Arto Satonen /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on hallituksen esitys julkisesta työvoimapalvelusta annetun lain 6 luvun 3 ja 5 §:n muuttamisesta, joka käsittelee siis yhteishankintakoulutusta. Ensinnäkin yhteishankintakoulutuksesta on todettava, että kun se on luonteeltaan sellaista koulutusta, että toisen puolen koulutuksesta maksaa yritys ja toisen puolen maksaa valtio, niin se on osoittautunut hyvin tehokkaaksi koulutusmuodoksi. Yrityksillä on myöskin erittäin suuri intressi palkata palvelukseensa ne henkilöt, jotka tämän koulutuksen ovat saaneet, koska ne myöskin itse siihen huomattavan taloudellisen panoksen antavat.

Tämän esityksen myötä ideana on se, että laajennetaan sitä joukkoa, jonka on mahdollista päästä tähän yhteishankintakoulutukseen. Siihen joukkoon tulevat sekä yrittäjät että sellaisiksi aikovat ja henkilöstövuokrausyritysten palveluksessa olevat henkilöt niin, että koulutuksen rahoittamiseen voi osallistua työnantajan asemesta käyttäjäyritys.

Arvoisa puhemies! Valiokunta suhtautuu tähän esitykseen hyvin myönteisesti pitkälti niistä syistä, jotka jo mainitsin. Eli kun yhteishankintakoulutus on hyvin toiminut tähänkin asti, niin tämä laajennus parantaa erityisesti vuokratyöntekijöiden asemaa. Se on tässä hyvin keskeinen peruste sille, että laajentamiseen on tarvetta. Se myöskin voi edesauttaa tai varmastikin edesauttaa vuokratyöntekijöiden pääsyä pysyviin työsuhteisiin. Nythän on tullut varsin yleiseksi käytännöksi se, että henkilöt menevät yritykseen henkilöstöpalveluyrityksen kautta, mutta oltuaan siellä jonkun aikaa työtehtävissä he sitten hakeutuvat suoraan käyttäjäyrityksen palvelukseen. Senkin takia se, että myöskin tämä koulutusmahdollisuus on heillä olemassa, on hyvin tärkeää.

Arvoisa puhemies! Valiokunta keskusteli varsin paljon ja kuuli asiantuntijoita sen suhteen, miten tämä koulutus voidaan kohdistaa franchising-yrittäjille. Siinä valiokunta otti selkeästi sellaisen kannan, että tätä koulutusta ei tule kohdistaa sellaiseen toimintaan, jossa koulutuksessa on pelkästään kyse nimenomaan yksittäisen franchising-yrityksen toimintamalleista. Sen sijaan koulutusta voidaan tarjota franchising-ottajalle sellaisessa tilanteessa, että kyse on yritystoimintaan, markkinointiin, johtamiseen tai henkilöstöpolitiikkaan liittyvästä yleisemmästä koulutuksesta, joka toki sitten auttaa siinä franchising-toiminnassa, mutta joka on sellaista yleishyödyllistä tietoa, että se auttaa koulutuksen käyneitä myöskin laajemmin.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen kuvasi tuossa ihan asiallisesti sen, mistä tässä hallituksen esityksessä on kyse, mutta seitsemän valiokunnan jäsentä jätti vastalauseen. Vastalauseen alussa todetaan kyllä ihan kättelyssä, että "hallituksen lakiesitys voi parantaa monien työmarkkinoilla epävakaassa asemassa työskentelevien ja nykyisessä tilanteessa tasa-arvoisia koulutusmahdollisuuksia vaille jäävien asemaa". Mutta vuokratyöntekijöitten osalta halusimme korostaa sitä, että kun perinteisen yhteishankintakoulutuksen kolmikantaisen sopimusmallin rinnalle tulee nyt neljäs osapuoli eli työvoiman käyttäjäyritys, niin silloin näihin vastuisiin, jotka lankeavat eri osapuolille, pitäisi kiinnittää erityistä huomiota, koska tässähän sopimusvuokratyöfirman ja työnjärjestäjäyrityksen ja työsuhteen sopijaosapuolten välillä tämä asetelma kulkee vähän eritahtisesti.

Olen ollut itsekin aikoinani tekemässä yhteishankintakoulutussopimuksia. Silloin kun on ollut kyse tietystä erityiskoulutuksesta tietylle yritykselle sen tarpeitten mukaisesti, niin olen laittanut siihen sopimukseen selvän rekrytointivelvoitteen, että koulutettavista esimerkiksi 70 prosenttia on työllistettävä koulutuksen jälkeen, mikä velvoite on minun mielestäni oikein.

Mutta nyt tämä asetelma on hämärtynyt. Esimerkiksi investointituessahan on 5 vuoden määräaika. Jos yritys käyttää tukea väärin, niin tuki voidaan periä takaisin. Huomasin, että ministeri Pekkarinen oli kiinnittänyt huomiota siihen, että tällaista takaisinperintämahdollisuutta ei ole yritysten kehittämistuessa. Huomautan, että esimerkiksi Stora Enso koulutti Kemijärvellä sellunkeittäjiä samaan aikaan, kun oli jo tehnyt päätöksen siitä, että sellutehdas lopetetaan. Se ei voi olla oikein, että veronmaksajat osallistuvat tällaiseen koulutukseen, joka on tuossa tilanteessa jo täysin turha. Elikkä tämmöiset velvoitteet pitäisi olla, niin kuin on investointituessa, myöskin koulutushankinnoissa tietyissä tilanteissa.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Satonen toi hyvin esille työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnössä esille nousseita asioita ja myös tämän hallituksen esityksen peruslähtökohtaa. Mielestäni on hyvä, että myös vuokratyöntekijöiden asemaa ollaan näin parantamassa ja vahvistamassa. He ovat monessa suhteessa vakinaisia työntekijöitä epäedullisemmassa asemassa.

Itse kuitenkin näkisin, että tässä ei pelkästään ole kyse siitä, niin kuin ehkä ed. Satonen osittain toi esille, että nämä vuokratyöntekijät olisivat tahtomattaan tässä tilanteessa. Heistä varsin monet ovat valinneet myös tämän vaihtoehdon ja haluavat olla vuokratyöntekijöitä ja vaihtaa myös sitä paikkaa, jossa työtä tehdään. Eli se ei ole välttämättä sellainen tilanne, jossa oltaisiin hakeutumassa automaattisesti vakinaiseen työsuhteeseen, vaan moni nauttii siitä vapaudesta ja vaihtelusta, jota tämä vuokratyön tekeminen tuo.

Minun mielestäni on siksi hyvä, että näin tuodaan tätä lainsäädäntöä 2000-luvulle myös tämän uudenmallisen työnteon osalta, ja on myös tärkeää, että näin henkilöstövuokrausyritysten työntekijät saavat paremman aseman suomalaisessa yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla ja myös paremmat mahdollisuudet lisäkoulutukseen pitää ammattitaitoaan yllä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin pyydän anteeksi sitä, etten huomannut tuossa puheenvuorossani mainita, että tähän tosiaan sisältyy vastalause. Se on erityisen noloa siksi, että on varsin tavallista, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa mietintöön sisältyy vastalause. Mutta tähän vastalauseeseen liittyen en toki halua kiistää sitä, mitä ed. Mustajärvi on sanonut, ja varmaan löytyy yksittäisiä esimerkkejä, joissa voi olla, että tätäkin järjestelmää käytetään muuten kuin kaikkein tehokkaimmalla tavalla.

Mutta tässä täytyy kuitenkin se muistaa, että yhteishankintakoulutus on kaikkein tehokkainta työvoimapoliittista koulutusta ja siitä aina puolet maksaa jo joku muu taho kuin valtio. Jos verrataan niihin koulutuksiin, jotka valtio maksaa kokonaan, niin kyllä sieltä polku työelämään on usein vielä paljon pidempi ja väkeä työllistyy huomattavasti vähemmän sen prosessin jälkeen, joten tämän koulutuksen laajentaminen hallituksen esittämässä muodossa minusta kyllä puolustaa paikkaansa.

Siihen, mitä ed. Heinonen sanoi, totean olevan aivan totta, että entistä enemmän on niitä, jotka ikään kuin oma-aloitteisesti valitsevat tämän vuokratyömahdollisuuden. Tietysti lainsäädäntö pyrkii parantamaan toisaalta heidän asemaansa mutta ensisijaisesti niiden asemaa, jotka ovat sitten siinä vuokratyössä muusta kuin omasta aloitteestaan.

Markus Mustajärvi /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä on kuitenkin tämä peruskysymys, että jos tulee tilanne yhteishankintakoulutuksessa ja koulutetaan nimenomaan vuokratyövoimaa ja jos haluaa laittaa rekrytointivelvoitteen, niin on aika mielenkiintoinen asetelma se, annetaanko vuokratyöfirmalle tämä velvoite vaiko työnkäyttäjäyritykselle. Toiseen on työsopimus työntekijällä ja toiseen on sitten toimeksiantosopimus toisella firmalla. Mutta vuokratyöntekijöiden asemaan vaikuttavat paljon muut tekijät kuin pelkästään tämä koulutus, yhteishankintakoulutusratkaisu, joka joissakin tapauksissa kiistatta parantaa vuokratyöntekijöitten koulutustasoa ja mahdollistaa semmoiset koulutukset, jotka aiemmin eivät ole olleet ulottuvilla.

Huomautan siitä, että esimerkiksi Itävallassa ja Ruotsissa vuokratyöntekijöitten asema on hoidettu paljon paremmin kuin Suomessa. Itävallassa se on tehty lainsäädäntöteitse, Ruotsissa työehtosopimuksilla. Ja me olemme kyllä tehneet lakialoitteen ja haluaisimme, että me Suomessakin menemme siihen suuntaan, että vuokratyöntekijöillä on takuupalkka sekä järjestetyn työn aikana että sen ulkopuolella ja että olisi velvoite käyttää toistaiseksi voimassa olevia työsopimuksia. Jos nämä ehdot täyttyvät, niin vuokratyöntekijöiden kokonaisasema parantuu aivan oleellisella tavalla.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti totean sen, että kun tulee nimenomaan jatkossa yhä enemmän tämä vuokraus koskemaan terveydenhoidon työntekijöitä, niin silloin nousevat esiin myöskin vastuukysymykset, ja esimerkiksi lääkärityövoiman kohdalla, kun vuokrataan henkilöitä, joilla ei ole täysiä oikeuksia, niin tämän henkilön, joka vastaa sitten tämän vuokrattavan henkilön toiminnasta, pitäisi olla selkeästi määritelty, eikä vain määritelty vaan niin, että hän aidosti pystyy olemaan vastuussa siitä ja myöskin antamaan tarvittaessa ohjeita. Tässä kohden voi todeta, että kaikki asiat eivät ole kunnossa.