Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Eduskunnan käsissä on nyt selonteko, joka ilmaisee hallituksen vahvan yhteisen näkemyksen Suomen EU-politiikan suurista linjoista.

Selonteossa käsitellään jäsenyyden merkitystä Suomelle, määritellään EU-politiikkamme peruslinjaukset ja keskeiset tavoitteet. Samalla pohditaan keinoja kehittää vaikuttamistamme unionissa ja analysoidaan Euroopan unionin kehittymistä.

Painopistevalinnat konkretisoidaan 2020-luvun tahtotiloina, visioina siitä, millainen unionin tulisi 2020-luvulla olla. Sen sijaan nykytilanteen kuvaaminen on jätetty tarkoituksella vähemmälle, jotta tiivis ja etunojainen ote säilyisi. Selonteolla haetaan uudenlaista vuoropuhelua hallituksen, eduskunnan ja kansalaisten välillä. Tarkoituksenamme on käynnistää avoin keskustelu oman EU-politiikkamme sisältötavoitteista ja Suomen EU-vaikuttamisesta. Linjauksista käytiin intensiiviset keskustelut hallituksen EU-ministerivaliokunnassa, ja niihin on sitoutunut koko valtioneuvosto.

Eduskunnan asema Suomen EU-asioiden käsittelyssä on vahva ja muiden jäsenmaiden parlamenteissa kadehdittu. Siksi toivon, että tämä selonteko ruokkii hedelmällistä debattia myös tässä salissa. Vain yhteisen tahtotilan kautta päästään konkretiaan ja arkiseen vaikuttamiseen.

Myös ajankohta on otollinen: Kesäkuun alussa valitaan uusi Euroopan parlamentti, sen jälkeen nimetään unionille uusi komissio ja samanaikaisesti haetaan ratkaisua Lissabonin sopimukseen, puhumattakaan koko maailmantaloutta ravistelevasta talouskriisistä, joka lisää Euroopan maiden keskinäistä riippuvuutta ja yhteistyön tarvetta entisestään.

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikan painopisteet ovat seuraavat: 1. kansalaisten Eurooppa; 2. menestyvä Eurooppa; ja 3. EU globaalina vaikuttajana.

Kaikessa vaikuttamisessa täytyy muistaa, että Euroopan unioni on lähtökohtaisesti olemassa kansalaisiaan varten ja sen oikeutus tulee unionin jäsenmaiden kansalaisilta. EU tuo konkreettisia hyötyjä meille kaikille muun muassa tukemalla talouskasvua ja työllisyyttä, helpottamalla liikkumista, puolustamalla perusoikeuksiamme ja hillitsemällä ilmastonmuutosta. Tämän takia unioni tulee nähdä entistä vahvemmin kansalaisia koskettavana poliittisena tilana. EU:n kansalaisilla pitää olla mahdollisuus vaikuttaa unionin toimintaan suoraan omien hallitustensa ja parlamenttiensa kautta, mutta myös Euroopan parlamentin välityksellä sekä osallistumalla kansalaisyhteiskunnan kautta unionin toimintaan.

Konkreettisin ilmentymä kansalaisten Euroopasta on työvoiman vapaa liikkuvuus Euroopassa. Se on hyvä alku, mutta lähtökohtana liian kapea. Unionissa pitää ryhtyä entistä rivakammin toimiin, joilla käytännön esteitä vapaalta liikkuvuudelta poistetaan. Nämä liittyvät hallituksen ajattelussa muun muassa sosiaaliturvan yhteensovittamiseen, palvelujen laajempaan tarjontaan ja eläkeoikeuksien turvaamiseen.

Hallituksen tahtotilana on, että unionikansalaisen siirtyminen jäsenmaasta toiseen ei ole 2020-luvulla monimutkaisempaa kuin muuttaminen maan sisällä. EU on työvoiman maahanmuutolle houkutteleva alue, ja unionilla on mahdollisimman yhdenmukainen turvapaikkajärjestelmä, joka takaa kansainvälisen suojelun sitä tarvitseville.

Unionilla pitää olla myös vahva sosiaalinen ulottuvuus. Tavoitteenamme on unioni, jossa huolehditaan hyvinvoinnin perusedellytyksistä ja työmarkkinoiden pelisäännöistä.

Arvoisa puhemies! Koko painollaan sylissämme oleva talouskriisi on havahduttanut vanhan mantereen maat ja meidät suomalaiset siihen, miten riippuvaisia maailmantaloudesta olemme. Suomalaisten hyvinvointi on valitettavan suoraan sidoksissa siihen, mitä Wall Streetillä tapahtuu tai tapahtui.

Jos jotain myönteistä kriisistä hakee, niin myönteistä on se, että EU on näyttänyt toimintakykynsä ja voimansa. Eurooppalaisten kollegoiden kanssa tehdyt yhteiset päätökset muun muassa pankkijärjestelmän turvaamisesta ja elvytystoimien koordinoimisesta ovat osoitus siitä, että mikäli poliittista tahtoa löytyy, unioni toimii täsmällisesti ja nopeasti jopa ilman juridista toimivaltaa. (Ed. Soini: Nimenomaan!) Toinen opetus on se, että kriisioloissa Euroopan maiden yhteistyö on vielä normaalioloja välttämättömämpää.

Maanosamme globaalin kilpailukyvyn ylläpitäminen ja parantaminen on unionin tärkeimpiä tehtäviä, ellen sanoisi tärkein tehtävä, myös tulevaisuudessa. Pärjääminen samassa juoksussa nousevien talouksien kanssa edellyttää vahvaa poliittista sitoutumista sisämarkkinoihin ja rakenteellisiin uudistuksiin, muuten jäämme jo lähtötelineisiin.

Yhteisvaluutta on EU:n suuria saavutuksia, merkittävin yhdentymistä syventänyt hanke omana jäsenyysaikanamme. Se on helpottanut taloudellista kanssakäymistä ja edesauttanut unionin perimmäistä tavoitetta eli Euroopan yhdentymistä. Meille pienenä avoimena taloutena euro on tuonut vakautta ja vaurautta. Sen kriitikoilta on pakko kysyä, missä olisimme nyt ilman yhteisvaluuttaa. (Ed. Soini: Tässä!) Tavoitteenamme on koko unionin alueella toimiva euro; se poistaisi kurssieroihin liittyvän epävarmuuden talousalueemme sisällä.

EU:n kilpailukyky perustuu jatkossakin korkeaan osaamiseen. Euroopan hyvinvointi ei voi rakentua yksin raaka-aineille tai teollisuustuotannolle vaan myös tiedolle ja osaamiselle. Tavoitteena tulee olla vahvat panostukset tutkimus- ja kehitystyöhön ja erityisesti uusiin innovaatioihin kannustavat markkinaolosuhteet. Ajatushautomoissa 1+1 on enemmän kuin 2, se on sitä kuuluisaa eurooppalaista lisäarvoa.

Tahtotilana esitämme, että 2020-luvulla EU:n sisämarkkinoilta on poistettu loputkin esteet ja sisämarkkinat muodostavat kannustavan taloudellisen toimintaympäristön, jonka normeja sovelletaan EU-aluetta laajemmin. Eurooppa on maailman johtava osaamisalue, maailman huippua perustutkimuksessa ja tiedon soveltamisessa sekä kaupallisesti että yhteiskunnallisesti. (Ed. Soini: Entä moraalisesti?)

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikka on ollut alusta lähtien Euroopan yhdentymisen yhtenä perustana — ja sellaisena pysyy. Ilman yhteisesti sovittuja pelisääntöjä ja tukipolitiikkaa Euroopan laajuinen ruokamarkkina ei toimisi. Toisaalta unionin maatalouspolitiikassa on vielä paljon kehittämisen varaa. Sen pitää tukea maaseudun elinvoimaisuutta sekä tuotannon monipuolisuutta ja laatua. Kuluttajilla ja viljelijöillä pitää olla mahdollisuus valita geenimuuntelusta vapaat tuotteet. Turhasta byrokratiasta on päästävä eroon. Tahtotilanaan hallitus esittää, että 2020-luvulla Suomi muodostaa yhtenäisen tukialueen osana uudistettua, vihreämpää yhteistä maatalouspolitiikkaa.

Toinen unionin suurista tukimuodoista on alue- ja rakennepolitiikka, joka on perinteisesti ollut EU:n keskinäisen solidaarisuuden ilmentymä. Alue- ja rakennepolitiikan perustana tulee jatkossakin olla unionin köyhimpien alueiden ja pysyvistä olosuhdehaitoista kärsivien alueiden tukeminen.

Suomi on poikkeuksellinen maa. Olemme jäsenyysneuvotteluistamme saakka onnistuneet saamaan ymmärrystä erityispiirteillemme: pitkille välimatkoille, harvalle asutukselle sekä pohjoisille olosuhteille. Alue- ja rakennepolitiikkaa pitää jatkaa ja kehittää tavalla, joka huomioi nämä erityispiirteemme.

Arvoisa puhemies! Suomi kuuluu tällä hetkellä unionin nettomaksajiin. Nettomaksuasemamme tulee vielä kasvamaan. Tämä johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että meillä on mennyt viime vuosina hyvin, jopa keskimääräistä paremmin.

Minun on pääministerinä vaikea olla pahoillani siitä, että talouskasvumme on ollut jatkuvasti vahvempaa kuin muualla Euroopassa. Toisaalta, jos köyhtyisimme ja meillä menisi huonommin, "pääsisimme" nettosaajaksi, mutta en silti pidä sitä tavoittelemisen arvoisena tilana näillä säännöillä.

Nettomaksukeskustelussa pitää varsinkin näin vaalien alla säilyttää suhteellisuudentaju. Maksoimme unionille vuonna 2007 nettona 172 miljoonaa euroa. Samana vuonna Norja maksoi 300 miljoonaa euroa pelkästään siitä, että se pääsee unionin yhteismarkkinoille. EU:n ulkopuolellakaan olevat maat eivät siis saa 500 miljoonan asukkaan yhteismarkkinoiden etuja ilmaiseksi, pääsymaksun joutuvat hekin maksamaan — Norja suuremman maksun kuin Suomi jäsenenä.

Maltillistaakseen Euroopan laajuista maksuosuuskinastelua hallitus esittää tahtotilanaan, että unionin menot rahoitetaan suhteessa jäsenvaltioiden varallisuustasoon ja nettomaksuille tulee kaikkia jäsenmaita koskeva katto.

Arvoisa puhemies! Jäsenyys unionissa on määrittänyt Suomen aseman Euroopassa ja maailmassa uudella tavalla. Euroopan yhdentyminen on yhä Euroopan rauhaa ja vakautta tukeva projekti. Suomen linja unionin laajentumiseen on selkeä: unionin ovet ovat avoimet jäsenyysehdot täyttäville hakijoille. Unionilla on erinomaiset välineet vaikuttaa niin lähialueensa kuin maailman kehitykseen. Näitä välineitä pitää vain osata hyödyntää tehokkaasti ja yhdenmukaisesti.

Suomelle EU:n kautta toteutettava ulkopolitiikka antaa mahdollisuuden saada EU:n koko painoarvo meille tärkeiden kysymysten edistämiseen. EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pitää kehittää edelleen. Samoin on luontevaa, että EU kehittää sotilaallisia kykyjään, koska se on tiivis yhteisö, jossa jäsenmaat tukevat toisiaan.

EU on tahtotilassamme 2020-luvulla yhtenäinen globaali toimija, joka puhuu yhdellä äänellä kaikissa keskeisissä maailmanpolitiikan kysymyksissä. Samalla tavoittelemme EU:n yhtenäistä edustautumista kansainvälisissä järjestöissä ja EU:lle omaa paikkaa YK:n turvallisuusneuvostossa.

Arvoisa puhemies! Populismin ja tilastonikkareiden uhallakin väitän, että Suomi on kaikilla mittareilla mitaten hyötynyt unionin jäsenyydestään merkittävästi. (Ed. Soinin välihuuto) Jäsenyys on tuonut meille muun muassa nopeampaa talouskasvua ja rahapoliittista vakautta sekä vaikutusvaltaa ja turvallisuutta. EU antaa meille myös merkittävän kanavan luoda yhteistä politiikkaa, jolla vaikutetaan keskeisiin maailmanlaajuisiin haasteisiin. Suomella on EU:n jäsenenä enemmän vaikutusvaltaa kuin koskaan aiemmin historiansa aikana.

Meille on etua vahvasta ja toimintakykyisestä unionista, mutta samalla EU:n pitää olla uskottava myös kansalaisten silmissä. Paras tapa edistää tätä luottamusta on unionin kyky ratkaista kansalaisia koskettavia ongelmia.

Suomi on koko jäsenyyden ajan ollut osa EU:n valtavirtaa, ja se on meille sopiva paikka. Kehittyneenä maana meille on etua siitä, että EU kehittyy ja kehittää yhteisiä standardeja ja pelisääntöjä. Olemme aktiivinen unionin jäsen, joka haluaa parantaa yhteistä politiikkaa ja syventää integraatiota.

Suomen EU-politiikka perustuu rakentavaan, yhtenäiseen ja johdonmukaiseen vaikuttamiseen. Silloin, kun meillä on olennaisia omia etuja hoidettavana, suoriudumme siitä hyvin. Rakentava jäsenmaa saa tavoitteitaan helpommin läpi.

Selonteossa todetaan myös, että vaikutusvaltamme kannalta on olennaisen tärkeää, että EU-politiikallamme on selkeä, identifioitava johto. Koko EU-politiikka kuuluu perustuslain mukaan Suomessa valtioneuvostolle. Sen linjaukset valmistellaan yhdessä eduskunnan kanssa. EU-politiikan toteuttamisesta vastaa valtioneuvosto, ja sitä johtaa pääministeri.

Onnistuneella ennakoinnilla, tehokkaalla vaikuttamisella ja hyvillä argumenteilla pienetkin jäsenmaat voivat vaikuttaa unionissa suhteellista kokoaan merkittävämmin. Olemme toimineet tässä menestyksekkäästi, ja on välttämätöntä, että vaikutamme jatkossakin selvästi suhteellista kokoamme enemmän.

Suomella on toki erityisintressinsä, jotka myös selonteossa tunnistetaan. Olemalla EU:n valtavirrassa ja samalla osallistumalla EU:n kehittämiseen rakentavalla panoksella turvaamme parhaat vaikutusmahdollisuudet myös omien olosuhteidemme huomioimiselle.

Vaikuttamisen näkökulmasta EU-politiikkaa on mahdotonta erottaa kansallisesta politiikasta. Suomen etu ja Euroopan etu ovat usein yksi ja sama. Kotimaan politiikka ja EU-politiikka ovat samaa kokonaisuutta, eikä toinen onnistu ilman toista.

EU ei vain tapahdu, me teemme sen. Rakentavana maana haluamme olla kasvattamassa eurooppalaista kakkua sen sijaan, että tappelisimme vain oman kakkupalasen koosta.

Pyydän, että tämän esittelypuheen ruotsinkielinen käännös liitetään pöytäkirjaan.

Pääministeri Vanhasen esittämä valtioneuvoston esittely on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Framför er har ni nu en redogörelse som återger regeringens fasta gemensamma uppfattning om de stora linjerna i Finlands EU-politik.

I redogörelsen behandlas EU-medlemskapets betydelse för Finland samt definieras de grundläggande riktlinjerna och de viktigaste målen för Finlands EU-politik. Samtidigt granskas möjligheterna att utveckla Finlands inflytande i unionen och analyseras Europeiska unionens utveckling.

Valet av prioriteringar konkretiseras i målbilder för 2020-talet, i visioner om hur unionen borde se ut på tjugotalet. Däremot ägnas nuläget med avsikt mindre uppmärksamhet, eftersom man i redogörelsen vill gå in för ett koncentrerat grepp och framförhållning. Genom redogörelsen eftersträvas en ny typ av dialog mellan regeringen, riksdagen och medborgarna. Vår avsikt är att starta en öppen diskussion om substansmålen i vår egen EU-politik och om Finlands påverkan i EU. Riktlinjerna diskuterades intensivt i regeringens EU-ministerutskott och hela statsrådet har förbundit sig vid dem.

Riksdagen har en stark ställning vid behandlingen av Finlands EU-ärenden, en ställning som många parlament i de andra medlemsländerna avundas. Därför hoppas jag att denna redogörelse ska inspirera till en fruktbar debatt också i denna sal. Endast genom gemensamma visioner kan vi uppnå konkreta mål och påverka vårt dagliga liv.

Också tidpunkten för denna redogörelse är lämplig. I början av juni hålls Europaparlamentsval, och efter det utses en ny kommission för unionen. Samtidigt försöker man finna en lösning i fråga om Lissabonfördraget. För att inte tala om den ekonomiska kris som drabbat världsekonomin och som ökar de europeiska ländernas ömsesidiga beroende och ytterligare understryker behovet av samarbete.

Finlands prioriteringar i EU är: 1. medborgarnas Europa, 2. ett framgångsrikt Europa och 3. globalt ledarskap.

I all påverkan måste man komma ihåg att Europeiska unionen i första hand finns till för sina medborgare och att dess legitimitet kommer från medborgarna i unionens medlemsländer. Vi har alla konkret nytta av EU bl.a. genom att unionen stöder den ekonomiska tillväxten och sysselsättningen, underlättar rörligheten, försvarar våra grundläggande rättigheter och arbetar för att dämpa klimatförändringen. Därför ska unionen i allt högre grad ses som ett politiskt rum som rör medborgarna. EU:s medborgare bör ha möjlighet att påverka unionen direkt genom den nationella regeringen och det nationella parlamentet, men också genom Europaparlamentet och genom att delta i unionens verksamhet via det civila samhället.

Det mest konkreta uttrycket för medborgarnas Europa är arbetskraftens fria rörlighet inom EU. Detta är en bra början, som dock är alltför snäv för att tjäna som utgångspunkt. Unionen måste vidta kraftåtgärder för att undanröja faktiska hinder för människors fria rörlighet. Dessa frågor gäller, enligt regeringens uppfattning, bland annat samordningen av den sociala tryggheten, en breddning av serviceutbudet och tryggande av pensionsrättigheterna.

Regeringens målbild för 2020-talet är att unionsmedborgaren lika enkelt ska kunna flytta från ett medlemsland till ett annat som inom landet. EU är ett lockande område för arbetskraftsinvandring och unionen har ett asylsystem som är så enhetligt som möjligt och som garanterar internationellt skydd för de behövande.

Unionen måste också ha en stark social dimension. Vårt mål är en union där man slår vakt om de grundläggande välfärdskraven och om spelreglerna på arbetsmarknaden.

Den ekonomiska kris som drabbat oss med hela sin tyngd har gjort den gamla kontinentens länder och oss finländare medvetna om hur beroende vi är av världsekonomin. Finländarnas välfärd är tyvärr direkt bunden till det som sker eller skedde på Wall Street.

Om man försöker finna något positivt i krisen, så kan man konstatera att EU nu har visat sin handlingsförmåga och kraft. De beslut som tillsammans med europeiska kolleger har fattats om bl.a. tryggandet av banksystemet och koordineringen av stimulansåtgärderna är ett ypperligt bevis på att unionen — om den politiska viljan finns — agerar fokuserat och snabbt t.o.m. utan juridisk behörighet. En annan lärdom är att de europeiska ländernas samarbete i kristider är ännu mer nödvändigt än i normalförhållanden.

Att upprätthålla och förbättra den globala konkurrenskraften i vår världsdel är en av unionens viktigaste uppgifter — rentav dess allra viktigaste uppgift — också i framtiden. För att vi ska klara oss i samma race som de framväxande ekonomierna krävs det ett starkt politiskt engagemang för den inre marknaden och strukturella reformer — i annat fall blir vi stående på startlinjen.

Den gemensamma valutan hör till de stora EU-framgångarna och är den viktigaste integrationsfördjupningen under den tid Finland varit EU-medlem. Valutan har underlättat de ekonomiska kontakterna och främjat unionens grundläggande syfte, nämligen den europeiska integrationen. För oss som har en liten och öppen ekonomi har euron inneburit stabilitet och välstånd. Man kan därför fråga eurokritikerna var vi skulle vara nu om vi inte hade den gemensamma valutan. Vårt mål är att euron ska fungera inom hela unionen. Detta skulle eliminera den osäkerhet som kursskillnaderna inom vårt ekonomiska område medför.

EU:s konkurrenskraft bygger också i framtiden på hög kompetens. Europas välfärd kan inte bygga enbart på råvaror eller industriprodukter, utan den måste baseras också på kunskap och kompetens. Målet måste vara kraftiga satsningar på FoU och i synnerhet på marknadsförhållanden som inspirerar till nya innovationer. I tankesmedjorna är ett plus ett mer än två — där har vi det berömda europeiska mervärdet!

Vår målbild för 2020-talet är att de sista hindren på EU:s inre marknad har avskaffats och att den inre marknaden utgör en sporrande ekonomisk verksamhetsmiljö vars normer också tilllämpas utanför EU. Europa är världens ledande kompetensområde och hör till de bästa i världen inom grundläggande forskning och när det gäller att tillämpa kunskap kommersiellt och samhälleligt.

Jordbrukspolitiken har allt sedan starten varit ett av fundamenten för den europeiska integrationen och detsamma kommer att gälla också i framtiden. Utan gemensamt överenskomna spelregler och stödpolitik skulle den europeiska livsmedelsmarknaden inte fungera. Å andra sidan finns det alltjämt mycket som bör utvecklas inom unionens jordbrukspolitik. Den måste stödja en livskraftig landsbygd och en mångsidig och högklassig produktion. Konsumenterna och jordbrukarna måste ha möjlighet att välja gmo-fria produkter. Onödig byråkrati måste avskaffas. Regeringens målbild för 2020-talet är att Finland utgör ett enda stödområde till följd av en reformerad "grönare" gemensam jordbrukspolitik.

Regional- och strukturpolitiken är en annan stor stödform i unionen, och denna politik har av tradition varit ett uttryck för ömsesidig solidaritet inom EU. Den grundläggande tanken inom regional- och strukturpolitiken ska också i framtiden vara att stödja unionens fattigaste regioner och regionerna med bestående ogynnsamma förhållanden.

Finland är ett exceptionellt land. Vi har allt sedan förhandlingarna om medlemskap lyckats vinna förståelse för våra särdrag — de långa avstånden, den glesa bebyggelsen och de nordliga förhållandena. Regional- och strukturpolitiken måste utvecklas på ett sätt som beaktar dessa särdrag.

Finland hör för närvarande till unionens nettobetalare. Vårt nettobidrag kommer att öka ytterligare. Den enkla anledningen till detta är att det under de senaste åren har gått bra för oss, rentav bättre än för medlemsländerna i genomsnitt.

Jag har som statsminister svårt att beklaga att vår ekonomiska tillväxt hela tiden har varit kraftigare än i det övriga Europa. Om vårt land å andra sidan skulle bli fattigare och det skulle gå sämre för oss skulle vi "uppnå" en ställning av nettomottagare, men ändå tycker jag inte att en sådan ställning är värd att eftersträva.

Det är viktigt att i synnerhet så här i valtider se till att bevara sinnet för proportioner när man diskuterar nettobidrag. År 2007 betalade Finland ett nettobelopp på 172 miljoner euro till unionen. Samma år betalade Norge 300 miljoner enbart för att få tillträde till unionens gemensamma marknad. De länder som inte tillhör EU får alltså inte utnyttja den gemensamma marknaden bestående av 500 miljoner invånare gratis, utan också dessa länder är tvungna att betala en form av inträdesavgift.

För att göra den i hela Europa pågående tvisten om bidragsandelarna mer sansad framför regeringen som sin målbild att unionens utgifter bör finansieras i förhållande till medlemsstaternas förmögenhetsnivå och att det bör finnas ett för alla medlemsländer gemensamt tak för nettobidraget.

Medlemskapet i Europeiska unionen har omdefinierat Finlands ställning i Europa och även globalt. Den europeiska integrationen är alltjämt ett projekt som stöder freden och stabiliteten i Europa. I fråga om utvidgningen av unionen är Finlands linje klar: unionens dörrar står öppna för de ansökarländer som uppfyller medlemskapsvillkoren. Unionen har utmärkta instrument för att påverka utvecklingen både i sina närområden och globalt sett. Det gäller bara att kunna utnyttja dessa instrument effektivt och konsekvent.

För Finlands del ger den utrikespolitik som förs genom EU en möjlighet att få hela EU att ställa sig bakom främjandet av frågor som är viktiga för oss. EU:s gemensamma utrikes- och säkerhetspolitik bör utvecklas ytterligare. Likaså faller det sig naturligt att EU utvecklar sin militära kapacitet, eftersom unionen är en nära gemenskap där medlemsländerna stöder varandra.

I vår målbild för 2020-talet är EU en sammansvetsad global aktör som talar med en röst i alla viktiga världspolitiska frågor. Samtidigt är vårt mål att EU ska ha en enhetlig representation inom internationella organisationer och en egen plats i FN:s säkerhetsråd.

Trots de rådande populistiska tankegångarna och statistikförvrängarnas kalkyler vill jag hävda att Finland, oberoende av vilka mätare som tillämpas, har haft betydande nytta av EU-medlemskapet. Medlemskapet har fört med sig bl.a. en snabbare ekonomisk tillväxt och penningpolitisk stabilitet samt inflytande och säkerhet. EU ger oss även en viktig kanal för att skapa gemensam politik och påverka centrala globala utmaningar. Som EU-medlem har Finland större inflytande än någonsin tidigare under sin historia.

Vi har nytta av en stark och funktionsduglig union, men samtidigt ska EU vara trovärdig i medborgarnas ögon. Bästa sättet att främja detta förtroende är unionens förmåga att lösa problem som berör medborgarna.

Under hela sitt medlemskap har Finland funnits i centrum av EU, och det är vår rätta plats. Som ett utvecklat land har vi nytta av att EU utvecklas och skapar gemensamma standarder och spelregler. Vi är en aktiv unionsmedlem, som vill förbättra den gemensamma politiken och fördjupa integrationen.

Finlands EU-politik grundar sig på konstruktiv, gemensam och konsekvent påverkan. Då vi har viktiga egna intressen att se till, klarar vi det bra. Ett konstruktivt medlemsland får lättare igenom sina mål.

I redogörelsen konstateras vidare att det är av stor vikt för vårt inflytande att landets EU-politik har en klart identifierbar ledning. Enligt Finlands grundlag hör hela EU-politiken till statsrådets uppgifter. Riktlinjerna för EU-politiken bereds tillsammans med riksdagen. Statsrådet svarar för genomförandet av EU-politiken och statsministern leder EU-politiken.

Med lyckad framförhållning, effektivt lobbande och goda argument kan även små medlemsländer ha ett större inflytande i unionen än deras relativa storlek skulle förutsätta. Vi har agerat framgångsrikt på dessa punkter, och det är viktigt att vi också i fortsättningen kan påverka unionen i klart högre grad än vårt lands relativa storlek ger vid handen.

Naturligtvis har Finland sina särskilda intressen, och dessa identifieras också i statsrådets redogörelse. Genom att finnas med i EU:s centrum och samtidigt på ett konstruktivt sätt delta i utvecklandet av EU tryggar vi möjligheterna att se till att också våra egna förhållanden uppmärksammas.

Ur ett inflytandeperspektiv är det omöjligt att skilja EU-politiken från den nationella politiken. Finlands och Europas intressen sammanfaller ofta. Den inhemska politiken och EU-politiken bildar en helhet — den ena kan inte lyckas utan den andras medverkan.

EU är inte något som bara sker, utan EU är något vi skapar. Som ett konstruktivt land vill vi bidra till den europeiska kakans tillväxt, snarare än slåss för att själva få en så stor kakbit som möjligt.

Antti Kaikkonen /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kansalaisten näkökulmasta on oleellista, että Euroopan unioni tuo lisäarvoa jäsenvaltioille ja kansalaisilleen. Keskustan mielestä unionin toiminnan on oltava avointa, vastuullista ja tuloksia tuovaa. Haluamme vähemmän byrokratiaa ja enemmän demokratiaa. Haluamme vähemmän sanahelinää ja enemmän konkretiaa. Emme halua hukkua direktiiveihin, mutta haluamme, että unioni ratkoo isoja, yhteistyötä vaativia kysymyksiä. Tekemistä kyllä riittää esimerkiksi talouskriisin ratkaisemisessa, ilmastonmuutoksen torjunnassa, rauhan ja vakauden edistämisessä ja kansainvälisen rikollisuuden torjunnassa.

Eduskunta on osallistunut tiiviisti EU-politiikan määrittelyyn koko jäsenyytemme ajan, ja EU-politiikallamme onkin vahva parlamentaarinen selkänoja. On tärkeää, että hallitus tuo vastaisuudessakin keskeisimmät EU-tavoitteensa eduskunnan käsiteltäväksi. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tämän kaltainen selonteko olisi hyvä käsitellä eduskunnassa noin kerran vaalikaudessa. Se toisi EU-politiikkaamme entistä vahvempaa jatkuvuutta ja johdonmukaisuutta. Tarvittaessa eduskunnalle on luotava mahdollisuus myös muuhun EU-keskusteluun esimerkiksi pääministerin ilmoituksen pohjalta.

Arvoisa puhemies! EU-jäsenyytemme myötä sitouduimme pysyvästi osaksi eurooppalaista arvoyhteisöä, johon luontevasti kuulumme. Jäsenyys on vahvistanut talouttamme, turvallisuuttamme ja kansainvälistä asemaamme. Vakaa valuutta, vientiyritystemme paremmat mahdollisuudet yhteisten sisämarkkinoiden myötä ja kansalaisten vapaa liikkuvuus ja opiskelu- ja työskentelymahdollisuudet muissa jäsenvaltioissa ovat muutamia esimerkkejä unionin hyödyistä.

Pohjoinen sijaintimme, pitkät etäisyydet ja harva asutus tekevät Suomesta erityislaatuisen jäsenvaltion. Välillä olemme joutuneet neuvottelemaan tiukastikin unionin kanssa, jotta erityisolosuhteemme huomioitaisiin. Aktiivisena ja rakentavasti toimivana jäsenvaltiona voimme käyttää unionissa kokoamme suurempaa ääntä.

Olemme pärjänneet, arvoisa puhemies, kokonaisuutena hyvin kansallisten etujemme puolustamisessa. Olemme unionin kehitystä tukeva ja rakentava jäsenvaltio. Sitoudumme unionin yhteisiin hankkeisiin ja pidämme ääntä omista erityisintresseistä silloin, kun se on tarpeen. Pienen jäsenvaltion etu on selkeiden yhteisten sääntöjen noudattaminen, vahvat instituutiot ja jäsenvaltioiden välisen tasa-arvon periaate. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä tästä tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden periaatteesta täytyy pitää tanakasti kiinni eikä hyväksyä kehitystä, jossa kuppikuntia syntyy suurten jäsenvaltioiden ehdoilla.

Itsenäisen, riittävän vahvan ja toimintakykyisen komission puolustaminen on ollut yksi Suomen EU-politiikkaa ohjaava tekijä. On tärkeää, että unionin moottorina toimii jäsenmaiden kannalta tasapuolinen ja unionin kokonaisetua ajava toimielin. Suomen on varmistettava vahvat asemat myös seuraavassa komissiossa ja sen varmistamiseksi annettava laaja poliittinen tuki komissaari Olli Rehnille. Suomelle sopiva salkku seuraavassa komissiossa voisi liittyä esimerkiksi ulkosuhteisiin, talous- tai energiapolitiikkaan. Aktiivisuudella ja hyvällä kansallisella yhteistyöllä on mahdollista saada komissaari Rehnille vielä nykyistäkin merkittävämmät tehtävät.

Suomen on EU-vaikuttamisessaan panostettava jatkossa entistä enemmän ennakkovaikuttamiseen. Se tarkoittaa muun muassa tiiviimpiä yhteyksiä Euroopan parlamenttiin, sen valiokuntiin ja keskeisiin poliittisiin vaikuttajiin. Suomalaisjäsenten on parlamentissa kyettävä nykyistä tiiviimpään yhteispeliin ja yhteyksiä kotimaahan on lisättävä Suomen tavoitteiden edistämiseksi mahdollisimman laajalla rintamalla.

Eri tasoilla yhtenäisenä ja selkeänä joukkueena toimiva Suomi saa tehokkaimmin viestinsä perille. Osana tätä on toivottavaa, että perustuslain uudistamisen yhteydessä löydetään malli, jolla selkeytetään EU-edustamisemme pelisääntöjä kansanvaltaisella tavalla. Panostuksemme ja otteemme EU-vaikuttamisessa on nostettava 2010-luvulle mentäessä kaiken kaikkiaan uudelle tasolle.

Arvoisa puhemies! Unionin jäsenyys tuo Suomelle kokonaisuutena taloudellista etua, vaikka olemmekin kohtalaisen vauraana valtiona nettomaksaja. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä jäsenmaita koskeva nettomaksukatto on hyvä ajatus ja hallituksen on ryhdyttävä ajamaan sitä EU-tasolla. Jäsenmaksukatto toisi rahankäyttöön kaivattua ryhtiä ja suunnitelmallisuutta. Järkevää olisi myös sitoa unionin rahoituskehys komission ja Euroopan parlamentin toimikauteen. Viisivuotisella rahoituskaudella unionin poliittiset tavoitteet ja varainkäyttö olisi nykyistä tiiviimmin sidottu yhteen.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että maataloutta voidaan harjoittaa kannattavalla tavalla unionin kaikilla alueilla pohjoiset olosuhteet huomioon ottaen. Tämä edellyttää Suomelta vahvaa edunvalvontaa. Myös oikeutta geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon on vietävä unionin päätöksenteossa eteenpäin. Maataloudelle aiheutuvaa hallinnollista taakkaa on purettava, ja maaseudun kehittämisessä on huomioitava monimuotoisen yritystoiminnan turvaaminen. Yhtenäisen tukijärjestelmän luominen koko Suomen alueelle on tärkeä tavoite, jota on päättäväisesti edistettävä. Unionin alue- ja rakennepolitiikkaa on kehitettävä siten, että se huomioi pohjoisten alueiden erityisolosuhteet ja tukee alueiden omaehtoista kehittämistä. Seuraavalla ohjelmakaudella tulee alue- ja rakennepolitiikan hallintoa selkeyttää ja yksinkertaistaa. Tässäkin tarvitsemme vähemmän byrokratiaa ja enemmän konkretiaa.

Arvoisa puhemies! EU on merkittävä toimija maailmassa, kun se toimii ulkosuhteissaan yhtenäisesti ja johdonmukaisesti. EU:n laajentumispolitiikka on unionin ulkopolitiikan tehokas väline. Laajentumisprosessia on jatkettava ottaen huomioon jäsenyysehtojen täyttymisen kaikissa hakijavaltioissa. Keskustan eduskuntaryhmän mielestä unionin ei pidä laajentua hinnalla millä hyvänsä. Mahdollisilta uusilta jäsenmailta on edellytettävä entistä selkeämmin valmiutta yhteisten pelisääntöjen noudattamiseen.

Juuri nyt unionin on erityisen tärkeää luoda toimivat yhteistyösuhteet Barack Obaman hallinnon kanssa. On etsittävä yhdessä ratkaisuja maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, turvallisuuden ja vakauden edistämiseen sekä talouskriisiin. Unionin on toimittava jatkossakin ilmastopolitiikan suunnannäyttäjänä ja uusiutuvan energian edelläkävijänä maailmassa. Keskustan eduskuntaryhmä on tyytyväisenä pannut merkille EU:n tulon keskustan linjoille uusiutuvan energian edistämisessä, energiatehokkuuden parantamisessa ja kannustuksessa energiansäästöön.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä: Suomen EU-politiikka perustuu omien tavoitteiden selkeään määrittelyyn, toimiviin yhteistyösuhteisiin ja aktiiviseen ennakkovaikuttamiseen. Rakentavana EU:n jäsenvaltiona kehitämme entistä parempaa, vahvempaa ja turvallisempaa Eurooppaa. Tämä selonteko antaa tälle työlle hyvän alustan. Tarvitsemme vähemmän byrokratiaa ja enemmän demokratiaa.

Eero Akaan-Penttilä /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituksen selonteko EU-politiikasta vastaa hyvin tehtävänantoonsa eli Suomen EU-politiikan jäsentämiseen. Hallituksen edellisestä kattavasta EU-selonteosta on kulunut jo 14 vuotta, ja tarve päivitykselle on siis ilmeinen. Unioni on muuttunut dramaattisesti Suomen jäsenyyden alkuvuosista. Jäsenmaiden määrä on lähes tuplaantunut ja niiden välinen dynamiikka muuttunut. Unionin toimiala on laajentunut, ja sen poliittinen merkitys on kasvanut. Yhteistyö on syventynyt, mutta on havaittavissa myös eritahtista integraatiota. Myös instituutioiden väliset voimasuhteet ovat muuttuneet. Silti EU:n perusajatus on säilynyt samana. EU:n kantavana teemana on edelleen vakaiden olojen turvaaminen ja eurooppalaisen hyvinvoinnin kasvattaminen.

Suomalaisten EU-myönteisyys on voimistunut. Puolet suomalaisista pitää EU-jäsenyyttä myönteisenä asiana ja kolmannes suhtautuu jäsenyyteen neutraalisti. Suomalaisille unioni merkitsee vapautta matkustaa, tehdä työtä ja opiskella kaikkialla Euroopassa. Seuraavaksi tärkeimpänä pidetään yhteisvaluuttaa. Talouden vakaus näkyy muun muassa jokaisen asuntovelallisen kukkarossa. Suomalaiset antavat tunnustusta myös siitä, että EU on tuonut meille rauhaa ja vakautta.

Arvoisa puhemies! Hallitus linjaa Suomen prioriteeteiksi Euroopan unionissa kansalaisten Euroopan, Euroopan menestymisen sekä globaalin johtajuuden. Näistä haluan nostaa esille muutaman keskeisen painotuksen.

EU:n toimivat sisämarkkinat ovat Suomen ja koko unionin selkäranka. Suomalaiselle työlle ja viennille jäsenyytemme EU:ssa on ollut elinehto. Tavaroiden, palveluiden, pääomien ja ihmisten vapaan liikkuvuuden merkitys korostuu entisestään talouden laskusuhdanteessa. Protektionismille ei ole syytä antaa piiruakaan periksi.

On tärkeää myös todeta, että EU:n tulee olla ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä. Ilmastonmuutoksen torjuminen ei onnistu yksin. Unionissa kaivataan yhtenäisempää otetta sen energiaulkosuhteissa. Eurooppaa ja Venäjää yhdistää keskinäisriippuvuus erityisesti energia-asioissa.

EU-jäsenyys on Suomelle myös merkittävä turvallisuuspoliittinen valinta, ja olemme sitoutuneet vahvasti EU:n puolustusyhteistyön syventämiseen. EU ja Nato takaavat yhdessä parhaiten eurooppalaisen turvallisuuden. Lissabonin sopimus tuo mahdollisuuden yhtenäiselle politiikalle unionin ulkosuhteissa. Suomen pitää olla aloitteellinen EU:n Venäjän-politiikan selkiyttämisessä.

Kokoomus tukee hallituksen asettamaa tavoitetta EU:n laajentumisesta. Pohjoismaat, Länsi-Balkanin maat sekä Turkki ovat tervetulleita eurooppalaiseen arvoyhteisöön täytettyään jäsenyyskriteerit. Tässä junassa itse matka on määränpäätä tärkeämpi. Mahdollisuus EU-jäsenyyteen on paras kannustin myönteisiin uudistuksiin.

Nostan esiin vielä selonteon konkreettisen esityksen katosta EU:n nettomaksuihin. Nettomaksun on oltava oikeassa suhteessa Suomen maksukykyyn ja asemaan vauraampien jäsenmaiden keskuudessa. Hyvänä tunnuslukuna toimii se, että jokainen suomalainen maksaa EU:lle 32 euroa vuodessa. Siis 32 euroa — (Ed. Laukkanen: 33!). Myös rahoituskauden yhtenäistäminen komission ja parlamentin toimikausien välissä olisi järkevää.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että hallituksen EU-myönteinen linja on tuotu selonteossa rohkeasti esille. Tekstistä on luettavissa tuore, tiiviimpää EU-yhteistyötä tukeva linjaus. On tärkeää, että Suomen EU-vaikuttamisen tapoja pohditaan ja niiden kehittämistä jatketaan tämän selonteon pohjalta. Selonteossa puhutaan ennakoinnista, priorisoinnista ja ad hoc -yhteenliittymien muodostamisesta. Selonteon tavoitteet toimivat parhaimmillaan työkaluina Suomen EU-vaikuttamisessa.

Euroopan unioni on Suomelle tärkeä vaikutuskanava. On oleellista tiedostaa, että unionin muuttuessa myös vaikuttamistapojen on muututtava. Laajentuneessa EU:ssa vaikuttaminen vaatii aiempaa suurempaa ketteryyttä koalitioiden rakentamisessa, vaikuttamisessa ja neuvottelutilanteissa. Ennakkovaikuttamisen merkitystä ei voi kylliksi korostaa. Komission esityksiä ei sovi jäädä odottelemaan. Tässä meillä Suomella on selvästi mahdollisuus petrata. Euroopan parlamentin kasvavaa rooliakaan ei pidä unohtaa, ja eurooppalaisten puolueryhmittymien aseman korostuminen on syytä tunnustaa. Nämä suorat vaikutuskanavat on huomioitava kokonaisvaltaisesti ajettaessa Suomen etua unionissa.

Eduskunnan ja valtioneuvoston tiivis yhteistoiminta, siis tiivis yhteistoiminta, on suomalaisen EU-politiikan vahvuus. Suomen EU-kantojen huolellinen valmistelu antaa linjauksille vahvan parlamentaarisen selustan. EU-visio vaatii poliittista johtajuutta. Kokoomuksen mielestä Suomen EU-politiikalla on oltava selkeästi tunnistettava johto.

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin tärkeimmät tavoitteet ovat vakaus, vauraus ja turvallisuus. Toimiva ja avoin päätöksenteko sekä hyvä hallinto lisäävät kansalaisten luottamusta unioniin. Lissabonin sopimus tarjoaa välttämättömät periaatteet unionin toiminnan tehostamiselle ja poliittiselle selkiyttämiselle. Kiristyneessä taloustilanteessa ja kansainvälisessä kilpailussa menestyy vain yhtenäinen unioni.

Moni selontekoon kirjattu asia saattaa kuulostaa itsestäänselvältä, vaikka ei sitä missään nimessä olisikaan. On hyvä korostaa, että Euroopan unioni on arvoyhteisö, jolla on yhteinen arvoperusta. EU on myös entistä aktiivisempi ja yhtenäisempi globaali toimija. Unionin tulee olla globaali arvojohtaja ja suunnannäyttäjä myös ympäristökysymysten, demokratian, ihmisoikeuksien ja kehitysyhteistyön saralla. On tärkeää, että selontekoon on kirjattu tavoitteeksi, että Suomi haluaa kasvattaa vaikutusvaltaansa, olla aktiivinen ja aloitteellinen unionin kehittäjä. Suomi haluaa olla mukana EU:n ytimessä, ei sen ulkokehällä. Se on voimakas poliittinen tahdonilmaus.

Euroopan unioni syntyi rauhan ja toivon projektina. Nyt rauha on saavutettu, mutta toivo pitää luoda joka päivä uudelleen. Toivon luomiseen tarvitaan näkemyksellistä johtajuutta ja aloitteellisuutta, rohkeaa osallistumista ja osallistamista. Nyt on otollinen aika EU-politiikan laajemmalle tarkastelulle. Euroopan parlamentin vaalit pidetään kesäkuussa. Silloin jokainen eurooppalainen pääsee päättämään Euroopan unionin tulevaisuudesta.

Erkki Tuomioja /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! "Euroopan hetki on tullut." Näin julisti Luxemburgin silloinen ulkoministeri Jacques Poos 18 vuotta sitten silloisen EU-troikan lähtiessä suurin toivein ja odotuksin selvittämään Jugoslavian hajoamisen synnyttämää kriisiä. Srebrenican verilöyly, Kosovon sota, Serbian pommitukset ja muut kauheudet olivat kuitenkin vasta edessä ja ne osoittivat, miten tuskallisen väärässä silloinen Eurooppa-hybris vielä oli.

Euroopan unionin vahvuus ei ole sotien käymisessä vaan niiden ennaltaehkäisemisessä. Jos hetki tuolloin olisi ollut Euroopan, jos unionilla todella olisi ollut riittävän yhtenäinen tahtotila, realistinen tilanneanalyysi ja toimiva kriisinhallintakapasiteetti käytössään, niin ainakin osa kauheuksista olisi vältetty. Sen jälkeen on tehty myös uusia virheitä ja menetetty tilaisuuksia, mutta virheistä on myös opittu. Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ei ole odotettu passiivisesti, vaan monissa asioissa unioni toimii kuin se jo olisi voimassa. On tärkeätä, ettei unioni käperry institutionaaliseen itsetutkiskeluun, vaan keskittyy siihen, mitä tässä, nyt ja lähitulevaisuudessa EU:lla teemme, ja tämä on selonteonkin oikea lähtökohta.

Tärkeintä on, että unioni on kyennyt vastaanottamaan uusia jäsenmaita ja tarjoamaan eurooppalaista perspektiiviä naapurustolleen. Näin se keskinäisen rauhan ja vakauden alue, jota EU maailmanhistorian menestyksekkäimpänä rauhanprojektina edustaa, on myös laajentunut. Tämä prosessi ei saa pysähtyä, emmekä saa pettää niitä eurooppalaisia kansoja, jotka haluavat olla tässä mukana ja jotka pystyvät myös kaikki jäsenyyden ehdot täyttämään. EU-kansalaiset haluavat paremmin toimivaa unionia. Euroskeptikotkin, Suomessakin, haluavat vahvistaa EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja haluavat Euroopan toimivan tehokkaasti paremman globalisaationhallinnan puolesta.

Tämä tarve korostuu nykyisen talouskriisin aikana. Elämme aikaa, jota tulevat sukupolvet saattavat kutsua ajaksi jälkeen finanssikriisin. Vielä ennen finanssikriisiä Euroopan unionilla oli korkea käsitys itsestään maailman pelastajana. Se oli ylimitoitettua, mutta ei kokonaan katteetonta, sillä EU oli ensimmäinen kansainvälinen toimija, joka näytti ottaneen ilmastonmuutoksen pysäyttämisen vakavasti. EU on sitoutunut vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä 20 prosenttia ja nostamaan uusiutuvien energialähteiden osuuden 20 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä ja on valmis tiukempiinkin tavoitteisiin osana maailmanlaajuista sopimusta. Monet ovat valmiit leimaamaan tällaiset tavoitteet liian kunnianhimoisiksi, mutta ilmastomuutoksen pysäyttämisen kannalta ne ovat paremminkin liian vaatimattomia.

Monet maailmalla ovat nähneet talouskriisissä myös mahdollisuuden ja nimenomaan ekovihreään elvytykseen, ja juuri tähän perustuvat sosialidemokraattien esittämät vaihtoehtolinjaukset hallituksen budjetti- ja kehyspolitiikalle. Haluamme ratkaisuja, joissa keskeistä ovat elvyttävät investoinnit energian säästöön ja uusiutuviin energiamuotoihin. Hyvien puheiden realisoituminen oikeiksi toimiksi ei ole silti ihan helppoa, kun ensimmäisiksi elvytysinvestoinneiksi näyttävät päinvastoin nousevan niin Suomessa kuin Eurooppa-tasolla moottoritieinvestointien nopeuttaminen tai vääränlaisia autoja tuottavan teollisuuden pelastaminen. Odotamme myös edelleen toimia finanssimarkkinoiden paremmasta ja tehokkaammasta säätelystä, myös veroparatiisien sulkemisesta, jotka Lontoon G20-kokouksen loppulauselmaan kirjattiin.

Arvoisa puhemies! Suomen rooli globaalikriisissä on ollut toistaiseksi toimia lähinnä varoittavana esimerkkinä edellisestä, kalliisti hoidetusta pankkikriisistä. Hallitus ei ole myöskään EU:ssa osoittanut erityistä aktiivisuutta. Suomen paikka on EU:ssa unionin valtavirrassa, mutta se ei saa tarkoittaa vain sellaista myötäilyä, jota on korkeintaan säestetty varoituksilla liian pitkälle menevistä elvytys- ja säätelypyrkimyksistä.

On hyvä, että hallitus nyt linjaa tahtotilaa EU:n kehityksen suhteen. Tahtotilatavoitteet ovat kannatettavia, mutta jäävät myös puolitiehen niin yleisyytensä kuin sen vuoksi, ettei selonteossa hahmoteta tarkemmin mitä se on ja miten siihen päästään -osiota. Mukana on sekä ekologinen Eurooppa että markkinoiden Eurooppa, turvallinen Eurooppa ja maatalouden Eurooppa, mutta yksi puuttuu, ja se puute kertoo paljon: Missä on sosiaalinen Eurooppa, missä on tasa-arvon Eurooppa, missä on työn ja ihmisten Eurooppa? Vastaus: Se on mukana peräti yhdellä kokonaisella kappaleella, mihin ei siihenkään liity tahtotilan muodostusta.

Sosiaalisen Euroopan malli, joka korkeamman verotuksen vastapainoksi tarjoaa kattavamman sosiaaliturvan ja johtaa tasaisempiin tulo- ja varallisuuseroihin, on osoittautunut kriisinkestävämmäksi ja inhimillisen turvallisuuden kannalta paremmaksi kuin amerikkalainen malli, jota vuosi sitten vielä kaikkialle maailmaan tyrkytettiin. Euroopassa puolestaan Pohjoismaat ovat osoittautuneet kaikissa kansainvälisissä kauneusvertailuissa kilpailukykyisimmiksi, tasa-arvoisimmiksi, turvallisimmiksi ja parempaa ympäristöä ylläpitäviksi kuin muut.

Tästä on tehtävä oikeat johtopäätökset. Pohjoismaiden on torjuttava uusliberalismin myötäily ja pysäytettävä hyvinvointivaltion tuhoisa alasajo, ja niiden tulee ottaa tehtäväkseen pohjoismaisen mallin aktiivinen puolesta puhuminen ja hyvinvointivaltiota vahvistavien rakenteellisten uudistusten ajaminen tavalla, joka estää paluun kalliiksi käyneeseen, holtittomaan keinottelukapitalismiin. Mikään business as usual -ajattelu ja entisen menon tavoittelu ei pelasta meitä sen enempää sosiaaliselta kuin ekologiselta katastrofilta. EU on tässä meidän tärkein toimintakenttämme, ja sen tulee näkyä myös EU-politiikkamme tahtotilassa. Konkreettisia tavoitteita tulee asettaa muun muassa sosiaalisen polkumyynnin estämiseksi ja työn perusoikeuksien turvaamiseksi eurooppalaisella tasolla.

Hallitus esittää EU:n kehysbudjetin osalta siirtymistä seitsenvuotiskausista komission ja parlamentin viisivuotiskausien rytmiin. Ajatus on kannatettava, mutta varsinaisia uudistusajatuksia ei hallituksella EU:n rahankäyttöön ole. Suomella tulisi olla valmius esittää maataloustukien maksatuksen ainakin osittaista jälleenkansallistamista. Se voi tapahtua vain muutoin yhteisen maatalouspolitiikan puitteissa eikä edellytä maataloustukien tasoon puuttumista, mutta se johtaisi siihen, että budjettivarojen mahdollisimman tarkka ja tarkoituksenmukainen käyttö olisi myös jokaisen jäsenmaan kansallisissa intresseissä ja yhteiseen budjettiin saataisiin enemmän liikkumatilaa muihin, todellista eurooppalaista lisäarvoa luoviin tarkoituksiin.

Arvoisa puhemies! Valmistaudumme europarlamentin lähestyviin vaaleihin. Europarlamentin heikkoutena on pidetty sitä, ettei se ole sellainen parlamentti, josta komissio EU:n hallituksena olisi riippuvainen. Mutta tämä on samalla myös vahvuus. Parlamentti on avoimesti poliittisin unionin instituutio. Sen merkitys lainsäätäjänä ja päätöksentekijänä on jo nyt suuri ja kasvaa edelleen Lissabonin sopimuksen myötä. Europarlamentissa ei yksikään puolue voi vetäytyä hallitusvastuun taakse, vaan asioihin on otettava selvä oma kanta. Ehkä siksi parlamentti onkin kyennyt muita kansainvälisiä elimiä rohkeammin ja johdonmukaisemmin toimimaan myös ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltion puolestapuhujana.

On hämmästyttävää, että pääministeri on nähnyt aiheelliseksi ojentaa suomalaisten europarlamentaarikkojen enemmistöä siitä, että he ovat puolustaneet työntekijöiden oikeuksia tärkeässä työaikadirektiivissä. EU:n demokratiavaje ei ole täytettävissä vain europarlamentin vahvistamisella, elleivät kansalliset parlamentit kaikissa jäsenmaissa ole vahvasti ja ennakoivasti mukana oman maansa EU-päätöksenteossa. Suomi on tässä hyvä esimerkki muillekin. Kuten selonteossa sanotaan, on tärkeää, että valtioneuvosto hoitaa asianmukaisesti eduskunnan mahdollisuudet osallistua EU-politiikkaan antamalla eduskunnalle oikea-aikaisesti tietoa käsiteltävistä EU-asioista. Näin on, mutta ikävä kyllä tässä on ollut viime aikoina luvattoman paljon puutteita.

Minna Sirnö /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Moraaliton heinäsirkkakapitalismi on osoittautunut ontoksi opiksi rakentaa hyvinvointia. Säätelemättömän globaalin rahan ja siekailemattoman ahneuden seurauksena tänään 500 miljoonaa eurooppalaista on huolissaan tulevaisuudestaan.

Silti pääministeri Vanhasen hallitus haikailee selonteossaan yhä vapaampia sisämarkkinoita Euroopassa ja ennen kaikkea uusien, vielä vapaampien markkina-alueiden luomista muualle maailmaan.

On kuin hallitus selontekoa valmistellessaan olisi elänyt kuplassa, täysin irrallaan tavallisten ihmisten arjesta. Vaade tiukemmasta finanssivalvonnastakin kutistuu vain menneiden märehtimiseksi, kun hallitukselta uupuu tahtotila ennaltaehkäistä tulevia talouskriisejä.

Hallitus ammentaa edelleen taloudelliset EU-oppinsa uusliberalismista, täysin säätelemättömän rahan ajatuksen palvonnasta. Yhdessäkään tahtotilassaan hallitus ei ole valmis suitsemaan keinottelua, veroshoppailua tai työvoiman polkumyyntiä.

Sen sijaan selonteko kirjaa ylös hallituksen kohtuullisen kovat käsitykset ihmisen paikasta Euroopassa. Vahva kansalainen on hallituksellemme vain äänestäjä tai työntekijä. Toive EU:n kehittymisestä tasa-arvoisemmaksi, sosiaalisemmaksi tai ihmisten hyvinvointia tukevammaksi ei konkretisoidu yhdessäkään hallituksen tahtotilassa.

Osattoman osaansa tyytymättömien nuorten väkivaltaiset mielen-ilmaukset eri puolilla Eurooppaa osoittavat kuitenkin, ettei EU edelleenkään tarjoa riittäviä kanavia ihmisten itsensä osallisuuteen.

Ärade talman! Inom vänsterförbundet anser vi att makten inom EU nu är alltför långt borta från vanligt folk. För oss har en stark unionsmedborgare direkta möjligheter att påverka EU.

Vi i vänsterförbundet anser att EU är till för medborgarna. För att det ska bli så, måste EU fungera mer demokratiskt och ta större socialt ansvar. Men jeremiaden över snuset främjar inte detta mål.

Hyvät edustajatoverit! Hallituksen tahtotila on ketteröityä lehmänkaupoissa. Hallituksen tahtotila on olla oman etunsa asianajaja ja edunvalvoja. Vasemmistoliiton mielestä Suomen on oltava moottorina sosiaalisen Euroopan luomisessa.

Sivulauseenomaisesti hallituskin ilmoittaa halunsa olla myös EU:n kehittäjä ja parannusten aktiivinen alullepanija. Itsestäänselvyys, joka toteutuessaan olisi loistava muutos oikeaan suuntaan.

Tänään Vanhasen hallitus kuitenkin ui ajopuuna Euroopan keräilyerissä. Aloitteellisuus on ennemminkin poikkeus kuin hallituksen toiminnan ohjenuora EU:ssa.

Juuri nyt kuitenkin tarvittaisiin yhteistä, vahvaa ja edelläkäyvää tahtotilaa siitä, miten EU:sta tehdään oikeudenmukaisempi, kansalaisiaan kuulevampi sekä vastakkainasetteluja ja konflikteja ennalta ehkäisevämpi.

Vasemmistoliitto katsoo, että Suomi ja EU seisovat tienhaarassa, jossa vaihtoehtoina ovat ihmisten Eurooppa ja rahan Eurooppa. Vasemmistoliitto valitsee ihmisten Euroopan. Toteutuakseen se edellyttää syvällisiä muutoksia talouden rakenteissa, tuloerojen ja palkkasyrjinnän poistamista, työtä rasismia ja muukalaisvihaa vastaan sekä aitoa ja aktiivista tasa-arvon tavoittelua jopa siinä määrin, että Suomi uskaltaa asettaa Barroson tahdon mukaisesti kaksi komissaariehdokasta: miehen ja naisen.

Vasemmistoliitolle EU on käyttämätön mahdollisuus luotsata myös Suomea oikeudenmukaisempaan suuntaan erityisesti aikoina, kun itsekkyyden akseli käyttää täällä ylintä valtaa.

Vasemmistoliiton tahtotila 2009 on luonnon ja ihmisten hyvinvoinnin Eurooppa. EU:lla on mahdollisuus olla tiennäyttäjä ekologisesti ja inhimillisesti kestävämmän maailman aikaansaamisessa. Siksi nykyelvytyksenkin on luotava pohja taloudelle, joka perustuu luonnonvarojen ja energian säästämiseen ja joka mahdollistaa nykyistä sosiaalisemman ja solidaarisemman Euroopan.

Vasemmistoliiton tahtotila 2009 on, että EU edistää ihmisten hyvinvointia ja kunnioittaa ihmisarvoa kaikessa toiminnassaan.

Vasemmistoliiton tahtotila 2009 on, että mielekäs työ ja riittävä toimeentulo kuuluvat jokaisen EU-kansalaisen hyvään elämään. Mielestämme EU-kansalaisten poliittisia vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä esimerkiksi kansanäänestysten käyttöönottamisella.

Vasemmistoliiton tahtotila 2009 on myös varmistaa se, että missä Eurooppa, siellä rauha. Mielestämme parasta turvallisuuspolitiikkaa on sosiaalisen eriarvoisuuden vähentäminen meillä ja globaalisti kaikkialla.

Emme hyväksy ajatusta, että EU ja Nato saatettaisiin samaan veneeseen. Naton tehtävänä ei ole edistää inhimillistä hyvinvointia, ei edes ennaltaehkäistä sotaa. Naton tehtävänä on ylläpitää pelon ja asekisan ilmapiiriä. Sellaista Eurooppaa me emme huoli. Me vasemmistoliitossa tahdomme tehdä EU:sta globaalin, ennalta ehkäisevän rauhanliiton kotona ja koko maailmassa.

Arvoisa puhemies! Aiomme olla aktiivisia aloitteentekijöitä jo tänään emmekä vasta vuonna 2020.

Heidi Hautala /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vihdoinkin asiaa! Viime vuosina EU-selonteot ovat käsitelleet puuduttavia perussopimusten muutoksia, loputtomia laatikkoleikkejä siitä, kuka saa unionissa päättää, mitä ja millä valtuuksilla. Ei ihme, ettei useimpia ihmisiä tämä voisi vähempää kiinnostaa. Nyt hallitus kertoo, mihin asioihin ja millä keinoilla Suomi haluaa EU:ssa vaikuttaa.

Odoteltaessa, tuleeko L-alkuisesta pitkään pyöritellystä sopimuksesta totta, yhteistyötä voi hallituksen mukaan unionissa kehittää, kun vain on tahtoa. Tahdosta puheen ollen, kriisi on myös mahdollisuus. Finanssi- ja talouskriisi pakottaa tarttumaan ihmisten elämää ravisuttaviin, vastuuttomiin rahoitusmarkkinoihin ja saattamaan ne sääntelyn sekä valvonnan piiriin. Viime kuukausina on tuntunut pitkästä aikaa siltä, että unioni tekee sitä, mitä sen pitääkin tehdä.

Vihreä eduskuntaryhmä panee tyytyväisenä merkille hallituksen uuden painotuksen: "EU:n kautta toteutetulla ulkopolitiikalla on mahdollista saada EU:n koko painoarvo Suomelle tärkeiden kysymysten edistämiseen." Me vihreät katsomme, että EU:sta hyötyy koko maailma, ei vain Suomi. Suomen nettomaksuosuus, 33 euroa asukasta kohden vuonna 2007, on kannattava sijoitus. Ed. Soini, eihän Suomi ollut edes Euronewsin sääkartalla ennen EU-jäsenyyttä! (Ed. Soini: Se onkin saavutus!)

Hallituksen ehdotukset unionin budjetin selkeyttämisestä ovat kannatettavia. Siirtyminen viisivuotiseen, parlamentin ja komission toimikauden pituiseen kehysbudjetointiin aivan oikein korostaisi varainkäytön vastuullisuutta ja yhteyttä poliittisiin päätöksiin. Myös ajatus jäsenmaiden nettomaksukatosta on paikallaan.

Konkreettiset tulokset ratkaisevat, onko unionilla kansalaisten luottamus vai ei. Hallituksen EU-vaikuttamisen kolme painopistettä ovat tervetulleita.

Menestyvän Euroopan tavoite merkitsee pyrkimistä maailman johtavaksi osaamisalueeksi, mutta on luovuttava aikansa eläneistä toimintatavoista. Tarvitaan uusia instituutioita, koska yhtä aikaa ovat ratkaistavana useat kriisit: talouskriisi, ruokakriisi, ilmastokriisi ja energiakriisi. Eurooppaan on mahdollista luoda viisi miljoonaa viherkaulustyöpaikkaa, joilla vastataan uusiin ilmasto- ja ympäristöhaasteisiin.

Euroopan vihreät ovat tehneet aloitteen ydinvoiman edistämiseen aikanaan perustetun Euratom-sopimuksen korvaamisesta Erene-sopimuksella, jonka avulla uusiutuvien energialähteiden kehitys ja käyttöönotto nostetaan aivan uusille kierroksille. Näin voidaan edistää hallituksen tavoitetta, että EU:sta tulee niukkahiilisen talouden edelläkävijä.

Menestyvä ja ilmastoystävällinen Eurooppa tarvitsee hyvät joukkoliikenneyhteydet. Euroopan vihreät haluavat rakentaa Rail Baltican, jotta Baltian läpi pääsee junalla Keski-Eurooppaan.

Hallituksen toista tavoitetta, kansalaisten Eurooppaa, halutaan rakentaa niin terveyden, kuluttajan- kuin ympäristönsuojelussakin sekä vapaan liikkuvuuden edistämisessä. Siihen kuuluu myös pohjoismaisen oikeusajattelun ja sukupuolten tasa-arvon levittäminen sekä perusoikeuksien korostaminen.

Suomen hallitukselta ei liene koskaan aikaisemmin kuultu, että unioni on kansalaisia koskettava poliittinen tila ja että Suomen tulee unionissa puolustaa pohjoismaista kansalaisjärjestöjen toimintamallia. Erinomaista!

Hallituksen kolmas painopiste on tehdä EU:sta globaali johtaja. Aivan totta, unioni on tällä hetkellä kokoonsa nähden maailmanpolitiikassa alisuoriutuja. Voimme yhtyä esitettyihin lääkkeisiin. Unionin ulkopolitiikassa on oltava johdonmukaisuutta. Kauppa-, ilmasto-, turvallisuus- ja kehityspolitiikan pyrkimykset on sovitettava yhteen. Esimerkiksi maatalouspolitiikalla ei tule polkea kehitysmaiden mahdollisuuksia kehittyä. EU:n on oltava edelläkävijä erityisesti ihmisoikeus- ja ilmastopolitiikassa. Ei kiitos enää kauppa- tai kumppanuussopimuksia, joissa ihmisoikeudet vaihdetaan energiaan.

Globaalin johtajan tulee myös toimia ulospäin yhtenäisesti. Sen on tavoiteltava edustusta kansainvälisiin järjestöihin, myös YK:n turvaneuvostoon, vaikka siellä tiellä ovatkin toistaiseksi suuret jäsenmaat, toisen maailmansodan voittajavaltiot Ranska ja Britannia.

Arvoisa puhemies! Suomessa tiedetään usein enemmän siitä, mitä tapahtuu Washingtonissa, kuin siitä, mitä tapahtuu Brysselissä tai Strasbourgissa. Kansalaisten Eurooppaa vihreät haluavat edistää myös luomalla eurooppalaista julkisuutta ja mediaa. Se voi olla esimerkiksi EU-maiden yleisradioyhtiöiden entistä tiiviimpää, rajat ylittävää ohjelmatoimintaa tai tukea kansalaisten internet-medialle. Eurooppalainen kansalaisaloite tulee sekin vahvistamaan kansalaisten Eurooppaa, ja olemmekin sitä aktiivisesti ajaneet.

Ärade talman! I denna sal kan vi inte bara skylla på median om medborgarna i Finland inte har tillräckligt med klar information om EU. Vi har själva varit lata med att förbättra riksdagens funktioner i EU-politiken. 95 procent av EU-ärendena behandlas bakom lyckta dörrar i utskotten, inklusive stora utskottet.

Viime talvena vihreiden ehdotuksesta järjestettiin täysistunnossa kiinnostava ja dynaaminen "lähetekeskustelu" EU:n energia- ja ilmastopaketista, aivan kuin mistä tahansa tähän taloon saapuvasta hallituksen esityksestä, ensimmäistä kertaa.

Jos alamme itse suhtautua EU-asioihin normaalisti, voimme toivoa myös kansalaisten ja median kiinnostuvan, kun jotain todella tärkeää on meneillään. Vihreät haluavat nähdä useammin vastaavan tyyppisiä täysistuntokeskusteluja komission uusista ehdotuksista, jotka koskevat kuluttajansuojaa, geenimuuntelua, kehityspolitiikkaa, siviilikriisinhallintaa, euroalueen haasteita ja monia muita tärkeitä kysymyksiä. Kun ajaa avoimuutta EU:ssa, on oltava valmiita lisäämään sitä myös kotimaassa.

Hyvä ja ajankohtainen esimerkki onnistuneesta EU-vaikuttamisesta on eduskunnan ja hallituksen yhteinen kampanja, jolla puolustetaan unionissa saavutettua avoimuutta komission salailuyrityksiä vastaan. Tällainen aktiivisuus on ennennäkemätöntä, ja sitä tarvitaan monissa muissakin asioissa.

Arvoisa puhemies! EU:n mallioppilas on vihdoin huomannut, että kiltit jäsenmaat pääsevät taivaaseen, mutta tuhmat tavoitteisiinsa. On todellakin aika ottaa käyttöön uusia keinoja ja verkostoitua yli aikaisemmin sallittuina pidettyjen rajojen, vaikutusvallan lisäämiseksi.

Tuppisuuvirkamiehillä ei 27 jäsenvaltion unionissa pärjätä eikä ministereillä, jotka mieluiten lähettävät EU-kokouksiin valtiosihteerinsä voidakseen itse keskittyä mielestään tärkeämpiin asioihin. (Ed. Kanerva: Onneksi Suomella ei ole sellaisia!)

Håkan Nordman /r(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, ärade talman! Av redogörelsen framgår regeringens vision av hur EU ska se ut, fungera och utvecklas fram till 2020-talet. Svenska riksdagsgruppen framhåller vikten av att alla ska kunna känna sig representerade i Bryssel och vara delaktiga i den politik som förs i EU. Att Lissabonfördraget kan träda i kraft så snart som möjligt är viktigt för unionens handlingskraft, konkreta verksamhet och legitimitet. Fördraget stärker den Europeiska unionens dimension på flera sätt, inte minst genom att öppenheten ökar och ansvarsfördelningen görs klarare. Det här är speciellt viktigt för små medlemsländer som Finland.

Svenska riksdagsgruppens vision är ett EU som inte blandar sig i allt och överallt, men som bidrar till hållbara lösningar på frågor som gäller global ekonomi, miljö och internationell säkerhet, frågor som inte har gränser. Unionen behöver starka förespråkare för nordiska värden som öppenhet, jämlikhet och mänskliga rättigheter. Ålands möjligheter att som självstyrande område påverka relevanta EU-frågor måste tryggas.

Valtioneuvoston tavoitteena on, että kaikki Pohjoismaat ovat EU:n jäseniä vuonna 2020, samoin kuin Länsi-Balkanin maat ja Turkki. Tietenkin jäsenyyskriteerien tulee täyttyä ennen kuin ehdokasmaa voi päästä unionin jäseneksi. Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee valtioneuvoston tavoitteita. Koko Pohjola EU:ssa vahvistaisi EU:n pohjoista ulottuvuutta, jonka suhteen tulee olla entistä aktiivisempi. EU ei saa keskittyä pelkästään Välimeren alueeseen. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on sitä mieltä, että EU:n Itämeri-strategia tulee muodostaa konkreettisessa toimintaohjelmassa, joka sekä lisää Itämeren alueen merkitystä EU:ssa että vahvistaa EU:n ja lähialueiden välistä yhteistyötä.

Finland ska fortsättningsvis ha en aktiv roll i den europeiska säkerhetspolitiken, vars mål måste vara en samhällelig och individuell säkerhet. EU har tagit betydelsefulla steg i rätt riktning genom solidaritetsklausulen och biståndsförpliktelsen i Lissabonfördraget. Svenska riksdagsgruppen anser att Finland har en viktig roll i två riktningar, Ryssland och Afrika.

Finland ska påverka EU:s Rysslandspolitik på alla nivåer och se till att vi också i fortsättningen uppfattas som en viktig part, en auktoritet när unionens Rysslandspolitik slås fast. I den politiken är det viktigt att unionen också har ett nära samarbete med USA. I fråga om EU:s Afrikapolitik har Finland som en stat utan kolonial historia och belastningar en unik position för att bidra till att politiken är humanitär och stöder ländernas kapacitet att bygga samhällen som är rättvisa och trygga för alla.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston tavoitteena on, että unioni olisi 2020-luvulla maailman johtava alue osaamisen suhteen. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä panostukset tutkimukseen ja kehitykseen ovat ratkaisevia unionin työllisyydelle ja hyvinvoinnille. Tässä yhteydessä voidaan viitata toiseen sektoriin, nimittäin rakennerahastoihin. Voidaan kysyä, mitä lisäarvoa EU-varojen jakaminen Brysselistä alueellisille kehityshankkeille Suomessa tuottaa. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän mielestä me olemme Suomessa itse pätevimpiä tässä asiassa.

EU-varat voitaisiin sen sijaan käyttää siihen, että EU:sta tehtäisiin maailman kilpailukykyisin, innovatiivisin ja ympäristöystävällisin alue. Siinä EU-taso voi tuoda todellista lisäarvoa sellaisten yritysten ja tutkimusprojektien esiin seulomiseksi, jotka voivat edistää konkreettisia edistysaskeleita eri alueilla. Ruotsalainen eduskuntaryhmä on vakuuttunut siitä, että suomalaisilla toimijoilla olisi hyvät mahdollisuudet hyötyä tällaisesta priorisoinnista, koska Suomella on todistetusti paljon osaamista erityisesti energia- ja ympäristöteknologian saralla, ja me voimme myötävaikuttaa tietämyksen lisäämisessä koko unionissa.

Ärade talman! En av de mest aktuella gränsöverskridande frågorna är miljö- och klimatpolitiken, där EU i flera år har haft en ledande roll. Ytterligare satsningar på forskning och utveckling inom miljö-, klimat- och energiteknologin kombinerade med en ansvarstagande politik kan ytterligare förstärka EU:s roll som ledande när det gäller klimatpolitiken. De kommande klimatförhandlingarna senare i år i Köpenhamn kommer att vara avgörande för tiden efter Kyotoavtalet. EU:s mål är att ett trovärdigt resultat ska nås i Köpenhamn. Också USA och de övriga stormakterna måste fås med i ett globalt täckande ambitiöst program för att stävja klimatförändringen.

EU on Euroopan rauhan ja vakauden tae. Ennen kaikkea kriiseissä EU:ta koetellaan. Talouskriisi on osoittanut, että EU:ta tarvitaan, ja samoin, että meille on hyötyä esimerkiksi eurosta. Tarvitsemme Euroopan unionin, joka pystyy toimimaan nopeasti ja tehokkaasti myös talouden alalla. Ilman demokraattisia pelisääntöjä emme voi suojella talouttamme emmekä kansaamme. Emme myöskään voi turvata intressejämme lisääntyvän protektionismin avulla.

Työpaikkojen ja kasvun luomiseksi tarvitaan voimakkaita ja yhteen sovitettuja toimenpiteitä. Työllisyysasteella on ratkaiseva merkitys unionin hyvinvoinnille. Resurssit on luotava työnteolla. Tarvitaan yhteisiä toimenpiteitä ja välineitä työllisyyden elvyttämiseksi ja hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Rahoitusmarkkinoille on luotava yhteiset ja toimivat pelisäännöt. EU:n ja USA:n hyvä ja läheinen yhteistyö on tärkeää myös maailmanlaajuisen rahoituskriisin hoidossa. Tämä koskee eri elvytystoimenpiteitä, näkemystä tulevaisuuden talous- ja rahoitusjärjestelmästä ja valvonnan kehittämistä.

Ärade talman! Enligt svenska riksdagsgruppen är det viktigt att den sociala dimensionen i EU:s politik stärks. Ett huvudmål för unionen är att förbättra medborgarnas ekonomiska villkor och sociala trygghet. Även i fortsättningen ska medlemsstaterna bestämma om sin sociala trygghet och social- och hälsovård. Men det behövs vissa gemensamma spelregler både av omtanke om medborgarna och för konkurrensvillkoren mellan medlemsländerna. Vissa grundläggande rättigheter och minimistandarder ska gälla i fråga om socialskydd, hälsofrämjande, jämställdhet och regler i arbetslivet.

Svenska riksdagsgruppen tar avstånd från social dumpning, som innebär att medlemsländer köper sig konkurrensfördelar genom att missköta medborgarnas vardagsvillkor och fysiska levnadsmiljö. Välfärdspolitik i nordisk mening ska ses som bidrag till konkurrenskraft, sysselsättning och resurser.

Arvoisa puhemies! Lopuksi: Ruotsalainen eduskuntaryhmä siis ottaa etäisyyttä sosiaalisesta polkumyynnistä, joka tarkoittaa sitä, että jäsenvaltio ostaa itselleen kilpailukykyetuuksia laiminlyömällä eri tavoin kansalaisten arjen ehtoja ja fyysistä elinympäristöä. Pohjoismainen hyvinvointipolitiikka tulisi nähdä omana lisänä kilpailukykyyn, työllisyyteen ja resursseihin.

Toimi Kankaanniemi /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen selontekoon sisältyvän tahtotilan 2020-luvulle voisi kiteyttää seuraavasti: EU on nykyistä laajempi, syvempi ja keskitetympi liittovaltiotyyppinen yhteisö. Hallituksen tavoitteena siis näyttää olevan Euroopan liittovaltio, jossa päätökset tehdään määräenemmistöllä keskitetysti ja jonka valta ulottuu kaikille politiikan osa-alueille. Onko tällainen tahtotila perusteltu ja paras Suomen kansalle ja Euroopalle, tähän peruskysymykseen hallitus ei selonteossa edes yritä antaa vastausta. (Ed. Soini: Ei ole!) Selonteko on kritiikitön ja idealistinen asiakirja. Yhä syvenevän talouskriisin, unionin kärsimän legitimiteettivajeen ja muun muassa unionin varainkäytön epäkohdat hallitus sivuuttaa lähes kokonaan.

On kiistatonta, että Eurooppa tarvitsee useissa tärkeissä asioissa laajaa, syvää ja pitkälle menevää yhteistyötä ja myös ylikansallista päätöksentekoa, toimeenpanovaltaa ja tuomiovaltaa. Tällaisia asiakokonaisuuksia ovat muun muassa ympäristö-, ilmasto- ja energiapolitiikka, koulutus-, tutkimus- ja innovaatiopolitiikka, kansainvälisen rikollisuuden torjunta, maahanmuuttopolitiikka sekä kauppapolitiikka eräiltä osin. Näihin on syytä keskittyä. Valitettavasti EU:n päätösvallassa on kohtuuttomasti sellaisia asioita, joista pitäisi päättää kansallisella tasolla subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti. Lissabonin sopimus laajentaa edelleen unionin toimivaltaa ja luo uusia ylikansallisia valtakeskittymiä. Kuvaavaa on se, että hallitus haluaa vahvan EU-presidentin ja heikon Suomen tasavallan presidentin. Suomen kansa on vahvasti eri mieltä tästäkin asiasta.

Selonteossa hallitus innokkaasti kiittelee kaikkia niitä asioita, joita se vastusti, kun Lissabonin sopimuksesta neuvoteltiin. EU-presidentti, niin sanottu "kaksoishatutettu" ulkoministeri, syyttäjänvirasto, toimielinten välinen tasapaino ja oma komissaari olivat tavoitteita, mutta kaikki nämä taistelut hallitus hävisi. Nyt hallitus on kääntänyt takkinsa ja pitää sopimusta erinomaisena. Irlannin kansa sentään taisteli meillekin pysyvän paikan komissiossa.

Herra puhemies! Entinen pääministeri Paavo Lipponen otti toissaviikon lehtikolumnissaan itselleen kaiken kunnian Suomen nostamisesta lamasta maailman huipulle. Vanhasen hallitus puolestaan antaa selonteossa kunnian samasta asiasta EU:lle. Molemmat ovat väärässä. Suomi nousi lamasta ennen kaikkea omien päätöstensä ja maailmantalouden vetovoiman ansiosta. EU toi siihen melko pienen lisän. (Ed. Soini: Hyvin pienen!) EU-jäsenyydestä huolimatta Suomessa on yhä yli puoli miljoonaa köyhyysrajalla elävää ihmistä, mikä on häpeä niin Lipposelle kuin Vanhasellekin. EU on liberaalin markkinatalouden ihannoija. Nyt sekin ihanne tosin on ajautunut häpeään samalla tavalla kuin reaalisosialismi 20 vuotta sitten. Selonteossa tosin vielä korostetaan euro-amerikkalaista arvoperustaa, mikä se sitten lieneekin!

Selonteossa otetaan uhoava kanta EU:n laajenemiseen. Viisaampaa olisi, jos Suomi kunnioittaisi muiden valtioiden omaa harkintakykyä. Turkin suhteen on syytä panna jäitä hattuun ja valvoa, että se, niin kuin muutkin hakijamaat, todella täyttää ne niin sanotut arvoyhteisön kriteerit, joita hallitus peräänkuuluttaa. Kreikka hyväksyttiin euroalueeseen suorastaan valheellisin perustein. Näin ei ole syytä toista kertaa tehdä.

Lissabonin sopimus, mikäli se tulee voimaan, heikentää edelleen niitä mahdollisuuksia, joiden avulla Suomi olisi tähän asti voinut ajaa oikeutettuja, kansallisia etujaan. Maatalouspolitiikassa viljelijämme ovat olleet jatkuvan kärsijän asemassa. Hallituksen tavoite yhtenäisestä tukialueesta koko maassa on oikea, mutta miksi hallitus nostaa sen vasta nyt esiin? Miksi ei silloin, kun Lissabonin sopimuksesta väännettiin kättä? Meidän tulisi pyrkiä eroon tiukasta yhteisestä maatalouspolitiikasta, jolloin myös elintarviketurvallisuus ja koko maan kehittäminen voitaisiin turvata ja viljelijäväestön kohtuuton byrokratiapompotus lopettaa. Metsäpolitiikkaa ei saa päästää EU:n päätösvaltaan. Jos niin tapahtuisi, metsiemme monipuolinen ja järkevä käyttö joutuisi alistetuksi ylimitoitetulle eurooppalaiselle suojelupolitiikalle. EU ei tosissaan ajanut Suomen etuja edes taannoisissa puutullineuvotteluissa. Meillä onkin oltava riittävästi päätösvaltaa omissa käsissä tärkeissä asioissa.

Nykyinen alue- ja rakennepolitiikka on tiensä päässä. Pääsyy on hallituksen politiikassa, joka on merkinnyt palvelujen keskittämistä ja muun muassa maaseudun tiestön unohtamista. Tämä eriarvoisuus on EU-jäsenyyden aikana kiihtynyt. Tältäkin osin on pyrittävä eroon EU:n kohtuuttomasta holhouksesta ennen kuin se on myöhäistä. Hallitus haluaa kuitenkin asettaa alue- ja rakennepolitiikan ehdoksi asianmukaiset rakenneuudistukset. Näin hallitus työntää alue- ja rakennepolitiikan päätösvallan täydellisesti Brysseliin. Tämä on vastuun pakoilua eikä ole hyväksyttävää.

Herra puhemies! Taloustieteen nobelisti Paul Krugman varoitti eilisen Kauppalehden mukaan euron vetovoiman katoamisesta, Euroopan elvytyspolitiikan virheistä ja pienten EU-maiden talouksien selviytymiskeinojen heikkoudesta. Vain itsenäinen Sveitsi selviää Krugmanin mukaan kohtuullisesti. Itävalta ajautuu vararikkoon, Irlanti on hälytystilassa ja Viro on katastrofissa. Muilla mailla ongelmat kasvavat. (Ed. Kanerva: Ja Keski-Suomella menee hyvin jääkiekossa!) Selonteossa hallitus ei kanna (Ed. Laukkanen: EU:sta huolimatta!) vakavaa huolta tästä talouden tilanteesta. Tämä on kuitenkin tämän hetken suurin ongelma, joka jatkuu vuosia eteenpäin.

Vanhasen hallitus on valmis hyväksymään sen, että Suomen nettomaksuosuus EU:lle nousee nykyisestä merkittävästi. Esimerkkinä mainittu katto 0,4 prosenttia bkt-osuudesta on kohtuuttoman korkea. On muistettava, että hallitus on lastannut jo nyt seuraavalle hallitukselle valtavat menopaineet lupauksillaan muun muassa takuueläkkeestä, perhe-etuuksien indeksisidonnaisuudesta, puolustusmenoista ja kehitysyhteistyömenoista. Kunnille on pakko lisätä valtionosuuksia. Nämä miljardien pysyvät menolisäykset on luvattu vuodesta 2012 alkaen. Valtionvelka kasvaa, ja korkotason nousu kasvattaa hoitokuluja, ja laman vaikutukset työttömyyteen, konkursseihin ja verotuloihin jatkuvat raskaina. EU-nettomaksuosuuden nousua tulee vastustaa ja kotimaiset tarpeet on pantava etusijalle.

Herra puhemies! Hallitus painottaa ja toteaa, että EU-tuomioistuin on Suomelle vaikuttamisen paikka. Ei kai Suomen hallitus aio käyttää tuomioistuinta poliittisen vaikuttamisen areenana yleisesti hyväksyttyjä vallanjaon periaatteita vastaan?

Vanhasen hallitus vaatii EU:ta pitämään kiinni kehitysyhteistyömäärärahojen tasaisesta kasvattamisesta 0,7 prosenttiin bkt:sta vuoteen 2015 mennessä. Hallitus kehtaa vaatia siis muilta, mutta toimii itse päinvastoin.

Hämmästyttävää on se into, jolla EU pyrkii murtamaan Suomen korkeaa kuluttajansuojan tasoa. Tähän emme saa alistua. Vastaavia hankkeita EU:ssa ilmenee liian usein. Jatkossa niistä valitettavasti päätetään yhä enemmän määräenemmistöllä unionin elimissä.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän tahtotila 2020-luvulle on seuraava: EU on muutamiin ylikansallista yhteistyötä ja päätöksentekoa vaativiin asiakokonaisuuksiin keskittyvä, rakenteeltaan nykyistä kevyempi yhteisö, joka edistää itsenäisten valtioiden oikeutettuja kansallisia etuja, kunnioittaa demokratiaa ja ihmisarvoa sekä edistää rauhaa ja avaraa kansainvälisyyttä. Tällaisessa yhteisössä Suomen tulee olla aktiivisesti mukana.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kirves on puun juurella. Hallituksen EU-selonteko on kritiikitön katsaus Suomen mallioppilaslinjaan EU:ssa. Selonteko on paljastava katsaus virallisen Suomen EU-totuuteen. Kun katsoo ympärilleen tässä talouskriisin maailmassa, olen tullut vakuuttuneeksi, että kovin pitkälle ihmisen järki ei ole EU:ssakaan riittänyt. Missä EU, siellä ongelma.

Sinänsä on hyvä, että hallitus paljastaa karvansa. Samalla paljastuu myös näennäisopposition linja, joka kaikessa olennaisessa myötäilee hallituksen linjaa. Perussuomalaiset on välttämätön ja kasvava vastavoima tälle Suomen itsenäisyyttä ja suvereniteettia supistavalle linjalle. (Ed. Laukkanen: Mikä se vaihtoehto on?)

Euroopan unioni asettaa koko demokratian päälaelleen. EU ei ole demokratia. EU ei ole demokraattisesti hallittu. Terveessä ja toimivassa kansanvallassa ihmiset päättävät, mitä valtaa heidän johtajilleen annetaan. EU:ssa johtajat päättävät, mitä oikeuksia ja vapauksia kansalaisille annetaan. (Ed. Jaakonsaari: Miten on perussuomalaisissa?) Lakialoitemonopoli on vaaleissa valitsemattomalla komissiolla eli teknokraateilla. Heitä on käytännössä mahdotonta erottaa. (Ed. Salolainen: Onko mitään positiivista?)

Kansalaisaloiteoikeus on käytännössä kuollut kirjain. Järjettömän rekkarallin kumoamiseksi Brysselin ja Strasbourgin välillä kerättiin miljoona nimeä. Ainoa lopputulos, ainoa lopputulos asiasta oli, että EU osti itselleen aikaisemmin vuoraamansa rakennukset. Tässä sitä ollaan puhtaan paidan kanssa.

Suomen hallitus puhuu ylistävästi yhteisömenetelmästä. Ei ole aihetta. Perussuomalaisten mielestä, kun EU:ssa kuitenkin nyt ollaan emmekä siitä yksin perussuomalaisten päätöksellä irti pääse, (Ed. Jaakonsaari: Haluatteko te? Tehkää esitys!) on päätökset tehtävä hallitustenvälisesti. Tällöin jokainen hallitus todella edustaa omaa kansaansa ja oman kansansa eduskuntalaitoksen enemmistö on heidän takanaan. (Ed. Laukkanen: Oletteko eroamisen kannalla?)

Arvoisa puhemies! Suomen hallitus on suitsuttanut EU:n perustuslakia, jota nyt läpi runtataan äänestyttämällä irlantilaisia samasta sopimuksesta uudestaan. (Ed. Jaakonsaari: Mikä on Soinin visio?) Tämä on häpeällistä. Valheella ei ole tulevaisuutta. EU:n perustuslaki korostaa komission ja EU-parlamentin valtaa ministerineuvostoon nähden. EU-perustuslaki tuo EU:lle myös presidentin ja ulkoministerin. Molempia Suomi on vastustanut, mutta nyt hallitus hyrisee tyytyväisyyttään, kun se saa sitä, mitä se ei ole halunnut. Minustakin tulee EU:n kansalainen, (Ed. Kanerva: Nyt Soini ei puhu totta!) sinustakin tulee EU:n kansalainen, vaikka minulle riittää EU:n kansalaisuus. (Ed. Tuomioja: EU:n vai Suomen?) Minustakin tulee EU:n kansalainen ja sinustakin, se on siellä sopimuksessa. EU:n kansalaisena minulle tulee presidentti, josta en saa äänestää. Surkuhupaisaa on, että samat tahot, jotka haluavat Suomessa ajaa alas vaaleilla valitun presidentin, haluavat innolla EU:lle vaaleilla valitsemattoman presidentin. Ilmeisesti myös ed. Jaakonsaari. Perussuomalaiset eivät moista harvainvaltaa hyväksy. (Ed. Jaakonsaari: Paitsi omassa puolueessa!) Vastustamme EU:n perustuslakia. — Arvoisa puhemies! Puhe on vaikuttavaa, koska kollegat reagoivat.

Suomi on nettomaksaja nyt ja tulevaisuudessa. (Ed. Kanerva: Onneksi!) Tämä hallituksen tavoite toteutuu. Siinä en nyt näe erityistä hurraamisen aihetta. Suomen erityisolosuhteet saavat ymmärtämystä puheissa, mutta käytännössä maatalouden niin sanottujen torjuntavoittojen katkeamaton sarja on jo katkaissut monen maanviljelijän selkärangan ja toimeentulon. Tämän tietää myös maatalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä kokemuksesta. Pääministeri toivoo Suomea maatalouden osalta yhdeksi tukialueeksi. Sehän vaatisi uudet liittymissopimusneuvottelut. Miten se muuten olisi mahdollista, koska siellä se sovittiin? Luuleeko pääministeri tosissaan, että uusissa neuvotteluissa talonpojan tilanne paranisi?

Suomi tulee jatkossakin olemaan entistä enemmän EU-teknokraattien jakopolitiikan rahoittaja. Tässäkin salissa istuu joitakin iloisia nettomaksajia. Perussuomalaiset eivät lukeudu heihin. Suomen osuus suurvalta Britannian jäsenmaksuhelpotuksesta on jokasyksyinen häpeäpilkku budjettikirjassa. Muistaakseni viimeksi 141 miljoonaa euroa maksettiin suurvalta Britannian jäsenmaksuosuutta suomalaisen veronmaksajan pussista.

EU:n byrokratiataivas jatkaa entiseen malliin verorahojen törsäystä ja turhanpäiväisten direktiivien laadintaa. Jos EU jonkin komissaarin tarvitsee, se olkoon hölmöjen lakien ja direktiivien karsintakomissaari.

Ympäristönsuojelussa EU:lla on järkevä rooli, mutta suuren rahan vastustus tällä sektorilla on ollut niin suurta, että tulokset ovat toistaiseksi olleet laihoja.

EU:n panosta rauhan säilyttämisessä Euroopassa pidämme merkittävänä ja arvostamme sitä. — Tässä oli sinne salin vasempaan laitaan, kun jotain hyvää kaipasitte. Tässä tuli tunnustus, kelpaako se? (Ed. Jaakonsaari: Kelpaa, mutta mikä on teidän visio?) — Oikein hyvä.

Arvoisa puhemies! EU on kuitenkin merkittävä tekijä. Lähes 80 prosenttia lainsäädännöstämme saa alkunsa sieltä. Olen tästä suomalaisen kansanvallan tilasta ja suoranaisesta rappiosta surullinen. Samaan aikaan kun lainsäädäntömme EU-vetoisuus tunnustetaan, kehdataan vielä puhua läheisyysperiaatteesta.

Hallitus haluaa Turkin EU:n jäseneksi, perussuomalaiset eivät.

Perussuomalaisten mielestä hallitus ansaitsee tunnustuksen siitä, että se tässä selonteossa selvästi on dokumentoinut oman linjansa. Se on nyt paperilla. Tahtotila on selvä, kepua myöten. Onhan keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja ilmoittanut, että kaikki keskustan ehdokkaat ovat EU-myönteisiä. (Ed. Kankaanniemi: Väyrynenkin?)

Perussuomalaiset ovat jyrkästi eri mieltä hallituksen kanssa Suomen EU-politiikasta. Tämä hallituksen linja haastetaan kesäkuun EU-vaaleissa. Uskon, että vaalien tulos on EU-intoilijoille ikävä yllätys. (Ed. Jaakonsaari: Ei yhtään visiota!)

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni rakentuu hiekalle. Siksi se ei tule kestämään. Demokratia on tuottanut kansoille parhaat tulokset. EU on epädemokraattinen ja ylhäältä johdettu organisaatio, jonka elinpäivät ovat rajalliset. Perussuomalaiset kannattavat valtioiden välistä yhteistyötä Euroopassa. Nykymuotoista Euroopan unionia emme kannata. Brysselille käy aikanaan kuten Baabelille: kuka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Haluaisin ottaa esille vain, siis vain, kolme virhettä edellisen puhujan puheessa. (Ed. Laukkanen: Ei kannata!) — En vaivaa enempää, niitä oli monta muuta, mutta otan vain kolme, että jaksamme ne muistaa.

Hän puhui EU:n perustuslaista, me puhumme Lissabonin sopimuksesta, se on se oikea nimi. (Ed. Tennilä: Mikä ero siinä nyt on?) EU:n kansalaisia meistä ei tule tämän sopimuksen mukaan. Me olemme, niin kuin tässä todettiin kollegojen kanssa, melkein 20 vuotta sitä jo olleet. Ja hän väitti, että ympäristönsuojelussa EU:lla olisi laihoja tuloksia. Haloo! Nitraattidirektiivi, Itämeren puhdistus ja kaikki muut. Ilmastopolitiikka, siinähän nimenomaan EU on pakottanut menemään eteenpäin. (Ed. Tennilä: Olipa iso korjaus, joo!)

Hyvät ystävät, on kysytty, miten me haluamme toteuttaa tätä tahtotilaa ja tätä selontekoa. Tietenkin odotamme eduskunnan vastausta, mutta nyt etenemme ihan normaalisti kuten kaikessa käytännön EU-toiminnassa sekä Brysselissä että pääkaupungissa tehostetusti, niin kuin on todettu. Se on normaalia työtä. Hetki sitten tässä kävi myös irlantilainen kollegamme, eurooppaministeri, joka seurasi meidän keskusteluamme ja jonka kanssa olemme esitelleet EU-selonteon linjauksia. Tavoitteena on, että näitä samoja ajatuksia otetaan sitten uuden komission ohjelmaan.

Hur ska vi gå vidare? Genom normalt, effektivt EU-arbete, bland annat genom att se till att tankarna finns med i nästa kommissions program.

Edustajat ovat kehuneet ja niin hallitus myöskin tekee, että meidän nykyinen EU:n yhteensovittamisjärjestelmä on hyvä, ja eduskunnan valiokunnat ovat aktiivisia EU-työssä. Mutta julkista keskustelua voisi olla enemmän, niin kuin tässä peräänkuulutettiin.

Haluan myöskin todeta, että ministerikollegojen, ministeri Holmlundin ja ministeri Braxin, kanssa tulemme myöskin järjestämään kansalaiskuulemisen niin sanotusta Tukholman ohjelmasta runsaan kuukauden kuluttua. Sekin edistää avointa keskustelua EU:sta.

Om Stockholmsprogrammet vill vi också främja en medborgardiskussion.

Selonteossa otamme esille monta asiaa, jotka ovat kansalaisia lähellä: turvallisuus ja käytännön poliisiyhteistyön parantaminen. Monessa mielessä on tärkeää, että tämä käytännön yhteistyö voi edetä.

Mutta, hyvät ystävät, olen vakuuttunut siitä, että meidän on tulevaisuudessa kiinnitettävä enemmän huomiota siihen, että kaikkien jäsenmaiden hallinnon on täytettävä tietyt yhteiset kriteerit. Ei voida sallia poikkeuksia, sen olemme oppineet. Ketju tässä yhteistyössä on niin vahva kuin sen heikoin lenkki, ja kun me haluamme enemmän tiedonvaihtoa, enemmän käytännön yhteistyötä, tarvitsemme myöskin tämän tyyppistä benchmarkingia.

Ihmisoikeudet mainittiin myöskin tässä keskustelussa. On selvää, että Lissabonin sopimus antaa meille mahdollisuuden siihen, mihin Suomi koko jäsenyytensä ajan on pyrkinyt, että voisimme liittyä Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Se on todella ainutlaatuinen kansainvälinen järjestö, jota valvotaan sekä tuomioistuimen että ulkopuolisen valvonnan kautta. Muun muassa ihmisoikeusselonteossa myöhemmin tänä vuonna voimme siihen puuttua.

Hyvät edustajat, bästa riksdagsledamöter! Om det är någonting som vi har nya betoningar på i den här redogörelsen så tycker jag att det är den starka betoningen på både en ny budgetpolitik och en effektivare finansövervakning. Finland har inte varit passiv med att utveckla finansförvaltningen. Vi har gått i främsta ledet för att se till att bankernas övervakning blir bättre. Vi är redo för en gemensam övervakning där det behövs. Vi har gått i främsta ledet.

Olemme siis olleet aktiivisia finanssivalvonnan kehittämisessä, pelisääntöjen luomisessa, pankkijärjestelmän läpäisemisessä. Tämä on todellakin mahdollisuus. Nyt on aika uudistaa budjetti tavalla, jota me esitämme, niin että me voimme suunnata varoja tulevaisuuden aloille mutta myöskin niin, että EU voi itse tehostaa toimintaansa. Tässä selonteossa on rakennettu porkkana, jolla EU voisi todella käyttää säästönsä, eikä aina käy niin, että jos tehokkuutta lisätään, syntyy uhka, että vain varat palautuvat. Tämä on hyvä porkkana, ja se merkitsee, että EU voi tehostua.

Hyvät ystävät, hallitus ajaa myöskin sellaista linjaa, joka edistää pohjoismaista mallia — ed. Tuomioja peräänkuulutti tätä — mutta silloin on kuvattava pohjoismaista mallia oikealla tavalla. Voi sanoa, että se on kolmas tie, joka tarkoittaa talouden avoimuutta, työmarkkinoiden joustavuutta ja sosiaalista turvallisuutta. Se on pohjoismaisen mallin oikea kuvaus.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Räikeintä kritiikkiä tässä esitti ed. Soini, ja puutun hänen puheenvuoroonsa. (Ed. Jaakonsaari: Ei se ollut kritiikkiä!)

Ed. Soini, te olette mukava mies ja teillä on mainio retoriikka. Teidän puheitanne on yleensä hauska kuunnella, (Ed. Soini: Oliko tällä kertaa?) mutta saman biisin kuuntelu alkaa jo väsyttää, koska sanoissa ei ole sisältöä. Peruskysymys kuuluu, mikä se teidän vaihtoehtonne todella on.

Pari vuotta sitten, ed. Soini, te vielä vaaditte Suomen eroa Euroopan unionista mutta ette vaadi enää — ette vaadi enää. Te siis hyväksytte Suomen jäsenyyden Euroopan unionissa. Kaksi kuukautta sitten te vannoitte itse, että teidän moraalinne ei taivu siihen, että lähdette ehdokkaaksi Euroopan parlamentin vaaleihin, mutta siinä jo menette tukka putkella kohti Brysseliä. Näyttää siltä, ed. Soini, että takkinne kääntyy kuin hyvin öljytty tuuliviiri.

Arvoisa puhemies! Haluan sanoa ed. Soinille, että teiltä puuttuu näkemys, vaihtoehto ja sisältö ja sen myötä kaikki.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä sivuutan ed. Soinin puheenvuoron tässä yhteydessä. (Ed. Kanerva: Parempi niin!)

Mutta kun puhutaan Euroopan yhteisöstä, minulle tulee aina mieleen, mitä esimerkiksi Winston Churchill sanoi 1940-luvun lopulla, kun puhuttiin Euroopan yhtenäisyydestä: "Never war again in Europe." Sitä olen pyytänyt kaikkia ihmisiä muistamaan koko tämän prosessin yhteydessä.

Ed. Soinin puhe on loistava esimerkki siitä, miten tämmöinen asia, joka on toteutunut Euroopassa, on kokonaan unohtunut häneltä. Hän myöskin sanoi: "The whole process is very simple. Do right things instead of wrong." Tällä pohjallahan koko tämä prosessi on mennyt 1940-luvulta eteenpäin, siis 60 vuotta. Se on suuri saavutus.

On muutamia operatiivisia asioita, mitä me Suomessa voisimme tehdä toisin. Esimerkiksi suuren valiokunnan kannalta olisi toivottavaa, että eduskunta voisi olla paljon aktiivisempi. Me olemme reaktiivisia, mutta proaktiivinen ote meiltä kyllä suureksi osaksi puuttuu, ja siihen liittyy myöskin tämä perustuslaillinen ongelma, miten tasavallan presidentti (Puhemies: Minuutti!) nivoutetaan tähän kaikkeen mukaan. Ei ole keinoa, millä hän kertoo suurelle valiokunnalle, mitä hän on Euroopassa puhunut tai mahdollisesti jopa neuvotellut. Pääministeri tekee sen, presidentti ei tee. En ymmärrä, miksi näin.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä, mitä me EU:hun haluamme viedä ja minkälaista Eurooppaa rakentaa, on tietysti poliittisia eroja, ja se on ihan luonnollista, ja se täytyy hyväksyä. Se heijastuu tässä keskustelussa. Mutta kyllä on tärkeätä toki todeta se, että meillä on erittäin pitkä yhteinen näkemys siitä, että Euroopan unioni on, halusimme sitten tehdä vähän erilaisia asioita tai ei, välttämätön, tärkeä toimintakenttä, jota on vahvistettava ja jota on demokratisoitava.

Mutta meillä on myös yksi yhteinen ongelma, johon ministeri Thors viittasi, ja se on tämä, että kansalaiset eivät tunne EU:ta läheiseksi. Nyt minua vähän huolestuttaa se, että tätäkään prosessia, jolla tämä selonteko on valmistettu, ei ole käytetty sillä lailla tämän kansalaiskeskustelun käymisen ja käynnistämisen hyväksi kuin olisi voinut ajatellen sitä tahtotilaseminaaria helmikuussa, joka enemmänkin oli tällainen hyvin pompöösi ja eliittiseminaari, ei ainakaan vähentänyt sitä mielikuvaa, että tämä on eliittiprojekti, vaikka asiat, joista puhuttiin, olivat hyviä ja oikeita.

Nyt meillä on se ongelma täällä eduskunnassa, että meillä on vain (Puhemies: Minuutti täyttyy!) reilu kuukausi aikaa käsitellä tätä selontekoa näin tärkeästä ja laajasta asiasta. Kuitenkin varsinkin, kun hallitus ei ole sitä tehnyt, meidän tehtävämme olisi täällä kuulla kansalaisyhteiskuntaa ja kansalaisjärjestöjä (Puhemies: Minuutti on täysi!) paljon enemmän kuin tämä ylikireä aikataulu antaa mahdollisuuksia. Tämä on kyllä vastaisuuden varalle, että EU-asioiden käsittelyä on osattava korjata.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallituspuolueitten edustajat peräävät täällä EU-tason tekoja ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi, työn teettämisen ehtojen parantamiseksi ja ympäristönsuojelun tehostamiseksi. Hyvä, miksi niistä yksikään ei ole suodattunut hallituksen tahtotilaksi, hallituksen konkreettiseksi tavoitteeksi 2010? Meille vasemmistoliitossa ei ole samantekevää, millä ehdoilla EU yskii, kun sen kansalaiset sairastavat.

Hallitus on kirjannut pääomien, hallinnon ja puolustuksen Euroopan tahtotiloikseen, tavoitteikseen. Sen sijaan meidän tällä hetkellä pitäisi miettiä, mitä me yhdessä muitten eurooppalaisten kanssa teemme, jotta Suomessa ja Euroopassa ei ole lapsiköyhyyttä, että me saamme kurottua terveyserot ja toimeentuloerot kiinni myös Eurooppa-tasolla, vai onko hallitus jo sitä mieltä tai muovannut tahtotilakseen, että se seisoo tumput suorassa globaalin rahan edessä, kun lapset Suomessa ja Euroopassa näkevät nälkää?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tätäkin kaikkea kovasti mielestäni helpottaisi, jos otettaisiin käyttöön se ehdotus, jonka tein vihreiden eduskuntaryhmän nimissä, eli tässä salissa käytäisiin enemmän julkista keskustelua EU-asioista. Siis toistan: 95 prosenttia EU-asioista käsitellään Suomen eduskunnassa suljettujen ovien takana, ja näin ei voi jatkua, jos me haluamme, että kansalaiset ovat jollain tavalla perillä siitä, mitä tapahtuu, ja voivat vaikuttaa siihen, niin kuin ed. Tuomioja, suuren valiokunnan puheenjohtaja, huolehti. Minä ymmärrän, että ainakin eurooppaministeri Thors hallituksen puolesta tervehtii tällaista ehdotusta, että pitäisi käydä enemmän julkisia keskusteluja. Olisi mielenkiintoista tietää, voitaisiinko suuren valiokunnan puitteissa, puheenjohtaja Tuomioja, kehittää näitä menettelytapoja niin, ettei tarvitsisi sitten ihmetellä, että kukaan ei tiedä mitään. (Ed. Jaakonsaari: Jopa kyselytunnilla voidaan ottaa esiin!) — Sekin on totta.

Håkan Nordman /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies, värderade talman! Kun ajattelemme jäsenyyden hyötyä, niin ei voi olla ajattelematta pohjoista ulottuvuutta. Kysynkin: Mitä on tekeillä ja mitä on tehtävissä, ja miten tärkeätä tässä on, että Norjan ja Islannin jäsenyys saataisiin aikaan? Mutta tässä olisi jotain lisää saatava aikaan.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Entinen pääministeri Esko Aho tässä jokin aika sitten totesi, että EU on epäonnistunut siinä pahasti, että se on tarttunut kaikkiin pieniin asioihin ja on ollut aika saamaton näissä todella isoissa asioissa: ilmastokysymys, energiakysymys, maahanmuuttopolitiikka ja moni muu, nämä todella isot asiat. Niissä tarvittaisiin aivan uutta otetta.

Ilahduin siitä, että ed. Kaikkonen keskustan ryhmäpuheenvuorossa totesi tämän saman, että EU:n pitäisi keskittyä suuriin asioihin. Hallitus on kyllä selonteossaan tämän näkökulman unohtanut ja edelleen antaa mennä vaan kaikkien asioiden sinne entistä enemmän Brysselin byrokratian hoidettavaksi. Ei 33 euroa ole paljon, mutta kun täällä kotimaassa joudutaan pyörittämään valtavaa virkamieskoneistoa ja tuolla kentällä kaikenlaisissa projekteissa ihmisiä sen takia, että EU-määräykset vaativat, niin siinä ei ole kyllä mitään järkeä. Pitäisi todella keskittyä suuriin eurooppalaisiin ylikansallisiin asioihin (Puhemies: Minuutti on mennyt!) ja niissä saada tuloksia aikaan.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Perussuomalaiset kannattavat valtioiden välistä yhteistyötä Euroopassa. Perussuomalaisten mielestä suomalaisten asioista pitää päättää suomalaisten. Emme usko nykymuotoiseen ylhäältä johdettuun teknokraattivaltaiseen Euroopan unioniin, se ei tule toimimaan, se on aina joustanut omissa pelisäännöissään. Kun kansanäänestyksessä tulee "ei", tuli sitten Ranskassa, Hollannissa tai Irlannissa, aina puliveivataan. Meillä tätä ei uskallettu antaa edes kansan päätettäväksi. Tässä vihreät ovat kääntäneet takkinsa: aikanaan kannattivat kansanäänestystä, enää eivät kannata. Tällaista se on. Koijärveltä koipussiin, näin on käynyt.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Tämän selonteon tarkoituksena on olla eräänlainen toisen sukupolven selonteko, eli pyrittiin pääsemään pois väittelystä, pitääkö olla EU:n jäsen vai ei, koska meidän näkemyksemme mukaan EU:n vastustaminen on vähän sama asia kuin internetin vastustaminen. Voihan sitä tehdä, mutta se on paikka, jonka sisällä kannattaa tavalla tai toisella elää. (Ed. Soini: Niin se Neuvostoliittokin oli ikuinen!) — Ed. Soini, minun mielestäni Neuvostoliiton ja Euroopan unionin vertaaminen on suoraan sanoen härskiä. EU on maailman onnistunein rauhan järjestö. Se on antanut jäsenilleen viimeisten 60 vuoden aikana rauhaa, vakautta, vaurautta ja turvallisuutta. Se on tehnyt sen vapaaehtoisen työn pohjalta demokraattiselta pohjalta. Älkää kuuna päivänä verratko Neuvostoliittoa Euroopan unioniin. Se on suoraan sanoen sikamaista!

Ed. Soini, te kritisoitte EU:ta siitä, että se ei ole tarpeeksi demokraattinen. Haluatteko te EU-tasoisia kansanäänestyksiä? Haluatteko te komission, joka valitaan suorilla vaaleilla? Haluatteko te oppositio—hallitus-muodostelman Euroopan unioniin? Haluatteko te EU:sta loppujen lopuksi eräänlaista liittovaltiota? Me lähdemme siitä, että EU tulee aina olemaan enemmän kuin kansainvälinen järjestö mutta vähemmän kuin valtio, jotain näiden kahden väliltä. Niin kauan kuin se meille antaa niitä neljää tuotetta, rauhaa, vakautta, vaurautta ja turvallisuutta, niin kauan se on olemassa.

Viimeisenä huomiona: Aina välillä huomaan keskustelussa, että puhutaan EU:sta kolmannessa persoonassa; ed. Kankaanniemi teki sen, ed. Sirnö teki sen myös. Ei Brysselissä mitään päätetä. Jokaisen päätöksen takana, joka EU:n piirissä syntyy, on suomalainen virkamies, suomalainen kansanedustaja, suomalainen meppi, suomalainen ministeri ja suomalainen komissaari. Jos olette Norjan kansalaisia, voimme todeta, (Puhemies: 2 minuuttia!) että EU päätti jostain, jos ei, niin me olemme mukana jokaisen päätöksen takana.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Ed. Soini, te sanotte sen ihan oikein mielestäni: suomalaisten pitää olla päättämässä suomalaisia koskevista asioista. Juuri niin. On paljon asioita, joista me juuri tässä salissa viime kädessä päätämme, jotka ovat ja nimenomaan ovat suomalaisia koskevia asioita, joista voidaan päättää tässä salissa. Mutta sitten on paljon sellaisia asioita, jotka koskevat suomalaisia, mutta niistä tosiasiassa ei ole pitkään aikaan enää voitu päättää tässä salissa sen takia, että me elämme globaalissa maailmassa.

Tapahtuu paljon esimerkiksi ympäristöasioissa sellaisia asioita, joista todelliset päätökset tehdään tämän salin ulkopuolella eikä EU:sta johtuen vaan ihan jostakin muusta logiikasta, maailmanlaajuisen kehityksen logiikasta, johtuen. Tästä syystä on tärkeää, että me suomalaiset päättäjinemme, virkamiehinemme olemme mukana niissä päätöksentekopaikoissa, joissa tehdään muun maailman kanssa, tässä tapauksessa Euroopan unionin muiden jäsenmaiden kanssa, sellaisia päätöksiä, mitkä koskevat myöskin Suomea. Olemalla jäsen, olemalla aktiivinen jäsen, vaikuttamalla siellä me voimme vaikuttaa näin ollen myöskin näihin suomalaisia ja Suomea koskeviin asioihin.

Ilmasto- ja energia-asiat, joista ed. Kankaanniemi täällä äsken omassa puheenvuorossaan puhui, ovat hyvä esimerkki siitä, missä mielestäni juuri me voimme sanoa, että meillä on myöskin jo näyttöä siitä, että Suomi on voinut vaikuttaa niissä asioissa keskeisesti siihen, mikä on Euroopan unionin yhteinen tahto. Se, mikä on Euroopan unionin tahto, on aivan jotain muuta kuin mikään muu maa tai yksittäinen talousalue maailmassa on kyennyt määrittämään tavoitteeksi. Me olemme Euroopassa asettaneet kunnianhimoisia tavoitteita, me olemme edelläkävijä nyt ennen Kööpenhaminan kokousta, mikä syksyllä asettaa uusia tavoitteita, me eurooppalaiset. Me suomalaiset olemme olleet mukana niissä prosesseissa. Teimme erinomaista työtä.

Kun Suomen pääministeri joulun alla oli vaikuttamassa siihen, (Puhemies: 2 minuuttia!) mikä on ilmasto- ja energiastrategian lopullinen sisältö, jossa tehtiin todella merkittäviä, myös Suomen intressien kannalta tärkeitä päätöksiä, ei suomalainen media sitä juuri huomioinut. Samaan aikaan sen kiinnostus oli ihan jossakin muualla muttei niissä. Meillä pitää olla itsetuntoa nostaa myöskin (Puhemies: 2 minuuttia!) ne saavutukset esille, missä onnistumme.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhasen puheenvuoro tänään oli erinomaisen hyvä, ja on syytä olla iloinen siitä linjasta, jonka hän siinä yhteydessä esitti. On ilo todeta tämä senkin takia, että meillä on perusteiltaan EU-politiikasta erittäin suuri yksimielisyys, ja kun kuunteli pääministeri Vanhasta tänään, lukee selontekoa, niin toteaa, että nyt ei puhuta ytimistä. Mutta kun sana "ydin" on korvattu sillä, että olemme mukana EU:n valtavirrassa, niin olemme kaikki saavuttaneet ison yksimielisyyden. (Ed. Tennilä: Ei kaikki!) Se on ihan positiivinen asia, koska siellä tietenkin vaikutetaan siihen, millaisiksi tulevat olot Euroopassa ja myös täällä meillä, ja kaikki nämä suuret asiat finanssikriisistä ilmastonmuutoksen haltuunottoon vaativat yhteisiä eurooppalaisia ratkaisuja, joten toivon, että pääministeri Vanhanen jatkaa samalla linjalla.

Mutta uuttakin tarvitaan, ei riitä tämä pelkkä vanha linja. Meillä on myös paljon EU:ssa epäkohtia, jotka pitäisi rohkeasti ottaa esille. Yksi on rahan kierrätys Brysselin kautta. Ed. Tuomioja esitti omassa puheenvuorossaan, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että mietittäisiin uusia asioita kuten maataloustuen maksatuksen kansallistamista. Olisiko ministeri Stubb valmis viemään tätä asiaa eteenpäin?

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni merkittävin tämän hallituksen selonteon sisältö on siinä, että Suomi haluaa olla merkittävästi vaikuttamassa, sanotaan sitä ytimeksi, valtavirraksi tai miksi tahansa. Se on tärkeä hallituksen yksimielinen linjaus ja jättää monta spekulaatiota jatkossa syrjään. Tärkein asia mielestäni selonteossa on se, että EU kykenisi olemaan huomenna nykyistä toimintakykyisempi. Hieman pelkäsin jo hetki takaperin, kun G20 putsaa pöydän talouspolitiikasta, Nato turvallisuuspolitiikasta ja sen jälkeen Eurooppa-neuvosto kokoontuu, onko EU:lla tilanteessa toimintakykyä ja agendaa itsellään. Minä haluan nähdä Euroopan unionin, joka on toimintakykyinen, ja siinä suhteessa Lissabonin sopimus on enemmän kuin tärkeä. Pankkijärjestelmän pelastaminen ei riitä tässä vastaukseksi. Se, mikä tässä jää puuttumaan, on arviointi siitä, jos EU:n budjetista 80 prosenttia menee rakenne- ja maatalouspolitiikkaan, millä me tuolla budjettirakenteella tulemme lunastamaan huomenna sen, että EU on elinvoimainen, toimintakykyinen ja kilpailukykyinen.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikkien meidän EU:hun rakentavan kriittisellä tavalla suhtautuvien voimien pitää olla huolissaan tästä suomalaisten tahtotilasta suhteessa tähän jäsenyyteen. On tutkittu, että eniten kannatusta nauttii tämä turvallisuusulottuvuus, seuraavaksi eniten yhteinen valuutta ja kaikkein vähiten itse jäsenyys. Ja tästä toisaalta seuraa sitten myöskin se, että suomalaisten tietämys siitä, että kesäkuussa on eurovaalit, on Euroopan alhaisin, Britannian tasolla. Siis todella harvat edes tiedostavat sitä, että meillä on eurovaalit.

Tämä kansalaisten tahtotilan pohdinta on asia, johon hallituksen olisi ilman muuta pitänyt syvällisemmin paneutua tässä selonteossa, ja tämä on suuri haaste meille nyt, kun tästä tehdään mietintöä ja lausuntoja eri valiokunnissa. Pyytäisinkin nyt ministereitä vielä kommentoimaan sitä, miten te näette sen, että kansalaiset ymmärtävät, että EU:ssa tehdään todella jokaisen suomalaisen arkeen, työhön liittyviä konkreettisia ratkaisuja eikä se ole vain keskustelua kurkun käyryydestä vaan siitä, että pyritään ratkomaan vakavia talousongelmia sillä tavalla, että suomalainen työ todellakin pysyy tulevaisuudessa Suomessa.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kyllä minä olen eniten huolissani siitä, että EU:ssa ei suinkaan ihmisten hyvinvointi ole etusijalla, vaan suuren rahan etu ja markkinoiden etu on se, mikä on ollut ensi sijassa, ja valitettavasti tämä meidän hallituksemme ei ole tätä liberalistista suuntausta suinkaan arvostellut ja kritisoinut vaan päinvastoin kannattanut ja vienyt eteenpäin. Erittäin hyvin kuvaava esimerkki on se, että yksittäinen jäsenmaa voidaan haastaa oikeuteen markkinavapauksien rikkomisesta. Haastetta ei tule siitä, että tehdään politiikkaa, joka lisää köyhyyttä ja huono-osaisuutta. Se on selvä merkki siitä, että EU:ssa ei ole yksittäinen ihminen, ei Suomen kansalainen, ei EU:n kansalainen etusijalla. Ja ihmettelen sitä, miten kauan voidaan perustella meille suomalaisille tai EU:n kansalaisille sitä, että kaikille on hyväksi markkinasääntelyn purkaminen, julkisten palveluiden yksityistäminen, palkkaerojen kasvu ja kannattavien tehtaiden sulkeminen. Eihän tämä ole kaikille hyväksi.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä selonteko on varsin hyvin laadittu ja siinä on keskeiset asiat otettu huomioon. Poimin sieltä luettelonomaisesti mielestäni tärkeimmät asiat.

Ensinnäkin on ollut erittäin tärkeä näkökohta se, että Euroopan unionin pitää toimia maailmassa globaalijohtajana ja myöskin moraalijohtajana.

Toiseksi, että me tehostamme toimintaamme lisäämällä allianssien muodostusta ja sillä tavalla strategisesti vahvistamme asemaamme.

Kolmanneksi, että keskitämme paljon huomiota tähän keskinäisen avunannon velvoitteeseen. Sivulta 26 voi jokainen lukea sieltä laatikosta, miten tärkeästä asiasta on kysymys silloin, kun Lissabonin sopimus astuu voimaan.

Neljänneksi, olisi tärkeää, että eduskunnassa käytäisiin joka vuosi tämän tyyppinen keskustelu Euroopan unionin politiikasta ja niistä keskeisistä kysymyksistä, jotka siellä ovat.

Mutta tässä on yksi kysymys, yksi kohta, jota en ymmärrä, ja kun täällä on ministereitä paikalla, (Puhemies: Minuutti!) niin sivulta 23 luen seuraavaa: "Rakentava jäsenmaa saa tavoitteitaan helpommin läpi. Vaikutusvallan kannalta on myös tärkeää, että maan EU-politiikalla on selkeästi identifioitava johto." Mitä tämä tarkoittaa? Onko tämä julistus siitä, että tällä hetkellä ei ole (Puhemies: Minuutti on mennyt!) selvästi identifioitavaa johtoa, vai mitä tällä oikein tarkoitetaan?

Liisa Jaakonsaari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Toisen sukupolven selonteko pitää paikkansa. Tämä on hyvin kirjoitettu. Tästä saa selvästi näkemyksiä irti. Nyt tarvittaisiin toisen sukupolven eduskuntadebattikin, ja ihmettelen, miksi pääministeri ei vastannut esimerkiksi niihin kysymyksiin, joita ed. Tuomioja esitti siitä, miksi pääministeri esimerkiksi moittii suomalaisia meppejä, jotka vastustivat ensimmäistä työelämän huononnusdirektiiviä eli tätä työaikadirektiiviä. Pääministeri sanoi, että se on Suomen etu. Mikä ihmeen Suomen etu on erilainen kuin suomalaisten etu?

Toinen kysymys on se, jonka ed. Laukkanen nosti esille, että suomalaisessa yhteiskunnassa tehdään nyt erittäin vähän eurovaali-innostuksen nostattamiseksi, niin myös eduskunnassa. Ruotsin riksdagen järjestää koko sikäläiselle eduskunnalle viikon aikaa kampanjoida eurovaalien puolesta, kampanjoida äänestysaktiivisuuden puolesta. Minä olen yrittänyt puhemiehelle sanoa, että Suomessakin pitäisi eduskunnan työjärjestystä suunnitella niin, että eurovaali-innostukseen tulisi lisää mahdollisuuksia, mutta ei kiinnosta. (Puhemies: Minuutti on mennyt!)

Olen samaa mieltä siitä, että tällaisia selontekoja kuin tämä, joka on todella toisen sukupolven selonteko, näitä voisi olla kerran vuodessa. EU-otus muuttuu niin nopeasti, että ei ole mikään ihmeellinen asia, jos tällä tavalla (Puhemies: Minuutti on mennyt!) rennommalla kädellä tehdään kerran vuodessa isompi EU-keskustelu tähän saliin.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Kaksi vastausta.

Ensin ed. Heinäluomalle ja ed. Kanervalle EU:n budjetista. En ole valmis kansallistamaan maatalouspolitiikkaa kokonaisuudessaan. Samalla on menossa pitkällekin menevä keskustelu siitä, miten EU-raha tulevaisuudessa kohdennetaan enemmän innovaatiopuolelle, ehkä vähemmän tälle tukipuolelle. Voi olla hyvin tulevaisuutta, että tämä järjestelmä muuttuu, mutta tässä vaiheessa maatalouspolitiikan kansallistaminen ei ole ... (Ed. Tuomioja: Ei ole, tämä on maksatusta!) — Ei ole maksatustenkaan tällä hetkellä, ei ole tällä hetkellä pöydällä suoraan. Voi olla vuonna 2013.

Toinen huomio liittyy ed. Laukkasen ja ed. Jaakonsaaren kysymykseen EU-vaaleista ja tällaisesta ikään kuin negatiivisesta kierteestä. Siitä kaksi nopeata huomiota.

Ensimmäinen on se, että perusongelma on, että tällä hetkellä, kun keskustellaan EU:sta, keskustellaan aina negaatioiden kautta. Kaikki, mikä on huonoa, on ikään kuin EU:n syytä. Kaikki, mikä on onnistunutta, on pääkaupungin ansiota. Ja niin kauan kuin tätä saarnataan, EU-myönteisyyttä on hirveän vaikea kääntää, vaikka meillä olisi keskusteluja täällä salissa jatkuvasti. (Puhemies: Minuutti on täysi!)

Toinen huomio. Totean, jos sallitte, puhemies, entisenä europarlamentaarikkona, että EU-vaalit ovat tärkeät. Ne ovat tasan tarkkaan yhtä tärkeät kuin presidentinvaalit, kansalliset vaalit ja kunnalliset vaalit. (Ed. Jaakonsaari: Tärkeimmät!) Yhdellä yksittäisellä europarlamentaarikolla, jos hän on aktiivinen, on tänä päivänä enemmän valtaa EU-lainsäädännössä kuin yksittäisellä ministerillä.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Tällä tavalla, että me olemme esittäneet selonteon ja käymme tätä eduskuntakeskustelua, kunnioitamme nimenomaan parlamenttia, ja minun mielestäni koko teidän läsnäolonne nyt näin runsaslukuisena tekee sen, että eduskunta on keskiössä ja meillä on runsaasti mahdollisuuksia kampanjan aikana jatkaa tätä keskustelua.

Ed. Laukkanen, suomalaiset usein sanovat, että he eivät tiedä asioita. Tämä on monta kertaa tullut ilmi eurobarometristä, ja sitten, kun kysytään kysymyksiä siitä, miten tiedetään, niin tietämys on paremmalla tasolla kuin monessa maassa, mutta tietenkin on parannettavaa ja tämän keskustelun kautta myöskin tulee enemmän esiin.

Ed. Nordman kysyi pohjoisesta ulottuvuudesta, siitä, mitä tehdään. Toisaalta pohjoinen ulottuvuus, kun se nyt on aitoon partneruuteen nojautuva, toimii paremmin, mutta tietenkin Islannin kansa nyt ratkaisee muun muassa oman suhtautumisensa vaaleissa, hakeeko se jäsenyyttä vai ei.

Elinkeinoministeri  Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! En ollut paikalla, kun pääministeri Vanhanen puheenvuoronsa käytti, mutta paperin perusteella voin sanoa, että tokkopa hän nyt siinä yleisesti ottaen ja erityisesti suomalaisia meppejä moitti.

Omasta kokemuksestani rohkenen kuitenkin sanoa, että kyllä puhevälien pitää olla meppien kanssa myös avoimia. Silloin kun on kritiikin paikka, niin minusta on aivan oikein ja perusteltua, että suomalainen kansanedustaja ja suomalainen ministeri voi kritiikkinsä kohdentaa myöskin meppiin. Olisihan se nyt erikoista, ellei näin voisi tehdä. Vielä tänä päivänäkin olen aika nyrpein mielin kaikesta siitä, mitä koin eräiden suomalaisten, erityisesti erään suomalaisen mepin, toimesta silloin, kun rakennettiin yhteistä eurooppalaista ilmasto- ja energiastrategiaa. Ei se kovin paljon ottanut huomioon niitä yhteisiä intressejä, mitä erityisesti laajasti tämä eduskunta yhteisiksi tunnisti.

Mitä tulee ed. Kanervaan, te tiedätte minua paljon paremmin monet kysymykseeni liittyvät asiat. EU:n merkityshän ei sittenkään rakennu sen rahan perusteella, joka kulkee EU:n budjetin kautta, sen yhden prosentin kautta, (Puhemies: Minuutti on täysi!) vaan se määräytyy sen muun normiston kautta. Mitä rahaan tulee, sitä kyllä on siirretty nyt nimenomaan tutkimukseen, koulutukseen — FP7:ään 60 prosenttia lisää seuraavalle ohjelmakaudelle. Se on yksi esimerkki siitä, mitä ministeri Stubb täällä esille toi. (Ed. Kanerva: Ja se on ihan oikea suunta!)

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ilmeisesti EU-politiikasta, itse EU:sta, saa hieman huonosti olla eri mieltä, mutta olen kuitenkin eri mieltä ja ylpeä siitä. Kun minä puhun Euroopan unionista, niin tuntuu hieman kummalliselta, että ministeri Stubb käyttää termiä "sikamainen". Se on tietysti sanavalinta. Minä en tämmöisiä sanavalintoja käyttäisi.

Mutta europolitiikka: Minä olen samaa mieltä siitä ministeri Stubbin kanssa, että nämä ovat tärkeät vaalit. Nimenomaan juuri sen takia perussuomalaiset ottavat nämä vaalit tosissaan ja lähtevät sinne parhaalla mahdollisella joukkueella. Kansa sitten päättää vaalituloksen, emme me täällä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Parhaaseen mahdolliseen joukkueeseen en ota tässä kantaa. Totesin, että on sikamaista verrata EU:ta Neuvostoliittoon. En puhunut missään nimessä teistä henkilönä.

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oikeastaan olen vähän pettynyt, että pääministeri ei ole täällä paikalla, koska näin tärkeästä asiasta käydään keskustelua.

Mutta ensinnäkin tähän EU-selontekoon olen pettynyt siltä osin, että siellä ei ole kovinkaan paljoa kiinnitetty huomiota siihen, että olemme Venäjän rajanaapuri eli Euroopan unionin ja Venäjän rajalla. Siellä on kahdessa kohtaa mainittu Venäjä. Toinen on ympäristöasioissa ja toinen oli erityisasema näillä mailla, mitkä eivät ole Euroopan unionin maita. Siinäkin Venäjä löytyi viimeisenä. Minä olisin nähnyt, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) että tämä olisi pitänyt nostaa paremmin esille.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse selontekohan on erittäin railakkaalla kielellä selkeästi kirjoitettu. Se on erittäin helppolukuinen verrattuna siihen, minkälaisia nämä hengentuotteet yleensä täällä ovat olleet, siis ihan poikkeuksellinen siinä suhteessa. Ja kun asia on niin, niin minä olisin kyllä kritisoinut pääministeriä siitä — uskallan sen verran nyt kritisoida arvoisaa pääministeriä, joka nyt on absent täältä — että olisi pitänyt käyttää tähän päivänpolitiikkaan, EU-politiikkaan, liittyvä puheenvuoro ainakin joiltakin osin. Yksi sellainen mainio tilanne on tämä talouskriisi ja siinä se, mikä on ollut nyt ihan uutta EU:ssa, tämä veroparatiisit kuriin -politiikka, jonka Sarkozy aloitti ja johonka muut yhtyivät ja joka on hirmuisen vaikea pala Suomen ministerille, uskomattoman vaikea pala. Mutta EU:lle olisi voinut antaa sen tunnustuksen, että siellä se asia on otettu vakavasti esille.

Timo Kaunisto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa kiinnitetään aivan oikein huomiota siihen, että maatalouden suhteen Suomessa tulisi saada aikaan tällainen yhteinen tukialue tulevaisuudessa. Samalla tunnustetaan se tosiasia, että EU-sopimus ei ole toiminut odotetusti maatalouden suhteen ja maataloudelle silloin jäsenyyden yhteydessä annetut lupaukset eivät ole täysimääräisesti lähellekään toteutuneet. On kuitenkin hyvä, että tämä on asetettu näin voimakkaasti tavoitteeksi. Tietysti polku siihen vielä puuttuu ja siihen on pitkä tie edessä. Siihen pitää hyvin valmistautua; tarvitaan kumppaneita, tarvitaan asiantuntemusta ja ennen kaikkea tarvitaan voimakasta kansallista tahtoa. Mielestäni täällä on ryhmäpuheenvuoroissa tälle annettu vahvaa tukea.

Tähän kansallistamiseen toteaisin, että sitä kannattaa tutkia ihan tarkkaan. EU:n politiikka osaltaan on mennyt jo siihen suuntaan näiden kansallisten kirjekuorien suhteen, (Puhemies: Minuutti täyttyy!) ja juuri nyt siihen pitää vaikuttaa, kun valmistelun valmistelu on menossa.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun Suomesta tuli EU:n jäsen, olimme innostuneita, sitten tuli skeptisempi vaihe ja olimme ehkä enemmän sopeutujia, ja nyt otetaan selvästi uusi vaihde eteenpäin, asetetaan selkeät tavoitteet. Ei tämä ole ehkä visionäärinen paperi, mutta kuitenkin selvästi kerrotaan, mitä Suomi haluaa. Tämä on merkittävä uusi askel.

Mitä tulee sitten siihen, että YK:n kaltaisessa järjestössä Euroopassa esimerkiksi torjuttaisiin talouskriisiä, tehtäisiin papereita, niin täytyy sanoa, että Eurooppa ei selviäisi näistä kriiseistä. Me tarvitsemme Euroopan unionia menestyäksemme. Meillä on valtava määrä maita, jotka haluavat liittyä unioniin. Otetaan, kuten hallitus aivan oikein toteaa, Pohjoismaat, Länsi-Balkan, Turkki — toivon, että ne ovat jäseniä runsaan kymmenen vuoden kuluttua. Todetaan kyllä, että kaikki, jotka ovat kykeneviä, voivat tulla jäseniksi, mutta millä perspektiivillä näemme, että vielä vaan laajennetaan itään päin, ja millä edellytyksillä, tähän hallituksen pitäisi kyetä vastaamaan.

Lopuksi haluan vielä kysyä, mitä ed. Salolainen kysyi, kun todetaan, että pitäisi olla selkeästi identifioitava johto EU-vaikutusvallan kannalta: Tarkoittaako tämä sitä, että valtioneuvosto jatkossa nimittäessään huippukokouksiin Suomen valtuuskuntaa valitsee sinne selkeästi vain ne, joille EU-politiikka kuuluu?

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pyysin aikaisemmin puheenvuoron jatkaakseni keskustelua siitä, että tätä turhaa rahan kierrätystä pitäisi vähentää.

Tosiasia on, ettei tämä unioni ole kuitenkaan täydellinen. Se on hyvä, ja se on antanut meille paljon mahdollisuuksia, ja se on paitsi tuonut meidät tärkeään pöytään vaikuttamaan Euroopan asioihin ja omaan kohtaloomme, tuonut myös meille alhaisemman korkotason ja monta asiaa, joista tavalliset ihmiset hyötyvät, vaikkapa yhteisen rahan.

Mutta tämä rahan kierrätys on tarpeetonta byrokratiaa, tulee kalliiksi, on monimutkaista, se on viljelijöille vaikeata, ja se johtaa moneen sellaiseen pulmaan, josta päästäisiin eroon sillä, että olisimme valmiit katsomaan tätä uudelleen. Miksi lähettää jotain rahaa ja tuoda se hetken kuluttua takaisin toimituspalkkiolla vähennettynä? Tässä tarvittaisiin hallitukselta hiukan rohkeutta niin, että voitaisiin ottaa pidemmälle meneviä tavoitteita niin, että maatalouspolitiikassa on yhteiset kriteerit, mutta rahanjako voisi tapahtua kansallisesti. Sama koskee muutakin rahanjakoa esimerkiksi näissä rahastoissa.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Jag tycker regeringen har gjort ett bra jobb i och med att man betonar värderingarna, vilka också här har betonats. Värderingarna, de är den gemensamma nämnaren i EU. Att man öppnar hela den här debatten genom att konstatera detta är alldeles utmärkt.

Men det som jag skulle vilja spinna lite vidare på är hur pengarna används inom unionen. Man konstaterar här, liksom också riksdagsledamot Kanerva gjort, att 80 procent går till jordbruk och lantbruksutveckling samt regional- och strukturpolitik. Samtidigt står vi inför helt nya utmaningar som har med konkurrenskraft, innovationspolitik och framför allt yttre förbindelser att göra. Både minister Stubb och minister Pekkarinen har betonat att det kommer mera pengar och de styrs via andra normer.

Då förstärks mitt intryck av att målbilden som regeringen har, alltså visionen, är alltför vag. Vi borde ha en tydligare, kraftigare skrivning om hur Finland vill att pengarna ska kanaliseras i framtiden.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa sivutaan mielestäni melko ylimalkaisesti Euroopan unionin tärkeintä tavoitetta rauhan ja turvallisuuden luomiseksi. Täällä kyllä todetaan unionin toiminnan voivan kattaa muun muassa ihmisoikeuksien ja demokratian keskeisten eurooppalaisten normien edistämisen lähialueilla, mainiten erikseen itäisen kumppanuuden.

Mutta otan esiin ihan konkreettisen esimerkin: Valko-Venäjän, maan, joka sijaitsee Euroopan sydämessä 500 kilometrin päässä täältä ja jossa poljetaan edelleen häikäilemättömästi poliittisia ja muita ihmisoikeuksia. Euroopan unionin ulkoministerithän päättivät poistaa tähän diktatuurihallintoon kohdistuneet matkustamispakotteet viime syksynä, ja 16.3. tätä päätettiin vielä yhdeksällä kuukaudella jatkaa. Kuitenkin esimerkiksi tänään sain tiedon, että Valko-Venäjän oikeusministeri oli hylännyt kristillisdemokraattisen puolueen rekisteröitymisen, vaikka puolue perustettiin helmikuussa täysin laillisesti. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Aiotteko nyt, ministeri, olla aktiivinen ja pyrkiä palauttamaan nämä pakotteet?

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri korosti omassa puheenvuorossaan sitä, että EU-politiikan toteuttamisesta vastaa valtioneuvosto ja sitä johtaa pääministeri. Tämä on juuri oikea linja, ja meidän tulee eduskunnassa korostaa juuri parlamentaarista vastuuta. Hallitus on tehtävistään vastuussa eduskunnalle, ja pääministeri johtaa tätä kokonaisuutta. Sitä kautta Suomen ääni kuuluu myös niillä Euroopan unionin päätöksentekotasoilla, missä meidän pitää olla mukana. Tässä suhteessa tämä on pläkkiselvää, ja tältä pohjalta myös meidän perustuslakiamme ja käytäntöjä tulee viedä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Toinen asia: Kansalaisten harmi, joka tulee EU-politiikassa esille, liittyy hyvin paljon käytännön asioihin. Tämä muu hallintopuoli menee kyllä täällä monellakin tapaa, mutta ei sitten kun tullaan käytännön päätöksentekoon. EU on esimerkiksi mahdollistanut uuden maaseudun kehittämismallin, jollaista ei ollut aiemmin, mutta byrokratia on vienyt siihen, että jos paikallistasolla vaikkapa Mansikka ry tekee 1 000 euron päätöksen, se menee Pohjois-Savon te-keskukseen ja sieltä vielä (Puhemies: Minuutti täyttyy!) kaiken päälle Maaseutuvirastoon. Matka kestää kaksi vuotta. Onko siinä mitään järkeä?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tähän EU-vaikuttavuuteen liittyy myös johdonmukaisuus: yli vaalikauden ulottuvien linjojen pitävyys. Kun, ministeri Thors, poikkeuksellisesti olette nyt salissa, niin kiinnitän huomion oikeus- ja sisäasiainministerineuvoston puolella nimenomaan selvään linjanmuutokseen edellisestä kaudesta. Te vastustitte ministeri Braxin kanssa rajat ylittävän rikollisuuden ja laittoman muuttoliikkeen torjuntasopimusta, Prümin sopimusta. Sitä ei ole pidetty Suomen taholta enää esillä. Laajentuneen unionin hyväksyttävyys kansalaisten näkökulmasta tulee siitä, miten se vastaa kansalaisten turvallisuusvaatimuksiin.

Toinen asia on se, että Suomen aloite puheenjohtajakaudella hyväksyttiin Eurooppa-neuvostossa koskien eurooppalaisen yhteisvastuun syventämistä maahanmuutto-, rajavalvonta- ja turvapaikkapolitiikassa. Tätä ei Suomen hallitus ole pitänyt ministerineuvoston työssä enää esillä. Kysymys on erittäin tärkeä muun muassa meidän oman maamme turvapaikkapolitiikan ja muun muassa laittoman maahanmuuton torjunnan näkökulmasta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri, joka ei nyt ole paikalla, totesi: "Maanosamme globaalin kilpailukyvyn ylläpitäminen ja parantaminen on unionin tärkeimpiä, ellen sanoisi tärkein tehtävä myös tulevaisuudessa." Mielestäni pääministeri on väärässä. Ehdottomasti ilmastonmuutoksen torjunta on se unionin kaikkein tärkein tehtävä, ja minun näkökulmastani EU lunastaa olemassaolonsa ainoastaan hyvällä ympäristö- ja ilmastopolitiikalla.

Kun me kuulimme täällä ministeri Pekkarisen puheenvuoron, jossa hän totesi, miten hän on ollut pahoillaan erään mepin toiminnan vuoksi, niin ymmärrän näin, että tuo meppi on arvostellut ministeri Pekkarista siitä, että hän on muuttanut EU:n ilmastopolitiikkaa huonompaan suuntaan. Ei ole mitään järkeä vain perustella sillä, että meidän pitää vaikuttaa EU-politiikkaan, vaan on katsottava myös mihin suuntaan, ja (Puhemies: Minuutti täyttyy!) se, puhemies, joulukuun Eurooppa-neuvoston päätös oli heikennys EU:n johtavassa asiassa: ilmastopolitiikassa. Se ei ollut suomalaisten edun mukaista, ehkä puunjalostusteollisuuden lyhyt ...

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä tämän iltapäivän aikana oppositio on puhunut paljon työpaikoista, paljon puhunut myöskin köyhyyden vähentämisestä, ja me kaikki tiedämme, että työpaikkojen kautta suurin köyhyysero tulee siinä, onko töitä vai eikö ole töitä.

Opposition puolelta on puhuttu myöskin, että EU:lla ei ole oikeastaan ollut kovinkaan paljon vaikutusta siihen suomalaiseen työhön ja suomalaiseen kasvuun ja kehitykseen, vaikka puolet Suomen bkt:stä tulee viennin kautta. Haluatteko te itse asiassa tulevaisuudessa, että 21 sisämarkkinasäännöksen sijasta onkin 27 säännöstä taas jokaisessa maassa erikseen? Haluatteko euron sijalle taas vanhat valuutat? Haluatteko, että meillä ei olisi yhteistä näkemystä ilmastopolitiikasta, energiaturvallisuudesta? (Sosialidemokraattien ryhmästä: Keneltä nyt kysytte? — Ed. Kanervan välihuuto) Haluatteko, että ei ole yhtenäisiä päätöksiä talouskriisin sijasta? Näitä me kysymme. Me kysymme erityisesti vasemmistoliiton edustajilta ja myöskin ed. Timo Soinilta, mitä te oikein haluatte.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta ed. Jaskarin olisi kannattanut kuulla esimerkiksi ed. Heinäluoman puheenvuoro, joka oli erittäin rakentava ja juuri sitä linjaa, mihin eduskunnassa on vuosien varrella kasvettu, eli että koetetaan löytää opposition ja hallituksen kesken EU-politiikassa yhteisiä näkemyksiä. Ei tässä minusta tämmöistä ongelmaa ole. (Ed. Jaakonsaari: Ed. Jaskarilla oli etukäteen kirjoitettu puhe!) — Se voi olla, että ed. Jaskarilla oli etukäteen kirjoitettu puhe.

Mutta jatkaisin tätä rahakeskustelua, mistä muun muassa ed. Heinäluoma puhui. Nimenomaan tästä mielestäni pitäisi järjestää kunnon keskustelu. Emmekö me voisi ajatella, että me järjestämme ajankohtaiskeskustelun tai jonkun täysistuntokeskustelun silloin, kun esimerkiksi Ecofinissä keskustellaan budjetista? Me voisimme puhua näistä budjetin painopisteistä. Kierrättämisessä on järkeä ainoastaan silloin, jos se edistää jotain tällaisia Euroopan tasoisia päämääriä, jotka sitten ovat toteutettavissa jäsenmaissa. Mutta sellaisesta turhasta kierrätyksestä, että erilaisia pikku avustuksia haetaan sieltä Brysselin byrokratiasta, pitäisi päästä eroon. Mutta nämä tulevaisuuden painopistealueet, mihin budjettia pitää suunnata, ei ole mikään pieni keskustelu, ja siihen tarvittaisiin koko eduskunnan arvovalta.

Leena Rauhala /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteossa on hyvät painopistealueet esitetty. Ne ovat ne kolme: vahva kansalainen unionissa, vahva unioni maailmassa ja vaikutusvaltainen Suomi unionissa. Selonteossa myös todetaan, että Euroopan unioni on olemassa kansalaisia varten, ja todetaan, mitä hyvää Suomelle on sieltä saatu.

Emme me kuitenkaan voi ohittaa sitä tosiasiaa, että toistuvasti EU-barometrien tutkimusten mukaan unionin kannatus Suomessa on EU-maista alhaisimpia Ruotsin ja Ison-Britannian ohella. Nyt jotenkin, kun tässä puhutaan ennakkovaikuttamisesta ja vahvasta vaikuttamisesta, mikä on tavoitteena, kysymykseni on tämän selonteon lukemisenkin jälkeen, kun nyt ollaan tässä tilassa, että kansalaisten tukea ei EU:lle vahvasti tule: Mistä löydetään se vahva ennakkovaikuttaminen, jonka kautta kansalainen voi (Puhemies: Minuutti on mennyt!) kokea, että hän on yksi osavaikuttaja EU:n kehityksessä?

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Neljätoista vuotta meni EU:n jäsenenä, ennen kuin tämän tasoinen EU-selonteko hallituksen toimesta esitellään eduskunnalle, neljätoista vuotta! Se osoittaa minun mielestäni jotakin siitä demokratiakäsityksestä, siitä, että kun keskustellaan, niin usein mennään mieluummin henkilökohtaisuuksiin kuin puhutaan itse asiasta. Jokaisessa terveessä kansanvaltaisessa yhteisössä kunnioitetaan myös opposition mielipiteitä ja toisia mielipiteitä ja eriäviä mielipiteitä. Sellaiset yhteiskunnat, joissa tätä ei siedetä, eivät ole kehittyviä, eivät ole demokraattisia. (Ed. Jaakonsaari: Sinuahan rakastetaan!) — Se on varmasti hyvä, että meitä kaikkia Luoja rakastaa, ja toivottavasti me toisiamme. — Mutta tästä on kysymys. Minun mielestäni nyt eurovaalit ovat erinomaisen tärkeät, ja mielelläni esimerkiksi ed. Jaakonsaaren kanssa keskustelen näistä asioista julkisilla (Puhemies: Minuutti täyttyy!) foorumeilla, niin kuin tämä eduskunnan täysistuntosali muun muassa on. Nyt on myös vaihtoehto niille, jotka eivät pidä Euroopan unionin nykytilaa hyvänä.

Tuomo Hänninen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näissä puheissa ja selonteoissa koulutus- ja kulttuuripolitiikka ovat jääneet vähälle huomiolle. Euroopan unionilla on koulutuspolitiikkaan liittyen selkeitä tavoitteita: tutkintojen yhdenvertainen kehittäminen, opintojen hyväksiluettavuuden parantaminen, opiskelijavaihdon ja harjoittelijavaihdon lisääminen. Näistä tavoitteista me olemme yhtä mieltä.

Kulttuuripolitiikka on jo paljon kinkkisempi kysymys. Eriyttäminen EU:n yhteisen kulttuuripolitiikan ja kansallisen kulttuuripolitiikan välillä ei ole aina helppoa. Monikulttuurisuus ja monipuolinen kieliohjelma ovat meille tuttuja yhteisiä tavoitteita. Kysynkin arvoisilta ministereiltä, millaista kulttuuripolitiikkaa Suomi haluaa EU:n harjoittavan.

Päivi Lipponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä globalisaatio on todella muuttanut tätä maailmaa, ja juuri sen takia on erittäin tärkeää, että Suomi tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan maiden kanssa siellä EU:ssa sisällä ja että Suomi on aloitteellinen ja aktiivinen ja hakee niitä verkostoja. Erityisesti tämä päällä oleva talouskriisi ja se, että nyt nämä kuolevat työpaikat syntyvät uudestaan täällä EU:ssa, on meille kaikille eurooppalaisille ihan ykköskysymys, ja se vaatii suurta yhteistyötä ja ponnistelua.

Täällä on puhuttu tulevista vaaleista, ja suomalaisten parlamentaarikkojen suuri haaste on tehdä EU:sta oikeudenmukaisempi ja parempi yhteisö. Täällä olemme kaikki tietyllä tavalla kriittisiä EU:hun nähden ja näemme siinä monta korjauksen varaa. Toivoisin, että myös ed. Soini tekisi näitä avauksia, millä tavalla EU:ta kehitetään eteenpäin. EU:n rinnastaminen totalitaristiseen järjestelmään on ed. Soinilta aika erikoista, sillä ed. Soini varmasti hyvin tietää, että totalitaristisessa järjestelmässä ei tunneta sananvapautta, saati mielipidevapautta.

Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uppotukkina oleminen valtavirrassa saattaa olla hallituksen tavoitetila, mutta sillä ei aidosti edistetä Euroopan asukkaiden hyvinvointia tai tasa-arvoa. EU on hyvä väline siihen, että ylikansallisesti katsotaan sellaisia kysymyksiä kuin ihmisten tasa-arvon edistäminen, ympäristönsuojelu tai vaikkapa se, millä ehdoilla työtä teetetään. Mutta, arvoisa ministeri Stubb, missä ovat ne suomalaisten ministerien teot, joilla näitä asioita edistetään? Esimerkiksi tasa-arvokysymyksissä mielestäni on nurinkurista, että Suomen hallitus pääministerin suulla on ilmoittanut, että yksikään nainen ei kelpaa meidän komissaariehdokkaaksemme. (Ed. Kanerva: Kuka näin on sanonut?) Tämä on päinvastoin, mitä EU:n komission puheenjohtaja Barroso on edellyttänyt jokaiselta jäsenmaalta, myös Suomelta, että jokainen jäsenmaa asettaa kaksi ehdokasta, miehen ja naisen. Mutta täälläkin on tänään toistettu, että Suomen ainoa ehdokas on Olli Rehn, siis mies, ei naista.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Moni edustaja kysyi rahan käytön tulevaisuudesta, edustajat Mikaela Nylander, Hautala, Heinäluoma. Meille tarjoutuu hyvä tilaisuus keskustella näistä, kun tarkastelemme rahoituskehystä ja komissio tekee aloitteen. Tämä aloite on myöhästynyt, mutta uuden komission myötä uskon, että näin tulee. Silloin meidän pitää asettaa tietysti asiat tärkeysjärjestykseen. Hallitus on asettanut esimerkiksi innovaatiot, ulkoisen toiminnan näiksi tärkeiksi tehtävikseen.

Kukaan ei ole kritiikittömästi katsonut EU:ta, ja haluan tässä viitata siihen tahtotilakuvaukseen, mitä me myöskin luomme, että toimielimet kehittävät toimintatapojaan, avoimuutta lisätään ja läheisyysperiaatetta toiminnan tehokkuuden edistämiseksi. Kaikki tämä asettaa meille myöskin yhteisiä haasteita kehittää EU:ta parempaan suuntaan.

Edustajat Salolainen ja Sasi kysyivät selkeästä johdosta. On selvää, että ellei meillä ole selkeätä johtoa, yhtä viestiä, niin silloin vaikutusvaltamme on pienempi. Tästä on pidettävä huolta, ja eduskunta ja hallitus ovat tästä asiasta samaa mieltä. (Ed. Salolainen: Ja presidentti!)

Ed. Hänninen, olemme tietoisia siitä, että kaikkiin asioihin ei vastattu tässä selonteossa, mutta hallitus on muun muassa linjannut paljon eri yhteyksissä, mitä me haluamme koulutuspolitiikan osalta.

Mitä tulee työelämädirektiiviin, niin tässä on tietysti toisaalta esimerkiksi veronmaksajat; miten me voimme ylläpitää meidän terveyskeskusjärjestelmäämme. Jos koetaan, että pääministeri on moittinut, niin voin sanoa, että olisi johdonmukaista, että hallituksen joukot Euroopan parlamentissa ovat samalla kannalla kuin hallitus ministerineuvostosta. Minusta tämä on johdonmukaista. (Puhemies: 2 minuuttia!)

Lopuksi: Olen jonkun verran väsynyt siihen, että istunto toisensa jälkeen joudun korjaamaan ed. Rajamäkeä ja sanomaan, että minä en vastustanut Prümin sopimusta. (Ed. Rajamäki: Kyllä, ja viimeisen päälle!) Halusin siihen lisäaikaa enkä sitä vastustanut. Hyvä ed. Rajamäki, maailma on edennyt vuodesta 2006. Me olemme saaneet muun muassa eurooppalaisia rahastoja, (Puhemies: 2 minuuttia on mennyt!) pakolais-, kotouttamis- ja palauttamisrahasto, ja on tullut maahanmuuttosopimus, ja ne luovat uusia ulottuvuuksia.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Kolme vastausta.

Ensimmäinen ed. Hurskaiselle Venäjästä tai Venäjän puutteesta. Tämä on EU-selonteko, ei Venäjä-selonteko. Meiltähän tänään julkaistiin Venäjä-ohjelma, joka sisältää 25 sivua plus sitten siihen päälle vielä 67 sivua, ja se on tullut ulos tänään kello 13.00. Venäjä on yksi osa EU:n ulkopolitiikkaa, ei sen enempää, ei sen vähempää.

Rahoituksesta ministeri Thors vastasi jo lyhyesti. Nythän on niin, että komission esityksen uudesta rahoitusjärjestelmästä, ed. Heinäluoma, piti tulla ulos tämän vuoden alussa, mutta se on viivästynyt. Olettaisin, että se on tavalla tai toisella linkissä Irlannin kansanäänestyksen kanssa eli ei haluta tulla suurten uusien ehdotusten kanssa pöytään vielä ennen sitä.

Valko-Venäjästä, ed. Räsänen. Tässähän on kysymys siitä, että joko vedetään täyttä sanktiopolitiikkaa ja suljetaan ovet Valko-Venäjän kanssa tai ehdollistetaan ja avataan sitä yhteistyötä, ja EU ja Etyj ovat päätyneet sille linjalle, että varovasti avataan. (Ed. Hurskainen: Ja Euroopan neuvosto!) — Ja Euroopan neuvosto myös. — Se, että jos sitten teidän puolueenne ei ole saanut rekisteröimisoikeutta, niin tarkoittaako tämä sitä, että aloitetaan sanktiopolitiikka uudelleen? En ehkä uskoisi näin.

Ed. Sirnölle — ja lopetan ehkä vähän tällaiseen tulevaisuuspohdintaan, joka liittyy meidän EU-keskusteluun myös — ei niinkään tasa-arvosta, mutta komissaarien nimityksestä tulevaisuudessa. Voisin hyvin kuvitella, että jonain päivänä, sanotaanpa vaikka seuraavien vaalien yhteydessä, kaikissa maissa ne, jotka hakeutuvat komission jäseneksi, tulevat ehdolle EU-vaaleissa ennen sitä ja sitä kautta saadaan lisää ikään kuin demokraattista legitimiteettiä, mutta siinä vaiheessa ei vielä vuonna 2009 olla, ehkä vuonna 2014.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Haluan vielä todella todeta pöytäkirjaan, että viimeisen päälle, ministeri Thors, te ministeri Braxin kanssa ja te vielä hallituspuolueen vastaavana suuressa valiokunnassa vastustitte Suomen mukaantuloa jopa ennen perustajamaita Prümin eli viranomaistiedonvaihdon ja yhteistyön rajat ylittävään malliin, jonka EU:n ministerivaliokunnassa kyllä yksimielisesti hyväksyimme ministeri Pekkarisen ja kumppaneiden kanssa. Tämä oli erittäin tärkeä asia, että se saatiin läpi, mutta te ette ole tätä perinnettä vaalineet. Myös aloite nimenomaan maahanmuuton, rajavalvonnan ja turvapaikkapolitiikan osalta tuli vasta nyt hallintovaliokunnan ulkomaalaislakiin liittyvän mietinnön kautta täällä esille.

Minä olen suuressa valiokunnassa kaksi vuotta peräänkuuluttanut turhaan teiltä ja ministeri Braxilta oikeus- ja sisäasiainministerineuvostossa Suomen linjan mukaisen aloitteen eteenpäinviemistä. Minä toivon, että ulkoministerikin nyt paneutuu siihen, koska me olemme nyt takarivissä. Turvapaikkajärjestelmä on hajonnut teillä käsiin. Me maksamme yli 70 miljoonaa euroa nyt siitä, että yli vuoden viiveet alkavat tulla. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Me olemme EU:n takarivissä nyt näissä asioissa.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri Stubbille sanoisin, että kun esititte sitä periaatetta, että komissioon pääsisi vain EU-parlamenttivaalien kautta hakemalla legitimiteettiä, niin tämä kyllä teidän kohdaltanne on ehkä hivenen vaarallinen ennakkokäsitys. Kyllä mielestäni ministeriksi Suomessakin pitää päästä ilman, että pitää asettua eduskuntavaaleissa ehdolle.

Mutta sitten varsinainen asia. Täällä on hallituspuolueiden riveistä kyselty, muun muassa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Salolainen, mitä oikein tarkoittaa tämä selonteon kohta, että pitää olla tunnistettavissa oleva EU-politiikan johto. Minäkin alan pikkuhiljaa kiinnostua tästä keskustelusta. Onko todellakin niin, että meillä ei ole EU-politiikalla tunnistettua johtoa? Onko tässä semmoinen tilanne, että hallituksessa on jotenkin rivit sekaisin? Minä olen kuvitellut, että sitä johtaa pääministeri ja sitten siinä olisivat vähän mukana eurooppaministeri ja ulkoministeri. Mutta onko tässä nyt joku todellinen sotku olemassa, että tämä pitää erikseen selonteossa mainita? Tähän ei nimittäin tullut kyllä eurooppaministeriltä vastausta. Kysyn nyt: Onko tässä joku ongelma, ja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) jos on, niin mistä se johtuu?

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on esitetty ajatuksia tästä Prümin sopimuksesta. Nimittäin yksi tärkeimpiä syitä, minkä takia sitä (Ed. Rajamäki: Toinen vastustaja!) vastusti lakivaliokunta ja minkä takia sitä monet muut vastustivat täällä, oli se, että sehän tuli puun takaa. Se ei ollut EU-politiikkaa. Se oli muistaakseni tiettyjen viiden maan aloite, ja Suomen linja on aina ollut järkevä siinä, että toimimme EU:n yhteisten toimielinten kautta, niin että muistakaa nyt edes kertoa tämä, kun arvostelette ministeri Thorsia.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Oli onni muodostaa omakohtainen käsitys siitä, miten Suomen edustautuminen EU:n keskeisimmissä päätöksentekovaiheissa tulisi tehdä. En puhu siitä omasta käsityksestäni. Se on toinen kysymys.

Mutta vastauksena tavallaan siihen, mihin ed. Heinäluoma omassa puheenvuorossaan kiinnitti huomiota, sanoisin, että oman kokemukseni valossa ongelmallista on se, että jos tuo identifioitava johto vaihtuu kerrasta toiseen, se ei ole sama, niin se aiheuttaa kyllä kieltämättä siinä EU-kontekstissa ongelmia. Se on objektiivinen tosiasia, joka Suomen tulisi korjata. Järjestetään se sitten näin tai noin, vaihtoehtoja on useampia, mutta se johto ei saisi olla epäselvä. Se ei saisi vaihtua kokouksesta toiseen.

Eero Reijonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Soini on lähtenyt pois. Hän nosti esille sen, että tämä Euroopan unioni olisi rakennettu hiekan varaan. Näin varmasti ei ole. Kyllä siellä varmaan on sementtiä ja terästäkin mukana. Sen me kaikki tiedostamme.

Politiikkaa kuitenkin tehdään hyvin pitkälti kansan ehdoilla. Meidän pitää joka päivä olla huolissamme siitä, miten tämä byrokratia ja hallinto pysyy ajan tasalla ja ettei se laajene.

Täällä ed. Rossi jo nosti hyvin seikkaperäisesti käytännön esimerkin, miten päätöksenteko on pitkäveteistä, ja kyllä varmasti osa siitä, että kansaa eivät nämä asiat kiinnosta ja vastustusta on, johtuu juuri tästä byrokratiasta, eli kyllä meidän pitää seurata tilannetta ja olla oikeasti huolissaan.

Tosiasia kuitenkin on se, että alue- ja rakennepolitiikan osalta Euroopan unioni on tuonut paljon positiivista, ja varmaan on niin, että myös maaseutupolitiikka on harvaanasuttujen alueiden ja Itä- ja Pohjois-Suomen kannalta ollut menestyksellistä ja (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sitä taustaa vasten varmasti Euroopan unioni puoltaa paikkaansa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Arvoisat edustajat, muun muassa ed. Rauhala, se, minkälainen vaikutelma meillä on EU:sta, riippuu myöskin siitä, miten me itse eduskunnassa ja ministereinä esittelemme, mitä EU on saanut aikaan. Olen itse huolissani, että joskus meidän käsittelytapamme on liian ongelmakeskeinen emmekä keskity niihin hyviin asioihin: yksirunkoisten tankkereiden poissaanti, muun muassa kaikki nämä esimerkit, mitä EU on tuonut hyvää.

Mitä tulee ed. Heinäluoman kysymykseen, hallituksen sisällä EU-politiikan johto on selkeä. Sitä johtaa pääministeri, niin kuin tässä olemme todenneet, ja me omilla tonteillamme kaikki ministerit autamme tässä asiassa.

Mitä sitten tulee tähän Prümin sopimukseen — ed. Hautala totesi, että minä olin kriittinen sen suhteen nimenomaan EU-politiikan osalta — kysyisinkin: Montako kertaa Suomi on näinä vuosina, ennen kuin se on tullut nyt hyvällä tavalla normaaliksi (Puhemies: Minuutti täyttyy!) osaksi EU-politiikkaa, päässyt hyötymään siitä?

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Joka kerta, kun saan mahdollisuuden olla täällä salissa, opin paljon, ja opin myös tänään ed. Heinäluomalta, miten ministerin sanomiset hiukkasen käännetään päälaelleen. Kuten varmasti huomasitte, en todennut enkä ajanut sitä, että seuraava komissio valitaan Euroopan parlamentin kautta, vaan totesin, että jonain päivänä voi hyvinkin olla mahdollista, että näin etenemme.

Toinen huomio Prümin sopimuksesta, ilman muuta olen samoilla linjoilla ministeri Thorsin kanssa. Mitä nopeammin Prümin sopimuksen kaikki osiot saadaan osaksi Euroopan unionin normaalia toimielinjärjestelmää ja päätöksentekoa, sen parempi.

Elinkeinoministeri   Mauri  Pekkarinen

Arvoisa puhemies! Kun vastaan alue- ja rakennepolitiikasta, siltä näkökulmalta edustajien Nylund ja Hautala puheenvuorojen johdosta pari kommenttia. Pitääkö rahan kiertää EU:n budjetin kautta, esimerkiksi alue- ja rakennepolitiikan, joka tulee nyt olemaan suurin erä siinä koko budjetissa? Minusta se on erittäin aiheellinen kysymys.

Hallitus on lähtenyt nyt siitä, että ei ole sellaista normistoa näkyvissä, jolla yhteisellä eurooppalaisella normistolla voitaisiin velvoittaa eri jäsenmaat huolehtimaan siitä, että niiden sisäinen aluekehitys olisi riittävän tasapainoista, jotta ei synny sellaisia ongelma-alueita, jotka viime kädessä kaatuisivat sitten myöhemmin koko unionin yhteisesti maksettavaksi. Jos olisi sellaiset välineet olemassa, niin henkilökohtaisesti — nyt rohkenen tässä sanoa, vaikka tämä on yhteinen selonteko — siis jos olisi sellainen normiston käyttömahdollisuus, kyllä siinä tilanteessa kannattaisin koko alue- ja rakennepolitiikan, koko sen 400 miljardin euron kierrättämisen kokonaan lopettamista Euroopan unionin kautta.

Mitä tulee taas ed. Sirnön puheenvuoroon ...

Se kommentti vaan oli siitä, että pääministeri minun ymmärtääkseni kannattaessaan Rehniä komissaariksi ei ole ottanut kantaan naisen ja miehen välillä, ei tietystikään. Ei hän sitä kantaa ole ottanut. Hän on ottanut kantaa hyvän ehdokkaan, jolla on hyvät näytöt, menestysmahdollisuudet, tällaisen ehdokkaan puolesta.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Kansalaisia itse asiassa voidaan hämätä tällä eduskuntakeskustelulla kysymällä, niin kuin ed. Heinäluoma, mikä on ongelma. Hän tietää tasan tarkkaan, mikä tässä Euroopan unionin Suomen politiikassa, sen johtamisessa, on ongelma.

Perustuslain mukaan mitään ongelmaa ei ole, mutta käytännön mukaan meillä on kaksi johtajaa, jotka molemmat kilpailivat Prahassa, kuka saa puhua Obamalle, kuka ei. Ja niin kävi, että Suomi tipahti kahden lautasen väliin, meni arvovaltaa ja meni puheoikeutta. Tämä on se ongelma. Perustuslain mukaan mitään ongelmaa ei olisi, jos hallitus olisi rohkea ja nimittäisi pelkästään ministereitä avustajineen eikä presidenttiä lainkaan. Tämä olisi mahdollista meidän perustuslakimme mukaan, mutta sitä ei tehdä, koska aikanaan Lipponen ja Ahtisaari tekivät sopimuksen, jonka mukaan sitten tälläkin hetkellä toimitaan, vaikka se oli väliaikaiseksi tarkoitettu.

Arvoisa puhemies! Mennäänpä sitten asiaan. Suomella on oikeus ja velvollisuus puuttua sisäisiin asioihinsa. Siksi meidän on todellakin oltava aktiivisia Euroopassa, sillä me olemme Eurooppaa. Suomi ei ole EU:ssa pakosta vaan oman etunsa takia. Yhtä suomalaista asiakasta vastaa 500 eurooppalaista. Liityimme unioniin vapaaehtoisesti enemmistöpäätöksellä. Emme ole yksimielisiä, joten sitä suuremmalla syyllä meidän on pidettävä puolemme. Sen ovat tunnustaneet jo euroepäilijätkin. Kun myös päätöksenteossa yhtä suomalaista vastaa 500 eurooppalaista, emme voi sanella, mutta me voimme sanoa sanamme, vaikuttaa ja olla esimerkkinä. Meillä on paljon malliksi kelpaavaa koulutuksesta ympäristönhoitoon, mutta myös opittavaa. Emme voita mitään turhalla ujoudella emmekä mököttämällä.

EU ei tietenkään ole taivas mutta ei myöskään helvetti. Sen byrokratia hirvittää ja kansalaisten vapauksien säilyminen tässä Jumalan myllyssä huolestuttaa. Myös siksi tarvitaan suomalaista maalaisjärkeä sanomaan, että äly hoi, jotain rajaa holhoukseenkin. Maamme ja maanosamme kannalta EU on kuitenkin toistaiseksi paras rauhanjärjestelmä, maanosamme yhdistäjä. Se on nähty, millainen Eurooppa on hajallaan; vuosina 1618—1648, 1700—1721, 1808—1809, 1914—1918, 1939—1945 elikkä nämä sodat. Näistä sodista on 60 vuodeksi onneksi päästy eroon.

Hallituksen selonteko on todellakin, kuten täällä moneen otteeseen on sanottu, tähänastisista selonteoista paras. Selonteossa tuodaan selkeästi esiin, miten EU on kehittynyt, mitä EU-jäsenyys on merkinnyt Suomelle ja mitä Suomi on tehnyt unionissa. Unioni on muuttunut dramaattisesti. Se on laajentunut kuin pullataikina. On aika sulattaa eikä hamuta liikaa, muuten tulee ähky. On itsestäänselvää, että unioniin voidaan hyväksyä vain demokraattisia, ihmisoikeuksia ja sananvapautta kunnioittavia maita. Unioniin ei pidä ottaa sisälle maita, jotka vasta opettelevat demokratiaa ja oikeusvaltion tapoja. Sitä varten on Euroopan neuvosto. Nato-kokous osoitti, ettei Turkkia tule hyväksyä EU:n jäseneksi, ennen kuin se aidosti hyväksyy demokratian ja sananvapauden.

Hallitus on linjannut nyt ensimmäistä kertaa liittymisen jälkeen, mitkä ovat Suomen painopisteet Euroopan unionissa. Kansalaisten Eurooppa, menestyvä Eurooppa ja globaali johtajuus ovat teemoja, jotka kätkevät sisälleen monenlaista tahtotilaa. EU:n tärkeimmät tavoitteet ovat rauha, vakaus, vauraus ja turvallisuus, kuten täällä on moneen kertaan todettu. Unioni on taannut koko Euroopan vakauden ja rauhan jo 60 vuotta, mutta Naton turvatakuiden ja sateenvarjon alla.

Suomen kannalta tietenkin tärkein saavutus ja myös tulevaisuuden kannalta tärkein tahtotila ovat toimivat sisämarkkinat. Ne ovat antaneet ja antavat jatkossakin suomalaisille työtä ja toimeentuloa. Myös yhteisvaluutta, euro, on lisännyt vakautta ja taloudellista turvallisuutta. Kun Suomi liittyi unioniin, tärkein asia oli turvallisuus. Tätä tosin ei saanut sanoa ääneen. Eduskuntakeskustelussakin taisin olla lähes ainoa, joka perusteli myönteistä kantaansa turvallisuuden lisääntymisellä. Vasta muutama vuosi sitten presidentti Koivistokin tunnusti, että turvallisuudestahan Suomen EU-jäsenyydessä oli todellakin kysymys.

Turvallisuudesta on myös jatkossa kysymys. Tässä kohden selonteko on (Puhemies: 5 minuuttia!) hivenen väljä. Turvallisuus ja ulkosuhteet ja yhtenäisen toiminnan tärkeys kyllä ymmärretään, mutta Naton ja Euroopan yhteyttä ei ole avattu riittävästi, ei sitä, mitä Ranskan liittyminen Naton komentojärjestelmiin merkitsee. Ei pohdita kaikkein todennäköisintä vaihtoehtoa eli eurooppalaista Natoa ja sitä, mitä se edellyttää Suomelta.

EU:n puolustus perustuu Naton organisaatioon, Naton joukkoihin ja Naton komentojärjestelmiin. Koska Naton armeija koostuu yksittäisten Nato-maiden armeijoista, Suomella ei ole juuri sananvaltaa EU:n puolustuksen suunnittelussa. Siitä päättävät 21 Natoon kuuluvaa EU-maata, (Ed. Pulliainen: Mitenkä sen 5 minuutin kanssa on?) ja koska Suomi yhdessä viiden muun ei Nato-maan kanssa on ulkona näistä neuvotteluista, sanamme ei juuri paljon paina EU:n puolustuslinjauksia ratkaistaessa. Eurooppalainen Nato on syntymässä, siitä puhuttiin viime presidentinvaalien alla. Kukaan ei ottanut tätä puhetta todesta. Olisi syytä ottaa, (Ed. Pulliainen: 7 minuuttia!) ehkä vaalituloskin olisi ollut toinen.

Ja ihan lopuksi yhteenveto. Seinäruusuksi emme todellakaan halua jäädä. Ulos meitä ei voida äänestää. Tanssitaan siis tähtien kanssa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Suomen tavoite EU:n perusluonteen osalta on selvästi muuttunut. Vuoden 2001 vastaavanlaisessa tulevaisuusselonteossa torjutaan selkeästi federalismi ja todetaan, että Suomi lähtee siitä, että "Euroopan unionia kehitetään jatkossakin itsenäisten jäsenvaltioiden ja Euroopan kansojen tiiviinä yhteisönä". Mitään tällaista ei löydy tästä uusimmasta selonteosta. Päinvastoin EU:sta halutaan sen mukaan kehittää unioni, joka ottaa hoitaakseen yhä useamman politiikkalohkon, ja isona tavoitteena on se, että tästä voimanpesästä, jota luodaan, kehittyy, niin kuin sanotaan, globaali johtaja. Lähialueillamme sen tehtäväksi asetetaan "harjoittaa määrätietoista politiikkaa, johtajuutta".

Selonteossa kiitellään sitä, että EU:lle on tulossa presidentti, jotta "ulkosuhteiden yhtenäisyyttä voidaan kehittää", niin kuin tässä paperissa sanotaan. Kuitenkin Suomi on vastustanut EU:n presidentin viran perustamista, kun Lissabon-prosessia on käyty läpi, koska se johtaa siihen, että pienten maiden asema heikkenee suhteessa siihen tilanteeseen, jossa puheenjohtajuus on kiertävä.

YK:n turvaneuvostosta halutaan sellainen järjestö, jossa EU:lla on oma paikkansa. Pidän tätä tavoitetta suorastaan naiivina. Minun käsitykseni on, että siellä nyt istuvat EU-maat Ranska ja Britannia säilyttävät paikkansa ja se kolmas EU-tulokas siellä sitten, jos ja kun muutoksia tulee, on Saksa. Tuntuisi aika erikoiselta, jos turvallisuusneuvostossa puolet koko jäsenistöstä olisi EU-maita. Mihin se veisi, tämän mallinen "lähes puolet", kun tosiasiassa nämä isot kehittyvät maat tulevat ottamaan paikkansa?

Mutta tämä on niitä haaveita, joita tämä selonteko on täynnä, joka lähtee siitä, että EU on se, jonka kautta kaiken pitää tapahtua. Tämä näkemys ulottuu myös sosiaaliturvaan, jonka osalta pidetään tärkeänä "sosiaaliturvan parempaa yhteensovittamista", ikään kuin tässä ei olisi mitään ongelmaa. Sosiaaliturvajärjestelmät Euroopassa ovat tavattoman erilaisia, ja tämmöinen yhdenmukaistaminen tulee taatusti johtamaan Suomen kaltaisen maan ja muutkin Pohjoismaat suuriin vaikeuksiin, jos sille tielle todella lähdettäisiin.

Valitellaan myös sitä, että "palveluiden vapaa liikkuvuus on huomattavasti kehittymättömämpää kuin tavaroiden". Kuitenkin palvelujen vapaasta kaupasta on käyty valtava kiista myös täällä meidän eduskunnassamme ja maassamme ja on nähty se huoli, mikä tähän liittyy, jos meidän julkinen palvelutoimintamme alistetaan Euroopan-laajuiselle kilpailuttamiselle. Se ei ole niin pieni juttu, minä se tässä nähdään.

Jopa energian osalta selonteossa halutaan sitä, että "energiaverkot yhdistävät koko unionin", vaikka sen tien päässä on taatusti rajusti nouseva energian hinta Suomessa ja myös ydinvoiman myyminen yli rajojen. Tämä on se, mikä tässä ihan viime kädessä edestä löytyy.

Näenkin, että EU-analyysi on tässä selonteossa erittäin federalistitoiveinen mutta hyvin pinnallinen. Piiloon on jäänyt kokonaan se, että EU on nyt laajentuneena erittäin eriytynyt yhteisö, jossa isot valtiot ovat voimistaneet omien etujensa ajamista. Tämä on näkynyt myöskin tämän vakavan talouskriisin aikana, jolloin EU:n suurimmat jäsenmaat ovat pitäneet omia palavereitaan.

Arvoisa puhemies! EU on tosiasia, ja siksi suureksi kysymykseksi nousee se, miten EU-politiikkaan vaikutetaan. Hallituksen linjana on se, että Suomi jatkaa, niin kuin mainostetaan, "rakentavan roolin" linjalla toimimalla "valtavirrassa". Tämä on se sanonta, joka toistuu ja jota pääministeri omassa puheenvuorossaan moneen kertaan alleviivasi: "valtavirrassa". Hedelmästään puu tunnetaan.

Hallitus tosiaankin ja myöskin eduskunnan enemmistö pysytteli valtavirrassa, kun Lissabonin sopimusta tehtiin, ja hyväksyi sen mukaisesti sen, että kaikkien jäsenmaiden komissaareja jatkossa ei enää olisi. Me olisimme menettäneet myöskin vuorollamme komissaarin, joka on äärettömän tärkeä virka ja etenkin pienelle maalle suorastaan elintärkeä tiedon saamiseksi ja vaikuttamiseksi.

Tämän pienille maille, niin kuin sanottu, erityisen kovan menetyksen korjasi kuitenkin Irlannin kansa kansanäänestyksessä. Se ei ollut valtavirrassa, se sanoi "ei", (Puhemies: 5 minuuttia!) ja kävi sitten niin, että tämän Irlannin vähemmän valtavirtaisen linjauksen ja päätöksen jälkeen Irlannille tehtiin myönnytys, jonka mukaan kaikilla jäsenmailla on (Puhemies: 5 minuuttia on täynnä!) jatkossakin komissaari ja niin myös meillä. Irlannin kansa sen meille pelasti, mutta ei olemalla valtavirrassa vaan olemalla ihan eri linjoilla. Vähemmän julistelua valmiudesta ja valtavirroista ja lisää särmää EU-politiikkaan on minusta todellinen tarve.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä oleva selonteko on hyvin toteutettu, kuten todettu. Selkeän tavoitteellisuutensa ohella se on konkreettinen ja hyvin tiivistetty. Erityisen tärkeänä pidän sitä, että selonteossa on nyt hahmotettu Suomen EU-politiikan suuret linjat. Vähintään yhtä olennaista kuin löytää konsensus siitä, monelleko lautaselle Suomelle tarjoillaan Eurooppa-neuvoston kokouksissa, onkin keskustella myös siitä, mitä Suomi on annostelemassa omien kumppaniensa purtavaksi. EU:n integraation syventäminen on nähty monissa kohdin tarpeelliseksi ja toivottavaksi, ja kannatan osaltani tätä kehitystä.

Nykypäivän maailmassa EU kuuluu sinne, missä ylikansallisia haasteita ratkotaan. Samalla on muistettava, että onnistunut yhteistyö on myös onnistunutta työnjakoa. Läheisyysperiaatteesta ei ole syytä tinkiä asioissa tai tilanteissa, joissa EU-tason yhteistoiminnasta ei ole nähtävissä selkeää lisäarvoa. EU:n jäsenvaltiot ovat identiteetiltään hyvin erilaisia. Kulttuurierot, erilaiset uskonnot ja lainsäädäntöjen omaleimaisuus estävät helposti löytämästä yhteisiä säveliä. Ei tarvitse mennä kauaskaan; kun katsoo rajaesteitä pelkästään Suomen ja Ruotsin välillä, niin voidaan nähdä, mikä vaikeus asioiden yhteensovittamisessa on EU-tasolla.

Jäsenmaiden tuomioistuinten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on hyvä esimerkki asiasta, jossa eteneminen edellyttää jäsenvaltioilta vahvaa keskinäistä luottamusta toistensa järjestelmiin. Sosiaaliturvan yhteensovittaminen on myös haasteellista niin kauan kuin Euroopan sisälläkin on suuria elintasoeroja. Tämän tapaisissa tavoitteissa on edettävä maltilla positiivista kehitystä kannustaen.

Vallitsevassa taloustilanteessa korostuvat ulkosuhteet. On todettu, että USA on suuntautunut entistä vahvemmin Aasiaan ja EU:n tärkein ulkosuhde on Yhdysvallat. Selonteossa todetaan Venäjän epävarmuustekijät, ja Venäjä-suhteita on kehitettävä. Naapuruusohjelma on yksi tapa pyrkiä kehittämään näitä suhteita, mutta tähän asti Venäjä ei ole halunnut sitä allekirjoittaa.

EU-budjetin osalta voin sanoa tukevani lämpimästi hallituksen linjausta budjettikausien sovittamisesta EU-vaalirytmiin. Tämä korostaisi osaltaan kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja myös tekisi entistä helpommaksi ottaa huomioon talouden suhdanteiden muutokset. Maatalouden sekä alue- ja rakennepolitiikan menot muodostavat pääosan budjettimenoista. Selonteossa on hyvin huomioitu pohjoisen harva asutus, pitkät välimatkat ja poikkeukselliset sääolosuhteet. Lappi on ollut hyvin EU-tukien saajana, ja tämä tilanne tulee säilyttää juuri edellä mainittujen olosuhteiden perusteella.

Kuitenkin alue- ja rakennepolitiikan sisällön ja hallinnon yksinkertaistamiseen on panostettava. Ohjelmakaudet lähtevät hitaasti liikkeelle, eikä kitkatonta jatkumoa kausien välille ole kehittynyt. Järjestelmän tehokkuusvaatimus edellyttää projektihallinnon raakaa yksinkertaistamista. Lisäksi Suomessa on syytä enemmän miettiä, miten rahoitusta voitaisiin suunnata pysyvämpien rakenteiden suuntaan lähtien konkreettisista investoinneista. Pitkin Eurooppaa näkee jatkuvasti EU-rahoituksella investoituja rakennushankkeita ja niillä on alueellinen työllistävä vaikutus. Kansallinen aluepolitiikka ja EU:n alue- ja rakennepolitiikka täydentävät toisiaan, ja kuten selonteossa ilmenee, on kansallisesti pystyttävä varautumaan EU:ssa tapahtuviin muutoksiin.

Arvoisa puhemies! Selonteossa mainitaan myös pohjoinen ulottuvuus. On väärin, että unionin Välimeri-politiikka saa suuremman huomion ja näyttää siltä, että meitä koskettava pohjoisen ulottuvuuden politiikka unohtuu. Pohjoista ulottuvuutta ei voida tarpeeksi korostaa, ja meidän onkin ryhdyttävä voimallisemmin valvomaan etujamme tässä suhteessa. Kaiken kaikkiaan EU:n jäsenyys on tuonut paljon hyvää, kuten on todettu, ja varmasti onkin parempi olla jäsenenä kuin ulkopuolella. Täytyy toivoa, että Lissabonin sopimus tullaan pian hyväksymään, jotta tilanne selkiytyy. Suomi on nettomaksaja, mutta samalla olemme monella tasolla bruttosaajia. Tämä tulee varmistaa jatkossakin.

Pentti Oinonen /ps:

Arvoisa herra puhemies! EU-politiikkaa koskeva selonteko on tyypillinen esimerkki istuvan hallituksen EU-politiikasta. Paljon kauniita sanoja ja tavoitteita, vähän käytännön esityksiä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Hallitus on asettanut tavoitteekseen saada koko Suomi yhdeksi maatalouden tukialueeksi nykyisen hyvin keinotekoisen jaottelun sijaan. Se, miten tämä toteutetaan, on jäänyt uupumaan tästä selonteosta. Ilmeisesti hallitus on jo unohtanut, että maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttilan johdolla hyväksyttiin loppuvuodesta 2007 eteläisen Suomen artikla 141 -tukiin kohdistuvat leikkaukset, jotka toteutunevat täysimääräisesti vuoteen 2013 mennessä. Tätäkin saavutusta mainostettiin torjuntavoittona, vaikka tosiasiassa se johtaa kotimaisen huoltovarmuuden heikentymiseen.

EU:n pyrkimyksenä on porvaripuolueiden peesatessa vain ja ainoastaan luoda Länsi-Eurooppaan suuriin tilakokoihin perustuva maanviljelysjärjestelmä, jossa pientiloille ei ole tilaa. Ilmeisesti Brysselin väelle olisi tarpeen historian kertaus, sillä itäinen naapurimme kokeili tätä suurtilamallia.

Arvoisa puhemies! Jo muinainen ex-pääministerimme Paavo Lipponen toitotti sen puolesta, että Suomi saataisiin mukaan EU:n ytimeen, isojen poikien joukkoon, päättämään suurista linjoista. Sielläkö me nyt olemme? Katinkontit, olemme niin äärilaidalla kuin olla voi. Mielestäni Suomi on ja tulee olemaan ytimistä ulkona. Tästä pitää huolen isojen maiden blokkauspeli ja yllätys, yllätys, Suomen oma suhtautuminen. Nimittäin selonteossa suhtaudutaan myönteisesti ajatukseen enemmistöpäätöksenteosta. On erikoista, että pieni Suomi hyväksyy ajatuksen, että muutama suuri maa voi käytännössä päättää merkittävällä tavalla Euroopan unionin toiminnasta enemmistöpäätöksenteon käytäntöönoton myötä. Yksi ääni per valtio olisi paljon demokraattisempaa toimintaa, kun puhutaan Euroopan unionin kaltaisesta kolossista.

Suomi EU-vaikuttajana -kappaleessa sanotaan, että Suomen tavoitteena on vaikuttaa merkittävästi ominaispainoaan enemmän aktiivisella vaikuttamisella. Asia tuntuu olevan nykyisin päinvastoin. Suomalaisia harhautettiin 14 vuotta sitten liittymään EU:n ihmeparatiisiin katteettomilla lupauksilla. Itsenäisyys ja suomalaisten oma päätäntävalta menivät sen sileän tien. Hallituksella on otsaa täälläkin kehua EU:n saavutuksia, vaikka joka viikko saamme eduskunnan valiokuntatyöskentelyssäkin huomata, että EU:n direktiivit sotivat suomalaisten oikeustajua ja perusperiaatteita vastaan. Vaikuttaminen ei ole mennyt mielestäni tähän asti aivan nappiin.

Selonteon mukaan hallitus haluaa Pohjoismaat, Länsi-Balkanin ja Turkin mukaan EU:hun. On vaikea nähdä, mitä esimerkiksi Norja ja Islanti hyötyisivät jäsenyydestä, kun ne pääsevät jo nyt nauttimaan muun Euroopan talouselämän iloista ja suruista siinä missä Suomikin. Erityisesti Norjaa tuskin kiinnostaa olla nettomaksajan roolissa köyhimmille maille, kuten esimerkiksi Länsi-Balkanin pikkuvaltioille. Monet ovat perustelleet Länsi-Balkanin maiden liittämistä EU:hun sillä, että se rauhoittaisi aluetta ja estäisi sotimista. On vaikea nähdä, miten EU-jäsenyys rauhoittaisi entisen Jugoslavian alueen kansojen välisiä jännitteitä, kun Euroopan unioni on itsekin yksi iso kansallisuuksien jännite.

Johanna Sumuvuori /vihr:

Arvoisa puhemies! Kansalaisten silmissä Euroopan unioni on edelleen vaikeasti hahmottuva ja epäavoin kerho, joka kärsii demokratiavajeesta. EU:n olemassaolon tulokset ovat kuitenkin olleet monin tavoin hyviä. EU on levittänyt rauhaa, vakautta ja hyvinvointia ja osoittanut kantavansa myös globaalia vastuuta. Demokratiavajekin paranee hiljalleen europarlamentin vallan kasvaessa. Koska suuri osa poliittisista ongelmista, kuten ilmastonmuutos, ylittää valtioiden rajat, on politiikkaakin pakko pystyä tekemään ylikansallisesti. Valtioneuvoston selonteossa todetaan, että EU on Suomelle keskeinen kanava, jonka kautta vaikutetaan maailman kehitykseen ja globalisaatioon. Tähän toteaisin, että se ei ole vain keskeinen vaan Suomen tärkein kanava globaalin politiikan tekemiseen, hyvinä esimerkkeinä kansainvälinen ympäristöpolitiikka ja kriisinhallinta.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että maailmanpolitiikassa ollaan palaamassa takaisin monenkeskiseen yhteistyöhön eikä vähiten Yhdysvalloissa tapahtuneen vallanvaihdoksen johdosta. Maailmantaloudessa eletään kuitenkin hyvin vaikeaa aikaa, jonka seuraukset näkyvät konkreettisesti ihmisten arkisessa hyvinvoinnissa ja tulevaisuuden suunnittelussa. EU:n on tässä tilanteessa tartuttava globaaliin johtajuuteen.

On erinomaista, että selonteossa on nostettu EU:n merkitys globaalina johtajana yhdeksi kolmesta painopistealueesta. Globaali johtajuus ei saa rajoittua maanosan globaalin kilpailukyvyn ylläpitämiseen vaan ulottua pääministerin puheessaan mainitseman sosiaalisen ulottuvuuden edistämiseen myös Euroopan rajojen ulkopuolella. Vihreä näkökulma on, että globaali johtajuus velvoittaa ennalta ehkäisemään sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta maailmanlaajuisesti. Yksi tärkeimmistä globaalipolitiikan ohjenuorista on pyrkiä johdonmukaisuuteen. Se tarkoittaa, että esimerkiksi kauppapolitiikassa ei toimita niin, että se nakertaa pohjaa kansainväliseltä ilmasto- tai kehityspolitiikalta. EU ei voi esimerkiksi dumpata maataloutensa ylituotantoa rajojensa ulkopuolelle ja estää sillä tavalla kehitysmaiden oman tuotannon kehittymistä. EU:n on väsymättä muistutettava maailmaa myös globaalin tasa-arvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen tärkeydestä.

Arvoisa puhemies! Pidän EU:n tärkeimpinä tulevaisuuden haasteina sosiaalisen ulottuvuuden rakentamista, kansainvälisen kriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön edistämistä ja ilmastonmuutoksen hallintaa. Uskon, että EU:n niin kutsuttu legitimiteettivaje ja kansalaisten laimea kiinnostus EU:n päätöksentekoa kohtaan johtuu suureksi osaksi siitä, että sosiaalisen Euroopan rakentaminen on jäänyt puolitiehen. Euroopan sisämarkkinoita on kyllä kehitetty ja kaupan esteitä poistettu, mutta hyvinvoinnin, työllisyyspolitiikan, kestävän talouden ja tasa-arvon kehittämisessä EU ei ole päässyt yhtä pitkälle. Sosiaalisen Euroopan rakentaminen tarkoittaa tasa-arvon, hyvinvoinnin ja yhdenvertaisuuden edistämistä niin jäsenmaissa kuin globaalistikin.

EU:lla on merkittävä rooli myös kansainvälisessä kriisinhallinnassa. Suomen on oltava voimakkaasti mukana kehittämässä EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Unionin pitää panostaa erityisesti siviilikriisinhallintaan, konfliktien ennaltaehkäisyyn ja kehitysyhteistyöhön. EU voi tulevaisuudessa olla siviilikriisinhallinnan suurvalta. Kehitysyhteistyössä se on sitä jo maailman suurimpana kehitysavun antajana. Itse asiassa kehitysyhteistyö on osa turvallisuuspolitiikkaa, sillä maailmanlaajuisten kehityserojen umpeen kurominen auttaa poistamaan köyhyyttä ja ympäristöongelmia, jotka luovat kasvualustaa konflikteille.

Selonteossa on aivan oikein linjattu, että EU:n tulee pitää kiinni kehitysyhteistyömäärärahojen tasaisesta kasvattamisesta 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2015 mennessä. Suomi on kuitenkin itse kompuroinut tuskallisesti tämän tavoitteen kanssa vuosikausia. On äärimmäisen tärkeää, että Suomi pitää myös itse mielessään tämän prosenttitavoitteen. Me kaikki tiedämme, että maailmantalouden vaikeasta tilanteesta kärsivät eniten kaikkein köyhimmät ihmiset. Talouskriisin kurimuksessa on ylipäätään vaara, että globaalista vastuusta ja lupauksistamme köyhille maille aletaan lipsua. Taantuman edetessä on suuri riski, että monet EU:n jäsenmaat leikkaavat kehitysyhteistyöbudjettejaan. Tähän mennessä ainakin Italia, Irlanti, Latvia ja Viro ovat ilmoittaneet kehitysapubudjettien leikkauksista. Suomen tulisi EU:ssa toimia sen puolesta, että talouskriisinkin aikana huolehditaan kehitysaputavoitteiden saavuttamisesta.

Arvoisa puhemies! Ilmastopolitiikassa EU:n on oltava suunnannäyttäjä vähentämällä päästöjä, lisäämällä energiatehokkuutta sekä parantamalla kansalaisten mahdollisuuksia liikkua ja kuluttaa ympäristöystävällisemmin. Yksi konkreettinen ja erityisesti Suomea koskettava asia on eurooppalainen raideliikenne ja Rail Baltica -ratahanke. Kun tiedämme, että lentäminen tulee ilmastosyistä olemaan jatkossa joka tapauksessa kalliimpaa, on nopea junayhteys Suomen kaltaiselle reunavaltiolle ratkaisevan tärkeä kysymys.

Arvoisa puhemies! Selonteko on kaiken kaikkiaan hyvä lähtökohta EU-politiikan sisältöjen kehittämiselle. Jään suurella mielenkiinnolla kuitenkin odottamaan vielä sitä, miten toteutetaan konkreettisesti pääministerin puheessa mainittu pyrkimys käynnistää uudenlainen vuoropuhelu ja avoin kansalaiskeskustelu EU-politiikkamme sisältötavoitteista.

Johanna Karimäki /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomi on hyötynyt EU:n yhteisistä sisämarkkinoista. Taloutemme on kasvanut viennin ja vuorovaikutuksen myötä. Yhteisvaluutta euro on vakauttanut rahoitusmarkkinoita ja osoittautunut vahvaksi kriisiolosuhteissa. Voimme olla tyytyväisiä EU-jäsenyyteen, kuulumme maailmankartalle, ja globalisaatio on ollut meille hyödyksi. Vuonna 2007 EU:n nettomaksut olivat Suomelle 33 euroa per asukas, mikä on kohtuullinen hinta etuihin nähden.

Toki haittojakin on. Ei pidä olla liian sinisilmäinen. EU-direktiivien pikkutarkka implementointi lainsäädäntöömme aiheuttaa harmaita hiuksia ja turhauttavaa byrokratiaa. Toisinaan eduskuntaa kuormittavat lakimuutokset, joissa omaa, jo lähtökohtaisesti hyvää lainsäädäntöämme viilataan EU-komission hyväksymälle kielelle. Pikkutarkoista käyräkurkkudirektiiveistä on päästävä ja EU:nkin on keskitettävä resurssinsa suuriin linjauksiin kuten ihmisten ja työn vapaaseen liikkuvuuteen, ympäristön tinkimättömään suojeluun, innovatiivisen tutkimus- ja tuotekehityksen edistämiseen, talousalueen kannustavuuden ja yhtenäisyyden kehittämiseen sekä sosiaalisten perusoikeuksien vahvistamiseen.

Selonteon huono puoli on, ettei siinä käsitellä Itämerta, ja tätä perustellaan valmisteilla olevalla Itämeri-selonteolla. On väärä valinta, että Itämeri-kysymys on jätetty EU-selonteosta pois. Asia on erittäin keskeinen ja tärkeä, johon on vaikutettava vahvasti EU-tasolla. Tarvitaan toimintavisio ja tahtotila Itämeren pelastamiseksi. Itämeren valuma-alueella elää 85 miljoonaa ihmistä. Eniten päästöjä tulee Puolasta. Puolan jälkeen kakkosena tulee Ruotsi ja kolmantena Suomi. Venäjä on päästöselvityksissä neljäntenä johtuen ehkä oman rantaviivansa pienuudesta mutta on Pietarin voimakkaan pistekuormituksen vuoksi oleellinen saastuttaja. Tätä seikkaa ei pidä unohtaa EU:n ja Venäjän välisissä suhteissa vaan yhteistyössä on toimittava ponnekkaasti Itämeren elvyttämisen puolesta. Vaikuttavia asioita koko valuma-alueella ovat yhdyskuntajätevesien puhdistus ja maatalouden päästöt, jotka on saatava kuriin yhteisin sitoumuksin.

EU-budjetista maatalous- sekä alue- ja rakennepolitiikka on 80 prosenttia. Se on meille erityisen haastavaa johtuen pohjoisesta sijainnistamme. Tarvitsemme omaa lähiruokaa, ja mitä enemmän luomua, sen parempi myös ympäristön kannalta. Maatalouden rahoituksessa haasteena on se, että maassamme on käytännössä kaksi eri tukialuetta ja jako on melko keinotekoinen. Se on johtanut hajota ja hallitse -politiikkaan. Yhtenäinen tukialue on kannatettava ajatus, mutta uudistetun maatalouspolitiikan on oltava ympäristön kannalta kestävää, päästöjä vähentävää, perinnelajien ja maisemien suojelua painottavaa ja eläinten hyvinvointia korostavaa.

Toinen iso alue EU:ssa on kilpailukyky- ja innovaatiopolitiikka, jonka osuutta pitäisi kasvattaa ja ohjata satsauksia ilmastonmuutoksen torjuntaan, erityisesti energiatehokkuutta parantavaan tekniikkaan. Kemikaalilainsäädäntö on hyvä esimerkki EU:n mahdollisuuksista vaikuttaa. Lain tarkoitus on varmistaa, etteivät kemikaalit aiheuta haittoja ihmisille tai ympäristölle.

EU:n työvoimapolitiikka on tärkeää mutta erityisesti Suomen kannalta haastavaa. Meillä ei ole käytössä järjestelmää, jossa työntekijä ja työnantaja voivat keskenään sopia ylisuurista viikkotyöajoista, mutta Saksassa ja Isossa-Britanniassa on. Se vääristää työmarkkinoita ja antaa epätervettä kilpailuetua niille maille, jotka riistävät näin työntekijöitään. Suomen ei pidä tällaista sallia. Kolmikantajärjestelmämme ansio on työntekijän kannalta suhteellisen hyvät työedut ja työolosuhteet. Tosin oma huolemme on työttömien, pätkätyöläisten ja muiden väliinputoajien heikko asema, joten en väitä, että meidän oma järjestelmämme olisi paras mahdollinen, onhan EU:n jakama ruoka-apukin tullut omille köyhillemme tarpeeseen.

Ilmastopolitiikka on iso osa EU:ta. Suomen tulee vaatia kunnianhimoisempia tavoitteita kuten kasvihuonekaasujen vähentämistä 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Päästökaupassa hiilidioksiditonnin hinnan on oltava tuntuva, jotta uusiutuvat energianlähteet syrjäyttävät fossiiliset polttoaineet.

On hyvä odottaa Suomelta enemmän omia avauksia, toimintaa aloitteentekijänä ja ideoiden avaajana. Hyvä kysymys on myös se, onko EU tasapuolinen kaikille, onko olemassa mallioppilaita ja säännösten rikkojia. EU:n tulee kohdella jäsenmaitaan solidaarisesti ja huolehtia köyhimmistä maista sekä samalla kannustaa niitä kehittymään. Vahvassa EU:ssa meillä on kaikilla parempi tulevaisuus.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Pääsiäisenä vietin kohtalaisen tovin aikaa käymällä arkistoani läpi täällä eduskunnassa liittyen EU-jäsenyyskeskusteluun. Olinhan silloin 14 EU-kriittisen kansalaisjärjestön yhteistyövaltuuskunnan puheenjohtaja ja vetäjä. Mikä olikaan tulos? Se oli aika ovela. Kun otin minkä tahansa kriittisen liikkeen argumentin, otan esimerkiksi "ei Emuun" sanovat järjestöt, niin siihen sanottiin, että ei missään nimessä Emuun. Sitten kun oli kysymys siitä, että alennettiin ruuan hintaa keinotekoisesti tukijärjestelmällä ja arvon alennuksella, niin kun sanottiin ja väitettiin, että kyllä se hinta siitä takaisin nousee entiselle tasolle, niin vastaus oli, että ei missään nimessä nouse. No, mitä sitten tapahtui? Kyllä, kyllä, kaikkeen tuli kyllä, elikkä yhtäkkiä ei-liikkeestä tulikin kyllä-liike. Niinpä päätin jättää sen puheen pitämättä, koska sen jos poikkasee sopivasta kohti, niin saa aivan omalaatuisen kuvan koko asiasta.

Siispä otinkin puheeni kohteeksi tämän pääministerin puheen. Nimittäin tämä on hyvin merkittävä siltä sivultaan, joka käsittelee maatalouspolitiikkaa. Nimittäin tässähän on upotettuna aivan uskomattomia asioita.

Ensinnäkin tässä samalla sivulla käsitellään tätä nettomaksajuutta ja siinä sitten niin kuin ideana on se, että pitää saada maksukatot aikaan. Se on siis hyvin selvä reunaehto. Toinen asia on, että pitää säilyttää yhteinen maatalouspolitiikka, ja kolmas hyvin merkittävä näkökohta on se, että pitäisi saada Suomen seuraksi Euroopan unionin jäsenyyteen Länsi-Balkan, kaikki Pohjoismaat, nyt ne puuttuvat, ja sitten vielä Turkki. Tämä tarkoittaa sitä, että yhteinen maatalouspolitiikka on näin laajalla alueella maksukatto-olosuhteissa. Mihinkä se vaikuttaa? Sehän vaikuttaa Suomeen aivan erikoisesti siis kerta kaikkiaan. Siis toisin sanoen jossakin tämä yhtälö klikkaa todella pahasti.

Toinen asia, mikä tähän on upotettu, on se, että tämähän oli nyt se paikka, jossa piti meidän ainokaista maatalouspoliittista ja yleensä yleispoliittista tavoitetta puolustaa elikkä pohjoista tukea, artiklaa 142 Rooman sopimuksessa ja sen rinnalla artiklaa 141, ja nyt on se tilaisuus ja hallitus jättää kokonaan käyttämättä — ei ollenkaan tässä puheessa mukana, ei myöskään tekstissä, mutta siellä se ei ehkä ollut paikallaan ollakaan merkittävänä yksityiskohtana mutta yksityiskohtana, vaan se olisi pitänyt ottaa puheissa, mutta eipä olekaan mitään siitä.

Lfa-tuki on parhaillaan kriittisessä neuvotteluvaiheessa, jossa Suomen edun puolustaminen on aivan erikoisen tärkeää luonnonmaantieteellisistä olosuhteista johtuen — ei sanaakaan, ei ensimmäistäkään sanaa. Siis toisin sanoen kyllä nyt on vähän niin kuin puolitiehen tämä puheen tekeminen niiltä jäänyt, jotka tämän puheen ovat pääministerille kirjoittaneet. Toivottavasti tämän puheen tekstin lukevat.

Se paikka, mikä nyt olisi ollut aivan erikoisesti hyvä ottaa tässä yhteydessä, on EU:n yhteinen kalastuspolitiikka. Jokainen on tänä aamuna seurannut Ranskassa näytelmää siitä, millä tavalla kalastajat pistävät satamat kiinni jnp. johtuen siitä, että EU aivan oikein puolustaa tonnikalan rippeitä Välimerellä, koska se koko tonnikalakanta on häviämässä pois. Siis EU on enemmän kuin paikallaan yhteisöllisesti pitämässä huolen siitä, että kalastukseen kuuluu kestävän kalastuksen periaate. Ei sanaakaan, voi voi!

Mikaela Nylander /r:

Ärade talman! Regeringens EU-redogörelse innehåller några verkligt fina synvinklar både med tanke på hur Finlands EU-medlemskap bör utvecklas och på hur EU ska ta sig en synligare och framför allt enhetligare roll i världen fram till 2020. Det är viktigt att vi säger det rent ut.

Vårt EU-medlemskap grundar på gemensamma värderingar med de övriga medlemsländerna. Enskilda medlemsländer kan ha olika syn på till exempel familjerättsliga frågor eller på vad öppenhet inom beslutsfattandet innebär. Inte minst därför är det oerhört viktigt att Finland oförtröttligt fortsätter att arbeta med frågor som rör en större öppenhet, respekt för mänskliga rättigheter, bättre konsumentskydd, jämställdhet, jämlikhet och miljöfrågor.

Det ligger också i Finlands intresse att vi inom unionen utvecklar starka institutioner med klara verksamhetsprinciper som stöder de värderingar vi står för. Det är rätt och viktigt att regeringen lyfter fram denna institutionella aspekt i sin redogörelse. Små medlemsländer vinner alltid på starka institutioner och klart definierade spelregler som rör alla.

Arvoisa puhemies! Hallitus toteaa, että noin 80 prosenttia unionin menoista syntyy seuraavista painopistealueista: maatalous, maaseudun kehittäminen sekä alue- ja rakennepolitiikka. Samalla hallitus toteaa hyvin asiallisesti, että erityisesti kilpailukyky- ja innovaatiopolitiikan, oikeus- ja sisäasioiden, ilmasto- ja energiapolitiikan sekä ulkosuhteiden alalla löytyy uusia haasteita. Tahtotilaksi hallitus esittää, että EU-budjetti sovitaan komission ja parlamentin toimikautta vastaaviksi jaksoiksi ja että sen painopistettä voi muuttaa nykyistä joustavammin haasteiden mukaan.

Tämä kirjaus olisi mielestäni voinut olla paljon vahvempi, koska jos haluamme, että unioni on maailman kilpailukykyisin alue, meidän on käytettävä rahamme niin, että se todella palvelee t&k-toimintaa, kilpailukykyämme, innovaatioita tai ilmastopolitiikan eteenpäinviemistä myös esimerkiksi energia-alalla. Samalla kun harrastetaan alue- ja rakennepolitiikkaa, tulisi selkeästi fokusoida unionin äsken mainitsemiini päämääriin. Kun unionin hyvinvoinnin katsotaan rakentuvan inhimilliselle pääomalle, siis tiedolle ja osaamiselle, tämä on myös huomioitava varojen jaossa.

Olen todella tyytyväinen siitä, että hallitus pyrkii vaikuttamaan siihen, minkälaisen roolin EU ottaa globaalissa politiikassa. Ilmastopolitiikan suunnannäyttäjän rooli sopii EU:lle vallan mainiosti. Samalla on erittäin tärkeätä huomioida, että jotta EU saisi sille kuuluvaa painoarvoa kansainvälisillä areenoilla, meillä tulee olla yhtenäinen edustautuminen kansainvälisissä järjestöissä, joista YK:n turvallisuusneuvosto on vain yksi mutta toki hyvin tärkeä esimerkki.

Siihen, miten aktiivista politiikkaa harjoitetaan pohjoisen ulottuvuuden, Itämeri-politiikan tai Venäjä-politiikan saralla unionin sisällä, Suomi voi vaikuttaa omalla määrätietoisella aktiivisuudellaan.

Talman! Som en följd av en längre periods utveckling och också målmedvetet arbete kan vi nu äntligen se hur en gemensam, starkare utrikes- och säkerhetspolitik växer fram. De gemensamma utrikes- och säkerhetspolitiska vitena stärker unionens roll märkbart i den internationella politiken. EU stärker inte bara säkerheten inom den egna världsdelen. Genom ett aktivare grepp om den mångsidiga säkerhetspolitiken kommer unionen också att utgöra en stark och trovärdig aktör då det gäller att bevara fred, skapa fredliga förhållanden, motverka fattigdom och korruption eller befrämja barns och kvinnors rättigheter världen över. Ett starkt EU som baserar på trovärdiga värderingar behövs mer än någonsin globalt sett.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomi menestyy vain menestyvässä Euroopassa. Meidän ei siis tule kysyä, mitä EU voi tehdä Suomen hyväksi, vaan mitä Suomi voi tehdä Euroopan hyväksi. Vahva unioni on pienten jäsenmaiden paras turva suurten jäsenmaiden sooloilua vastaan. Minun on mahdotonta ymmärtää vaatimuksia unionin heikentämisestä. Se johtaisi nimenomaan Suomen sivuuttamiseen päätöksenteossa. Kaikki tärkeät asiat sovittaisiin suurten jäsenmaiden kesken ja päätöksistä vain ilmoitettaisiin meille muille. Sitäkö esimerkiksi perussuomalaiset todella haluavat?

Olen federalisti ja ylpeä siitä. Siksi haluan Suomen osaltaan kehittävän EU:sta nykyistä vahvempaa ja demokraattisempaa yhteisöä. Etenkin EU:n demokratiassa on kehittämisen varaa. Valtaa on siirrettävä Lissabonin sopimuksen mukaisesti komissiolta ja ministerineuvostolta kansalaisten suoraan valitsemalle EU-parlamentille. Kun päätösvalta on EU-parlamentilla, isot jäsenvaltiot eivät voi yhtä helposti suhmuroida Prümin sopimuksen kaltaisia virityksiä osaksi EU:n oikeusjärjestelmää.

Vaikka EU:lla on paljon parannettavaa, on meillä myös opittavaa EU:lta. Itse arvostan etenkin kansalaisten mahdollisuutta ottaa kantaa komissiossa valmisteltavina oleviin asioihin. Miksi ei Suomen hallitus toimi samoin? Esimerkiksi tietoyhteiskuntapolitiikan alueelta tulee jatkuvasti avoimia konsultaatiopyyntöjä, joihin vihreiden tietoyhteiskuntapoliittinen työryhmä on komissiolle vastannut.

Arvoisa puhemies! Usein muistutetaan, että Euroopan unioni on paitsi taloudellinen yhteisö, ennen kaikkea rauhanprojekti. Euroopan yhteisön perustajien motiivina oli sitoa Euroopan taloudet niin tiiviisti yhteen, että sota Euroopassa ei olisi enää koskaan mahdollinen. EU syntyi toisen maailmansodan traumoista. Siksi EU on edelleen se voima, joka on selkeimmin puolustanut ihmisoikeuksia, kun niitä on poljettu muun muassa terrorisminvastaisen sodan nimissä. Tätä linjaa on Suomen pyrittävä unionissa edelleen vahvistamaan. EU:n on yhteistyössä Yhdysvaltojen uuden hallinnon kanssa muodostettava maailman moraalinen etuvartio, joka ei aseta kauppasuhteita ihmisoikeuksien edelle.

Ihmis- ja kansalaisoikeuksiin kohdistuu toki paineita myös EU:n sisällä. Eräissä jäsenmaissa on voimakkaita ryhmiä, jotka pyrkivät heikentämään naisten, seksuaalivähemmistöjen, etnisten vähemmistöjen ja maahanmuuttajien oikeuksia. Suomen on oltava tiukasti siinä rintamassa, joka edellyttää jäsenmaiden kunnioittavan ihmis- ja kansalaisoikeuksia. Esimerkiksi homojen oikeuksien polkemista ei saa perustella uskonnolla eikä laittomien siirtolaisten huonoa kohtelua taloudella.

Myös kriisinhallintaa ja humanitaarista apua tulee jatkaa nykyisessä laajuudessaan taloudellisesta tilanteesta huolimatta. Talouskriisi iskee aina kaikkein kipeimmin kaikkein köyhimpiin. Finanssikriisin hoito tarjoaa myös mahdollisuuden muuttaa talouden globalisaation pelisääntöjä nykyistä reilummiksi.

Arvoisa puhemies! EU:n on siirrettävä painopisteensä menneisyydestä tulevaisuuteen. Ruokaturva ja huoltovarmuus on toki aina turvattava, mutta EU:n nykyisessä maataloustukijärjestelmässä ei ole mitään järkeä. Tuilla ylläpidetään jatkuvaa elintarvikkeiden ylituotantoa, joka dumpataan maailmanmarkkinoille kehitysmaiden tuotantoa syrjäyttämään. Ylituotannon seurauksena EU on maailman suurin ruuan viejä. Tosin ennen maatalouspolitiikan harmonisointia ylituotanto oli kansallisten tukien vuoksi vielä hurjempaa ja esimerkiksi voita ajettiin proomukaupalla suoraan Pohjanmereen.

Maatalousyhteiskunnan saattohoidon asemesta EU:n tulisikin suunnata rahansa tulevaisuuden rakentamiseen. Ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja globalisaatio vaativat rahoituksen suuntaamista nimenomaan tieteeseen ja tutkimukseen. Vain edelläkävijänä Eurooppa voi säilyttää asemansa maailman suurimpana talousalueena, jonka mielipiteillä on painoa myös muualla maailmassa, myös ihmisoikeuksissa.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen EU-selonteko on pieni pettymys. Hallituksen tavoitteet kulkevat melko pilvissä, joten selonteosta ei ole selvää ohjenuoraa kansanedustajan tai edes hallituksenkaan työhön.

Selonteko ei käsittele unionin asemaa globaalista näkökulmasta. On todennäköistä, että maailmantalouden painopiste siirtyy vähitellen Atlantin rannikoilta Tyynenmeren rannikoille. Unioni on siis tulevaisuuden markkinoiden reuna-alueella. Tämä tapahtuu osin siksi, ettei unioni ole keskittynyt tulevaisuutensa turvaamisen eli kansainvälisen kilpailukykynsä kehittämiseen. Pikemminkin on niin, että unioni luo lisää byrokratiaa ja rajoituksia, jotka vaikeuttavat yritysten ja elinkeinoelämän toimintaa.

Suomen keskeisimpänä tavoitteena pitää olla unionin ajamien byrokratian ja rajoitusten poistamisen. Rajoituksia poistamalla annetaan tilaa osaamiselle, luovuudelle, innovaatioille, kehittämistyölle, yrittäjyydelle, avoimille markkinoille ja kilpailulle eli kansainväliselle kilpailukyvylle.

Myös unionin maatalouspolitiikka on ollut erittäin rajoittavaa. Sitä voidaankin syyttää elintarvikkeiden hintojen kohoamisesta. EU:n maatalouspolitiikka on tehokkaasti pelannut myös keskieurooppalaisten talonpoikien pussiin, ja me olemme joutuneet katselemaan tätä peliä sivusta.

Arvoisa puhemies! On vaikea ymmärtää sitä, että hallitus kannattaa EU:n nopeaa laajentumispolitiikkaa. Unionissa on jäsenmaita, joiden poliittinen, oikeus-, talous- ja koulutusjärjestelmä eivät vastaa länsimaista tasoa, puhumattakaan Pohjoismaista. Laajentumishaaveesta huolimatta unionin jäsenyyskriteereistä on pidettävä kiinni eikä suostuttava niin kuin Romanian tai Bulgarian kohdalla. Uudet köyhät, poliittiselta ja oikeusjärjestelmältään kyseenalaiset jäsenvaltiot tulevat kalliiksi kehittyneille EU-maille. En usko, että Turkki täyttää vuoteen 2020 mennessä jäsenyyskriteerit. Jäsenmaana Turkki kuluttaisi pohjattomasti unionin voimavaroja. Mitä tekisimme jäsenmaalla, joka ei halua uudistua?

Hallitus pitää tahtotilanaan sitä, että unionin kansalaiset voivat siirtyä vapaasti jäsenmaasta toiseen — hieno ajatus sinänsä, mutta tuo myös ongelmia esimerkiksi rikollisuuden muodossa. Tahtotilana hallitus pitää myös sitä, että unioni on työvoiman maahanmuutolle houkutteleva alue. Miksi tämä tavoite, kun EU:ssa on miljoonia työttömiä? Maahanmuuttajien houkuttelun sijasta on unionin miljoonat työttömät kansalaiset houkuteltava ammatteihin. Olisi hienoa toteuttaa tämä koulutustehtävä vuoteen 2020 mennessä.

Suomi tavoittelee sitä, että EU on maailman johtava osaamisalue ja unionissa tehdään maailman huippututkimusta. Myös Suomen pitäisi keskittää kymmenien tutkimus- ja kehittämisohjelmiensa voimavarat korkeintaan viideksi tutkimus- ja kehittämisohjelmaksi, joihin myös jäsenmaiden tutkijaryhmät voisivat osallistua. Nyt tutkimukseen ja kehittämiseen kohdistuvat voimavarat menevät merkityksettömiin pieniin projekteihin, joissa ei ole maailman johtavaa osaamista tai huippututkimusta.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen EU-politiikasta ei ole varsinaisesti käyty sellaista laajaa keskustelua, joka keskittyisi unionin olennaisiin, suuriin linjauksiin. Siksi hallituksen selonteko on kauan odotettu lahja EU:hun liittyvän poliittisen keskustelun virkistämiseksi.

Useammin unionin toimintaan liitetään pienet kansalliset etuudet, vaikka kyse on viime kädessä suurista arvovalinnoista. Hallituksen EU-selonteko on yleislinjaltaan sellainen, mihin on helppo yhtyä. Silti hallituksen EU-selonteosta puuttuu yhä se kauan odotettu selkeä linja, minkä perään oppositiokin on kysellyt.

Hallitus osoittaa, että EU jatkaa kulkuaan, mutta epäselväksi jää, mihin me olemme menossa ja miten. Näyttää siltä, että hallituksella ei ole todellista Eurooppa-poliittista visiota, vaikka ajankohtaisia ja tulevaisuuden haasteita on tänä aikana monia. Suuria linjoja ei ole ajateltu edes sen suhteen, että mietittäisiin, mikä on Euroopan ja EU:n paikka maailmassa. Selonteko on valitettavasti kritiikitön ja idealistinen tynnyri kaikkea sitä kivaa, mitä hallituksen pöydän ääressä istuvat puolueet ajavat. Lopputuloksena on sekamelska, jossa limitetään suuria ja pieniä toiveita muitta mutkitta. Sitoumuksia hallituksen selkeästä, tulevaisuuteen linjaavasta selonteosta olisi voinut kirjoittaa suoraan koskien monia asioita, mutta nyt niitä saa etsiä suurennuslasilla rivien välistä.

Selonteossa listataan kuitenkin, mitkä ovat ne tahtotilat, joilla EU:ssa halutaan vaikuttaa. Esitetyt tahtotilat ovat kannatettavia, mutta valitettavasti selonteko ei kerro tarkemmin, mitä yleisesti määritellyt tahtotilat todella tarkoittavat ja miten niihin päästään. Konkreettiset toimet puuttuvat. Lisäksi suurin puute eli sosiaalinen Eurooppa tahtotila-asettelussa kertoo hyvin hallituksen arvoista. Eikö sosiaalisen Euroopan alle olisi voitu laittaa suomalaisille niin tärkeät arvot, muun muassa hyvinvointi, tasa-arvoisuus, sosiaalisuus ja inhimillisyys, joiden pohjalta löytyisi kyllä tahtotilaa ajettavaksi? Esimerkiksi hallitus edistää kyllä selonteossa yhteisiä työmarkkinoita ja kaupan avoimuutta, mutta unohtaa, että niiden toteuttamiseksi tarvitaan työelämän vahvat pelisäännöt.

Selonteossa on kannatettavaa, että EU:n kehysbudjetin osalta siirrytään seitsenvuotiskausista samaan viisivuotisrytmiin, jolla komissio ja parlamenttikin toimivat. Myös esitys jäsenmaksukatosta on paikallaan. Kuitenkaan hallitus ei esitä uudistuksia EU:n rahankäyttöön. 80 prosenttia unionin rahoista käytetään vieläkin maatalouteen, maaseudun kehittämiseen sekä alue- ja rakennepolitiikkaan. Eikö selonteossa olisi ollut syytä pohtia vielä kerran näiden sektorien mitoitusta tulevaisuuden budjetissa?

Selonteossa mielenkiintoista on koko ulkopolitiikan kilpistävä lause siitä, että unionin pitäisi pystyä puhumaan yhdellä äänellä ulkopolitiikkaan liittyvissä asioissa. Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa onkin syytä vahvistaa. Kuitenkin valtioiden kaksinkeskiset sopimukset heikentävät periaatteen toimivuutta, kun erityyppinen sooloilu monissa kysymyksissä haittaa yhteisen tahtotilan synnyttämistä. EU:n haasteena tulee tulevaisuudessa olemaan, kuinka pitkälle esimerkiksi sotilaallinen varustelu voidaan viedä ilman, että EU:n valta rauhan ja vakauden viejänä vaarantuu. Hyvät kumppanuussuhteet perustuvat pitkälle juuri yhteistyöhön EU:n kanssa pehmeiden arvojen ja sitä kautta saavutettavan, yhteisesti rakennetun tulevaisuuden kautta. Tärkeää on jatkossakin miettiä EU:n roolia kansainvälisten konfliktien hallinnassa tulevaisuudessa. Painopistettä on syytä kehittää erityisesti juuri siviilikriisinhallinnan suhteen, joka sopii erinomaisesti unionin arvoperustaan. Tätä globaalijohtajuus on parhaimmillaan.

Nykyisen globaalin finanssikapitalismin taantumavaiheen aikana unionimaiden johtajat ovat osoittaneet yhteistyökykyä ja halua kaikkia koskettavan talouskriisin ratkaisussa. Julkistalouden elvytysmenot ja keskustelut talousjärjestelmän sääntelymekanismeista ovat tästä osoituksia jo nyt. Jatkoa tarvitaan, sillä yhtenäisyys voi rakoilla protektionismin nostaessa päätään kaikista kauniista puheista huolimatta. Siksi Suomen on pidettävä kiinni siitä, että EU toimii rakenteidensa ja sääntöjensä puitteissa. Olennaista on viime kädessä, että hallitus itse pitää kiinni selonteossa summatusta lauseesta, jossa valtioneuvosto toivoo, että valtioneuvosto hoitaa asianmukaisesti eduskunnan mahdollisuudet osallistua EU-politiikkaan antamalla eduskunnalle oikea-aikaisesti tiedot käsiteltävistä EU-asioista. (Puhemies: 5 minuuttia on kulunut!) Valitettavasti kuitenkaan näin ei ole edes nyt tapahtunut. Siksi olennaista on viime kädessä se tapa, jolla eduskuntaa ja yhteiskuntaa kuullaan EU-politiikkaan liittyvissä asioissa.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Det är viktigt med en stark europeisk union. En union som bygger på gemensamma värderingar och en gemensam politik ger ett säkert samhälle med beredskap att stå emot yttre påtryckningar och hot. En säkerhet som kan uppnås utan militärallianser. Det måste vara målet med vårt unionsarbete att uppnå en internationell säkerhet som bygger på gemensamma värden och inte gemensamma fiender. Målet måste vara att göra det militära samarbetet onödigt eller åtminstone bara för att användas vid krislösning.

Det är många frågor vi måste beakta för att nå de mål som uppställs i redogörelsen. Vi ska främja det ekonomiska välståndet och för att uppnå det är det viktigt att förbli stora på den globala marknaden. Vi måste vara konkurrenskraftiga om vi ska kunna upprätthålla den höga levnadsstandarden. Om vi ska bli så konkurrenskraftiga som möjligt borde vi växa så mycket som möjligt, ju större ju bättre. Är dessa mål möjliga att förena om vi ska ha en union som bygger på värdegemenskap? Och kan vi bli stora och ekonomiskt framgångsrika utan att bli protektionistiska?

De mål regeringen ställer upp för sig är vällovliga men inte alltid lätta att kombinera, och ibland slås man av tanken att redogörelsen till vissa delar innehåller önsketänkanden. Jag ska avstå från att kritisera utan i stället konstatera, att det inte är någon tvekan om att unionens betydelse som aktör inom den globala budgetpolitiken ökat under de senaste veckorna och kravet på bättre bankövervakning vunnit över andra idéer.

Till en verklig internationell säkerhet hör också att en mångfald kan garanteras, och vi måste därför acceptera olikheter i vårt samhälle. Ländernas gränser kanske försvinner men människornas rötter finns kvar. Intresset för närhetsprincipen och subsidiaritetsprincipen ökar i ett globaliserat samhälle. Det måste finnas utrymme för olika lösningar inom unionen och inte som nu bara fyrkantiga lådor som områden tvingas in i om de är självständiga stater och blir utanför om de inte är självständiga.

En del stater är federationer och klarar därför av att tillgodose sina regioners behov av inflytande. Samtliga områden som kunnat stanna utanför EU när staten anslutit sig har gjort så, därför att deras behov inte kunnat tillgodoses inom unionen. Flera av dessa områden har därför i lugn och ro kunnat fortsätta sin verksamhet som skatteparadis, ett problem som i debatten om den globala krisen fått stor uppmärksamhet. Hade unionen varit mindre stelbent och skapat ett modus vivendi för olika styresformer hade dessa områden nu kunnat vara en del av unionen och problemet skatteparadis hade inte funnits.

Åland är inget skatteparadis och kommer heller aldrig att bli, men ett autonomt område som dessutom är det enda som trots sin konstitutionella ställning gått med i EU. Det har inneburit att självstyrelsen har blivit starkt kringskuren. Åland är ingen europeisk region utan ett självstyrt område som saknar representation i EU-parlamentet och som dessutom inte fått försvara sig själv i domstolsprocesser, trots att det är en av de mest grundläggande rättsstatsprinciperna att den som är anklagad ska få försvara sig själv.

Statsminister Vanhanen förstod på slutet av förhandlingarna om Lissabonavtalet att lyfta fram frågan om Ålands representation men för sent. Jag vill än en gång understryka att detta inte har någonting med de regioner som finns i EU att göra eller att de i så fall skulle kräva samma rätt. De har redan inflytande genom ländernas federativa system. I redogörelsen sägs att det nu efter att Lissabonfördraget trätt i kraft är en paus att vänta i den ständigt pågående institutionella förändringsprocessen. Det sker nog först när frågan om Ålands inflytande fått en tillfredsställande lösning.

Herr talman! Låt mig ta upp ytterligare en fråga som inte är lätt att kombinera med den välfärd vi efterstävar, nämligen vår biståndspolitik, men på den punkten finns det ingen möjlighet att gå en mellanväg. I statsrådets redogörelse för EU-politiken betonas flera gånger EU:s biståndspolitiska roll. Det hänvisas till EU:s biståndsskyldigheter och hur EU måste uppmuntra alla medlemsländer att ta sitt globala ansvar för biståndspolitiken. EU är den största aktören inom biståndspolitiken.

Det stora frågetecknet är dock om Finland följer sina biståndspolitiska mål på det sättet som Finland kräver av EU. I nuläget måste man beakta att alla länder utsatts för finanskrisen, även utvecklingsländerna. (Puhemies: 5 minuter!) Därför är det viktigt att tillse att utvecklingsländerna får de understöd som krävs och inte bara de procentuella biståndsmålen som lagts fram.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Edellisestä koko unionin tulevaisuutta tarkastelevasta selonteosta on jo 14 vuotta, ja tänä aikana, 14 vuoden aikana, unioni on muuttunut melkoisesti.

Tässä selonteossa pyritään linjaamaan Suomen näkemys unionin tulevaisuudesta ja niistä strategisista tavoitteista, joilla toivottua tulevaisuutta tavoitellaan. Selonteossa esitetään myös analyysia Suomen toiminnasta unionissa jäsenyyden ajalta. Tämä analyysi onkin selonteon parasta antia.

Selonteon suurin puute on siinä, että se ei oikeasti sisällä vahvaa visiota tai analyyttista visiota siitä, mihin suuntaan EU on kehittymässä. Kaiken odotetaan jatkuvan nykyisen kaltaisena, vaikka selonteossa aukikirjoitetaan hyvin Suomen tavoitteet. Siitä henkii näköalattomuutta, mikä tulevaisuus on. Siinä ei pohdita eri skenaarioita unionin tulevaisuudesta ja niiden vaikutusta Suomeen. Tällä hetkellä geo- ja talouspolitiikka ovat sellaisessa murrosvaiheessa, että selonteon sisältämä business as usual -vaihtoehto on todella kapea-alainen tarkastelunäkökulma.

Selonteko linjaa painopistealueiksi ja Suomen strategisiksi tavoitteiksi osa-alueita: vahva kansalainen unionissa, vahva unioni maailmassa ja vaikutusvaltainen Suomi unionissa. Selonteossa todetaan, että Euroopan unioni on olemassa kansalaisiaan varten. Selonteossa pyritään osoittamaan eri keinoin, että unioni on ollut siunauksellinen Suomelle monin tavoin. Näin onkin. Monia hyviä asioita on unionissa tullut suomalaisille. Emme voi kuitenkaan ohittaa sitä tosiasiaa, että toistuvasti EU-barometrien tutkimusten mukaan unionin kannatus on Suomessa EU-maista alhaisimpia Ruotsin ja Ison-Britannian ohella. Siis näin kansalaiset kokevat. Kansalaisten Eurooppa tarkoittaa sitä, että unionista pitää tehdä sellainen, että kansalaiset kokisivat sen omakseen ja omaa hyvinvointiaan hyödyttäväksi. Selonteon tavoitteet tasa-arvoisuuden lisäämisestä, sosiaalisemmasta unionista ja ihmisten hyvinvoinnin tukemisesta tulisi nykyistä paremmin konkretisoida koskemaan ihmisten arkea. Tällä hetkellä näin ei ole. Syitä tähän on arvioitava ja on tehtävä arvioinnin pohjalta johtopäätökset ja toimenpiteet.

Menestyvästä Euroopasta selonteossa kuvataan, että Euroopan unioni muodostaa maailman laajimmat sisämarkkinat ja on kasvanut maailman suurimmaksi talousalueeksi. Unioni onkin kasvanut taloudelliseksi voimatekijäksi ja samalla on hiljalleen nostamassa myös poliittista painoarvoaan. Tähän poliittisen painoarvon nostamiseen selontekokin tähtää linjaamalla unionille nykyistä yhtenäisempää ulkopoliittista näkemystä. Vahva Euroopan unioni saa enemmän aikaan, mutta haluaako Suomi kaikissa ulkopoliittisissa asioissa sitoutua yhteiseen unionin ulkopolitiikkaan? Tästä tulisi enemmän keskustella.

Lissabonin sopimus laajentaa edelleen unionin toimivaltaa ja luo ylikansallisia valtakeskittymiä. Hallitus haluaa siis vahvan EU-presidentin ja heikon Suomen tasavallan presidentin. Tästä Suomen kansa on vahvasti eri mieltä.

Selonteko linjaa Suomen tavoitteeksi viimeistenkin esteiden poistamisen sisämarkkinoilta ja kansalaisten liikkumisen tekemisen yhtä helpoksi EU-maasta kuin oman maan sisällä liikkumisen. Elinkeinoelämän kannalta nämä tavoitteet ovat kannatettavia, mutta meidän on samalla tiedostettava ne riskit, joita varsinkin täysin vapaaseen liikkuvuuteen laajenevassa unionissa liittyy. Pääomien, tavaroiden, palvelujen ja työntekijöiden liikkumisen lisäksi helpotetaan samalla rikollisten ja huumeiden vapaampaa liikkumista laajenevassa Euroopassa.

Selonteon parasta antia on se, että siinä kirjoitetaan auki hallituksen tavoitteet ja EU-politiikassamme analysoidaan Suomen toimintaa unionissa. Selonteosta on kuitenkin luettavissa, että se monelta osin on kompromissien kompromissi ja sen vuoksi teksti ja näkökulmat ovat näköalattomia. Euroopan unionin erilaiset tulevaisuuden näkymät jäävät selonteossa piiloon. Ainoana vaihtoehtona esitetään kaiken jatkuminen nykyisen kaltaisena. Vaihtoehtoisten skenaarioiden miettiminen auttaisi meitä varautumaan muutoksiin jo ennalta. Lisäksi selonteko esittää tavoite- ja tahtotiloja, mutta vähän keinoja, joilla tavoitteisiin voidaan päästä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa eduskunnan puhemies! Tässä selontekokeskustelussa EU-politiikasta tuli esille asia, jota ed. Rauhalakin hiukan sivusi. Siis eduskunnan jäsenten mielestä, joidenkin mielestä, Suomella on edustavuusongelma Euroopan unionin kokouksissa. Tähän viitattiin, ja sittemmin ed. Kanerva sitä jotenkin vähän konkretisoi ja ed. Ukkola sitten sanoi, mistä on kysymys. Siis kysymys on presidentin asemasta. Kyllä minusta tämä keskustelu on ollut aika epäreilua presidenttiä kohtaan ja hyvin epäloogista myös sen vuoksi, että kun eräät kritisoivat Suomen presidentin — joka on vaaleilla valittu, vahvalla äänestysosallistumisprosentilla — osallistumista EU-kokouksiin silloin, kun on ulkopolitiikan asioista kysymys, jostain Venäjä-politiikasta esimerkiksi, niin nämä samat henkilöt hakevat EU:lle presidenttiä, jota ei valita millään vaaleilla. Kyllä tämä on aika ristiriitainen tilanne.

Puhemies! Itse pidän EU:n tärkeimpänä tehtävänä ja sen olemassaolon oikeutena sen vahvaa ympäristöpolitiikkaa, etenkin ilmastonmuutoksen estämistä. Tässä Kioton sopimuksen teon jälkeen vuodesta 1997 ja ennenkin sitä EU on todella ollut aktiivinen, toiminut esimerkillisesti ja ajanut eturintamassa globaaleja sopimuksia. Nyt tilanne on hiukan toinen ja nimenomaan näkyy pettymys, jonka myös Poznanissa 2008 joulukuussa kokoontunut ilmastosopimuksen osapuolikokous koki, nimittäin se, että nimenomaan joulukuun Eurooppa-kokouksessa EU otti taka-askeleita ilmastonmuutoksen hillinnässä ja sen pysäyttämisessä.

Tässä lainaan sivulta 20: "Tahtotila 2020-luvulle: EU on ilmastopolitiikan suunnannäyttäjä ja maailman johtava matalahiilinen talousalue." Tämä ei oikein enää pidä valitettavasti paikkaansa. Nimenomaan myöskään Suomen politiikka ei tue tätä. Suomen kansallinen, pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia on sellainen, joka ei tue tätä EU:n 20 prosentin tavoitetta, edes sitä, vaikka se on siis riittämätön ja 30 prosenttiakin on alle sen, mitä ilmastotiede vaatisi vuoden 2020 päästöalenemaprosentiksi.

Luenkin hyvin lyhyen lainauksen siitä vastauksesta, jonka TEMin asiantuntija Timo Ritonummi antoi 20.3. ympäristövaliokunnalle. "Edellisestä johtuen ei strategiassa ole selvää laskelmaa kokonaispäästötavoitteesta vuonna 2020. Energian määristä ja muista kasvihuonekaasupäästöistä ei voi laskea, että kokonaispäästövähennys tavoiteurassa vuonna 2020 vuoden 1990 tasosta on noin 5 prosenttia." Eli vain 5 prosenttia, ja 15 prosenttiyksikköä, joka puuttuu tästä 20:sta, tulisi kuudennen ydinvoimalaitoksen rakentamisen myötä. Sen pitäisi olla tuollainen 1 600 megawatin laitos.

Arvoisa puhemies! Kun aikaa on vähän, niin toteaisin muutaman asian vielä tähän keskusteluun. Ministeri Stubb ja myös ministeri Thors, molemmat kyllä hehkuttivat EU:n puolesta. Mielestäni siinä oli hiukan sellaista Euroopan unionin uskovaisuutta näissä heidän puheenvuoroissaan. Mielestäni se ei ole oikein järkevää, ei Suomen kansan suuntaan eikä noin muutenkaan tämän Euroopan unionin haasteiden ratkaisemisen kannalta. Tästä näkökulmasta kyllä toivoisin, että myös meidän ministerimme ja hallitus, niin kuin täällä muistaakseni ed. Laukkanen sanoi olevansa rakentavasti kriittinen, olisivat tällä linjalla. Se olisi Suomen kansallisen edun mukaista, ja Suomen kansallisen edun mukaista on todellakin se, että me EU:n sisällä vauhditamme hyvää ilmasto- ja energiastrategiaa, emme tee kansallisesti emmekä EU:ssa päinvastaisia linjauksia.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! EU-selonteko on edessämme sopivasti ennen Euroopan parlamentin vaaleja. No, mikäpä siinä, kyllä se minulle passaa. Saan puhua täällä eduskunnassa EU-asioista ja myös tuolla kentällä yhtä lailla.

Hallituksen selonteko EU-politiikasta on kovin laiha. Se on itse asiassa suuri pettymys, kun ottaa huomioon, kuinka suuri merkitys EU:lla on maallemme. Selonteossa hallitus on tyytynyt vain selostamaan, mitä on meneillään Euroopan unionissa, kun tärkeämpää olisi ollut nostaa esille vahvemmin Suomen painotukset eri asioiden yhteydessä.

Arvoisa puhemies! Nostan esille muutaman esimerkin asioista, joihin selonteossa olisi muiden muassa mielestäni pitänyt paneutua syvemmin.

Paasikivi sanoi aikoinaan, että maantieteelle emme voi mitään. Näin on edelleen. Sen vuoksi minua ihmetyttää, että hallitus ei ole mitenkään huomioinut selonteossa Suomen erityisasemaa Euroopan unionin ja Venäjän rajan rajanaapurina. Selonteossa viitataan vain lyhyesti energiapolitiikka-kohdassa Venäjän kaasuun. Lisäksi selonteon mukaan tarvitaan tehokkaampaa naapuruuspolitiikkaa EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja luetellaan Välimeren alue, Lähi-itä, itäinen Eurooppa, ja vihonviimeisenä selonteosta löytyy sitten Venäjäkin. Itärajalta katsoen Venäjä on Suomelle suurelta osin todella merkittävä naapuri. Se meidän on hyvä muistaa myös Euroopan unionissa, ja sen olisi pitänyt näkyä vahvemmin tässä selonteossa.

Toisena asiana nostan esille kohdan Suomi EU-vaikuttajana. Suomen roolia EU-vaikuttajana on korostettava entistä voimakkaammin. Suomen on oltava mukana siellä, missä päätöksiä tehdään. Suomen tulee olla mukana EU:n ytimessä. Otanpa esimerkin vaikka Euroopan neuvostosta, joka minulle on kovin tuttu. Tulin valituksi sosialistiryhmän puheenjohtajaksi tammikuussa, siis toiseksi suurimman ryhmän varapuheenjohtajaksi. Tästä seuraa, että näin me olemme mukana kaikessa jo varhaisessa vaiheessa, mitä päätöksentekoon tulee. Myös Euroopan unionissa Suomen on oltava mukana vallan keskiössä, tai millä nimellä sitä nyt sitten nimitetäänkin, ja myös EU:n eri elimissä.

Selonteossa on energiakysymyksiin paneuduttu laajasti. Silti jäin kaipaamaan vielä vahvempaa luonnonsuojeluotetta myös energiaratkaisuissa. Selonteossa on sivuutettu muutamalla sanalla Euroopan unionin kehitysyhteistyö. Aihetta olisi ollut enempäänkin. EU tukee eniten maailmassa kehitysmaita. Tällä hetkellä on ilmastonmuutoksen kannalta yksi keskeisin kysymys, miten kehitysmaiden energiaratkaisut toteutetaan. EU tukee vahvasti niin tiedoilla, taidoilla kuin rahallakin, että kehitysmaiden energiatarvetta tyydytetään ympäristöystävällisin ratkaisuin.

Vielä nostan esille kohdan, jossa käsitellään kansalaisten Eurooppaa. Kentällä kiertäessä on tullut, voi sanoa, jokaisessa tilaisuudessa eteen kysymys, mitä EU antaa kansalaisille. Tässä kohdassa hallitus on nostanut esille suoraan kansalaisia koskevia päätöksiä, mikä on hyvä. Silti pohdin, mikä on muuten tullut täällä keskustelussakin esille, minne on pudonnut meiltä pohjoismainen hyvinvointimalli, hyvinvointiyhteiskunta. Eikö se olekaan sellainen tavoittelemisen arvoinen asia enää? Onneksi kuitenkin kansalaisjärjestömallimme oli mukana.

Kaikkinensa näkisin, että Suomen EU-politiikassa meidän tulisi uskaltaa vahvasti tunnustaa oma vahvuutemme ja viedä niitä asioita eteenpäin pää pystyssä eikä vähätellen, vaikka me edustammekin pientä maata.

Timo Kaunisto /kesk:

Arvoisa puhemies! Suomi liittyi erilaiseen unioniin kuin missä se tänään toimii. EU:n jäsenmäärä on kasvanut 15:stä 27:ään, ja laajenemisesta erityisesti Balkanin suuntaan, Turkki mukaan lukien, neuvotellaan vahvasti. EU on saanut selvästi enemmän liittovaltion piirteitä. Suurin osa jäsenvaltioista harjoittaa yhteistä rahapolitiikkaa, Euroopan parlamentin rooli on vahvistunut, ja EU:sta on tullut vahvempi toimija myös kansainvälisessä turvallisuuspolitiikassa. Suomessa ennen liittymistä syystä tai syyttä koettua turvallisuusvajetta EU ei ole sinällään poistanut, vaikka onkin liittänyt meidät kiinteämmin läntisiin organisaatioihin.

Nykyinen kehityksen suunta oli nähtävissä jo jäsenyysneuvottelujen aikana, jolloin EU:ssa sovittiin niin sanotusta Maastrichtin sopimuksesta. Jäsenyydestä päätettäessä nämä kuitenkin pääsääntöisesti ohitettiin. Jäsenyys tarjoiltiin Suomessa ruuan halpenemisella ja oman päätösvallan siirtyminen suurempien pöytien ääreen käsiteltiin aika kevyesti. Tässä kamppailussa suomalaisen lehdistön kärki oli eurottuneempi kuin ehkä milloinkaan suomettumisen pahimpinakaan aikoina.

Maatalouden, ruuan hinnan ja aluepolitiikan korostuminen jo jäsenyyteen lähdössä on tehnyt EU-jäsenyydestä myös sisäpoliittisen pelivälineen. Tätä on luonnollisesti korostanut EU-budjetin suuri jakautuminen näille alueille. Tästä johtuen EU:n kiistatta suuri merkitys Euroopan sisäisen koheesion ja mantereen painoarvon lisääntymiselle on jäänyt varjoon. Suomi ja suomalaiset ovat yleisesti sitoutuneet huononlaisesti yhteisen EU:n kehittämiseen. EU koetaan yhä byrokratia-automaattina ja hämärän rahankierrätyksen kohdealueena.

Tässä selonteossa hallitus painottaa EU:n mahdollisuuksia vahvana talouden moottorina ja kansainvälisenä toimijana myöskin turvallisuuspolitiikan saralla. Perusnäkemys unionin toimintakyvystä on positiivinen. Varaukset kohdistuvat näkemykseen unionin sisäisistä toimintatavoista. Unionin pitää perustua vahvoille instituutioille ja yhteisille säännöille. Hallitus painottaa, aivan oikein, Euroopan komission roolia.

Lissabonin sopimuksen myötä EU:n pysyvien toimielinten rooli pysyvine johtajineen tulee korostumaan. Suomen ja muiden pienten jäsenvaltioiden osalta on olemassa suuri vaara siitä, että suurempien jäsenten painoarvo kasvaa entisestään ja päätöksiä tehdään enenevästi EU:n virallisen organisaation ulkopuolella. Tästä esimerkkeinä toimivat muun muassa Saksan ja Ranskan keskinäiset huippukokoukset ennen EU-neuvostoja ja erilaiset suurten talousmaiden G-kokoukset. Pienten jäsenmaiden rooliksi voi jäädä vain toiminta komissiossa oman komissaarin kautta ja mahdollinen jarrutus Euroopan parlamentissa. EU:n tulevaisuuden suuri uhka onkin wokkipannuilmiössä: kaikki hyvä valuu reunoilta keskustaan. Tämä näyttää korostuvan etenkin talouskriisiä hyvin todennäköisesti seuraavan käpertymisen seurauksena. Avoimuuden ja vaihdannan periaatteet antavat kansallisille suojatavoitteille tietä. Esimerkiksi käyköön taannoinen sokeriuudistus, jossa sokeriviljelyä ajettiin määrätietoisesti reuna-alueelta Euroopan sydänmaille.

Suomelle pienenä reunavaltiona on äärettömän tärkeää osata toimia oikein ja riittävän kunnianhimoisesti hyvin valmistautuneena ja laajalla kansallisella rintamalla myös uudistuvan unionin sisällä. Komission lisäksi tukea on haettava tilanteen mukaan liittoutumalla samanmielisten jäsenvaltioiden kanssa. Tämä vaatii kovaa jalkatyötä ja hereillään oloa. On pyrittävä vaikuttamaan jo valmistelun valmisteluun, jotta näkemyksemme tai erikoisolosuhteemme otetaan riittävästi huomioon.

Suomi ei voi olla passiivinen seuraaja EU-valmistelussa. Hallituksen keskeiset toiminta-alueet EU-politiikassa ovat perusteltuja. Suomi viennistä riippuvaisena maana haluaa varmistaa avoimuutta ja markkinoiden toimivuutta. Suomi korostaa myös kansalaisyhteiskunnan kehitystä ja hyvinvoinnin jakamista sekä korkean osaamisen merkitystä. Reunavaltiona Suomen on kuitenkin korostettava myös oikeuttaan omaan elintarvikehuoltoon sekä aluepolitiikan merkitystä. Unionin laajentumisen myötä sen alue- ja maatalouspoliittisen rahoituksen painopisteet siirtyvät itään. Tämä ei saa merkitä aluepoliittisen ja maaseudun elinkeinojen rahoituksen tason heikentymistä Suomessa, vaan meidän on kansallisesti varauduttava nostamaan omaa kehityspanostamme.

Reijo Paajanen /kok:

Herra puhemies! Euroopan unioni on kehittynyt ja kasvanut viime vuosina huimaa vauhtia. Suomelle jäsenyys on ollut taatusti positiivinen ja pitkänäköinen ratkaisu. Olemme hyötyneet ihmisten, palveluiden ja tavaroiden vapaasta liikkuvuudesta. Vientivetoinen taloutemme on menestynyt pitkälti EU-jäsenyyden ja yhteisen valuutan vauhdittamana. Samalla hyvinvointimme, turvallisuutemme ja lähiympäristömme vakaus on kasvanut. On kuitenkin todettava, että byrokratia ja varojen haaskaus ovat edelleen ongelmia EU:ssa. Näin eurovaalien lähestyessä on hyvä aika pohtia Suomen EU-politiikkaa ja sen jäsenyyttä.

Tuo oman edun valvonta muodostuu jatkossa entistä tärkeämmäksi tekijäksi jo pelkästään kansalaisten yleisen luottamuksen kannalta EU:ssa. Monet ihmiset ovat sitä mieltä, että Euroopan maat ovat onnistuneet huomattavasti Suomea paremmin edunvalvonnassaan ja puolustaessaan omia näkökulmiaan. Meidän pitäisi oppia vastaavanlaisesta itsekkyydestä ja ajaa meille tärkeitä asioita entistä terävämmin ja määrätietoisemmin. Ennakointi ja asioihin puuttuminen jo niiden valmisteluvaiheessa johtaa Suomen kannalta parempiin ratkaisuihin ja päätöksiin Euroopan unionissa.

Otan yhtenä esimerkkinä, joka on vielä tuoreessa muistissa, kuinka edellisellä eduskuntakaudella käytiin kipakka keskustelu rekkojen perävaunujen 5 senttimetrin leveysongelmasta. Tuo EU-direktiivi määrää perävaunujen maksimileveyden, ja Suomessa ylileveää kalustoa oli tuolloin siirtymäajan loppuessa vielä tuhatmäärin. Liikenteenharjoittajat eivät voineet ymmärtää millään, miksi meillä Suomessa pitää kaventaa, kun naapurimaassa Ruotsissa ei sitä tarvinnut tehdä. Selitykseksi ei riittänyt se, että kristinusko oli levinnyt 100 vuotta aiemmin Suomenlahden toiselle puolelle. Asiaa yritettiin sitten hoitaa erilaisin poikkeusluvin, etteivät pari vuotta liikenteessä olleet perävaunut joutuisi kaatopaikalle.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, miten kustannukset ja asiat voivat nousta kohtuuttoman suuriksi, jos emme pidä valppaasti silmällä EU-lainsäädännön kehitystä ja pyri vaikuttamaan siihen jo alkuvaiheessa. (Ed. Akaan-Penttilä: Hyvä esimerkki!) Mitä pidemmälle prosessi etenee, sen vaikeampaa on enää neuvotella Suomelle edullisia vaihtoehtoja.

Herra puhemies! Asiansa osaava virkamieskunta ja ketteräliikkeiset edunvalvojat EU:ssa ovat avainasemassa Suomen menestykselle ja entistä suuremman hyödyn hankkimiselle unionin jäsenenä. Suomessa pitää mielestäni hyödyntää entistä vahvemmin maamme konkreettiset vaikutusmahdollisuudet unionin sisällä. Suomi on pieni ja syrjäinen valtio, jonka haasteet EU:ssa liittyvät pitkälti alueemme erityisolosuhteisiin. Maamme on myös nettomaksaja laajenevassa unionissa, ja maksuosuutemme tulee edelleen kasvamaan. Siksi politiikassamme on oltava selkeä oma linja, joka auttaa tulevista haasteista selviämisessä.

Mielestäni EU:n laajentumisessa on laitettava jäitä hattuun viimeisten uusien tulokkaiden jälkeen. Laajentua voidaan ja pitääkin, mutta vasta sitten, kun uudet jäsenmaat ovat päässeet paremmin integroitumaan unioniin. Vaikka eritahtinen integraatio on ollut omiaan edistämään unionin kehittymistä, ei siitä saa muodostua unionia eriarvoistavaa ja hajaannuttavaa ilmiötä. Ytimen on pysyttävä vahvana, ja yhteistyötä on syvennettävä asteittain, jotta jäsenyyskriteerit täyttävien uusien valtioiden tulo sujuu mahdollisimman ongelmattomasti.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Paajaselle: Erinomainen esimerkki kuvaamaan sitä aivan oikeaa lähestymistapaa, joka Suomessa on aika harvinainen, nimittäin se, että järkevä itsekkyys jonkun jäsenvaltion kannalta hyvin esiintuotuna voi herättää EU:n muissa jäsenvaltioissa vastareaktion, että ai, joo, se taitaa olla koko EU:n edun mukainen ratkaisu. Mutta jos kaikki vaan myötäilevät, niin sitten sen jälkeen kasvottomalle virkamiesvallalle annetaan valta, joka ei ole kenenkään edun mukaista sitten käytäntöön toteutettuna.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa herra puhemies! Puhumme tänään valtioneuvoston selonteosta EU-politiikasta. Missä ongelma, siellä EU, näin lausahtaa eräs edustajakollegamme. EU on ongelman ratkaisija. Sen voima tulee esille silloin, kun edessä on suuria, maiden rajat ylittäviä haasteita. Tämänhetkinen talouden kriisi ja ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ovat esimerkkejä haasteista, joissa EU-yhteistyön arvo on todella tärkeä. Se on korvaamaton.

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston EU-selonteko esittää ytimekkäästi Suomen EU-politiikan tavoitteet, sen, minkälaisen unionin haluamme 2020-luvulla olevan. Selonteko esittää hyvin myös Suomen EU-vaikuttamisen haasteet. EU-asioiden käsittelyyn on luotu toimivat käytännöt. Tarvitsemme kuitenkin lisää ennakkovaikuttamista ja priorisointia. Tämä on ensiarvoisen tärkeää, ja tämä priorisointityö on tehtävä täällä Suomessa. Meidän tulee kertoa jo asioiden valmisteluvaiheessa, mitä haluamme tai jopa esittää aloitteita, mihin EU:ssa seuraavaksi tulisi ryhtyä. Meidän tulee osoittaa johtajuutta.

Arvoisa puhemies! Ympäristökysymykset koskettavat laajasti melkein kaikkia EU-politiikan lohkoja: ulkosuhteita, ilmasto- ja energiapolitiikkaa, maatalouspolitiikkaa jne. EU on Suomen ilmasto- ja energiapolitiikan viitekehys. Ilmastopolitiikan tavoitteet ovat EU:n perua. Myös melkein kaikki ympäristösäädöksemme ovat jollain tavalla EU:n perua, ainakin nämä viime vuosikymmeninä, parin viime vuosikymmenen aikana tulleet. Ympäristölainsäädännön korkea taso EU:ssa on jokaisen suomalaisen etu.

Ympäristönsuojelussa EU:lla on todella ollut merkittävä rooli. Olen seurannut suorastaan parikymmentä vuotta tätä EU:n ympäristölainsäädännön kehitystä, ja täytyy myöntää, että monet loistavat ympäristösäädökset ovat perua EU:sta nimenomaan. Ne eivät olisi milloinkaan syntyneet tällaisen kansallisen konsensushakuisen säädännön tuloksena. Ne ovat suorastaan monet olleet hyvin innovatiivisia, ja moni ympäristönsuojelun ohjauskeino olisi jäänyt kyllä tekemättä Suomessa. Otan esimerkiksi vaikka tämän reach-asetuksen, joka kyllä on hyvin monimutkainen kemian lainsäädäntö, mutta meillä ei olisi mitenkään ollut sellaista asiantuntemusta täällä, joka vaaditaan niin vaikeiden asioiden säätämiseen.

EU:n johtajuus kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa on ollut ratkaisevaa. Olisimmeko neuvotteluissa näin pitkällä ilman EU:n panosta? Tämä johtajuus vaikuttaa maapallomme tulevaisuuteen. Toisaalta se luo meille myös taloudellista hyvinvointia, jos osaamme käyttää puhtaan teknologian kasvavat markkinat hyödyksemme.

Energiapolitiikka on hyvä esimerkki siitä, että EU saa asioita aikaan ilman muodollista toimivaltaakin. Lyhyessä ajassa energiapolitiikasta on tullut EU-tason tärkeimpiä aiheita. Energiapolitiikassa on paljon haasteita. Energiansaannin toimitusvarmuus on EU:lle elintärkeä haaste. Energiantuotannon omavaraisuus nousee yhä tärkeämmäksi, kun maailmanlaajuinen kilpailu luonnonvaroista kiihtyy. Myös EU:n yhdistävät energiaverkot ovat osa toimitusvarmuuden edistämistä. Me täällä Suomessa emme kyllä tiedä kaikkea sitä riesaa, mitä monet EU-maat tällä hetkellä tällä toimitusvarmuuden saralla kokevat.

Suomi tukee vahvasti EU:n energiapolitiikan tavoitteita, mistä kertoo selonteon tahtotilakin. Tavoitteena on EU:n johtava asema uusiutuvan energian tuotannossa ja edelläkävijyys energiatehokkuudessa. EU:lla on yhtenäiset energiaulkosuhteet sekä energiaverkot.

Ympäristöasioissa, kuten muutenkin, tulee muistaa, ettei kaikki hyvä välttämättä tule Suomesta. EU onkin meille paikka vaikuttaa, mutta myös viitekehys ottaa oppia EU-kumppaneiltamme. Esimerkiksi kierrätys- ja jätepolitiikassa olemme jäämässä jälkeen. Jäteveron taso laahaa muiden vanhojen EU-maiden perässä. Tämä on huolestuttava kehityspolku, joka on pikaisesti saatava kääntymään.

Arvoisa puhemies! EU on Suomelle tärkeä paikka vaikuttaa, ja meidän pitää oppia siitä lisää, oppia ennakoimaan ja tietää, mitä EU:sta tahdomme.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tähän EU-selontekoon liittyen vielä muutamia tausta-ajatuksia edellisen puheenvuoroni jatkoksi.

Ensinnäkään ajatus yhtenäisestä Euroopasta ei sinänsä ole mikään uusi juttu. Se on vanha asia. Semmoiset kuuluisat kansainväliset poliitikot kuten Metternich, Vilhelm I, ensimmäinen Saksan yhdistäjä aikanaan, Winston Churchill ja tietysti myös Robert Schuman ovat olleet tärkeitä henkilöitä, joilla on ollut sama idea enemmän tai vähemmän takana: yhdistää eri valtioita yhteisen hyvän eteen. Tämä on varmasti syytä muistaa. (Ed. Tiusasen välihuuto) — Sitten on päinvastaisia nimiä, jotka saa ed. Tiusanen luetella, jos haluaa, omassa puheenvuorossaan.

Yleisesti haluan lainata vähän yhtä asiantuntijaa, joka ulkoasiainvaliokunnan ennakkokuulemisessa oli mukana. Hän sanoi ensinnäkin, että tämä on hyvä ajankohta selonteolle. Hän sanoi, että tässä ei ole selviä uusia, voimakkaita peruslinjausmuutoksia, ja korosti sitten minusta hyvin mukavasti sitä, että viime kädessä koko EU:n toiminnassa on kysymys poliittisesta tahdosta. Nimittäin voimassa olevat perussopimukset, ovat ne nyt sitten mitä tahansa, mahdollistavat jo pitkällekin menevän yhteistyön. Se tietenkin pitää paikkansa. Otan yhden suoran lainauksen vielä: "Kyse on jäsenvaltioiden poliittisesta tahdosta ja keskinäisestä luottamuksesta siihen, että kaikkien edut tulevat parhaiten ajetuksi unionin piirissä tehtävällä yhteistyöllä." Vähän myöhemmin hän jatkoi tosin vielä: "Unioni on pullollaan hyviä periaatteita ja tavoitteita. Ongelmana on vain niiden toteuttaminen."

Tässä tilanteessa me olemme niistä Winston Churchillin sanoista lähtien, siis 60 vuotta, olleet. On aivan selvää, että näin isossa asiassa näin monen sadan miljoonan yhteisössä aina on hyviä ja huonoja asioita ja vain rakentavasti negatiivisia asioita tarkastellen me voimme päästä eteenpäin. Siinä mielessä ihmettelen vähän perussuomalaisten hyvin negatiivista asennetta, joka ei ole rakentava eikä selvästi oikeastaan minkäänlaista ehdotusta tekevä.

Itse tästä koko prosessista haluaisin nimetä muutamia asioita, joihin meidän Suomessa varmaan kannattaisi puuttua ihan parantavassa mielessä. Ensinnäkin on tämä kansalaiskeskustelu, jota täällä debatissa jo aikaisemmin käytiin. Olen itse kovasti kannustamassa meitä myös siihen tavalla tai toisella. Se on yksi keino saada Suomen eduskunta tähän mukaan niin, että tämä sali kytketään jotenkin myöskin vähän toisenlaisella tavalla kuin mitä nyt tehtiin. Esimerkiksi tämmöinen luku kuin 33 euroa, joka on se nettomaksu, jonka jokainen suomalainen maksaa vuodessa EU:lle siitä, että me olemme jäsenenä, on kenelle tahansa hyvin puhutteleva luku, jos sitä esimerkiksi verrataan niihin veromarkkoihin, mitä me Suomessa maksamme pitääksemme Suomen pystyssä. Tällaista moninaista esimerkistöä selvällä suomen kielellä voitaisiin aivan hyvin tehdä paljon enemmän, jolloin tieto lisääntyisi ja sitä kautta ahdistus myöskin vähenisi.

Toinen asia, mitä kaipaisin aika lailla, on se, että suuressa valiokunnassa, jossa olen pitkään ollut jäsenenä, me olemme aika reaktiivisia ja me olemme kyllä yleensä hyvällä tavalla luotettavasti ja ahkerasti näiden asioiden puolesta, mutta kieltämättä me emme ole proaktiivisia. Suurella valiokunnalla ei ole oikein kunnon metodisia keinoja siihen, puhumattakaan siitä, mitenkä eduskunta tarvittaessa signaloisi joistain asioista ja tekisi aloitteita EU:hun päin. Tämä on hallituksen käsissä hyvin pitkälle, ja se on sinänsä aivan oikein. Pääministeri vetosi, että totta kai kaikki arkiset asiat hyvin pitkälle ovat hallituksen käsissä, mutta eduskunta on tässä mielessä vähän vaan altavastaaja niiden asioiden suhteen, mitä päälle sitten sattuu tulemaan.

Koko tähän edustamiseen liittyy myöskin sitten eräs seikka, josta täällä ohimennen vähän puhuttiin, ja se on tämä meidän tasavallan presidentin perustuslaillinen asema tässä kaikessa. Minä en siihen muuten puutu. Olen itse ollut kuultavanakin Taxellin komiteassa, joka näihin asioihin keskittyi. Mutta haluan täällä sanoa julki sen, mitä siellä toivoin näiltä asiantuntijoilta, että on jatkossa tasavallan presidentin asema Suomessa mikä tahansa, niin minä näkisin kyllä suuren valiokunnan varapuheenjohtajana, että silloin kun tasavallan presidentti neuvottelee, pitää puheita, käy yhteisiä palavereita EU-asioista Brysselissä tai jossain muualla EU-instituutioiden kanssa, niin koen sen mielenkiintoiseksi vähintään, jopa vähän omituiseksi, että minkäänlaista raportointia sitä kautta ei tule suurelle valiokunnalle, (Puhemies: 5 minuuttia!) vaikka käytännössä pääministeri ja kaikki ministerit käyvät suuressa valiokunnassa sekä ennen että jälkeen Brysselissä käynnin. Toivoisin, että erityisesti tämä asia ratkeaisi ja saataisiin kuntoon.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! "Euroopan rannalla suomalainen asustaa, mies torppansa pihalta katsoo länteen, miettii, millä valuutalla loppuvelat maksetaan." Tällaisen laulun tein 15 vuotta sitten, kun Suomi oli liittymässä Euroopan unioniin. Suhtauduin kriittisesti maamme EU-jäsenyyteen, mutta ajan myötä olen oppinut ottamaan EU:n tosiasiana, jonka kanssa on elettävä. Unionissa on osattava ajaa Suomen kansallisia etuja, ja jos olisimme jääneet ulos, olisi saattanut käydä kuin Norjalle, että maksaisimme vielä suurempia lunnaita päästäksemme sisään markkinoille.

Kun nyt tarkastelemme tätä valtioneuvoston EU-selontekoa, ajoitus on hyvä, koska EU-parlamenttivaalit pidetään jo kahden kuukauden kuluttua. Vaikka kiinnostus ehkä kohdistuu ehdokkaisiin, vaaleissa on kysymys myös tärkeistä asioista. Tuleva parlamentti on tähän mennessä EU:n vaikutusvaltaisin, jos Lissabonin sopimus hyväksytään sen valtakaudella.

Kuten selonteosta käy ilmi, Suomen on oltava mukana tässä kehittämisessä. Minäkin haluan vahvan demokraattisen Euroopan unionin, en halua liittovaltiota vaan toimivan valtioiden liiton. Valtaa siirtyy toivon mukaan nyt siis komissiolta kansojen valitsemalle parlamentille. Lissabonin sopimuksella voimme itse asiassa taata, että pienetkin valtiot saavat äänensä kuuluviin. On tärkeää, etteivät vain suuret valtiot pyöritä asioita, miten tahtovat.

Suomi voi olla myös vaikuttaja monissa asioissa. Täällä juuri ed. Pulliainen sanoi hyvin, että kun Suomi on ollut jostain jotain mieltä, niin sitten muutkin valtiot ovat heränneet siihen, että hei, emme mekään tätä halua. Muun muassa taksiuudistuksen kanssahan kävi juuri näin, ja nyt meille esimerkiksi esitellään huomenaamulla joukkoliikennelakia. Minä olen sitä mieltä, että meidän ei kannattaisi kiirehtiä sen asian kanssa ollenkaan, vaikka tämä palvelusopimusasetus nyt astuukin voimaan. Meidän ei tarvitse lähteä tuhoamaan meidän vapaata yrittäjäjärjestelmää, eli meillä olisi ... Joskus voitaisiin katsoa jopa ihan sinne tuomioistuimeen asti, minkälaisia rapsuja meille tulee, jos me emme ole niin kilttejä.

Tätä asiaa on myös kommentoinut Heikki Haavisto — minulla oli tilaisuus viikko sitten Pekka Myllymäen EU-vaalitilaisuudessa jutella ex-ulkoministeri Heikki Haaviston kanssa, jolla on varmasti aika paljon näkemystä tästä, kun hän oli neuvottelemassa Suomea Euroopan unioniin — ja hän on sitä mieltä, että Suomen pitäisi puolustaa kansallisia etujaan voimakkaasti ja katsoa, haastaako komissio jäsenmaan oikeuteen. Europarlamentaarikkojen tulee rohkeasti harrastaa ihan EU-tasoista siltarumpupolitiikkaa. Minä en sitä asiaa ainakaan häpeäisi, niin ne tekevät muissakin maissa.

Niin kuin tuossa ed. Kaunisto viittasi, niin EU on kuin wokkipannu, ne hyvät herkut tahtovat valua sinne keskelle, ja meidän täytyy täällä reuna-alueella puolustaa hyvinvointiamme näillä yhteismarkkinoilla, ja saman tasauksen puolustamisen periaate koskee myös maatalouspolitiikkaa. Maataloutta on voitava myös harjoittaa kaikkialla EU:ssa, ja varmasti, kun makean veden saanti tulee olemaan vaikeaa tulevaisuudessa eteläisimmillä alueilla, Suomesta saattaa tulla vielä jopa vilja-aitta.

Suomen on saatava EU:lta pitkäjänteinen maatalouden tukipolitiikka, joka ei luo eroja ja rajoja pohjoisen ja eteläisen Suomen välille. Nythän se raja menee tuolla meidän äänestysalueellamme Pirkanmaalla. Tämä eriarvoistava tukimuotojen erilaisuus on todella hankala kysymys.

EU:sta on sanottu, että se on rauhanliitto, ja olen samaa mieltä, että kun me olemme täällä reuna-alueella, niin se luo vakautta myös täällä Itämeren ympärillä. Vaikka alun perinhän kai se syntyi Saksan ja Ranskan rauhanliitoksi, että ne eivät koskaan enää kävisi sotia keskenään, niin minä uskon, että tällä on merkitystä myös meille, jos lähialueella tulisi levottomuuksia, vaikka emme Natossa olisikaan.

EU:sta on sanottu, että se on jäykkä organisaatio. Tässäkin Suomi voi olla eturintamassa nopeuttamassa asioita, ja ennen kaikkea haluaisin europarlamentaarikoille antaa sellaisen tehtävän tähän ennalta vaikuttamiseen, että vaikuttakaa niihin asioihin jo riittävän ajoissa, ettei meille tule sitten valmiina paketteina semmoisia ikäviä direktiivin suomalaissovellutuksia, joille me emme enää sitten muuta voi kuin hyväksyä vaan.

Täytyy sanoa, että Puola ja Tanska varmasti maatalouspolitiikassa ovat meidän pahoja kilpailijoitamme, mutta Ranska on itse asiassa meidän liittolaisemme niin agriculturessa kuin culturessa. Voisimme ottaa esimerkkiä Ranskasta, joka on edelleen se tukipylväs, vaikka ei tietenkään Suomesta välitä, mutta kun he puolustavat maataloutta, niin Suomikin hyötyy siitä mallista. Samalla tavalla he patrioottisesti puolustavat ranskalaista kulttuuria angloamerikkalaista massakulttuuria vastaan. Minulla ei ole tässä aikaa enempää tähän asiaan puuttua, mutta kävin Ranskan radion vieraana, ja siinä meillä on paljon opittavaa, miten he esimerkiksi suosivat ranskalaista musiikkia ja kulttuuria. EU:sta muutenkin erilaisia asioita voi tuoda tähän maahan, myös hyviäkin asioita, ja Euroopan unionista voi olla tässä mielessä meille myös hyötyä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana ilmastonmuutosulottuvuudesta. Niin kuin aikaisemmin on jo todettu, EU on todella ollut ilmastonmuutoksessa eturivissä globaalisti ennen Kioton sopimusta. Kioton vuoden 1997 sopimuksen jälkeen on itselläni ollut mahdollisuus olla mukana 11:ssä eri osapuolikokouksessa. Kaikissa niissä on Euroopan unioni ollut se junan veturi, ja nyt, niin kuin on todettu, tilanne on hiukan toinen.

Joulukuun Eurooppa-kokouksessa alkoi EU:n ote lipsua näissä asioissa. Täällä ministeri Pekkarinen tänään vakuutti, että Suomen edustajat tuossa Eurooppa-kokouksessa saivat hyvää aikaan eli mahdollisimman paljon päästöoikeuksia Suomen teollisuudelle. Se oli se isänmaallinen toimenpide, joka ei ollut ilmastonmuutoksen näkökulmasta oikein eikä planeetan onnellisuuden kannalta oikein. Se oli joulukuussa 2008.

No, miten Suomen oma ilmasto- ja energiastrategia, joka on eduskunnassa talousvaliokunnan käsittelyssä, jolleka muut valiokunnat, esimerkiksi liikenne- ja vaikkapa maa- ja metsätalousvaliokuntakin kai jo ja ainakin ympäristö- valiokunta, ovat antaneet lausuntonsa. Ympä- ristövaliokunnassa kysyttiin paikalla olleen yli-insinööri Timo Ritonummen ja ministeri Pekkarisen läsnä ollessa, kuinka monta miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia ja montako prosenttia tämä strategia vähentää hiilidioksidipäästöjä vuonna 2020. Timo Ritonummi suullisessa ja kirjallisessa lausunnossaan vastasi, että asiaan on aika vaikea vastata, koska kysymyksessä on päästökauppa, joka on siis EU-asia eikä enää kansallinen, ja sitten tämä kansallinen osuus olisi EU-jaon mukaisesti 16 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuonna 2020. Mutta hänen vastaustaan on uudelleen vielä pakko siteerata sen takia, että se tulee asiakirjoihin täsmällisesti:

"Edellisestä johtuen ei strategiassa ole selvää laskelmaa kokonaispäästötavoitteesta vuonna 2020. Energiamääristä ja muista kasvihuonepäästöistä voi laskea, että kokonaispäästövähennys tavoiteurassa vuonna 2020 vuoden 1990 tasosta on noin 5 prosenttia. Tulos riippuu siitä, miten päästökauppasektorin päästöt toteutuvat. Taulukoiden 6 ja 9 alaindekseissä esitetään vaihtoehto, että kuudennesta ydinvoimayksiköstä tehtäisiin myönteinen periaatepäätös ja se valmistuisi ennen vuotta 2020. Tällöin hiilidioksidipäästöt laskisivat noin 10 miljoonaa tonnia vuodessa. Tämä on noin 15 prosenttia vuoden 1990 päästöistä, jolloin kasvihuonekaasupäästöt yhdessä muiden strategian toimien kanssa olisivat vuonna 2020 noin 20 prosenttia alle vuoden 1990 tason."

Arvoisa puhemies! Luin tämän sen takia, että kun me olemme osa EU:ta ja EU:ssa on tämä 20 prosentin vähimmäistavoite vuoteen 2020, ja jos muut maaryhmät ovat mukana, se on 30 prosenttia, niin Suomen todelliset strategiavaikutukset, jotka tässä ilmastostrategiassa ovat, ovat 5 prosenttia, mutta jos rakennetaan kuudes 1 600 megawatin ydinvoimala vuoteen 2020 mennessä, ne ovat noin 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Eli se strategia, joka on talossa, onkin ydinvoimastrategia eikä mikään ilmastostrategia. Näin ollen kun EU:n missio on olla eturivissä, ei nyt ainakaan Suomen strategia ole tätä missiota tukemassa. Se on mielestäni todellakin vahinko. Kyllä Euroopan unionin paras teko on se, että se on ilmastonmuutosta ollut hillitsemässä.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi on hyötynyt Euroopan unionin jäsenyydestä lukemattomilla eri tavoilla. Yksittäistä kansalaista EU-jäsenyys on hyödyttänyt konkreettisimmin vapaiden markkinoiden kautta. Yhteinen koko unionin kattava sisämarkkina-alue on tuonut vaurautta koko maanosalle. Suomalaiset tuotteet ovat päässeet paremmin ulkomaisille markkinoille, ja vastaavasti ulkomaiset tuotteet ovat rikastuttaneet suomalaista tarjontaa. Tästä kehityksestä on hyötynyt jokainen EU:n jäsenmaa.

Eurooppalaisen menestystarinan salaisuutena on ollut eurooppalaisten maiden keskinäinen luottamus ja solidaarisuus. Siksi on huolestuttavaa, että juuri keskinäisessä solidaarisuudessa on aivan viime aikoina otettu ikävästi takapakkia. Kansainvälisen talouskriisin syventyessä EU:n jäsenvaltiot ovat yhä enemmän keskittyneet kansallisen teollisuutensa suojelemiseen eurooppalaisten keskinäisen solidaarisuuden kustannuksella. Talouden supistumisen seurauksia lieventääkseen EU-maat tekevät kilvan yhä uusia elvytyspaketteja, joiden avulla ne toivovat pääsevänsä pahimman vaiheen ylitse. Taantuma- tai lamatilanteessa valtioiden tietysti pitääkin toteuttaa jonkinlaista elvytyspolitiikkaa työpaikkoja ja yrityksiä suojellakseen. Hätäisessä ja huonosti harkitussa elvytyksessä on kuitenkin myös riskinsä. Konkreettisimmin riski Euroopassa on tällä hetkellä se, että elvytyksen nimissä saatetaan olennaisesti hankaloittaa EU:n sisämarkkina-alueen toimivuutta. Lainariskistä en tässä yhteydessä puhu.

Erityisen suuri vaara on siinä, että jäsenvaltiot alkavat keinotekoisesti tukea omaa teollisuuttaan. Pelottavimpia esimerkkejä on Ranskan presidentti Sarkozyn tukipaketti ranskalaisille autonvalmistajille. Sarkozy asetti tukipaketin ehdoksi sen, että mahdolliset irtisanomiset tehtailla on kohdistettava Ranskan ulkopuolelle, siis esimerkiksi Slovakian ja Romanian tehtaille. Sanomattakin on selvää, että tällainen politiikka vaikuttaa EU:n jäsenvaltioiden keskinäiseen luottamukseen ja tulevaisuuteen.

EU-maiden johtajien epävirallisessa tapaamisessa maaliskuun alussa vakuuteltiin, että yhteisiä pelisääntöjä ja sisämarkkinoita kunnioitetaan. Aivan näiden lupausten mukaisesti ei kuitenkaan ole pystytty menettelemään. Jos jokainen EU:n jäsenvaltio yrittää selviytyä lamasta kyynärpäätaktiikalla ja toistensa kustannuksella, häviävät siinä kaikki. Jakolinjoja on muodostumassa niin idän ja lännen kuin suurten ja pientenkin välillä. Pienet maat ovat kokeneet joutuneensa sivuraiteille, kun niitä ei ole kutsuttu mukaan G20-talouskokouksen valmisteluihin ja muihin palavereihin, joissa isot maat ovat olleet mukana. Jo viime syksynä Ranska kutsui koolle pienen piirin hätäkokouksen pohtimaan talouden kriisitunnelmia. Tällaiset pienen piirin keskustelukerhot ja suurten jäsenmaiden sooloilu ovat myrkkyä EU:n yhteisille ponnisteluille talouskriisistä selviämiseksi. On hyvä, että ulkoministerimme Stubb on ottanut selväsanaisesti kantaa tällaisia pienen piirin epävirallisia kokouksia vastaan. Vahva komissio, jossa suuret eivät jyrää pieniä, onkin Suomen ja koko Euroopan etu. Lyhytnäköisellä oman edun tavoittelulla voidaan saavuttaa yksittäisiä pikavoittoja, mutta esimerkiksi tässä globaalista talouskriisistä selviämisessä ne vain haittaavat.

Arvoisa puhemies! Kaikesta huolimatta Euroopan unioni on osoittanut toimintakykynsä rahoitusmarkkinoiden tukipaketeissa. Tärkeintä on, että talouskriisiä torjuttaessa EU puhuu yhteisellä äänellä. EU:n rahoitusmarkkinoiden sääntelyyn on kuitenkin tehtävä muutoksia harkiten, eikä protektionismille saa antaa pienintäkään jalansijaa. Talouskriisin akuutissa vaiheessa ei ole syytä sortua paniikkiratkaisuihin vaan sääntelytoimet on toteutettava harkiten. EU:n yhteiset linjaukset tulee valmistella läpinäkyvästi, ja jäsenvaltioilla on oltava niistä laaja yksimielisyys.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! 5 minuuttia ei ole oikein riittänyt tänä päivänä. Toinen puoli jäi saarnasta pitämättä, ja sen otan nyt esille. Nimittäin minua kiusasi silloin vuosina 1993—1994 käydyissä Eta- ja sittemmin EY-jäsenyyspyrkimyskeskusteluissa yksi ilmiö, joka taas täällä on nyt tämän illan aikana muutamien edustajatovereitten puheenvuoroissa tullut aika voimallisesti esiin. Se on suorastaan hysteerisen uskonnollinen suhtautuminen Euroopan yhteisöjen toimintaan. Ikään kuin se olisi saavuttanut jonkin sellaisen ehdottoman oikeellisuuden asteen niin, että siihen pitää täysin kritiikittömästi suhtautua ja ottaa se annettuna totuutena ex cathedra, ja se on minusta erittäin kohtalokasta suhtautumista.

Aivan erikoisesti tähän liittyy se, että osoitetaan EU:n ansioksi sellainen asia, jossa on vain kysymys oppivasta organisaatiosta. Kun muut ovat keksineet jotakin, niin otetaan se oppi sieltä ja sitten ruvetaan soveltamaan. Sekin on arvo sinänsä, mutta ei pitäisi omia itselleen sellaista taikka ruveta sivusta osoittamaan ansioksi sellaista, mikä ei sitä ole. Otan muutaman esimerkin, jotka liittyvät tämän illan keskusteluihin, kun niitä olen kuunnellut tässä.

Ensinnäkin esimerkiksi päästökauppa. Sehän on USA:lainen keksintö. Suurten järvien alueella muutama osavaltio ja niissä suuret saastuttavat teollisuusyksiköt huomasivat, että nyt on kaikkien edun mukaista se, että tähän jollakin tavalla luodaan taloudellinen mekanismi sille, että tämä loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi, muuten käy todella ohkoosesti. Siitä se järjestelmä sitten tuli sparrattua, ja nyt se on sitten otettu myöskin eurooppalaiseen käytäntöön. (Ed. Tiusanen: Rikkidioksidia!) — Se oli rikkidioksidipäästöistä kysymys silloin, mutta yksi hailee, mikä se oli. Rikkidioksidipäästö oli vielä niin konkreettinen, että sen näkee, että se on todella sitä. Se on paljon helpompi mieltää kuin hiilidioksidi.

Toinen on bat, best available technology, bat-systeemi. Sehän oli kanssa suurten yhtiöitten yhteistyön tulosta, jossa ruvettiin miettimään, että jotta kilpailutuksessa saataisiin osoitettua jotakin helpolla tavalla, ettei tarvitse kaikkea perustavaa laatua olevalla tavalla kuvata, niin helpotetaan sitä yhteistä toimintaa, koska se muuten tulee niin kalliiksi kuvata, mitä meillä on tarjolla. Siitä sitten tuli taas käytäntö, jota oli ihan hyvä ruveta muittenkin käyttämään hyväkseen, mutta se ei ole välttämättä best available technology, koska se voi olla teoriassa paljon parempaakin, mutta kuitenkin se on niin kuin käyttöväline.

Uusiutuva energia Euroopan yhteisön sisällä: Saksan liittotasavallan Gerhard Schröder loi 500 miljoonan euron paketit yhteistyökumppaneille tarjottavaksi. Euroopan yhteisön komissio ei korvaansa lopsauttanut näille asioille, kunnes sitten tuli pakkotilanne ja kunnes tuli Obama, joka huomasi, että meille käy todella huonosti tässä, ja sitten otettiin se niin kuin omaksi, ja se on hyvä asia, kerran, mutta sitä ansiota ei pidä liioitella, vaan ottaa se oikein arvioituna. Joka tapauksessa ollaan tilanteessa, että energiatehokkuutta pitää lisätä huikeasti, ja silloin pyörääkään ei kannata uudelleen keksiä, mutta ei myöskään tehdä siitä uskonnollista asiaa.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tänään käytävä EU-keskustelu on mielestäni ollut erittäin virkistävää ja tarpeellista. On hyvä, että Suomen eduskunta keskustelee EU-politiikasta syvällisesti kuunnellen kaikkien mielipiteitä. Ymmärrän sen, että on olemassa erittäin suuria eurointoilijoita, mutta on myös olemassa syviä vastustajia.

Demokraattinen järjestelmä on juuri silloin vahvimmillaan, kun se kestää kovaa kritiikkiä. Ymmärrän toki ed. Timo Soinin tämänpäiväisessä puheenvuorossa rankkaakin kritiikkiä. Sitä pitää kestää, mutta en hänen kaikkia mielipiteitään missään tapauksessa allekirjoita. Mutta on nöyränä muistettava siellä toisessa päässä, että myöskään niitä mielipiteitä, jotka ovat äärimmäisen eurointoilijoiden sanomia ja suorastaan sokeita kaikelle sille, mitä EU:sta tulee, en ymmärrä. On syytä muistaa, että tällä hetkellä Suomessa vaikuttaa edelleen merkittäviä poliitikkoja, jotka aikanaan olivat Eec:n vapaakauppasopimusta ankarasti kieltämässä ja meskusivat ja mellastivat sitä vastaan, mutta ovat tänä päivänä suurimpia eurointoilijoita. Tätäkään en ymmärrä.

Demokratiassa pitää olla molempi laita, pitää olla kritiikki, mutta pitää olla myös kompromissientekomahdollisuus. Ilman kriittistä politiikkaa tällainen pieni pohjoinen demokratia unionin koillisnurkassa joutuu täydelliseen katastrofiin. Muistutan siitä, arvoisat kansanedustajat, että kun Lissabonin sopimus aikanaan sitten hyväksytään tai jos nyt Irlanti sattuisi toisessa kansanäänestyksessään sen ikään kuin pakkotilanteessa hyväksymään, niin on muistettava se, että Euroopan unionin politiikan alueista Euroopan unionin määräysvaltaan siirtyy lähes 50 politiikan alaa, jotka ovat Suomelta pois, ja sieltä voi tulla sitten sellaisia päätöksiä esimerkiksi maataloutta koskien, jotka ovat meille erittäin haitallisia. Sitten voi kysyä tietysti, eurointoilija tai eurokriitikko, mitäs nyt tehdään. Se tilanne on nimittäin aivan täysin mahdollinen, ja toivon, että silloin ihmiset, jotka ovat innokkaasti sitä järjestelmää olleet kannattamassa kritiikittä, kantavat sen vastuun, mikä heille siinä tilanteessa kuuluu.

On syytä muistaa myös, että Euroopan unioni tulee aina olemaan Euroopan unionin vapaiden jäsenvaltioiden vapaaehtoinen liitto. Siitä ei koskaan saa tulla liittovaltio, koska Euroopan vahvuus perustuu sen kansallisiin kulttuureihin, niihin identiteetteihin, joita jokaisessa maakunnassa Euroopassa on syntynyt vuosituhanten aikana. Totta kai siinä on erittäin vahvasti vaikuttanut kristillinen perintömme, kristinusko, mutta kaikesta tästä syntyy se eurooppalainen identiteetti, jota meidän pitää vaalia. Siinä on Euroopan voima. Se ei missään nimessä ole keskusjohtoisissa vallan kammareissa, vaan se on meidän jokaisen kansan vahvassa omassa kulttuurissa. Tämä on syytä muistaa.

Kun katsoo Euroopan unionin tämän päivän politiikkaa, on huolestuneena todettava, että me olemme sortuneet pieneen näpertelyyn. Euroopan unionista syydetään sellaisia direktiivejä, joita ei parhaalla huumorintajullakaan tahdo ymmärtää. Tässä Euroopan unionin vahvat arvostelijat ovat oikeassa. Euroopan unioni syytää tänä päivänä direktiivejä, joiden voitaisiin sanoa olevan tehtailua aivan pienipiirteisissä asioissa, joilla ei ole mitään merkitystä ihmisen käytännön elämässä.

Euroopan unionin vahvuus on siinä, että sen tulee keskittyä isoihin asioihin: rikollisuuden torjuntaan, ilmastonmuutosasioihin, valuuttapolitiikkaan, turvallisuuteen ja tällaisiin asioihin, joilla ihmisten elämään on todellista suurta merkitystä. On aina muistettava, että Euroopan unioni perustuu turvalle, rauhalle, vauraudelle ja sille hyvälle, mitä Euroopan unioni yhteisönä pystyy tuottamaan jäsenilleen, kansalaisille. Se ei ole korporaatioiden, vaan se on ihmisten unioni.

Suomen EU-politiikan heikkoutena voidaan myös pitää sitä kritiikittömyyttä, joka vallitsee valitettavasti virkakunnassamme aika pitkälti, nimittäin direktiivien vapaata tulkintaa tässä maassa. Kun direktiivi on kirjoitettu suurpiirteisesti, se sallii aivan täydellisen mielivallan virkamiesten osalta. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa tähän on törmätty, ja esimerkiksi ed. Erkki Pulliainen on ansiokkaasti tässä asiassa muutaman virkamiehen saattanut todella kiusalliseen tilanteeseen, kun on paljastunut, että yllättäen virkamiehet ovat tämän sopineet jo virkamiesten kesken EU:ssa ja eduskunta on tässä asiassa täysin sivuutettu. Jos tällainen meidän tulevaisuutemme on, niin se on synkkääkin synkempi. Pienellä kansakunnalla ei ole varaa jättää virkamieskammareihin näitä asioita tulkittavaksi. EU-politiikan tulee perustua kansanvaltaisen järjestelmän vaaleilla valitun eduskunnan tekemiin vahvoihin linjauksiin eikä virkamieskammareissa sovittuihin kummallisiin sopimuksiin, jotka saattavat vaihtua mielialan mukaan. Tämän takia pidän erittäin tärkeänä, että Euroopan unionin politiikassa eduskunta päättää ja virkamiesvaltaa vähennetään.

Mikko Alatalo /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan kommentteina aikaisempiin puheenvuoroihin. Täytyy kommentoida ed. Hoskosta sen verran, että tosiaan muun muassa tämä joukkoliikennelaki ja monet muut direktiivit, sovellukset, ovat esimerkkejä siitä, miten virkamiehet haluavat nopeasti noudattaa joskus aika hankaliakin unionista tulevia päätöksiä. Meillä ei ole mitään kiirettä näitä soveltaa käytännössä. Me voimme tässäkin joukkoliikennelaissa vasta vuonna 2015 raportoida, jos jotakin täytyy tehdä. Tietysti tämä palvelusopimusasetus astuu voimaan nyt tänä vuonna.

Katselin tuossa ex-ministeri Iiro Viinasen haastattelun, ja mieleeni tuli se asia, että on se sentään hyvä, että Euroopan unionissa on tämä yhteisvaluutta. Muistamme sen, miten syppiläiset metsävuorineuvokset saivat devalvoimalla kilpailuedun, mutta samalla kaatui toimivia terveitä yrityksiä valuuttalainoihin. Onneksi tätä korttia ei tarvitse enää kärsiä. Siinä mielessä, kun olemme yhteismarkkinoilla, olemme kuitenkin samassa yhteisvaluutassa ja voimme tästä asiasta olla varmoja. Toki Ruotsihan nyt hyötyy sitten, kun kruunu on devalvoitunut omalta osaltaan, mutta ei sielläkään niin kovin helppoa ole.

Euroopan unioni on merkittävä vaikuttaja ilmasto- ja energiapolitiikassa, ja se vaikuttaa paljon Suomeen, ja Suomi voi vaikuttaa siellä. Paljon hyvää on saatu aikaan, mutta muistuttaisin edelleen, että ymmärrettäisiin Suomen ilmaston kylmyys. Me olemme viimeinen erämaa, jossa energiaa kuluu luontaisistakin syistä. Meidän teollisuutemme on energiaintensiivistä, erityisesti metsäteollisuus. Kuitenkin sellutehtaat tuottavat sähköä, lämpöä lähikaupunkeihin, polttavat jopa jätteitä energiaksi. Tässä mielessä teollisuutemme on ihan hyvää tasoa Euroopassa ja bioenergian kannalta erittäin tärkeää. Meidän ei tarvitse tässä mielessä omaa teollisuuttamme hävetä.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi viittaus yhtyen ed. Alatalon puheenvuoron alkuosaan ja tähän palvelusopimusdirektiiviin, mutta sitten maatalouden puolelta.

Maa- ja metsätalousministeriö valmistelee parhaillaan geenimuunneltujen ja tavanomaisten kasvien rinnakkaiselolakia. Lain valmistelu on varmasti paikallaan, ja varmasti hyvin lähitulevaisuudessa se on tulossa tänne saliin. EU:n vuoksi tuskin voimme estää näitten geenimuunneltujen kasvien viljelyä Suomessa, mutta suora lainaus tähän selonteosta: "Viljelijöillä pitää olla oikeus geenimuuntelusta vapaaseen tuotantoon, ja kuluttajilla siitä vapaisiin tuotteisiin."

Kysynkin, onko sitä vapautta sen jälkeen, kun otetaan ensimmäinen askel eli kun ensimmäinen viljelijä ryhtyy kokeilemaan muuntogeenisten kasvien viljelyä. Täällä on hallituspuolueitten edustajia. En tiedä, otetaanko tässä laissa sitten kantaa esimerkiksi turvallisuuskysymyksiin. Aivan aiheellisesti voi kysyä, pystytäänkö vahinkojen syntymistä estämään muun muassa millään suojaetäisyyksillä. Suomen vahvuushan on ollut ja toivottavasti jatkossakin on maatalouden puolella se, että meillä on puhtaat, laadukkaat elintarvikkeet ja niiden jäljitettävyys on myös turvattu.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi myös suora lainaus: "Täällä Suomi muodostaa yhtenäisen tukialueen osana uudistettua ’vihreämpää’ yhteistä maatalouspolitiikkaa." Tämä tavoitetila, joka on tänne kirjattu 2020-luvulle, on erittäin jalo tavoite, mutta henkilökohtaisesti on vaikea tähän uskoa. Olen sitä mieltä, että tässä salissakaan kukaan kansanedustaja ei halua, että tähän tavoitteeseen mennään sillä tavalla kuin joitakin esimerkkejä on jo, että 142-alueella näitä ehtoja heikennetään tavallaan koko ajan. Mutta toivottavasti tähän sitten päästään siten, että näitä heikennyksiä ei tehdä sitten toisella alueella.

Markku Laukkanen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Minusta tämä ajankohta on tavattoman hyvä antaa tämä selonteko, onhan unionin institutionaalinen tilanne nyt muuttumassa. Lissabonin sopimus on vielä Irlannin kansanäänestyksessä, uskoakseni voimaan tulossa, näin toivon. Se on merkittävä asia Irlannin ja Suomen kaltaisille pienille maille. Meillä on lähestymässä Euroopan parlamenttivaalit. Senkin takia tämä on hyvä ajankohta käydä tätä keskustelua Suomen roolista Euroopan unionissa ja etsiä niitä keskeisiä tekijöitä, jotka muodostavat sitten sen Suomen Eurooppa-politiikan periaatteellisen tahtotilan, ja sitä vartenhan tämä keskustelu on nyt tänään ollut paikallaan.

On eri asia kokonaan, olemmeko me löytäneet sitä tahtotilaa. Itse jo peräänkuulutin sitä, että meidän suurin haasteemme ja ongelmamme on se, että unioni koetaan edelleenkin etäiseksi emmekä ole varmaankaan pystyneet antamaan sisältöä sille kysymykselle, mikä on se kansalaisten Eurooppa. Aina on tapana sanoa, että se on siellä jossakin ja siellä tehdään ja sieltä annetaan niitä päätöksiä, jotka koskevat ja sitovat meitä.

Mutta olennaista on kuitenkin nähdä, että Suomen paikka on unionissa. Se on meille edelleenkin merkittävä vakauden, vaurauden, turvallisuuden yhteisö. Voimme vaikka ajatella tämänhetkistä talouskriisiä maailmalla ja sitä, mikä meidän tilanteemme olisi ollut, jos olisimme olleet ulkopuolella. Siinä olisi myöskin markka saanut kyytiä, jos emme olisi olleet yhteisvaluutassa.

Siksi on selvä, että keskeinen EU-vaikuttamisen, -kehittämisen keino, kun unioni on pullollaan hyviä periaatteita ja tavoitteita — ongelmana on aina niiden toteuttaminen — se keskeinen keino on juuri pyrkiä löytämään niitä oikeita asioita, jotka vaikuttavat todella kansalaisten arkeen, kansalaisten elämään. Odotusarvo tietysti tällaisessa globaalissa talouskriisissä on se, että nimenomaan unionin kautta löydetään pankki- ja finanssivalvontaan parempia valvontamekanismeja. Odotusarvo on se, että yhteismarkkinoiden kautta löydetään suomalaiselle teollisuudelle entistä vahvempaa kilpailukykyä, jotta suomalainen työ pysyy Suomessa. Näitä asioita ihmiset miettivät.

EU on tehnyt toisaalta itseään myöskin naurettavaksi. Nämä ovat tuttuja asioita, nämä kurkun käyrän säätelyasiat tai rekkojen kaventaminen, josta ed. Pulliainen tänä päivänä sanoi, että meidän olisi pitänyt olla 200 prosenttia tiukempia viime kaudella. (Ed. Pulliainen: Niin olisi pitänyt!) Sen olen valmis nyt myöntämään. Tuolloin olisi pitänyt olla paljon tiukempia ja hakea olennaisesti pidempi siirtymäaika sillekin asialle ja sanoa, että tämä ei vaan käy. Se on vaan esimerkki siitä, että ... (Ed. Pulliainen: Työaika-asiassa tehtiin niin!) — Työaika-asiassa tehtiin niin ja huomioitiin tämä suomalainen malli, joka on erikoinen malli suhteessa Eurooppaan, jossa on isoja kuljetusliikkeitä ja kuljettajat yleensä renkisuhteessa yrityksiin. Meillä taas on tämä yrittäjäkuljettaja-malli, aivan toinen malli. Tässä asiassa toivottavasti lopputulos tulee ottamaan myöskin suomalaisen mallin tarpeet huomioon. — Mutta olennaista on kuitenkin se, että näiden asioiden kautta meillä on paljon töitä, että se tavallinen kansalainen kokee unionin läheiseksi, on kiinnostunut eurovaaleista, on valmis äänestämään niissä ja näkemään sen tosiasian, että Lissabonin sopimuksen jälkeen merkittävästi valtaa edelleenkin siirtyy unioniin.

Huolihan on tietysti siinä, että jos sanotaan, että Euroopan parlamentin valta kasvaa, niin jostainhan se on silloin pois. Ei tule uutta valtaa, vaan se on jostain pois. Se suuri haaste on siinä, onko se pois silloin ministerineuvostoilta. Jos se on pois ministerineuvostoilta, se on pois jäsenvaltioiden hallituksilta ja sen kautta eduskunnilta. Tämä on se suuri haaste, millä tavalla tämä muuttuva tilanne jatkossa tässä vaikuttamisen kehittämisessä otetaan huomioon ja miten luodaan jatkossa ne mekanismit, että suomalainen ääni kuuluu ehkä vielä voimakkaampana ja itsellisempänä ja itsekkäämpänä.

Olen itse vaan ajatellut, että meillä täytyy olla enemmän semmoista Jukolan Jussin asennetta, joka on itsenäisyyttä ja tarvittaessa itsepäisyyttäkin korostavaa ja jolla ne pahimmat ylilyönnit sitten voidaan korjata. Tämäkin on aivan hullu hanke, että 15 kiloa jos sattuu rysästä saamaan mateita, pitää ilmoittaa jollekin viranomaiselle. Tällaisille asioillehan ne ihmiset nauravat, ja siellä Hoskosen kotikulmilla on nämä susikeskustelut, jotka johtavat (Ed. Hoskonen: Ei mikään ongelma meille!) tietyllä tavalla väärille teille koko EU:n perusidean suhteen. Se kuitenkin on edelleen tärkeä yhteisö, se on edelleen merkittävä rauhanprojekti, se on edelleenkin merkittävä vaurauden ja hyvinvoinnin lähde myöskin meille suomalaisille. (Puhemies: 5 minuuttia!)

Arvoisa herra puhemies! Oliko niin, että nytkin pyydetyt puheenvuorot olivat 5 minuuttia?

Selvä. Ihan pari asiaa, jos sallitte, arvon puhemies, haluan vielä todeta.

Tämä suomalaisen tahtotilan määrittely on suuri haaste nyt eduskunnassa, kun me teemme eri valiokunnissa lausuntoja tähän selontekoon. Se meidän pitää pystyä kirjoittamaan selkeästi ulos ja myöskin nähdä, missä ovat ne isot painopisteet. Meillähän on nyt meneillään talouskriisi, meillä on meneillään ilmastokriisi, meillä on meneillään ruokakriisi. Kaikkiin näihin täytyy löytää myöskin vastauksia, mikä on meidän linjamme näissä.

Ilmastokriisissä on hyvä, että me olemme olleet aktiivisia. Me olemme olleet tuomassa sinne merkittäviä tavoitteita myöskin bioenergiatuotannossa. Me olemme nostaneet uusien vaihtoehtoisten energiantuotantomuotojen ja uuden teknologian korostamisen esiin ja vielä niin, että emme hyväksy sitä, että laman nimissä tai elvytyksen nimissä näistä asioista luovutaan. Se on väärä tie. Ilmastonmuutos, kaikki ne toimet, mitä siinä tehdään, pitää ottaa äärimmäisen vakavasti, kuten myöskin ruokakriisiin liittyvät asiat.

Pitää noudattaa tässäkin tavoitteellisesti sellaista politiikkaa, että me pystymme kansallisesti tuottamaan edelleen puhdasta suomalaista ruokaa, olkoonkin että nyt on jälkeen kerran vaan sanottava se, että neuvotteluissa syntyi valuvika, silloin vaan syntyi valuvika, kun mietitään 141:n sisältöä. Se on kohtuuton tilanne, kun itse katselen asiaa B-alueelta, josta on 20 kilometriä C-alueelle ja 20 kilometriä A-alueelle. (Ed. Pulliainen: Jossakin sen rajan pitää olla!) — Rajan pitää jossakin olla. — Kyse on vaan nyt siitä, että tämän kanssa on tähän tultu ja tietyin osin ajettu maatalousväestökin aika lailla harmilliseen keskinäiseen vastakkainasetteluun, joka ei ole tietenkään millään muotoa Suomen etu. Sen takia pitää löytää tasapaino näiden uusien maatalouden tukimuotojen luomiseksi ja maaseudun kehittämisen keinoiksi.

Lopuksi, arvoisa puhemies, tässä yhteydessä totean vaan sen, että hieman arvoituksellisesti tämä hallitus kyllä nyt muotoilee tämän, että vaikutusvallan kannalta on tärkeää, että maan EU-politiikalla on selkeästi identifioitava johto. Kyllä tämä täytyy nyt tulkita niin, että kahden lautasen politiikasta täytyy päästä eroon, eikä jättää epäselväksi sitä, miten siellä sitten edustaudutaan. Ranskan-malliin on viitattu, mutta täytyy muistaa, että Ranskassa pääministeri ei osallistu mihinkään ministerineuvoston kokoukseen. Ranskaa edustavat aina presidentti ja ulkoministeri, ja meillä tietysti tavoitteena pitää olla, että meillä edustavat pääministeri ja ulkoministeri. Silloin toteutuu se parlamentaarinen valvonta myöskin niissä uusissa olosuhteissa, mitä tämä tietynlainen vallan muutos sitten Lissabonin sopimuksen toteutumisen jälkeen merkitsee.

Hannu Hoskonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutama huomio EU-politiikastamme. Kuten sanoin, on erittäin tärkeätä EU-politiikasta keskustella ja nimenomaan eduskunnassa. Suuren valiokunnan työn näen arvokkaana tässä yhteydessä, että meillä tämmöinen parlamentaarinen vahva selkänoja näille asioille on. Mutta todellakaan, kuten sanoin edellisessä puheenvuorossani, en jaksa millään sitä ymmärtää, että meillä on syntynyt tilanne, jossa virkamiehet pystyvät juoksuttamaan Suomen eduskuntaa niin kuin mieli tekee. Maa- ja metsätalousvaliokunta olkoon varoittava esimerkki siitä, ja toinen vielä varoittavampi on nämä ympäristöasiat.

Onhan nimittäin aivan käsittämätöntä tänäkin päivänä, että Suomeen on luontodirektiivi implementoitu Suomen luonnonsuojelulakiin käytännössä kahdella lauseella, 64 §. Tämä sallii tämän valtavan mielivallan, mikä suomalaisessa ympäristöpolitiikassa Suomessa meillä tällä hetkellä on. Miljoonia hehtaareja on käytännössä julistettu täydelliseen käyttökieltoon, valtavat omaisuusarvot lepäävät nolla-arvoisina ilman minkään näköistä korvausta. Moni yksityinen yritys on joutunut suorastaan konkurssiin, ja olen henkilökohtaisia rankkoja ratkaisujakin nähnyt niissä ympyröissä tapahtuneen. Tällaista diktatuurimaista käytöstä, joka perustuu pykälien törkeään väärinkäyttöön, ei sivistysvaltiossa voi olla.

Huolestuttavammaksi tämän tekee se vielä, että luontodirektiivin tulkinnassa vuonna 2004, kun perustuslakivaliokunta käsitteli tekemääni muistutusta oikeuskanslerin virkatoimista, siinä yhteydessä oikeuskansleri lausui perustuslakivaliokunnassa, että tärkeintä näissä direktiivin tulkinnoissa on se, mitä korkein hallinto-oikeus on sanonut. Se oli minusta järkyttävintä, mitä tässä talossa olen koskaan kuullut. Kyllä valtioneuvoston korkeimman laillisuusvalvojan pitää tietää, että direktiivien tulkintapaikka on yhteisöjen tuomioistuin eikä mikään muu. Kansallisella tuomioistuimella ei siinä ole osaa eikä arpaa. Sen olemme perustuslain säätämisjärjestyksessä vuonna 1994 hyväksyneet tässä talossa. Mikä on irvokkainta tässä asiassa, oli, että samainen oikeuskansleri oli silloinen kansanedustaja hyväksymässä perustuslakivaliokunnan mietintöä tässä asiassa.

Se on aivan järkyttävää oikeuden käyttöä. Olen monesti verrannut sitä nigerialaiseen oikeusjärjestelmään, ja muuhun vaikutelmaan on oikeastaan vaikea tulla tällaisessa käytännössä. Ehkä kansanedustaja Pulliainen tässä on kanssani eri mieltä, mutta nämä ovat kaikki tosiasioita. Ne voidaan tarkistaa eduskunnan pöytäkirjoista. Siksi toivon, että tässä Eurooppa-hörhöilyssä myös tullaan järkeville linjoille. Kannatan lämpimästi eurooppalaista yhteistyötä, valtioiden välistä yhteistyötä, mutta sellaista intoilua, jolla loukataan yksittäisten ihmisten oikeuksia ja etuuksia, en missään nimessä voi koskaan hyväksyä.

Euroopan unionin säädösten heikko taso sinällään yhdistettynä suomalaiseen horjuvaan virkamiestulkintaan on erittäin paha yhdistelmä, jossa lukuisat ihmiset joutuvat kärsimään tulevaisuudessa suuria menetyksiä. Kannattaa katsoa sitten vielä, mitä tuomioita me suomalaiset olemme saaneet Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa esimerkiksi siitä, että asianomistaja ei ole saanut omassa oikeudenkäynnissään kaikkia tietoja itselleen, kuten en saanut itsekään. Kun kävin Natura-papereita EU:ssa katsomassa, niin minua ei päästetty sinne edes lähelle, missä ne paperit olivat. Kolme suurta turvamiestä astui eteen, kaksimetristä miestä. Siitä ei ollut ohi meneminen enää. Kun en edes omia papereitani nähnyt, niin kysyn vaan Suomen eduskunnan yhtenä kansanedustajana, onko tämä oikeuden käyttöä. Tätä en voi koskaan hyväksyä. Ymmärrän toki sen, että yhteisen hyvän eteen pitää uhrautua, mutta se ei kuulu kyllä oikeusvaltion periaatteisiin, että yksityinen kansalainen ei omia asiakirjojaan saa nähdä missään vaiheessa. Toivon, että tähän menettelyyn tulee parannus vuosien saatossa. Kannatan edelleen Euroopan unionin hyvää yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken. Liittovaltiota en kannata.

Arvoisa puhemies! Hyväksi lopuksi Suomen on syytä muistaa, että meitä on viisi miljoonaa tällä Euroopan mantereella, pieni, pieni osa koillisessa nurkassa Eurooppaa, jos kuvittelemme olevamme suuri vaikuttaja. Muistamme kaikki ne tapaukset, jolloin Euroopan unioni oli vaikeuksissa, niitä on ollut lukuisia kertoja, jolloin Ranskan, Saksan ja Englannin johtajat ovat vetäytyneet jollekin huvilalle juomaan kahvia viikonloppuna ja asioille on tullut järkevä päätös nopeasti. Siellä ei ole suomalaisia ministereitä ollut koskaan istumassa eikä tule olemaan. Jos joku kuvittelee, että siellä suomalaiset ministerit tai johtajat, poliittiset johtajat, istuvat EU-pöydissä asioista päättämässä, se on suurinta harhakuvitelmaa, mitä olen koskaan nähnyt.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Lauri Kähkönen täällä kaipaili kovasti geenimuunneltujen organismien kohtelua EU:ssa ja nyt lainsäädännöllisesti myöskin täällä Koti-Suomessa.

Arvoisa puhemies! Tästä ihan lyhyesti vaan pöytäkirjaan, kun ed. Lauri Kähkönen jo kerkisi häippäistä pois täältä. EU-käyttäytymisestä johtuu se, että Suomeen joudutaan vahingonkorvauslainsäädäntö tätä erityistä tarkoitusta varten elikkä geenimuunneltujen organismien rinnakkaiseloa ja -oloa varten luomaan. Siinä otetaan myöskin tämmöiset suojavyöhykkeet jnp. huomioon sen lisäksi, että siinä on vahingonkorvauslainsäädäntö ja sitten kynnykset kontaminaatiossa sille, koska tämä vahingonkorvaus laukeaa. Valtio on viime kädessä sitten, jos ei muuten rikollista löydy, vahingon aiheuttajaa löydy, vastuussa. Sitä lainsäädäntöä valmistellaan ja viimeistellään juuri parasta aikaa.