessä useasti esiin.

Yksi ulkomaalaislainsäädännön mielenkiintoisimmista kohteista on ainakin julkisuuden osalta ollut turvapaikkamenettelyyn liittyvät asiat. Erityisesti oppositio on kunnostautunut tämän osalta, niin myös täällä tänään. Kokoomus on käännyttämispäätösten täytäntöönpanoon esittänyt muutosta, jonka mukaan hakemus, joka on katsottu ilmeisen perusteettomaksi, voidaan panna täytäntöön sen jälkeen, kun päätös on annettu tiedoksi hakijalle, jollei hallinto-oikeus toisin määrää. Eroa hallituksen esitykseen on kahdeksan päivää.

Käytännössä täytäntöönpano vie enemmän aikaa, mikä ilmeisesti ymmärrettiin edellisenkin hallituksen aikana silloin, kun hallituksen esityksestä vuonna 2000 voimaan tulleet ulkomaalaislainsäännökset turvapaikkamenettelystä hyväksyttiin. Silloin määriteltyyn turvapaikkamenettelyyn nyt hallitus ei ole katsonut tarpeen puuttua, eikä sitä sisälly myöskään hallintovaliokunnan mietintöön.

Arvoisa puhemies! On tärkeää, että hallitus seuraa uuden ulkomaalaislain toimivuutta sen voimaantulon jälkeen. Pidetyissä puheenvuoroissa on erittelemättä tullut monia seurantaa kaipaavia kohtia. Erityisesti lapsen asemaan, ulkomaalaisten opiskelijoiden ja työntekijöiden työnteko-oikeuden helpottamiseen liittyvät kysymykset ovat sellaisia, jotka kaipaavat seurantaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on tavallaan harvinaisen tehtävän edessä käydessään palautekeskustelua tästä ulkomaalaislaista ja siihen liittyvistä eräistä muista laeista. Tässä voi todeta, että eduskunta on melkoisen taistelun käynyt tämän asian puitteissa, kun edellisen eduskunnan aikana jo hallintovaliokunta tätä taisteli ja painiskeli, mutta ei päässyt pykälää pidemmälle. (Ed. Väistö: Perustukseen se jäi!) Mutta sen takia ja sillä pohjalla ... — Niin, ed. Väistö, aivan oikea havainto, että perustuslakivaliokuntaan tämä asia yksin juuttui.

Mutta se tässä on aika merkittävä havainto, että kun hallitus on vaihtunut ja sitä kautta esittelevä ministeri on vaihtunut, niin tämä asia on saanut aivan toisen tyyppisen sävyn ja käsittelyn. Ville Itälän ollessa sisäministerinä ja hänen esitellessään tätä saman tyyppistä, sisällöltään lähes samanlaista lakiesitystä, kokoomus seisoi voimakkaasti tässä rivissä ja tämän takana, mutta sen jälkeen, kun ministeri Rajamäki on tätä esitellyt, tässä on alkanut tuntua sen tyyppiseltä, että kokoomus ei ole ollut kovin samaa mieltä tässä asiassa. Siltä osin olenkin yrittänyt miettiä, missä on tämä muutos tapahtunut, mutta ilmeisesti myöskin täällä salissa käytetyt puheenvuorot, valiokunnissa kuullut asiantuntijat ja tämä yleinen henki ja mieliala, sanoisin että maailman kokemuksetkin, ovat avanneet kansallisen kokoomuksen silmät tässä asiassa ja on siirrytty kriittisempään arvosteluun. Siltä osin täytyy sanoa, ed. Hemmilä, että myöskin kokemuksella on merkitystä, mutta ehkä voisi ajatella, että kansaa lähinnä oleva perussuomalaiset, joita ed. Soini täällä nyt edustaa, ovat ehkä esittämässä tällaista mielestäni oikealinjaista kriittisyyttä tässä asiassa, niin että tämä turha matkustelu ja turismi tästä asiasta tulee ajastansa karsittua pois.

Oli sinänsä hyvä kuulla tässä palautekeskustelussa ed. Tiusasen käyttämä puheenvuoro siitä, että vaikka Suomi ottaisi kaikki nämä Slovakian mustalaiset vastaan, siitä huolimatta nämä Slovakian ja maailman mustalaisten ongelmat eivät tulisi ratkaistua. Mielestäni tässä oli sellaista avarakatseisuutta ja uutta aitoutta, mitä ennen en ed. Tiusaselta ole koskaan kuullut enkä tavannut, kun olen tarkasti ed. Tiusasen puheenvuoroja ja kommentteja seurannut, koska olemme samasta vaalipiiristä ja ikään kuin tarkastelemme näitä asioita vähän samalla kantilla siitä, miten maa makaa, miten tämä paremmin voisi olla olemassa.

Mutta se, mitä syntyy useaan puheenvuoroon, mitä täällä on käytetty — muun muassa ed. Esa Lahtela käytti puheenvuorossaan sanaa rasismi ja puhui sen torjunnasta ja rasisminvastaisen mielialan ylläpidosta tässä maassa — niin mielestäni rasismi ei tähän asiaan kyllä sellaisenaan satu eikä käy. Se, mitä minun maailmankatsomukseeni syntyy rasismista, se tarkoittaa vihamielisyyttä erilaista kansalaista taikka erilaista syntyperää olevaa kansalaista kohtaan ja siihen liittyy myöskin väkivalta, ankara syrjintä ja kaikki tämän tyyppinen. Mutta se, mikä tässä keskustelussa on tullut ja mikä on sekoitettu tähän rasismiin, on tämä ulkomaalaisvihamielisyys. Tässä mielestäni on kyllä löytynyt hyvät lähtökohdat ja pohjat sille asialle, että kyllä tämä hidastettu käsittely, miten sanoisin, oikeastaan asioitten tarpeeton vitkuttelu ja makaaminen, tutkiminen, on aiheuttanut semmoista ulkomaalaisvastenmielisyyttä suomalaisten keskuudessa. Pidän sitä kyllä oikeutettuna, koska suomalainen järjestelmä ei ole kyennyt selviytymään näistä asioista sillä nopeudella kuin asioitten joustava käsittely olisi vaatinut ja edellyttäisi nyt sekä tulevaisuudessa.

Tähän asiaan katsottuna, kun tätä asiaa äsken tuolla saunassa yritin mietiskellä, löysin myös kolmannen aspektin tälle asialle, sen, että on tämmöinen ulkomaalaismyönteisyys. Sen pohjalta voisi ajatella, että suomalaiset kyllä kuitenkin erittäin monessa asiassa näkevät ulkomaalaisissa semmoista uutta viehättävyyttä ja myönteisyyttä. Olisin toivonut, että tässä asiassa myöskin tätä asiaa olisi enempi käsitelty ja pohdittu vähän paremmaksi.

Herra puhemies! Sitten näihin sisällöllisiin asioihin.

Täällä ed. Esa Lahtela kantoi huolta, että tämä puutarhatyöntekijä on saanut uudenlaisia olettamuksia ja uudenlaisia mittoja tähän työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausumaan, missä sanotaan, että "- - puutarhatalouden kausiluonteiseen sadonkorjuutyöhön enintään kolmen kuukauden ajaksi". Tähän asiaan on sisältönä löytynyt tänne mietintöön, että myöskin turkistarhatyöntekoon kausiluontoisesti tämmöinen ulkomaalainen ilman erityisiä lupia voidaan ottaa ja hyväksyä. Tässä on hyviä asioita olemassa. Mutta näitä marjanviljelijöitä asiassa kuullen ja ymmärtäen ei tämä kuitenkaan ole yksinkertainen asia olemassa, ei ole yksinkertainen niin, että kun tämä työntekijä, joka tulee töihin, tulee villinä, tulee, miten sanoisinkaan, seikkailunhaluisena — osa tulee aktiivisesti töihin, mutta sitten osa myöskin haluaa viihtyä kaikessa muussa, mitä täällä Suomessa on tarjolla ja löydettävissä — niin tämä kiinteä ote sen isännän ja työntekijän välillä tulee muodostumaan erittäin ongelmalliseksi, ongelmalliseksi siinä, että tämä työntekijä villinä kuljeskelee työmaalta toiselle yrittäen löytää palkkatulonsa ilman ennakkopidätystä, ilman lähdeveroa. Kun kuitenkin nämä työnantajakulut ovat tässä kohtuullisen suuret, jos näin voisi sanoa — meinasin sanoa, että kohtuuttoman suuret, mutta kohtuullisen suuret — niin tämä asia tekee sellaisen oravanpyörän, että tämä marjanviljelijä, sanoisin niin, pistää itsensä suorastaan löysään hirteen, hirteen siinä, että kun todetaan, että mansikat on poimittava, työntekijät edellyttävät, että palkka pitää maksaa pimeänä, ja sen jälkeen, kun tämä tulee ilmi, että ne on maksettu pimeänä, tämä yrittäjä joutuu ne kuitenkin jälkikäteen korotettuna maksamaan sen perusteella, kun tästä syntyy kanne tai ilmoitusasia, niin kuin siitä aina syntyykin. Tämä ei voi olla oikein myöskään tätä yrittäjää kohtaan. Sen pohjalta vanha järjestelmä oli parempi ja käypäsempi, kun tämä työntekijä oli aina sen marjayrittäjän, puutarhayrittäjän, suorassa ohjauksessa hänen kirjoillaan.

Tähän asiaan voisi vielä pitkälti ajatella myöskin sen lähtökohdan, että kun ajatellaan tätä turkistaloudessa, turkistarhassa, tehtävää työtä, likaista nahoitustyötä, niin kuin täällä ed. Salo mainitsi, niin tässä tulee kyllä mieleen vastoin ed. Esa Lahtelan puheenvuoroa, ettei sitä pitäisi sinne laajentaa, että pitäisi kyllä tätä asiaa katsoa avoimin silmin, koska näistä työntekijöistä melkoinen osa tulee Karjalasta. Katsoisin niin, että Karjalassa tämä metsästäjän olemus on kuitenkin aito ja kirkas olemassa ja sen pohjalta myöskin tämä vanhojen oravanpyytäjien nahoitustaito on siellä kuin verissä tavallaan taitona olemassa, että osataan lähteä sieltä pääpäästä nylkemään, viikset kerrallaan kääntää alaspäin ja saadaan hyvä ja ehja ja puhdas nahka. Toivoisin, että tämä asia otettaisiin myöskin huomioon, että siellä voi olla ammattityöntekijöitä oikein viimeisen päälle.

Mutta se, mikä tästä puuttuu, kun itse ajattelen tätä työvoimapulaa, mitä Suomessa on saatavissa tai löydettävissä tai mihin työntekijöitä yleensäkään tässä matalan palkkauksen alalla ja vaikeissa oloissa löytyy, on tämä viljankorjuun kausiluontoisuus ja siinä käytettävän työvoiman saatavuus ja tähän asiaan löytö, niin viljankorjuu-, kuin kuivurityövoiman kausiluontoisuus. Siitä omakohtaisia kokemuksia on olemassa, ettei Suomesta yksinkertaisesti ole ainakaan omalle kuivurille väkeä löytynyt, ja olen täältä eduskunnasta käsinkin joutunut syksyiseen aikaan siellä käymässä tekemässä tämmöistä vähän, sanoisin, likaista, huonosti palkattua ja pölyistä työtä ympäri vuorokauden. Olisin toivonut, ed. Väistö, että hallintovaliokunta olisi kuullut semmoisia asiantuntijoita, että tämäkin asia olisi tullut huomioon otettua ja olisi vähän paremmaksi syntynyt ja löytynyt. (Ed. R. Ojala: Onko sekin kausiluontoista?) — Täytyy ajatella niin. Tämä on nimenomaan kausiluonteista, hyvin lyhyttä ja nopeatempoista, ja vaikeasti väkeä on siihen löydettävissä.

Herra puhemies! Tässä näin lyhyesti päällisin puolin koottuja aloja ja asioita. Täytyy sanoa, että hallintovaliokunta on varmaan kyllä parhaansa yrittänyt tähän asiaan, mutta tämä on kovin puolitiessään olemassa. Jos, niin kuin saamani käsitys on, ministeri tuo paremman esityksen ja hoitaa tämän nopean pikakäännytyksen mahdollisuuden siinä asiassa, tämä tulee kuntoon ja järjestykseen.

Mitä tulee kokoomuksen vastalauseeseen, niin mielellään siihen yhtyisin, mutta niin on lepsu, ettei ainakaan näillä syömisillä ja sanomisilla oikein vielä sen puolesta voi seisoa, mutta katsotaan nyt, paraneeko asia keskustelussa ja käsittelyssä, tuleeko maailma paremmaksi huomiseen mennessä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä oleva ulkomaalaislaki on ollut täällä jo edellisellä vaalikaudella, ja edellisessä hallituksessahan istui, jos nyt ei oteta huomioon pääministeri Jäätteenmäen hallitusta, myös muun muassa kokoomus. Silloin käsittelyssä oli suunnilleen samanlainen, taisi olla sanasta sanaan samanlainen, hallituksen esitys. Silloin se olisi tyydyttänyt puheenjohtaja Itälää ja ehkä myös koko puoluetta, mutta nyt näyttää tilanne olevan toinen: kokoomuksen linja on kääntynyt voimakkaan kylmempään suuntaan. Tuuli puhaltaa Pohjoiselta jäämereltä kokoomuksen suuntaan.

Samalla tavalla voi ajatella, että tuolla vasemmalla vihreät ja vasemmistoliitto olivat myös mukana Lipposen hallituksessa. En tiedä, olivatko vihreät enää mukana hallituksessa, kun tämä esitys silloin annettiin, mutta olivat sen kuitenkin hyväksymässä. Nyt tilanne on sielläkin muuttunut, ja jos kokoomuksella on linja, että kaikki vaan rajalta äkkiä pois ilman sääliä ja inhimillisyyttä, niin nyt toisella puolella sitten näyttää olevan linja, että rajat auki ja kaikki sisään ilman sen kummempia toimenpiteitä.

Molemmat linjat on ehdottomasti tuomittava. Meillä on oltava Suomessa tiukka, mutta inhimillinen ulkomaalais- ja pakolaispolitiikka. (Ed. Esa Lahtela: Heikkoja on autettava aina!) Sydämen linja on se, että heikkojen, vainottujen, vaikeuksissa olevien ihmisten puolella pitää aina olla. Syitä pitää pyrkiä poistamaan tällaiseen tilanteeseen, mutta se, että kylmästi suljetaan rajat ja käännytetään pois, ei ole oikea inhimillinen linja tässä maailmassa, mutta ei myöskään se, että kaikki pääsevät tuosta vaan tulemaan, koska valitettavasti mukana on myös paljon niitä, jotka tulevat vain etsimään parempia oloja ja käyttämään hyväksi meidän suhteellisen hyvää, vielä ainakin suhteellisen hyvää, perusturvaamme ja oloja täällä, vakaita oloja. Siihen ei ole mitään syytä.

Mutta sellainen äärimarkkinataloudellinen ja materialistinen ajattelu, mitä on tässä ilmennyt, ei voi olla oikea. Meillä on oltava inhimillisyyttä, mutta sitä ei kovin paljon valitettavasti nyky-yhteiskunnasta löydy. Meillä esimerkiksi kehitysyhteistyömäärärahat laahaavat siellä hirveän alhaisella tasolla, jonne ne allekirjoittaneen ministerikaudella jouduttiin ankaran laman kourissa leikkaamaan. Kymmenen vuotta on mennyt, ja taso on edelleen hävettävän alhainen. Sillä voitaisiin, jos Suomi ja EU panostaisivat näihin maailman ongelmiin enemmän, tätä pakolaisuutta ja turvapaikanhakijoiden virtaa lieventää varmasti jossain määrin esimerkiksi edistämällä demokratiaa ja ihmisoikeuksia niissä maissa, joissa ongelmia syvästi on.

Herra puhemies! Tämä työvoimakysymys on siinä pisteessä, että EU laajenee toukokuun alusta, ja nämä siirtymäajat ovat ehkä perusteltuja tässä tilanteessa työvoiman vapaalle liikkumiselle, mutta tosiasiahan on se, että näitä säädöksiä tullaan kiertämään tästä lainsäädännöstä riippumatta ja meille on syntymässä hyvin nopeaan tahtiin varmasti tämmöiset orjatyömarkkinat lähes eli todella matalan palkka- ja työehtoturvan tason markkinat, ja se on ikävää. Minä väitän, että työnantajatkaan eivät siitä pitkällä tähtäyksellä hyödy, vaan se on meille kaikille suuri rasite.

Onko jotain tehtävissä? Valitettavasti täytyy sanoa, että tältä osin juna jo meni. EU laajenee, köyhiä maita tulee mukaan. Jäsenyysneuvotteluissa oltiin lepsuja, ei asetettu riittäviä ehtoja, että nämä maat korjaisivat oman järjestelmänsä. Alkoholilainsäädäntö ja työlainsäädäntö ja verolainsäädäntö, kaikki, jäivät muun muassa Baltian maissa hoitamatta silloin, kun siihen olisi ollut erinomaiset mahdollisuudet näiden maiden EU-jäsenyysneuvottelujen yhteydessä. Nyt on myöhäistä. Eli meille syntyy keinotellen ikävällä tavalla köyhän työvoiman markkinat ja tällainen, voi jo sanoa, riistoyhteiskunta tämän hallituksen aikana. Se on ikävää, mutta karu tosiasia.

Herra puhemies! Asia, joka mieltäni kovasti askarruttaa, on turvapaikkakysymykseen liittyvä ulkomaalaislakiehdotuksen 201 §:n 3 momentti ja sen sisältämä mahdollisuus niin sanottuun melkopikakäännyttämiseen eli kahdeksan päivän jälkeiseen käännytykseen. Käytännössä tämä ei varmasti suuri ongelma ole, ja kun se ei ole käytännössä suuri ongelma, niin tätä ei olisi missään tapauksessa pitänyt myöskään lakiin jättää, vaan se olisi pitänyt toisella tavalla hoitaa, joko pidentää tuota tai poistaa se sitten kokonaan. Tässä olen kaukana kokoomuksen linjasta, mutta en toisaalta ole kyllä vasemmiston ja vihreittenkään avoimien rajojen linjalla, vaan tähän olisi pitänyt löytää parempi malli.

Herra puhemies! Esitykset ovat nyt kuitenkin tällaiset, jotka meillä on tässä pohjana, mutta se kipein ongelma, joka mielestäni tähän sisältyy, tai ei se nyt kipeä ole, mutta ongelma kuitenkin, on se, että perustuslakivaliokunnan lausunnossa, sen sivulla 12, pohditaan tätä kysymystä ja todetaan, että tämä käännytyspäätösten täytäntöönpanon kiirehtiminen vaikuttaa aiheettomalta näiden asioiden käsittelyn vaatimaan kokonaisaikaan verrattuna. Eli siis ensin saattaa vuosi kaksi mennä, kun asiaa tutkitaan. Sitten kun tulee Ulkomaalaisviraston päätös, tuleekin valtava hoppu saada se ihminen pois ilman hänen oikeusturvansa varmistamista. Eli jokaisella ihmisellä pitäisi olla yksi muutoksenhakumahdollisuus, joka on todellinen. Tähän kyllä perustuslakivaliokunta mielestäni suhteellisen asiallisesti ja hyvin kiinnittää tässä huomiota, kun valiokunta toteaa: "- - aikaedellytys tuntuu hakijan kannalta erityisen kohtuuttomalta, jos hän on odottanut tuntuvan ajan turvapaikkahakemuksen käsittelyä ja hänelle on kehittynyt erilaisia siteitä Suomeen. Ehdotus merkitsee asiallisesti ottaen hakemusten käsittelyaikavaatimuksen kohdistamista hallinto-oikeuteen, mikä ei ole asianmukaista perustuslain 3 §:n 3 momentissa turvatun tuomioistuimen riippumattomuuden kannalta." Sitten perustuslakivaliokunta toteaa vielä: "Valiokunta katsoo hyvän lainsäädäntötavan puoltavan 201 §:n 3 momentin muuttamista esimerkiksi seuraavasti: - -" ja sitten on selkeä pykälä perustuslakivaliokunnan lausunnossa hallintovaliokunnalle, ja hallintovaliokunta kuitenkin on tämän hylännyt ja jättänyt esitykseensä sen, mikä on vanhankin lain mukainen, eli tuon kahdeksan päivän sisällyttämisen. Tämä on kysymys, johon perustuslakivaliokunta on siis varsin selkeästi puuttunut, tosin perustuslakivaliokunta ponnessaan ei vaadi tämän korjaamista, ja se on sellainen kysymys, joka on tullut aikaisemminkin esille, ja ed. Puhjo sitä täällä myös pohti. Olen itseni kanssa hyvin suuressa ristiriidassa siinä, voidaanko näin menetellä, että perustuslakivaliokunta näin toteaa, kun se valvoo muun muassa perustuslain 3 §:n nojalla tuomiovaltaa käyttävien riippumattomien tuomioistuinten eli oikeuslaitoksen asemaa ja sitten toisaalta 74 §:n nojalla perustuslainmukaisuutta. Se, että lausunnon tekstissä on tällainen selkeä vaatimus tai yksiselitteinen huomautus ja jopa valmis pykälä, mutta sitä ei ole ponnessa, tuo tietysti tähän pienen ongelman. Tämä ongelma kuitenkin pitäisi jossakin vaiheessa selvittää uudenkin perustuslain nojalla.

Herra puhemies! Ehdotan, että eduskunta päättäisi lähettää tämän hallintovaliokunnan mietinnön vielä perustuslakivaliokunnan tutkittavaksi tältä osin, onko tämä pykälä, jonka hallintovaliokunta on esittänyt, perustuslainmukainen. Totean, että kokoomuksen ehdotus on mielestäni kaukana perustuslainmukaisuudesta.

Markus  Mustajärvi  /vas:

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislaista keskusteltaessa on keskitytty paljolti hakemaan pohjoismaisen hyvinvoinnin perässä juoksevia väärinkäyttäjiä ja haettu keinoja, kuinka heidät voisi käännyttää takaisin mahdollisimman nopeasti. Kyllä joukkoon aina heitäkin mahtuu, ja perusteetta maahan tulevat henkilöt tuleekin käännyttää. Sitä ei kuitenkaan saa tehdä todellisten avuntarvitsijoiden kustannuksella. Asiallista keskustelua häiritsee kuitenkin mittasuhdeharha ja siihen liittyvä ennakkoluulojen lietsominen, suoranainen väärien tietojen levittäminen ja muukalaisvihalla ratsastaminen. Useammasta puolueesta löytyy niitä edustajia, jotka hakevat helppoa kannatusta vetoamalla ihmisten pelkoon ja turvattomuuteen.

Nykyisellään Suomeen tulee vuosittain ulkomailta vajaat 20 000 ihmistä ja melkein saman verran lähtee maasta, jolloin muuttovoittomme on noin 5 000 ihmistä. Jos tavoittelisimme tähänastisen edullisen ikärakenteen säilyttämistä, tulisi Suomeen muuttaa 180 000 ihmistä. Jos tyytyisimme pelkästään väestömäärän pitämiseen ennallaan, riittäisi jo muutaman tuhannen lisäys nykyiseen tulijamäärään. Myönteinen väestökehitys vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka me voimme säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan. Monella edustajalla jää kuitenkin liian vähälle huomiolle se, että suomalaisten pelkoon ja turvattomuuteen eivät ole syyllisiä ulkomaalaiset. Ei heillä ole osaa eikä arpaa siihen, että maassa on edelleen massatyöttömyys, työttömyysturva aivan liian alhaisella tasolla, kansaneläkkeellä elävät kituuttavat olemattomalla eläkkeellä tai että matalapalkkaisissa töissä elävät perheet eivät kovallakaan puurtamisella saa mitään sukanvarteen. Jos suomalaisten perusturvasta olisi huolehdittu kunnolla, olisi tämä maa paljon suvaitsevampi.

Nythän esimerkiksi Suomessa tutkinnon suorittanut opiskelija ei voi ongelmitta jäädä Suomeen, vaikka hänen ystävänsä ja verkostonsa ovat rakentuneet tänne. Tämän kaltaiset koulutetut nuoret kai olisivat parasta käyttövoimaa kotimaallemme. Nyt yleisessä keskustelussa sangen huolettomasti niputetaan ihmiset ihonvärin, uskonnon ja erilaisen kulttuurin perusteella samaan kategoriaan, osaksi joidenkin suomalaisten kastilaitosta. Kuitenkin Suomessa ulkomaalaisia ihmisiä elää hyvin erilaisin perustein. Osa on tullut tänne opiskelemaan, osa on löytänyt elämänkumppaninsa täältä, jotkut toimivat tutkijoina, joku toinen taas kulttuurin saralla. Onpahan niitäkin, jotka potkivat palloa maaliin tai huitovat kumilätkää häkkiin. Osa on kuitenkin tullut ihan oikeasti tänne turvaan, koska omassa maassa terveys tai jopa henki on ollut uhattuna. Mitä suvaitsevaisuudesta kertoo se, että hyväksymme maahan kyllä sellaisen erivärisen, joka mättää maaleja oikein urakalla, mutta vieroksumme sitä, jolla todella on hätä?

Arvoisa puhemies! Tässäkin keskustelussa aikaa on käytetty paljon muutaman kymmenen tai sadan ihmisen tilanteen käsittelyyn, mutta kymmeniätuhansia ihmisiä, niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia, koskevat muutokset jäävät aivan liian vähälle huomiolle. Ulkomaalaislain lisäksi käsittelemme parhaillaan hallituksen esityksiä uusien jäsenmaiden kansalaisten ansiotyön edellytyksistä Suomessa ja ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamista. Meillä on voimassa myös direktiivi lähetetystä työvoimasta. Asiakokonaisuuteen vielä liittyy se, ettei Suomi hakenut siirtymäaikoja palveluiden rajat ylittävään kauppaan, niin kuin hakivat Itävalta ja Saksa. Edellisten lisäksi käsitellään direktiiviehdotusta palvelujen vapauttamisesta sisämarkkinoilla, joten näiden kaikkien muutosten yhteisvaikutuksen arviointi on erityisen hankalaa. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa on vallinnut jonkin asteinen hämmentyneisyys siitä, mitä oikeastaan enää voimme tehdä ja ohjaavatko siirtymäajat käyttämään vieläkin vaikeammin valvottavaa vuokratyövoimaa.

Arvoisa puhemies! Näistä syistä on syytä tarkastella ulkomaalaislain vaikutuksia työmarkkinoitten toimivuuteen. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta pohti hallituksen esityksen vaikutuksia työmarkkinoihin hyvinkin tarkoin, mutta hallintovaliokunnassa näitä näkemyksiä ei juurikaan huomioitu. Olenkin tehnyt seuraavat pykälämuutosesitykset:

73 §:n "Työnantajan velvollisuudet" 3 momentti: "Työnantajan, joka ottaa palvelukseensa muun kuin unionin kansalaisen, tähän rinnastettavan tai tämän perheenjäsenen tai pysyvällä oleskeluluvalla oleskelevan ulkomaalaisen, tulee viivytyksettä toimittaa työvoimatoimistolle 1 momentissa tarkoitettu selvitys sekä ilmoittaa työpaikan luottamusmiehelle, luottamusvaltuutetulle ja työsuojeluvaltuutetulle ulkomaalaisen nimi sekä sovellettava työehtosopimus." Hyvin vaikeassa työmarkkinatilanteessa sekä lisääntyvän epävarmuuden ja turvattomuuden aikana on tärkeää, että mahdollisimman suuri osa työstä tehdään asianmukaisin ehdoin, ja tällöin valvontaan on oltava tosiasialliset mahdollisuudet.

Pitäisikö tässä sanoa ed. Kalliksen tavoin, että kun hallituspuolueita tarpeeksi painostaa, se alkaa jotain jo vaikuttaa. Hallituspuolueet monenlaisten vaiheiden ja neuvottelujen tuloksena päätyivät työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan linjoille tässä pykäläkohdassa samoin kuin muutamassa muussakin kohdin.

Edelleen 79 §:n "Rajoittamaton työnteko muun oleskeluluvan kuin työntekijän oleskeluluvan nojalla" 2 momenttia esitän poistettavaksi. Perheenjäsenten työnteko-oikeutta koskeva epäjohdonmukaisuus on vastoin hallituksen esityksen yleistä lähtökohtaa, jonka mukaan kaikilla laillisesti maassa oleskelevilla on oikeus työntekoon ilman työntekijän oleskelulupaa.

80 §:n "Rajoitettu työnteko muun oleskeluluvan kuin työntekijän oleskeluluvan nojalla" 1 momenttiin esitän lisättäväksi uuden 7 kohdan, jonka mukaan oikeus tehdä ansiotyötä on ulkomaalaisella, jonka oleskelulupa on myönnetty "tilapäisen oleskeluluvan nojalla työskentelevän ulkomaalaisen perheenjäsenenä siten, että työnteko-oikeutta koskevat vastaavat rajoitukset kuin päähakijan työnteko-oikeutta ammattialaa lukuun ottamatta". Tämä siis uutena kohtana.

81 §:n "Työnteko ilman oleskelulupaa" 1 momentin 4 kohdan esitän kuuluvaksi siten, että oikeus tehdä ansiotyötä ilman oleskelulupaa on ulkomaalaisella, joka "tulee puutarhatalouden kausiluontoiseen sadonkorjuutyöhön enintään kolmen kuukauden ajaksi". Tämä on se työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan muotoilu. Se on siinä mielessä hyvä muotoilu, että rajauksessa otetaan huomioon kolme tärkeää kohtaa: sana puutarhatalous rajaa tehtävän työn toimialan mukaan, kausiluonteisuus tarkoittaa sellaista lisätyövoimaa, jota ei paikallisesti ole saatavissa, ja sadonkorjuutyö kertoo, millaisiin työtehtäviin työntekijä voi tulla. Kolmen kuukauden määräaika kertoo selkeän aikarajan.

Edelleen 6 kohta; "haettuaan oleskelulupaa ei kuuden kuukauden kuluessa ole saanut lainvoimaista päätöstä". Tämä uutena kohtana.

Saman pykälän 2 momentin 2 kohdan esitän kuuluvaksi siten, että kun työnantajalla tai toimeksiantajalla ei ole toimipaikkaa Suomessa, ulkomaalaisella on oikeus tehdä ansiotyötä ilman oleskelulupaa "ulkomaisessa omistuksessa tai hallinnassa olevan moottoriajoneuvon henkilökuntaan kuuluvana, kun ulkomaalainen kuljettaa ajoneuvoa, jolla rajan ylittävä kuljetus viedään määräpaikkaan tai haetaan lähtöpisteestä, taikka kun liikennöinti Suomessa liittyy säännölliseen reittiliikenteeseen paikkakuntien välillä, joista ainakin yksi sijaitsee ulkomailla, eikä ulkomaalaisella ole asuinpaikkaa Suomessa." Tällä muutoksella rajataan ulkomaalaisen työvoiman käyttö tiettyihin selkeästi määriteltyihin tehtäviin. Tässäkin kohdassa hallituspuolueet tulivat oikealle linjalle hetken pimeydessä harhailtuaan.

Viimeisenä 96 §:n "Kortti hakemusasian vireillä olosta 1 momentti: "Kansainvälistä suojelua tai tilapäistä suojelua hakevalle taikka kiintiöpakolaisena Suomeen tulleelle ulkomaalaiselle annetaan kortti, joka osoittaa häntä koskevan hakemusasian olevan Suomessa vireillä. Kortin antaa poliisi tai rajavartiolaitos." Tässä muodossa turha tarveharkinta jää viranomaiselta pois, niin että tuo sanamuoto on täysin yksiselitteinen.

Arvoisa puhemies! Näillä muutoksilla ulkomaalaislaista tulee hieman toimivampi ja selkeytetään käytäntöjä työmarkkinoilla, kun meitä jatkossa koetellaan muun muassa palveludirektiivillä, joka nykyisen esityksen mukaisena voi johtaa kaaokseen Suomen työmarkkinoilla.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Viimeksi ulkomaalaislakia uudistettiin vuonna 2000 vastauksena tuolloin lisääntyneisiin turvapaikkahakemuksiin. Lakiuudistuksen tarkoituksena oli tuolloin nopeutetun menettelyn avulla vähentää turvapaikkamenettelyn kustannuksia, kun ilmeisen tarpeettomasti turvapaikkaa hakeneille henkilöille voitiin näin entistä nopeammin antaa tieto siitä, ettei turvapaikkaa myönnetä. Nopeutetun menettelyn myötä mahdollistui pikakäännytys kahdeksan päivän kuluttua päätöksen tiedoksiannosta.

Tavoitteena tuolloin, siis vuonna 2000, oli myös ennalta ehkäistä turvapaikkaturismia eli saada tarpeettomasti turvapaikkaa hakevien henkilöiden tietoisuuteen se, että Suomessa hakemus käsitellään viivytyksettä ja perusteettomat hakemukset johtavat nopeaan käännytykseen, ja tässä onnistuttiinkin kohtuullisen hyvin. Turvapaikkakäsittelyn nopeutetussa menettelyssä lakiin kirjattiin kahdeksan päivän aikaraja, ennen kuin turvapaikanhakija voitaisiin poistaa maasta hänen saatuaan kielteisen päätöksen.

Nyt käsittelyssä olevaan hallituksen esitykseen ja hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy edelleen sama kahdeksan päivän määräaika, vaikka kokemus onkin osoittanut näinä vuosina, ettei ole mitään syytä edes kahdeksalla päivällä pitkittää kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen henkilön oleskelua maassamme. Nopeutettu menettely vaatisi kehittämistä, koska edelleen selkeästi perusteettoman turvapaikkahakemuksen perusteella on mahdollista oleskella maassamme jopa kuukausimääriä.

Herra puhemies! Hallintovaliokunnan mietintöön kirjatussa vastalauseessa kokoomus esittää, että eduskunta ulkomaalaislakia säätäessään ottaa perusteettomien turvapaikkahakemusten käsittelyssä saman tyyppisen linjan kuin naapurimaassamme Ruotsissa on käytännössä. Selkeästi perusteettomilta vaikuttavat turvapaikkahakemukset tulee käsitellä välittömästi maahantulon yhteydessä ja käännytys tulee voida toimeenpanna suoraan rajalta, mikäli hakemukselle ei löydy perusteita.

Kun muissakin Pohjoismaissa turvapaikanhakijoiden hakemukset käsitellään nopeutetussa järjestyksessä ja maahantulon rajoituksia tiukennetaan, meidän suomalaisten on ehdottomasti noudatettava samaa linjaa. Ei ole kenenkään etu, että Suomi saa maailmalla mainetta turvapaikkaturismin kohdemaana. Mitä enemmän meillä on perusteettomasti turvapaikkaa hakevia henkilöitä, jotka ovat saapuneet maahamme pelkästään kokeilemaan sosiaaliturvaamme, sitä vähemmän meille jää resursseja ottaa vastaan niitä henkilöitä, jotka tosiasiassa olisivat turvapaikan tarpeessa.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! En malta olla kommentoimatta täällä muutamia puheenvuoroja. Keskustelu on ollut yllättävän mielenkiintoinen siinä suhteessa, että täällä on puhuttu aina ihmisen anatomiasta lähtien turkistarhatyön viiksien kääntämiseen ja nahan nylkemiseen ja kaikesta mahdollisesta siltä väliltä.

Ed. Asko-Seljavaara toi täällä muutaman erikoisen ja ehkä sitäkin kautta mielenkiintoisen kohdan esille. Hän esitti näin, että ei käytettäisikään meidän asiantuntevien ja ammattitaitoisten poliisiemme voimavaroja tässä käännyttämisen yhteydessä vaan annettaisiin tämä tehtävä yksityisille turvapalvelufirmoille. Minä en tiedä, onko tämä ylipäätänsä kokoomuksen tämmöistä yksityistämis- ja ulkoistamispolitiikkaa, jossa rahaa säästetään sitä kautta, että meidän omat resurssimme eivät tule siinä käyttöön, kun ulkoistetaan, ikään kuin tämmöinen yksityinen firma, jonka tehtävänä ei varmaankaan ole mikään hyväntekeväisyys vaan tuottaa voittoa, ei laskuttaisi mitään, tekisi sen vaan hyvästä tahdosta. Toivon, että tämä oli vain ed. Asko-Seljavaaran yksityistä ajattelua.

Samalla tavalla, kun kokoomuksen vastalauseessa on todettu, että rajalta vaan takaisin mahdollisimman pikaiseen, Ed. Asko-Seljavaara toivoi kyllä täällä, että löydettäisiin ne tapaukset, jotka tarvitsevat apua. Mutta ihmettelen, miten tällä menetelmällä, mitä kokoomus nyt esittää, löydetään ne apua tarvitsevat tapaukset. Toivoisi kokoomukselta sisäistä loogisuutta myös näissä puheissaan ja ajatuksissaan.

Ed. Hemmilä puhui täällä siitä, että kahdeksan päivää ei olisi syytä pitkittää asioita, että mennään Ruotsin-malliin. Ed. Hemmilä on varmaan lukenut hallintovaliokunnan mietinnön läpikotaisin läpi, mistä oli myös mukana päättämässä. Suora lainaus valiokunnan mietinnöstä: "Ruotsin menettely ei vastanne Suomen perustuslakivaliokunnan edellyttämiä oikeusturvatakeita." Se siitä. Toki tämä on jäänyt tutkimatta vielä, mutta kun perustuslakivaliokunta nimenomaisesti on lausunut siitä, että selkeästi perustellumpaa olisi mennä nimenomaan toiseen suuntaan, niin tuskin tästä Ruotsin-mallista ihan lonkalta heitettynä voidaan todeta, että näin tulisi toimia. Joskus voidaan kysyä myös sitä, eikö Suomi olekaan se esimerkkimaa, josta toivottaisiin toisten Pohjoismaitten ottavan esimerkkiä. Jos kokoomus haluaa esittää, että otetaan mallia Ruotsista, toivon mukaan myös työvoimapolitiikassa ja aktiivisissa työvoimapoliittisissa toimenpiteissä tulee ottaa sieltä mallia.

Ed. Kankaanniemelle myös kommentti siitä, kun hän puhui täällä siihen suuntaan lähinnä, että orjatyömarkkinat tulevat, ihan sama, mitä me säädämme: Toivoisin kuitenkin, että eduskunta itse uskoo siihen, että kun säädämme lakeja täällä, niitä noudatetaan, eikä lähtökohta ole niin, että ihan sama, mitä täällä säädetään, kun niitä kuitenkin kierretään.

Vielä tuosta perustuslakivaliokunnan mietinnön alaviitteestä, missä puhuttiin Helsingin hallinto-oikeuden päätöksistä, siis puhuttiin niin kutsutun nopeutetun menettelyn päätöksistä, onko poliisi odottanut ennen käännytyksen täytäntöönpanoa hallinto-oikeuden päätöstä tässä niin kutsutussa kahdeksan päivän menettelyssä. Täällä on alaviitteessä tämmöinen, että tietoon on tullut vain yksi tapaus, jossa poliisi ei ole odottanut hallinto-oikeuden ratkaisua täytäntöönpanosta. Hallintovaliokunta sai tästä lisämateriaalia jälkikäteen, jossa todettiin, että nimenomaan Helsingin hallinto-oikeudessa ei ollut kuin tämä yksi tapaus mutta muutamista muista löytyi joitain yksittäisiä tapauksia.

Mutta tässä on se ongelman ydin itse asiassa, miten yhdistää tehokkuus ja oikeusturva. Jos muistellaan pikkuisen taaksepäin tämän kahdeksan päivän syntymistä viime kaudella, se syntyi juuri siitä ajatuksesta, miten onnistuu tehokkuus, jollei ole minkäänmoista aikarajaa. Mutta toisaalta taas, jos me pistämme saman tien rajat kiinni, oikeusturva kärsii, ja siihen meillä ei ole varaa. Kahdeksan päivän sisällä täytyy olla viisi arkipäivää, ja käytännössä se on osoittautunut aika toimivaksi. Nimenomaan vaikka teoriat ovat teorioita, käytäntö on se, mikä ratkaisee. Uskon myös, että tätä lakia soveltavat viranomaiset ymmärtävät sen, että järjen käyttö on ihan sallittua.

Hallintovaliokunta on joissain kohdissa joutunut selittelemään ikään kuin hallituksen esityksen perustelujen puolesta. Siellä oli lähinnä näin, että varmasti on hallituksen esityksen perusteluissa tarkoitettu tätä tai tätä. Se on ihan sama oikeastaan, mitä siellä on tarkoitettu tai ei ole tarkoitettu. Pääasia on, että on yksimielinen ymmärrys löytynyt hallintovaliokunnassa niitten tiettyjen perusteiden osalta, joita mietintöön on kirjattu, tässä pääasiallisena huomiona toki monesti jo esiin tuotu lapsen etu. Lapsen etua on avattu kiitettävän paljon mietinnössä ja nimenomaan näin, että on ainakin pohdittu eri näkökannoilta sitä, että ei todeta yksioikoisesti, että lapsen etu on joku irrallinen käsite taikka objektiivisesti todennettavissa aina, vaan nimenomaan, että erinäiset kohdat huomioon ottaen kokonaistarkastelulla sieltä löytyy kenties paras mahdollinen ratkaisu. Ei ole yhtä vain ja ainoastaan oikeaa tapaa hoitaa sitä. Oikeusturvan, tehokkuuden ja tarkoituksenmukaisuuden täytyy olla läpikäyvänä periaatteena tämän lain toteuttamisessa joka kohdassa.

Ed. Meriläinen toi minun mielestäni ansiokkaasti täällä esille sen ongelman, että meidän pitäisi ensin puhua ylipäätään periaatteista maahanmuuttopolitiikan suhteen ja sen jälkeen räätälöidä pykäliä. Ymmärrän kuitenkin, että lainsäädäntötyö monesti etenee toisin päin ja aina todetaan se, että koskaan ei ole sopiva aika. Tämän lain erityinen kiire ei johdu tästä hallituksesta vaan ennemminkin viime kaudella istuneesta Paavo Lipposen kakkoshallituksesta ja siitä, että ministeri Itälä ei saanut tätä tuotua aikanaan, jotta se olisi ehditty käsitellä jo viime kaudella. Mutta nyt joka tapauksessa lain olisi tarkoitus tulla voimaan 1.5.

Täällä on paljon puhuttu siitä, onko tämä meidän kansallinen ongelmamme vai onko tämä ennemminkin kansainvälinen ongelma. Mielenkiinnolla kuuntelin ministerin puheita siitä juuri, että tarvitsisi kenties enemmän oikeus- ja sisäasioita Euroopan unionissa käsitellä ja tehdä niistä joitain päätöksiä, mutta tyly tosiasia on, että liian moni asia jää kansallisen lainsäädännön piiriin. Tietysti tämä on tulevat EU-vaalit huomioiden varmaan asia, joka menee myös kansalaisille perille, miten saadaan EU:lle semmoista tiettyä uskottavuutta, legitimiteettiä, että tämän tyyppisiä asioita nimenomaisesti hoidettaisiin yhdessä, olisi yhtenäiset säännöt, mitä noudatetaan, mitä toteutetaan, ja samalla tavalla ihmisoikeuksia myös valvottaisiin.

Itse asiassa täällä pieniä huomioita esittäessäni täytyy kysyä myös perussuomalaisten logiikkaa. Täällä kritisoitiin sitä, että EU:n pitäisi olla kuitenkin tämmöinen rauhanliike ja tätä kautta tulisi hoitaa se, että myös vaikka Slovakiassa toteutuvat ihmisoikeudet ja muut. Tämän kaiken jälkeen, miten te olette ajatelleet sen jälkeen, kun te olette eroamassa Euroopan unionista tai erottamassa Suomea, näiden asioiden sitten hoituvan? Vai onko myös niin, että vastuuta ei ole sen jälkeen kuin vain ja ainoastaan siitä, mitä meidän rajojemme sisäpuolella tapahtuu? Todennäköisesti näin. Mielenkiinnolla odotan ed. Soinin vastausta.

Minä luulen, että tässä salissa on yllättävän paljon yhtäläisiä näkemyksiä ollut, mutta meidän jokaisen tapa tuoda asioita esille poikkeaa. Itse asiassa samoista ilmiöistä täällä on ollut vain erilaisia näkökulmaeroja. Me voimme puhua joistain ilmiöistä, missä esiintyy sellaisia piirteitä, missä on uhria, hyväksikäyttäjää, väärinkäyttäjää, rikollisuutta, ja riippuen siitä, kenen näkökulmasta me lähestymme asioita, toimenpiteet toki vaihtelevat. Tottahan toki uhria täytyy auttaa ja rikollisuus täytyy kytkeä pois ja sen sitä kautta olla rangaistavaa, mutta miten löydetään taas lainsäädännöllinen puoli tähän kaikkeen, siinä on yritetty edes parhaamme. Ed. Ojansuu totesi täällä harvinaisen yksiselitteisesti ylipäätään sen, että heikommassa asemassa olevan puolella pitäisi aina olla. Tämä tulisi myös muistaa joka hetki, kun lakia toteutetaan, meidän kansallisia lakejamme ylipäätään Suomessa taikka kansainvälisiä puitteita täällä toteutetaan.

Ulkomaalaisvirasto on itse asiassa aika olennainen osa tässä kaikessa, olennainen toimija. Minä olen hirmu iloinen siitä, että ministeri Rajamäki on laittanut selvitysmiehen tutkimaan sitä ja käytännön toimia toteuttamaan, miten Ulkomaalaisviraston toimia tehostetaan. Se ei ole pelkästään niin, että hommia yhdelle ihmiselle enemmän, vaan siellä ihan selkeitä käytännön rutiinitoimia hoidetaan nykyään eri tavalla. Me kuulimme selvitysmies Esa Markkasen lausunnon tästä, ja hallintovaliokunta vieraili Ulkomaalaisvirastossa. Kyllä minä ainakin olen sen verran luottavainen tässä kohtaa, että todella odotan sitä, että kaikki nämä toimet pääsevät täysimittaisesti käyttöön, ja katsotaan sen jälkeen, mikä on tilanne.

On myös puhuttu paljon hallinnon ja organisaation tehostamisesta. Ed. Kurvinen totesi täällä, että nämä vastaanottokeskukset tulisi saattaa sisäasiainministeriön alaisuuteen. Se on yksi näkemys tässä kohtaa. Hallintovaliokunta kirjasi ylipäätään, että hallintoa täytyy saada yhtenäistettyä, tehostettua, juuri että ei pääse tapahtumaan asioita, joita ministeri Rajamäki täällä totesi, että esimerkiksi tiedonsaantiongelmia on. Ei sellaista voi päästää ylipäätään tapahtumaan. Meillä on kuitenkin meidän julkinen hallintomme, ja sen puitteissa, vaikka olisimme kuinka eri ministeriöiden alaisina, semmoista ei saa päästää tapahtumaan, että viesti ei kulje. Se ongelma voi toki esiintyä myös silloin, vaikka se olisi saman ministeriön alaisuudessa. Nämä asiat ovat käytännön ratkaistavissa, ei niinkään välttämättä täällä paperilla esitettävissä ja organisaatiokaavioita kehittämällä.

Ehdottomasti se ongelma tässä tulee, että jos siellä saadaan ylipäätään erilaisilla tehostamistoimilla tuotettua säästöjä, tottahan toki ne säästöt täytyy voida panostaa siihen, että toimia voidaan ylipäätään vielä tehostaa. Täälläkin on puhuttu, että meillä on ihmisiä, jotka joutuvat kuukausikaupalla, jopa vuosikaupalla, odottamaan ylipäätään minkäänmoista ratkaisua ja päätöstä. Heidän olemisensa täällä maksaa niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin. Käytännössä asiat tulisi saada ratkaistua nopeammin, niin että he joko pääsevät kotoutumaan tänne, aloittamaan elämäänsä — ei epävarmalta pohjalta, taikka jos tulee palautus kotimaahan, (Puhemies koputtaa) myös ymmärtävät sen. Itse asiassa me puhumme aika paljon täällä niistä heijastusvaikutuksista, mitkä aiheutuvat juuri näiden asioiden ruuhkautumisesta. Uskon myös, että moni asia ratkeaa ihan itsestään, kun päästään erinäisistä ruuhkista pois. (Puhemies koputtaa)

Täällä on paljon puhuttu Slovakian romanien tänne tulemisesta.

Täällä oli kyllä 3 minuuttia pohjalla, kun minä tulin, muuten ihan kiitettävää, mutta yritän tiivistää.

Sen verran vielä tästä lain toimivuudesta. Riippumatta siitä, mikä on yksittäinen tapaus, tämä Slovakian romanien tänne tuleminen sattui vain siinä kohtaa pahaan aikaan, että me rupeamme ikään kuin räätälöimään tiettyjä lakipykäliä sitä varten, kun lain täytyy toimia, on tänne pyrkimässä yksi taikka sata turvapaikanhakijaa taikka ei yhtään.

Itse asiassa tähän on hyvä lopettaa, ja toivon toki, että ministeri huolehtii siitä, että valiokunnan lausumaehdotukset otetaan vakavasti ja sitä kautta myös nopeasti toimeenpannaan mahdolliset uudet lainsäädäntötoimet.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsittelyssä oleva ulkomaalaislaki on taatusti tarpeellinen uudistus ulkomaalaisten kohteluun Suomessa. Runsaasti ulkomailla asuneena, vielä enemmän matkustaneena, en ole koskaan ollut ulkomaalaisvastainen. Sen sijaan suhtauduin aikoinaan kriittisesti siihen, että maahamme ensimmäisinä tulleet pakolaiset käytiin seulomassa ulkomaisilta pakolaisleireiltä. Nykyisin tuo taannoinen perinne saattaisikin olla oikeaoppinen menettelytapa pakolaisina tänne pyrkivien ihmisten statuksen määrittelyyn, koska se tuntuu olevan vaikeata. Useille suomalaisille sanat ulkomaalainen ja pakolainen merkitsevät samaa. Näinhän toki ei ole. Suomi tarvitsee taatusti tulevaisuudessa ulkomaista työvoimaa, asujaimistoa ja opiskelijoita, joista osa sitten jää rikastamaan täällä saaduilla opeilla maamme elinkeinoelämää ja kartuttamaan monimuotoista kulttuuria.

Tällä hetkellä kuitenkin ihmettelemme Suomessa sitä, että tänne hakeutuu jatkuvasti ryhmiä muutaman viikon kuluttua EU:n jäseniksi liittyvistä maista. Miksi näin? Käsittääkseni nykyisistä EU-maista vain Suomi ja Belgia suhtautuvat näin suopeasti tänne tupsahtaviin tulijoihin. Ainakin ed. Satonen jo puheessaan mainitsi elintasoeron tulijoiden kotimaan ja meidän välillä. Jos Slovakia tarjoaa 60 euroa kuukaudessa, niin Suomi maksaa matkalaisille 1 600 euroa kuukaudessa. Miettikääpä omalle kohdallenne, kiinnostaisiko tällainen mahdollisuus, mikäli itsellänne olisi edellä mainitun kaltainen tilanne kotimaassa ja aina kiltti ja suopea Suomi tarjoaisi mahdollisuuden parempaan elintasoon, vaikka kotimaassa et olisikaan vainon kohteena.

Olen pettynyt siihen, että kokoomuksen hallintovaliokunnassa tekemä esitys pikakäännytyksen mahdollisuudesta evättiin voimakkaasti. Mielestäni Suomen tulee olla inhimillinen mutta emme voi syleillä koko maailmaa. Olemme toki mallimaa lähes kaikkien EU-direktiivien ja -asetusten toteutuksessa. Tarvitseeko meidän kuitenkaan tuhlata kansantalouttamme hyysäämällä puolta maailmaa? Useimmat maat ovat sitoutuneet samoihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin kuin Suomikin. Miksi siis synnyinmaani Ruotsi on ottanut aiheeseen tiukemman suhtautumisen? Siellä tuo pikakäännytys, kuten monissa muissakin maissa, on mahdollista. Siksi Suomi kiinnostaa entistä enemmän myös niitä ryhmiä, joille muut maat eivät rajojaan aukaise. Nykyinen kahdeksan päivän käännytys venyy usein viikoiksi, jopa kuukausiksi. Se, että lakiin kirjattaisiin selkeästi mahdollisuus käännytykseen muutamassa tunnissa viikon sijasta silloin, kun hakija on ollut jo aiemmin hakijana muissa EU-maissa tai Suomessa, ei tee meistä rasistista kansakuntaa. Saman käytännön tulisi olla mahdollista myös niissä tapauksissa, kun tulija on jonkun nykyisen EU-maan kansalainen tai tulee vappuna tapahtuvan EU:n historian suurimman laajentumisen mukanaan tuomasta jäsenmaasta eli siis on jo muutaman viikon kuluttua EU-kansalainen. Lakia tulee voida tarkentaa vapunjälkeisen Euroopan kartan mukaisen tilanteen perusteella.

Tänään on moneen kertaan mainittu Lipposen kakkoshallituksen aikaisen kokoomuksen suhtautumisen muuttuneen. Totta kai, se on viisautta. Onhan nykyhallituksenkin linja muuttunut täysin ennen vaaleja annetuista lupauksista, mutta täysin eri syistä. Maailma muuttuu tänä päivänä entistä nopeammalla tempolla yhä globaalimmaksi. Meidän tulee reagoida ympäröivään yhteiskuntaan inhimillisesti mutta kohteliaan kovalla kouralla. Emme voi kustantaa puolen Euroopan sisäisiä asioita parempaan suuntaan. Sitä ei edes EU:n jäsenyys eikä inhimillinen ja laupea olemus edellytä. Inhimillisestä suhtautumisestamme huolimatta meidän tulee kuitenkin huolehtia siitä, että Suomi-nimisellä yhtiöllä on lompakossaan euroja enemmän kuin maksettavia laskuja. Käsittääkseni myöskin arvoisa ministeri Rajamäki piti avauspuheessaan hyvänä keskustelun ylläpitämistä pikakäännytyksestä. Järki hoi, älä jätä!

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Muutama sana heti taustaksi: Meillä on jankutettu ja jankutetaan, ettei Suomi voi jäädä eristetyksi saarekkeeksi monikulttuurisessa maailmassa. Tällaisista poliittisesti korrekteista latteuksista ja puolitotuuksista ei ole ohjenuoraksi muuttuvassa maailmassa.

Suomen perustavoite on mielestäni kristallinkirkas ja selvä: Suomi on suomalaisten maa, joka myös tulevaisuudessa ottaa vastaan ulkomaalaisia. Näin on ollut ennen ja näin on jatkossa. Täällä on ollut ruotsalaisia, venäläisiä, tataareja, kaikkia, ja he ovat tulleet osaksi Suomen kansaa. Tämä on se perusehto, että kun tänne tullaan, niin maahantulijoista tulee osa Suomen kansaa. He ovat hyväksyneet suomalaiset arvot, suomalaisen yhteiskuntajärjestelmän, Suomen tavan elää ja olla täällä, ja siitä huolimatta he ovat säilyttäneet oman kulttuurinsa, niin tataarit, juutalaiset kuin monenlaiset muut ihmiset, ja mitään vaikeuksia ei ole ollut.

Mutta jos monikulttuurisuudella ja multikulttuurisuudella tarkoitetaan sitä, että vieraan kulttuurin saarekkeita ruvetaan synnyttämään ja ghettouttamaan Suomeen, niin silloin ollaan väärällä tiellä, kaltevalla pinnalla ja tulee varmasti vaikeuksia. Näin on. Näitä vaikeuksia ja huonoja esimerkkejä on Eurooppa täynnä. Siellä on todellista muukalaisvihaa, rasismia, sortoa. Suomessa sitä ei ole. Meillä yritetään jankuttaa täällä, että Suomessa on tällaisia ongelmia. Suomalainen on ystävällinen, suvaitsevainen, moniarvoinen ihminen. Täällä on niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin pääsääntöisesti hyvä olla. Muutamia sairaita poikkeuksia on olemassa. Niitä on aina. Mutta se, että meitä ruvetaan setämäisesti tai tätimäisesti sivistämään joidenkin poliittisesti korrektien toimikuntien puolesta, on täysin tuhoon tuomittu linja, joka kääntyy vaan itseään ja niitä ihmisiä vastaan, joita tässä yritetään auttaa.

Toinen perusperiaate on, että Suomen tulee aina itse saada valita tulijat. Noudatamme kansainvälisiä sopimuksia ja muita vastaavia. Ne eivät ole meille mikään ongelma. Suomalainen on aina maksanut velkansa ja noudattanut sopimuksia, mutta eiväthän nämä kansainväliset sopimukset — ihmisoikeussopimukset tai YK:n ihmisoikeuksien perusjulistukset ja muut vastaavat — meidän käsiämme sido. Me käytämme tässä eduskunnassa sitä päätäntävaltaa, vapaata päätäntävaltaa, jota Suomen kansa on meidät tänne valinnut edustamaan, ja niin näissä kansainvälisissä sopimuksissakin annetaan kunkin maan viranomaisille eli vastaanottavan maan viranomaisille ratkaisuvalta näissä asioissa, ja Suomen tapauksessa se on Suomen viranomaisilla, ja näin pitää olla. Vain periaatteet ja suuntaviivat on kansainvälisesti sovittu. Ne eivät ole ongelma. Niitä on helppo kunnioittaa.

Samoin meillä jankutetaan tulevasta työvoimapulasta ja siitä, kuinka tämä nyt kauheaksi muuttuu, me emme täällä elä ja huoltosuhde menee väärin ja kaikkea muuta. Mitä luulette, että 170 000 pitkäaikaistyötöntä ajattelevat tällaisesta puheesta? He ovat kymmenen vuotta kärsineet laman seurauksista, ylivelkaantuneet ihmiset, monet muut. Kunpa jaksettaisiin heidän ongelmiaan ratkaista ja heidän ongelmiinsa kiinnittää yhtä paljon huomiota kuin tällaisiin spekulatiivisiin tulevaisuuden skenaarioihin, joiden toteutumiselle ei ole mitään pohjaa.

Kuten aikaisemmin sanoin, arvoisa herra puhemies, suomalaiset ovat ystävällistä väkeä, ja tämä on perusasia, ja sen ovat täällä olleet ulkomaalaiset voineet havaita. Itse olen perussuomalaisen puolueen puheenjohtaja. Puolueella on kova maine, ja kova on tietysti puoluekin. Olen katolinen kristitty. Käyn usein messussa. Tapaan siellä irakilaisia, ghanalaisia, vietnamilaisia. Ei näistä ihmisistä kukaan syytä minua rasismista. Ei kukaan kysy, miksi sinä, Timo, olet tuollainen tai tällainen.

Ne tahot, jotka yhteiskunnassa perussuomalaista puoluetta tai muuten meidän kansanedustajia herjaavat, ovat maksettuja politrukkeja, jotka yhteiskunnan avustuksella istuvat erilaisissa järjestöissä ja komiteoissa ja sieltä antavat lausuntoja. Ei tällaisilta ihmisiltä, jotka itse ovat etnisesti tai uskonnollisesti vähemmistössä, tule meille mitään kielteistä palautetta, eikä ole syytäkään, koska emme puolueena emmekä yksilöinä edusta mitään ihmisvihaa. Se on jo määritelmällisestikin kristitylle mahdoton ajatus.

Arvoisa herra puhemies! Sitten muutama sana näistä ajankohtaisista asioista.

Ensinnäkin totean, että kun ed. Vistbacka aikanaan huomenna tekee yksityiskohtaiset esitykset näistä kolmesta kohdasta, niin perussuomalainen ryhmä kannattaa.

Lyhyesti vain haluan todeta EU:sta ja Slovakiasta. Nyt me olemme menettäneet sen momentumin vääntää Slovakiaa näissä asioissa oikeille radoille. Nyt kun he tulevat unioniin, mitään ei tapahdu näitten vähemmistöjen hyväksi. Mutta jos olisi sanottu, että kaksi vuotta olette hyllyllä, kun ette selvästi noudata EU:n perusarvoja, EU:n ihmisoikeuksia, teidän maanne ei ole tällaisessa kunnossa, sitten tulisi slovakeille kiire pistää asiat kuntoon, että pääsisi shampanjaa juomaan Brysseliin muitten EU-herrojen kanssa. Nyt tämä momentumi on mennyt ja siellä ei valitettavasti nyt painehomma toimi.

Se, mihin EU pystyi: se teki kättelykiellon itävaltalaisille, kun Itävallan kansan äänestystuloksella muodostettiin hallitus. Täällä vasemmistoliitto, vihreät, kokoomus, sosialidemokraatit ja Rkp istuivat semmoisessa hallituksessa, joka hyväksyi tämmöisen pelleilyn. Miksi ei nyt ole boikottia, kun on todella vähän syytäkin? Ei puhuta mitään. Ajatellaan, että no, unohdetaan koko juttu. Ei tällä lailla pitäisi asioita hoitaa. Juuri tämä "turvallinen alkuperämaa", mitä ed. Vistbacka esittää: Jos EU-maa ei ole turvallinen alkuperämaa, niin mikä sitten on? Ei sellaista sen jälkeen pystytä määrittelemään ollenkaan. Se on hyvä testi. Tässä salissa tullaan testaamaan ja pöytäkirjoihin merkitsemään, onko EU-maa turvallinen maa vai ei. Jos se eduskunnan mielestä ei ole, niin minkä sille sitten taitaa.

Arvoisa herra puhemies! Hieman tästä turvallisen alkuperämaan määrittelystä mietinnön sivulla 20. Täällä on näitä ominaisuuksia, mitä turvallisen maan pitäisi täyttää. Eli tämmöinen maa on turvallinen, johonka kuuluu vakaa ja demokraattinen yhteiskuntajärjestelmä, riippumaton ja puolueeton oikeuslaitos sekä oikeudenkäynnin taso suhteessa oikeudenmukaiselle oikeudenkäynnille asetettaviin vaatimuksiin ja valtion liittyminen keskeisiin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja niiden noudattaminen jnp. Eivätkö EU-maat noudata näitä näkemyksiä ja näitä linjoja? Totta kai noudattavat, tai jos sellaisia EU-maita on, jotka eivät noudata, ne pitää potkia unionista pois, koska ne eivät noudata unionin eurooppalaisia arvoja, mistä meitä on paljon valistettu. On hyvä, että tämäkin tässä tulee todetuksi ja selvästi.

Arvoisa herra puhemies! Ed. Paasio karkasi salista. Hän kysyi, mitäs Soini sitten sanoo, kun ei halua olla Euroopan unionin jäsen, miten nämä asiat sitten hoidetaan. Minä pidän sitä suurena onnettomuutena, uutena Bysanttina, jossa yritetään tällaista 25-kansakuntaista kolhoosia pitää pystyssä. Kyllä se idässä nähtiin, että kolhoosi ei toimi, ja se tullaan lännessäkin näkemään, että se ei toimi. Perussuomalaiset ovat sitä mieltä, että jokaisella maalla, niin Suomella, Italialla kuin muillakin, on omat oikeutensa ja omat velvollisuutensa ja toimittakoon niin. Mutta kun unioni hirveästi mainostaa itseään kansanvallan kehtona ja kaiken hyvän alkuna ja juurena, niin voisi se noudattaa omia arvojaan ja pistää slovakitkin niitä noudattamaan.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Käsitteillä olevat ulkomaalaislaki ja siihen liittyvät lait ovat hyvin monisyisiä ja laajoja asiasisällöltään. Otan tässä omassa puheenvuorossani esiin vain opiskelijoiden aseman parantamisen ja naisten ja lasten aseman turvaamisen.

Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten merkitys suomalaisen yhteiskunnan tuntevana ja kieliä osaavana työvoimaresurssina on nyt tunnistettu. Opetusministeriön julkaisemassa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2004—2008 otetaan tavoitteeksi, että korkeakoulut lisäävät ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää. Ulkomaisten opiskelijoiden määrän lisäämisellä nähdään olevan positiivinen vaikutus suomalaisen koulutuksen kilpailukykyyn. Suunnitelmassa todetaan myös, että Suomen hyvinvointi ja kansainvälinen kilpailukyky edellyttää useiden muiden asioiden lisäksi muun muassa maahanmuuttopolitiikan ja koulutuspolitiikan yhteyden vahvistamista.

Tulevina vuosina Suomessa tulee varautua siihen, että liikkuvuus rajojen yli kasvaa ja ulkomaisen työvoiman tarve lisääntyy. Siksi valmistumisvaiheessa olevien opiskelijoiden opiskelulupien muuttamisen työntekijän opiskeluluviksi tulisi olla mahdollisimman joustavaa. Esimerkiksi korkea-asteen opinnot kestävät käytännössä useita vuosia ja saattavat johtaa jatko-opintoihin tai pysyvään Suomeen asettumiseen. Oleskeluluvan tilapäisyydellä on kielteisiä heijastusvaikutuksia, kuten se, että henkilö ei käytännössä voi saada kotikuntaa Suomessa eikä siitä johtuvia oikeuksia, kuten kunnan asukkaille myönnettäviä etuisuuksia. Oleskeluluvan jatkuva uusiminen ja siihen liittyvä passin menetys kuukausia kestävän hakemuksen käsittelyn ajaksi sekä toistuva epävarmuus oleskelun jatkumisesta ja kielteiseksi mielletty kohtelu lupabyrokratiassa eivät ole omiaan sitouttamaan ulkomaalaisia pitkäjänteiseen opiskeluun ja mahdolliseen pysyvämpään oleskeluun tai asumiseen Suomessa. Mielestäni tuleekin kaikin tavoin helpottaa opiskelijoiden jäämistä Suomeen ja luoda nykyistä myönteisempää kuvaa Suomesta kilpailtaessa koulutetusta nuoresta ulkomaisesta työvoimasta.

Sitten hieman naisten ja lasten aseman parantamisesta.

Arvoisa herra puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa keskustelimme tästä asiasta runsaasti. Totesimme, että yleensä turvallisina pidetyissä valtioissa saattaa kuitenkin olla tilanteita, joissa jotkut yksilöt tai ihmisryhmät eivät ole turvassa esimerkiksi naiseuteen kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Onkin tärkeää, että turvapaikkahakemusten käsittelyssä sekä käsittelyä koskevassa ohjeistuksessa ja koulutuksessa kiinnitetään erityistä huomiota naiseuteen kohdistuvan erilaisen väkivallan ja väkivallan uhan tunnistamiseen ja näistä johtuvaan turvan tarpeeseen. Ulkomaalaisen ja suomalaisen välisen avioliiton purkautuessa puolison väkivaltaisuuden johdosta jatko-oleskeluluvan saaminen on usein vaikeaa. Käytännössä monet ulkomaalaiset naiset joutuvat sietämään parisuhde- tai perheväkivaltaa turvatakseen mahdollisuutensa pysyvän oleskeluluvan saamiseen. Tämä ei ole sopusoinnussa ihmisoikeuksia kunnioittavan oikeusvaltion periaatteiden kanssa. Myös se on tärkeää, että säännöksiä tulkitaan siten, että jatkoluvan saaminen tällaisessa tilanteessa turvataan.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa kiinnitettiin aikoinaan huomiota lasten oikeuksien toteutumisen kannalta moniin tärkeisiin kysymyksiin, kuten lapsen alaikäisten sisarusten pitämiseen hänen perheenjäseninään, lapsen etuun perustuvan poikkeuksen kirjaamiseen toimeentuloedellytystä koskeviin säännöksiin ja yksin maahan tulleen lapsen edun huomioon ottamiseen perheen yhdistämisestä päätettäessä. Onkin hyvin tärkeää, että ulkomaalaislaki näiltä osin on nyt täsmennetty, ja toivonkin, että lain soveltamiseen liittyvässä koulutuksessa erityisesti lapsen edun ja oikeuksien toteuttamiseen kiinnitetään erityistä huomiota.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva ulkomaalaislaki on ollut pitkään erilaisissa keskusteluissa niin tämän salin ulkopuolella, eduskunnan ulkopuolella, kuin monessa eri yhteydessä. Se keskustelu, mikä täällä on käyty, on osoittanut tämän lain laajuuden ja kyllä varmasti myös sen välttämättömyyden, että me tarvitsemme ulkomaalaislakia. Tämä lainsäädäntö ja uudistus on välttämätön, mutta se, saadaanko nyt ne muutokset, mitä yleisesti odotetaan tähän lakiin, on kysymys.

Hallintovaliokunta on tehnyt varmasti perusteellista työtä. Nyt erityisesti itse olin työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja siellä teimme omaa toimialuettamme ajatellen perusteellista työtä ja myös selkeitä muutosesityksiä tähän ulkomaalaislakiin.

Niin kuin täällä on tullut esille työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenten puheissa, olemme tietysti pettyneitä, että niitä esityksiä ei ole sisällytetty hallintovaliokunnan mietintöön, varsinkin kun nämä meidän esityksemme olivat hyvinkin yksimielisiä ja, voi sanoa, selkeästi rajattuja ja kohdennettuja määrättyihin asioihin. Mutta tämä osoittaa mielestäni sen, että on kysymys hyvin vaikeasta asiasta, ja valiokuntamme, työelämä- ja tasa-arvovaliokunta, kiinnittikin siihen huomiota, että tämä laki sisältää hyvin paljon erilaisia viittauksia ja monimutkaisia käsitteitä ja sellaisia kohtia, jotka vaatisivat selvennyksiä. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta piti tärkeänä, että ulkomaalaislain selkiyttämistä nimenomaan jatketaan, jotta kaiken kaikkiaan saataisiin lopputuloksena ymmärrettävä ja helppolukuinen kokonaisuus.

Nyt hallintovaliokunta on mietintöönsä sisällyttänyt lausumaehdotuksia, jotka mielestäni ovat kyllä erittäin hyviä, nämä kaksi lausumaehdotusta, erityisesti se, että tarkkaan tässä uuden ulkomaalaislain toimivuutta ja soveltamista seurataan. Tässä ensimmäisessä lausumaehdotuksessa hallintovaliokunta on kyllä hyvin nostanut esille kysymyksen lapsen asemasta ja lapsen etuun liittyvistä eri kysymyksistä ja myös ulkomaalaisten opiskelijoiden ja muiden ulkomaalaisten työnteko-oikeuden helpottamisen ja laajentamisen ja myös ulkomaalaisasioiden käsittelyn nopeuttamisen kokonaisuutena ja erityisesti turvapaikkamenettelyssä selvissä tapauksissa. Näistä eri kohdistahan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalla oli nimenomaan näitä pykälämuutoksiakin, mutta ne on nyt huomioitu lausumaehdotuksena.

Myös pidän erittäin hyvänä tätä toista lausumaehdotusta, jossa on nostettu esille asia, joka on tämän ulkomaalaislain ulkopuolella, eli se, että eduskunta edellyttää hallituksen valmistelevan kiireellisesti eduskuntakäsittelyä varten ulkomaalaislakia täydentävinä normeina ihmiskaupan uhrien asemaa koskevat säännökset ja henkilön maasta poistamisen täytäntöönpanoon liittyvät menettelytapasäännökset. Pidän tätä erittäin hyvänä.

Arvoisa puhemies! Täällä erityisesti on noussut esille opiskelijoitten asema, erityisesti tässä edellä ed. Risikko puhui siitä asiasta, ja olen aivan samaa mieltä. Meillä Suomessa on hyvinkin monesta eri maasta tulleita ja pitkään opiskelevia, ja heidän asemansa opiskeluluvan jatkuvuutta ajatellen tulisi turvata. Niin kuin täällä on esille noussut, muistaakseni ed. Karhu toi sen esille, kun meille tulee hyviä opiskelijoita, niin eikö ole tärkeää, että he menevät sinne omaan kotimaahansa kehittämään sen yhteiskunnan ja kotimaan asioita? Toivoisin, ettei näitä asioita aseteta vastakkain, vaan sinänsä molemmat ovat tärkeitä. Niiden, jotka haluavat Suomessa jatkaa opintojaan ja olla tätä yhteiskuntaa rakentamassa, oleskelua ja opiskelua ei pidä vaikeuttaa.

Arvoisa puhemies! Tämän ulkomaalaislain lähtökohtana ovat mielestäni kyllä olleet ihmisoikeudet, koska Suomihan on ihmisoikeusmaa. Tässä on tavoiteltu ihmisarvon toteutumista ulkomaalaisille ja tänne tuleville, eri tavalla tuleville. Pidän sitä tärkeänä, että nimenomaan inhimillisyys ja ihmisarvo toteutuvat tänne tuleville ihmisille maasta riippumatta ja silloin nähtäisiin, että on kysymys yksittäisestä ihmisestä ja hänen ihmisarvonsa toteutumisesta.

Tässä samalla haluan myös yhtyä niihin puheenvuoroihin, joissa todettiin, että tämän asian, miten ulkomaalaisten asema Suomessa kehittyy ja sitä kehitetään, yhteydessä on myös muistettava se, että meillä Suomessakaan ei kaikkien suomalaisten ihmisarvo tai ihmisoikeudet, yksittäisen ihmisen inhimillinen kohtelu, aina ole hyvin. Tietenkään se ei nyt ole tämän lain tavoite, mutta haluan sen vaan tässäkin puheenvuorossani nostaa esille ja yhtyä niihin käsityksiin, mitä täällä on tuotu esille, että jos ulkomaalaislaista pyritään saamaan mahdollisimman kattava, niin myös meidän tulee ajatella, että suomalaisten ihmisten, meidän koko kansan, globaalitasolla ajatellen inhimillinen kohtelu ja ihmisarvo toteutuu. Nämä eivät siis ole vastakkaisia asioita.

Tähän hallintovaliokunnan mietintöön sisältyy kolme vastalausetta, ja se mielestäni jo osoittaa tämän asian vaikeuden tai monimutkaisuuden ja sen, että asioista ollaan hyvin eri mieltä. Samoin, niin kuin täällä on puheenvuoroissa tullut esille, myös tässä salissa on tehty uusia esityksiä ja niistä esitykset tulevat meille eteen huomenna. Myös meidän ryhmästämme, kristillisdemokraattisesta ryhmästä, on tehty esityksiä ja niistä tulemme äänestyttämään huomenna. Ne, mitä ed. Sari Essayahin nimissä täällä tullaan esittämään, perustuvat hyvin pitkälle niihin asioihin, mitä hyvin yksimielisesti myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa ja siinä lausunnossa, minkä valiokunta teki, on esitetty.

Arvoisa puhemies! Täällä on myös ed. Kankaanniemi nostanut esille asian, joka liittyy perustuslakivaliokunnan lausuntoon, ja pohti hyvin perusteellisen lukemisen ja syventymisen myötä sitä problematiikkaa, mitä perustuslakivaliokunnan lausunnon sisällä on esitetty pykälämuutoksena, mutta sitä ei ole sitten lausumaesityksenä. Olen miettimässä tätä asiaa ja, arvoisa puhemies, tässä puheeni lopuksi haluan kannattaa ed. Kankaanniemen ehdotusta perustuslakivaliokunnan lausunnon pyytämisestä.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty pitkällisiä keskusteluja pikakäännytyksestä. Se on ehdottoman tarpeellista, jos meillä tällä hetkellä kestää kuukauden päättää, saako joku olla Suomessa vai ei. Tärkeä asia, mihin pitää jatkossa puuttua, on se, että kun meillä ylipäätään otetaan ihmisiä sisälle, niin täytyy nopealla aikataululla pyrkiä selvittämään näiden ihmisten oikea tarve olla Suomessa ja järjestää luvat erittäin pikaisesti. Nämä maahanmuuttajat täytyy saada erittäin nopeasti suomen kielen kursseille, koska suomen kielen taito on ainoa keino saada nämä ihmiset työelämään mukaan. Se järjestelmä, mikä meillä tällä hetkellä on, että meillä pidetään lääkärikoulutuksen hankkineita somaleja kouluissa siivoojina, on täysin kestämätön suomalaiselle yhteiskunnalle. Meillä ei ole varaa tällä lailla ylenkatsoa muualla hankittua koulutusta. Tämä täytyy päättyä, ja tähän toivon, että me nimenomaan kiinnitämme huomiota. Maahanmuuttoviranomaisten määrää täytyy lisätä siinä määrin, että jatkossa nämä maahanmuuttoluvat voidaan käsitellä muutaman viikon aikataululla. (Hälinää)

Voin toistaa niille, jotka äsken eivät kuulleet: On lisättävä maahanmuuttoviranomaisten määrää, jotta voidaan nopealla aikataululla oikeat maahanmuuttajat karsia niistä, joita tänne ei tarvitse jatkossakaan ottaa, ja ne ihmiset, jotka tänne otetaan, ohjataan välittömästi suomen kielen kursseille, ja siitä ei ole varaa sitten kieltäytyä, ja sitä kautta nämä ihmiset ohjataan osaksi yhteiskuntaa tehokkaalla tavalla.

Nils-Anders Granvik /r:

Värderade herr talman! Utlänningslagen är bland de mest omfattande lagförslag som riksdagen har haft att ta ställning till under många år. 214 paragrafer och 315 sidor motiveringar och lagtext ger en bild av omfånget. Framför allt är hela lagpaketet ett känsligt område där nationella intressen och allmän mänsklighet, individens rätt till trygghet och rättssäkerhet skall samsas.

Utgångspunkten för propositionens behandling var unik. Två regeringar med olika sammansättningar har avgett i princip samma proposition, men behandlingen avbröts första gången på grund av att tiden inte räckte till innan riksdagsvalet. Med hänsyn till ovannämnda var snart nog hela riksdagen moraliskt sett uppbunden till propositionen.

Puhemies! Lähtökohta hallituksen esityksen käsittelylle oli ainutlaatuinen. Kaksi koostumukseltaan erilaista hallitusta oli antanut periaatteessa saman esityksen. Käsittely keskeytettiin ensimmäisen kerran sillä perusteella, että aika ennen eduskuntavaaleja ei riittänyt asian käsittelyyn. Edellä sanottu huomioon ottaen lähes koko eduskunta oli yhtä sidoksissa esitykseen.

Omasta puolestani haluan kuitenkin todeta, että käsittely hallintovaliokunnassa ei ollut suinkaan helppo. Asiantuntijakuulemisessa vahvistui se, mitä monet meistä ennakoivat. Kuultavat jakautuivat pitkälti siten, että useimmilla julkisen hallinnon ja järjestysvallan asiantuntijoilla oli tarkoituksenmukaista kovempi suhtautuminen, kun taas kansalaisjärjestöjen edustajat näkivät useimpien turvapaikka- ja oleskelulupahakemusten taustalla olevat inhimilliset tragediat ja pitivät lakiehdotusta yksilön näkökulmasta tunteettomana.

Tunnustan mieluusti, että minusta on ollut ristiriitaista hyväksyä kaikki lakiin sisältyvät asiat. Lähtökohtanani on, että varsinkin useimmissa turvapaikkatapauksissa taustalla on varsin vakavia asioita, ennen kuin yksilö tai kokonainen perhe lähtee maastaan ja sukunsa luota joutuen jättämään taakseen koko kulttuuritaustansa etsiessään tyhjin käsin turvapaikkaa vieraasta maasta. Myös taloudellinen kurjuus ja henkinen kidutus voivat olla pakottavia syitä paremman tulevaisuuden etsimiseen, varsinkin vanhempien kohdalla, jotka haluavat antaa lapsilleen paremman tulevaisuuden kuin mitä heidän kotimaansa pystyy tarjoamaan. Suomi ei tietenkään pysty selvittämään maailmassa olevia ongelmia avaamalla rajansa. Emme saa kuitenkaan vältellä omaa osuuttamme kansainvälisestä vastuusta, joka meillä on uhatuista ja hätää kärsivistä ihmisistä.

Valiokuntakäsittelyssä oli ilmeistä halua tehdä perustelutekstiin tehtävillä painotuksilla laadullisia parannuksia pykälien tulkintaan. Perustuslakivaliokunnan lausunto on tietenkin ollut pohjana niissä tapauksissa, joihin perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota. Haluan erityisesti tuoda esiin 52 §:n ja sen perustelut: lapsen paras on ollut keskeinen seikka käsittelyssä. Toivon, että 52 §:n perustelujen kirjausta kunnioitetaan ja tulkitaan lapsen eduksi perhetilanteiden arvioimisessa.

Jotta ulkomaalaislaki voitaisiin toimeenpanna tarkoitetulla tavalla, Ulkomaalaisviraston on saatava tarvittavat resurssit. Suurimpana ongelmana nykyisessä oleskelulupien käsittelyssä on epäinhimillisen pitkä käsittelyaika, jonka hakijat joutuvat odottamaan päätöstä asiassaan. Eläminen parin vuoden ajan epätietoisena kohtalostaan ja sopeutuminen samanaikaisesti uuteen elämään tullakseen sen jälkeen maasta karkotetuksi on epäinhimillistä kohtelua.

Herr talman! Paragraf 201 som stadgar om verkställigheten av beslut om avvisning delade utskottet till en viss grad. Majoriteten stannade för propositionen medan en minoritet vill ha skärpning. Utgångspunkten vid snabbavvisningsfall måste alltid vara att det finns garantier för att den avvisade inte kommer att utsättas för förföljelse, tortyr eller omänsklig behandling. Paragrafen kommer att ställa stora krav på både den beslutande och verkställande myndigheten så att inte brister i individens rättsskydd uppstår.

Avslutningsvis vill jag hänvisa till de klämmar utskottet föreslår. Utskottet utgår ifrån att det krävs en noggrann uppföljning av tillämpningen av lagen, särskilt på de punkter som finns i klämmarna. Med stor sannolikhet kommer regeringen att till riksdagen inkomma med preciseringar för att rätta till de brister som sannolikt uppstår vid tilllämpningen. Nu är det viktigt att få lagen stadfäst så att den kan träda i kraft före 1.5 då de nya medlemsländerna ansluts till Europeiska unionen.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa puhemies! Uuden ulkomaalaislain tarkoituksena on toteuttaa ja edistää hyvää hallintoa ja oikeusturvaa ulkomaalaisasioissa. Lain tarkoituksena on myös edistää hallittua maahanmuuttoa ja kansainvälisen suojelun antamista ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia kunnioittaen. Pääsisällöltäänhän laki on lähes saman sisältöinen kuin viime hallituskaudella silloisen ministeri Ville Itälän tekemä esitys.

Ulkomaalaislaki on varsin laaja kokonaisuus, joka kattaa yli 200 pykäläkohtaa. Laki on sisällöltään melko monimutkainen, mutta sinänsä erittäin tarpeellinen ja kannatettava. Jotta pystymme Suomessa varautumaan riittävän hyvin edessämme olevan ikärakenteen muutoksen tuomiin haasteisiin, on ensiarvoisen tärkeää, että noudatamme hallittua ja selkeää maahanmuuttopolitiikkaa. Käytäntö näyttää, antaako nyt käsittelyssä oleva laki riittävän hyvät eväät tilanteen hallintaan. Yksikään laki ei onneksi ole kiveen kirjoitettu, vaan tarpeen vaatiessa pykäläkirjauksia on mahdollisuus tarkastella uudelleen.

Toimiakseen mahdollisimman tehokkaasti ulkomaalaislainsäädännön tulee olla mahdollisimman selkeää ja turhasta, asioiden käsittelyä hidastavasta byrokratiasta tulee luopua. Toisaalta on syytä myös muistaa, että ilman resursseja ei myöskään välttämättä pystytä toimimaan, ja Ulkomaalaisviraston tarvitsemat resurssit on mielestäni tarpeen myös huomioida.

Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunta on käsitellyt asiaa omaan hallinnonalaansa liittyvien kysymysten osalta. Valiokunta on myös esittänyt mielestäni erittäin hyvin perusteltuja muutoksia, jotka eivät valitettavasti ole päässeet hallintovaliokunnan laatiman mietinnön sivuille saakka, toki liitteeksi sentään on nekin hyväksytty. Sinänsä hieman hämmästelen tätä asiaa. Valiokunnan lausunto on kuitenkin ollut yksimielinen, ja olemme käyneet erittäin laajan asiantuntijakuulemisen, ja esitykset ovat olleet hyvin perusteltuja sisällöltään. Ihmettelenkin sitä, onko meillä vallitseva tapa, että mietinnön antava valiokunta ei kuitenkaan ota huomioon välttämättä lausuntoja niin, kuin olisi odotettavaa.

Uudessa ulkomaalaislaissa Suomeen työn vuoksi tulevalta ulkomaalaiselta ehdotetaan edellytettäväksi vain yhtä lupaa, työntekijän oleskelulupaa. Työvoimatoimiston harkittua ensin luvan myöntämisen työvoimapuoleen liittyvien edellytysten täyttymistä Ulkomaalaisvirasto myöntää luvan, mikäli sen myöntämiselle ei löydy yleiseen järjestykseen tai turvallisuuteen liittyviä esteitä. On tärkeää, että ulkomaalaisen työvoiman pääsyä Suomen työmarkkinoille joustavoitetaan. Erityisen tärkeää tämä on niillä aloilla, jotka tänä päivänä kärsivät työvoimapulasta.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mielestä ensimmäinen määräaikainen työntekijän oleskelulupa tulisi voida myöntää nykyistä ulkomaalaislakia vastaavasti vähintään yhdeksi vuodeksi ja mahdollisuutta myöntää lupa kahdeksi vuodeksi ei tule kytkeä määräaikaiseen työhön. Ensinnäkin lyhyet luvat ja taajaan toistuva jatkolupien käsittely kuormittavat tarpeettomasti lupaviranomaisten voimavaroja. Edellytys määräaikaisesta työsuhteesta on ongelmallinen myös työsopimuslain kannalta. Työsopimuslain mukaan pääsääntö on toistaiseksi voimassa oleva työsopimus, ja määräaikainen työsopimus voidaan solmia vain erityisestä syystä.

Myös työnantajajärjestöt PT ja TT ovat lausuneet, että ensimmäinen määräaikainen työntekijän oleskelulupa tulisi myöntää vähintään yhdeksi vuodeksi. Tämä vastaisi nykyistä yksittäistapauksellisen harkinnan sallivaa sääntelyä, jonka muuttamiselle ei ole riittäviä perusteita. Se, että luvan myöntäminen kahdeksi vuodeksi on sidottu työn määräaikaisuuteen, on myös työnantajajärjestöjen mukaan väärä myöntämisedellytys. Myöntämällä pidempiä lupia vapautetaan viranomaisten resursseja tarkoituksenmukaisempiin tehtäviin ja samalla vältetään kohtuutonta byrokratiaa.

Arvoisa puhemies! Toisaalta haluan kiinnittää myös ulkomaalaisten opiskelijoiden asemaan hieman huomiota.

Suomessa tutkinnon suorittaville opiskelijoille tulisi valmistumisensa jälkeen antaa mahdollisuus jäädä Suomeen työskentelemään. Näin Suomessa julkisin varoin kustannetun koulutuksen kautta saavutettu osaamispääoma saataisiin hyödynnettyä kotimaassa. Myös hallintovaliokunta pitää mietinnössään tärkeänä, että Suomessa koulutetulla ulkomaalaisella on mahdollisuus jäädä työskentelemään Suomeen. Suurten ikäluokkien jäädessä eläkkeelle maahamme syntyy työvoimatarpeita, joiden paikkauksessa myös ulkomaalaisella työvoimalla tulee olemaan tärkeä merkityksensä.

Hallituksen esityksen mukaan opiskeluaikaista työntekoa on edelleen perusteltua rajoittaa 20 viikkotuntiin tai lomakausiin. Vaikka opiskelun tulee säilyä opiskelemaan maahan tulleen päätoimisena tehtävänä, opiskeluaikaisen työnteon rajoittamisessa tulla olla varovainen. Mahdollisuutta työntekoon yli 20 tuntia viikossa tulisi joustavoittaa. Kuten hallintovaliokunta mietinnössään toteaa, työnteon todellista määrää on jo nykyisellään vaikea valvoa. Lisäksi hallintovaliokunnan mielestä viikkokohtainen työmäärän tarkastelu ei opiskelijoiden kohdalla välttämättä ole luontevaa. Suomen ylioppilaskuntien liiton mielestä opiskeluaikaista työntekoa ei tulisi ollenkaan rajoittaa. Mikäli opiskeluaikaista työntekoa kuitenkin rajoitetaan, SYLin mielestä vuosityötuntimäärä antaisi nykyiseen viikkotuntimäärärajoitukseen verrattuna tarvittavaa joustoa.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen hallintovaliokunnan mietintöön jättämä vastalause koskien perusteettomasti turvapaikkaa hakevien pikaista käännyttämistä on aiheellinen. Kuten Ruotsissa myös Suomessa tulisi olla mahdollisuus käännyttää täysin perusteetta maahamme hakeutuvat turvapaikanhakijat jo lentokentällä tai muulla rajanylityspaikalla. Hallituksen esityksessä nykyistä käännyttämismenettelyä pidetään riittävänä, mutta kokoomuksen mielestä turvapaikkajärjestelmämme väärinkäyttöä voitaisiin ennalta ehkäistä nykyistä tehokkaamminkin. Meidän ei tule antaa perusteettomille turvapaikanhakijoille sellaista viestiä, että maamme käytännöt poikkeavat kaikista muista Euroopan maista siten, että järjestelmällinen Suomeen hakeutuminen olisi kannattavaa. Hakemusten yksilöllistä käsittelyä jatkettaisiin edelleen, jolloin jokainen turvapaikanhakija saisi hakemukselleen edelleen oikeudenmukaisen käsittelyn eikä väärien palautusten riskiä näin ollen syntyisi.

Suomessa Ulkomaalaisvirasto toteuttaa maamme virallista maahanmuutto- ja pakolaispolitiikkaa, jonka keskeisenä periaatteena on niin sanotun hallitun maahanmuuton edistäminen. Hallitulla maahanmuutolla tarkoitan avoimuuden, kansainvälisyyden, ihmis- ja perusoikeuksien sekä hyvän hallinnon ja oikeusturvan periaatteiden korostamista. Hallitun maahanmuuton periaatteeseen sisältyy myös maahanmuuttoon liittyvien väärinkäytösten estäminen. On tärkeää, että uudella lainsäädännöllä edistetään nimenomaan hallittua maahanmuuttoa. Yleisenä periaatteena on oltava, että ihmisiä kohdellaan tasapuolisesti kansalaisuudesta riippumatta. Ulkomaalaislakia uudistettaessa on pidettävä huolta myös siitä, että suvaitsemattomien ja rasististen asenteiden huolestuttava olemassaolo maassamme ei saa lisäpontta lainsäädännöstä, jonka perusteella maahanmuuttajat asetettaisiin suomalaista parempaan asemaan. Kun toimeentulovaikeuksista kamppailevan suomalaisen pitkäaikaistyöttömän naapuriin muuttaa paremmin toimeentuleva pakolaisperhe, on ymmärrettävää, että suomalaisen ulkomaalaiskäsitykset joutuvat tukikokeeseen. Tasa-arvoisen kohtelun periaatteen noudattaminen on sekä suomalaisen että maahanmuuttajien etu.

Arvoisa puhemies! Jo ensimmäisessä debatissa puhuttiin globaalista vastuusta. Olen pitkälti samaa mieltä, että meidän tulee kantaa globaalista vastuuta myös maahanmuuttajakysymyksissä. Emme saa kuitenkaan olla liian sinisilmäisiä. Globaalia vastuuta tulee ensisijaisesti kantaa siten, että pyrimme riittävän voimakkaasti kansainvälisillä estradeilla puuttumaan niihin ihmisoikeusloukkauksiin, jotka ovat peruslähtökohtana ihmisten turvattomuuteen omassa maassaan.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti täältä edestä. Tuossa taukoa ennen kaksi puheenvuoroa jäi erityisesti mieleen, ed. Seppo Lahtelan ja ed. Kankaanniemen käyttämät puheenvuorot, ja se innoitti pyytämään sitten uudelleen puheenvuoron.

Enstäinkin, ed. Kankaanniemi puhui hyvin synkissä tuomiopäivän merkeissä siitä, miten kaikki on myöhäistä, kaikki on menetetty, ei ole osattu laajentumisneuvotteluissa vaatia mitään, eikä nykyinen hallitus ole osannut hoitaa mitään. Minusta aina tämän tyyppinen ajattelu luo masennusta suomalaisiin ja kaikkiin ihmisiin, myös eduskuntaan. Sen takia minä odotan, että aina pitää olla toivoa, ja toivoisi myös näin ed. Kankaanniemen ajattelevan, että puhutaan toivo-sanomaa. Nimittäin aina eteenpäin mentäessä meillä pitää olla mahdollisuus muuttaa maailmaa, ei niin, jotta mitään ei voi muuttaa, koska sitten ollaan aika pahalla tiellä. Sen takia ainakin itse olen optimisti, jotta aina pyritään parempaan ja pyritään vaikuttamaan niihin epäkohtiin sillä tavalla, että ne vaan korjataan. Joitakin asioita on, jotta niitä ei hetkessä korjata mutta pitemmässä pelissä kyllä.

Mutta pääasiallinen juttu, miksi tulin tänne, on se ed. Seppo Lahtelan ajatus ja näkemys, joka toi todeksi sen pelon, mitä aikaisemmin täällä edestä puhuin. Kun hallintovaliokunta lisäsi tähän 81 §:ään turkistarhaustyön, jotta siinä ei tarvitse mitään oleskelulupia, vaan kolme kuukautta voi huseerata ihan niin näin ja kaikki erikoiskasvit ja muut, ed. Seppo Lahtela jo näki tässä tulevaisuudenvisiossa ja mahdollisesti aika nopeasti sen, jotta tämmöiset viljankorjuut ja kuivaustyöt, jotka ovat myös hyvin lyhytaikaisia, tulisivat siihen mukaan. Sehän tarkoittaa, jotta tästähän voidaan kohta ketjuttaa koko juttu niin pitkälle, jotta nämä kolmen kuukauden työläiset, jotka piipahtavat kotimaassaan, ovat ympärivuotisia ihmisiä täällä töissä. Tätähän me emme työasiainvaliokunnassa haluttu, vaan siksi rajattiin pelkästään puutarhatyöhön.

Ne perustelut taas, mitä ed. Seppo Lahtela totesi siitä, jotta Karjalassa voisi olla osaavia oravanpyytäjiä, jotka osaavat nylkeä näitä eläimiä, koska hallintovaliokunta oikein rajasi tämän mietinnössään niin, jotta turkistarhoilla vaan nahoitustyöhön ja siitosavustukseen tulisivat nämä Karjalasta tai joistakin kolmansista maista olevat henkilöt ilman tätä oleskelulupaa: Voi olla, että Karjalassa on vielä tämmöisiä eteviä henkilöitä, mutta luulen, että sielläkin nämä luonnonsuojeluarvot ja liito-oravajutut kyllä valtaavat alaa ja suomalaiset vievät sitä sivistystasoa sinne, että ei tämmöisiä siellä voi pitkään tehdä, jotta se on lyhytjänteistä politiikkaa.

Itse näen tämän nimittäin toisella sillä tavalla ja toivon, että myös suurin hallituspuolue ja edustajat ottavat tähän vakavasti kantaa. Nimittäin maaseudulla tarvitaan moniosaajuutta, ja tästä saisi hirveän hyvän paketin aikuisoppimiskeskuksiin ja työllistämiskoulutukseen. Siellä on nimittäin työttömiä ihmisiä ja on semmoisia viljelijöitä, jotka tarvitsevat lisätyötä. Miksei näissä koulutuskeskuksissa käydä opettamaan näitä juttuja, nahoitushommia ja kuivatusta, ja jos kuka ei osaa puimurilla ajaa, niin puimuri- ja kyntöhommia? Se on jatkuva, ympärivuotinen työ. Ei lähdettäisi siihen kaikkein helpoimpaan. On kaikkein helpointa ottaa semmoinen henkilö Karjalasta, joka ei osaa suomen kieltä. Häntä voidaan viilata linssiin, ja hän ei uskalla puhua mitään täällä, jotta hänelle ei makseta oikein mitään kuin orjan palkkaa tai ruokapalkalla teetetään. Tätä odottaisi, jotta myös seuraava puhuja ed. Seppo Lahtela ottaisi tähän kantaa, koska kyllä minä ainakin henkilökohtaisesti näen, että suomalaisia ihmisiä meidän pitää ekana tukea ja sitten kun tulee puute, jotta ei saada omilla koulutusjärjestelmillä eikä muulla järjestelmällä ihmisiä Suomessa riittämään, tuodaan sieltä ulkomailta töihin porukkaa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! On helppo jatkaa tässä asiassa ed. Esa Lahtelan viitoittamaa tietä, mutta täytyy sanoa, että varsin eri näkökulmasta, näkökulmasta niin, että kun ed. Esa Lahtela puhui suomalaisten moniosaajien kouluttamisesta, niin ajatus oli kyllä erinomaisen hyvä. Maalaispoika, maalaisisäntä, on kyllä moniosaaja ja osaa tehdä ja miettiä ja keksiä. Ei tarvitse muuta kuin hänen työhalunsa päästää valloilleen, niin asia toimii ja pelaa. Mutta tietysti, mistä tätä asiaa lähdetään katsomaan, niin suomalainen nuori mies ehkä on oppinut tulemaan toimeen helpolla, ehkä pyrkii kaulustöihin, ehkä pyrkii sisätöihin, ehkä ilmastoituun työhuoneeseen, ja niin sanottu puutarhatyö, mansikanpoiminta, kirvesvarren veisto tai muu moniosaajatyö ei kiinnosta, jolloin tässä tulee helposti siihen toteamukseen, että tämä on työhalujen puutetta suomalaisessa yhteiskunnassa, kun tänne joudutaan tätä vierastyövoimaa tuomaan, tuomaan sellaista työvoimaa, mikä todella osaa tehdä ja haluaa tehdä.

Kun salissa näen ed. Ranta-Muotion tässä asiassa, niin hänen kanssaan juuri oli ajatustenvaihtoa siitä, että suomalainen nuori ei halua karjataloustöihin sen paremmin kesällä kuin talvellakaan, vaikka niin usein täällä maatalouden lomituspalveluista puhutaankin, mutta varsinaisiin töihin ei halua. Siihen nähden tämä Virosta tai Venäjältä tuleva nuori työhaluinen kansalainen on usein korvaamaton ammatinharjoittaja, tulevaisuuden ammatinharjoittaja ja kausityöntekijä. Näin asiaa katsoen, kun ed. Esa Lahtela puhui puutarhatyöntekijöistä, mielestäni tähän sen oman heittoni viljankuivauksen ja viljankorjuun lisäksi pitäisi vielä olla yksi lisäpointti: karjataloustyöt. Silloin tämä alkaisi tulla toimeen ja järjestykseen.

Jos tätä asiaa vielä katsotaan, mitä voisi tähän syntyä ja tulla, niin on suomalainen risusavotta, pystykarsinta, lukemattomia semmoisia töitä, missä ei tarvita kielitaitoa, jotka on opittavissa, tehtävissä. Vain ahkera työntekijä saa hyvän palkan ja palkitaan ja toimii. Voitaisiin tähänkin lähtökohtaan katsoa ja nähdä, puhumattakaan sitten tietysti siitä alkuperäisestä heitostani, kun näen, että ed. Vielma on seuraavana puhujana kuuluen tähän eduskunnan oravanmetsästäjäkerhoon, tämä Pohjanmaalla toimiva turkistalous ja sen turkistalouden kautta syntyvä nahoitusongelma ja se taito, mitä tulee nylkemiseen ja siihen likaiseen työhön ja semmoiseen ammattityöhön, mihin ei vaan suomalaista valmiutta ole olemassa eikä ole halua oikein kouluttautuakaan.

Mutta, herra puhemies, jos tätä asiaa katsotaan sitten sellaisena lähtökohtana, mikä on tämän maahanmuuttajapolitiikan pohja siihen, tuleeko turvallisesta alkuperämaasta vaiko jostain muualta, tähän lähtökohtaan pitäisi enemmän kiinnittää huomiota, ja tässä keskustelussa se ei minusta riittävän kirkkaaksi ole tullut, varsinkin jos ajatellaan niin sanottua turvapaikkamatkailua, mitä tehdään ja toteutetaan. Näen ed. Pulliaisen kuuntelevan tässä tarkkana ja toivon, että ed. Pulliainen ottaisi myöskin kantaa tässä vielä tämän illan aikana tähän tulevaan aiheeseen, siihen, miten suhtaudutaan näihin lehdissä ja televisiossa esiintyneisiin tietoihin, missä todetaan, että nämä maahanmuuttajat, jotka tulevat turvallisesta toisesta, kolmannesta taikka neljännestä maasta, tietoisesti vahingoittavat sormenpäitänsä niin, että sormijälkitunnistetta ei voitaisi käyttää ja tehdä. Tämä mielestäni olisi kyllä niitä asioita, mitkä olisi pitänyt vahvemmin myöskin tässä mietinnössä näkyä, ja pitäisi olla tämän oman, jyrkemmän käsitykseni perusteella sellainen asia, että jos näin tietoisesti harhautetaan maahan tullessa, niin pitäisi olla vielä nopeampi käännytysmahdollisuus kuin nykyiset käytännöt ovat olemassa nopeutetussakaan muodossa. Tämän osalta toivoisin, että tämä asia syntyisi vähän parempaan järjestykseen ja tulisi myöskin Suomenmaassa sellainen käsittely, että meitä ei ainakaan hyväksi käytettäisi, hyväksi käytettäisi sellaisessa asiassa, missä tämä niin sanotusti työtä vieroksuva kansa, sellainen kansa, mikä ei ole suomalaista kansaa, tulee tänne elämään näitä niin sanottuja lomapäiviä.

Tässä käydyssä keskustelussa on vaan puhuttu maahanmuuttajista ja on sitten puhuttu näistä työntekijöistä, niin kuin itsekin tässä puheenvuorossani olen laidasta laitaan näitä käsitellyt. Suomalaisilla tuskin on kenelläkään mitään sitä vastaan, jos tänne tulee maahanmuuttaja, joka tulee töihin, tekee työtä ja on työhaluinen ja lähtee sikäläisittäin hyvin ansaitulle paluumatkalle omine rahoineen, eikä siinä tarvita yhteiskunnan kuljetusta ja kyytiä. Tätä asiaa pitäisi enemmän ymmärtää ja käsittää.

Jos tätä asiaa vielä katsotaan paremmalle pohjalle, niin tähän ulkomaalaislakikysymykseen, kun, herra puhemies, täällä kerrottiin, että voi myöskin tähän päiväjärjestyksen seuraavaan asiaan ottaa kantaa, hallintovaliokunnan mietintöön ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamisesta, niin mielestäni täällä mainitaan rekisterin ylläpidosta, tietojen tallennuksesta jne. suurena huolena tavallaan valiokunnan kannanotoissa: "On myös huolehdittava siitä, että rajoitetaan kunkin rekisterin käyttöön oikeutetun virkamiehen mahdollisuuksia päästä vain niihin tietoihin, jotka kuuluvat hänen virkatehtäviinsä. Tämä on saadun tiedon mukaan teknisesti mahdollista jo nykyisin." Ymmärrän tämän tietysti sellaisenaan tärkeänä asiana, että joku tietosuoja pitää olla olemassa, mutta pidän kyllä aika erikoisena sitä, että kun tänne tulee joku niin sanotusti turistimatkalle tuleva maahanmuuttaja, miksi eivät nämä viranomaiset, jotka näistä asioista joutuvat ottamaan kantaa ja käsittelemään näitä asioita, miksi eivät he voi laajasti perehtyä tähän asiaan ja tulijaan, mitkä siellä rekisterissä tiedot ovat olemassa, siihen historiaan, mikä on toivottavasti myönteistä, että siellä tätä kielteistä historiaa on vähemmän olemassa? Miksei näitä asioita voisi avoimemmin käsitellä ja virkamiehillä olla selvempi päätösvalta, nopeampi päätösvalta, ja ehkä tämä tarvittava esille tuleva nopeampi pikakäännytyskin olisi silloin helpompi ja perustellumpi ja helpommin tehtävissä?

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Sanoin aikaisemmassa vastauspuheenvuorossani, että tätä asiaa ei tulisi dramatisoida millään tavalla ja kansalaisille ei tulisi antaa vääriä signaaleja hyvin herkästä asiasta. Toisessa puheenvuorossani sanoin, että on usein tärkeämpää tehdä oikeita asioita kuin asioita oikein. En aavistanut vielä tuolloin pari tuntia sitten, kuinka tuli tietämättään ennakoitua äsken tapahtunutta turhaa äänestystä. Ed. Kankaanniemen ehdotuksesta johtuen jouduimme todella tarpeettomaan äänestykseen, jonka lopputulos oli meille kaikille ennaltaan selvä. Olisi mielenkiintoista tietää, mikä oli tuon äänestyksen hinta eduskunnalle ihan euroissa laskettuna.

Arvoisa puhemies! Haluan omalta osaltani todeta, että jos politiikkaa tehdään näin lapsellisella tyylillä kuin on tänään tehty, en ihmettele laisinkaan, että Suomen kansalaiset eivät ole politiikasta kiinnostuneita. Äänestysmanööverillä tehtiin sitä paitsi yhdestä ainoasta pykälästä pääasia suuresta lakikokonaisuudesta, jonka valmistelu hallintovaliokunnassa on sujunut todella hyvin, yksituumaisesti ja maltillisesti.

Kerrattakoon vielä oma näkemykseni tuosta niin sanotusta pikakäännytyspykälästä, johon kokoomus on tehnyt vastalauseen. On ymmärrettävää, että ihmiset vertailevat omaa asemaansa etenkin vaikeana aikana muiden ihmisten asemaan niin lähellä kuin kaukana. Sanoin jo aikaisemmin, että tämä on enemmän psykologiaa kuin politiikkaa, ja minä toivoisin, että tällä tasolla tämäkin ymmärrettäisiin. Meidän tulee omalta osaltamme kertoa maamme korkeimmalta julkiselta foorumilta asiat sivistyneesti, ketään kiihottamatta ja kellekään irvailematta. Mutta meidän tulee uskaltaa sanoa myös se, että olemme Suomen kansan edustajia, ja minä korostan: kansan edustajia. Keskustelun kuluessa tuntui siltä, että kaikki eivät tuota titteliä ainakaan ole minun tämän reilun vuoden täällä oloni aikana tiedostaneet.

Slovakian romaaneista näytti tulevan tämän asian käsittelyn yhteydessä pääasia, ja kuitenkin tuo ongelma on Slovakian ongelma eikä meidän ongelmamme. Slovakia on kohta EU:n jäsen, ja jos he eivät itse hoida asiaa, niin se pitää EU:n hoitaa. Emme me pysty 5 miljoonan kansana koko maailman ongelmia parantamaan, emme edes koko Euroopan ongelmia parantamaan, ja siitä huolimatta me emme katso karsaasti näitä ongelmia kohtaan emmekä näitä ihmisiä kohtaan, mutta kyllä realiteetit on tässäkin salissa tunnustettava.

Rakel Hiltunen /sd:

Arvoisa puhemies! Minulla oli tilaisuus olla jo debatissa täällä, ja tuntuu siltä, että henki on tässä salissa iltapäivästä alkaen ollut saman kaltainen, että tavallaan taistelun äärilinjat ovat siellä ihmisten perusoikeuksien ja valtion turvallisuuden ja oikeuksien välillä. Kun ajattelee tätä hallituksen esitystä ja hallintovaliokunnan nyt käsittelyssä olevaa mietintöä, täytyy sanoa, että kaikesta huolimatta eduskunta on tehnyt hyvää työtä.

Tässä keskustelussa me itse kukin puramme ulos puheenvuoroissamme erilaisia tuntoja ja omaa arvomaailmaamme. Vaikka välillä huomasin itsekin, että pientä pakotusta ohimoissa kävi, kun eräiden, myös erään puoluetoverini, puheenvuoroja kuuntelin, kun ne olivat niin erilaisia, mitä itse ajattelen, niin joka tapauksessa katson, että en ole kenenkään toisen osoittelija enkä tuomari, mutta haluan, arvoisa puhemies, todeta sen, että kun Suomessa oli 2002 lopussa 103 864 ulkomaalaista ihmistä, ihmettelen kyllä tämän keskustelun jälkeen, kuinka ylipäätään kukaan ulkomaalainen on tähän ihanaan sisäpiiriympyrä-Suomeen päässyt tulemaan. (Ed. Pulliainen: Tunkeutumalla!) Näistä ulkomaalaisista ihmisistä 24 000 on venäjänkielisiä ihmisiä. Seuraavaksi suurin ryhmä ovat ruotsinkieliset ja sitä seuraavat irakilaiset, saksalaiset ja itävaltalaiset.

Ulkomaalaisista ihmisistä asuu Uudenmaan ja Helsingin alueella 60 prosenttia, mikä tarkoittaa yli 60 000:ta ihmistä. Kun katson Pääkaupunkiseudulla tätä asiaa, niin eivät nämä maahanmuuttajat ole uhka tälle alueelle. Me tiedämme jo nyt, että mitä paremmin me voimme heti alusta alkaen antaa ihmisille kielitaidon oppimisen edellytykset ja edellytykset kouluttautumiseen ja oman ammatin ja koulutuksen mukaiseen työhön, sitä paremmin kotoutuminen edistyy ja sitä paremmin me saamme sen rikkauden, mikä myös ulkomaalaisten kautta Suomeen tulee ja myös sen rikkauden kulttuuriin ja tähän ihmisten keskinäiseen sosiaaliseen elämään. Mitä paremmin Suomessa työllisyys etenee ja ylipäätään omassa maassamme ihmisten tasavertaiset oikeudet toteutuvat myös sosiaalisesti, sitä nopeammin myös ulkomailta tänne tulleet ihmiset kotoutuvat voimavaraksi tälle ihanalle Suomelle.

Arvoisa puhemies! Vielä haluan sanoa, kun tuossa lakiehdotuksessa on 306 sivua ja 214 pykälää, että kun olen suurimman osan tätä keskustelua kuunnellut, niin keskustelu on käynyt ainoastaan noin kymmenessä prosentissa tätä kokonaisuutta. Siinä ovat nämä turvapaikanhakijat, pikakäännytykset ja turkistarhaus ja muut oravaliitännäiselinkeinot, tässä valtavassa kokonaisuudessa, jolla ainutkertainen lainsäädäntö suo Suomelle mahdollisuuden hallittuun maahanmuuttoon ja toisaalta antaa kansainvälisten sopimusten ja myös ihmisten perusoikeuksien toteutumisen mukaisen turvapaikan mahdollisuuden niille, jotka todella ovat suojaa ja turvaa vailla.

Vielä, arvoisa puhemies, haluan sanoa, että kun tähän pikakäännytykseen tai nopeaan käännytykseen on niin usein puututtu, niin sanoin jo kerran päivällä, että vuonna 2002 näitä turvapaikanhakijoita oli kaiken kaikkiaan 3 443 ihmistä. Kun oli tullut voimaan tämä laki, joka on nyt täällä myös pohjana, näistä nopeista käännytyksistä, sen jälkeen hyvin nopeasti hävisivät näistä, sanotaanko, niin sanotuista turvallisista maista tulleet turvapaikanhakijat eli tshekit, slovakit ja muutamat muut eli vain muutamia kymmeniä turvapaikanhakijoita näistä maista on tullut. Laki on jo nyt vaikuttanut tähän, eli viesti siitä, että Suomeen voi tulla ja hakea täältä sosiaalista turvaa vaikka muutaman viikon ajan, kuitenkin on kiirinyt, ja nykyinen laki toimii.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluan sanoa, että sosialidemokraattinen hallintovaliokuntaryhmä on kaiken kaikkiaan tyytyväinen siihen työhön, jota hallintovaliokunnassa tehtiin. Meillä oli alusta saakka tiedossa, että erilaisia näkemyksiä on näihin muutamiin kysymyksiin. Yhtä mieltä sen sijaan olemme olleet siitä, että opiskelijoiden oikeus jäädä työnhakua varten oleskeluluvalla tänne opintojen päätyttyä tulee selvittää. Siihen ministeri on luvannut työryhmän. Me olemme korostaneet yhteisesti siellä — minä olen ymmärtänyt, että myös opposition edustajat — lasten oikeuksia ja lasten oikeuksia saada asiantuntevaa sosiaalityön tukea ja myös oikeuksia jäädä tänne ja saada mahdollisuus alaikäisen sisaruksen tänne tuloon. Lapsen oikeudet ovat läpileikkaavana tässä hallintovaliokunnan mietinnössä. Sen lisäksi olemme olleet, sosialidemokraatit ainakin, huolissamme vähän siitä, että tuo tilapäisen oleskeluluvan pidennys kahdesta neljään vuoteen tapahtuu ja siinä saattaa tulla heikennyksiä tähän kotoutumiseen. Siitä olemme huolissamme.

Lisäksi haluan vielä todeta, että tässä ei kukaan ole kiinnittänyt huomiota yhteen merkilliseen seikkaan siellä aika lain loppupuolella, eli siellä Ulkomaalaisvirastolle esitetään nyt valitusoikeutta. Ed. Pulliainen tai joku muu on voinut sitä kommentoida, mutta se on aika erikoinen menettelytapa. Siitä kävimme keskustelun. Se ratkaisu ei tuntunut hyvältä. Hyvin mielenkiinnolla, kuten siellä meidän lausumamme lopussa todetaan, sitä tulee seurata.

Kaiken kaikkiaan, hyvät edustajakollegat, tiedämme, että tämä laki ei ole täydellinen. Sitä on kymmenen vuotta tehty, ja nyt painopiste on sitten hallituksella, että Suomi vaikuttaa EU:ssa siihen, että EU:n jäsenmaissa köyhyys poistuu ja ihmisillä on sellaiset ihmisarvoiset elämisen mahdollisuudet, että ei toisista EU-maista tarvitse lähteä turvapaikkaa toiseen hakemaan. Tämä on kaikille meille erittäin tärkeä eväs tältä päivältä. Sitten Suomi tarvitsee tämän lain jälkeenkin maahanmuuttostrategiaa, ja se ilmeisesti voi syntyä yhdessä EU:n kokonaisuuden kanssa, että koko EU:n alueelle tulee yhteinen maahanmuuttostrategia.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Hiltunen aikaisemmin juuri sanoi, että hallintovaliokunnan sosialidemokraattinen ryhmä on tyytyväinen mietintöön. Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan sosialidemokraattinen ryhmä ei ole tyytyväinen hallintovaliokunnan tekemään mietintöön missään tapauksessa, vaan olemme siihen monelta osin tyytymättömiä. Näitä asioita muun muassa ed. Esa Lahtela on täällä tuonut esiin.

Kyllä kun on kuunnellut tänään tätä keskustelua, tuntuu siltä, että useat tässä salissa ovat liikaa lueskelleet joitain ihmisoikeusjulistuksia ja kaiken näköisiä kauniita pamfletteja, mitä julistetaan tuolla pitkin maailmaa. Tässä kuvaksi on jäänyt semmoinen, että tavallisen ihmisen parissa pitäisi useamman käydä kuuntelemassa, mitä mieltä tuolla kaduilla ja kylillä ollaan näistä asioista, vähän kuunneltaisiin sitä, millä tavalla ihmiset suhtautuvat tähän koko hommaan, koska se on kuitenkin aika ratkaiseva tekijä siinä, miten ihmiset käyttäytyvät tässä maassa.

Pidän, että aika iso osa tästä porukasta, joka täällä oikein ylistää ja kaunistaa, että meidän pitäisi ihmisoikeuksia ja kaikkia viimeisen päälle miettiä ja noudattaa ja mitään ei saisi tehdä omalla lainsäädännöllä vaan pitäisi rajat avata ja laskea kaikki tulemaan, keitä tänne ikinä vaan pääsee, ... kyllä tässä vähän niin kuin hyväosaisia suomalaisia taas jymäytetään oikein kunnolla. Siis meitä pidetään vähän tyhminä niin, että me maksamme kaikkien tulijoitten laskut ja syötämme heille vielä 10 euroa päivässä siitä, että tulevat tänne Slovakian romanit, koko perhe saa per nuppi 10 euroa joka päivä. Jokuhan sitä hommaa muuten hoitaa. Eivät he tule ilmaiseksi lentokoneella eikä omasta tahdostaan, vaan siellä on varmaan joku, jolla on vähän lentoyhtiön pisteitä, joka niillä pisteillä kuljettaa sitä porukkaa tännepäin, tai millä se väki tulee, siis organisoitua kuviota, jossa katsotaan, että lähtekää sinne ja hoitakaa asia näin. Tämähän ei mene muuten, jos ei joku tuo tätä asiaa kunnolla eteenpäin.

Meitä pidetään solidaarisina ja ihmisoikeuksista pitävänä porukkana. Niin me varmaan olemme, niin minä kuin kaikki muutkin. Me varmasti toimimme niin, että huolehdimme ihmisoikeuksista, ja olemme solidaarisia ihmisiä, mutta jossain pitää mennä raja. Minun mielestäni se rajanveto siitä, ollaanko hyväuskoisia, jymäytettäviä vai solidaarisia, on se oleellinen asia, jota tänä päivänä on koetettu vääntää, katsoa, missä kohtaa se menee, ja sitä varmasti myöskin hallintovaliokunta on yrittänyt tehdä tässä asiassa.

En moiti sitä kokonaismietintöä sinänsä. Osaltaan olen pikakäännytyksen kannalla, kuten Ruotsi tekee, mutta myöskin sen, että ihmisoikeuksia pitää näissä asioissa kohdella kunnolla. Mutta kuinka paljon meillä on todellisia pakolaisia tässä maassa, se on hyvä kysymys. Kunpa joku toisi sen luvun suoraan ja kertoisi sen totuuden, ketkä ovat todellisia pakolaisia ja ketkä ovat tulleet vain paremman uskon toivossa.

Kävimme työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunnan kanssa tuolla Väli-Amerikassa, jossa oikein kunnolla nähtiin, miten ihmisiä riistetään. Siellä riisti valtio ja siellä riistivät yrittäjät. Kukaan ei pitänyt minkäänlaista ihmisarvoa näillä työntekijöillä ja ihmisillä. Jos samanlaista tilannetta hoidetaan eri puolilla maailmaa, niin onko meidän, tämmöisen pienen kansan, velvollisuus hoitaa se asia kuntoon vai pitäisikö se hoitaa siellä omalla paikalla kuntoon niin, että ne riistäjät laitettaisiin siellä niin kuin nahkurin orsille, eikä tulla tänne vinkumaan? Siis kyllä asia on niin, että ne pitäisi hoitaa siellä kuntoon eikä se ole meidän asiamme. Varmasti me emme pysty koko maailman murheita kantamaan. Kyllä siinä oli monenlaista. Se avasi silmät ja näytti, missä tässä maailmassa oikein mennään.

Olen sitä mieltä, että jos me osaamme oikein hoitaa tämän ulkomaalaispolitiikan, se myöskin estää meillä hyvin tehokkaasti rasismin eteenpäintuomista, joka nyt jo kytee monilla paikkakunnilla ja monissa paikoissa sillä tavalla piilossa ja ihmisten mielissä, mutta se ei tule esiin. Mehän olemme semmoista kansaa, että jupistaan ja jupistaan ja sitten mennään nurkan taakse ja annetaan muijalle ja lapsille selkään, kun puhutaan, että olisi tehnyt mieli sanoa siellä kokouksessa ja olisi pitänyt sanoa sille porukalle kerrankin kunnon sanat, mutta kun ei kehdata sanoa, mennään nurkan taakse ja tehdään tämmöiset jutut. Monta kertaa tekisi hyvää, että sanottaisiin asiat suoraan eikä mietittäisi niitä jälkeenpäin. Tässäkin, kun tämä rasismi oikein kunnolla pääsee ryöpsähtämään, kuten Joensuussa yhdessä vaiheessa teki, kyllä se johtuu siitä, että sinne yhteen paikkakuntaan pakkautuu liikaa väkeä ja ihmiset kokevat, että he ovat nyt eriarvoisessa asemassa. Se pitää miettiä, ollaanko oikealla tavalla, ja jos tämä homma hoidetaan hallitusti, me pystymme sen estämään.

Näissä asioissa, mistä tänään on puhuttu, olen ehdottomasti ed. Esa Lahtelan kanssa sitä mieltä, että työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunta on ammattilainen niissä asioissa, mitä me käsittelimme, ja me emme mitään turkistarhauksia sinne olleet luomassa. En sitä asiaa ala tässä nahoittelemaan enkä pistämään yhtään minkkiä lihoiksi. Se ei ole minun ammattini. Minä olen niitä minkinnahkoja kyllä riittävästi elämäni aikana ajanut eteenpäin.

Muutamia muitakin hyviä asioita tässä on tullut esiin, muun muassa ed. Gustafssonin tekemä esitys siitä, että muutetaan lain 81 §:n kohtia, jotka huomenna tulevat esiin. Ne ovat vilpittömästi kannatettavia asioita. Lisäksi hallintovaliokunta on sitten osaltaan muuttanut niitä muutamia kohtia, jotka työelämä- ja tasa-arvoasiainvaliokunnassa katsottiin oikeiksi ja jotka sitten jostain syystä kääntyivät. Toivoisin kuitenkin, että tästä huomenna jollain tavalla saataisiin asiat puitua niin, että lakikin saataisiin voimaan eikä enää tarvitse pelleillä mihinkään lähettämisillä, ja mietittäisiin sitten asiaa niin, että jokaisen meidän pitää elää tulevaisuudessakin.

En muuten usko siihen, kun täällä joku sanoo, että tarvitaan niitä maahanmuuttajia työvoimaksi. Meillä on 300 000—400 000 työtöntä. Me emme muuten tarvitse työvoimaa ulkomailta. Meillä omat riittävät seuraavat 10—15 vuotta ihan tasan tarkkaan ja taatusti. Tämä työvoima, mikä meillä on, tulee riittämään. Me emme mitään maahanmuuttajia tähän työvoimaksi tarvitse.

Reijo  Paajanen  /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni toi minusta upeasti esiin kansan näkemyksiä. Ainakin äsken, kun kansan parista tulin Vermon raviradalta, kyllä terveisiä laittoi, että äkkiä kotiin ne, jotka tänne ovat ilman lupaa eksyneet.

Arvoisa puhemies! Ulkomaalaislaissa turvapaikanhakijoiden osalta keskusteluttanut Ruotsin mallin mukainen niin sanottu nopeutettu menettely minusta tulisi ottaa käyttöön Suomessakin. Turvallisista maista selkeästi perusteettomalla hakemuksella saapuvan turvapaikanhakijan käännytyksen täytäntöönpanon tulee olla mahdollinen heti päätöksen tultua. Turvapaikanhakumenettely on tarkoitettu auttamaan niitä, joilla on uhka poliittisista ja muista syistä joutua vainon, kidutuksen tai muun epäinhimillisen kohtelun kohteeksi lähtömaassa. Tätä humanitääristä järjestelmää tulee kehittää ja parantaa varmistamaan turvapaikka Suomesta tällaisille ihmisille.

Nopeuttamisesta keskusteltaessa ei missään nimessä tarkoiteta turvapaikkaa oikeasti tarvitsevien oikeusturvan heikkenemistä vaan päinvastoin. Tämä vapauttaisi viranomaisvaroja aitojen, hädässä olevien ihmisten hakemusten käsittelyyn ja hyväksyntään kohtuullisessa ajassa. Nopeutettu menettely estäisi hyvän järjestelmän väärinkäytön ja niin kutsutun sosiaalisen matkailun. EU-maiden käytäntöjen yhtenäistäminen on tässä tärkeässä asemassa. Hitaampi käytäntö selvissä tapauksissa ohjaa Suomeen nimenomaan väärinkäyttötapauksia. Järjestelmän väärinkäyttö pelkästään sosiaalisista syistä vaikeuttaa ja hidastaa todella hädänalaisten ihmisten hakemusten käsittelyä.

Ei ole syytä väheksyä ihmisten sosiaalisia ja taloudellisia ongelmia joissakin maissa. Turvapaikanhakujärjestelmä on kuitenkin täysin väärä järjestelmä näiden ihmisten elämän kohentamiseen. Meidän on tehtävä voitavamme, että näissä maissa sosiaaliset olot kohenevat, mutta keinot ovat muut. Ongelmat ovat syvemmällä, ja ratkaisu on väärä, jos tämän järjestelmän kautta tarjoamme parempaa elintasoa vain niille, jotka voivat matkansa tänne kustantaa ja järjestää.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Käytin jo aikaisemmin vähän pitemmän puheenvuoron, mutta nyt kuulin äsken edustajien Vielma ja Holmlund puheenvuorot, ja niitten johdosta muutama näkökohta. Ed. Vielma kävi todistamassa puhujakorokkeelta, että tämä äskeinen perustuslakivaliokuntaanlähettämisäänestys oli turha.

Arvoisa puhemies! Olen aika tavalla toista mieltä ja perustelen, miksi olen toista mieltä. Jos sitä äänestystä äsken ei olisi ollut, tänne olisi jäänyt elämään sellainen käsitys, että tehtiin perustuslaillinen virhe. Kun minä vielä tunnen tämän oman joukkoni, herranen aika sentään, sitä keskustelua olisi kestänyt juhannukseen saakka ainakin, jollei peräti heinäkuun loppuun saakka. (Ed. Oinosen välihuuto) — Ed. Oinonen rauhoittuu nyt, ihan kerta kaikkiaan.

Mistä tässä on nyt sitten kysymys? Nimittäin nythän oli kysymys siitä, että perustuslakivaliokunnan eräät jäsenet täällä, muun muassa ed. Alho, todistivat siitä, että tässä on olemassa jotakin perustuslaillisesti mätää ja että tässä ei ole otettu huomioon sitä, mitä perustusvaliokunta on sanonut. Jos tämä olisi nyt pitänyt ottaa aivan vakavasti, mitä täällä lausuttiin, se tarkoittaa sitä, että perustuslakivaliokunnan jäsenet äskeisessä perustuslakivaliokuntaan uudelleenlähettämisäänestyksessä olisivat olleet mieltä, että lähetetään se sinne.

Katsoin äänestystuloksen. Kaksi vasemmistoliiton edustajaa perustuslakivaliokunnasta plus edustaja Lax ruotsalaisesta ryhmästä olivat sitä mieltä, että pitää lähettää, ja merkittävää on siis edustaja Laxin, joka on hallituspuolueen kansanedustaja, äänestyskäyttäytyminen; se on siis looginen. Kaikki muut äänestivät asiallisen käsittelyn jatkamisen puolesta. Siis toisin sanoen nyt osoitettiin äänestämällä se, että tällaista perustuslaillista ristiriitaa ei ole. Meillä tämän asian ratkaisee perustuslakivaliokunta. Meillä ei ole Saksan mallin mukaista perustuslakituomioistuinta, joka tämän asian ratkaisee. Ed. Vielma, toistan: se oli erinomaisen hyvä asia, että tämä asia ratkaistiin äänestämällä, ja aivan erikoisesti kiinnitimme huomiota siihen, millä tavalla perustuslakivaliokunnan jäsenet äänestivät äsken.

Arvoisa puhemies! Toinen asia. Ed. Holmlund täällä valitteli surkeasti ja ed. Rönni myöskin äsken, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan näkökohtia ei ollut otettu huomioon hallintovaliokunnassa. Minä lohdutan arvoisia edustajia. Se ei ole mitään tavatonta, että substanssivaliokunnan yksimielisiä kannanottoja ei oteta huomioon. Otan esimerkin viime vaalikaudelta. Olin silloin liikennevaliokunnan puheenjohtajana. Liikennevaliokunta otti liikennealan substanssiasiassa erittäin perusteellista kantaa, ja sen jälkeen, kun asia sitten teknisistä syistä olikin lakivaliokunnan käsittelyssä, lakivaliokunta muutti liikennevaliokunnan yksimielisen kannan päinvastaiseksi omaamatta sihteeristön taikka minkään muun suhteen minkäänlaista substanssiosaamista asiassa, mikä näkyy lopputuloksessa, joka on nyt jo lailla vahvistettu ja voimassa. Siis tässä ei ole mitään tavatonta. Tämähän on politiikkaa, ei sen ihmeellisempää. Täällä voi tehdä, mitä sattuu.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikki, jotka todella apua tarvitsevat, ovat henkilöitä, jotka ovat apuun oikeutetut, ja heidän tulisi sitä saada. Mutta jos tähän maahan tullaan kokeilemaan, kuinka kauan täällä voi olla vai voisiko tänne jäädä pysyvästi turvapaikanhaun nimissä, silloin todella hädänalaisten tärkeää oikeutta kyllä käytetään vähintäänkin kyseenalaisella tavalla, ellei suorastaan väärin. Toivon, että meillä EU pystyisi kansainvälisenä organisaationa ja aivan perusluonteeseensa kuuluvana toimintana pitämään huolen siitä, että kaikissa EU-maissa kansalaisilla on ihmisarvo ja heille annetaan ne perusoikeudet, mitkä YK:n ihmisoikeuksien mukaankin kuuluvat. EU:n tulisi tässä valvoa kaikkia jäsenmaitaan ja antaa myöskin sanktiot, jos näin ei tapahdu. EU:hun liittymiselle pitäisi tässä suhteessa olla myöskin tiukat ehdot. Täten toivon, että tilanne korjautuisi EU:n toimesta, ja EU:n tulisi antaa myöskin jäsenvaltioilleen selkeät ohjeet, että jäsenmaissa olisi yhtäläinen käytäntö niitä ihmisiä kohtaan, jotka toisesta EU-maasta tulevat turvapaikkaa hakemaan.

Jos Suomi kuvittelee, että auttamalla turvapaikanhakijoita siten, että heitä otetaan tänne holtittomasti vastaan, voimme poistaa maailmasta kärsimyksen, me ikävä kyllä tässä suhteessa erehdymme.

Siirtolaisuus on eri asia. Henkilökohtaisesti minä olen niitä henkilöitä, jotka eivät oikein jaksa uskoa kovinkaan suureen työvoimapuolaan. 80-luvun aivan lopulla esitettiin, että tulee suuri työvoimapula, täytyy nopeasti Virosta päivittäin jopa nopeilla kulkuvälineillä tuoda työntekijöitä Pääkaupunkiseudulle, jotta vaikeasta työvoimapulasta 90-luvun alussa selvitään. Mitä tapahtui? Nopeammin, kuin nuo uutiset olivat kadonneet, hämmästyimme suurtyöttömyyttä, joka ei ottanut loppuakseen vaan paheni ja ikävä kyllä vielä vankkana rakennetyöttömyytenä edelleenkin jatkuu. Osaltaan, kun puhutaan suurten ikäluokkien eläköitymisestä, unohdetaan se, että jo osa suurista ikäluokista on eläkkeellä eri tavoin, jotenka niin suurta eläköitymistä ei tapahdu kuin laskelmat näyttävät. Osa on jo nyt eläkkeellä. Edelleen meidän tulisi todella selvittää, kuinka oman maamme työttömille voitaisiin tarjota työtä, jotta he eivät pysyvästi niin suuressa määrin syrjäytyisi kuin vaara on. Suomen olisi annettava selkeä signaali niihin maihin, joista onnettomia poloisia houkutellaan heitä hyväksi käyttäen tulemaan tänne, että tähän maahan ei kannata turhan takia tulla kokeilemaan. Onhan tragedia, että jo entuudestaan hyvin köyhät ja puutteessa elävät ihmiset säästävät ja vähän omaisuutensa käyttävät tuohon kokeilumatkaan kenties, voiko tähän maahan jäädä, ja joku tällä tavalla keinottelee heidän hädänalaisella asemallaan. Tämä on todella väärin, että näin pääsee tapahtumaan.

Tämä asia tulisi hoitaa myös diplomaattitasolla niin, että niihin maihin, joista tällaisia kokeiluyrityksiä on erityisemmästi ollut, ennalta annettaisiin tiedot, mikä on Suomen käytäntö. Mielestäni Ruotsi hoitaa asiaa hyvin käytännönläheisesti ja toimivasti. Vaarana näet on se, että jos meille tullaan turvapaikanhaun nimissä aiheettomasti ja runsain määrin, niin todella turvaa tarvitsevat eivät saa sitä huomiota, mitä he tarvitsisivat, eivätkä saa todellista turvaa.

Lehdistössä on kerrottu myös siitä, mitä maksaa Suomen poliisilaitokselle nykyinen käytäntö. Se sitoo poliiseja pois muusta tarvittavasta poliisityöstä, ja siitä on myös omat lisäkulunsa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että Suomessa näihin kysymyksiin paneudutaan vakavasti. Todella apua tarvitseville on apua annettava, mutta heille, joiden ongelmat ovat kotimaassa, pitäisi antaa näihin maihin signaali, että nuo maat parantaisivat sosiaalisia ja hyvinvointiolojaan, jotta niistä ei tarvitsisi lähteä muualle.

Seppo  Särkiniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Rohkenin pyytää tämän puheenvuoron myöhäisestä ajankohdasta huolimatta sen vuoksi, että ed. Rönni, jota edelleen pidän hyvin realistisena miehenä ja edustajana, siihen vähän inspiroi minua.

On totta, että tällä lailla ei kyllä maailman pahuutta poisteta, mutta kun hän puhui rasismista, joka Suomessa hiukan nostaa päätään, maltillisesti kyllä vielä, niin minä olisin sitä mieltä, että ongelmana ei ole silloin tämä pikakäännytys. Ei tämä käytäntö tuo tänne sosiaalista matkailua eikä holtitonta vastaanottamista vaan pikemminkin se, että käsittelyajat ovat eräiltä osin liian pitkiä. Kun niihin liitetään hiukan sitä kiihotusta, jota minun mielestäni nyt pikkuisen tässä keskustelussa on ollut ilmassa, niin saadaan kyllä helposti syntymään sellainen mielikuva, että siihen kansa tai eräät sen osat tarttuvat. Minusta sellaista pitäisi varoa viimeiseen asti, niin kuin ed. Vielma täällä on hyvin korostanut.

Näiltä pohjin minusta hallintovaliokunta on tehnyt maltillisen ja tasapainoisen esityksen, ja minusta on ihan perusteltua kannattaa sitä.