Tuula Peltonen /sd(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni koskee oppilashuollon saatavuuden varmistamista kouluissa.

Perusopetuslain 31 a §:ssä sanotaan, että oppilaalla on oikeus saada maksutta opetukseen osallistumisen edellyttämä tarvittava oppilashuolto. Laki ilmaisee myös, että oppilashuollolla tarkoitetaan oppilaan hyvän oppimisen, hyvän psyykkisen ja fyysisen terveyden sekä sosiaalisen hyvinvoinnin edistämistä ja ylläpitämistä sekä niiden edellytyksiä lisäävää toimintaa.

Olen kantanut huolta tästä asiasta jo kauan. Nimittäin vaikka oppilashuollon velvoitteita on jo perusopetuslaissa kirjattu, ne eivät tunnu vielä velvoittavan kaikkia kuntia toimimaan oppilashuollon tasavertaisessa järjestämisessä. Tästä kertoi karua kieltään Helsingin Sanomien viimesyksyinen artikkeli, jossa selvitettiin tuloksia rehtoreille suunnatusta kyselystä. Kyselyllä oli selvitetty rehtoreiden tietämystä oppilashuollon tilasta omissa oppilaitoksissaan. Opetushallituksen ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen eli Stakesin kyselyyn vastasi 539 koulua. Tulos oli surullista luettavaa. Rehtoreille tehdyn kyselyn mukaan lähes joka toisessa yläkoulussa ei ollut psykologitoimintaa eikä sitä ollut saatavilla käytännössä lainkaan. Myös kuraattoripalveluista tieto puuttui tai niitä ei ollut tarjolla ollenkaan joka kolmannessa koulussa. Viikkotuntimäärä sataa oppilasta kohti oli psykologipalveluissa 0,4 ja sosiaalityössä 2,8 tuntia.

Arvoisa puhemies! Tiedän myös ilman tutkimuksiakin, että kouluterveydenhoitajan asiakaskuntaan kuuluu pahimmillaan jopa yli tuhat oppilasta ja useita kouluja. Nämä lukemat ja tulokset kertovat, että meidän oppilaitoksemme huutavat oppilashuollon palveluja. Oppilashuoltoon sisältyvät opetuksen järjestäjän hyväksymän opetussuunnitelman mukainen oppilashuolto sekä oppilashuollon palvelut, jotka ovat kansanterveyslaissa tarkoitettu kouluterveydenhuolto sekä lastensuojelulaissa tarkoitettu kasvatuksen tukeminen. Mielestäni näitä asioita emme voi pelkästään sivuuttaa toteamalla, että ne tulisi hoitaa kuntoon. On siis aika tehdä toimia.

Se, miten saamme sitten opetuksen järjestäjän huolehtimaan siitä, että oppilailla on mahdollisuus saada oppilashuollon palveluja, onkin sitten vaativampi tehtävä. Nykyinen tilanne kertoo suuresta alueellisesta epätasa-arvosta. Lapin läänissä lähes 30 prosenttia kouluista ei omaa lainkaan koulupsykologitoimintaa ja myös pienistä, alle 100 oppilaan kouluista se näyttää puuttuvan. Sen sijaan Etelä-Suomessa keskisuurilla paikkakunnilla ja suuremmissa kouluissa koulupsykologin palvelut ovat järjestyksessä, joskin vastaanotettavien oppilaiden määrät ovat jatkuvasti suuria.

Tiedän myös paljon kouluja, joissa oppilashuolto toimii moitteettomasti ennen kaikkea suhteessa siihen annettuihin resursseihin. Käytännössä useat opettajat tekevät paljon ylimääräisiä työtunteja hoitaessaan oppilashuollon tehtäviä. Tämä ei ole opettajia kohtaan oikein, eikä se edesauta heidän työssä jaksamistaan, oppilashuollon tehtävät kun vielä yleensä ovat niitä raskaimpia virkatehtäviä.

Arvoisa puhemies! Viime vuoden marraskuun 7. päivän tapahtumat ovat jääneet järkyttäväksi todisteeksi siitä, että meillä ei ehkä pystytä vastaamaan nuorison pahoinvointiin riittävän ajoissa. Voidaan tietysti perustella, ettei kaikkia tapauksia voi huomata ja että joskus epätoivoisiin tekoihin ajautuu aikaisemmin täysin nuhteeton ja normaalilla tavalla käyttäytynytkin. Niin varmasti onkin, mutta emme voi myöskään tuudittautua tulevaisuuteen ilman toimia oppilaiden kohtaamisen parantamiseksi. Sen takia oppilashuollon toimien varmistaminen niin alueellisesti tasa-arvoisesti kuin myös määrällisesti riittäviksi on ensisijaisen tärkeää.

Jokelan tapauksessa on hyvä, että ministeriön yhteistyöryhmä koostaa tapauksen tiedot ja niiden pohjalta mahdolliset jatkotoimet. Nämä kaikki toimet ovat suuntausta siihen, että emme halua koulujemme muuttuvan tietenkään turvattomiksi paikoiksi olla ja opiskella. Uskon, että tämän työryhmän tulokset antavat edelleen lisäperusteita oppilashuollon palvelujen turvaamiselle.

On jollakin lailla saatava tasa-arvoisuus alueellisesti ja myös helpotettava kuntien ja koulujen mahdollisuutta toimia oppilashuoltoa vaativissa tilanteissa, ja lisäksi tarvitaan tietenkin myös resursseja. Tähän edellä sanomaani viitaten näen erittäin perustelluksi tehdä perusopetuslakiin lisäys oppilashuollon järjestämisvelvoitteista. Esitän, että kyseiseen pykälään lisätään uusi momentti, joka kuuluu:

"Oppilashuolto tulee järjestää kouluissa niin, että oppilaalla on mahdollisuus saada oppilashuollon palveluja. Koulujen tulee järjestää toimintaa varten oppilashuollon työryhmä, johon edellytetään kuuluvaksi erityisopettaja, koulupsykologi ja koulukuraattori."

Toivon tietysti hyväksyvää käsittelyä tälle aloitteelle.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloite on oikein hyvä ja kannatettava. On hyvin tärkeästä asiasta kyse. Muun muassa lukiolaisten osalta on aivan nyt viime päivinä pohdittu sitä, mitenkä he ovat monella tavalla rasittuneita, ja monet ongelmat ovat oppimisyhteisössä kohtaamassa oppijoita. Toivon, että tämä aloite johtaa ratkaisuihin, joilla tasapuolisesti kautta maan oppilaitoksen koosta riippumatta oppilailla on mahdollisuus saada näitä palveluita siten, että psykologeja, koulukuraattoreita on. Jos on niin, että yhdessä kunnassa ei ole mahdollisuus perustaa virkoja, niin huolehditaan kuntayhteistyöllä, että näitä henkilöitä on, niin että riippumatta kotipaikasta koululaiset ja opiskelijat voivat saada hyvät oppilashuoltopalvelut.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Tuula Peltosen tekemä aloite on ihan hyvä, mutta on tässä jotain vaaran paikkojakin. Itse asiassa tässähän viitataan siihen, että laissa on jo asioita säädetty ja osassa kuntia asiat hoidetaan lainsäädösten mukaisesti, mutta useassa kunnassa ei. Se on aivan totta. Sen tiedän itsekin, ja sen tietävät varmasti kaikki suomalaiset opettajat ja monet vanhemmatkin. Minun mielestäni ehkä tärkeämpää olisikin vaatia toimenpiteitä sen eteen, että päästäisiin siihen tilanteeseen, että tämän nykyisen lain henki täytettäisiin, sen kirjain täytettäisiin. Toki voidaan kirjausta tarkentaa esimerkiksi siihen suuntaan, että vaaditaan tietty oppilashuoltotyöryhmä.

Sen sijaan pitäisin tässä ed. Peltosen tekemässä lakialoitteessa hieman vaarallisena sitä, että kirjataan, että ryhmässä pitää olla erityisesti erityisopettaja, koulupsykologi, koulukuraattori. Näitä ei kaikissa kunnissa ole, ja se voi olla myös valinta, että on panostettu johonkin toiseen. Täältä puuttuu puheterapeutti, kouluterveydenhoitaja, sosiaalityöntekijä, perhetyöntekijä, mahdollisesti lääkäri, poliisi. Ainakin meidän koulussamme näin on toimittu, että aina tarpeen mukaan näitä ammattilaisia siinä on käytetty. Tämä lain kirjain, jos se näin hyväksytään, luo äärimmäisen vaikean tilanteen ja pakottaa kuntia tekemään valintoja, että esimerkiksi puheterapeutin virkaa ei täytetä, vaan palkataan koulukuraattori. Erilaisia ratkaisumalleja on olemassa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Itse asiaan minulla ei ole mitään sen kummempaa huomautettavaa, mutta tämän lain tekstiin, niin kuin ed. Heinonenkin jo kiinnitti huomiota, on kyllä aika paljonkin huomautettavaa, kun on kirjoitettu näin, että "Koulujen tulee järjestää toimintaa varten oppilashuollon työryhmä, johon edellytetään kuuluvaksi erityisopettaja, koulupsykologi ja koulukuraattori". Kova juttu, kun on pieni kunta ja kyläkouluja lähellä ja siellä kuntataajamassa joku vähän isompi koulu. Siinä kun tempaiset siihen työryhmän kasaan, jossa ovat erityisopettaja, koulupsykologi ja koulukuraattori, niin onkin münchhausenin temppu tullut tehtyä hyvin kättelyssä. Meinaan vaan, että kun hyvää tarkoittaa ja tarkoitus on viedä asiaa eteenpäin, niin silloin se ehkä kannattaisi eritellen tehdä, kenellä se velvoite on, onko se kunnalla ja onko se kuntayhtymällä ja millä tavalla kunnallisella tasolla pitää nämä asiat järjestää, koska tarkoitus sinänsä on ihan oukki doukki.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle totean vain sen, että kouluthan voivat toki tehdä ja järjestää työryhmän yhdessä. Eli eihän se tarkoita sitä, että jokaisella koululla on oma oppilashuollon työryhmä.

Puhemies! Tästä aloitteesta. Minusta ed. Peltonen kiinnittää aloitteessaan erittäin tärkeään asiaan huomiota. Meillä on eduskunnassa ja yhteiskunnassa pitkään viime syksynä puhuttu kouluhyvinvoinnista. Itse opettajana tiedän, että kouluhyvinvointiin vaikuttaa moni tekijä. Siihen vaikuttaa ennen kaikkea tila, jossa työskennellään, mutta siihen vaikuttavat myös opetusryhmät. Se, kuinka monta lasta, kuinka monta nuorta opettajalla on opetettavanaan, on erittäin olennainen asia. Mutta sen lisäksi on myönnettävä, että opettajan ammattitaito ei riitä kaikkien niiden ongelmien kohtaamiseen, joita koulumaailmassa tänä päivänä on, ja siihen tarvitaan moniammatillista yhteistyötä. Siihen tarvitaan jo täällä ed. Heinosen ja monen muun mainitsemia koulukuraattoreita, psykologeja, opinto-ohjaajia ja terveydenhoitajia.

Itse olen ollut hieman huolissani, puhemies, siitä, että tänä päivänä meidän peruskoulumme ovat laadukkaita kaikkialla Suomessa, mutta valitettavasti näiden tukipalveluiden osalta palvelujen saanti vaihtelee kunnittain johtuen tietenkin kuntatalouden tilasta. Jos me todella haluamme yhdessä puuttua siihen ongelmaan, että meille ei jatkossa enää syntyisi koulupudokkaita nuoria, jotka ikään kuin jättävät yhteiskunnan ja usein koulutiensä myös tuossa peruskoulun jälkeen, niin meidän tulee satsata tähän ennaltaehkäisyyn, ja siinä kyllä tämä oppilashuollollinen työ on erittäin tärkeää.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme hyvästä kouluympäristöstä ja hyvästä oppimisympäristöstä, me emme voi millään sivuuttaa koulun yhteydessä tapahtuvaa oppilashuoltoa. Niin kouluterveydenhoitajat kuin psykologit, psykiatrit ja muut ammattilaiset, opettajat ovat jo pitkään kantaneet huolta liian pienistä oppilashuollon resursseista. Se näkyy siellä kouluissa, ja se näkyy sellaisella tavalla, jota me emme varmasti sivistyneenä yhteiskuntana halua.

Meillä on Pisa-mittareilla mitattuna loistava koulujärjestelmä, mutta samaan aikaan nuoret itse ja opettajat, jotka heidän kanssaan työtään tekevät, viestittävät pahoinvoinnista, johon ei pystytä tarttumaan, nuorista, joita ei pystytä auttamaan. Siksi mielestäni tämän aloitteen henki on hyvin tärkeä. On ensiarvoisen tärkeää, että meillä varmistetaan koulujen riittävä oppilashuolto ja alueellinen tasa-arvo myöskin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä tuotiin esille, että voidaan toki seudullisesti järjestää tiettyjä ammattilaisia tällaiseen työryhmään. Se on toki totta, mutta sitten voi myös kysyä sitä, mikä merkitys on koulupsykologilla tai koulukuraattorilla, joka kutsutaan naapurikunnasta ainoastaan tittelinsä takia tähän työryhmään. Sen takia olisin itse esimerkiksi sellaisen kirjauksen kannalla, että oppilashuolto-sanan tilalla taikka rinnalla puhuttaisiin myös itse oppilashuoltotyöryhmästä ja vielä vaikka moniammatillisesta oppilashuoltotyöryhmästä. Se jättäisi kunnalle harkinnanvaraa, keitä kasvatuksen ammattilaisia tähän ryhmään lapsen ongelmien mukaisesti kutsutaan.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinoselle haluan täsmentää tätä virkanimikeasiaa, että olen nimenomaan halunnut tänne kirjata näiden virkojen nimikkeitä, joista tiedän, että niitä hyvin paljon puuttuu kunnista. Esimerkiksi koulupsykologipalveluja on todella vaikea joissakin kunnissa saada. Se on täysin mahdollista, mitä ed. Lauri Oinonen täällä heti esittikin, että seudullisesti yhteistyössä muitten kuntien kanssa järjestetään näitä palveluja. Toki tämä on erittäin hyvä ja kannatettava asia. Mutta pelkään kyllä, että nämä kirjaukset vapaamuotoisesti moniammatillisesta työryhmästä valuvat siihen, että siellä ei sitten oikeasti välttämättä ole sitä asiantuntevaa osaamista niissä työryhmissä kuitenkaan. Itsekin tämmöisessä työryhmässä toimineena tiedän, miten paljon työryhmä kärsii, jos sieltä esimerkiksi puuttuvat koulupsykologin palvelut tai kuraattori ei voi olla läsnä. Eli en pelkästään halunnut ihan vaan lisätä sinne joitakin nimiä, vaan tiedän, että nämä ovat niitä ensiarvoisen tärkeitä ihmisiä näissä työryhmissä.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää istuntoa, mutta ihan lyhyesti vielä totean tähän keskusteluun, että se on juuri näin kuin ed. Heinonen totesi. Tässä lakialoitteessa ei ole kaikkia niitä ammattiryhmiä mainittu, joiden ammattitaidolle koulumaailmassa tänä päivänä on tarvetta. Itse haluaisin nostaa tähän keskusteluun esiin myös sen näkökohdan, että olen pitkään miettinyt, riittääkö meidän nykylainsäädäntömme turvaamaan palvelut kaikkialla Suomessa, tarvitsisimmeko me nykyistä vahvempaa normiohjausta valtion tasolta, jotta me ikään kuin pystyisimme turvaamaan jokaisessa kunnassa tietty palveluiden minimitaso. Tiedän, että tästä ollaan hyvin eri mieltä, mutta itse näen, että sen lisäksi, että pystymme lisäämään taloudellisia resursseja kunnille, jotta ne voivat järjestää sekä laadukkaita opetuspalveluita että näitä oppilashuollon palveluita, meidän tulisi myös käydä rohkeampaa ja avoimempaa keskustelua siitä, pitäisikö meidän muuttaa lainsäädäntöä ja lähteä myös selkeästi normittamaan tiettyjä minimipalveluita.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Sinänsä tässä on hyvä lakiehdotus käsillä, ja olen itse asiassa ed. Heinosen kannalla siinä, että tässä pitäisi puhua moniammatillisesta yhteistyöstä. Tässä on varmasti käytännön tasolla ongelmallista, että jopa Pääkaupunkiseudulla meillä on tilanne, jos otetaan nyt vaikka koulupsykologi, että koulupsykologin palvelut ovat usein useammalle koululle. Meillä on yhteinen henkilö. Jos me oletamme, että joka kerta, kun koulu järjestää esimerkiksi oppilashuollon työryhmän ja siellä pitäisi aina olla läsnä sitten koulupsykologi, niin kävisi äkkiä sillä tavalla, että se koulupsykologi istuisi siellä oppilashuollon ryhmissä eikä olisi tekemässä sitä lapsen kanssa tehtävää työtä. Meidän pitää välttää se, että me luomme tämmöisiä byrokratiakokouksia lainsäädännöllä, vaan meidän tulisi luoda tämmöisiä joustavia toimintamalleja, joissa ne paikalliset olosuhteet pystyttäisiin sitten huomioimaan ja se olisi sen tilanteen mukainen järjestäytyminen.

Maria Guzenina-Richardson /sd:

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että me käymme tätä keskustelua, ja harmi, että täällä ei ole enemmän edustajia paikalla, koska kun me puhumme meidän nuortemme hyvinvoinnista, me puhumme samalla Suomen tulevaisuudesta. Kun me puhumme oppilashuollosta, niin mielestäni sitä ei saisi jättää vaan siihen, vaan pitää miettiä niitä jatkotoimenpiteitä, jatkohoitopaikkoja, joita tällä hetkellä ei ole riittävässä määrin. Kouluissa esimerkiksi kun havaitaan, että on oirehtiva nuori, ja nuori itsekin haluaisi saada jonkin näköistä hoivaa, hoitoa, päämäärää sille omalle kamppailulleen, niin sitten kun katsotaan nuorisopsykiatrian jonoja, sinne ei niin vaan pääsekään. Tämä tilanne ei ole sitten ainoastaan mielenterveysongelmissa vaan myöskin päihteiden käytössä ja monessa muussa, ja tähän toivoisin kyllä kovasti korjausta.