Jari Leppä /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä lakihan juontaa juurensa saatuun neuvottelutulokseen eteläisen Suomen kansallisista tulotuista vuosille 2008—2013. Elikkä 141-ratkaisun myötä tehdään nämä muutokset tähän lakiin, mitkä tarvitaan.

Muutoin tämän lain käsittely meni valiokunnassa sen mukaan, mikä hallituksen esitys oli. Otan kaksi asiaa vain esille, ne kohdat, joita valiokunta esittää muutettavaksi. Ne kohdat ovat 10 d §:ssä, ja nämä koskevat tuotannosta irrotetun sika- ja siipikarjatalouden tuen viitemäärän korottamista.

Tässä hallitus esitti, että tuo viitemäärävuosi määritellään vuodeksi 2007 ja erityisistä syistä voidaan määritellä myös vuosi 2006 viitemäärävuodeksi, 10 prosentin tuotannon määrän vaihtelun perusteella olisi ollut hallituksen esityksen mukaan mahdollista muuttaa tuon viitemäärävuoden määrittelyä. Valiokunta ehdottaa, että tuo määritelmä muutettaisiin 3 prosentiksi tältä osin. Elikkä momenttiin 2 ja 3 tulee muutettavaksi ehdotuksen mukaan prosenttiluku 3.

Toinen muutos tulee 2 momenttiin, jossa kysymys on tuotantorakennusten laajennuksen ja investoinnin aloitukseksi katsotut tilanne ja ajankohta. Tätä valiokunta ehdottaa aikaistettavaksi yhdellä vuodella, niin että kyseeseen tulisivat 1.1.2005 aloitetut hankkeet, jotka tämän myötä sitten saisivat myöskin tuon mahdollisuuden tukiin.

Muilta osin valiokunta kävi laajan keskustelun tämän asian ympärillä ja esittää hyväksyttäväksi hallituksen esityksen sellaisenaan. Nämä kaksi muutoskohtaa ovat yksimielisiä.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Kyseinen laki soveltaa siis käytäntöön sitä neuvottelutulosta, joka komission kanssa saatiin maatalouden tukemisesta vuosina 2008—2013. Minulla ei ole mitään erityistä huomautettavaa tämän lain sisältöön. Se on varmasti niin hyvä kuin niissä raameissa on saatavissa ja osaltaan kohtuullisella, joskin varsin haastavalla tavalla turvaa kotieläintuotannon jatkumisen Suomessa myös A- ja B-alueella.

Maataloushan on kokenut Suomessa rajun rakennemuutoksen viimeisten vuosien ja vuosikymmenten aikana. Väkeä on vähentynyt joka vuosi 1—2 sellutehtaallista, jos tällainen vertaus sallitaan. Ajatellaanpa nyt vaikkapa vuotta 1950, jolloin suurten ikäluokkien jälkijoukoissa tulin tähän maailmaan kesken toukotöiden. Silloin maatalouden osuus väestöstä oli noin 40 prosenttia. Nyt se on siitä ehkä kymmenesosa. Tuo muutos on toki ollut välttämätön ja tulee edelleenkin jatkumaan tämän lain voimassaoloaikana.

Kun viime aikoina on puhuttu paljon ruuan hinnan noususta, kuten tänään jo kyselytunnillakin, ja aivan aiheellisestikin haluan tässä yhteydessä muistuttaa siitä, että Suomessa on vuosien mittaan ollut yltäkylläinen huoli maatalouden ylituotannosta. Sitähän ovat kauhistelleet erityisesti sosialidemokraatit ja jotkut valtalehti Helsingin Sanomien toimittajat, joiden mielestä ilmeisesti ravinto ja ruoka tulee tarjoilijalta. Ylituotantoa meillä toki on edelleenkin, mutta maailmanlaajuisesti on tapahtunut merkittävä käänne. Tuoreiden tietojen mukaan jo useiden vuosien ajan ruuan kulutus on maailmalla ylittänyt tuotannon. Ilmastonmuutos uhkaa vaikuttaa maataloustuotannon edellytyksiin monilla alueilla tuotantoa alentavasti, vaikka täällä Suomessa kasvukausi saattaisi pidentyäkin jonkin verran. Toisaalta kulutus on maailmalla kääntynyt nousuun.

Kiinalaiset juovat olutta ja maitoa, ja kun kerroin on suuri, valtavan suuri, se tuntuu maailmanlaajuisissa tilastoissa. Edelleen myös bioenergian tuotanto vaatii osaltaan peltoalaa. Ruoka on kuitenkin kohtalaisen välttämätön elintarvike jokaiselle. Onkin selvää, että ruuan hinta tulee kohoamaan jatkossakin, ellei maailmanlaajuinen tuotanto lisäänny. Näissä olosuhteissa on varmastikin syytä pitää jatkossakin huolta myös suomalaisesta maataloudesta, sen kannattavuudesta ja kehittymisestä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Arvoisa herra puhemies! On syytä täysin yhtyä siihen, mitä ed. Ollila viimeksi sanoi, ja ehkä koko puheeseenkin.

Herra puhemies! Nyt käsittelyssä oleva laki maa- ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain muuttamisesta vie todellakin lainsäädäntöön nyt ne muutokset, jotka viime syksyinen EU:n 141:stä komission kanssa käyty keskustelu- tai neuvottelutulos edellyttää. Tältä osin ei ole erityistä huomauttamista tähän esitykseen, jonka valiokunta on yksimielisesti tehnyt hallituksen esityksen pohjalta.

Mutta muutoin on kyllä todettava, että valitettavasti Suomen hallitus epäonnistui ja kärsi aika raskaan tappion noissa 141-neuvotteluissa viime vuonna. Tuet, joita saamme maksaa, alenevat merkittävästi, eli komissio sai sen tulkintansa läpi Suomen liittymissopimuksen artiklasta 141, jota se ajoi. Suomessa käytiin kovaa vääntöä. Aina jopa 1990-luvun alun ministerit olivat liikkeellä vakuuttaen, että tuolloin 141-tuki 142:n tapaan tarkoitettiin pysyväksi, mutta näin ei ole. Täällä todetaan tässäkin esityksessä, että "esityksen perusteluista käy ilmi, että tulotukien maksuvaltuus alenee tukikaudella 2008—2013". Eli asteittain vuoden 2008 enintään 93,9 miljoonasta eurosta enintään 62,93 miljoonaan euroon vuonna 2013, eli todella raju pudotus on. Tämäkin luku sen osoittaa.

Näin siis me olemme siinä tilanteessa valitettavasti, että tuo 141 artiklan mukainen tuki on nyt todettu väliaikaiseksi, alenevaksi ja poistuvaksi, ja se on erittäin huolestuttavaa suomalaisen maatalouden kannalta. Kun tiedämme, että 141 ja 142 on kytketty tasollisesti toisiinsa, niin koko Suomessa myös 142-alueella tukien taso on laskemassa jatkossa. Milloin sitten se käytännössä aina tapahtuu, niin sen näemme myöhemmin.

Eli tältä osin on tietysti todella surullista ja huolestuttavaa se, että hallitus joutui antamaan komission painostuksen alla periksi ja tuo tulkinta meni niin kuin EU määrää eikä niin kuin Suomen etu olisi ollut.

Herra puhemies! Tähän kysymykseen liittyy myös se äsken kyselytunnillakin hieman esillä ollut asia, että Euroopan unionin maatalouspolitiikan päävirta on se, että tuet irrotetaan tuotannosta, ja tämäkin esitys sika- ja siipikarja-alan osalta näin kehitystä vie eteenpäin. Muistelen, että siellä aikaisemmissa päätöksissä on todettu, että tässä suhteessa eli tuen irrottamisessa tuotannosta voidaan mennä vain siihen suuntaan, että tuet irrotetaan entistä enemmän ja paluuta ei ole. Eli siellä on todettu, että jos on annettu periksi siinä, että irrotetaan tuki tuotannosta, niin siihen ei voida palata enää EU-säädösten mukaisesti. Eli olemme siinä mielessä, niin kauan kuin Euroopan unioni on olemassa, ja jos ei se muuta politiikkaansa, tällä maatalouden alasajon linjalla, jota tuen irrottaminen tuotannosta käytännössä merkitsee ja johon unioni pyrkii.

Globaalin tilanteen ja ilmastonmuutoksen valossa voi sanoa, että Euroopan unionin maatalouspolitiikka on tältäkin osin täysin pielessä. Euroopan unioni ei tällä politiikallaan kanna globaalia vastuuta ruokahuollosta maapallolla, vaan pyrkii edelleen leikkaamaan tuotantoa ja maksamaan tukea ilman, että siellä olisi yrittäjyyden tukeminen sinänsä takana, niin kuin olisi perusteltua ja järkevää ja mitä esimerkiksi viljelijät pitäisivät oikeana menettelynä.

Tällä hetkellä, niin kuin ed. Ollilakin taisi todeta, tämä globaali tilanne on sellainen, että energiakasvien viljely vie peltomaata ja vähentää ruuantuotantoa. Ruuankulutus on noussut, kun, niin kuin todettiin, sadat miljoonat ihmiset ovat nyt ostokykyisempiä kuin aikaisemmin, ostavat enemmän, monipuolisempaa ruokaa ja syövät näin ollen paremmin, mikä on positiivista. Mutta samalla se merkitsee sitä, että ruuan kysyntä on suurempi kuin tuotanto, ja kehitys vain menee huonompaan suuntaan tältä osin ja ilmastonmuutos ja energiapolitiikan tarkistaminen mainitulla tavalla vievät kehitystä entistä kriittisempään suuntaan.

Mielestäni niin meidän kuin Euroopan unionin, kaikkien muidenkin, on otettava nyt äärettömän vakavasti se, että meillä on lukuisa joukko maita, joissa tänä päivänä jo on ruokamellakoita eli ruuasta niin iso puute tai ruuan hinta noussut niin korkealle, että ihmiset lähtevät kaduille. Kun näin on, niin tällaista politiikkaa kuin Euroopan unioni harjoittaa ei pitäisi missään tapauksessa hyväksyä.

Ministeri Anttila äsken vastasi tuohon kysymykseen ja totesi, että vuoden 2013 jälkeen pyrittäisiin siihen, että tilanne otettaisiin uuteen harkintaan. Mielestäni viisi vuotta on liian pitkä aika, kun nyt jo ihmiset ovat kaduilla ruuan puutteen takia. Eli me tarvitsemme toisenlaista politiikkaa. Euroopan unioni tarvitsee toisenlaista politiikkaa.

Tänään on tullut tuolla valiokunnassa esille, että energiapolitiikassakin näyttää Euroopan unioni valinneen ehkä perusteellisesti väärän taktiikan tässä ilmasto- ja energiapolitiikan kokonaisuusmallissaan asiantuntijoita ehkä kuuntelematta. Onko näin? Siitä tietysti voidaan kiistellä, mutta näyttää siltä, että maatalouspolitiikassa ainakin unioni menee omia teitään välittämättä vastuustaan globaalisti. Meidän tulee se tehdä, ja siinä mielessä jatkossa tämän tyyppistä kehitystä ei pidä Suomen olla edistämässä. Ja todella, niin kuin alussa totesin, kotimaan näkökulmasta maatalouden suuret haasteet edellyttävät, että Suomen elintarviketaloutta hoidetaan toisella tavalla kuin nyt eikä sitä anneta ajaa Brysselin ehdoin alas, niin kuin tapahtuu, vaan meidän pitää lähtökohdaksi ottaa kirkkaasti se, että Suomessa tuotetaan se ruoka, jota Suomessa kulloinkin kulutetaan, ettemme joudu siihen tilanteeseen, että meilläkin on sekä laadultaan että määrältään epävarma tilanne. Nykyinen kehitys tässä EU-politiikassa vie mielestäni kyllä vähintään huonoon suuntaan, jopa ehkä on perusteltua sanoa, että vaaralliseen suuntaan.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ajattelin ensin vaan paikaltani kommentoida erästä yksityiskohtaa tässä mietinnössä, mutta ed. Kankaanniemen puheenvuoro kyllä inspiroi käyttämään vähän laajemman puheenvuoron sen takia ensinnäkin, kun hän sanoi, että artikla 141 näitten neuvottelujen tuloksena koki suurin piirtein haaksirikon ja neuvottelutulos oli huono.

Arvoisa puhemies! Olen toista mieltä, ja nimenomaan sen takia, että meillähän lähtökohtatilanne oli se, että komissiolla oli yksinkertaisesti selvä näkemys siitä, että kysymys on tilapäiseksi tarkoitetusta ylimenokauden tukiartiklasta ja mitään tällaista jatkoa ei voida ajatellakaan. Suuri saavutus tässä oli se, että tämä artikla 14 1 jäi henkiin. Ja se jäi henkiin näin pitkäksi ajaksi. Nimittäin minä olisin, arvoisa puhemies, ollut valmis lyömään vetoa siitä, että jos olisi ollut 3 vuotta ja tämä nyt tullut tulos, niin minä olisin antanut aika isot rovot sen 3 vuoden puolesta, mutta nyt siinä kävi toisella tavalla. Elikkä tässä suhteessa saatiin sellainen aika, että kun mietitään sen jälkeen vuoden 2013 jälkeistä aikaa, jolloinka on tämä suuri revisio tavallaan EU:n maatalouspolitiikassa odotettavissa, niin silloin on hyvä, että meillä on mahdollisuus kerätä tukea ja aineistoa riittävän pitkältä ajalta osoittamaan, että meidän viljelyolosuhteissamme on niin paljon poikkeuksellista EU:n keskimääräisiin viljelyolosuhteisiin ja tuotanto-olosuhteisiin nähden elikkä että artikla 141 on edelleen relevantti. Ja nyt pitää muistaa vielä se, että Lissabonin sopimus pitää tämän artiklan edelleen liittymissopimuksen mukaisesti tallessa ja voimassa. Elikkä siis tässä se ero on, että jos olisi perustuslaillinen sopimus, niin sen avulla olisi voinut vielä sitten keppaloida ja tulkita niin kuin tuplakertaan, mutta nyt se jäi henkiin. Elikkä siis toisin sanoen, arvoisa puhemies, olen ed. Kankaanniemen kanssa eri mieltä, mutta harvoinkos sitä sattuu.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen asia elikkä nämä neuvottelutulokset, mitä saavutetaan. Menen ihan yksityiskohtiin. Niin kuin valiokunnan arvoisa puheenjohtaja jo esitteli, valiokunta yksimielisesti esittää eräitä tarkennuksia yhteen pykälään, tai oliko se peräti kahteen pykälään, mutta joka tapauksessa yhteen kokonaisuuteen. Se minua vieläkin jurppii tässä asiassa, että kun näinkin vakavasta ja periaatteellisesti tärkeästä asiasta suomalaiset neuvottelijat käyvät neuvottelemassa komission kanssa, niin sen jälkeen hallituspuolueitten valiokuntavastaavat joutuvat neuvottelemaan, mitä tuli sovittua yksittäisten virkamiesten kanssa, viikkokausia. Elikkä toisin sanoen, kun me täällä kansallisella tasolla lähdemme siitä tarkkarajaisuus- ja selkeysvaatimuksesta, joka on uuden perustuslain säätämisen ja voimaantulon jälkeen erittäin arvokas periaate, niin sitten yhtäkkiä tämmöisissä asioissa joudumme tämmöiseen sumaan, missä olimme, ja tässä katsannossa kulttuurimuutos olisi paikallaan, mutta en ole kovin optimistinen tässä suhteessa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tänään on keskusteltu maataloudesta sillä tavalla jo kyselytunnin yhteydessä, että kysyttiin hallitukselta, loppuuko Suomesta ruoka.

Puhemies! Tässä on käsittelyssä nyt maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö maatalouden ja puutarhatalouden kansallisista tuista annetun lain muuttamisesta. Näistä EU-tuista yleensä voi todeta sen, että niillä on globaali merkitys ja ne ovat kyllä vieneet vinoutumaan globaalia maataloustuotantoa. Tuettua, Euroopassa kalliilla tuotettua viljaa ja elintarvikkeita on viety esimerkiksi Afrikkaan, ja samalla sitten siellä paikallisesti tuotettu elintarvike ei ole pystynyt kilpailemaan, ja näin esimerkiksi Afrikan omavaraisuus tältä osin on muuttunut.

Aluksi vielä, kun puhumme maailmanlaajuisesta ravinnon kallistumisesta, ruokamellakoista jne., yksi hyvin tärkeä syy näihin on se, että viljatuotteita maailmanlaajuisesti on käytetty yhä enemmän biodieselin tai tässä tapauksessa paremminkin bioetanolin mutta myös yleensä biopolttoaineiden raaka-aineena. Tämä maailmanlaajuinen kehitys on omalta osaltaan johtanut myös ruoan hinnan nousuun. Myöskin sademetsien hakkaaminen ja öljypalmun viljeleminen ovat omalta osaltaan myös kerrannaisvaikutusten kautta johtaneet siihen, että ravinnontuotanto yleensä on vähentynyt ja yhä enemmän käytetään alueita nimenomaan biodieselin tuotantoon. Tämä on erittäin ongelmallinen, todella vaikea asia. Suomi on myös tässä mukana. Muun muassa Neste Oil Oyj on eturivin biodieselin tuottajia, ja tämä sertifiointi on edelleen auki, vaikka vaikuttaa siltä, että valtioneuvostossa ei sitä oikein aina tiedetä.

Mutta, puhemies, tähän tekstiin, joka nyt on esillä, tämä hallituksen esitys 30: haluaisin kotimaisesta maataloudesta todeta sen, että meidän vahvuuksiamme ovat lähiruoka, luomu ja myöskin se, että me pystyisimme toteuttamaan ympäristötukijärjestelmää muuna kuin maataloustuottajien palkan jatkeena, siis niin, että siitä todella olisi hyötyä, kohdistunutta ja vaikuttavaa hyötyä. Meillä on luomutuotannolle erinomainen alusta. Meillä on kadmiumvapaa maaperä, meillä on keskimääräistä puhtaampi ympäristö kuin Euroopan unionissa kaiken kaikkiaan. Meillä olisi mahdollisuuksia tällä alueella edetä niin, että maataloutta olisi jatkossakin.

Samalla myös EU:n kautta Suomen maatalouteen on tullut tämä suuryksikköpaine: aina suurempaa ja suurempaa yksikköä. Tämä koskee myös karjantuotantoa. Suursikalat, suuret navetat ovat yhä kasvava ongelma, eläinsuojelukysymykset, muun muassa siipikarjan kuljettamisessa esiin tullut kalkkunoiden huono kohtelu. Tämän tyyppiset asiat ovat kysymyksiä, jotka maatalouden imagon ja sen menestyksenkin vuoksi on syytä hoitaa. Ja suomalaisen virkamiehistön, valtion vastuulla toimivan eläinsuojelun pitäisi olla ajan tasalla ja nimenomaan tehtäviensä tasalla, ja sen tulisi tukea niitä eläinlääkäreitä, jotka ottavat tämän tehtävän tosissaan, eikä hallinto saa toimia päinvastoin.

Puhemies! Lopuksi totean, kun ed. Kankaanniemi totesi, että maailmalla syödään monipuolisemmin, Kiinassa esimerkiksi, tarkoititte ehkä lihan syöntiä. Tässä kohden on todettava, että niin paradoksaalista kuin se onkin, Kiinassa tullaan syömään yhä epäterveellisemmin ja niin se kansantauti, joka meillä on, kakkosluokan diabetes, tulee olemaan globaali ongelma monessa paikassa, missä sitä ei ole aikaisemmin edes tunnettu. Näin ollen, kun rikkaissa maissa, Suomessa, Yhdysvalloissa jne., yritetään siirtyä kasvisravintoon, niin Kiinassa ollaan siirtymässä kasvisravinnosta sitten eläinvalkuaisiin, ja se on ympäristön kannalta, ilmastonmuutoksen kannalta ongelmallista.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Kyse on siis tosiaan 141 artiklan täytäntöönpanosta. Pidän sitä hyvänä, että 141-asiassa ylipäätään saatiin ratkaisu, jota kuitenkin monelta osin voidaan pitää siedettävänä. Toki on myönnettävä se, että ollaan sellaisessa tilanteessa, että varsinkin eräissä tuotantosuunnissa 141 ja 142 artiklan välinen ero on varsin huomattava ja siitä on jo ollut sellaista seurausta, että monet uudet investoinnit ovat sijoittuneet 142-alueelle, joten aikamoinen haaste on se, että maataloutta voidaan kehittää tasapuolisesti koko maassa.

Mitä tähän hallituksen esitykseen 30 tulee, niin siinä mielestäni, kuten valiokunnan puheenjohtaja on täällä sanonut ja myöskin ed. Pulliainen, valiokunta on tehnyt hyvää työtä, että yksityiskohtia on parannettu ja on tavallaan se liikkumavara käytetty, mikä valiokunnalla on tässä ollut.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! En sinällään mietinnön asioihin puutu paljon muuhun kuin yhteen asiaan, siihen periaatteeseen, mikä tässä on tuotannosta irrotetusta tuesta. Minusta tämän tyyppistä toimintaa vastaan Suomen pitäisi tapella joka paikassa, koska tämä on hyvin lyhytjänteistä politiikkaa.

Ed. Kankaanniemi käytti ihan hyvän puheenvuoron siinä mielessä, jotta tässä lähdetään omaan napaan tuijottamisesta, katsotaan lyhytjänteisesti, jotta mikä tässä on juuri tämän alueen etu. Kun maailmalla kuitenkin tarvitaan ruokaa yhä enemmän, siellä jopa yhä edelleen nälkään kuollaan, niin sitten me katsomme hyvin itsekkäästi Suomessa ja EU:ssa, jotta tuotantoa pitää vähentää. Sehän tarkoittaisi, että ruuasta aiotaan tehdä niukkuustuote, jolloin hintaa voidaan nostaa, ja totta kai siitä, joka viljelee, se tuntuu hyvältä, mutta noin globaalisti, kun katsoo isommin, sehän on jotenkin huono ajattelu. Tukea ei pitäisi minusta maksaa ollenkaan niin kuin tässä tapauksessa maksetaan, jotta se sama tuki maksetaan, tehtiinpä mitään tai ei tehty. Eli vaikka ei yhtään jyvää tule eikä lihakiloa, tuki maksetaan kuitenkin tässä tapauksessa.

Sen takia minusta pitäisi kytkeä aina kiloihin tai litroihin tämä tuki, jolloin tuettaisiin niin, että kun tulee enemmän tuotantoa, silloin tukikin on isompi. Se on semmoinen looginen ajattelu, jolloin kannustettaisiin siihen, jotta todella pellosta tulee mahdollisimman hyvä sato, ei ole näennäisviljelyä, niin kuin nyt väitetään joissakin tilanteissa olevan, kun katsotaan, kannattaako panoksia laittaa peltoon, kun tuotteen hinta on siinä niin pieni, eikä välttämättä laiteta, ja sitten on näennäisviljelyä. Minusta se on jotenkin sairas ilmiö koko tässä hommassa.

Tämä riittää, pyydän uuden puheenvuoron, jos näyttää vielä inspiraatiota olevan.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä olevasta asiasta totean, että oli minulle yllättävä saavutus, että ministeri Sirkka-Liisa Anttila onnistui tunnetussa 141 artiklan asiassa saamaan näinkin myönteisen tuloksen. Pelkäsin paljon huonompaa tulosta.

Mutta totean käsiteltävään asiaan, että suomalainen maatalous on perusasia itsenäiselle kansakunnalle. Maaseutua ei voi tuoda, ja sen takia maaseudun tuotanto on säilytettävä. Aina pitää ruuan suhteen muistaa, että se on perusasia, jossa pitää olla oma vara, vieraan vara ja jäämisen vara.

Klaus Pentti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valiokunnan mietintö on hyvä, ja siihen minulla ei ole tarvetta puuttua. Mutta tähän keskusteluun haluan myös osallistua.

Kun ed. Kankaanniemi moitti tätä 141-ratkaisua ja oli sitä mieltä, että siinä neuvottelussa epäonnistuttiin, siihen haluan todeta yhtyen muun muassa ed. Pulliaisen käsitykseen, että neuvottelutulos sinällään oli hyvä. Toki, niin kuin mietinnössäkin on todettu, tuki alenee, mutta siellä on taustalla se, että meidän sika- ja siipikarjatuotantomme on kasvanut, ja näillä perusteilla tämä 141-tuki Etelä-Suomessa alenee. Mutta niin kuin täällä on myös todettu, luonnonhaittakorvausjärjestelmän uudistuksella on mahdollisuus taas sitten osaltaan korjata tätä tilannetta. Sika- ja siipikarjapuolella tuottajat ovat joutuneet lisäämään tuotantoa. Kannattavuus on heikentynyt, ja tuotantoa lisäämällä on koetettu saada tuottoja tilalle. Sikäli tämä kehitys on ollut ymmärrettävää.

Tekee mieli kertoa tähän tilanteeseen — kun tänään on keskusteltu maailman ruokapulasta, niin en malta olla kertomatta — että kun tarkastusvaliokunta oli tässä hiljattain muun muassa Britannian parlamentissa ja siinä illalla, kun kävimme suurlähetystössä ja kuulimme vähän maailman taloustilanteesta Lontoon Cityssä työskentelevien suomalaisten eräässä esityksessä kerrottiin, kuinka eräässä sijoitusneuvontatilaisuudessa oli kysytty hyviä sijoitusvinkkejä ja siellä joku asiantuntija oli sanonut, että ei oikein muuta sijoitusvinkkiä uskalla antaa kuin että kannattaa ostaa pala maata, koira ja haulikko. Hän kuvasi tällaista tilannetta, että maailmalla tulee pula ruuasta ja maa on vielä arvossaan.

Mutta kaiken kaikkiaan kyllä tämä kehitys johtaa siihen, että meidän on pakko niin Wto-neuvotteluissa kuin EU:n maatalouspolitiikassa tämä kehitys huomioida, ja kyllä tämä tukien irrottaminen tuotannosta aiheuttaa nyt tätä tilannetta maailmanmarkkinoilla, toki monet muutkin syyt.

Tässä yhteydessä vielä painottaisin, että kyllä meidän vaan edelleen kannattaa panostaa maatalouden osaamiseen, tutkimukseen ja neuvontaan. Siihen ovat perusteena myös lisääntyvät ympäristöongelmat.

Susanna Haapoja /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä nyt käsittelyssä oleva artikla oli neuvottelutulokseltaan hyvin onnistunut, ja poliittisesti ja myöskin taloudellisesti tämä ratkaisu oli hyvin odotettu. Kyllä siihen suuntautui kovia paineita, ja onneksi kohtuulliseen hyvään ja osittain loistavaankin tulokseen päästiin. Kysymys on kuitenkin koko Suomen maatalouspolitiikasta, vaikka nyt käsittelyssä onkin A- ja B-alueen asioita. Tämä luo pohjaa sille linjalle, että Suomessa on voitava tuottaa hyvää raaka-ainetta elintarviketeollisuudelle aivan etelästä pohjoiseen asti ja ruoka tulisi tuottaa mahdollisimman lähellä kuluttajaa. Tuet ovat siksi, että voimme ostaa kaikki samanlaista ruokaa kohtuullisella hinnalla. Valiokunta on onnistunut hyvin tässä mietinnössään, ja kannatan lämpimästi näitä korjausehdotuksia, jotka valiokunta on hyvässä yhteisymmärryksessä yksimielisesti tehnyt.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Menen tähän mietintöön sen verran, että tässä kohdassa "Valiokunnan kannanotot", toisessa kappaleessa on aika mielenkiintoinen näkemys. Tässä sanotaan, että "tukea maksetaan kolmelle päätuoteryhmälle: 1) märehtijät (maidontuotanto, naudanlihantuotanto, lammas- ja vuohitalous sekä hevostalous)". Siinä on ehkä tullut sulkumerkki väärään paikkaan, koska hevostalous ei kai näihin märehtijöihin varsinaisesti kuulu. Professori Pulliainen voinee vahvistaa. (Ed. Pulliainen: Ei kuulu; me ollaan joustavia, me hoksattiin se!)

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! Vielä palaan noihin valiokunnan kannanottoihin ja muutosesityksiin.

Yksi peruslähtökohta sille, että valiokunta nämä muutokset teki, oli oikeudenmukaisuuskysymys siitä, että tässähän ei tehdä ratkaisua vaan yhdeksi vuodeksi vaan tehdään ratkaisu viideksi vuodeksi. Silloin pitää muistaa, että tuo prosenttiosuuden pienentäminen tuo myös tullessaan sen, että tuo kokonaismenetys näillä tiloilla on myöskin paljon pienempi kuin hallituksen esityksessä oli.

Tuo hevostalouden osa varmaan on näin, niin kuin ed. Ollila sanoi, että siellä on hieman väärässä paikassa sulkeet.

Puhemies! Täällä on kuitenkin tullut esille tänään parissakin eri kohteessa maatalouden ympäristötuen toimivuus. Haluan muistuttaa siitä, että maatalous on myös ennen tätä ympäristötukea toiminut säädösten ja määräysten mukaisesti. On totta, että siellä on tapahtunut ylilannoitusta ja ravinteita on annettu enemmän kuin kasvit voivat käyttää. Samoin on tapahtunut myöskin teollisuuden päästöissä. Samoin on tapahtunut myöskin yhdyskuntajätteissä. Ei niitäkään ole puhdistettu kunnolla kuin vasta pari—kolmekymmentä vuotta. Naapurimaassa ei ole puhdistettu vielä kuin vuoden ajan kunnolla niitä jätteitä, mitä Itämereen menee. Siksi sitä "vanhaa syntiä" on kaikilla yhteiskunnan toimialoilla. Maatalous ei tee tästäkään poikkeusta. Se on yksi näistä, mutta ei suinkaan se suurin, vaan ne vanhat ravinnejäämät, jotka tuolla vesistöissämme ovat, ovat syntyneet kaikesta yhteiskunnan toiminnasta. Siksi on aika kohtuutonta, että maataloutta näin syyllistetään tästä asiasta.

Maatalouden täytyy kantaa oma vastuunsa tästä asiasta, ja se sen myös tekee, se on aivan selvä. Siitä osoituksena on se, että 60—70 prosenttia on kymmenessä vuodessa vähentynyt fosforin käyttö ja noin 40 prosenttia typen käyttö. Se on valtava muutos entiseen verrattuna. Joku raja on myöskin sillä, me tavoittelemme kuitenkin pelloiltamme tuottoa, ja ilman ravinteita ei mikään kasva, ei kasva kukkapenkki eikä kasva se peltokaan, ja siksi me tarvitsemme ravinteiden käyttöä kohtuullisuuden rajoissa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! En kyllä nyt voi ihan ymmärtää, miten täällä hallitusrintama muista kuin poliittisista syistä toteaa, että tämä 141-neuvottelujen tulos olisi loistava tai erittäin hyvä tai edes hyvä. Kyllä nämä luvut kertovat aivan selkeästi, että komission tulkinta siitä, että 141-tuki on tilapäinen eikä pysyvä, voitti noissa neuvotteluissa. Se, että sitä ei leikattu kerralla kokonaan pois tai tällä kaudella vuoteen 2013, oli tietysti hyvä saavutus, ettei näin käynyt. Mutta 2013 jälkeen meidän lapsemme ja seuraavat päättäjät, jotka täällä ovat, joutuvat sen tosiasian eteen, että 2007 tämä artikla tulkittiin komission ajattelemalla tavalla tilapäiseksi ja tukioikeus alenevaksi. Alenema tällä kaudella on noin 30 prosenttia tältä osin, eikä tuo luonnonhaittakorvausjärjestelmän uudistus, joka tulee vuosien kuluttua, välttämättä ole sellainen, että se turvaisi tai korvaisi merkittävästi.

Tässä on käynnissä myös EU:n maatalouspolitiikan niin sanottu terveystarkastus, jonka tulokset saattavat olla hyvinkin arveluttavat Suomen maatalouden kannalta. Sitten on monia muita tekijöitä, jotka luovat hyvin harmaita tai jopa synkkiä pilviä Suomen maatalouden ylle. Sitten tietysti tämä globaali talous ja globaalimaatalouden ongelmat, ruokaongelmat, niitä ei nyt ole EU:ssa eikä täällä otettu huomioon ollenkaan. Tilanne on muuttunut siitä, mikä se oli aikaisemmin ruuan tuotannon osalta. Meillä oli tuon ed. Lahtelan esittämällä mallilla ylituotantoa. Se ei ole tietystikään itsetarkoitus mutta ei myöskään tämä maatalouden ja ruuantuotannon raju alasajo, jota nyt tehdään tällaisilla menettelyillä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi varmaan on oikeassa siinä, jotta tässä totta kai hallituspuolueen edustajat puolustavat viimeisen päälle tätä 141:tä sen takia, jotta eiväthän he voi sanoa sitä, että tässä epäonnistuttiin. Tässähän annettiin kuitenkin periksi. Muistan hyvästi ne keskustelut, kun senhän piti olla pysyvä. Meille vakuutettiin joka paikassa, että se on pysyvä ratkaisu. Nyt tässä on lipsuttu ja kehutaan, miten hyvä ratkaisu, kun tässä saatiin nyt kuitenkin vähän niin kuin torjuntavoitto. Niitähän meillä Suomessa tehdään aina, torjuntavoittoja, joka paikassa, ja peräännytään. On tehty torjuntavoitto.

Mutta tässä ed. Leppä käytti ihan hyvän puheenvuoron niistä vanhoista synneistä, jotta tuolla järvissä on niitä vanhoja ravinnepäästöjä. Tässä tullaan semmoiseen oleelliseen kohtaan, joka koskee kanssa tätä energiatuotantoa siinä mielessä, kun tässä on puhuttu siitä, jotta käydään pelloilla kasvattamaan enemmän energiakasveja. Kun meillä se kyntämätön pelto on, kokonaan nuo järvien lahdet, missä näitä reheviä paikkoja on: ennen ainakin sillä kylällä, missä satuin asumaan, silloin köyhempään aikaan nämä kaislikot monesti korjattiin karjan kuivikkeiksi sieltä syksyllä, kun jäät olivat tulleet. Sieltähän sitten sinne navettaan vietiin kuivikkeet, ja sitten ne vietiin takaisin peltoon. Kun ne olivat kompostoituneet, ne vietiin lannoitteeksi sinne peltoon. Siinähän tapahtui semmoinen kiertokulku, että se ravinne meni järvestä sinne peltoon taas takaisin. Mutta nyt kun sitä ei ole tehty pitkään aikaan, niin siellä on hirveän reheviä paikkoja tuolla järvissä ja erityisesti viljelymaiden läheisyydessä. Nythän tämä pitäisi ottaa hyötykäyttöön, jotta otetaan ne kaislat talteen vaikka silloin keväällä, jotta sitten kuivuminen on tapahtunut talven aikaan, jolloin energiasisältö on paras siinä, ja tehdään tämmöinen kiertokulku. Nimittäin nyt se on ainut konsti, millä tavalla saadaan maksuttomasti tämä homma hoidettua ja saadaan vielä energiaa.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! On selvää, että artiklat 141 ja 142 on eri tavalla kirjoitettu liittymissopimukseen. Sieltä lähtee liikkeelle se, että ne ovat myöskin eri tavalla käsiteltäviä, ja koskaan aikaisemmin — tämän haluan huomauttaa erityisesti ed. Kankaanniemelle — koskaan aikaisemmin 141:stä ei ole saatu näin pitkäaikaista ratkaisua kuin nyt saatiin. Se ei suinkaan poistu, vaan se alenee — se on aivan totta — ja kun se alenee, samaan saumaan sattuu myöskin täällä jo mainittu lfa-uudistus, jolle tulee aivan erityisiä paineita sen myötä, että sillä pitää pystyä osittain korvaamaan niitä menetyksiä, joita 141:stä tulee erityisesti yksimahaisten osalta, se on ihan selvä. Se aiheuttaa myöskin meillä selvän poliittisen paineen tältä osin, samoin kuin vuoden 2013 jälkeinen EU:n maatalouspolitiikka, jossa on paljon rukattavaa. Esillä olleet tuotannosta irrottamiset kokonaisuudessaan eivät ole osoittautuneet toimiviksi.

Täällä ed. Tiusanen mainitsi tämän Afrikan ruokatilanteen. Se on juuri seurausta siitä, että meillä tukijärjestelmä on vinoutunut, ja sitä täytyy oikaista. Se ei saa olla sellainen, että se vähentää näiltä hankalimmilta viljelyalueilta tuotantoa, joita ovat esimerkiksi Afrikka ja esimerkiksi pohjoinen Eurooppa, ja sillä tavalla meidän täytyy pystyä tasapainoisempaan tuotannon jakautumiseen ympäri maailman. Se on ihan selvä. Se on oikeudenmukaisuuskysymys, että ruokaa riittää.

Toinen asia, mikä Afrikasta pitää muistaa, on se, että siellä logistiset kustannukset rannikolle ovat useimmiten suuremmat kuin rannikolta eteenpäin, ja siinä mielessä tarvitaan myös muita keinoja kuin tämä ruuan tuotanto.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemelle, joka ei oikein näytä vielä ymmärtävän tämän 141:n hengissä pitämisen merkitystä. Nimittäin ajatellaanpas semmoista tilannetta, kun viime syksynä todettiin, että ohran hinta oli edellisen vuoden vastaavasta noussut 50—60 prosenttia. Ja me tiedämme kaikki, mistä se johtui: kuivuudesta Kaakkois-Euroopassa. Mutta jos tulevaisuudessa nyt olisi niin kauhea tilanne, että tämä toistuisi; ja jos Suomessa onnistuu se tuotanto, niin me huomaamme yhtäkkiä, että ei oikeastaan sitä tukea tarvita lainkaan, koska se varmasti siinä katastrofitilanteessa kannattaa muutenkin.

Mutta mikä on se arvo? Se on se, että me olemme pitäneet tämän hengissä. Me olemme sen vakavien vaikeuksien tukena säilyttäneet, ja kun tässä lukee, että "voidaan" menetellä näin, niin se "voi" on edelleen mahdollista, kun sitten taas se tilanne voi myöhemmin olla aivan päinvastainen, että me todella tarvitsemme tämän laatuista välinettä. Elikkä siinä suhteessa se arvo on juuri niin kuin täällä hallituspuolueet tietysti uskollisina sotureina ovat todenneet ja vahvoilla ovat puheissakin olleet.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Pulliainen viittasi kuivuuteen. Ihan tasan tarkkaan kuivuutta tulee Euroopan alueella olemaan tulevina kesinä ja nimenomaan Etelä- ja Keski-Euroopassa. Se on selvä, ilmastonmuutos menee eteenpäin. Myöskin Afrikka varmasti tulee kuivuudesta kärsimään.

Kiitän ed. Leppää hyvästä huomiosta tai sen huomion tukemisesta, että EU:n tukipolitiikan vinoutumia pitäisi ja sitä koko tukipolitiikkaa katsoa myös globaalisti, miten paljon se haittaa muita alueita, kuten Afrikkaa, nimenomaan siitä näkökulmasta, että Euroopasta tuotettu ravinto on edullisempaa, halvempaa myydä Afrikassa kuin paikallinen tuotanto. Se on vääristymä ja irvokas tilanne.

Mutta, puhemies, ed. Lepälle vielä vastakommentti siihen, että emme toki syyllistä maataloutta päästöistä. Ed. Leppä on täysin oikeassa, että maatalous käyttää tällä hetkellä vähemmän fosforia ja typpeä kuin aikaisemmin. Jos syyllistää täytyy, niin haluamme syyllistää maan hallitusta siitä, että se ei kyllin voimakkaasti puutu siihen, että otettaisiin tarkasteluun nimenomaan pahimmat päästöalueet, eroosioalueet, ja tehtäisiin enemmän kuin tämä 2 miljoonaa euroa, joka nyt on vuoden 2008 budjetissa. Se on se pointti tässä kohtaa.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tähän liittyvät monenlaiset tekijät, muun muassa lihansyöntiin siirtyminen muualla maailmassa, mutta en ottanut siihen kantaa.

Mutta, mitä ed. Satonen sanoi aikaisemmin, että 141:n ja 142:n välillä on niin iso ero jo nyt, että investoinnit kohdistuvat 142-alueelle, niin tämä on aika huolestuttava tilanne, kun tässä nyt 141-alueella prosentuaaliset ja euromääräiset leikkaukset ovat kuitenkin näinkin rajut. Eli todellakin jos 142-alueella, jossa tuotanto-olosuhteet ovat huonommat ja aina vain huononevat, mitä pohjoisemmaksi mennään, joudutaan sen takia leikkaamaan tukia, että tätä epätervettä ilmiötä, investointien siirtymistä 141-alueelta 142-alueelle ei tapahdu, niin silloin olemme siinä kierteessä, että koko maan maatalous ajautuu yhä suurempiin ongelmiin.

Toki voi olla niin kuin ed. Pulliainen sanoi, että tämä maailmanlaajuisesti ruuan hinta nousee niin paljon, että Suomessakin ruuan tuottaminen kannattaa. Mutta emmehän usko, että ed. Pulliainen toivoo, että maailman köyhät jäisivät ilman ruokaa sen takia, että ruuan hinta nousee. (Ed. Pulliainen: Tässähän nyt puhutaan 141:stä!) Se on toisaalta sama ajatus kuin että toivoisimme, että ilmastonmuutos menisi eteenpäin niin nopeasti, että Suomessa satomäärät nousisivat reippaasti. Emme sitäkään toivo. Tässä on nyt todella tällaisiakin seurauksia ja olosuhteen muutoksia tapahtumassa.

Mutta toivon ja pidän siitä kiinni, että suomalainen maatalous tarvitsee tukea. Nyt Euroopan unionin komissio katsoo, että Etelä-Suomen alueella tuota tukea ei tarvita pysyvänä, vaan se ajetaan vähin erin alas. Nyt se on viideksi vuodeksi, mutta sen jälkeen se alenee varmasti taas seuraavina vuosina ehkä jo uuden 30 tai 50 prosenttia, niin kuin nytkin, ja silloin menee 10 vuodessa homma niin, että Suomessa ei maataloutta ole edes parhaimmilla alueilla.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Jos tämä maailmaa uhkaava ruokapula ainakin sen verran vaikuttaisi tänne Suomenkin ja EU:n maatalouspolitiikkaan, että päästäisiin uudestaan sellaiseen järjestelmään, jossa tuki olisi sidottu tuotantoon, mitä täällä muun muassa ed. Leppä jo aiemmin toivoi, niin se olisi jo aika iso muutos verrattuna tähän tilanteeseen, missä tällä hetkellä ollaan ja mitä varmaan kukaan ei pidä kovin hyvänä.

Jos puhemies sallii, sen verran kommentoin ed. Tiusasen puheenvuoroa tästä Afrikan tilanteesta, että varmaan ihan kaikki ongelmat siellä eivät kyllä johdu Euroopan unionin maatalouspolitiikasta. Jos katsoo, mitä esimerkiksi Zimbabwessa ja Keniassa on tapahtunut, niin siellä on kyllä ihan kotimaisinkin voimin saatu tuotantoa vaikeuksiin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Satosen kanssa olen samaa mieltä: eivät johdu ainoastaan siitä.

Mutta, arvoisa puhemies, tähän kokonaisuuteen. Kun puhumme kansallisista tuista, niin kuin nyt tämä hallituksen esitys on, ja samalla sitten täällä on sivuttu muitakin tukimuotoja, kuten esimerkiksi ympäristötukea, niin tässä on kysymys kokonaisuudesta, joka on maataloudenharjoittajien elinkeinossa tuloa. Tässä mielessä, jos tässä rakenteessa on vääristymiä luoda näitä tukia, niin kuin muun muassa ympäristötuessa on, niin silloin me joudumme myös puhumaan niistä asioista, kuten esimerkiksi ympäristöön tulevista vaikutuksista maatalouden puolelta ja yleensäkin.

Haluan lopettaa siihen ponteen, että kyllä on tärkeätä, että meillä on kotimainen maatalous, joka pystyy tuottamaan puhdasta ruokaa ja myöskin pystyy pitämään huolta eläimistä, joita se käyttää tuotannossaan. Eläinten hyvä kohtelu on yksi erittäin tärkeä menestystekijä myös tulevaisuudessa maataloudessa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusaselle yksi hyvin ystävällinen huomautus siitä, että meillä on nitraattidirektiivi esimerkiksi taustalla, joka jo normiohjaa sitä, mitä voidaan tehdä.