Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Työ- ja elinkei-noministeriö on valmistellut kilpailulain muutosesityksen, jonka nyt hallitus antoi eduskunnalle 20. päivä joulukuuta. Esityksen tavoitteenahan on parantaa markkinoiden toimivuutta Suomessa erittäin keskittyneillä päivittäistavarakaupan markkinoilla. Tämä lakiluonnos liittyy laajemminkin meidän terveen kilpailun edistämisohjelmaamme, jonka perustamisesta päätettiin valtioneuvoston maaliskuussa 2012 antamassa rakennepoliittisessa linjauksessa, ja tämä ohjelma on sitten laajemminkin hallituksessa hyväksytty, ja tätä koskevia muitakin esityksiä on tämän kevään istuntokauden aikana eduskuntaan tulossa.

Ehdotuksen mukaan kilpailulakiin lisättäisiin uusi säännös, jonka mukaan kaupparyhmä olisi määräävässä markkina-asemassa päivittäistavarakaupan markkinoilla, jos sen valtakunnallinen markkinaosuus, ei siis kauppakohtainen, olisi vähintään 30 prosenttia päivittäistavaroiden vähittäismyynnissä. Ehdotuksen mukaan kaupparyhmän olisi noudatettava määräävässä markkina-asemassa olevaa yritystä koskevia voimassa olevia säädöksiä, jos markkinaosuus olisi siis vähintään 30 prosenttia. Nykyisessä tilanteessa säädös koskisi sekä K- että S-kaupparyhmiä, joilla on yhteensä noin 70 prosentin markkinaosuus.

Esitys siis koskisi käytännössä kaupparyhmien keskusliikkeiden toimintaa eikä yksittäisten kauppiaiden tai osuuskauppojen itsenäistä toimintaa. Määräävässä markkina-asemassa oleminen ei kuitenkaan ole kiellettyä; ainoastaan sen väärinkäyttö on kiellettyä. Väärinkäyttöä kielletään sekä meidän kansallisessa lainsäädännössämme että EU-lainsäädännössä. Viimeksi EU-komissio hiljakkoin kannusti Suomea tekemään nimenomaan tätä tarkoittavia lainsäädäntöuudistuksia, joista tässä esityksessä on kysymys. Väärinkäyttöä arvioitaisiin siis tapauskohtaisesti, ei summanmutikassa, ja samojen periaatteiden mukaan kuin tähänkin asti. Ehdotus merkitsisi, että Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi näissä yksittäistapauksissa puuttua käyttäytymiseen, joka on muuta kuin tavanomaista tuotteiden paremmuuteen perustuvaa kilpailua, joka entisestään vähentää kilpailua päivittäistavarakaupassa.

Valvonnan piiriin kuuluisivat kaupan menettelyt sekä vähittäismyynnissä mutta myös hankinnassa, koska ne molemmat vaikuttavat kuluttajien käytössä oleviin vaihtoehtoihin ja valikoimiin. Arviomme on, että ehdotus vaikuttaisi myönteisesti kuluttajien valinnanmahdollisuuksiin ja tavarantoimittajien mahdollisuuksiin saada tuotteitansa kaupan valikoimiin tasapuolisesti ja kohtuullisin ehdoin. Ehdotuksella voitaisiin puuttua menettelytapoihin, joilla yritys pyrkii haittaamaan kilpailijoiden toimintaa, sulkemaan kilpailijat ulos markkinoilta tai keräämään kohtuuttomia ja kovia voittoja asemansa turvin. Ehdotus ei siis johtaisi mihinkään pakko-ostoon, eikä kaupan olisi pakko valikoimiinsa ottaa tuotteita, joita kuluttajat yksinkertaisesti eivät halua ostaa. Ehdotus ei myöskään estä ottamasta, vaan päinvastoin kannustaa kauppaa ottamaan valikoimaansa lähi- ja luomuruokaa.

Ehdotuksella pyritään karsimaan tiettyjä kohtuuttomia menettelytapoja kaupan ja tavarantoimittajien välillä. Ehdotus ei vaikuttaisi päivittäistavarakaupan rakenteeseen eikä estäisi suurempia kaupparyhmiä kilpailemasta ja kasvamasta omilla ansioillaan.

Koska alan niin sanotut herrasmiessäännöt eivät ole toimineet käytännössä, olemme siis päättäneet esittää tätä säädöstä, jonka avulla Kilpailu- ja kuluttajavirasto voisi puuttua suurempien kaupparyhmien keskusliikkeiden väärinkäytöksiin näissä yksittäistapauksissa. Me uskomme myös, että tällä lakiehdotuksella on tämmöinen ennakoiva, ennakolta ehkäisevä vaikutus näitten kauppaliikkeitten toimintaan. Tarkoituksena olisi, että laki tulisi voimaan 1. päivänä syyskuuta tänä vuonna.

Lähiaikoina myös valmistuu Kilpailu- ja kuluttajaviraston selvitys alkutuotannon ja teollisuuden välisistä suhteista. Tämän selvityksen arviointiin palataan sitten näiden arvioiden ja selvitysten valmistumisen jälkeen, ja on hyvin tärkeää tässä arvoketjussa, että myös sitä alkutuottajien ja teollisuuden välistä suhdetta punnitaan ja arvioidaan.

Timo Heinonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos vastauspuheenvuorosta, kun ministeri on paikalla!

Oikeastaan oma kysymykseni koskisi sitä, miksi tässä laissa määritellään 30 prosenttia määräävän markkina-aseman määrittäjäksi. EU-sääntöjen mukaanhan määräävän markkina-aseman raja on 40 prosenttia, ja hivenen tulee sellainen tunne, että tässä on nyt varta vasten haettu yhden kaupan takia tällainen poikkeuksellinen prosentti, ja haluaisin siihen saada vastausta. Myös julkisuudessa on esitetty huolta siitä, että tämä tulisi — nämä esitykset, joita nyt meille esittelette — nostamaan ruuan hintaa edelleen jopa 10 prosenttia, lisäämään tuontiruokaa ja myös tukisi ennen muuta isoja maahantuojia ja kansainvälisiä ruuantuottajia. Millä tavalla te ministerinä vastaatte näihin julkisuudessa olleisiin syytöksiin?

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on todella erittäin merkittävä lakiesitys suomalaisen elintarvikeketjun kannalta. Kun tilaisuus on, niin kysyn ministerin vastauksia kolmeen tällaiseen aika voimakkaaseen väittämään, mitä tässä ennakoivassa keskustelussa nyt tämän lakiesityksen osalta on esiintynyt.

Ensinnäkin tämä tuonti. On väitetty, että tuonti tulee lisääntymään, koska päivittäistavarakauppa ei voisi enää ostaa suomalaisia tuotteita.

Toinen hyvin iso, vahva väittämä on ollut se, että hinnat nousisivat muun muassa siksi, ettei määräävässä markkina-asemassa oleva voisi myydä tuotteita alle ostohintojensa.

Kolmas tällainen mielenkiintoinen väite on se, että kaupat eivät uskaltaisi enää suosia lähituotteita ja pientuottajat joutuisivat tulevaisuudessa kilpailemaan kansainvälisten elintarvikejättien kanssa. Mikä mielenkiintoisinta, niin tätä kolmatta väittämää käytetään jo osittain kauppaketjuissa hyväksi niin, että lähituotteitten hintatasoa on laskettu.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä oikeastaan tuli lähes kaikki ne kysymykset, joihin halusin itsekin vastauksia, mutta kysyisin vielä, onko tällä lainsäädännöllä mahdollista vaikuttaa siihen, että kaupoissa myös alkuperä näkyisi paremmin. Mehän tiedämme, että private labeleitten taakse, kaupan omien tuotemerkkien taakse, on kätkeytynyt milloin minkäkinlaista epäeettistä tuotantoa ja kuluttajien on nykypäivänä erittäin vaikea saada selvää alkuperästä.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Markkinoiden toimivuus on erittäin tärkeää, ja se on tae meidän omalle tuotannolle ja edulliselle hinnalle ja tuotteiden saatavuudelle.

Nyt sitten tämä hämmennys, mistä jo edustaja Korhonen osin kysyi. Kun tämä lakiesitys ymmärtääkseni ministerin suulla sanottuna kohdistuu kauppaketjuihin, ei yksittäisiin kauppoihin, niin onko sitten ymmärrettävä niin, että näiden suurten kauppaketjujen puolelta kaikki lähiruoka ja muut tuotteet, joissa siis tätä perustetta on käytetty, ostetaan näiden kauppaketjujen suurten ostojen kautta eikä niiden pienten yksittäisten kauppojen? Jos tämä lakiesitys koskettaa ainoastaan niitä sisäänostoja tekeviä suuria yksiköitä eikä niitä yksittäisiä kauppoja, niin ostetaanko kaikki lähiruoka ainoastaan näitten suurten kauppaketjujen tukkujen kautta?

Anne Kalmari /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kiitän lämpimästi ministeri Ihalaista siitä, että hän on saanut tämän lakiehdotuksen tuotua tänne eduskuntaan. Täytyy sanoa, että ne reaktiot, mitä esimerkiksi Kuisma Niemelä 5.2. Helsingin Sanomien kirjoituksessaan ilmensi, olivat erittäin odotettuja ja se ilmentää sitä painetta, mikä ministerillä on ollut tehdessään tätä lainsäädäntöä.

S- ja K-ryhmien määräävä markkina-asema on todellinen, sillä niiden hallussa on yli 80 prosenttia päivittäistavarakaupasta. Myös keskittyminen on todellista, sillä vuonna 2000 näiden kahden markkinaosuus oli noin 60 prosenttia. Uudessa laissa kaupan määräävän markkina-aseman rajaksi päivittäistavarakaupassa tulee siis se 30 prosenttia.

PTT:n tutkimuksen mukaan kaupan osuus elintarvikkeiden hinnanmuodostuksessa on kasvanut. Kaupan ja ravintoloiden osuus elintarvikkeiden kulutusmenoista Suomessa on vuodesta 2000 vuoteen 2009 noussut 19 prosentista 29:ään. Samaan aikaan viljelijän osuus on laskenut 4 prosenttia ja oli vuonna 2009 enää 10 prosenttia. Myös kotimaisen elintarviketeollisuuden osuus on tippunut pienemmäksi kuin kaupan osuus. MTT:n tutkija, professori Jyrki Niemi totesi valiokuntavierailullamme näkevänsä viitteitä epätäydellisestä kilpailusta.

En ymmärrä, mihin perustuu tämä Kuisman väite, että ruuan hintaa kaupassa pitää nostaa ja pienten tuottajien pääsy kaupan hyllyille vaikeutuu. Itse asiassa, niinhän sen pitäisi olla, että nyt turhat logistiikka- ja hyllymaksut poistuvat, koska jos ne ovat perusteettomia, niitähän ei saa kerätä.

Kilpailulain muutoksellahan halutaan nimenomaan vahvistaa tuottajien ja myös tavarantoimittajien asemaa. Tuottajien kohdalla on tullut tarpeelliseksi vaatia reilumpaa kauppaa ja miettiä keinoja viljelijän aseman parantamiseksi kaupan puristuksessa. Tuottajan on saatava oikeudenmukainen osa tuotteiden hinnasta. Usein viljelijän saama tuotteen myyntihinta ei kata tuotantokustannuksia. Kauppa saa rahaa maitopurkista enemmän kuin viljelijä. Siinä ei kauppiaan tarvitse paljon tissiä herutella. Ei ole oikein, että kotieläintuottaja, jonka työpanos on maitolitran tai lihakilon tuottamisessa erittäin suuri, saa elintarvikeketjussa vähiten.

Haluan, että kauppa tinkii omasta osuudestaan eikä kuluttajahintoja nosteta. Kuluttajan pitäisi aiheellisesti kysyä, tarvitsemmeko koko ajan suurempia ja loistokkaampia ostosparatiiseja. Esimerkiksi S-ryhmä on rakentanut kaikki ostoskiirastulensa ja ABC-ketjunsa ilman velkarahaa. Kaupan katteet ovat kymmeniä prosentteja siitä huolimatta, että investoinnit ovat olleet melkoisia.

Miksi kauppa lähtee uhoamaan tuonnin lisäämisellä heti, kun oikeudenmukaisuutta tuotteitten hintojen jaossa vaaditaan? Tuontiruoka voi kyllä olla halpaa, jos ympäristöstä tai eläinten ja tuottajien hyvinvoinnista ei ole huolehdittu. Esimerkiksi Rainbow-tuotteet nousivat julkisuuteen epäeettisyydellään. Halpojen tuotteiden hintojen taustalta löytyy pakkotyötä ja jopa ihmiskauppaa. Tämä on surullista.

Jokaisen olisi ymmärrettävä, että pelkillä tuilla suomalaisia tuotteita ei saada kauppoihin. Mikäli kuluttaja ei voi vaikuttaa ostopäätöksillään, ruuantuotanto Suomesta loppuu. Mitä hyötyä suomalaisella viljelijällä on panostaa eettiseen ruuantuotantoon, jos perheviljelmien tuotantotavoista ei tiedetä eikä tuottaja saa siitä riittävää korvausta?

Kauppa voi sotkea markkinat pienellä erällä ulkomaista tuotetta. Sitä voidaan myydä alle ostohintojen, niin että saadaan suurimman osan sisäänostohinta painettua alas tuontiuhan alla. Kotimaisesta tuotteesta kauppa voi sitten ottaa paremman katteen. Mikäli näin ei ole, toivoisin kaupan todistavan sen ja avaavan sisäänostohinnoittelunsa.

Vaadin myös alkuperän selvästi näkyviin ja lisää tietoa tuotantotavasta. Mikäli perinteinen kauppa ei tähän taivu, korvaavat jakelukanavat tulevat hoitamaan asian. Onneksi meillä on yksittäisiä kauppoja, jotka ovat erittäin hyviä esimerkkejä.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaupalla on aivan liian vahva asema elintarvikeketjussa. Päivittäistavarakauppa kokonaisuudessaan on meillä Euroopan keskittyneintä, kun kaksi suurinta kaupparyhmää, K- ja S-ryhmä, hallitsevat jopa noin 80:tä prosenttia päivittäistavarakaupasta.

Kauppa pystyy vahvan neuvottelu- ja ostovoimansa myötä hyödyntämään asemaansa suhteessa muihin elintarvikeketjun toimijoihin ja jopa alistamaan ne. Kilpailuviraston selvityksestä ilmenee, että kaupan ja tavarantoimittajien väliset käytänteet ovat kilpailulain soveltamisen kannalta niin sanotulla harmaalla alueella. Vahvan neuvotteluasemansa myötä kauppa pystyy siirtämään oman riskinsä tavarantoimittajille. Kauppa voi esimerkiksi edellyttää takaisinostovaatimusta myymättä jääneistä tuotteista.

Kaupan yhä vahvistuva asema on heikentänyt maataloustuottajien asemaa elintarvikeketjussa. Maataloustuottajien neuvotteluvoima elintarvikeketjussa on perin vähäinen. Tilannetta kuvaa se, että esimerkiksi kuluttajan leivästä maksamasta hinnasta vain vaivaiset pari prosenttia jää tuottajalle. Elintarvikeketjussa oleviin kohtuuttomuuksiin tulee puuttua. Kuluttajan ruuasta maksaman hinnan tulee jakaantua nykyistä oikeudenmukaisemmin kaupan, elintarviketeollisuuden ja maataloustuottajien kesken.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksen tavoitteena on parantaa kilpailun toimivuutta päivittäistavaramarkkinoilla. Tavoite on kannatettava. Eri asia on, toteutuuko lain tavoite. Asiantuntijalausuntojen mukaan esityksen tavoitteet ja vaikutukset jäävät monelta osin epäselviksi ja perustelemattomiksi, eikä esityksen perusteella voi arvioida, onko lainmuutos paras tapa edetä. Esitetyn lainsäädännön käytännön toimivuus on varmaan arvoitus kaikille, myös paikalla olevalle ministeri Ihalaiselle, jota kuitenkin tässä vaiheessa pitää kiittää ainakin hyvästä yrityksestä.

Kilpailun toimivuutta valvova Kilpailuvirasto suhtautuu esitykseen kriittisesti. Kilpailuviraston mukaan on epäselvää, missä määrin määräävän markkina-aseman väärinkäyttökiellolla pystytään korjaamaan päivittäistavarakaupassa ilmeneviä ongelmia.

Ei ole suuri yllätys, että kauppa vastustaa esitystä. Kaupan mukaan lakiesitys ei edistä kilpailua, vaan päinvastoin vähentää sitä. Kauppa uhkailee uuden sääntelyn johtavan korkeampiin kuluttajahintoihin. Lisäksi kaupan taholta on annettu lausuntoja, joiden mukaan lakiesitys kasvattaisi tuontia. Esitys johtaisi kaupan mukaan siihen, että ei olisi enää perusteita asettaa kotimaisia elintarvikkeita ulkomaisia parempaan asemaan. Kaupan mukaan pienten paikallisten tavarantoimittajien määrä supistuisi ja suurten tavarantoimittajien asema vahvistuisi.

Arvoisa puhemies! Kaupan hyökkäyksestä päätellen se ei arvioi hallituksen esitystä ainakaan täysin merkityksettömäksi.

Reijo Tossavainen /ps:

Arvoisa puhemies! Suomessa K- ja S-ryhmät hallitsevat markkinoita, sillä niiden yhteenlaskettu markkinaosuus on kohonnut jo yli 80 prosentin. Tilanne on johtanut siihen, että Suomessa esimerkiksi päivittäistavarakaupassa kaupan marginaali on EU-maiden osalta poikkeuksellisen korkea ja kuluttajien maksamat hinnat ovat muita maita korkeammat. Esimerkkinä olkoon maito, jonka litrahinnasta kaupan osuus on viljelijää suurempi. Lienee kaikille selvää, että viljelijä tekee maitolitran tuottamisessa paljon isomman työn kuin kauppa tai jalostusporras. Hintakilpailu ei toimi kunnolla. Siksi kaksi suurta kaupan ryhmää tekee hyvää tulosta, mikä on johtanut jopa ylimitoitettuihin investointeihin. Se taas edelleen vaikeuttaa kilpailijoiden kilpailukykyä ja markkinoille pääsyä.

Ongelmana on sekin, että kahdella suurella ketjulla on tietynlainen etuoikeus hyviin kauppapaikkoihin. Erityisesti S-ryhmä on käyttänyt hyväkseen hyviä suhteita kunnallisiin päättäjiin erityisesti ABC-ketjua rakentaessaan. Itse tunnen tapauksen, jossa yksityinen haki lupaa bensa-asemalle, mutta sitä ei irronnut. Tontti siirtyi sen jälkeen osuuskaupalle, ja lupa irtosi heti. Ainoa muutos olosuhteissa oli tontin omistajanvaihdos.

Kaupparyhmien välistä kilpailua rajoittavat myös kauppojen bonusjärjestelmät. Ne sitouttavat asiakkaita yhteen kaupparyhmään, joten bonusjärjestelmät omalta osaltaan vähentävät kaupparyhmien välistä hintakilpailua. Siksi valtion ja kuntien on omilla toimillaan vaikutettava niin, että kauppapaikkojen tasapuolinen saantimahdollisuus turvataan. Myös bonusjärjestelmien kilpailua rajoittava vaikutus on poistettava.

Kahden ketjun määräävä asema on ongelma myös tavarantoimittajille. Erityisen vaikeassa tilanteessa ovat pienet valmistajat ja tavarantoimittajat. Isojen ketjujen asettamat ehdot voivat olla monellakin tapaa aivan mahdottomat. Pienten tavarantoimittajien tasapuoliset toimintamahdollisuudet voidaan turvata esimerkiksi niin, että kauppaketjut velvoitettaisiin varaamaan tietty määrä hyllytilaa pienille tuottajille ja tietyllä alueella, esimerkiksi maakunnan tai kunnan alueella. Näin menetellen pienet tuottajat ja valmistajat saisivat niin sanotusti jalan oven väliin ja pääsisivät kannattavan kasvun tielle.

Arvoisa herra puhemies! Lakiehdotus on askel eteenpäin, siitä lämmin kiitos ministeri Ihalaiselle.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kollegat! Aivan aluksi haluan kiittää ministeri Ihalaista ja ministeriötä tästä hallituksen esityksestä. Elintarvikeketjun tulonjako on paljon puhuttanut aihe täällä eduskunnassa. Nykyisen muotoisena elintarvikeketjun vääristyminen on haitallista etenkin ketjun molemmissa päissä, näin itse koen. Tuottajahinnat ovat niin matalalla tasolla, että maataloustuotannon kannattavuus alkaa olla, tai rehellisesti on, jo kestämättömällä tasolla, etenkin kun tuotantoon tarvittavan energian, lannoitteiden ja muiden tuotantopanosten hinnat nousevat voimakkaasti. Samalla tuottajahinnat laahaavat entisellä tasollaan.

Myös kuluttajan elintarvikkeista maksama hinta on Suomessa erittäin korkea verrattuna yleiseen eurooppalaiseen tasoon. Herääkin kysymys, minne ruuan hinnan nousemisesta johtuva lisätulo päätyy elintarvikeketjussa. Vastaus ei voi olla pelkästään verotuksessa ja pitkissä kuljetusmatkoissa.

Suomessa päivittäistavarakauppa on erittäin keskittynyttä ja markkinoita hallitsee kaksi kauppaketjua, niin kuin täällä on jo useammassa puheenvuorossa tullut todettua, ja tämä vaikuttaa monin tavoin koko elintarvikeketjuun. Se tekee kaupasta ylivahvan neuvotteluosapuolen tuottajiin ja elintarviketeollisuuteen nähden. Aidon kilpailun puuttuminen nostaa myös hintoja kaupoissa. Keskittymisestä on toki kiistämättömät hyötynsäkin. Suuruudesta on etua muun muassa logistiikan järjestämisen suhteen ja kansainvälisten hankintojenkin kohdalla.

Arvoisa puhemies! Tämä on mielestäni erinomainen ja rohkea avaus hallitukselta ja etenkin ministeri Ihalaiselta. Kaupan keskittymisestä on puhuttu paljon, niin kuin tuossa alussa totesin, mutta edes keskustajohtoiset hallitukset eivät ole ryhtyneet asiassa vastaaviin toimenpiteisiin, vaikka kysymys on myös tuottajille tärkeästä asiasta.

On selvää, että tämä kyseinen muutos kilpailulakiin ei ole mikään läpihuutojuttu täällä eduskunnassa. Kauppa on jo reagoinut vahvasti esitystä vastaan. Viimeksi eilen meitä kaikkia lähestyttiin kaupan näkökulmasta varsin pitkällä liitetiedostolla, josta jo nyt edustajat täällä salissa ministerille myös kysymyksiä esittivätkin.

Nyt on ensisijaisen tärkeää, että valiokuntakäsittelyssä kaupan esille tuomat kannat perusteluineen tutkitaan tarkoin. Uskon, että senkin jälkeen tämä uudistus näyttäytyy erittäin tervetulleena. Se ei ratkaise ongelmia elintarvikeketjun tulonjaossa kokonaan, mutta se on mielestäni erittäin tärkeä askel oikeaan suuntaan.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Esillä olevan lain tavoitteet ovat varmasti aivan oikeat. Sillä halutaan vahvistaa, jos ajatellaan elintarvikeketjua, tuottajien ja tavarantoimittajien asemaa suurten kauppaketjujen puristuksessa. Kyllä kai aivan selvää on, että kaupan vahva asema tässä yhteiskunnassa on selviö, ja selvää myös on se, että tätä asemaa on käytetty vahvasti tavarantoimittajien suuntaan. Vahva kauppa ottaa elintarvikeketjussa syntyvästä arvonlisäyksestä suurimman siivun. Vastaavasti muun muassa tuottajien osuus on, voi sanoa, vuosi vuodelta laskenut.

Tuossa edustaja Kiviranta otti esille Kilpailuviraston, ja rohkenen siltä pohjalta ottaa esille tässä yhteydessä myös jonkun sanan Kilpailuviraston toiminnasta. Rohkenen nimittäin arvioida, että osin Suomen Kilpailuviraston hyväksynnällä Suomeen on sallittu rakentua kahden kauppaketjun erittäin keskittynyt tukku- ja vähittäiskauppa. Kilpailuvirasto on tuijottanut varsinkin elintarvikeketjuun liittyvissä päätöksissään vain kuluttajahintaan unohtaen kokonaan sen, että ketjun kaikkien muidenkin kuin kaupan toimijoitten tulisi pysyä hengissä ja kannattavina. Kilpailuvirastolta on muun muassa jäänyt huomaamatta se, että esimerkiksi lihateollisuus Suomessa toimii täysin globaaleilla markkinoilla. Ei kauppa ole sidoksissa vain suomalaiseen lihanjalostukseen.

Voi kai tietysti sanoa, että ei ole kaupan syy, että se on vahva. Syy on keskittymisen sallineen lainsäädännön ja Kilpailuviraston, ja poliittisesti siihen ei ole kyetty tekemään tarvittavia muutoksia muun muassa EU-kilpailulainsäädännön puristuksessa. Tosin viime vaalikausi, johon tässä edellisessä puheenvuorossa viitattiin, myös osoitti sen, että ei kaikilla puolueillakaan ole ollut koko ajan halua vahvistaa muun muassa tuottajaportaan asemaa ruokaketjussa, mitään erityistä puoluetta nyt tässä mainitsematta.

Suomessa kaupan tuottavuus on selkeästi parempi kuin muissa EU-maissa, ja kaupan vahva asema Suomessa näkyy muun muassa elintarvikeketjun eri osapuolten kannattavuudessa ja osuuksissa. Näitä esimerkiksi edustaja Kalmari ja Kiviranta tuossa ottivat esille, en niitä halua sen takia tässä enää erikseen lähteä nostamaan esille. Toki on todettava, että kaupan vahva asema ja kaupan aseman vahvistuminen ja katteitten kasvu ei ole vain suomalainen ilmiö, sama suuntaus on monissa muissakin eurooppalaisissa maissa. On aivan selvää, että joka tapauksessa asialle on tehtävä jotain, ja minäkin omalta puoleltani haluan kyllä ministeri Ihalaista kiittää siitä, että tässä nyt ollaan menossa eteenpäin tämän lakiesityksen osalta. Sitä, onko tämä lakiesitys nyt joka suhteessa toimiva, vastaako se siihen tavoitteeseen, mitä tälle lakiesitykselle nyt sitten on asetettu, on eduskuntakäsittelyssä nyt sitten syytä hyvin tarkoin pohtia. Kun tuon lakiesityksen tuossa nopeasti lukaisin, niin toki olisin kaivannut itse muun muassa jo tässä vaiheessa tarkempia vaikuttavuusarviointeja tämän esityksen vaikutuksista, muun muassa sitä, millä tavalla tämä käytännössä voisi vaikuttaa nyt sitten tuottajien asemaan, tuottajien taloudelliseen asemaan. Ainakaan tämän lakiesityksen perusteluissa ja vaikuttavuusarvioinneissa sitä ei esille ollut nostettu.

Muutamia kommentteja itse lakiesitykseen, muun muassa kolme väittämää.

On väitetty, kuten tässä jo aiemmin tuli esille, että tämän lakiesityksen myötä tuonti tulee lisääntymään, koska päivittäistavarakauppa ei voisi enää ostaa suomalaisia tuotteita. Itse en usko tähän väittämään. Kilpailulain muutoshan tuo mukanaan sen, että määräävän markkina-aseman määritelmä muuttuisi Suomen markkinoilla eikä EU:n markkinoilla.

On myös väitetty ja esitetty, että hinnat nousisivat muun muassa siksi, ettei määräävässä markkina-asemassa oleva voisi myydä tuotteitaan alle ostohintojen. Tähänkään väittämään en usko. Jos oikein ymmärrän tätä lakiesitystä, niin ainoastaan "saalistushintojen" käyttöhän on kielletty.

Kolmas väittämä, johon itse olen törmännyt, on se, että kaupat eivät uskaltaisi enää suosia lähituotteita ja pientuottajat joutuisivat tulevaisuudessa kilpailemaan kansainvälisten elintarvikejättien kanssa. En oikein tähänkään usko. Ymmärrän näin, että tässähän nyt ainoastaan Suomen laki muuttuu, mutta mielenkiintoista on kieltämättä ollut törmätä siihen, että kauppahan jo jossakin määrin on tuottajahintaneuvotteluissa, sopimusneuvotteluissa, lähtenyt alentamaan tuottajahintaa ja perustellut sitä tällä tulossa olevalla lainsäädännöllä. Mielellään kuulisin, jos mahdollista, myös ministerin näkemyksen tähän.

Niin kuin tuossa totesin, niin en ole varma, onko tämä lakiesitys tavoitteisiin nähden nyt sitten riittävä, mutta joka tapauksessa, jos oikein ymmärrän, näen, että tässä lakiesityksessä on myös muutamia ongelmia. Ehkä pari niistä.

Elinkeinonharjoittajanhan on tehtävä tutkintapyyntö Kilpailuvirastolle omalla nimellään, ja tutkintapyyntö kai on julkinen tieto. Tämä tarkoittaa sitä, ettei tulevaisuudessakaan kenties uskalleta tehdä tutkintapyyntöjä. "Vastapuolellehan" tulee tieto tästä tutkintapyynnöstä, ja on hyvin luultavaa, että tutkintapyynnön tekijä ei enää myy mitään kyseiselle päivittäistavarakaupalle. Eli näkisin sillä tavalla, että tuo tutkintapyyntö pitäisi saada tehdä nimettömästi, ehkä sillä joku myönteinen vaikutus olisi.

Tämän ongelman lisäksi tämän voimassa olevan lain mukaan Kilpailuvirasto asettaa toimenpidepyyntöjä tärkeysjärjestykseen ja keskittyy sellaisten kilpailurajoitusten selvittämiseen, joilla on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia kansantaloudessa. Tämä kai saattaa tarkoittaa käytännössä sitä, että pahimmassa tapauksessa tutkintapyyntöä ei tutkitakaan, mutta tutkintapyynnön tekijän sopimussuhdetta päivittäistavarakaupan kanssa ei enää jatketa. No, jos oikein ymmärrän, niin tuo hallituksen esitys ei myöskään puutu noihin päivittäistavarakaupan käyttämiin omiin tuotemerkkeihin.

Mutta joka tapauksessa lakiesitys on monella tavalla hyvä. Tämän sisältö on nyt täällä tarkoin arvioitava, sitä on ehkä myös viilattava, mutta samalla kyllä täytyy toivoa, että myös tuo elintarvikeketjun hinnoittelu pitäisi saada kyllä aivan eri tavalla läpinäkyväksi kuin tällä hetkellä.

Anne Louhelainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kaupankäynti ja ruuan ostaminen on kaikille suomalaisille jokapäiväistä toimintaa. Suomalainen ruoka on hyvää ja laadukasta. Nyt lähetekeskustelussa oleva hallituksen esitys kilpailulain muuttamisesta on muun muassa näiden asioiden takia hyvin tärkeä.

Päivittäistavarakauppamme on keskittynyt kahden suuren toimijan varaan. Suomessa nuo markkinat ovat jopa muita EU-maita keskittyneemmät. Tuoreen hallituksen selonteon mukaan S- ja K-ryhmä hallinnoivat 80,5:tä prosenttia päivittäistavarakauppamarkkinoista.

Kilpailulain muutoksen tavoitteena hallituksen esityksen mukaan on parantaa kilpailun toimivuutta Suomen vähittäiskaupan markkinoilla ja estää ennen kaikkea vahvaan markkina-asemaan nojautuva kohtuuttomien ja syrjivien kauppatapojen ylläpitäminen. Ehdotus merkitsisi käytännössä sitä, että S- ja K-ryhmät eivät saisi toimia tavoilla, jotka johtavat muiden toimijoiden kilpailunvastaiseen poissuljentaan tai ovat markkinavoiman kohtuutonta hyväksikäyttöä.

Esityksen tavoitteena ei ole pysäyttää suurten päivittäistavarakaupan toimijoiden välistä kilpailua eikä niiden kilpailua muita päivittäistavarakauppoja vastaan, vaan torjua vahvaan markkina-asemaan perustuvat selkeästi kilpailua poissulkevat ja kauppakumppaneita tai kuluttajia hyväksikäyttävät menettelyt.

Vahva markkina-asema joillain toimijoilla voi olla myös yhteiskunnallisesti hyödyllinen asia. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että nämä vahvan markkina-aseman omaavat kauppaketjut pystyvät tuottamaan palveluitaan myös syrjäseuduille, joihin pienemmillä toimijoilla on suurempi kynnys lähteä onneansa kokeilemaan. Keskittymisessä kolikon toinen puoli onkin se, että kun meillä on olemassa toimijoita, jotka pystyvät toimittamaan päivittäistavarakauppapalveluita myös syrjäseuduille, edistämme koko maamme asuttuna pysymistä. Esimerkiksi kotikunnassani Hollolassa S-ryhmä rakensi kirkonkylälle uuden, entistä suuremman päivittäistavarakaupan, joka toi kylälle ihan uutta vireyttä. Seuraavaa kauppaa saakin sitten etsiä melko kaukaa. On siis tärkeää todeta, että näin taloudellisesti epävakaina aikoina löytyy yrityksiä, jotka uskaltavat investoida myös syrjäseuduille.

Arvoisa puhemies! Kilpailulain kiristämisessä tavoitteena on saada positiivinen vaikutus tuottajiin ja tavarantoimittajiin. Heidän asemaansa tuotantoketjussa on syytä vahvistaa niin, että tuotto myydystä tuotteesta jakautuisi tasaisemmin. Tosin nämä yhteiskunnalliset vaikutukset ovat hallituksen esityksessä vielä muodossa "ehdotuksella saattaa olla myönteistä vaikutusta kuluttajien valinnanmahdollisuuksiin" ja "ehdotus voi niin ikään parantaa kaupan tavarantoimittajien mahdollisuuksia saada tuotteitansa muiden toimittajien kanssa tasapuolisin ja kohtuullisin ehdoin kaupan valikoimiin". Nämä asiat onkin siis hyvä vielä tarkentaa ja vahvistaa ennen lain hyväksymistä, sillä kauppojen puolelta samaiseen asiaan on esitetty huomattava määrä kritiikkiä. Pääasia mielestäni on kuitenkin se, että kotimaisen lähiruuan tuottamista on tuettava kaikin mahdollisin keinoin, ja toivonkin, että valiokuntakäsittelyssä kuullaan eri alan asiantuntijoita varsin laajasti.

Arvoisa puhemies! Kauppojen näkökulmasta lakimuutos lisää byrokratiaa ja rajoittaa kilpailun keinoja, mikä välittyy suoraan kuluttajan maksamaan hintaan ruuasta. Lisäksi on esitetty, että lakiesityksen mukainen tasapuolisuusvaatimus johtaa siihen, että suomalaisen tai paikallisen toimittajan suosiminen ei olisi mahdollista. Tämä merkitsee tuonnin lisääntymistä ja luonnollisesti ongelmia kotimaisille tuottajille. Myös Kilpailuvirasto on kiinnittänyt huomiota tähän seikkaan, joten se on syytä ottaa käsittelyssä vakavasti huomioon. Emme voi liikaa painottaa kotimaisen ruuantuotannon tärkeyttä.

Arvoisa puhemies! Toivon asialle kattavaa valiokuntakäsittelyä, jossa on otettava huomioon, että emme tule säätäneeksi lakia, joka asettaa suomalaisen tuottajan huonompaan asemaan kansainvälisiin tuottajiin nähden. Myös vaikutuksia ruuan hintaan on syytä tarkistella, sillä jo nyt ruoka on Suomessa edellisen arvonlisäverokorotuksen jäljiltä taas kalliimpaa. Suomalainen tuotanto ja lähiruoka sekä ruuan hinta ovat kansalaisille kuitenkin viime kädessä ne asiat, joista me olemme vastuussa.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Tämä täysistunto on hyvin erityinen näin opposition edustajan kannalta. Hallitukselle pitää antaa erittäin myönteistä palautetta näistä lakiesityksistä, joita tässä täysistunnossa olemme käsitelleet. Ne ovat mallikkaita. Ja vielä kun tähän lisätään se, että eri ministerit ovat täällä sanoneet, että valmiuksia on siihen, että jos vielä jotakin korjattavaa löytyy, se on mahdollista myöskin tehdä. Tervehdin tätä erittäin suurella mielihyvällä.

Tämä laki kilpailulain muutoksesta on ollut pitkään poliittisen tahtotilan alla, ja olen tyytyväinen, että se on nyt vihdoin viimein tullut eduskuntaan ja meidän käsittelyymme. Tästä pitää kyllä reilu, iso kiitos antaa ministeri Ihalaiselle. Hän on vienyt määrätietoisesti asiaa eteenpäin. Nyt sitten on meidän tehtävämme arvioida lopputulosta ja, jos tarvetta on, edelleen viilata sitä.

Lain tavoitteet ovat aivan erinomaiset. Tällähän tähdätään siihen, että tällä hetkellä vallitsevaa epätäydellistä kilpailua, ostajavoiman, kaupan voiman väärinkäyttöä, kaupan osuuden merkittävää kasvua, mikä on tapahtunut — ei sillä, että kauppa olisi toiminut jotenkin laittomasti, vaan sillä, että se on omilla toimillaan pystynyt tehostamaan niin paljon toimintaansa, että se on saanut yliotteen muista toimijoista — nyt yritetään tällä lailla suitsia ja tehdä oikeudenmukaisemmaksi ja tasapuolisemmaksi. Tämä tavoite pitää meidän kirkkaana pitää mielessämme.

Samaan aikaan kun kaupan osuus on kasvanut erityisesti elintarvikesektorilla, kaikkien muiden pitkän elintarvikeketjun toimijoiden osuus on pienentynyt. Erityisesti se pienentyminen on tapahtunut alkutuottajan, viljelijän, kustannuksella. Samaan aikaan kun viljelijöiden muu tuotantopanos, hinnoittelu, on merkittävällä tavalla noussut, useilla tuotannonaloilla tuottajahinta on jopa alentunut. Näin ei toimi hyvin toimiva markkina, vaan tästä tulee yksi osa sitä epätäydellistä kilpailua, joka meillä tällä hetkellä on olemassa.

Puhemies! Kilpailun on oltava reilua siinäkin mielessä, että se, että tuote tuotetaan esimerkiksi samanlaisten ympäristö- ja eläinten hyvinvointisäädösten mukaisesti ja olosuhteissa, joissa työntekijöiden asema on samantyyppinen, on oikeaa kilpailua. Mutta silloin jos näistä periaatteista tingitään ja tuote tuotetaan aivan erilaisissa tuotanto-olosuhteissa, ei kilpailu enää ole reilua. Tässä mielessä tulen siihen, että kun kauppa on tätä lakia arvostellessaan tuonut esille, että tämä lisää tuontituotteita, tämä lisää suurten toimijoiden tuotteita, hankaloittaa entisestään suomalaisten ja pienten tuotteiden markkinoille, hyllylle, pääsyä, niin tämä täytyy ottaa myös kilpailulainsäädännössä huomioon, että se tuotanto on tapahtunut edes suurin piirtein samanlaisten säädösten pohjalta. Koska jos se ei ole tapahtunut, niin se kilpailu ei missään nimessä ole reilua. Siksi on, arvoisa ministeri, erittäin tärkeää se, että tämän lain osalta käymme tarkkaan läpi nämä kaupan esille tuomat epäkohdat, heidän mielestään epäkohdat, joita tähän sisältyy, ja varmistamme sen, että ne uhkakuvat eivät toteudu, joita kauppa nyt esittää.

Siksi tämän lain valmistelu on tarkka paikka myöskin meille täällä eduskunnassa, ja uskon, että tämä lävitse hyvin, hyvin tarkkaan käydään. Sekään ei vielä riitä, vaan meidän pitää, kun tämä laki sitten aikanaan voimaan tulee, huolehtia siitä, että tämän lain vaikutuksia seurataan erittäin tarkasti. Ja jos lain muutoksen jälkeen ne toimintatavat eivät ole sellaisia, mitä tämän lain tavoitteet ovat, on lakia välittömästi muutettava, koska ei voi olla niin, että me teemme huonoa lainsäädäntöä tarkoittaessamme hyvää. Tämä on oleellisen tärkeä asia, ja toivon, että me kaikki voimme näin tähän asiaan suhtautua.

Puhemies! Tähän välillisesti liittyvä asia on kaupan omien merkkien logiikka. Kaupan näkökulmastahan se tarkoittaa sitä, että silloin kun kauppa käyttää omia tuotemerkkejään, kaupalla on koko ketjun hinnanmuodostus selvillä kaikkien osien osalta. Ja se hinnanmuodostus on selvillä vain kaupalla, ei kenelläkään muulla. Tämä on mielestäni yksi osoitus myös ostajavoiman väärinkäytöstä. Siksi private label -tuotteiden osalta ne keskustelut, mitä julkisuudessa on viime aikoina käyty, ovat tuoneet vähän kerrassaan esille tätä ongelmatiikkaa. Myöskin tähän meidän on syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Sitten, puhemies, täällä jo mainittu asia, mitä myöskin ministeri tuossa esittelypuheenvuorossaan sanoi. Viime vaalikaudella valmisteltiin tuolla maa- ja metsätalousministeriössä erityistä luonnosta ja tehtiin siitä jo tekstiäkin maatalouden tuottaja- ja toimialaorganisaatiota koskevaksi hallituksen esitykseksi. Se valmistelu ei kuitenkaan johtanut lain antamiseen, ja toivonkin, että tämä laki saadaan rinnan tämän kilpailulain uudistuksen kanssa menemään eteenpäin. Aivan niin kuin ministeri täällä totesi, vasta silloin me voimme olla aivan varmoja siitä, että me pystymme suojaamaan ja toimimaan reilulla tavalla markkinoilla, jotka ovat globaalit ja joissa pieni Suomi on aika lailla kovassa puristuksessa, jos ei meidän oma lainsäädäntömme ja meidän omat viranomaisemme toimi tämän mukaan, jotta me saamme läpinäkyvyyttä, avoimuutta toimintamalleihin ja reiluutta toimintatapoihin.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon ja uskon, että nämä hyvät tavoitteet toteutuvat. Kun elintarvikkeista on kysymys ja puhe, niin kysymys ei ole elintarvikkeiden osalta siitä, onko suomalaisella kuluttajalla varaa ostaa suomalaista ruokaa ja suomalaisia elintarvikkeita, vaan siitä, onko suomalaisella tuottajalla varaa sitä tuottaa. Ja tämän lain pitää toimia tämän periaatteen mukaisella tavalla. Se varmistaa meidän työllisyyttämme, meidän vaihtotasettamme ja meidän hyvinvointiamme ja reilua kauppaa.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Täytyy jo toisen kerran tänä iltana kehua hallitusta. Tämäkin vaikea asia on saatu lain muotoon, ja se on erittäin hyvä asia.

Tämä 30 prosenttia, mikä tähän nyt on rajaksi pantu, on Suomen kaltaisessa maassa täysin perusteltua. Osittain tämä laki on sillä tavalla hieno, että tämä ei syytä ketään, tämä ei totea mitään muuta kuin sen, että tämä prosentti määrittelee määräävän markkina-aseman. Määräävässä markkina-asemassa ei ole mitään laitonta, mutta sen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö on laitonta, ja tämä antaa heti aseet mennä tutkimaan ilman määrittelyä, onko kyseessä määräävä markkina-asema vai ei. Sillä tavalla tämä laki on minun mielestäni neutraali ja hyvä.

Arvoisa puhemies! Suomi on iso maa, vähän asukkaita, ja se johtaa väistämättä siihen, että meillä ovat logistiikkakustannukset korkeita. Koska me Suomessa joudumme käyttämään omaa autoa paljon, koska julkinen liikenne ei toimi, niin silloin kauppapaikkojen merkitys nousee aivan oleelliseen asemaan. Kun nämä logistiikkakustannukset tietysti suurten volyymien ollessa kyseessä ovat yksikköhinnaltaan edullisia, se luonnollisesti johtaa siihen, että keskitetty kauppa pystyy tarjoamaan kuluttajille myös kohtuullisen edullisesti ruokaa, sillä Suomessa ruoka — jos logistiikkakustannukset ja verotus asetetaan samalle tasolle, mitä Keski-Euroopassa — ei välttämättä ole niin mahdottomasti kalliimpaa kuin muualla Euroopassa. Sen takia nämä asiat pitää nähdä kokonaisuutena, mutta on selvää, että jatkossa kaikella tavalla pitää edistää sitä kehitystä, että viljelijät saavat tuotteistaan suuremman hinnan. Se on suomalaisen maatalouden kannalta aivan oleellinen kysymys. Mutta tällä lailla sitä ei millään pystytä turvaamaan, siihen täytyy joko lainsäädännössä tai muussa keksiä erilaiset keinot, ja lainsäädännöllä puuttuminen kahden eri osapuolen kauppateknisiin sopimuksiin on kohtalaisen vaikea kysymys.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä lopussa haluan todeta, että joka tapauksessa toivon, että luomu- ja lähiruoka pääsee paremmin kaupan hyllylle, olipa se kauppa mikä tahansa.

Janne  Sankelo  /kok:

Arvoisa puhemies! Kaupan asema on Suomessa vahva. Se itse hyötyy asiasta, ja siitä hyötyvät kuluttajat edullisilla hinnoilla.

Yksi keskeinen asia tähän kilpailulakiinkin on näkökulma alueilta. Se on se, että nämä isot kauppaketjut investoivat maaseudulle, jota kovasti arvostan. Meilläpäin kirkonkyliin on noussut uusia marketteja, jotka parantavat kuluttajien palveluja. Siitä voi esittää ison kiitoksen.

Toinen näkökulma liittyy kuitenkin siihen, niin kuin täällä on esille tuotu, että vahva kauppa asioi ruokaketjun muiden toimijoiden kanssa. Tässä keskustelussa ja tässä asiassa esille nousee tuottaja. Minä kyllä herättelisin kaupan kiinnostusta tähän ruokaketjun toiseen päähän, sillä kun olen näitä keskusteluja käynyt, niin kyllä uni on maittanut kaupan suunnalla tässä keskustelussa.

Kovan bisneksen tekeminen siltä osin on sallittua, ja ei siinä mitään. Näin pitää toimia. Mutta kyllä suomalaisen maatalouden kohtalonkysymys, viitaten nyt edustaja Eestilänkin puheenvuoroon tuossa, on tuotteesta saatava hinta. Jos tuottaja ei saa parempaa tulosta, kyllä tässä koko suomalainen elintarviketuotanto on vaarassa. Toivon mukaan tämä hyvä esitys edesauttaa myös tämän keskustelun eteenpäinviemistä. Tämä on ministeriltä ollut hyvää työtä.

Jari  Myllykoski  /vas:

Arvoisa puhemies! Siihen, että meillä vallitsee tämmöinen epätäydellinen kilpailutilanne tässä maassa, on varmasti monia syitä.

Me olemme tänään kuulleet siitä, kuinka meillä on varmasti kaksi isoa toimijaa tällä sektorilla, ja sitä kautta, heidän isojen massiivisten tuontiponnistelujensa vuoksi hillitään kotimaisen alkutuotannon mahdollisuuksia pärjätä markkinoilla.

Olisi helppo tässä tilanteessa, kun puhumme kaupasta, syyllistää kauppiaita. On tärkeä asia erottaa toisistaan, että kauppiaat eivät meillä toteuta tätä markkinoiden vääristymistä, vaan se on keskusliikkeiden omaa toimintaa, joka vaikuttaa alkutuotannon ja jopa sitten osiltaan suomalaisen elintarviketeollisuuden mahdollisuuksiin kilpailukykyisesti tuottaa meidän markkinoille kotimaista suomalaista niin lähiruokaa kuin luomuruokaa, ja sille pitää jotain tehdä.

Mutta on tärkeätä huomata, että tätä lakia nyt valmisteltaessa pitää nähdä myös se tosiasia, että näillä kahdella suurella keskusliikkeellä on yhteinen maahantuonti. He kilpailevat vain näennäisesti kylttiensä alla. Se iso volyymi, että tulee kahden ison toimijan kautta ulkoa yhden myynti- ja ostoponnistelun vuoksi tänne vieläkin edullisemmin, kun ostetaan isoja eriä, on se ongelma, mikä meidän pitäisi tässä kohtaa huomata. Kysymys ei ole pelkästään kahdesta isosta toimijasta taikka yleensä toimijoista vaan siitä, että on niin isoja yhteenliittymiä, joilla pystytään dumppaamaan markkinoita vieläkin alemmaksi. Jos he toimisivat tavallaan itsenäisesti ja toisivat maahan, mutta kun he tekevät ja jakavat potin, sitten kylttiensä alla myyvät tätä tuotantoa, joka dumppaa meidän alkutuotantoa ja siinä tapauksessa myös meidän kotimaisen elintarviketeollisuuden mahdollisuuksia toimia, niin tähän pitää puuttua.

Työministeri Lauri Ihalainen

Arvoisa puhemies! Kiitän lämpimästi erittäin asiantuntevasta ja rakentavasta, tämän lain lainsäädännön merkitystä korostavasta keskustelusta näin illan tunteina. Tämä on tosi tärkeää tälle hankkeelle. On selvää, että tämä lainsäädäntö ei tule kaikkia niitä haasteita, joita tämän keskustelun yhteydessä on käyty läpi, ratkaisemaan. Se on selvä, me tarvitsemme myös muita toimenpiteitä.

Halusin tuossa esittelyssä korostaa sitä, että koko tätä arvoketjua on syytä mennä lävitse, myös sen alkutuotannon ja teollisuuden välistä suhdetta, ja tästä on nyt hiljakkoin tulossa Kilpailu- ja kuluttajaviraston uusi selvitys. Sanon tämän sen takia, että tämä ensimmäinen selvitys, joka heiltä tuli koskien sitten teollisuuden ja kaupan välistä suhdetta, osittain vauhditti myöskin tämän lainsäädännön aikaansaamista, jota nyt tällä käsitellään.

Tämä ostajavoima ja neuvotteluvoima on merkittävä. Jos on 80 prosenttia kahdella ketjulla osuus vähittäistavarakaupasta, niin siitä seuraa kyllä tarve kiinnittää tähän asiaan huomiota. Terveellä tavalla, reiluilla pelisäännöillä nämä kauppaketjut voivat edelleenkin kasvaa. Nyt on kysymys sitten siitä, että luodaan niihin väärinkäytöksen mahdollisuuksiin menettelytapa, jolla niihin puututaan.

Minäkään en jaksa uskoa siihen, että tämä sinänsä jo nostaa ruuan hintaa. Pitkässä juoksussa aina keskittyminen voi johtaa siihen, että hinnat nousevat. Pitkässä juoksussa, jos tähän saadaan jotakin muutosta, kyllä sillä myöskin on kuluttajahintoihin vaikutuksia. Eikä tämä ole perussyy siihen, että meille tulee tuontia. Sitä on tullut tähänkin saakka, mutta ei tämä ole toimenpide, joka lisäisi tuontia.

Sitten siihen kysymykseen, miksi kauppaa valvotaan täällä, kun meillä on kansainvälisesti isoja toimijoita. On totta, että meillä on kansainvälisesti isoja toimijoita, mutta K- ja S-ketju ostavat kuitenkin pääosin kotimaisilta toimittajilta tai kv-toimijoiden Suomen tytäryhtiöiltä tai Suomessa toimivilta maahantuojilta, eli tämä tarjonta muodostuu helposti tässä mielessä kansainväliseksi. Sekin on totta tässä arvoketjussa, arvonlisäyksessä, että kaupan osuus on tässä vuosien mittaan kasvanut muiden tässä ketjussa olevien toimijoiden kustannuksella, ja tähänkin seikkaan on syytä tässä jatkotyössä kiinnittää huomiota.

On tärkeätä, että tässä tehdään huolellista käsittelyä eduskunnassa, ja kun tämä lainsäädäntö, niin toivon, saataisiin nyt voimaan, niin totta kai myös sen vaikuttavuutta pitää arvioida. Tässä on varmaan paljon sellaista, mikä sitä edellyttää, ja nämä huomiot olivat erittäin tärkeitä näissä teidän puheenvuoroissanne.

Sitä, että tuottajahintoja alennettaisiin tämän esityksen kustannuksella tai ikään kuin pelossa, en pidä oikeana perusteena myöskään. Mutta on ymmärrettävää, että kauppaketjut eivät tästä esityksestä hirveästi tykkää, ja niillä on oikeus näkemyksensä tuoda esille, ja niissä näkemyksissä on varmaan jotakin, mikä kannattaa sitten täälläkin läpikäydä.

Kilpailuvirastohan suhtautui siinä alkuvaiheessa tähän esitykseen sillä tavalla, miten minä sanoisin, varovaisesti, ja tavallaan niitä heidän huoliaan, jotka liittyvät tämän lain yksityiskohtiin ja viimeistelyyn, on muutettu. Heidän toinen huolensahan liittyi resursointiin: kun tulee uusia tehtäviä, niin miten sitten ne resurssit järjestetään, joilla sitä tehtävää hoidetaan. Mutta uskon, että tästäkin asiasta on nyt selvitty.

En nyt kuluta aikaa tämän enempää. Tämä keskustelu on ollut tosi tasokasta, ja arvostan kovasti teidän paneutumistanne tähän lakiesitykseen.