Timo Kaunisto /kesk:
Arvoisa puhemies! Uutiset maailmalta ovat viime päivinä kertoneet toisaalta
ruoan hinnannousun, toisaalta suoranaisen ruokapulan aiheuttamista
nälkämellakoista maailmalla. Tämä johtuu
pitkälti siitä, että maataloustuotteiden
varastot ovat painuneet ennätyksellisen alhaalle, eikä tilanteen
ennakoida korjaantuvan ainakaan lähiaikoina. Tämän
päivän Helsingin Sanomissa Maailmanpankin maatalousekonomisti
Chris Delgado toteaa, että maailmassa on oltu ihan liian
itsetyytyväisiä ruuan tuotannon suhteen. Ruokaturvallisuutta
ei ole ajateltu, kun on murehdittu muita globaaleita asioita. Haluan
kysyä hallituksen globaaliasioista vastaavalta ministeriltä,
ministeri Väyryseltä:
Loppuuko maailmasta ruoka?
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen
Herra puhemies! Maailman elintarviketilanne on nyt erittäin
hankala ennen muuta globalisaation seurauksena. Intian, Kiinan ja monien
muiden kehitysmaiden talouskasvu on nostanut energian hintaa, ja
tämän seurauksena nykyään käytetään
peltomaata ja jopa ruokaa energian tuottamiseen. Samaan aikaan ravintotottumukset
ovat muuttuneet niin, että käytetään enemmän
kotieläintuotteita.
Nyt täytyy ponnistella sen eteen, että ensinnäkin
voidaan saada toisen sukupolven biopolttoaineet käyttöön,
jolloin ruoasta ei enää tehdä polttoaineita.
Toisaalta elintarvikkeiden tuotantoa on lisättävä.
Ja nyt koko kansainvälinen yhteisö, Suomi sen
mukana, pyrkii vaikuttamaan siihen, että maataloutta ja
maaseutua kaikkialla kehitettäisiin ruoan tuotannon lisäämiseksi.
Timo Kaunisto /kesk:
Arvoisa puhemies! Myöskin kehitysyhteistyössä vallankin
aiemmin ovat nämä maatalouden ja ruoan tuotannon
kysymykset olleet varsin näkyvästi esillä ihan
luonnollisista syistä. Nyt kuitenkin muun muassa Suomenkin
kehitysyhteistyöpolitiikassa maatalouskysymyksiä on
ajettu tuolta 1990-luvun puolivälistä asti alas.
Millä tavalla nykyinen hallitus suhtautuu näihin
maatalouden kehitysyhteistyökysymyksiin, aiotteko nostaa
niitä sille tasolle, jolle ne kuuluisivat?
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen
Herra puhemies! Suomi on mukana monenkeskisessä kehitysyhteistyössä,
ja siellä me korostamme aikaisempaa enemmän maatalouden
ja maaseudun kehittämisen merkitystä, ja lisäksi
kahdenvälisessä yhteistyössä uuden
kehityspoliittisen ohjelman mukaisesti suuntaamme enemmän
voimavaroja maaseudun ja maatalouden kehitykseen.
Minä toivon, että myöskin kansalaisjärjestöt, joilla
on osaamista ja asiantuntemusta maatalouden alalla, olisivat entistä enemmän
mukana ja tulisivat hakemaan ulkoministeriön varoja näiden
kansalaisjärjestöhankkeiden toteuttamiseksi.
Jari Leppä /kesk:
Herra puhemies! Yksi ruuan tuotannon ongelmista johtuu myöskin
siitä, että tukirakenteet ovat muuttuneet viimeisinä vuosina
voimakkaasti. On siirrytty yhä enemmän tuotannosta
irrotettuun tukeen. Tämä ei lisää kannustavuutta
ruuan tuotannossa vaan päinvastoin. Suomi voisi olla tässä aikamoinen
esimerkki ja ryhtyä hyvin voimakkaasti ajamaan sitä linjaa,
että palattaisiin vähän taaksepäin. Elikkä tuen
pitäisi olla sidottuna sillä tavalla tuotantoon,
että se aidosti kannustaisi ruuan tuotantoon, sekä laatuun
että myös siihen, että ed. Kauniston
mainitsema ruuan tuotanto olisi volyymiltaan sillä tasolla,
että se ruokkii maailman kansalaiset.
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Arvoisa puhemies! Ed. Lepän kysymys oli sillä tavalla
mielenkiintoinen, että vuoden 2013 jälkeenhän
Euroopan unionissa paalutetaan maatalouspolitiikkaa uudelleen ja
siinä yhteydessä meillä on mahdollisuus
ottaa esille tämän tyyppinen lähestymistapa,
joten niihin argumentteihin, joita ed. Leppä esitti, ihan
täysin yhdyn.
Tällä hetkellä kuitenkin viimeksi
vuoden 2003 maatalouspolitiikan uudistus Euroopan unionissa tähtäsi
entistä enemmän siihen, että tuen ja tuotannon
yhteys katkaistaan, niin kuin hyvin tiedämme, mutta se
ei kannusta sillä tavalla tuottamaan eikä yrittämään
varsinkaan alueilla, joissa nämä olosuhteet eivät
ole parhaat mahdolliset. Ranskassa esimerkiksi tällä hetkellä on
se tilanne, että tuista 25 prosenttia on edelleen tuotantoon
sidottuna, ja kun nyt Ranska on kohta puheenjohtajamaa, niin tehdään
yhteistyötä.
Pekka Haavisto /vihr:
Arvoisa puhemies! Tämä ruuan hintojen nousu
koskettaa tietysti kaikkein köyhimmissä kehitysmaissa
olevia köyhimpiä ihmisiä voimakkaasti,
ja nyt on jo nähty näitä ruokalevottomuuksia,
joita on noussut näissä köyhimmissä maissa.
Olisin ministeri Väyryseltä kysynyt:
Miten Suomen kehitysyhteistyössä voidaan tätä köyhyyden
poistamista, köyhyyden lievittämistä,
vielä viedä eteenpäin ehkä juuri
kohdentaen niihin maihin ja niihin väestöryhmiin,
jotka tästä eniten kärsivät?
Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen
Herra puhemies! Muun muassa UNDP:n suorittamissa tutkimuksissa
on todettu, että kaikkein tehokkainta köyhyyden
lievittämistä, köyhyyden poistamista,
on maatalouden ja maaseudun kehittäminen. Tämä antaa
aiheen pitkäjänteisesti toimia tähän
suuntaan, jolloin myöskin saadaan elintarviketilannetta
helpotetuksi. Suomi on toisaalta humanitaarisen avun kanssa tukemassa
elintarvikeapua kaikkein köyhimpiin maihin. Me olemme hieman
lisänneet maailman ruokaohjelmalle myönnettyjä avustuksia,
mutta myös muiden järjestöjen kautta
varoja elintarvikeapuun menee. Me teemme omalta osaltamme sen, mitä voimme
tehdä tämän ruokaongelman helpottamiseksi.
Liisa Jaakonsaari /sd:
Arvoisa puhemies! Tämän globalisaation seurauksena
oleva ruuan hinnan nousu — tosin ministeri Väyrynen
antoi sen kuvan, että se olisi ikään
kuin globalisaation huono puoli, kun hyvä puoli on tietenkin
se, että sadattuhannet, sadat miljoonat ihmiset ovat nousseet
köyhyydestä — on aiheuttanut tämän ongelman.
Mutta tosiasia on, että ruuan hinta tulee nousemaan myös
Suomessa, ja hallitus on sitoutunut siihen, että ruuan
arvonlisäveroa tullaan laskemaan, ja se varmasti tässä uudessa
tilanteessa saa aivan uusia perustelujakin.
Kuitenkin olen tehnyt sen havainnon, että jos mikä tahansa
työryhmä esittää mitä tahansa,
niin aina esitetään veroinsentiivejä,
ja voi olla, että sitten se liikkumavara oikeasti tähän
ruoan arvonlisäveron alentamiseen, joka on välttämätön tässä tilanteessa,
pienenee.
Onko valtiovarainministeri huolestunut tästä kummallisesta
uudesta veropoliittisesta tilanteesta, että kaikkiin esitetään
ainoana lääkkeenä se, että täytyy
saada veroja itseltä pois?
Valtiovarainministeri Jyrki Katainen
Puhemies! Erittäin hyvä huomio. Näin
todella on, että lähestulkoon mikä tahansa
ongelma ratkeaa sillä, että annetaan veroporkkanoita.
Tässä on iso henkinen muutos Suomessa. Vielä pari
vuotta sitten, jos veronalennuksista puhui, kaikki niitä vastustivat;
nyt niitä kaikki kannattavat. Tässä tietysti
täytyy olla hyvin tarkkana, ettei lähdetä ikään
kuin oireita hoitamaan ilman, että saadaan syitä parannettua.
Yleensä tämmöinen karkea ajattelutapa
on se, että jos työn verotus ja tulojen verotus
on oikealla tasolla, niin silloin yleensä ostovoima ja
käyttäytymisen muutos on parempaa. Joskus on perusteltua
käyttää kohdennettua veroinsentiiviä jonkin
toiminnan liikkeelle saamiseen, mutta hyvä huomio siitä,
että joka paikkaan sitä halutaan.
Ruokaveron alennus varmasti auttaa tällä hetkellä,
mutta mikäli (Puhemies: Minuutti on kulunut!) kustannukset
nousevat siitä vuosi toisensa jälkeen, niin ruokaveron
alennushyöty on syöty hyvin nopeasti.
Esko-Juhani Tennilä /vas:
Arvoisa puhemies! Euroopan unionikin on keskittämässä maataloustuotantoa
Euroopassa ja ajamassa sitä alas. Ainakin täällä kylmemmässä osassa
Eurooppaa olemme aika heikonsorttiset päätökset
saaneet: 141-vähennys ja sokeridirektiivi uhkaavat sokerintuotantoa
Suomessa. Seuraavaksi EU pyrkii maakohtaisten maitokiintiöitten
poistamiseen, mikä tarkoittaisi sitä, että maidontuotanto
keskittyisi keskiseen Eurooppaan ja Suomeen ruvettaisiin tuomaan
ainakin juustoja Euroopasta. Tämä on juuri tätä keskittämispolitiikkaa,
joka on sitten täällä ruokapuolella edessä.
Annatteko te tässä maitokiintiöväännössä periksi,
arvoisa maatalousministeri?
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin 141-artiklasopimuksesta
voin sanoa sen, että sillä turvataan nimenomaan
A- ja B-alueilla maataloustuotannon jatkuvuus jopa kuudeksi vuodeksi
ja senkin jälkeen on mahdollista 141-artiklan mukaisia
tukia neuvotella.
Kysymys siitä, mitä tapahtuu maitokiintiöille, tällä hetkellä tilanne
on se, että Euroopan unionin sisällä kolme
jäsenmaata, Suomi, Puola ja Malta, kannattavat näiden
kiintiöiden jatkamista. Viikon kuluttua tänne
tulee Ranskan maatalousministeri, ja hänen kanssaan aion
vakavasti keskustella, ollaanko todella niitä poistamassa. Me
emme ole toistaiseksi ainakaan kantaamme muuttamassa. (Ed. Tennilä:
Pitäkää kiinni vaan!)
Heikki A. Ollila /kok:
Herra puhemies! Ylituotantohan on ollut vuosikymmeniä maatalouden
perusongelma niin Suomessa kuin EU:ssakin, ja sellaiseksi varsinkin
koettu.
Miten merkittävänä tätä globaalia
elintarvikekriisiä sen mahdollisesti eskaloituessa on pidettävä tässä katsannossa?
Onko syytä niin Suomessa kuin Euroopassakin maatalouspoliittisiin
strategiamuutoksiin?
Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila
Arvoisa puhemies! Sellainen maatalouspoliittinen strategian
muutos Euroopan unionissa on tehty, että hyväksyimme
maaliskuun neuvostossa maitokiintiöihin 2 prosentin korotuksen,
joka on jäsenmaalle vapaaehtoinen, ottaako sen käyttöön
vai ei, mutta se antaa mahdollisuuden tuottaa jatkossa enemmän,
koska kysyntä on kasvussa. Uskon, että tulevana
kesänä jokainen hehtaari tullaan entistä tehokkaammin viljelemään
nimenomaan siitä syystä, että ruuasta
on kysyntää.
Kysymys sitten, miten Suomessa ruuan hinta on kehittynyt, niin
lohdutan vaan sillä, että me olemme kuitenkin
2 prosentin luvussa, kun Euroopassa on 3,5 prosenttia ollut nousu,
että siinä olemme vielä hyvällä uralla.
Sari Palm /kd:
Arvoisa puhemies! Makrotasolla globaalit ongelmat on tässä keskustelussa myönnetty
ja tunnustettu, mutta kansallisesti täällä Suomessa
kansalaisia loukkaa se kaupan toimintatapa, jossa hyvää ruokaa
myyntipäivien jälkeen joudutaan kantamaan kaupasta
ulos.
Mitä tämä hallitus aikoo tehdä tälle
häpeälliselle tilanteelle, jossa käypää,
hyvää ruokaa laitetaan roskikseen?
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin on tärkeää ihan
ruuan terveyden ja ruokaturvallisuuden kannalta niitä päivämääriä,
jotka pakkauksiin on kirjoitettu, tarkkaan noudattaa, että kauppa
ei pane framille sellaista tavaraa, joka on vanhentunutta. Kun kuitenkin
pääsee sitten aina elintarvikkeita vanhentumaan,
on tärkeää, että on järjestelmä,
joka tällaisen bioraaka-aineen, moneen tarpeeseen soveltuvan
raaka-aineen kykenee sieltä keräämään,
kaupoista, kouluista, eri paikoista muualta, missä enemmän
syntyy tämäntapaista biohajoavaa raaka-ainetta.
Nämä järjestelmät monessa paikassa
Suomessa toimivat kaupan piirissä ja monien muittenkin
laitosten piirissä, mutta varmaan kaiken aikaa tehostamisen
tarvetta on. Kiinnitän huomiota siihen, että meillä on
nyt jo kaksi tuotantolaitosta Suomessa pystyssä, jotka valmistavat
nimenomaan bioetanolia näistä raaka-aineista,
juuri tämän tyyppisistä raaka-aineista,
ja näitä, uskon näin, tulee lisää pienimuotoisia
eri puolille Suomea.