Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni 14/2008 vp keskeinen tavoite on turvata Suomen puuhuolto, turvata niin, että yhtään sahaa tai puuta jalostavaa tehdasta ei tarvitsisi tässä maassa lopettaa eikä ainuttakaan työpaikkaa menettää ainakaan puupulan takia. Mehän kaikki tiedämme tuontipuun osalta ne ongelmat, joita naapurimaan tullit ovat aiheuttaneet tai tulevat ennen kaikkea aiheuttamaan, ja sen uhkan, jonka edessä tällä hetkellä olemme.

Tätä varten maassa on asetettu niin sanottu Ahon työryhmä, joka on helmikuussa jättänyt väliraporttinsa ja kevään aikana tai alkukesästä viimeistään jättää sitten lopullisen raporttinsa, näin ymmärrän. Sen toimet ovat monessa suhteessa oikean suuntaisia ja auttavat muun muassa niitten ratojen säilymistä, jotka on aikoinaan investoitu. Niitten säilymisen perustana on, että niitä tarvitaan maan puuhuollon turvaamiseen kuljetuksien osalta. Mutta ennen kuin nuo radat ovat kunnossa, tiet kunnossa maaseudulla, pelkään, että silloin on jo menetetty puuta jalostavan teollisuuden työpaikkoja, menetetty vientimarkkinoita. Siksi olen tehnyt tämän aloitteen, jolla haluan puun liikkeelle kaikkein luonnollisimmalla ja tehokkaimmalla tavalla. Metsänomistajat arvostavat kaikkein eniten sitä, jos myyntiveroprosenttia voitaisiin alentaa.

Aloitetta valmisteltaessa olen tullut hämmästyttävään tulokseen. Valtion on mahdollista saada täsmälleen nykyinen verotulo, jos puun myynti tulisi kattamaan nykyisen puuta jalostavan teollisuuden tarpeen, esimerkiksi tuon 15 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Tällöin puun volyymin lisäys toisi alemmallakin veroprosentilla huomattavasti enemmän kuin nyt tulee, jos puukauppa ei käy. Samalla, kun puukauppa kävisi vilkkaana, tulisi myös muita verotuloja koneyrittäjille, kuljetusyrittäjille. Jos aloitteessani esitetyllä tavalla myyntiveroalennus kohdistettaisiin nimenomaan tukkipuulle ja kaikelle kauppaan tulevalle puulle, niin silloin saataisiin myöskin päätehakkuissa uudistusaloja käyttöön. Jos keskimääräinen uudistusalan kustannus on tuhatkunta euroa, niin silloin sieltäkin taas tulee verotuloja.

Aloitteen perusteluissa olen tuonut esille sen, että niiden verotulojen kautta, joita volyymin lisäys tuo myyntiveron tuottona ja sen myönteisen ketjureaktion aikaansaamisena, mikä tällä on kuljetusyrittäjille, koneyrittäjille ja muuhun metsätalouteen, verotuloja puhtaasti jo kannolta sahalle tai kannolta tehtaalle voitaisiin saada sama määrä, mikä nytkin tulee. Jos olen käyttänyt tässä kuutiometrejä ja euroja, niin yhtä hyvin nämä voitaisiin muuttaa algebran suureiksi suhteessa siihen määrään, mikä kulloinkin puuta kauppaan tulee.

Toisaalta katson, että tämä aloite toteutuessaan elvyttäisi kansantaloutta myös muutoinkin. Jos minä kiinnitän vain siihen ketjuun huomiota, mikä on kannolta tehtaalle tai sahalle, se toisi maakuntiin ja maaseudulle rahavirtoja, joilla olisi hyvin myönteinen elvyttävä vaikutus koko elinkeinotoimintaan palvelusektoria ja kauppaa myöten. Näin ollen katson, että tässä olisi huomattava piristysruiske kansantaloudelle. Se uhkakuva, mikä meillä nyt on Venäjältä tulevan tuontipuun supistumisesta tai loppumisesta, tarjoaa myös valtavan mahdollisuuden kotimaisen puun hyödyntämiselle, sitä kautta luotaville työpaikoille ja maaseudun rahaliikenteelle. Näenkin, että kaikkein tehokkain tapa turvata puuhuolto on juuri se, millä saadaan metsänomistaja kiinnostuneeksi tekemään metsäkauppaa.

Metsänomistajarakenteen muuttumisesta on puhuttu paljon. Minusta on aiheettomasti syyllistetty kaupunkilaismetsänomistajia. Minusta jokainen heistä on yhtä arvokas ja aivan yhtä tärkeä, niin naiset kuin miehetkin, niin nuoret kuin myös vanhat ja keski-ikäiset. Jokainen heistä tajuaa sen, että jos myyntiverotusprosenttia voidaan alentaa, niin silloin varmasti kiinnostus puukauppaan on paljon parempi kuin nyt hieman alentuneilla kantohinnoilla viime vuoden vastaavaan ajankohtaan nähden.

Edelleen aloitteeni eräs myönteinen puoli liittyy siihen, että tämä ei lisää kustannuspaineita puuta jalostavalle teollisuudelle, päinvastoin. Pidän tätä hyvin tärkeänä, koska meidän on pidettävä huoli, että viennin kannalta lopputuotteitten markkinointiedellytykset säilyvät. Vientimarkkinat ovat erittäin kilpaillut, ja silloin Suomen kilpailukyvystä on pidettävä myöskin tätä kautta osaltaan huolta.

Mutta jos ajatellaan tilannetta, että raaka-ainepulan vuoksi meillä ei ole toimittaa riittävästi vientimarkkinoille jalosteita, seurauksena on se, että me menetämme vientimarkkinoita, ja niitten takaisin saaminen olisi vaikeata. Mutta ennen kaikkea seurauksena olisi kymmenientuhansien — joku on laskenut 20 000:n — työpaikkojen menetys, tehtyjen investointien menetys. Ajatellaan vaikka, jos tehdas lopetetaan tai saha lopetetaan, niihin on tehty investointeja, ja silloin kun siellä ei toimintoja tehdä, niin se on myös investointien osalta tappio.

Pidänkin aloitetta hyvin huomionarvoisena keskustelun avauksena ja toivon, että tähän aloitteeseen kiinnitettäisiin todella vakavasti huomiota: voidaanko suomalainen puu saada tällä ratkaisulla liikkeelle. Itse aloitetta tehdessäni olen vahvasti väittämässä, että tämä on kaikkein nopein, varmin ja tehokkain tapa saada suomalaista puuta liikkeelle, hoidettua suomalaisia metsiä. Aivan oikea esitys on tämä ensiharvennuspuun verovähennys. Tosin maaseudulla pohditaan, mikä on se ensiharvennuspuu. Sen määrittely saattaa tuottaa jonkunlaisia ongelmia, mutta varmasti siihen tietyt ratkaisut kyllä on löydettävissä. Mutta se ei ole riittävä. Esimerkiksi sahateollisuus ei voi saada raaka-ainetta vielä tuon ratkaisun pohjalta. Suomalaisen mekaanisen puunjalostusteollisuuden kannalta on välttämätöntä, että kaikki kauppaan tuleva puu ja erityisesti tukkipuu tulee veronhuojennuksen pariin. Samoin metsänomistajat muistavat sen, että pinta-alaverotuksen aikana tukkipuu, osin kuitupuukin, on kasvanut. Jos pinta-alaverossa on oltu vuoden 2005 loppuun saakka, niin silloin lähes kaikki puumassa on kasvanut pinta-alaveron aikana, joten myyntiin tulevaan puuhun kohdistuu joko lähes täydellinen tai ainakin hyvin merkittävä kaksinkertainen tuloverotus samasta verokohteesta riippuen siitä, onko oltu pinta-alaverossa vuoden 2005 loppuun vai käytetty tuota 13 vuoden siirtymäaikaa myyntiverossa.

Arvoisa puhemies! Toivon, että aloite synnyttää vilkkaan keskustelun ja aloitteen pohjalta voitaisiin päästä ratkaisuun, jolla Suomen puuhuolto, työpaikat ja vientimarkkinat kansantalouden myönteisinä tekijöinä voidaan turvata.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Ed. Lauri Oinonen on tehnyt ansiokkaan taustatyön aloitteeseensa. Aloite tunnistaa aivan oikealla tavalla yhden keskeisen ongelman Suomen talouden nykytilassa. Kyllä puun saatavuus lyhyelläkin aikavälillä on uhattuna ja huolenaihe niin metsäteollisuudelle kuin alalla työskentelevillekin. Metsätalouden merkitys kansantaloudessamme on edelleen niin ratkaiseva, että politiikalla ja yhteiskunnallisella päätöksenteolla on oltava herkkyyttä reagoida sen edistämisen ja ylläpitämisen vaatimuksiin. Tarvitsemme omiin raaka-aineisiin perustuvia vientituloja tulevaisuudessakin. Hallitus onkin aivan oikealla tavalla jo ryhtynyt toimenpiteisiin esimerkiksi ensiharvennusten osalta, mihin ed. Lauri Oinonen viittasikin, ja myös metsätalouden tarvitseman infrastruktuurin parantamiseksi.

Aloitteessa esitetty ratkaisu on yksinkertainen, ehkä liiankin yksinkertainen malli toteutuakseen. Niinhän se tahtoo olla, että jos asiat eivät ole monimutkaisia, ne pitää tehdä sellaisiksi. Lain mahdollisessa jatkovalmistelussa kannattaa kiinnittää huomiota muutamaan asiaan.

Valtiovarainministeriö varmasti huolestuu verotulojen turvaamisesta. Kuten aloitteen perusteluissakin on mainittu, se huoli ei ainakaan lyhyellä aikavälillä näyttäisi aiheelliselta. Piristysruiske kansantaloudelle kattaisi pois jäävät verotulot puun lisämyynnin tuottamien verotulojen lisäksi.

Haluan kuitenkin herättää yhden kysymyksen. Käyttäytyykö metsänmyyjä siten kuin aloitteessa odotetaan? Usealla metsänomistajalla on varmasti sellainen tilanne ja tapa elävässä elämässä, että puuta myydään jonkun tietyn rahamäärän hankkimiseksi. Ollaan vaihtamassa autoa, asuntoa tai tekemässä jotain muuta merkittävää hankintaa. Metsä on pankki, josta nostetaan säästöjä. Kun alennetulla veromäärällä saman summan saa pienemmällä puunmyyntimäärällä, olisiko mahdollista, että laki toimisi sittenkin päinvastoin kuin lakialoitteessa oletetaan? Ehkä aloitteen tekijä on tätäkin pohtinut, ja ed. Lauri Oinonen voinee näiltä osin asiaa kommentoida.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Oinosta ei voi syyttää ensinnäkään aloitteellisuuden puutteesta eikä mielikuvituksen puutteesta eikä ahkeruudesta eikä yleensä yhtään mistään. (Ed. Ollila: Ahkeruuden puutteesta!) Joka suhteessa hän on hyvin mallikelpoinen edustaja. Mutta hänellä on myöskin pastorina mielenkiintoinen vaikutus hallussaan, jota taipumusta hänessä, josta olen syvästi kateellinen, on se, että hänellä on omasta mielestään maagista vaikutusta muun muassa metsänomistajan käyttäytymiseen. Hän uskoo, että ainut asia, joka metsänomistajaa ohjaa, on verohelpotus ja rahavirta. Jos se on todella tästä kiinni, kun hän lupasi ensinnäkin, että puunjalostuslaitokset, jotka ylipäätään tällä alalla toimivat, kaikki pysyvät tuotannossa ja työpaikat, oliko niitä parikymmentätuhatta vai mistä nyt oli kysymys, niin kaikki säilyvät, jos ne eivät ole mistään muusta kiinni kuin tästä yhdestä ainoasta asiasta, niin tämä on mielenkiintoinen tieto. Onko ed. Lauri Oinonen ajatellut, että hän väittelisi tohtoriksi tästä aiheesta? Tosin tuo pastorin, teologian kandidaatin peruskoulutus ehkä ei suoraan siihen mahdollistaisi, mutta kuitenkin semmoisella kohtuullisella joustavuudella, jos väitöskirja on hyvä, niin voisi ajatella, että yleissivistykselliseltä pohjalta tämmöinen temppu voisi onnistua vallan näppärästi.

Siis minä toivon hartaasti, että ed. Lauri Oinonen on joka suhteessa oikeassa, koska meillä on tämä kuuluisa Ahon työryhmän mietintö, paketti, jossa rahaa liikkuu hirmuiset määrät kerta kaikkiaan, kun sitä ruvetaan toteuttamaan. Tässähän selvitään paljon vähemmällä. Tämähän on erittäin kilpailukykyinen. Se Ahon malli ei lupaa täydellistä tulosta kansantalouden ja yhteiskunnan kannalta metsälakien voimassa ollessa, mutta ed. Lauri Oinonen ainakin äskeisessä puheessa lupasi suurin piirtein kaiken, kun vaan tehdään sillä tavalla kuin hän toivoo.

Sitten, arvoisa puhemies, tässä on vielä toinen ulottuvuus. Tämähän ei ollut, niin kuin jo yritin sanoa, ensimmäinen näistä lakialoitteista, jotka liittyvät erilaisiin verohelpotuksiin. Minulle tuli vaan mieleen, eikö ed. Lauri Oinonen voisi tehdä sillä tavalla, niin kuin jo aikoinaan Veikko Vennamo tältä samalta paikalta ehdotti, että siirretään kerta kaikkiaan verot valtion maksettaviksi, niin ensinnäkin se helpottaa joka suhteessa ed. Lauri Oinosta, koska hän on siinäkin pyrkinyt ja päässyt täydelliseen tulokseen. Hän varmasti kommentoi tätä mahdollisuutta, koska se tekisi hänestä vielä historiallisemman henkilön kuin Veikko Vennamo on ollut.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että aloitteeni synnyttää keskustelua ja harkittua keskustelua. Ilmeistä on, että tässä nähdään, että tällä ratkaisulla voidaan vaikuttaa. Itse rohkenen väittää, että tämä kätkee sen mahdollisuuden, jolla Suomen puuhuolto voidaan turvata.

Tähän on tietysti jäämässä se kysymys, joka täällä on kahdessa edellisessä puheenvuorossa tullut esille, synnyttääkö tämä kauppaa, mutta on tiettyjä olettamuksia otettava, riskejä valittava, ja mikään verolakihan ei ole lopullinen. Sehän nähdään melko pian, alkaako tämä toimia vai ei, ja minä väitän, että tätä kannattaa kokeilla. Tämä ainakin vaikuttaa nopeammin kuin mikään muu ratkaisu.

Tämä ei ole siinä suhteessa mielestäni huono, että jos tulee puukaupassa hinnan vaihteluita, niin tämä kuitenkin antaa mahdollisuudet kaupankäyntiin. Monille metsänomistajille, joissa tapauksissa on se tyypillinen maanviljelijän leski omistamassa metsää, jo tuo 28 prosentin verokanta on korkea. Saattaa olla, että henkilö ei maksa tuloveroja lainkaan tai maksaa huomattavasti alemmalla prosentilla. Tuossa on eräs semmoinen jarrutekijä. Viittaan tuohon taustalla olevaan, jo kertaalleen pinta-alaveron muodossa maksettuun veroon. Se on enemmän taikka vähemmän voimakas jarru. Monet metsänomistajat ovat minulle sanoneet suoraan, että se jarruttaa kaupankäyntiä ja tämmöiset jarruttavat tekijät tulisi voida poistaa.

Toivonkin, että tästä tekisivät taloudelliset tutkijat laskelmia. Viime viikolla Maaseudun Tulevaisuudessa oli etusivulta alkaen artikkeli, jossa Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen tutkija Tapio Tilli oli aloitteeni kanssa saman suuntaisilla linjoilla. Itse asiassa hän oli arvioinut, että noin 20 prosentin myyntiverokannalla saataisiin volyymin lisäyksen vuoksi sama verotuotto, mikä on nytkin saatavissa. Mutta minä päädyin kolmen viikon aikana tekemieni laskelmien pohjalta tulokseen, että se saataisiin jo 16 prosentin verokannalla, jossa nyt sitten tässä aloitteessa eriytin pinta-alaveropohjaisesta metsästä tulevan puun ja sen puun, joka tulee jo aiemmin myyntiveron pariin tulleen metsälön alueelta. En tiedä, onko tuo käytännössä kuinka helppo sitten näin eriyttää. Siinä voi olla samat vaikeudet, ehkä suuremmatkin, kuin ensiharvennuspuun määrittelyssä. Todennäköisesti se on mahdollista tehdä, ainakin jos metsän omistaja myy pinta-alalta, joka on ollut 2005 loppuun pinta-alaveron parissa, siinä ei pitäisi olla mitään epäselvää, ja kun on todistettavissa, että puu ei ole miltään muulta alueelta tuotu, niin tämäkin aloitteeni menettely olisi hyvin toimiva.

Kaiken kaikkiaan katson, että kyllä tässä on semmoinen mahdollisuus, jota ei pidä jättää ottamatta huomioon. Minä en väheksy Ahon työryhmän hyviä pyrkimyksiä, mutta en minä ymmärrä, että jos pannaan vaikka ne radat kuntoon, joita kovasti tärkeinä pidän, vaikka tuo Keski-Suomen rata Äänekoskelta Haapajärvelle, ja vaikka saataisiin vielä rata, jonka puolesta täällä paljon olen puhunut, Haapamäki—Parkano—Pori-ratakin palautettua puutavarankuljetusten muodossa liikenteelle, niin minä en usko, että niin nopeasti nämä työt tulisi tehtyä, että niillä olisi mitään merkitystä ensi syksynä, edes vielä ensi vuonnakaan. Niitten vaikutukset ovat valitettavasti kauempana. Mutta tämän myyntikynnyksen madaltaminen ja kaupankäynnin virittäminen mielestäni on kokeilemisen arvoinen ja mielestäni tehokkain ajattelu. (Ed. Pulliainen: Onko tämä kokeilulaki, miksi siinä ei lue näin!) — Arvoisa ed. Pulliainen, tämä on lakialoite, ja tällä menettelyllä kansanedustajat tuovat asioita esille, ja jokainen mielipide asian käsittelyssä on arvokas, ja kiitän tähän asti tuoduista mielipiteistä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Olen ed. Pulliaisen kanssa samaa mieltä, että ei tämä ed. Lauri Oinosen esille nostama asia kyllä aivan niin kaikkea ratkaiseva ole kuin hän antoi tuossa esittelypuheenvuorossaan ymmärtää. Verohoukuttimet voivat toimia, mutta ne eivät suinkaan ole ainoa ja kaikkivoipa ratkaisu.

Ed. Ollila totesi puheenvuorossaan, että metsä on suomalaisille pankki, josta nostetaan tietty rahamäärä. Näin valitettavasti se on, sillä kuitenkin tosiasiat puhuvat sen puolesta, että metsä on pankki, joka ei kasvata korkoa kuin tiettyyn vaiheeseen, ja myös tämän koron saanti vaatii metsän aktiivista hoitamista. Sen takia itse olen tämän ensiharvennuspuuveronhuojennuksen kannalla ehdottoman vahvasti.

On myös totta, että tuhansien järvien maasta on tullut tuhansien pirstoutuneiden, pienten metsäpalstojen maa. Meillä on enemmän jo kaupunkilaisia, todennäköisesti jopa pelkästään helsinkiläisiä metsänomistajia kuin muita metsänomistajia ja usein myös sellaisia, jotka eivät edes tarkasti tiedä, missä metsät ovat ja millaisessa kunnossa ne ovat. Sen takia itse näen äärimmäisen tärkeänä tuon, että hallitus on ohjaamassa myös metsänhoitoyhdistyksille lisäpanostuksia, eli näiden palstojen selvittämiseen ja niiden hoitoon. Yksi varmasti mietinnän arvoinen asia on myös yhteismetsien tulevaisuus näiden tuhansien pirstoutuneiden metsänomistajien avuksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin täsmentää sen, että metsät eivät ole suomalaisille pankki vaan suomalaisille metsänomistajille pankki.

Sen lisäksi haluan samalla tavalla todeta kuin ed. Pulliainen, että ed. Lauri Oinonen on aktiivinen, hyvä kansanedustaja, ja yhdyn hänen ajatukseensa siinä, että jokainen tekee omat lakialoitteensa, mutta omasta näkökulmastani ed. Lauri Oinonen on nyt luomassa jälleen yhtä tapaa tehdä metsänomistajista verorälssiä, jolla ei ole maksuja, joka ei maksa veroja, ja on hyvin lyhyt matka enää tällaisista ehdotuksista siihen, että maksettaisiin kulukorvausta metsänomistajille vaikkapa vuosittain tai kuukausittain siitä raskaasta taakasta, että he ovat metsänomistajia. Tämä yhteiskunnan osuus, niin kuin täällä jo näissä puheenvuoroissa on tullut esille, edellisessä ed. Heinosen puheenvuorossa myös, on hyvin suuri ja laaja. Sillä tuetaan nimenomaan metsätaloutta, metsän omistamista ja myöskin talousmetsien hyvää tuottoa. Näin ollen valtiovalta, yhteiskunta, yleensä kaikki veronmaksajat, palkastaan jokaisesta eurosta veroa maksavat palkansaajat, muun muassa ovat mukana tässä yhteisessä hankkeessa tuoda ja luoda metsänomistajille mahdollisuus käyttää pankkiaan.

Heikki A. Ollila /kok:

Arvoisa puhemies! Kun nyt kuulosti siltä, että ed. Tiusasella on kovin ruusuinen kuva metsänomistuksesta, niin varoitan: ei kannata lähteä asiaan enempi perehtymättä sijoittamaan metsään noin väärillä oletuksilla.

Mutta tähän aloitteeseen. On tässä sekin ongelma, sanoisinko veroeettinen ongelma, että tässähän nyt taannehtivasti muutetaan pelisääntöjä. Toinen metsänomistaja valitsi aikoinaan 13 vuoden siirtymäajan, toinen siirtyi välittömästi myyntiverotukseen. Nyt heille tulisi erilainen kohtelu. Sitten aikamoinen ongelma olisi myös se, että tämän lain valmistelun ajaksi käytännössä tapahtuisi niin, että puun myynti tyrehtyisi täysin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on viitattu tuommoiseen eettiseen ongelmaan asiassa. Minusta eettinen ongelma on se, että myytävään puuhun kohdistuu kaksinkertainen tulovero jo kertaalleen maksettu pinta-alavero kauden aikana ja nyt sitten täysimääräinen tulovero. Minusta tässä on vakava eettinen ongelma, joka tietysti perustuu aikaisempien eduskuntien tekemiin päätöksiin. Itse asiassa eräs ongelma tässä on se, että meillä on tämä myyntiverokäytäntö. Minusta metsänhoitoon kannustavampi käytäntö veronsaajalle, verotuloja tasaavampi käytäntö olisi ollut tämä pinta-alaverojärjestelmä, mutta poliittinen päätös on aikanaan asiasta tehty, ja ilmeisesti enää tuohon järjestelmään ei ainakaan kovin helposti ole paluuta. Pinta-alaverojärjestelmä kannusti metsänhoitoon ja takasi niin kunnille, seurakunnille kuin valtiollekin tasaiset verotulot. Osaltaan maaseudun kuntien ongelma johtuu siitä, että nyt tuota silloin hyväksi koettua verojärjestelmää ei ole. Näkisin, että tämä on käytäntö, jota kannattaisi kokeilla.

Ed. Heinoselle sanon, että tämähän ei suinkaan sulje ensiharvennuspuun vähennystä pois, vaan se on yksi osa tätä. Minä vielä liittäisin tähän bioenergian, kaikkinensa senkin mukaan, kaikki puuaines olisi tässä mukana. Tällä edistettäisiin myöskin bioenergian käyttöä. Metsätaloutta ei kovinkaan paljon tässä maassa ole tuettu. Minä näen, että metsätalous on hyvin pitkälti omillaan tuleva ja pystyy olemaan. Sitä on tietysti haluttu joillakin porkkanoilla, 60—70-luvuilla Mera-ohjelmilla, edesauttaa, kannustaa, samoin tietyillä Kemera-tuilla, mutta kyllä metsätalous Suomessa on niin vankalla pohjalla, että sitä omillaan toimeentulevana voidaan katsoa ja pitää, ja sellaisena se tietysti tulee pysymäänkin.

Täällä on viitattu sitten siihen, että metsä on pankki. On tietyllä tavalla totta, että se luo tuommoista vakautta maaseudun talouselämään ja rahaliikenteeseen, mutta kun yleensä uskotaan siihen, että veroratkaisuilla, verohelpotuksilla saadaan myönteistä aikaan, niin luotan kyllä edelleen vakavasti, että tässäkin se tapahtuu. Monessa yhteydessä tuodaan sitten esille nämä metsän omistusolojen pirstoutumiset, pienemmät metsälöt. Toisin kuin monet ajattelevat, en välttämättä pidä sitä suinkaan sinänsä vahinkona. Minä haluan kunnioittaa jokaisen pientäkin metsää, pientä metsälöä. Se voi olla omistajalleen tärkeä, jota hän itse hoitaa, itse tekee siellä töitä.

Ja kun nyt niin sanotut suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, niin minä tunnen monia niistä, jotka tekevät siellä pienessä metsässään töitä, hankintahakkuutöitä ja tarjoavat sitä kautta pehmeämmät metsänhoitokäsittelyt ja -menetelmät tuonne maastoon, luontoystävälliset menetelmät, ja tuovat puuta kauppaan, jota ei välttämättä muuten edes tulisi. Välttämättä se suuri metsänomistaja ei myöskään ole myyntihalukkaampi kuin se pieni. Monta kertaa on todettu, että tyypillinen maanviljelijä—metsänomistaja myy puuta kaikkein säännöllisimmin. Tämän vuoksi minä en nyt välttämättä niin kovin suurta merkitystä näe tuolle, onko se metsälö satoja hehtaareja vai kymmeniä hehtaareja tai alta 10 hehtaaria. Olennaista on se, että sitä metsää halutaan hoitaa ja parhaimmalla tavalla vaalia. Itsekin tiedän sen, että metsänhoitoyhdistyksethän tekevät tässä erittäin arvokasta ja hyvää työtä tasapuolisesti kaikille metsänomistajille, joista juuri ne pienimmät metsänomistajat ovat kaikkein ahkerimpia metsänhoitoyhdistysten palvelujen käyttäjiä ja ahkerimmin ehkä omissa metsissään työtä tekeviä.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Tuossa edellä ed. Lauri Oinonen puhui ihan asiaa. Minä ihmettelen sitä ajattelua, kun tuossa maa- ja metsätalousvaliokunnassa vaikka hiljattain oli tämä Sitran päällikkö Aho ja hän kuvasi, jotta meidän ongelma on nimenomaan tämä metsälöiden pienuus, ja nyt pitäisi sitten, niin kuin hallitus on varmasti tekemässäkin joitain ratkaisuja, jotta pitäisi saada isoille ököisännille kaikki nämä metsät siirrettyä ja sitten se vasta homma lähtisi toimimaan, puukauppa liikenteeseen.

Minä olen nimittäin sitä mieltä, että jos oikea asenne ja ilmapiiri Suomeen osataan luoda ... Sitähän on luotu koko ajan, ja vanhassa ajassa olikin semmoinen, jotta luontaisesti ihmisillä oli semmoista hyötyliikuntaa, kun metsää hoidettiin tuolla, ja miksei nytkin se olisi erittäin paljon parempi kuin ostaa soutulaite olohuoneen nurkkaan tai semmoinen pyörä, jota poljetaan, jossa on ruuvi, mistä kiristetään vähän jäykkyyttä. Minusta olisi paljon fiksumpaa, kun se ihminen menisi pusikkoon vähän raivaamaan metsää ja kuulisi vielä siellä peipon laulua ja talvella palokärki vielä huutelisi siellä. Se olisi paljon terveellisempi juttu. (Ed. Tiusanen: Pitää olla lahopuita!) — Lahopuita on metsissä aina, ja antaa niiden olla siellä ihan.

Mutta metsäpolitiikan pitää olla sillä tavalla pitkäjänteistä. Sen takia minä semmoisia ratkaisuja, jotka kuuluvat veropoliittisesti semmoisiin, joita nytkin ollaan hallituksen toimesta tekemässä, en ollenkaan ymmärrä, koska tämmöiset ratkaisut tekevät sen, jotta jäädään odottamaan, jotta nyt se tapahtuu jossakin aikataulussa, ja sitten se tekee tulpan puukauppaan. Joku tämmöinen veropoliittinen lyhyt ratkaisu tekee sen, jotta se voi sen hetken lämmittää, mutta ei pitemmästi. Sen takia minusta näiden ratkaisujen pitää olla hyvin pitkäjänteisiä, niin kuin tässä on tehty.

Se nähtiin, kun siirryttiin tästä pinta-alaverotuksesta myyntiverotukseen, että siinähän tapahtui se ilmiö, jotta sitten loppukaudella myydä sumputtiin hirveästi puuta. Se oli ihan järjetöntä. Metsäyhtiöt käyttivät kyllä hyväkseen sitä tilannetta, koska totta kai se metsänomistaja, joka oli siinä pinta-alaverotuksessa, halusi nopeasti ottaa verotonta tuottoa lopussa ja myi vähän järjettömästi semmoistakin puustoa, mikä olisi voinut kasvaa vielä. Mutta kun laskettiin, jotta se 28 prosenttia on kova vero, niin se on iso raha jossakin, kun on paljon myytävää. Sen takia en kannata tämän tyyppistä veroajattelua, mitä tässä ed. Lauri Oinonen esittää, vaikka hänen ajatuksensa on ihan jalo ja hyvä, jotta tällä saataisiin puuta liikenteeseen.

Mutta sitten ed. Tiusaselle voisi todeta, kun hän sanoi, jotta metsät eivät ole Suomelle pankki vaan ne ovat metsänomistajien pankki, että minä olen eri mieltä, koska jos katsoo, miten tätä suomalaista yhteiskuntaa on rakennettu, niin yksi merkittävä jalka on ollut se puujalka ja se on yhä edelleen vielä. Metsäteollisuus on kaikesta teollisuudesta aika merkittävä viennin osalta. Kun katsoo sitten ihan maailmanlaajuisesti, niin Suomihan on huippuluokkaa metsäteollisuuden kehittämisessä ollut. Meillä on huippuluokan koneet, meillä on tekniikka ja puhdas tekniikka, ympäristöystävällinen tekniikka, ja sitä viedään maailmalle, ja sen takia minä väitän, jotta tämä metsä on koko Suomen pankki ja se tulee vielä olemaan jatkossakin. Se tulee olemaan jatkossa vielä enemmän sillä tavalla, että me tarvitsemme bioenergiaa, ja se tulee olemaan energialähteenä yhteinen pankki, joka takaa sen, jotta me tulemme saavuttamaan ne tavoitteet, mitä meille on asetettu uusiutuvan energian tavoitteiden osalta EU:ssa. Sen takia se on yhteinen pankki sen lisäksi, että se on myös metsänomistajille jonkinlainen pankki. Nimittäin siinä osilla on kuitenkin hyvin moni muukin kuin pelkästään se, joka vapaapäivinään käy niitä pusikoita harventelemassa.

Sitten yksi merkittävä seikka, joka liittyy tähän, minusta on metsäteollisuuden osalta se, että minusta se vääristää osin sitä ekologista jalanjälkeä. Meillä sanotaan, että Suomessa on tassunjälki sen verran iso, jotta kun meillä on energiasyöppöä tai -intensiivistä teollisuutta, tai se ei ole syöppöä vaan se on tehokasta, mutta kuitenkin käyttää paljon energiaa. Mehän emme tee sitä paperia ja sellua ja näitä tuotteita pelkästään viidelle miljoonalle suomalaiselle, vaan me teemme sadoille miljoonille ihmisille paperia, mikä tarkoittaa, jotta se tassunjälki pitäisi jakaa sillä tavalla, että se jako onkin toisella tavalla putsattuna, jotta se energia ei olekaan jaettuna viidellä miljoonalla, vaan se luku on huomattavasti erilainen. Tämä pitäisi huomata tässä, koska metsäteollisuus kuitenkin toivon mukaan jatkossakin käyttää sitä energiaa, jotta niitä tehtaita ei suljeta sitten, mikä vaara on näiden tietojen mukaan olemassa, jotta voi olla, että meiltä menee paperi- ja sellutehtaita vielä useampikin tässä lähivuosina Venäjän puutullien takia, ja siitä syystä tätä suomalaista puuta, vaikka sitä on meillä olemassa, me emme saa liikenteeseen riittävästi korvaamaan sitä puuta.

Mutta ihan tässä muutama ajatus. Ed. Lauri Oinosella on hyviä ajatuksia. Tässäkin on ihan hyvä ajatus, mutta tätä ei vaan voi toteuttaa.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Esa Lahtelalle vain se huomautus, että kun ed. Ollilalle vastasin ja kommentoin, niin hän lähti siitä, että metsät ovat suomalaisten pankki, josta he voivat tarvittaessa hakea rahaa niin kuin pankista. Hänelle totesin, että muuten hän on oikeassa, mutta se on suomalaisten metsänomistajien pankki, jotka tarvittaessa käyvät hakemassa metsästä rahaa, mikä tarkoittaa hakkuita.

Yleensäkin tähän metsien käyttämisestä tällaisena yleisenä puujalkana ja sen puujalan pohjana suomalaisessa talouselämässä olen sinänsä samaa mieltä kuin te, kun puhuitte yleensä ylevästi tästä metsäteollisuuden tilanteesta. Tosin nyt on vain niin, että sekä UPM Oyj että Stora Enso Oyj ovat myyneet ensiksi omat metsänsä. Ne ovat myynnissä, ne on siirretty pois, konserni on pyrkinyt myymään ne. Ja sitten ne myyvät tehtaat perässä taikka sulkevat kannattavat tehtaat niin kuin Summassa ja Kemijärvellä, ja myynnissä on Kotkan Stora Enson tuotantoyksikkö.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Minä ymmärsin alun perin, että ed. Lauri Oinonen pyrki tällä aloitteellaan vain siihen, että puuta on nyt niin paljon saatavilla, että kaikki puunjalostusyksiköt pysyvät puuhuollon puolelta ja taloudellisesti jnp. pystyssä ja siinä kaikki ja se hoitaantuu yksin tällä. Nyt äsken ed. Lauri Oinonen meni pönttöön ja luetteli hirmuisen paljon lisää verotukia, joita hän kannattaa. Ed. Lauri Oinonen, te olette pikkuisen epärehellinen siinä, teidän olisi pitänyt kertoa kaikki ne tukimuodot, jotka kuuluvat tähän pakettiin. Nyt te jätitte ne kertomatta.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävä lakialoite keskittyy juuri tähän myyntiveron alentamiseen. Se on tämän aloitteen perusasia. Toki monia muitakin asioita yhteiskunnassa on esillä, mutta tässä nimenomaan katson myyntiveron alentamisen olevan perusteena. Vielä tuolla 16 prosentin tasollakin yksityismetsästä myytävä puu on korkeammin verotettu kuin jos myyjänä on vaikkapa kunta. Kunnan ja seurakunnan metsänmyyntiveroprosentti jää vielä matalammaksi kuin tämä ehdottomani 16. Elikkä tämä olisi suuntaus tasapuolisempaan veroprosenttiin, että siinäkin suhteessa pidän aloitetta perusteltuna. Olen todella huolissani työpaikoista, Suomen kansantaloudesta, vientimarkkinoista, ja sen takia toivon aloitteen etenevän myönteisesti eteenpäin.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti ed. Tiusaselle vaan tästä, kenen pankki mahtaa tämä metsä olla. Ainakin näillä näkymin tuossa, mitä olen kuunnellut näitä hallituksen linjoituksia, siellä sanotaan, jotta pitää tiestöä korjata elikkä laittaa vähän rahaa sinne, tosin sieltä kehyksen sisältä, joten jostakin muualtahan se on pois. Sitten kaikin tavoin yritetään etsiä semmoisia temppuja, konsteja, miten se puu saataisiin metsästä pois.

Minusta tuntuu kuitenkin, jotta hallitus käsittää, että ikään kuin sekin olisi vähän siinä pankin osakkaana ainakin, jos ei omista sitä, niin kuitenkin haluaa sen puun liikenteeseen. Silloin minä kyllä väitän yhä edelleen, että tässä on kyse semmoisesta isommasta jutusta, elikkä se puujalka on olemassa, vielä hyvin merkittävä ja tärkeä tukijalka koko Suomen taloudelle. Siinä mielessä se pankki on vähän niin kuin yhteinen pankki kuitenkin. Se ei ole Yhdyspankki, mutta se on tämmöinen yhteinen pankki. Totta kai metsänomistaja on ihan pahnanpohjimmaisena perällä siellä sitten, joka muutaman euron kuutiolta saattaa saada siitä puusta sitten.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Kyllä mielestäni ed. Lauri Oinosen esitys tuloverolain muuttamisesta on siinä mielessä hiukan kohtuuton, että puun kantohinta on kova. Kyllä aina vähän leveämpi mersu ilmestyy näiden isojen metsätilojen pihoille. Ei siinä taloudessa ole ongelmaa, ja valtiovalta tukee todella puun kulkua, niin kuin ed. Lahtela tässä juuri kertoi, metsästä tehtaalle. Siinä mielessä on ihan kohtuullista mielestäni, että kun saadaan metsästä hyötyä, niin siitä myös palautetaan sitten verotuksen kautta osa takaisin yhteiskunnalle.