2) Laki rikoslain 23 luvun 5 §:n muuttamisesta
Saara Karhu /sd(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt kun kesä lähestyy tai
itse asiassa on jo täällä, niin tämä aloite
on varsin ajankohtainen, ja siinä mielessä on
mielenkiintoista nähdä, minkälaisia veneilyonnettomuuksia
tänä kesänä tulee tapahtumaan.
Toivon, ettei niitä tulisi, mutta jos tulee, niin on mielenkiintoista
nähdä, moniko niistä liittyy alkoholiin. Yleensä vesillä tapahtuvissa
onnettomuuksissa on mukana, ainakin usein on mukana, alkoholi.
Paitsi että alkoholia nauttinut vaarantaa itsensä,
voi moottorikäyttöisellä vesikulkuneuvolla vaarantaa
myös muiden vesilläliikkujien turvallisuutta ja
erityisesti nyt, kun vesille on tullut paljon erilaisia uusia kulkuvälineitä,
kuten esimerkiksi vesiskoottereita ja erilaisia varsin isoja moottoriveneitä.
Vesikulkuneuvoissa on lisäksi suuria eroja massassa ja
nopeudessa, mikä on osaltaan jo eräänlainen
riskitekijä. Käyttäjissä on myös
paljon niitä, jotka liikkuvat vesillä satunnaisesti,
ja uskon, että voi ihan hyvillä mielin sanoa,
että he täyttävät vesiliikennelain
2 luvun 6 §:n vaatimukset niukin naukin.
Oikeastaan tähän väliin voisi todeta
sen, että moni suomalainen veneilijä käy
vapaaehtoisesti erilaisilla kursseilla ja suorittaa tällaisia
veneilykortteja ja siten on varsin osaava veneilijä, mutta tällaista
pakkoahan meillä Suomessa ei ole, ja siitäkin
on keskusteltu, pitäisikö jonkinlainen veneilykortti
Suomeen saada Tanskan mallin mukaisesti. Myös Ruotsissa
tätä asiaa kuulemma harkitaan. Mutta tällaista
vielä ei ole, ja sen takia tuota tarvittavaa kykyä ja
taitoa veneillä ei kaikilla ole kuitenkaan tämmöisen
kurssin muodossa koeteltu.
Kun nämä seikat sitten otetaan huomioon, niin olen
sitä mieltä, että on täysi syy
laskea vesiliikennejuopumuksen rajaa 1 promillesta 0,5 promilleen.
Tämä rajan laskeminen yleiselle 0,5 promillen
tasolle antaa mielestäni oikean viestin vesilläliikkujille.
Se vaikuttaa yleiseen asenteeseen ja korostaa myös veneillessä juopottelun tuomittavuutta
ja vaarallisuutta sekä vastuuta muista vesilläliikkujista
ja siten lisää turvallisuutta. Lisäksi
promillerajan lasku muutenkin käytössä olevaan
0,5 promilleen harmonisoisi meidän promillerajakäytäntömme
muiden liikennemuotojen kanssa.
Jätin tämän saman lakialoitteen myös
viime eduskuntakaudella, ja tuolloin oikeusministeri ei katsonut
aiheelliseksi tätä rajaa laskea, itse asiassa
se ei lähtenyt valiokuntakäsittelystä eteenpäin.
Nyt olen sitten saanut tietoa — toivottavasti tieto on
väärä — että myöskään
tämän hallituksen oikeusministeri, ministeri Brax,
ei ole innostunut tästä rajan laskusta.
Täytyy sanoa, että jotenkin tämä tuntuu
oudolta, kun me tässä eduskunnassa kannoimme viime
kaudella ja kannamme tällä kaudella niin suurta
huolta alkoholin haitoista — jotka ovat iso, tärkeä kysymys,
ja joista tulee kantaa huolta — että innokkaasti
liimailemme tarroja pulloihin, jopa niin innokkaasti, että kun
sellainen, sanotaan nyt tällaisen pubin pitäjä,
joka itse tuo siiderinsä ja oluensa Suomeen, tuo ne Suomeen, itse
asettelee tai hänen työntekijänsä asettelee
ne kylmäkaappiin ja sitten kaataa lasiin ja tarjoaa sen
jälkeen asiakkaalle, hän joutuu itseäänkin varten
liimaamaan nämä tarrat näihin pulloihin. Varmistin
tämän asian, ja tällainen järjettömyys on
todella tulossa eteen. Kysyn sitä, eikö järkevämpää olisi
laittaa vaikka pöydälle lappu, että alkoholi
vaarantaa terveytesi. Se tavoittaisi asiakkaan, mutta kun kerran
on päätetty, että tarra tulee pulloon,
niin se tulee pulloon. Eli kun tällaista lainsäädäntöä olemme
olleet mukana tekemässä, niin tuntuu uskomattomalta,
että siinä samalla katsomme, että vesillä liikkuminen
promillen tuiskeessa on vielä ihan hyväksyttävää ja
että ihminen pystyy siinä humalassa toimimaan
normaalisti, ja katsomme, että tällä ei
ole mitään signaalivaikutusta alkoholinkäyttöön.
No, muita perusteluja sitten sille, minkä vuoksi tätä rajaa
ei tulisi laskea, on se, että rajojen muuttelu edestakaisin
ei ole järkevää. Siitähän tässä ei
ole kysymys, vaan tässä on kysymys rajan harmonisoimisesta
tieliikenteen kanssa samalle 0,5 promillen tasolle, jolloin kaikki
tietävät, että siinä se raja
kulkee, eikä olisi niin, että veneilyssä on
joitain erityisiä omia rajoja. Mielestäni tämä olisi
hyvin selkeää.
Sitten semmoinenkin perustelu on tullut sille, että lasku
ei ole hyvä, että se tappaisi saariston alkoholitarjonnan
ravitsemusliikkeissä täysin, kun ei voisi pikku
tuiskeessa ajella sieltä kotiin päin. No, jos
tätä logiikkaa noudatetaan, niin silloinhan voisi
sanoa, että haja-asutusalueella sopii ajella humalapäissään
tai, sanotaan nyt, promillen tuiskeessa sen takia, että siellä ovat
aika kaukana ne ravitsemusliikkeet ja kyllähän
ne nyt sitten kaatuvat, jos ei sieltä saa kotiin promilleissa ajella,
eli tämäkin selitys kovasti ontuu.
Oikeastaan oli aika surkuhupaisaa, kun julkisuudessa olleen
tiedon mukaan — en ole tarkistanut häneltä itseltään — Suomen
Veneilyliiton toiminnanjohtaja Hannu Laine on ottanut kantaa, että rajaa
ei tarvitse laskea ja perustelut liikkuvat suunnilleen tasolla,
että kyllähän nyt veneilijän
täytyy viinilasi saada ottaa ruokansa kanssa. No, se viinilasi
mahtuu siihen 0,50:een, ja me tiedämme, että on
sitten käsissä ruori tai ratti, niin promille
vaikuttaa ihmiseen samalla lailla. Hannu Laineen toinen linjaus
oli yhtä mielenkiintoinen. Kun hän totesi, että vesillä ei
ole ruuhkia eikä vastaan tulevaa eikä muunkaanlaista
liikennettä, niin jälleen kerran tällä periaatteella
Lapin selkosilla voisi sitten ajella ainakin semmoisina väljempinä aikoina
ihan kuin vain. Eli ei tämmöisillä perusteilla
kyllä mielestäni tätä asiaa oikein
voi perustella.
Tosiasiahan on se, että vastuullinen veneilijä kantaa
huolta itsestään, miehistöstään,
on se sitten perhettä tai muuta kastia, sekä myös
siitä veneestään ja muiden veneistä.
Hän ei ota alkoholia runsaasti ja lähde sinne
vesille. Mutta tämmöinen spekulaatiomahdollisuus
tässä on, ja niin kuin on jo tänä alkukesänä nähty,
tuolla on aikamoisessa tuiskeessa veneillessä oltu. Sen
vuoksi katson, että tähän olisi syytä tarttua
ja tällainen rajan lasku olisi selkeässä linjassa
meidän kaiken muun alkoholisäädäntöön
liittyvän linjauksemme kanssa.
Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen
varapuhemies Seppo Kääriäinen.
Ed. Kimmo Tiilikainen merkittiin läsnä olevaksi.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Ed. Saara Karhu on tehnyt hyvin kannatettavan
aloitteen, jonka toivon valiokuntakäsittelyssä hyvän lähetekeskustelun
evästämänä johtavan lainsäädäntöön.
Kuten ed. Saara Karhu toi esille, veneellä liikuttaessa
on monia vaaratekijöitä olemassa. Mitään
syytä ei ole nähdä, että liikkuminen
veneellä olisi vaarattomampaa kuin liikkuminen maissa.
Veneellä liikuttaessa on myös vaarana hukkuminen — tämän
monet joutuvat katkerasti tämänkin kesäkauden
uutisista lukemaan ja kohtaamaan. Siksi alkoholi ei sovi liikenteeseen missään
liikennemuodossa, ei maanteillä, ei ilmailussa eikä vesillä.
Täytyy ottaa huomioon myös muut vesilläolijat.
Olen seurannut kotikaupungissani Keuruulla hyvin huolestuneena
vaikkapa historiallisessa maisemassa Lapinsalmen sillan vaiheilla,
siinä, missä on Lapinsalmi, että siitä ajetaan
moottorivetoisilla, tai -työntöisillä,
veneillä hyvin suurillakin nopeuksilla ja lähistöllä on
uimaranta. Uimarit eivät ole kovinkaan helposti havaittavia, myös
lapsia on uimassa, ja kun mennään hyvin nopeilla
vesiliikennevälineillä, niin vaaratilanteet ovat
hyvin ilmeiset. On aivan hyvää onnea, että ei
ole sattunut törmäystä uimareihin eikä toistaiseksi
vielä tuolla paikalla muutakaan vesiliikenneonnettomuutta,
hukkumisia kylläkin.
Toivon, että tämä aloite otetaan
hyvin vakavasti, koska asia on vakava. Alkoholi vaarantaa aina liikenneturvallisuutta.
Toivoisin, että maantieliikenteessä päästäisiin
siihen, että rikesakkomenettelyllä voitaisiin
sanktioida myös niin sanottu viineessä ajaminen,
0,2 promillesta 0,5 promilleen alkoholia veressä. Se olisi
jo merkki, että alkoholi ei sovi liikenteeseen, ja minusta
voisi ajatella ihan samaa käytäntöä myöskin
liikuttaessa vesillä. Tiedän, että poliisin
valvontakyky on hyvin rajallinen, mutta kun laki on olemassa, niin se
olisi kasvatuksellinen signaali, että alkoholi ei sovi
liikennekäyttäytymiseen, ja silloin voitaisiin
osaltaan välttää niitä ikäviä onnettomuuksia. Muutama
vuosi sitten todettiin, kuinka nuori opiskelija, joka oli saanut
hyvät opiskelupaikat, lahjakas opiskelija, tulevaisuus
edessä, vammautui pysyvästi, mihinkään
opiskeluun ja työhön kykenemättömäksi,
kun ruorijuoppo törmäsi häneen ja seuraukset
olivat hyvin vakavat. Jokainen vesiliikenneonnettomuus on yhtä vakava
vahinko kuin tieliikenneonnettomuus.
Täällä tänään
kyselytunnilla kyseltiin tieliikenneturvallisuuden puolesta. On
erittäin hyvä, että on tehty myös
aloite vesiliikenneturvallisuuden puolesta. Toivon lämpimästi
ed. Karhun aloitteelle myötämielistä etenemistä.
Henna Virkkunen /kok:
Arvoisa puhemies! Tämä ed. Karhun aloite
on kyllä täysin perusteltu. Ei ole millään
tavalla järkevästi perusteltavissa, että vesillä liikuttaessa
olisi sallitumpaa käyttää alkoholia kuin
tieliikenteessä. Linjan tulisi päinvastoin olla
se, että liikennevälineen kuljettaminen ja alkoholi
eivät sovi yhteen.
Kun tässä aikaisemmin kyselytunnilla juuri autoliikenneturvallisuus
oli keskustelussa, niin kyllähän siellä on
huolestuttava myös tämä ilmiö,
että vaikka kuski ei aina olisikaan humalassa, niin saattaa
olla, että tämä koko muu porukka nauttii
alkoholia autossa, ja erityisesti viikonloppuisin nuorisoporukat,
jotka näin käyttäytyvät, ovat
kyllä liikenneturvallisuuden kannalta suuri riski. Tämä sama
piirre näkyy veneilyssä myöskin, eli
siellä nautitaan erittäin paljon alkoholia ja se
kyllä on vaaraksi sekä näille veneilijöille
että kaikille vesilläliikkujille, joten siinä mielessä olisi
tärkeää, että tätä promillerajaa
myös alennettaisiin.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! On todella hienoa, että täällä edustajat
ovat samaa mieltä tästä tärkeästä asiasta.
Oikeastaan yhtenä lisäkriteerinä haluan
tähän ottaa vielä sen, että vaikka
nyt ajatellaan sisävesiä ja siellä tapahtuvia
asioita, jotka nekin ovat ongelmallisia, niin sitten kun mietitään,
että meillä on erittäin vaikeakulkuiseksi
mainittu saaristo, jossa esimerkiksi tämmöinen
veneonnettomuus saattaa olla ympäristöonnettomuus,
puhumattakaan tästä Suomenlahden lisääntyvästä öljytankkeriliikenteestä,
jossa reittejä halkovat kuin raitiovaunut nämä Helsingin
ja Tallinnan välillä menevät risteilyalukset,
niin eivät sinne sekaan sovi kyllä enää mitenkään
yhden promillen maistissa ajavat huviveneilijät. Eli siinä on
jo isomman luokan onnettomuus kyseessä, jos siinä ruvetaan väistämään
ja tapahtuu jotain sen vuoksi, että huviveneilijä ei
ole kykenevä hallitsemaan omaa alustaan.
Marko Asell /sd:
Arvoisa puhemies! Se on varmasti tämä promilleraja
ajateltu taannoin niin, että kun vesiliikenteessä veneilijät
vetelevät uistinta, niin ei ole kuitenkaan niin suurta
riskiä joutua onnettomuuteen. Tänä päivänä kuitenkin
ehkä tilanne on hieman monimutkaisempi, koska on tullut
näitä vesijettejä, erittäin
tehokkaita laitteita, joilla kuljetaan ja useinkin hurjastellaan,
ja ne vaativat paljon enempi just hallintaa. Ainakin niitten kohdalla
voisi kyllä harkita, jos tämä ed. Karhun
tekemä aloite ei muuten jostain syystä saa enemmistön
kannatusta, että ainakin näitten tehokkaimpien
laitteiden käytössä otetaan tiukemmat
rajoitteet tässä promillerajassa.
Pertti Salovaara /kesk:
Arvoisa herra puhemies! Nythän edellä kuultujen
puhujien kannattaisi perehtyä siihen, minkälaisissa
olosuhteissa nämä vesiliikenneonnettomuudet syntyvät
ja missä olosuhteissa vesillä hukutaan. Se kaikkein tyypillisin
olosuhde on se, että suomalainen mies on keskikesän
aikana liikenteessä soutuveneellä, jossa ei ole
perämoottoria, hänellä ei ole pelastusliivejä päällään
ja promilleja on reilusti yli tuon 1,5. En usko, että promillerajan
alentamisella saadaan merkittävää vesiliikenneturvallisuutta
aikaiseksi.
Silloin kun esimerkiksi väyliä rakennetaan, silloin
mietitään kaikessa tätä hyöty—kustannusta.
Hyötyjä ja kustannuksia kannattaa myöskin miettiä silloin,
kun ollaan lisää erilaisia sääntöjä ja
rajoja luomassa meidän lakikirjaamme. Meidän lakikirjamme
on nykyisinkin jo tarpeeksi pullollaan erilaisia signaaleja ja viestejä,
jotka eivät kuitenkaan realisoidu niitten tarkoittamalla tavalla
käytännössä.
Jos me haluamme saada hukkumiskuolemia tai vesiliikenneonnettomuuksia
alenemaan nykyisestään, niin siihen on varmasti
olemassa hyvin paljon tehokkaampiakin keinoja kuin nyt tämä esillä oleva
promillerajan lasku.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Tällä ed. Salovaaran logiikalla
voisimme sitten sallia myös juopottelun tieliikenteessä.
On selvä, että turvallisuutta ei näillä rajoilla
saada, jos ihmiset itse eivät rajoja noudata. Poliisin
valvontaedellytykset ovat rajalliset, ja poliisi kuitenkin valvoo, tekee
ratsioita, ja silloin ratsiassa tämä raja voisi olla
sama kuin on tämä tieliikenteen 0,5. Uskon, että se
joukko, joka tuolla menee, sanotaan nyt, näillä soutuveneillä,
niin se ei kauhean suurta vahinkoa pysty tekemään
oikeastaan muille kuin itselleen ja sille veneessä olevalle
muulle joukolle, mutta tämä laki koskee myös
niitä, jotka menevät isoilla veneillä.
Aika pelottava tilanne on esimerkiksi juuri nämä vesijetit
tai isot moottoriveneet, kun ne viistävät aika
läheltä uimarantoja. Juuri tässä ed. Lauri
Oinosen esiin nostamassa tilanteessa, jossa on ihmisiä vedessä,
jos siihen sitten tullaan kenties humalapäissään — näin
sanon kyllä, jos promilleissa mennään,
niin kuitenkin lain mukaisesti humalapäissään — moottoriveneen
kanssa, niin siinä voi tapahtua sellaisia onnettomuuksia, että niitä on
sitten jälkikäteen mahdoton enää korjata.
Oikeastaan hämmästelen tätä asennetta,
joka tässä on, että promille ei olisi
vesillä mikään juttu. Ihmiseen alkoholi
vaikuttaa täsmälleen samalla lailla, on hän
tieliikenteessä, on hän kotona tai on hän
siellä veneessä. Jos hänellä on voimakasmoottorinen
vene vaikka käsissä tai vesijetti, niin onhan
hänen huomiokykynsä, hallintakykynsä,
heikentynyt, jos hän on esimerkiksi promillen verran alkoholin
vaikutuksen alainen.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Kyllä nyt hieman hämmästelee
ed. Salovaaran kustannus—hyöty-analyysia. Tulee
nyt mieleen kysyä, mikä se ihmishengen kustannus
on tai mikä toisaalta on se kustannus, jos tätä promillerajaa
alennetaan, ja kenelle siitä koituu vahinkoa. Ehkä jonkun
rantaravintolan myynti tai kenties valtion omistaman alkoholiliikkeen
myynti hieman laskee.
Mutta kun joka tapauksessa vuosittain kymmeniä ihmisiä kuolee
moottorilla varustetussa vesiajoneuvossa alkoholin nauttimisen vuoksi, sellaista
laskelmaa ei varmasti tästä maasta löydy,
jos onnistutaan yksikin kuolema välttämään, etteikö se
kustannus—hyöty-laskelma olisi aika matalalla
diskonttokorolla ja pitkällä vaikutusajalla positiivinen.
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! Todella näen vain pelkkää positiivista
siinä, jos tämä ed. Saara Karhun allekirjoittama
lakialoite saadaan lainsäädäntöön.
Se on kasvatuksellinen signaali: alkoholi ei kuulu myöskään
vesiliikenteeseen, ja tämä on minusta hyvin arvokas
asia.
Aivan kuten ed. Erkki Virtanen sanoi, tästä ei varmastikaan
ole kellekään mitään haittaa,
että tällainen lakipykälä tulee.
Se antaisi poliisille silloin, kun liikennevalvontaa vesillä suoritetaan, mahdollisuuden
sanktioida, ja ainakin siinä tapauksessa sitten, jos sattuu
onnettomuus, tämä olisi raskauttava asianhaara,
kun alkoholia verestä todetaan.
Tämä on todella paheneva ongelma. On ehkä totta
se, niin kuin ed. Salovaara sanoi, että suuri osa vesillä tapahtuneista
veneilyhukkumistapauksista liittyy mahdollisesti soutuveneeseen.
Voi olla näin, ne ovat jokainen liikaa. Jos meillä on alkoholi
sanktioitu vesiliikenteessä, se on signaali soutuveneelläkin
liikkujille. Moni varmasti harkitsisi, että nyt tästä on
annettu signaali, että alkoholi ei kuulu vesille, ja harkitseville
ihmisille se olisi varmasti signaali myös soutuveneillä liikuttaessa.
Mutta erityisesti minä olen huolestunut vesiliikenteen
turvallisuudesta muiden vesilläliikkujien kannalta, en
vain alkoholia nauttineen vesillä liikkuneen kannalta,
vaan kaikkien muitten vesiliikenneturvallisuuden kannalta. Siinä juuri olen
hyvin huolestunut näistä uimarannoista uimarien
kohdalta niin kesämökkien luona kuin kaikilla
muilla rannoilla. Olen huomannut, että yhä enemmän
käydään näillä nopeilla
vesiliikennevälineillä näyttäytymässä:
tuollaisia hurjia kierroksia juuri uimarantojen tykönä.
Tämä on ollut hyvin huolestuttava ilmiö.
Sen takia pidän hyvin toivottavana, että mahdollisimman
pian tämä aloite tulisi lainsäädännöksi.
Pertti Salovaara /kesk:
Arvoisa puhemies! Pitää sen verran kommentoida
ja oikaista, että mikäli promillerajat tieliikenteessä vapautettaisiin,
siitä seuraisi aivan varmasti hyvin paljon ongelmia ja
lisääntyneitä kuolonuhreja ja onnettomuuksia.
Mutta jos promillerajat vesiliikenteessä laskettaisiin,
niin sillä ei olisi mitään käytännön
vaikutusta vesiliikenteen kuolonuhreihin ja onnettomuuksiin, koska
siinä 0,5:n ja 1 promillen välissä ei
ole se ongelma, vaan niissä veneilijöissä,
jotka eivät välitä promillerajoista ollenkaan
riippumatta siitä, mitä ne ovat.
Ja siitäpä tullaankin siihen, mikä on
todellinen lääke tähän vesiliikenneonnettomuuksien vähenemiseen.
Se on se, mikä täällä on osaltaan jo
tullutkin esille, elikkä lisääntyvä valvonta. Esimerkiksi
Tampereen eteläpuolisilla vesillä viime kesänä lisättiin
voimakkaasti valvontaa, ja sillä oli todella myönteinen
vaikutus. Jo siitä, että olemassa olevia rajoja
valvotaan paremmin, seuraa myönteisiä turvallisuusvaikutuksia.
Edellinen liikenne- ja viestintäministeri nimenomaan
piti missionaan saattaa tällaisia erilaisia signaaleja
liikenteen rangaistuslainsäädäntöön,
ja jokainen meistä tietää, millä tavalla
nämä signaalit toimivat, jos niitä ei
valvo. Eivät ne toimi ollenkaan. Kyllä olen tässäkin
asiassa semmoisen vastuullisen vapauden kannalla. Vastuullisen vapauden
periaate on hyvä periaate.
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Olen siitä samaa mieltä ed.
Salovaaran kanssa, että valvonta on erittäin hyvä asia.
On turha tehdä lainsäädäntöä,
jota ei sitten voida mitenkään tarkkailla. Tähän
liittyy sitten myös tämä signaalivaikutus,
josta me tässä talossa olemme olleet niin kovasti
huolissamme. Monessa keskustelussa on toivottu tätä signaalia
ja tietoa. Ylipäätään koko tässä Suomen
alkoholipolitiikassa — viittaan edelleen ensimmäisen
puheenvuoroni esimerkkiin tarrojen liimaamisesta alkoholipulloihin — joko
me olemme huolissamme alkoholinkäytöstä ja
näemme tietyn signaalivaikutuksen ja tietynlaisen johdonmukaisen
kokonaislogiikan tai sitten emme. Eli tuntuu aika oudolta, että yhdessä kohtaa
menemme mielestäni hiukan ylettömyyksiin vaatimalla
esimerkiksi juuri pubinpitäjää liimaamaan
itseään varten näitä tarroja
ja toisessa kohtaa katsomme, että veneillessä promille on
ihan ok.
Tähän vielä haluan todeta, että mielestäni tämä promille
antaa mahdollisuuden ihan erilaiseen spekulointiin juodun alkoholin
määrällä ja sillä humalalla,
mikä ihmisellä on, kuin alhaisempi promilletaso.
Pystytäänkö siinä vaiheessa enää päättelemään,
paljonko on juotu, kun ollaan jo pikkuisessa tuiskeessa? Yleensä sitten,
kun on puhuttu tästä tieliikenteen promillerajasta,
niin kun on puhuttu tästä 0,5:n alentamisesta
0,2:een, niin siitä tulee tieto, että siinä eivät
ongelmat ole, vaan ne ovat siinä promillessa ja sen yli.
Miksi nyt sitten vesiliikenteessä ne ongelmat eivät
olisi promillessa?
Lauri Oinonen /kesk:
Arvoisa puhemies! On erittäin hyvä, että hyvästä aloitteesta
syntyy laaja ja innostunut keskustelu. Näin pitää olla.
Vielä tuohon valvontaan ja vastuullisuuteen. Nyt kun
tiedetään, että vesiliikenteessä on
näin korkea tämä promilleraja, niin tiedän
muun muassa niitä tilanteita, joissa on ajeltu aika hurjilla nopeuksilla
läheltä uimareita, mutta asiasta häiriintyneet
ovat todenneet, ettei tästä kannata mitään
ilmoitusta tehdä, kun on promilleraja noin korkea. Nyt
jos tiedetään, että promilleraja olisi alhaisempi,
niin silloin kenties myös ilmoituskynnys häiritsevästä ja
mahdollisesti alkoholin vaikutuksen alaisesta vesiliikenteestä olisi
matalampi ja asiaan voitaisiin puuttua.
Pertti Salovaara /kesk:
Arvoisa puhemies! Nyt pitää sellainen asia
oikaista, että promillerajahan ei ole vesiliikenteessä kiveen
hakattu. Jos veneen kapteenilla ei valvovan viranomaisen mielestä ole
kykyjä tai taitoja hallita sitä venettään,
niin silloin ajo katkeaa siihen paikkaan ja sitten seuraa asianmukaiset
sanktiot. Ei tämä ole sillä tavalla,
että jos 0,9 puhaltaa mutta ei kättään saa
nostettua, ikään kuin ajo sitten voisi jatkua.
Toinen asia. Kun tuli esille näitä tieliikenteen promillerajoja,
niin se riski itse asiassa on siinä yli 1,2:n promillemäärässä.
0,2—0,5 promillessa tieliikenteessä sattuu 5 prosenttia
kaikista päihdeonnettomuuksista; 0,5—1,2:ssa sattuu
20 prosenttia kaikista päihdeonnettomuuksista. Yli 1,2 promillessa
sattuu 75 prosenttia kaikista päihdeonnettomuuksista, mitä maanteillä sattuu,
eli siitä joukosta, joka ei välitä yhtään
siitä 0,5:stä tai yleensäkään
promillerajasta, ja vesiliikenteessä on aivan sama logiikka.
Jos muuten veneilijä promilleja puhaltaa, vaikkakin
niitä promilleja on onnettomuustilanteessa alle sen 1:n,
mikä tällä hetkellä on suurin sallittu
määrä, niin siitäkin jo koituu
veneilijälle vakuutussanktioita, eli kyllä senkin
kautta on olemassa porkkana tällaiseen vesiselvään
veneilyyn. Jos 0,5 promillessa aiheuttaa vaaraa muille vesillä liikkujille,
niin on aivan varmaa, että vakuutusyhtiö ei niihin
maksutalkoisiin osallistu.
Erkki Virtanen /vas:
Arvoisa puhemies! Ed. Salovaaran logiikka on minusta kyllä hieman hämmästyttävää.
En humalassa uskaltaisi omistamallani 15 hevosvoiman Busterilla
lähteä ajamaan metriäkään,
koska vähänkin tuulisella säällä sen
hallitseminen on jo selvänäkin vaikeaa. Sen sijaan
0,9 promillen humalassa saattaisin olla hyvinkin innokas lähtemään,
ja minusta tässä on juuri se keskeinen kohta,
että kun meillä on selkeästi kielletty
ja sanktioitu humalassa moottoriveneellä ajaminen, niin
silloin minulla ei ole minkäänlaisia spekulaation
mahdollisuuksia. Ylipäätään
en ymmärrä, mistä tämä ikään
kuin epävirallinen perustuslaillinen oikeus humalassa veneellä ajamiseen
on peräisin, kun sitä ei ainakaan kukaan järkevä ihminen
vaadi, että autolla pitäisi saada ajaa humalassa.
Edelleen kysyn ed. Salovaaralta: Mitä haittaa koituu siitä,
että tätä promillerajaa alennettaisiin?
Saara Karhu /sd:
Arvoisa puhemies! Onhan ihan tuttua, että ne pahimmat
törttöilyt tehdään humalapäissä.
Niihin liittyvät erilaiset tyhmyydet, joita ihmiset eivät
selvin päin tekisi, ja niin kuin sanottu, siinä saatetaan
ottaa semmoinen kulkuväline alle, vaikka sitten vene, joka
ei välttämättä tulisi mieleen
selvin päin, ja ehkä vielä kuvitellaan,
että ollaan ikään kuin rajojen sisällä. Tässä,
mitä ed. Salovaara totesi poliisin mahdollisuudesta toimia
myös pienemmän promillemäärän
kyseessä ollen, kyllä itse toivon, että on selkeät
rajat, joiden mukaan mennään, eikä asiaa jätetä kovin
paljon arvailujen ja arvioiden varaan.
Pertti Salovaara /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Sinänsä ihan mielenkiintoista,
että ed. Erkki Virtanen avautuu tällä tavalla
näistä vesille lähtemisen periaatteista.
Mutta kysymykseen vastakysymys: mitä hyötyä tästä lakialoitteesta
on? Ei mitään.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa herra puhemies! Kun todella ed. Erkki Virtanen kysyi,
mihin tämä pohjautuu, että voi humalassa
ajaa, kuljettaa vesikulkuneuvoa, niin mielestäni siinä on taustalla
tämä merten vapaus. Se on aika mystinen asia,
se vaikuttaa lainsäädäntöön
monessa paikassa. Muun muassa alusjätelainsäädäntö on tällainen.
Eivät vielä ole sataman valot häipyneet
horisonttiin, kun voidaan jo vetää laivoista jätteet
suoraan mereen, nimenomaan käymäläjätteet.
Tämä on erittäin kummallista. Merten
vapaus, aluksien vapaa kulku ja siihen liittyvä lainsäädäntö on
aina ollut heikkoa, ja jollakin tavalla mielestäni se liittyy
myös tähän sovellutukseen alkoholin nauttimisesta
ja sen tekemisestä rikoslainsäädännön
alaiseksi. Kannatan kyllä tätä lakialoitetta.
Keskustelu päättyi.