Täysistunnon pöytäkirja 39/2010 vp

PTK 39/2010 vp

39. TIISTAINA 20. HUHTIKUUTA 2010 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

4) Hallituksen esitys muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi

 

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi pyrkii hovioikeusprosessin lyhentämiseen. Teen rinnakkaisaloitteen, jonka tarkoituksena on edelleen vahvistaa tätä pyrkimystä käyttämällä uusimpia teknisiä mahdollisuuksia hyödyksi.

Aloite lähtee siitä, että hovioikeus voisi arvioida käräjäoikeuksissa esitettyjä todistajalausuntoja videotallenteiden perusteella. Tästä olisi se hyöty, että todistajaa ei tarvitsisi kutsua uudellaan kuultavaksi muuta kun erityistapauksissa. Samoin olisi se hyöty, että todistajalausunto ei muuttuisi hovioikeudessa huonon muistin tai painostuksen vuoksi.

Lisäksi on tapauksia, joissa todistaja ei enää saavu lainkaan hovioikeuteen, mikä vaikeuttaa jutun asianmukaista käsittelyä. Aloitteesta olisi erinomainen hyöty erityisesti suurissa talousrikos- ja huumejutuissa, joissa nykyään joudutaan käymään koko prosessi hovioikeudessa uudestaan. Järjestelmästä olisi kiistatta kustannuksia, mutta se säästäisi itsensä takaisin säästyneiden asianajopalkkioiden ja todistelukustannusten muodossa.

Erityisesti syyttäjien työ helpottuisi. Tällä hetkellä he joutuvat tekemään työn kahteen kertaan suurissa jutuissa samalla, kun uudet jutut odottavat heidän työpanoksiaan. He eivät saa siitä palkkalisää. Asianajajat tietysti nostavat palkkaa myös toisesta, saavat suuria palkkioita molemmista käsittelyistä.

Lakivaliokunta ehdottaa lakialoitteen hylkäämistä samalla, kun lähes kaikki sen hylkäysperusteet ovat lakialoitteen kannalta myönteisiä. Ainoaksi kielteiseksi perusteluksi jää, että asiaa ei ole valmisteltu oikeusministeriössä. Tämäkin peruste on virheellinen, koska aloite perustuu alkuperäiseen muutoksenhakutoimikunnan mietintöön, josta lakivalmistelun yhteydessä videotallenteen osalta yllättäen luovuttiin.

Lähetekeskustelussa minua moitittiin lisäksi siitä, että koko ajatus aloitteen jättämisestä perustui mielipidekirjoitukseen. Myönnän kerronnaisesti, että ajatus aloitteesta syntyi talousrikossyyttäjän Marita Vilkon kirjoituksesta "Hovioikeusmenettely on tehoton" Helsingin Sanomissa 24.5.2009. Tosin olen sitä mieltä, että käytännön elämän asiantuntijoita tulee kuunnella täällä eduskunnassakin.

Voin vakuuttaa, että lakialoite on tehty parhainta lainvalmistelukokemusta omaavien ihmisten toimesta. Vakuudeksi siitä mainittakoon, että muun muassa edustajat Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz ja Tero Rönni ovat allekirjoittaneet aloitteen. Valiokunta on käsitellyt näitä esityksiä viime syyskuusta lähtien, joten oikeusministeriössä olisi ollut hyvää aikaa, seitsemän kuukautta, tarkistaa ja kehittää lakialoitteeseen sisältyvää ehdotusta, jos sillä olisi ollut asiaan myönteinen asenne.

Aloitteen sisältämä uudistus noudattaa — aivan kuten hallituksen esityskin — Ruotsissa toteutettua uudistusta. Julkisuudessa on myös tuotu esille Ruotsin lehdistössä olleet kielteiset arviot siellä toteutetun uudistuksen toimivuudesta. Suurimpana syynä arvosteluun on ollut muutamien hovioikeudenneuvoksien kielteinen asenne videotallenteiden seuraamiseen. He haluisivat mieluummin seurata elävien ihmisten esiintymistä oikeussalissa pohtimatta sitä, että tavalliselle ihmiselle päivät oikeudessa ovat usein epämiellyttäviä ja sen lisäksi haittaavat pahoin heidän omaa elämäänsä.

Mitä kustannuksiin tulee, säännökset aloitteessa on kirjoitettu niin, että Suomessa voitaisiin järjestelmän käyttöönotossa miettiä myös sen kustannusvaikutuksia. Toisaalta, jos Suomen kolhiintuneen maineen puhdistaminen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vaatii kustannuksia, meidän on ne kannettava.

Arvoisa puhemies! Pahinta mielestäni valiokunnan kielteisessä kannassa on se, että siitä paistaa läpi välinpitämättömyys siihen kansalliseen häpeään, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Suomelle antamat jatkuvat langettavat tuomiot aiheuttavat. Eit on antanut Suomea vastaan noin 50 tuomiota, joissa on todettu, että oikeudenkäynti ei ole tapahtunut kohtuullisessa ajassa.

Lisäksi lukuisia Suomea koskevia oikeudenkäynnin pituutta koskevia juttuja on sovittu, jotta valtio välttäisi oikeudenkäynnin. Muissa Pohjoismaissa tällaista ilmiötä ei käytännössä esiinny ollenkaan. Jos lakialoite olisi hyväksytty tai hyväksytään, niin se on erityisen merkittävä lyhentämään talousrikos- ja huumerikosjuttuja todella merkittävällä tavalla.

Arvoisa puhemies! Olisin sitten kiinnittänyt huomiota siihen, että oikeusministeri ei ole paikalla. Hänellä on hyvä syy, koska lentoyhtiöt eivät ole pelanneet. Mutta se, että lakivaliokunnan puheenjohtaja ei vaivaudu esittelemään istunnolle näin tärkeätä periaatteellista uudistusta eikä lähetä ketään muuta tilalleenkaan on kyllä ennenkuulumatonta. Ei voi muuta kuin todeta, että surkea juttu.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Jos ennenkuulumatonta on se, että valiokunnan puheenjohtajaa ei näy eikä ministerikään päässyt paikalle lentoyhteyksien vuoksi, (Ed. Pulliainen: Ei se paljon todista!) niin minusta kyllä ennenkuulumatonta on myös se, että täällä on ainoastaan yksi hallituspuolueen edustaja, joka toki on viisas mies, hän varmasti kyllä omalta osaltaan saa hallituspuolueidenkin näkökulmaa vähän paremmin hahmotettua. Mutta sen totean, että kyllä nyt on merkittävästä asiasta kysymys. Nimittäin tämä hallituksen esitys muutoksenhakua käräjäoikeudesta koskevaksi lainsäädännöksi on erittäin merkittävä uudistus, ja minusta sen läpikäyminen olisi kyllä vaatinut pikkuisen enemmän poliittista huomiotakin.

Arvoisa puhemies! Joitakin huomioita. Aloitan sillä, että otan nyt esiin sen, mikä tässä vasemmistoliiton, demareiden ja perussuomalaisten vastalauseessa on se kaikkein keskeisin, kiveen hakattu totuus. Nimittäin me olemme sitä mieltä, että emme voi allekirjoittaa näkemystä siitä, että näissä keskeisissä rikosasioissa valittamisoikeus, siis muutoksenhaku käräjäoikeudesta hoviin, ei toteutuisikaan enää sillä tavalla, kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuinkin on linjannut.

Avaan tätä kysymystä hiukan sillä, että hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että esimerkiksi — otetaan nyt nämä kaikki tapaukset esiin — riita-asiassa annettaisiin jatkokäsittelylupa, jos käräjäoikeuden ratkaisu on asianosaiselle vastainen vain saamisen osalta eikä kysymyksessä oleva rahasumma ole enempää kuin 10 000 euroa. Lisäksi rikosasioissa vastaaja saisi jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin 4 kuukautta vankeutta. Tähän, puhemies, tulen vielä palaamaan.

Lisäksi tätä jatkokäsittelylupaa määritellään niin, että myös sellaisissa tapauksissa, joissa virallinen syyttäjä ja asianomistaja haluaisivat jatkolupaa, kyseessä pitäisi olla sellainen tapaus, että "valitus koskee rikosta, josta ei ole syytteessä mainittujen seikkojen vallitessa tehtynä säädetty ankarampaa rangaistusta kuin sakko tai enintään kaksi vuotta vankeutta". Näin näistä jatkokäsittelylupaa koskevista kolmesta tapauksesta tämä keskimmäinen eli rikosasioita koskeva jatkokäsittelylupa on nyt se asia, joka minua tässä eniten nyppii.

Olemme tulleet siis tilanteeseen, jossa valiokunnan enemmistö on sitä mieltä, että jatkokäsittelylupa annetaan jatkossa vain sellaisiin tapauksiin, joissa tekijää ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin 4 kuukautta vankeutta. Me olemme esittäneet, että meidän pitäisi katsoa sitä Euroopan ihmisoikeussopimuksen seitsemättä lisäpöytäkirjaa, jonka artiklan kappaleessa mainitaan siitä, minkälaisia tulkintoja vähäisten ja vakavampien rikosten erottelussa voidaan tehdä. Siellä selkeä kanta on ollut se, että vähäisenä rikoksena ei voi pitää sellaista tekoa, josta on tuomittu ehdotonta vankeutta. Näin ollen minä ainakin henkilökohtaisesti katson, että teon, josta on tuomittu ehdottomaan vankeuteen, pitäisi olla jo niin vakava rikos, että sellaisen rikosepäilyn kohdistuttua tekijään siitä pitäisi saada kuitenkin jatkossa valittaa.

Mutta valiokunnan enemmistö päätyi sille kannalle, että eroa ehdolliseen ja ehdottomaan tuomioon ei haluttu tehdä. Tämä oli siinä suhteessa myös aika suuri ennakkotapaus. Nimittäin tässä käveltiin perustuslakivaliokunnan kannan yli mennen tullen, perustuslakivaliokunta kun tutki lausunnossaan tätä seikkaa. Lakivaliokunta sai siis viestin perustuslakivaliokunnasta, että ehdottomat vankeusrangaistukset pitäisi sulkea tämän enemmistön kannan ulkopuolelle. Se kertoo minusta nyt siitä, että olisi ollut syytä saada myös hallituspuolueiden kansanedustajia tänne illan salikeskusteluun mukaan.

Näin ollen, arvoisa puhemies, totean, että jatkokäsittelylupa tarvittaisiin ehdottomasti niissä tapauksissa, jotka ovat opposition vastalauseen mukaisia.

Sitten vielä toisena näkökulmana haluan esittää, että tähän koko prosessiinhan hallitus lähti siitä, että on katsottu, että meidän oikeudenkäymiskaarta on muutettava siksi, että meidän oikeutemme ovat ruuhkautuneita. No, se on selvää. Meillä on 50 tuomiota napsahtanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta pelkästään siitä, että oikeudenkäynnit ovat viivästyneet, ja meillä on myös lukuisia sovintoja tehty näissä tapauksissa, jotka ovat koskeneet oikeudenkäynnin pituutta.

Kyllä minun mielestäni olisi pitänyt lähteä tätä vyyhtiä purkamaan jostain muusta päästä kuin siitä, että me muutamme ihmisten valitusoikeutta näistä tuomioista. Kyllä minusta olisi pitänyt katsoa, mitä muuta voidaan tehdä oikeudenkäymiskaaren nopeuttamiseksi. Mutta niitä ehdotuksia, joita on esitetty, ei kuitenkaan haluttu ottaa tämän hallituksen esityksen pohjaksi.

Niin kuin me tiedämme, ed. Söderman on tehnyt erittäin kannatettavan lakialoitteen siitä, että me olisimme ottaneet nämä kaikki uudet mahdollisuudet käyttöön tuomioistuinkäsittelyssä. Valitettavasti kuitenkin tämä lakialoitteessa esitetty käsitys siitä, että todistelutarkoituksessa kuultujen henkilöiden lausunnoista voitaisiin tehdä kuva- ja äänitallenne, jota sitten myöhemmin hovissa voitaisiin käyttää uskottavuusarvioinnin perusteena, ei valitettavasti ottanut tulta alleen. Nyt me olemme siinä tilanteessa, että ministeriö torppasi kaiken tämän uuden.

Minä kysyn nyt kyllä vaan, minkälaiseen tilanteeseen me joudumme, jos me täällä vielä vuoden ihmettelemme, että näitä uusia keinoja ei oteta käyttöön, niin kuin on otettu esimerkiksi Ruotsissa. Sitten me vielä neljä vuottakin käymme keskustelua siitä. Emmekä me myöskään saaneet tähän kunnollista lausumaa, joka olisi vaatinut, että nämä uudet keinot otetaan käyttöön seuraavalla hallituskaudella. On tämä kyllä ihmeellistä. Minulla omatunto koputtaa siitä, että me kyllä olemme valmiita rajaamaan muutoksenhakua mutta samaan aikaan me emme olleet valmiita tekemään mitään todellista, jotta nämä oikeudenkäymiskaaret oikeasti lyhentyisivät.

Ja haluan teille sanoa, että minusta on kyllä pyhäinhäväistys, että mitään muuta todellista ei saatu aikaan kuin se, että perusoikeuksia rajattiin.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä keskustelu, hallituksen esitys, siitä tehty mietintö ja mietinnön vastalause osoittavat hyvin todeksi sen vanhan lauseen, että politiikka on mahdollisen taidetta.

Tässähän on se tilanne, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on siellä toisella puolella ohjaamassa meitä ja pyrimme taipumaan siihen suuntaan kuin Eit toivoo ja sitten toisella puolella myöskin. Eli tämän lakiesityksen ja mietinnönkin taustana on se, että Suomi on saanut, niin kuin täällä on hyvin kuvattu, tuomioita siitä, että meidän prosessimme ovat liian pitkiä. Minkä takia prosessit ovat liian pitkiä, johtuu siitä, että hovioikeudet ovat ruuhkautuneet, ja sen takia jotakin tälle asialle pitää tehdä. Mutta jos tehdään liian äkkinäinen korjausliike, käy niin, että kansalaisen oikeusturva nimenomaan muutoksenhaun osalta joutuu uhanalaiseksi, ja sen takia tässä nyt on haluttu tehdä tällainen vastalause ja katsoa, ettei se heiluri heilahda sinne toiselle puolelle liian pitkälle.

Taustana on se, että hovioikeuksista oikeudenkäyntien painopistettä, prosessien painopistettä, siirretään käräjäoikeuksiin. Nyt ovi käräjäoikeuksista hovioikeuksiin on koko ajan suurin piirtein auki, niin että hovioikeudesta voi lähteä aina muutosta hakemaan, jos ei ole käräjäoikeuden tuomioon tyytyväinen; ovi on auki, sinne vaan lähdetään, ja kun paperit saadaan tehtyä, hovioikeudessa asia tutkitaan uudelleen. Sen takia tämä on mennyt mahdottomuuksiin hovioikeuksissa, vaikka jotakin seulontamenettelyä tässä on ollutkin välillä käytössä. Siitä huolimatta hovioikeudet tekevät töitä liian suuren ruuhkan keskellä.

On tarpeen, että joissakin asioissa tehdään niin, että ovi ei olekaan auki kokonaan, vaan pitää koputtaa, ja sitten kun oveen koputtaa, siellä oven takana pohditaan, onko tämä koputtaja, tämä asia, sellainen, että ovi on syytä avata. Osa näistä vapaasta oviaukosta kulkijoista joutuu nyt sitten koputtelemaan ja voi päästä ovesta eteenpäin sinne muutoksenhakuun tai sitten voi olla, että prosessi pysähtyy siihen. Tästähän on kysymys. Jatkokäsittelylupamenettely siis tarkoittaa sitä, että ovi ei ole kaikissa asioissa auki. Joissakin pitää pyytää erikseen lupa, että ovi avataan, joissakin asioissa ovea ei avata ollenkaan. Tämä käy hyvin ilmi mietinnön sivulta 3, jossa kerrotaan: "- - hallituksen esityksen keskeisin ehdotus on, että nykyinen seulontamenettely korvataan jatkokäsittelylupajärjestelmällä, jossa asian täysimittainen käsittely hovioikeudessa edellyttää lupaa laissa tarkasti määritellyissä asioissa. Ne asiat, joissa jatkokäsittelylupaa ei vaadita, käsitellään tavanomaisessa hovioikeusmenettelyssä." Eli niissä asioissa ovi on auki.

Jatkokäsittelyluvan myöntämisen perusteet säädetään laissa, ja niiden täyttyminen tutkitaan kirjallisen aineiston perusteella. Jos lupaa ei myönnetä, käräjäoikeuden ratkaisu jää pysyväksi. Siis koputtaa voi, mutta ovi pysyy kiinni siitä huolimatta niissä asioissa, joista säädetään sitten erikseen. Eli kun ovi on kiinni, niin sitten hovioikeuden tilanne tietysti helpottuu ja sillä tavalla me lähestymme sitä tavoitetta, jonka Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on asettanut: meidän pitää saada nopeampia oikeudenkäyntejä.

Asian toinen puoli on se, että käräjäoikeudessa tuomion saaneen henkilön oikeusturva voi vaarantua silloin, kun sitä ovea ei avata, vaikka sitä käydään koputtelemassa. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota tähän asiaan, jota täällä on jo tuotu esiin. Perustuslakivaliokunta lausunnossaan esittää, että "lakivaliokunta harkitsee vielä, tulisiko käsittelylupajärjestelmän alaa supistaa rikosasioiden osalta esimerkiksi siten, että ehdottomat vankeusrangaistukset suljettaisiin sen ulkopuolelle, ja miten se vaikuttaisi hovioikeusmenettelyn tarkoituksenmukaisuuteen ja tehokkuuteen".

Eli perustuslakivaliokunta on tällä tavalla opastanut lakivaliokuntaa, mutta siitä huolimatta valiokunnan enemmistö on sitä mieltä, että tämmöistä erityistä ehdottoman vankeusrangaistuksen erottamista ei tarvitse tässä ottaa huomioon, vaan raja on siinä neljässä kuukaudessa. Me olemme tästä eri mieltä. Meidän mielestämme ehdoton vankeusrangaistus on aina sen luokan vakava tilanne, että pitää ilman tämmöistä erillistä oveen koputtamista päästä kulkemaan ja hakemaan muutosta hovioikeudesta. Tässä on meidän linjaeromme, ja kysymys on siitä, että pyritään tältä toiselta reunalta ihmisoikeustuomioistuimen suosituksia noudattamaan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tätä muutoksenhakuasiaa on käsitelty aikaisemminkin, ja olin silloin mukana jo 2002, kun sitä lakivaliokunnassa käsiteltiin ensimmäisen kerran. Silloin suurimpana riitana nousi lain nimike, minun mielestäni, esiin siellä valiokunnassa. Silloin puhuttiin, että ei tämmöistä kuin seulontamenettely voi missään tapauksessa sanoa suomen kielessä eikä sitä voi ottaa sinne lakitekstiin, että sehän tarkoittaa jotain mullan taikka soran seulontaa. Sinänsä siitä päästiin ihan oikeaan, hyvään käsitykseen, että seulonta koskee myöskin tätä asiaa.

Sen piti olla toimiva järjestelmä, joka saatiin, mutta sitten eräitten kommervenkkien jälkeen — taisi olla muun muassa joku korkeimman oikeuden päätös vai mihin liittyen — sitä ei sitten otettukaan käyttöön oikeastaan missään ja se ei toiminut. Niillä perusteilla sitten ruvettiin tätä uutta asiaa vääntämään ja uudella tavalla tätä seulontaa tekemään. Ehkä tässä nyt sitten ihan oikeasti asiassa on syytäkin tehdä päätöksiä tähän suuntaan, mutta millä tavalla. Ed. Kantola tuossa osaltaan ja ed. Kiuru aikaisemmin puuttuivat tähän 6 §:ään tässä jatkokäsittelyluvan kohdassa, jossa puhutaan ehdottomasta vankeudesta tai ehdollisesta vankeudesta.

Mutta se pääasia, missä minä ensimmäisenä allekirjoittajana olen tässä vastalauseessa, on tämän rinnakkaislakialoitteen käsittely ja siinä olevat pykälät. Kuunneltiin valiokunnassa asiantuntijoita lähes 20, taisi olla 17, joista jopa yli puolet kannatti suoraan, että tämä lakialoite pitäisi ottaa käyttöön mitä pikimmin. Tarvettahan tälle on.

Me olemme käyneet lakivaliokunnan kanssa muutaman kerran hovioikeudessa, ja kerran meille piti järjestää ensimmäisen seulontakäsittelyn jälkeen käynti muistaakseni 2003, tai joku tämmöinen vuosi, Vaasan hovioikeudessa, niin että varmaan on käsittelyssä pari idioottivarmaa juttua, joista piti varmasti toisen ainakin toteutua, mutta niin vaan, kun me siellä olimme, todettiin, että ei kumpikaan toteutunut. Valittajat olivat poissa kummastakin oikeudenkäynnistä, jolloin nähtiin selkeästi, että tarve tähän suuntaan menevään on. Tämä voitaisiin nyt hoitaa tämän lakialoitteen perusteella myöskin niin, että tapahtuisi ihan oikeasti jotain, jota tässä nyt on peräänkuulutettu.

Pari semmoista oikein kunnon kommenttia näistä asiantuntijoista, jotka meillä kävivät, minun mielestäni kiteytyy parin eri asiantuntijan esityksiin. Tässä on professori Juha Lappalaisen asiantuntijalausunto, josta lainaan pienen pätkän ihan suoraa tekstiä: "Lakialoite tavallaan paikkaa sitä ’aukkoa’, joka hallituksen esitykseen on jäänyt sen vuoksi, ettei hallituksen esityksessä — eikä myöskään sen pohjana olevassa komiteanmietinnössä — sanallakaan viitata Ruotsissa hiljattain voimaan tulleeseen uudistukseen, jonka mukaan käräjäoikeudessa vastaanotettu suullinen todistelu saatetaan lailliseksi todistusaineistoksi hovioikeudessa käräjäoikeustodistelusta syntynyttä videotallennetta hyödyntämällä. Herättääkin ihmetystä, miksi näin tärkeä naapurimaan uudistus on jätetty kokonaan huomiotta." Näin professori Lappalainen.

Sitten ehkä suorasukaisesti puhui myöskin erikoisasioiden sovittelija lautamies, ekonomi Heikki Siikaniva Ylöjärveltä, joka erittäin ansiokkaasti on tästä asiasta myöskin kirjoittanut paikalliseen Aamulehteen ja aivan selkeästi toi esiin sen, että hän lautamiehenä ollessaan on nähnyt, että nämä asiat eivät parane vuosien kuluessa, kun sitä ruvetaan muistelemaan. Hän oli selkeästi sitä mieltä, että alioikeuden istunnot pitäisi videoida kokonaisuudessaan asianosaisten sisääntuloa myöten. Tämä menettely on helppo toteuttaa nykytekniikalla. Investoinnit eivät ole kovin suuria. Tätä materiaalia käytetään hyväksi, mikäli joku osapuoli valittaa ylempiin oikeusasteisiin.

Sitten on näitä todennuksia siitä, että todistajanlausunnot muuttuvat yleensä, kun tulee aikaa lisää, käsittelyyn on monta kuukautta, saattaa olla vuosikin aikaa, ja sitten tässä tulee todistajien uhkailu ja kaikki muu, mikä meillä on monessa paikassa tullut esiin. Kyllähän tilanne on se, että näitä järkiasioita pitäisi ehdottomasti ottaa käytäntöön.

Sinänsä asiantuntijoista vain pari kappaletta oli sellaisia, jotka suhtautuivat kielteisesti tämän lakialoitteen käyttöönottoon. Semmoisia pikkuisen empiviä ja tarkennusta vaativia oli muutama, ja suurin osa kannatti vilpittömästi, että pitäisi ottaa. Minusta tämä oli kuitenkin niin iso asia, että jos reilusti puolet kannattaa asian käsittelyn viemistä eteenpäin, niin se kyllä vaatisi, että sitä käytetään.

Mutta oikeusministeriössä tuntuu olevan niin, että siellä ei nyt näihin asioihin niinkään paneuduta. Siellä on hätä käsillä, mutta rahaa maksetaan sitten valittajille, jotka ovat joutuneet liian pitkään olemaan tuomiolla Eit:ssä ja muualla. Siihen suuntaan on menty. Toivottavasti me emme saa enää toista kertaa tällaista ministeriä kuin tällä hetkellä on. Kaikkien vähemmistöjen asiat ja niitten oikeudet tuntuvat olevan huomattavasti tärkeämpiä, ja niitä pitää viedä eteenpäin. Kun ihan oikeasta asiasta olisi kyse, sitten tökkää ja meille tullaan sanomaan, että ei ehditä tekemään ja ei tätä voi tehdä eikä tätä voi tehdä.

Mutta, puhemies, tulen tekemään sitten yksityiskohtaisessa käsittelyssä selkeät pykälänmuutosesitykset, ja perusteluna on, että pääosa näistä muutosesityksistä tulee olemaan tähän taltiointiin liittyviä asioita, mutta mukana on myöskin tämä 6 §, jonka ed. Kantola tuossa äsken esitteli, ja myöskin ed. Kiuru otti siihen asiaan kantaa. Näillä lauseilla lopetan ja myöskin sillä, että perustuslakivaliokunnan lausunto ei kyllä mielestämme ole tullut huomioitua tässä käsittelyn yhteydessä riittävästi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Täytyy kyllä nyt heti alkuun myöntää, että omassa henkilökohtaisen elämän suunnittelussani en ollut ottanut lainkaan huomioon sellaista mahdollisuutta, että joudun olemaan tällä hetkellä sekä oikeusministerin että lakivaliokunnan puheenjohtajan vikareeraajana tässä asiassa. Mutta kun, arvoisa puhemies, näin kohtaloni taas muuttui, niin kuin yleensä aina muuttuu —minulla ei koskaan tahdo onnistua niin tämä elämän suunnittelu kuin olen hartaasti aikonut — niin yritän selviytyä tästäkin tehtävästä. Olen tätä varten hankkinut tukiopetusta oikeusministeriöstä ja tukeudun tähän tukiopetukseen, koska henkilökohtainen juridinen kompetenssini ja elämänkokemukseni eivät riitä näin merkittävän lakialoitteen murjomiseen, mitä tässä nyt pitäisi tehdä.

Minulle on saatettu tietoon seuraavaa:

Ensimmäinen havainto on tietysti semmoinen, johon minä voin itsekin yhtyä, että tällä hetkellä käräjäoikeuksissa ei ole välineistöä videotallenteiden tekemiseksi. Se kulttuuri pitäisi ajaa läpi, niin kuin Ruotsissa nyt kuitenkin on tapahtunut. Ruotsissa selvityksen mukaan tämä operaatio maksoi 275 miljoonaa Ruotsin kruunua. Mutta sellaista selvitystä ei oikeusministeriön mukaan ole käytettävissä, mitä se meillä tulisi maksamaan. Tässä lausunnossa, jonka olen saanut, todetaan, että ministeriön virkamiesten mukaan tässä yhteydessä pitäisi arvioida tämän muutoksen vaikutus käräjäoikeuksien tuomiopiirien laajuuteen ja se mahdollisuus, että se johtaisi rikosoikeudenkäyntien keskittymiseen käräjäoikeuksien päätoimipaikkoihin, ja näitä selvittelyjä, joita pitäisin erittäin tarpeellisina, ei ole ehditty tehdä. Siis tämä raha on auki, ja se toiminnallisuus Suomessa ja sen vaikutukset ovat auki.

Sitten, nopeuttaako tämä tallenteiden katsominen oikeudenkäyntiä hovioikeudessa? Siinä näyttävät tämän selvityksen mukaan olevan näkemykset jonniin verran ristiriidassa. Tässä viitataan professori Virolaisen lausuntoon, joka on sitä mieltä, että Ruotsin järjestelmä on todella johtanut tämänlaatuiseen tulokseen, mutta sitten kotimaisilla tahoilla on kiinnitetty huomiota, että näin ei saattaisi kuitenkaan täällä kotimaassa nyt ihan vikavälleen tapahtua. Oikeusministeriö katsoi lausunnossaan, että Ruotsissa käyttöön otetun menettelyn toimivuutta pitäisi selvittää. Se on erinomaisen paikallaan oleva asia. Se vie nyt kuitenkin aikaa. Tästä tarvittavan ajan pituudesta on Ruotsin oikeusministeriöstä pyydetty lausunto, ja siinä katsotaan, että se aika on vähintään kaksi vuotta, ja minä kun en ymmärrä yhtään mitään koko asiasta, niin minä luotan täydellisesti oikeusministeriöön.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin käyttää pienen puheenvuoron paikaltani, mutta ed. Pulliaisen puheenvuoro herätti joitakin kysymyksiä, joten ehkä en olisi kahteen minuuttiin ehtinyt tuoda omaa näkemystäni esille.

Herra puhemies! Ensimmäinen asia pitää varmasti paikkansa, mitä ed. Pulliainen totesi. Tällä hetkellä ei välineistöä ole alioikeuksissa, mutta toisaalta on todettava se, että tämän vuoden alussa tuomiopiirejä yhdistettiin, keskitettiin, käräjäpaikkoja lopetettiin, vähennettiin. Koko ajan sillä puolella on menty siihen suuntaan, minkä lausunnon ed. Pulliainen oli käsitykseni mukaan ministeriöstä saanut. Mutta vielä suurempaa keskittymistä ilmeisesti ministeriössä halutaan ja on mitä ilmeisimmin ollut suunnitteillakin, mutta viimeinen uudistus nyt ei niin kovin radikaali loppujen lopuksi sitten ollut. Joillakin paikkakunnilla vielä säilytettiin käräjäpaikkoja lähinnä sen johdosta, että asianosaisille, asianomistajille ja todistajille ei tulisi turhia kustannuksia, kun julkista liikennettäkään ei ole käytettävissä.

Mutta, herra puhemies, itse näkisin kyllä tämän vastalauseen mukaisen käytännön erittäin tarpeelliseksi myös nimenomaan jouduttamaan oikeuskäsittelyä, hovioikeuskäsittelyä. Olen keskustellut aika paljon syyttäjien kanssa, ja he pitävät nykyistä menetelmää täysin käsittämättömänä. Toki tämä hallituksen esitys ja valiokunnan mietinnössä oleva valiokunnan enemmistön kanta tästä muutoksenhaun rajaamisesta edesauttaa varmasti sitä käytäntöä, mihin suuntaan käsitykseni mukaan sekä hovioikeuden jäsenet että syyttäjät haluavat asian menevän. Mutta ainakin ne syyttäjät, joitten kanssa olen keskustellut, ovat olleet kovin turhautuneita siihen, että todistajia turhaan juoksutetaan hovioikeuksissa — niin kuin täällä todettiin, oliko ed. Rönnin puheenvuorossa — vuoden, puolentoista päästä siitä tapahtumasta.

Väli-Suomen sanomalehdissä oli noin vuosi sitten sivun mittainen artikkeli erään jutun käsittelystä. Siinä oli haastateltu todistajaa ja asianomistajaa, joita oli juoksutettu — en muista tarkalleen, kuinka monta kertaa — oikeuteen, kun vastaajia ei ollut tullut, ja sitten vielä Vaasan hovioikeuteen. Kyseessä oli jostakin Keski-Suomesta pieneltä paikkakunnalta oleva henkilö, joka oli ollut todistamassa jotakin pahoinpitelyä, ja hän totesi, että tämän jälkeen hän ei näe enää koskaan mitään. Tämä vaara on olemassa silloin, jos pitkän ajan jälkeen pienissäkin jutuissa muutoksenhakua halutaan käyttää, saattaa olla, että tällainen todistajien ilmaantuminen vähenee, ja myöskin on myönnettävä se, että asianomistajien halukkuus tehdä ilmoitus tapahtuneesta rikoksesta kyllä vähenee, ja silloin tietysti tilastoja saadaan kaunisteltua tältäkin osin.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni silloin, kun kuva- tai äänitallenteet otettaisiin alioikeudessa, hovioikeuden jäsenet, jos se valitus menee sinne ja muutoksenhaku on vireillä, voisivat periaatteessa katsoa sen nauhan ja silloin päätellä, onko mitään tarvetta mahdollisesti lisäkysymysten esittämiseen sen perusteella myöskin sitten, mitä valitusasiakirjoissa on esitetty. Uskoisin näin, että paljon uutta ei hovioikeudessa useinkaan enää ainakaan normaalijutuissa, pienehköissä jutuissa, tule esiin.

Tämän perusteella hämmästelen sitä, jos tilanne on ollut näin, mitä täällä valiokunnan jäsenet ovat kertoneet. Itse en ole valiokunnan jäsen, joten en tiedä, mitkä ovat sitten käsittelyn aikana olleitten asiantuntijoitten kannanotot, mutta tunnen jollakin tavoin professori Lappalaisen, joka on perehtynyt jo parisenkymmentä vuotta sitten prosessioikeuteen. Jos hän on tällä tavoin, mitä ed. Rönni täällä siteerasi, todennut, niin kyllä minä itse ottaisin sen näkemyksen erittäin vakavasti. En tiedä, saattaa olla tietysti, että oikeusministeriössä nämä henkilöt, jotka ovat tämän lausunnon ed. Pulliaiselle antaneet, eivät ole jostakin periaatteellisesta syystä sitten halunneet nähdä ihan sillä tavoin kuin tässä vastalauseessa on esitetty. Toivoisin vaan sitä, että se lausunto ja kannanotto eivät perustuisi siihen, että tämä lakialoite on tehty oppositiossa olevan kansanedustajan toimesta.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Tietysti on vähän hankala väitellä ed. Pulliaisen kanssa, kun en ihan varma ole, oliko hän täysin vakuuttunut näistä oikeusministeriön huomautuksista.

Mutta minä olisin vaan sanonut kustannusten osalta, että niitä varmaan syntyy, mutta ministeriöllä on ollut hyvin paljon aikaa selvittää niitä, koska ensimmäinen esitys tästä tuli jo varmaan kolme neljä, ehkä viisi vuotta sitten ministeriön työryhmässä. Jatkovalmistelusta yllättäen luovuttiin. Nyt tämä on ollut vireillä, tämä lakiesitys ja tämä aloite, täällä seitsemän kuukautta, niin että jos olisi vilpitöntä halua vaikuttaa näihin pitkiin oikeudenkäynteihin, niin tämä olisi ehditty hyvin selvittää.

Kun muutenkin näissä tuomioistuimissa näistä videoneuvottelu- ja muistakin syistä joudutaan tekniikkaa haalimaan, niin kyllä se on tarpeen. Minusta kannattaisi nyt vähän uhratakin siihen, kun tällä hetkellähän me olemme oikeuspoliittinen pelle Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Minä en usko, että on mitään muuta maata, joka saa niin paljon kielteisiä tuomioita per capita, kuin Suomi. Minusta se on kyllä semmoinen juttu, että siihen kannattaisi keskittyä. Tämä ei ole mikään ansio vihreälle liikkeelle, että se tapahtuu vihreän ministerin aikana. (Ed. Pulliainen: Se menee mun piikkiin nyt, ja sillä ei ole silloin merkitystä!) — Joo, no, anteeksi nyt, minä vähän innostuin.

Sitten minä sanon, että ne, jotka eniten kaipaavat tätä uudistusta, ovat suurten talousrikollisten ja huumejuttujen syyttäjät. Nythän meidän pitäisi päästä oikeusvaltiossa semmoiseen tilanteeseen, että ottelu käydään kerran kunnolla alioikeudessa ja muutoksenhakuistuimissa sitten katsotaan ehkä oikeudellista kysymystä, ehkä osatodisteita, mutta ei missään nimessä käydä koko juttua uudestaan. Kun nämä syyttäjät joutuvat käymään koko tämän jutun uudestaan, se vie heiltä valtavasti työaikaa ja seuraavat jutut ovat jonossa, mikä tekee sen, että näitä talousrikosjuttuja on koko ajan myöhässä. Ja talousrikosjutut ovat nimenomaan ne, jotka vievät meidät koko ajan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, ja ne, jotka saavat korvauksia, ovat aina silloin tällöin tunnettuja talousrikollisia.

Sitten ongelma itse tämän totuuden kannalta, että kyllä kai todistaja on parhaimmillaan silloin, kun häntä kuullaan ensimmäisen kerran. Huumejutuissahan on sitten vielä niin, että ensimmäisellä kerralla tekijät ovat poliisin huostassa, sitten he pääsevät ulos ja hovioikeudessa todistaja ei enää ilmaannu tai hän ei enää muista mitään. Ihmiset muutenkin unohtavat todistettaessa. Eli tämä menettely, jossa todistajat kuullaan uudestaan, ei tarkoita sitä, että totuus paranisi, vaan se on melkein päinvastoin.

Silloin kun oli tämä lähetekeskustelu, niin ministeri Braxhan oli vähän loukkaantunut tästä aloitteesta. Hän oli hyvin loukkaantunut siitä, että se perustui siihen, että minä olin lukenut jonkun mielipidekirjoituksen. Semmoisia ei saa tehdä. Minä sanoisin niin, että arvovaltasyistä tehdään yleensä suurimmat tyhmyydet, koska tämän esityksen hyväksyminen tai sitten sen jalostaminen ministeriössä niin, että se voidaan hyväksyä, olisi yksinomaan hyvä, ja jos rahaa ei heti löydy, niin varmaan se pienemmillä kustannuksilla voitaisiin toteuttaa kuin Ruotsissa, ja niin ne rahat kannattaisi sitten löytää.

Arvoisa puhemies! Minä pyysin oikeastaan puheenvuoron toisesta asiasta. Silloin kun perustuslakivaliokunta antaa mietinnön, niin se panee tärkeimmät jutut käsittelyjärjestyksen taakse, josta pitäisi sitten huomata, että ne pitää huomioida. Mutta ihmisoikeussopimusten loukkaamisia ei voi panna käsittelyjärjestyksen taakse, koska käsittelyjärjestys ei poista ongelmaa, koska jos se on ihmisoikeussopimuksen vastaista, niin silloin eduskunnan ei pitäisi sitä hyväksyä.

Nyt tähän mietintöön, niin kuin lakivaliokunta sen esittää, jää kaksi hyvin tulkinnanvaraista kohtaa. Valiokunnan mietinnössä on muutama asia, joissa lakivaliokunta ei ole halunnut noudattaa ihmisoikeussopimusta ja sen lisäpöytäkirjaa.

Ensimmäinen kysymys on siitä, mitä tarkoitetaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7. lisäpöytäkirjan 2 artiklan toisessa kappaleessa vähäisten ja sitä vakavampien rikosten välillä tehdyllä erolla. Tällä erolla on siis merkitystä muutoksenhakuoikeuden turvaamisen kannalta.

Perustuslakivaliokunnan käsityksen mukaan henkilö, joka on tuomittu ehdottomaan vankeuteen, ei ole voinut syyllistyä vähäiseen rikokseen. Perustuslakivaliokunta esitti mietinnössään, että tämä otettaisiin huomioon lakiehdotusta käsiteltäessä. Lakivaliokunta päätti toisin. Eli jos te hyväksytte tämän, niin te katsotte, että vähäisestä rikoksesta voidaan tuomita ehdottomaan rangaistukseen, mikä nyt on loogisestikin ihan mahdottomuus.

Toinen asia on sitten se, että perustuslakivaliokunta esitti erääseen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuoreeseen päätökseen viitaten, että tulisi harkita, pitäisikö vastapuolella olla mahdollisuus antaa vastaus ennen jatkokäsittelyluvan myöntämistä. Lakivaliokunta ei, tulkiten siis tätä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöstä toisella tavalla, huomioinut tätäkään ehdotusta. Lisäksi lakivaliokunta jostain syystä ei lähettänyt koko rinnakkaisaloitetta perustuslakivaliokuntaan lausunnolle ollenkaan.

Arvoisa puhemies! Koska perustuslakivaliokunnan tehtävänä on antaa lausuntonsa lakiehdotusten perustuslainmukaisuudesta sekä suhteesta kansainvälisiin sopimuksiin, ehdotan, että tämä lakiehdotus aloitteineen lähetetään perustuslakivaliokuntaan uutta lausuntoa varten.

Sampsa Kataja /kok:

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta otti huomioon kaikki nuo ed. Södermanin puheenvuorossa esiin tulleet näkökulmat. Se otti huomioon myös tuon videotallenteen käytön laajentamisen hovioikeuksiin, ja tuossa kysymyksessähän ei ole sinänsä mitään perustuslaillista ongelmaa, joten tämän vuoksi tuota asiaa ei ole perustuslakivaliokuntaan lähetetty.

Asia sinänsä on, aivan oikein, syytä huolellisesti käydä läpi ja valmistella ja myös valmistautua siihen, että käräjäoikeuksissa ja hovioikeuksissa on edellytykset tuon lain pikaiseen toimeenpanemiseen sitten, kun siihen asti päästään. Uskon, että tuohon kyllä mennään, mihin laki-aloitteessa on tähdätty, mutta asia pitää valmistella ja antaa myös valmistautumisaika tuomioistuimille siihen, että asiat toimivat. Kuten sanottu, niin tuossa kysymyksessä ei mitään perustuslaillista ongelmaa ole, joten vastustan tuota esitystä, minkä ed. Söderman teki.

Mutta sitten tämä perustuslaillinen kysymys siitä, mitä on pidettävä vähäisenä ja vakavampana rikoksena ja mikä on rangaistuslaji, ehdoton vai ehdollinen vankeus. Nyt näyttää siltä, että vastalauseen tehnyt oppositio on unohtanut sen, että meillä rangaistuksen päälajit ovat siis vankeusrangaistus ja sakkorangaistus. Ja vankeusrangaistuksen täytäntöönpanomuoto on sitten ehdoton tai ehdollinen.

Tämä peruskysymys unohtuu. Ei siis ole kyse siitä, että määrättäisiin ehdolliseen vankeuteen tai ehdottomaan vankeuteen, vaan määrätään vankeuteen, jonka täytäntöönpano tapahtuu sitten jompaakumpaa reittiä. Ja tuo teon ankaruus, rangaistuksen ankaruus, se kannanotto käsitellään siinä vaiheessa, kun otetaan kantaa siihen, onko tuo rangaistus vankeutta jossakin muodossa vai sakkoa vai ei rangaistusta ollenkaan.

Ja myös arkitodellisuus, minkälaisia asioita hovioikeuksissa käsitellään, kannattaisi tässä kysymyksessä muistaa. Nimittäin suurin osa hovioikeuksien tutkittavaksi tulevista valitusasioista on nimenomaan rikosasioita, joten tämä jatkokäsittelylupajärjestelmän toimivuuden kannalta rikosasioiden soveltamisalan määrittäminen on keskeistä. Ja esityksen mukaan rikosasioissa vastaaja tarvitsee jatkokäsittelyluvan, jos häntä ei ole tuomittu ankarampaan rangaistukseen kuin neljä kuukautta vankeutta.

Kuten todettu, perustuslakivaliokunta katsoo, että rikosta, josta tuomitaan enintään neljän kuukauden vankeusrangaistukseen, ei voida pitää vähäisenä. Ja perustuslakivaliokunta vielä harkitsi, tai pyysi lakivaliokuntaa harkitsemaan, tulisiko tuon jatkokäsittelylupajärjestelmän alaa supistaa esimerkiksi niin, että ehdottomat vankeusrangaistukset suljettaisiin pois tuosta järjestelmästä. Mutta lain mukaan määräaikainen, enintään kahden vuoden vankeusrangaistus voidaan määrätä ehdolliseksi, jollei rikoksen vakavuus, rikoksesta ilmenevä tekijän syyllisyys ja tekijän aikaisempi rikollisuus edellytä ehdottomaan vankeuteen tuomitsemista. Myös rangaistuksen pituudella on vaikutusta, sillä mitä pitempi vankeusrangaistus on, sitä enemmän tulee olla muita perusteita rangaistuksen ehdollisuudelle.

Rangaistuslajin valinnassa on edellä esitetyn mukaisesti otettava huomioon hyvin moninaisia tekijöitä, ja kyse on muustakin kuin rikoksen vähäisyydestä. Lakivaliokunta katsoo, että ehdollisen ja ehdottoman vankeuden asettaminen jatkokäsittelyluvan kannalta eri asemaan ei siten ole yhteensopiva rangaistuslajin valinnasta noudatettavien periaatteiden kanssa Suomessa.

Sen selvityksen perusteella, mitä saatiin, lyhyehköjä, ehdottomia vankeusrangaistuksia tuomitaan käytännössä verraten paljon, erityisesti rattijuopumuksesta, ja kyseessä on usein henkilö, jolla on rikostausta. Koska nämä jutut ovat usein varsin selviä, niiden tulisi jo tämän perusteella kuulua lupajärjestelmän soveltamisalaan. Sen sijaan ensikertalaiselle tuomitut vankeusrangaistukset ovat käytännössä lähes aina ehdollisia.

Perustuslakivaliokunnan esittämän toteuttaminen tarkoittaisi näin ollen sitä, että vastaaja tarvitsisi jatkokäsittelyluvan, vaikka hänet on tuomittu pitkäänkin ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Sen sijaan sellainen vastaaja, jolla on pitkä rikostausta ja joka olisi vähäisestä rikoksesta tuomittu aikaisemmin rikollisuutensa perusteella hyvinkin lyhyeen ehdottomaan vankeusrangaistukseen, ei lupaa tarvitsisi. Näin ei varmaan ole oikein.

Lupajärjestelmän soveltamisalan rajaaminen ehdollisiin rangaistuksiin ei siis välttämättä johtaisi siihen, että järjestelmä tulisi sovellettavaksi vain vähäisiin rikoksiin. Sen sijaan se voisi rajata järjestelmän ulkopuolelle juuri ne valitukset, joihin sitä on tarkoituksenmukaista soveltaa. Ja näin ollen ehdottomia vankeusrangaistuksia ei ole perusteltua rajata tämän lupajärjestelmän ulkopuolelle.

Joten näillä perusteilla tämä lakiesitys on syytä tällaisenaan hyväksyä. Ja mitä tulee tuohon videotaltiointiin, niin perehtymisen jälkeen asia varmaan tänne tulee, mutta tässä vaiheessa ei ole syytä sitä enää perustuslakivaliokunnan kautta kierrättää.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuulemisissahan oltiin kovin montaa mieltä siitä, onko tämä lakivaliokunnan kanta, jonka ed. Kataja tässä nyt perusteli, enemmistön kanta, onko se tosiasiallisesti oikea vai ei. En lähde siitä sen enempää kinaamaan, koska tämä keskustelu käytiin jo lakivaliokunnassa ja sen pöydän äärellä, mutta selvää on se, että kyllä tässä nyt mennään siihen menettelyyn, että siihen todelliseen ongelmaan, miksi oikeudenkäynnit viivästyvät, ei puututa: siihen, että näitä käsittelyitä ei pystytä järjestämään ja lähes enemmistö meidän oikeudenkäynneistämme on pitkälti yli vuoden pituisia. Tämä on se ongelma, joka myöskin toimenpidekertomuksessa 2009 käy ihan selkeästi esille.

Arvoisa puhemies! Minusta se kertoo jotain, että Euroopan neuvosto joutuu tekemään Suomesta esimerkiksi maaraportin. Kun meillä viimeksi käsiteltiin Euroopan neuvoston asioita, toin sen esille, että me olemme yksi harvoista pohjoisista ja Keski-Euroopan maista, joista tehdään maaraportti (Puhemies: Minuutti!) sen takia, että meidän oikeudenkäyntimme ovat näin viivästyneitä.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä sopimuksen lisäpöytäkirja lähtee vain siitä, että muutoksenhakuoikeuden rajoittaminen on mahdollista silloin, kun on kysymys vähäisestä rikoksesta. Minä kyllä edelleen lähden siitä, että missään maassa ei vähäisestä rikoksesta tuomita ehdottomia vankeusrangaistuksia.

Ed. Kataja kyllä hyvin lahjakkaasti selitti, että ehdollisessa ja ehdottomassa rangaistuksessa ei ole mitään eroa, mutta sen jälkeen hän toi esille, että näitä ihmisiä, joilla on rikostaustaa, tuomitaan ehdottomiin rangaistuksiin, eli hän teki kuitenkin sen eron. Mutta minä haluaisin nyt sanoa hänelle senkin, että on erittäin arveluttavaa, jos hän lähtee siitä, että ihmisiä pitää käsitellä oikeuden edessä eri tavalla riippuen siitä, onko heillä rikostaustaa vai ei. Ehkä tuomarit tekevät niin, mutta oikein se ei ole.

Minä en lähde ennakoimaan perustuslakivaliokunnan kantaa, mutta minusta tässä olisi hyvin tärkeää hankkia se.

Sampsa Kataja /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, mistä tuo väärinymmärrys ed. Södermanille tuli. Nimenomaan korostin sitä, että kun rangaistusta määrätään, vankeusrangaistus joko määrätään tai sitä ei määrätä, ja sen jälkeen otetaan sitten kantaa näihin täytäntöönpanotapoihin nimenomaan henkilöstä johtuen. Tuon jälkeen tehdään valitus tai anotaan valituslupaa, jos sellainen tilanne tulee.

Ed. Kiuru toi esiin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisut Suomea koskien. On vaan kovin ristiriitaista, että kun meillä nyt tässä on selkeä esitys siitä, miten me pystymme nopeuttamaan tuomioistuinkäsittelyjä, saada lopulliset ratkaisut aikaan, niin kuitenkin sitä sitten vastustetaan. Täytyisi toimia niin kuin opettaa.

Krista Kiuru /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti. Minä tässä olen yrittänyt jo perustella omassa puheenvuorossani aikaisemmin, minkä takia oikeudenkäyntejä voidaan lyhentää monin muin tavoin paljon paremmin. Meillä on tässä toimenpidekertomuksessa myöskin hyviä vinkkejä — joita tänään käsiteltiin täällä jo aikaisemmin — siitä, miten me voisimme tehdä.

Me olemme esittäneet tässä salissa ja myöskin lakivaliokunnassa ed. Södermanin aloitteen pohjalta sitä, että oikeudenkäyntejä voidaan vähentää erityisesti sillä, että otetaan nämä uudet menetelmät käyttöön. Lisäksi pitää huomata, että hovioikeuksissa ei ole sellaista sumaa kuin meillä on käräjäoikeuksissa. Niihin käräjäoikeuksiin meidän pitäisi myöskin puuttua vielä toisin toimenpitein. Eli minä olisin toivonut vähän muunlaisia ratkaisuja siihen, jos oikeudenkäyntejä halutaan todella nopeuttaa, ja sitähän me kaikki haluamme.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Täytyy sanoa tähän äskeiseen keskusteluun, että kun juristit keskustelevat keskenään, niin siinä tahtoo tämmöiseltä maalaistollolta mennä niin kuin yli hilseen aika korkealta, ei aina tapaile.

Tähän voisi kertoa myöskin elävän esimerkin oikeudenkäynnistä muutamien vuosien takaa: Kun paikallinen pikkukonna tuli käräjäoikeudesta siihen kuppilaan ja kaveri kysyi siltä, että paljonko sait, niin hän sanoi, että viisikymppiä ja pullon kossua; asianajaja antoi viisikymppiä rahaa ja pullon kossua. Ehdollinen tuomio ei merkinnyt mitään. Sillä ei ollut mitään merkitystä, jos hän oli saanut muutaman kuukauden ehdollista. Tässä on tämä, miten nämä kokevat tämän ehdollisen ja ehdottoman kuvion.

Mutta se ed. Katajalle, että emme me ole hylkäämässä tätä emmekä ole missään tapauksessa sen puolesta olleet, vaan ehdotamme vain pieniä tarkennuksia.

Nyt, puhemies, kannatan ed. Södermanin esitystä siitä, että tämä koko mietintö palautetaan perustuslakivaliokunnan arvioitavaksi ja sen jälkeen palataan asiaan.